Prinsessa- ja Keijusheltit

Sopeutuvaiset sheltit

2012-11-12T18:23:00.002+02:00

Pienen koiran suuri ongelma, kun se ei tiedä, mihin suuhun toinen luu mahtuu?!

Ovat kyllä ihanan helppoja ja fiksuja nämä koirat, kun elämässä tapahtuu kaikennäköistä normaalista poikkeavaa. Tai tiedä sitten, mikä on "normaali", minun elämässäni ei taida sellaista ollakaan.. Kaikennäköiseen menoon ja meininkiin ovat koiratkin saaneet tottua jo pienestä pitäen.

Viime viikonloppuna oleiltiin Toijalassa kolme yötä. Mutta koska miun porukoilleni ei pysty majoittumaan nyt ihan hetkeen, niin kaksi yötä vietettiin Sirillä ja yksi miun siskollani. Seuralaisina oli siis paljon koiria ja lapsia. Halloweenin juhlistaminen puolestaan vei minusta ja Siristä voimat ihan kiitettävästi, joten koirilla on ollut hyvin löysä ja tavallisesta poikkeava viikonloppu. Mutta hyvin tyytyväisiltä nuo ovat vaikuttaneet, ja oikeastaan vain nukkuneet. Kumpikin.

Loitsu-serkku kävi leikittämässä Fionaa

...mutta kun Fiona näyttää tältä, tajuaa Loitsukin lopettaa.

Zelda on aina osannut olla hoidossa tosi kivasti. Sen on voinut jättää käytännössä minne vaan ja kenen tahansa koirienkin kaveriksi. Olen aina kaikille antanut luvan pitää sitä vapaana ja niin päin pois, se kyllä tekee ja tulee mukana. Paitsi nyt vanhemmiten. Zelda on jatkuvasti todella paljon miun perääni. Olen paikalla tai en. Jätin koirat siskoni luo, kun lähdin itse tallilla käymään, ja Zeldahan oli siellä rampannut ympäri taloa kuin hermoraunio. Fiona vaan nukkui tyytyväisenä. Samaa Tekla sanoi viimeksi Zeldaa hoitaessaan, että ei varmaan olisi edes uskaltanut päästää irti, kun koira vaikutti siltä, että ottaa hatkat saman tein..

Nelli pyytää leikkiin.

Sirilläkin kyllä vähän ihmettelin koirien yöllistä käytöstä. Myö nukuimme Sirin (ja Laran) kanssa suljettujen ovien takana makuuhuoneessa ja koirat muussa kämpässä. Miun otukseni nukkuivat aina joko kylmässä eteisessä paljaalla lattialla, tai Laran huoneessa, joka on taas ihan toisessa päässä kämppää. Minun laukkuni ja vaatteita lattialla olivat kyllä Laran huoneessa, joten olisivatko ne halunneet nukkua niiden lähellä? Vai oven takana odottamassa lähtöä kotiin? Vaikka käytössä olisi ollut olohuoneen paksu matto, sohvat, koiranpedit ja kaikki, niin ei, siellä nämä halusivat koisia..

Chanel ja trikkitytöt.

Fiona opetteli taas leikkimään - pitkästä aikaa. En edes muista, koska se olisi viimeksi kunnolla varsinaisesti leikkinyt kenenkään kanssa. Pentuna ehkä? Mutta nyt löytyi sopiva vastustaja! Jos Fiona harrastaisi kiellettyä lajia koirataisteluita, sen taso olisi yhdeksänviikkoinen ja yhdeksänsadan gramman painoinen maltankoiranpentu. Hurja piski siis! Katseltiin jo alusta lähtien, että Fiona varmaan vielä innostuis leikkiin Nellin kanssa, kun tarpeeksi kauan joutuisivat toisiaan katselemaan. Ja kyllähän se sitten innostui, viimeisenä päivänä ennen kuin lähdettiin :)

Tästä näemmä oppineena Fiona leikki jopa oman Loitsu-serkkunsa kanssa! Jossain kohtaa taas vaan tuttuun tapaan touhu muuttui liian totiseksi, mutta onneksi Loitsu osaa lopettaa, kun Fiona komentaa. Siitä on oikeasti aivan älyttömän vaikea sanoa, koska Fiona vielä leikkii, ja koska se on oikeasti paineissa ja kärsimässä, mutta kaveri ei vaan osaa lopettaa... Maltankoiran kanssa ei ollut tätä ongelmaa, hih.

Nyt on sitten kotonakin taas ollut sopeutumista. Mie olen tässä neljättä päivää 39 asteen kuumeessa, joten vähän hiljaista on koirien elo ollut. Uskomattoman helppoja nuo kyllä ovat, ei voi muuta sanoa! Ne. vaan. nukkuvat. Välillä annan luut järsittäväksi, välillä piilottelen nameja ja välillä käydään ulkona sata metriä eteenpäin ja sata metriä takas. Sen jälkeen koirat toteavat tyytyväisinä, että tulipa lenkki tehtyä, ja menevät taas nukkumaan.

Tiivistettynä nuo ovat kaikessa tekemisessään kuin minun varjojani. Ne ottavat niin totaalisesti minusta irti sen, mitä nyt tehdään ja miten toimitaan. Sekä kotona että kyläillessä. Ja tämä on aivan ihanaa, kun itse ei turhia stressaile, niin eivätpä koiratkaan.

Mun tunnollinen lämpöpatterini, joka nykyisin saattaa herättää keskellä yötä siihen,
kun tökkii nenällä leukaan: "haluaa peiton alle!"

Ja jos kuvat eivät kerro tarpeeksi, vielä Fionan ja Nellin leikkivideo :)

Koirien liikutuspäiväkirjahaaste

2012-10-29T16:57:00.001+02:00

Päivän peilin innostamana olen kirjannut viikon ajan kaikki koirien kanssa suoritetut lenkkeilyt ylös. Valitettavasti nämä lukemat ovat jokseenkin epätarkkoja, sillä en pysty millään gps:llä sun muulla mittaamaan tarkkoja matkoja. Ajan nyt onneksi saa suht hyvin ylös, kun vaan muistaa vilkaista kelloa joka kerta ovesta ulos lähtiessä ja kotio palatessa.. Ja ollaan myö tässä välillä lenkkeilty kavereiden kanssa, joilla on sports tracker käytössä, ihan huippu!

Lauantain lenkiltä laskettelurinteiltä.

Maanantai:
aamulenkki 10min (1km?)
kävely rautatieasemalta kotiin 40min (3km)
agilityn alku- ja loppulenkit, yhteensä alta tunti (5km)

Käytän tyypillisesti aina koirat aamuisin hyvin pienellä lenkillä. Yleensä kierretään vielä aina sama tietty lenkki. Toijalassa ollessani eräs naapurini kerran huikkasi ohi kulkiessamme, että etpä sää niitä pitkällä käytä. Sama naapuri on aiemmin valittanut koiran tien reunaan kakkaamisesta, vaikka keräsin jätökset siitä pois. Enpä viitsinyt jäädä selittämään, että ihan tarkoituksella tehdään pieni aamulenkki, jotta koirat osaavat tehdä tarpeensa jo heti siinä pienellä rinksalla. Eipä ole kivaa esim. aamukuuteen töihin lähtiessä kiertää tunnin lenkkiä vain sen takia, että saa odotella koirien tyhjentävän suolensa.. Fionalla etenkin kun tässä välillä tuppaa kestämään.

Torstain aamulenkiltä.

Tiistai:
aamulenkki ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia (2km)
päivälenkki oman pihan tokotreenin yhteydessä 10min (1km)
illalla juoksulenkki 1h 45min (13km)

Otan koirat nykyään melkein aina kauppaan mukaan. Lähikauppa kun on Prisma ja siellä on pihassa lukolliset koirahäkit, niin sinne voi hyvillä mielin jättää. Enkä usko, että koirillakaan on mitään tätä vastaan, sillä joka kerta kaupan pihaan tullessamme ne hyppäävät omatoimisesti avonaisesta häkin ovesta sisään. Hiljaa ja nätisti odottelevat myös joka kerta, kun takaisin palaan. Illalla vielä repäistiin Fionan kanssa, ja juostiin Jyväsjärvi ympäri. En olisi ikinä uskonut, että jaksan juosta koko matkan, mutta niin se vaan meni, ja hyvällä omallatunnolla voin sanoa, ettei edes tehnyt tiukkaa :) Loppumatkasta kun koira jäi pissalle, oli pakko juosta vieressä ympyrää, jos siinä kohti olisi pysähtynyt, loppumatka kotiin olisikin varmaan kestänyt toiset pari tuntia..

Myöskin torstain aamulenkiltä.

Keskiviikko:
aamulenkki 10min (1km)
päivällä ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia (2km)
iltapäivästä metsälenkki koirat vapaana 45min (4-5km?)
illalla 10min (1km)

Peruspäivä. Harvemmin kyllä käydään neljää kertaa päivässä lenkillä, mutta joskus näinkin. Meillä on tuossa lähellä pieni metsälenkki, joka matkoineen kestää vain alta tunnin. Sen käyn monesti heittämässä, jos ei kauemmas metsään jaksa lähteä.

Lauantain aamulenkiltä metsästä.

Torstai:
aamulla metsässä koirat vapaana 2h 15min
illasta hihnalenkki 20min

Tänään tehtiinkin vain kaksi lenkkiä. Jos aamulenkin aloittaa kymmenen maissa ja se kestää yli pari tuntia, niin ollaankin jo yli puolen päivän kotiin palatessa. Eipä siinä enää tarvinnut käydä kuin hivenen pidennetty iltapissatus hoitamassa.

Lauantaiselta lenkiltä myöskin, mein treenikentällä juoksentelua.

Perjantai:
aamulla hihnalenkki 20min
illemmalla kaverin koirien kera metsässä reilu 1h

Perjantaiaamuna innostuin lumisessa maisemassa kävelemään hivenen pidemmän aamulenkin. Illasta lähdettiin vielä Lauralle kyläilemään Fyysikon shelttejä moikkaamaan. Samalla reissulla kylässä kävi myös Marian parikuukautinen Jesper-vauvasheltti. Fiona ja Zelda eivät ihan ymmärtäneet noita lapsukaisten leikkejä, mutta hauskaa näytti olevan. Fionan suhtautuminen puolivuotiaaseen Loitsu-serkkuunkin on lähinnä komentamista.. Kerrankin kun joku on sitä "pienempi", niin täytyyhän tuollainen riekkuva kakara (yrittää) pitää kurissa ja nuhteessa. Heitettiin sitten vielä iltalenkki pimeässä mutta lumen valaisemassa metsässä.

Tämä spurttailu on torstain pakkasaamulta.

Lauantai:
aamulla metsässä koirat vapaana 50min
päivällä kaverin koirien kera laskettelurinteillä koirat vapaana 1h 40min
illalla hihnalenkki 10min

Tänään jatkettiin siitä, mihin eilen jäätiin. Tarkoitus kun oli kuvata koiria jo illalla valkoisessa metsässä, mutta sen verran venähti, ettei enää kuvia saanut, niin otettiin seuraavana päivänä uusi yritys. Ja kyllähän me kuvia saatiinkin, suorastaan loistavassa kelissä. Käytiin laskettelurinteillä kiertelemässä, ja kyllä muuten tuntui reisissä, kun ensin menee rinteen alas ja saman tien ylös, huh.

Muffy ja Loitsu vauhdissa.

Sunnuntai:
aamulla hihnalenkki 15min
päivällä ruokakauppaan ja takas puolisen tuntia
illalla hihnalenkki 30min

Kevyt päivä, kun oli niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa. Sanotaanko näin, että tuo kolme pientä hihnalenkkiä on aika lailla se minimi, mitä koirien kanssa kierrän päivittäin. Yleensä tietty enemmän, mutta joskus vaan näinkin.

Ja vielä iso vino pino tämän viikon aikana lenkeillä napattuja kuvia. Ihanaa kun tuli lunta ja pakkasta!!

Keinupohdintaa

2012-10-24T19:32:00.002+03:00

Vielä yksi kuva viime viikolta. Yksi "vauvoista" tosin puuttuu kuvasta.
Kaksi naperoa pysyvät vielä automaattisesti siinä, mihin ne asettaa, kaksi naperoa pysyvät käskystä paikallaan, mutta Lucan kohdalla ei toimi kumpikaan menetelmä.. :D

Fionan keinu on varsin mystinen tapaus... Sehän oppi sen jo joskus vuosi sitten. Mie etenin vaan ihan liian nopeasti, kun annoin koiran tehdä itsenäisesti vapaana koko keinua. Siinä mentiin metsään ja otettiin roimasti takapakkia, kun tuo pelästyikin(?) keinua ja lopetti kokonaan sen suorittamisen.

Nyt keinua on tehty taas paljon ja hartaasti, ja hitaasti. Fiona ei mitenkään pelkää keinua, päin vastoin kiskoo sinne itse ja menee reippaalla laukalla. Sen sijaan pysähtyminen on vielä hakusessa. Välillä tulee ihan päähän saakka, välillä himmailee jo kontaktipinnan alussa. Ollaan edelleen joka kerta vaimennettu pamaus, muuten saa laskea omalla painollaan. Välillä ollaan taas tehty vapaanakin, mutta siinä koira alkaa helposti juoksemaan ohi. Jättää menemättä keinulle ja haukkuu minulle. Hihnassa ei ikinä tee samaa. Eli siis treenataan edelleen hihnan kanssa, se ei ole ongelma..

Mutta nyt Fiona on taas ottanut käyttöön kauan sitten itse keksimänsä tavan (mitä ei ole aikoihin tehnyt), eli tarjoaa onoffia myös keinulle. En edelleenkään ole kovin vakuuttunut, että se on fiksu veto viisikiloiselle koiralle. Noita pomppukeinuja kun on (vieläkin?) ihan liikaa. Ei ole kivaa, jos pylly lentää ilmassa vaikka etujalat ovat maassa.

Muutoinhan onoffi keinullakin olisi aivan loistava ratkaisu. Tällä hetkellä kun tuntuu, että koira ei ihan itsekään tiedä, mitä sen pitäisi keinulla tehdä. Kokeilin pari kertaa juosta keinusta ohi, ja Fiona lähti perään. Se ei siis yhdistä sitä samanlaiseksi kontaktiksi kuin puomin ja aan. Ja miksi pitäisikään, kun en ole samaa käskysanaa antanut.. Sen sijaan jos sille lisäisi myös keinulle samaisen käskysanan, se varmasti pysähtyisi ja jäisikin onoffiin. Eli samalla koko esteen suoritus selkenisi koiralle uudella tasolla.

Tässä onoffissa on vaan toinenkin ongelma, mitä Fiona jo kerran treeneissä väläytteli. Se juoksee laukalla keinun päähän, ja heittää etujalat reunan yli jo ennen kuin keinu on maassa. Eihän se nyt noinkaan toimi.. Tämä on myös tosi outoa, sillä välillä Fiona himmaa ja melkein pysähtyy ja keinun puolen välin jälkeen, välillä taas juoksee päähän ja näemmä melkein ylikin, kun heittäytyy valmiiksi onoffiin. Tästä jo huomaa, että keinu ei ole millään muotoa selkeänä suorituksena koiran aivoissa.

Tässä siis yritän mietiskellä, miten muutan keinua, jotta saadaan se valmiiksi. Sanonko koiralle "odota", aina sen kiivetessä keinua / ollessa sen lopussa. Tässä tulee vaan ongelmaksi oma oikea-aikainen käskytys. Se kyllä melko varmastikin odottaa käskyn kuultuaan, mutta se onkin toinen juttu, missä ja koska ja millä vauhdilla keinu suoritetaan sen jälkeen.. Vai sanonko "keinu kii". Kii tarkoittaa onoffia, jolloin koira tietäisi jo etukäteen, että sen targettina on onoff, johon sen pitää juosta ja jäädä sinne. Tämähän olisi koiran kannalta huomattavasti selkeämpi ratkaisu, mutta toimiiko se 5-kiloisella sintillä??

Lastenhoitoa ja aksaa

2012-10-20T16:18:00.003+03:00

Viimeinen viikko on hurahtanut miulla ja koirilla lastenhoitopuuhissa. Aika lailla aamusta iltaan on päivittäin vahdittu siskon lapsia yhdessä äiteni kanssa, tässä kun on pienoinen projekti meneillään. Kaitsettavana ovat 2-vuotias poika sekä kaksi puolivuotiasta tyttöä, joten tekemistä riittää!

Lastenvahdit paikoillaan.

Koiria olen yrittänyt pitää menossa mukana niin paljon kuin mahdollista. Onneksi nuo osaavat ottaa lunkisti ihan sama missä ollaan, ja onko lapsia paikalla vai ei. Oikeastaan molemmat koirat tuntuvat kovasti pitävän vauvoista, Fiona etenkin. Fiona menee useasti nukkumaankin siten, että "kiertää" itsensä vauvaan kiinni, selkä lattialla makaavan vauvan kylkeä vasten. Samoin kun tulee aina minua vasten nukkumaan niin likelle kuin ikinä pääsee. Muutoinkin tuo vauvojen peti meinaa olla enempi koirien kuin vauvojen käytössä..

Vauva juttelee Zeldan kanssa.

Lucan kanssakin koirat alkavat jo tulla hyvin juttuun, nyt kun Luca on alkanut oppia hieman hellävaraisemmaksi. Zelda kyllä juoksee Lucaa karkuun, mutta Fiona tykkää kovasti Lucan rapsutteluista ja yrittää aina poikaa nuoleskella. Harmi vaan, että Luca on pahasti allerginen..

Lenkeillä on käyty sekä vaunuilla, rattailla, että Lucan kanssa kävellen. Fiona on taas yllättänyt, kuinka hienosti osaa kulkea millä tahansa kokoonpanolla. Jopa Lucan talutuksessa Fiona kulkee todella nätisti ja rauhassa. Zeldaa Luca on tässä kyllä enempi talutellut, Zeta kun ei pahemmin stressaa, vaikka narun päässä kulkee (tai useasti ei kulje..) rasavilli kaksvuotias.

Kieli keskellä suuta, tarkkaa puuhaa..

Ollaan sentään Fionan kanssa treenaamaankin päästy. Janin kanssa ollaan nyt pari kertaa varattu "lepakkovuoro" sdp-hallilta. Halvemmalla pääsee kun treenaa yön pikkutunneilla, ja silloin lapsetkin ovat jo nukkumassa, joten mie olen päässyt irtaantumaan. Eikä yhtään haittaa Fionan kannalta, että saadaan treenata tyhjässä hallissa ja omalla aikataululla!

Kepit on nyt edistyneet tosi kivasti. Virheitä ei ole tullut juurikaan yhtään. Eilen aloitettiin siten, että oli kaikki ohjurit ja kaksi verkkoa lopussa. Heitin ohjureita reippaassa vauhdissa pois, lopulta jäi viisi jäljelle ja loppuun yksi verkko. Otettiin myös ensimmäistä kertaa kepeille lähetys esteen takaa kierrättämällä. Heitin siis ensin koiran kiertämään hypyn, jonka jälkeen suorassa linjassa kepeille. Fiona haki kepit ihan älyttömän hyvin. Ja olipa hyvä, että oli kaksi ekaa ohjuria paikallaan, sillä koira joutui tekemään suorastaan äkkijarrutuksen ekassa välissä, kun tuli niin draivilla ja täysillä sisään. Juuri näitä onkin nyt hyvä ohjureilla treenata, että Fiona oppii handlaamaan oman vauhtinsa ja kroppansa sisäänmenoilla kaikista suunnista ja vauhdeista.

Kontaktit meni myöskin eilen juuri kuten piti. Virheitä ei tainnut tulla yhtäkään?? Tein sekä puomia että aata koira vapaana, ja molemmilla juoksin itse ohi. Nyt uskalsin jopa luottaa sen verran, etten edes katsonut taakseni kontaktilla, pysähtyikö koira. Sinne se aina jäi. Tosin tehtiin tämä pitkän ja rankan treenin jälkeen noin puoli kahdeltatoista yöllä, joten Fionalla taisi jo hieman väsy painaa. Mutta hyvä niin, tulipa onnistuneet suoritukset :)

Ratapätkillä ollaan treenailtu vetoja, persjättöjä, poispäinkäännöksiä, vastakäännöksiä, sylkkäriä, putkijarrutusta ja öö... Mitäköhän vielä, kauheesti kaikkea "uutta" ja vaikeeta. Fiona kyllä tekis vaikka mitä, mutta kun mie en osaa, niin enempi vaan sähelletään, väännetään, yritetään ja epäonnistutaan. Välillä tulee aivan timantti hienoja suorituksia, kun mie oikeesti saan itseäni niskasta kiinni ja ohjauskuviot haltuun. Enempi vaan on jotain ihan muuta.. Videota ei nyt juurikaan ole tullut napattua, mutta viikko sitten treeneissä kuvattiin koko ratapätkä, kun ensin sitä oltiin kohta kohdalta jankattu ja väännetty. Tässähän tuo viimeinen, ehkä paras yritys. Ja ihme tuuria taas, että näinkin helpossa kohdassa kuin putkeen menossa tuli virhe, juuri kun kaikki muu saatiin kunnialla läpi! :D

Konkkaa konkkaa..

2012-10-12T22:43:00.000+03:00

Muistiinpanopäivitys: Zelda ontuu oikeaa etujalkaa. Ei ole lenkeillä huomannut, mutta levosta liikkeelle lähtiessä niiaa melko pahasti. Ja tänään heitettiin vapaana yli tunnin metsälenkki.. Voi itku :(

Muutama viikko sitten ontui muuten toista jalkaa. Eli vihdoin pääsen todistetusti sanomaan fyssareille, että molempia ontuu. Kuten aiemmin olen muistellutkin.

Kaukokäskyjä ja kunnollista aksaa...

2012-10-11T22:15:00.001+03:00

Fionalta terkkuja! Näin me dataillaan - neiti seuraa tarkkana, mitä sinne
blogiin oikein turistaan... Ja ei, en kurista koiraa :D

Olen napsinut tässä viime päivinä vähän enempikin treenivideoita koirista. Ovat vaan niin pitkiä, etten ole jaksanut alkaa sieltä editoida mitään järkevää kokonaisuutta. Ihan tylsä katsoakin noita kamera paikallaan kuvattuja pätkiä, kun aina kauemmas liikkuessa muuttuu niin pieneksi printiksi näytöllä, että hyvä kun selvää saa...

En siis kiusaa teitä niillä. Tässä sen sijaan yksi treenipätkä, johon sopii hyvin kyseinen kuvausmuoto, ja joka sisältää koko treenin samassa videossa. Ei siis tarvinnut leikellä. On se aika ihQ napero!

Ja jotta tämäkin blogi saisi joskus jonkinnäköistä järkevää agility-materiaalia... Ethän Jani suutu, kun julkaisen teitin treenivideon viikon takaa? :D Kuten todettu, Fionaa ei tullut näissä treeneissä kuvattua, mutta miepä nappasinkin iki-ihanan Jedin ratapätkän videolle. Reilua eikö? Sovittiin jo Janin kanssa, että ruvetaan käymään treenaamassa aina kun piipahdetaan Toijalassa. Ei tule liian kalliiksi, jos kimppaan ostaa hallivuoroja aikaan jolloin normaalit ihmiset nukkuvat... Mutta kai sitä treenatakin tarvis, jos ikinä mitään meinaa oppia, vai?

Shelttikivaa

2012-10-10T13:34:00.003+03:00

Shetlanninlammaskoiran syvin olemus viiden koiran voimin ilmaistuna :)

HYL HYL ja TS

2012-10-08T13:54:00.000+03:00

Ei menny taaskaan ihan niinku strömsössä nää meiän rally-tokokisat.. Toisaalta tiesin kyllä jo kisoihin lähtiessäni, että Zeldan kanssa voi tulla ongelmia ja pahasti. Viimeiset treenit olivat aivan kamalat, eikä koira keskittynyt yhtään. Muutoinhan me ei juuri olla edes treenattu, eli vähän soitellen lähdettiin sotaan. Mutta tulipahan kokeiltua ensimmäinen voittajan kisarata!

Radassa itsessään ei varsinaisesti ollut mitään uutta tai ihmeellistä.. Oikean puolen tehtäviäkään ei ollut laisinkaan mukana. Erona avoimeen luokkaan oli ehkä selvästi pidempi rata plus käytösruutu. Voittajaluokan käytösruudussa koira joko istuu/makaa ohjaajan edessä/sivulla tuomarin päätöksen mukaisesti kaksi minuuttia. Tämä suoritetaan heti oman radan perään, ja aika alkaa siitä kun seuraava koira lähtee radalle. Meillä oli edessä istuminen, ja sehän sujui Zeldalta loistavasti. Ja kyllä syytä olikin tuon ratasuorituksen jälkeen ;)

Koirathan eivät kai osaa v*ttuilla?? Jotenkin vaan tuntui koko radan, kuin Zelda olisi huutanut minulle haista ***** ja tee ite! Mie käsken ja koira käskee takaisin.. Ihan hirveältä tuntui koko rata! Aina siinä vaiheessa, kun Zelda alkaa haukkua, sillä on jossain määrin mennyt herne nenään ja koko koiran tekeminen muuttuu. Niin kauan kun se tekee hiljaa, rauhassa ja keskittyen, menee hyvin. Joskus muinoin tosiaan koiratanssia treenatessa lopetin treenin aina ensimmäisestä haukahduksesta. Ja silloin se toimi. Lopulta koira (yleensä) malttoi pitää leipäläpensä kiinni ja tehdä sen mitä pyydetään. Nyt olen taas niin lepsunut tässä asiassa ettei tosikaan. Zeldalla on kyllä ehdottomasti treenattavaa ja paljon, jos sen kanssa vielä kisata meinaa. Etenkin noita pitkiä ratatreenejä, eihän itse kylteissä ja niiden suorituksessa ole mitään, mitä se ei osaisi. Lisäksi koira piippasi oikeastaan koko radan. Se ei taida videolla kuulua, mutta mie kyllä kuulin ja hyvin. Sekin kertoi siitä, että Zelda oli räjähtämässä käsiin koko radan. Ihmeen hyvin se kuitenkin mukana pysyi omaan mielentilaansa nähden.. Ohjaaminen ei vaan ole yhtään kivaa, kun kaiken energian saa käyttää siihen, että koira pysyy näpeissä, eikä huitele ympäri kehää.

Miun oli tarkoitus kirjoitella videolle suoraan kaikki radalla kertyneet virheet, sillä niitä on ja paljon! Jätin kuitenkin arvostelulaput porukoille, joten eihän minulla ole niitä olemassa. Yrittäkää siis päätellä videosta, mitä oli tarkoitus tehdä ;) Zeldan suoritus hylättiin jopa kahteen otteeseen.. Ensimmäisen kerran tuossa mehupurkkien kiertämisessä, kun koira käy sivussa haistamassa. Siinä oli juuri kehänauha, eli koira poistui kehästä = hylätty. Toinen hylkäys tuli, kun uusin kolmannen kerran. Koko suoritus oli jo alusta alkaen mennyt niin päin peetä, että ennemmin halusin korjata koiralta oikean liikkeen, kuin päästää sen kuin koira veräjästä, joten tuloksella ei ollut enää mitään merkitystä.

Fionan kanssa lähdin alusta alkaen sillä asenteella, että tulos on ihan se ja sama, en ajattele pisteitä yhtään. Jos koira tekee hienosti, mutta väärin, en ala korjailemaan. Tai jos radalla on joku meille vaikea kyltti (esim. liikkeestä seisominen, vai onko sitä edes alokkaassa??), en edes yritä sitä tehdä, vaan suoritetaan suosiolla väärin. Tärkeintä oli siis saada koiralle oikea motivaatio ja mielentila tekemiseen. Päätin myös jo heti alusta, että jos Fiona tuttuun tapaansa alkaa vaan huutaa ja riekkua radalla, eikä reagoi yhtään mitä siltä pyydän, jätän saman tien kesken ja vien koiran ulos hallista.

Fiona päättikin sitten tehdä ihan päinvastaiset.. Tähän saakka olen aina puhunut, että luojan kiitos Fionan kanssa ei ole sitä ongelmaa, mikä Zeldalla on. Eli koira jäisi haahuilemaan, haistelemaan, keskittyisi omiin juttuihinsa ja unohtaisi kokonaan että ollaan hommissa. Fiona tekee joko aina täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Paitsi nyt kisoissa sieltähän tuli nämä kaikki.. Todella outoa, en voi muuta sanoa. Vaikuttiko miun jännittämiseni, vai outo halli ja koirat ympärillä? En tiedä, mutta niin vaan iski Fionakin vähän väliä nenän maahan ja unohti missä mennään.. Lisäksi mie olin ihan pihalla, en tiennyt miten pitäisi tuohon reagoida, kun olin varautunut niin erilaiseen käytökseen koiralta. Puhumattakaan, kuinka vaikeaa on säätää hihnan ja namien kanssa radalla, argh. Olipa siis kaiken kaikkiaan hyvä, että käytiin kokeilemassa. Seuraavissa kisoissa Fionan kanssa tavoitteena onkin pitää kontakti koko radan läpi. Ihan sama, paljonko siihen kuluu nameja ja paljonko virheitä kerätään, pääasia että koira pysyy mukana alusta loppuun saakka koko suorituksen ajan.

Ai niin, Fiona oli mölli-luokan kahdeksasta koirakosta tuomarin suosikki! Whipii :D (ja hylkäys tuli kolmannesta uusimisesta)

Ehkä me nyt pidetään pientä kisataukoa, ja aikuisten oikeesti yritetään treenata! Loppujen lopuksi hyvä fiilis jäi koko kisoista, kahdesta hylystä huolimatta, ja se on tärkeintä ;) Kiitos vielä ratojen kuvaajille!

Mistäs nyt tuulee??

2012-10-05T11:28:00.001+03:00

En olisi ikinä uskonut sanovani näin... Kaikkea sitä näkee kun vanhaks saa elää. Pakko se on vaan myöntää. Eilen agilitytreeneissä, Fiona käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin Zelda ikinä agilityuransa aikana treeneissä tai kisoissa. Tai vieläkään hallille tai kentälle päästessään. Ihan k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä-!

Käytiin SDP-hallilla Janin ryhmässä tuurailemassa. Fionan käytös koko reissun oli siis suoraan kuin oppikirjasta. Otin sen hallin pihassa ulos autosta. Ei mitään, koira on hiljaa vierellä koko ajan. Käytiin lenkillä. Fiona kulkee löysällä remmillä rauhassa ravaillen. Ei hauku vastaantuleville koirille. Katselee vaan minua ja odottaa palkkaa, kun kulkee niin hienosti (ja sen toki saa). Omalla vuorolla haen koiran autosta. Taas se tulee hiljaa ulos, kävellään hallin ovesta sisään. Ei pihahdustakaan. Neljällä kentällä on koiria suorittamassa esteitä ja ääni sen mukainen. Kapeassa välikössä on myös koiria odottelemassa vuoroaan. Näiden välistä puikkelehditaan löysällä narulla ja vieraita koiria vilkaisematta.

Vaihdan valjaat pantaan ja pujahdetaan aidan raosta kentän puolelle. Edelleen koira on hiiren hiljaa. Kävellään kentän toiseen päähän, Fiona kulkee ravilla mukana. Ei rynni esteille, ei hauku... Mie tietty kehun sen maasta taivaisiin joka hetki, ja samalla olen aivan päästäni pyörällä.

Itse esteillä sama pikku viitapiru oli tietty heti vauhdissa. Mutta oikeastaan eron huomasi täälläkin; Fiona ei kertaakaan lähtenyt omille teilleen. Se oli koko ajan miun mukanani ja haki mitä tehdään. Aina radanpätkien välissä nappasin koiran syliin, jos oli pidempi keskustelu koutsin kanssa, ettei tuo saanut siinäkään mahkuja lähteä karkuteille. Muutoin olikin sitten koko ajan huomio koirassa, ei tuolle tosiaankaan voi antaa edes sekuntia omaa aikaa radalla..

Fiona kulki itse asiassa tosi hienosti myös esteillä. Aina silloin, kun itse olin ajan tasalla ohjauksen kanssa. Jotenkin Jani sai minulle hetkittäin tsempattua kunnollisen, täsmällisen ja jämäkän ohjauksen, ja silloinhan se toimi. Ihan hitsin hyvin! Tehtiin melko vaikeaa ratapätkää, missä oli (ainakin Fionan mittakaavassa) paljon kääntövääntöä ja tosiaan joka esteelle sai ohjata. Minulla on vaan se paha vika, että huitelen epämääräisesti sinne tänne ja oletan ja toivon, että koira menee. Zeldan kanssa tämä ehkä vielä onnistuikin, kun se poimi esteitä omatoimisesti vähän liikaakin, mutta Fionapa kääntyykin sillä hetkellä takaisin, kun ohjaus loppuu. Ja samoin se tulee aivan taatusti ohi, jos oma linja menee esteen vierestä eikä suoraan päin.. Fiona lukee miun jalkojani yläkroppaan verrattuna noin 90-10, joten juoksulinjoihin saa kiinnittää paljon huomiota jatkossa.. Onneksi Janilta tulikin jo hyviä ja toimivia ohjeita omiin linjauksiin :)

Kylläpä tuli taas huimasti lisäintoa lähteä treenaamaan Fionan kanssa! Jos koiralla pysyy jatkossakin noin hyvin pääkoppa ja hermot kasassa agilityhallilla, mitäpä tässä enää murehtimaan... Ihanaa!

Oman elämänsä supermallit

2012-09-30T21:42:00.002+03:00

Verijäljellä

2012-09-29T14:11:00.001+03:00

Jee jee, vihdoista viimein päästiin kokeilemaan kauan suunnitelmissa ja haaveissa ollutta verijälkeä! Kiitos Mia ja koirat seurasta ja opeista!

Molemmat koirat tekivät aivan huisin hyvin. Fionalla oli alkuun taas ihmettelyä, eikä se heti hiffannut, että verta pitäisi seurata. Miun kehuni näemmä vielä sotkivat tilannetta, kun aina kehuja saadessaan Fiona nosti nokan jäljeltä ja jäi odottamaan palkkaa. Lopulta kun olin hiljaa ja vaan odottelin, alkoi Fiona itse jäljestää. Ja tämän jälkeen kesti jo varovaiset kehutkin. Seuraavalla kerralla siis annetaan koiralle työrauha, ja uskotaan, että sille jäi jo tästä mieleen, mitä kantsii tehdä..

Zelda puolestaan oli kuin vanha tekijä. Se lähti niin täydellä innolla veren perään, että missattiin jäljen aloitus, ja kiskoin koiran jo jäljestämästä takaisin alkulänttiä haistelemaan. Siitä sitten näytin uudelleen jäljen, jota Zelda saman tien alkoikin seurata. Koira meni sen verran vauhdilla, että minulla ei itselläni jossain kohti ollut aavistustakaan, ollaanko jäljellä. Ja samalla Zeldakin meni selvästi hutiin, kun palasi takaisin nenä ilmassa. Mutta yhden korjauksen jälkeen löysi perille. Loppupaikastakin tuo vaan meni pikaisesti ohi, kun yritti etsiä lisää jälkeä kauempaa...

Tätä me niin halutaan tehdä lisää!! Zeldalle varsinkin voi huoletta tehdä pidempää jälkeä, nämä ekat kokeilut nyt olivat ehkä jotain päältä kymmenen metriä. Kisoissa eka matka onkin 900m, joten hivenen on tavoiteltavaa, heh..

Toinen sairastaa ja toinen harrastaa

2012-09-27T13:35:00.000+03:00

Tai näin oli tilanne vielä alkuviikosta. Nyt ollaan jo palattu hivenen normaalimpaan elämään.. Zelda tosiaan ontui. Taas. Viime viikolla aloitti torstaina, jolloin mie en edes ollut kotona, vaan tulin vasta pe, ja vastassa oli pahasti linkkaava koira. Nyt laitetaan ylös, että vasen etujalka oli se, jota ontui. Jälleen pahiten näkyi levon jälkeen äkkinäisissä liikkeellelähdöissä. Lenkillä käytiin pari päivää sylikyydillä tien poskessa ja takaisin sylikyydillä heti tarpeiden jälkeen.

Näin viikko ontumisen jälkeen on jo kunnossa, itse asiassa pariin päivään ei ole tainnut ontua yhtään(??), ja sitäkin edelliset päivät vaan hyvin pienesti jos ollenkaan. Lenkeillä ollaan jo varovasti käyty, tänään ensimmäinen pidempi lenkki. Taidettiin siis selvitä vaihteeksi nopeasti ohi menevällä varomisella. Epäilen kyllä tietäväni tähän syynkin. Koirat ovat olleet ahkerasti tallilla mukana, ja ehkä se on ollut Zeldalle liikaa. Yhtenä päivänä juoksivat niitetyllä pellolla tunnin verran mukana hevosen perässä. Ja toisena päivänä olivat pari tuntia vaunujen kyydissä ajolenkillä. Eiköhän Zelda sitten onnistunut hyppäämään alas vaunuista juuri vähän ennen kotia. Pomppasi vielä ravista, joten jäi sitten vaunujen perään juoksemaan. Ei vielä tämän jälkeen ontunut, ja toki heti himmasin vauhdin, mutta eipä tuo korkea loikka alas varmasti hyvää tehnyt. Ja niin hyvin kun yritin varoa, ettei pääse loikkaamaan...

Fiona on ollut tallilla aivan älyttömän nätisti viime aikoina.
Sillä on vaan sielläkin ne tietyt jutut, mistä kiihtyy totaalisesti. Muun muassa tallin
veto-ovien avaaminen saa pikkukoiran hysterian partaalle. Sen jälkeen meno
näyttää tältä. Onneksi on rauhallisia hevosia..

Zelda puolestaan ei tallilla stressaa!

Fiona vaunujen kyydissä: ota syliin pliiiis...

Zeldan mä haluun pois jooko?! Köytin sen itseeni kiinni, ettei pääsisi hyppäämään alas..
Vaan kuinkas kävi silti :(

Tuulitukat kyydissä.

Ja loppukäynneillä hepan vieressä juoksentelemassa. Fiona on kiinni
ihan siltä varalta, että vastaan voi tulla autoja tai hevosia..

Pikkukoiran perusreaktio hevosten luo mentäessä.

Zeldan sairaskertomuksista Fionan harrastusten pariin. Sunnuntaina käytiin Lauran ja Loitsu-serkun kanssa mätsäreissä. Päästiin autokyydillä paikalle, mutta sinne sitten jäätiinkin ilman autoa ja ilman häkkiä, siis koira koko ajan narun päässä. Tätä hieman panikoin etukäteen. Juuri tämänkaltaiset tilanteet kun ovat Fionan kanssa olleet niitä pahimpia. Se kun on tyypilliseen tapaan vaan huutanut, riekkunut, stressannut ja reagoinut joka ikiseen pieneen liikkeeseen, mitä ympärillä tapahtuu. Ja mätsärissähän niitä on paljon! Sen sijaan tällä kertaa... Fiona oli unelma!!

En voi edes uskoa, että tuo on sama koira kuin esim. vuosi sitten. Fiona oli niin nätisti ja rauhassa mätsäripaikalla kaiken sen ihmis- ja koirapaljouden keskellä. Eikä haukkunut oikeastaan yhtään. Vähän otti häiriötä välillä muun muassa ohi juoksevasta koirasta, ja lenkille lähtiessä meinasi kierrokset vähän nousta, mutta pian rauhoittui. Itse kehässä esiintyminen oli niin helppoa ja täydellistä, että meinasin pakahtua onnesta tuon koiran takia. Miten siitä onkin voinut tulla noin fiksu ja ihana?! Tuomari ei tykännyt Fionan liikkeistä, ilmeisesti sen takia kun se hakee minuun katsekontaktia koko ajan. Tästä saatin hyvä, muut arvostelukohdat erinomaisia. Jäätiin sitten sinisten neljänsiksi, ja kolme vaan sijoitettiin. Pöh. Vaikka eipä sen väliä, Fiona oli täydellinen, ja mitään enempää en voisi toivoa.

Seuraavana päivänä lähdettiin ex tempore agilitykisoihin! Fionan ensimmäinen startti! Huomasin ohimennen naamakirjasta, että Jatpailuissa on mölliratana pelkkä hyppy-putkirata. Laura oli vielä suunnitellut radan ja menossa kisoihin, joten päästiin kyydillä hallille. Mie olin tätä ennen juuri kävellyt keskustaan ja käynyt tunnin tankotanssimassa, joten olin jo valmiiksi puolikuollut kisoihin lähtiessä. Mutta eipä se mitään, jostain täytyy energiaa yrittää kaivaa.

Päätin jo ennen hallille menoa, että jos Fiona ei osaa käyttäytyä, ei mennä kisaamaan. Siitä on tosiaan puoli vuotta, kun Fiona on viimeksi käynyt Jattilassa. Ja tuo halli on jostain syystä aina ollut Fionalle kaikkein vaikein paikka rauhoittua. Missä tahansa muualla sen kanssa treenaaminen on helpompaa kuin omalla hallilla..

Fionahan yllätti taas. Koko sen ajan, mitä oltiin hallin ulkopuolella, se oli suorastaan täydellinen. Autosta poistumiset ja lämppä- ja jäähkälenkit suoritettiin erittäin rauhassa ja hiljaa. Fiona malttoi ravata koko matkan löysällä hihnalla ja täysin rentona. Sehän alkaa peitsata heti, jos vähänkin jännittyy, joten siitä selvästi näkee, koska se on oikeasti rento ja rauhallinen. Käytiin vielä sisällä hallissa pyörimässä ennen kuin ilmoittaudun kisoihin, ja tämäkin sujui suorastaan loistavasti. Toki tällöin hallissa oli vähemmän porukkaa, eikä kukaan suorittanut esteitä, joten Fiona oli hiljaa ja haki minuun kontaktia. Mahtavaa!

Itse radalle lähtö ei sitten sujunutkaan niin hyvin... Meluisassa hallissa, koirien suorittaessa ratoja, Fionalla toki keitti. Mietin jo hetken, mennäänkö ollenkaan, mutta kun kuitenkin sain koiran nameilla haltuun ja hetkellisesti jopa hiljaiseksi, niin pitihän sitä kokeilla. Ja oli meillä aika hauskaa!

Suoritukset eivät olleet järin kehuttavia, kun en mie vaan pysy ton koiran mukana!! Jalat painoivat tonnin liikaa, ja tuntui etten liiku mihinkään. Lisäksi kun Fiona on vielä sen verran alkutaipaleella, en uskalla ja pysty lähettämään sitä kovin kaukaa esteille. Olisihan tästäkin radasta selvinnyt, jos saisi koiran viskottua kaukaa hakemaan esteet ja itse voisi olla jo pitkällä menossa kohti seuraavaa estettä.. Treeneissä tätä aina teenkin, haen sitä rajaa, mistä voin koiran lähettää esim. putkiin. Välillä irtoaa ja välillä ei, riippuu vähän toimiiko ohjaus vai ei. Mutta mihinkä meillä tässä olisi kiire..

Mokasin ensimmäiselle yrittämällä lähdössä. Fiona nousi juuri siinä välissä, kun irrotin katseen koirasta. Olin sitä juuri kutsumassa, kun tajusin että sehän tulee jo, ja sitten mentiin. Kirosinkin itseäni siinä radan alun, että olis pitänyt pysähtyä, kun se lähti ilman lupaa, mutten tajunnut ajoissa! Tämähän kostautui toisella radalla, ja Fiona nousi saman tien lähdössä. Saina käydä palauttamassa sen uudelleen.. ja uudelleen.. ja uudelleen.. kunnes lopulta pääsin muutaman askeleen ennen kuin se ehti nousta, ja saatiin otettua lähtö istumisesta.

Kisojen jälkeisenä päivänä käytiin taas uudelleen hallilla. Tällä kertaa typö tyhjässä hallissa. Ja vitsit Fiona oli pro! Vaikka se oli eilen nostanut kierrokset kattoon samaisessa paikassa, nyt se malttoi kävellä hiljaa ja rauhassa ympäri hallia. Tehtiin keppejä näin puolen vuoden tauon jälkeen, ensin kaikilla verkoilla ja ohjureilla siitä vähennellen. Ensimmäisen kerran tuli ohi, kun otin ohjurin pois. Joten palattiin taaksepäin ja lisäsin vielä verkon tähän kohtaan. Lopputulemana oli se, että ohjurit olivat kaikki paikoillaan, mutta verkkoja oli vain kaksi lopussa. Seuraavassa keppitreenissä täytyy yrittää taas napata ohjureitakin veks, jos muuten menee hyvin.

Lisäksi tehtiin muutama toisto keinulla ja A:lla. Fiona oli hihnassa ja teki nätisti rauhassa keskittyen. Ensimmäisen kerran tuli aan kontaktista läpi, mutta selvästi tajusi itsekin mokansa, kun jäi vaan hölmönä maahan seisomaan aan eteen, eikä lähtenyt painattamaan viitapiruna pitkin hallia (kuten normaalisti tekisi). Muutoin sujui hienosti, ja pystyttiin tekemään koko aata. Toki se varmasti rauhoitti, että Fiona oli hihnassa, vaikka hihnalla en mitään taaskaan tehnyt.

Nyt kun on taas päästy harrastamisen makuun, sekä toko- että agilitypuolella, yritetään pitää tästä kiinni! Aioin jo ilmottaa Fionan rally-tokon mölli-aloon, kunnes tajusin, että kisat ovat samaan aikaan agilityn MM-kisojen kanssa.. Nyt täytyykin miettiä, maltanko jättää kisakatsomon väliin ja lähteä itse kisailemaan.. Vaikeita valintoja ;)

Toissapäivänä, tänään, huomenna..

2012-09-17T14:29:00.000+03:00

...eli siitähän kertyy treenikertoja jo ainakin viimeisen puolen vuoden treenitahdin verran! Jos siis lasketaan pelkästään kentällä käymiset. Vaikka eipä myö kotonakaan olla tehty juuri muuta kuin peppujumppaa tyynyllä. Saatiin sovittua treeniseuraa tälle päivälle ja huomiselle, niin kummasti sitä heti terästäytyy. Toivottavasti saataisiin pidettyä tämä tahti yllä!

Näissä äkillisissä treenikerroissa on vaan se vika, ettei ole mitään suunnitelmaa. Ensinnäkään kun ei itse tiedä, mistä lähdetään. Oikeastaan aina täytyisi muistaa palata kymmenen askelta taaksepäin, ennen kuin kuvitteleekaan ottavansa yhtään eteenpäin. Agilityssä Fionan kanssa tämä on toiminutkin tosi kivasti, kun haluan tehdä niin varman päälle ja rauhassa, ettei tule turhaa hätiköityä ja virheitä sen takia. Zeldan kanssa ja oikeastaan tokossa Fionankin kera mennään sitten metsään ja lujaa.

Zeldan kanssa treenaaminen on jotenkin nyt ihan hakusessa. Joskus vielä tosissani ajattelin kisaavani sen kanssa voittajassa, mutta sen jälkeen kun saatiin TK2 viime syksynä, olen lähinnä haudannut ajatuksen. Niin pienestä kuin tuo olisikin kiinni, kahdesta liikkeestä, mutta silti. Olisihan meillä ihan hirmuisesti hiottavaa ja paranneltavaa kaikessa muussakin, mutta kyllä muut liikkeet siihen malliin räpelletään läpi, että kisoihin juuri ja juuri kehtaisin mennä. Suurin treenattava asia taitaisikin olla tuo liikkeiden ketjutus ilman palkkaa, sitä olen ylipäätään aina tehnyt ihan liian vähän. Mutta nyt taas kun en tiedä, tullaanko ikinä kisaamaan, on motivaatio treenatakin ihan olematon..

Toisaalta voisihan sitä treenata koiratanssia tosissaan ja kisata siinä. Kuten tätäkin olen joskus ajatellut, mutta motivaatio sinnekin suunnalle on lopahtanut tyystin. Lisäksi pelkään rikkovani koiran liian vauhdikkailla liikkeillä. Rally-toko on ollut viimeinen voimavara Zeldan kanssa treenaamiseen, ja nyt olisikin lokakuun alussa kisat tiedossa. Siellä voitaisiin korkata voittaja-luokka. Mutta.... Kun en tiedä jaksanko ja haluanko sitäkään! Voi apua, miten saisin itseäni niskasta kiinni ja tekemään töitä tuon koiran kanssa!! Se on vielä niin virtaa täynnä ja onnesta soikeana kun pääsee tekemään. Oikein säälittää koiran puolesta, kun en itse jaksa paneutua sen etenemiseen. Ja kun tietää, että kauaa sillä ei enää todellista tehokasta treeniaikaa ole.. Yhyy.. Me vaan aina sähelletään jotain onnetonta samaa vanhaa, mikä ei johda yhtikäs mihinkään. No, toivottavasti edes koiralla on kivaa.

Entäpä Fiona sitten. Toissapäivänä kun kävin yksikseen koirien kanssa treenailemassa, Fiona oli jopa tosi kiva. Se malttoi keskittyä ja teki hiljaa. Paljoa ei tehty, muutama luoksetulo, paikalla istuminen sekä ihka ensimmäistä kertaa hyppyä. Hyvin lähti sekin sujumaan, ja Fiona selvästi tajusi jo yhdistää myös uuden käskysanan esteen suoritukseen. Fiksu apina. Kontakteja tehtiin jälleen, sekä puomi että A. Yhden läpijuoksun sain aikaiseksi, mutta se olikin selvästi yli normaalin tason riskirajoilla kokeiltu suoritus. Liikaa oli siis vielä, joten edetään vanhaan malliin, aina välillä pitää kokeilla.

Tänään Fionalla sitten taas hivenen keitti. Tosin tämä alkoi jo sillä hetkellä, kun otin koirat autosta ja lähdettiin lenkille. Kentällä oli sen verran autoja, ihmisiä ja koiria, että meteliä ja liikettä kuului ja näkyi sekä autoista että kentältä. Melko hyvin kuitenkin selvittiin ja päästiin jopa koirien ohi ilman raivonpurkauksia. Itse treenaaminen, vaikkakin yksin kentällä, meni taas enempi huutokonsertin kuin keskittymisen puolelle. Milläköhän saisin itselleni päänuppiin, että kun koira ei malta, älä tee!! Saman tien vaan pois.. Tai kriteeriä paaaaaljon alemmas. Ihan turha siltä on edes yrittää mitään vaatia, kun sen tietää, ettei sen mielenkiinto ole tippaakaan minussa tai siinä, mitä mie haluaisin sen tekevän. Käytiin kyllä välillä jäähdyttelemässä ja saatiin etenkin luoksepäästävyydessä erittäin onnistuneita suorituksia! Jos ei muu, niin kontaktitreenit sujui taasen hyvin. Siihen taisi olla jopa hyväkin, että Fiona kävi hivenen enemmän kierroksilla, ja sen huomasi siitä, että haukkui jokaisella suorituksella ja vielä onoffissakin jäi huutamaan, mitä ei yleensä tee. Mutta pysähtyi ja pysyi joka kerta!

Fionan kanssa treenaamiseen on onneksi motivaatiota. Ja kauhukseni totesin tässä eräänä päivänä, että sehän osaa alokasluokan liikkeet lähes täydellisesti, kun enää hyppy opetellaan. Kauheeta! Onneksi ei muutoin vielä olla likimainkaan sillä tasolla, että kisoihin päästäisiin, ellei sitten tuomari tule meitin olohuoneeseen niitä arvostelemaan :D

Vielä Lauralta pöllittynä muutama kuva parin viikon takaa, kun käytiin Muuramessa ihanissa kangasmaastoissa lenkillä. Upeita kymmenien kilometrien mittaisia ulkoilureittejä Keski-Suomessa kyllä riittää, ihan mahtavien maastojen takia voisin sinne muuttaa vaikka loppuiäkseni, oikein ärsyttää aina tulla takaisin tänne Pirkanmaalle...

Fiona, Zelda, Netta ja Muffy

Loitsu-vauvakin mukana posettamassa, vapaana ei ihan vielä pysynyt kuvissa

Samankokoiset serkukset, toinen 2v ja toinen 4kk. Fionalla vähän sihti hukassa kenties..?

Fiona ei aina ihan diggaa Loitsusta, mutta kyllä sieltä leikkiä irtoaa tarvittaessa.
Fionan peitsihammas näkyy kivasti kuvassa.

Fyssarilausunnot

2012-08-31T20:31:00.002+03:00

Enpä ole muistanut näitä päivittää blogiin laisinkaan. Käytin molemmat koirat fyssarilla 24.7., eli pari viikkoa Zeldan edellisen käynnin jälkeen.

Zelda: "Vas. etujalka edelleen jäykkä eteen taivutuksessa. Selkä ja niska selvästi paremman tuntuiset. Jatkakaa edelleen venytyksiä."

Fiona: "Peitsaa liikkeessä, lanneranka köyristyy liikkeessä. Lannerangan viimeisissä nikamissa jäykkyyttä palpoitaessa ja lanneselässä kireyttä."

Fiona kävi vasta elämänsä toista kertaa fyssarilla ja samankaltainen oli sanoma kuin aiemminkin. Toki tämän asian itsekin tiedostan ja sitä jatkuvasti seuraan. Varsinkin nyt kesällä, kun pikkupiski on uinut ja paljon, on sen huomannut aina uinnin jälkeen. Tai en tiedä kuvittelenko, mutta Fiona näyttää uimasta tultuaan köyristävän selkäänsä vielä enemmän kuin tavallisesti.

Pikkukoira on kyllä ravaillut melko kiitettävästi viime aikoina. Mielialasta se on täysin kiinni, kun saan sen rauhoittumaan ja rentoutumaan lenkeillä, ravi tulee automaattisesti, mutta hivenenkin kiihtyneenä ei malta muuta kuin peitsata. Ja valitettavasti Fiona on noin 99% ajasta kotioven ulkopuolella kiihdyksissä... Mielenhallintatreenit jatkukoon, ja tosiaan edistystä on jo selvästi tapahtunut!

Tässä omatoimisessa koirien hieronnassa ja venyttelyssä on aina se ongelma, että kun kaikki on kunnossa, ei millään viitsisi koiria hoitaa. Vasta sitten, kun ongelmia alkaa kertyä, tehostuu myös hoito. Vaikka varsinkin Zeldan kanssa kaiken a ja o olisi ennaltaehkäisy. Zelda on taas ollut tosi hyväntuntuinen toukokuun ontumisten jälkeen.. Talvea, pakkasia ja lumimöhröä odotellessa, kyllä sitten saa taas hieroa ja ahkerasti, toivottavasti selvitään tästä talvesta aiempia vähemmillä ontumisilla.

Paluu arkeen

2012-08-26T21:36:00.001+03:00

Vihdoinkin työt loppuivat, ja sehän tarkoittaa minulla (ja koirilla) paluuta arkeen. Jos vaikka jatkossa saataisiin taas treenattua ja blogiakin päiviteltyä vähän useammin. Olipa kyllä ihana tulla takaisin omaan kotiin, ei voi muuta sanoa!

Illan ratoksi siirtelin heti vanhoja videoita kamerasta koneelle, eipä ole aiemmin ollut toiveitakaan ehtiä sellaista tekemään. Nappasin kerran videokameran lenkille mukaan ja kuvailin lammella pätkän koirien touhuja. Aina kun puhun blogissakin että lammella sitä ja lammella tätä, niin nyt on videolla kyseistä paikkaa. Uimaan en tällä kertaa Fionaa päästänyt, mutta keksittiin muuta kivaa sen tilalle. Fiona on totaalisen rakastunut puuhun kiipeämiseen! Sen pitää nykyisin joka kerta lammenlenkillä päästä puuhun. Aiemmin tämä homma oli Zeldalle selvästi helpompaa, enkä Fionaa alkuun kiipeilyttänytkään, kun ei se ole muutenkaan korkeita jyrkkiä pintoja juuri kavunnut, Zelda enempi. Nopeasti tuokin näköjään homman oppi..

Treeneihinkin päästiin melko pian edellisen postauksen jälkeen, oliko peräti seuraavalla viikolla. Fionalla oli kivaa! Sen menoa on videoltakin hauska katsella, mutta itse voisin taas vajota maan alle.. Millä noihin kinttuihin saa liikettä!? Ja miten pystyy lopettamaan ihme huitomiset ja käden viskomiset!? Apua... Ehkä me vielä joskus opitaan :) (kunhan ensin treenataan) Sirille ja Laralle kiitos seurasta ja videoinnista!

Aksa-aktivointia

2012-07-23T19:23:00.000+03:00

Oi ja voi, koskakohan me päästäis taas treeneihin?! Edellisestä kerrasta agilityä on aikaa jo luvattoman monta kuukautta. Ja sen kyllä huomasi ;D (videolle poimittu ne suunnilleen onnistuneet hetket, hih)

Ohhoh...

2012-07-15T22:01:00.004+03:00

Johan on päässyt aika venähtämään sitten viime päivityksen. Tosin tämä hiljaisuus kertonee kaiken meidän elämästämme tällä hetkellä. Eipä olisi mitään kirjoitettavaa ollutkaan :D Mie teen vaan töitä, töitä ja vielä vähän lisää töitä. Parhaina päivinä ehtii käydä kotona nukkumassa, kunnes herättyään taas tarviikin jo lähteä töihin. Voi sen kesän näinkin viettää..

Ainoa hyvä puoli tässä porukoiden helmoissa asumisessa onkin se, että koirien kanssa on aina joku kotona. Harvoin nuo saavat edes muutamaa tuntia olla keskenään. Ja onneksi äite käyttää niitä lenkillä aamuisin tai iltaisin miun työvuorojeni mukaan. Huonoa omaatuntoa tässä saa kyllä potea vähän väliä - joko siitä, etten ehdi tehdä tarpeeksi koirien kanssa, tai jopa siitä, että niiden elämässä tapahtuu liikaa, kun eivät saa hetken rauhaa ja nukkuma-aikaa.. Ehkä siis todellisuudessa tilanne on kutakuinkin hyvin plus miinus nolla ;)

Ollaanhan myö lenkkeilty ja paljon! Treenaamiset on jääneet ihan tyystin, kentällä ei olla käyty kuin varmaan kerran koko kesän aikana, enkä kotonakaan ole saanut mitään aikaiseksi. Ennemmin sen vapaan ajan, jonka ehdin koirien kanssa viettää, käytän lenkkeilyyn. Fionan kanssa on heitetty pidempiä metsä-uinti-reissuja, Zeldan kanssa hivenen hillitymmin. Molemmille olen myös yrittänyt kerran pari viikossa järjestää omaa aikaa, jolloin toinen koira jää kotiin. Hyvin on tämäkin onneksi toiminut.

Zelda kävi pitkästä aikaa fyssarilla viime viikolla! Varattiin ensimmäistä kertaa aika täältä Toijalasta, kun ihan sattumalta sain kaverin kautta kuulla, että täälläkin jopa käy fyssari kerran viikossa. Olin kyllä ihan tyytyväinen käyntiin ja ensi viikolla mennään uudestaan molempien koirien kanssa. Zeldan lausunto:

"Zeldalla on vuosien aikana ollut useita ontumisjaksoja, viimeksi toukokuussa. Ontunut toista etujalkaa, mutta nyt ei varmuutta kumpaa. Nyt ei kuitenkaan ontumista. Liikkuessa etutassut kääntyvät ulos ja ranteet painuvat, vasen enemmän. Zelda varoo selvästi vasemman etujalan eteenvientiä ja liike on jäykkä. Aristusta ja jäykkyyttä myös rintarangan ja kaularangan alueella. Lanneselän lihaksissa myös kireyttä. Takajalkojen liikkuvuus normaali.

Tehkää nyt ahkerasti makupalan kanssa sivutaivutuksia (makupalan kurotus kyljeltä ja hännäntyvestä) sekä etujalkojen (erityisesti vasen) eteen venytystä."

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun fyssari kiinnitti erityistä huomiota ranteisiin. Kyseli niistä paljon ja onko muuttuneet vuosien saatossa. Seuraillaan siis jatkossa myös ranteiden asentoa ja käyttäytymistä liikkeissä, jos siellä vaikka olisi nivelrikkoa.. Ota näistä ontumisista nyt sitten selvää. Mikä on syytä ja mikä on seurausta, etenkin kun ongelmat ovat jatkuneet yli puolet koiran eliniästä..

Lisäksi tuo oli ensimmäinen, joka haluaa nähdä Zeldan silloin, kun se ontuu. Eli seuraavan ontumisjakson koittaessa ei muuta kun soitto fyssarille. Toivottavasti ei tarvi soitella!

Kesäterveisiä! Pikkukoirat on pop - ainakin tää yks! :D

Hämeen Shelttien lenkillä

2012-06-02T22:46:00.000+03:00

Kuva: Heli Kalves (osa koirista puuttuu kuvasta..)

Viime viikonloppuna käytiin perinteisellä jokavuotisella Hämeen Shelttien järjestämällä makkaranpaistolenkillä! Mie en ole joka vuosi lähellekään päässyt mukaan, mutta aina innolla odotan tätä reissua, jos tällä kertaa päivä natsaisi.. Ja onneksi nyt näin kävi :)

Kevätlenkki Pälkäneen upeissa harjumaisemissa on ollut miulle aina jotenkin erityisen tärkeä Zeldan pentuajoista lähtien. Zelda oli puolivuotias, kun käytiin ensimmäisen kerran mukana (2004). Tällöin tutustuin ensimmäistä kertaa tämän alueen shelttiharrastajiin, joista suuresta osasta onkin tullut jo hyviä tuttuja. Samaisella lenkillä olivat mukana myös Zeldan täyssisko sekä äiti, joten tällöin tavattiin sukulaisia ensimmäistä kertaa. Nyt jo edesmenneen siskon omistaja järjestää aina lenkit, joten sisko on tietty ollut mukana myös muilla kerroilla. Sukulaisia on aina ihana tavata!

Gwenda Zelda, Sirikit ja Zeniba lenkillä 2004

Tällä kertaa saatiin Siri, Lara ja Riitu seuralaisiksi lenkille. Siri lupasi roudata kameraa mukana, joten mie jätin suosiolla oman järkäleeni kotio - ja hyvä näin, kiitos Siri ihanista kuvista!! Fiona yllätti erittäin positiivisesti tällä reissulla. Sehän ei ole kimppalenkillä käynyt kuin kerran aiemmin, ja silloin meno oli jotain pelokkuuden ja yltiöhulluuden väliltä. Tällä kertaa Fiona osasi käyttäytyä ja mielentila pysyi hallinnassa oikeastaan koko ajan. Hulluhan se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja selvästi tästäkin noin kahdekymmenenviiden sheltin porukasta se rasavillein ja vauhdikkain (sekä pienin!) otus. Saivatpahan koirat juosta ja riekkua keskenään, sitä on aina yhtä ilo katsella :)

Se mikä eniten yllätti, taisi olla Fionan tarve pitää minua silmällä. Vaikka se kuinka kaahotti ja paineli pitkin maita ja mantuja, silti se aina palasi tsekkaamaan, mitä mammalle kuuluu. Eikä tällä kertaa hammastakaan tullut kuin parille koiralle. Tämäkin vain siksi, että mie istuskelin maassa, niin eihän siihen peekele sentään ole yhdelläkään vieraalla nelijalkaisella asiaa, nih!! Zelda puolestaan oli kuin kala vedessä, kuten aina. Mietin pitkään, otanko sitä laisinkaan mukaan, kun lenkki kuitenkin on melko pitkä, keskellä metsää ja vielä jyrkissä harjumaastoissa. Mutta onneksi otin, Zelda kun rakastaa juuri tämänkaltaisia reissuja :)

Lenkin päätteeksi paistettiin vielä makkarat laavulla. Kummasti koirat kerääntyivät jalkojen juureen nuuskuttelemaan, mutta eipä tainnut tällä kertaa edes Laralta pudota makkaraa parempiin suihin (no okei, annoin mie kaikille "omille" otuksille maistiaiset). Tuosta laavupaikan vierestä kulkee pururata, mistä juoksi välillä pari lenkkeilijää ohi. Mie yritin aina saada Fionan täyden huomion näiden aikana, mutta ehtihän se pentele kuitenkin bongata kaksi paidatonta nuorta miestä ohi hölkkäilemässä. Ei se näiden perään vielä lähtenyt, mutta sehän riitti, kun pikkukoira tajusi, että tuolla voi mennä juoksijoita!

Varmaan lähemmäs kymmenen kertaa sain huutaa sen takaisin, kun yhtäkkiä ilman mitään syytä toinen jatkuvasti keksi, että mie muuten meen nyt! Pölypilvi vaan jäi jälkeen, kun musta salama katosi kuin pieru saharaan puskien taa.. Jossain kohti laavulla istuskellessamme Seikku huudahti, että hei, joku koira lähti, pieni ja musta! Totesin siihen vaan, että jos joku koira jossain joskus lähtee, se on AINA Fiona. Eikä tarvi olla edes pieni ja musta, se on silti Fiona! Mihinkäs sitä sheltti karvoistaan pääsisi? ;)

Riitu, Zeta ja Fiona poseeraa ryhmärämässä. Totesin siinä porukalle,
että otetaan ryhmäkuva: yläriviin ne koirat, jotka pysyvät paikallaan ja alariviin
kiinni loput. Tokihan me nyt vallattiin heti parhaat mestat :D

Hurrrrrjan ison ja lähes pystysuoran hiekkajyrkänteen reunalla poseerausta.

Kaunis ihana Zeta Jones <3

Kaikki lähti - Zelda jäi!

Lentävä keijukaiseni.

Kunhan ei lentele reunan yli saakka.. On se vaan ihqu!

Osa porukasta eksyi matkasta, joten jäätiin metsähän mättähille istuskelemaan ja odottelemaan.
Mitäpä muutakaan Zelda keksisi, kuin hakea mammalta hellyyttä kesken tarpomisen.

Kummitäti ja -tyttö koirinensa.

Yleistä häslinkiä - surprise surprise - Fiona siellä porukan villitsijänä!

Kolme otusta makkarankiilto silmissään.

Fiona 2v

2012-05-24T19:00:00.003+03:00

Miten nopeasti aika voikaan kulkea. Uskomatonta, että tuo natiainen täytti muka kaksi kokonaista vuotta! Onneksi se on jo loppuiäkseen tuomittu pysymään mamman ipana-napero-riiviö-rääpäleenä <3 Paljon onnea myös Sirolle, Raikulle ja Lucalle!

Ensin Fionan "virallinen" synttäripose:

Ja sitten liuta huomattavasti paljon todellisempia otoksia neitokaisesta! Sirille kiitos kuvista!

ERInomainen Zelda

2012-05-15T20:28:00.001+03:00

Pahoittelut tästä hiljaiselosta. Eipä tässä muuta voi syyttää kuin töitä. Töitä, töitä ja töitä, muuta miun elämääni ei enää mahdukaan..! Ylitöitä on taas tälläkin viikolla tullut painettua, eikä loppua näy. Tänään sentään terästäydyin, ja käytiin koirien kanssa kentällä kääntymässä (vaikka olinkin töissä aamukuudesta ilta viiteen)

Viime lauantaina käytiin Zeldan kanssa Tampereen KV-näyttelyssä pyörähtämässä. Motivaatio lähteä näyttelyihin oli pyörä nolla, mutta jotenkin sain itseni sinne raahattua, kun sain onneksi auton lainaan. Julkisilla olisi voinut jäädä keikka tekemättä. Zelda meinasi räjähtää liitoksistaan, kun otin sen autosta ulos Pirkkahallin pihassa. Toinen oli niiiiin onnesta soikeana! Kolme viikkoa se on vaan kykkinyt kotona, eikä oikeastaan edes lenkeillä käynyt (kun on ontunut). Nyt sitten lähdettiin ihan kahdestaan ilman Fionaa reissuun ja vielä autolla - voi jehna mitä nannaa!

Sen sijaan pettymys oli suurensuuri, kun koira tajusi, että ollaan tultu näyttelyihin, hih! En ottanut edes ihmeemmin tavaraa mukaan, pieni käsilaukku toisessa ja koira toisessa kädessä, näillä mennään. Zelda sai siis hengailla hihnan päässä hallissa koko ajan. On tuo koira vaan niin ihanan helppo, että mie nautin taas täysillä olla sen kanssa liikenteessä. Itse kun menin istuskelemaan kehän laidalle ja käskin koiran pötkötellä, niin siihen se heitti pitkälleen maahan ja laski vielä pään etutassujen jatkoksi. Välillä Zelda pääsi jopa syliin rapsuteltavaksi ja pusuteltavaksi. Ei tää keikka niin huono juttu tainnut ollakaan, kun sai monta tuntia jakamatonta huomiota ja hellyyttä :)

Kehäkiertelyt meni vauhdilla läpi, mutta zeldamaiseen tyyliin hyvin kauniisti ja huolella pirteänä esiintyen. Meitä vastassa oli Nadjan Kirppu-muori, joka vei voiton tässä skabassa. Molemmat koirat saivat erit, mutta SA:ta ei Zeldalle enää tippunut. Onnea Nadjalle, on Kirppu vaan ihana vanhus!

ZELDA: Tampere KV 12.5.2012, tuomari: John Walsh Jr., Irlanti
VET-ERI VEK-2

"Nice mature bitch in great condition for her 8 years. Handled very well. Little snippy in head. Prefer more length of neck. Enough angulation in front and rear. Moved well around the ring."

Mie tykkään aina eniten kommenteista, joissa kehutaan koiran luonnetta, esiintymistä tai fyysistä kuntoa. Ne kun ovat ne minulle tärkeimmät, ja ainoat, joihin itse pystyy vaikuttamaan. Tässä heti kaksi ensimmäistä lausetta ottavat näihin kantaa. Olipa siis kiva arvostelu :D Sitä vaan ihmettelen, miten kolme viikkoa ontunut umpijuminen koira liikkui hyvin... Hmm.. Muutoinkin kun Zeldalla on surkeat liikkeet, joista joka toinen tuomari valittaa.

Duunia pukkaa

2012-05-11T11:37:00.000+03:00

Mie aloitin työt viime viikolla. Ja nyt alkaa jo vetää sippiin tämä homma :D Töitä olisi aivan järkyttävä määrä, ja sen lisäksi, että tehdään iltavuorossa aina perjantai sisään, olen myös tehnyt ylitöitä. Eipä tässä siis muuta ole kerinnyt, kuin aamulla herättyään käydä suihkussa, käyttää koirat ja lähteä suoraan töihin. Yöllä kahdelta taas kotiin. Ihanaa elämää suorastaan! Onneksi tänään on kuitenkin vapaa. Viikonlopuksikin olisi päässyt töihin, mutta meillä on Zeldan kanssa näyttely lauantaina. Hetken tosin jo mietin, jos jättäisi kehäilyt väliin ja menis vaan duuniin... Täytyy toivoa, että viikonlopputöitä tulee jatkossakin :)

Zelda ei ole enää ontunutkaan muutamaan päivään, jei! En ole juurikaan uskaltanut sen jalkoihin koskea, etten vahigossa muuta tilannetta pahemmaksi (enpä olisi kyllä ehtinytkään..). Mennään siis kehään todella pahasti jumiutuneen ja onnettomasti teputtavan koiran kanssa, mutta eipä sentään kolmiraajaisen. Tarvinnee haeskella täältä suunnalta joku fyssari tai osteopaatti Zeldalle, kun ei oikein Jyväskylään saakka sen takia viitsi lähteä. Pirkanmaalta saa siis näitä suositella!

Laitetaan vielä todisteeksi esille kaverin mätsärissä näppäämä kuva - näin hienosti mein napero poseeraa :) Koira on tässä kyllä järkyttävän näköinen, kun ei sen turkille ole tehty yhtikäs mitään ennen näyttelyä. Virallisiin sen sentään pesin, trimmailin ja ennen kehääkin karvat laitettiin ojennukseen. Joten oli se huomattavasti edustavamman näköinen "oikeassa" kehässä, hih :D

Kuva: Emmi Lepola

Koiranäyttelyitä voi vaan ihmetellä...

2012-05-06T23:00:00.003+03:00

Kyllä oli taas niin omituista touhua koiranäyttelyissä, että näin ei-lajin-aktiiviharrastaja ei voi kun päätä pyöritellä. En tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa kehän reunalla. Parempi vaan pällistellä haavi auki, ei tätä touhua voi kukaan ottaa vakavissaan!!

Koko päivä oli täynnä sähläystä, virheitä, omituisia tuomareita ja epämääräistä touhua. Aloitetaan veteraaneista. Sheltit kun olivat kahdella tuomarilla, astelin ensin kehään (pahasti ontuvan!!) Zeldan kanssa. Vielä kehän laidalla seistessäkin mietin, mennäänkö sisälle vai ei... Noh, tuomari ei maininnut sanallakaan ontumista! Muutoinkin täti oli oikein ylipirteä ja energinen ja jutteli kauheasti. Kaikki oli hänelle pelkkää "excellent excellent, super super, aah, beautiful". Lopulta sihteeri iski minulle käteen punaisen JA vaaleanpunaisen nauhan. Sanoin siinä vielä, että eihän me nyt molempia voida ottaa!? Mutta ei, kyllä ne molemmat tulee.. Samoin kaikki muut veteraaninartut (3kpl) saivat punaiset nauhat. Zelda sijoittui lopulta kolmanneksi. Tässä vaiheessa meinattiin jo pelkille veteraaneille väkisin tyrkyttää sertejä ja roppi-titteleitä ja ties mitä. Vsp-veteraanille ojennettiin parhaan pennun ruusuke... Että tähän tapaan.

Loput sheltit olivatkin sitten eri tuomarilla. Ensin aloitti avoimien urosten kehä. Siinä oli paljon koiria, ainakin toistakymmentä. Näistä KAIKKI muut paitsi yksi (keltainen) saivat sinisen nauhan! Ihan sama miltä koira näyttää, mitä se tekee tai minkä kokoinen se on, sininen oli päivän väri. SA:ta ei siis tässä luokassa jaettu. Mie kävin Jedin kanssa kehässä, ja myös meille törkättiin sinistä nauhaa käteen. Seuraavana valiourokset saivatkin kaikki paitsi yksi punaisen nauhan. Lähes sama linja jatkui nartuissa, mutta siellä sentään hieman useampi sai punaista. SA:ta tuomari ei kuitenkaan missään luokassa jakanut kuin ensimmäiselle koiralle.

Muutoinkin koko kehätouhu oli aivan järkyttävää, sihteeri ei tiennyt mistään mitään, ja myös kirjuri oli tätä myöden totaalisen pihalla. Fionan luokassa kolme koiraa sai erin, ja kun luokan koiria sijoitettiin, ei kehään pyydetty laisinkaan eh:n saaneita. Valittiin siis vain kolme parasta ja seuraava luokka jatkui! Mie tästä sanoin kirjurille arvostelua hakiessani, että niin, neljättä ei valittu ollenkaan.. Kirjuri siitä, että eihän se nyt näin voi mennä!! Ja pian kesken seuraavan luokan kehäsihteeri huutelikin, että onko täällä vielä jossain nuorten luokan EH:n saaneita paikalla, valitaan vielä neljänneksi tullut. Eikä tämä suinkaan ollut ainoa kämmäily kehässä. Noh, elämä on, ja kun ei ota tätä touhua turhan vakavasti, niin elämä hymyilee :)

Mie en suinkaan voi valittaa näistä ihmeellisistä tuomareista - päin vastoin!! Tuntuu, että kaikille muille tämä päivä oli suuri pettymys ja tulokset surkeita. Mie lähdin hakemaan EVAa ja HYLättyä - jotka kaiken järjen ja sääntöjen mukaan miun koirani olisivat ansainneet! - mutta sainkin ERI:n & SA:n ja EH:n. Voisiko enää paremmin mennä!!!

Zeldan tuomari tosiaan oli yltiöpositiivinen ja elämäänsä onnellinen ihminen, joka rakasti kaikkia koiria. Eikä välittänyt ontumisesta. Fionan tuomari taas ei huomannut peitsihammasta - jes!! Itse asiassa mie vähän taktikoin tässä hommassa.. Kaikki muut asettivat koirat pöydälle seisomaan nokka tuomarintelttaa kohti. Mie taas iskin Fionan toiste päin, ihan sen takia, että pääsin itse seisomaan sen eteen peitsihampaan puolelle. Tuomari tuli toiselta sivulta ja kurkkasi vain sen puolen hampaat. Hiphei!! Kaiken lisäksi tuomari katseli Fionaa toooodella pitkään. Tuo tosiaan jakoi vain kourallisen punaista, ja sen näki jo arvostellessa, kuka tulee erin saamaan. Tuomari syynäsi ja mietti ja juoksutti uudelleen. Meitä Fionan kanssa seisotettiin todella pitkään, ja Fionan isän kasvattajakin jo totesi ajatelleensa, että antaako se Fionalle erin, kun ei ollenkaan pois päästä! Näin ei sentäs kuitenkaan käynyt ;) Fiona kyllä esiintyi SUPER hienosti! Vitsit tuo koira on niin pätevä! Zelda tietty esiintyy aina todella kauniisti, mutta nykyään myös Fiona hanskaa homman. Käytiin pari päivää sitten mätsäreissä harjoittelemassa, ja meinasin jo siellä haljeta ylpeydestä miun täydellisesti esiintyvästä (hullusta) koirastani, hih! Eipä olisi arvannut, ken sen vuosi sitten mätsäreissä näki.. Silloin olisin voinut vajota maan alle häpeästä - eli ollaan me jossain onnistuttu :D

Ja vielä arvostelut:

ZELDA: Harjavalta 5.5.2012, tuomari: Valentina Ivanicheva, Venäjä
VET-ERI VEK-3 SA

"Excellent type, size. Very good head and expression. Balanced angulation. Enough wide behind. Excellent neck. Withes high. Very good tail set. Super temperament and show"

Arvostelussa tosiaan lukee withes high. Tällaista sanaa ei ole olemassakaan... Vaikka kuinka selasin sanakirjaa, en keksinyt, mikä sana withes voisi olla myöskään väärin kirjoitettuna?? Ja mikä koiralla voi olla korkeaa? Pitkään pohdittuani tulin siihen tulokseen, pitäisikö tämän olla fitness high!? Kunto voisi olla korkea. Vaikka koira ontuikin, joopa joo.. Ja on kyllä tosi väärin kirjoitettu tuo sana.

FIONA: Harjavalta 5.5.2012, tuomari: Sanja Vretenicic, Montenegro
NUO-EH

"Smaller female. 23 months old. Lighter bones. Correct neck. Correct topline. She need to have better front. She needs also better angulations in hindlegs. Needs better movement."

Olipa Fionan arvostelussakin sentään kaksi hyvää asiaa! :D Mitä luin tämän tuomarin muita arvosteluita, ei niissä juurikaan kehuja jaeltu.. Paitsi sitten näille satunnaisille erin saaneille. Tyytyväinen täytyy olla! Ja onneksi tämä tuomari ei arvostellut Zeldaa, jos Fionan kulmauksissa ja liikkeissä on valittamista, niin mitä Zeldasta olisikaan sanottu.. Oi apua :D

Kaiken kaikkiaan siis hämmentävä, kylmä, sateinen ja omituinen päivä, mutta mie olen super super tyytyväinen, jippii!!!

Ei voi olla todellista!

2012-05-04T21:07:00.003+03:00

Itkupotkuvuodatuspurkaus...! Zelda on ontunut nyt enemmän ja vähemmän kaksi viikkoa - tai siis siitä lähtien kun asiasta kirjoitin. Nyt se könkkää taas todella pahan näköisesti. Ja huomenna meidän pitäisi olla kehässä Harjavallassa. Ja viikon päästä Tampereella.

Per**e!! :'((((

Ollaan me jotain reenattukin..

2012-04-29T22:34:00.002+03:00

Ainakin joskus ja jouluna. Kentällä taas humputeltiin, ja kuvasin koko treenit videolle. Muilta osin ei taida ollakaan mitään julkaisemisen arvoista, mutta kontaktitilannetta voisi jälleen päivitellä. Aloitin jälleen pelkällä alastulolla itse paikallaan seisten ja siitä vähitellen vaikeuttaen.

Yksi läpijuoksu saatiin aikaiseksi, ja se tuli ensimmäisellä kokonaisella puomilla. Nyt vaan keskitytään hakemaan sitä rajaa, jolla tapahtuu siedätys onoffiin jäämisessä, vaikka kierrokset nousee.. Vähitellen ajan kanssa ja miljoonilla toistoilla ehkä vielä joskus saadaan toimivat kontaktit.

Kun vaan joku jaksais raahata sitä koiraa kentälle näitä treenaamaan....!

Loppuun oli ihan pakko ensimmäistä kertaa testata, osaako Fiona oikeasti omatoimisesti järjellä ajateltuna koko puomin, vai tekeekö se vaan miun mukanani. Kyllähän se osas, jei :)

Fionan tallikeikka

2012-04-25T13:17:00.001+03:00