Anrinko

Kuunteletko kehoasi?

2017-08-26T17:25:00.001+03:00

Mitä näet kuvassa?

Mä näen helvetinmoisen muuttokaaoksen ja Nellan lepäämässä.

(Mehän muutimme takaisin Tammisaareen kaksi viikkoa sitten.)

Miten itse toimisit lauantaina katsellessasi tätä?

Luultavasti potkaiset itseäsi perseelle ja alat hommiin.

Niin munkin teki mieli tehdä.

Päässä piiskasi mun omat pirulaiset, mutta sotku on prikuulleen sama edelleen kirjoittaessani tätä.

MIKSI???

Hyvä kysymys.

Koska kuuntelin mun kehoani, mikä huutaa kivusta ja uupumuksesta.

Kun olo on kuin kännissä, virtaa ei vain ole.

Minulla syy on sairauteni, mutta aloin miettimään meitä naisia.

Meistä monet piiskaa itseää jaksamaan enemmän.

Pystymään ja voimaan yli voimavarojemme.

Kuulostaako tutulle?

Minä menin nukkumaan.

Nukuin koko iltapäivän.

Annoin kehon levätä.

Päässä huusi piiskurit, mutta en kuunnellut niitä.

Oon kulkenut pitkän matkan ollakseni minä tänään. Kuunnellakseni kehoani edes välillä.

Matkaa on vielä paljon, jotta piiskurit katoaa päästä kokonaan.

Ystäväni sanoo aina, että ei oo kiire valmiissa maailmassa.

Ei niin.

Mitäs jos annetaan piiskaa piiskureille?

2017-07-31T16:03:00.001+03:00

Pirun muutto!

TAAS.

Ahdistaa kaikki romut, kasat, kaappien selvitys ja pakkaus.

Just nyt on olo, että mä myyn kaiken.

En ota mitään mukaani.

Aloitan tyhjästä.

Alusta.

Ja niin se tavallaan nyt onkin edessä.

Alusta alkaminen.

Nyt mä en oikeasti tuu enää takas tähän keltaiseen taloon.

Nyt kun lähden, lähden oikeasti tästä meidän kodista pois.

Ja se tuntuu hyvälle!!!!

Olen karsinut niin paljon. Ja karsin lisää, rankalla kädellä.

Jotenkin kaikki hempeä, romanttinen, kukat ja pilkut melkeinpä ällöttää.

Ne ei tunnu minulle enää.

Olen kai muuttunut...

Jännä nähdä miltä uusi kotimme Tammisaaren pienellä puutaloalueella tulee näyttämään.

Miten tyyli muuttuu, sillä sitä se nyt tekee.

Haluan jatkaa kroppani muuttamista , laihtumista.

Olla se nainen täysillä mikä minusta on eron jälkeen muovautunut.

Syksy on uuden aikaa. Ja se tulee todella näkymään täällä!

Väriä elämään

2017-07-15T13:58:00.001+03:00

Lillen odottaa aina että tulee kesä ja saa kesätukan.

Hänelle se merkitsee sinistä väriä.

Minä en uskalla antaa hänenvielä värjätä vahvoilla väreillä hiuksiaan, vaan käytämme Color Maskia.

Valmistajan mukaan väri kestää 5-30 pesua.

Lillenillä väri on päässä vähintään tuon 30 pesua.

Pitkä ilo siis!

Ja kyllä se poistuu lopulta tukasta.

Hän itse rakastaa sinisiä hiuksiaan.

Onhan ne aika rock!

Olimme eilen lähdössä Lintsille ystävien kanssa.

Lilleni oli itse miettinyt asunsa tarkkaan.

Kokeili kahta eri kokonaisuutta.

Päätyi veljensä kauluspaitaan ja rusetti oli ehdottomasti oltava.

Lopulta mietti jos saisi silmiinsä tummaa meikkiä koska onhan rokkareillakin.

Sanoin, että toki saa laittaa!

Ei hetken mietittyään sitten halunnutkaan.

Annan lapseni olla oma itsensä.

Ilmaista itseään vaatteilla ym.

En halua laittaa heitä muottiin.

Ei minuakaan voi kukaan niin tehdä.

On upeaa nähdä miten oma lapsi uskaltaa olla sitä mitä on.

Kun olet aivan LIIKAA

2017-07-12T22:49:00.001+03:00

Oletko kuullut olevasi liikaa?

Tai tuntenut olevasi toiselle liikaa?

Minä olen... kymmeniä kymmeniä kertoja.

Kun erosin 2,5vuotta sitten, aloitin treffailun.

Olen käynyt paljon treffeillä.

Kaksi kunnon orastavaa suhdettakin on tässä ollut...

Mutta se mihin törmään koko ajan, on se että olen miehistä liikaa.

Liian avoin, kiltti, energinen, eläväinen.

Liian äänekäs, puhelias, innostunut ja iloinen.

Liian taitava tekemään "miesten hommia".

Liian rehellinen.

Liian sairas.

Liian lihava.

Liian sitä ja tätä ja tota.

Liikaa!

Miten ihminen voi sitten olla vähemmän?

Olla jotain muuta kuin itsensä?

EI VOI EIKÄ PIDÄ!

Pitää olla itsensä, vaikka kyllä se sattuu kuulla kerta toisensa jälkeen olevansa liikaa...

Koska, jos miettii parisuhteen ja rakkauden kannalta, on tällä pallolla pakko olla yksi mies jonka mielestä olen juuri ihana näin.

Muutoksia muutoksia

2017-07-03T14:06:00.001+03:00

Elämäni muuttuu koko ajan.

Ja niinhän sen kuuluukin mennä.

Mulla vaan elämä on heitellyt niin paljon viime vuosina, että oon ollut hukassa tämän bloginkin kanssa.

Mitä tämä käsittelee enää?

Elämäni ei ole sitä vanhaa lapsiperhe-elämää keltaisessa talossa, mitä se ennen oli.

Siihen tuli sairaus ja ero.

Uusi suhde ja ero.

Tul muutto ja taas on edessä muutto.

Elämää sinkkuna sairaana kolmen lapsen kanssa...

Paljon on muuttunut.

Harkitsin blogin lopettamistakin, mutta en pystynyt. Ei tuntunut oikealta.

Ja minä en tee mitään, mikä ei tunnu oikealle.

Siksi on blogi ikäänkuin kellunut elämäni mukana, pysynyt juuri hengissä.

Mielessä on muutoksia, ihan ulkoasusta alkaen.

Sisältö muuttuu, kun minä olen muuttunut.

Mutta en lopeta, jatkan.

Jatkan suuremmalla innolla, kun hahmotan asiat kuntoon.

Kohta 9 vuotta on blogini ollut olemassa ja osa teistä on lukenut alusta asti.

Kiitos siitä!

Toivon, että jatkamme yhdessä vielä matkaa.

Kunhan puhallan vanhat pölyt täältä pois, siivoan blogini samalla lailla kuin olen tehnyt mielelle ja elämälleni.

Syksy tuo uusia tuulia todella ja elämä takaisin Tammisaaressa odottaa.

Nyt pienemmässä vaaleansinisessä vanhassa talossa ihan keskustassa...

Jatketaanko matkaa vielä?

Oma nurkka

2017-05-09T13:09:00.001+03:00

Lillenin oma nurkka kaipasi sänkyä ja vähän muutosta.

Sopiva vanha puusohva löytyi 20e hintaan kierrätyksestä.

Painaa kuin synti tuo vanha ihanuus, mutta on juuri täydellinen.

Odottaa kyllä maalaustaan hetken vielä.

Helmen harmaa tai vaalea minttu on ajatuksena...

Hassua miten yksi muutos voi tuoda iloa koko poppoolle.

Sängys on köllinyt koiraa myöten kaikki.

Kun haluaisi juosta päin seinää

2017-03-25T09:32:00.001+02:00

Mua ei hymyilytä tänään.

Ei kyllä hymyilyttänyt eilenkään.

Itseasiassa ahdisti niin paljon, että oli vaikea hengittää.

Tuli olo, että voisin juosta täysiä seinään ja jäädä siihen.

Hullua?

Ehkä.

Se on vain metafora ololle, kun ei aina hymyilytä.

Iloinen positiivinen ihminen voi olla välillä ihan muuta.

Rikki.

Mietin kehtaanko kirjoittaa siitä, että mä oon välillä ahdistunut. Rikki.

Eihän positiivinen ihminen ole down.

Ei enää, kun mähän parannuin siitä.

Masennuksesta.

Se on kirosana about kaikille!

Sehän siinä just onkin, kun se on kirosana.

Ei hyväksyttävää, eikä suotavaa tietenkään.

Elämä vain on ajottain, tai minun kohdallani jo vuosia ollut, hyvin raskasta.

Liian raskasta.

Se kuluttaa ja hartiat painuu kasaan taakan alla.

Sitä yrittää kävellä selkä pystyssä hymyillen, vaikka paino vetää kasaan.

Kunnes on olo, että haluaa juosta seinään.

Tiedän etten ole ajatuksieni tai tunteideni kanssa yksin.

Mä vaan puen ne sanoiksi ja oon sen verran hullu, kai, että julkaisen ne.

Minulle kirjoittaminen vain on se tapa päästä sinne syvälle, omaan oloon ja minään.

Se on tapa käsitellä ajatuksia ja tunteita.

Päästä niihin käsille ja antaa mulle mahdollisuuden hallita ja muovata niitä.

Jokaisella on se oma tapa.

Sulla ehkä urheilu?

Mä kirjoitan.

Ja pitäisi kirjoittaa paljon enemmän.

Antaa vaan palaa, olla miettimättä onko soveliasta olla näin avoin.

Mun vahvuus, ja heikkouskin, on juuri se että oon avoin.

Sitä en osaa muuttaa. Enkä halua.

Hyvää lauantaita olit hymy suussa tai et.

86400e

2017-03-21T10:16:00.001+02:00

Jos sinulla olisi 86400e rahaa ja joku varastaisi sinulta 10e.

Olisitko valmis käyttämään loput rahat, eli 86390e saadaksesi sen 10e takaisin minkä joku sinulta varasti?

Tuskin!

En usko että meistä kukaan tekisi niin.

Meillä jokaisella on päivässä 86400sekuntia käytettävänämme. Jokaisella sama määrä.

Aina tulee päiviä jolloin joku loukkaa meitä, satuttaa teoin tai sanoin 10sekunnin aikana.

Miksi me olemme sitten valmiita käyttämään loppupäivän eli 86390s tai viikon saati vuoden sen 10sekunnin takia?

Kun näin tämän tekstin englanniksi sain hyvän ohjenuoran elämään.

Päivä kerrallaan.

Antaa ilkeiden asioiden lipua ohitse, koska ne eivät vain ole minun arvokkaiden sekuntien arvoisia.

Jos en olisi valmis heittämään rahaa saadakseni takaisin mitä minulta on varastettu, niin miksi olisin valmis tekemään niin vielä arvokaammalla asialla?

Rahaa saa lisää, menetettyä aikaa ei ikinä!

Ei kannata stressata pienten hetkien takia.

Elämä on niin paljon arvokkaampaa ja sinun aikasi on kallisarvoista.

Muutos

2017-02-10T07:16:00.001+02:00

Kun ajattelet, ettet ole onnistunut tavoitteissasi, pysähdy ja katso mihin olet päässyt.

Nämä kuvat on otettu tasan kahden vuoden välein.

Olen voittaja!

Olen saavuttanut jo paljon ja siitä on syytä olla ylpeä.

Pitää muistaa edetä omaan tahtiin, ei verrata muihin.

Tämä on sinun matkasi ja ota siihen oma aikasi!

Mä uskon että pysyvät muutokset tapahtuu rauhassa ajan kanssa.

Minä jatkan matkaani ja kiva nähdä mikä on tulos vuoden päästä.

Tsemppiä!!!

Kirjahylly

2017-02-09T14:29:00.001+02:00

On hassua miten mua hymyilyttää joka kerta, kun menen kirjahyllyn ohi.

Se on niin siisti.

Niin järjestyksessä!

Ja kaikki ylimääräinen turha on viety kirpparille.

Nämä hyllyt eivät ole olleet näin ilmavat varmasti ikinä!

Ja ovat sentäs olleet minulla jo sen 10 vuotta. Toivon vain, että hyllyt kestää seuraavankin 10 vuotta, vaikka ovatkin vain Ikeasta.

Kyllä se "vähemmän on enemmän" pitää vain paikkansa.

Ei kun seuraavan hyllyn kimppuun!

Jotain uutta

2017-02-06T15:53:00.001+02:00

Kun vähentää kaikkea suurin määrin, voi tilalle hankkia jotain mistä todella tykkää, harkitusti.

Bodenin ale oli niin huippu, että sieltä löytyi muutama ihanuus.

Riemuna vielä se, että sain tilata taas kokoa pienempää!!! Wohoo!

Nuo mekot ovat niin täydellisiä ihan vaikka jokapäiväisinä vaatteina.

Leggareiden tai sukkahousujen kanssa.

Käytän jo nyt, mutta kesäksi noita ajattelin.

Oon vuosia halunnut Dr. Martines saappaat viininpunaisina.

Nuorena mulla oli mustat, kuten varmaan aika monella muullakin.

Nyt löyty hyvässä alessa, niin toivotteli. Itselleni hyvää synttäriä muutaman päivän etuajassa.

Pastelli olkkari

2017-02-05T16:30:00.001+02:00

Olkkarissa on tapahtunut muutoksia, minkä varmaan huomaat jos olet blogiani seurannut.

Ikean sohvat vaihtui isoon tukevaan kulmasohvaa.

Kaikki mahtuu yhdessä köllimään ja minä pääsen romuselälläni tuosta ylös.

Olen jatkanut vähentämistä ja se näkyy kodissa jo.

Alkaa olla enemmän ilmaa kaikkialla.

Homma tietenkin jatkuu, mutta ihana huomata jo karsimisen vaikutus.

Miten vähentäminen sujuu sinulla?

Mikä vapauttaa sinut?

2017-01-04T13:17:00.001+02:00

Tänään pyyhkiessä pakastimen ovea, osui muutama sana silmiini.

Vapaus.

Mikä vapauttaa sinut?

Aloin miettimään aihetta.

Mikä sitten vapauttaa minut ja mistä?

Kun päätin vuodenvaihteessa, että vähennän kaikessa, se tarkoitti sitä itseään. Vähennä, vähemmän.

En ole vapaa tekemään mitään, jos rajoitan ajatuksiani loputtomilla vaatimuksilla, vaatien itseltäni koko ajan enemmän, halutessani enemmän.

En voi olla silloin vapaa tässä hetkessä.

Halutessani enemmän, ostaessani sitä ja tätä luon myös taloudellista epävakautta.

En ole vapaa kun ostan, kun kulutan.

Vapaus tulee haluamalla vähemmän!

Kun en saavuta kaikkia vaatimuksiani luon itselleni pettymyksen vankilan.

Jos näen, että elämäni on merkityksellinen vain suorittamisen kautta, olen tällöin omien vaatimusten ja odotusteni vanki.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että alan maata paikallani vain hengittäen.

Tosin, sekään ei olisi huono idea välillä maata silmät kiinni ja vain hengittää.

Tai maata ulkona silmät auki taivasta katsoen ja vain hengittää.

Milloin sinä teit niin?

Niinpä, minullakin on siitä hetki.

Mutta tarkoitan, että vähentämällä elämistä suorittamisen kautta, voin olla vapaa tuntemaan enemmän iloa vain tässä hetkessä.

Kun tunnen iloa, olen vapaa ajattelemaan positiivisemmin ja kanssakäymään läheisteni kanssa suuremmalla rakkaudella.

Tämä luo hyvän energisen jatkumon.

Voin olla onnellisempi kun vapautan itseni kaikista ympäristön luomista vaatimuksista ja odotuksista.

Teen vähemmän, mutta suuremmalla ilolla ja uskon että loppujen lopuksi teenkin kaiken millä on eniten merkitystä.

Mikä sinut vapauttaa?

Klo 11

2017-01-03T11:20:00.001+02:00

Istun sohvalla katsoen valkoista luontoa.

Nukuin tänään ylipitkään.

Liian pitkään sanoo korvien väli.

"Nyt pitää tehdä sitä ja tätä kun olit noin laiska".

Mun päässä on kova keskustelu.

Istun vaan ja katson ulos.

Vähemmän, muista vähemmän.

Voit tehdä vähemmän!

Miksi nukuin pitkään?

Eilinen oli helvetillinen kipupäivä.

Olin musertua.

Mieli laukkasi kaikkialle.

Sää vaihtui ja minun kehoni on kuin säätutka, kaikki muutos tuntuu kehossa.

Eli minä valvoin ja siitä seuraa nukkuminen pitkään.

Ennen koin syyllisyyttä tästä.

Itseasiassa vieläkin, mutta tämä muutos ei tapahdu hetkessä.

Tämä on hidas matka sisimpään.

Vähemmän kaikkea kun ei ole kysymys vain materiasta.

Se on itseasiassa se helpoin osuus.

Istun viltin alla villasukissani.

Syön riisipuuroa aamupalaksi ja taidan riisua kuusen.

Sen jälkeen on aika tyhjentää se päivän yksi laatikko. Yksi kun riittää.

Valkoista päivää sinulle!

Vähemmän kaikkea

2017-01-02T12:04:00.001+02:00

Less is more!

Kliseinenkin lause ehkä, mutta niin totta.

Kun vuosi vaihtui, mietin mitä lupaan itselleni tänä vuonna.

En halunnut tehdä suuria lupauksia, mihin en lopulta pysty ja vain luon lisää stressiä elämääni.

Mietin mihin minä pystyn nyt.

Less is more, pyöri päässäni koko ajan.

Less less less.

Vähemmän kaikkea, vähennä kaikessa.

Vähennä tavoitteita.

Vähennä siten stressiä ja kipua kehossa.

Vähennä painoa, syö vähemmän.

Suunnittele vähemmän.

Vaadi itseltäsi vähemmän, ole lempeämpi ja armollisempi.

Kotona voi olla vähemmän väriä, tavaroita.

Maksamalla velkoja, vähennän stressiä tulevaisuudesta.

Vähemmän.

Ja hei, jos vuoden päästä puntari näyttää kilon vähemmän kuin tänään ja velkaa on vähemmän, on minun vuoteni jo suuri voitto!

Kun haluan jotain uutta ilmettä, ostan vaikka hiuspannan, en koko asua.

Kun haluan karkkia, en kiellä sitä, mutta ostan jotain pientä, en koko pussia.

Vähentämällä kaikessa, kaikkialla, vapautan elämässäni paljon hyvää energiaa siihen, millä on enemmän merkitystä.

Vähemmän olkoon punaisena lankana tänä vuonna kaikessa mitä teen, mitä ostan, suunnitelen ja miten elän elämääni.

Tästä haluan teille blogissani tänä vuonna kirjoittaa.

Minun matkastani vähempään.

Ja voin luvata, että minä EN vähennä kirjoittamista vaan sitä juuri lisään.

Oletko mukana kanssani tänä vuonna #vähemmänkaikkea haasteessa, vähentää kaikessa ja katsoa mitä se tuo elämääsi?

Se tuli tontuilta

2016-12-19T10:41:00.001+02:00

Joulu siis.

Joulu riensi sydämeeni monelta suunnalta.

Monen tontun käärimänä, täynnä rakkautta.

Ei ole kotini täyttynyt pyyteettömästä rakkaudesta näin suuresti koskaan aiemmin.

Olen itkenyt ilosta, siitä suuresta rakkauden määrästä mitä tämä joulun aika on minulle tuonut monin eri tavoin.

Kuumeessa kirjoittelen teille kuulumisia, hymy huulilla.

Koti ei ole tip top.

Ei ole leivottu mitään vielä, edes niitä pipareita.

Ei ole ruokiakaan valmistettu.

Tarkkaa joulusiivousta emme edes tee.

Silti meillä on joulu.

On kaunis kuusi.

Lahjoja odottamassa aattoa.

Kynttilöitä ja tonttuja, lasten odottava ilo.

Olen kiitollinen siitä ohjauksesta mitä saan ylhäältä, että toimin taas jo kesällä ja pitkin syksyä.

Nyt olisi myöhäistä edes miettiä lahjoja.

Minä ja kaksi lastani kun olemme nyt kuumeessa.

Ollut raskas syksy oman ja lasteni terveyden kanssa.

Olemme silti pärjänneet ja hymy ei ole hyytynyt.

Joulu on rakkauden aikaa.

Toivon että saat rakkautta, mutta että myös jaat sitä. Myös kotisi ulkopuolelle.

Joskus se on halaus vieraalle ihmiselle Lidlissä.

Tai oven aukipitäminen joulukiireessä tungoksessa.

Pysähdy.

Anna sydämesi tuntea joulu.

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Vähempikin riittää.

Tärkeintä on että joulu tulee sydämeesi.

Ihanaa jouluviikkoa sinulle!

Se on siinä!

2016-12-10T10:26:00.001+02:00

Siinä ne nyt sitten ovat.

Paketit, viimeiset sellaiset.

Kaikki on paketoitu ja tietenkin hankittu.

Olen ajoissa, tiedän.

Kun on kroonisesti sairas on ennakoitava.

Aloitin lahjojen parissa jo kesällä.

Paketoimaan aloitin syksyllä.

Hiljaa rauhassa ne valmistuivat.

Mutta mitä minä olen paketoinut?

Ja mistä kaikki hankkinut?

Kaupasta?

No joo viisi lahjaa sieltä löytyi.

Muuten annan second hand lahjoja.

Kierrätettyjä juttuja lahjaksiko?

Kyllä!

Samalla teet ympäristöteon, mietit lahjan saajaa hyvin tarkkaan, että olisiko tämä se oikea tavara/vaate, mitä hän tarvitsee.

Ei tule hankittua mitään turhaa.

Ei krääsää.

Itse ostin aina juuri sen, mikä kolahti just eikä melkein.

Livekirpparit ja netissä, ovat täynnä upeita lahjaideoita.

Ei käytetyn lahjan antaminen ole noloa millään lailla kun se on saajalleen juuri mieleinen.

Kauniisti paketoituna se on avattuna täynnä rakkautta ja iloa.

Sitä oikeanlaista jouluiloa.

Annatko sinä second hand lahjoja?

Iloisia lahjahetkiä!

Joulustressi?

2016-11-21T12:00:00.001+02:00

Pian se taas alkaa.

Se touhuaminen, täydellisyyden hakeminen.

Juostaan, sinne ja tänne.

Ostetaan lahjoja enemmän, kuin olisi varaa.

Nyt on joulu!

Nyt nautitaan!!!

Mutta oikeesti, nautitaanko?

Itse olen jouluihminen.

Rakastan joulua!

Aloitan hullun ajoissa lahjojen hankkimisen, koska lahjoja on ihana antaa.

Yh-äitinä ei ole rahaa ostaa kaikkea ihanaa kaupasta.

Minä etsin lahjat kirpputoreilta, kyllä, melkein kaikki lahjat on sieltä.

Kaunista, jopa uutta sieltä löytyy.

Käärin vanhoihin tapetteihin ja papereihin.

Edellisenä jouluna säästin paljon nauhoja ja papereita.

Lahjani on suurin osa jo paketoitu.

Oikeastaan se on pakollista minulle, koska jos jätän lahjat joulukuulle, ei jää voimia leipomiseen tai koristeltuun.

Kaikki pitää tehdä hissukseen.

Inhoan joulustressiä!

Täpötäysiä kauppoja.

Ylenpalttista kuluttamista.

Heitin tänä vuonna postista tulleet lelukatalogitkin roskiin.

En halua, että nuorin lapseni alkaa haluta jotain mistä ei ole ikinä kuullutkaan, mihin minulla ei olisi sitten edes varaa.

Ja tämä joulun ihme unohtuisi kuitenkin sinne lelukoppaan aika pian...

Annas piparitalo on juuri hyvä!

Valmis torttutaikina enemmän kuin hyvä.

Laatikot teen valmiista pyreestä.

Yhden ihanan suklaakakun leivon itse, sitä kaikki odottaa.

Joulu syntyy pienistä asioista.

Yhdessä tehden, rauhassa, ilman stressiä.

Suunnittelen sitä ja tätä.

Osa toteutuu, osa jää seuraavaan vuoteen.

Piparit, kuusi, kynttilät, lahjat ja suklaa.

Hyvä ruoka läheisten kesken ja joulumusiikki.

Yhdessä ollen rauhassa.

Ei juoksemista sinne ja tänne.

Eikä ylenpalttista yli-kuluttamista.

Joulu saa tulla hiljaa, sellaisena kuin se tänä vuonna tulee.

Ihania touhuiluja sinne!!

Ps. En lupaa joulukalenteria, mutta varmasti enemmän postauksia, jouluisia kuvia.

Mitäs sitten kun?

2016-10-14T23:06:00.001+03:00

Et olekaan enää yrittäjä.

Sinulla ei ole enää omaa liikettä, et toteuta unelmaasi.

Kun et enää ole suositun blogin kirjoittaja.

Sitten kun et enää jaksa ommella, kun itseasiassa et ole ommellut edes suoraa ommelta kohta kahteen vuoteen.

Kun uusimmat lasten uutuudet, Mini Rodinin mallistot ja dropit sitä ja tätä menettää täysin merkityksensä.

Mitäs sitten kun et ole enää naimissa, oletkin eronnut.

Et asukaan enää Tammisaaressa vaan olet taas Karjaalla.

Mitäs sitten kun et selviä päivääkään ilman päiväunia.

Kodin imurointiin voi mennä osissa muutama päivä.

Mitäs sitten kun et voi tehdä kaikkea sitä mitä haluat ja joudut levätä joka välissä.

Kun joudut tehdä asioita sen perusteella mitä jaksat eikä mitä haluat.

Mitäs sitten kun kivutonta päivää ei enää ole.

Kun lääkärisi ei näe enää paluuta työelämään ja yritetään ylläpitää nykyistä kuntoa.

Mitäs sitten?

Sitä pysähtyy. Hengittää.

Välillä itkee tuuleen ja nauraa kun maidot löytyy lattialta.

Kerran sieltä löytyi murotkin ja sanoin lapsille, että lusikat käteen, aamupala on lattialla.

Huumorilla pääsee pitkälle, niin ja punaisella huulipunalla.

Ja joskus pitää sanoa vaan vittu.

Puhtaasti niin.

Pitää tuntea, elää läpi olotilat ja hyväksyä missä mennään.

Joskus toimii se, että sitä vaan toimii.

Ei mieti liikaa.

On hetkiä kun ulkoistaa vaikeutensa eikä sisäistä niitä. Toimii vaan.

Koska aina ei voi edes hyväksyä.

Ja kun voi, päästää irti.

Ja oikeasti, pannukakku toimii aina.

Ja kynttilät.

Salmiakki ja suklaa.

Hyvät leffat ja ystävät.

Rakkaus.

Tuulen humina puissa, auringon lämpö kasvoilla.

Kaunis mekko ja kiharat.

Kahvi.

Pitää muistaa elää.

Kun on tämä elämä.

Kaunis jokatapauksessa.

Miten saada vanhat Crocsit puhtaaksi?

2016-10-06T10:26:00.001+03:00

Melkein kaikilla on Crocseja perheessä.

Meilläkin on monet pihakenkinä.

Lempparit tummentuu ja pinttyy.

Minä yritin saada puhtaaksi pesukoneessa, mutta ei autanut pinttymiin.

Kokeilin #taikasieni tuotetta pinttymiin ja puhdasta tuli!!!

Nyt noi vanhatkin ovat siistit ja kehtaa käyttää missä vain.

Olen saanut tuolla seinistä tummentumat ja värikynänjäljet pois, hyvin kalkkiutunut suihkuseinä kirkastui hetkessä ja hanat kiiltää. Mä oon koukussa!

Oletko jo kokeillut?

Ps. Tämä EI ollut maksettu mainos vaan oma ilo jaettu teille kun tuote toimii!!!!

Prinsessasänky?

2016-10-02T18:48:00.001+03:00

Minulla ollut aina haaveissa saada katos sänkyyn.

Iso katos vaatisi ison huoneen, jotta näyttäisi hyvälle.

Löysin vihdoin kirpparilta täydellisen!

Sopii kauniisti kirppissänkyyn ja huoneen tunnelmaan.

Edelleen rakastan värejä, söpöjä kuoseja ja hiukan hassuttelua sisustuksessa.

Mihin sitä kissa karvoistaan pääsee...

How is it?

2016-08-17T17:46:00.001+03:00

Niin.

Millaista se onkaan elää näin, kun on kroonisesti sairas?

Ethän sä näytä sairaalta?!! Kuulen usein.

No en näytä en.

Varsinkaan en, jos ei oo mukana pyörätuolia. Kyllä, minulla on sellainenkin huonoja jaksoja varten.

Tai jos ortoosia ei juuri silloin tarvitse, tai se on vaatteen alla piilossa.

Piilossa hymyn takana on kipu.

Viiltävä kipu kaikkialla kehossa.

Mietin kävellessä miten mun polvilumpiot ovat, miten lantio on, miten selkä on.

Kulman takana oikaisen ja rusautan selkärankaa, että paine helpottuisi.

Välillä tekee mieli mennä kadulle makaamaan, mutta onneksi aina löytyy paikka missä istua ja hengähtää.

Et näe minua huonona päivänä.

Olen silloin kotona. Sängyssä.

Rakastan sänkyäni!

Se on turva, se on laturini.

Sänkyyn menen keskellä päivää.

Joka päivä.

Joskus hetki, joskus tunti tai kaksi.

Unta voi tulla välillä enemmänkin.

Riippuu mitä on tehnyt aiemmin.

En jaksaisi ilman nukkumista, ilman lepotaukoja pitkin päivää.

Sairauden kanssa oppii elämään.

Vaikeinta sen hyväksyminen on kai läheisille.

Itse alan olla suhteellisen ok tämän kanssa.

Välillä on henkisesti raskasta kestää fyysistä kipua, mutta silloinkin tiedän, että tulee parempi olo pian.

Enää en niin paljon peittele.

Olen avoin. Kerron jos tilanne sen vaatii.

Muuten olen ja elän kuten muutkin.

Usein se tulee yllätyksenä ihmiselle, että olen parantumattomasti sairas.

Kai osaan naamioida Eds-raitani hyvin ja hymyillä tarpeeksi.

Olen ulkoisesti usein siisti ja huoliteltu.

Sisällä on kuitenkin niin paljon, mitä et näe.

Mutta hei, elämä on aikas jees, vaikka eläisikin kivun kanssa.

Kipu antaa perspektiiviä elämään.

Se auttaa värittämään arjen kauniimmaksi niin, että sen kauneuden huomaa.

Osaa rakastaa enemmän, vahvemmin.

Osaa arvostaa oikeasti pieniä asioita ja hidastaa tahtia.

Negatiivisuus karisee pois, eikä ympärilleen todellakaan kaipaa sitä tai stressiä.

Tässä ja nyt on ihan hyvä.

Oma hetki

2016-08-10T16:54:00.001+03:00

Olemme muuttaneet takaisin kotiin.

Omaan taloon, minä ja lapset.

Lasten isä muutti Espooseen.

Nyt oli parempi näin.

Pitää elämässä valita aina kokonaisuuden kannalta se paras ratkaisu, eikä pohtia liian paljon.

Elämä kyllä kantaa!

Kaiken tekemisen, kamojen purkamisen ja järjestelyjen lomassa tarvitsen taukoja.

Välillä fyysisiä lepotaukoja mutta myös henkisiä taukoja.

Oma hetki arjen keskellä auttaa jaksamaan.

Itselle rakas paikka on terassilla rappusilla.

Kuunnellen tuulen suhinaa omppupuissa, villasukat jalassa juoden kahvia.

Mieli lepää.

Keho lentää tuulen mukana ja vain hengitän.

Miten vietät oman hetkesi?

Voihan kultsi!

2016-08-10T16:43:00.001+03:00

On yksi, joka sulattaa kaikkien sydämen meidän perheessä.

Hän on aina iloinen, onnellinen ja tyytyväinen.

Intoa täynnä joka hetki.

Hän ei välitä huonosta tuulestasi tai miltä näytät.

Hän on lämmin, karvainen ja aina valmis halittavaksi.

Seuraa sinua kaikkialle.

On lähellä, läsnä.

Heiluttaa häntää kun tulet kotiin.

Laittaa pään olallesi kun sinulla on suruja.

Pyörii onneissaan, kun otat remmin esille.

Ei haittaa vaikka satais sammakoita, hän lähtee intoa täynnä kanssasi ulos.

Ja käpertyy vierellesi sohvalle illalla.

Nella on perheeni suurin rakkauspakkaus.

Telttaillaan!

2016-08-04T13:10:00.001+03:00

Hei me telttaillaan!

Tosin omalla pihalla, mutta telttaillaan.

Kaksi yötä teltassa poikien ja koiran kanssa nukkuneena voin sanoa, että telttailu omassa pihassa on mahtavaa!

Ja helppoa.

Tärkeintä että se on mahdollista ja kaikilla on kivaa.

Hyviä telttoja myydään kirppareilla, tai kuten omani löysin Facekirppikseltä, mikä tuotiin portille ja oli pystyssä jo 2h päästä kun hihkaisin, että ostan.

Tämän hauskuuden ei tarvitse maksaa paljon eikä olla vaikeaa.

Seuraavaksi tarvitaan metallipönttö että voidaan paistaa tikuissa vaahtokarkkeja.

Lomalla tärkeintä on olla yhdessä, tehdä kivoja asioita minkä pussi kestää ja ottaa rennosti.

Jos loma ei mahdollista reissua ulkomaille, on aika kivaa telttailla 5e ehjässä teltassa, omalla pihalla kaakaota juoden.

Kaikki on niin suhteellista.

Hetki on tässä ja nyt.

Ilo siinä mukana.

Muistakaahan iloita!