Purkamo

Uuden aikakauden kynnyksellä

2010-08-16T15:35:00.000+03:00

Asuinkunta ja sen myötä asunto muuttuu, uusi sosiaalinen verkko alkaa rakentumaan ja uudet opinnot alkavat. Henkilökohtaisen elämän uusi aikakausi pyörähtää pykälään varmasti nopeammin kuin osaan ajatellakaan. Jo lauantaina kannan muuttolaatikoita Porin residenssiini ja maanantaina kiepsahtavat käyntiin opinnot luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa. Kaikki ympärillä muuttuu. Onneksi sisällä ei muutu mikään, joten olen valmis haasteisiin.

Tämäkin blogimerkintä jää tylsästi kuvattomaksi, sillä rustailen tekeleen taas työn lomasta kahvihetken ratoksi. Työn jälkeinen arki on ollut pari viikkoa takaperin runsaiden aktiviteettien kansoittama ja tulevista viikoista (tämä mukaan lukien) ainakin kolme on yhtä hektisiä.

Mennyttä

Menneet viikot ovat sisältäneet paljolti menneiden aikojen perinteisiä juttuja eli muuttosäätöjä, juoksentelua ja vastaavia. Viime tiistai hurahti firman henkilöstöpäivän merkeissä ja perjantaina puolestaan vietettiin järjestämiäni läksiäisjuhlia. Booli, patonki, sipsit, piparkakkutalo (oli alessa, oli pakko lunastaa :)) ja keksit maistuivat saunan ohessa. Mölkky testattiin yön pimeydessä ja Wii Sportsin mestaruutta ratkottiin illan hämäriin.

Läksiäislahjaksi sain yhdeltä taholta Juoksija-lehden vuositilauksen ja maratonkirjan. Loistavuuta!

Viikonloppuna majoitin herrasklubia, joka viettikin lauantaina varsinaista kulttuuripäivää. Ensin tuli testattua loistavaa Menolippu-lautapeliä sekä tanskalaisia akvaviitteja. Ensimmäistä suosittelen, jälkimmäisiä en. Auringon jälleen kerran aloitettua porottamisen taivaalla siirryttiin läheiseen puistoon kanadalaisen Black Velvet -viskin ja (muistaakseni) venetsuelalaisten robusto-kokoluokan sikarien kera (pössyttelyaika siinä 40 minuutin kantturoilla).

Itsehän en ole tupakoinut varsinaisesti koskaan. Päätin, että otetaan nyt tällainenkin kokemus haltuun. Kyllä noin massiivinen nikotiiniannos tottumattomalle toi ensin nopean hyvänolon tunteen, mutta miltei yhtä nopeasti se taittui useamman tunnin kestävään pahaan oloon. Herrasklubin sikarisessio sinänsä oli ihan hauska, mutta rationaalisesti päätin siinä tilassa, että minun ei tarvitse koskea sikariin enää koskaan.

Tulevaa

Tämä viikko hurahtaakin sitten erinäisiä ihmisiä tavatessa ja asuntoa pakettiin laittaessa. Ohessa pitäisi ehtiä myös jonkin verran lenkkipoluille. Ilmoittauduin viime viikolla Pirkan hölkän 33 kilometrin karkeloihin ja kestävyyttä olisikin tarkoitus haalia jälleen jalkoihin oikein urakalla. Hölkän jälkeen lenkkeily vaihtuu lähinnä ylläpitävään muotoon ja sitten edessä on pieni välikausi. Vuoden vaihteen jälkeen kiikariin pärähtävät loppukevään ja kesän tavoitteet.

Ensi viikon maanantaina korkataan maisteriohjelma orientoivalla aloituksella ja iltapuolella on luvassa ainejärjestön hallituksen kokous (johon siis änkesin heti kättelyssä mukaan). Tiistaina ja keskiviikkona jatkuvat orientoivat opinnot, mutta sen lisäksi iltapuolelle on luvassa ainejärjestön ohjelmaa. Torstai ja perjantai vaikuttavat päiväseltään leppoisilta ja iltapuolella on jälleen ainejärjestöohjelmaa. Viikonloppuna saanee hieman levätä, levytellä ja laittaa residenssiä edustuskuntoon.

Uusi blogi ei ole ehtinyt kypsymään riittävän nopeasti vieläkään ja voi olla, että Purkamo pihisee hengissä vielä jonkin tovin. Toivoisin uuden blogin kohdalla nimittäin sitä, että se olisi mahdollisimman näppärissä kantimissa heti alkuponnistuksessa.

Näillä purkauksin tällä erää.

Kesäilyjä

2010-07-30T13:33:00.002+03:00

Hetki on vierähtänyt viimeisimmästä rutinasta ja taas on ehtinyt tapahtua vaikka vallan mitä. Takana on jälleen toinen toistaan parempia kesämuistoja ja uskon, että niitä ehtii löytyä vielä myös edestäpäin.

Muuton vaihe ja läksiäisbileet

Muuttohommat ovat edenneet hurjan hyvin ja lähes kaikki muuttoa edeltävät toimenpiteet on tehty. Jouduin irtisanomaan Saunalahden nettiliittymäni, sillä ko. lafka ei tarjoa yhteyksiä Poriin. Sen sijaan Soneralla oli harvinaisen makea tarjous: 10/2 Mt laajakaista 19 eurolla kuussa, käy minulle.

Vanha "romu" on käynyt todella hyvin kaupaksi. Jokaisesta liitoksestaan natiseva sänky käytiin kantamassa pois kahden rockabillyn toimesta ja neljä ruokapöydän tuolia siirtyivät jonkin artesaanin hoiviin. Lisäksi valtamerilaivan kokoinen ruokapöytäni kannetaan ulos viikonlopun aikana. Yhteensä näistä romppeista tulee ja on tullut kuitatuksi sata euroa sen sijaan, että olisin käyttänyt omaa aikaani ja rahaani niiden kaatopaikalle viemiseen.

Muuttoilmoituskin tuli tehtyä ja samalla otin käyttööni NetPostin, joka lupailee todella hyvää. Ei enää paperisia kirjeitä ja viikottaisia perkaussessioita. Muutoinkin ajattelin säätää työpistesstäni mahdollisimman pitkälle paperittoman.

Viikkoa ennen muuttoa tiedossa ovat läksiäisbileet, joihin olen tähän mennessä kutsunut vajaat 40 henkilöä. Vuokrasin opiskelijakuntamme toimiston alakerran biletilaksi ja on mahtavaa juhlia kerran vielä mainioiden ystävieni kera ennen muuttoa.

Karvian trippi

Viime viikonloppu tuli pyörähdettyä Karvialla kalalaitoksen huvilalla. Saimme huvilan erään seurueeseen kuuluvan henkilön sukulaissuhteiden kautta käyttöömme sitä vastaan, että ruokimme laitoksen kalat. Sehän passasi.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan rentouden ylistystä: mölkkyä, ahomansikoita, grilliruokaa (mm. ehdottominta grilliherkkuani eli Koskenlaskijalla täytettyjä herkkusieniä pekonikääreessä), olutta, saunomista, frisbeetä, uintia, auringossa makoilua, korttipelejä ja kieroa huumoria.

Viikatteen keikka, Tammerfest-piknik ja sangriaa kesäauringossa

Viime viestissäni mainitsinkin näistä ja Viikate tuli todistettua ensi kertaa livenä Pakkahuoneella Tammerfestien mainingeissa. Keikkahan oli loistava ja biisilistalta löytyivät kaikki hitit, mm. itselleni kenties kovimmat V-biisit Tanssi ja Korpi. Ennen keikkaa Viikatteen pojat nautiskelivat olutta Telakan terassilla aivan selkämme takana puhuen jotain filosofista siitä, mistä Suomen kaupungeista tulee parasta musiikkia.

Tammerfest-lauantaina tuli puolestaan harjoitettua piknikkiä Tammerkosken rannassa kuohuviinin, mölkyn, mansikoiden, viinirypäleiden ja valkohomejuuston kera. Iloinen piknikporukkamme siirtyi sen jälkeen festien bilepuistoon Vuolteentorille, joka oli tupaten täynnä pintaliitoporukkaa (mm. Big Brother -julkkisturhuuksia) ja jossa Fostersin kuraa sai kuuden euron hintaan (kun ensin oli jonottanut parfyymiltä löyhkäävien kotkien ja nuuskahuulisten piiskalettien keskellä puoli tuntia). Yön puolella käytiin testaamassa vielä Ruman tanssilattia ja sen lämmöltään 40-asteinen atmosfääri.

Kesäistä keikkaa pukkasi myöhemmin lisääkin, mutta erityisen hyvä kesämuisto jäi tiistaista, kun kipaisin ystäväpariskunnan patiolle nautiskelemaan kotiviinistä viritettyä sangriaa, muassani tuomaa Saku Heleä (pirteä lagerin ja vehnäoluen hybridi, mielestäni), mansikoita, Caol Ila:n Distillers Editionia (jonka pisteyttäisin kolmoseksi taannoisessa maistelossamme) sekä puolen tusinaa peliä mainiota Guillotinea.

Tilailua

Kaiken ylimääräisen tavaran terminoinnin keskellä haksahdin myös tilailemaan uutta, uskoakseni varsin käyttökelpoista, rompetta. Pitkään kuolaamani juoksuraamattu Lore of Running tipahti postiluukusta Julia Cameronin mainion Tie luovuuteen -kirjan kera. Minulla on Tie luovuuteen lainassa kirjastosta, mutta sen työkirjamainen ote vaatii omia muistiinpanoja sekä kahdentoista viikon laina-aikaa, joten päätin ostaa opuksen omakseni hurjalla kolmella eurolla.

Lore of Running maksoikin melkein kymmenen kertaa enemmän, mutta toisaalta se tarjoilee 981 sivua kovaa faktaa juoksemisesta alkaen aina solutasolta ja päätyen erilaisiin harjoitusohjelmiin sekä juoksun psykologiaan.

Selailin puolivahingossa erittäin epäilyttävän näköisiä StrawberryNetin sivuja, josta bongasin kauan ajatuksissani pyörinyttä Zirhin Defend-kosteusvoidetta 15 € / tuubi (norm. 30+ €). Tilaushan lähti heti vetämään, sillä suojakertoimella 15 varustetut voiteet maksavat ylipäätäänkin maltaita. Tavara on toiminut aivan loistavasti.

Uusi musiikkiprojekti

Viikonlopun aikana saanen uutta musisointisoftaa tietomyllyn uumeniin ja tarkoituksena on raapaista pystyyn uusi, kauan suunnittelun alla ollut projekti. Tähtäimessä olisi kaapia kasaan albumillisen verran musiikkia ja julkaista paketti jopa ihan cd-formaatissa.

Nerokkuuden pitäisi piillä tuotantofilosofian muutoksessa, sillä aikaisemmat musiikkiprojektini ovat kuivuneet kasaan aivan liian raskaan miksaamismanian seurauksena. Nyt pääpiste siirretään raskaasta miksauksesta ja teknologiaorientaatiosta äänien luomiseen ja atmosfäärien virittelyyn.

Projektin referenssiartisteja ovat muun muassa Giant Robot, Air, Brian Eno, Aphex Twin ja vastaavat, vaikkakaan omista biiseistäni ei kovin helposti ole koskaan referenssejä tunnistanut.

Projektille on tulossa oma blogi, jota niin ikään on viritelty tovi valmiiksi. Blogi tullee käsittelemään biisien ja niiden tuotannon lisäksi erilaisia inspiraation lähteitä, ideoita sekä utopiaa, johon koko äänimaailma perustuu.

Tätä ennen pitäisi saada valmiiksi uusi Fat Operations -projektin tuotos, joka pyörii tällä hetkellä nimellä To The New Horizons.

Palaillaan!

Kohti muuttoa ja muuta

2010-07-15T09:13:00.001+03:00

Porin kämpän vuokrasopimus on allekirjoitettu, joten nyt voi siis hehkuttaa. Onni oli, että sain sen ainoan asunnon, jota olen Porista koskaan katsonut, vaikkakin sitä piti käydä katsomassa kahteen kertaan (joista ensimmäinen katsomus ei oikein onnistunut, ks Heinäkuun välireportaasi).

Kyseessä on 28 neliön yksiö lähes kirjaimellisesti kivenheiton päässä yliopistokeskuksesta. Keskuksen tontille on matkaa noin 200 metriä ja lafkan pääovelle 600 metriä. Kauppamatkakin on hurjat 400 metriä ja lähikaupasta saa lisäksi opiskelijakortilla 5 % alennuksen.

Asuinpytinki on 60-luvulla rakennettu ja asunnossa on muutamiakin hienoja elementtejä: lautalattiat, leveä ikkunalauta, parveke, baarikeittiö ja tuoreessa kunnossa olevat kaapistot. Muutama pistokesuojarasia repsotti seinillä ja lämpöpatterin termostaatti ei kuulemma toimi, mutta vuokranantaja lupasi hoitaa viat kuosiin ennen muuttoa.

Kun vuokrasopimus on allekirjoitettu, onkin pystynyt puuhailemaan laajemmin muuttosäätöjen kanssa:

Nykyinen sähkösopimus irtisanottu, uusi sopimus kilpailutettu ja 100 % tuulivoimaa tilattu (vertailusivun mukaan Suomen halvinta minun kohdallani)
Kotivakuutus siirretty
Takuuvuokra maksettu
Opintotuki haettu
Muuttoauto varattu (löysin viime metreillä kuutiometrin isomman ja 40 € halvemman yksilön)
Nykyinen vuokrasopimus irtisanottu
Muuttopäivämäärä lyöty lukkoon
Muuttoapu varmistettu
IKEAsta hankittu rompetta (pyyhkeitä, astioita, mainioita Kassett-laatikoita, kukkaruukkuja, kolme laatikostoa, verhot ja niin edelleen)

Muuttoon liittyvässä ohjelmassa on luvassa vielä ainakin:

Nettiyhteyden siirto
Loppujen IKEA-romppeiden hankkiminen (keittiön pöytä, matto, valaisimet, vuodevaatteita ja erilaisia säilytystarvikkeita)
Nykyisten huonekalujen ja pienemmän tavaran myyntiä (mm. keittiön pöytä, pari kirjahyllyä, cd-hylly, cd:itä, audiotavaraa)
Muuttoilmoitus
Tavaroiden pakkaus, itse muutto (21.8.) ja siivoukset

Muuta

Muuttojärjestelyjen ohella on päässyt vihdoin juoksemaankin urakalla, vaikka 30 asteen lämpötila ei mahdollistakaan optimaalisimpia suorituksia. Muutaman kerran olen käynyt lenkillä aamun viileydessä, mutta pakko on ollut puskea myös järkyttävän paahteen ja trooppisen ilmamassan läpi. Korkea lämpötila tosin katkaisee pitkien lenkkien mahdollisuuden, sillä vettä pitäisi kuljettaa mukana tynnyrillinen.

Nyt kun kuntoaiheeseen päästiin, niin lihaskuntoilua alkaa olemaan jo vuosi takana. Taisin aloittaa viiden-kuuden kilon painoilla vuosi sitten ja nyt käytössäni palvelevat 2 x 19 kg painot, jotka riittävät varmasti melko pitkälle. Treeniohjelmakin pitää päivittää vaikkapa ensi kuun puolella, jotta treeniin saa enemmän variaatioita ja syviä lihaksia kehittäviä liikkeitä.

Kiinnostavaa olisi bongailla myös jokin uusi laji valikoimiin, mutta ensin täytyy selvittää uuden asuinpaikan mahdollisuuksia tämän suhteen.

Uusi blogi piti lanseerata tovi sitten, mutta siihen ei ole ollut aikaa niin paljoa kuin olisin halunnut. Ylipäätään ajatus sen avaamisesta heinäkuussa oli taktisesti väärä, sillä muuta säätöä on päällä vallan mahdottomasti. Kyllähän blogin voisi nytkin avata, mutta se olisi tässä vaiheessa vielä sen verran lähtökuopissaan, että parempi viilata hökötys kuntoon ensin.

Tänään tuli myös sellainen fiilis aamulla pyöräillessä, että sitä haluaisi pitää myös Purkamon kaltaisen raportointiblogin, sillä tällaisen kanssa on helppo jäsentää ajatuksiaan. Toisaalta päivitysväli saattaisi jäädä niin harvaksi, että Purkamon ylläpitämisessä ei sinänsä olisi enää mieltä.

Rentoilupuolella edessä olisi Tammerfest-kattausta. Ensin perjantaina Viikatteen keikka Pakkahuoneella ja lauantaina ystäväpiirin järjestämä Tammerfest-piknik. Ensi viikon viikonloppuna kipaissen puolestaan Karvialle mökkeilemään. Tulossa olisi myös Mikseri.netin Camp Mikseri, jossa olisi oiva pistäytyä. Myös jonkinlaiset läksiäisjuhlat olisi hauska järjestää ja ne ovatkin osittain työn alla.

Menneissä rentoiluissa pikamatka Kuopioon oli varsin toimiva: Saaristokaupunkipyöräilyä, koronaa mökillä, uintia Kallavedessä, kesäbiisin sävellystä veljen kanssa, olutta lähiöpubissa ja ylenmääräistä kahvittelua milloin missäkin.

Juhannuskuvia ja -tarinaa - Lappi ja Ruija

2010-07-06T20:00:00.002+03:00

Juhannuksena tuli matkailtua Suomen Lappiin ja Norjan Finnmarkiin eli Ruijaan. Etappiketju oli karkeasti ottaen tällainen: Oulu-Tornio/Haaparanta-Rovaniemi-Sodankylä-Sompion luonnonpuisto-Saariselkä-Inari-Karigasniemi-Kaarasjoki-Porsanki-Olderfjord-Skaídi-Alta-Kautokeino-Enontekiö-Muonio-Kolari-Pello-Tornio-Oulu (alla, Q eli Oulu on samalla alkupiste A ja P eli Tornio samalla B, Google Maps ei vaan osaa :)).

Matka alkoi junasiirtymällä Tampereelta Ouluun juhannusta edeltävänä torstaina. Oulussa oltiin perillä yömyöhään ja siellä nukuttiinkin seuraavaan päivään. Perjantaina startattiin pirssillä kohti Torniota. Sieltä pistäydyttiin piknikillä Haaparannan puolella (kuva yllä). Evästelyn jälkeen matka jatkui kohti Rovaniemeä.

Matkaa ei ollut taittunut kovinkaan paljoa, kun peltiratsuumme, vuosimallin 2003 Hondaan syttyi moottorin merkkivalo, joka eri asiantuntijalähteiden mukaan saattoi olla kohtalokaskin juttu.

Pysähdyimme Rovaniemen tienoille pariksi tunniksi selvittelemään asiaa. Kun korjaamot olivat jo sulkeneet, koetimme tavoittaa Tiepalvelua puhelimitse herkullisella vajaan kahden euron minuuttihinnalla, joka veloitettiin myös jonottamisesta. Ja jonottamistahan piisasi, erittäin surkean musiikin säestyksellä. Vartin tuota kuunneltuani suljin puhelimen ja päätin itsekin perustaa yrityksen, jossa soittojonottamisesta saisi maksaa iloista taksaa - ja jossa ei koskaan vastattaisi.

Luurin päähän saatiin lopulta yksityiskontakteista alan guru, joka totesi, että autolla olisi turvallista ajaa. Tämän tiedon turvin jatkoimme matkaa kohti Sodankylää. Oli myös iloista todeta, että moottorin varoitusvalo ja Tiepalvelun kyseenalainen palvelunumero jäivät reissun ainoiksi huonoiksi kokemuksiksi.

Illan tullen saavuttiin ensin Sodankylään, jonka jälkeen melko pian päästiin Sompion luonnonpuistoon. Ajoimme perille asti Sompiojärven rannalle, jossa sijaitsee leiripaikka kotineen ja infotauluineen. Jossain määrin pelottavan näköinen Sompiojärvi (kuvassa yllä, paikallinen Loch Nessin hirviö piilossa veden alla) ei kuitenkaan miellyttänyt meitä riittävästi. Paikalla oli myös muutama muu matkaaja, joten päätimme tulla kaksi kilometriä takaisin päin laavupolulle.

Kamppeet kasaan ja lähdimme vaeltamaan parin kilometrin reittiä kohti laavua. Luonnonpuiston vanha metsämaisema tarjosi parastaan juhannusaattoauringon laskiessa hieman alemmas, joskaan kuvassa näkyvää tasoa alemmas se ei juuri koko yönä tullut.

Laavulla (yllä) käytiin taloksi, tarkastettiin lähimaaston superkirkas puro, korkattiin pullollinen punaviiniä ja laitettiin teltta pystyyn. Juhannusaaton iltaa ja punaviiniä nautiskeltuamme oli aika käydä unille luonnonpuistossa.

Uusi päivä ja uudet kujeet. Aamu aloitettiin trangia-appeella. Sekä aamupuuro, että cappuccino syntyivät sen avulla käden käänteessä. Päivä oli hieman edellistä pilvisempi, mutta kuitenkin varsin kirkas ja selkeä.

Aamupalan ja -pesun jälkeen oli aika laittaa leiri kasaan ja suunnistaa kohti uusia maastoja. Auton nokka käännettiin kohti Inaria, josta edelleen rajakylä Karigasniemeä kohden. Matkalla bongailtiin mm. upea Inarijärvi, jonka rantakalliot ja saarelmat olivat vertaansa vailla. Pistäydyimme myös Kevon luonnonpuiston parkkialueella ja puistoreitin ensimmäisillä sadoilla metreillä (kuvassa yllä). Näkymät jo niissä olivat sellaiset, että Kevo kutsunee tulevaisuudessa vaeltamaan.

Yläkuvassa kaikessa sympaattisuudessaan erittäin tyhmä eläin, oikea saapas. Näitähän loikki pitkin maita, mantuja ja teitä vähän jokaisessa välissä. Piristäviä kapineita silti matkanteon lomassa.

Karigasniemessä ylitettin raja Norjaan ja suunta otettiin Kaarasjoen kautta Porsankiin. Se oli ensikosketus Jäämereen (kuva alla), jonka perässä reissulle oli juuri lähdetty. Norjan jylhät maisemat edelsivät (kuvassa yllä) eteen auennutta merinäkymää ja antoivatpa tunturit myös hienot raamit Porsangin lahtialueelle.

Vanhana herkuttelijana täytyi ottaa testiin Norjan suklaapatukkatarjontaa. Banaanivaahdolla täytetty superimelä Hobby oli yllättävän hyvä kaltaisekseen, samoin tummasuklainen ja marsipaanilla täytetty Gullbrod.

Porsangista matkaa jatkettiin edelleen kohti Olderfjordia, josta eteepäin jatkamalla oltaisiin saavutettu Manner-Euroopan pohjoisin kolkka, Nordkapp. Olimme lukeneet sen riistohintapolitiikasta, joten päätimme kuitenkin kääntää auton keulan Skaídin kautta Altaan, Finnmarkin väkirikkaimpaan kaupunkiin. Oldefjord-Alta -välin maastot olivat ehkäpä reissun maagisimpia, kun ylänkömaisemien reunustamien tunturien yli tunki vahvaa pilvimassaa, maa oli harmaata ja korutonta ja kulkipa itse autokin periaatteessa halki pilvien (kuvassa yllä).

Altaan saavuttiin sateisissa merkeissä. Sateiden vuoksi päätimme jättää telttailun väliin ja panostaa mökkiin. Ensimmäinen löytämämme mökkikylä oli vain muutaman mökin muodostama ja ne oli vuokrattu loppuun. Seuraavasta, suuremmasta, mökkikylästä tärppäsi paremmin ja saimmekin yllättävän ison lukaalin norjalaisittain kohtuullisen halvalla (hintaa kertyi 350 NOK eli noin 42 euroa tiliveloituksen mukaan).

Mökin lunastamisen jälkeen kävimme tarkastamassa Altan keskustaa ja muita maisemia, muun muassa yläkuvassa olevaa satama-aluetta. Matkanteon uuvuttamana lähdimme pian takaisin mökille ja siellä juhannuspäivän kunniaksi korkattu valkoviini toi nopeasti unen silmään.

Sunnuntaina laitettiin jälleen tavarat kasaan, pakattiin auto ja vilkutettiin heiheit Altalle. Määränpääksi otettiin Kautokeino, josta edelleen Suomen puolella Enontekiö. Matka taittui etenkin Altasta poistuttaessa jälleen aivan uskomattomissa maisemissa: Tie kiemurteli sinne tänne ja sen vieressä pauhasi jatkuvasti koski, johon tietä reunustavista seinämäisistä kallioista yhtyi monta putousta ja puroa.

Enontekiön jälkeen reitiksi valittiin suoraan Oulu, josta allekirjoittanut erkani vielä yöjunan turvin Tampereelle. Välihuomiona mainittakoon, että yöjuna ilman makuupaikkaa juhannuksen yöttömien öiden tienoilla on varsin vähäuninen kokemus.

Reissu kokonaisuudessaan oli aivan loistava ja Norjan maisemat pyörivät vieläkin silmissä. Kerrassaan erinomainen tällainen pohjoinen juhannus!

Samppanjan paikka

2010-07-05T20:26:00.001+03:00

Juhlan paikka! Ystäväni tradenomi A pääsi heittämällä sisään Tampereen yliopiston kauppatieteelliseen tiedekuntaan yhteisvalinnan kautta. Tulevina kauppatieteen maistereina nostettiin pienet maljat Heidsieckin Monopole Blue Top -samppanjaa juhlan kunniaksi.

Samppanjan paikka oli myös siinä, että viime perjantaina porilainen asunnonvälitysfirma soitteli minulle ja ilmoitti, että olin saanut asunnon, josta mainitsin edellisessä viestissäni. En kuitenkaan hehkuta tai esittele kämppää sen enempää ennen kuin olen saanut vuokranantajan allekirjoittaman sopimuksen kouraani.

Taisin tehdä myös tänään jonkin tason ennätyksen, sillä minut periaatteessa valittiin Porin kylteriainejärjestön toimihenkilöksi ennen kuin opetus maisteriohjelmassa on vielä lähimainkaan alkanut. Tämäkin seikka tosin varmistunee noin viikon päästä, joten enempää en asiaa hehkuta, jotta ei kävisi "älä nuolaise ennen kuin tipahtaa"-reaktiota.

Sunnuntain pyörteissä, ja ikään kuin juhlan kunniaksi tämäkin, tuli pidettyä myös kesän ensimmäiset viralliset grillaussessiot maineikkaan Ritiksen ghetton ylägrillillä. Grilliherkku ja olut maistuivat auringon paahtaessa ilman lämpötilaa kohti 30 asteen lukemia.

Heinäkuun välireportaasi

2010-07-01T09:15:00.001+03:00

Seuraa heinäkuun alun välireportaasi-tyyppinen ratkaisu ennen kuin riennän opiskelijakunnan tukikohtaan aamukahville. Em. tukikohdan eli Solun kahvi on muuten aivan omaa luokkaansa; Kulta Mokkaa keitettynä Moccamasterilla, jonka putket ovat kahvin rasvojen tukkeuttamia ja jonka lämpölevy lienee nähnyt parhaat päivänsä aikaa sitten. Yleensä kahvi on seisonut pannussa pari tuntia ja se höystetään nautittaessa UHT-maidolla. Ei mikään kahvi-intoilijan ykkösratkaisu, mutta omassa ainutlaatuisuudessaan hieno tuote!

Juhannus vierähti loistavassa seurassa Suomen Lapin ja Ruijan eli Norjan Finnmarkin ympyröissä vallan nopeasti. Junalla tuli porhallettua noin 1000 kilometriä ja autolla 1700, kaikki pidennetyn viikonlopun aikana. Laitan tarkemman reportaasin kuvineen tänne myöhemmin.

Opintojen aloitus- ja muuttokuviot etenevät omaa tahtiaan. Olen käynyt kahdesti Porissa asuntoa katsomassa, joista ensimmäinen reissu oli täysin turha. Asuntotoimisto ilmoitti, että heillä ei ole avainta kohteeseen ja nykyinen vuokralainen ei suostunut tulemaan avaamaan asunnon ovea. Viime tiistaina pääsin vihdoin katsomaan asuntoa ja jätin hakemuksen sisään. Nyt odotellaan, josko tärppäisi, ja samalla katsellaan varmuudeksi muuta tarjontaa.

Ylioppilaskunnan jäsenmaksu on myös maksettu ja ainejärjestöön (sekä ekonomiliittoon) liitytty. Lyyra-opiskelijakorttikin lähti tilaukseen ja sain vihdoin postissa opintojen aloittamiseen liittyviä yksityiskohtia Turun yliopistolta. Opinnot alkavat perehdytyspäivillä 23.8.

Kuntoilupuolella vietin taantuman aikaa, kun vasen jalkaterä alkoi hangoitella vastaan kolmisen viikkoa sitten. Kävin röntgenissä kuvauttamassa molemmat jalkaterät ja ne olivat rakenteellisesti täydellisessä kunnossa. Ongelman aiheuttaa vasemman jalkateräni litteä pohja, ts. jalkaterässä ei käytännössä ole sisäsyrjässä ollenkaan nousevaa kaarta. Onneksi ongelma ei estä kuitenkaan juoksentelua.

Juuri jalka-asian selviämisen jälkeen päälle vyöryi puolestaan jonkinlainen kesäflunssa, joka piti miehen aisoissa puolitoista viikkoa. Ennen juhannusta kävin pienellä lenkillä ja toissapäivänä uskalsin jälleen laittaa täyden vaihteen pykälään. Kylläpä juoksu taas maistui! Askellus oli innokasta myös siitä syystä, että alla rullasivat uudet juoksukengät mallia Asics GT-2150, joka on puhkijuoksemaani GT-2140-kenkää kehittyneempi versio.

Tämän kuun puolella minun pitäisi saada auki uusi blogi, jonka jälkeen Purkamo laitettaneen jäihin. Jonkin verran aikaa onkin kulunut uutta blogia viritellessä, mutta hommaa piisaa vielä vaikka kuinka paljon. Blogista tullee hieman erilainen kuin Purkamosta. Stay tuned! (:

Muutoin aika on vierähtänyt (töitä lukuunottamatta) lukiessa ja muuttoasioita järjestellessä. Aivan loppusuoralla on Virginin perustajan Richard Bransonin omaelämänkerta Losing My Virginity, jonka olen todennut aivan loistavaksi tekeleeksi. Juhannuksena ehdin aloitella hieman myös ystävltä lainaksi saamaani Frederic Beigbederin kirjaa 24,99, joka vaikutti todella loistavalta! Kyseessä on siis jossakin määrin omaelämänkerrallinen teos mainosmiehestä, joka yrittää hankkia töistään potkut ilmaisemalla kirjassa inhoaan koko mainosmaailmaa kohtaan.

Pöydällä köllöttelee lisäksi Paulo Coelhon uusin, Voittaja on yksin (kunpa ehtisin tämän ääreen pian!); Julia Cameronin Tie luovuuteen, David Allenin Kerralla valmista (jonka olen lukenut puoliksi), Norman Pealen Myönteinen ajattelu, Thomas Friedmanin Globalisaatio ja muutama muu opus.

Heinäkuu jatkuu vahvasti edellä mainituissa merkeissä. Päälle on tulossa vielä jokunen tapahtuma ja nopea ekskursio Kuopioon. Heti, kun asuntoasia selviää, laitetaan myös muuttojärjestelyvaihdetta isompaan pykälään.

Nyt Solu-kahville!

Opinnot edessä

2010-06-21T12:00:00.001+03:00

Yliopistojen hakukierros on lyöty lukkoon. Ratkaisevan uutisen keitokseen toi Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ilmoitus siitä, että pääsin opiskelemaan heidän Porin yksikköönsä luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmaan (joka ainakin hakuvaiheessa oli esillä nimellä Creative Business Management).

Pori siis kutsuu allekirjoittanutta elo-syyskuun tienoilla. Heinäkuussa on hyvää aikaa tehdä kaikki tarpeelliset säädöt muuttoon ja opintojen aloittamiseen liittyen. Laadin eilen 49-kohtaisen Excel-fileen muutosta ja opiskelupaikan vastaanottamisesta sekä näihin liittyvistä seikoista. Pääkohdittain heinä-elokuussa tapahtuu siis seuraavaa:

Opiskelupaikan vastaanotto
Uuden kämpän etsiminen ja vanhan irtisanominen
Nykyiset kalusteet pääosin myyntiin tai kierrätykseen
IKEAsta uutta rompetta mökin täydeltä
Itse muutto ja kaikki siihen liittyvä säätö

Tarkoitukseni on heivata tämän muuton yhteydessä kaikki itselleni turha tavara vihdoin pois ja se tapahtuu pikku hiljaa kesän aikana. Isot huonekalut ovat sinänsä helppoja, kun niitä on vähän ja ne usein kelpaavat esimerkiksi kierrätyskeskuksille. Sen sijaan paperiarkistot, satunnainen krääsä, CD:t ja useat vaateparret ovat hieman hitaampia heivattavia.

Poistoista kertyneillä varoilla (joita arvelen saavani noin 500 euroa) rahoitan osittain tulevaan lukaaliin hieman ehompia, enemmän itseni näköisiä ja paljon nykyistä funktionaalisempia kalusteita. Lista näistäkin on jo laadittu (ja IKEAssa benchmarkattu). Hankinnassa ovat ainakin uusi sänky, pari lipastoa, arkistolaatikosto, ruokapöytä tuoleineen ja jokunen valaisin. Nykyäänhän kämppääni asuttaa opiskelemaan lähtiessä kasaan haalittu kokonaisuus mitä erilaisempia huonekaluja. Kirjahyllyt ovat tädiltä, ruokapöytä mummolta, työpöytä isän työpaikalta ja sitä rataa...

Toisin kuin TAMKin kohdalla oli aikoinaan, kaavailin ottavani uuden opiskelupaikan haltuun kuukausien sijaan jo parina ensimmäisenä viikkona. Tämä tarkoittaa perehtymistä ainejärjestöihin, itse opiskelupuitteisiin, opetustapaan, yliopiston käytäntöihin, ylioppilaskuntaan ja niin edelleen. TAMK-aikana sai huomata, että heti kun oli tunkenut varpaansa esimerkiksi ainejärjestötoimintaan, oli koko kampuselo entistäkin rennompaa ja rattoisampaa.

Tampereelta pois lähteminen on haikeaa erityisesti siitä syystä, että täällä asustaa todella paljon mukavia ihmisiä ja mitä hienoimpia ystäviä. Lisäksi Tampereella on paljon sellaista hyvää, jota ei ole missään muussa Suomen kaupungissa, jossa itse olen käynyt. On erityistä kahvilakulttuuria, viihdetapahtumia, erikoispalveluja ja -kauppoja sekä muuta vastaavaa.

Uuteen kaupunkiin muuttaminen (en ole koskaan edes käynyt Porissa) on toisaalta hyvin kutkuttavaa juuri uutuusarvonsa vuoksi. Lisäksi Porissa on Yyterin hiekkaranta, tehdas- ja puutalomiljöötä (yliopistokeskuskin sijaitsee Porin Puuvillatehtaan entisissä tiloissa) ja yllättävänkin paljon erilaisia harrastemahdollisuuksia. Kirsikkana kakussa asuminen on huomattavasti edullisempaa kuin Tampereella. Viidenneksen nykyistäni pienemmällä vuokralla saa keskustasta muutamia neliöitä isomman kämpän. Ja hädän tullen opiskelija porhaltaa Tampereelle vaivaisella kahdeksalla eurolla. (:

Nyt jälleen muuttosuunnitelmien pariin!

Juhlat takana

2010-06-20T09:28:00.000+03:00

Viikko sitten lauantaina bailattiin rankasti, kun ammattikorkeakoulussamme vietettiin valmistumisjuhlaa. Olimme Tradenomi V:n kera virittäneet illaksi Pirkanmaan tiukimmat juhlat Pirkanmaan parhaan boolin kera legedaarisen Insinööriopiskelijakylän maastoille. Sitä ennen kipaistiin siis korkeakoululla seremonioissa. Todistuksen olin saanut jo neljä kuukautta sitten, mutta minulla oli vielä stipendi pokattavana. Saman pokkauksen suoritti tämä opiskeluaikojen kovin "rikoskumppanini", tradenomi V.

Illan tullen bilemesta täyttyi juhlijoista. Tarjottava eväs maistui ja booli (sangria de cava), tshekkiläinen päärynälikööri (jossa oli kokonainen päärynä pullossa, ja joka myöhemmin todettiin mädäntyneeksi) sekä jaloviina (***) virtasivat. Vaikka juhlakutsuun oli laitettu maininta, että lahjat ovat kiellettyjä, sain kuitenkin illan tullen huostaani mm. leikekirjan opiskelijakunnan lehtikirjoituksistani, juoksupaidan, kuohuviiniä ja mainittua jaloviinaa. Tradenomi V. oli myös askarrellut "Johtoryhmä kokoontuu"-nimisen valokuvaopuksen yhteisistä kommelluksistamme opintojen aikana.

Korkeakoulun juhlasalissa juhlahumu oli ylimmillään.

Juhlien kattausta ja ruokaa hamuava käsi.

Julma päärynälikööri.

Oli mahtavaa viettää valmistumisjuhlia itselle tärkeiden ja aina niin iloisten ihmisten keskellä. Yhteensä maastoilla taisi olla 21 henkilöä.

Kesäkuu(lumisia)

2010-06-11T13:29:00.001+03:00

Niin se vaan pärähti mittariin kuuma kesäkuukin. Uudessa työssä on takana pari viikkoa ja työnkuvakin on selkiintynyt mukavasti. Henkilöstöpäivä eilen taittoi kivasti työarkea. Tarjolla oli johdon ajankohtaiskatsausten lisäksi mm. kesäpelejä, mansikkakakkua ja virvokkeita. Työsopimuskin tupsahti vihdoin käsiini ja palkka nousi niin, että silmissä sumeni.

Työrintamalla helpotusta tuo päätökseen saamani oppimisympäristön verkkojulkaisuprojekti, josta on tiettävästi tipahtamassa johonkin palkkaerään mukavakin palkkiosumma. Projektin puitteissa sain myös erinomaista projektinhallintakokemusta sekä lisäkokemusta vastaavien julkaisujen ja niiden taustalla toimivien järjestelmien suunnittelusta.

Huomenna puolestaan on luvassa ammattikorkeakoulumme valmistumisjuhla. Vaikkakin valmistuin jo helmikuussa, niin juhlimiset jäivät siltä erää väliin. Nyt on paikkauksen mahdollisuus ja korkeakoulun virallisten juhlahumujen jälkeen starttaamme vähintäänkin kesän kovimmat bileet noin 20 käsin poimitun osallistujan turvin. Tarjolla on muun muassa Pirkanmaan parasta boolia (tm).

Opintouutisia

Hain maaliskuun kiemuroissa viiden eri yliopiston maisterivaiheen opintoihin. Olisin halunnut palata aiheeseen vasta kaikkien yliopistojen tulosten julkistamisen jälkeen, mutta jostain itselleni toistaiseksi käsittämättömästä syystä Turun kauppakorkeakoulu tykkää roikottaa valintapäätöksiään tämän kuun loppuun saakka. Kyselyä aiheesta on laitettu jo opintoasiainpäällikölle, mutta vastausta en ole saanut.

Ensimmäisenä paikasta ilmoitti Itä-Suomen yliopisto, johon hain Kuopion kampuksen innovaatiojohtamisen maisteriohjelmaan. Paikka tuli niin, että helähti. Taisin saada 10 pistettä enemmän kuin alimman sisäänottopistemäärän saaneet, joita oli tasapisteissä yli kymmenen kappaletta.

Seuraavaksi tuli Aalto-yliopiston talouselämän viestinnän tulos. 13 pistettä 15:sta ja paikka heltisi 14 pistettä saaneille. Hakijamäärä oli pompannut viime vuoden alle kymmenestä yli 130:een. Laitoin putiikkiin menemään oikaisupyynnön, jonka tulos selvinnee ensi viikolla.

Tämän jälkeen kuului Tampereen yliopistosta, jossa varsinkin kauppatieteiden erillishaku on kuuluisa siitä, että sinne ei tradenomeja haluta. Näinpä paikkaa ei auennut ja oikaisupyyntöäkin oli jotakuinkin mahdotonta rustata, kun hakukriteereinä ovat: "Hakija on suorittanut tutkinnon ennen hakuajan päättymistä, hakija on osoittanut yliopiston katsomaa erinomaista opintomenestystä (opintosuoritusten arvosanat) ja tutkinto on sisällöltään soveltuva maisterin tutkinnon pohjaksi (erityisesti haettavan pääaineen kannalta arvioiden) ja hakijalla on perustellut syyt."

Tutkinnon suorittaminen ennen hakuajan päättymistä on selkeä juttu. Yliopisto ei katso ilmeisesti erinomaiseksi opintomenestykseksi pääaineeni keskiarvoa 5 (asteikolla 1-5) tai kokonaiskeskiarvoa 4,9 sekä opinnäytteen arvosanaa 5. Tradenomin tutkintoni ei myöskään ilmeisesti ollut soveltuva maisterin tutkinnon pohjaksi. Enhän ollut suorittanut kuin 80 opintopistettä pääaineen opintoja ja muut opinnot sisälsivät vain ja ainoastaan liiketaloudellisia opintoja. Opintipisteitäkin oli ainoastaan 70,5 opintopistettä enemmän kuin kauppatieteen kandeilla...

On tietenkin ko. yliopiston häpeä, että he kriteereillään ja valintaprosessillaan rajaavat pois tradenomeja, joiden joukossa on varmasti huippumotivoituneita yksilöitä. Yliopiston aktiivinen taktiikka pelata itseltään pois osaajaresursseja sattuu varmasti omaan nilkkaan mutkassa jos toisessakin. Tällaisen asenteen omaavaan opinahjoon en olisi mielelläni halajanutkaan.

Vaasan yliopisto ilmoitti puolestaan muutama päivä sitten, että olen tervetullut opiskelemaan heille. Hyvä Vaasa!

Odottelussa on nyt Turun kauppiksen Porin yksikön valinta sekä Aalto-yliopiston oikaisupyyntökäsittely. Näiden tietojen saamisen jälkeen teen päätökseni ja aloitan muuton suunnittelun. Yksi on kuitenkin varmaa: Opinnot jatkuvat syksyllä ja taival kohti kauppatieteen maisterin arvoa on alkamassa.

Se ensimmäinen työpäivä

2010-05-31T17:27:00.000+03:00

Lopetin viime perjantaina hommat ammattikorkeakoulumme viestintäpalveluissa ja tänään oli ensimmäinen työpäivä samassa organisaatiossa, mutta eri tehtävissä.

Pääsin mukaan erään innovaatio- ja osaamishankkeen tiedotustehtäviin kesän ajaksi. Käytännössä toimenkuva ei ole vielä täysin muotoutunut (hankkeella ei ole aikaisemmin ollut tiedottajaa), mutta periaatteessa vastaan hankkeen tiedotuksen käytännön asioista. Haastetta soppaan tuo myös se, että hanke on valtakunnallinen eli työkenttä on varsin laaja.

Käytännössä tiedotus tarkoittaa siis lehidstötiedotteita, lehti-ilmoituksia, sähköpostitiedotusta ja vastaavia. Ulkoiselta toimistolta saamme viestintäsuunnitelman sekä esitemateriaalia käyttöömme.

Kuten aina, ensimmäinen työpäivä ei ollut sieltä tuottavimmasta päästä. Pamahdin ammattikorkeakoulumme kuudenteen kerrokseen kellon huidellessa rennosti lukemissa 10.15. Sitten lähdettiin selvittämään työhuonetta, jollaista minulle ei ollut vielä tiedossa.

Tilaksi tarjottiin mm. 13 harjoittelijan kansoittamaa luokkatilaa. Rokki raikasi tilassa ja meininki oli...ei niin kovin rauhallista. Tilassa olisi ollut varmasti varsin rento meno, mutta tässä tapauksessa kun kyseessä on paljon kirjoittamista vaativa tehtävä, on työskentelyrauha ehdoton vaatimus.

Tunniksi majoituin sitten kolmen projektipäällikön- / koordinaattorin kanssa samaan tilaan. Lopulta asemapaikakseni päätettiin kuitenkin erään TAMKin johtajan työhuone. Kesä taittuu varmasti rennoissa merkeissä näin johtajien kesken. (:

Työtila kuorrutettiin HP:n Elitebookilla telakointiasemineen. Loppupäivä meni lounastaessa viestintäväen kanssa, turhalla henkilöstöosaston visiitillä, lisäohjelmia koneelle pyytäessä sekä omien tehtävien alustavassa määrittelyssä.

Katsotaan, mitä viikko tuo tullessaan. Josko sitä pian pääsisi taas työflow:n ihmeelliseen maailmaan!

Poutatorvi for the win!

2010-05-29T08:47:00.003+03:00

Poutatorvi-yhtye on 2005 perustettu Kangasalan lahja maailmalle. Omien sanojensa mukaan aurinkojytää soittava kuusihenkinen bändi oli itselleni melko tuntematon tapaus reilu viikko sitten. Vegfestien aikaan satuin kuitenkin eksymään Yo-talolle, jossa kyseinen bändi esiintyi illan ykkösenä. Loppu on historiaa. Ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, että orkesteri olisi jättänyt ketään kylmäksi, sen verran kovaa oli livemeno.

Kun repertuaarista heitettiin tanssilattiakansalle Megaman-tunnareita oli fiilis katossa. Soittelin yhtyeen levyn (Poutatorvi) muutaman kerran sittemin läpi Spotifystä ja kylläpä maistui. Youtube-katsauksessa löysin seuraavat klipit, joiden anti on silkkaa auraalista hunajata:

Purkamo suosittaa Poutatorvea erityisesti sadepäivien tai muiden vastaavien harmaiden ilmiöiden tuottamaan ankeusilmiöön. Niin ikään Poutatorvi maksimoi aurinkosäiden ja elämän riemujen tuottaman euforian.

Mestari Frankl

2010-05-28T19:31:00.000+03:00

Tänään oli viimeinen päivä töissä itselleni lähes rakkaan ammattikorkeakoulun viestintäosastolla. Sain osaston ihmisiltä lahjaksi muun muassa Mokkamestareiden Irish coffee -sekoitusta, jota tässä juuri maistelen. Onpa mainio sekoitus! Ohessa on hyvä kirjoitella mestari Franklista (kuvassa alla) eli herrasta nimeltä Viktor E. Frankl, tai pikemminkin eräästä hänen teoksestaan. Sain käsiini tämän itävaltalaisen neurologin ja psykiatrin vuonna 1984 suomennetun teoksen Itsensä löytäminen, jonka sivuihin pureuduin intensiivisesti muutaman päivän ajan.

Kirja pohjautuu sarjalle radiokuunnelmia, joita Frankl oli tehnyt psykologian eri alueilta. Häntä oli sittemmin pyydetty kirjoittamaan kuunnelmat kirjaksi. Teos käsittelee paljon psykologian käsitteitä ja oikoo niihin liittyviä väärinkäsityksiä. Mukana on myös erinomainen ripaus filosofiaa ja parhaimmillaan teksti luo todella voimakkaita ahaa-elämyksiä, ainakin se toi itselleni.

Muutama erinomainen katkelma (lihavoituna katkelmien nerokkuudet):

"Eihän elämä olisi elämää, jos sen tarkoitus riippuisi yksinomaan avioliiton solmimisesta, lasten saamisesta, puiden istuttamisesta ja kirjojen kirjoittamisesta. Edellä luetellut seikat ovat varmasti aivan todellisia arvoja, mutta ne kaikki ovat suhteellisia - ehdotonta on sitä vastoin vain yksi arvo, ja se on omantuntomme käsky."
"Omatunto vaatii meiltä, että muovaamme itse kohtalomme..."
"Emme vapaudu tuskastamme tarkkailemalla tai peilaamalla itseämme tai antamalla ajatustemme kierrellä omassa tuskassamme ja ahdistuksessamme."
"Voimme vapautua kaikesta ahdistuksesta vain asettamalla itsemme alttiiksi, antautumalla ja uhrautumalla kaiken tämän arvoiselle asialle. Siinä on kaiken itsensä kehittämisen salaisuus..."
"...ihminen tarvitsee pysyäkseen ruumiiltaan ja sielultaan terveenä ennen kaikkea juuri hänelle sopivan päämäärän ja nimenomaan hänen olemassaololleen tarkoitetun tehtävän. Hän tarvitsee lyhyesti sanottuna sitä, että elämä asettaa hänelle jatkuvasti uusia vaatimuksia..."

Kirjassa on myös käsitelty mm. nukkumisongelmia sekä neurooseja ja psykooseja. Kirjan nimi on mielestäni hieman harhaanjohtava, sillä etenkin filosofinen itsensä löytämisen anti jää sinänsä heikoksi. Suurimman osan sivuista kirja selittää sitä, miten ihminen voi välttyä neurooseilta ja miten tietynlaisia mielenhäiriöitä hoidetaan. Tosin nämäkin asiat on selitetty hyvin maanläheisesti ja mielenkiintoisesti. Mukana on paljon esimerkkejä ja Frankl purkaa useita harhakuvitelmia, jotka ovat syntyneet tieteen popularisoinnista.

Kirja on varsin suositeltava aiheesta kiinnostuneille. Jos sen sijaan haluaa lukea teoksesta varsinaisen itsensä kehittämisen annin, riittävät ensimmäiset 80 sivua tuohon vallan hyvin.

Maailmankuulun atleetin terveysopit, osa 1

2010-05-27T12:31:00.000+03:00

Liityin reilu kuukausi sitten entisen huippu-urheilijan Brendan Brazierin Thrive in 30 -ohjelmaan. Se on täysin ilmainen "kurssi" Brazierin parhaista opeista. Sähköpostiin tippuu kuukauden aikana linkki 12 artikkeliin (videoklippi ja teksti) eri terveysaiheista, lähinnä ruokaan liittyen. Mitään suurempaa koiraa tuohon ei ole haudattuna, mutta muutama Brazierin omaa tuotesarjaa mainostava posti itselleni tupsahti siinä ohessa.

Kasasin Brazierin artikkelien mielenkiintoisimmat asiat omaan tiedostoonsa ja ajattelin hyödyntää ainakin osaa hänen näkökulmistaan omassa arjessani. Tässä kirjoitussarjassa käyn läpi merkintäni ko. artikkeleista ja poimin parhaat huomiot listaksi toimenpiteistä. Nämä ovat vain pelkistettyjä huomioita. Tilaa itse Thrive in 30, jos haluat parhaimmillaan todella hyvät perustelut sille, miksi näin kannattaa tehdä esimerkiksi oman ruokavalion suhteen.

Syö useita kertoja päivässä, jotta energiatasosi pysyy tasaisena. (Itse teen näin jo).
Juo terveellinen (viher)pirtelö joka päivä. (Helppo ruoansulatukselle ja tarjoaa tasaisesti toimivan energia-annoksen, allekirjoittanut testannut ja hyväksi havainnut.)
Syö iso vihersalaatti joka päivä. (Jossa vaikkapa ituja päällä. Vihreistä vihanneksista mainioita ovat mm. lehtikaali, lehtimangoldi, rucola, rooman salaatti ja pinaatti.)
Valitse luonnontuotteita enemmän ruokavalioosi. (Vähentää ruokailusta elimistöön aiheutuvaa rasitusta.)
Keskity ravintotiheyteen kalorien sijasta.
Vältä yleisiä allergeeneja eli vehnää, gluteenia, maitotuotteita, soijaa ja maissia. (En ainakaan aluksi tule välttämään maitotuotteita. Vehnää olen välttänyt hieman enemmän kuin aikaisemmin.)
Syö välipalana esimerkiksi manteleita, macadamia-pähkinöitä tai saksanpähkinöitä, luomuporkkanoita tai -selleriä tai luomuomena, -päärynä tai -appelsiini. (Allekirjoittaneella mantelit testissä. Hedelmäosastolta tulee otettua yleensä ei-luomua lähinnä hintaseikkojen vuoksi.)
Muita optimaalisia aineksia ovat mm. tahini (seesaminsiementahna), kurpitsansiemenet, kvinoa, palkokasvit, chlorella (japanilaista levää) ja miso.
Kuiturikkaita hiilihydraatteja saa puolestaan mm. brysselin- eli ruusukaalista, nauriista, parsakaalista, punakaalista, juurikkaista, paprikasta, retiiseistä, bataatista, kurkusta ja merivihanneksista.
Antioksidanttirikkaita ruokia ovat puolestaan mm. mustikka ja mustaviinimarja, granaattiomena, värikkäät vihannekset, kylmäpuristetut öljyt (hampunsiemen ja pellavansiemen), tuoreet yrtit ja mausteet (mm. oregano, rosmariini, kaneli, cayennepippuri ja maustekurkuma)
Vähennä juomasi kahvin määrää. (Ja yleensäkin stimuloivia ruoka-aineita. Kahvimäärien vähentäminen käynnissä allekirjoittaneella.)

Näillä eväillä alkuun ja tässä on vasta pieni raapaisu herra Brazierin minun lasieni kautta suodattuneista viisauksista.

On tämä elämä rentoa

2010-05-26T19:31:00.001+03:00

Suorastaan kiellettiin tänään tekemästä töitä ja ehdotettiin ottamaan saldoon miinusta nykyisen plussan sijasta, aika rentoa. Kielto perustui siihen, että halusin tulla kouluttamaan nykyiseen työhöni seuraajaan elokuussa puoleksi päiväksi, mikä sekin on rentoutta parhaimmillaan. Kouluttaa ammatti-ihmiselle sellaista asiaa, joka on yksi maailman parhaista työhommista.

Olin tänään seuraavan työni puolesta (josta tulevissa merkinnöissä lisää) mainostoimistopalaverissa ja neuvottelupöydän toiselle puolelle istuutui yksi suurimmista ammatillisista innoittajistani, henkilö, jolta sain amk-tutkinnon parhaat viestintäopit. Aivan mahtavaa! Olin ainakin henkisesti monttu auki koko palaverin ajan. Onneksi sain jotain sanottuakin väliin.

Laskelmoin tänään aamun hetkinä, että olen saanut viimeisen kolmen vuoden aikana todennäköisesti enemmän henkilökohtaisia asioita (ajattelutyötä, ammatillisia onnistumisia, "muodonmuutosta", ystävyyssuhteita, elämän riemuja...) aikaiseksi kuin niitä edeltäneiden 22 vuoden aikana. Ja miten rentoa tuo aika onkaan toisaalta ollut! Kun lisäksi ajatellaan, että kolmessa vuodessa olen saanut elämäni sellaisille raiteille, että voin nauttia siitä täysin siemauksin lähes joka hetki, niin millä raiteilla ollaan seuraavan kolmen vuoden päästä?

Kupillinen parhautta

2010-05-16T12:21:00.000+03:00

Has Beanista tilaamani The Breakfast Bombin kanssa tuli tilattua testiin myös satsi El Salvador Finca Los Amates -kahvia mutteripannuun sopivalla jauhatuksella.

ESFLA, kuten kahvin nimen näppärästi lyhennän, on saanut Cup of Excellence -palkinnon, joka kertoo sen erittäin korkeasta laadusta (lue vaikkapa täältä lisää). Cup of Excellence -tuotteet ovat tulleet itselleni tutuiksi aiemminkin Mokkamestarit-ostosten muodossa, joten odotin toki tälläkin kertaa taattua kamaa.

Kyllähän mokka jälleen räjäytti tajunnan ja tarjosi makuelämyksiä vailla vertaa. Kahvipussin tekstissä makuprofiilia luonnehditaan muun muassa sanoilla mustaherukkainen, mausteinen ja makea. Kahvien suhteen en ole ehkä niinkään hyvä maistaja, mutta ainakin pussin "great mouthfeel"-näkemyksen kanssa olen samaa mieltä. Ei voi kuin suositella!

Viestintätekniikka uusiin kantimiin!

2010-05-15T14:00:00.000+03:00

Pari kuukautta vajaat pari vuotta sitten päivitin silloisen E50-kapulani samaisen Enterprise-sarjan 51-malliin. Tänään oli jälleen vaihdon paikka, kun hankin käsiini pitkään 70-mallistosta kuolaamani E72:n. Vanha Blackmaster (kuten luurin olen nimennyt) jää siis eläkkeelle (puhelin on muuten kaupan, ota yhteyttä vaikka kommentin muodossa :)) ja uusi Silverstar astuu ruotuun.

Tärkeimpiä vaihdon syitä olivat QWERTY-näppis, parempi kalenteri, GPS, isompi näyttö, Nokia Maps 3.0 ja luulen, että myös tilanvaihdosta tulee olemaan hyötyä (puhelimessa voi siis vaihtaa päälle erillisen työtilan tai henkilökohtaisen tilan). Hyödyllisiä herkkuja ovat myös parempi kamera led-salamalla sekä käyttömukavuutta lisäävä optinen navi-näppäin.

E-series = laadun merkki.

Kavereilla synkkaa keskenään.

Jotta masiinasta saisi irti ainakin 50 % enemmän viestintätehoja, ajattelin päivittää vihdoin myös puhelinliittymäni. Minullahan on ollut ammoisista ajoista asti Soneran järkyttävän ylihinnoiteltu liittymä, joka ei ole edes minun nimissäni.

Vaihtoehdoista houkuttelevin olisi tällä hetkellä Saunalahden Edukas 0,066 €/min. puheluilla ja 0,65 € kuukausimaksulla sekä siihen päälle mobiililaajakaista 384 kbps 4,90 € / kk. DNA:n vaihtoehdot ovat minulla boikotissa, Elisan ratkaisut lähinnä oksettavat ja Sonera tarjonnee tyylilleen ominaisesti sikamaisen kalliita liittymiä.

Kuukausimaksu Edukkaassa mobiililaajakaistalla olisi rapiat 5,50 euroa ja nykyisen käyttöasteeni mukaan puhelu- ja tekstiviestikuluja tulisi kuukautta kohden 10-20 euroa. Ei paha.

Jatkossa pyrin käyttämään puhelimen kalenteria entistäkin enemmän hyödyksi. Puhelintietojen synkronoinnissa kävi ilmi, että E51:een olin tehnyt vajaat 1500 kalenterimerkintää, joten kyllä tuolla käyttöä on ollut. Tilanvaihto mahdollistaa myös näppärästi sekä työ- että henkilökohtaisen kalenterin ylläpidon samassa luurissa.

GPS tullee käyttöön esimerkiksi Nokia Sports Trackerin tai vastaavan sovelluksen kanssa, jolla saan mitattua juoksu- ja muiden treenien matkat automaattisesti. Lisäksi reitin automaattinen tallennus tulee tarpeeseen jatkossa.

Purkamo kuittaa uuden luurin ääreltä.

Kesätöitä ja -suunnitelmia

2010-05-14T17:18:00.001+03:00

Varsin hilkulle uuden työn bongailu meni, mutta vihdoin eilen sain kuulla pääseväni jatkopestiin nykyisessä työpaikassani. Hommat vaihtuvat talon sisäisistä tiedotuksellisista tehtävistä erään hankkeen ulkoiseen tiedottamiseen ja markkinointiin. Työnkuva kokonaisuudessaan on erittäin mielenkiintoinen ja toisaalta on helpottavaa, ettei kesäksi tarvitse tutustua jälleen uuden organisaation toimintatapoihin.

Kävin viime viikolla kolmessa haastattelussa, joista yksi varmana pitämäni ei taaskaan tuottanut tulosta. Toinen haastattelu oli mielenkiintoinen ja olisin ensi viikolla todennäköisesti päässytkin kyseiseen työhön, sillä heillä ei ollut muita haastateltavia.

Olisin toiminut kahdessa yrityksessä; insinöörifirmassa kehittämässä web-sivuja ja asiakaslehteä sekä toisessa yrityksessä vastaten markkinoinnista ja toimistohallinnon pyörittämisestä. Paketti oli kyllä mielenkiintoinen, mutta en viitsinyt riskeerata kesän työllistymistä sillä, että olisin sanonut eiliseen pestiini "katsotaan viikon päästä". Varmahan tuo kahden yrityksen kesätyöratkaisu ei siis olisi ollut, vaan minun olisi pitänyt mennä ensi viikolla vielä yhteen neuvotteluun heidän kanssaan. Parempi siis näin.

Kolmas työhaastattelu oli puolestaan niin ikään nykyisen työpaikkani hanketiedottajan tehtävään, mutta pesti olisi alkanut vasta syksyllä. Totesin, että saatan olla hieman muissa aktiviteeteissa syksyn korvilla.

Kesäkauden suunnitelmia

Työn varmistuminen oli oleellista siksikin, että nyt kesän tekemiset on helpompi suunnitella. Perusrytmitys tulee tietenkin 7 tunnin ja 15 minuutin työpäivistä. HCR:n jälkimainingeissa juoksusuunnitelmassani ei ole vielä mitään uutta tiedossa, joten sen päivittäminen on ajankohtaista. Iso kysymys kuuluu, tähtäänkö kesän lopulla maratonille vai keräänkö vielä puolimaratonkokemuksia tämän vuoden?

Myös muun kuntoilun suhteen suunnitelmat ovat avoimena. Lihaskuntoilu kaipaisi jotain uutta ja pyöräilykilometrien lisääminen kiinnostaa kovasti.

Yksi kesän projekti olisi saada kaikki ylimääräinen tavara vihdoin kiertoon, sillä kesän lopulla edessä saattaa häämöttää jopa muutto. Kesä kun on lisäksi vapaa muista projekteista, niin vapaata aikaakin tällaiselle olisi. Ohessa jos saisi myös luettua läjän mukavaa kirjallisuutta puiston penkeillä tai rantamaisemissa, niin paketti kuulostaisi vallan täydelliseltä. Aikaa täytyy jättää toki myös satunnaisille kesäseikkailuille. (:

Kesäseikkailuista puheen ollen eilinen vapaapäivä meni todennäköisesti maailman parhaan nollauksen merkeissä. Ensin kevyt kuuden kilometrin lenkki. Sen päälle saunomista Rauhaniemen kansankylpylässä ja Näsijärven kylmyyden testaamista puoliuimisen muodossa. Sitten kiinalaista ruokaa auringon paahtamalla kattoterassilla ja lopuksi pitkät päiväunet. Ja kaikki mitä parhaimmassa seurassa.

Kesä on täällä tänään!

Helsinki City Run suoritettu!

2010-05-09T15:13:00.001+03:00

Ennen kuin pääsen itse asiaan, täytyy mainostaa tätä aamukahvien kruunattua kuningasta, jota onnistuin saamaan käsiini kuluvan viikon alulla:

Kyseessä on brittiläisen Has Bean -putiikin "a classic wake up blend" The Breakfast Bomb. Ja voinpa todeta, että tällä aineella päivä lähtee monessakin suhteessa paremmin liikkeelle kuin tavallisella vaaleapaahtoisella hapolla. Pommia nautiskellessa onkin hyvä kirjoitella hieman kokemuksia eilisestä juoksutapauksesta.

Eilen suunnattiin siis HCR-projektiporukalla Helsinkiin itse tapahtumamaastoille. Blogiin kirjoittelin aiheesta ensimmäistä kertaa joulukuussa ja nyt projekti on viety päätökseensä mitä onnistuneimmalla tavalla. Kaikki viisi pääsimme maaliin reilustikin alle kolmen tunnin ja omaksi ajakseni kellottui epävirallisesti (viralliset tulokset varmistuvat vasta ensi viikolla) 1:52 ja rapiat. Reippaasti alle kahden tunnin siis pääsin ja olo oli mitä mahtavin, kun oma nimikin kuulutettiin maaliviivaa ylittäessäni.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan erittäin upea. Yli 10 000 juoksijaa velloi alueella ja eilisestä jos mistä voi sanoa, että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Sääkin oli sallivainen ja vaikka sateen uhka leijui yllämme, ensimmäiset pisarat tippuivat taivaalta vasta, kun olin ylittänyt maaliviivan. Juoksuporukastamme osa sai tosin sadetta niskaansa, mutta se ei heitä tuntunut hidastavan.

Juoksulenkki oli näppärä yhdistelmä asfaltti- ja hiekkateitä. Rattoisimmat kilometrin tulivat ehkä Laakso-Ruskeasuo -alueelta keskuspuistosta ja myös junaratojen vieressä kulkenut asfalttipätkä oli mieluinen. Pikku Huopalahden kiertäminen sen sijaan tarjosi tuskallisimmat kilometrit ja hapotus jaloissa alkoi tuntua. Viimeisen kilometrin menin sellaista vauhtia, että tunsin lähes kuolevani. Kaikki tehot olivat siis pelissä, sen voin todeta.

Maalissa pokattiin yllä näkyvä mitali kouraan ja aloitettiin jälkihuolto. Olo oli varsin riutunut ja tänäänkin jalkoja pakottaa siihen malliin, että lattialla nököttävälle jääkaapillenikin on suorastaan tuskallista kumartua. Mutta kaikki tämä on tuon upean kokemuksen arvoista ja voin sanoa, että eilinen rutistus muutti suhdettani juoksemiseen. Ennen ehkä tykkäsin juoksemisesta. Nyt voin kai sanoa, että rakastan sitä.

Onko ahdistuksen summa vakio?

2010-05-03T13:07:00.004+03:00

Harvemmin olen ahdistusta ääneen pohtinut, jos koskaan. Toisaalta se ei ole sellainen asia, joka vaivaisi minua viikko- tai kuukausitasollakaan. Ei ennen kuin sitä alkaa varsinaisesti miettiä. Enkä nyt puhu mistään lääketieteellisesti määritellystä ahdistumisesta, vaan siitä sellaisesta jokaisen ihmisen tuntemasta henkisestä synkkyydestä. Fiiliksestä, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle tai olo on kuin hyytelössä juoksisi. Luulen, että se fiilis kohtaa itse kunkin aika ajoin.

To do or not to do?

Ajatuksiini tuli, että onko ahdistuksen summa kuitenkin vakio vai voiko siitä päästä tyystin eroon? Itsellä kun moiset tuntemukset liittyvät erityisesti kahteen asiaan; siihen, että jotain pitäisi tehdä ja siihen, että en tee mitään. Se, että minulla on tehtävälistassani useita tehtäviä jonossa, aiheuttaa paikoin ahdistusta. Näin on etenkin silloin, jos tehtäviä ei saa tehokkaasti hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

Toisaalta taas se, että tehtävälistassani ei ole mitään tekemistä, aiheuttaa samanlaisen reaktion. Tämä johtuu siitä perusajatuksesta, että jokaisen valveillaolohetkensä voi käyttää joko hyvin tai huonosti. Ajan huonoa käyttöä taas on se, että minuuttien antaa virrata laiskasti ohitse.

Edellistä ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin; vapaa-aika ja rentoutuminen ovat yhtä lailla hyvää ajankäyttöä kuin opiskelu ja vastaavat "tylsät" aktiviteetit. Toisaalta huonoa ajankäyttöä voi yhtä lailla olla opiskelukin, jos se on päämäärätöntä ja tehotonta.

Ahdistus kumpuaa siis vallan usein tekemiseen liittyvistä asioista:

Tämä olisi pitänyt tehdä jo.
Minun pitäisi tehdä nämä ja nämä asiat tähän ajankohtaan mennessä.
Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä.
Minun pitää tehdä nämä asiat, että voin saavuttaa tämän asian.

Näistä lauselmista käy ilmi, että tehtäviin liittyvä ahdistus liittyy päämääriin. Ongelman voisi siis poistaa päämäärät poistamalla, mutta silloin ahdistuksen syyksi tulisi todennäköisesti elämän päämärättömyys ja jälleen oltaisiin lähtöpisteessä.

Priorisointia ja keskittymistä

Yksi ahdistuksen osanen lienee se, että kun päämääriä on useita, ei aika ja keskittymiskyky riitä millään niiden kaikkien "edunvalvontaan". Tällöin tehokas tekeminen muuttuu pohdinnaksi siitä, mitä olisi mielekkäintä tehdä. Kilometrin pituiset tehtävälistat tekevät priorisoinnin mahdottomaksi ja tehtävien järjestelmällinen suorittaminen muuttuu yli-analysoinniksi ja hengästyttäväksi pohdinnaksi.

Asia pitäisikin ajatella kerralla kuntoon. Mikä on minulle tärkeintä ja mikä on siihen nähden toissijaista? Mihin haluan päätyä tekemisilläni ja mihin en? Miksi teen tiettyjä asioita ja erityisesti miksi en tee sellaisia asioita, joita haluaisin? Avainsanat ovat siis priorisointi ja keskittyminen.

Yhteiskunnan hälyäänet

Asia ei ole kuitenkaan aivan niin yksioikoinen kuin mitä ensipohtimalta luulisi. Yhteiskunnassa on tiettyjä normeja ja perusarvoja. Media (etenkin roskamedia) hehkuttaa milloin mitäkin (turhaa) ilmiötä. Hienoimmatkin julkaisut tuntuvat nostavat yksilöitä ja heidän saavutuksiaan esiin enemmän kuin itse juttujen aiheita tai asioiden ydintä. Yritykset markkinointikoneistoineen saavat meidät luulemaan, että tarvitsemme jotakin, jota emme oikeasti tarvitse. Tai että meidän pitäisi olla jotain muuta kuin mitä itse haluaisimme olla. Nykyään voi olla jopa vaikeaa tietää, mitä haluaisimme oikeasti itse olla.

Apple on saanut monet luulemaan, että ilman iPhonea ja Macbookia olemme huonompia ihmisiä. Einesfirmat uskottelevat, että ruoanlaiton sijaan voimme ostaa helposti maksalaatikkoa ja ravita itsemme kotiruoan kanssa yhtäläisesti, mutta nopeammin! Vain jotta ehdimme treenaamaan vartalomme Absmaster 2000:lla, jolla saamme "Schwarzeneggerin lihakset vartissa". Ostamalla Armanin puvun meistä tulee coctail-kutsujen liukaskielisiä kuninkaita ja vain Dieselin tuoksua käyttämällä voimme olla rohkeita.

Ainoastaan MBA-tutkinnon turvin meistä voi tulla menestyviä. Harvardin tai Oxfordin opinahjojen paperit kourassa olemme älykköjä. Mensan jäsenyys on myös tie tuohon autuuteen. Onnellisuutta emme voi kokea ilman autotallissa nököttävää Lamborghinia, ranteessa vilkkuvaa Rolexia, espresso-konetta tai matkaa Karibianmerelle. Jos jalassamme eivät heilu parinsadan euron lenkkarit, meistä ei voi tulla hyviä juoksijoita.

Yleistä hämmästystä aiheuttaa se, jos sinulla ei ole ajokorttia. Parisuhteettomia pidetään outolintuina. Jos haluat kirjoittaa kirjan, kukaan ei usko siihen. Jos sanot silti kirjoittavasi sen, kaikki nauravat sinulle. Jos tulet onnelliseksi excel-taulukkojen virittämisestä, kukkakedoista tai vaikkapa koulumenestyksestä, olet yleensä friikki jollakin tasolla. Kaikki mitä teet eri tavoin kuin useat muut (jotka yleensä tekevät niin kuin on aina tehty), koet vastarintaa, naureskelua, haukkumista ja vastaavaa. Yhteiskunnan hälyäänet vaimentavat oman tahtotilan ja sekoittavat pakkaa aina uudestaan. Lopulta se, mitä itse haluaa voi olla vain heikko piirros yhteiskunnan vaatimusten sumussa. Ja ahdistus syntyy kuin itsestään.

Ajattelu on lääke ja avain ahdistukseen

Ajattelemalla omat tarpeensa ja toiveensa läpi voi päästä oikealle polulle ja eroon ahdistuksesta. Mitä asioita tehdään vain siksi, että muutkin tekevät? Mitkä asiat ohjautuvat muiden kuin omien ajatusten vuoksi tiettyihin uomiin? Mistä itse tulee oikeasti onnelliseksi ja mitä itse haluaa tehdä?

Samalla kun asian ajatteleminen on oiva lääke ahdistukseen kaikkine haaroineen, ruokkii liika ajattelu vain lisää ahdistunutta olotilaa. Asian analysointi pitää tehdä terävästi ja jättää tilaa myös yleensä varsin toimivalle intuitiolle. Sen jälkeen on aika toimia, sillä vain toiminnalla voi välttää ylianalysoinnin ansakuopat.

Ahdistuksen summa voi tilanteesta riippuen olla vakio, mutta tuon yhtälön tuottaman summan määrää voi silti oleellisesti laskea. Tekemättömyyden ja liiallisen tekemisen yhtälön summa voi olla molemmissa ääripäissä täydet 100 pistettä ahdistumista, mutta kevyellä ajatteluhetkellä ja siihen pohjautuvalla pohdinnalla pistesaldo saadaan vähintään kymmenesosaan.

Jälkivapun tiimellyksessä

2010-05-02T12:42:00.002+03:00

Vappu hurahti ohitse ja vaikka sääherrat ja -rouvat olivat povailleet erittäinkin heikkoa säätilaa vappukansan ylle, pahimmilta kastumisilta silti vältyttiin. Kuten aikaisemmassa viestissä tuli todettua, vappuaaton riennot hoidettiin Ritakadun pahamaineisen insinööriopiskelijakylän maisemissa. Vanha kunnon vappuposse oli jälleen kasassa ja sima virtasi railakkaasti.

T 31 rientää hätiin ensimmäistä, joskaan ei viimeistä kertaa. Vappukokko roihusi jälleen ainakin kolmesti.

Tämä opiskelija ei tuntunut ymmärtävän oman henkikultansa arvoa.

Vapunpäivä tuli puolestaan hoidettua Tammerkosken rannassa tradenomi- ja insinööriopiskelijain haltuunottamalla palstalla. Väkeä oli harmaan sään johdosta liikenteessä vähintään puolet vähemmän kuin viime vuonna, mutta se ei menoa haitannut. Juhlinnan tiimellyksessä tuli innovoitua myös uusi vappukarnevaalien kruunaamaton kuningasdrinkki, jallusimaskumppa. Oikeasti hyvä ja pirteä drinkki!

Kertausharjoituskuittaus

Puolustusvoimain järjestämä lomamatka Rovaniemelle pyörähti ohitse myös todella nopeasti ja keikka oli noin 1600 kilometrin matkustelusta huolimatta varsin mukava. Viiteen päivään mahtui ammuntoja, huoltokoulutusta, hyshys-juttuja, saunomista, kahvittelua ja muuta mukavaa. Reserviläisporukan kanssa majoituttiin mukavasti omassa parakissa ja muonituskeskus piti huolen siitä, että nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa.

Ilmatorjuntakonekivääri laulaa.

Harjoituksen päätöspäivänä tarkastettiin johtaja S:n kera Rovaniemen keskustaa ennen yöjunan matkallelähtöä. Paikallisen isoherran suosituksesta tutkittiin Oluthuoneen saloja (ei vedä vertoja tosin tamperelaiselle kaimalleen) sekä maisteltiin Lordi-sertifioidun kebab-mestan tarjontaa. Itse otin kokeiluun Lordi Specialin, jonka vetoisuus riitti itselleni kolmeen erilliseen ruokailukertaan. Suolaa annoksessa oli sen verran reippaasti, että sen säilyvyys on taattu ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin ostohetkestä lukien.

Lordi Special. Huh!

Mennyttä ja tulevaa viikkoa

Hämmentävään kaksipäiväiseen työviikkoon ehti mahtua silti jos jotakin. Sain torstaina apurahan kouraan ja tuo raha käytettäneen uuden tietokoneen hankintaan. Onnistuin myös buukkaamaan kaksi työhaastattelua ensi viikolle eli kesätyöt ovat jälleen askeleen lähempänä. Aikaisemmin mainitsemani työhaastattelu lupaavassa työpaikassa ei tuottanut tulosta. Sain ilmoituksen, että olin potentiaalinen kandidaatti loppumetreille asti, mutta tehtävään oli valittu jokin business intelligence -osaaja. Harmi sinänsä, sillä yritys ja tehtävä olisivat olleet kovin mielenkiintoisia.

Ensi viikolla luvassa on työhaastattelujen lisäksi jokin illallistilaisuus liittyen koulutusohjelmani laatuyksikkösertifikaattiin (en oikeastaan tiedä, miksi minut on kutsuttu, mutta illalliset kelpaavat aina :)), järjetön hiilihydraattitankkaus HCR-puolimaratonia varten, kyläily tädin luona pitkästä aikaa, kommuunibileet (kätevästi puolimaratonia edeltävänä päivänä) sekä tietenkin itse se suurin ja kaunein, puolimaraton.

Juoksemista, kertaamista, vappua ja työnhakua

2010-04-17T11:27:00.001+03:00

Nākamais pietura: Maskavas iela. Eli seuraava pysäkki; Moskovankatu. Tämä Riijan joukkoliikenteen kuulutus on soinut päässä vielä kuluneenkin viikon ajan eli baltian kruunun mentaalinen jälki haamuilee vieläkin ajatusteni sopukoissa.

Aika rientää ja Helsinki City Runiinkin on aikaa enää noin kolme viikkoa. Sen sijaan, että olisin päässyt toteuttamaan jo juoksu-urakassa loppurutistusta, olen ollut puolitoista viikkoa juoksematta. Ennen Latvian reissua oli hoidettavana mm. aikaisemminkin mainitsemani lehtikirjoitus. Latviassa ei puolestaan paljoa juoksenneltu (joskin kävelyä tuli mittariin varmastikin 50 km) ja tällä viikolla vaivanani on ollut flunssa, joka esitti alkusoittoaan jo matkoilla ollessani.

Torstaina oli lisäksi Tampereen Tradenomiopiskelijat ry:n superlegendaarinen Soppasauna (jossa voi suorittaa mm. tietyissä piireissä arvostetun Kauhamestaritutkinnon) ja kun jatkot höystettiin vielä Pistot-bileillä, niin eipä eilenkään lenkkijalkaa vipattanut. Itse en muuten ole suorittanut em. tutkintoa, enkä ymmärrettävistä syistä tule suorittamaankaan (ks. säännöt edellisen linkin takaa). :)

Tänään vuorossa on kohennuksen paikka; ensin kevyttä lenkkiä flunssan rippeet poistattavasti ja huomenna mennään puolimaratonprojektiporukan kera juoksentelemaan Iidesjärveä ympäri. Spurttailu katkeaa tosin taas ensi lauantaina, sillä riennän kertausharjoituksiin Rovaniemelle. Innolla odotan sinne johdattavaa seitsemän tunnin ajomatkaa. Aidosti innolla odotan ilmatorjuntakonekivääriammuntoja. Täytynee lohkaista aivan oma merkintänsä kertausharjoitusriemuista sieltä palattuani.

Kertausharjoitusten jälkeen ei tosin ehdi ottaa kovinkaan montaa hetkeä lepoa, kun päälle hyökkää jo kaiken opiskelijakansan armoitettu suurjuhla, vappu. Kalenteriin on merkitty jo Tammerkosken rannassa vietettävä Tradenomivappu sekä ainoa ja oikea vappukarnevaali, Ritiksen vappu.

Lenkkeilemättömyyden lisäksi koin eilen toisenkin takaiskun, kun Thesis-opinnäytekilpailuun osallistunut työni ei tuottanut palkintopaikkaa. En tosin reaalisesti uskonut niin kuivan opuksen kirvoittavan itselleni palkintoa, mutta ei 1000 euroa palkintorahaa olisi pahitteeksikaan ollut. Hieno seikka kuitenkin oli, että kolme palkintoa suuntasi TAMKiin! Ikään kuin kompensaationa sain tosin samana päivänä korkeakoulumme rehtorilta kutsun illalliselle, joskin ihan muihin asioihin liittyen. :)

Ajan rattaan nopeaan pyörähtämiseen liittyy myös perinteinen keskinkertainen paniikki kesätöistä. Kävin torstaina yhdessä lupaavassa haastattelussa ja kerron siitä lisää sen jälkeen, kun yrityksen toimitusjohtaja tekee päätöksensä puolentoista viikon päästä. Haettavia paikkoja olen löytänyt puolestaan kourallisen lisää, joten ihan hätää kärsimässä tässä ei olla. Eikä paniikki toisaalta ole edelliskesien tasolla, sillä tällä kertaa en tarvitse työtä opintoihin liittyvän pakollisen harjoittelun vuoksi (joka hidastaisi valmistumista).

Viikonloppu on taas täynnä toimintaa ja blogikirjoittelun sijaan minun pitäisi olla jo vallan muissa askareissa. Tehtävänä on jälleen viilailla projektin konseptisuunnitelmaa, tarkastaa kaverin opinnäytetyö, lenkkeillä, lihaskuntoilla, tiskata, siivota kämppää, lukea kirjoja ja laittaa muutama työhakemus maailmalle. Siihen liittyen on mainittava, että tulin taas kerran headhuntatuksi työnhakupalvelun kautta ja eräs insinöörifirma kaipaili papereitani suuntaansa. Sekin on valoa työnhakutunnelin päässä.

Nyt sen opinnäytetyön pariin!

The Riga Experience

2010-04-13T18:56:00.003+03:00

Riian matka hurahti ohitse niin, että heilahti. Mieleen jäi tukku kokemuksia baltialaisesta atmosfääristä, paikallisista olusista, ruoista ja latvialaisesta mentaliteetista. Tämä merkintä tarjoilee matkan lyhykäisyydessään kuvina ja selitteinä.

Ryanairin kalustoon kuuluva Boeing 747-800 palveli kuljetuksissa edes-takaisin. Lentomatka hurahti noin 50 minuutissa eli käytännössä matka oli vain nousua ja laskua.

10 € / yö maksava hotelli aiheutti ennakkopohdintoja. Kuinka monta torakkaa lattioilla hiipisi? Olisiko koko hotellia edes olemassa? Majoituspaikan todettiin kuitenkin olevan enemmänkin kuin hintansa väärti. 10 minuutin kävelymatka vanhasta kaupungista ja art nouveau -atmosfääri olivat eräitä hyvistä puolista. Hintaan kuului myös toimiva aamiainen. Paikka oli siis K&B Bed & Breakfast Barona Ielalla.

Kuriositeettina hotellihuoneen suihku, joka oli kätketty kaapin sisään. Mielenkiintoinen, mutta yllättävän toimiva ratkaisu.

Kaupungin kuuluisat zeppelinhallit kätkevät sisäänsä kauppahallimeininkiä. Täältä tuli lunastettua pariin otteeseen kahvia ja kahvileipää superhuokeaan hintaan. Ikävä jäi tiskeillä notkuneita kakkuvuoria.

Kuvaa vanhasta kaupungista. Kapeita teitä ja art nouveau -henkistä arkkitehtuuria. Osa Riian taloista oli jätetty ränsistymään ikävästi ja varsinkin keskusta-alueen ulkopuolella tapasi useamminkin todellisia slummirakennelmia.

Art nouveau -yksityiskohta Neiburgs-ravintolan läheltä. Vastaavia on koko kaupunki pullollaan.

Reval Hotel Latvijas -hotelli, jonka 26. kerroksen Skyline Barista oli varsin hyvät maisemat. Kerroksessa sekoitellaan myös varsin onnistuneita drinkkejä.

Skyline Barin näkymää päivällä ja etualalla baarin taidonnäytteenä minttu-daiquiri.

Neiburgs-ravintola vanhassa kaupungissa vakuutti sen verran hyvin, että paikalla oli pakko käydä evästämässä kahdestikin. Neljällä latilla eli vajaalla kuudella eurolla sai niin kookkaan pasta-annoksen kuin mehevän purilaisenkin.

Allekirjoittanut kirjaamassa Moleskineen päivän tapahtumia, joista tämäkin blogimerkintä on osin koostettu.

Paikallisia tarveaineita; Tervetes-olutta, Plaksnes-megaperunalastuja, Degvins-vodkaa ja Sencun Kvassia eli alkoholitonta mallasjuomaa (maistui lähinnä ruisleipäiselle kolalle).

Friday'sin baaritiski. Paikalla nautittiin jälleen purilaisapetta illan tummuessa.

Lauantaina suoritettiin torniekskursio, kohteena siis Riian TV-torni. EU:n korkein torni kohoaa yli 360 metriin ja on kaikessa neuvostohenkisyydessään erittäin näyttävä.

Torni juurelta katsottuna. Sisään pääseminen oli melkoisen sompailun tulosta. Paikalla ei näkynyt ristin sielua ja löysimme jonkinlaisen yhteyslaitteen alueelle johtavalta, suljetulta portilta. Yhteyden päähän saatiin vartija, joka mongersi englantia paksusti latvialaisittain. Saimme selville, että olimme väärällä portilla. Etsimme toisen portin ja marssimme sisään. Tornin juurella ollut betonibunkkeri oli myös täysin kuollut. Löysimme tien hissille, mutta vartija pysäytti meidät; "NO! You can't go there!" Selvisi, että ylös pääsisi vain oppaan kanssa. Opas saapuikin tornista toisen turistiryhmän kanssa. Maksoimme 2,70 latia ylöspääsystä. Opas kysyi "sprechen sie Deutsch?", johon vastasimme kieltävästi, vaikka auttavasti saksaa osaammekin. Opas alkoi silti selittää tornista saksaksi.

Tornin näköalatasanne oli noin 90 metrissä. Ikkunoita ei ollut pesty ehkä 10 vuoteen. Auttavasti onnistuimme tihrustamaan kaupunkimaisemia niiden läpi, mutta maisemat olivat kyllä varsin hurmaavat. Tornikokemus oli kokonaisuudessaankin hyvin mielenkiintoinen ja omalla karulla tavallaan matkan kohokohtia.

Arviolta kahdeksan kilometrin päässä keskustasta on paikallinen ylpeys Lido, joka käyttää itsestään nimeä "recreational center". Käytännössä alueella on parhaat vuotensa nähnyt huvipuisto (yksi kahden hengen tivolilaite...) ja majatalotyyppinen ratkaisu, jonka jokaisessa kolmesta kerroksesta on erilainen gastronominen taivas. Valitsimme keskimmäisen kerroksen bistron, jonka 500:sta tarjottavasta lautaselleen saa kahmia haluamansa ja ruoka laskutetaan määrän mukaan. Tuoretta leipää, uuniperunaa, broilerinleikettä, grillipossua ja muita herkkuja sekä litran vetoiset Lido-oluet itselaskettuna tulivat kustantamaan noin kahdeksan latia eli 12 euron pintaan.

Matkaan mahtui myös käynnit sota- sekä miehitysmuseolla, vanhan kaupungin kirkkojen tarkastelua, olutmaistelua sekä matka hämärälle Bufete-laivaravintolalle, jossa sisällä olikin yksityisbileet. Reissu kokonaisuudessaan oli vallan onnistunut ja Riika matkakohteena sellainen, jossa pienelläkin rahalla voi saada isoja elämyksiä.

The Riga Experience -prologi

2010-04-07T19:15:00.002+03:00

Eräs kaunis päivä menin ystävän luo kahville. Ilta tummui olusten merkeissä ja Option Latvia-artikkelin sekä Ryanairin lentotarjouksen myötä päädyimme varaamaan matkaa Riikaan.

Sinne matkustaminen kun tällä hetkellä on suorastaan ihanan halpaa. Ryskyn siivillä lennot kustansivat 45 euroa mieheen edestakaisin. Hotelli Riikassa puolestaan 10 euroa / yö / henkilö. Parin ruokalajin bisneslounaan irroittaa neljällä latilla eli noin kuudella eurolla ja perustaso ravintoloiden menuissa on parin-kolmen latin pinnassa.

Kävin juuri pokkaamassa Forexilta tukun lateja (ja P&S:sstä tukun jogurttiherkkuja...) ja huomenna pitäisi pakkailla töiden perästä. Perjantaina lento alkaa klo 12 paikkeilla ja perillä Baltian suurimmassa kaupungissa ollaan kahden pintaan. Takaisin saavuttaneen maanantain kiemuroissa, ellei baltialainen naiskauneus tai paikallinen olut jätä miehiä sille tielleen. ;) The Riga Experience on siis lähes valmis alkamaan!

---

Muita säätöjä

Ennen ylihuomista lomamatkaa aivojen kolkissa luuraa vielä liikaa hektisiä ajatuksia. Päällimmäisenä niistä on aukeaman laajuinen lehtiartikkeli maksuttomasta opiskelusta. Puolet olen onneksi säveltänyt jo kasaan, mutta laatua en uskalla tällä kertaa taata.

Toinen homma on projektimuotoinen konseptisuunnittelu, jolle en ole saanut järjestettyä aikaa muilta kiireiltä. Aikataulua ovat kansoittaneet juoksentelut (eilen riipaistiin lenkkikaverin kera ennätyksellinen 19,6 kilometrin kierros), kesätyön hakemiset (tänään jälleen kolme kohdetta ohjelmassa), Huuto.net-myynnit (tällä hetkellä 30 artikkelia kaupan) sekä tietenkin työt, jossa pari päivää on vierähtänyt todella hektisissä ympyröissä.

Menneisiin säätöihin ovat kuuluneet mm. pääsiäinen akselilla Kuopio-Iisalmi, ensimmäisen vuoden opiskeluryhmämme get-together -bileet sekä Sijoitusmessut Tampere-talolla. Sijoitusmessujen anti oli pääosin varsin laimeaa. Lähinnä eri pankit hehkuttivat sijoitustuotteitaan. Helmenä sopassa oli tosin päälavalla esiintynyt Karo Hämäläinen, alan kirjailija ja kolumnisti. Kauppalehden Balance Consultingin analyytikko Henri Elo olisi myös ollut varmasti mieluisa esiintyjä, mutta muut kiireet kutsuivat ennen hänen esitysaikaansa.

Karo Hämäläinen toteamassa: "Jos se näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti on liian hyvää ollakseen totta." Nerokas mies.

Purkamo palaa jälleen astialle, kunhan The Riga Experience on nautiskeltu kaikilla tai ainakin lähes kaikilla ihmiselle varustetuilla reseptoreilla.

Earth Hour ja tehtäväkatsausta

2010-03-28T13:03:00.006+03:00

Huomenta näin luvattoman huonosti nukutun yön jälkeen. Yön kuvioihin vaikuttivat tehokkaasti iltamyöhään nautittu, suurehko kahvikupponen sekä sade, joka ropisi ikkunapeltiin, jonka yleensä pitäisi vaivuttaa minut tehokkaasti uneen. Päässä saattoi kulkea myös määrätty erä syvällisia ajatuksia ihmiselämästä.

Joku perhana oli tunninkin anastanut tehokkaasta työajastani, eikä ollut edes tehnyt sitä vastaan yhtään tehtävälistani tehtävää.

Eilen kipaisin Earth Hourin merkeissä Porkkanamafian tempauksessa Kahvilla-kahvilassa. Earth Hourin valojen pimennyksen aikana artisti nimeltä Louna (kuvassa alla) esitti kappaletarjontaansa akustisella kitaralla ja pianolla ryyditettynä. Jäin tosin hieman pohtimaan, että kun Earth Hourin valojen sammuttamisen tarkoituksena on ehkäistä ilmastonmuutosta, niin eikö kuvassakin näkyvä 300 watin PA-järjestelmä ime sähköä enemmältikin kuin koko paikan valaistus tunnin aikana?

Kahvilla oli itselleni uusi tuttavuus, mutta tykästyin paikan erikoiseen ilmiasuun varsin nopeasti. Kahvi tarjoiltiin sammakkokuvioidusta retro-kupista, ilmastointilaitteiden suojapaneeleihin oli maalattu psykedeelisiä kuvioita, seinillä oli 80-luvun tiukkojen vinyylilevyjen kansia kaikessa mauttomuudessaan ja yksi asiakaspöytä oli varustettu isolla läjällä legopalikoita.

Hieno ilta.

Mennyttä ohjelmaa

Viime viikko pärähti taas ohi hurjan nopeasti ja ohjelmaan kuuluivat mm. gourmet-kokkailut, toimituskunnan palaveri, pitkä lenkkiekskursio Hatanpäälle sekä viikon sokerina pohjalla opiskelijatapahtuma Pakoputki, jossa ponkaistiin neljän bussin armadalla tarkastamaan Tampereen lähiöpubikulttuuria.

Töissä tuli vietettyä myös pitkiä päiviä mielenkiintoisten tehtävien parissa ja kaiken muun ohessa viilasin loputkin yliopistojen erillishakupaperit kuntoon. Huomenna rykäisen matkaan viimeisen erän ja sitten pidetäänkin peukkuja pystyssä, että mahdollisimman moni kohde tärppää.

Tulevaa ohjelmaa

Tulevat pari viikkoa ovat taas hektisyyden ylistyksiä. Tiistaina pärähtävät eteen mainiolta kuulostavat Sijoitusmessut, joissa pööpöilen koko päivän. Torstaina vuorossa on kuinkas muuten, bileet. Tarkemmin ottaen ensimmäisen vuoden opiskelijaryhmämme jälleennäkemiskarkelot. Pääsiäinen vierähtänee omien projektien parissa ja kaikki vapaat välit tilkitään kesätyönhauilla sekä juoksentelulla.

Omista projekteista kuumimpina pinnalla ovat:

Kesätyönhaku
Helsinki City Run, johon on aikaa enää reilu kuukausi
Kesän liikuntatapahtumien kartoitus (tarjolla olisi ainakin Pirkan pyöräilyä, Helsinki City Marathon ja Varala-maraton)
Yhteishaku kauppatieteellisiin ja sitä kautta pääsykoekirjallisuuden nautiskelu
Konseptinsuunnitteluprojekti, josta mainitsin jotain Tammikuun tarinoissa

Alkavaa viikkoa seuraavalla viikolla muutamat päivät ovat toistaiseksi suhteellisen normaaleja (mitä sekään tarkoittaa?), mutta perjantaina 9.4. starttaa kotimaan junamatkan hintainen ekskursio Riikaan, josta matkaraporttia kuultaneen matkailujen perästä.

Lupausten rikkomisia

Lupasin kirjoittaa Purkamoon, jos rikon Uuden vuoden lupauksiani. Ykköslupauksenani oli lopettaa karkin syöminen koko vuodeksi. Tämä lupaus rikkotui, mutta ei henkisen heikkouden vuoksi. Tajusin ja järkeilin, että mitä enemmän kiellän itseltäni karkin syömisen, sitä enemmän minun tekee sitä mieli. Tämä taas johti siihen, että käytin apuna paikkaavia herkkuja, mm. jäätelöä ja jogurtticasheweita. Nyt kun sallin taas karkin syömisen itselleni, eivät ajatukset väkisin harhaile karkkihyllyjen suunnalla. Käyttö on silti pysynyt kohtuullisena. (:

Kolmas lupaukseni oli tarkastaa yksityissähköpostini sekä Facebook korkeintaan kuusi yksittäistä kertaa päivässä. Tämän lupauksen seuranta on osoittautunut mahdottomaksi, sillä oletuksena sekä sähköpostini, että Facebook ovat jatkuvasti auki yhdellä selaimeni välilehdistä. Lupaus on toki ollut siinä määrin onnistunut, että tunnun käyttävän huomattavasti aikaisempaa vähemmän aikaa noiden vilkuiluun ja näkymän päivittämiseen.

Neljäs lupaukseni oli tiskata kerran viikossa. Kun tehtävälista käsittää esim. 40 erillistä tehtävää, on tiskauksen priorisaatiota joutunut laskemaan ja tästä syystä aivan tuohon viikkotavoitteiseen ei ole päästy. Olen silti huomannut, että ajatukseni lepäävät maltillisempana, kun keittiössäni vallitsee järjestys, joten tiskailut on hoidettu pois alta aina ajan salliessa. Edelleen tosin ihmettelen keittiöni ja mieleni järjestyksen välistä yhteyttä.

Ehkäpä loppuun onkin todettava, että Uuden vuoden lupaukseni olivat juuri sellaisia, mitä niiden ei pitäisi olla; ne oli tehty pikemminkin lupausten itsensä tähden kuin siksi, että ne täyttämällä saavuttaisin jotain konkreettista hyötyä tai muuta vastaavaa. Oppi se on tällainenkin oppi.

Näillä purkauksin blogi toivottaa kaikille kahdelle lukijalleen erinomaista alkavaa viikkoa!

Herkkupikaviesti

2010-03-22T17:00:00.000+02:00

Voi olla, että pian joutuu herkuttelemaan:

Näistä ja muutamista muista aineista syntyy pian:

Insalata con mozzarella, pomodoro e rucola
Pollo Pasta con pomodoro e funghi Portobello
Mascarpone gelato con ananas