Kirja-arvosteluni D.A. Carsonin kirjasta "Difficult doctrine of the Love of God" eksegeettisellä safarilla.
Uudet sivut avattu: www.yksinarmosta.fi
“Hyvän ja pahan tunteminen näyttää olevan kaiken etiikan tutkiskelun päämäärä. Ensimmäinen kristillisen etiikan päämäärä on poistaa tämä tunteminen…Ihminen alkuperäisessä tilassa tuntee yhden asian: Jumalan. Hänen yhteydessään Jumalan kanssa, hän tuntee muut ihmiset, muut asiat, ja itsensä. Hän tuntee kaikki asiat ainoastaan Jumalassa, ja Jumalan kaikissa asioissa. Hyvän ja pahan tunteminen osoittaa ettei hän enää ole alkuperäisessä tilanteessa. (Dietrich Bonhoeffer, etiikka, 21-22)
#2 Opetusta rakkaudesta, jota olen kuullut kristillisissä piireissä, ja jota en purematta niele.
“Todellinen rakkaus ei perustu tunteisiin vaan tekoihin”
Todellako? Paavali kirjoittaa roomalaisille “Olkoon rakkaus (agape) vilpitön (ilman kaksinaamaisuutta), kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa (filadelfia) helläsydämiset (filostorgoi) toisianne kohtaan” (Room. 12:9-10)
Paavali käyttää tässä kohdassa kolmea eri rakkautta tarkoittavaa sanaa: agape, filia, storge. Joskun kuulee kristittyjen sanovan kuinka agapa on jumalallista rakkautta ja ja filia, storge ja eros eivät ole. En usko että tämä on näin yksinkertaista.
Paavalin argumentointi menee seuraavasti: luvuissa 1-11 hän on antanut kristillisen teologian Jumalan kunniasta, ihmisen synnillisyydestä, vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä. Luvussa 12 hän kääntyy kristityn pragmatiikkaan teologian valossa. Mielessä uudistumisen ja palvelulahjojen kautta hän kääntyy rakkauteen. Jakeissa 9-21 on yksi päälause: olkoon rakkautenne vilpitön (ilman hypokratiaa). Sitten hän kertoo millainen on vilpitön rakkaus: veljellisessä rakkaudessa helläsydämistä rakkautta, tunteellista (devoted, affectionate) rakkautta.
Paavalin mukaan vilpitön agape-rakkaus sisältää veljellisyyden ja tunteellisuuden ja läheisyyden rakkauden. Tunteita ei voi erottaa oikeasta rakkaudesta. Joka tekee siitä oikeasti Jumalan lahjan, eikä vain velvollisuuden toista kohtaan. Miehet kasvakaamme jumalallisessa tunteellisessa rakkaudessa.
“The saving work of God, including his work as the one who justifies sinners, is a central episode in the gospel. The theme of the gospel, however, is the eternal glory of the triune God, a glory that includes (though infinitely exceeds) the glorification of God’s creatures.”
- » John Webster in What is Justification About?, p. 46 (Via Adiaphora)
Espoon Kotikirkon kokous Ylen radio 1:ssä sunnuntaina 28.2.2010 klo 18. Rukoile rohkeutta!
"En ollut aikaisemmin huomannut, että kaikki nautinto spontaanisti saa aikaan ylitsevuotaa ylistykseksi...koko maailma toitottaa ylistystä - rakastavaiset ylistävät heidän kumppaniaan, lukijat suosikki runoilijaa, kävelijät maisemaa, urheilijat heidän suosikkipeliään...en ollut aikaisemmin huomannut myöskään, että nöyrimmät ihmiset, jotka ovat eniten balanssissa, ylistävät eniten, kun taas tyytymättömät ja äreäät ja oikukkaat ylistävä vähiten.
Me iloitsemme ylistää sitä mistä me nautimme koska, ylistys ei ainoastaa kerro, mutta täyttää nautinnon; se (ylistys) on sen (nautinnon) määrätty täydellistyminen. - C.S. Lewis, Reflections on Psalms, 94.
Oletko ikinä lukenut Raamattua läpi rukouksen kanssa? Suosittele, löytyy vaikka mitä ihmeellisiä rikkauksia mielelle, sydämelle ja sielulle. Jos olet lukenut, voisitko lukea säännöllisesti Raamattua läpi? Tapoja on monia, tässä yksi hyvä tapa. Lue 25 viitenä päivänä kuukaudessa neljästä eri kohdasta päivittäin. Printtaa täältä ja täältä Navigaattoreiden suomennettu raamatunlukuohjelma (kiitos Jere!) ja aloita tänään.