Joka puolelta säntää gangsterihiiriä, poliisihiiriä – korruptoituneita tietenkin, sekä kaikki haluavat ampua ja hakata yksityisetsivä Jack Pepperin (Troy Baker). Taikuri on kadonnut ja mysteeri olisi selvitettävän, jos pysyy hengissä siihen asti.

Mouse: P.I. For Hire sai alkunsa 2023 tekniikkademosta joka nousi nopeasti viraaliksi. Nyt tästä ns. rubberhouse-animaatiotyyliä edustavasta käsin piirrettyä ja 3d taustaa yhdistävästä noir boomer-shooterista on vihdoinkin tupsahtanut kokainen peli.

Oli juustoinen sateinen yö…

Yksityisetsivä Jack Pepper saa tehtäväkseen etsiä taikurin, joka on kadonnut kesken esityksen. On kieltojuuston aika, ja joka paikka vilisee gansterihiiriä ja laitapuolen kulkijaa. Yksinkertaiselta hommalta vaikuttava keissi vie Jack Pepperin yhä syvemmälle Mouseburgin hämyisään ja korruptoituneeseen kudelmaan.

Pow ja piupiu

Mouse: P.I. For Hire on boomer-shooter, eli vanhoja fps-pelejä mukaileva peli, jossa taustat on 3D:tä, viholliset kaksiulotteisia ja hiiret rautaa. Upeasti animoitu peli tuo vanhan ajan mustavalkoanimaatiot, sekä lähihistoriasta 2D-tasoloikka Cupheadin. Mouse: P.I. For Hire ei ole mikään kovin vaikea peli sinällään, mutta sen isoin synti on se, että osumat sekä vihollisiin että pelaajaan ei ole kovin helposti huomattavia. Toki vihollisilta popsahtelee päät nätisti irti ja musta veri peittää maan, mutta jotenkin äänistä ja aseen potkusta jne puuttuu hieman jotain – tunnelma jää litteäksi sen suhteen kuten kirjaimellisesti kaksiulotteiset viholliset.

Taistelualueiden välillä etsitään hyvin yksinkertaisesti vihjeitä lineaarisissa kentissä ja sitten kootaan ne taululle naksuttelemalla menua. Ei juuri mitään pelillistä siinä, mutta vie tarinaa eteenpäin.

Pelin noir tarina on pilkettä silmäkulmassa hieroskeleva, ja sisältää siellä täällä viitteitä asianmukaisiin lähteisiin. Mitään bongailufestaria on silti turha odottaa.

Grafiikat ja äänet?

Isoin ja paras anti pelissä on sen visuaalinen ilme. Käsin piirretyt hahmot ja viholliset ovat upeaa katsottavaa ja vievät pelaajan suoraan menneisyyteen. Jutellessa animaatioruutuja on pikkaisen vähän ja pidemmissä keskusteluissa ruudut toistavat toisiaan.

Ääninäyttely on ihan sopivan sarjakuvanoiria ja Troy Baker vetää jälleen hyvän roolin, tällä kertaa pelin päähahmo Jack Pepperinä. Musiikit ovat oikein maukasta big band swing jazzia, jota jaksaa kuunnella ihan mielellään. Pelissä on hyvin sisäistetty 1930-luvun tunnelma.

Kannattaako ostaa?

Mouse: P.I. For Hire tuntuu olevan sellainen kerran pelattava, mutta ihan sopivasti mukiinmenevä peli, joka ei jää pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen. Se on tyylillisesti tosi hieno, mutta pelillisesti valitettavan keskitasoa sekä toiminnassa, että kenttäsuunnittelussa.

The post Mouse: P.I. For Hire -arvostelu – Astetta pippurisempi sarjakuvahiirietsivä appeared first on Respawn.fi.

Studion mukaan lykkäyksen syynä on lisäaika parannuksille. Steamissä julkaistussa lyhyessä kehittäjäviestissä todetaan, että peliin tehdään vielä joitakin parannuksia, jotta varhaisen käyttöversion pelaajat saisivat mahdollisimman hyvän kokemuksen.

Pelin alkuperäinen huhtikuun julkaisupäivä julkistettiin Spring 2026 VR Games Showcase -tapahtumassa. Tilaisuudessa Flat2VR Studiosin Elliot Tate esitteli projektia videolla ja avasi sen taustaa.

FlatOut 4: Total Insanity VR on osa Flat2VR Spark -aloitetta, jossa Flat2VR Studios yhdistää VR-modauksen parissa toimivia tekijöitä ja pelistudioita virallisten VR-porttausten toteuttamiseksi. Tavoitteena on tuoda olemassa olevia pelejä VR-muotoon yhteistyön kautta.

Projektin kehityksessä on tarvittu myös laajaa grafiikkatyötä, jotta kaikkiin ajoneuvoihin saadaan ensimmäisen persoonan näkymät ja täysin toteutetut ohjaamot VR-käyttöä varten. Tämä on ollut keskeinen osa pelin muuntamista virtuaalitodellisuuteen sopivaksi.

FlatOut 4: Total Insanity VR on tällä hetkellä lisättävissä Steam-toivelistalle.

The post FlatOut 4: Total Insanity VR -pelin julkaisu lykkääntyi appeared first on Respawn.fi.

Päivitys julkaistiin 16. huhtikuuta beetaversiona, ja virtuaalituki sisältyy jo tähän testiversioon. Ohjeet beetaversion käyttöönottoon on julkaistu erikseen.

Microsoft Flight Simulatorin johtaja Jorg Neumann kertoi lähetyksessä, että PlayStation VR2 -tuki on jo läpäissyt Sonyn sertifiointiprosessin. Hänen mukaansa ennen varsinaista julkaisua on vielä korjattava muutama keskeinen virhe. Neumann totesi, että päivityksessä on vielä kaksi tai kolme niin sanottua pakollista korjattavaa virhettä, mutta hänen mukaansa tiimi on varma, että korjaukset valmistuvat seuraavan viikon aikana.

Sim Update 5 tuo myös ensimmäisen erän kolmansien osapuolten lisäsisältöjä PlayStation 5:n Marketplace-kauppapaikkaan. Lisäosia julkaistaan jatkossa lisää sitä mukaa, kun ne läpäisevät Sonyn laatuvarmistusvaatimukset.

Lisäksi peliin lisätään uusi säätutka, jossa on kallistustoiminto. Tämän toiminnon avulla käyttäjät voivat tarkastella säätä eri kulmista ja saada tarkempaa tietoa sääolosuhteista lennon aikana.

Microsoft Flight Simulator 2024 on jo saatavilla PlayStation 5 -konsolille sekä tietysti PC:lle.

The post Microsoft Flight Simulator 2024 saa seuraavassa päivityksessä PSVR 2 -tuen appeared first on Respawn.fi.

Paljon kysymyksiä osakseen on saanut PSVR 2 -laitteen tuki. PlayStation VR2 -versiosta Odeldahl totesi masentavaa kuultavaa.

– Me kaikki pidämme PSVR2:sta. Olemme kuitenkin melko pieni studio ja päätimme keskittyä ensin Quest 3 -laseihin ja Steamiin, joissa on ristiinpeli. Emme kuitenkaan sulje ovea PSVR2-versiolta… Lupauksia ei silti ole.

Pelin tarina keskittyy uuteen ryhmään ryöstäjiä, jotka aloittavat uransa pelin alussa. Heidän yhteyshenkilönsä on Shade-hahmon vanha tuttava, jonka kautta he liittyvät rikollisverkostoon. Tarina on itsenäinen, eikä aiempien Payday-pelien tunteminen ole välttämätöntä, vaikka sarjan veteraanit tunnistavat tuttuja elementtejä. Julkaisussa pelaajat kohtaavat muun muassa Shield-, Bulldozer- ja Sniper-viholliset, ja joillakin alueilla liikkuu myös droneja.

Peli vaatii internet-yhteyden, mutta sitä voi pelata yksin tekoälytiimin kanssa. Kaikki keskeiset hahmot ovat ääninäyteltyjä. Pelissä käytetään pelkkiä käsiohjauksia, mikä kehittäjien mukaan sopii sekä hiiviskelyyn että nopeatempoiseen toimintaan. Peli tukee sekä istuen että seisten pelaamista, ja tarjolla on tavanomaiset VR-liikkumisvaihtoehdot sekä mahdollisuus valita eleisiin tai painikkeisiin perustuva latausmekaniikka.

Pelaajilla on tukikohtana turvatalo, jossa voi suunnitella ryöstöjä, harjoitella aseiden käyttöä ja muokata varusteita. Ulkoasua, kuten maskeja ja asuja, avataan suorittamalla tehtäviä. Asevalikoimaan kuuluu rynnäkkökiväärejä, konepistooleja, pistooleja ja haulikoita useina malleina ja muunnelmina.

Ryöstötehtävät sisältävät satunnaisia elementtejä, mikä lisää uudelleenpelattavuutta. Kehittäjien mukaan peliin on suunnitteilla sekä maksullista että maksutonta lisäsisältöä sekä yhteisöhaasteita, mutta uudet ryöstötehtävät pyritään tarjoamaan maksutta, jotta pelaajakunta ei jakaannu.

Pelin voi lisätä toivelistalle Steamissa ja Meta Quest -alustalla.

The post Payday: Aces High VR-peli ei ole tulossa PSVR 2:lle… ainakaan vielä appeared first on Respawn.fi.

Pelikehittäjä esitteli jatko-osan ensimmäistä kertaa torstaina ja kertoi ennakkotilaisuudessa, että Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 muutti perustavanlaatuisesti sekä ukrainalaislähtöisen studion arkea että itse pelin sisältöä. Vaikka suuri osa henkilöstöstä työskentelee yhä Ukrainassa, kehitystiimi on hajautunut 20 eri maahan.

Pelin tarinan kerrotaan keskittyvän vahvasti valintoihin, tekoihin, seurauksiin ja tulevaisuuden turvaamisen hintaan. 4A Games kuvaili muutosta seuraavasti:

– Pelimme merkitys on aina ollut sodan estämisessä, mutta nyt sota on todellisuuttamme, ja viestimme on siirtynyt käsittelemään seurauksia.

Studio totesi myös, että kaikki, mitä he olivat suunnitelleet seuraavaa Metro-lukua varten, muuttui vuonna 2020 ja vielä merkittävämmin vuonna 2022.

Pelin juonitiivistelmän mukaan ydinsodan viimeiset selviytyjät ovat viettäneet 25 vuotta katkerissa konflikteissa Moskovan myrkytetyn kaupungin alla sijaitsevissa metrotunneleissa. Nyt maanalaiset ryhmittymät ovat yhdistyneet yhden lipun alle Novoreich-nimisen vallan alle, jota johtaa uusi johtaja, legendaarinen spartalainen Hunter.

Pelaaja ohjaa The Stranger -nimistä erakkoa, jota vaivaavat väkivaltaiset painajaiset ja joka joutuu palaamaan takaisin metroon – paikkaan, jonne hän vannoi, ettei enää koskaan palaisi.

Sarjaan tulee myös merkittävä uudistus; päähenkilö saa täyden ääninäyttelyn, jonka kehittäjän mukaan on huomattava askel kohti syvempää uppoutumista Metron tunnusomaiseen tunnelmalliseen kerrontaan.

Pelille ei ole vielä ilmoitettu tarkkaa julkaisupäivää.

The post Tällainen on tuleva Metro 2039 appeared first on Respawn.fi.

– Koska tämä ei kuulu olemassa olevaan pelisarjaan, kaikki aloitettiin nollasta, Kobayashi kertoi haastattelussa.

– Myös studio rakennettiin täysin alusta, mukaan lukien kehitysympäristö ja tiimin kokoaminen. Prosessi toi haasteita, mutta sen aikana saimme yhteen erittäin motivoituneita tekijöitä, jotka halusivat luoda uuden pelin. Meillä oli myös vapaus määritellä oma kehitysprosessimme.

Stupid Never Dies on toimintaroolipeli, joka on suunnattu kokeneille toimintapelien pelaajille. Kobayashin mukaan kyseessä on sellainen projekti, jota olisi ollut vaikea ehdottaa uudeksi pelisarjaksi suuressa peliyhtiössä.

Pelin kehittää Osakassa toimiva noin 30 hengen studio GPTRACK50. Kobayashi kertoo suosivansa pieniä tiimejä, jotta hän voi olla läheisessä yhteydessä kaikkiin tekijöihin. Lisäksi projektissa työskentelee yli 150 ulkopuolista yhteistyökumppania.

Mistä peli kertoo?

Tarina sijoittuu maailmaan, jonka suuri sota on tuhonnut ja jossa elää hirviöitä. Päähenkilö on arka zombi nimeltä Davy, joka kuuluu hirviöyhteiskunnan alimpaan kastiin. Löydettyään pakastimesta kuolleen ihmis­tytön Davy rakastuu tähän ensi silmäyksellä ja päättää tehdä kaikkensa herättääkseen tytön henkiin.

Pelin eteneminen tapahtuu toistuvien luolastoret­kien kautta. Pelaajat kehittävät hahmoa, avaavat uusia taistelutaitoja ja hankkivat varusteita muokatakseen pelityyliään.

– Mitä enemmän hirviöitä kukistat, sitä nopeammin Davy kehittyy, mikä luo selkeän etenemisen tunteen jokaisella yrityksellä, Kobayashi kuvasi.

– Kasvu tuo jokaiselle pelikerralle erilaisen rytmin, ja mitä pidemmälle etenet, sitä intensiivisemmäksi toiminta muuttuu.

Taistelujärjestelmän ytimessä on niin sanottu Style Eat -järjestelmä, jossa pelaaja voi syödä eliittivihollisia ja omaksua niiden taistelutyylin. Pelissä on yli kymmenen erilaista tyyliä, joilla on omat ominaisuutensa, kuten lähitaistelu, kaukotaistelu, nopeus tai voima.

Lisäksi pelissä on Body Hack -järjestelmä, jossa hirviöistä kerätyillä osilla luodaan varusteita hahmon eri ruumiinosiin. Kobayashin mukaan varusteiden ja taistelutyylien yhdistely kannustaa kokeilemaan erilaisia strategioita.

Studion emoyhtiö NetEase on viime aikoina sulkenut useita kansainvälisiä pelistudioita, mutta Kobayashi vakuutti projektin etenevän suunnitellusti.

– Kehitys etenee vakaasti ja näemme selkeän polun kohti valmista versiota. Toivomme voivamme kertoa julkaisupäivästä lähitulevaisuudessa, hän sanoi.

Kobayashi myönsi, että projekti on ollut kunnianhimoinen pienelle tiimille.

– Jälkikäteen ajateltuna työmäärä – niin grafiikan kuin järjestelmien toteutuksen osalta – saattoi olla hieman liian suuri, hän totesi naurahtaen.

– Panostimme paljon käyttöliittymän suunnitteluun, mikä lisäsi yksityiskohtia ja työmäärää, mutta koko tiimi nautti sen tekemisestä, ja uskon sen näkyvän lopputuloksessa.

The post Capcom-veteraani Hiroyuki Kobayashi rakentaa uutta pelimaailmaa nollasta – työn alla toimintapeli Stupid Never Dies appeared first on Respawn.fi.

Umpeen asti suojattuja erikoisennäköisiä botteja lähestyy joka puolelta, aseet tekevät vähän vahinkoa, tähtäät, peruutat ja hakkeroit samalla vihollisen suojaukset auki, jotta saat tyhjennettyä automaattisesti latautuvan aseen sisällön yhteen bottiin. Nopeaa väistöä kauemmas, jotta ehdit hakkeroida seuraavaa bottia ennen kuin se ja sen kaverit piirittävät sinut. Tuurilla hakkerointi avaa noodin, jolla vihollinen hämmentyy sen verran, että se alkaa tuhota tovereitaan. Vaihdat haulikkoon, juokset sekaan, tyhjennät lippaan ja heität tyhjän aseen pois ja alat etsimään uutta tilalle, samalla kun hakkeroit lukkoa auki. Tätä on Pragamata – toiminnan ja aivojumpan yllättävän toimiva rytminen tanssi.

Pragmata on Capcomin täysin uusi IP, jossa yhdistyy kolmannen persoonan räiskintä ja yhtäaikainen minipelihakkerointi tavalla, joka toimii vaikkei sen uskoisi toimivan ensinkään.

Kuu printteristä kesään

Pelin tarinassa Kuussa on jättimäinenä 3D-tulostinta muistuttava laitos, joka pystyy kuuaineksella valmistamaan mitä vain. Laitokselta on hiljentyneet ihmisten äänet, joten neljä toimintakorjaajaa lähetetään kuuhun tsekkaamaan, missä kohtaa kakka on osunut tuulettimeen. Kauaakaan ei mene, kuin kuvainnollista ribalia alkaa lentää suunnitelmien mukana lähimpään ilmanvaihtoon ja Hugh heräilee kellarikerroksesta vierellään kovasti höpöttävä ja iloluonteinen tyttölapsi.

Räiskintää kolmannesta persoonasta

Pragmata on kolmannen persoonan räiskintätoimintapeli, jossa on hypyt ja väistöliikkeet, loppumattomien luotien perusase, sekä kertalippaisia aseita jotka heitetään käytön jälkeen menemään. Kuussa oleva tulostin on mennyt sekaisin ja koska se voi tuottaa mitä vain, on maisematkin pelissä moninaisa – kuten myös viholliset.

Toistaiseksi hyvin peruskauraa kaikki. Se missä Pragmata eroaa muista vastaavista on sen livenä kesken taistelun, ilman hidastuksia tapahtuva vihollisten minipelihakkerointi. Ruudukolla on maali, noodeja ruuduissa, jotka vahvistavat hakkerointia tai tuovat eri ominaisuuksia, kiinteitä esteitä ja hakkeroinnin pilaavia esteitä. Samalla ohjaimen liipasimella jolla tähdätään, aukeaa myös tarpeeksi lähellä ollessa hakkerointi. Liipasin pohjassa ohjaimen oikealla puolella olevat toimintanapit muuttuvat minipelilabyrintin suunniksi. Tarkoitus on kuljettaa reitti alusta maaliin, samalla kun vasemmalla tatilla väistelee lähestyviä vihollisia ja oikealla liipasimella ampuu. Sormibaletii ei ole kaukaa haettua. Onneksi pelissä on myös anteeksiantavampi casual-pelimuoto.

Muuten peli muistuttaa moderneja Resident Evil -pelejä siinä mielessä, missä vanha Dino Crisis -pelisarja muistutti. Kentät tosin ovat rakenteeltaan lineaarisempia, vaikka ovatkin monipolveilivia ja kerroksittaisia. Reitiltä poikkeaminen voi tuottaa kosmeettisten lisäherkkujen ja valuutan löytämiseen, mitkä kumpikin saattavat ruokkia päivitettäviä aseita ja ominaisuuksia.

Kaikki irti RE Enginestä

Pragmata on oikein nätti peli ja puristelee RE Enginestä mehuja ulos. Kentät ovat liikkumistyylin takia laajempia kuin Resident Evil -peleissä (ja jotkut viholliset huimasti isompia). Liikkumavara tekee jostain alueista vähän itseään toistavia.

Asetuksista löytyy buffet-tarjotin täynnä moderneja valaisutekniikoita (ainakin PC:llä), joten pelistä saa todella nätin. Ilman niitäkin peli on todella nätin näköinen, mikä on todiste Capcomin tyylitajusta.

Ääninäyttely on erittäin toimivaa. Hugh ja Dianan, päähahmojen, höpöttely on sympaattista kuunneltavaa ja heidän dynaaminen epäsuhta duo toimii tosi hyvin. Hahmoista välittää ja pelaaja niiden haluaa onnistuvan.

Kannattaako ostaa?

Pragmata on harvinainen herkku, indiesydämellä varustettu AAA-luokan peli, joka on uskaltanu ottaa riskejä. Pragmata on ehdottomasti kokemus, joka kannattaa kokea, vaikkakin pitkissä sessioissa se valitettavasti hieman toistaa itseään.

The post Pragmata-arvostelu – Isolla sydämellä ja budjetilla toteutettu rohkeasti kokeileva toimintaseikkailu appeared first on Respawn.fi.

EcoFlow TRAIL 200 DC on Trail-sarjan pienin varavirtalähde. Pienin lähinnä siis muutaman sadan gramman verran, mutta muuten se on fyysisesti lähes isosisarustensa kokoinen. Siinä on kaksi usb-c- ja kaksi usb-a-porttia kaikenlaisten laitteiden latailuun. Sen avulla voi vaikka mennä telttailemaan ja ottaa tablettinsa mukaan ja kantelusta väsyneenä katsella Greyn anatomiaa monta monta jaksoa karhuja peläten. Kuulostaako unelmaltaa? Sitten Trail 200 DC saattaa olla sinua varten.

Muotoilu

EcoFlow TRAIL 200 DC on neutraalin harmaa mötikkä, jossa on tummanharmaita ja mustia yksityiskohtia, yksi nappi, neljä usb-porttia, kantokahva ja pieniä maltillisia visuaalisia yksityiskohtia. Se on selkeästi tarkoitettu olemaan huomaamattoman miellyttävä, ilman että se nousee missään vaiheessa keskiöön. Se painaa lähes kaksi kiloa, mikä ei numerona ole paljoa, mutta ulkoilemaan lähtiessä se on kuitenkin kaksi kiloa kannettavaa lisää. Autossa tai fillarissa tuollainen paino ei paljon kysele, mutta kantokahvasta tai lisävarusteena myytävässä laukussa olalla kantaen se on pari kiloa lisää, joka kyselee miksi olen mukanasi ulkona. Pelkillä usb-porteilla varustettuna 200 DC kyselee välillä olemassaolonsa tarkoitusta.

EcoFlow TRAIL 200 DC ei ole roiskevesi- eikä pölysuojattu. Sen IP-luokitus on IP30, joka tarkoittaa että se on suojattu reikien suhteen yli 2,5 mm halkaisijan esineiltä, eikä juuri muulta. Suomen maastoissa sinne menee siis heti kaikki sade, hyttyset ja hammastikut sisään. Mikropeniksen kortsunkin sinne saisi sisään, mutta suosittelen kuitenkin, että käytätte sitä lerppua jossain muualla kuin varavirtalähteiden sisällä.

Tekniset tiedot

TRAIL 200 (192Wh) -virtalähde riittää hyvin pienten ja keskikokoisten laitteiden lataamiseen retkellä tai varavirtana arjessa: sillä voi ladata puhelimen noin 11 kertaa, tabletin 6 kertaa ja kannettavan tietokoneen noin 3 kertaa. Pienemmille laitteille käyttöaika on selvästi pidempi – esimerkiksi LED-valonauha toimii jopa 48 tuntia ja kannettava Wi-Fi-reititin noin 6 tuntia. Myös erikoislaitteet, kuten kamera (15 latausta), actionkamera (25 latausta) ja drone (8 latausta), pysyvät hyvin käynnissä. Kokonaisuutena kapasiteetti riittää monipuoliseen kevyeen käyttöön. Luvut ovat valmistajan sivuilta.

Tekninen laatu ja suorituskyky

Lataus onnistuu hyvin USB-C porteista ja käyttäen molempia yhtä aikaa, lataa TRAIL entistä nopeammin. Suojausten ansiosta, ei tarvitse murehtia ylilataamisesta. Varavirtalähteenä laite toimii myös moitteetta ja säilöö varauksensa pitkäksikin aikaa. Yhden napin takaa löytyy oled-näytön tiedot, jotka ovat selkeät ja minimalistisen informatiiviset.

Tekniset ominaisuudet:

• Paino: 1,83 kg
• Koko(K x L x P): 167 mm x 4,53 mm x 4,96 mm
• IP-Luokitus: IP 30
• Suojaus: Ylijännitesuojaus, ylikuormitussuojaus, ylilämpötilasuojaus, lyhyt virtapiirisuojaus, matalan lämpötilan suojaus, matalajännitesuojaus, ylivirtasuojaus
• Akkumateriaali: LFP (LiFePO4)
• Kapasiteetti: 192 Wh
• Liitännät: USB-A 2 * 12 W, USB-C 1 * 140 W, USB-C 1 * 100 W
• Suositushinta: 150 €

Kannattaako ostaa?

EcoFlow TRAIL 200 DC on reissuilla kätevä, mutta ehkä kätevin kun reissuissa on mukana kulkuväline. Siinä ole kovinkaan hyvä IP-luokitus, joten itseäni hirvittää viedä sitä ulos. Erikseen myytävää vedenpitävää EcoFlow Trail laukkua suosittelen (60 €) melkeinpä pakollisena hankintana suojauksen ja kannettavuuden suhteen. Itse ajattelin kyseisellä laitteella raahat synat ja rumpukoneet ulos ja nauttia kesästä varjojen alla luurit päässä musaillen – tälläisiin tarkoituksiin laite on varsin jees.

The post EcoFlow TRAIL 200 DC -arvostelu – Kahden maitopurkin kokoinen varavirtalähde seikkailuille appeared first on Respawn.fi.

Loikkii ja pomppii. Jokainen pomppu on kuin jännitettävä ja räjähtävä puuppa. Toinen toistaan samannäköisiä maisemia, samankaltaisa vihollisia, sekä paljon tolppia kavuttavaksi. Umpikujia ja vaikeita pomotaisteluja, kuolema ja kaikki alusta marginaalisin voitoin. Tätä on moni 2d-toimintaroguelite, ja niin on myös The Rogue Prince of Persia.

Ensimmäinen Prince of Persia ilmestyi jo vuonna 1989. Se oli todella haastava peli, jossa virheliike johti välittömään kuolemaan. The Rogue Prince of Persia -pelissä tästä on jäljellä lähinnä nimi ja etäisesti sarjan myöhempiä osia muistuttava prinssi. The Rogue Prince of Persiassa on jäänteitä haastavista tasoloikkailuista, mutta tässä osassa ne ovat tavallaan vain pieniä maistiaisia satunnaisesti luoduissa kentissä.

Hunnit tulloo ja helemat paukkuu

Hunnit hyökkää Persiaan, prinssi taistelee, prinssi kuolee. Prinssi herää uudelleen eloon ja pyrkii voittamaan hunnit joka kerta kuolemansa jälkeen muuttuvassa maailmassa.

Dead Prince Cells of Persia

The Rogue Prince of Persia on 2D-roguelite tasoloikka toimintaseikkailu, jossa jokaisen kuoleman jälkeen pelaaja aloittaa uudelleen alusta kaikkien kenttien ollessa muuttuneita. Aseet ovat ne mitä kentistä milloinkin löytyy – kuolemassa se nätti mustavalotikari on mennyttä kalua. Aseiden lisäksi on työkaluja kuten jouskari tai vihollisen taakse teleporttaava tikari, erilaisia marginaalisia parannuksia sisältäviä medaljonkeja, jne. Kierroksen aikana saattaa löytää blueprintin, joka avaa vaikka uuden aseen – ei käyttöön, vaan löydettäväksi satunnaisesti kentästä.

Kentät ovat tavallaan monipuolisen oloisia ja tavallaan täynnä tyhjää. Satunnaisgeneraattori tekee yllätyksettömiä kenttiä ihan taitavasti, mutta itse sisältö niissä ei tunnu olevan kovin mukaansa tempaavaa – kyllä niitä pelaa, mutta sellaista ”kerran vielä!” ei ainakaan allekirjoittaneelle syntynyt.

Peli on hyvin samankaltainen muiden vastaavien, esimerkiksi erittäin toimivan Dead Cellsin kanssa, mutta se on vähän turhan maito, vähän turhan kaikkia miellytävä, ja tästä syystä se on vähän mitään sanomaton. Isoimpana erona muihin tuntui olevan taustaseinän käyttö pikaisena kiipeilytelineenä. Kaikkialla ei ole seinää taustalla, joten kaikkialla tätä taitoa ei voi käyttää, mikä tekee sen käytöstä arvokkaamman ja imuisamman.

Kaiken kaikkiaan prinssi liikkuu suhteellisen jouhevasti. Ainoastaan perinteitä kunnioittava nykäisevä eteenpäin hyppy tuntuu vähän ikävältä flown rikkovalta nykäisyltä – varmaankin vahvasti makuasia.

Grafiikat ja äänet?

Peli käyttää sarjakuvamaista animaatioita 3D-mallinnetuilla hahmoilla. Hahmojen liike on jouhevaa. Taustat kaipaavat jotain, sillä nyt kentistä jää vähän ontto fiilis. Ääniefektit ja musiikit istuvat tähän nuorempaa väkeä houkuttelevaan peliin anakronismeillaan.

Audiovisuaalisesti harmiton olkoon loppupäätelmä.

Kannattaako ostaa?

The Rogue Prince of Persia sopii peligenren faneille ja sopivan haasteen tasoloikkatoimintaseikkailuista pitävälle ihan mukiinmenevänä peruspulla + maito -settinä. Se ei tarjoa suuria kokemuksia, tai ahaa elämyksiä, mutta se on se… no, ihan ok pelikokemuksena. Switch 2:lla peli toimii ihan hyvin, mutta latausajat ovat aavistuksen liian hitaat.

The post The Rogue Prince of Persia -arvostelu – Seinäjuoksun mestari palaa uudestaan ja uudestaan appeared first on Respawn.fi.

Valitettavasti messuilla esitettyä traileria ei olla vielä julkaistu verkkoon, mutta näytetyissä kohtauksissa Kätyrit jahtaavat Keskilännessä cowboy-rosvoa hevosen selässä. Rosvo pakenee ensin junalla ja sen jälkeen lentokoneella, mutta Kätyrit vetävät koneen alas, minkä seurauksena se syöksyy Los Angelesin kaduille. Tämän jälkeen he kohtaavat aloittelevan elokuvaohjaajan, jota ääninäyttelee Christoph Waltz.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Los Angelesiin.

Toisessa kohtauksessa Kätyrit saapuvat Hollywoodin studiolle. He osallistuvat elokuvan kuvauksiin, joissa keskiaikainen armeija taistelee viikinkejä vastaan, mutta Kätyrit suhtautuvat näyteltyyn taisteluun kuin se olisi todellinen. Heistä tulee elokuvatähtiä, mutta äänielokuvien (”talkies”) aikakauden alkaessa heidän uransa päättyy, koska he eivät kykene selviytymään dialogista.

Kätyrit menettävät työpaikkansa ja harhailevat kaduilla. Heidän ihmisystävänsä, veljekset James ja Henry, päättävät tehdä oman elokuvan nimeltä “Minions & Monsters”. Tapahtumat johtavat lopulta tilanteeseen, jossa Kätyrit aiheuttavat vaaran koko maailmalle.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Pierre Coffin, joka on aiemmin ohjannut kolme ensimmäistä Despicable Me -elokuvaa sekä ensimmäisen Minions-elokuvan ja toiminut Kätyrien äänenä vuodesta 2010.

Käsikirjoituksen on kirjoittanut Brian Lynch yhdessä Coffinin kanssa.

Ääninäyttelijöihin kuuluvat myös Jeff Bridges, Allison Janney, Jesse Eisenberg, Zoey Deutch ja Trey Parker.

Elokuvan ensi-ilta on 1. heinäkuuta.

The post Kätyrit palaavat valkokankaille uudessa Minions & Monsters -elokuvassa appeared first on Respawn.fi.