Satunnaisesti joku neuleenretkale saattaa eksyä tuonne tyyliblogin puolelle, sen päivittäminen on huomattavasti kevyempää puuhaa. Tervetuloa sinnekin!

Tämä paita ei ole aitoa 80-lukua, mutta kuitenkin eräänlainen tribuutti sen ajan neuleille. Venytin paidan mittasuhteet sille mallille, että neule käy oikeastaan mekosta. Toki sitä voi helposti myös keräillä ja solmia erilaisiksi muodostelmiksi - materiaali sopii tähän erittäin hyvin, se on 8 mm:n puikoilla neulottua Kidsilk Hazea. Koko jättimäiseen paitaan taisi mennä lankaa neljä kerää (pitää tosin varmistaa) eli painoa tällä jättipaidalla on keijukaisen verran: 100 g. Pudotetut olkasaumat ovat mukana, mutta lurexlangan jätin pois kuvioista. Hihat venytin ylipitkiksi ja ompelin saumat neuleen päällipuolelta etupistoilla. Reunuksia kiertää pari kerrosta kiinteitä silmukoita, niillä myös kokosin kauluksen laskoksille.

Olen halunnut jo pitkään neuloa itselleni mekon, sopivaa mallia tai ideaa ei vaan ole tullut vastaan. Tarpeeksi kauan kun toppia tuijottelin, niin tajusin, että tuohonhan olisi helppoa lisätä terälehti tai pari. Ja itse asiassa mallista saisi kivan kellomaisen, jos jokainen terälehti olisi edellistä vähän pidempi ja pituutta sitten kuroisi terälehteä ommellessa…

Lankavarastossani on ollut jo pitkään kaksi jättikartiota Yeomanin värjäämätöntä raakasilkkilankaa. Kaksinkertaisena neuloen se menee tämän mallin tiheyteen hyvin. Saapa nähdä, miten nämä säädöt toimivat käytännössä! Aloitin tunikan yläosasta ja lisään siihen pituutta terälehti terälehdeltä - pystynpä ainakin sovittelemaan tekelettä matkan varrella!

Ja tässä vielä yksityiskohta ompeluprojektista, jonka meinaan julkaista täällä piakkoin…

Saksien uhriksi joutui kaksi ihan tuikitavallista trikoomekkoa, tai ehkä tuo valkoinen on pikemminkin tunika. Valkoisesta unohdin ottaa kuvan neitseellisessä olomuodossaan, mutta musta oli tällainen (huomaa kissankarvat…):

Molemmat vaatteet ovat aikaisemmin toimineet lähinnä aluspaita- ja alushamekäytössä. Tarkoitus on edelleenkin käyttää niitä osana kerrospukeutumista, mutta halusin antaa niille vähän itsenäisemmän elämän.

Valkoisesta paidasta leikkelin pois kolmioita ja nelikulmioita, pinnasta tuli vähän mosaiikkimainen. Avustaja oli tietenkin koko ajan saapuvilla ja valmiina auttamaan…

Tämä oli ehkä vähän työläämpää kuin olin ajatellut, jaksoin leikellä vain koltun etuosan.

Mustaan tein vain tasaisin välein viiltoja, nopsa homma:

Laiskuuttani testailin molempia saman silkkipuuvillaneulemekon kanssa.

Takuulla tulee käytettyä!

Ajauduin opinnoissa animaation ja erilaisten reaaliaikaisten animaatio/videoteosten pariin. Noiden tekeminen on työlästä ja neulominen samaan aikaan ei todellakaan onnistu. Neulomiseen käyttämäni aika on vähentynyt ehkä kolmannekseen aikaisemmasta.

Neulerintaman tapahtumaköyhyys on antanut minulle myös aikaa pohtia omia neulomuksiani… …ja huomaan, että neulepersoonallisuuteni on kaikkea muuta kuin ehyt. Kun kaivelen vaatekaappiani, huomaan että valtaosa omista neuleistani lojuu kaapissa käyttämättömänä. Nautin kyllä neulomisesta prosessina - mutta toisaalta haluaisin ehdottomasti toteuttaa vaatteita, joita oikeasti haluan itse käyttää. Tässä on kyllä todellakin skarppaamisen ja itsetutkiskelun paikka.

Pukeutumiseni on muuttunut aika lailla, elämänmuutos on johtanut siihen, että muodollinen pukeutuminen on enää harvoin tarpeen. Olen aina ollut vaatefriikki ja komeroon on kasautunut läjä kauniita materiaaleja, ihania värejä, erilaisia asusteita. Olen löytöretkeillyt omaan vaatekaappiin innolla - ja lievää surua tuntien kun osa omista neuleista ei koskaan päädy päälle.

Mitä sitten oikeasti käytän? Wenlan Chian neuleista osa on kovassa käytössä, etenkin Karate Sweaterin kaivan esiin tuon tuosta. Se oli päällä tänäänkin juhannuskauppareissulla, Suomen kesä kun on mitä on…

Palmikkoviittaa tulee käytettyä. Oikeastaan vasta keväällä keksin jujuja, joilla sen saa toimimaan. Viitta on niin massiivinen, että se suorastaan huutaa alaosaan pariksi jotain kevyttä ja ihoa myötäilevää. Muuten kokonaisuudesta tulee todella raskas. Trikoot tai niukat farkut ja tunika tai lyhyt hame ovat viitan parhaita kavereita. Haluan täydentää viittaa neulomalla vähän erisävyiset harmaat irtohihat yhdisteltäväksi viitan kanssa.

Iso ainaoikein huivi on ollut todella suosittu. Massiivinen on tämäkin, mutta niin saa ollakin. Olen ottanut huivista jotenkin tosi huonoja kuvia, oikeasti tällä saa talviasuun mukavaa särmää. Muitakin huiveja tulee käytettyä, ainakin satunnaisesti

Ohut kashmirtoppi on ajoittain käytössä, se on melko kiitollinen kerrostettava. Samoin Wenlan Chian topit. Jättikauluri oli talvella kovassa käytössä. Sukkia en käytä usein, mutta silloin kun käytän niin yleensä käytössä on itse neulottu villasukka. Butterfly-mekkoa en millään meinaa raaskia ottaa pukupussista, mutta periaattessa se kyllä sopii hyvin kerrospukeutumisfilosofiaani.

Ja siinäpä se. Pitää miettiä, mitä noille vähäisessä käytössä oleville tekisi. Purkuun tai kierrätettäväksi taitavat mennä, ne ovat kuitenkin vaatekaapissa melkoisia tilarosvoja.

Napit on ihkut! Tykkään myös väristä. Tyyliltään tämä on ehkä vähän turhankin söpö minulle - toisaalta joskus on kivaa olla niin tyttömäinen…

Takaa takki ei paljon peitä. Enemmän tämä on sukua hartianlämmittimelle kuin perinteiselle villatakille.

(Pahoittelen, selkäpuolen kuvista tuli vähän kehnoja. Ja mekko lörpöttää hartioilta joka kuvassa, kun unohdin asetella hihat.)

Kirjoittelen tästä muistiinpanot viimeistään huhtikuussa blogiin, mutta kovin virallista ohjetta ei ole tulossa. Rohkea neuloja pääsee kuitenkin muistiinpanojen pohjalta varmasti alkuun!

No onneksi sain kuitenkin eBaysta neljä vyyhteä tätä viisnelosta, jonka perään olen jo pitkään haikaillut. Enkä turhaan, sillä päällepäin tylsän näköisillä ruskeilla kerillä on Noromainen salaisuus.

Ja nuo värit neuloontuvat todella kauniisti, en oikein edes osaa pukea sanoiksi. Saattaa olla, että tämä värimaailma puhuttelee minua vieläkin enemmän, kuin tuon ensimmäisen Wabi-Sabin haalistunut karnevaalitunnelma.

Täytynee vähän päivittää tätä blogipohjaa - haluaisin mahduttaa Flickrin keskikokoisen vaakakuvan palstaan eli viidellesadalle pikselille pitäisi raivata tilaa. Siitä keskikoosta saa jo ihanasti klikkaamatta selvää.

Keskimäärin neuleharrastus on vähän huonolla tolalla. Kurssit ovat olleet sen verran työvaltaisia, että neulominen ei koulussa ole ollut mahdollista pitkään aikaan. Illat teen töitä tai kotitehtäviä. Ja vaikka saankin neuleen käsiini hetkoseksi, on etenkin viimeistelytöihin jotenkin hankalaa ryhtyä. Pinaatti-tunika on ollut kaapissa jo jonkin aikaa neulottuna. Nyt sille tekee seuraa tämä palmikkobolero, josta pitäisi enää päätellä langanpäät, kiinnittää napit ja korjata toisen puolen takaosan saumaa reilun parinkymmenen sentin matkalta. Pitäisköhän ryhtyä?

Löysin Punaisesta langasta kerrassaan passelit napit. Olivat vaan turkasen kalliita, en edes varanappia raaskinut ostaa. Täytyy ommella kunnolla kiinni…

Siitä tulee bolero, juu-u.