Roskashakkia

Korona ja opiskelu

2020-11-08T03:54:00.000-08:00

Kevätlukukauden ensimmäisen moduulin loppuessa olimme perjantaiaamuna kokoontuneet lähes koko luokan kanssa esittelemään ryhmätyöprojekteja muille ryhmäläisille. Tästä projektista voisi kertoa oman tarinansa, mutta tiivistettäköön tähän, että neljän hengen ryhmästämme kaksi katosi kesken kaiken ja jäimme kahdestaan toisen ryhmään jääneen kaverini kanssa tekemään täysin uutta projektia kaksi viikkoa ennen deadlinea. Saimme suunniteltua ja toteutettua uuden projektin, mutta olisihan siihen ollut kiva panostaa oikein ajan kanssa ja rauhassa. Pois jääneille ryhmäläisille ilmoitimme opettajan luvalla, että he eivät ole mukana ryhmässä enää. Kummaltakaan ei kuulunut minkäänlaista reaktiota viestiin.

Projektien esittelyiden jälkeen jäin juttelemaan erään luokkakaverini kanssa ja hän toivotteli hyvää kesälomaa. Oli maaliskuun 13. päivä. Hänellä oli kaiketi tarkempaa tietoa Italian koronatilanteesta, kun hän sanoi arvelevansa, että meidänkin koulu tullaan sulkemaan piakkoin, jos kaikki etenee kuten siellä. Tässä vaiheessa pidin tätä lähinnä hauskana huulena. Viikonlopun aikana tuli sitten tieto, että kaikki koul

ut meidän kampus mukaanlukien suljetaan ainakin 13.4. asti. Tätä sulkua jatkettiin myöhemmin vielä kuukaudella.

Muutamassa päivässä opettajien piti suunnitella opetusmetodit ja kurssien toteutukset etäopiskelumuotoon. Enimmäkseen tämä onnistui opiskelijan näkökulmasta katsottuna kohtuullisen hyvin. Oli mukava tietää, että normaalitilanteesta poiketen luennon pystyi katsomaan jälkikäteen uudestaan siihen liittyviä tehtäviä tehdessä, koska opettajat tallensivat luennot ja jakoivat ne opiskelijoille myöhemmin hyödynnettäviksi. Tämä ei kuitenkaan koskenut aivan kaikkia luentoja, eikä kaikkia opettajia. Yhden ainoan kerran jätin luennon live streamin väliin ja ajattelin katsoa sen myöhemmin tallenteelta. Juuri silloin kyseistä luentoa ei tallennettukaan, joten siihen liittyvän tehtävän tekeminen meni hieman hankalaksi.

Tehtävien tekemisessä luokan porukasta oli korvaamaton apu. Aktiivisimmat oppilaat järjestivät Zoom-istuntoja, joissa pähkäilimme vaikeita tehtäviä porukalla aivan kuten olisimme lähiopetustilanteessakin tehneet. Kokeet järjestettiin joko normaalin kotitehtävän tavoin, mutta rajatummalla aikaikkunalla tai Moodle-ympäristössä siten, että kokeen sai suorittaa haluamanaan ajankohtana, mutta järjestelmä laski käytettävissä olevan ajan ruudun nurkassa.

Näin haastavaa opiskelu ei vielä ole kertaakaan ollut tämän koulun aikana, mutta tästäkin selvittiin. Koska opintojen suorittaminen ei ollut enää paikkaan sidottua, päätimme puolisoni kanssa lähteä pääkaupunkiseudulta evakkoon viideksi viikoksi. Vain, koska voi. Kesäloma koitti lopulta ilman, että kampukselle palattiin kertaakaan tuon projektiesittelyn jälkeen. Kaikesta huolimatta kaikki kevään opinnot tuli suoritettua. Opinnot olivat siis puolessa välissä, eli opintopisteitä oli kasassa 120. Teknisesti katsoen oltiin siis jo loppusuoralla. Ja insinöörihän katsoo asioita nimenomaan tekniseltä kannalta.

Etätyöskentelyä muuttolaatikoiden keskellä

Keäsän aikana kerkesi tapahtumaan paljon. Maaseudulla olo teki hyvää ja neljän kuukauden irtiotto ahtaasta kaupunkiasunnosta tennistä pelaten ja patikointiretkillä käyden oli kivaa ja rentouttavaa. Syksyn saapuessa oli kuitenkin aika palata Helsinkiin. Töiden ja koulun alkaessa kävi selväksi, että arki ei enää ollut ennallaan ja oli aika ottaa uusi suunta elämälle. Opintojen vieminen eteenpäin ei ollut helppoa syksyn ensimmäisen moduulin lopulla muuttoa tehdessä ja uuteen elämään totutellessa. Tällaiset elämänmuutoksen eivät ole helppoja kellekään, mutta etenkin Asperger-henkilölle tällainen voi olla erittäin raskasta. Ja se oli. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, vaan väänsin itseni alkusyksyn kursseista läpi pelkällä sisulla ja raivolla. Onneksi ympärilläni on ollut ihmisiä, joilta olen saanut paljon tukea. Myös opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä tilanteen suhteen

Pääsimme uuden kouluvuoden alkaessa palaamaan osittain lähipoetukseen niiltä osin kuin on välttämätöntä, eli lähinnä laboratoriotehtävien osalta. Tässäkin on toki otettu huomioon koronan tuomat riskit ja työskennellessä käytetään kasvomaskeja ja käsihygieniasta pidetään erityistä huolta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun tottumaan uuteen tilanteeseen ja rakentamaan elämäni uusiksi, mutta nyt alkaa näyttää jo siltä, että kaikki tapahtunut on lopulta mahdollista jättää taakse ja edessä olevasta saa rakennettua jotain entistä parempaa. Kaikki toki vaatii aikaa ja työtä, mutta pala kerrallaan tästäkin selvitään.

Jos fysiikka kestää

2019-12-05T11:54:00.000-08:00

Aaltoja ja yläsäveliä

Yksi yleisesti ärsyttävä asia sähkötekniikan opiskelijalle on se, kun ihmiset kutsuvat paristoja pattereiksi. Paristoista otetaan sähköä siirrettäviin sähkölaitteisiin. Pattereista otetaan lämpöä huoneistoon. Kun fysiikan opettaja käyttää oppitunnilla lämpöpatterista englanniksi termiä ”heat battery”, se saattaa saada heikompihermoisen opiskelijan kimpaantumaan. Sain kuitenkin pidettyä turpani kiinni. Tämä kuitenkin kertoo opetuksen laadusta paljon. Enkä viitsi edes aloittaa kertomaan siitä hölmistymisestä minkä opettaja aiheutti kertoessaan kuinka valo taipuu eri tiheyksisten aineiden rajalla. Opettaja siis käytti tästä termiä ”bend”. Ymmärrän valon taipumisen mustan aukon gravitaatiokentässä, mutta luokkaolosuhteissa puhuisin mieluummin taittumisesta. Myös ääniaaltojen kulkusuunta tuntui olevan hakusessa. Oikein selittämästäni koevastauksesta en saanut pisteitä vain, koska opettaja ei ymmärtänyt riittävän hyvin englantia. Tämä onneksi korjaantui keskustelemalla. Näitä ongelmia ei ehkä esiintyisi suomenkielisellä linjalla, mutta elektroniikkainsinöörejä koulutetaan Metropoliassa vain englanniksi. Opettajat ovat samat kuin suomenkielisessä opetuksessa, mutta opettajat ovat sitä ikäluokkaa, joka ei välttämättä opiskellut englantia kansakoulussa. Tässä tapauksessa opettajan substanssiosaaminen ja pedagogiset taidot ovat samalla tasolla kielitaidon kanssa. Ehkä tämän opettajan olisi aika siirtyä eläkkeelle. Viime keväänä kyseinen opettaja piti meille kahdeksalle viikolle jaotellun fysiikan kurssin. Kolmea kertaa lukuun ottamatta hän perui tunnit ja niillä kolmella kerralla kun oli paikalla, opetti puoli tuntia kerralla ja katosi johonkin loppuajaksi kolmesta tunnista. 24 oppitunnin sijasta hän piti meille kaksi oppituntia. Ja jäi sitten eläkkeelle.

Tänä syksynä fysiikan kurssi alkoi saman opettajan pitämänä. Hänet oli tuotu eläkkeeltä vierailevaksi tähdeksi, koska muut talossa olevat fysiikan opettajat eivät opeta englanninkielisiä ryhmiä. Kurssi alkoi sillä, että opettaja ilmoitti, että kahden ensimmäisen viikon tunnit on peruttu. Tunsin syvän samaistumisen Phil Connorsiin. Kun kurssi lopulta alkoi, ensimmäisellä tunnilla opettaja päätti pitää kokeen asioista, jotka perutuilla tunneilla olisi käsitelty. Ensimmäisen kokeen pisteet määrättiin kuitenkin mitättömiksi.

Kurssimoduuli kattaa 15 opintopistettä ja yhdessä moduulissa on yleensä neljä tai viisi kurssia. Moduulin kurssipisteiden enimmäismäärä on 150 ja läpäisyyn vaaditaan 50. Tämän fysiikan kurssin arvostelu ja pisteytys perustuu johonkin tarpeettoman monimutkaiseen laskukaavaan, jossa kokeiden pisteet tuottavat jollain kertoimella kurssipisteitä ja kotitehtävät toisella kertoimella. Sen verran tiedän, että 27 kotitehtäväpistettä muuntuu 1,5 kurssipisteeksi eli suhteessa 18:1. Koe, josta käytetään termiä ”test” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 8:1 ja koe joka kulkee nimellä ”exam” tuottaa kurssipisteitä suhteessa 4:1. Tämän lisäksi otetaan tietysti huomioon ensimmäisestä kokeesta saadut pisteet, joita voi hyödyntää paikkaamaan muiden kokeiden pisteitä. Yleensä itse taistelen läpipääsytasolla. Jokaisesta moduulin osiosta on saatava vähintään kuudesta yhdeksään pistettä riippuen moduulista.

Vaikka tämä kurssi tuntuukin välillä kaoottiselta sekoilulta, on tässä ollut jotain hyvääkin. Tämän kurssin opettaja on saanut järjestettyä minulle kokeet digitaalisessa muodossa, jotta pystyn tekemään ne tietokoneella. Käytän Kelan kautta saamaani tietokonetta kaikkeen, koska käsin kirjoittaminen on minulle vamman takia erittäin työlästä. Teen kokeen samassa tilassa muiden kanssa, jotta tilanne olisi tasapuolinen kaikille ja opettaja voisi valvoa minun kokeen tekemistä samalla tavalla ,kuin muiden. Kokeen alkaessa opettaja lähettää minulle sähköpostiin saman kokeen Word-tiedoston ja tehtyäni kokeen, lähetän sen vastauksineen takaisin. Näistä järjestelyistä kerron ehkä myöhemmin lisää.

Harrastuksesta ammatti

2019-11-17T09:39:00.000-08:00

Ammattiylpeys alkaa rakentumaan
jo opiskeluaikana

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana elektroniikkaharrastukseni on saanut uusia jopa odottamattomia suuntia. Tätä blogia olen päivittänyt harvakseltaan osittain sen takia, että viime aikoina hajonneita laitteita ei ole tullut vastaan samalla tavalla kuin blogin alkuaikoina. Opeteltuani biasoimaan putkivahvistimia, sana pienessä kaupungissa levisi nopeasti ja kohta vahvistimia tuotiin minulle huoltoon kauempaakin.

Syystä tai toisesta halusin kuitenkin pitää tämän harrastuksena ja lähdin opiskelemaan aivan muuta alaa. Suoritin vartijan ammattitutkinnon ja tein turvallisuusalan töitä muutaman vuoden kunnes loskassa ja räntäsateessa vartioimiskierrosten tekeminen alkoi tuntumaan päämäärättömältä ja raskaalta. Alalla on kuitenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka jaksavat olla innoissaan moisista työtehtävistä.

Alkuvuodesta 2018 pitkän pohdinnan tuloksena päätin lopulta hakea opiskelemaan elektroniikkaa Metropolia Ammattikorkeakouluun. Tämä tarkoitti sitä, että minun oli alettava harjoittelemaan pääsykokeisiin. Kaivoin internetistä esille aikaisempien vuosien tekniikan alojen pääsykokeita ja tein niiden tehtäviä. Isoveljeni, joka on koulutukseltaan insinööri, oli tässä suurena apuna, enkä välttämättä olisi päässyt kokeesta läpi ilman häntä. Sain opiskelupaikan minimipisteillä, mutta en antanut sen latistaa onnistumisen tunnetta.

Vartijan ammattitutkinto, jonka papereilla hain opiskelemaan insinööriksi, ei auta millään tavalla näissä opinnoissa. Lukio tai sähköalan ammattikoulututkinto helpottaisi varmasti, mutta olin valmis tekemään töitä pärjätäkseni näillä eväillä. En tietenkään odottanutkaan saavani hyviä arvosanoja tai pääseväni helpolla.

Oman lisähaasteen oppimiseen tuo Aspergerin oireyhtymä, joka syö keksittymiskyvystäni suuren siivun. Toisaalta tämä saattaa olla myös etu, koska käytännön harjoituksia tehdessä jaksan kokeilla ja tutkia erilaisia ratkaisuja suurella mielenkiinnolla. Laboratoriotunnit ovat minulle mielekkäimpiä, koska siellä pääsen hyödyntämään harrastamalla keräämääni osaamista. Toisaalta taas matematiikka ja fysiikka tuntuvat todella haastavilta, mutta niistäkin selviää kun tekee riittävästi töitä.

Tätä kirjoittaessa on meneillään toisen lukuvuoden syksy, ja opintopisteitä on kertynyt 75. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä, eli sen suorittaminen kestää neljä vuotta.

Jatkossa yritän tässä blogissa kertoa myös edesottamuksistani insinööriopinnoissa ja tuoda esiin opiskeluun liittyviä ajatuksiani.

Bang & Olufsen Overture

2018-09-02T02:12:00.000-07:00

Soitin ja sen jalusta

Harmittelin sosiaalisessa mediassa vaikeutta löytää hyviä korjailuprojekteja tätä blogia varten. Eräänä päivänä sain viestin lapsuudenystävältäni asian tiimoilta. Hänen vanhemmillaan oli nurkissaan lojumassa vanha Bang & Olufsen Overture-sarjan radio-cd-kasettisoitin, joka vaatisi pientä laittoa, mutta jonka saisin lahojituksena blogiani varten hakemalla sen lapsuudenkotini naapurista.

Bang & Olufsenin soittimen ollessa kyseessä olin todella innoissani, koska tiesin kyseessä olevan laadukas laite, jonka korjaaminen olisi todennäköisesti mielekästä. Mitenkään helpoksi laitteen huoltoa tai korjaamista ei kuitenkaan oltu tehty, vaan oikeastaan tämä oli yksi vaikeimmista laitteista purkaa, joka on minun käsittelyssäni ollut.

Seesam aukene

Ongelma, jonka takia soittimen oli katsottu tulleen tiensä päähän ja se haluttiin kierrättää, oli lasiovissa, joiden taakse ohjauspaneeli jää suojaan. Ovet aukeavat läheisyystunnistimen toimesta heilauttamalla kättä ovien edessä. Nyt ovet kuitenkin jäivät auki, vaikka niiden oli tarkoitus sulkeutua hetken käyttämättömyyden jälkeen itsekseen. Kun tuli aika sulkea ovet ja sammuttaa soittimen taustavalot, valot sammuivat ja ovet nytkähtivät, mutta jäivät auki. Koska arvelin, että koko soittimen avaaminen olisi suuri urakka, yritin ensin päästä helpommalla. Jossain keskustelupalstalla keskustelija kertoi ratkaisseensa ongelman öljyämällä ovien liukukiskot, joten kokeilin ensimmäisenä tätä. Aluksi tämä näytti toimivan, mutta muutaman kokeilun jälkeen ovet jumittuivat jälleen auki. Tästä olisi myös ennemmin tai myöhemmin seurannut lisää ongelmia öljyn kerätessä pölyä mekanismeihin, joten putsasin ylimääräiset öljyt pois. Seuraavaksi avasin soitinta hieman lisää ja löysin vaijerilla ja sähkömoottorilla toimivan mekanismin. Vaijerit oli kytketty moottoriin epäkeskon kautta ja kyseinen epäkesko jäi sellaiseen asentoon, ettei moottorin voima riittänyt vetämään ovia kiinni. Kokeilin säättää epäkeskon asentoa paremmaksi ja se auttoi hieman, mutta sen jälkeen ovet eivät menneet enää kokonaan kiinni.

Epäkesko

Jatkoin tiedonhakua ja keskustelupalstojen selaamista, kunnes löysin ohjeet, kuinka ovien kiinnityskohtaa vaijereihin voi säätää. Soitin piti purkaa lähes atomeiksi tätä varten ja itse säätäminen tapahtui mukavan ergonomisesti kumarassa, puoliksi kyykistyneenä ja pää alaspäin. Oikeaa kohtaa ei tietenkään löytynyt heti, vaan sitä piti etsiä useamman yrityksen verran. Lopulta niska kipeänä ja seinistä tukea huimauksen takia ottaen totesin ovien toimivan oikein, joten kasasin koneen. Ensin toki odotin seinien lakkaavan heilumasta ja verenkierron palaavan päähäni.

Vaijereiden säätömekanismin etsintää

Bang & Olufsenilla on tapana tehdä laitteistaan toisiinsa yhdistyviä moduuleja, jotka toimivat saumattomasti yhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soittimen takaa löytyy kahdeksanpinnisellä DIN-liittimellä varustetut linjatasoiset PowerLink-kaiutinlähdöt, joihin on tarkoitus liittää saman valmistajan omat aktiivikaiuttimet. Tätä kahdeksanjohtimista piuhaa pitkin kulkee äänisignaalin lisäksi myös kaiutinten päällekytkemiseen tarvittava herätevirta. Sopivia kaiuttimia ei ollut käytössäni, joten testasin soittimen toimivuuden aluksi vain kuulokkeiden kanssa.

Adapterit

Hyvin nopeasti soittimen korjattuani totesin, ettei minulla ole käyttöä sen enempää CD- kuin C-kasettisoittimellekaan. Ajattelin alkaa etsimään sille uutta kotia, mutta ensin halusin varmistua siitä, että soitin toimii oikein myös kaiuttimien kanssa. Voidakseni testata linjalähtöjen toimivuuden, tarvitsin adapterit, joilla saisin kotiteatterini RCA-tuloilla varustetut aktiivikaiuttimet liitettyä B&O:n lähtöihin. Mieleeni tuli myös, että soitin voisi olla helpompi saada myytyä, jos siihen voisi liittää mitkä tahansa aktiivikaiuttimet. Selailin taas nettiä ja etsin kytkentäkaaviot, joista selvisi, missä pinneissä kulkee äänisignaali, jonka halusin saada siirrettyä RCA-liittimiin. Tämän jälkeen marssin elektroniikkakomponentteja myyvään liikkeeseen hakemaan tarvittavat johdot ja liittimet sovitinten tekemistä varten. Kotona sitten laitoin juottimen lämpeämään ja aloin väkertämään sovittimia, joiden kanssa testasin soittimen toiminnan vielä kunnolla.

Tätä kirjoittaessa soitin kerää vielä pölyä olohuoneessani odottaen jonkun hi-fi-harrastajan tarjoavan sille rakastavan kodin.

Ace Bass Sub Nova

2018-04-10T08:27:00.002-07:00

Kondensaattoreiden vaihto

Samasta kaatopaikkakuormasta, josta poimin edellisen postauksen viritinvahvistimen, otin mukaani myös 10" elementillä varustetun aktiivisubwooferin. Isäni oli heittämässä subbaria kaatopaikalle, koska se alkoi pitämään epämääräistä huutavaa ääntä oltuaan hetken päällä. Ääni oli tasainen taajuus ja voimakkuus sietämättömän kova. Ensimmäinen ajatus oli, että tasasuuntaussilta päästää 50 Hz:n vaihtojännitetaajuuden vahvistimeen, joten vaihdoin tasasuuntaimen kondensaattorit. Tämä ei korjannut ongelmaa, mutta koska kyseessä on vanha laite, katsoin aiheelliseksi uusia konkat ennakoivasti.

Jätin subbarin olohuoneen nurkkaan ja jatkoin ongelman pähkäilyä. Pähkäilyn lomassa puhdistin sekä jakosuotimen että äänenvoimakkuudensäädön potentiometrit. Jossain vaiheessa harkitsin myös rakentavani rakennussarjasta uuden vahvistimen ja asentavani sen kotelon sisälle vanhan tilalle.

Yksi epäilty vika oli hajonnut elementin kela, joten mittasin sen toiminnan asettamalla yleismittarin vastusta mittaavaan tilaan ja kytkemällä sen kaiutinelementin napoihin. Tämän jälkeen painelin elementin kalvoa ja seurasin mittarin lukemia. Lukemat muuttuivat kalvon liikkuessa kuten pitikin, joten vika silloin ilmeisesti ollut elementissä. Tämä oli suuri helpotus, koska uusi elementti olisi maksanut kohtuuttoman paljon.

Tajusin, että huuto alkoi, kun subbari oli ollut muutaman minuutin päällä. Tästä päättelin, että huuto alkaa, kun jokin komponentti ylikuumenee vahvistimessa. Kokeilin vahvistimen jäähdytysritilää ja totesin sen olevan viileä. Lämmön on siis oltava jossain muualla, joten otin subwooferin vahvistimen jälleen auki ja samalla irroitin päätetransistoreiden jäähdytysritilän. Piitahna, jonka tehtävä on helpottaa lämmön siirtymistä transistoreista jäähdytyselementtiin, oli siirtynyt osien välistä transistoreiden ympärille, jolloin lämpö ei siirtynyt pois, vaan tahna toimi eristeenä haitaten jäähdytystä entistä enemmän. Poistin vanhat tahnat paperin ja puhdistusaineen avulla ja laitoin tilalle hopeatahnaa, jota oli jäänyt yli aiemmista projekteista.

Nyt subwoofer on ollut käytössä pari kuukautta ilman ongelmia. Varsinaista tarvetta lisäbassolle kotiteatterissani ei ollut, mutta eipä tuosta haittaakaan ole ollut ja projektin kanssa sain hetkeksi mukavaa puuhastelua. Lopulta sain kondensaattoreiden hinnalla, eli noin kahdellakymmenellä eurolla laadukkaan laitteen kokoonpanooni.

Koeajo

Sony STR-DB840

2018-03-01T10:06:00.000-08:00

Isäni kotiteatteriharrastus juontaa juurensa jostain 90-luvulta, kun ensimmäiset kohtuuhintaiset Dolby Surround -paketit alkoivat tulla markkinoille. Myöhemmin kuvioon tuli erilliset vahvistimet, kaiuttimet ja subwooferit. Koska kyseessä oli harrastus, siihen panostettiin kunnolla. Laitteet valittiin testimenestyksen perusteella hinnasta välittämättä. Teknologian kehitys on toki sittemmin tuonut laitteisiin uusia ominaisuuksia ja laskenut niiden hintoja, mutta ne ovat kuitenkin edelleen kalliimpia, kuin roskiksesta pelastetut laitteet. Eikä kaupasta ostetussa laitteesta saa samaa onnistumisen tunnetta, jonka saa onnistuneen vianetsinnän ja korjauksen jälkeen. Lienee kuitenkin asiallista mainita, että tässä blogissa käsitellyt laitteet ovat yleensä ennemmin tai myöhemmin hajonneet vanhuuttaan niin, ettei niiden korjaaminen enää olisi ollut järkevää taloudellisesti.

Toistakymmentä vuotta palvellut kotiteatterivahvistin oli alkanut pitää kummallista, naksuvaa ääntä ja isäni pelkäsi, että kyseessä voi olla paloturvallisuusriski. Vahvistin oli jo menossa kaatopaikalle, kun päätin ottaa sen mukaani tutkittavaksi. Suurin syy kiinnostukseeni tätä vahvistinta kohtaan oli se, että siinä oli linjalähdöt aktiivikaiuttimille. Koska arvelin naksumisen johtuvan releiden vanhuudesta ja pölyn sekä lian kertymisestä kontakteihin, totesin, että varsinaista vaaraa laitteen käytöstä ei ole ja otin sen käyttöön omaan kotiteatteriini. Edellisessä vahvistimessa käyttämäni linjamuunnin oli äänenlaadun kannalta katastrofi, mutta sillä sain mahdollisuuden säätää kaiutinten äänenvoimakkuutta kaukosäätimellä. Uuden vahvistimen omien linjalähtöjen ansiosta äänenlaatu parani huomattavasti, vaikka mukana tulikin epäsäännöllinen nakse. Vahvistin oli ollut käytössä jo useampia kuukausia, ennen kuin kyllästyin releiden temppuiluun.

Huoltoluukku pohjassa.

Otin vahvistimen irti kaikista piuhoista ja avasin sen paikantaakseni releet piirilevyltä. Löysinkin releet nopeasti ja aloin miettimään, miten pääsen käsiksi pohjimmaisen piirilevyn kääntöpuolelle. Hetken pähkäiltyäni huomasin, että Sony oli suunnittelussa ottanut huomioon huollettavuuden ja tehnyt vahvistimen pohjaan neljällä ruuvilla irroitettavan huoltoluukun. Nopea kurkistus piirilevyn kääntöpuolelle paljasti naksumisen syyn. Yhden releen jalassa oli selkeä murtuma juotoksessa. Korjaus oli helppo ja nopea; vanhat tinat pois ja uusi juotos tilalle. Tämän jälkeen naksuminen loppui ja olin tyytyväinen hetken.

Kaikki meni hyvin niin kauan, kun tyydyin kuuntelemaan ääniä etu- ja keskikaiuttimien kautta. Halusin kuitenkin lisää tilavaikutelmaa, joten asensin myös takakaiuttimet mukaan laitteistoon. Koska en halunnut olohuoneen poikki meneviä johtoja, asensin avovaimoni avustuksella kattoon ja seiniin johtokourut, joihin piuhat sai siististi piiloon. Johtojen asentaminen ei ollut ihan helppoa ja johtokourut tulivat kertaalleen alaskin omalla painollaan. Kahden päivän temuamisen jälkeen kourut ja johdot olivat paikallaan ja kaiuttimet liitetty järjestelmään. Tässä vaiheessa alkoi jälleen kuulua vahvistimen sisältä naksetta, mikä sai hieman verenpaineen nousemaan. Onneksi ratkaisu oli yksinkertainen. Takakaiuttimille oli oma rele, jonka juotos oli myös murtunut. Avattuani vahvistimen uudestaan kävin läpi kaikki releet, jotka löysin ja vaihdoin niiden jalkoihin uudet tinat. Silmämääräisesti katsoen vain yksi juotos oli murtunut, mutta kävin kaikki läpi, koska arvelin loppujenkin haurastuneen jo ja murtuvan pian. Laite on tälläkin hetkellä käytössä.

Ensimmäisenä löytynyt murtuma ympyröitynä.

Bogner Alchemist Head

2014-11-05T07:56:00.002-08:00

Uusien kontaktien solmimisen myötä olen saanut kiitettävästi korjattavia musiikkilaitteita käsiini ja oppinut taas paljon lisää. Omiin projekteihin on jäänyt aikaa vähänlaisesti, mutta nyt sain vihdoin eteeni mielenkiintoisen pähkinän.

Paikalliseen musiikkiliikkeeseen oli toimitettu Bogner Alchemist-nuppi, jonka toiminta oli mystisesti lakannut. Otin nupin työn alle ja aikani pähkäiltyäni jouduin tunnustamaan oman osaamattomuuteni. Kun vahvistimeen kytkettiin virrat, mitään ei tapahtunut. Jalkakytkin sai kuitenkin sähköä, koska siihen syttyivät valot.

Olin ymmälläni. Purin vahvistimen pois koteloinneistaan ja aloin käydä läpi virran kulkureittejä. Jossain vaiheessa huomasin, että verkkomuuntajan toisiokäämi oli kytketty piirilevyllä väärään paikkaan. Tämän johtoparin siirtäminen oikeaan paikkaan sai aikaan jotain eloa; pääteasteen putket alkoivat lämmetä. Etuaste ja kaikki etupaneelin valot olivat vielä vailla eloa.

Ruumiinavaus

Pähkäilin aikani tuloksetta ja totesin, että vianetsintään tarvittava aika tulisi olemaan niin pitkä, ettei asiakkaan kannattaisi teettää työtä. Tarjouduin ostamaan nupin pois kohtuullisella hinnalla tiedostaen riskin, että sitä ei koskaan saataisi kuntoon. Näin minun ei tarvitsisi miettiä vianetsintään ja korjaamiseen kuluvaa aikaa ja projektin taloudellista kannattavuutta.

Vietin useita iltoja vahvistimen piirileviyjä tutkien ja tietoa hakien. Tehokasta työaikaa kului kymmeniä tunteja, mutta opin jatkuvasti jotain uutta putkivahvistimien sielunelämästä. Aikani yleismittarin kanssa mittailtuani ja piirroskaavioita tutkittuani havaitsin, että etuaste ei saanut tarvitsemaansa jännitettä. Etuasteen putkia ajetaan +3,5V/-3,5V jännitteellä. Mittaukseni näyttivät, että etuasteelle meni vain +1,6V/-1,6V.

Tässä vaiheessa oli taas aika kaivaa kytkentäkaavio esille ja tutkia virran kulkusuuntia power boardissa. Huomasin, että piiri, jonka läpi jännite menee etuasteelle, piti sisällään samanarvoiset vastukset sekä virransyötön, että maan puolella. Nämä vastukset oli yhdistetty potentiometrillä toisiinsa, jolloin etuasteelle syötettävää jännitettä pystytään säätämään.

Tämän huomattuani laitoin yleismittarin kiinni piiriin mittaamaan toisen puolen jännitettä ja aloin säätämään potentiometriä, kunnes mittari näytti etuasteelle menevän noin 3,5:n voltin jännitteen. Lukeman noustessa mittarissa haluttuun arvoon, syttyi vahvistimen etupaneeliin valot.

Kasasin vahvistimen ja kytkin sen kiinni uskollisesti palvelleeseen bassokaappiini. Kaikki toimi juuri, kuin ohjekirjassa kerrottiin. Olin todella innoissani, koska käsissäni oli ensimmäinen oma putkivahvistimeni. Olin myös todella väsynyt, koska vianetsintä ja korjaaminen vievät uneni useammalta yöltä ja aikaa vahvistimen tutkimiseen oli tullut käytettyä kymmeniä tunteja.Piakkoin saatuani Bogneriin eloa, hankin sen seuraksi 4*12” kitarakaapin, jonka kanssa pääsin kokeilemaan vahvistimen tuottamaa ääntä hieman ihanteellisemmissa olosuhteissa. Hetken soiteltuani totesin, ettei tämä nuppi lähde käsistäni eteenpäin, vaan jää omaan työkaluarsenaaliini.

Pinkka löysi nopeasti paikan uudesta kodistaan.

Suzuki Intruder VS750 1988

2012-08-16T04:41:00.007-07:00

Olen edelleen pitänyt kiinni ajatuksesta, että ehjän tavaran ostaminen on rahan tuhlaamista. Tämän ajatuksen sain liminoitua myös veljelleni Jannelle, kun hän oli hankkimassa moottoripyörää. Mielestäni ei ole järkevää maksaa yli kolmea tuhatta euroa pyörästä, kun vastaavan voi hankkia pikkuvikaisena puolella tuosta summasta ja korjata itse. Aiemmin olimme keskustelleet Suzuki Intruderin hankkimisesta sellaisen tullessa kohtuuhintaan myyntiin. Kartoittaessani kyseisen mallin hintatasoa eräs yksilö jäi mieleen erityisesti. Kyseessä oli hieman customoitu vuoden 1988 Intruder VS750, joka kävi vain toisella sylinterillä. Syy tähän oli mitä ilmeisemmin tankin sisäpuolen ruoste, joka irrotessaan oli tukkinut bensalinjan.

Päädyimme ostamaan kyseisen pyörän yhteiseksi projektiksi. Itse rahattomana lupasin osallistua projektiin työpanoksellani ja tietotaidollani. Toki myös se seikka, että minulla oli ennestään työkaluja helpotti taloudellista kokonaistaakkaa.

Pyörä käytiin hakemassa Jyväskylästä vuokratrailerilla. Traileri vuokrattiin Jyväskylästä ja pyörä vietiin Mäntyharjuun, joten ajoa yhdelle päivälle tuli vähintäänkin riittävästi.

Seuraavana päivänä aloimme töihin. Veli tilasi tankin ruostevaurioiden korjaamista varten happo- ja pinnoitussarjan ja irroitimme kaasuttimet huoltoa varten. Huollon annoimme varmuuden vuoksi kokeneemman kaverin tehtäväksi ja itse keskityimme bensansuodatinten vaihtoon.

Odotellessamme tilattujen tavaroiden saapumista ja kaasareiden palaamista huollosta,

vaihdoimme vielä ilmansuodattimet, kun pyörä oli valmiiksi niin pitkälle purettu.

Saatuamme kaiken tarvittavan jälleen kättemme ulottuville, Janne otti tankin käsittelyn tehtäväkseen. Työ päätettiin jättää yhden miehen harteille, koska se vaati muutaman tunnin välein tankin kääntelyä, eikä molempien ollut tarpeellista valvoa läpi yön sitä tehdessä. Käsittely vei aikaa noin vuorokauden, jonka jälkeen alkoi piinallisen pitkä odottelu, kun pinnoite kovettui.

Tällävälin Janne oli jo palannut Jyväskylään lomansa loputtua. Vajaan viikon kuluttua käsittelystä, palasin Mäntyharjuun kasaamaan pyörää. Periaatteessa yksinkertaiseen hommaan, jonka kaltaista en ollut edes tekemässä ensimmäistä kertaa, kului yli 10 tuntia. Suurimmaksi ongelmaksi kasauksessa muodostuivat kumiset lieriöt, jotka yhdistävät ilmanputsareiden kotelot kaasuttimiin. Näiden putkien kanssa taistelin useamman tunnin.

Sain pyörän lopulta kasaan ja käyntiinkin sekä kaasutinten synkronoinnin tehtyä. Pitkän päivän jälkeen olin aivan liian väsynyt lähteäkseni ajamaan sitä Mikkeliin ja tyhjäkäyntikin oli vielä säädettävä paremmin, joten jätin pyörän vielä talliin. Seuraavan päivän lepäsin ja suunnittelin taktista rynnäkköä pyörän kimppuun seuraavana päivänä.

Tyhjäkäynnin säätövara oli täysin hukassa. Vaihtoehtoina oli joko jatkuvasti huutava tai jatkuvasti sammuva moottori. Käynnistysongelmien kanssa nämä oireet tulkittiin ongelmaksi seossuhteessa, jonka säädin seuraavaksi. Kyseessä oli täysin näppituntumalla tehty säätö, jonka sain tehtyä aiempaan kokemukseen turvautuen. Seosruuveja käännettiin samassa tahdissa puoli kierrosta kerrallaan ja välillä käytiin kokeilemassa säädön vaikutusta moottorin toimintaan. Kolmen tai neljän kokeilun jälkeen löysin toimivat säädöt, jonka jälkeen tarkistin vielä kaasuttimien synkan. Kun sekin oli edelleen reilassa, lähdin ottamaan kaiken irti viimeisistä päivistä pyörän kanssa ennen, kuin Janne haki sen huomaansa.

Marshall JCM800 4211 & JCM900 1960A

2011-08-27T10:00:00.001-07:00

Tarjous, josta ei voi kieltäytyä kuulostaa kovin kliseiseltä, mutta joskus niitäkin tulee vastaan. Tällainen osui kohdalle, kun kysellessäni vajaakuntoisia kitraratarvikkeita eräs kaverini mainitsi nurkissaan pyörivästä Marshall JCM 900-kaapista. Hintakin olisi kohtuullinen, koska kaapissa oli jotain vikaa, mistä johtuen äänenlaatu oli heikentynyt. Myöhemmin asian tiimoilta käydyissä keskusteluissa tuli ilmi myös, että samoissa nurkissa lojui Marshall JCM 800-combo, jonka vahvistin oli hajonnut. Kyseinen combo oli toimittanut kaiuttimen virkaa vahvistimen jäätyä vain ylimääräiseksi painoksi samoihin kuoriin.

Sain ensin käsiini JCM900-kaapin, jonka ensitöikseni avasin. Päästessäni kurkistamaan sisälle, huomasin kaiutinelemettien ruuvien ajan myötä löystyneen ja runkojen olevan pahimmiillaan jopa puoli senttimetriä irti kaiutinkotelosta. Tämä siis tarkoitti kahta asiaa; sitä, että osa kaiutinkotelon antamasta vastapaineesta pääsi karkaamaan tuosta välistä sekä sitä, että elementtien rungot pääsivät liikkumaan absorboiden kalvojen liike-energiaa. Tämä tuskin on ainakaan parantanut äänenlaatua. Kiristelin elementtien kiinnitysruuvit ja kasasin kaapin.

Koska käytössäni ei ollut vahvistinta, toimitin kaapin takaisin edelliselle omistajalleen ja samalla otin matkaani kaiuttimena toimineen combon. Myöhemmin sain kuulla tekemäni toimenpiteen parantaneen kaiuttimen äänenlaatua huomattavasti.

Kotona kytkin combon vahvistimeen jännitteet, jonka seurauksena meinasin lentää seinään. En sähköiskun tai vastaavan takia, vaan äänenpaineesta johtuen. Kaiuttimet alkoivat pitää todella kovaäänistä hurinaa. Kokeilin kytkeä jännitteet toisessa huoneessa maadoitetusta pistorasiasta edellisen maadoittamattoman sijaan, mutta seuraus oli edelleen sama. Tässä vaiheessa tuli perheparlamentin puheenjohtajalta käsky olla kytkemättä jännitteitä kyseiseen laitteeseen kyseisessä huoneistossa. Se ei varsinaisesti haitannut, koska seuraavaksi vahvistin piti avata vianetsintää varten. Saatuani laitteen auki silmäilin sen sisuksia hetken näkemättä mitään normaalista poikkeavaa, joka aiheuttaisi havaitunkaltaisen vian.

Vasta kasatessani laitetta, huomasin yhden vahvistimen pääteasteputkista olevan erivärinen, kuin muut. Lähemmällä vilkaisulla huomasin kyseisen putken kyljessä halkeaman. Vakuumiputken ollessa kyseessä, ajattelin, että tämä vuoto saattaisi jollain tasolla vaikuttaa koko laitteen toimintaan, joten tilasin päätteeseen uudet putket.

Raahasin koko combon työpaikalleni ja vaihdoin putket, jonka jälkeen vielä biasoin vahvistimen parhaan soundin ja kestävyyden tasapainon löytämiseksi. Tämä jälkeen vahvistin toimi moitteetta, joten päätin laittaa sen kiertoon. Tätä kirjoittaessa uutta omistajaa ei ole vielä löytynyt.

Sony Bravia KDL-40U-2000

2011-05-05T08:35:00.001-07:00

Joskus laitteet hajoavat niin, ettei niiden korjaaminen ole enää mielekästä. Näin kävi aiemmin korjaamalleni projektorille. Jatkuvan lämpenemisen ja jäähtymisen seurauksena peilitunnelin (engl. mirror rod, light tunnel) liimaukset antoivat periksi, eikä uudelleenliimauskaan enää auttanut. Uusi osa olisi pitänyt tilata Yhdysvalloista ja se olisi maksanut tolkuttomasti. Piti alkaa miettimään vaihtoehtoja siihen, kuinka toistaa pelikonsoleiden kuvaa. Järkevimmältä tuntui ajatus etsiä LCD-televisio, jossa olisi vikaa, mutta kuitenkin ehjä paneeli. Tämä tehtävä osoittautuikin melko vaikeaksi. Etsin sopivaa yksilöä ympäri internetiä noin puolitoista kuukautta. Lopulta päiväkävely paikalliseen kierrätyskeskukseen tuotti tulosta. Tämä on siis ensimmäinen korjaamani laite, jonka ostin rikkinäisenä sen sijaan, että olisin saanut laitteen lahjoituksena tai löytänyt sen roska-astiasta.

Ostin television ja raahasin sen kotiin. Laitoin virtajohdon seinään ja kytkin virrat. Olin hieman hämmentynyt, kun televisio lähtikin mukisematta päälle. Ongelman täytyi siis olla jossain komponentissa, joka joko kuumenee tai kadottaa varauksensa. Kyseinen diagnoosi osoittautui oikeaksi muutamassa minuutissa, kun telkkari sammui, eikä suostunut lähtemään enää käyntiin, vaan alkoi vilkuttaa punaisella LED-valolla vikakoodia. Tämän jälkeen kerrottava alkaakin sitten käymään vähiin. Pari yötä piti viettää Googlen avulla tietoa etsien ja päätelmiä tehden. Välillä tarkistin yleismittarilla, onko vika siellä, missä muut saman ongelman kanssa kamppailevat käyttäjät ovat vian havainneet. Yksi näistä vioista oli teholähteen invertterille syöttämä jännite. Tästä pääsin helposti eteenpäin ja selvisi, että teholähteen vika aiheutuu siitä, että invertterin toiminta on häiriintynyt ensin. Mittaukset viittasivat siihen, että molemmissa piireissä oli viallisia kondensaattoreita. Jostain syystä tämä ei juuri enää jaksanut yllättää minua. Netistä löysin kohtuullisen pienellä vaivalla teholähteen kytkentäkaaviot, joiden avulla sain määriteltyä konkat, jotka piti vaihtaa. Tässä tapauksessa tosin korjasin ensin toisen piirin ja totesin toimenpiteen olleen riittämätön, jonka jälkeen korjasin toisenkin piirin. Saatuani korjaustoimet valmiiksi, kasasin television ja painoin virtanappia. Ei mitään. Pettymys pääsi hiipimään takaraivoon tässä vaiheessa. Sisuunnuin. Rämpytin virtanappia ärsyyntyneenä ajatellen, että joskus se ehkä lähtee päälle. Lähtihän se. Välittömästi tuli mieleen, että kyseessä oli onnenkantamoinen, joten en alkanut juhlimaan ihan vielä. Annoin telkkarin olla hetken päällä ja käynnistin uudestaan. Taas lähti päälle kyselemättä. Kokeilin tätä muutaman kerran ja totesin, että jonkinlainen vakaus oli saavutettu. Ilmeisesti uusiin kondensaattoreihin piti ikään kuin pumpata varausta ennen, kuin laitteeseen tuli virrat. Muutaman käynnistys- ja sammutussyklin jälkeen homma alkoi toimia sujuvammin, joten aloitin koekäytön. Tätä kirjoittaessani televisio on ollut käytössä vasta kaksi päivää, mutta toiminta on ollut moitteetonta. Koko projektille tuli hintaa yhteensä €19,10, josta itse television hankintahinta oli €10.

Tarinan piti loppua tähän, mutta toisin kävi. Pari viikkoa käytettyäni televisiota, alkoivat ongelmat taas. Paneelin taustavalot eivät syttyneet ja LED:it vilkkuivat. Ensimmäisenä tarkistin tietysti omat juotokseni ja totesin niiden olevan kunnossa. Muutaman päivän pohdiskelun ja piirilevyjen tuijottamisen jälkeen päädyin ottamaan signaalia käsittelevän piirilevyn irti tarkastaakseni sen. Pohjasta löytyikin yhden kondensaattorin jalasta epämääräisen näköinen tinapallo, jota epäilin kylmäjuotokseksi. Sulatin tinan uudestaan paremmin ja kasasin laitteen. Tämän jälkeen televisioon ei tullut eloa sitäkään vertaa, kuin aikaisemmin.

Ihmettelin pari viikkoa, mikä voisi olla vikana keksimättä mitään järkevää selitystä. Vasta raahattuani television työharjoittelupaikalleni ja kokeiltuani käynnistää sen ulkoisella teholähteellä, varmistuin, ettei vika ollut teholähteessä. Tämän selvittyä aloin etsiä vikaa niistä paikoista, joihin viimeisimpään olin itse kajonnut. Aiemmat ounasteluni osuivat oikeaan. Kyseessä ei ollut järkevä vika, vaan oma virheeni. Olin epähuomiossa kasausvaiheessa painanut erään liittimen koskettimet vinoon aiheuttaen pienen oikosulun. Taivutin koskettimet takaisin oikeaan asentoon ja kokeilin taas kytkeä virtoja. Televisio lähti toimimaan, joten kasasin sen ja otin taas käyttöön. Nähtäväksi jää, kauanko näillä korjauksilla pärjätään.

Topfield TF500PVRc

2011-04-06T11:43:00.000-07:00

Joskus tulee vastaan laitteita, joiden korjaaminen on niin helppoa, että kun työ on valmis, ärsyttää, ettei ole enempää tekemistä. Tämä oli yksi niitä tapauksia. Sana harrastuksestani elekrtoniikan parissa oli kiirinyt sen verran kauas, että eräänä päivänä sain Facebookin kautta viestin, että eräällä kaverillani pyöri nurkissa Topfield TF500PVRc, joka oli alkanut kadottamaan nauhoitukset.
Saatuani laitteen käsiini testasin sen toiminnan ja totesin, että loogisin paikka aloittaa vian etsintä oli kovalevy. Ei siis auttanut, kuin avata kotelointi ja irroittaa kovalevy tutkimuksia varten. Ajatuksena oli, että koska laite oli minulle uusi, voisin alustaa kovalevyn ja antaa digiboksin itse formatoida sen haluamaansa tiedostojärjestelmään. Ajatuksena se oli loistava, mutta siihen se sitten jäikin. Tai oikeastaan se jäi 14% kohdalle alustusta kerta toisesnsa jälkeen. Kovalevy oli siis tullut tiensä päähän ja se piti vaihtaa. Varaosavarastosta löytyi sopiva, vähän alkuperäistä kapasiteetiltaan pienempi kovalevy. Laitoin levyn paikalleen ja käynnistin boksin, jolloin se automaattisesti kysyi, haluanko, että levy alustetaan. Alustuksen jälkeen laite on toiminut moitteettomasti.

iMac G5

2011-03-10T03:40:00.001-08:00

Tämänkertainen tarina sai jälleen alkunsa Mikropajassa, jonne luotettavasta työjuhdasta epäkäytännöllisen muotoiseksi paperipainoksi muuttumassa olevat laitteet tuodaan saamaan satunnaisia elvytysyrityksiä ja lopulta kunniastaan riisuttuna saattohoitoa ennen kuin ne osa osalta puretaan kappaleiksi ja kierrätetään asianmukaisesti. Tämä Applen iMac G5 tuotiin sisään, koska siitä oli kadonnut käyttöjärjestelmä ja sen mukana yksi koulun lopputyö. Pari päivää tutkittuani koneen jo himmeäksi käynyttä sielunelämää, totesin, ettei ollut enää mielekästä yrittää pelastaa tätä yksilöä. Avuliaana henkilönä tarjouduin kierrättämään koneen omaan varastooni mahdollisia lisätutkimuksia ja myöhempää hyödyntämistä varten.

Ensitoimina tietenkin tarkistin kovalevyn toiminnan ja yritin asentaa käyttöjärjestelmää, mutta mitkään tavallisimmista rutiinitoimenpiteistä eivät auttaneet.

Lisätutkimukset osoittivat ainakin alkuun syyn piilevän tässäkin tapauksessa elinkaarensa päähän tulleissa elkoissa, samoin, kuin aiemmin korjaamassani projektorissa. Välillä kone lähti käyntiin ja latasi BIOSin mukisematta ja lakkasi sitten ottamasta käskyjä vastaan. Tämän jälkeen käynnistys ei enää onnistunut senkään vertaa, vaan koneen oli annettava hengähtää noin viikko. Taas laittettiin siis yhteistyökumppanille vetämään tilaus pussillisesta konkkia. Osat saapuivat aikanaan ja niiden vaihtaminen iMacin emolevylle sujui kokolailla kivuttomasti. Uusia ongelmia alkoi ilmetä, kun kaikki noin 30 kondensaattoria oli saatu vaihdettua. Kone ei nimittäin tästäkään huolimatta halunnut lähteä käyntiin ensinkään. Kun nämäkään toimenpiteet eivät auttaneet, jatkoin vianetsintää ja löysin seuraavan epäillyn koneen teholähteestä. Tämän tiedon mukaan teholähteen kondensaattorit olisivat tulleet tiensä päähän ja ne pitäisi korvata uusilla. Näin teinkin. Ennen tätä olin kuitenkin täysin omatoimisesti tyhjentänyt koneen jonkun tuntemattomaksi jääneen osan toimintasavuista, mikä sinällään ei välttämättä auttanut tilannetta juurikaan.

Tämänhetkinen tilanne on siis se, että nurkissani lojuu toimimaton iMacin raato. Saatan kirjoitella lisää aiheesta, kun keksin taas kokeilla jotain uutta ratkaisua koneen käynnistymättömyyteen.

InFocus LP600

2011-02-25T09:45:00.000-08:00

Tämä projekti sai alkunsa, kun olin työharjoittelussa koulumme harjoitusyrityksessä, Mikropajassa. Ohi kulkiessani satuin huomaamaan kierrätyslaatikossa projektorin, joka vaikutti päällepäin enimmäkseen ehjältä. Kysyin opettajalta ja Mikropajan työntekijältä, miksi kyseinen laite oli heitetty pois ja sain vastaukseksi, ettei se suostu lähtemään päälle ja polttaa sulakkeita. Tämän jälkeen kysyin, josko voisin kierrättää projektorin omaan varastooni ja sain siihen luvan. Tätä seurasi noin kolmen työpäivän mittainen lähinnä sysiyöhön ajoittunut vianetsintä ja tiedonhakuproserssi.

Varmistettuani, että asunnossamme on pikasulakkeet, testasin, mitä projektori sanoo, kun sen kytkee verkkojännitteeseen. Ei mitään. Oli siis melko ilmeistä, että teholähde ei ollut enää aivan uutta vastaavassa kunnossa. Useammatkin keskusteluforumit kertoivat tapauksista, joissa projektori oli saatu elvytettyä vaihtamalla muutama väsähtänyt elektrolyyttikondensaattori uuteen. Eipä siis muuta, kuin konkat tilaukseen ja purkuhommiin.

Projektorin purkaminen oli kokonaisuudessaan melko tavallinen ruuvit auki ja osia pois -operaatio. Teholähde oli rakennettu kahdesta päällekkäin asetellusta piirilevystä, joista toisella oli vioittuneet komponentit. Tämä olikin hyvä asia, koska piirilevyille oli jätetty tilaa melskata juottimen kanssa vaikka kuinka paljon. Varsinainen juottaminen ja osien vaihtaminen vei aikaa noin varttitunnin.
Kasaamisen jälkeen pääsin testaamaan laitteen toiminnan. Yllätys oli melkoinen, kun projektori lähti käyntiin ja alkoi heijastaa seinälle kuvaa. Kukapa olisi osannut moista odottaa.
Kaikenkaikkiaan tähän prokektiin upposi rahaa noin 21 euroa, josta pelkkä M1-DA‒HDMI -adapterin osuus oli yli €17. Näillä sijoituksilla käteen jäi siis toimiva projektori ja pieni palovamma.