Lukuisten syväluotaavien kommenttiensa lisäksi hän ehdotti, että voisi tehdä vierailukäynnin sivuillani täysiverisen artikkelin muodossa, aiheena suomalaisen lahjomiskulttuurin järkeistäminen sellaiseksi, että kaikilla on kivempaa, jopa itse lahjan saajalla.

Krääsän sijasta hyötyä elämään

Ihmisluontoon kuuluu, että lahjoja on mukava saada ja hauska antaa, ainakin pääsääntöisesti.

Saiturin sivuilla, ja muuallakin on kuitenkin viime aikoina ollut paljon puhetta myös lahjomiseen liittyvästä lieveilmiöstä, nimittäin turhan tavaran kertymisestä nurkkiin ja siitä miten niistä viimein päästään eroon.

Ei kannata silti pelästyä, sillä en aio ehdottaa että alat raahata vanhaa krääsääsi puoliväkisin muille lahjoiksi (elleivät he tätä erikseen toivo).

Ei! Nyt lopetamme turhan tavaravuoren kertymisen alkuunsa.

Yhtä juhlaa

Juhlat ovat mukavia, ja syntymäpäivätkin ovat usein ihan positiivisia kokemuksia nimellisestä vanhentumisesta huolimatta.

Lahjojen hankkiminen juhlakalulle tosin on hieman tuskaista, varsinkin jos kyseessä ovat isommat, tasakymppijuhlat tai vaikka valmistuminen ammattiin.

Jokaisella lahjan hankkijalla kuumottaa takaraivossa aina sama kysymys. Mitä sopivaa, tyylikästä, kivaa ja hyödyllistä saisi muutamalla kympillä, jota sankarilla ei vielä ole? Niinpä…

Yllätyslahjoja on toisaalta kiva saada, mutta valitettavasti muutaman kuukauden päästä monet saantihetkellä ”ihan kivat -lahjat” päätyvät kaappeihin tilaa viemään ja unohtuvat sille tielleen vuosikausiksi.

Tämän lisäksi joillain meistä voi olla esimerkiksi sosiaalisia paineita sen puolesta, että lahjoja ei voi tai kehtaa laittaa kierrätykseen, antaa eteenpäin, saati sitten myydä.

Stressitöntä lahjomista!

Käytän esimerkkinä veljeni vaimon 40–vuotisjuhlia, joissa veljeni hoiti puolisonsa merkkipäivän mielestäni onnistuneesti, tyylikkäästi ja järkevästi.

Joidenkin sukulaisten nurinasta ja muutosvastarinnasta huolimatta idea oli mielestäni loistava:

Veljeni ilmoitti hyvissä ajoin kaikille – joiden oletti jotain lahjaa ehkä hankkivan merkkipäiväksi ja jotka juhliin oli kutsuttu -, että hänellä on aikeissa ostaa puolisolleen kauan toivottu kannettava tietokone.

Jokainen halukas sai laittaa sen muutaman kympin yhteiseen kassaan lahjaa varten, ja sitten kun kaikki olivat rahat laittaneet, ostettiin niin hyvä kannettava mitä summalla sai.

Vaikka kone ei ihan malliston kalleimmasta päästä ollutkaan, niin ihan eilispäivän teknologiaan ei tarvinnut tyytyä, eikä toisaalta myöskään miniläppäriin. Tarve oli nimenomaan vähän isommalle koneelle (Jollekin toiselle miniläppäri tosin saattaisi olla juuri se unelmakohde, jos vaikka pöytäkone jo löytyy).

Siis jopa kymmenien lähes hyödyttömien, jopa haitallisten ja pölyä keräävien “kivojen sisustustavaroiden” tai muun vastaavan sijaan synttärisankari sai jotain oikeasti toivomaansa, hyödyllistä ja arvokasta, johon ei muuten olisi ollut oikein varaa, ainakaan kunnolliseen.

Samalla sukulaisilta poistui vaiva käydä erikseen shoppailemassa jotain kivaa, mutta tarpeetonta. Lopputuloksena kaikilla oli kivempaa ja synttärisankarin naamalla loisti aito kiitollisuus.

Toki sen kauniin kukan voi edelleen matkalla käydä hakemassa jos siltä tuntuu.

Esimerkissäni tyylikkäintä oli mielestäni se, että itse päivänsankarin ei tarvinnut alkaa soittelemaan sukulaisia ja kavereita lävitse ja ehdottelemaan että ”josko toisitte muutaman kympin, että voisin hankkia kannettavan tietokoneen”, vaan vaivan näki puoliso; lahja itsessään jo tuokin!

Sopivan hintaluokan hyödyllisiä esineitä on paljon, ja ne tietysti riippuvat paljon henkilöstä.

Itselleni mieluinen tuoteryhmä, elektroniikka ja tietokoneet tarjoaa jo lukuisia nykyihmiselle usein hyödyllisiä esineitä, jotka monesti kuitenkaan eivät ole ihan välttämättömiä, joten niitä ei tule ehkä itse itselleen hankittua.

Jos on siis isot juhlat tulossa, niin kannattaa lusikka ottaa omaan käteen, ja miettiä hyvissä ajoin valmiiksi mitä tarvitsee tai haluaa. Se voi tuntua aluksi itsekkäältä, mutta omat juhlasihan ne ovat. Vähintä mitä voit tehdä, on varmistaa että saat mieluisia lahjoja. Aina ei matkassa ole läheistä joka ottaa tehtäväkseen hoitaa koko ruljanssin, kuten esimerkissäni yllä.

Lahjan antajan nirvana

Toinen tärkeä puoli asiassa on se, että tällä menettelyllä myös lahjan antajalle tulee olo, että annettu raha varmasti käytetään lahjan saajalle tärkeään asiaan. Lahjan antajana ei tällöin tule hirveästi kyseltyä jälkikäteen, että ”olikohan lahja hyvä?”.

Saajan lisäksi voittaja on siis myös lahjan antaja, sillä sen lisäksi että ei tarvitse miettiä mitä hankkia, ja nähdä vaivaa hankintaan, ei myöskään tarvitse pohtia onko lahja mieluisa. Jos joku jotain toivoo, on se todennäköisesti myös mieluisaa.

Joillakin ihmisillä voi myös olla näkemyksiä ja mielipiteitä mitä lahjan saajan tulisi haluta/saada. Tässä pitää muistaa, että nämä ovat juuri niitä; mielipiteitä asiasta josta ei ole varmaa tietoa.

On hieman itsekästä ja “päällepäsmäävää” luulla tietävänsä paremmin, varsinkin jos juhlakalu nimenomaan toivoo jotain. Kannattaa siis niellä egoistinen ylpeys ja tarvittaessa pyytää myös muita nielemään omansa.

Rippijuhlista häihin

Toiset tuttavani perustivat häitään varten yhteisen matkailutilin (toinen heistä on kotoisin ulkomailta joten lentopetroolia palaa), ja kutsun yhteydessä mainittiin, että jos haluaa jotenkin muistaa, niin tilille voi laittaa jonkun pienen summan.

Tämä tuli kreivin aikaan, sillä vaimoni oli jo miettinyt päänsä puhki mitä ostaa häälahjaksi pariskunnalle, jossa molemmat ovat aikuisia ja kaikki tarpeellinen varmaan on jo talouteen hankittu.

Pahimpia kaikista ovat ehkä rippijuhlat koruineen. Ja monesti, juuri rippi- ja yo-juhlissa saa nyrpeän vastaanoton jos toivoo ”sitä ainaista rahaa”, vaikka se on usein se mitä nuorelta eniten puuttuu.

Niinpä ehdotankin teille, rakkaat nuoret valmistujat, että ette pyydä sukulaisiltanne pelkkää rahaa.

Antakaa rahalle, ja sitä kautta lahjalle, tarkoitus. Pyytäkää rahaa, jotta voitte hankkia vaikka opintoja varten uuteen opiskelija-asuntoon pakastimen/television/tietokoneen tms. hyödyllistä.

Voi olla että käytätte rahat pakastimeen, voi olla että johonkin muuhun. Ainoa millä on väliä, on se että lahjan antajalle tulee olo, että on annettu panos johonkin konkreettiseen, ja että lahjojen saajan ei tarvitse vastaanottaa kolmea risti-riipusta, hopeista nimellä varustettua rannekorua ja kahta paria korvakoruja. Jos siltä tuntuu että jäi jostain paitsi kun koruja ei tullutkaan, niin aina voi marssia lahjarahoineen kultasepälle, niin saa varmasti mieluisan.

Mikä juhla jäi puuttumaan?

Aivan, tuo kulutuksen multihuipennus ja kaikkien kauppiaiden lempivuodenaika, Joulu.

Älä silti huoli, Joulusta tulee, hyvissä ajoin ennen hysterian alkua oma spesiaali-artikkelinsa, pysy siis Saiturin kanavalla!

Elokuu on ollut kohtuullisen hiljaista aikaa omalla rintamallani. Suurin osa ajasta on mennyt sivustoa ja uutiskirjettä kehittäessa. Sivusto onkin kokenut varsin totaalisen päivityksen konehuoneessa ja julkaisuohjelma päivittyi kokonaan uuteen versioon ja samalla vein sivuston teeman uudelle vuosituhannelle. Ulospäin tämä ei tosin näy kovin paljon. Toiminnallisin uudistus on varmaan kommentoinnin helpottuminen; nyt voit vastata myös jokaiseen kommenttiin erikseen. Tämä tietysti helpottaa keskustelua paljon.

Olen myös sivustoni suosion kasvusta johtuen tehnyt mielenkiintoisia kontakteja, tai ehkä paremmin sanoen, he minuun. Tämä tulee näkymään todennäköisesti hyvinkin näkyvällä tavalla erään jo paljon suosiota keränneen nettipalvelun yhteydessä jo syyskuun puolivälissä. Saa nähdä miten käydään. Kun asiat ovat varmoja, kerron siitä lisää.

Näyttää joka tapauksessa siltä, että loppuvuosi 2010 ja vuosi 2011 ovat aikaa, jolloin Saituri.org sivusto kasvaa uusiin sfääreihin ja suunnitelmani uudet vaiheet voidaan laittaa kunnolla täytäntöön. Tietenkin kasvu vaatii kipuilua, ja yhden miehen showna se tulee tietysti olemaan vähintään hankalaa, mutta samalla hyvin mielenkiintoista.

Jos suunnitelmat menevät sinnepäinkään, niin tulevaisuus tuo tullessaan mielenkiintoisia juttuja.

100 Tavaran poisheittohaaste

Artikkelissa “Kämppä täynnä rahaa” laitoin pystyyn 100 tavaran poisheittohaasteen, jossa ideana on joko heittää roskiin, lahjoittaa muille tai myydä sellaiset tavarat, joita ei enää oikeasti käytä. Tavaraahan tulee aina lisää sen mukaan kun tarpeet ja villitykset muuttuvat, mutta on helpompi elää jos edes entisistä luopuu.

Tähän lähtikin mukaan paljon porukkaa ja monet bloggaritkin asiasta innostuivat, ja ovat myös saaneet paljon tulosta aikaan. Hyvä!

100 tavaran poisheittohaaste on jo nyt ollut hyvin kannattava projekti – vaikkakin väsyttävä -, sillä tähän mennessä sen kautta on tullut vähän yli 500 euroa ja nurkat siistiytyvät pikkuhiljaa. Luonnollisesti tämä vaikutti elokuun säästöhaasteen kehitykseen mukavan positiivisesti.

Samalla 100 tavaran poisheittohaaste on osoittanut hyvin käytännössä sen miten paljon me tavaraa oikein omistammekaan. Vaikka koko ajan tavaraa kannetaan ovesta ulos, niin ei paikka kyllä todellisuudessa juuri tyhjemmältä näytä.

Uusi työ

Edellisessä säästöhaasteen purussa kerroin saaneeni uuden duunin. Viimein tuon uuden työn mukainen palkka putosi tililleni, joka sekin osaltaan tietysti vaikutti elokuun säästöhaasteen kehitykseen. Kumulatiivinen vaikutus tietysti tuottaa tämänkin osalta sen suurimman tuloksen, jos tuon palkan lisäyksen saa kunnolla tuottamaan.

Joka tapauksessa lisätuloille asettamani tavoitteet eivät tänä vuonna ole ihan toteutuneet, koska työskentely niiden eteen on ollut jokseenkin hajanaista ja myönnettäköön myös, että päämäärätöntä. Ensi vuonna aion keskittyä enemmän tähän puoleen säästämisen sijasta, joka pysyy nykytasollaan.

Silti, vaikka saavutukset ovat olleet vaatimattomia, olen huomannut erinomaisen hyvin sen mitä monella pikkupurolla voi saada aikaan. Tulojen suhteen tulenkin tulevaisuudessa pyrkimään yhä enemmän siihen, että olisi koko ajan tasaista virtaa monesta eri lähteestä yhden “suuren” sijaan. Tämä lisää omien kokemusteni mukaan riippumattomuutta ja vähentää stressiä. Hyvä on, työtähän ne vaativat, mutta ne tulevat olemaan toimia joista itse tykkään sen sijaan, että tekisin jotain joku muu käskee minun tehdä.

Säästöhaasteen tila

Säästöhaaste rullaa jo melkein kuin raiteilla, eikä lopputulos taida olla kenellekään yllätys. Yllätys on varmaan itselleni enää se, että miten paljon alkuperäisestä tavoitteesta mennään ohi.

Koossa on nyt 8080 euroa, elokuussa tipahti säästöön 1080 euroa ja alkuperäistä tavoitettani olen nyt edellä 1480 euroa.

Tähän mennessä ero on kasvanut enemmän tai vähemmän joka kuukausi. Saavutus on tietysti johtunut siitä, että olen kaiken pienenkin lisätulon laittanut mukaan peliin ja pitänyt budjettini kurissa… ainakin suurinpiirtein.

Vieläkö olet mukana omilla tavoitteillasi? Miten kirkkaasti tulet sen ylittämään vai joko leikistä on luovuttu?

Kaikenlaisten luottojen räjähdysmäinen suosion kasvu saa minut miettimään, että ovatko kaikki jollakin ihmeen kaupalla unohtaneet mitä velka on ja miksi sen varassa yhtään minkään tekeminen tulisi olla suuren harkinnan varaista nykyisen idioottimaisen huolettomuuden sijaan.

Harhaanjohdettu kansa

Suomalaisten rahan käyttö on siinä mallissa, että luotottajien lobbaus näyttää ainakin menneen hyvin perille.

“Jos ei ole varaa unelmien toteutukseen, elä unelmasi velaksi, olet ansainnut sen!” Ideanahan tuo on tietysti kaunis, mutta joku pitäisi laittaa sen seurauksena silti linnaan harhaanjohtavan markkinoinnin vuoksi. Unelman elämisen sijaan nimittäin ainoa mitä tämän mainoksen kuulija päätyy tekemään on itsetehty orjuus.

Velan luonne ja sen pohjalla piilevät ongelmat on osattu lakaista niin hyvin maton alle ja kääritty niin moneen eri pakkaukseen, että velkaa on jo vaikea osata varoa. Siitä on tehty niin uskomattoman houkutteleva vaihtoehto säästämiselle, että maailma on kääntynyt päälaelleen. Velanotto on muuttunut ensisijaiseksi rahoitustavaksi ja säästöt tulevat vasta kaukana takana.

Näin helpoksi ja ruusuiseksi kuvio on lainanottajalle tehty hyvästä syystä. Velka nimittäin tuottaa antajalleen järjettömät summat rahaa sen unelmiaan jahtaavan ihmisen kustannuksella.

Onkin hyvin mielenkiintoista, että velanotosta on muodostunut melkeinpä nykyajan hyve, jonka välttäjät syyllistetään kulutusjuhlien kuokkavieraiksi ja ilonpilaajiksi. Meitä säästöjen kautta hankintojaan tekeviä pidetään vähän kuin häjyinä pohjalaisissa häissä. Olemme ei-toivottuja vieraita.

Kaiken tämän jälkeen minusta tuntuu, että suuri osa kansasta ei oikein enää tajua mitä velka on.

1. Huomisen tulot jo tänään, jee!

Velka on pop suomalaisen elämässä muun muassa siksi, että sillä saa käyttöön kasoittain rahaa, jota ei muuten juuri tällä hetkellä olisi mahdollista käyttää. Sen sijaan, että sinun pitäisi ensin tienata ja säästää muutama kuukausi uutta telkkaria varten, voitkin viedä sen kotiin jo tänään. Eihän siinä voi olla mitään vikaa?

Koska velan kääntöpuoli on jäänyt osoittamatta kansalle melkein kokonaan, katsoo suuri osa ihmisistä sitä vähän kuin raha-automaatiksi, josta fyffeä saa nyhtää niin paljon kunnes pankin setä sanoo stop. Vastuun ei koeta olevan itsellä enää ollenkaan. “…kyllä ne siellä pankissa tietävät miten suuren lainan minä pystyn hoitamaan.”

Se näillä “haluan elää tänään enkä huomenna” -ihmisillä jää tajuamatta kovin karvaasti on se, että velkaa ottaessa kirjaimellisesti ostat rahaa huomisen tuloja vastaan.

Lisäongelmia tähän kuvioon tuottaa tietysti se, että tuolla rahalla on hinta, eli korko. Näin ajatellen kulutukseen otettu velka kuulostaa entistä naurettavammalta, koska laina ei yksinkertaistettuna ole mitään muuta kuin omalla rahalla ostettua kalliimpaa rahaa.

Tämä tulee karvaasti eteen maksun hetken koittaessa. Yhtäkkiä juhlat ovatkin loppu, eikä enää ole varaa mihinkään. Tässä todellisuudessa painivia riittää blogisteiksi asti. Aihetta avoimesti ruotivia ovat muun muassa:

• Himoshoppaajan krapula
• Velkavanki
• Elämää velkajärjestelyssä
  

He voivat oman todellisuutensa kautta todistaa, että velalla luotu elintaso ei pitkälle kestä.

2. Velka on orjuutta

Velka on myös hyvin riskipitoinen ostos juuri siksi, että laitat itsesi löysään hirteen sen suhteen, että ehkä tulevaisuudessa tienaat velan ja korkojen mukaisen summan vaaditussa ajassa.

Monille kuulostaa liian jyrkältä mielipide siitä, että velka on orjuutta. Jos asiaa kuitenkin miettii vähän pidemmälle, niin juuri muuta se ei ole.

Kun olet tarpeeksi syvällä markkinavoimien luomassa illuusiossa ja sitä kautta velkasuossa, olet hyvin helposti hallittava henkilö, joka ei juuri enää henkilökohtaisia riskejä voi ottaa tai sanoa vääriä mielipiteitä siinä pelossa, että esimerkiksi työpaikka menee.

Velka on orjuutta siksi, että se hyvin tehokkaasti poistaa elämästä vaihtoehtoja. Tällaisessa tilanteessa olevat eivät saa käydä töissä, siellä on pakko käydä. Ansaintamahdollisuuksien ja tulotason suhteen on koko ajan tuli perseen alla.

Ei ole kovin harvassa se henkilö, joka minullekin valittaa sitä, että töihin on tänäänkin mentävä saadakseen velat maksuun. Onko tämä jotenkin tavoiteltava olotila? Kuka siihen pakottaa?

Koska ylläkuvattu on yhteiskunnassamme jo normi, ei sitä tietenkään saisi kritisoida. Siitä ei silti pääse mihinkään, että vaihtoehdottomuus ja todellisen valinnanvapauden puuttuminen tekee elämästä kovin yksitoikkoista ja luo jonkinlaisen pelon taakan hartioille, joka on aina läsnä.

Kaikesta huolimatta tästä orjuuden muodosta on saatu luotua niin houkutteleva asia, että ihmiset pitävät sitä pahana, jos he eivät saa velkaa. Olisitte kiitollisia!

3. Velka köyhdyttää

Velkaisen elämä on niin kovin köyhää juuri sen vuoksi, että hän on jo valmiiksi kuluttanut eilen ne tulot, joilla tänään pitäisi elää. Kaiken lisäksi hän vielä maksoi lainanantajalle tästä hyvästä.

V-käyrä on tämän tilanteen kilahtaessa kaaliin tietysti hieman korkealla erityisesti niillä, jotka ottivat tuon velan suhteellisen turhiin hankintoihin, jotka olisi verrattain helpolla säästämiselläkin voinut saavuttaa.

Juuri tästä syystä on velan löperö ottaminen erityisen typerää. Samasta syystä velkaa tulisi pyrkiä ottamaan vain sellaisen omaisuuden hankintaan, joka tuottaa tuloa tai edes kasvaa arvossaan; omaisuus siis ainakin teoriassa itsessään kuittaisi velan aiheuttamat menetykset.

Omistusasunnot perinteisesti kuuluvat vielä hyväksyttäviin lainanoton kohteisiin, mutta ei niistäkään ihan mitä tahansa hintaa ole järkevää maksaa. Se, että pankki suostuu lainaamaan sinulle paljonkin rahaa, ei tarkoita että sitä kaikkea kannattaa ottaa vastaan. Määräävänä tekijänä on oltava maksukyky ja se, että jääkö rahaa lainakulujen jälkeen vielä muuhunkin. Itsestäänselvästi näin toimiessa säilyy itsellä edes joitain valinnanmahdollisuuksia.

Jos haluat säilyttää rippeet vapaudestasi, ota velkaa vain tarpeiden, ei halujen tyydyttämiseen, mieluiten älä mihinkään.

Koska rahalla on hintansa, on velaksi eläminen tietysti tasan tarkkaan sen vuosikorkoprosentin verran kalliimpaa kuin mitä jos saman asian olisi hankkinut todellisilla tuloilla tai ammentamalla säästöistään. Helpon lainan saaminen ajaa myös helposti siihen, että syntyy sokeus sille mihin todellisten tulojen puitteissa on varaa ja mitä velaksi on mahdollista saada.

Kun velka muuttuu luonnolliseksi ja itsestäänselväksi osaksi elämää, alkaa henkilö helposti pitämään luotolla saatua rahaa olennaisena osana tulojaan niin kauan kuin sitä saa. Näin tietysti kierre syvenee ja ongelmat kasvavat.

Velka köyhdyttää nimenomaan siksi, että se tekee kaikesta sen avulla hankitusta paljon kalliimpaa kuin mitä hankinta muuten olisi.

Sen lisäksi, että hankinnat tulevat paljon kalliimmiksi, tulee myös helposti hankittua paljon enemmän lyhyemmässä ajassa kuin mitä säästöjen kautta. Näin tietysti siksi, että säästöjä käyttämällä et voi ennakkoon kuluttaa varoja joita sinulla ei ole. Voit tehdä vain sen verran hankintoja, kuin sinulla on sillä hetkellä varaa. Tämä ei tietenkään ole suoraan lainaan liittyvä ominaisuus, vaan lainan ottajan henkisestä heikkoudesta kumpuava ongelma; laina vain mahdollistaa sen esiintulon. Itsestäänselvää? Ei kaikille. Tarkkuutta ja henkistä lujuutta siis vaaditaan.

Velallisella on pitkällä aikavälillä myös oikeasti vähemmän rahaa käytössään kuin säästäjällä. Tämä köyhdytysvaikutus tulee korostetusti esiin mitä suuremmista hankinnoista ja pidemmistä maksuajoista on kysymys.

• 150 000 euron asunto 3 % korolla ja 20 vuoden maksuajalla tuleekin maksamaan ostajalleen todellisuudessa 199 655 euroa. (toki asumisen suhteen koron osuus menisi joka tapauksessa esimerkiksi vuokraan, joten esimerkki osoittaa vain koron vaikutuksen lainan takaisinmaksuun vaadittavaan todelliseen summaan. En siis tämän kirjoituksen puitteissa ota kantaa omistusasunto vs. vuokra kiistaan.)
• 2000 euron kotiteatterijärjestelmä 10 % luottokorolla hankittuna ja minimilyhennyksellä maksettuna esimerkiksi Osuuspankin kautta maksaisi todellisuudessa noin 2400 euroa. Maksun lyhennys kestäisi 3 vuotta ja 5 kuukautta.

Onko velka sinulle luonnollinen osa elämää? Pidätkö sinä velkaa positiivisena asiana? Anna kuulua oma näkökulmasi asiaan!

Olet myös luultavasti joskus tullut vakuutetuksi ostoksen järkevyydestä siksi, että tuote oli alennuksessa, kassakoneen vieressä helposti saatavilla tai niin pirun hyödyllisen oloinen, että se oli pakko saada?

Ajoittain saatat myös vilkuilla kuittejasi peläten mikä loppusummaksi muodostuu?

Turha kiemurrella. Ainakin jokin näistä kohdista täyttyy myös omalla kohdallasi, jos ei aina, niin silloin tällöin, sillä ihminen ei niin kovin täydellinen olento ole. Kyllä, minullekin käy näin ajoittain, vaikka tarkka rahoistani olenkin.

Viimeksi näin kävi, kun katsastimme Tampereen Ikean ja ehdin jo valmiiksi matkalla sinne manata toisen puoliskoni alimpaan helvettiin, jos jotain tarttuu kierroksella käteen. Kuinka ollakaan, hän tuli kyllä kaupasta tyhjin käsin, mutta minä rullasin ulos liikkeestä kahden hyllykön ja yhden metallisen roskiksen kanssa. Nämä toki aidosti puuttuivat, olin pitkään harkinnut hankintaa ja ne helpottavat nykyään merkittävästi asunnon siistinä pitämistä, mutta ei reissu ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kyllä mennyt, myönnetään. Kyseessä ei siis ollut turhan krääsän hankinta, mutta impulssiostoksen tunnukset silti täyttyivät, koska tarkoitus oli vain tarkastaa paikka ja katsoa vaihtoehdot.

Ikean reissu oli loistoesimerkki siitä, että jos keskittyminen herpaantuu ja tilanne on otollinen, on itselleen helppo alkaa perustelemaan miksi uusi valaisin, kirja, matto, lehti tai karkkipatukka on juuri sillä hetkellä se maailman tärkein asia, joka vain on saatava. Tällöin periaatteet saavat antaa tilaa puhtaalle hetken huumalle. Rikoin yhtä keskeisintä impulssiostosten välttämisen sääntöä: Älä käy shoppailemassa alkuunkaan!

Se, että silloin tällöin keskittyminen herpaantuu ei tietenkään maailmaa kaada, mutta jos yllämainitut tilanteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, on sinulla itsehillintäongelma, joka vaatii toimenpiteitä. Vika ei tietenkään ole kokonaan sinun, sillä vastapuolenasi on miljardien arvoinen markkinointikoneisto, jonka ainoa tehtävä on saada sinut toimimaan juuri näin.

Ei siis kielletä ongelmaa, vaan tutkitaan vähän miten se voidaan pitää menestyksellä kontrollissa. Hallinta on myös tarpeen, sillä muutoin tuhlaamme helposti leijonanosan tuloistamme turhaan tavaraan, joka ei elämänlaatua millään tavalla lisää ostohetken lyhyttä huumaa lukuunottamatta. Katasrofi on tietenkin tiedossa silloin, jos impulssit hallitsevat elämäämme siinä määrin, että toteutamme niitä jopa velaksi.

Kaikki huonot tavat on kuitenkin mahdollista kesyttää, jos vain halua löytyy. Kesytyksen ei myöskään tarvitse olla kivulias prosessi. Halu on kuitenkin löydyttävä.

Tee lista – aina!

Ennen kuin edes suuntaat kauppaa kohden, on syytä tehdä lista hankittavista asioista. Useimmat meistä tekevätkin listan ruokakauppaa varten, mutta harvempi listaa hankittavat tavarat vaikkapa Ikeaan, Kodin Ykkösille, vaatekauppaan tai puutarhatuotekauppaan mennessään. Tulokset ovat sen mukaisia.

Jos esimerkiksi olet menossa vaatekauppaan, listaa ne asiat jotka sillä kerralla olet hakemassa. Jos haet sukat, alushousut ja kauluspaidan, listaa ne ja mennessäsi kauppaan pysy listan tavaroissa.

Kun listaat hankittavat tuotteet, et vahingossa unohda jotakin tärkeää hankittavaa tuotetta ja toisaalta teet huomattavasti vähemmän oheisostoksia, etkä kaappaa mukaan alennustuotteita, joita et oikeasti tarvitse vain siksi, että ne ovat alennuksessa.

Jos sinulla on esimerkiksi viidet housut kotona, mutta näet hyvät pöksyt alennuksessa, ei varmaankaan ole syytä ostaa niitä; edes vaikka housut olisivat puoleen hintaan. Vaikka housut ovat alennuksessa, mutta eivät löydy listaltasi, on kyseessä turha tuhlaaminen. 50% alennus tuotteesta jota et tarvitse on 100% häviö.

Älä osta, jos tarkoitus on vain kartoittaa vaihtoehtoja

Myönnän itsekin, että tämä on vaikea toteuttaa, koska tällöin taustalla on aito tarve, kuten Ikea -selkkaukseni todistaa.

Jotkut taas tykkäävät kierrellä ikkunaostoksilla muuten vain katsastamassa tarjontaa – ilman selkeää tarvetta -, jolloin tarkoitus ei edes ole ostaa mitään tai edes kartoitella vaihtoehtoja, ainoastaan kuluttaa aikaa. Nämä ovat kuitenkin hetkiä, jolloin mukavuushankintoja tehdään varmaan eniten.

Oli seikkailusi kohde mikä tahansa kirjakaupasta huonekaluliikkeeseen, pidä huoli sen ajatuksen takomisesta kaaliin, että todella olet vain katselemassa. Älä siis ota mukaasi jotain vain impulssin perusteella.

Jos näet hyvän tarjouksen tai tuotteen, josta todella pidät. Laita se muistiin, mene kotiin ja harkitse hankintaa ainakin yön yli. Jos vielä tämän harkinta-ajan jälkeen hankinta kuulostaa järkevältä, käy se hakemassa.

Paras vaihtoehto on kuitenkin pitää parin viikon harkinta-aika. Tällöin todella paljastuu, tarvitsetko tuotetta todella, vaikka onko kyse vain ja puhtaasti järjettömästä minkäänlaiseen tarpeeseen perustumattomasta halusta.

Jos et voi odottaa ostoksen tekemistä edes yön yli, jätä tuote loppushoppailun ajaksi vielä paikoilleen ja hae se vasta paikalta poistuttaessa. On suuri mahdollisuus, että reissun loppuun mennessä mielesi on jo muuttunut.

Suurimman osan typeristä impulssiostoksista voi välttää sillä, että ottaa hieman etäisyyttä tilanteeseen kun huomaa mitä on tapahtumassa. Et useinkaan tarvitse muuta kuin hieman aikaa ajatella asia loppuun asti järjellä tunteiden sijaan.

Käytä käteistä

Ostaminen on vähän liian helppoa, kun maksuvälineenä on muovikortti, jolla saa maagisesti tehtyä tuhansien eurojen hankintoja kättä liikauttamalla.

Käteisen käyttämisellä on monille se maaginen vaikutus, että tulee käytettyä rahaa vähemmän. Näin erityisesti shoppailureissuilla, koska mukana on vain rajallinen määrä, eikä velaksi voi ostaa.

Kun siis lähdet seuraavan kerran shoppailureissulle, jätä houkutusväline kotiin ja nosta vain se määrä käteistä, jonka sallit itsellesi reissulla käytettäväksi.

Kuten jo sanottua, käteisen käytöllä on kaiken muun lisäksi se hieno puoli, että et yksinkertaisesti voi ostaa sillä velaksi elämääsi hankaloittamaan.

Pidä menoistasi kirjaa

Jos tarvitset oikein järeää välinettä impulssiostoksien hallintaan, on sinun melkeinpä pakko aloittaa kulutuksesi seuraaminen.

Ostoksien ja niihin kuluvien summien seuraaminen pakottaa sinut ottamaan vastuun hankinnoistasi. Kuluja seuraamalla voit vihdoin palata ajassa taaksepäin viikon tai kuukauden ja nähdä milloin ja mihin oikein tulosi tuhlaat sen sijaan, että vain kohautat olkapäitäsi ja toteat “Ei voe mittään“.

Jo pelkästään kulujen seuraaminen itsessään vähentää kulutustasi, sillä olet koko ajan tietoisempi siitä mihin rahaa kulutat. Vaikka et siis edes varsinaisesti yrittäisi vähentää menojasi, tulee se kuluseurannan kautta vähän kuin vahingossa mukaan peliin.

Käyttämällä esimerkiksi Balancionin* yksinkertaista kuluseurantapalvelua, voit tulla tietoiseksi taloutesi tilanteesta hyvin vähällä vaivalla. Voit lisäksi asettaa säästötavoitteita ja nähdä miten ne ajan kuluessa etenevät.

Edelleen, voit käyttää palvelua kuukauden ilmaiseksi.

Älä shoppaile ollenkaan

Paras tapa hillitä impulssiostoksia, on hankkia muita harrastuksia kuin shoppailu. Jos tarvitset jotain, mene hakemaan tavara, seuraa yllämainittuja ohjeita ja tule helvetin kyytiä kotiin. Kun tiedät heikkoutesi, on parasta toimia niin, että houkutuksia ei satu liikaa tielle. Niin yksinkertaista se lopuksi on.

Oletko sinä tehnyt impulssiostoksia viime aikoina vai onko sinulla itsekontrolli kiveen kirjoitettu? Löytyykö sinulta hyviä vinkkejä impulssihankintojen vähentämiseen?

Moniko pysähtyy silti todella miettimään, että mitä tämä mystinen tila omalla kohdalla tarkoittaa?

Tarvitaanko vaurauden määritelmän täyttämiseksi pirunmoinen pankkitili, omistusasunto ja kesämökki, vai voiko asian käsittää toisellakin tapaa. Koska sinä olet vauras?

Jo äidinmaidosta lähtien meidät on opetettu nielemään idea siitä, että vauraus on sitä, kun on iso talo, iso auto ja saa isoa palkkaa. Katsoi asiaa miten tahansa, niin vauraus käsitteenä on joka tapauksessa sidoksissa omistamiseen ja rahaan. En tee itsekään sen suhteen poikkeusta, mutta ei ole ihme, että suomalaiset ovat aika köyhää porukkaa.

Koska vauraus on merkitykseltään myös useimmilla hyvin tiiviisti sidoksissa kulutukseen ja alati kasvavaan elintasoon, johtaa pyrkimys vaurauteen tavallisesti vain ylitöihin, ylisuuriin asuntolainoihin ja kulutusluotolla hankittuun menopeliin.

Toisin sanoen pyrkimys vaurauteen tai sen ulkoisten kulissien pystyttämiseen vain kaivaa tavoittelijansa yhä syvemmälle oravanpyörän syövereihin, koska jotain oleellista on tällaisilla ihmisillä mielestäni jäänyt ymmärtämättä koko vaurauden käsitteestä.

Nettovarallisuus kertoo paljon…

Nettovarallisuudesta kohkataan paljon varsinkin rapakon toisella puolella. Se onkin perinteisin vaurauden mittari, joka hyvin nopeasti kertoo paljonko sinulla jäisi rahaa käteen, jos realisoisit kaiken omaisuutesi nyt. Kyseessä on varallisuus, joka sinulla jää käteen kun velat miinustetaan todellisista varoista.

Eli nettovarallisuus = Varat – Velat

Nettovarallisuus on siis verrattain helppo laskea. Muista kuitenkin laskiessa, että tuo varallisuus voi olla myös negatiivista, jos sinulla on enemmän velkaa kuin varoja.

Esimerkkitapauksena meillä on Tiina, jolla on säästössä 10 000 euroa, asuntolainaa 95 000 euroa, asunnon arvo on 98 000 euroa ja kulutusluottoa on 5 000 euroa. Tältä pohjalta Tiinan nettovarallisuus on tällä hetkellä:

(98 000 + 10 000) – (95 000 + 5000) = + 8 000 euroa.

…mutta nettovarallisuus on vain puolet tarinasta

Vaikka nettovarallisuuden selvittämisellä päästään mukavan tietoiseksi siitä paljonko sinulla on omaisuutta rahaksi muutettuna, kertoo se mielestäni silti hyvin vajavaisen kuvan todellisesta tilanteestasi.

Nettovarallisuus ei nimittäin ota huomioon elintasoasi ja kulutustahtiasi mitenkään. Tämä on kuitenkin se kolikon kääntöpuoli, joka vasta todella paljastaa miten varakas omaan tilanteeseesi nähden olet.

Omasta mielestäni vauraus ei ole mikään absoluuttinen, puhtaasti rahassa mitattava suure, vaan suhteellinen, tilanteesta ja henkilöstä riippuvainen tila.

Koska itse rinnastan vaurauteen olennaisesti valinnan vapauden, joutilaisuuden ja taloudellisen riippumattomuuden, on tietenkin selvitettävä miten kauan pystyisit varallisuudellasi elämään, jos et työskentelisi ollenkaan.

Näin saamme paremman tarttumakohdan ja suhteellisuutta siihen miten varakas kukin todellisuudessa on.

Vasta tällaisen stressitestin tekemällä saat todellisen kuvan varallisuutesi tasosta. Samalla Saiturin stressitesti on paljon armollisempi talouden kunnon mittari kuin pelkkä nettovarallisuus, sillä Saiturin stressitestin tulokseen voit vaikuttaa paljon, vaikka varsinaiset tulosi eivät kasvaisikaan.

Taloutesi stressitesti

Se millä saamme jotain todellista kuvaa taloudellisesta terveydentilastasi on  seuraavien asioiden ynnääminen yhteen:

1. Keskimääräinen kulutustasosi. Riittää, että tiedät paljonko saat tuloja nettona vuodessa. Tuosta nettotulosta vähennät mahdollisesti säästöön menevän summan, koska se lisää nettovarallisuuttasi, eikä täten ole osallisena kulutukseen. Melkeinpä kaikki muu viivan alle jäävä on suoraan kulutukseen menevää oli kyseessä sitten ruoka, vaatteet, vuokra, asuntolainaerät tms. Jos et laita mitään säästöön, on kulutustasosi sama kuin nettopalkkasi.
2. Aiemmin laskemasi nettovarallisuus.
3. Saat todellisen vaurautesi selville:
   • Jakamalla ensin vuosittaisen nettokulutuksesi 12:lla. Tulos on kuukausittainen nettokulutuksesi.
   • Jakamalla nettovarallisuutesi kuukausittaisella nettokulutuksella saat vastaukseksi kuukausimäärän, jonka pystyisit varallisuudellasi elämään ilman muita tuloja
   • Tässäkin voit saada tulokseksi miinuslukemia.

Jatketaan Tiinan esimerkillä.

Leikimme, että Tiina tienaa suomalaisen mediaaninettopalkan verran, eli noin palttiarallaa 1600 euroa. Tiina tykkää mennä ja shoppailla, mutta samalla hän kuitenkin tunnollisesti säästää joka kuukausi 100 euroa pahan päivän varalle. Näin Tiina on tehnyt jo viimeiset kymmenen vuotta, siksi hänellä kymppitonni säästössä onkin. Tuon 100 euron lisäksi Tiina ei kuitenkaan säännöllisesti muuten säästä ja se mikä tässä kuussa jää yli, menee kulutukseen ensi kuussa.

Tiinan elintason ylläpito vaatii siis 1500 euroa kuukaudessa ja 18 000 euroa vuodessa. Koska Tiinan nettovarallisuus on 8 000 euroa, saamme Tiinan aikavarakkuudeksi 8000 / 1500 = 5,3 kuukautta.

Tiinalla on siis hyvä hätärahasto koossa, mutta varsinaista varallisuutta hänellä ei juuri tällä hetkellä ole.

Muualla netissä

Voita myös laskea paljonko sinulla amerikkalaisten mittapuiden mukaan tulisi olla varallisuutta Tarkan Markan “Net Worth” -artikkelin avulla.

Miten pitkään sinä voisit olla vapaa? Pettyen joudun tunnustamaan, että sain itselleni lukemaksi vähän yli kaksi vuotta.

Tämän huomaamiseen ei tarvittu kuin hetkellistä ajatusleikkiä, jolloin muutin euroiksi jokaisen huoneessani silmiini osuvan esineen. Rahaksi muutettu määrä on mykistävä.

Löydökseni on tietysti hieman itsestäänselvän kuuloinen, koska kaikkihan ymmärtävät, että asuntomme ja sen sisältö on pakostakin jotakin maksanut. Vaikka tämän asian pintapuolisesti tiedostammekin, emme kuitenkaan välttämättä todella tajua miten paljon varallisuutta on ympärillämme lojuviin tavaroihin sitoutunut.

Rahan määrä neliömetrillä

Otetaan esimerkkinä vaikkapa työpisteeni, joka on käytännössä yhden huoneen seinä. Jo pelkästään tämän seinän varrella on tavaraa häkellyttävän summan edestä:

- Tietokonekaiuttimet – 25 €
- Kuuloke-mikrofoniyhdistelmä – 35 €
- Kasa DVD- ja CD-levyjä – yhteensä noin 25 €
- Yhdistelmätulostin – 45 €
- Tietokone – 200 €
- Kirjoituspöytä – 100 €
- Monitori – 180 €
- Digikamera – 145 €
- Kynsileikkurit – 2 €
- Kännykkä – 45 €
- Kynä- ja paperiteline – 10 €

Pelkästään noin kahden neliömetrin alueella on 800 euron edestä tavaraa. Järkyttävää…

Tuo summa on toki kerääntynyt olinpaikkaansa vuosien kuluessa, mutta leikki osoittaa silti hienosti sen miten omistukseemme kerääntyy tavaraa suurien summien edestä ilman, että asiaa todella tiedostamme. Hauskaa tässä tavaran kerääntymisessä on, että sen todellisuutta ei oikein hahmota ennen kuin asiaa tarkastelee jälkikäteen tähän tapaan.

Työpöytäni tavarat ovat toki harkiten hankittuja ja käytän niitä koko ajan, joten ne eivät ole turhia. Hyödyllisten hankintojen lisäksi kämpästä löytyy silti runsaasti vähemmän harkitusti ostettua roinaa. Sellaista, jota en olisi nykymuodossaan hankkinut, jos todella olisin kunnolla miettinyt montako tuntia minun on työskenneltävä, että voisin nettotuloillani sen esineen ostaa.

Esimerkiksi olohuoneen sohva, vaikka siisti ja hieno onkin ja vielä puoleen hintaan hankittu, vaati minulta 6,5 päivän työskentelyn (verojen jälkeen), että pystyin sen hankkimaan. En toki oikeasti ostoksen tekemistä kadu, sillä visuaalinen tyydytys on elämässä myös hyvin tärkeää. Silti asiaa tältä kantilta mietittyäni saa se funtsimaan tulevia hankintoja entistä tarkemmin. Osittain tästä syystä keittiöni kalustus onkin vaatinut omaa työpanosta nolla päivää… on se toisaalta sen näköinenkin.

100 tavaran poisheittohaaste

Kun nyt olen analysoinut omistuksiani tarkemmalla syynillä, olen – kuten heinäkuun tilannekatsauksessa kerroin – alkanut todenteolla kauppaamaan ja lahjoittamaan irtainta, turhaa tavaraani pois.

Olen antanut itselleni 100 tavaran poisheittohaasteen.

Minimalistisivuilla 100 tavaran haaste tarkoittaa pyrkimystä elämiseen vain 100 tavaralla. Koska haluan kuitenkin toimia kannustimena ja realististen tavoitteiden tuottajana, tarkoittaa Saiturin 100 tavaran poisheittohaaste käytännössä sitä, että:

• Kerään asunnostani 100 tavaraa, joille ei ole käyttöä tai joiden käyttö on niin vähäistä, että niiden omistaminen ei ole perusteltua.
• Yksittäiset esineet lasketaan tietenkin yhdeksi tavaraksi
• Massatuotteet, kuten rikkinäiset sukkaparit ja kasa aikakauslehtiä lasketaan yhdeksi tavaraksi. Samoin selvästi samaa sarjaa edustavat tuotteet lasketaan yhdeksi
• Tavarat joko heitetään roskiin, kierrätetään muille tai myydään

Haaste on mielenkiintoinen ja erityisen haastava, koska olen jo aiemmin innolla tyhjentänyt kämppääni turhasta. Lisäpotkua kuitenkin vaaditaan ja mikä sen parempi kuin julkinen haaste, johon muutkin voivat osallistua.

Tällä hetkellä minulla on 36 tavaraa koossa ja luku kasvaa koko ajan. Lisätavoitteena 100 tavaran haasteella on 1000 euron lisä 10 000 euron säästöhaasteen ylittämiseen.

Myyntini ja lahjoitukseni suoritan kolmessa paikassa:

- Netcycler.fi – tarjoaa mahdollisuuden tavaran vaihtamiseen tai lahjoittamiseen helposti ja toimivasti

- Tori.fi* – uusi ja runsaasti suosiota kasvattanut sekä erittäin suorasukainen myynti-ilmoituspalvelu. Kaupankäynti on nopeaa, koska Tori.fi ei ole huutokauppa

- Huuto.net – on tietenkin Suomen suurin nettihuutokauppa, jossa homma pelittää ja kauppaa syntyy

Miksi?

Jos itse katsot vähänkään ympärillesi kuvailemallani asenteella, selittelemättä sen kummemmin tavaroidesi olemassaolon oikeutusta, alat huomaamaan asuntosi ja sen sisällön mielenkiintoisessa valossa. Huomaat, että jokainen irrallinen esine kännykästä kaapin päällä nököttävään patsaaseen on vaatinut jonkinlaisen rahallisen panostuksen; ellei sinulta, niin joltakulta muulta.

Kapitalistinen näkökanta

Liiketaloutta opiskellessa yksi tärkeä asia, joka opetetaan ymmärtämään on, että varastolla on rahallinen arvo ja mitä suurempi tuo varasto on, sen enemmän varastoon on sitoutunut rahaa kiinni ja sen vähemmän rahaa on käytössä itse bisneksen pyörittämiseen. Tästä syystä varaston määrä on pyrittävä minimoimaan vain liiketoiminnan pyörittämisen tarpeita vastaavaan määrään. Sama pätee yksityistalouteenkin, joskin harva tätä ajatusmaailmaa todella toteuttaa. Vaikeaahan se onkin, sitä en kiellä.

Yritystoiminnassa on tietty ero yksityishenkilön omistuksiin nähden. Yrityksen varaston jälleenmyyntihinta on poikkeuksetta suurempi kuin hankintahinta, kun taas yksityishenkilön tavaran jälleenmyyntihinta on poikkeuksetta pienempi kuin hankintahinta. Tämä tietysti tekee kulutuksesta poikkeuksetta tappiollista puuhaa ja näin ollen jokainen hankinta on pois varallisuudesta. Sitä suuremmalla syyllä on katsottava mitä hankkii ja säilöö.

Myös kotona tarvitaan tietty määrä “varastoa”, sillä esimerkiksi ilman sohvaa tai sänkyä elämä olisi aika kurjaa ja ilman mitään sisustusta tämäkin betoniluukku olisi kovin ankea.

Sisustus ja tavaran hankinta on kuitenkin helppo vetää överiksi, sillä nuo hankinnat voi aina perustella itselleen ihan millä haluaa. Järkeä ei voi käyttää, koska kyseessähän on oma koti ja sen viihtyvyys.

Katsoi asiaa miten tahansa, niin tietoisella sisustamisella ja esineiden olemassaolon kyseenalaistamisella saavuttaa suuret säästöt ja levollisen mielen, kun joka nurkka ei ole täynnä rojua.

Minulla ei esimerkiksi ole lasivitriiniä täynnä jos jonkinlaista koriste-esinettä tai aiemmin parjaamiani näyttely / juhla-astioita. En itse asiassa omista minkäänlaista lasivitriiniä (Myönnän silti, että omistan toki muutamia tarpeettoman kalliita huonekaluja. Yllättäen en ole itsekään täydellinen).

Samalla minulla ei ole kovin paljoa säilytystilaa juuri siitä syystä, minkä tuotantotalouden opettajani aikoinaan tunnilla heitti: tyhjä tila täyttyy aina. Koska tyhjä tila täyttyy aina riippumatta tämänhetkisen tavaran määrästä, ei ole mitään hyötyä hommata lisää säilytystilaa.

Säilytystila on muutenkin enimmäkseen sellaisen tavaran hautausmaa, jota ei käytetä, mutta jota vielä jonain päivänä kuvitellaan käytettävän. Tiedän ilmiön, koska se on perheessämme ollut pitkään vallitseva ja aika ajoin siihen itsekin syyllistyn. Ajattelutavasta on kuitenkin mahdollista parantua.

Saatat toden teolla jopa pelästyä sitä miten paljon vuosien mittaan olet tunkenut rahaa täyteen turhuuteen ja miten paljon kaapeissasi makaa sellaista varallisuutta, joka on hieman vaikeasti muutettavissa takaisin rahaksi. Se varastossa makaava tavara ei kuitenkaan lopuksi ole tuonut elämään mitään muuta lisää kuin sen hetken ostamisen huuman ja parhaassa tapauksessa ehkä viikkojen ilon. Varmaa on ainakin se, että se ei ole tällä hetkellä käytössäsi, ei ole ollut ehkä vuosiin.

Kysymys kuuluukin nyt, että lähdetkö mukaan Saiturin 100 tavaran poisheittohaasteeseen ja hankkiudut eroon läjästä turhaa paskaa vai jatkatko kaappien täyteen tunkemista? Ehdotan, että lähdet mukaan! Takaan, että et kadu ja ehkä saat samalla mukavan summan käyttörahaa muuhun tuhlaamiseen.

Iittalan mariskooleja (yäk) on tietenkin oltava viisinkappalein. Logotarraa ei niistä saa herran tähden poistaa, että kaikki tietävät sen olevan Iittalan! Luonnollisesti.

Se on aivan sama mitä hankitaan, kunhan kaapit pursuavat astioita.

Itse asiassa melkein jokaisella tuntemallani pariskunnalla ja perheellä – myös meillä – on niin paljon astioita, että jo nyt kaapin perimmäisessä nurkassa makaavien, vuosia sitten unohtuneiden vanhimpien kippojen ja kuppien ajoittamiseen tarvitaan radiohiilimenetelmää.

Näiden mystisten keittiökaappien syövereissä tai vaatehuoneen ylähyllyllä on se kasa juhlalautasia, joita ei koskaan saa käyttää, mutta joita pitää säilyttää, sillä vielä jonain päivänä meille tulee 30 vierasta samalla hetkellä.

Tottahan sellaiseen katastrofiin on varauduttava! Kuitenkin, kun nuo vieraat saapuvat, ei astiastoa malta käyttää, koska se on niin arvokas.

En väitä, etteikö miehilläkin olisi samanlaisia totaalisen järjettömiä keräilyhaluja ja “pyhiä” hankintoja mitä mielenkiintoisimpien juttujen suhteen, mutta naisten kohdalla tämän artikkelin aiheen epäkohdat tulevat parhaiten esille. Keittiövälineitä on helppo “perustellusti” kerätä.

Harvemmin jäädään tosissaan miettimään tarvitaanko tosiaan sitä uutta ekstravahvaa ja aidolla lasikipolla varustettua tehosekoitinta, vai ajaisiko jo keittiön seinällä kyhjöttävä sekoitin saman asian… jos sitä vain ryhtyisi ylipäätään käyttämään? Onko uuden halu todella tarvetta, vai nimenomaan vain uuden halua?

Mikä ajaa keittiövarustelukisaan?

Asiallinen kysymys tietysti on, että miten ja miksi tällaiseen tilanteeseen päädytään, jossa kaapit pursuavat käyttämättömiä astioita tai muuta näennäisjärjellä hankittua tavaraa, jonka hankkimiperusteena on joko huonolla verukkeella keksitty tarve tai halu varautua mitä epätodennäköisimpiin tilanteisiin.

Syyksi en itse keksi mitään muuta kuin rehellisyyden puutteen tarvetta mietittäessä ja täydellisen antautumisen hyödyttömien halujen vietäväksi. Itsekontrollin puute on yksi suurimmista ongelmista hankintoja ja kulutusta ylipäätään miettiessä tässä yltäkylläisyyden maailmassa.

Tästä huolimatta, sukeltakaamme hetkeksi utopiamaailmaan, jossa ihmiskunnan tavarahankinta on logiikkaan ja hyötyyn sidottua toimintaa.

Tällaisella ajatusleikillä pääsemme sellaisen hyödyllisen termin pohdintaan kuin rajahyöty. Ilmiöstä muistutti minua kommentaattorini Riitta Pessi. Kiitokset hänelle!

Rajahyödyn ymmärtämisellä ja hyödyntämisellä säästää järkyttäviä summia.

Mikä helvetin rajahyöty?

Hyödynnät tiedostamattasi rajahyötyä silloin, kun huomaat ostaneesi tiettyä tavaraa tarpeeksi, eikä saman tuotteen lisähankinnalla saavuta enää mitään lisäiloa tai hyötyä. Rajahyödyllä siis tarkoitetaan sen hyödyn kasvua, mitä jonkin tuotteen lisähankinta aiheuttaa tai ei aiheuta.

Rajahyöty määrittää myös pitkälti sen mitä henkilö on jostakin tuotteesta tai palvelusta maksamaan. Tottakai, koska mitä suurempi hyöty jollakin saavutetaan, sen houkuttelevampi se on. Rajahyöty on hyvin käyttäjä- ja tilannekohtainen, eli se ei ole mikään absoluuttinen vakio.

Suomessa ei esimerkiksi tee mieli maksaa juomavedestä paljoakaan, koska sitä on kaikkialla saatavissa, mutta vaellettuasi pari päivää vaikkapa kuumalla aavikolla olisit valmis vaihtamaan vaikka talosi pullolliseen vettä.

Otetaan kärjistetty esimerkki rajahyödystä lautasten määrää mietittäessä. Niitä ei kuulemma koskaan voi olla liikaa:

• Jos ostat kahden hengen talouteen vain yhden lautasen, on elämä tietysti kurjaa. Joudutte joko syömään samalta lautaselta, eri aikaan tai toinen syö kattilasta.
• Kaksi lautasta ostamalla rajahyöty on suuri, koska nyt voitte syödä samaan aikaan ja omilta lautasilta.
• Neljän lautasen hyöty on jo vähän pienempi, koska se ei täytä enää välttämättömyyden määritelmää, mutta toki vielä helpottaa elämää. Samaan aikaan kaikkia lautasia ei tietysti voi käyttää, mutta nyt voikin jo kutsua kaksi vierasta ruokapöytään tai vähentää tiskivuoroja.
• Kuuden lautasen omistaminen pienentää yksittäisen lautasen hyötyä entisestään, mutta kieltämättä vielä vähentää tiskin pesutiheyttä entisestään. Tarpeellisuus sinänsä on tässä vaiheessa kuitenkin lentänyt ikkunasta pihalle jo aikoja sitten, eikä hyöty käytännössä enää lisäänny paljoa tämän rajapyykin jälkeen. Kuuden lautasen omistaminen on esimerkissämme silti vielä hyvinkin järkevää, sillä vieraitakin saapuu todennäköisesti aika ajoin, ja tällöin hetkittäinen tarve kasvaa niin suureksi, että on helpompaa omistaa muutama ylimääräinenkin kappale.
• Parinkymmenen lautasen omistaja voi jo kysellä itseltään, että onko hommassa mitää järkeä. Tällä määrällä rajahyöty on yhden lautasen suhteen jo olematon. Itse asiassa nyt lautasia on jo varaa hajottaa, koska suurin osa niistä ei liiku enää hyllyköstä mihinkään normaalikäytössä.

Vaikka järjellä ajateltuna rajahyöty on selvä peli, ei järki silti jostakin syystä ulotu päivittäiseen elämäämme kovinkaan usein. Suurimmalla osalla meistä on juuri tämä parinkymmenen lautasen omistajan dilemma koko ajan nenän edessä. Minä tiedän, koska meidän astiastollamme voisi syöttää kokonaisen jalkapallojoukkueen yhdeltä istumalta.

Edellä mainituissa esimerkeissä yhden lautasen lisääminen kokoelmaan koko ajan pienentää välttämättömän hyödyn määrää tai ainakin pakottaa miettimään muita käyttökohteita, joissa hyöty vielä säilyy, kuten tässä tapauksessa vieraat. Tietyn pisteen ylityttyä tekosyyt hankinnoille kuitenkin loppuvat ja tuo alati pienenevä hyöty kääntyy jopa haitaksi.

Rajahyöty on kaikkialla

Astiat eivät tietenkään ole ainoa alue, jossa rajahyödyn pohdinta säästää pitkän pennin. Sitä voi hyödyntää kaikkialla elämässä.

Riitta toi esiin loistavana esimerkkinä myös vaatteet, joiden kohdalla rajahyödyn maksimi tulee nopeasti vastaan ja silti niitä helppo erehtyä ostamaan lisää, ellei tee huolellista inventaariota ennen ostosreissua.

Kolmanneksi esimerkiksi tuon erään ystäväni, jolla on niin paljon konsolipelejä – useita satoja – ja konsoleita kolme, että hänellä ei elinikä riitä omistamiensa pelien läpikäymiseen, saati niistä nauttimiseen. Itse asiassa, rajahyöty on hänen kohdallaan kääntynyt jo haitaksi, koska uusi peli tai uusi konsoli ei enää lisää hänen nautintoaan millään tavalla, vaan puhtaasti vain täyttää kämppää ja siinä se. Hän on tyypillinen hamstraaja.

Kaikkien näiden, lautasten, vaatteiden ja pelien yhteydessä kyseessä on laskeva rajahyöty, joka tarkoittaa, että jokaisesta uudesta kappaleesta saatava hyödyn lisäys on pienempi edelliseen nähden.

Hulluuden ilmentymiä

Mennään takaisin keittiöön.

Se missä omasta mielestäni mennään järjettömyyksiin on, kun niin sanotun arkiastiaston lisäksi on oltava vielä “vierasastiasto”, mieluusti kahdelletoista hengelle, vaikka koko asunnossa ei ole edes tilaa niin monelle ihmiselle ja vaikka ns. arkiastiastokin on kertynyt yhtä suureksi ja riittäisi ajamaan saman asian.

Asiallisena kysymyksenä on tällaisia statussymboleita haluavien mietittävä syvään ja hartaasti, että miksi sellaista haluaa ja miksi “näyttäminen” on niin tärkeää. Tietysti yksi asian puoli on, että tällä tavoin halutaan kunnioittaa vieraitaan. Parempikin vaihtoehto kuitenkin on.

Järkevin ratkaisu, jota itse mielelläni noudattaisin ja joka tehokkaasti estää turhan tuhlaamisen ja tavarapaljouden on, että se arkiastiasto jo itsessään on niin kiva, että niiltä kehtaa muitakin syöttää, jos astioiden suhteen ylipäätään täytyy jonkinlaisia itsetunto-ongelmia harrastaa.

Kokemukseni mukaan tällaiset riippakivet vievät järjettömästi tilaa, niitä käytetään kerran vuodessa, eivätkä ne sitten lopulta kuitenkaan tuo siihen ruokailukokemukseen mitään uutta. Hyvä ruoka ja seura kai se tärkein on, ja samalla paras kunnianosoitus niitä vieraitakin kohtaan? Samalla tunnelma ei muodostu turhan jäykäksi.

“Vierasastiasto” on loistava esimerkki laskevasta rajahyödystä, jossa perustarpeen tyydyksen jälkeen saman tuotteen lisähankinnat eivät tuo mitään lisäarvoa. Päinvastoin, tämän kaltaisissa hankinnoissa kulu ei ole enää pelkästään tuotteen hinta siihen nähden mikä sen hyöty on, vaan ne todellisuudessa lisäävät asumisen kustannuksia, koska tällaiset turhat hankinnat vievät rutkasti varastotilaa kaiken muun roinan lisäksi.

Keittiökonekauppaa

Toinen hyvä esimerkki erittäin pienen hyödyn lisäyksestä ovat kaikenlaiset  yhden toiminnon sähkökäyttöiset keittiökoneet. Tässä naiset saavat synninpäästön, sillä useinmiten näiden hankinta on kämpän miessukupuolen harteilla. Sama järjettömyys jatkuu.

Hankintahetkellä on helppo perustella itselleen esimerkiksi popcornikoneen tai lämpimien voileipien valmistushärpäkkeen hankinnan, koska mielikuva niiden teosta on niin ihana ja houkuttava.

Aivan jokainen meistä kuitenkin tietää, että suurin osa näistä laitteista on totaalisen turhia.

Suurin osa keittiökoneista ei ole turhia pelkästään siksi, että ensimmäisen käyttöviikon jälkeen ne jäävät kaapin pohjalle pölyttymään. Ne ovat turhia myös siksi, että tasan saman lopputuloksen saa aikaan ilman näitä koneita; monesti jopa helpommin.

• Jokainen kerrankaan lämppäreitä tehnyt tietää, että ne saa aivan yhtä hyvin valmistettua uunissakin.
• Popcornikone on varmasti maailman turhin laite. Sinulla täytyisi olla oma elokuvateatteri ja maksavia kävijöitä, että esimerkiksi popcornikoneen hankinnasta olisi mitään hyötyä. Sinäkin varmaan olet tietoinen, että popcornin saa aikaan joko mikropussin ostamalla tai maissinjyviä voissa tai öljyssä kattilassa kuumentamalla. Silti nämä vaikeasti siivottavat koneet myyvät kuin häkä.

Kun seuraavan kerran olette menossa astiakaupoille, niin pysähtykää ja kurkistakaa sinne kaappiin löytöjä tekemään. Saatatte yllättyä määrästä. Ylipäätään kun teet hankintoja, mieti todella tarkaan miten vakavasti tuotetta tarvitset ja omistatko kenties jo laitteen millä sama lopputulos on mahdollista saada aikaan.

Miten teillä hankinnat tehdään ja onko oma keittiösi täynnä tarpeettomia astioita tai keittiökoneita, joita on vain kerran käytetty ja sen jälkeen jätetty pölyttymään? Aiotko tehdä asialle jotain?

Heinäkuu on sujunut mukavasti lepäillen ja lomaillen. Olen pyrkinyt unohtamaan niin työt kuin Saiturin roolin mahdollisimman tehokkaasti ja onnistunutkin siinä virkistävän hyvin. Latailin akkujani maalla.

Maaseutu rauhoittaa, maisemat ovat upeat ja siellä on kohtuullisen hiljaista Hervannan “white trash” ja mamuslummiin verrattuna. Kaipaan sinne kieltämättä takaisin juuri näistä syistä, vaikka toki sielläkin – kuolevassa kylässä – omat ongelmansa on. Elämisen tahti on joka tapauksessa täysin toisenlainen perähikiällä; sellainen, jonka kaupungin melskeessä helposti unohtaa.

Suurimman osan lomastani olen keskittänyt tiukasti siihen minkä muu Suomi tuntuu tehokkaasti unohtaneen, eli vanhaan kunnon laiskotteluun, jolloin sohvalla, sängyllä tai parvekkeella maaten ei tehdä yhtään mitään; ei mitään, piste.

Irrottautuminen kiireestä ja suorittamisen tarpeesta oli ensimmäiset päivät hieman vaikeaa ja sähköpostia tulikin usein vilkuiltua ja sivuston juttuja ankarasti mietittyä. Alunperin minulla oli selkeät tavoitteet siitä, mitä Saiturin suhteen tulisi loman aikana saada tehdyksi. Viimein kuitenkin pysähdyin tosissani miettimään loman tarkoitusta ja päätin unohtaa Saiturin jutut kokonaan joksikin aikaa ja ottaa rankasti tarvitun pesäeron koko hommaan. Ero tehosikin hyvin ja se oli äärimmäisen terapeuttista.

Pattereita on aina välillä hyvä ladata ja kyllä tässä taas uutta energiaa puhkutaan. Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa aika herätä tästä lomafiiliksestä ja ruveta raastamaan tekstiä eetteriin.

On taas se aika kuukaudesta, kun säästöhaaste laitetaan koetukselle.

Lisätulojen ikuinen metsästys

Tämä ikuinen puheenaiheeni on edelleen voimissaan, vaikka välillä epätoivo iskeekin. Vasta viime päivinä se on kuitenkin alkanut tuottamaan aitoa tulosta, vaikka varsinaisesti rahaa ei olekaan vielä tullut minulle asti.

Tämän tavoitteen etenemiseen on vaikuttanut kaksi asiaa.

1. Nykyisessä työpaikassani tapahtuneiden organisaatiomuutosten johdosta aukeni minulle ennakoidusti mahdollisuus hakea uutta, vaativampaa työtä, jossa suurella todennäköisyydellä palkkakin nousee. Olen siinä onnellisessa asemassa, että tiedän jo saaneeni paikan. On kuitenkin vielä epäselvää, että miten paljon palkka nousee. Kuvio on palkan suhteen vähintään outo, sillä aloitan uudessa toimessani heti lomalta päästyäni 2. elokuuta.
2. Toinen lisätulojen lähde on omat vanhat romuni. Käsittelin viime vuonna aika laajasti Huuto.netin tehokäyttöä asunnon putsauksessa ja nyt on jälleen aika omalla kohdallani toteuttaa tämä projekti. Säästöhaasteessa olen tähän aiemminkin viitannut, mutta vasta nyt minulla on todellista edistymistä rahallisesti asian suhteen. Roskaa ja tarpeetonta tavaraa on edelleen jäljellä paljon ja ihme kyllä, lisääkin on kertynyt. Uskon haalivani tavaroiden myynnistä jälleen noin 500 – 1000 euroa. Se mikä ei käy kaupaksi rahalla, menee Netcycleriin tai muuhun vastaavaan toiselle kierrokselle joko tavaravaihtoon tai lahjoitukseksi. Pääasia, että nurkat siistiytyvät!

Säästöhaasteen tila

Se mikä säästöhaasteen loistavaan edistymiseen on eniten vaikuttanut on todellisen tavoitteen olemassaolo. Kirjoitinkin aiemmin tavoitteiden merkityksestä säästämisessä ja siitä miten säästämisestä saadaan hauskaa. Itse tuon artikkelin metodeita käyttäneenä voin todella vannoa tavoitteiden pitämisen puolesta.

Tavoite ja syy säästämiselle on henkilöstä riippuen joko todella käsin kosketeltava tai abstraktimpi käsite. Vaikka tämän haasteen myötä minulla on selkeä vuosittainen rahallinen tavoite, on lopullinen tavoitteeni ja syyni säästämiseen silti paljon henkisempää laatua.

Syyni säästämiseen ei ole asunto, lomamatka tai auto. Ei! Minä “ostan” itseäni joka kuukausi, päivä päivältä vapaaksi riippuvuudesta muihin. Se tuntuu hyvältä ja rohkaisevalta, varsinkin kun edistyminen on tuloihin nähden jokseenkin jouhevaa. Pelkästään tähän tavoitteeseen keskittyvää sivustoa voit selailla Pasi Havian asiantuntevassa blogissa “Kohti Taloudellista Riippumattomuutta“.

Säästösummat

Heinäkuussa säästöpossu lihoi 1400 euroa pitkälti lomarahojen toisen satsin vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden kokonaissäästö tähän mennessä on tasan 7000 euroa. Olen siis pystynyt kuromaan entisestään kaulaa varsinaiseen tavoitteeseeni nähden, jonka luulin vuoden alussa vielä olevan melkein saavuttamaton.

Säästöasteeni nettotuloista laskettuna on tällä hetkellä 47 %.

Näköjään hätä keinot keksii… “Ylisäästöä” on tällä hetkellä 1100 euroa, eli vaihtoehtoja etenemisen suhteen on ainakin kaksi:

1. Jatkan säästämistä kuten tähänkin asti, eli kaiken vähänkään “ylimääräisen” tulon laittamista säästöpossuun. Pyrin siis ylittämään virallisen tavoitteeni niin paljon kuin mahdollista nostamatta elintasoani.
2. Toinen taktiikka olisi alkaa elämään leveästi ja ryhtyä vähentämään kuukausittain säästöön jäävää summaa niin, että Joulukuussa koossa olisi tasan 10 000 euroa, ei senttiäkään enempää. Näin tietysti elintasoa, menoa ja meininkiä voisi kasvattaa aika rutkastikin nykyisestä.

Molemmat etenemisvaihtoehdot ovat ihan varteenotettavia, eikä kumpaakaan voi huonoksi sanoa, koska huonoimmillaankin päätyisin vuoden alussa ilmoittamaani – tuolloin haasteelliselta tuntuneeseen – tavoitteeseen. En kuitenkaan olisi nettipersoonani nimen veroinen, ellen veisi säästämistä äärimmäisyyksiin. Tästä syystä olen päättänyt pyrkiä ylittämään alkuperäisen tavoitteeni hinnalla millä hyvänsä.

Näin pääsen vähän pätemään ja voin hetken piehtaroida omassa erinomaisuudessani. Samalla voin luoda mielenkiintoisen loppuraportin niistä keinoista, joilla tähän tilanteeseen päästiin. Olen nimittäin yllättänyt jo itsenikin, kuten jo edellisessä tilannekatsauksessa tuli todettua. Ainoa pelkoni on, että olen jättänyt jotakin oleellista huomioimatta tämän projektin suhteen; en vain kuollaksenikaan keksi mitä se voisi olla.

Miten oma haasteesi etenee? Nyt ollaan jo yli puolen välin. Onko sinullakin tapahtunut säästösummien suhteen samanlainen ihme kuin minulla, vai onko tullut mutkia matkaan. Kerro, niin puidaan asiaa!

Yksi lupaavimmista ja myös merkittävää kansallista panostusta saanut kulutustavarakierrätykseen liittyvistä palveluista on Netcycler, joka tarjoaa netissä ilmaista tavaranvaihto / lahjoituspalvelua.

Netcyclerissa on kyse valtavasta “vaihtoringistä”, jossa tuhannet ihmiset saattavat tavaroitaan toistensa saataville joko ilmaiseksi tai edellyttämällä vaihtoa toiseen tavaraan. Rahaa palvelussa ei kierrä käyttäjien kesken.

Tähän nettikierrätyskonseptiin uskotaan niin laajasti, että sitä kehitetään Tekesin ja ELY-keskuksen (entinen TE-keskus) merkittävällä tuella. Tämä myös näkyy.

Netcycler on jo hyvässä vauhdissa ja palveluun rekisteröityneitä käyttäjiä on tätä kirjoittaessa jo yli 5000. Kierrätys siis selvästi innostaa.

Palveluun panostetaan paljon ja omaan silmääni se tuntuu jo hyvinkin valmiilta. Perustajien mukaan käyttöä entisestään helpottavia toiminnallisuuksia ja lisäpalveluita on kuitenkin luvassa vielä paljon ja bugeja on silti korjattava.

Perustajalegendat

Vaikka palvelusta itsestään voisikin toista päätellä, niin perustajat Juha Koponen ja Jussi Koskinen eivät ole hamppukuituun pukeutuvia askeettisia ituhippejä, vaan vankan teknologis-tieteellisen taustan omaavia miehiä, joilla on vahva bisnesosaaminen internetin kaupallistamisesta ja miljoonaluokan yritysten toiminnasta, ja ennen kaikkea visio paremmasta maailmasta. Juha on tekniikan tohtori ja Jussi diplomi-insinööri.

Kokonaisuudessaan Netcycleriä pyörittää jo 12 henkilöä. Yrityksen taustajoukoissa häärää vaikuttavaa jengiä, kuten F-Securen teknologiajohtajana toiminut Ari Hyppönen, Mediverkon toimitusjohtaja Janne Järvenpää ja moniyrittäjä Taneli Tikka.

Yritystä ohjaa vahva visio ekologisemmasta maailmasta ja siirtymisestä kiertävämpään materiaalivirtaan nykyisen yksisuuntaisen kulutuksen sijasta. Tähän pyritään superhelpon käyttäjäkokemuksen kautta ja tekemällä kierrättämisestä myös yksilöä hyödyttävä toimi.

Mutta mikä ihme sai miehet perustamaan söpön nettikierrätyspalvelun, joka kaiken lisäksi on vielä käyttäjille ilmainen?

Jussi ja Juha kertovat eteenpäin puskevan voiman olleen yksinkertaisesti valtava halu yrittäjyyteen siten, että voi tehdä samalla sisällöllisesti merkittävää työtä ja saada aikaan jotain tärkeää. Molemmat kokivat vahvasti, että liikeidea on hyvä ja kehittämisen arvoinen. Samalla se auttaa viemään maailmaa aidosti kestävämpään suuntaan.

Juha Koponen & Jussi Koskinen

Oli siis mahdollisuus luoda bisnestä sellaisen työn ympärille, jolla on tarkoitus. Hetken mielijohteesta Netcycler ei syntynyt, vaan se on ollut vuosien kypsytysprosessin tulos.

”Jussi, Netcyclerin toinen perustaja sai alkuidean silloin kun hän muutama vuosi sitten osti kirjahyllyn tunnetusta ketjusta ja sitten kasasi sitä kotona. Parin viikon päästä hylly jo repsotti.

Sitten hän meni Kierrätyskeskukseen ja näki siellä upeita vanhoja kirjahyllyjä, jotka olivat kymmenien vuosien jälkeen paremman näköisiä kuin se oma ostos. Silloin hänen silmänsä aukenivat.”

Miksi Netcycleristä niin meuhkataan?

Kierrätys on länsimaissa ollut pitkään lähinnä marginaaliryhmien juttu, eikä perusjamppa ole jaksanut asialle suuremmin korvaansa lotkauttaa. Näin lähinnä siksi, että sen todellinen toteuttaminen henkilökohtaisessa elämässä on tähän mennessä ollut useimmille liian vaivalloista toteuttaa ja hyödyn esiintuominen yksilötasolla on ollut hankalaa.

On vaikea motivoida ihmistä, jolle asian tekemisestä jää parhaimmillaankin vain kevyt ja nopeasti haihtuva mielihyvä.

Netcyclerin myötä tämä asenne tulee varmasti muuttumaan. Hitaasti ehkä aluksi, mutta käyttäjämäärän lisääntyessä muutos on vääjäämätön. Sen verran lupaavalta palvelu vaikuttaa jo nyt.

Palvelu keskittyy melkeinpä jokaista perhettä ja taloutta vaivaavan turhan tavarapaljouden ongelman ratkaisemiseen innovatiivisesti ja modernia teknologiaa hyväksikäyttäen.
Netcyclerin idea on yksinkertaisesti toimia kohtauspaikkana ihmisille, jotka haluavat löytää uuden kodin itselleen tarpeettomalle tavaralle tai vaihtaa tuon tarpeettoman tavaran itselle tarpeellisempaan.

Palvelussa kiteytyy erinomaisesti sanonta “toisen roska on toisen aarre“. Niin paljon kuin tuo sanonta paikkansa pitääkin, niin vasta Netcyclerin kaltaisten palveluiden kautta se saa aitoa merkitystä, koska nyt sen aarteen voi oikeasti löytääkin.

”Vaihtaminen on vanha juttu, mutta perinteisessä kahdenvälisessä vaihtamisessa on perustavanlaatuinen ongelma:

• todennäköisyys sille, että omalla tavaralla saisi sen mitä tarvitsee, on hyvin pieni. Tästä syystä raha keksittiin aikoinaan. Netcycler mahdollistaa usean ihmisen väliset vaihtoringit jolloin todennäköisyys vaihdon onnistumiselle kasvaa huomattavasti. Eli Netcyclerissa vaihtaminen toimii oikeasti!”

Samalla kynnys puhtaaseen tavaran lahjoittamiseen on madaltunut huomattavasti. Ensitestieni myötä olen muun muassa lahjoittanut pois useita PC-pelejä, joita ei enää saisi myytyä yhtään mihinkään, mutta joilla on runsaasti käyttöarvoa jäljellä. Nauttikoon joku muu vuorostaan. Ottajia on myös ollut.

En vielä vähän aikaa sitten olisi nähnyt itseäni lahjoittamassa näin paljon tavaraani pois, mutta nyt sekin on todistettu. Palvelun myötä siitä on tullut riittävän helppoa ja mukavaa ja nurkat puhdistuvat.

Varsinaisia tavaravaihtoja en ole vielä tehnyt pääasiassa siksi, että en oikeastaan halua mitään muuta kuin kirjahyllyn tällä hetkellä ja sitä ei ainakaan tällä erää tietokonepeleillä ole saanut. Projekti on työn alla.

Vaihtoehto huutokaupalle

Ensikäyttäjälle herää palvelua käyttöönottaessa monessa kohdin kysymys, että miksi en vain möisi tai ostaisi tavaroita halvalla esimerkiksi Huuto.netistä?

Tähän kysymykseen saan perustajilta erinomaisen vastauksen ”arvon” määreen pohdinnan muodossa. Vastaus myötäilee hyvin samoja linjoja joilla omaa kulutustani suoritan. Tavaran hinta ei ole automaattisesti sama kuin sen arvo.

Toisin kuin huutokaupat, joissa pelataan perinteisen hinta/arvo taistelun eri puolilla, poistaa Netcycler hintakysymyksen yhtälöstä kokonaan ja jättää jäljelle vain ja puhtaasti pohdinnan arvosta.

”Se ei ole yleisesti hyvin määritelty suure. Esimerkkinä tästä:

jos tarvitsen metallisen paistinlastan, minulle käy mikä tahansa metallinen paistinlasta.
Jos ostan sen kaupasta se maksanee 20 euroa, jos taas löydän kirpputorilta, se maksanee noin 20 senttiä. Mikä on siis tämän tavaran arvo?

Eli, jos joudun sen ostamaan, sen vaihtoehtoiskustannus on 20 euroa ja jos satun sen löytämään kirpputorilta minua onnisti ja sain sen halvalla. Vaihtaminen on siitä hauskaa, että tätä ei tarvitse miettiä ollenkaan. Tavara jota ei enää tarvitse (josta voisi teoreettisesti saada kirpparilla tai vastaavassa muutaman euron) antaa mahdollisuuden saada tarvitsemani tavara ja säästää paljon rahaa.

Tähän liittyy oleellisesti hankkimiseen liittyvä vaiva – ostaminen on suhteellisen vaivatonta jos tietää kaupan mistä lasta löytyy, mutta silti aikaa menee. Jos taas saan lastan Netcycleristä ja voin vaihtaa sen vaikkapa jo lukemaani kirjaan (esim. joku pokkari) niin koen että saan lastan oleellisesti ilmaiseksi, ja voin maksaa postituksesta hieman, koska säästän vaivaa.”

Kysymys on siis tiukasti mietitty ja argumentti jatkuu sillä, että huutokauppa sopii parhaiten tavaroille, joilla on luontaista kysyntää ja joita on rajoitetusti saatavilla.

Konserttiliput ovat räikein esimerkki tuotteesta, jolla huutokaupoissa voi tehdä paljon voittoakin. Miehet miettivät, että tämä on myyjälle ihan kiva juttu, mutta ostaja jää helposti ihmettelemään suu auki, että lähti hinnannostatushuumaan mukaan.

Netcycler sopii parhaiten pienempimenekkisten, mutta tasan yhtä tarpeellisten tuotteiden hankintaan.

”Sitten jos etsii jotain ”perustuotetta”, esim. lastenvaunuja, ja kaikki kunnolliset vaunut käyvät, huutokauppa ei ole yhtä luonteva ostotapa, sillä huutokaupassa voi käytännössä huutaa vain yhtä vaunua kerrallaan.

Netcyclerin erityisominaisuus on se, että jostain tavarasta voi määrittää tarkan toiveen. Toiveen voi määritellä tavaran tuotetietojen eli parametrien avulla, esim. sininen poikien polkupyörä, pinnakoko 20. Kun tällainen pyörä tulee palveluun, Netcycler osaa yhdistää toiveen ja tavaran automaattisesti ja ehdottaa vaihtoja.

Huutokauppa ja myyminen ei sovellu kovin hyvin kavereiden, tuttujen ja työkavereiden kesken tapahtuvaksi – kuinka moni laittaisi kirjahyllynsä huutokauppaan työkavereille? Vaihtaminen ja lahjoittaminen on luontevaa ja kivaa tuttujen kanssa. Sitä ihmiset tekevät nytkin paljon. Netcycler tuo uuden luontevan tavan kertoa kavereille ja sukulaisille, mitä milloinkin on tarjolla.”

Juuri ne suurimmat kuluttajamassojen kierrätyksen esteet Netcycler on siis onnistunut poistamaan. Mutta mikä todella saa perustajien mielestä ihmiset kiinnostumaan Netcyclerista ja oikeasti käyttämään sitä?

“Lähes kaikilla meillä on kaapit ja varastot täynnä ylimääräistä tavaraa, jota emme enää käytä. Sitten toisaalta usein on hankittava jotain, mitä tarvitsisi.

Joissain tilanteissa, kuten lapsen saannin yhteydessä tarvitaan hyvinkin paljon tavaroita.

Netcycler kiinnostaa ihmisiä, koska omien tavaroiden hallinta on päivittäistä puuhaa lähes kaikille meistä, ja uusi tapa tavaroiden hankintaan ja niistä eroon pääsemiseen tuo relevantin ratkaisun jokapäiväiseen elämään.”

Olen samaa mieltä.

Millä ilmaispalvelua pyörittävä yritys elää?

Koponen ja Koskinen ovat nyt selkeästi toiveensa mukaisesti luomassa ilmiötä, jolla on mahdollisuus jättää jälki historiaan positiivisessa mielessä. Lisäksi toiminta on alueella jolla kaupallistaminen ei ole perinteisesti ollut aivan helppoa. Siksi tärkeä kysymys onkin, että mistä yritys saa tulot, jos palvelu itsessään on kerran käyttäjälle kokonaan ilmainen? Yrityksen lento on luonnollisesti kovin lyhyt, jos rahaa ei ala tulemaan.

Ratkaisu kaupallistamiseen on nerokkaasti löytynyt nykyisin vallitsevan “ilmaisen” ideologian pohjalta, joka laskee palvelun käyttökynnyksen melkein nollaan. Voin uskoa, että tätä tulomallia ja sen kannattavaksi saamista on saatu hetken miettiä.

Netcyclerin tulot muodostuvat oheispalveluiden pohjalta. Käyttäjä voi halutessaan hoitaa koko transaktion alusta loppuun täysin ilmaiseksi itse ja Netcycler toimii vain laajana kohtauspaikkana ja välittäjänä. Lisäpalveluita voi käyttää, jos haluaa luotettavuutta ja helppoutta toimintaan.

“Tarjoamme nyt integroitua postituspalvelua vaihtajille ja lahjoittajille: vastaanottaja maksaa postituksen Netcycleriin ja lähettäjä saa esimaksetun pakettikortin, jolla paketin voi lähettää ilman kuluja.

Meillä on tästä Itellan kanssa sopimus ja toimimme heidän palvelunsa jälleenmyyjänä ja saamme tästä osuuden.

Kuluttajille hinta on sama kuin postissa. Avasimme tämän noin kuukausi sitten ja tämä on lähtenyt hyvin liikkeelle. Myöhemmin tuomme mukaan uusia maksullisia lisäpalveluita.”

Tämä toimintamalli vaatii tietysti kannattaakseen erittäin laajan käyttäjäpohjan ja tästä syystä Saksan valloitusta ollaan pian aloittamassa. Suomen markkinat ovat liian pienet tähän tulomuotoon.

Suuria visioita

Netcyclerin sivuilla on nähtävillä yrityksen visio, jossa yhteiskunta yhä suuremmassa määrin siirtyy yksisuuntaisesta kulutuksesta enemmän kiertävään ja uudelleenhyödyntävään materiaalivirtaan. Kuluttajalla on tässä suuri osa.

Tämä tarkoittaisi samalla paluuta entisiin, jo pitkään unohduksissa olleisiin arvoihin, joita Suomessakin noudatettiin viimeksi ennen laajan massateollistumisen aikakautta.

Visio on hieno ja kunnioitettava, mutta sen toteutumiseksi kuluttajien päämassa on saatava innostumaan palvelusta, sillä hehän sitä krääsää eniten kaatopaikalle syytävät.

Todellisen ja kestävän yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen vaatii aikaa ja on erittäin haasteellinen urakka. Erityisesti muutosta on vaikea toteuttaa kulutuksen rintamalla, jossa valtavia summia syydetään siihen, että ihmiset saadaan haluamaan asioita joita he eivät tarvitse. Lähes viimeiset sata vuotta kehitys on ollut täysin päinvastainen siihen nähden, mitä Netcycler nyt pyrkii saavuttamaan.

Yritys voi kyllä toimia alkuunpanevana voimana, mutta sen on saatava paljon tukea muilta tahoilta asennemuutoksen aikaansaamiseksi. Uutuuden itseisarvosta on päästävä eroon.

Paninkin Juhan ja Jussin hieman selkä seinää vasten siitä, että uskovatko he todella suurten massojen innostuvan tällaisesta palvelusta ilman varsinaista pakkoa. Kulutus kun on tätä nykyä länsimaissa se kaiken muun ylittävä hyve.

“Hyvä kysymys!

Itse olen sitä mieltä, että yrittäjän pitää luottaa visioonsa ja toimia sen mukaisesti epäröimättä. Tulevaisuudessa sitten voidaan arvioida kenen visiointi osui oikeaan, ja saatiinko jotain aikaiseksi.

Visiomme on toisaalta paluuta entisiin arvoihin, mutta toisaalta silkkaa optimointia:

• uusiokäyttö eli tavaroiden kierrätys on tehokkainta,
• sen jälkeen tehokkainta on materiaalien kierrätys.

Internet mahdollistaa tiedon (kenellä tarvitsemani tavara on – kuka tarvitsee minun tavaraani) levittämisen tavalla, joka ei aikaisemmin ole ollut mahdollista.
Suuret massat innostuvat kun palvelu on relevantti (eli antaa toimivan ratkaisun käytännön elämään), on helppo käyttää, ja kaveritkin käyttävät.
Olen itse tehnyt muutaman kymmentä vaihtoa (esim. DVD-boxi vaihtui juhlakenkiin pojalle, kirja jonka olen lukenut kirjaan jonka halusin lukea, lastenvaunut polkupyörään, jne., esimerkkejä on lukuisia).

Kun tähän vaihtamiseen pääsee sisälle, se on hyvin luonnollista ja logistisesti helppoa.

Itse verkkopalvelun eteen meidän pitää tehdä vielä paljon töitä – näinkin uudenlaisen asian tekeminen sellaiseksi, että kuka tahansa voi sitä käyttää suoralta kädeltä ilman vaikeuksia vie oman aikansa, ja työ on vielä kesken.

Kulutusta kieltämättä ihannoidaan, mutta myös vastakkaista trendiä on nähtävissä. Ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta viestitään mediassa paljon, ja se on omiaan muuttamaan asenteita. Hallitukset ovat sitoutuneet kasvihuonepäästöjen hillitsemiseen, ja pitkällä aikavälillä tämän luulisi siirtyvän myös kuluttajien ohjaamiseen mm. verojen ja vähennysten avulla.

Tuntuu siltä että yhä useampi haluaa ottaa ympäristöasiat edes jollain tavalla huomioon elämässään. Toisaalta ei ole yhtä “suurta massaa” vaan on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla Noin neljännes ihmisistä ottaa ekoasiat hyvinkin tosissaan. Me emme kuitenkaan halua rajoittua vain ekoihmissegmenttiin.

Haluamme Netcyclerin olevan palvelu, jonka avulla voi vihertää omaa elämäänsä helposti ilman sen suurempaa vaivaa, siten että se on kivaa ja taloudellisesti hyödyllistä.
Jos ekoilu ei kiinnosta ollenkaan, palvelun avulla voi kuitenkin säästää rahaa ja vaivaa.”

Herrat myös painottavat, että vaikka yrityksen esittelemä visio kestävämmästä maailmasta kuulostaakin enemmän yhteiskunnalliselta paatokselta kuin varsinaisesti yrityksen tulevaisuudenkuvalta, on tavoite hyvin aito.

Heidän mukaansa Netcycler tekee kaikkensa, että se tulee olemaan oleellinen osa tätä visioitua yhteiskuntamuutosta.

“Jos tulevaisuudessa voi todeta että olemme olleet luomassa visiomme mukaista kestävämpää materiaalivirtaa ja saaneet merkittävän osan nykyisen lineaarisen materiaalivirran arvosta, niin sepäs olisi hienoa.”

Netcycleriin voit tutustua tästä linkistä.

Sain kertakorvauksen Netcyclerilta palveluun tutustumisesta ja objektiivisesta kerronnasta. Yksikään linkki tässä artikkelissa ei tuota Saiturille tuloa.

Aloittelen tässä 3 viikon kesälomaani pikkuhiljaa ja selailen nettiä mukavassa rauhassa samalla kun kaupunki valmistautuu nukkumaan.

Löysin selailuni yhteydessä hieman buddhalaista elämänviisautta, jota jokaisen kannattaa miettiä vähän pidempäänkin.

Listan asiat kuulostavat tietenkin itsestäänselvyyksiltä, mutta sen ei pidä antaa hämätä.

Vaikka jokainen näistä ohjeista varmasti käy järkeen, on niiden toteuttaminen tosielämässä todellisen yrittämisen takana ja siksi on aina välillä hyvä muistuttaa itseä niiden olemassaolosta.

Jackson Brownin Elämän pieni ohjekirja listaa noin 500 pientä oivallusta elämästä, joilla voit muuttaa omaa ympäröivää maailmaasi parempaan suuntaan. Tähän listaan kuitenkin vain 18 elämänohjetta, jotka ovat kiertokirjeenä kulkeneet ympäri digitaalista maailmaamme jo vuodesta 1999. Olkaa hyvä.

1. Ota huomioon, että suuri rakkaus ja suuret saavutukset pitävät sisällään suuren riskin.
2. Kun epäonnistut, älä unohda sen opetusta!
3. Seuraa kolmen K:n ohjetta:
   1. Kunnioita itseäsi
   2. Kunnioita muita
   3. Kanna vastuu teoistasi
4. Muista, että joskus se, että et saa haluamaasi, voi olla uskomaton onnenpotku
5. Opettele säännöt, että voit rikkoa ne kunnolla
6. Älä anna pikkuriidan tuhota hyvää ystävyyttä
7. Kun huomaat tehneesi virheen, pyri korjaamaan se välittömästi
8. Vietä hetki aikaa yksin joka päivä
9. Ota muutos avosylin vastaan, mutta älä päästä irti arvoistasi
10. Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus
11. Elä hyvä, kunnioitettava elämä. Sitten kun olet vanha, voit muistella menneitä ja nauttia siitä toisen kerran.
12. Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta
13. Riidellessäsi rakkaiden kanssa, riidelkää vain riidan aiheesta, älkää kaivelko menneitä.
14. Jaa tietoasi. Sitä kautta saavutat kuolemattomuuden.
15. Ole hellä luonnolle
16. Mene kerran vuodessa jonnekin jossa et ole koskaan ollut
17. Muista, että paras ihmissuhde on sellainen, jossa molemminpuolinen rakkaus on suurempi kuin molemminpuolinen tarve
18. Mitaa menestystäsi sen kautta mistä jouduit luopumaan saavuttaaksesi sen