Tarkan Markan Markus kirjoitti hiljattain artikkelin pakollisten menojen käsitteestä ja siitä onko niitä todellisuudessa olemassakaan. Artikkeli on hyvä, koska se herätti keskustelua näiden kulujen välisestä rajasta.

Minutkin se sai liikekannalle filosofoimaan. Kyse on niin keskeisestä säästämisen teemasta, että ei sitä voi jättää käsittelemättä; olisi itse asiassa pitänyt jo aiemmin.

Ovatko ne kulut pakollisia vai eivät?

Vesitän koko jutun heti alkuunsa toteamalla, että totuus tähän kysymykseen löytyy mielestäni jostakin kysymyksen välimaastosta.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa eläjällä tulee aina olemaan tiettyjä kuluja. Se ei kuitenkaan oikeuta käyttämään tätä tosiasiaa tekosyynä siihen, että mitkä- ja miten suuret kulut tahansa olisivat oikeutettuja. Myös niin sanotut pakolliset kulut ovat vapaaehtoisia tiettyyn pisteeseen asti, itsestäänselvästi. Mutta mihin pisteeseen?

Kaikista kuluista on mahdollista nipistää paljonkin pois, vaikka miten aluksi luulee, että se on omalla kohdalla mahdotonta. Kyse on ainoastaan siitä, mihin voi elämässään tyytyä. Kulujen pienentämisen sivuvaikutus nimittäin väistämättä on vähäisempi materiaalinen luksus.

Se mitä pakollisten ja vapaaehtoisten kulujen jaottelulla mielestäni enemmän haetaan on nimenomaan halujen ja tarpeiden erottelu, jota Markus ja moni muu on myös käsitellyt ja johon myös itse tulen palaamaan. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että mikäli haluaa säilyttää edes rippeet länsimaisesta elämäntavasta, muodostuu kuluja pakostakin.

“Pakollisia” kuluja

Nyky-yhteiskunnan jäsenelle löytyy tiettyjä kuluja, joista ei kokonaan eroon pääse millään heittäytymättä leikistä pois. Täydellinen irtautuminen tulee suuremman sosiaalisen ja ajankäytöllisen hinnan kanssa kalliimmaksi, kuin mitä niistä hyötyy (jos tavoite on pysyä menossa mukana). Vaiva alkaa olla liian suuri, jos tulot muuten riittävät.

Asuminen. Jossakin on asuttava, totta. Asumiskuluista pystyy kuitenkin karsimaan merkittävästikin, joista esimerkkeinä voidaan mainita vuokra ja lainanhoitokulut. On nimittäin täysin itse päätettävissä millaisella alueella, kuinka uudessa ja miten suuressa asunnossa asuu. Kyse on siis turhamaisuuden ja mukavuudenhalun asteesta.

Jos laina painaa päälle ja marttyyrimieliala iskee velkavankeudesta, niin kyllä sen asunnon voi myydä ja lainasta päästä eroon. Sen jälkeen voi miettiä uudelleen, että meneekö halpaan vuokrakämppään vai ottaako pienemmän lainan pienempään asuntoon. Valinta on aina sinun.

• Maltillinen säästö. Muuta hieman pienempään kämppään, halvemmalle alueelle ja kauemmaksi keskustasta. Hintataso tippuu roimasti, mutta asumismukavuudesta ei välttämättä tarvitse tinkiä niin paljon kuin luulet.
• Kunnon kituuttaja. Muuta kimppakämppään. Esimerkiksi Saksassa soluasuminen edes kolmekymppisten aikuisten kesken ei ole mikään harvinaisuus. Opiskellessani asuin itse tällaisessa kämpässä, eikä siinä valittamista ollut (puolet kämppiksistäni olivat työssäkäyviä aikuisia; meitä asui yhteensä kuusi). Olimme kuin perhe, mutta hyvässä mielessä. Asenne tässä ratkaisee. Oikeilla perheillä tilanne on tietenkin astetta ongelmallisempi, mutta valinnanmahdollisuuksia löytyy silti.

Sähkö ja lämmitys. Yksi vaikeimmista kuluista, josta on vaikea eroon päästä, ilman että elämä taantuu kivikaudelle. Jotain voi silti tehdä.

Jo asuntoon muuttaessa on hyvä selvittää, että tuleeko sähkö taloyhtiön tekemällä yhteissopimuksella vai onko se jokaisen asukkaan itse kilpailutettavissa. Tällä on suurehko vaikutus sähköstä maksamiisi kuluihin. Kannattaa myös varmistaa, että lämmitys tapahtuu kaukolämmöllä.

Valoja-, eikä muita elektronisia laitteita kannata huvikseen pitää päällä tai valmiustilassa jos niitä ei moneen tuntiin käytä. Kun kaikki kodin laitteet ovat yhtä aikaa päällä, kuluu sähköä valtavia määriä turhaan.

• Maltillinen säästö. Kilpailuta sopimuksesi (esimerkiksi Kilpailuttaja.fi* ja Energiamarkkinavirasto). Pidä huoli siitä, että et koskaan muuta asuntoon, jossa on sähkölämmitys.
• Kunnon kituuttaja. Jos asut kerros-, tai rivitalossa, ovat vaihtoehdot vähissä. Lisäsäästöä toki voi tuoda muun muassa energiansäästö- ja LED-lampuilla. Kilpailutuksen ja energiansäästön lisäksi ainoa keino on muuttaa pienempään kämppään. Jos asut omakotitalossa, on lähinnä mielikuvitus rajana. Esimerkiksi vettä ei tarvitse lämmittää sähköllä tai öljyllä, eikä edes puulla. Vanhempieni luona isä on hoitanut kevät – syksy aikavälin vedenlämmityksen aurinkovoimalla. Katolla on yksi paneeli, jota kautta lämmitys- ja suihkuvesi kulkee varaajaan. Systeemi toimii jopa pilvisellä säällä ja on käytännössä ilmainen. Vesi on kiehuvan kuumaa kautta linjan. Järjestelmä on rakennettu ylijäämäosista, ja näyttää aivan samalta kuin mikä tahansa aurinkopaneeli (sähköä tuottavat paneelit ovat eri asia).

Vesi. Kerrostalossa vesimaksuissa säästö on todella ongelmallista, koska trendi on, että maksu on kaikille sama kulutuksesta huolimatta. Kaikki kuitenkin tietävät, että vedessä säästää, kun sitä ei turhaan lotraa menemään.

• Maltillinen säästö. Jos taloyhtiössäsi on erilliset mittarit joka taloudelle, näkyy veden säästö konkreettisesti myös lompakossa (vaikka ei olisikaan, on tuhlaus aina typerää).
• Kunnon kituuttaja. Porakaivo tuottaa ilmaista vettä tästä ikuisuuteen. Kaivon tekeminen tosin on kallista lystiä. Aito erakko tietenkin muuttaa lähteen äärelle ja hankkii vetensä sitä kautta; ilmaiseksi.

Ruoka. Yksi suurimmista kuluista ja Suomessa infernaalisen kallis menoerä on ruoka. Kalleus ja kulut ovat tässäkin kuitenkin täysin valinnainen tekijä ja edelleen, riippuu täysin siitä mihin voit tyytyä. Se mitä moni ei kuitenkaan käsitä on, että ruoan hinnassa säästämällä ei välttämättä tarvitse karsia laadusta tippaakaan.

• Maltillinen säästö. Heitä ne ruokabrändit romukoppaan ja avaa silmät. Samat valmistajat valmistavat niin halpa- kuin brändituotteetkin, mutta eri pakkaukseen. Ainoa mikä useimpia tuotteita todellisuudessa erottaa, on markkinointibudjetin määrä. Ei mene kauaa, että opit tunnistamaan mitkä halpatuotteet ovat huippulaatua ja mihin ei pidä koskea pitkällä tikullakaan. Tällä tekniikalla säästää kuitenkin järjettömiä summia, jos sitä vain noudattaa. Ruokateollisuus on todella pitkälle alihankintabisnestä, jossa monen eri tuotemerkin tuotteet valmistetaan keskitetysti muutamassa isommassa tehtaassa.
• Kunnon kituuttaja. Todellinen säästäjä tietenkin halpatuotteiden ahkeran käytön lisäksi myös kasvattaa ruokansa itse… olettaen että asuu vaikkapa rivitalossa tai omakotitalossa.
• Extreme -säästäjä. Ei ruoasta tarvitse maksaa. Dyykkaaminen on yllättävän yleinen toimeentulokeino pienituloisimpien keskuudessa; joskin alati vaikeutuva, koska kaupat entistä enemmän tekevät roska-alueistaan lukittuja. Koska kyseessä on kuitenkin todellinen viimeisen pisteen toimeentulokeino useimmille sitä harrastaville ihmisille, en missään tapauksessa suosittele sitä vain siksi, että se on säästeliäs elämäntapa. Parempi jättää tämä mahdollisuus sitä todellisuudessa tarvitseville. Kyseessä ei silti ole mikään häpeällinen keino, sillä kaupat heittävät täysin myyntikelpoista kamaa menemään tonneittain joka päivä. Myös muut kuin elintarvikkeet kelpaavat dyykattavaksi ja vaikkapa asuntoremontin jäljiltä roskalavoilta tekee usein rahanarvoisia löytöjä (mitä rikkaampi alue, sen todennäköisemmin).

Vaatteet. Suomessa ei alasti pitkään selviä. Vaatteilla on myös yllättävän suuri merkitys sosiaalisen statuksen luonnissa ja ylläpidossa, joka tietyissä ammateissa on melkeinpä pakko olla tarpeeksi hyvällä tasolla. Suurimmalla osalla työväestä ei kuitenkaan vaatetuksella ole kovin suurta merkitystä työnteon suhteen, jolloin mahdollisuus säästöjen tekemiseen on suuri. Henkilökohtaisesti säästän vaatteissa ostamalla harvoin, mutta laadukasta. Toki voi ostaa myös harvoin ja halpaa, mutta sillä on taas oma kirjoittamaton hintansa.

• Maltillinen säästö. Ostat vaatteesi esimerkiksi minun tyyliini; harvoin ja laadukasta. Tällöin yksi vaatekappale kestää käytössä vuosia, eikä sitä juuri ulospäin näe.
• Kunnon kituuttaja. Hankkimalla vaatteet käytettyjen vaatteiden liikkeestä, kirpputoreilta ja huuto.netistä säästät paljon. Löytöjä on kohtuullisen helppo tehdä. Joku tätä harrastava voisi asiaa kommentoida.

Lopputulema

Eiköhän se nyt tullut jo kaikille selväksi, että jokainen ihmiselon kuluerä on vapaaehtoinen jossakin määrin. Samalla kuitenkin tiettyjen kulujen äärimmäinen karsinta käy jo itsestään työstä, eikä täten välttämättä tuo sitä lisäarvoa mitä aluksi luulisi.

Olen periaatteessa Markuksen kanssa samaa mieltä siitä, että ei sellaista ole olemassakaan kuin pakollinen kulu. Jatkan tätä ajatusta lisäksi sillä, että pystyäkseen pitämään elämän nykystandardeilla ihmisarvoisena, on johonkin kulutasoon silti tyydyttävä. Useimmilla meistä tuo pakollisten kulujen taso vain on niin kovin paljon korkeammalla kuin mitä sen tarvitsisi olla, jos vain hieman näkisi vaivaa muutoksen aikaansaamiseen.

Myönnän itsekin syyllisyyteni tähän. Se on ainakin omalla kohdallani silti täysin tietoinen valinta ja tekosyyt ovat vähissä. Säästän jo omiin tarpeisiin nähden tarpeeksi ja olen virtaviivaistanut kuluni oleellisimmilta osin.

Vähän aikaa sitten lanseeraamallani 10 000 euron säästöhaasteella pyrin karsimaan vielä lisää läskiä kuluistani pois.

Miten on sinun laitasi? Tunnustatko piehtaroivasi totaalisen tarpeettomissa kuluissa vain siksi, että et viitsi korjata asiaa?

No related posts.

Kirja ei ihan turhaan kehu olevansa sijoittajan itsepuolustusopas eikä kirjan mainoslause “Tätä sijoituskirjaa salkunhoitajat, meklarit ja sijoitusneuvojat eivät halua sinun lukevan!” voisi paremmin osua kohdalleen, se nimittäin tekee juuri kuten lupaa ja kertoo sinulle miksi 90 % kaikesta sijoituspelleilystä on puppua.

Kirjan lukemiseksi ja ymmärtämiseksi ei vaadita yliopistotutkintoa, vaikka muutama hienostotermi siellä vilahtaakin. Ydinsanoma tulee niin pontevasti ja tehokkaasti esille, että kirjaa voi tituleerata sijoittamisen kansantajuiseksi aapiseksi.

Sanoma on kirkas kuin kesätaivas; päivätreidarit, rahastokauppiaat ja osakeanalysaattorit puhuvat vain lämpimikseen ilman minkäänlaisia näyttöjä menestyksestä, kun taas sijoittamistaan kuolettavan tylsästi harrastavat indeksisijoittajat pesevät ammattilaiset tuloksillaan mennen tullen. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Marko tarjoaa tähän mystiseen ongelmaan vastauksen.

Marko opastaa lukijan sijoittamisen saloihin, kuten päiväkaupankäyntiin, osakepoimintaan, aktiivisiin rahastoihin ja kaikkeen muuhun sijoittamisen perusteisiin liittyvään. Kirja ei tyydy pelkästään kertomaan, että mitä nämä kaikenlaiset sijoitustyylit pitävät sisällään, vaan antaa tulta munille ja täräyttää niiden kaikkien olevan yhtä tyhjän kanssa ja periaatteessa verrattavissa taikauskoon… kun vertaa siihen, että indeksisijoittamisella pääsee samaan tulokseen ilman stressiä ja vaivaa.

Vaikka kirjan argumentit pohjautuvat tiukasti tieteelliseen tutkimukseen, ei pidä pelätä, että Paras sijoitus* olisi tylsä kirja. Täysin päinvastoin. Jos olet aloitteleva sijoittaja ja haluat löytää ymmärrettävän sijoituskirjan, joka kertoo kaunistelematta ja turhia kiertelemättä mistä sijoittamisen maailmassa todella on.

Esimerkiksi aktiivisesta rahastosijoittamisesta Erolalla on paljon sanottavaa, ja syystäkin. Marko tuo esiin toinen toistaan masentavampia tutkimustuloksia joiden mukaan osakerahastot voittavat indeksinsä samalla todennäköisyydellä kuin peluri rulettipöydässä.

Kieltämättä kirjan lukemisen jälkeen tuli hieman tyhjä olo, että tässäkö tämä oli? Näin siksi, että loppupäätelmä on niin kuolettavan yksinkertainen; sijoita indeksirahastoihin tasaisella tahdilla ja jätä kaikki muu sijoitusmoska talousuutisista, osakevillityksistä ja trendeistä unholaan.

Vaikka kirjan lopputulema on hyvin yksinkertainen, se ei ole teoksen pääpointti. Kirjan pääajatus on tutustuttaa sinut niihin syihin miksi kirja päätyy niin kovasti indeksisijoittamista kannattamaan.

Kirja on saatavilla tietenkin kirjastoissa ja ostettavissa omaksi muun muassa täältä.

No related posts.

Tänä vuonna aion pitää itseni varpaillani asettamalla kovan säästötavoitteen; 10 000 euroa.

Jotkut miettivät samantien, että jos kerran kuluarvion olen tehnyt, ei tässä ole mitään ongelmaa, vaan tiedän jo valmiiksi, että tulen tavoitteeni saavuttamaan. Asia ei ole näin. Nyt on kyse Extreme -säästämisestä, jossa vaaditaan hermoja, tarkkuutta ja vähän tuuriakin.

Päätin testata, että paljonko tuosta arviosta voisin vielä nipistää. Ruudulla ennuste näyttää siltä, että haasteen voi nykytuloilla jopa läpäistä.

Todellisuus on kuitenkin aina toisenlaista, ja on suuri todennäköisyys, että tuohon summaan en ihan pääse. Sen yrittämisestä tulee silti mielenkiintoista. Säästösumma on useita tuhansia euroja enemmän kuin olen koskaan saanut yhdessä vuodessa kasaan. 10 000 on kova saavutus suurempituloisellekin, ottaen huomioon kotimaamme hintatason.

Päädyin tähän haasteeseen piiskatakseni itseäni eteenpäin tulojen kasvatuksen saralla ja toisaalta testatakseni omia oppejani tosielämässä. Julkistamalla tavoitteen luon itselleni lisäpainetta, koska teitä lukijoita kuitenkin on muutamia tuhansia.

Voin paljastaa sen suoralta kädeltä, että tuloni ovat alle suomalaisen (virallisen) keskitulon; reippaasti. Turha kai sitä piilotella on.

Kerron tämän siksi, että sinä hyvä lukija, osaisit suhteuttaa tavoitteeni oikein. Kyllä; ikäiselleni ja taustani omaavalle henkilölle tuloni ovat surkeat, mutta minkäs teet. Muutosta tähän haetaan. Osatavoitteena on nimittäin on myös kasvattaa tuloja, jolloin tavoitteen saavuttaminen ei ole enää mikään ongelma.

En ryhdy tähän kokeiluun kerskaillakseni – koska mitään kerskailun aihetta ei ole – vaan näyttääkseni, että se on täysin mahdollista (ainakin teoriassa) normaalin suomalaisen tuloilla kunhan vain keskittyy tavoitteeseen tarpeeksi hyvin. Tällä tavalla ehkä sinäkin saat motivaatiota tapojen muuttamiseen.

Ainakin tulemme vuoden mittaan näkemään mistä kana pissii, ja jos emme sitä pääse todistamaan, niin hyvänä kakkosena pääsemme näkemään livenä sen, onko säästötekniikoistani mihinkään.

Tietenkin tavoitteelle on asetettava muutamia sääntöjä ja ehtoja:

- Säästöt voivat kertyä ansiotulojen lisäksi kiinteän omaisuuden myynnistä ja muista lisäansioista

- Aiempia säästöjä ei saa käyttää paikkaamaan vuoden aikana tapahtuvaa kulutusta ja menopiikkejä, vaan kulutus on oltava ennakoivaa nollasummapeliä. Näin saadaan todellinen kuva säästöistä, joita tuloista on mahdollista saada aikaan

- Säästöt laitetaan kokonaisuudessaan sijoituksiin

- Lomarahat ja mahdolliset bonukset lasketaan mukaan tavoitesummaan, koska ne kuitenkin ovat palkan osa

- Tavoite on oltava täynnä 31.12.2010

- Elämän on kuitenkin jatkuttava normaalin rajoissa, koska kituuttaminen ei ole osatavoitteena. Pyrin siis elämään käytännössä kuten nytkin, mutta pitäen “turhia” menoja entistä kovemmin silmällä

Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo, koska näin tiukka tavoite tuhoutuu tehokkaasti, jos jokin pienikin yllättävä meno iskee, jota ei voi välttää.

Näin sen aion tehdä

1) Kulujen armoton seuraaminen ja ennakointi. Olen jo aiemmin saanut hyviä tuloksia aikaan, en niinkään seuraamalla menojani, vaan ennakoimalla ne ja pysymällä menosuunnitelmassa. Toki tähän liittyy olennaisena osana menojen seuraaminenkin, mutta se on lähinnä homman sivutuote.

Minulle on tullut jo vuosien harrastuneisuuden johdosta tavaksi säästää kaikki kuitit. Jos kuittia ei jostain syystä saa, laitan menoerän muistiin jonnekin. Ennen kuin kokeilet, et voi uskoakaan miten nopeasti pienimmät ostoksesi ovatkin yhtäkkiä suurin kuluerä.

Idea ei ole kieltää esimerkiksi karkkeja, kahveja ja työpaikkalounaita kokonaan, vaan asettaa niille tietty raja, joka tietysti tähänkin asti on ollut, mutta turhan löysällä.

Tässä pieni esimerkki näistä pikkumenoista kokonaisuutena vuodelta 2009 näyttääkseni miten helposti pienistä kertaeristä kertyy yllättävän suuria summia:

- Karkit 139 €

- Sähkö 115 €

- Puhelut 136 €

- Parturi 120 € (puolet ajasta isäni leikkaa hiukseni)

- Lounaat ulkona 649 €

- Ajanviete 558 €

Esimerkkikuluissani selvä normaalista poikkeava piikki löytyy työpaikkalounaista, joihin tänä vuonna tulen kiinnittämään suurempaa huomiota. Yhteensä menoseurantani koostuu 26:sta erästä, joten tässä todella oli vain pieni osa.

Kuluja ei voi kokonaan karsia pois, enkä missään nimessä haluakaan. Jonkin verran näissä suurimmissa “turhuuksissa” on kuitenkin läskiä, joista voi helposti karsia.

2) Maksan aina itselleni ensin. Tarkemmin ottaen, laitan säästösummat sijoituksiini sen jälkeen kun “pakolliset kulut” on maksettu. Sen jälkeen elän kuin luottokorttia ei olisi keksittykään. Minulla on aina tietty minimisumma 500 €, joka on vähintään jäätävä joka kuukausi säästöön. En kuitenkaan laita säästöön enempää kuin todella pystyn, koska jos vedän talouden liian tiukalle vain saadakseni kiintiön täyteen, on epäonnistuminen varmaa. Hieman on oltava löysää käytössä.

Markus Ossi on sivunnut tätä tekniikkaa blogissaan.

3) Vuokra- ja talouskulut. Tämä onkin vaikea pala, koska elintasosta en todella halua lähteä tinkimään tavoitteen saavuttamiseksi. Jos nimittäin haluan asumiskuluja pienentää, tarkoittaa tämä selvästi pienempään asuntoon muuttamista. Tämä ei toisaalta ole realistinen vaihtoehto, koska ihmisarvoinen asumus Tampereella kahdelle hengelle vaatii aikalailla saman summan joka nyt kuluihin menee. Henkilökohtainen vuokran osuuteni on tällä hetkellä 344 euroa.

Jos kuitenkin tähän päädytään, ei ole temppu eikä mikään puristaa ylimääräistä 100 euroa säästöön alentuneiden vuokrakulujen johdosta.

Internet -yhteys kuuluu osana nykyistä pakettia, joten tämän arvo itsessään on noin 20 – 30 euroa.

Sähköstä en enää pysty säästämään.

4) Säästän ruoassa. Ruoka on ehdottomasti yksi suurimmista kulueristä, joten siihen on kiinnitettävä huomiota.

Tämän toteutan käyttämällä runsaasti halpamerkkien tuotteita ja syömällä mahdollisimman tuoretta ja vähän prosessoitua ruokaa. On nimittäin kiistämätön tosiasia, että prosessoitu ruoka ja puolivalmisteet tulevat kalliiksi.

5) Syön töissä eväitä. Tätä nyt toteutan jo muutenkin, mutta viime vuoteen nähden hommassa on petrattavaa aika paljon. Joka kerta kun syön eväitä “ostolounaan” sijaan, säästän noin 4 – 10 euroa, riippuen siitä olisinko vaihtoehtoisesti hankkinut lounaani kaupan kylmätiskiltä vai ylikalliista lounasruokalasta.

Kaikenkaikkiaan eväslounaani – joka siis on täysipainoinen ja vitamiinipitoinen ateria – maksaa minulle noin 0,5 – 2 euroa, riippuen tietenkin siitä mitä on tullut kokattua. Periaatteessa siis käytän koko päivän ruokiin sen mitä kollegani käyttävät yhteen ateriaan (suurin osa heistäkin kyllä syö eväitä ja itse asiassa minä olen ollut se tuhlaajapoika).

6) Teen ruoan useaksi päiväksi kerrallaan. Tämä on hyvin tehokas menetelmä ruokakulujen karsinnassa, koska se vähentää kauppavisiittien määrää merkittävästi. Tietenkin, mitä harvemmin kauppaan eksyy, sen vähemmän mukaan tarttuu kaikenlaista pikkupurtavaa, joka kuin varkain koriin eksyy.

7) Ostan alennustuotteita aina kun mahdollista. Tämän luulisi olevan itsestäänselvää jo muutenkin. Pyrin hankkimaan kaiken mahdollisen – niin elintarvikkeet kuin elektroniikan ja muut tuotteet – alelaareista ja tarjousten perusteella, tosin nekin vain silloin jos tuotteille on tarvetta.

8) Ravintolaillalliset laihdutuskuurille. Vaikka ravintolaillalliset ovat hienoja elämyksiä, ovat ne tässä maassa hirvittävän kallis kokemus, josta on kahden henkilön vaikea selvitä alle 80 euron laskulla (riippuen tietenkin ravintolan tyypistä).

Koska en ole täysin avuton kokki, aion valmistaa viikonloppuilloiksi juhlavia aterioita viinipullon kera. Näin säästyy vähintään puolet siitä summasta, mitä kuluisi ravintolaan.

9) Käytän julkista liikennettä. Vaikka Suomen julkinen liikennekin taitaa olla maailman kalleimpiin kuuluvaa, tulee se silti halvemmaksi kuin oman auton käyttö. Niin kauan kuin asun Tampereen keskusta-alueella, ei tämä taktiikka tuota minkäänlaisia ongelmia.

Vaikka inhoan pitkien matkojen matkustamista bussilla tai junalla, inhoan niitä vielä enemmän henkilöautolla ajaen. Tämä yksinkertaisesti siksi että henkilöautossa en voi esimerkiksi nukkua, lukea tai katsoa elokuvaa. Niinpä julkinen liikenne on sitten kuitenkin minun juttuni. Kolmen kuukauden lippu TKL:n paikallisbussiin kustantaa minulle 115 euroa.

Kaukoliikenne on järjettömän kallista; kalliimpaa kuin henkilöautolla ajaminen, mutta koska itse teen pidempiä matkoja verrattain harvoin, on rahallinen hyöty kohdallani selvä.

Koska minulla ei ole autoa, säästän öljynvaihdoissa, renkaanvaihdoissa, korjauksissa, vakuutuksissa ja monissa muissa kuluissa. Jos välttämättä tarvitsen henkilöautoa tai pakettiautoa, kuten aina välillä käy, yksinkertaisesti vuokraan sellaissen.

Olen aiheesta jo aiemmin vaahdonnutkin.

10) Säästän viihteessä. Vaikka moni tässä vaiheessa kuvittelee minua jo hulluksi munkiksi, joka elää yksin jossain teltassa keskellä metsää syöden pettuleipää, ei tämäkään kohta tule tuottamaan ongelmia.

Monet maksavat viihteestään satoja, jopa tuhansia euroja vuodessa puhtaasti vain siksi, että eivät halua vaivautua tutkimaan ilmaisia ja halpoja vaihtoehtoja.

Esimerkiksi elokuviin voi mennä tarjouspäivinä. Elokuvia voi myös lainata kirjastosta tai vuokraamosta tai yllättäen katsoa vaikka telkkarista. Pakko ei ole ostaa.

Baariin ei ole pakko mennä iltaa viettämään; itse asiassa vastustan baarittelua siksi, että vihaan sitä hirveää mekkalaa, jossa ei voi minkäänlaista keskustelua harrastaa… varsinaiset ryyppyreissut tietenkin on sitten asia erikseen.

Hauskaakin on kuitenkin pidettävä, koska muuten elämästä katoaa ilo. Joskus hauskanpito maksaa rahaa, paljonkin, mutta se ei haittaa, koska tähän on erikseen varattu raha.

11) Kirjoitan blogia ja opiskelen henkilökohtaisen taloudenpidon aiheita. Yksi suurin syy miksi ylipäätään Saituri on olemassa on se, että oppisin itse järkevämmäksi kuluttajaksi ja tehokkaaksi rahan käyttäjäksi. Paljon onkin jo tullut opittua erilaisista ilmiöistä aiheeseen liittyen, mutta matkaa on vielä paljon jäljellä.

Blogin kirjoittaminen auttaa pysymään keskittyneenä tavoitteeseeni.

Yhteenveto

Koko projektin ydin on se, että en tuhlaa rahaa typeriin asioihin, joilla ei elämäni kannalta mitään merkitystä, eivätkä tuota mitään lisäarvoa. Uskallan väittää, että tätä ohjenuoraa aidosti noudattamalla voin tavoitteeni saavuttaa. Jos jostakin ei ole hyötyä tai iloa pitkälle tulevaisuuteen, sitten en sitä osta. Kaikki ostokset ja kuluttaminen on nähtävä tietynlaisina sijoituksina.

Kun listaa katsoo, niin sehän koostuu iänikuisista säästöstereotypioista. Tämä johtuu siitä, että säästäminen ja tavoitteiden saavuttaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Se vaatii ainoastaan hieman tahdonvoimaa ja halua.

Totta on, että joitakin välittömiä tyydytyksiä joudun jättämään pois tai reilusti vähentämään (kuten esimerkiksi lounasruokailut ja kaljan kittaaminen baareissa), mutta vuoden jälkeen olen sellaisessa pisteessä taloudellisessa tilanteessani, josta suurin osa suomalaisista jatkaa vain uneksimista. Tavoitteeni ja unelmani ovat tämän jälkeen askeleen lähempänä toteutumista.

Annan tilannepäivityksiä tavoitteen saavuttamisesta ja keinojen toimivuudesta vuoden mittaan.

Mikä sinun tavoitteesi on? Miten aiot siihen päätyä ja mikä siihen motivoi? Anna kommenttia ja kerro omista kokemuksistasi.

Related posts:

1. 5 euron digiboksi

Kyseessä on Tieteen Kuvalehden* promootio. Tämä tarkoittaa, että samaan hintaan (4,90 €) tuon Digi-TV vastaanottimen kanssa tulee mukaan kaksi seuraavaa Tieteen Kuvalehteä.

Onko tässä koira haudattuna?

Tarjoukseen tarttuminen on yksinkertaista, eikä siihen ole haudattuna mitään kummallista.

Sen jälkeen kun olet kahden ensimmäisen lehden laskun, eli 4,90 € maksanut, noin kuukauden päästä tilaajalahja lähetetään sinulle.

Mikäli et halua lehden tilausta jatkaa niitä kahta numeroa enempää, muista perua tilaus viiden vuorokauden sisällä viimeisen numeron ilmestymisestä.

Lahja tulee sinulle silti, koska se sisältyy tarjoukseen.

Kannattaa toki harkita itse lehteäkin. Meidän perheessä se on ollut jo parin vuosikymmenen ajan suosittua lukemista. Lehti siis tulee synnyinkotiini, joten tähän tarjoukseen pystyin itsekin tarttumaan.

Digi-TV tarjoukseen tästä*.

Vaihtoehto

Samaan aikaan vaihtoehtotarjouksen on ahkeralle ulkoilijalle muuten sama tarjous, mutta tilaajalahjana toimii Soft shell -takki tai Power of the Planet DVD -sarja. Hinta on 5,90 euroa.

Soft shell ja DVD -tarjoukseen voi tarttua täällä*

Related posts:

1. 10 000 euron säästöhaaste

Ongelmaan on hyvin järkevä selitys ja ratkaisukin on suhteellisen helppo. Ei tarvita kuin yksi asia, ja se on jatkuvan velanoton kierteen julma katkaiseminen. Niin yksinkertainen toimenpide kuin tämäkin on, on se silti asia joka tuntuu viimeiseksi käyvän mielessä, kun ongelmiin päädytään.

Haluatko aikuisten oikeasti raha-asiasi kondikseen?

Ellet sinä, hyvä ihminen, ole valmis lopettamaan velaksi elämistä kokonaan ja opettele kuluttamaan vähemmän kuin tienaat jatkuvalla syötöllä, ei mikään velkaneuvonta tai takaisinmaksusuunnitelma sinua auta. EI MIKÄÄN!

Ratkaisun toteuttaminen on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa siksi, että se vaatii pitkäaikaisten tapojen ja asenteen perusteellista muutosta. Ylikuluttaminen on tässä vaiheessa muodostunut jo elämäntavaksi. Jos olet stereotyyppinen ylikuluttaja, tunnistat itsesi kun et mieti pikkuostosten tekemistä ollenkaan ja suurempien ostosten tekemiseenkin löytyy aina “hyvä ja perusteltu” syy.

Vaikka olisitkin velkakierteessä, niin jossakin tässä vaiheilla mietit juuri nyt, että “äijähän puhuu paskaa; minä todella, todella tarvitsin sen telkkarin“. Et tarvitse, sinä haluat sen, mutta et sinä sitä tarvitse. Itsepetos ja järkeily ovat uskomattoman voimakkaita ihmismielen viettejä. Itselle on todella vaikea myöntää sitä, että tulikin toimittua täysin järjettömästi.

Kun työskentelee rankasti ja ansaitsee palkkansa, elää helposti maailmassa, jossa mielestään ansaitsee materiaalista hyvää; ja paljon. Yhtäkkiä alat kuitenkin jostakin syystä kuvittelemaan, että “ansaitsetkin” vielä parempaa ja vielä enemmän; saahan sitä rahaa aina velaksi ja kerranhan sitä vain eletään, vai mitä?

Ei tässä tietenkään mitään pahaa ole. Kyllä minäkin uskon ansaitsevani kaikkea kivaa mitä elämässä voi saada. Se mikä velaksi eläjillä kuitenkin matkan varrella unohtuu, on että elämän hyviä asioita todella ei osteta luottokortilla.

Ei taas tätä pseudofilosofista höttöä!

Tämäntyyliset tekstit vaikuttavat hömpältä ja turhalta jaarittelulta tasan niin kauan kuin et ota tilannettasi tosissasi.

Jos sinulla on nyt useampi tonni velkaa, koti täynnä kaikenlaisia leluja ja tähän päälle vielä hieno auto, niin oletko todella onnellinen? Rehellisesti, oletko? Ja ennen kaikkea, kumpuaako se uskomaton onnellisuuden tunne todella niistä, vai koetko sittenkin vain hetkellistä mielihyvää ja naurettavaa ylpeyttä siitä, että sinulla oli “varaa” ottaa velkaa näihin leluihin?

Yksi perustavanlaatuisista hyvän elämänlaadun edellytyksistä on stressin vähäinen määrä. Mistä stressi sitten tulee? Tässä yhteydessä

• Stressi tulee työstä, jossa on pakko käydä kun laskuja tulee kasoittain joka kuu, eikä loppua näy
• Stressi tulee siitä, kun ei tiedä miten velat saa maksuun
• Stressi tulee siitä, kun et ole varma saatko vuokraa maksuun
• Stressi tulee ennen kaikkea siitä, että yrität tavoitella elämässäsi jotakin sellaista, joka ei todellisuudessa ole tavoittelemisen arvoista; ja tiedät sen sisimmässäsi itsekin

Hyvin tehokkaita stressin lievittäjiä ovat

• Säästäminen
• Varojensa mukaan eläminen
• Tiedostaminen, että huomennakin on rahaa – omaa rahaa

Jos olet jo velkaloukussa, tiedät kyllä sen kalvavan tunteen, joka yöllä hiipii kuin varas mieleesi. Päässä pyörii mietinnät autolainan seuraavasta erästä, asuntolainan koron nousu huolettaa, kämpän sisustukseen käytetyn kulutusluoton seuraava maksu erääntyy huomenna ja kylpyhuone pitäisi remontoida.

Jos tähän pisteeseen on päässyt, olet juuri siinä tilanteessa johon yhteiskunta sinut periaatteessa haluaakin, hyvin kuuliaiseksi kansalaiseksi, jolla ei ole varaa tai uskallusta sanoa työpaikalla vastaan tai enää tehdä todellisia itsenäisiä päätöksiä; ellei tee kunnon stoppia koko hommalle ja ryhdy tekemään tilanteen parantamiseksi jotain. Olet zombie, joka pelaa kaiken varman päälle ja on jollakin tapaa peloissaan koko ajan. Asioista on vaikea nauttia ja kotona tulee riideltyä typeristä asioista, koska pinna on kireällä.

Ei niin ole pakko elää. Se hieno auto, iso kämppä ja lukuisat lelut eivät ole sen arvoisia… sitä paitsi, saisit saman elintason vähemmällä stressillä, jos otat vähän takapakkia tässä oravanpyöräpelleilyssä ja etenet vähän hitaammin. Heti, kaikki, nyt -mentaliteetti on hyvin istutettu ihmisiin, mutta se on heille ja heidän todelliselle onnellisuudelleen todellinen este.

Miten?

Heitä luottokortit mäkeen, ala maksamaan lainoja sen sijaan että vain ylläpidät niitä ja keksi itsellesi jotakin järkevää tekemistä, jolla on todellista arvoa (tästä vaahtosinkin jo KTR -blogissa).

Aloita pienestä. Mikään suuri muutos ei tule käden käänteessä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Sille ei voi mitään, että velkaantuneella, joka haluaa totaalisen muutoksen aikaan, koittaa hetkellisesti “laihat ajat“, koska suhtautumista rahaan ja kulutustottumuksia on muutettava nykytilanteeseen nähden niin kovasti.

Hyvä uutinen on se, että kun olet tämän vaikean ajan yli päässyt, koittaa elämässäsi sellainen vapauden tunne, jota et ole sitten lapsuuden aikojen kokenut. Se on tavoittelemisen arvoinen tila, johon pyrkimistä ei pidä pelätä.

Eikö olisi hienoa, jos kotiin ei tarvitsisi mennä laskupinon luo miettien, että millähän nekin saa maksuun?

Ihan kuten sairauden hoidossa, niin myös velkaongelmissa sairaus ei parane oiretta hoitamalla, vaan on tunnistettava sairauden syy. Velkaongelmissa ongelman ydin on siinä miten rahoihisi asennoidut ja miten niitä päätät tuhlata (niihin tärkeiksi luulemiisi asioihin). Heräteostokset ja luksustavarat, joiden uskot tuovan elämääsi väriä, ovat juuri niitä asioita, jotka tuovat turhaa stressiä elämään ja saavat sinut tuntemaan olosi vangituksi.

Mieti sitä. Et todella tarvitse kaikkea sitä sontaa heti, tässä ja nyt.

Aihetta sivuten muun muassa Vehmas Assembly on kirjoittanut hienon artikkelin elämän yksinkertaistamisesta heittämällä pois kaiken muun paitsi 100 henkilökohtaisesti tärkeintä tavaraa. Mielenkiintoinen ja haasteellinen konsepti, mutta varmasti testaamisen arvoinen.

Myös Tarkka Markka esittelee keinoja päästä eroon veloista.

Related posts:

1. Viivyttely, sijaistoiminta ja infoähky – miten niistä pääsee eroon?

Tottakai mielelläni otin kunnian vastaan ja ryhdyin kynäilemään. Kauan siinä meni, että sain järkevää tekstiä syntymään. Noin neljän eri version ja parin aiheen vaihdon jälkeen juttu kuitenkin viimein suostui muodostumaan.

Näin syntyi artikkeli “Työn ja Vapaa-ajan tasapaino – luo se vaikka väkisin“.

Käykääpä vilkaisemassa.

Related posts:

1. Saituri vieraana Radio Rockin aamussa

Kuten jo aiemmin tuli todettua, pidän dokumenttielokuvista paljon. Ne kertovat asioita elävästä elämästä, paljastavat arkaluontoisia asioita ja selittävät vaikeita asioita mielenkiintoisesti.

Välillä hyviä dokumentteja on vaikea löytää edullisesti mistään. Myönnän kuitenkin törkeästi, että en ole itse maksanut niistä koskaan penniäkään. Netti tarjoaa nimittäin tähän tietenkin ratkaisun, sillä se on pullollaan juuri sitä mitä etsinkin.

Päätinkin listata parhaimmat sivustot, joilta pääset näitä filmejä katsomaan aivan ilmaiseksi. Luvassa on löytöretki.

Vinkkinä on vielä heitettävä, että melkein kaikki alla lueteltujen sivustojen sisältämät dokumentit löytyvät Google Video -palvelusta tai YouTubesta, joissa voit katsoa ne suuremmalla kuvakoolla.

• Top Documentary films on mielestäni paras, sillä sisältö on selkeä ja hienosti tehty, dokumentteihin pääsee helposti käsiksi ja niitä on uskomattoman paljon. Sivusto ei ole Joulukuun jälkeen päivitetty, mutta sen ei luulisi haittaavan, kun sisällön läpikäymiseen menee vuosi muutenkin. 
• Documentary log on erinomainen dokumenttisivusto, vaikkakin todella ruma. Sivuston ehdoton plussapuoli on se, että sisältöä päivitetään koko ajan ja sitä löytyy laidasta laitaan, tiukan tieteellisestä vähän kevyempään filmiin.
• Movies found online on vähän amatöörimäisen oloinen tekele, mutta sisältö on hyvää, joten annetaan se anteeksi.
• Best online documentaries sivustoa ei enää päivitetä, mutta se sisältää niin paljon hyvää materiaalia, satoja dokumenttielokuvia, että sieltä pakostakin löytyy jokaiselle jotakin.
• Documentary Wire on varmasti siistein ja hienoin ilmaisten dokumenttien sivusto. Tekniseltä toteutukseltaan siis ykkösluokkaa, mutta valinnanvaraa ei ole yhtä paljon kuin useissa muissa, riittävästi kuitenkin.
• Documentary 24 sisältää paljon dokumentteja, mutta on vähän epäkäytännöllinen selata. Kuuluu silti parhaimmistoon.

Ei muuta kuin itseäsi sivistämään historian, tieteen ja yhteiskuntaongelmien osalta. Mielestäni suuri plussa dokumenteissa, joita näiltäkin sivustoilta löytyy on se, että moni niistä ottaa perinteisestä poikkeavan näkökulman asioihin ja pakottaa ajattelemaan asioita uudelta näkökannalta.

Kaikki yllämainitut sivustot tarjoavat sisällön pelkästään englanniksi.

Docpoint Festivaali 31.01 asti

Sisyfos – Kivi työelämässä -blogin ylläpitäjä lähetti vielä vinkin dokumenttielokuvien ystäville vastineeksi valituksestani, että Suomessa ei dokkaritarjontaa ole helposti saatavilla. No nyt on.

Helsingissä on nimittäin meneillään vielä 31.01.2010 asti Docpoint dokumenttielokuvafestivaali, joka tietenkin tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Finnkinon teatterit pyörittävät Docpoint dokumentteja koko viikonlopun.

Myös kotimaisten dokumentaristien tuotantoa on trajolla.

http://www.docpoint.info/

No related posts.

Tämä on vähän surullista, koska maailma on hyviä ja mielenkiintoisia dokumentteja pullollaan.

Aaron Russon dokumentti “From Freedom to Fascism” yrittää löytää vastausta kysymykseen muun muassa USA:n ansiotuloverotuksen laillisuudesta. Olen tähän kysymykseen törmännyt nettiseikkailuissani aiemminkin, mutta tämä dokumentti tiivisti kysymyksen ydinkohdat erittäin hienosti tiiviiksi, viihdyttäväksi ja informatiiviseksi paketiksi.

Dokumentti käsittelee suureksi osaksi USA:n verovirastoa (IRS) ja ansiotuloverotusta. Russo päätyy dokumentissaan mielenkiintoiseen lopputulokseen, jonka mukaan USA:n ansiotuloverotus on pitkälti laiton systeemi ja tietenkin samalla siihen, että verovirastolla ei ole todellisia valtuuksia toimia niin kuin se tällä hetkellä toimii. Niin verottaja kuin lakimiehetkään eivät löydä USA:n lakikirjoista mistään lakia, joka valtuuttaa valtion keräämään ihmisiltä ansiotuloveroa.

Dokumentin toinen puoliskossa siirrytään veroasioista käsittelemään aiheita kuten RFID -sirujen käyttöä ihmisten kontrollointiin, sähköisten äänestyslaitteiden manipulointimahdollisuuksista, globalisaatiota ja Big Brother -tyyppistä valvontayhteiskuntaa, joka esimerkiksi Isossa-Britanniassa on jo todellisuutta. Mielestäni tämä osuus ei oikein sovi joukkoon ja nakertaa paljon ensimmäisen puoliskon uskottavuutta.

Mitä tästä kaikesta jää käteen? Enemmän kuin vähän salaliittoteoriaa pursuava tekele, jonka argumenteista on USA:n järjestelmää tuntemattomana paha mennä sanomaan juu:ta eikä jaa:ta. Mielenkiintoinen se on, ei sitä voi kiistää. On kuitenkin totta, että alkuperäinen USA:n perustuslaki kielsi kansalaisten ansiotuloverotuksen.

Suosittelen katsomaan siis katsomaan, mutta omaa järkeä käyttäen. Toimikoon dokumentti ajatustenherättäjänä. Tässä vielä Wikipedian artikkeli koskien From Freedom to Fascism -dokumenttia, jossa myös tuodaan syvemmin esiin dokumentin ongelmia ja väärinkäsityksiä..

No related posts.

Odotan mielenkiinnolla saadaanko uudistuksen idea kuin ihmeen kaupalla vesitettyä; vai onko sittenkin mahdollista, että ensimmäistä kertaa maamme historiassa kansalaiselle tarjotaan porkkanaa ilman kummallisia lisukkeita. Tätä emme voi vielä tietää.

Nyt käyn listamuodossa läpi asioita, joita voimme jo etukäteen PS-tileistä tietää ja valistuneesti arvata.

Mikä PS-tili sitten käytännössä on?

PS-tili on kauan ja aiheesta parjatun vapaaehtoisen eläkevakuutusjärjestelmän seuraaja. Tuote on siis nimenomaan tarkoitettu nykyistä eläkejärjestelmää tukemaan, mutta vapaaehtoisesti (se minua hieman kummastuttaa, että tätä ei mainosteta nimellä “eläkesäästötili”, vaan harhaanjohtavasti pitkäaikaissäästötittelillä; kun kuitenkin eläkesäästöstä on kyse).

Perusehdoiltaan pitkäaikaissäästämiseen tarkoitettu tili on identtinen vapaaehtoisten eläkevakuutusten kanssa, mutta kaivattuna muutoksena asiakas pystyy huomattavan paljon vapaammin itse määrittelemään mihin sijoittaa, koska sijoittaa ja miten sijoittaa sen sijaan, että sijoitukset koostuisivat pelkästään toinen toistaan kalliimmista rahastoista. Tärkeä toive kaikilla on tietenkin myös se, että PS-tilin kulurakenne olisi huomattavan paljon läpinäkyvämpi kuin vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa ja tietenkin halvempi.

Vapaaehtoiset eläkevakuutukset tuskin katoavat kuvioista mihinkään, sillä ne ovat niin uskomattoman hyvä ja pitkäaikainen rahasampo vakuutusyhtiöille. Itse asiassa tällä hetkellä uskoisin vapaaehtoisten eläkevakuutusten kauppaamisen käyvän kuumempana kuin koskaan, sillä myyvät tahot tiedostavat oikein hyvin sen, että myynti putoaa dramaattisesti sen jälkeen kun PS-tili tuotteena astuu kuvioihin mukaan. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten eläkevakuutusten myyntiargumentit muuttuvat kun näin käy; onnistutaanko joku vielä huijaamaan mukaan?

Yhteneväisyyksiä eläkevakuutuksiin?

• Verokikkailu säilyy samana. Edelleen, jos henkilö sijoittaa maksimissaan 5000 euroa pitkäaikaissäästötilille, saa hän vähentää sijoitetun summan kokonaisuudessaan pääomatuloverotuksessa, jolloin pääomatuloveroja menee 1400 euroa vähemmän kuin normaalisti. Useimmilla ei kuitenkaan pääomatuloja ole, joten he voivat käyttää veroedun saadakseen erityistä alijäämähyvitystä ansiotuloverotuksessa, joka tarkoittaa sitä, että henkilö saa vähentää suoraan esimerkiksi tuosta 5000 eurosta 28% ansiotuloveroista. Veroa menee siis molemmissa tapauksissa joka tapauksessa 1400 euroa vähemmän.

• Rahoja et saa ulos ennen eläkeikää (alkaen 63v.); ellet joudu pitkäaikaisesti työttömäksi, hanki avioeroa, sairastu vakavasti tai puoliso kuole

• Säästöjen nostoaikana verotus koskee koko tilin pääomaa; niin säästettyä pääomaa kuin tuoton osuuttakin (jos siis tilille on säästetty 20 000 euroa, tuottoa on tullut 30 000 euroa, menee vero 28% 50 000 eurosta). Normaalissa sijoituksessa maksat veroja ainoastaan tuotoista, mutta PS-tilissä maksat veroa lopulta ihan kaikista sen piiriin kuuluvista säästöistä. Tämä selitetään usein sillä, että koska sait veroedun säästöaikana, otetaan se näin takaisin. Käytännössä kyseessä on siis siirretty verotus. Siirretystä verotuksestakin hyötyy kyllä, koska jos henkilö on sijoittanut myönnetyn vähennyksen osuuden takaisin sijoituksiin, on hänellä käytössään tällöin enemmän tuottavaa pääomaa. Se hyötyykö veroedusta todella, riippuu järjestelmän kokonaiskustannuksista; eläkevakuutuksissa veroetukaan harvemmin auttoi saamaan edes samaa tuottoa kuin perussijoituksissa.

• Et voi käyttää hankintameno-olettamaa pitkäaikaissijoitusten verojen pienentämiseen.
• Tappioita ei voi vähentää verotuksessa.
• Voit vaihdella sijoituksia ja niiden painotuksia PS-tilin sisällä ilman veroseuraamuksia.

Parempi kuin eläkevakuutus?

Tässä uudessa eläkesäästömuodossa on olemassa luonnollisesti ominaisuuksia, jotka tekevät siitä jopa tiedostavalle sijoittajalle houkuttelevamman vaihtoehdon siinä missä vapaaehtoinen eläkevakuutus ei sitä missään nimessä ollut.

• Sijoittaja ei ole rajoitettu pelkästään kalliisiin rahastoihin, vaan hän voi sijoittaa muun muassa
  • Mihin tahansa osakkeisiin (ainakin suomen markkinoilta)
  • Mihin tahansa rahastoon
  • Erilaisiin talletuksiin
  • Korkosijoituksiin
• Voit vapaasti (kerran vuodessa) siirtää tiliasiakkuutesi toiselle palveluntarjoajalle. Näin kilpailuttaminen helpottuu ja ainakin teoriassa kulujen tulisi sitä kautta pysyä matalina.
• PS-tilin kaikki kulut on selvästi ilmoitettava uuden lain mukaan.

Onko PS-tililtä odotettavissa sudenkuoppia?

Tämä on vaikea kysymys, koska kukaan ei vielä tiedä miten käytännön tuotteet on rakennettu ja hinnoittelusta ei hiiskahdetakaan. Ennustajanlahjojani käyttämällä voin kuitenkin jo arvailla muutamia asioita, joilla pankit aikovat pahaa aavistamattomia asiakkaitaan rahastaa.

• Kaupankäyntikulut tullaan pitämään korkeammalla kuin tavallisessa sijoittamisessa

• Tilinhoitomaksu tulee olemaan suolainen

• Koska kyseessä on täysin uusi ja ehkä joillekin myös vaikeasti ymmärrettävä tuote, tullaan sitä kauppaamaan väärin perustein monille ihmisille. Tietämättömyyttä tullaan käyttämään törkeästi hyväksi. Joku raukka alkaa sijoittamaan KAIKKI säästönsä sinne vain todella tajutakseen myöhemmin, että ne rahat todella saa käyttöön vasta 40 vuoden päästä.

• Emme voi tietää miten eläkelaki ja verolait tulevat muuttumaan. Lakimuutoksia on tullut pilvin pimein jo eläkevakuutuksien haltijoille ja niitä tulee vuoren varmasti myös PS-tilin haltijoille. Tämä tieto lisää epävarmuutta sijoitusmuodon kannattavuudesta, koska lakimuutokset määrittävät pitkälti sen milloin ja missä ajassa ja millä veroasteella säästösi viimein saat ulos. Tällä hetkellä vanhuuseläkkeelle pääsee aikaisintaan 63-vuotiaana. Karo Hämäläinen on Plazan blogissaan miettinyt juuri tätä ongelmaa.
  • Tulevia PS-tilin säästöjä pitää nostaa ulos vähintään kymmenen vuoden ajan.
  • Kertapottina et sijoituksia ulos saa.
  • Jos jäät myöhemmin eläkkeelle, saa säästöjä hieman nopeammalla tahdilla ulos, mutta alle 73-vuotiaana et viimeisiä ropoja silti näe.

• Teoriassa tilisopimusta saa vaihtaa kerran vuodessa PS-tilitarjoajien välillä. Todellisuudessa tulemme kuitenkin todennäköisesti näkemään niin suuria sopimuksenvaihtokuluja, että se on asiakkaalle erittäin kannattamatonta. Kyseessä tulee mitä luultavimmin olemaan vapaaehtoisten eläkevakuutusten takaisinostokuluihin verrattava juttu.
• Vaikka tilin kulut on selkeästi ilmoitettava, todennäköisesti rahastoyhtiöt luovat omia tuotteita varta vasten PS-tilejä varten, jolloin kulut muodostuvat varsinaisen tilin sijaan muualla ja jäävät näin helpommin huomaamatta.

Mitä Saituri meinaa tehdä?

Vakava suositukseni uuden PS-tilin kanssa on, että et ensimmäisten joukossa missään nimessä ryntää laittamaan itseäsi sopimuksiin kiinni, vaan annat vuoden tai kaksi aikaa, että järjestelmän heikkoudet ja ongelmat tulevat esiin; niitä on aina.

Itse ainakin muutenkin jatkan sijoittamistani perinteisen kaavan mukaan, ja ehkä myöhemmässä vaiheessa lähinnä kuriositeettina tulen laittamaan tietyn osan myös PS-tilin alaisuuteen. Koskaan en tule kaikkia sijoituksiani laittamaan tähän kiinni.

Muualta netistä

Kohti Taloudellista Riippumattomuutta -blogi listaa tyhjentävässä artikkelissaan vielä lisää asioita, jotka monelta – myös minulta – on jäänyt huomaamatta PS -tileihin liittyen. Kannattaa katsastaa.

• Jos avioliitossa ei ole avioehtoa ja juttu päättyy eroon, on luvassa PS-tilin purku, pääoman ositus ja pirunmoiset verot päälle.
• PS-säästäjän ennenaikaisesti kuollessa verottaja iskee kiinni kahteen kertaan, ensin PS-tiliä rokotetaan pääomaverolla koko summasta ja sen jälkeen vielä perintöverolla. Eläkevakuutusten perintöveroetu siis poistuu.
• PS-säästöjä ei saa käyttää lainan vakuutena. Jos näin tekee, niin verottaja rokottaa veroa 1,5 -kertaisesti sen summan mitä pantiksi on laittanut.
• Jos PS-tilillä on ulkomaisia osakkeita, joutuvat näistä tulleet osingot kahdenkertaiseen verotukseen. Ensin ulkomaisen osinkoverotuksessa ja myöhemmin eläkeiässä summia nostaessa pääomaverotuksessa.

Tulen varmasti seuraamaan monien muiden tavoin kirjoituksissa asian kehittymistä vielä monesti.

No related posts.

Kirjasuosituksista löytyy nyt Saiturin ikioma kirjakauppa, jonne olen lisännyt ja tulen lisäämään mielestäni mielenkiintoisimpia teoksia mitä maa päällään kantaa oman talouden hallintaan, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen.

Joitakin kirjoista tulen esittelemään erillisinä artikkeleina, mutta osan lisään kauppaan vain kaikessa hiljaisuudessa. Kannattaa siis käydä tutkailemassa aina välillä, sillä päivityksiä on luvassa sitä mukaa kun tulee luettua sellainen kirja, jonka tunnen olevan suosituksen arvoinen.

Tällä hetkellä tarjolla on vain Amazon UK:n* valikoimaa. Lisään vielä pian erikseen Amazon USA:n* valikoimatkin, että pääsette suoraan vertailemaan kummastako saa kirjat tilattua edullisimmin.

• Kaupan vasen ja keskialue ovat varattuja kirjojen kuville sekä nimi- ja hintatiedoille. Kun klikkaat kirjan nimestä, saat kirjasta enemmän tietoa sekä lukija-arvosteluita.
• Kaupan oikea laita on varattu ylhäältä alaspäin:
  • Kirjakategoriat
    • Säästämisen superoppaat – täältä löydät mielestäni parhaimpia säästämiseen ja rahankäyttöön liittyviä kirjoja
    • Elämäntyyli remonttiin – antaa opastusta niin pienissä kuin suuremmissakin elämäntyylin muutoksen ja elämänlaadun parantamisessa
    • Ymmärrä maailmaa – tarjoaa mielenkiintoista tietoa, opastusta ja ajattelun aihetta ymmärtääksesi paremmin mitä yhteiskunnassa tapahtuu, miksi asiat eivät aina ole niin kuin alkuun luulisi ja miksi elokuvateattereiden popcorn on niin kallista.
  • Listmania – näyttää lisäehdotuksia tietyltä aihealueelta, kuten esimerkiksi “personal finance”.
  • Similar items – tuo myös lisäehdotuksia kirjoista, jotka saattavat kiinnostaa tutkaillun teoksen lisäksi. Aika usein näiden kautta löytää hyviä kirjoja

Eihän täällä ole suomalaisia kirjoja ollenkaan?

Pyrin myös tietenkin tuomaan Bookplus.fi:n* valikoimat pian mukaan erillisellä sivulla, niin pääsette käsiksi myös suomenkielisten kirjojen suosituksiini, koska moni lukijoista ei ymmärrä englantia tarpeeksi hyvin.

Joka tapauksessa, tervetuloa selailemaan valikoimaa ja tekemään mieltä avartavia ja elämää muuttavia löydöksiä!

No related posts.