Sanan Säilä

Mitä sitten, Valvira?

noreply@blogger.com (Arvo) — Wed, 04 Jan 2012 13:03:00 +0000

Vuodenvaihteessa 2012 voimaan tullut laki savukkeiden piilottamisesta vähittäismyyntipisteissä on aiheuttanut kummaksuntaa tupakoitsijoiden keskuudessa. Vähittäismyyntipisteissä ei ole enää tupakkatuotteita näkyvillä ja automaateissakin savukkeet on laitettu numeroiden taakse piiloon. Vähittäismyyntipisteillä ei myöskään ole velvollisuutta kertoa asiakkaalle, minkä numeron takaa se oma suosikkiaski löytyy. Onneksi suurimmalla osalla vähittäismyyjistä on kuitenkin luettelo olemassa. Myyjistä on tosin tullut mykkiä. Pyydettäessä tupakka-askia, myyjä antaa vaan asiakkaalle ilmeettömästi luettelon, josta asiakas löytää oikean numeron.

Sosiaali ja Terveysalan lupa- ja valvontavirasto, tuttavallisemmin Valvira, antoi joulukuun lopusssa sähkötupakkaa ja nikotiinittomia nesteitä myyvälle suomalaisfirmalle 85 000 euron uhkasakon. Sakko menee maksuun, mikäli yhtiö ei lopeta sähkötupakan markkinointia ja mainontaa. Valviran mukaan sähkötupakka rikkoo tupakkalain asetuksia.
Hiertääkö Valviraa mahdollisesti se, ettei sähkötupakan myyntituloista tule valtiolle verotuloja ollenkaan, vai onko ajatus sähkötupakkaa imevästä kansalaisesta vaan niin vastenmielinen tässä hyysäysyhteiskunnassa, että jotain oli tehtävä?

Tupakkalain tiukentaminen alkoi Suomessa jo aiemmin, kun tupakointi kiellettiin päiväkotien, koulujen ja julkisten laitoksien piha-alueilla ja samalla myös niiden välittömässä läheisyydessä. Samalla myös huoltoasemilta ja ravintoloista loppui tupakointi, ja tilalle otettiin varsin ahtaat tupakkakopit, joihin tarjoilu on ehdottoman kiellettyä. Niissähän voisi pieni tupakoitsija viihtyä liian kauan. Junista tupakkavaunut ovat hävinneet jo 2000-luvun alussa, ja tupakkakopitkin ovat enää pitkän matkan junissa. Asemalaitureilla ei ole saanut enää polttaa aikoihin.

Tiukentuneilla lakimuutoksilla pyritään vähentämään tupakointia – onhan Suomi julistautunut savuttomaksi vuoteen 2040 mennessä. Enää ei ole aikaa kuin vaivaiset 28-vuotta, mutta nyt jo tupakoitsijaa kiusataan isolla kädellä. Kysymys kuuluukin nyt, että minkä takia?

Kauppojen hyllyillä aikuisten pornolehtien kannet ovat kuvineen näkyvillä, Alkoissa hyllyt notkuvat viinaa ilman minkäänlaista suojaa ja päivittäistavarakaupoissa oluet ja siiderit saavat värikkäillä etiketeillään pienet sormet hipelöimään pulloja.
Kukaan ei puutu siihen valitettavaan tosiasiaan, että pienet lapset saavat vaikutteita näistä muistakin tuotteista.
Tupakka nähdään suurimpana pahana, vaikka rattijuopot ajelevat ihmisiä kuoliaaksi tuon tuosta - viimeksi eilen.

Olisiko pikku hiljaa aika avata silmät ja katsoa vähän suurempaa kuvaa ilman suurennuslasia!

Kielletään kaikki kiva ja laitetaan kaikki muutkin "haitalliset" tuotteet tiskin alle ja vanhan tiskin kohdalle vuoronumerokone asiakkaita odottamaan.

2011 - In memoriam

noreply@blogger.com (Arvo) — Thu, 29 Dec 2011 07:10:00 +0000

Vuosi 2011 alkaa olemaan viimeistä papattimattoa vailla.
Ennen kuin käännetään Mayojen kalenterista viimeinen hiirenkorvilla oleva lehti, on aika tutkailla vähäsen vaan mennyttä vuotta.

Tammikuu 2011:

- Vuosi 2010 oli vaihtunut perinteisin menoin.
Osa ihmisistä oli onnistunut ampumaan raketit välillä myös kaverin silmään.
TUKES (Turvallisuus ja Kemikaalivirasto) oli ollut varsin tarkkana jo ennen vuodenvaihdetta rakettien koeammunnoissa. Ellei toimitus nyt muista aivan metsään, niin myynnissä oli pitkään Viaporin Pommitus
-niminen pata, josta saattoi lähteä viheltäviä ja paukkuvia sähikäisiä ihan mihin suuntaan tahansa. Tämä huomattiin onneksi ennen vuoden vaihtumista, ja ko. padat pyydettiin palauttamaan ostopaikkoihin.

- Suurin möly oli kuitenkin nykysuomen sanakirjaankin prässätyn sanan, KUNTALIITOS, ympärillä.
Ennen kukaan ei ollut kuullut Vöyri-Maksamaa nimisestä paikasta, mutta kunnassa asuvien pelastukseksi Vöyri-Maksamaa liitettiin osaksi Oravaisten kuntaa, ja näin Vöyrin kuntaan (2007 Vöyri + Maksamaa = Vöyri-Maksamaa) vedettiin sähkö. Myös internet ilmeistyi kylän kirjastoon. Kuntalaiset olivat ensinmäisenä päivänä paikalla surffilautojen kanssa.

- Urheilurintamalla kuohui, kun suunnistaja Minna Kauppi valittiin vuoden urheilijaksi.
Oikeastaan kiehunta alkoi vasta seuraavana päivänä, kun Iltapäivälehdet tiesivät kertoa Minnan rajusta juhlinnasta. Mekko oli revennyt ja palkintopystikin unohtunut jonnekkin taksin takapenkille. Mutta onneksi annoimme palkinnon hyvälle suunnistajalle joka löytää kotiin, toista se olisi ollut mäkihyppääjällä. Hyvää tekemistä kummulla, mutta siinä kaikki. Minna Kauppi oli kaikkien aikojen ensimmäinen suunnistaja, jolle oli myönnetty vuoden urheilija -palkinto.

- Viro otti käyttöönsä euron.
15.tammikuuta juopuneet suomalaisturistit juhlivat viimeistä Viron kruunun päivää ostamalla alennuksesta kaikki poltetut Antti Ruiskun - Juured -levyn eri versiot. Kuulopuheiden mukaan Mustamäen torilta olisi saanut kolmeakin eri versioita. Paula Risikko extented -mix oli ollut kaikkein suosituin. Samaan hässäkkään Mustamäen torin myyjien piti uusia kassakoneensa ja opetella uusi sana. Huhujen mukaan torilla kelpaisi edelleen myös Suomen markka.

Helmikuu 2011:

- 3D-televisiolähtykset alkoivat.
Ihmiset tappelivat Nissenillä niistä kolmedee -laseista, mutta näkö huonontui entisestään. Ainoa, ketä katsoi 3D -lähetyksiä ilman laseja, oli laulaja Lauri Tähkä. Myöhemmin samana vuonna Lauri Tähkän ja Elonkerjuu -orkesterin tiet erosivat juuri 3D -kuvasta syntyneiden erimielisyyksien takia.

- Stephen Elop (Nokian TJ) ilmoitti Nokian älypuhelimien käyttävän tulevaisuudessa Windows 7 -pohjaista käyttöjärjestelmää. Elop ilmoitti samalla, että kaikki mäkkityypit voivat suksia suohon, jonka seurauksena Nokian osake putosi melkein 20% Helsingin pörssissä. Nokia alkoi samaisena perjantaina valmistaa valmiiksi sinisiä näyttöjä puhelimiinsa Salon tehtaalla. Myös uusien, älypuhelimien kylkeen ruuvattavien apupyörien valmistus aloitettiin.

Maaliskuu 2011:

- Virossa parlamenttivaalit.
Edgar Savisaar, kavereiden kesken pelkkä Savisen Esko vaan, oli mennyt ruinaamaan rahaa ryssiltä vaalikampanjaansa. Tästähän muut tyhjätaskut eivät pitäneet alkuunkaan ja Viron presidenttikin otti asiaan kantaa. Myös Henna Kalinaisen (ent. Kurhinen) mielipidettä kysyttiin, ja Henna vastasi: "Ai kuka Viro häh?"

- Maanjäristyksiä Japanissa. Sen jälkeen hyökyaalto. Sama toistui 2,8 magnitudin voimalla Pohjanmaalla. Ketään ei kiinnostanut.

Huhtikuu 2011:

- Kauhajoen koulusurmien päätekijäksi epäilty komisario vapautettiin syytteistä. Vaasan hovioikeuden mukaan ase jolla surmat tehtiin, ei ollut sittenkään komisarion virka-ase. Komisarion kaveria, Saaren Mattia ei oikeudessa näkynyt. Kauhajoella ajetaan edelleen traktoreilla.

- Japanissa muutama jälkijäristys.
Osakassa ihmiset hyppivät pahimpien rotkojen yli. Moottoriteillä pahoja repeämiä.

- Timo Soini väänsi aamujytkyn.
Tony Halmeen manttelinperijänä neekeri ja maahanmuttovastaisia lausuntoja jaelleen Soinin "persut" ottivat voiton eduskuntavaaleissa. 36 paikkaa persuille eduskunnasta ja 300 paikkaa Finnairista maahanmuuttajille.

- Joku HIFK voitti jotain jääkiekossa.
Kanada -malja kuljetettiin Turusta Helsinkiin.

- Sonyn Playstation Networkiin tehtiin tietomurto.
Käyttäjien tietoja urkittiin ja salasanoja saatiin selville. Pahin tilanne oli Liberty Cityssä, jossa käyttäjät joutuivat roikkumaan markiiseissa tavallista pidempään.
Sony sulki verkkonsa. Tuhannet pelaajat joutuivat kaivamaan kaapista Afrikan Tähden.

- Maailma pysähtyi.
Prinssi William ja Kate Middletonin häitä juhlittiin rajusti Englannissa. Suomessa kaupat olivat kiinni ja työpäiviä lyhennettiin, jotta kaikki halukkaat voisivat seurata tätä tapahtumaa televisiosta. Iltapäivälehdet julkaisivat IHANAT HÄÄT -liitteen, jossa kuningasparin jokaista suupielen värähdystä pohdittiin kolmen aukeaman verran.

Toukokuu 2011:

- Osama Bin Laden sai ehkä surmansa jenkkien tekemässä hyökkäyksessä.
Uutiskuvia kuolleesta Bin Ladenista epäiltiin tekaistuiksi. Pari viikkoa tapahtuman jälkeen Bin Laden nähtiin Kontulassa pelaamassa jalkapalloa neljäntoista poikansa kanssa. Tiettävästi Bin Ladenin luotsaama joukkue hävisi sopupelin Kontulan jalkapallopyhätössä 9-1.

- Eurovision -laulukilpailu järjestettiin Saksassa.
Suomi oli mukana finaaleissa Paradise Oscarin "Da Da Dam" -homoviisulla. Johanna Tukiaisen playbackina laulama Lööppijulkkis ei saanut tarpeeksi ääniä mennäkseen finaaliin. Ääniä annettiin kaksi. Toinen Johannan oma ääni ja toinen Johannan siskon.
Suomi sijoittui hienosti neljänneksi. Jos siis käännetään lopullinen taulukko ylösalaisin.

- Suomi voitti ilmaveivissä jotain ilmaveivillä.
Ilmaveivi -sana painettiin nykysuomen sanakirjaan. Tuhannet ihmiset unohtivat mennä aamulla töihin. Ne jotka menivät, haisivat vanhalle ilmaveiville. Ilmaveivi Oy:n toimitusjohtaja Ilma Veivi antoi paheksuvan lausuntonsa poissaoloista äänin 6-1.
Itella veivasi markkinoille veivimerkin jolla voi lähettää ilmaveivikirjeitä.

Kesäkuu 2011:

- Mopokorttiuudistus tuli voimaan.
Mopoautojen kuljettajat joutuivat käsittelykokeeseen, jossa testattiin kuinka kovaa voi ajaa mopoautolla mutkaan ilman, että Wunderbaum putoaa taustapeilistä. Naisten osalta mopokorttilakia uudistettiin käsittelykokeen osalta siten, että taskuparkin tekeminen jätettiin pois kokonaan ajanpuutteen vuoksi.

- Konnunsuon vankila lopetti toimintansa.
Oikeusministeri Tuija Brax (2010) katsoi, että vankilassa olleet vangit ovat varsin yhteiskuntakelposia, joten valtio hoiti vangeille luksusasunnot Helsingin Ullanlinnasta.

- Lapissa sattui vahingossa osittainen auringonpimennys.
Uula Vuolanne vaihtoi Hiaceen talvirenkaat, koska luuli kaamoksen alkaneen.

- Kreikan parlamentti hyväksyi tukipaketin.
Ilman hyväksyntää Kreikka olisi mennyt konkurssiin ja Suomessa sotaveteraaneille ja opiskelijoille olisi riittänyt rahaa. Nyt rahat annettiin Kreikkaan ja Jyrki Katainen on tyytyväinen itseensä.

- Turun hovioikeus piti voimassa Matti Nykäsen saaman ehdottoman vankeusrangaistustuomion Mervin pahoinpitelystä.
Nyt Nykänen joutuikin perumaan osan loppuunmyydyistä keikoista. Tampereen Ale -pubin omistajan mukaan ruuhka olikin suuri vasta peruuntumisen jälkeen.

- Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Nokian vesilaitoksen entisen hoitajan seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen yleisen vaaran aiheuttamisesta.
Yksi väärä vipu väärässä asennossa ja seitsemän kuukautta vankeutta. Vino puukko väärässä keuhkossa toi Vantaalla asuvalle Reiskalle pari vuotta. Olisiko tuomio ollut case -vesilaitoksessa pahempi, mikäli vipua olisi väännetty kännissä.

- Juhannusta juhlittiin totutusti. Lämpimästä säästä johtuen ihmisiä hukkui tavallista vähemmän. Kukaan ei jaksanut mennä uimaan. Jotkut sentään kuitenkin päättivät pitää tilastoista huolta: Kaksi hukkui.

Heinäkuu 2011:

- RAY:n peliautomaattien ikäraja nousi 15:sta vuodesta 18:sta ikävuoteen. Pelialueille tuli lattiaan teipit ja myyntipaikkojen pitäjille diktaattorimaiset kaukosäätimet joilla pystyy sulkemaan pelikoneen etätyönä. Loppukesän suurin huvitus myyjillä olikin ryöstää mopopoikien pelivoitot.
Mopopoikien vastarintaliike alkoi väärentää henkilöpapereita pelaamisen jatkamiseksi. Kuluneet lenkkarit kuitenkin paljastivat väärennösyritykset.

- Vaasan hovioikeus osti Anneli Auerille flexin ja vapautti Auerin syytteistä Jukka S. Lahden murhajutussa. Syyttäjä puri hammasta ja huusi salissa Auerille: "Pidä pää ylhäällä, koko kesä tulee!"
Satakunnan käräjäoikeus oli aiemmin lyönyt Auerille murhaajan leiman otsaan.

- Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen esiintyi päihtyneenä Konnevedellä eräässä ravintolassa.
Iltapäivälehtien nettisivut täyttyivät vihaisista kirjoituksista, ja eräs lukija oli saanut tallennetuksi 2x3 -tarkkuudella kuvatun videon Hakkaraisen poistamisesta ko. ravintolasta. Katso video!
Kukaan ei koskaan saanut tietää, oliko Hakkarainen videolla oikeasti vai ei. Silti lukija oli saanut videostaan rahaa. Perussuomalaiset pistivät Hakkaraisen erityistarkkailuun tapahtuman johdosta.
Hakkarainen itse kommentoi syntynyttä meteliä: "Olin kännissä, mitä sitten?"

Elokuu 2011:

- Tylsä uutiskuukausi.

- Joku Egyptin entinen pressa Mubarakin Hosni oli oikeudenkäynnissä Kairossa. Poliisi oli varustautunut mahdollisiin häiriötekijöihin sankoin joukoin. Pekka Mannerla on tiettävästi nähty myös paikalla.
Murabak heitti nopalla kutosen ja katosi Saharaan.

- Valtioneuvos Harri Holkeri kuoli 74-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen. Suremaan jäivät Toijalan Eräveikot sekä Suomen kansa.

- Dalai Lama vieraili Suomessa.
Ketään ei kiinnostanut.

- Saksan teräsleuka, Michael Schumaherista tuli ensimmäinen formulakuljettaja, kenen pää on kestänyt turhaakin turhempaa sirkusta viimeiset 20-vuotta. Kimi Räikkönen ja Mika Häkkinen ovat yrittäneet viimeiset kymmenen vuotta kestää Schumaheria.

Syyskuu 2011:

- Lokomotiv Jaroslav -jääkiekkojoukkueen kone putosi maahan hetki nousun jälkeen.
Kaikki koneessa olleet 44 venäläistä kuolivat. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev kävi onnettomuuspaikalla seuraavana päivänä ja määräsi ettei yksikään Venäläinen kone saa lentää enää ikinä mihinkään.

- Tampereella jonkin aikaa kateissa ollut Karoliina Kesti löytyi kuolleena.
Poliisi huokaisi televisihaastattelussa: "kylläpä kesti!"

- Rugbyn maailmanmestaruuskisat alkoivat Uudessa-Seelannissa.
Ketään ei taaskaan kiinnostanut.

- Ruåtsin kuninkaalliset Vikkan ja Dansku soutivat Tukholmasta Turkuun valtiovierailulle.
Suomessa myönnettiin virallinen vapaapäivä kaikille kunkuista ja kuningattarista kiinnostuneille. TV-Shopissa myytiin Victorian naamalla Total Gym -laitetta.

- Turun uusi Myllysilta avattiin liikenteelle juhlallisin menoin.
Myllysillalla nähtiin ensimmäisen sillan ensimmäisenä ylittäneitä museoajoneuvoja sekä pari kaljupäistä toimittajaa. Turkulaiset hyppivät innoissaan uudella sillalla. Sillan kaikkia neljää ajokaistaa ei voitu avata liikenteelle heti, sillä rakennuttaja pelkäsi kantavuuden pettävän. Taas.

- Muuan Ali Abdullah Saleh pääsi muuten sairaalahoidosta kotiin.

Lokakuu 2011:

- Steve Jobs kuoli.
Tuhannet omenat mätänevät elämän suuren takapihan tunkiolla.

- Yhdistyneet Kansakunnat, Euroopan unioni ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaativat Muammar Gaddafin kuoleman perusteellista ja puolueetonta tutkintaa.
Muu maailma pyysi em. järjestöjä olemaan hiljaa.

- Maailman väestön arvioitiin saavuttaneen 7 miljardin ihmisen rajan.
Laskuista on jätetty pois ruotsalaiset ja venäläiset.

Marraskuu 2011:

- Michael Jacksonin lääkäri tuomittiin Jacksonin kuolemantuottamuksesta neljän vuoden vankeuteen.
Suomessa samainen lääkäri jäi kiinni ja hän antoi myöhemmin haastattelun iltapäivälehdille otsikolla: "NÄIN MINUSTA TULI VALELÄÄKÄRI"

- Asteroidi 2005 YU55 ohitti maan todella läheltä.
Maan ja asteroidin väliin ei jäänyt kuin vähäiset 325 000 kilometriä.

- Kimi Räikkönen solmi kaksivuotisen sopimuksen formulatalli Lotus Renaultin kanssa.
Sopimuksessa oli pykälä, jossa Kimiä pyydettiin olemaan hiljaa ja ajamaan formulaa.

Joulukuu 2011:

- Kirjailija Rosa Liksom voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan Hytti nro 6.
Kirsi Hannele Sirénin perikunta syytti Rosaa plagioinnista.

- Vantaan käräjäoikeus tuomitsi WinCapita-sijoitusklubin perustajan ja johtajan Hannu Kailajärven törkeästä petoksesta neljän vuoden vankeuteen.
Kailajärvi itki käräjäoikeudessa vuolaasti ja vakuutteli syyttömyyttään. Kailajärvi yritti vierittää syyn sisarustensa niskoille hävittyään lapsena kaikki Monopoli -pelit. Kailajärvi hakee muutosta tuomioon hovioikeudesta ja maksaa Monopolirahaa asianajalleen.

- Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi entisen kilpa-autoilijan Jyrki Järvilehdon kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja vesiliikennejuopumuksesta kun ketään muuta ei saatu syytteeseen ja joku oli tuomittava.
Yleisön joukossa nähtiin ex-mäkikotka Matti Nykänen "Ehkä otin, ehkä en" -paidassa.

- Raju myrsky riepotteli Etelä- ja Lounais-Suomea ja vei yli 200 000 kotitaloudelta sähköt.
Sähköyhtiöiltä kerrottiin, ettei sähköä oikeasti edes tarvitse. Opetellaan elämään niinkuin keskiajalla. Sähköttömät asiakkaat maksavat ensivuoden sähkölaskunsa myös kuten keskiajalla - kerran yliajetulla oravannahalla.

- Yölintu -yhtye hajosi.
Yhtyeen keulahahmona alusta asti toiminut Simo Silmu jäi bändin raunioille veljensä kanssa. Bändin välit rakoilivat jo kesällä, kun Silmun keikkakunnosta oltiin kahta mieltä. Toiset väittivät Silmun olleen solmussa jo kauan, kun taas toisten mielipide oli, ettei Silmu koskaan lähtenyt kukkimaan.
Simo itse kommentoi kesän keikkatapahtumia kohauttamalla olkapäitään.

- Konnunsuon vankila suljettiin. Viimeisetkin työntekijät päästettiin vuosilomalle.
Perussuomalaiset ovat ehdottaneet Konnunsuon entiseen vankilaan turvapaikkaa maahanmuuttajille. Siellä niitä voisi näppärästi pitää vaikka viisikymmentä vuotta eikä Kansaneläkelaitosta tai Sosiaalivirastoa tarvitsisi kuormittaa.

Sähköröökillä parempi elämä?

noreply@blogger.com (Arvo) — Mon, 19 Dec 2011 11:23:00 +0000

Uusivuosi lähestyy taas. Uutenavuotenahan on tapana tehdä lupauksia, jotka eivät toteudu kuitenkaan - tai vaikka toteutuisivatkin, on lopputulos kaukana alkuperäisestä tavoitteesta. Oman pelin kautta uuteen vuoteen, kuten joku kiekkoilija voisi asian ilmaista.

Laihdutan, lopetan röökinpolton, roskaruuan, alan säästämään, aloitan jonkin uuden harrastuksen ja alan käymään kuntosalilla. Oikeesti. Ostan tonnin Total Gymin ja oon rikas ja rantakunnossa jo tammikuun puolivälissä. Todellisuudessa näihin lupauksiin ei usko kukaan.

Röökinpoltto on yksi asia josta henkilökohtaisesti haluaisin eroon. Ostin sitä varten marraskuussa paljon mainostetun sähkötupakan. Päätin, että nyt se loppuu.

Musta, vähän sikarin näkönen vekotin, jossa hehkuu sininen(!) valo päässä kun sitä imeskelee. Savua tulee kuten oikeastakin röökistä, mutta todellisuudessa se on vesihöyryä.
Laitehan toimii niin, että pumpulilla vuorattuun "filtteriin" laitetaan nestettä jonka maun saa päättää itse. Tai siis ostettaessa sen saa päättää itse. Makuja on monia.
Laitteessa on höyrystin joka toimii akulla, joka on myös kiinni ko. tuotteessa. Isoin pötkylä laitteessa on akku. Kokonaisuutena tää laite näyttää siis ihan sikarilta, tai pahemmassa tapauksessa kuulakärkikynältä, kuten eräs havainnoitsija mulle sanoi.

Sitä sitten imeskellään aina kun tekee mieli röökiä. Laite on varsin tehokas tapapolttajalle, eli sellaiselle ihmiselle joka polttaa vaan sitä varten kun muutkin. Esimerkiksi jossain bileissä tms. kun tulee vedettyä joka viides minuutti vaikkei keho edes tarvitse nikotiinia. Laitteen mukana tulee akkulaturi, kaksi akkua ja näistä saa siis koottua kaksi toimivaa tupakkaa. Toinen on laturissa kun toinen on käytössä.
Varsinaiseen tupakanpolton kokonaan lopettamiseen laitteesta ei ole. Se on silkkaa kusetusta, että pelkällä sähkötupakan tupruttelulla pääsee eroon nikotiinivajeesta, sillä Suomessa ei saa myydä nikotiinipitoisia litkuja sähköpötkylään. Eli jos haluat sähkötupakan, varaudu tilaamaan ulkomailta nikotiinipitoisia nesteitä. Itsekin tätä yritin, mutta missään nettimyymälässä ei hyväksytä Visa Electronia maksuvälineenä, joten meni hermo tilaamiseen ja menin pihalle vetämään punaista L&M:ää.

Niin. Suomessa näitä nesteitä, eikä koko sähkötupakan aiheuttamia terveyshaittoja ole tutkittu. Sen takia Suomessa ei saa myydä ko. nikotiinituotteita. Eli kun tollasen sähkötupakan ostaa, kannattaa ostaa siihen kylkeen myös Nicorettea. Voi sitten jauhaa purkkaa ja "polttaa" sähkötupakkaa vaikka bussissa. Nice.

Entäs se mun lopettaminen? Kyllä. Kaksi päivää jaksoin imeä kahvin makuista pötkylää aina pahimpaan röökinhimoon, mutta kyllä se sitten aika nopeasti vaihtui takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen lamamalluun, eli punaseen L&M:ään. Siitähän saa sitä nikotiinia.

Olen ainakin tosissani yrittänyt. Sähkötupakasta ei ollut pelastajaksi.

Case closed

noreply@blogger.com (Arvo) — Tue, 13 Dec 2011 12:10:00 +0000

Onneksi se loppui. En olisi välttämättä jaksanut enää päivääkään. Tosin, eihän sitä ole pakko seurata, ellei halua. Ainahan voi vaihtaa kanavaa. Aina se kuitenkin on jossain puheenaiheena niin pakkohan sitä oli ainakin toisella silmällä seurata.

Kyseessä siis on jo seitsemättä vuotta Suomen televisiokatselijoita ilahduttanut ja vihastuttanut Big Brother -formaatti.

Jotenkin toi koko formaatti on menettänyt merkityksensä. On BB-Liisa ja BB-Jussi. BB-Jussi runkkaa peiton alla, jonka jälkeen iltapäivälehdet revittelee siitä otsikoita: "Presidentti ihmeissään: ITSETYYDYTYSTÄ SUORASSA TELEVISIOLÄHETYKSESSÄ!" Seuraavalla viikolla BB-Liisa tempoo sukupuolielimistään viikkotehtävän aikana asuntovaunun. Taas iltapäivälehdet ja Seiska lööpittävät: "BB-Liisa raiskasi asuntovaunun! Karavaanari-Seppo paheksuu." Sisäsivulla on törkeä pikselimössökuva telkkarista, jossa näkyy BB-Liisa ja pillusta vedetty asuntovaunu.

Jes, Espoo tanssii ja soi!

Joka päivä joku toimittajaparka joutuu tekemään juttua täysin tyhjästä. Välillä jopa ihan muutamasta lauseesta, kun Isoveli ei ole antanut taloon tarpeeksi mietoja alkoholijuomia, jotta asukkaat saisivat oksentaa sisuskalunsa pihalle.
Silti sitä vaan katsotaan vuosittain enemmän kuin edellisenä vuonna.

Tämän kauden ehdoton floppi oli viimeinen viikko.
Big Brother -kilpailua oli jatkettu viikolla sen takia, koska toinen realityschaisse Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailu olisi päättynyt samana viikonloppuna. Siksipä Big Brother sai valitettavasti jatkaa.
No, empä tiedä olisiko Jorma Uotisen vihjailevat poskivalssisessiot sen enempää jaksaneet kansaa viihdyttää? Äänestäjiä ei olisi riittänyt kahdelle kanavalle samaan aikaan - tästä syntyi viime vuonna KOHU!

Muistaako kukaan enää ensimmäisellä Big Brother -tuotantokaudella hyviä vitsejä lohkonutta Perttu Sirviötä? Silloin BB oli viihdettä parhaimmillaan. Uusi formaatti Suomessa, kukaan ei osannut vielä "pelata" eikä kukaan tyrkky tullut taloon kesken kauden "sekoittamaan pakkaa". Tämän ekan ja toisen tuotantokauden jälkeen koko touhu on mennyt täysin viinanjuomiseksi ja panemiseksi. Taloon otetaan tyhmimmistä tyhmimmät wannabejulkut joista ei oikeesti olisi tekemään mitään kunnon duunia. Toista se oli muutama vuosi sitten, mutta nyt alkaa oikeesti näyttämään pahalta.

Pahasti näyttää myös siltä, ettei yleisön mielipiteellä ole enää mitään tekemistä äänestystulosten kanssa.
Uskon sellaiseen teoriaan, että tällä kaudella 110% uskovainen Sebastian pelattiin Big Brother -tuotannon puolesta pihalle viikkoa ennen finaalia. En nyt muista tarkkaan, miten äänet olivat jakautuneet ennen lopullista tulosta, mutta Sebastian oli äänetyksessä kolmantena, ja viimeisellä kolmella minuutilla kun äänestystuloksia ei enää näytetty katsojille, oli Sebastian yhtäkkiä kärjessä ja putosi ulos kisasta. Mielenkiintoiseksi asian tekee erään tarkan katsojan havainto, että lopullisista äänestysprosenteista puuttui muistaakseni melkein yksi prosentti äänistä. Tuotantoyhtiö kiirehti paikkaamaan syntynyttä meteliä sillä, että ne olivat epäonnistuneita ääniä. Epäonnistuneita millä tavalla?
Epäonnistuneita sillä tavalla, että tuotannon suosikkeja ei äänestetty. Sebastian oli yleisön suosikki, mutta ei tuotantoyhtiön - uskovaisuutensa takia.

Tuotantoyhtiölle kelpaa kyllä kaikki äänestysmassi ja turboäänistä tulleet hillot, mutta millä tavallinen katsoja voi tietää, paljonko äänetystuloksia masinoidaan kulisseissa?
Kaudella 2011 talossa oli myös yhden lapsen äiti Tanja. Kenenkään suosikki tämä aivotoiminnoiltaan lähinnä porkkanaa muistuttava nainen ei ollut. Jotenkin kun tätä farssia seurasi, niin heräsi adoptiolapsia kohtaan sääli ja suru. Tiedä sitten miksi?
Tuotantoyhtiön pelaamisesta huomasi hyvin, että joku tuotannossa tykkää isommista tytöistä, koska Tanja sai olla talossa finaaliviikolle sijoittuen käsittämättömästi neljänneksi. Seuraavaksi näemmekin hänet MTV3:n voittopotissa. Tai itseasiassa Subin yöchatissa. Mäkin kassalla kun ei hyvällä katsota kuormasta syömistä.

Joukossa oli monia muitakin, keiden nimiä en jaksa tässä alkaa enää luettelemaan.

Hyvä formaatti on Suomessa pilattu täydellisesti.
Asukkaat esittävät jotain muuta mitä ovat, ovet BB-talossa käy molempiin suuntiin kun asukkaita tulee ja menee. Kukaan ei enää muista alkuperäistä juonta eikä tarkoitusta. Sekasortoa, vitunhuutoa ja panemista.

Tästäkö kansa tykkää?

Synttärit saattavat sisältää tuotesijoittelua

noreply@blogger.com (Arvo) — Mon, 14 Nov 2011 09:47:00 +0000

"..Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.." lauloivat Ilkka Kanervan 60-vee syndeillä kaikki silmäätekevät.

Ilkka Kanerva, 60, vastaa tänään Helsingin käräjäoikeudessa syytteeseen lahjuksien ottamisesta ja neljää saunakaveria syytetään lahjusten antamisesta. Syytettyjen joukossa on mm. Toivo Sukari joka omistaa erään Maskun Kalustetalon. Surkuhupaisan mediatapahtuman oikeudenkäynnistä tekee se seikka, että suurin osa ihmisistä haukottelee jo syyksiluennan aikana. Lautamiehet yskivät partaansa ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

Syytettyjen joukossa istuu myös halpahallimaisteri Kyösti Kakkonen. Enää on epäselvää se, toiko Kakkonen juhliin tarjousmukeja vai peräti ihan itsekerätyn Arabian posliiniastiaston? Kakkonen mölysi oikeudessa lehdistölle koko jupakan olevan täyttä hölynpölyä. Olisiko syy siinä, että Kanervan tarjoamat boolit olisivat kilahtaneet Kiihtelysvaarassa alkunsa saaneen halpakauppamaisterin kupoliin, eikä muistikuvia ole. Kakkonen oli Sanan Säilän tietojen mukaan kysellyt oikeustalon eteisessä, että mistä asiasta tällä kertaa olikaan kysymys...

Oli Kanervan jauhot Eloveenapussissa puhtaat tahi eivät, asiaa ei paranna ainakaan se, että synttäriporukassa on pyörinyt läpeensä umpikiero, vuoden 2008 Mr. Vaaliraha Arto Merisalo. Tiilenpäitäkin lukeneella ja ankkuritatuointia haukkarissaan kantavalla Merisalolla ei menneisyys ole kovin kaksinen. Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n toiminnat päättyivät Helsingin käräjäoikeuden määräämiin konkursseihin 2009. Melkoisella buustilla erilaisia yrityksiä perustaneella, ja niiden nimiä menneisyyteensä kerännyttä Merisaloa syytetään keississä törkeästä lahjuksen antamisesta. Pienenä yksityiskohtana aiemmin mainittujen yritysten liikevaihto oli vuonna 2009 13 miljoonaa euroa. Puhdas raha ei tuoksu.

Merisalon oikeana kätenä ja varsinaisena buusterina oikeudessa nähdään myös ex-nokiajohtaja Tapio Yli-Saunamäki. Liekö nimi enne? Saunamäki (kavereiden kesken pelkkä bastu vaan) heitti oikeudessa kiukaalle lisää vettä toteamalla, että oli mielestään nähnyt Iken bileissä Masku -tuotemerkillä varustetun tyylikkään sohvan. Tämä aiheutti supinaa käräjäsalissa ja yksi lautamiehistä ehtikin jo painaa punaista nappulaa, sytyttäen edessään ison X -merkin. Merisalon medialle antaman ennakkolauselman mukaan synttäreillä oli myös Tarjoustalon pahvimukeja, sekä Nalle Puh -serpentiiniä. Pihalla oli ollut myös Maskun ilmapalloja toivottamassa vieraat tervetulleiksi.

Eräiden huhujen mukaan juhlissa olisi nähty myös Matti ja Teppo. Boolista riehaantunut Teppo oli tanssinut pöydällä ilman paitaa hoilaten samalla:
"..tua tyttö pöytä täyteen kuplivaa juomaa, pyäreät vuadet saavutetaan. en oo vanha mutta, naamasta huomaa, ei olla ihan nuariakaan..."

Onhan synttäreitä hauska juhlia. Pitäisi vaan muistaa, kenelle kutsukortteja lähettää. Ihmetyttää miksei Ike tehnyt Facebookkiin avointa tapahtumaa omista juhlistaan periturkulaiseen tyyliin. Vieraiden paljouden ja epäselvyyksien jälkeen olisi ollut vaikea hahmottaa, kuka teki mitä ja miksi? Puhumattakaan siitä, ketä meit kaikkii siel ees oli?

Kukaan vieraista ei lausunnoista päätellen kuitenkaan tuntenut juhlittavaa sankaria. Vai tunsiko sittenkin?

Ei nimi miestä pahenna, ellei...

noreply@blogger.com (Arvo) — Fri, 11 Nov 2011 11:48:00 +0000

Sukunimi. Tuo etunimen liite, josta selviää se, kenen heimoon kuulut. Joskus intiaanien aikaan sama asia kävi selväksi kilvestä, joissa maalauksen muoto ja värit kertoivat, oletko oma vai vieras. Nykypäivän henkkari siis.

Joskus haluaisin olla vaan ihan perus Virtanen. Olisi välillä helpompi elää, kun voisi rääpiä suutaan ja avata sanaisen arkkunsa aina kun haluaisi, ja silti olisit vaan se Virtanen. Oma sukunimeni kun antaa Googlesta sellaisia hakutuloksia, ettei viitsisi ihan mitä tahansa päästää suustaan. Myös kirjoittaminen internettiin on asia, jossa tietty suodatus pitää olla päällä.
Ei sillä, että mun pitäis jotenkin kulkea esivanhempieni viitoittamaa tietä, mutta en haluaisi myöskään olla se, jonka nimen kuullessaan sukulaiset huokaisevat syvään. Eikä suinkaan ihastuksesta.

Aloin pohtimaan tätä asiaa kirjoittaessani Googleen sukunimeni. Sain mm. tietää, että samalla sukunimellä varustettuja ihmisiä asuu Amerikan mantereella useampi. Nämä henkilöt löytyvät uudesta Google+ -yhteisöpalvelusta. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka läheistä sukua ko. tyypit ovat.
Löysin myös jonkin internetin suurimman sukupuu -sivuston, jossa oli lueteltu (kuvien kera) lähisukulaiseni. Omakin syntymäpäiväni kerrottiin sukupuussa, josta ilmeni myös yllättävästi sisareni. Joku luopio on luovuttanut nämä tiedot internetin suureen puuhun, josta omena ei putoa. Ainakaan kauas.

Toisaalta, niin makaa kuin petaa.
Olen yrittänyt hillitä välillä kirjoittelua, sekä joskus ehkä hieman terävää kielenkäyttöäni. Nyt ja tulevaisuudessa pitää vielä suitsia itseään, sillä työharjoittelupaikka johon olen menossa, velvoittaa siihen, ettei aina voi sanoa sitä mitä ajattelee. Media-alalla kun suhteet kuitenkin ratkaisevat ja nimi harvinaisuutensa takia jää paremmin mieleen.

Mutta - entä jos saisin?
Salainen(?) haaveeni olisi kirjoittaa jossain julkaisussa vaikka nimimerkin takaa. Salanimellä, kuten isänikin aikoinaan.
Toisaalta olen aina ollut myös reilun pelin kannattaja, joten omalla nimellä haukkuminen tai kritisoiminen olisi mielestäni reilumpaa. Varsinkin nykyisessä internetyhteiskunnassa, jossa on helpointa huutaa juuri sieltä anonymous -nimimerkin suojista. Vailla pelkoa vastuusta.
Siksipä antamani palaute on yleensä rehdisti omalla nimellä.

Joku on Facebookissa juuri tämän takia keksityllä nimellä - minä en.

Kelaa takaisin!

noreply@blogger.com (Arvo) — Thu, 10 Nov 2011 07:57:00 +0000

Tämän päivän uutispommi putosi aamukahviini, kuin Venäläinen satelliitti maahan.

Kela nimittäin ilmoitti, että se aikoo periä opiskelijoilta opintotukia takaisin veronpalautuksista. Mitään väliä ei tietenkään ole sillä, että kofeiinitärinöissä kärvistelevä opiskelija olisi sopinut ja ennenkaikkea hoitanut takaisinmaksun sovitussa aikataulussa.
Postiluukuista on tipahdellut ilmoituksia näistä perimisistä tällä viikolla ja se on saanut Kelan puhelinlinjat kuumiksi.

"Palvelussamme on nyt ruuhkaa. Paina yksi, jos asiasi koskee opintotukea..."

Voin myötäelää niiden opiskelijoiden tuskaa, jotka ovat suunnitelleet elämäänsä opiskeluiden jälkeen.

Työpaikka, asuntolaina, oma asunto? Unohda ne!
Kela omalla erinomaisella toiminnallaan vesittää näitä suunnitelmia. Omituisin asia tässä jutussa on se, että "saatavat" (joita ei siis oikeasti välttämättä edes ole) menevät ulosottoon ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta. Kelan lakimiehen Antti Partasen mukaan suoraa ulosottosysteemiä käytetään sen takia, ettei tulisi sählinkiä...
Mitä helvettiä, Antti?

Partanen perustelee suoraa ulosmittausta ilman ennakkoilmoitusta sillä, että jos ja kun opiskelija maksaisi ennakkoon ilmoitetun perinnän, ja samaan aikaan opiskelijalta ulosmitattaisiin veronpalautuksista sama summa, tulisi tästä jotain ylimääräistä duunia Kelalle ja Ulosottovirastolle. Nyt kaikki onkin ihan hyvin, ja puhelin ei soi ollenkaan.

Hommahan toimii normaalisti niin, että lasku X on maksamatta. Prosessi alkaa sillä, että vaikka Firma Y lähettää maksamattoman laskunsa ensin perintäfirmalle (Lindorff yms.) jotka yrittävät omilla preiveillään saada perittyä rahat. Näistä firmoista EI TULE ulosottomerkintää. Nämä firmat yrittävät saada rahoja, ja elleivät he siinä onnistu, menee lasku vasta ulosottovirastoon.
Sieltä lähetetään sulle se viimeinen mahdollisuus maksaa lasku korkojen kera. Jos hoidat laskun, on homma ok. Ellet maksa, menee se niinsanotusti ulosottoon, ja sulle tulee maksuhäiriömerkintä. Muutamien kymppien tai satasien takia ulosottomies ei sun himaasi tuu hakemaan arabian astiastoa, vaan ne odottelee palkkoja tai muita tuloja, joista vouti saatavansa poimii.

Näin sen PITÄISI toimia myös Kelan kohdalla. Eli opiskelijalle pitää lain mukaan lähettää maksukehoitus, ennen kuin mitään ulosottotoimia ja maksuhäiriömerkintöjä edes ajatellaan.
Kela perustelee suoraa ulosottoa velkojen nopeammalla takaisinperinnällä. Kelan tiedotteen mukaan opiskelijoille ei tulisi Suomen Asiakastieto Oy:n rekistereihin merkintää ulosottotoimista.

Niinhän sitä luulisi, kun puusta katsoo.

Turgulaine Helsingis

noreply@blogger.com (Arvo) — Wed, 02 Nov 2011 18:06:00 +0000

Koulua on takana nyt 11 viikkoa.
Elo Helsingin suurkaupungissa on sujunut mallikkaasti, ei suurempaa huolta. Hyvin olen kotiutunut stadilaiseen elämänrytmiin. Menneellä viikolla moni luokkakavereistani sai ensikosketusta suoraan lähetykseen, sillä teimme aamulähetysharjoituksia nettiin torstaina ja perjantaina. Kyllä siinä monella käsi vähän tärisi, toki itsellänikin, vaikka studion äänipöytä on syksyn aikana tullut tutummaksi kuin oma auto.
Luokan henki on loistava ja olen omista luokkakavereistani todella ylpeä! Loistavaa ohjelmaa saatiin pihalle todella rauhallisella asenteella. Oujee!

Tiistaina kävin ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa täällä Helsingissä. Hartwall-Areenalla olen toki vieraillut aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta täällä asumisen aikana.
Julkisilla kulkuvälineillä pääsee paikasta toiseen täällä melko näppärästi. Ei ole omaa autoa kannattanut paljoa liikuttaa. TPS:n pelipaitakin sai näkyvyyttä. Ihmiset kyllä katsoivat metrossa ja kadulla kuin romanian kerjäläistä - pisti suupieltä hymyyn.
Johtuiko se sitten TPS:n 6-5 tappiosta - mene ja tiedä, puhutaan kuitenkin hei stadilaisista ;)

Koulunkäynti on mahtavaa!
Viime vuonna näihin aikoihin olin melkoisen kypsä koko edelliseen kouluuni. En tiedä oikeastaan syytä siihen. Olen koittanut miettiä, oliko syy omassa motivaatiossa, vai opetuksen tasossa? Epäilen vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Laajasalon opistossa kaikki toimii hienosti. No, yksi miinus on pakko antaa. Ruoka voisi olla ihan perusmättöä. Riittää, kun tekisi lihakeittoa, mutta meidän koulun ruokala tekee siitä liha-sipuli-juures-selleri-artisokka-lisää-tähän-haluamiasi-ainesosia -keittoa. Tostaina oli maissin poimijan keitto ja kasvisruokana maissinpoimijan keitto. Niillä oli selkeästi jotain eroa. Tiistaina oli hämyisä verkkomelonisalaatti ja keskiviikkona puolestaan mustasilmäinen salaatti. Aina ei riitä, et vilkaisee ruokalistaa kerran.
Tällä viikolla piti muutenkin turvautua ihan googleen, että sai tietää mitä lautaselleen laittaa. Kuinka moni tietää mitä on Kekri? Niimpä.
Ruokalistalta löytyi kekripyörykät - jotka itseasiassa oli nuijittu pihveiksi. Hyviä toki olivat - mutta ihmettelen, miksei listalla voinut lukea jauhelihapihvi?!

Viime viikolla starttasi myös nettiradion lähetykset ensimmäisen kerran koko Laajasalon historian aikana. Melko alkutekijöissään se vielä on, mutta ollaan me sieltä muutamana iltana viikossa tehty liveä, ja ensi viikolla jatkuu taas.
Ollaan siis ensimmäinen vuosikurssi IKINÄ, jolla on niin paljon halua ja intoa tehdä radiota että opettajamme antoi luvan tähän. Nettiradiolähetyksiämme voit kuunnella tästä. Mustassa ruudussa voit nähdä ihan livekuvaa studiosta, mikäli toimittajat jaksavat (lue: haluavat) laittaa striimiin kuvan.
Ohjelmainfoa ja muuta nettiradioon liittyvää löydät facebookin ryhmästä, jota kannattaa käydä peukuttamassa, eli tykkäämässä tästä.
Liity joukkoon, ja kuulet tulevaisuuden timanttisimmat radioäänet vaippaikäisinä!

Työharjoittelujakso on edessä tammikuussa. Tiputin omat hakupaperini Radio Sataan perjantaina. Nyt pidetään sormet ja varpaat pystyssä jotta pääsisin harjoitteluun. Hinku on kova, ja tekemisen halu valtava. Välillä pitää painaa vähän jarrua, ettei mennä ns. perse edellä puuhun.

Menneet pari edellistä viikkoa koulussa olivat aika hektisiä eräillä kanssaopiskelijoilla. Hakupapereita ja cd-levyjä juttunäytteineen oli kaikki studion pöydät täynnä ja hikisiä ja punaisia oppilaita syömässä kynsiään. Suorastaan kuulin, kuin kynsilastut lensivät purukaluston välistä lattialle. Kaikki hakemukset tulivat joka tapauksessa valmiiksi. Hienoa!
En tiedä, olenko tyhmä vai hullu, mutta tein yhden hakemuksen ja toimitin sen edellämainittuun paikkaan. Mulla on tietty suunnitelma, jota meinaan noudattaa.

Paljon on opittu, paljon on vielä oppimatta, mutta ollaan me kovia.

Vapise Helsinki!

Elämä voi muuttua

noreply@blogger.com (Arvo) — Sun, 02 Oct 2011 17:39:00 +0000

Lauantai-iltana saatiin taas jännittää, ja puristaa sormet punaisena kynää, kun lapsille niin kovin haitallinen lottoarvonta pyörähti käyntiin. Jaossa oli historian suurin potti Suomessa 40:neen vuoteen, eli kymmenen miljoonaa euroa.

Kymmenen miljoonaa euroa. Se on aivan järjetön läjä rahaa.
Voisitteko kuvitella, miten paljon päin helvettiä voi ihmisen elämä mennä moisen summan voittamisesta?

Lottovoittajat jaksavat hymyillä yleensä vielä Veikkauksen tarjoamalla voittokahvilla, mutta sen jälkeen elämä voi kirjaimellisesti muuttua. Kukaan ei koskaan tietenkään kerro kuin lähipiirille voitosta, ja elämää jatketaan kuten ennenkin. Paskat.

Lähipiiri -sanan merkitys muuttuu siinä kohtaa, kun kerrotaan voitosta ensimmäiselle sukulaiselle. Suomalaisten perisynti, kateus iskee. Lottovoitosta supistaan eteenpäin, ja kaikki vannovat kautta harmaan kiven, etteivät kerro asiaa eteenpäin. Ja kun kukaan ei saa kertoa eteenpäin, alkaa ikävät juorut pyöriä voittajan ympärillä. Kukapa jaksaisi lottovoittajan vierellä hymyillä?

Voittajaa itseään huhut ehkä häiritsevät, mutta eivät kiinnosta. Onhan mulla rahaa. Lottomiljonääri koittaa käydä töissä, mutta uni ei tule öisin, kun mielessä pyörii raha. Aamulla pitäisi jaksaa mennä töihin, vaikka siitä tuli vartin sisällä pelkkä muodollinen harrastus.

Pahimmassa tapauksessa lottovoittaja sekoaa rahoihinsa. Todellisuus menee sekaisin omien unelmien kanssa ja kokoajan mielessä pyörii vain raha. Uni tulee pillereillä, jos niilläkään. Todelliset kaverit ovat kyllästyneenä ja kateellisena kaikonneet kauas, vaikka eivät tietäisikään voitosta. Arvata jokainen varmasti osaisi. Moni hakee lohtua alkoholista, kun univaje ja alkoholi sekoittavat jo ennestään sekaisin olevia ajatuksia.
Lottomiljonääriä ei vanhojen kavereiden ja ystävien kaikkoaminen haittaa ollenkaan, sillä ympärillä pyörii "kavereita" ja "tosiystäviä". Kaikki ovat valmiina tarvittaessa auttamaan, ellei missään muussa, niin puukon lyömisessä voittajan lapaluiden väliin.

Pari kuukautta voitosta on kulunut. Syyskuun lopussa voiton saanut lottovoittaja alkaa olemaan pahasti rappiolla joulun lähestyessä. Hetkeäkään ei voi olla paikallaan.
"Pakko olla jossain menossa kokoajan, mullahan on rahaa vaikka kuinka. Kukaan ei voi pidätellä mua..."

Uskoisin, että tässä kohtaa lottovoittaja "nauttii" vielä voitostaan.

Puoli vuotta myöhemmin onnekas voittaja on alkoholisoitunut. Myös epämääräisiä ihmisiä on ilmestynyt kuvioihin. Rahaa on lainattu sinne ja tänne, eikä oikeen enää tahdota muistaa kenelle ja koska. Ihan sama, rahaa on.
Töissä ei ole tarvinnut enää käydä. Matka lähialkoon ja kauppaan taittuu taksilla. Ulosottomies muistaa kirjeillä - niistä ei tarvitse välittää. On se ennenkin osannut ulosmitata itse. Ottakoon sieltä, mitä köyhät kutsuu rahaksi.

Noin vuodessa elämästä on kadonnut kaikki se, mikä oli elämisen arvoista. Raha ei tehnyt onnelliseksi. Jos lottovoittajalta tässä vaiheessa kysyttäisiin, saattaisi entinen elämä maistua hyvältä.

Onhan tämä nyt melko kärjistettyä. Moni varmasti osaisi käyttää rahat oikein, itse en kuulu tähän joukkoon.

Olisitko itse onnellisempi - oikeasti?

Itse olen ainakin tyytyväinen elämääni muutaman laskun, sekä normaalien rahahuolieni kanssa...

HSL - Keeps you going

noreply@blogger.com (Arvo) — Wed, 07 Sep 2011 20:35:00 +0000

Olen nyt asunut Helsingissä kohta kuukauden. Olen tämän kuukauden aikana todennut, ettei pääkaupunkiseudulla tarvitse omaa autoa muuhun kuin Turkuun kulkemiseen. Toki nelipyöräinen maisemanvaihtaja helpottaa elämää, muttei se vaadi sitä. Jos laiskottaa, eikä jaksa seistä dösäpysäkillä sateessa niin oma auto on vaihtoehto numero uno.

Helsingin keskusta kaikkine yksisuuntaisine katuineen, raitsikoineen ja ahtaine väylineen on kuitenkin autoilijan helvetti. Ellei mulla olisi Tomtom -navigaattoria, olisin ollut kuolleena tai vähintään hukassa jo tuhansia kertoja. Olenkin todennut, että keskustaan on vaan niin paljon helpompi liikkua julkisilla kulkuvälineillä kuin omalla silitysraudalla. Parkkipaikkaa ei tarvitse metsästää, ja vaikka sellaisen löytäisikin, opiskelijan budjetista neljä euroa tunnilta tuntuu ryöstöltä. Ja kaiken lisäksi joku kulttuuriministeri tykkää mukulakivikaduista!

Onneksi Helsinki ja HSL (Helsingin Seudun Liikenne) ovat kehittäneet julkisen liikenteen kanavoinnin niin, että kaikki instanssit toimivat hienosti yhteen. Tai ainakin se ulkopaikkakuntalaisesta siltä (vielä) vaikuttaa.
Lähimmälle bussipysäkille on matkaa 500m, eikä bussia tarvitse odottaa kuin maksimissaan 10 minuuttia. Hyppää bussiin, joka vie sut metroasemalle. Bussista ulos, alas laiturille ja viiden minsan odotus ja metro on naaman edessä. Herttoniemestä keskustaan 8-12 minuuttia ja olet Helsingin sykkeessä.
Asia erikseen on tietysti matka esimerkiksi esikaupunkialueille. Sporalla (raitiovaunu) pääsee melko pitkälle, mutta mihin sporalla (raitiovaunu) ei pääse, bussi hoitaa loput.
HSL:n bussilippu kännykkään -palvelu toimii hienosti. Sama tunnin kertalippu kelpaa HSL:n lähijunassa, metrossa, bussissa ja sporassa.
Lisäbonuksena vielä: Android älypuhelimiin saa asennettua HSL:n oman softan jolla aikataulut on aina kännykässä. Tällä tavoin pysäkillä turhaan lojuminen vähenee entisestään.

HIENOA HSL - arvostan!

Kaikki toimii hienosti, kunhan talvi ei yllätä...

Case: Taru Leppänen

noreply@blogger.com (Arvo) — Wed, 24 Aug 2011 15:12:00 +0000

Nyt pitää kyllä laittaa tähän tekstiin 18-vuoden ikäraja.

Dosentti, sekä filosofian tohtori, Taru Leppänen kritisoi Helsingin Sanomien mielipideosastolla alakoulujen musiikinopetuskirjojen sisältöä ja väittää, että suomalaisuuskuva lauluissa on liian miehinen. Leppäsen mukaan myös maakuntalauluissa esiintyy väkivaltaa sanojen muodossa.
Leppäsen kritiikistä saa sellaisen kuvan, että Maamme -laulun sanat pitäisi ilmeisesti muokata uudestaan, jotta lottien panos tulisi selvemmin esille alakoululaisille - tai ettei missään laulussa olisi ainakaan viitteitä väkivaltaan.
Sehän voi sekoittaa pienen Mirja-Liisan itsenäisyyspäivän juhlan ihan kokonaan, jos tutussa laulussa olisikin ihan uusi merkitys jota kukaan ei ennen tätä päivää ole ymmärtänyt. Nyt kuitenkin Leppänen haluaa tarkastella väkivaltaisia lippulauluja ihan uudesta näkökulmasta.
Lapsille kuitenkin opetetaan kouluissa käsittääkseni historiaa, jossa Suomen sodat lottineen käydään läpi?

Vuodesta 1917 käytössä ollut, useista versioista muodostunut, Maamme -laulu, jota on hoilotettu turuilla ja toreilla itsenäisyyden kunniaksi jo 84-vuotta. Vasta kuitenkin nyt joku feministidosentti keksii tarkastella kohtia, joissa lauletaan esimerkiksi "..maa kallis isien.." tai lippulaulussa oleva kohta jossa miehinen osuus sodassa ei jää kenellekkään epäselväksi.

Suomella on omanlaisensa sotahistoria.
Näitä lauluja on sävelletty ja sanoitettu samoihin aikoihin kun tämän Leppäsen isoisä tai äiti lähti maitokannua hakemaan. Olisikohan jo silloin itseasiassa pitänyt miettiä, ettei sodasta saa laulaa - jokuhan voi siitä 2000 -luvulla järkyttyä. Edwin Laine ohjasi ensimmäisen Tuntemattoman Sotilaan 1955, eikä kukaan silloinkaan tullut sanomaan Enskalle et "hei, eiks tää oo vähän raakaa matskuu tulevaisuuden kersoille?"
Muutenkin kaikki nykylasten paapominen on läikkymässä pahasti yli. Jonkun pitäisi nyt kiristää suitsia ja mielellään aika äkkiä, ennen kuin nykylapset ovat siinä tilanteessa, että maailman pahuus iskee silmille vasta ala-asteikäisenä. Muistakaa että nykypäivänä saa käyttää myös ehkäisyä, ettei keisarinleikkauksella syntynyt Mirja-Liisa vaan työnnä sormeaan pahaan kaktukseen heti kaksivuotiaana. Eihän sitä tiedä millaiset traumat siitäkin jää?

Lottia sodissa oli paljon. Sitä tosiasiaa ei voi kumota. Lottia kuitenkin käytettiin harvakseltaan rintamalla. Oikeastaan muualla kuin tähystys ja muonitustouhuissa lottia ei käytetty. Se nyt vielä olisi puuttunut, että lotat olisivat olleet sotkemassa kuvioita juoksuhaudassa, sota kun ei kovin vahvasti muutenkaan mennyt. Olisi riu'ulla ollut ruuhkaa, kun naiset olisivat pareittain istuneet hölisemässä, joten eiköhän isien -sanan käyttö siihen aikaan ole ihan perusteltua.

Mitä tähän tasa-arvoisuuteen sanoo ex-tasa-arvoministeri Stefan Wallin? Huutonauraa vessassa koko murjaisulle kuset ja paskat samoissa kalsareissa - kuten minäkin.

Spotti: Steissi

noreply@blogger.com (Arvo) — Wed, 17 Aug 2011 17:36:00 +0000

Saavun Helsingin rautatieasemalle metrolla. Pummilla tietysti. Ei opiskelijalla ole varaa maksaa metron käytöstä - silläkin riskillä että tarkastajat astuvat vaunuun. Taskussa oli opiskelijakaverin matkakortti, mutten osannut käyttää sitä. Höh.

Asetun hyvälle näköetäisyydelle kaikesta. Näen asemalaiturit sekä asemahallin.

Boguette & Co. klo 18.10 ->

Ihmiset tulevat ja menevät. Kuka töistä kotiin, kun toiset tulevat kesälomareissulta tai ovat vasta lähdössä matkaan. Nuoria, keski-ikäisiä ja hieman vanhempia. Lähijunasta kaukojunaan tai metroon. Huomenna ehkä sama uusiksi, tosin vain päinvastaisessa järjestyksessä. Ihminen tottuu rutiineihin.
Liikemies kiirehtii Joensuun junaan. Vaimo ja lapset odottavat kotona, kiire siis on.

Monotoninen ääni vanhassa hallissa kertoo saapuvista ja lähtevistä junista suomeksi ja ruotsiksi. Ihmiset tuijottavat kahteen paikkaan. Joko lattiaan tai suurelle infotaululle joka antaa kuulutuksia tukevan informaation.
Keski-ikäinen nainen ihmettelee selkäni takana myyjälle miten kinkkupatongissa voi olla pähkinää, vaikka lapussa lukee kinkku-juusto. Meinaan ensimmäisen kerran tukehtua kahviin.
Mietin, mahtaako joku noista vitriinin patongeista mahdollisesti matkustaa tänään vielä yöjunalla Kemijärvelle. Paperi voi myös päätyä Pietarin asemalaiturin roskikseen, tai hyvässä tapauksessa matkustaa vielä takaisin Helsinkiin. Kuka näistä tietää. Onneksi en ole patongin paperi - puhumattakaan täytteistä.

Viereeni istahtaa ehkä noin 35-vuotias, siististi pukeutunut mies. Mies puhuu kännykkäänsä tulevansa seiskan junalla. En saa selvää puhuiko lähijunasta, vai kaukojunasta mutta toive tulla asemalle vastaan kieli pidemmän matkan junasta. Ehkä Tampere tai Turku. Mies ottaa patongin ja kahvin mukaan, huikkaa puhelimeen rakastavansa ja poistuu asemalaiturille.

Helsingin päärautatieaseman läpi kulkee päivässä arviolta 120 000 ihmistä. Ruuhka ja loma-aikoina saattaa siis olla melkoinen hässäkkä. Mietin myös tilannetta, jolloin junat ovat myöhässä tai eivät kulje. Voi voi.

Yhtäkkiä viereeni istahtaa tummaihoinen mies, joka haisee viinalle. Mies esittelee itsensä englanniksi Jeeboksi, ja kysyy savuketta. Tarjoan sen hänelle. Jamaicalainen Jeebo laittaa omat kuulokkeensa korvilleni. Tuntemattomaksi jääneen rap-artistin musiikki täyttää tajunnanvirtani. Näytän peukkua ja totean musiikin olevan ihan jees. Jeebo häviää huomaamattani ihmisvilinään yhtä nopeasti kuin oli siihen tullutkin.
Samaan aikaan kahvilan tiskiltä kuuluu huutoa. Käännyn katsomaan tiskin suuntaan, mutta muuta ihmeellistä, kuin pieni sanominen tauoista ja niiden pitämisestä syntyy kahden myyjän välille.
"Etsä voi pitää taukoo sillon ku tääl on asiakkaita, tajuutsä?" sanoo Emma nimilappua -rinnassaan pitävä myyjä toiselle.

Olen ollut paikallani noin puoli tuntia ja tarkkaillut silmät sirrillään ympäristöä. Joku katsoo aloittelevaa toimittajaa vähän pidempään. Muistivihko ja kynä saavat ympäröivät ihmiset epäileväisiksi. Kukaan ei istu viereen.

Pikajuna Tampereelle kolistelee tiehensä.

Kuulutus kertoo matkustajille Z-junan Lahteen saapuvan laiturille 10, samalla kuin kolmekymppinen jätkä pohtii käytävällä hetken vaihtoehtoja Robert´s Coffeen ja mun spottauspaikkani väliltä. Ilmeisesti roopen kahvilan nuorempi vaalea tyttönen saa enemmän pointseja kuin Boguetten raskasta sarjaa edustava naismyyjä, jolla edelleen kuola roikkui suupielestä työkaverin ripityksen jälkeen.

Valkoiseen kokopitkään hameeseen sekä punaisella sateenvarjolla varustettu, ehkä vähän lentoemännältä näyttävä nainen kiirehtii Lahden lähijunaan. Kotimatkalla selkeästi, siitä olen varma.

Ikävä Turkuun on kova. Sitä en voi kiistää. Siksi Turun junan kuulutus herättää minut pienestä tarkkailuhorroksesta ja koitan tarkkailla junasta tulijoiden kasvoja. Olisiko tuttuja? Jokainen kasvo näyttää tutulta, vaikka tulijat voivat olla vaikka Espoolaisia. Ihmismieli tekee jippoja. Ei näy oikeasti tuttuja kasvoja vaikka kuinka haluaisin. Harmittaa.

Olen niin Turun junan lumoissa, etten huomaa Allegron saapuneen. Hiljainen menijä, vaikka neljässä tunnissa se on tullut Pietarista Helsinkiin. Allegro viihtyy asemalla 25 minuuttia, jonka jälkeen se palaa taas liikenteeseen, ollakseen Pietarissa ennen puoltayötä.
Allegro kiinnittää huomioni hetkeksi. Tarkkailen junaan menijöitä. Kaksi selkeästi venäläistä miestä kävelee laiturille, katsovat opastetaulua, kävelevät Allegron keskivaiheille ja hyppäävät junaan. Ostosreissu Helsinkiin on helppo toteuttaa - ainoastaan kansainvälisiä vaunuja, kertoo opaste.
Korvani rekisteröivät takaani kuuluvaa iraninkielistä puhetta. Mustaan "Maniac" -paitaan pukeutunut mies riehuu Nokialaiseensa. Kieli, jota en ymmärrä, ei jättänyt sisällöstä epäselvyyttä. Jostain oltiin selkeästi erimieltä, mutta kenen kanssa. Who knows?

Konduktööri kävelee asemalaiturilla kohden asemaa. Iloinen ilme ilmestyy kuin tyhjästä, kun tyttöystävä tai vaimo on vastassa. Pikainen suukko ja työpäivä on ohi. Käsi kädessä kohti autoa ja parkkipaikkaa.

Särisevä kuulutus rikkoo jälleen asemahallin rauhaa. Allegro on lähdössä matkaan. Kuulutus tulee suomeksi ja venäjäksi. Kellään ei ole kiire Pietariin, sen sijaan Turkuun lähtevään junaan juostaan. Turun juna lähtee neljä minuuttia Allegron perään, suunnat vain ovat vastakkaiset.
Mieleni tekisi juosta myös, mutta päätän lopetella spottauksen kahvilan pöydässä. Kahvikin on ehtinyt kylmetä.

Elämä asemalla jatkuu. Ihmisiä menee ja tulee vaihtelevalla tahdilla. IC 2-junaan vaihdetaan veturi. Viiden metrin siirtoa varten kuluu 150 litraa dieseliä. Ilmeisesti toiseen päähän laitetaan uusi. Infotaulu ei kerro mihin juna olisi mahdollisesti menossa ja koska.
Z-juna Lahteen lähti ajallaan. Laituri jäi tyhjäksi - lukuunottamatta wc-paperia, jota tuuli pyörittelee kiskoilla. Nainen valkoisessa hamosessaan oli siis matkalla kotiin.

Lähden kävelemään kohti asematunnelia mielessäni asiat joita ole havainnut, samalla kun aasialaisen näköinen mies tyhjentää SOL-palvelun tunnuksilla varustetussa liivissä roskiksia.

Vuonna 1860 valmistunut, Eliel Saarisen suunnittelema asemahalli on nähnyt kaikenlaista. Jos se osaisi puhua, saataisiin tästäkin kirjoituksesta loppumaton. Eräät veturinkuljettajat ovat koittaneet ajaa asemahalliin useamman kerran, joku on siinä vuosien saatossa saattanut onnistuakin. Aseman ulkopuolella seinässä olevat, mainoksistakin tutut patsaat seistä pönöttävät paikallaan. Mainoskuvauksissa lienee taukoa.

Häviän ihmisvilinään kuten muutkin. Palaan tavalliseksi kuolevaiseksi ja suuntaan metroon. Vielä rullaportaissa kokematonta tönitään sivuun. Suuren maailman tyyliin rullaportaissa seistään oikealla, jotta vasemmalta pääsevät kiireisemmät ohi.

Oppia ikä kaikki...

Vilperin perikunta

Veroparatiisi

noreply@blogger.com (Arvo) — Tue, 16 Aug 2011 21:00:00 +0000

Kaverini Sami kirjoitti hiljattain blogissaan kirkosta ja ilmeisesti kirkkoverosta. Joku tykkäsi, toinen ei. Niin se menee. Mutta onneksi näitä vuodatuksia ei ole pakko lukea ellei kestä kritiikkiä tai totuutta.

Kirkollisvero (tai se mitä ihmiset maksaa) on kyllä ihan täyttä pelleilyä. Koko kirkko instanssina on ihan täyttä paskaa. Maksat veroa x-määrän vuodessa, etkä sä saa sillä rahalla mitään. Tosin, maksan itse myös autoveroa jotenka kirkonmiehelle tämä kirkollisvero lienee SE juttu. Sunnuntaisin mennään kympiltä kuulemaan lähikirkkoon
herran sanaa, joka vedetään siitä isosta kirjasta (joku kutsuu myös raamatuksi) suoraan. Laita kolehti kippoon ja meillä kaikilla oli niiiiiin muukaaavaaa...

Mutta, siinä kohtaa kun henkilö x sattuu heittämään lusikat nurkkaan, olisi kiva saada vähän backuppia omalta seurakunnalta. Paskat. Multaa päälle ja omaisilta vähätkin fyrkat seurakunnan fikkaan. Tack och hej!
Hautapaikka viis tonnia vuodessa, kuolinilmoitus (väärin kirjoitettuna, 3cm X 7cm kokoisena) neljättäsataa euroa..halvemmalla myydään Gigantin kokosivun pölynimurimainos värillisenä.
Onneksi en oo koskaan kuulunut kirkkoon, enkä ole saanut uskonnon opetustakaan kuin ekalla ja tokalla muistaakseni. Siinä vaiheessa ymmärsin, ettei mun oo pakko kuunnella joka aamu aamunavausta, ellen halua.
Ne kuulukoon kirkkoon, ketkä haluaa - mä en. Enkä vastaanota minkäänsortin keskustelua uskonasioista - puhelimella tai ilman.

Perintövero on kanssa toinen perkele. Mietitääs nyt oikeen tarkkaan.
Rouva tai Herra Z painaa duunia koko ikänsä 18 -vuotiaasta vaikka sinne 65-ikävuoteen asti. Elää säädyllistä elämää, laittaa rahaa syrjään palkoistaan, ostaa vaikka muutaman osakkeen jne. Kuollessaan tää herra tai rouva siirtää koko tomumajansa hoidon jälkipolville eli lapsille tai sitten sisaruksille.
Eihän siinä mitään, se nyt vaan menee niin. Mutta ensin on käsi ojossa em. seurakunta joka haluaa hautapaikasta nyhtää oman rahansa. Mitä maksaa joku kukkaseppele ja siihen se sinivalkoinen nauha muistotekstein? Uskoisin, että samalla rahamäärällä kukittaisi KAIKKI ensi kevään ylioppilaat. Hieman kärjistettynä.
Tämän jälkeen pitää laittaa muutamaan lehteen kuolinilmoitus. Se on laakista sen 350e (väärinkirjoitettuna tai ei) sunnuntaisin ehkä jopa kalliimpaa. Kun nää viralliset osuudet on hoidettu, alkaa kuolinpesän selvittäminen ja jakaminen.
Kun kaikki on jaettu, iskee verottaja. Tää on se kohta, mitä en ymmärrä.

Rouva X on tienannut elämänsä aikana PALKKATULOA ja maksanut siitä jo VEROA. Nää rahat on kerryttänyt omaisuutta, joka nyt annetaan jälkipolville ja/tai perheenjäsenille. Mutta verottaja haluaa vielä ottaa siitäkin veroa. Veroa jo kerran verotetusta tulosta. Syy lienee maamme velkaantumisesta. Tällä hetkellä velkaa on jo 80 MILJARDIA.

Mutta onko se meidän normaalien ihmisten vika, jos valtion taloushallinto on hoitanut asiansa päin persettä? Kai me saadaan nauttia vielä omista rahoistamme, ilman että vuotavaa mahonkivenettä koitetaan paikkailla laastarilla vaikka perseestä puuttuu puoli laivaa?

Eikä se ainakaan sillä parane, et annetaan Kreikkaan se pari milliä.

VIP-statuksella kaljalle

noreply@blogger.com (Arvo) — Fri, 29 Jul 2011 06:37:00 +0000

VIP. Sana, joka sihahtaa tavallisen festivaalivieraan suupielestä kuin pilaantunut eines. VIP-vieraat oletetaan yleensä muita erikoisemmiksi henkilöiksi, ehkä näyttelijöiksi tai muusikoiksi.

Erikoista tai ei, mutta nykypäivänä tuo VIP-status on menettänyt täysin merkityksensä. Ajanlaskumme alussa, ei ollut kuin yksi VIP, ja kukapa muukaan se oisi ollut kuin veden päällä kävellyt Jeesus.
Nykypäivänä taas DBTL -kaupunkifestivaalilla harvempi VIP-passin omaavista pystyy edes juomaa pitämään lasissa, puhumattakaan Aurajoen ylittämistä kävellen vetten päällä.

Omassa pikku kaulanauhan päässä olevassa lätkässä lukee Jokiranta VIP. No ohhoh. Kuinka tärkeäksi itseni tunnenkaan, kun jo portilla järkkäri käskee sammuttamaan savukkeen, vaikka metalliaidan toisella puolella saan sytyttää halutessani uuden.
Onhan meille VIP-tyypeille (huomaa lukijaa dissaava me-muoto) ihan oma kiva pikku baari saatu pystyyn. Siis passibaari. Ilman VIP-passia ei ole siis asiaa. Sisälle könytessäni huomaan tulleeni arvoiseeni seuraan. Pari kaupungin edustusjoukkueen vanhaa jääkiekkoilijan retkua lojuu mallinukketyttöystävineen sohvilla pitämässä melskettä. Melko VIP- olo siis saman tien. Sohvaryhmän edustajien mestaruudet voisi laskea yhden käden sormin. Päästettyjen maalien keskiarvo hipoo kolmea per matsi, tuoppi pysyy kyllä sujuvasti räpylässä.

Muita silmäätekeviä itseni lisäksi löytyy tottakai. Katselen ympärilleni ja huomaan yhden turkulaisen mahonkisen ravintolalaivan omistajan kipparihattu päässä, sekä erään huoltoaseman omistajan vaimoineen. Ollaan melko VIPPEJÄ siis. Tähän passibaariin pääsee toki myös mediapassilla, pitäähän iltapäivälehtien lööppeihin tavaraa saada.

Alueella kiertäessä törmään tuttuihin. Kukaan ei noteeraa mun VIP-statusta. Olen ehkä hieman pettynyt, mutta jo kolmekymmenen vuoden naamavippihän sen tekee - eksä v***u tiedä ketä mä oon?

Aikuisten oikeesti VIP-passin arvostus pitäisi palauttaa juurilleen. Ei nää oo sellasia asioita, joita jaetaan radiokilpailuissa, jos sä tiedät (ohjelmaläpyskää katsomalla) et kuka esiintyy lavalla lauantaina ensimmäisenä. Joo, voitit just vipin vassokuu.
VIP tarkoittaa Very Important Person, joka vääntyy pohjolaksi hyvin tärkeä henkilö.
Jokirantahyvintärkeähenkilö -passeja on enemmän liikkeellä kuin pelkkiä pääsylipullisia tyyppejä.

Ymmärtäisin, jos olisi vaan yksi VIP-malli jonka passissa lukee Full Acces. Niitä jaettaisiin oikeasti tärkeille tyypeille. Esiintyjille annettaisiin artistipassi, joka oikeuttaisi esiintymään. Kaikille lopuille laitettaisiin korvamerkintä ja jaettaisiin ne statuksen mukaan omiin karsinoihinsa. Olisi entistä tositeevee -tähteä, entisiä kiekkoilijoita, velaksi ostetun huvipurren omistajaa yms.

Me muut tavikset voitas vaan olla ja nauttia (ilman turhia kaulalappuja) fiiliksestä!

Harmaa pullo - verottajan painajainen

noreply@blogger.com (Arvo) — Thu, 28 Jul 2011 16:43:00 +0000

Ensin annetaan tonneja Kreikkaan ja mihin lie Italiaan - siinä toivossa että ne fyffet jostain kumman syystä joskus muka saataisiin takaisin - jonka jälkeen Karjalainen -lehden mukaan myös palautuspulloista saadusta tulosta pitäisi maksaa veroa. Hauska yhteensattuma?

"Kaikki, mitä ei ole erikseen säädetty verovapaaksi, on veronalaista. Jos ansaitsee sivutuloja esimerkiksi keräämällä pulloja rock-festivaaleilla, se pitäisi ilmoittaa veroilmoituksella, sanoo Etelä-Savon verotoimiston toimistopäällikkö Mikko Rongas.
Rongas ei muista koskaan nähneensä veroilmoitusta, johon olisi merkitty pullonkeräystä ansiotuloina."

No oliko toi nyt sitten näille pässeille jokin yllätys?
Kuka hullu nyt haluaisi siitäkin vähästä, mitä siitä vaivasta tienaa, ilmoittaa verottajalle? Palauta pullot kauppaan, säästä kuitti ja ilmoita se veroilmoituksen mukana vuosituloina. Ihan varmasti joo.
Kuitenkin kohta joku rantainkkari kuvauttaa itsensä iltapäivälehden kannessa kädessään veroilmoitus jossa on (melkein kaikki) vuoden aikana kertyneet pullonpalautustulot. Sanokaa mun sanoneen!

Onhan se toki ymmärrettävää että jokunen euro tossa menee täysin ohi verotuksen, mutta mitäpä tässä maassa ei vedettäisi ohi verokarhun nenän, jos se vain suinkin on mahdollista.
Mitä haittaa näistä pullonkerääjistä on kenellekään? Ainoa haitta niistä on se, kuin festareilla viedään melkein puolittainen pullo suoraan suusta, koska kilpailu on niin kovaa tietyillä alueilla ja varsinkin festareilla.
Eräs lehti oli laskenut pullonkerääjälle 6000e:n tulot pelkästään Botellón -tapahtumasta, mikäli jokainen vieras juo kolme pulloa keskikuraa. Siis vain siinä tapauksessa, ettei alueella ole muita kuin yksi kerääjä.

Miksei samaan rahaan veroteta myös rakkauden ammattilaisia eli prostituoituja? Ai mut joo, eihän meillä sellasia ole - paitsi Helsingissä. Siellä ne ovat pääosin Tallinnasta tulleita laivaduunareita. Milläköhän verokortilla ne "työstää" asiakkaitaan? Tuskin ne tuloistaan veroja ainakaan Viroon maksaa?

Kenen täydellisen taukin idea tää on?
Päästäkää mut sinne eduskuntaan, ni mä rupeen säätämään sellasia lakeja ja asetuksia ettei niitä kukaan voi valvoa - huippuna tietysti ne joista ei saa sakkoa vaikka niitä rikkoisi (feat. polkupyöräkypärän käyttöpakko - ei rangaistava)
Tai miksei pulloja voi palauttaa suoraan sinne verotoimistoon? Kyllä sinne nurkkaan mahtuisi samanmoinen pullonpalautuskonerivistö kuin missä tahansa Prismassa tai Citymarketissa. Ei tarvitse sitten erikseen kenekään laskea verotettavaa tuloa, koska se oisi automaattisesti vähennetty kuitissa, jonka saat ulos koneesta.

Eli verotoimistoon vaan ne pullot, jotka olet itse kerännyt ja joista et ole maksanut panttia!

Miten musta tuntuu, että yhtäkkiä kaikista vanhoista pullonkerääjistä tulee entistä pahempia juoppoja?!

Kupittaanpuisto - Acces denied

noreply@blogger.com (Arvo) — Sun, 17 Jul 2011 11:31:00 +0000

Botellón oli ja meni.
Jo viikkoa etukäteen alkoi keskustelu siitä, kuka on vastuussa mahdollisista vahingoista, jos ja kun jotain sattuu. Joku naamakirjakin oli tähän osallisena, eikä kukaan uskaltanut ottaa vastuuta 10 000 juhlijan mahdollisesta puistokokoontumisesta. Naamakirja -ryhmän perustajakin pelkäsi, oi suurta ja mahtavaa mediaa ja poisti ryhmän. Oli kuitenkin sen verran rohkea että ihan nimimerkillä teki uuden ryhmän kunnes pissa tuli taas housuun. No, eipä tuo enää auttanut kun paha poliisisetä ilmoitti, että nimi on muistissa.

"Pidä pää ylhäällä, koko ilta tulee!"

Olisiko median myllytyksellä ollut osansa myös vahinkoihin?
Kyllä jokaiseen tapahtumaan mahtuu niitäkin, jotka niitä otsikoita haluavat varmasti tehdä, ellei niitä muuten tule.
Viime vuonna tapahtuma oli varsin letkeä. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, frisbee lensi ja vuvuzela soi. Ei mitään ihmeempiä otsikoita. Myöskään itse tapahtumaa ei puitu etukäteen lehdissä, ja muistaakseni ihmisiä oli tämänvuotista enemmän. Vuosi sitten Kupittaanpuistossa oli nelisen tuhatta piknikin ystävää. Kaupungille tuli noin 7000e:n ylimääräiset puhdistuskulut, koska puisto oli ollut ”lohduton näky". Missä meni tänävuonna vikaan?

”Raiskaus, pahoinpitely, varkaus!” Ihan kuin siis mikä tahansa viikonloppu Turussa.
Raiskaus on tietysti vakava juttu. Onko tälläkään ilmoituksella muuta todellisuuspohjaa kun saada otsikoita esiin? Onhan Suomen laki sellainen, että raiskauksesta tulee vähemmän kakkua kuin pahoinpitelystä. Kuitenkin raiskaus -sana painettuna lehteen hyppii silmille kuin sammakko sateen jälkeen heinikossa. Median myllytys jatkunee siis tulevankin viikon.

Kokoontumislaki edellyttää ilmoitusta paikalliselle viranomaiselle. Ilmoituksesta tulee ilmetä tapahtuman järjestäjä, aika, paikka ja mahdolliset järjetyksenvalvojat yms. fakta. Tässä kohtaa nousee kysymysmerkki ilmaan:
Miten tämä tapahtuma eroaa esimerkiksi vapun vietosta? Kuuluuko vapun juhlinnasta tehdä ilmoitus paikalliselle vieranomaiselle, mikäli Samppalinnan puistoon kerääntyy 7000 vapun juhlijaa? Kenelle ne vahingot lankeavat maksettaviksi? Kenen kuuluu asiasta ilmoittaa? Ketä järjestää vapun? Vai oliko se sittenkin niin, että valkolakki pelastaa vahingonkorvauksilta?
Entäpä kaupungissamme "järjestetyt" jääkiekon MM-kullan aiheuttamat hulinat? Kuka maksoi siivouksen? Pasi "ilmaveivi" Nurminen? Tuskin.

Eristetään kaupungin puistot ja muut ulkoilualueet muurein ja hälytyslaittein. Ei puistoihin saa kokoontua, eikä niissä saa kävellä. Koirankakasta 300e:n sakko. Huutamisesta ja muusta tärykalvoja turmelevasta materiaalista linnaa. Ollaan kotona ja katsotaan uutisia. Ei tehdä yhtään mitään. Hys!

Ensi vuonna ostan valkolakin kaupasta 15:sta eurolla, laitan sen päähän ja järjestän Botellónin. En ole vastuussa silti mistään...vai olenko sittenkin?
Miettikää sitä.

Reiman tarina - asiaa alkoholista

noreply@blogger.com (Arvo) — Fri, 01 Jul 2011 06:41:00 +0000

Vuosi 1999.
Reimalla (nimi perinteisesti vaihdettu) oli perhe, kaksi ihanaa lasta ja rakastava vaimo. Reima oli maalausalan yrittäjä joka ei työtunteja laskenut. Urakkaa puski toisensa perään, työntekijöitä riitti ja firmalla meni lujaa.
Reimalla oli tapana ottaa muutama olut rankan työpäivän päätteeksi tutuksi tulleessa lähiravintolassa joka sijaitsi kotimatkalla. Eihän muutama olut iltapäivällä kenestäkään alkoholistia tee.

Kuitenkin vuosien varrella määrät alkoivat kasvaa, ja ennen kuin Reima ehti kunnolla huomata, oli alkoholi ottanut vankan otteen elämästä. Millään muulla kuin päivittäisellä alkoholiannoksella ei ollut Reiman elämässä väliä. Vaimo muuttui huoraksi ja lapset vain muuten häiritsivät keskushermoston turruttamista.
Reiman firmalla ei mennyt enää hyvin. Aikataulut urakoissa laahasivat perässä ja loppujen lopuksi jäivät kokonaan tekemättä. Työntekijät kyllästyivät palkkapäivien muuttumisen säännöllisistä epäsäännöllisiksi. Ketään ei enää kiinnostanut. Loppu tuli siinä vaiheessa, kun verottaja ja ulosottomies olivat kimpussa. Kaikki meni. Vaimo otti eron jo vuosi ennen, kuin firman raunioilta sammuivat viimeiset liekit.

Vuosi 2011.
Reima makaa alkoholistikodin pihanurmikolla, polttaa keltaisilla sormilla sätkää ja juo lasinpesuaineen ja veden sekoitusta. Jokainen henkonen tupakasta saa Reiman keuhkot vinkumaan tuskasta. 25-vuoden polttaminen ja usean vuoden juominen näkyy miehessä joka puolella. Silmät ovat sameat, kasvot harmaat, hiukset likaiset ja suihkussakin on taidettu käydä viimeksi joskus viime viikolla. Vaatekerta joka on päällä, on käytännössä ainoa. UFF:n laatikoista ja pelastusarmeijalta saa välillä vaihtokuteita. Parturissa käydään, kun joltain kaverilta löytyy sakset joilla ei ole lyöty ryyppykaveria hengiltä.

Reima on koittanut saada kaupungilta asuntoa. Kaupunki ei sellaista myönnä ulosottovelalliselle, joten Reiman on tyydyttävä alkoholistiasuntolan tarjontaan. Kela maksaa työkyvyttömyyseläkettä kerran kuussa - sillä tullaan jotenkuten toimeen. Ruokaa näpistellään kaupasta aina kun ei ole rahaa. Makkarapaketti jos toinenkin on eksynyt takin sisälle kuin huomaamatta. Muutaman kerran Reima on jäänyt myös kiinni, mutta usein "juoppo" tai "pummi" päästetään menemään kunhan varastettu elintarvike saadaan takaisin. Putka on juopolle helpotus. Ainakin yhdeksi yöksi pääsee nukkumaan, ilman että tarvitsee pelätä kenenkään häiritsevän unia. Poliisit eivät vaan helposti varsinkaan kesäaikana juoppoja putkaan ota, vaan kuljettavat alkoholistikotiin nukkumaan.

Reima kertoi itse haluavansa elää taas normaalia elämää, mutta Suomessa kun kerran putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle, on takaisin pääseminen lähes mahdotonta. Siitä pitävät huolen yhteiskunnan moninaiset rattaat.
Asunnon saaminen on mahdotonta, ja kun asuntoa ei ole, ei ryyppyremmistä irtautuminen onnistu millään.
"Samat kuviot ovat päivästä toiseen todellisuutta ja miten sitä muuten kestää, kuin viinaa juomalla..." Reima harmittelee kolmella hampaallaan.
"Monesti sitä on harkinnut itsemurhaakin, on tää sen verran raskasta välillä. Juopporemmi kääntää toisiltaan kaiken omaisuuden kun silmä välttää. Edessäpäin ollaan niin kaveria." Reima vielä jatkaa.

Reiman kaksi lasta ovat jo aikuisia. He tietävät isänsä tilanteen, mutta eivät oikein voi auttaa.
"Lapset on sanonu mulle, että auttavat heti kun oikeasti ensin haluan pinnalle. Nyt uin niin syvissä vesissä, ettei välillä tiedä mistä pitäisi aloittaa.." Reima harmittelee. Miestä selvästi syö sisältäpäin oma tilanteensa, mutta Reima ei kuitenkaan syytä siitä muita.
Sosiaalityöntekijät koittavat kaikkensa, mutta viinapiru on monta kertaa ollut voimakkaampi. Katkolle Reima on yrittänyt mennä kolme kertaa. Kaksi kerroista on jäänyt matkalle, kolmannella kerralla viina vei voiton kesken kokouksen.

Talvikuukaudet ovat raskaimpaa aikaa. Koko ajan saa olla etsimässä lämmintä yösijaa. Rappukäytävä, pankkiautomaatti, roskalaatikko tai muu vastaava paikka käy hyvin. Silti lähtö voi tulla hyvinkin nopeasti sekä pankkiautomaatin eteisestä että elämästä.

"Monta kaveria on lähtenyt kylmänä viimeiselle reissulle. Hankeen on helppo sammua.." Reima nauraa ilkikurisesti ja hörppää mehukattikanisterista nestettä, jonka pelkkä haju saa oksennuspallon pyörimään kurkussa.

Rappioalkoholistit juovat kaikkea missä on turruttavia aineita. Lasinpesunesteestä ja vedestä saa hyvät hömpsyt. Spriitä tislataan ranskanleivän läpi, eikä etanoliakaan vierasteta. Rahapäivinä juodaan raakaa viinaa, joka ei polttele nielussa yhtään. Koskenkorva on kuin vettä joisi. Yksi tai kaksi isoa lekaa päivässä on ihan normaalia.

Jätän Reimalle hyvästit ja hyppään autooni. Mietin matkalla kotiin tiettyjä elämän peruspilareita. Ovatko ne sittenkään niin vahvoja kuin me luulemme?

Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.

Juhannustaikaa

noreply@blogger.com (Arvo) — Fri, 24 Jun 2011 07:06:00 +0000

Juhannus.
Keskikesän juhla. Joku viettää, toinen ei ja silti suomalaiset hukkuvat milloin pihakaivoon tai rantaveteen. Joku väitti että kossunjuominen on vähentynyt ja hana sekä valkoviinit vallaneet alaa. Paskat.

Nyt on siis jo kiire, mikäli se perinteinen kossuleka tai lippuviinapottu on hakematta sillä Alko on auki kahteentoista. Tosin perinteinen suomalaismies juo sitten naapurin kossua, mikäli omat viinat unohtui hakea.
Suomalaiset suuntaavat enemmän tai vähemmän velkaisille lomaosakemökeilleen. Joku ottaa auton peräänsä tuplavelkaisen motorhomen, eli asuntovaunun ja kuola suusta valuen suuntaa leirintäalueelle, jossa suvun juhannusta on vietetty jo vuodesta 1958.

Eräät luottavat vuodesta toiseen Valtion Rautateihin. Oma auto jätetään suosiolla kotiin, jotta dokaamisen voi aloittaa heti omalla tutulla kotiasemalla. Tänä vuonna juhannusliikenne hoidetaan perinteiseen tyylin - kukaan ei ole varma mikä juna kulkee ja koska? Aikataulut ovat hyvässä muistissa viime vuodesta. Rekolan aseman turvalaitekaapin polttaminen lienee suomalaisnuorison uusi juhannusperinne. Unohtakaa kokko, polttakaa metallikaappi.

Kaupat ovat auki tosiaan puoleenpäivään. Siwa on auki, kuten mainokset huutavat. Joku Siwa on auki, toinen ehkä ei. Ihan sama, kaikki alkoholi niistä on loppu kuitenkin. Joten mitä hyötyä on mistään lähisiwasta? Ei mitään.

Linja-autossa on tunnelmaa. Linja-autot ovat nykyään sama kuin juna. Mene rautatieasemalle, odota junaa ja mene bussilla - gehe mit dem bus - saksaksi. Linja-autoilu on ihan jees. Saat kuunnella Turusta Helsinkiin vieressäsi istuvan teiniäidin tilitystä siitä, miten "Jusu otti teltan ja lähti vittu dokaa raumal ilman mua. Mä sit olin et aha ja päätin lähtee pöndel vanhuksien kanssa..." Ihmisiltä katoaa yksityisyys kokonaan - enää puuttuu et kaiutin olisi päällä ja kuulisi vastapuolen rääkymisen.
Linja-autoilla ajetaan aattona lauantai-aikataulujen mukaan. Olkaa siis asemalla ajoissa, varsinkin jos käy ihme ja bussit korvataan vaihteeksi junilla?!

Jos kuitenkin käy niin, että Dr.Albanin ikivihreät ysärihitit leipovat auton akusta virrat pois, on apu lähempänä (ehkä) kun uskotkaan. Tiepalvelun auttamishaluiset sedät ovat koko juhannuksen kaapeli kädessä. Mikä ja kenen "kaapeli" - sitä tämä juhannusmuistio ei kerro.

Juhannuksena saa liputtaa. Liput nostetaan tankoon tänään klo 18 ja lasku tapahtuu huomenna klo 21. Älkää siis häiritkö kiinteistöhuoltojen onnettomia juhannuspäivystäjä ilman todellista hätää...kiitos.

Tämän bloggauksen tein mökillä kännykällä. Muutama kirjoitusvirhe voi joukossa olla, mutta menköön aikaisen juhannusaamukahvin laskuun. Sanan Säilän yksihenkinen toimitus toivottaa lukijoilleen rauhallista ja naarmutonta keskikesän juhlaa! Olkaahan ihmisiksi.

Älä lyö enää hei!

noreply@blogger.com (Arvo) — Sun, 05 Jun 2011 13:48:00 +0000

Törmäsin pari viikkoa sitten duunissa hississä naiseen, jolla oli aurinkolasit päässä. Tarkempi tutkiskelu syrjäsilmällä osoitti, että aurinkolasit olivat peittämässä mustia poskipäitä. Kovin iloiselta nainen ei vaikuttanut, pikemminkin alistetulta ja hyväksikäytetyltä. Jotenkin pilvinen päivä vielä syvensi tätä synkkyyttä. Ei hymyilyttänyt hississä - kumpaakaan.

Perheväkivalta voi olla yhtä hyvin niin henkistä kuin fyysistäkin. Aina ei tarvitse lyödä. Myös sanat satuttavat samalla tavalla, ainakin mikäli kiusaaminen on jatkuvaa. Välillä töissä kuulee kyllä porraskäytävään tätä henkistäkin sodankäyntiä.

Mikä parisuhteessa tai ihmismielessä voi mennä niin pahasti perseelleen, että pitää toista ihmistä lyödä. Onko se luonteen heikkoutta, ettei asioista voi keskustella ilman nyrkkejä? Heikot sortuu kuten sanotaan.
Perheväkivalta ei aina näy ulospäin, kuten tässä hissin naisen tapauksessa. Usein kohdetta lyödään käsiin ja jalkoihin niin, ettei jäljet näy ulkopuolisille. Myös uhrit ovat henkisesti niin "vahvoja" että esittävät ulospäin kaiken olevan hyvin, vaikka sielua viipaloidaan ruosteisella kokkiveitsellä. Voin vain kuvitella, millaisia selityksiä niistä mustelmista joutuu ulospäin kertomaan, mikäli ne jossain yhteydessä huomataan. Pahinta asiassa on se, ettei näihin oikein ulkopuolinen ihminen pysty puuttumaan. Ja toki täytyy muistaa, että aika vähissä on ne ihmiset jotka lusikkansa tämmöiseen soppaan haluavat vapaaehtoisesti laittaa.

Mikä saa ihmisen (naisen tai miehen) pysymään väkivaltaisessa suhteessa? Rakkaus ei voi olla kovin vahvaa ihmistä kohtaan, jota joudut pelkäämään 24 tuntia vuorokaudessa. Painostus tai kiristys voi olla yksi syy. "Jos lähdet menemään / jos kerrot tästä ulkopuolisille - tapan itseni yms."

Väkivaltaa kohdistuu valitettavasti myös lapsiin.
Lainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että kuolemantuomio otettaisiin käyttöön Suomessakin näiden tapauksien varalle. Kuolema kivittämällä saattaisi olla käypä tuomio, kuten länsimaissa on tapana. Valitettavasti ihmisoikeustuomioistuin on tätä vastaan - ihme kyllä.

Rakkaus on sokea. Eikä se ainakaan lyömällä parane...

(Jos jollain on jotain omaa kokemusta, saa avautua: arvo piste talve ät gmail piste com)

Äiti, mä en mee enää kouluun

noreply@blogger.com (Arvo) — Thu, 19 May 2011 13:21:00 +0000

Koulukiusaamisesta on puhuttu aina, vaikkei sitä missään kouluissa koskaan esiinny.
"Meidän koulussa ei kiusata" ja muut vastaavat kampanjat ovat silkkaa sananhelinää. Voihan sitä asiaa julistaa ja vanhempainilloissa suu vaahdossa paasata siitä, kuinka tärkeää on turvata lapselle turvallinen kasvuympäristö. Harmi vain, että asia yleensä unohtuu siinä vaiheessa kun juhlasalista sammuvat valot.
Entistä vaikeampaa kiusaamisen torjumisesta tekee sosiaalinen media. Tässä tapauksessa voitaisiin puhua vaikka yhteisöpalvelu Facebookista. Kiusaaminen on nimittäin siirtynyt myös osittain internetin ihmeelliseen maailmaan.
Syksyllä 2010 julkaistun, 25:tä Euroopan maata koskeneen EU Kids Online -tutkimuksen mukaan yksi kahdeksasta eurooppalaislapsesta sanoo kokeneensa jotain epämiellyttävää, kuten esimerkiksi kiusantekoa netissä. Tämä vaikeuttaa kiusaamisen torjuntaa, sillä näyttö kiusaamisesta voidaan helposti hävittää.

Omia lapsia mulla ei vielä ole, joten henkilökohtaisesti ei asia mua koske.

Olin tänään päivällä työaikana kahvilla eräällä kioskilla, jossa oli sisäänmennessäni viisi ala-asteikäistä lasta. Suurin osa lapsista oli ehkä 4-5 luokkalaisia (kaksi tyttöä ja kaksi poikaa), kun taas yksi oli selkeästi muita pienikokoisempi poika ja ehkä noin kolmasluokkalainen. Toinen näistä vanhemmista lapsista alkoi tivaamaan kaikista nuorimmalta rahaa. Rahaa ei ilmeisesti ollut, tai sitten nappula ei sitä halunut antaa. No, hetken poika sai olla rauhassa, kunnes toinen näistä isommista pojista kysyi "sitä" ja näytti käsillään tupakanpolttoon viittavia käsimerkkejä pikkupojalle. Sitä ilmeisesti oli, ja koko porukka siirtyi "piiloon" kioskin taakse. Vanhemmat lapset jäivät sauhuttelemaan kioskin taakse, kun taas tämä nuorin tuli sisälle. Kaivettuaan rahaa taskusta, poika meni tiskille ja osti taskurahoillaan pussillisen karkkia ja siirtyi ulos. Kioskin takaa alkoi kuulua kovaäänistä keskustelua siitä, antaisko pienin pojista karkkia kahdelle isommalle.
Olin itse sisällä kioskissa, enkä tarkasti kuullut mitä siellä puhuttiin, mutta pikkupojan tullessa takaisin sisälle selkeästi hakemaan turvaa muista paikallaolijoista, ei mulle jäänyt ainakaan epäselväksi, etteikö tää pikkupoika olisi isompiaan pelännyt. Tiedä sitten kumman, isän vai äidin, savukkeita pikkusälli diilaa isommille pojille hyäksyntää hakien.
Vanhempi porukka lähti "dösäpysäkil venaa bussii" posket savuten, ja vasta sen jälkeen pikkupoika lähti kioskista eri suuntaan taaksensa pelokkaasti vilkuillen...

Saattaa olla, että teen kärpäsestä härkästä mutta pienimmän pojan ilme oli kyllä kaikkea muuta kuin iloinen.

Mitä aikuinen ihminen voi tämmöisessä painostustilanteessa tehdä?
Menet siihen väliin, niin saat homot ja vitut päin naamaa syljen kera? Kiinni et voi käydä, kun saat heti pahoinpitelysyytteen. Tässä ko. tilanteessa olisi tehnyt kieltämättä mieli vähän ravistaa...
Oliko kiusaaminen pelkkää esittämistä oman luokan tytöille? Vai oliko 70-lukuisen takaruoskan omaavalla nahkatakkipojalla oma ylpeys pelissä?
Heikkoon itsetuntoon ollaan aina vetoamassa ja sen jälkeen silitellään kiusaajien päitä.
Yleensä koulukiusaamisen uhrit jäävät vähemmälle huomiolle. Kysymys kuuluukin, miksi?

Stakes julkaisi syksyllä 2008 koulukiusaamista koskevan tutkimuksen, joka käsitteli kiusaamisen yleisyyttä, syitä ja siihen puuttumista peruskoulun 8. ja 9. luokilla. Sen mukaan suurin osa oppilaista ei joutunut kiusatuksi tai kiusannut muita. Kiusatuksi joutui kuitenkin pojista kymmenen ja tytöistä kuusi prosenttia. Toisten oppilaiden kiusaaminen oli pojilla yhtä yleistä kuin kiusatuksi tuleminen. (Lähde: Wikipedia)

Ala-asteille ollaan suunniteltu ja osittain myös toteutettu Kummioppilas -järjestelmää, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella 1-2 luokkaa käyvällä oppilaalla on vanhempi kummioppilas, jonka kanssa pystyy keskustelemaan mahdollisista mieltäpainavista asioista - kuten kiusaamisesta. Vanhemmalle oppilaalle on helpompi kertoa kiusaamisesta, kuin opettajalle joka nostaa vain palkkaa eikä jaksa enää kuunnella vitunhuutoa.
Yläasteella tämä järjestelmä ei varsinaisesti enää toimi - saattaa olla että se on jossain vielä käytössäkin, mutta toteutus saattaa kyykähtää murrosiän tuomiin muihin mielenkiinnon kohteisiin.
Tämä järjestelmä on toimiessaan loistava, mutta kiusaamiseen ja muuhun pienimpiasteiseeen tökkimiseen pitäisi keksiä kovempia otteita.

Joku sanoisi, että kaikki lähtee kotikasvatuksesta. Sekään ei ole ihan tyhjänpuhumista, sillä ryyppäävät vanhemmat himassa eivät anna kovin vahvoja eväitä koulutielle...

"..on on se sellainen häkki..."

noreply@blogger.com (Arvo) — Sat, 14 May 2011 08:09:00 +0000

MM-kisat alkavat olla loppusinettiä vailla. Neljän parhaan maan joukossa on Suomi, Ruotsi, Tshekki ja Venäjä. Eilen pelattiin huikeat välierät.

Päiväpelissä Ruotsi kaatoi Tshekin 2-5. Tuota peliä en katsonut kuin muutaman minuutin, mutta illalla liimauduin television ääreen seuraamaan Suomen peliä Venäjää vastaan - enkä suinkaan turhaan.

Pieni pelko oli takaraivossa ennen illan ottelua. Niin monta kertaa on välierissä tullut noutaja. Viime vuonna se tapahtui jo puolivälierässä.
Eilinen ottelu Venäjää vastaan oli kyllä Suomen täydellistä hallintaa täydet 60 minuuttia. Ensimmäinen erä päättyi 0-0, ja sanoinkin kavereille erätauolla, etten ole Suomelta moista pelaamista näissä kisoissa vielä nähnyt. Samanlaista kiekkokontrollia oli TPS:llä finaaleissa 2010 - silloin tuli Suomen mestaruus.

Toisessa erässä ajassa 25.13 maailma pysähtyi. Mitä siellä kentällä tapahtui? 19-vuotias Oulun Kärppien kasvatti, kisojen ekakertalainen, Mikael Granlund liimasi kiekon lapaansa, ja käsittämättömällä ilmaveivillä käänsi kiekon maalin takaa maaliin. Ylen maalikoosteesta kun tilannetta katsoo uudestaan ja uudestaan, ei voi olla hymyilemättä ensinnäkin uskomattomalle suoritukselle, sekä pienenä yksityiskohtana Venäjän maalivahdin ilmeelle. Ilme oli samanlainen, kun ihminen näkisi oman talonsa palavan, eikä asialle voisi tehdä yhtään mitään. Tyhjä, ihmettelevä, ehkä jopa kauhunsekainen katse.
Moni eilisestä baariseurueesta ei ehtinyt edes näkemään tätä suoritusta, niin nopea se oli. Itse tajusin heti mitä siellä tapahtui, ja huuto oli sen mukainen. Vasta hidastuksesta muutkin ihmiset näkivät tilanteen...

Ilmaveivin heittänyt sankari totesi pelin jälkeen haastattelussa: "Se on vaan yks maali, eikä siinä sen kummempaa.."
Miten jätkä voi olla noin viileä?

Muistan kaudella 2009-2010, kun IFK tuli ensimmäisen kerran vieraspeliin Turkuun, ja Granlund oli kokoonpanossa. Olin kuullut juttua tästä supernuorukaisesta, mutten tiennyt mitä odottaa. Seurasin silmä kovana miehen otteita. Huomasin heti poikkeuksellisen pelisilmän ja ihmettelin sitä jo silloin kovaan ääneen. Millintarkkoja syöttöjä, upeita yksilösuorituksia.

Ennen näitä MM-kisoja moni kiekkomies oli sitä mieltä, ettei MG:n paikka ole vielä miesten kisoissa. Paskat. Niin ennakkoluulottomasti mies pelaa, ettei voi kuin ihailla. Välillä käy mielessä, että onko miehellä hermoja ollenkaan? Tosin eilisen perusteella pitää sanoa, ettei ole.

Huomenna sunnuntaina pelataan pohjoismainen El Classico, MM-kisojen finaali Suomi - Ruotsi.
16-vuotta sitten, Suomi voitti Ruotsin 4-1. Silloin Ville Peltonen leipoi kolme häkkiä. Superpari Saku Koivu ja Peltonen olivat pitelemättömiä. No okei, oli siellä Jutilan Timokin tekemässä yhden maalin.

Nyt on vuosi 2011. Superpari Granlund - Jarkko Immonen ovat kasvaneet yhteen kisojen edetessä.
Olisiko aika tuoda "poika" kotiin?

Valkolakin matkassa

noreply@blogger.com (Arvo) — Thu, 28 Apr 2011 19:56:00 +0000

Vappuhumu lähestyy, joten on aika hypätä mukaan humuun ja ottaa vähän ennakkoa?

- Päivittäistavarakaupat pitävät ovensa auki normaalisti perjantaina 29.pvä. Alkot kuitenkin sulkevat ovensa jo klo 18. Vappuaatto kun sattuu tänävuonna olemaan lauantai niin Alkot ovat KIINNI! Hae siis pilsnerisi ajoissa. Normaalit elintarvikemyymälät palvelevat myös lauantaina. Eli jos se puolikas leijona meni huiviin yhdellä huikalla, pienen köhän kera, saa lauantaina sitä keskikuraa lähisiwasta. Ei siis hätää.

- Vapun vietto alkaa ainakin maamme eteläisellä puoliskolla (Loimaasta ylöspäin ei havaintoa) virallisesti lauantaina klo 18.00. Sillon ku ne (melkein) valkoiset lakit laitetaan mukatärkeenä päähän, ja kun ammutaan vieruskaveria silmään shamppanjapullon korkilla, on vapun vietto alkanut. Kaverin turvonneen silmän voi huuhdella vaikka shamppanjasuihkulla juhlahumussa. Kimmokkeesta ihmisjoukkoon lentänyttä 15e:n valkolakkia on turha haikailla - se on menetetty.

- Lakituksen jälkeen on vapputorin aika. Pienessä simassa voi surutta vittuilla tyhmälle torimyyjälle, joka ei ole niin paljoa lukenut (ja myynyt kesäisin torilla jätskiä) kuin sinä. Kuitenkin neljän euron vappunenään ei löydy rahoja, kun visa ei toimi. Cash only! Vappunenän voi hommata itselleen ja kaverilleen jatkamalla samanlaista käytöstä. Tulee ns. punainen nuha.

- Torikierroksen ja muutaman lasillisen jälkeen aletaan olla jo sopivassa nousussa, ja opintovelat muuttuvat pikkuhiljaa saataviksi. Torivilinästä voikin siirtyä muualle seuraamalla typerää haalarikansaa, joka velloo kohti jokirantaa, ainakin Turussa. Autoilijoita voi kiusata kävelemällä mahdollisimman hitaasti tien yli. Samalla voi tyhjillä oluttölkeillä pelata vaikka futista keskellä katua. Kolme pakettia serpentiiniä kaulan ympärillä antaa viisaan kuvan ulospäin.

- Jokirannassa (taas Turussa) voi esittää fiksumpaa kuin muut, ja paiskata tyhjäksi tulleen skumppapullon Aurajokeen. Kyllähän se siellä kelluu ja joku muu sen sieltä onneksi onkii. En minä. Minä olen ylioppilas.

- On kiva olla siellä missä muutkin kaltaiseni.
Kas, naapuriluokan 150-kiloinen anarkistityttökin on löytänyt paikalle. Ei se näytä yhtään niin pahalta, itseasiassa ihan hyvältä lainapeitteen sponssaamassa haalarissaan. Naamassa on yhtä paljon rautaa kuin peltiroskiksessa - mitä väliä? Nyt pestään Liljan patsas ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Muoviset pikarit voi heittää kadulle. Roskis olisi ollut liian kaukana.

- Liljan patsaan lakituksen ja pesun jälkeen on ensimmäisen ruokailun vuoro. Majoneesit rinnuksilla on siis jättekivaa ja ihkuu mennä tivoliin joten Mantun Grilli kutsuu. Jonoa on. Kuitenkin todellinen ylioppilas jonottaa ruokaansa nätisti, muttei kuitenkaan tiskillä enää osaa sanoa, ottaisiko gluteenittoman vai sittenkin ihan sen kasvisvaihtoehdon. Joku sikaniskainen örveltäjä hermostuu jo jonossa, kun valkolakki empii luukulla. Pihvi grilliin ja taas on ruokaa? Nakkiputkasta äkkiä grillimakkara ja sinappia, ennen kuin tulee nenä kipeäksi.

- Nousu on jyrkkä, joten sinapit poskilla ja silmät viiruina on hyvä törmätä Uuden Apteekin oveen, ja jo toisella yrittämällä mennä sisälle. Tilaus sisään, ja talonmiehen vapaapäivä menee tuulensuojaan ennen kuin teekkari ehtii silmää räpäyttää.

- Matka jatkuu mäkeä ylöspäin kohti sirkushuveja. Ne ovat tuolla jossain. Matkalla haalareiden taskusta löytyy toinen skumppapullo. Se on helppo tuhota hyvässä - ja ennenkaikkea viisaassa porukassa ennen todellista kieputusta possujunassa. Sinnehän voi kuka tahansa valkolakki vain mennä. Heillä on oikeus. Muilla taviksilla ei.

- Kupittaan puistossa makaa sammuneita valkovuokkoja siellä täällä. Miekkataksi kiertää kyselemässä isänmaantoivojen vointia. Joku värittää jo ennestään kellastunutta lakkiaan palauttamalla siihen vähän aikaa sitten nautitut oluet ja hattarat. Vaikka tie on suora, mutkia matkaan tuo ahavoituneen näköinen pummi, joka yrittää kerjätä euroa. Tästä tyypistä ei pääse eroon muulla, kuin kertomalla muutamat matematiikan kaavat viittomakielellä.

- Vihdoinkin!
Välkkyviä valoja, huutoa, kiljumista, musiikkia, ihmisiä! Tivoli Sariola. 120-vuotta pelkkää ryöstöä. Opiskelijakortti ei tässä lafkassa paljoa auta. Sarjalippu kaikkiin kieputtimiin köyhdyttää Siwan kuponkien värittämää tarrallista rahapussia 30e:n edestä. Sillä olisi saanut vuoden riisit ja jauhelihat. Ei paljoa paina. Skumppa lämmittää mukavasti. Tässä vaiheessa kaulassa olleet serpentiinit saavat lähteä. Roskikselle matkaa ratkaisevat kolme ja puoli metriä - heitä siis maahan.

- Possujunan vahti on vaihtunut viime vuodesta, joten sikatemppu possujunaan 24-vuotiaana ylioppilaana voisi vahdin hauiksen ympärysmitan huomioonottaen, jäädä viimeiseksi. Pallonheitto on kivaa. Tiputa kolme palikkaa laudalta ja voita euron arvoinen "meid in tei-wan" -nalle. Toki pallot maksavat sen kolme euroa. Kojussa haisee tuore liima. Ties miksi?!

- Tunti jos toinenkin tivolissa saa pään pyörälle ja olon hiukan heikoksi. Onneksi kaverin repusta löytynyt wannabe salmiakkikossu saa olon entistä huonommaksi. Ei auta. Hissi toimii enää vaan ylöspäin, joten yllätyshyökkäys mahalaukusta osuu suoraan edessäkävelevän kaverin selkään. Tästä ei puhumalla enää selvitä. Iskua tulee oikealta ja vasemmalta, samalla kuin keho tyhjentää sappinesteitä nurmikolle.

- Avaat silmäsi, tai siis vain toisen niistä. Toinen on muurautunut umpeen. Nenäkin on saanut uuden paikan. Maailma haisee paskalta, ja suussa olevaa makua ei pysty adjektiivein edes kuvailemaan. Olet sairaalassa.
Kuulet lääkäriltä saaneesi kunnolla kuonoon. Kaksi kylkiluuta murtunut, nenä poskella ja muutenkin lähinnä pandakarhua muistuttava ulkonäkö. Rahat ja kännykät viety...

Mietit hiljaa mielessäsi - miksi mä?

Vietetään kaikki rauhallinen, ja ennen kaikkea mukava vappu 2011!
(ps. Tekstin kirjoituksen aikana ei vahingoitettu yhtäkään valkolakin omistajaa.)

Johan jytkähti?

noreply@blogger.com (Arvo) — Mon, 18 Apr 2011 15:52:00 +0000

Nyt on myönnettävä heti alkuun, etten seuraa juurikaan politiikkaa - tai itseasiassa ollenkaan.

Eilen kyllä suu vääntyi pienoiseen hymynkareeseen kun näin miten Perussuomalaiset "jytkyttivät" itselleen peräti 39 eduskuntapaikkaa. Tulos oli mielestäni hyvä, ja tuo myös uutta näkökantaa vanhojen paarmojen joukkoon. Kansanedustajien torkkupeiton joutui jättämään mm. Paavo Väyrynen ja 46 muuta kansanedustajaa. Ihan kaikki eivät suoraan leipäjonoon joudu, sillä joku fiksu haluaa maksaa näille "sopeutumisrahaa" seuraavat kolme vuotta. Tosin aikaa torkkupeiton alla on pitänyt viettää ainakin seitsemän vuotta, jotta rahaan on oikeus. Vaatiihan se sopeutumista normielämään, kun ennen ei tarvinnut tehdä mitään ja palkka juoksi silti. Nyt joutuu ihan keksimään jotain tekemistä päivisin, kun ei valtion piikkiin enää voi esimerkiksi taksilla ajella.

Turkulainen tekstiviesti-Ike eli "Meidän mies" Ilkka Kanerva, 63, sai pitää ministerinsalkkunsa. Kovissa liemissä keitetty vanha jäärä keräsi (naisilta) 766 ääntä. Vaikka kesäkuussa vasta 16-vuotiaalle tytölle naamakirjan kautta irstaillut ja ongelmaansa apua hakenut "Ike" onkin omanlaisensa, silti pieni arvostus jaksamisesta nostaa täällä päätään. Kanerva on oikea mies eduskuntaan kokemuksellaan, mutta jättäisi itseään nuoremmat naiset rauhaan.

Odotan innolla tätä soppaa ja mitä siitä syntyy.
Jo edesmenneen Tony Halmeen aikana eduskunnassa sattui ja tapahtui. Eihän se mesta mikään sirkus ole, mutta persujen valtaistuin on nyt melko vankka. Ainoa asia, mistä en persujen kanssa samaa mieltä ole, on eurovastaisuus. Markka-aikaan palaaminen ei houkuta.

En voi väittää, etteikö hiukan politiikka alkaisi jopa kiinnostaa, mikäli siellä aletaan oikeasti päättämään meidän SUOMALAISTEN asioista. Sotiemme veteraanit (ne vähätkin jäljellä olevat), vanhukset, pienituloiset...niistä voisi aloittaa. Voisin arvella, että maahanmuuttovastaisuus hieman jopa kasvaa, mikä ei sekään ole huono asia. Olen sitä mieltä, että ensin omat ja sitten vieraat. Ne, ketä ei tää homma kiinnosta, ni muuttakaa vaikka sinne keski-eurooppaan.

Karvakäsien pitämiä kebuloita on joka kadunkulmassa ja entisissä liikekiinteistöissä jo ihan tarpeeksi.

Lopputuloshan oli melko yllättävä muutenkin. Kokoomus on suurin, SDP toiseksi suurin ja Perussuomalaiset kolmanneksi suurin puolue. Vihreiden puolue voisi mennä ajamaan vaikka uusia BMW:n X5 citymaastureita - siinähän sitä miettimistä hetkeksi, että mistä napista sen nelivedon saikaan kytkettyä pois...

Eka kerta

noreply@blogger.com (Arvo) — Wed, 13 Apr 2011 13:19:00 +0000

Muistan vielä oman ekan kertani. Se oli kyllä sellaista kuraa, ettei siitä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Ja kaikki varmasti tietävät mistä tässä puhun.

Mutta oli se eka kerta mitä vaan, aina se jännittää yhtä paljon. Toissapäivänä radiossa muistelin sen touhun ekaa kertaa viime vuoden lokakuussa. Biisin sekunnit juoksivat alaspäin kuin hiekka tiimalasissa, ja hetken päästä pitäisi avata suu ja ruveta vaan puhumaan. Taisi juontajaressukalla olla housut täynnä sitä itseään ja hiukan ehkä äänikin pääsi värisemään lähetykseen. En muista siitä juuri mitään. Terveiset vaan Venlalle...
Oli se sitten elämän eka puhe jollekkin porukalle - se touhu on mulle vieläkin muuten ylivoimaista. Tai sitten ensimmäinen kerta hammaslääkärissä joko vuosiin tai ihan vaan elämässä. Ensisynnytys on varmasti myös muistorikas kokemus naiselle, ja miksei myös miehelle - vaikka varsinaisesti ei tarvitse synnyttää. Mukanaolo tilanteessa riittää.

Olin eilen ajamassa koulusta kotiin, kun näin kaupungin pahimmassa risteyksessä yhden ekan kerran. Siellä oli nuori konstaapeliopiskelija (tyttö) odottamassa ilmeisesti ensimmäistä liikenteenohjauksen käytännön koulutusta. Vaikka risteyksessä oli valot vielä päällä, oli koko risteys aivan tukossa joka suuntaan. Jalkakäytävällä seisoi sekä vanhempi konstaapeli ja tää ehkä 20-vuotias tyttö. Äijä siinä osoitteli pisin poikin risteystä ja tyttö kuunteli kalpeana. Miettisin siinä jonossa seisoessani, ettei ole helppo paikka ei, mutta jostain se on aloitettava. Tyttö oli kyllä todella pienen kokoinen poliisiksi. Ehkä 160cm.

Ekaa kertaa käydään naisena myös gynekologilla. Sekin varmasti pelottaa, kun ei oikeen tiedä mitä odottaa. En usko että siitä kokemuksesta nauttii yhtään sen enempää vaikka siellä olisi käynyt aikaisemminkin?

Onko ihmismielen muistilokeroissa joku paikka kaikelle ensimmäisille kerroille. Oli se sitten mitä tahansa, ne melkein muistaa koko elämänsä. Vai onko se sitä, kun tilanteet käyvät tarpeeksi ahdistaviksi/jännittäviksi, menee muistisopukoissa joku nauhuri päälle, joka piirtää muistijälkeä tilanteesta. Enkä nyt puhu SIITÄ ekasta kerrasta, että se olisi jotenkin ahdistanut, jännitti kyllä sitäkin enemmän.

Kaikki muistavat ensimmäisen koulupäivän? Tai ensisuudelman?
Ah, niitä suloisenkatkeria muistoja... :)

ps. Ekaa kertaa voi liittyä myös Sanan Säilän Facebook -ryhmään. Oikealla puolella palkissa on linkki. Kiitos.

Huonoa pilaa fanien kustannuksella

noreply@blogger.com (Arvo) — Sat, 09 Apr 2011 14:40:00 +0000

Aprillipäivä meni jo viime viikolla, mutta HC TPS:n kalenteri raahaa pahasti jäljessä.

Perinteikäs, ja jo ensi vuonna 90-vuotista taivaltaan juhliva Turun Palloseura julkisti perjantaina äänestyksen jääkiekkopuolen omasta logosta. Ilmeisesti myrkyt sopassa alkavat olla sitä luokkaa, ettei jääkiekko -ja jalkapallopuoli pystyne enää saman logon alla puuhastelemaan. Tämän "tiedon" julkisuuteen pääsemistä koitetaan peitellä kaikin keinoin, mutta teot puhuvat puolestaan.
Viime kausi jääkiekon puolesta oli jo sellaista paskaa, ettei sitä logoa vaihtamalla pelasteta. Jos siellä toimistolla tai joukkueen kassassa on ylimääräisiä rahoja, voisi niitä käyttää muuhunkin, kuin tunkemalla mainostoimistoille uuden logon suunnittelemiseen. Oletteko kuulleet pelaajahankinnoista?

TPS on vaihtanut logoaan kerran aikaisemmin - 80-luvun puolivälissä. Silloin käytössä oli yhdeksän kauden ajan(!) soikion mallinen hirvitys (a.k.a "Kaukalo"), jossa luki keskellä TPS. Paluu vanhaan pallologoon ja kultalehviin tapahtui 90-luvun taitteen kultavuosina. Kultalehvät jäivät pois 2007. Onneksi.

Uusista logovaihtoehdoista annettiin päätäntävalta faneille äänestyksen muodossa teemalla: "Joukkue päättää, miltä joukkue näyttää". Ilmeisesti pari vuotta käytössä ollut slogan "Joukkue olemme ME" on kilahtanut lopullisesti HC TPS:n hallituksen päänuppiin. Ainoa joka joutuu talutusnuorassa tuleen makaamaan on toimitusjohtaja Kari Hietarinta. Vahinko vain, ettei vaihtoehtojen joukossa ollut ollenkaan vanhaa logoa.
Uusi logo painettaisiin fanituotteisiin, ja hallilla se näkyisi joissain paikoissa. Ilmeisesti pelipaita saa kuitenkin pitää vanhan logonsa.
Ja jos joukkue (eli tässä tapauksessa fanit) saavat päättää miltä joukkue näyttää, miksei Aki Bergiä ole vielä potkittu ulos?

Käsittämättömintä asiassa on tosiaan se, että jos faneilta kerran kysytään, ja kukaan ei oikeastaan ole uusien logojen kannalla niin miksi pitää astua tahallisesti fanien varpaille? Luulisi TPS:n toimistolla olevan muutakin mietittävää, kuin se, miten saadaan jo ennestäänkin huonot katsojaluvut vielä surkeampaan malliin.

Toisaalta.
Onhan näitä aivopieruja nähty jo useampikin, ja oikeastaan kaikki logonvaihdot Suomessa ovat päätyneet siihen, ettei uutta logoa ole nähty kuin korkeintaan yksi kausi. Jokereiden perinteikäs pellelogo venytettiin mestaruuskrapuloissa photoshopilla 90-luvun lopulla. Ja jo seuraavana vuonna palattiin vanhaan. Samoin on käynyt Ässille ja Ilvekselle. Kaikissa tapauksissa logonvaihto vanhaan on ollut nopeaa. Useampi seura on kuitenkin jättänyt pelipaitoihinsa uudistuneen logon - mutta yksikään niistä ei ole ollut 90-vuotias.

Toivoisinkin siis tämän olevan joku todella surkea mediatemppu, joka on karannut sammakkona suusta saunaillassa.

Kysyn siis vielä kerran: Minkä ihmeen takia, ja kuka perkele tämän idean on saanut päähänsä?
On sitä vähemmästäkin potkuja jaettu!

Uudet logovaihtoehdot kaikessa karmeudessaan ovat nähtävissä HC TPS:n nettisivulla.