Sateenkaarentaa haaveita ja unelmia

Minun on mentävä nyt kun tuulet puhaltavat!

2012-01-27T15:18:00.000+02:00

Minun elämäni on kuulunut seitsämän vuotta Sateenkaarentaa. Olen purkanut jokaisena vuotena satatuhatta kiloa tavaraa ja sitten taas pakannut ne matkaan uudelleen ihaniin koteihin. Vierailijoita sivuilla on ollut jokaisessa vuodessa yli 250 000 ja niin iloinen olen jokaisesta vierailijasta. Toki elämääni on mahtunut kaikkea muutakin ja rakas perheeni. Ei niin kauniita hetkiä tai niin vaikeita hetkiä voi unohtaa koskaan. Nyt on kuitenkin aika olla vain perheelleni ja kodilleni.Tuulet puhaltaa ja lumi viskoo tänään kasvoilleni, en oikeastaan erota enää kyyneleitä sulaneista hiutaleista. Vuosiin mahtuu niin kovin paljon naurua, epätoivonkin hetkiä ja käsiä jotka ovat auttaneet niin kovin kovin paljon ja ihania asiakkaita joista on tullut ystäviä. Matka on ollut ihana ja niin valtavan rikas. Minä käännyn nyt vasempaan vaikka se olisikin kivinen tie.

Sateenkaarentaa ei sammu taivaalta vaan sitä jatkaa kovin rakas ystäväni, ainut jolle voisinkaan sen antaa. Odotan sen värien voimistumista ja ihanaa uutta aikaa. Olen kirjoittanut ensimmäisen kirjani Riikan apuna ollessa ja meidän ystävyys on kantanut vuosikausia, tänään on hyvä olla kun puristan Riikan kättä kiitollisena siitä että Sateenkaarentaa jatkuu juuri hänen taidoillaan. Ihana puoti avautuu hetken päästä uudistuneena ja kauniimpana kuin koskaan. Äänekosken puoti lakkaa olemasta, vielä helmikuun odotamme äidin kanssa teitä ihania vierailemaan ja hurjan alennusmyynnin aloitan heti helmikuun ensimmäisenä perjantaina ja lauantaina. Nettipuotiin onkin alennettu jo tuotteita paljon ja noutaessasi niitä puodilta voit valita tilauksen lopuksi vaihtoehdon nouto, jolloin ei toimituskuluja tule ja saat jo nyt ostaa alennettuja omaksesi.

Tämä blogi jatkaa kulkuaan ja kantaa ylpeänä Sateenkaarentaa-nimeään Riikan kirjoitellessa teille kaikkea ihanaa. Minun uusi blogini on http://valkoinenpuutalokoti.blogspot.com/ olisi ihana jos poikkeasitte siellä.

Minä niin kiitän Teitä mukanani matkanneita ja kyllä minä muistan, minä muistan aina, nauran huumorille yhä antaumuksella, halaan teitä joilta olen niin paljon voimaa saanut ja jatkan Ilonana, minun on aika palata sellaiseksi. Istunko marketin kassalla tai siivoanko sillä ei ole väliä, elämä on antanut minulle paljon ja nyt minun on vain aika antaa tuulen puhaltaa ja mennä sen mukana . En kuitenkaan häviä minnekkään olen yhä täällä ja kirjoitan kirjaani tulevaa, ehkä nyt hieman vähemmällä kiireellä ja silmin jotka ovat valmiit näkemään menneen kauniina ja tulevan valtavan ihana elämänä.

Halaan nyt lujaa teitä kaikkia ja käännyn hiljaa pois nuo hiutaleet kun sulavat poskilleni niin valtoimenaan valumaan.

Kiitos tästä valtavan ihanasta retkestä, minut se on tehnyt onnelliseksi. Olen oppinut taipumaan ja hyväksymään elämän räsymattona johon on kudottu ne onnen hetket, murheet, onni ja jokainen väri omana tarinanaan. Oman mattoni käännän nyt ja jään jännittyneenä odottamaan uusia raitoja jotka jatkavat sen valmiiksi.
Nähdään!

Ilona

Perhosia vatsassa!

2012-01-20T06:49:00.001+02:00

Tämä viikko on ollut täynnä jännitystä ja niin kummallisia elämän käänteitä, että en itse olisi niihin uskonut jos joku olisi sanonut minulle ne edellisellä viikolla tapahtuvaksi. Asioita jotka ovat ihania kaikki ja toisaalta niin haikeita, että silmäni vetistelevät aivan valtoimenaan. Olen saanut vakuuttaa itselleni satoja kertoja elämän olevan seikkailu ja sen, että minun täytyy tarttua tähän hetkeen ja näihin asioihin jotka eteeni tulevat. Uuden vuoden lupauksiini on kuulunut lupaus, etten uusille asioille sanoisi ei ja huih, sanoin siis tulen toki. Kirjamessuilla sitten näemme 1.4 sunnuntaina, esiintyisin siellä sitten ja perhosia on vatsassa voi valtava kuinka paljon niitä voikaan olla. Olen selannut myös satoja ottamiani kuvia vuosien varrelta ja lukenut ensimmäisen kirjani uudelleen. Lainaan kirjoittamaani tekstiä tähän kohti koska olen yhä samaa mieltä kuin tuolloin vuonna 2008.

"Antaisinko päivääkään pois, en hannoisi, en osaisi yhtälailla elää jos ei joskus olisi maa jalkojeni alla pettänyt"

"Pudonneita tähtiä...oletko koskaan kuullut niistä?
Ne putoavat maahan vain silloin kun joku lakkaa uskomasta, vain silloin kun sadun taika on kadonnut. Pidä siis vahvasti kiinni uskostasi taikaan, jottei tähti vuoksesi putoaisi."

"Menisinkö oikealle vai kääntyisinkö vasemmalle, juoksisinko vai hiljentäisinkö? Mietin kaikkea elämääni vaikuttavia asioita mutten koskaan rakastaisinko vai jättäisinkö rakastamatta."

Elämä on kaikkein suurin seikkailu, tämä teksti on tarkoitettu itselleni vahvistukseksi ja teille ihanille tähän päivään kantavaksi voimaksi!

Ilona

Elämä vain on....

2012-01-14T19:45:00.000+02:00

...ihanaa. Eihän se sitä ole läheskään aina ja joskus tuntuu, ettei kovinkaan usein, mutta taas toisinaan se on kaiken voittavaa. Uusien asioiden oppimista, uusien ihmisten tapaamista ja seikkailua, mutta vain silloin jos annamme elämän valloittaa.

Siihen elämän ihanuuteen. Olen seikkaillut viikon ihanissa ajatuksissa ja haaveissa jotka koskaan eivät varmastikkaan toteudu, mutta minulla on haaveeni. Olen etsinyt jo pitkään yrittäjää Sateenkaarentaa-puotiin kanssani jakamaan jokaisen päivän ja kyllä olen sellaisen löytänytkin vaan meidän elämän tilanne ei vain ole sopinut tilanteeseen, halaukset ystäväni! Elämäntilanne ei edelleenkään ole meillä sopiva ja etsin edelleen tai odotan ystävääni.

Elämä vain on niin kovin lyhyt ja aika ei riitä kaikkeen puuhailuun. Tällä hetkellä koti on täynnä puuhasteluita, inspiraation lähteitä ja purtiloita ja purnukoita. On todettava, että olen kurssista niin innostunut ja että into on vienyt minut ihan mennessään ja kyllä mieheni sanoin minusta olisi pitänyt tulla...puuhastelija(onko sellainen ammatti olemassa). Vuoden vaihtuessa on aika, on aika kaikelle ja niin tahtoisin katsoessani tämän vuoden lopussa katsellessani peliin todeta elämän olevan ...ihanaa.

Posti on myös kantanut minulle jotain äärettömän kaunista, siitä kerron hetken päästä...

Ihaninta Elämää jokaiselle teille ystäväiselleni!

Ilona

Ei puhu pahaa, ei näe pahaa, ei kuule pahaa!

2012-01-08T17:20:00.000+02:00

Aika on hurahtanut ihan siivillä ja kotona puuhailu on jäänyt vähiin. Kaiken ylimääräisen ajan on vienyt mallien valmistelu tuunauksen kurssille, ihanan palkitsevaa touhuaminen on tosin ollut. Yhden meille edistyksellisen vempeleen olemme saaneet kasattua(kolmen tunnin taistelun jälkeen) eteiseen, kenkäkaappi on oikeasti niin paikallaan oven vieressä. Ikean kaappi sai kylkeensä kevätkeijun, kevättä siis on jo ilmassa, ainakin haaveissa. Kuvia räpsiessäni huomasin tähtisateen heijastuvan pesuhuoneen ikkunatarrasta eteisen oveen saakka, ihana valoilmiö aurinko. Lapsen kanssa olemme pikkuriikkisen kuitenkin sotkeneet paperisilpulla ja tuloksena syntyi nämä pöllöt jotka eivät puhu pahaa, eivätkä ne näe pahaa, saati sitten kuule pahaa, ihana ajatus. Kurssin tiedot lupasin laittaa myös tänne joten näillä tiedoilla voi ilmoittautua ja siellä sitten nähdään kevään tohinoissa, hauskaa!

Tänne voi ilmoittautua siis ihan jokainen riippumatta mistä on kotoisin, varata voi paikan kansalaisopistosta, linkki alapuolella. Kurssi pidetään Saarijärven vanhalla kansakoululla.

http://www.saarijarvi.fi/fi/palvelut/koulutus_ja_opiskelu/kansalaisopisto/ilmoittautuminen_kurssille/?id=3118

TUUNATAAN KEVÄINEN KOTI

KAUNIIKSI - VINKIT JA IDEAT KEVÄTKOTIIN

... Kansakoulu Saarijärvi Pietiläinen Ilona

la 10-14.30 25.2. ja 10.3.

11 h Kurssimaksu 15 €

Ilm. 17.2. mennessä

Ilona

Kaunis olkoon tuleva vuosi!

2011-12-31T16:31:00.001+02:00

Tänään on aika jättää hyvästit menneelle vuodelle ja teen kuten äitinikin, sanomalla etten kadu mitään, en niitä monia virheitäni, vääriä päätöksiäni tai sitä etten ole osannut oikein tehdä, sillä vain näin voi hyväksyä elämän ainutlaatuisuuden. Vuotta taaksepäin katsellessa huomaan olevani rikkaampi niin monella tapaa, isoja vaikeita asioita on syrjäytetty yhdessä, puhaltamalla hiileen vaikka se jo olisikin sammunut. Odotan valtavasti uudelta vuodelta ja jo nyt minua jännittää täyttyykö kansalaisopistossa pitämäni kurssit teistä innokkaista tuunailijoista, ihana olisi opettaa monta monituista asiaa ja oppia itse aivan kaikkea ihanaa. Yrittäjänä elän aina näin joulun jälkeen takki tyhjänä aikaa ja uusien tuulien taas temmatessa minut mukaansa, jo ensi viikolla olen unohtanut mitä oli olla väsynyt. Kulunut vuosi on tuonut minulle myös niin paljon iloa, olen ikikiitollinen ystävistäni, perheestäni ja siitä miten kaunista on ollut elämä omalla tavallaan. Lahjaksi läheisiltäni sain tähden antamaan valoa uusiin päiviini ja lapaset lämmittämään risunkerääjän käsiä, nämä sanat kuullessani tiesin heidän tuntevan minut niin kovin, kovin hyvin.

Tulevalle vuodelle toivon kivisen mutkaisen tien aina päättyvän alamäkeen, toivon lahjoista kauneimman olevan päivissäni jokaisissa mahdollisimman paljon ja pyydän hyvää tuulta puhaltamaan aina aika ajoin, jotta voisin kiihdyttää juostessani alamäkeen. Kaatuessani tiedän etten kaadu yksin ja tätä toivon teille ihan jokaiselle.

Kauneinta uutta vuotta ystäväiseni, minä toivon sitä sinulle eniten!

Ilona

Aikaa läheisille ja itsellemme!

2011-12-22T18:16:00.000+02:00

Pimein päivä vuodesta kuuluu ehdottomasti elämäni huippuhetkiin. Ensimmäinen koulun joulujuhla lapselleni on ohi ja ihana päivä takana. Tunteet täysin mukana kuuntelin joulun tarinaa jonka luki pieni satumainen lapsi joka on hyvän ystäväni (me ystäväni kanssa jännitimme käsi kädessä tässä samassa salissa kolmasluokkalaisina saparopäinä), niin pieni on meidän maailma ja kuitenkin niin suuren suuri. Viikko vierähti tavatessa ystäviä sillä jokaisen joulun alla me kahvitellaan ja syödään surutta herkkuja joulun kunniaksi.

Posti toi kauneimpia tervehdyksiä ja tänään huokaan hiljaa, merkitköön se kiitosta siitä kuinka onnekas olen saadessani olla äiti ja ystävä. On aika toivottaa teille kaikille ihaninta joulun aikaa ja minä menen nyt katsomaan Tonttu Toljanteria ja unohdan joulun hössötyksen, nautin vain siitä että minulla on vuoden pimeimmän päivän kaunis tunnelma.

Halauksin!

Ilona

Pitsikuusia ja saksanpähkinäkansaa!

2011-12-18T17:51:00.001+02:00

Lapsen pikkujoulun lahjapussista paljastui ihanin pupujussimuotti ja testattava oli sitä ja vähän muitakin muotteja. Tiimareissa myytävästä askartelumassasta joka kuivaa huoneenlämmössä muotittelin pupusia ja kuusia. Pikkuruisella pitsiliinalla ja kaulimella syntyy massaaN kaunis pitsipinta. Ihastunut olen myös iltapäiväkerhon tuotoksiin ja lapsen tekemät keppitontut lymyilevät kukkien seassa. Ihanan saksanpähkinän kuoreen tehdyn tontun toi lapsi myös viime viikolla mukanaan ja tänä viikonloppuna meillä onkin syntynyt saksanpähkinäkansaa, enkeleitä, keijuja, hiiriä ja vaikka sun mitä, kansanpaljous siis jo uhkaa.

Ihaninta adventtia kaikille!

Ilona

On olemassa vain yksi joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään!

2011-12-14T15:03:00.001+02:00

Tämän kirjoitan todeksi meidän Nellinkin kohdalla. Jokainen päivä alkaa tassujen rapinalla yläkerrasta alakertaan vasta kuitenkin silloin kun olemme molemmat mieheni kanssa kahvin keitossa ja mikä merkittävää on Neilikan kannalta on aamupala, siitä ei vain sovi myöhästyä. Valtavan määrän on tämä koiruus saanut virtaa äidinmaidossaan ja se näkyy. Neilikalla on varma tieto siitä, että järvessä asuu joku, eihän muutoin kuplat nouse pintaan jos tassulla hiekkaa ruopii. Kepin kohdalla tuo pieni koiruus on usein suuruuden hullu ja oikeasti se kuvittelee hautaavansa kolme kertaa isomman kepin kuin itse on. Kreppikiharat tuo neito kiepaisee tukkaansa säällä kuin säällä ja kiharat vain paranee kastuessaan. Valtavan koulutuksen tuloksena Neilikka ei usko mitään juurikaan, mutta on aina onnellinen. Ihan jokaisena päivänä kotiin tullessani tuo hurmaava otus ottaa vastaan iloisena ja vain eläin voi rakastaa jotakuta toista enemmän kuin itseään. Tähän kohtaan lisään äidinrakkauden, mutta tiedätte mitä tarkoitan!

Ilona

Paperista taitellen ja hunajamanteleita puuhaten!

2011-12-12T15:05:00.002+02:00

Tämän kuvan jälkeen käännä työ nurinpäin ja jatka taittelua.

Liimaa kahdeksan taiteltua terälehteä yhteen ympyrään kiinni.

Illat on hurahtanut taitellessa paperikukkasia. Viitseliäs tekisi kattaukseen kaikille lautasille alustat, ehkä innostun vielä ennen joulua tekemään lisää. Ensimmäisen kokeilukukkasen taittelin kukkapaperista ja laiskuuttani tein pyörylät vain yksipuoleisina. Punavalkoiset kukkaset tein leikkaamalla yhdeksän pyörylää(juomalasi toimii muottina) kahdesta erilaisesta paperista. Erilaiset pyörylät vain vastakkain taiteltaessa ja lopputulos on mielestäni kauniimpi, paperit on Tiimarin hyllyltä. Monena vuotena meillä on herkuteltu hunajamanteleilla ja kanelimanteleilla, tänä vuonna oli ihan pakko kokeilla hunajamanteleiden tekemistä itsekkin. Ihan varmasti kannattaa kokeilla tällä ohjeella, meillä on kuppi aina tyhjillään.

3 dl Manteleita joiden yllä on yhä kuoret

2 rkl hunajaa

2 rkl vettä

2 tl manteli tai rypsiöljyä

½ dl ruokosokeria

½ tl suola

Laita mantelit leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paahda 225-ast.uunissa kymmenisen minuuttia. Kääntele manteleita aika ajoin ja seuraa tarkkaan, etteivät ne pala. Kun mantelit ovat kullanruskeita ja tuoksuvia,nosta pelti uunista.

Sekoita laakeassa kattilassa hunaja, vesi ja öljy kiehumis- pisteeseen. Kun neste kiehuu, lisää mantelit. Sekoita ja anna kiehua n.5 min.kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt manteleihin. Nosta mantelit vatiin, jossa on puolet sokeri-suolaseoksesta. Kierittele manteleita seoksessa ja ripottele loput sokerit päälle. Levitä voipaperille jäähtymään.

Joulun odotus kyllä inspiroi puuhastelemaan. Pienelle ruukkuruusulle tein katiskaverkosta ja sammaleesta reunukset innosta puhkuen. Siihen oli helppo sujauttaa koristeeksi käpyjä, puksipuun oksia, naavaisia koivunoksia ja pikkuruisia kauriita vielä sekaan juoksemaan. Sammalreunus on tehty noin 30*30cm kokoisesta verkon palasesta joka on kaksipuoleiseksi taitettu, sisään on aseteltu sammalkerros ja keskelle leikkaisin reijän ruukkuruusulle. Sama reunus toimisi hyvin kukkakimpullekkin reunuksena, tuoreet kukat vain reijästä läpi.

Oikeastaan tämä postaus on tehty minun pikkiriikkisen elämän ihanille hetkille ja yksi niistä on hieman haikeakin, nyt on loppuunmyyty kirja Elämää valkoisessa puutalossa, minulle se on suuri asia ja olen niin iloinen, että olette jakaneet kirjan matkan kanssani. Toisen ihanan uutisen sain tänään Tikkurilalta, uusi kirjani Koti lehvistön varjossa löytyy Tikkurilan omasta kirjastosta ja juu tämä pieni naikkonen liikuttuu taas ihan valtoimenaan, mikä kunnia en voi kuin niiata niksauttaa, niin että polvet kolajaa.

Mantelintuoksuisia puuhailuja kaikille!

Ilona

Polkkakarkkeja!

2011-12-11T09:47:00.001+02:00

Polkkakarkeilla koristelin kokeeksi sammaleesta vuoratun kranssin. Kosteaan sammaleeseen upotin ruusut pienissä vesisäiliössä, joita saa kukkakaupoista. Kruunun sammaleella täytettynä nostin kranssin päälle ja pikkuruinen joulupuu saa nyt olla siinä jouluun saakka. Karkkikaupassa tuli sorruttua suloisiin nallemakeisiin ja niiden keskellä palaa pikkuruinen kynttilä, tämä kestää noin hetken nallekaramellien hävitessä parempiin suihin. Ihana luminen ulkoilupäivä on takana ja sain tämän talven lumilyhdyn mieheltäni lahjaksi, on jo miltei perinne ja minusta se on aina vain niin kaunis. Juustoja ja kaakaota lämmikkeeksi ulkoilun jälkeen ja huokaus ihanalle päivälle. Nyt täytyy rientää elokuviin Joulupukkia katsomaan pienten miesten kanssa, uskotaan siis varmuudella pukkiin ja partaan valkoiseen.

Ilona

Minun elämästä!

2011-12-08T18:13:00.001+02:00

Ihanan haasteen sain tästä blogista, joka on minusta valtavan kaunis ajatuksiltaan, kurkatkaa.

http://tastakaikesta.blogspot.com/

Yritän tehdä parhaani haasteen kysymysten parissa.

1. Käsityösi, josta olet ylpein. Liitä mukaan kuva.

Käsityö voi olla huono sana tälle hussakalle, mutta tällä hetkellä olen ylpein tästä meidän mökkityömaan vaiheesta. Suuren suuri urakka on etupäässä mieheni hartioilla ja mikä valtava työ onkaan ollut raivata keskelle ei mitään meidän ikioma piilopaikka. Aika intoilijana istutin jo syksyn sateilla keijunkukkien armeijan sitomaan kivipenkan mullan paikoilleen. Hurjaa, jännittää jo kevät ja mitä se tuokaan tullessaan.

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.

Olen pienestä lettipäästä lähtien ihaillut tätä mummolani riiheä ja itsenäisyypäivänä totesin sen olevan jälleen kerran niin kovin, kovin kaunis. Samalta tilalta löytyy minun silmissäni ihania rakennuksia paljonkin yksi on maakellari ja ihaillen silittelen navetan kalkittuja kattolautojakin, kauneus olkoon nyt katsojan silmissä. Kiintymykseni näihin rakennuksiin voi johtua voimakkaasta tunnesiteestäkin, onhan juureni lähtöisin tämän maan mullasta.

3. Laulu, joka koskettaa sinua. Liitä linkki tai sanat.

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

he eteeni istuivat

kai tie oli pienelle pitkä

oli kosteat kiharat

ei monta hetkeä hiljaa

tuo ollut pikkupää

oli paljon kyselemistä

ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut

monihaaraiset kynttilät

nuo kaksi puhuivat hiljaa

ja joskus hymyilivät

kovin kauan saarna kesti

lapsi istui miettien

ja pienin pehmein sormin

isän hihaa hyväillen

minä tahtoisin isä jo kotiin

isä minua väsyttää

hän nostaa pienet kasvot

ja huuli värähtää

he lähtivät kesken saarnan

minä loppuun asti jäin

sama hiljainen arka pyyntö

nous syvältä itsestäin:

minä tahtoisin isä jo kotiin

isä minua väsyttää

soi kirkossa kiitosvirsi

oli ulkona vehreää.

Tässä laulussa on jotain mikä on liikuttanut minua aina ja olenkin laulanut sitä kovin pienestä saakka korkealta ja kovaa, epävireisesti ja täydellä tunteella.

4.Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Tällä hetkellä kaikki ajatukseni on vienyt eläinten huono kohtelu ja vetistelen kovin helposti ajatellessanikin asiaa. Hyvää tuulta tarttui samaiselta riihen kuvausmatkalta ja siitä kuinka jotkut ihanat ihmiset voivatkaan huolehtia eläimistä niin hyvin.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Nautin uunin lämmöstä, pyykkipäivän tuoksuista, villasukkien pehmeydestä ja siitä, että minä olen etuoikeutettu saadessani elää jokaisen arkisen pienen hetken perheeni kanssa.

Tällä viikolla olen miettinyt kovin paljon sitä mitä voisin tehdä ja sitä miten joulu voisi tulla myös köyhiin koteihin. Tämän tunnustuksen myötä pyydän teitä nappaamaan mukaan täältä tunnustuksen lisäksi lupauksen tehdä kuusi pienen pientä asiaa niille, jotka kaipaavat todellista joulun mieltä. Toivoisin tunnustusta jatkaneiden jatkavan myös kuutta pientä asiaa, jatketaan kaikki tätä eteenpäin sillä silloin olemme varmasti ihanimman tunnustuksen saaneet eteenpäin.

Lumisen kaunista viikonloppua ihan kaikille tänne poikenneille!

Ilona

Meidän saunaan on muuttanut Helmer....

2011-12-04T18:25:00.001+02:00

...siellä se hymyilee onnellisena odotellen joulua. Oikeastaan Helmer-tonttu syntyi ihan vahingossa. Poikani tykkää tehdä taideteoksia savesta joka kuivaa huoneenlämmössä ja into loppui hieman ennen saven loppumista, äidille jäi siis askarreltavaa. Helmerin pää on siis tehty savesta, samoin koristetähdet partaan ja puun latvaan. Helmerille vaatteet ja kaikki muu syntyin neulalla ja huovalla, aika monta tuntia sain käytettyä hilpeään tonttuun joka muutti meidän saunaan asumaan. Mökkitontilta keräsin jäkäläiset oksat Helmerin joulukuusta varten ja mökki jossa tonttu asuu on mieheni antama joululahja, etukäteen annettu tottakai. Helmerin tossut on tehnyt 95-vuotias vanha rouva joka asuu sähköttömässä mökissä yhä edelleen.

Huomenna itsenäisyyspäivänä meillä paistetaan kinkku ja maistellaan jo joulun laatikoita. Koko päivä on suunniteltu ulkoiluun ja rentoutumiseen, Neilikka odottaa päivältä hurjaa menoa lähipuskissa ja herkkuja tietysti, sehän on kaikkien juhlien tarkoitus.

Kauneinta itsenäisyyspäivää meille kaikille, kuinka suuri paino onkaan sanalla Suomi huomenna!

Ilona

Lumimanteleita ja lasimaalauksia!

2011-12-03T20:33:00.001+02:00

Ihanin hetki on hiljaisessa illassa sujauttaa suuhun lumimanteleita ja ihan kuin varkain hymy jää huulille, herkuttelijan ilta on ihanin >3. Olen harrastanut posliinimaalausta jo kauan vaihtelevalla innolla ja tänään sovelsin intoani lasin maalauksen pariin, kauris ei varmasti ole täydellisin, mutta kynttilämaljaani ja manteleiden lasikulhoon se saa sopia ihan täysin. Olen miettinyt kokeilevani lasiin kaiverrusta ja kovin iloinen olisin jos kokeilemaan pääsisin sellaista ihanuutta. Kaarnainen asetelma on ostettu valmiina kukkineen päivineen, minusta se oli niin rosoisen kaunis, kenellä kaarnaisia puita on omasta takaa voisi idean toteuttaa hyvinkin helposti omista tarpeista.

Ihanaa lauantaista iltaa kaikkialle!

Ilona

Sokeria ja suolaa!

2011-12-01T15:09:00.001+02:00

Viikko huristi ihan siivillä ja illat täyttyi kynttivalosta ja joulun odotuksen tohinoista. Koristuksia on nyt tehty uusia ja kannettu vanhoja toisiin huoneisiin. Keittiö sai nyt ripauksen punaista valkoisuuteensa piristeeksi. Asetelmaan katkoin sireenin kuivaneita käppyräisiä oksia, sekaan sujautin hyasintin nuppusipuleita, valkoisia ruusuja ja huurrettuja havun oksia. Lasisen astian täytin ensin sellofaanilla jonka rypystelin surutta, sen päälle kaadoin vettä ja voi miten kauniisti valo heijastelee sellofaanista, ihan kuin se olisi jäätä. Sellofaaniin käärin myös hyasintin sipulit jottei multa sekoittuisi veteen. Sinne tänne oksia ja sekaan ruusuja, pieniä pilkullisia sieniä sidoin sireenin käppyröihin roikkumaan ja siinä se on sekametelisoppa. Huurteisia havuja saa kätevästi lumisprayllä suhuttelemalla.

Jokaisena jouluna ihastelen suolan ja sokerin kauneutta. Ruokosokeri tuoksuu lautasilla ihanan jouluisalle ja siihen ripottelen kanelia vielä sekaan, miten tuoksu voikaan vaikuttaa mieleen niin kovin voimakkaasti. Kynttilöiden alla käytän usein myös sormisuolaa joka kimaltelee minusta kauneimmin ja vai yksi lasi täytettynä suolalla ja sinne kynttilä sujautettuna voikin olla mielestäni se kaunein juttu.

Asetelma lautaset saavat olla portailla vain hetken, meidän Neilikka kun lipaisee niin kovin mielellään sokeria ohikulkiessaan kielellään parempiin suihin. Toivotan jo nyt ihania viikonlopun päiviä kaikille tänne pujahtaneille, nautitaan arkisesta kauneudesta!
Kipaiskaa kurkkimaan tämän ihanan blogin arvontaan akissfromthepast ja blogin kirjoittajalle lämmin kiitos ihanista ajatuksista joita olet herättänyt meissä lukijoissa.

Ilona

Ihanat fiilikset!

2011-11-27T19:46:00.001+02:00

Takana on ihana viikonloppu. Pikkujoulut vietetään meillä perinteisesti aina saman perheen kanssa ja tänä vuonna ne olivat ihanat jälleen kerran. Sopivasti saapui pikkujouluihin omiksi pukineiksi ihanan Sailan tekemät sukat . Lapset rakentivat innolla kummitusrataa, joka vuonna sen tekemiseen käytetään monta tuntia ja sitten aikuiset suuntaavat radalle otsalamppujen kanssa. Sotku on valtava, mutta kaikki nauru on varmasti sotkun arvoista. Tainan kattaus oli tänä vuonna aivan ihana, katajan tuoksu täytti huoneet ja ihana idea oli saunavedestä löytyvät katajan oksat. Kaikesta näki, miten suuri työ oli tehty valmisteluihin käytetty. Ruokana oli blinejä ja ihania erilaisia täytteitä, suolalihaa, mätiä, suolakurkkua, lohta, savusampea ja smetanaa tietysti. Kannattaa kokeilla blinit vievät ihan mennessään ohjeen löytää täältä. Ystävien kodin vieressä on ihanainen satumetsä jossa koiruudet pääsevät juoksentelemaan vapaana ja vielä päivällä ei ilmassa leijunut yhtään hiutaletta ja kotiin tullessa olikin ilmassa jo luminen sade, ihanaa.

Ihania pikkujouluiluja kaikille!

Ilona

Valkoisia unia yläkerran taivekaton alla.

2011-11-24T14:45:00.001+02:00

Rakastan valkoisia lakanoita yli kaiken, mikään ei voita puhtaita lakanoiden väliin nukahtamisen tuomaa iloa. Jouluksi vaihdan jokaisena vuonna valkoiset tekstiilit makuuhuoneeseen, raikkaus antaa mielestäni ihanan tunnelman. Ripaus punaista eksyy myös jokaisena vuonna joukkoon, johtunee rakkaimmasta lahjaksi saadusta peitteestäni joka on tehty isoäidin neliöistä. Yleensä en viljele tonttuja tai mitään joulu joulu juttuja valtoimenaan, mutta tänä vuonna hullaannuin tonttuverhoihin ja rappusia alas tömisteleviin tonttusiin. Tonttuiluihini sopivan tarran idea on peräsin tästä valloittavasta blogista

http://akissfromthepast.blogspot.com/ ja blogin kirjoittelijan luvalla se on päätynyt tarraksi.

Kirjoittelen täällä jo toivotellen ihanaa viikonvaihdetta ja voi miten toivonkaan siitä lumisen kaunista. Minun pieni lintuni sairastaa kanssani kotona ja toivon pikaista paranemista viikonvaihteeksi. Viikonloppuna meitä odottaa mitä parhain seura, hyvä ruoka ja kaunein koti. Pikkujoulut vietetään aina samaisessa seurassa, seurueeseen kuuluu pieniä poikia, pitkäkuonoisia koiria ja ystäviä vuosien vuosien takaa. Tällä kauniilla tuntemattoman kirjoittajan tekstillä toivotan ihaninta viikonvaihdetta teille kaikille!

“Olemme enkeleitä, joilla on vain yksi siipi. Pystyäksemme lentämään, meidän on syleiltävä toisiamme.”

Tuntematon

Ilona

Elämä on juuri tänään ja tässä!

2011-11-22T16:00:00.001+02:00

Huomaan hymyileväni ajatellessani viimeisiä päiviä. Olen suunnattoman perhekeskeinen(huih mikä sana) ja minusta on ihana olla sellainen. Viikonloppuisin varaan aikaa ja vain aikaa perheelleni ja sille mikä tuntuu ihanalle, yleensä on viritteillä jotain puuhaa aktiivisen lapsen iloksi. Viikonloppuna ihastelin poikani kanssa sitä mille valtava kylpyvaahto määrä tuntuu ja miten kauniille se voikaan näyttää.

Tontuille piti saada riippukeinu ja lupauduin sellaisen väsäämään Pikku kakkosen ohjeita sellaisen tekoon katsellessa, malli ei taida olla sama, mutta helppo toteuttaa. Päissä on pitkät takkatikut joihin on sidottu narut kiinni, suhautus kuumaliimaa kankaaseen, taitetaan tikku kankaan alle ja siinä ne melkein ohjeet olikin. Olen armottoman laiska virkkaamaan ja mieheni äiti on jälleen kerran ollut avustavissa toimenpiteissä pitsin virkkauksessa. Tontut ainakin näyttää onnellisille, hih!

Asumme lähellä kaupunkia ja siinäkin on puolensa. Jännittävä hetki oli ihailla oman makuuhuoneen avonaisista ikkunoista taivaalle satavien ilotulitteiden kauneutta. Ihana tähtisade yllätti minut pesuhuoneessakin jonka ikkunatarrat heittivät auringon kanssa tähtiä seinille loistamaan.

Arkisten iltojen huvittavin askartelu joulua varten oli varmastikkin popcornista väsätyt koristekranssit, ihmettelen pienten poikien valtavaa kärsivällisyyttä, kokeilkaa vaikka on muuten hankalaa saada popparit pysymään rautalangassa. Valmiiksi sain myös urakan joulun ukkosen kanssa, neulahuovutus vie mennessään ja pitää hereilläkin hyvin televisiota katsellessa neulan suhahtaessa noin sadannen kerran sormeen saakka. Ihana on puuhata joulua odotellessa ja kyllä se elämän kauneus asuu niissä hetkissä joissa olemme onnellisia.

Kiitos ihanin kommenteistanne, olen onnekas siitä, että vierailette täällä!

Ilona

Ihana on huomata...

2011-11-18T19:31:00.007+02:00

...että on olemassa niin kovin erilaisia ihmisiä. Harvoin enää kirjoitan siitä mitä työkseni teen, vaikka sitä rakastankin yli kaiken. Viimeiset viikot ovat kai olleet vaikeimpia kuin yleensä ja aloitan työt jo aamuvarhain ja vaikea on päätös siitäkin että olen päättänyt tänä vuonna tehdä kaiken itse työrintamalla lukuunottamatta ihanaa perhettäni. Ihan joskus hiljaa mietin minulle saapuvia ikäviä viestejä tänne blogiini ja sitä pitäisikö minun ollenkaan kirjoittaakaan. En silti usko, että voisin katsoa aamulla silmiin itseäni ja sanoa pahojen sanojen saaneen minut lopettamaan ja voimalla teidän kaikkien ihanien kommentoijien luulen kirjoittelevan ainakin loppuun kääntyvän vuoden(luetaan varmaan ikuisuuden kirjoitan).

Tässä viikossa on ollut myös jotain ihanaa ja huikean hyväntuulista olen saanut viestejä ja jotain voimaa hurjasti antavaa, toivoisin lapseni kasvattavani juuri viestijen tuojan kaltaiseksi. On hassua kuinka väsy välillä on ja yksi sana tai hyvä tuuli voi tehdä sinut niin iloiseksi .

Toinen yllätys oli minun stressinpurkauskatoksessa, jonne olen jo vienyt teidät kyllästymiseen saakka. Eilen kipaisin hakemaan kaikki tarrat nettipuodin tilauksiin ja siinä ne saksanhirven tarrat köllötteli pitkin lattiaa. Töistä kotiin tullessani ne oli paikoillaan liimattuina ikkunoihin(naapuriin toimivat näkösuojana) ja herkistelijänä kimmeltää silmissä, minun kotooni niin sopivat.

Nellin kuva on ihan epätarkka, koiruus ei vain voi pysyä hetkeäkään pöksyissään, jännittää lihapullan saantia niin tosissaan. Pimessä illassa oli ihana laittaa ruoka ulkosalla ja syödä peittojen alla lämmitellen. Esipaistetuista sämpylöistä saa ihania perhosleipiä grillaamalla ne nimensä mukaisesti perhosiksi avattuna.

Viikoista vaikein ja kaunein, ystäviä ei vain voi valita, ne haistavat silloin kun sinulla on hankalaa!

Siis haistellaan ja jatketaan elämän ihanalla tiellä!

Ilona

Ankean arjen karkoitusta!

2011-11-15T15:24:00.003+02:00

Minusta maanantai on viikon kaamein päivä ja kaameuden hätistelyyn on ollut pakko kehitellä kikkoja. Tänä maanantaina meillä käytettiin jälleen kerran piparimuotteja ja kyllä sydänkrutongit toimivat salaatissa paremmin kuin kaupan krutongit. Olen viehättynyt Apetit-juustokuutioihin ja niissä paprikan makuun, valmiiseen liemeen on hyvä sujauttaa punasipulit marinoitumaan ja pehmenemään jo edellisenä iltana. Lapsen muussikin sai koristeekseen maanantain kunniaksi perunatähdet, lihapulliin en sentään arvannut koskea muottejeni kanssa. Tähdet on helpoin leikata perunasta joka on raaka tällöin ylijäävän perunan voi tehdä muussiksi. Tähdet keitetään perunoiden kanssa ja ne voi noukkia jo aikaisemmin kuin muut perunat pois.

Kokeiltava oli tässä tähtihässäkässä myös perinteisen taitellun paperitähden mallia. Paperin sijaan leikkelin tähden osat juuttikangasta ja kahden juuttikankaan väliin sujautin paperin vielä kovikkeeksi. Juuttikankaat nidoin toisiinsa kiinni jolloin paperi jäi niiden väliin. Kuusi juuttikankaasta tehtyä neliötä ja niistä alla olevan ohjeen mukaan syntyi joulukuuselle tähtimatto. Joulukuusi puuttuu vielä, mutta valmis matto jo odottelee valmiina kuistilla, siellä jonne kuusikin tänä vuonna päätyy oleilemaan. Ohje tähtöseen paperiselle versiolle löytyy täältä http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/paperitahti .

Arki on karkoitettu ja tänään syödään ihan tavallista kotiruokaa, ilman tähtiä mutta kuitenkin tehtynä suurella sydämellä.

Ilona

Metsäkauriita ja pöllöilyä!

2011-11-12T17:34:00.003+02:00

Viime viikolla ihastuin ihan tavattomasti huurretarraan josta valo pääsee lävitse. Lapsen huoneeseen teetin kuvan oman poikani sukelluksesta kalojen keskellä. Omaan makkariin tahdoin yllättäen satumetsän tunnelmia ja metsäkauriin kuvat teipattiin ikkunoihin. Kaikki teipatut ikkunat ovat meidän talon yläkerrassa ja kaipasin kovin kesällä auringolta varjostamaan jotain ikkunoihin, jotenkin vain sälekaihtimien alas lasku päivälläkin tuntui hassulle.

Anoppini on aika hyvällä huumorilla varustettu ja yllätyksekseni oli virkatut pöllöt syntyneet makkaria somistamaan. Mieheni on siis pöllö ja minä vielä pöllömpi vai kuinkas se nyt menikään, no jottei ihan mene hukkaan pöllöilyt niin sanon siis vain Huhuu.

Pöllöjen virkkausta kokeilemaan haluaville ohje löytyy Kaikkien aikojen joulu-lehdestä.

Huhuillaan!

Ilona

Ystäviä ja tähtihetkiä!

2011-11-09T20:48:00.001+02:00

Tiedättekö sen tunteen joka tulee jo aamulla, kuin varkain se hiipii hymyksi kasvoille ja laittaa hilpeän musiikin päähän soimaan. Minun tämän päivän kohokohta on ollut ystäväni vierailu. Ystäväni on ollut ystäväni kauan, siitä saakka kun juoksimme hiukset hulmuten kolmannen luokan ovista sisään ja kiljuimme poikien kastemadoille ja kaikelle kaamealle. Elämä on kuljettanut meitä samaa matkaa, kasvattanut, rypistänyt ja vahvistanutkin. Tänään katson ystävääni ja kuuntelen sitä mitä hän on mieltä ihan kaikesta, voi kuinka hänen mielipiteitään arvostankaan ja olen arvostanut aina. Hymy huulilla seuraan lapsiamme jotka ovat syntyneet peräkkäisinä vuosina, ihanan arvokkaita tähtihetkiä meidän elämässämme.

Tähdistä kun en pääse eroon näköjään millään niin askartelin ikivanhasta paperitapetista tähden. Omaan tähteeni tein kolme päällekkäistä osaa, kaksikin riittäisi vallan mainiosti. Odotan nyt sopivan paikan löytymistä tähtöselle ja lisää tähtihetkiä elämän tielle valaisemaan.

Ohje tähtöseen löytyy täältä

http://annekata.blogspot.com/2010/11/tutorial-super-simple-paper-stars.html

kokoa voi muutella haluamakseen, tapettitähti on tehty koosta 50*50cm

Hymyä huomiseen aamuun!

Ilona

Piparityttöjä ja -poikia!

2011-11-06T13:03:00.002+02:00

Pyhäpäivä vietettiin kynttilän valossa ja kattaukseenkin oli jo sujahtanut pipariakkoja ja -ukkoja. Tarkka operaatio oli pipareiden sijoittelu vieraiden paikoille, tytöt kun kuuluvat akkojen paikalle ja pojat ukkojen kohdalle. Tunnelmalliset hetket tekevät arkisen elämän ihanaksi ja ammennan niiden voimaa muistojen lokeroihin.

Viime viikko oli melko jännityksen sekaista ja vihdoin perjantaina jännitys sai väistyä. Minulle kovin kovin suuri asia oli uuden kirjan painosta tuleminen. Kirjaa ei ole rakennettu hetkessä vaan vuoden ajan se on kulkenut ajatuksissani. Kirjaa varten ennätin kuvaamaan noin 10 000 valokuvaa ja askartelemaan hurjan määrän asioita, nyt vasta lukiessani kirjaani pohdin kaikkea vuoden varrella tapahtunutta. Ensimmäisiä sivuja lukiessani valui jo poskille kyyneleitä, iloisia sellaisia. Tämä oli kirjoistani kuudes ja omasta mielestäni rikkain kirjoistani, tällä tarkoitan sitä, että sivuilla näkyy ehkä eniten elämä sellaisessa kodissa jossa rakastan asua. Kirjassa on myös ystäviäni ja heidän kotejaan, ihanien tuttavuuksien koteja ja tunnetta taloista ja asunnoista, joissa on hyvä asua.

Kirja on kustannusyhtiön kanssa toteutettu ja se, että olen saanut säilyttää kirjan omanlaisenani on ollut kovin suuri asia. Perjantaina on pakattu jokainen Sateenkaarentaa-puodista tilattu kirja matkaan koko perheen voimalla ja nyt odotan jännityksellä hetkeä jolloin avaatte kirjan ja aloitatte vuoden mittaisen matkan kanssani.

Kiitän myös ihania ihmisiä, jotka jakavat kirjassani kotinsa kuvat kanssanne. Kiitän myös Pikku-pihlajan Merjaa ja Pajupirtin Kaisaa ihanista ideoistanne, on kunnia saada ne kirjan sivuille painettuna näkymään.

Halauksin!

Ilona

Tähtisadetta!

2011-11-04T07:07:00.002+02:00

Ihan hassuna olen ollut aina paperisiin tähtiin ja tänä vuonna niiden sisälle sujuttelin ledivalosarjoja(valkoinen valo), minusta toimii valtavan hyvin eikä tarvitse jännittää kuumenemista. Kokeilla täytyi paperitähteä katetulle kuistillekkin, saa nähdä kostuuko pilalle. Kuistin ikkunat avautuvat olohuoneeseen ja kaikki kuistilla oleva valo näkyy sinne hämärällä. Tähtisadetta ihan kaikkialla ja saa kaiken näyttämään kauniille, siivoamattoman kodinkin, hih.

Huomenna meillä muistellaan omaa isääni ja mieheni isää josta tuli oman isäni pois lähdön jälkeen myös aivan kuin minunkin isäni, ruoka katetaan pitkään pöytään ja hiljennytään hetkeksi. Rakkaita vierailijoita odotetaan päiväksi kyläilemään ja haudalle mennään yhdessä, kauniita muistoja päivä täynnä.

Illan hämärissä saapuu pieniä vieraita ja Huhuu-pöllön(sammaleinen kökkönen keskellä kuistin pöytää) kokosinkin sammaleista kuistin pöydälle pienten miesten iloksi. Kynttilöitä, läheisiä ja hämärän hyssyä mahtuu viikonloppuun ja tästä kaikesta olen kovin kiitollinen.

Kauneinta Pyhäinpäivää teille kaikille ja ihanaa tähtisadetta!

Ilona

Satuporoja ja lehtikuusia

2011-11-01T16:52:00.000+02:00

Lupauduin yrittämään syntyykö katiskaverkosta satuporoa ja kovan väkertämisen tuloksena sen voi ainakin kuvitella olevan sellainen. Pohjalle muotoilin katiskaverkosta suurinpiirtein oikean muotoisen pohjan ja vuorasin sen sammalpeitteellä rautalangalla kiinni sitoen, sarvet verkon reikiin kiinni ja vähän kimallusta mukaan. Poro koristaa nyt kuistia talven tuiskuihin valmiina.

Retkiltä tarttui mukaan myöslehtikuusen oksia ja ihan pakko oli kranssi tehdä mielestäni tuosta niin kovin kauniista puusta. Kranssiin en käyttänyt minkäänlaista pohjaa, sidoin vain lehtikuusen oksat rinkulan muotoon rautalangalla kiinni pyörittämällä ja sitten sinne tänne sipaisin katajan oksia joukkoon.

Pitkä odotus on takana ja tänä perjantaina pakkaan kaikille tilanneille Koti lehvistön varjossa-kirjan matkaan, kirjan tilanneet voi lisätä ihan mitä vain nettipuodista samaan lähetykseen ilman toimitusmaksuja, sähköpostia vain osoitteeseen aarre@sateenkaarentaa.fi ja vastailen pikimmiten.

Puuhakasta alkanutta viikkoa!

Ilona

Cotton candy

2011-10-29T19:33:00.001+03:00

On niin ihana olla kotona ja tiedän olevani auttamaton, mutta kotona olen onnellisin. Ikävä tulee vain niin pian poissa ollessa ystäviä ja Neilikka-koiruutta. Avasin tänään paketillisen matkalta tuomiani Cotton-karamelleja ja marmelaadeja joita on valmistettu jo 1400-luvulta saakka kahvitteluhetkeen ystävän kanssa, ihana hetki hiljaa hämärtyvässä illassa. Meillä on vietetty myös Halloweenia ja naurettu kikattelemalla pienelle herrasmiehelle joka tarjoilee kaikenlaisia herkkuja juhlan kunniaksi, yhä nauran tokaisulle "millekkä maistuisi käärmekkelyt mansikkapedillä arvon lady?"

Tunnelmallisinta lauantaita kaikille!

Ilona