Sielun kääntöpiiri

HopHop, uuden blogin arvontaan!

2013-09-25T11:53:00.000+03:00

Te, jotka ette vielä ole löytäneet uutta blogiani, nyt on hyvä hetki klikata paikalle. Käynnissä on arvonta, joka kestää ensi viikon perjantaihin saakka.

Palkinnot ovat tässä

http://rajapuu.blogspot.fi/2013/09/vahax-pollo-arvonta.html

Tervetuloa Rajapuulle!

Jäähyväiset

2013-09-06T13:09:00.002+03:00

Nyt on tullut aika kirjoittaa se viimeinen lause tähän blogiin.

Sielun kääntöpiiri on palvellut minua kolme vuotta, mutta nyt on tullut aika laittaa vanha pakettiin ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Olen tänään perustanut uuden blogin ja se löytyy osoitteesta

rajapuu.blogspot.fi

Toivotan teidät kaikki tervetulleeksi täyttämään uuden blogini vielä tyhjiä sivuja!

Jatkan edelleen tekemisen tiellä.

Kiitos seurasta rakkaat lukijat!

Nähdään rajapuun oksilla.

Tää ei hei oikein sovi sulle

2013-08-02T09:51:00.002+03:00

Eilen käytiin ihan normaalisti kaupassa. Lähdettiin rauhassa ovesta ulos, ettei koiraa ala ahdistaa. Se on osannut olla hienosti kotona useita tunteja tuhoamatta mitään, miksei nytkin.

Tehtiin vain pienet ostokset ja tultiin iloisesti höpötellen kotiin. Yleensä koira makaa eteisen naulakon alla ja vain kääntyy selälleen odottamaan rapsutuksia. Tällä kertaa vastassa olikin ihan hirveä sotku.

Keittiön pöydälle jäänyt mainospino oli pitkin eteisen mattoa tunnistamattomana silppuna. Kun hetken tiirailin silppukasaa, tunnistin seassa jotain muutakin. Hetken aikaa ajattelin, että kaadun suorilta jaloilta selälleni ja alan itkeä.

Koira oli ottanut mun Pyhältä Värkkäilypöydältä hapsuja vaille valmiin ponchon, jota olen hirveällä vaivalla vääntänyt pitkän aikaa. Se oli siinä lattialla aivan mytyssä ja karvoissa. Samoin sen päälle unohtunut lankakerä. Nostin mytyn ylös ja availin sitä varoen. Toivoin, ettei koira olisi kuitenkaan saanut siihen vielä reikiä aikaiseksi.

Mutta mitä vielä. Muutamassa kohtaa siellä täällä katkeilleita lankoja ja hampaisiin tarttuneita lankalenkkejä.

Myös mun kallisarvoiset sakset ja lemppari virkkuukoukku löytyivät sen säälittävän mytyn sisältä.

Arvatkaa, ottiko päähän? Teki mieli heittää koko tekele roskikseen ja itkeä. Mutta ehkä yritän nyt purkaa sitä, vaihtaa hajonneet palaset ehjiin ja kiskoa lankalenkit takaisin työhön, putsata koirankarvat ja...

Huvittavinta tässä on se, että ponchoon käyttämäni langat olivat keväällä melkein valmiissa pinaattitunikassa, jonka Halla myös söi. Ehkä sillä on jokin mielipide langan väristä?

Pitsikukkamekko

2013-07-13T21:39:00.000+03:00

Kauan siinä menikin, etten saanut oikein mitään aikaiseksi. Haahuilin vaan pitkin nettiä etsien inspiraatiota. Yllättäen päädyin taas VMSomaKoppa-blogiin ja pikkuhiljaa ajatukset alkoivat kietoutua toisiinsa.

(Oikeastaan inspiraatio vaati myös pienen onnettomuuden, jonka johdosta kävelin keppien varassa viikon ja turhauduin tekemättömyyteen.)

Ensin syntyi yläosa. Se on kaksinkertainen. Todella onnistunut!

Sitten siihen kiinni helma. Leikkasin kankaasta n. 150 cm pitkän palan ja taitoin sen kahtia. Yläosan helman levyinen reikä taitteeseen ja kappaleet kiinni toisiinsa.

Sitten pieni taikatemppu, josta ei ole kuvaa. Valkoinen mekko muuttui pyykkikoneessa punaiseksi.

Halusin kankaaseen myös pitsikuvioita, joita Siiran Virpi on hirveesti käyttänyt mm. sateenvarjojen koristeluun. Olen aina ihaillut niitä! Mutta sateenvarjot on hankalia.

Ostin tekstiilimaalia. Kokeilin hukkapalaan.

Töpöttelemällä jälki oli suttuinen. Painamalla meni liian työlääksi.. Hankin sitten tilalle Tiimarista ihan vaan jotain askarteluun tarkoitettua spray-maalia ja sehän toimi loistavasti.

Valmis?

Ainiin! Vielä kalalangasta virkattu vyö. Isoäitejä! :)

Sitten vaan valokuvia mekosta! Helppo homma.

"Siis, täällä nurmikolla on kakkaa!!!"

"Entäs jos mä kävelisin tätä mun zombi-kävelyä ja näyttäisin idiootilta?"

Okei, tää on hyvä. :)

Oon niin tyytyväinen!

Lohtu

2013-07-04T22:57:00.003+03:00

Iltaisin silitän omia hiuksiani.

Tuijotan kaapinkulmaa

ja kuvittelen näkeväni sinut.

En tunne silmiäsi,

mutta muistan sen hetken hellyyden.

Jumissa

2013-06-24T11:04:00.000+03:00

Nyt on sellainen hetki menossa, etten tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi. Neuletakin tekele lojuu pöydällä keskeneräisenä, samoin jämäkankaista aloittamani mekko. Saveen en ole koskenutkaan sen jälkeen, kun hain kamani tornilta.

Ei vaan pysty ja väkisin ei viitsi.

Ideoita kyllä tulee päivittäin. Jostain syystä tekeminen vaan on nyt mahdotonta.

Otan rennosti ja nautin kesästä.

Palataan, kun sormet taas toimivat. :)

Hallanvaara

2013-05-13T11:25:00.000+03:00

Mun tahti on nyt näköjään tämä. Postaus kerran kuukaudessa. Mikäpä siinä. :)

Kesä lähestyy kovaa vauhtia. Päivisin paistaa aurinko jo niin lujaa, että on saanut jättää pitkähihaiset ja muut lämpimät vaatteet kotiin. Tornilla alkaa olla niin trooppinen ilmasto, että siirrän savihommat pian kotiin. Dreijaustreenit jää luultavasti kesän ajaksi, mutta palaan niihin taas syksyllä. Kesäksi vois keksiä kaikenlaisia kivoja pilipalijuttuja tehtäväksi.

Tässä kohtaa kevättä on ihan mahtavaa herätä aikaisin aamulla ja lähteä Hallan kanssa lenkille.

Viikonloppuaamuina matkan varrelta löytyy vaikka mitä ihmeteltävää.

Halla on tehnyt musta hirveän sosiaalisen. Puolipakolla oikeastaan. Nykyisin tulee juteltua melkein jokaisen vastaantulijan kanssa. Siltä ei voi välttyä, kun tämä meidän kaunotar kellahtaa selälleen ja pyytää rapsutusta tai sitten käy tekemässä tuttavuutta toisten koirien kanssa. Halla on niin kiltti ja rohkea tyttö.

Ja iso! Karvaprinsessalla on nyt ikää hippasen vajaa viisi kuukautta ja kokoa varmaan kolme kertaa enemmän kuin meille tullessaan. Turkki on tummunut selästä ja kasvoihin on tullut hieno kuvio.

Näiden kuukausien aikana Hallasta on ehdottomasti tullut meille tärkeä perheenjäsen. Hallalla on omat rasittavat juttunsa, eikä se ole vielä täysin sisäsiisti, mutta kaiken voi unohtaa, kun katsoo noihin keltaisiin silmiin.

Halla on myös löytänyt naapurustosta parhaan ystävän. Lotta on Hallaa vain viikon vanhempi.

Näillä kahdella on niin hyvä meininki yhdessä. Kummallakaan ei ole tarvetta alistaa toista vaan leikki on tasapuolista ja ystävällistä. Näiden kahden ystävyyden myötä minä olen saanut tutustua Lotan äitiin, Ninaan ja meistä on pikkuhiljaa tullut hyvät kaverit. Alkuun törmäiltiin sattumalta, sitten sovittiin leikkitreffejä viereiselle kentälle ja nyt ollaan kahviteltu toistemme luona samalla kun koirat ovat riehuneet keskenään. Tiistaina alkaa pentukurssi ja nämä kaverukset ovat siellä molemmat. Saas nähdä, mitä siitä tulee. :D

Koiran kanssa lenkkeily ja touhuaminen vie paljon mun ajasta. Se tekee kyllä hyvääkin. Olen huomaamatta karistanut muutamia kiloja kaikella tällä hääräämisellä.

Ehdin silti tehdä muutakin. :)

Olen edelleen VMSomakoppa-blogin vallassa ja virkkailen nyt kukkaruutuja pinaattitunikan purkulangoista. Jossain vaiheessa näistä ehkä kehkeytyy jotain valmista.

Palataan. :)

P.S. Eilen oli ihana äitienpäivä!

Taidesuunnistus :)

2013-04-20T08:20:00.002+03:00

Ollaan jo monta viikkoa huhkittu vesitornilla tämän viikonlopun eteen.

Kohta lähden sinne laittamaan kahvilaa pystyyn.

Tänään ja huomenna on siis Taidesuunnistus,

jossa rakulaiset ovat mukana ihanalla keramiikkanäyttelyllään.

Nämä eivät ole näyttelyssä, tulivat vasta uunista ulos :)

Aurinko paistaa!

Uusi mekko päälle ja menoksi! :)

Terapiavirkkausta

2013-04-19T10:01:00.000+03:00

Se alkoi ihan viattomasti maaliskuun loppupuolella. Virkkasin erilaisia kuvioita ihan vaan terapiatarkoituksessa. Mitään isompaa ei voinut tehdä, koska koiranpentu oli heti innolla mukana kaikessa.

Löysin VMSoma KOPPA -blogista vaikka mitä ihania malleja.

Löysin sieltä myös ihania ideoita. Uudestaan ja uudestaan. Homma lähti lapasesta.

Opettelin kuvaamaan itseäni mikron oven kautta. Meillä kun ei ole mitään kokovartalopeilejä. Vaikeeta. Varsinkin selkäpuoli. :D

Jossain kohtaa lanka loppui kesken. Jouduin tilaamaan lisää, mutta käytin odotellessa hihoihin mustaa Nalle-lankaa, se kun on melko saman paksuista kuin mekossa käytetty Maija. Vähän karheampaa vain.

Valmista tuli eilen! Pöydällä se näyttää vähän tönköltä.

Mutta päällä se on just sellainen kuin pitääkin.

Koppa -blogi jäi tauolle joku aika sitten.

Kaipaan jo nyt jokapäiväisiä idearyöppyjä.

Onneksi blogi on vielä paikallaan.

Lämmin kiitos Virpille inspiraatiosta!

P.S. Yli jääneet palaset lähtevät NeulontaVimmaisten neulegraffititapahtumaan. :)

Virpojat

2013-03-24T14:33:00.002+02:00

Mie se virvon vitsasill
kopsin koivun oksasill
punasen pullon eestä,
rahan eestä raksuttelen.
Rikkaaks, rakkaaks
pohataks, polveksie.
Isännäl itra suur,
emännäl perä levvii,
tyttären punanen poski,
pojan posk ympyrjäinen.

Vapriikin muumiot

2013-03-04T09:38:00.003+02:00

Vaihdoin lauantaina hetkeksi vapaalle ja kävin ystäväni Katin kanssa Tampereen Vapriikissa vilkaisemassa Muumiot-näyttelyn.

Näyttely kertoi muinaisten egyptiläisten hautaustavoista ja suhteesta kuolemaan. Egyptiläiset uskoivat, että ruumis piti säilyttää ikuisesti, jotta sielu voisi syntyä siihen uudelleen. Tästä syystä hautaukseen nähtiin suuresti vaivaa. Ruumis käsiteltiin monin eri tavoin, käärittiin liinoihin ja suljettiin koristeellisiin arkkuihin. Hautoihin vietiin myös erilaisia tavaroita, (oikeastaan kaikkea mahdollista, mitä ihminen tarvitsi myös tässä todellisuudessa) että vainaja sitten pärjäisi myös tuonpuoleisessa.

Muutamia kuviakin onnistuin sieltä nappaamaan, osa tosin kärsi hieman huonosta valosta ja lasivitriinien heijastuksista.

Noin 25-vuotiaan, ilmeisesti synnytykseen kuolleen naisen muumio roomalaiskaudelta I-III

Kanooppiastioihin säilöttiin vainajan sisäelimiä.

Noin yksivuotiaan lapsen muumio arkussa

Erilaisia välineitä, joita käytettiin sisäelinten poistossa.

Tuntemattoman miesmuumion pää. Myöhäiskausi (656-332 eaa.)

Näyttely oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Olisi mahtavaa päästä joskus Egyptiin kunnon hautakierrokselle.

Vapriikissa oli monta muutakin näyttelyä. Kulutimme aikaa ihmetellen vanhoja leluja, kenkiä, Suomen sisällissotaa ja erilaisia suomalaisia innovaatioita.

Yllättävää, että nappilaari houkutteli harakan luokseen. :D

Kun Vapriikki oli koluttu läpi, suuntasimme nälkäiset askeleemme kohti Panimoravintola Plevnaa. Nautimme hyvästä ruoasta ja oluesta. Ja lämmöstä! Ulkona oli nimittäin pistävän kylmä ja tuulinen päivä.

Patruunan pihvi

Kotiudun kiltisti jo ennen iltaa. Loppupäivän makailinkin sohvalla tyytyväisenä.

Joskus tekee kyllä niin hyvää ottaa pieni hetki itselleen. :)

Loppuun vielä viimeisin kuva Hallasta. Hän on nyt yhdeksänviikkoinen kömpelö karvaprinsessa.

Halla osaa jo kaikenlaista. Tyttö on kova pureskelemaan ja välillä riehaantuu leikeistä niin, että ihmisillä on kädet ruvella. Mutta hän on myös hyvin tottelevainen ja fiksu. Tällä hetkellä opetellaan katsekontaktin ottamista ja siinä samassa yhteydessä käsky "istu" on mennyt jo täydellisesti perille.

Viikon kokemuksella voin sanoa, että elämä koiranpennun kanssa on uuvuttavaa, mutta samalla hyvin palkitsevaa.

Uusi vauva!

2013-02-24T18:22:00.000+02:00

Jokunen viikko sitten tapasimme ensimmäistä kertaa Hallan.

Hän on alaskanmalamuutin ja siperianhuskyn kaunis jälkeläinen ja nyt eilisestä lähtien meidän perheen uusi vauva.

Halla oli meidän lapsille täysi yllätys. Oli työn ja tuskan takana pitää tulokas salaisuutena eiliseen asti, mutta se kannatti. Kun saavuttiin kotiin pitkältä tuntuneen automatkan jälkeen, oli lasten ilmeet näkemisen arvoiset.

Etenkin meidän tyttö on toivonut koiraa jo useamman vuoden. Poikakin on toisinaan haaveillut karvakuonosta, mutta suhtautuu koiriin hiukan varovaisemmin, kuin tyttö.

Halla on kuitenkin päässyt tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa tasapuolisesti. Eilinen päivä olikin helppo, koska pojalle oli koiranhakureissun aikana noussut kova kuume, eikä pikkumies jaksanutkaan oikein muuta kuin rötköttää sohvalla ja naureskella vaivautuneesti, kun pentu änkesi iholle antamaan tassuhoitoa.

Meillä on siis molemmat lapset olleet kipeenä. Tytöllä oli eilen neljän päivän kuumeen jäljiltä pientä jälkilämpöä, mutta tänään neiti on ollut oma itsensä. Pojan pahin kuumepiikki taas ajoittui eiliselle.

Eilinen ilta oli ihana ja aivan liian hyvää ollakseen totta. Halla oli rauhallinen, samoin lapset. Tarpeet tehtiin pihalle muutamaa hassua vahinkoa lukuunottamatta ja nukkumaankin mentiin sulassa sovussa.

Yöllä sitten saimmekin kokea, mitä on olla vauvakoiran uusi omistaja. Kolmen aikaan Halla nimittäin aloitti hirveän metelin ja ravaamisen. Sanomalehtien tarkoitus ulko-ovella ei todellakaan auennut Hallalle vaan karvapallo kävi uikuttamassa hätäänsä useamman kerran ja teki sitten lopulta tarpeensa matolle. Sitten oltiin leikkiseuraa vailla ja viereenkin olisi pitänyt päästä.

Aamuyöstä nousin sängystä käyttämään Hallaa ulkona. Annoin pennun hyppiä lumikasoissa ja temuta jalkojeni juuressa. Tämän jälkeen saimmekin taas nukkua muutaman tunnin rauhassa.

Tämä päivä on ollut täynnä opettelua. Me ihmiset opettelemme tuntemaan, milloin Hallan on päästävä ulos, milloin se tahtoo leikkiä ja milloin se kaipaa omaa rauhaa. Halla opettelee elämään talossa talon tavoilla ja se tässä vaikeampaa varmaan on. Ei saa purra tuolinjalkaa, sängynjalkaa, pöydänkulmaa, villasukkaa, käsiä, jalkoja jne... Lasten kanssa täytyy olla nätisti, vaikka tekisi mieli antaa niitä hammaspusuja ja painia.

Poika komentaa Hallaa jatkuvasti. Tämä tuntuukin pikkumiehelle olevan nyt suuri opettelun paikka. Tyttö sen sijaan on aina ollut eläinten kanssa luonnonlahjakkuus.

Halla tulee varmasti vierailemaan blogissani useita kertoja. Se on vienyt mun sydämen ja tuonut meidän jokaisen elämään suuren muutoksen, johon nyt opetellaan askel kerrallaan.

Sattumasukat

2013-02-19T09:08:00.001+02:00

Meillä oli viikonloppuna siivouspäivä. Lankakerät olivat taas vallanneet talon ja lopulta päädyin räjäyttämään koko lankavarastoni pitkin makkaria, että sain tehtyä tilaa talossa kuljeksiville kerille.

Keräsin yhteen kaikki avatut kerät, isommat laatikkoon ja pienemmät muovipussiin. Solmin niitä pieniä nöttösiä yhteen ja käärin rullalle. Pian neuloinkin jo jämälankasukkia.

Vaikka olenkin kova neulomaan, mulla on aina pula villasukista! En hirveästi tykkää niiden tekemisestä. Ihana Lila on neulonut mulle vaihtarina parit villasukat, mutta nyt nekin ovat kuluneet puhki.

Jämälankakerästä oli kiva neuloa! Olin liittänyt lankoja toisiinsa täysin sattumanvaraisesti ja sukista tulikin sitten eripariset. Just mun näköiset. :)

Jämälankakerästä jäi vielä paljon jäljelle. Olisin tahtonut lapsillekin neuloa siitä, mutta sainkin kuulla, että tyttö tahtoo violetit sukat ja poika vihreät. Höh.

Sillä välin, kun minä neuloin sukkia, teki meidän pihassa elelevä orava jotain ihan muuta.

Kaverilla on ilmeisesti pesänrakennuspuuhat menossa ja sopivasti terassille oli jätetty vanha viltti, josta sai repimällä pehmusteita uuteen kotiin. Minä kävelin eilen terassille ja yllätin pörröhännän peiton päältä iso villatuppo hampaiden välissä.

Sain tuon viltin mummulta jo vauvana. Luulen, että mummu kääntyi haudassaan, kun kuuli, että hänen kallisarvoinen lahjansa on päätynyt oravan rakennusmateriaaliksi.

Oma vikani. Olen kova unohtelemaan asioita ja tavaroita. En aina muista niitä silloinkaan, kun ne ovat silmieni edessä.

Orava ei suostunut kuvattavaksi. Sillä oli kova kiire laittaa kotia kuntoon.

Hiljaisia hetkiä

2013-02-18T09:53:00.000+02:00

Sinne meni tammikuu ja melkein helmikuukin. Aika tuntuu joskus katoavan ihan huomaamatta. Yhtenä päivänä vaan katsoo aamulla ikkunasta ulos ja toteaa, ettei enää olekaan niin hämärää.

Kevät tulee. Vaikka tälläkin hetkellä tihkuttaa lunta, voi jo melkein haistaa kastemadot ja märän nurmikon.

Olen pitänyt kiinni lupauksestani olla kiltimpi itselleni. Huomaan, että oma heijastus peilissä ei ole enää niin vinoutunut. Mustiin pukeudun edelleen, mutta en synkkyyden vuoksi vaan koska musta on jo vuosia ollut mulle niin rakas väri. En vaihda sitä pois edes silloin kun mieli on vaaleanpunainen.

Käytän kyllä värikkäitä huiveja joskus. ;)

Kiitos hirveästi kaikille viime postauksen kommenteista. Olen pahoillani siitä, etten ole osannut oikein vastata niihin. Oli myös jotenkin vaikeaa palata takaisin kirjoittamaan jotakin uutta.

Totuus on, että elän jonkinlaista kasvun aikaa. En tiedä, sanovatko toiset juuri näitä tuntemuksia ikäkriiseiksi. Minä en kuitenkaan koe kärsiväni mistään kriisistä. Jotain tässä kuitenkin tapahtuu kaiken aikaa.

Tammikuun puolenvälin ja tämän päivän väliin mahtuu paljon asioita.

NeulontaVimmaisten myyjäiset ennen ystävänpäivää.

Kasvava veistos.

Tumppuja lapsille kevättä odotellessa.

Yksi valmistunut työ

Tornielämän opettelua lasten kanssa

Ja hiljaisia hetkiä omien ajatusten keskellä

Oli myös yksi läheltä piti -työpaikka, joka meni viimehetkillä sivu suun. Se kirpaisi, mutta yhden illan itku riitti toipumaan pettymyksestä. Mun paikkani odottaa jossakin, en vaan vielä ole löytänyt sitä.

Toisaalta nautin myös kotona olemisesta. Ehdin niin kauan kaivata ihan ikiomaa aikaa ja nyt kun saan sitä pari kertaa viikossa, en vielä malttaisi luopua etuoikeudestani.

Kevät tuo tullessaan isoja juttuja! Ne ehkä päätyvät myös tänne jonakin päivänä.

Nyt kuitenkin käperryn sohvan nurkkaan jämälankasukkia neulomaan ja kuuntelen, kuinka talo huokaa hiljaisuutta.

Uudenvuodenlupaus

2013-01-17T10:07:00.000+02:00

Tammikuu on jo yli puolenvälin. Taas on mennyt viikkoja blogihiljaisuudessa. Olen silti käynyt päivittäin lukemassa muiden kirjoituksia ja tiirailemassa oman blogini tilastoja. On mukavaa huomata, että tauoista huolimatta liikennettä riittää jokaiselle päivälle. :)

Lupasin vuoden vaihtuessa, että tänä vuonna olen kiltimpi itselleni. Viime vuosi meni jokseenkin ahdistuksen vallassa. Ihania ja onnellisiakin hetkiä oli paljon, mutta yleisfiilis oli tukahduttava. Loppuvuodesta makasin sängyssä henkeä haukkoen ja mietin, miten tähän on jouduttu. Kaikki on niin hienosti, mutta itse en anna itselleni tilaa olla onnellinen.

En ole keksinyt syytä omaan olotilaani. Ehkä se on ollut vain monen asian summa. Liikaa stressiä ja ahdistavia tilanteita kuorrutettuna tavallisilla arkihuolilla.

Huomasin rankaisevani itseäni jokaisesta asiasta. Jokaisesta ajatuksesta, pelosta ja jopa unista. Tajusin, että jos kohtelisin toisia ihmisiä, kuten itseäni olen kohdellut, mulla ei olis ketään. Kukaan ei kestäisi sellaista ilkeyttä ja aliarviointia.

Nyt nämä pari hassua viikkoa olen yrittänyt herätellä itseäni aina kun huomaan palan nousevan kurkkuun. Järki palaa pätkittäin. Olen kuullut sen kuiskivan lohduttavia sanoja. Olen kirjoittanut päiväkirjaa, jutellut itselleni ja pakottanut itseni hiljaiseksi silloin kun on tehnyt mieli seota.

Olen kysynyt itseltäni, mitä sitten? Jos jotain pelottavaa oikeasti tapahtuu, lakkaanko olemasta? En. Seinät pysyvät pystyssä ja taivas pään päällä. Elämä jatkuu.

Tänä vuonna teen rauhan itseni kanssa.

Lahjoin itseäni jo mekolla, laukulla ja huivilla.

Ja annoin vapauden kokeilla jotain suurempaa. Eilen illalla tornilla nyhertäessäni huomasin nimittäin hiljalleen kasvavan veistokseni olevan kuin tarina minusta. Se ei ole vielä lähellekään valmis, mutta se on jo nyt suurin ja hienoin työ, mitä olen ikinä antanut itseni tehdä.

Näin se on kasvanut:

Ja kasvu jatkuu varmasti vielä pitkälle kevääseen. En ole vielä edes omassa mielessäni hahmottanut lopputulosta. Sen takia tekeminen onkin nyt niin paljon jännempää. Ihan kuin avaisin hitaasti suurta lahjapakettia.

Minkälaisia uudenvuodenlupauksia te muut olette tehneet?

Vuoden viimeinen

2012-12-30T13:54:00.002+02:00

Joko tää vuosi on kohta ohitse? Joulukin meni ihan huomaamatta. Joulukinkku loppui toissapäivänä ja mä mietin, että nythän niitä varmaan saisi pakastealtaasta aika halvalla. Sanoin ajatukseni ääneen ja Toni vilkaisi mua jotenkin tuskastuneesti. :D

Joulukuu on meillä aina täynnä juhlaa. Tyttäreni täytti kymmenen vuotta ennen joulua. Juhlittiin tällä kertaa Funparkissa parin kaverin kanssa ja jatkettiin iltaa sitten kotona pyjamabileillä. Tai siis tytöt jatkoi, minä en päässyt mukaan. :D

Joulun lahjatulva oli mieletön. Jopa minä, joka en esim. viime vuonna saanut yhtään omaa lahjaa, sain tänä vuonna niitä jopa neljä! Olenko tosiaan ollut niin kiltisti vai kävikö korvatunturilla joku kömmähdys?

Poika täytti neljä vuotta perjantaina. Eilen meillä vietettiin hänen ensimmäisiä lastenkutsujaan. Parin tunnin ajan meillä oli aivan uskomaton meteli ja hulina. Synttärisankari ja neljä pientä vierasta pistivät koko talon aivan sekaisin. Ihanaa. Poika oli niin onnellinen.

Huomenna vaihtuu vuosi. Mietin tässä kuumeisesti erästä asiaa, johon aion ensi vuonna panostaa. Teen ehkä siitä oikein lupauksen itselleni. Mutta se ei tule liittymään laihduttamiseen, eikä rahaan. :)

Tänä vuonna olen saanut ihan hirveästi aikaiseksi! Tässä viimeisiä virkkauksia, joita syntyi joulun ympärillä.

Ihanaa tulevaa vuotta kaikille lukijoilleni! Nauttikaa elämästä!

Pitsiä korviin

2012-12-13T10:24:00.000+02:00

Viime lauantaina meillä oli NeulontaVimmaisten myyjäiset täällä omalla paikkakunnalla. En itse päässyt tuolloin paikalle, mutta kuulin sitten jälkikäteen, että myynti oli ollut hurjaa.

Hittituotteeksi oli noussut virkatut ja paverpolilla kovetetut lumihiutale-korvakorut. Ne oli myyty loppuun.

Sehän tarkoittaa siis sitä, että niitä tarvitaan lisää. Minä yritin virkata valkoisesta, mutta se ei vaan innostanut. Punainen lanka käsissä tuntui paljon kotoisammalta.

Nyt siis lumihiutaleiden kaverina on punaisia tähtiä ja pitsikukkia.

Käytin näihin Novitan virkkauslankaa sekä 1,25 koukkua. Aikamoista tihrustamista se oli alkuun ja sormet tuli kipeeksi! Mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujua niin, että ehdin väkertää näitä enemmän kuin olin suunnitellut.

Lisäsin paverpolin sekaan pikkuisen punaista hilettä. Sehän ei tietenkään näissä kuvissa tahdo näkyä.

Töpöteltiin paverpol siveltimellä virkattuun pintaan molemmin puolin.

Apurin kanssa homma sujui paljon nopeammin. :)

Virkkaukset kovettuivat yön yli. Aamulla kaivoin renkulat, korviskoukut ja pihdit esiin ja aloin väkertää.

Mun poika sanoo pihtejä pihveiksi. :D

Renkulat ja koukut loppuivat kesken!!!! Onneksi illalla saan niitä vielä lisää.

Aamun aikana valmistuneet oli kuitenkin pakko kuvata heti. Kuinkas muutenkaan? :D

Ihania. Vaikka itse sanonkin.

Tytär ilmoitti aamulla tahtovansa reiät korviin. Sitten kuulemma pitää tehdä myös hänelle pitsikorviksia. :)

Jos joku muu innostui näistä, sähköpostiin saa laittaa kyselyä. Tämän postauksen korvakorut ovat lauantaina myynnissä Lepaan joulumarkkinoilla. Tuotto menee NeulontaVimmaiset ry:n hyväksi.

Sukkahousuniksit

2012-12-12T10:21:00.000+02:00

Kaikki varmaan tietävät Niksi-Pirkan legendaariset sukkahousuniksit?

"Kun pujotat television kaukosäätimen sukkahousun lahkeeseen ja ripustat sukkahousut roikkumaan katosta lähelle sohvaa, niin kaukosäädin ei ole koskaan hukassa."

"Kattopeltitöissä on kätevää leikata sukkahousuista varpaankärki auki ja sujauttaa akkuporakone sinne. Loppuosan sukkahousuista kun sitaisee vyöksi, niin kone on aina kätevästi käsillä!"

"Laita sukkahousut päähän ja leikkaa niihin silmien, suun ja nenänreiät. Vedä tiukalle kaulan kohdalta, ei mene hirvikärpäset hiuksiin, kokeiltu on!"

"Kieritä kimallesukkahousut joulukuusen ympärille ja näin saat ekologisen loisteen kuuseesi!"

Näitähän on vaikka kuinka. http://www.pirkka.fi/niksit/sukkahousuniksit

Eilen tuli sitten itsekin turvauduttua sukkahousuihin, kun taistelin sen savipallon kanssa.

Tuskastuin viime viikolla, kun yritin tehdä savipalloa styrox-palloa muottina käyttäen. Pelkän styroxin päälle savi jämähti niin, ettei sitä saanut ehjänä irti. Kun laitoin muovin väliin, kävi melkein samalla tavalla. Sanomalehti taas ei pysynyt paikallaan ja palloon tuli kupruja.

Olishan se pitänyt heti tajuta, että sukkahousut auttaa joka tilanteessa. :D

No, ainakin tässä...

Aivan suotta tuhrasin viime viikolla aikaa tuskailuun. Näin tää kävi todella nopeasti. Tulihan siinä tosin taas opittua, mitä ei kannata tehdä.

Nyt veistos on siis tässä pisteessä.

En malttaisi odottaa, että pääsen jatkamaan. Mutta taitaa kuitenkin mennä ensi viikkoon.

Eilen sain myös ensimmäisen oppituntini lasitteista. Oli mielenkiintoinen ilta. Tehtiin Kirstin ja Ritin kanssa kaksi erilaista lasitetta samaan pohjaan.

Opin siinä sivussa paljon erilaisten aineiden vaikutuksista lasitteen väriin, kiiltoon ja kiteytymiseen.

Ilta kului nopeasti laskimen ja vaa'an äärellä. Hengityssuojain kasvoilla ja ilma täynnä pöliseviä jauheita. Nyt en malta pysyä erossa tuosta "Keramiikan materiaalit" -kirjasta, jonka lainasin tornilta jo joskus aiemmin.

Jonakin päivänä, kunhan tietämys kasvaa, osaan itse tehdä juuri niitä lasitteita, mitä tarvitsen. Se on yksi tavoitteistani. Tahdon oppia keramiikasta kaiken mahdollisen!

Nyt kuitenkin keskityn hetken virkkaushommiin. :)

P.S. Koska aina esittelen täällä valmiita töitäni, tässä olisi nyt kaksi lumivalkoista tilauspipoa. Ne lähtivät eilen postin mukana tilaajalle ja päätyvät jouluksi pakettiin. :)

Pieni terapiahetki

2012-12-07T14:44:00.000+02:00

Tiedättekö sen tilanteen, kun lapset odottaa jotain? Ilma ipanoiden ympärillä on niin levoton ja riita syntyy hetkessä, vaikka ilman syytä. Mä olen kuunnellut sitä nyt koko päivän. "EIIIII!!!" "ÄLÄÄÄÄÄÄ!!!" "Äitii, sisko teki sitä!!!" "Veli teki tätä!" "Mä en oo tehnyt mitään!"

No joo. Tää taitaa olla sama juttu joka perheessä. En vaan ymmärrä, että miksi.

Mulla on kaksi pikkuveljeä. Toisen kanssa tapeltiin pienenä ihan kokoajan. Muistan, että se oli hemmetin ärsyttävä räkänokka ja teki pahojaan koko ajan. Minä sain kumminkin aina nuhteet, koska veli osasi niin hyvin näytellä viatonta.

Toisen veljen kanssa taas en ole kai koskaan riidellyt. Meillä on kahdeksan vuotta ikäeroa ja alusta asti olen jotenkin hoivannut pienempää veljeäni. Vielä nykyäänkin, vaikka se onkin jo aikuinen mies. :D

Toni lähti kaverilleen "yökylään". Onneksi tuon kaverin vaimo ja tytär tuleekin meille tänään vaihdokeiksi. Päivä muuttui tuon uutisen myötä paljon kivommaksi. :) Nyt vaan tosiaan odotetaan, että vieraat saapuisivat ja lapset eivät tunnetusti kestä odottamista hetkeäkään. Tälläkin hetkellä tytär esittelee pojalle jotain leluja ja poika itkee, koska tahtoisi leikkiä niillä. Huoh. En edes jaksa enää puuttua.

Kirjoitin aiemmin facebookiin: "Sitä mä vaan en jaksa tajuta, että miksi noi sisarukset on aina tappelemassa? Tekis mieli laittaa ne komeroon ja kattoo, kumpi voittaa." HAH! Aika kamalaa. Enhän minä nyt tietenkään lapsia komeroon laittaisi, mutta kai sitä joskus saa mielessään olla kurja äiti?

Ja koska pinna kiristää, minä suljen ajatukseni hetkeksi pois, enkä liikahda tästä koneelta, ennenkuin pääkoppa tuntuu tasaisemmalta.

Tällä viikolla valmistui toinen kissalaukku. Tämäkin tilaustyönä.

Tällä kertaa laukun tekeminen oli nopeampaa. Vuorenkin sain ommeltua käsin ilman mitään kummempaa tuskaa. Ja laukun uusi omistaja näytti hyvin tyytyväiseltä, ainakin tulkitsin hänen leveän hymynsä niin. :)

Olen myös aloittanut dreijauksen ohella elämäni ensimmäisen veistoksen kyhäämisen. Mulla on tähän sellainen tietynlainen idea, mutta aikamoista soveltamista ja hakemista tää kuitenkin vaatii. Joskus on vaikeaa loihtia esiin se, mitä mielessä näkee. Aion myös käyttää tähän noita dreijattuja lieriöitäni, ettei kaikkea tarvis laittaa myttyyn.

Kaikki alkoi laatikosta.

Ja nyt parin lieriön ja parin käsinrakennetun yksityiskohdan jälkeen olen tässä pisteessä:

Nyt haluaisin tehdä kevyen pallon. Kipsimuottihan olisi ehkä paras ratkaisu, mutta en ole vielä "jaksanut" alkaa tekemään sitä. Tosin, jos olisin viitsinyt vaivautua, olisin varmaankin päässyt paljon helpommalla.

Mutta ainakin olen oppinut jotain:

Jos saven muotoilee pelkän styroxpallon päälle, se jämähtää kiinni ja lujaa. Vaikka sitä kuinka kuivaisi, se ei siitä minnekään irtoa.

Ei edes, vaikka sen koko pallon halkaisisi ja koittaisi kuivata styroxia sisäpuolelta.

Myöskään muovipussi pallon ja saven välissä ei toimi:

Tällä tavalla sain irti vain puolikkaan pallon, toinen puoli oli tarraantunut muoviin kiinni.

Sanomalehti pallon ympärillä ei myöskään oikein toimi. Se lähtee irtoilemaan kesken kaiken ja pallosta tulee epämuodostunut. Tästä kokeilusta en enää ottanut edes kuvaa. Siinä vaiheessa, kun kuvan ottaminen tuli mieleen, olin jo kiukkuisena siivonnut sotkuni pois.

Eli mitä? Nytkö sitten pitäisi tehdä se kipsimuotti? Mietin asiaa vielä.

Näitä palloiluja lukuunottamatta, on ollut aika kivaa värkätä jotain, millä ei tarvitse olla mitään käyttötarkoitusta. :)

Nyt täällä tuntuu olevan melko hiljaista. Oma fiiliskin on rauhallisempi.

Kiitos terapiasta!

Glögijuustokakku

2012-12-04T14:28:00.000+02:00

Lauantaina oli NeulontaVimmaisten pikkujoulut. Pitihän sinne jotain herkkuja viedä.

Päätin kokeilla glögijuustokakkua. Koska en sellaista ole aimmin tehnyt, hain netistä useita erilaisia reseptejä ja niitä aikani selattuani päädyin tähän.

Pohja:

200 g pipareita

75 g voita

Täyte:

1 dl sokeria

1 kananmuna

500 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

1 tl kanelia tai piparkakkumaustetta

2 rkl aitovaniljasokeria

6 liivatelehteä (laitoin itse viisi liivatetta)

2 rkl kiehuvaa vettä

Päälle:

2 dl glögiä

3 liivatelehteä

Tyttäreni avustuksella kakku valmistui nopeasti. Minä mittasin aineet ja tyttö käytteli sähkövatkainta. :)

Ihan ensimmäisenä laitetaan liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Murskasin piparit. Sulatin voin ja yhdistin ne massaksi. Lisäsin joukkoon pari ruokalusikallista maitoa, se tekee pohjasta hiukan pehmeämpää. Painelin massan leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Seuraavaksi tyttö vatkasi kananmunan ja sokerin vaahdoksi.

Sitten vaahdotettiin kuohukerma, jonka sekaan heiteltiin kaneli ja vaniljasokeri.

Lopuksi notkistettiin vielä tuorejuusto ja siihen sitten yhdistettiin molemmat vaahdot varovasti nostelemalla.

Keitin vettä ja lorautin sitä tipan kahvikupin pohjalle. Sulatin liivatteet siihen ja kaadoin nesteen ohuena norona kakkutäytteeseen kokoajan sekoittaen. Kumosin täytteen pohjan päälle ja laitoin kakkuvuoan jääkaappiin.

Tein glögikiilteen seuraavana aamuna. Se oli hyvin yksinkertainen. Kuumensin glögin, sulatin siihen liivatteet ja kippasin kakun pinnalle. Kakku sai siis tämän jälkeen vielä hyytyä jokusen tunnin.

Tuon kiilteen kanssa teen seuraavalla kerralla hiukan toisin. Ensinnäkin kolme liivatetta on siihen aivan liikaa. Mun makuun ei ole sellainen kumimainen hyytelö. Kaksi on varmaan hyvä määrä. Toiseksi käytin tuohon sitä kaupan perus tölkkiglögiä. Siitä tuli hiukan mauton ja värikin muuttui hailakan vaaleanpunaiseksi. Ens kerralla siis laitan tiivisteglögiä (ja ehkä siihen vähän terästystä sekaan ihan vaan maun vuoksi).

Kaikenkaikkiaan kakku oli kuitenkin tosi herkku!

Lauantaina satoi luntakin oikein huolella. Teemaan sopi siis oikein hyvin joulumyyjäisiin tarkoitettujen virkattujen lumihiutaleiden kovettaminen Paverpolilla. :D

Likainen tuuli

2012-12-04T09:21:00.002+02:00

Se, mitä sinä minun

arpieni alle istutit,

kasvaa kuin varjo

valon vaihdellessa.

Muisto sinusta vuosien takaa

muuttuu aamu aamulta voimakkaammaksi.

Miten onnistuitkin

luikertelemaan takaisin

minun salaiseen maailmaani?

KISSAlaukku

2012-11-27T08:47:00.001+02:00

Muistatteko vielä pöllölaukun? :)

Eilen valmistui samanmoinen laukku vihreällä kissalla.

Tämä on tehty tilaustyönä. Tykkään itse lopputuloksesta kovasti, mutta aina jännittää, kelpaako tekeleeni tilaajalle.

Laukkuja on muuten hirveen kiva tehdä, mutta vuoren ompelu on rasittavaa puuhaa. En ole tässä asiassa päässyt samalle aaltopituudelle ompelukoneeni kanssa. Joudun ompelemaan kankaan laukkuun käsin, ompelukone kun söhrää langan niin rumasti.

Tähän on varmasti olemassa jokin poppaskonsti, tietäisinpä vaan mikä!

Olen hukannut ompelukoneeni käyttöohjeen ja joudun etsimään vinkkejä aina netistä. Kaikkeen en ole löytänyt vastausta.

Mekon ompelu viikonloppuna otti aikansa myös sen takia, etten meinannut saada säädettyä koneeseen kapeaa siksakkia. Olen myös tähän kankaan ja neuleen yhdistämiseen etsinyt oikeanlaisia säätöjä jo kauemmin, vielä tuloksetta. Jos joku viisas ompelija lukee tätä, olen hirveän kiitollinen kaikista vinkeistä!

Kokeilemallakin tietysti oppii, joskus ei vaan meinaa kärsivällisyys riittää niihin kaikkiin epäonnistuneisiin kokeiluihin. :D

Sinne meni

2012-11-26T10:29:00.001+02:00

Mun viikonloppu nimittäin. Ja ihan liian nopeasti!

Olisin voinut viettää vielä muutaman päivän näissä merkeissä. Ehkä mulle tulee taas jossain vaiheessa tilaisuus tehdä, mitä tykkään. :)

Lapset on nyt hoidettu tarhaan ja kouluun. Odottelen, josko se meidän reissumies sieltä pian saapuisi. Tiedän, että bändi saapui kuuden maissa Turkuun aamulla.

Tonin matka ei mennyt ihan mutkitta. Menomatkalla nimittäin jäi puhelin laivaan. Onneksi siivooja sen oli sieltä löytänyt ja se saatiin vielä parin puhelinsoiton avulla toimitettua Turun terminaaliin täksi aamuksi.

Mutta, muistelen vielä hiukan viikonloppuani. Haikeudella! :D

Lauantain vietin veljen kanssa. Käytiin kirpparilla tekemässä löytöjä. Myyjä sanoi lähtiessä, että kyllä on mielenkiintoiset ostokset. :D

Ehkäpä myyjä oli oikeassa. Suurin osa näistä päätyi ostoksiini aivojen takaosassa muhivan idean innoittamina. Lisäksi tuossa on sitten nuo sirottimet, jotka tulivat 0,50 euron krääsäpussin mukana, samoin tuo omenan kaiverrusväline (mikä hitto sen nimi on?), joka tulee päätymään mun keramiikkatyökalujen joukkoon.

Kauppareissulla tarttui mukaan uusi Koto-lehti, ihan vaan uteliaisuuttani. Olen sen selannut useampaan kertaan, mutten ole vielä päättänyt, onko se hyvä vai keskinkertainen. Muutama juttu siellä on kuitenkin sellaisia, ettei ostos ainakaan kaduta.

Hiukset saivat hennavärin pintaansa ja lopputulos miellytti omaakin silmää. Hennaa jäi vielä ylikin sen verran, että pakastin sen odottamaan juurikasvua.

Ja koska aikaa oli runsaasti, käytin osan siitä tietysti kokkaamiseen! Toni joskun aikoja sitten bongasi telkusta Rachael Rayn ohjelmasta tällaisen paistiohjeen ja jemmasi sen mun koneen suosikeihin. Minä sen sitten perjantaina suomensin vähän soveltaen ja lauantaina syntyi tällainen herkkuruoka:

Paahtopaisti & uunivihannekset

n. 2 kg paahtopaisti

4 porkkanaa kahtia leikattuna ja paloiteltuna

4 sellerinvartta kolmeen osaan pituussuunnassa

2 sipulia puolitettuna

500 g perunoita

8 ruokalusikallista extra virgin oliiviöljyä

2 ruokalusikallista pihvi-/grillausmaustetta

2 rkl voita

2 salottisipulia hienonnettuna

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl rosmariinia hienonnettuna

2 rkl tomaattipyrettä

5 dl tai lihalientä

1 rkl vehnäjauhoja

Nostin paistin huoneenlämpöön jo aamulla ennen kirpparille lähtöä. Kotiintullessa hieroin sen pintaan grillausmaustetta.

Pilkoin porkkanat, sellerit, sipulit ja perunat. Laitoin ne uunivuokaan ja valutin perään reippaasti oliiviöljyä. Lisäsin merisuolaa ja rouhittua mustapippuria. Asettelin paistin kasvisten päälle ja valelin sitä vielä öljyllä.

Laitoin vuoan 250 asteiseen uuniin ja annoin olla 40 minuuttia. Tämän jälkeen sammutin uunin ja jätin vuoan sinne vielä kahdeksi tunniksi.

Otin vuoan uunista. Siirsin kasvikset liemineen erilliseen astiaan ja nostin paistin leikkuulaudalle lepäämään.

Valmistin vielä kastikkeen. Laitoin pannun neloselle ja siihen mukavasti voita. Kuullotin voissa salotit, valkosipulit ja rosmariinisilpun.

Lisäsin sekaan tomaattipyreen ja jatkoin kuullottelua jonkin aikaa. Sitten lisäsin joukkoon puolet lihaliemestä.

Annoin seoksen kiehua hiljalleen, kunnes melkein kaikki neste oli haihtunut. Saostin kastikkeen vehnäjauholla ja lisäsin joukkoon vielä loput lihaliemet.

Rosmariini on mulle uusi tuttavuus. Olin hiukan epäileväinen sen maun suhteen, mutta päätin olla rohkea. Se kannatti. Kastike oli täydellistä. Oikeastaan koko ateria oli täydellinen.

Eilen käräyttelin ohuita paistiviipaleita voissa pannulla, lämmitin kasvikset uunissa folioon käärittynä ja kastikkeen lämmitin kattilassa. Se oli melkein vielä parempaa, kuin lauantaina.

Tämä menee ehdottomasti meidän "sunnuntai-ruokalistalle". :)

Sitten vielä se viikonlopun isoin projekti!

Mekko. Oikein pitkä ja leveähelmainen ihana löhöilymekko.

Mä aina välillä ostelen kankaita varastoon kangaskauppojen jämälaareista ja kirpputoreilta, jos löytyy.

Tämä mun piti alunperin tehdä vain tuosta tummanvioletista, mutta kun sain mekon kasaan, se oli niin kittana, etten saanut sitä päälleni. Kaavoituksestahan minä en mitään tiedä, tämänkin piirsin vapaalla kädellä. Luulin kuitenkin mittojen riittävän.

No, kun sain harmituksen nieltyä, ratkoin sivut auki ja lisäsin kylkiin toista kangasta. Aikaa kului ihan hirveästi, varsinkin tuon korjausoperaation takia. Jaksoin kolmeen asti yöllä huristella koneella, mutta sitten oli pakko luovuttaa.

Eilen aamulla havahduin yhdeksältä ja istuin aamukahvin kanssa takaisin koneen ääreen. Puolen päivän jälkeen mekko oli vihdoin valmis.

Illalla sitten näpersin olkaimiin vielä pienet söpöilypisteet.

Aika hyvä saldo yhdelle viikonlopulle mun mielestä. :) Tästä on hyvä jatkaa ihan tavallista elämää taas. Ehkä hiukan pirteämpänä.

Yhden aika tärkeän huomion tein viikonlopun aikana: Mulla on jatkuvasti pakottava kiire. Vaikkei sille olisi edes tarvetta, päässä hakkaa ajatus, että äkkiä nyt! Monta kertaa havahduin siihen, että kiirehdin ihan suotta ja jouduin rauhoittelemaan itseäni.

Ehkä tässä on jotain, mitä voisi itsessään kehittää? Turha kiirehtiminen ei taida olla ihan paras tapa hoitaa asioita.

IkiOma viikonloppu

2012-11-24T00:03:00.001+02:00

Tänään koitti parin päivän totaalinen vapaus. Minä saan olla yksin kotona sunnuntaihin asti! Tää on ehkä tämän vuoden paras juttu. Ainakin tähän mennessä.

Mä olen ollut niin loman tarpeessa. Ihan koko elämästä.

Aloitin siis lomailuni osittain jo aamulla, kun sain lapset tarhaan ja kouluun. Tonihan siis lähti eilen Tanskaan keikalle bändinsä kanssa ja palaa vasta maanantaina. Menin heti aamusta ruokaostoksille. Tiedossa on herkuttelua. Mutta järkevää sellaista. :)

Kauppaan piti tänään oikein pukeutua. Onhan mulla ihan uus pipo ja siihen sopivat säärystimetkin.

Ostosten jälkeen tulin kotiin ja viruin lämpimässä suihkussa varmaan tunnin verran. Join liikaa kahvia. Pakkasin lasten mummolakamat ja laiskottelin.

Sekoittelin huomista varten henna-värin. Ajattelin irrottautua noista hiusväri-myrkyistä, jos vaikka saisin tämän kuivuneen pehkoni joskus vähän parempaan kuntoon.

Luin jostakin, että hennaa ei saisi sekoittaa veteen, eikä sitä saisi kuumentaa. Sitruunamehu on kuulemma se paras neste, eli ostin sitruunoita.

Sataan grammaan hennaa meni kuuden sitruunan mehut. Tällaista tököttiä siitä sitten tuli.

Peitin kulhon kelmulla ja jätin sen odottamaan huomista.

Vietin lasten kanssa pari tuntia ja sitten kutsuikin jo mummola. Kun olin jälleen yksin, suuntasin auton nokan kohti tornia ja siellä oikeastaan vietinkin sitten koko illan dreijan ääressä.

Tein tällä kertaa lieriöitä 250 gramman paloista, kun aiemmin olen käyttänyt 500 grammaisia. Syy tähän on se, että sain niin loistavan vision näistä ja sen toteuttamiseksi pitää olla useita eri kokoja. :)

Kokeilin myös dreijaamista vähän isommalla massalla. Sekin onnistui...

... mutta pohja oli liian ohut ja puhkesi, kun yritin irroittaa kulhoa dreijalta.

Ens kerralla onnistun! On joka tapauksessa hienoa huomata, että tää homma toimii, vaikka massan koko olis eri. Mä olen oppinut jotain. Vielä kun tää alkaisi sujua kolmella nostolla, olisin aika hiton tyytyväinen. :)

Kukkuu!

Tää on kyllä ollut kaikessa lyhykäisyydessään loistava päivä. Päivän päätteeksi teki mieli vielä kevyttä iltapalaa.

Nyt onkin sitten maha täysi ja uni painaa silmää. Kai mä saan jo mennä nukkumaan, vaikka vietänkin omaa aikaa? :)

Onneks tää loma jatkuu vielä huomennakin.

Lisää dreijauspäiväkirjaa

2012-11-20T12:46:00.001+02:00

Näitä tulee sitten vastaisuudessakin ihan kyllästymiseen asti. Pidän ihan omaksi ilokseni nyt vähän päiväkirjaa näistä dreijauksista. On sitten jälkikäteen kiva katsella, että miten on edistytty.

Tänään onnistui kolme viidestä! Ensimmäinen ei ilmeisesti ollut tarpeeksi keskellä vaan se alko vemppua loppusuoralla niin lujaa, että meni lopuksi myttyyn.

Toinen, kolmas ja neljäs onnistui hienosti ja melkein vaivattomasti.

Viideskin vaikutti lupaavalta. Mutta kun irroitin sitä dreijalta, sen pohja puhkesi ja sitä mukaa meni työkin sitten lyttyyn.

Kahdesta lieriöstä nappasin kuvan, kolmannen jotenkin unohdin.

Katsokaa ja ihailkaa. :)

Tällä viikolla aion viettää aika paljon aikaa dreijaillen. Ja viikko huipentuu vapaaviikonloppuun (lapset mummolassa ja Toni keikkamatkalla. Mä oon ihan yksin!!!), josta varmaan iso osa tulee myös kulutettua tornilla. :)

Kannoin kotiini pari lasituspoltosta tullutta kippoa. Nämä on niitä ihan alkupään dreijauksia. :)