Sininen rooli

Laila Hirvisaari: Rakkaani tuli vuorilta

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Wed, 02 May 2012 13:33:00 +0000

Suomalaisen sairaanhoitajan ja intialaisen lentokapteenin romanssi. Laila Hirvisaaren varhaista tuotantoa.

Romaani alkaa lainauksella: "Mitä onkaan merkitystä sillä, millainen tie on. Se on sitä varten, että se taivalletaan loppuun. Axel Fredenholm: Näin olen kuullut."

Jos vertaa alussa olevaa sitaattia tarinan juoneen, sairaanhoitaja eli rikasta elämää, taisteli ja näki kurjuutta, mutta pystyi olemaan onnellinen ja elämään hetkessä, rakastamaan.

Hän oli tuota ennen menettänyt aviomiehensä, yllättävä sydämen pysähdys. Joten hänellä oli menetyksiä ihmissuhteissa ja hän sai uusia tilaisuuksia. Hän teki uupumatta työtä ammatissaan. Elämän viisaus juontui osaksi siitä.

Kirja ei loppunut päähenkilön tien loppumiseen. Se loppui jonkinlaiseen välietappiin, jossa hän ymmärsi rakkauden ja elämän syvimpiä salaisuuksia, kulttuurien erot, elämän valintojen merkityksen. Hän jatkoi tietään luopuen suuresta rakkaudestaan ja eli jälleen työnsä kautta. Kenties kunnes taas löytyi uusi ihmissuhde, johon panostaa työn lisäksi.

Kukaties näin, kukaties toisin. Puhdas omatunto oli tärkein.

*****
Julkaisutiedot:
Laila Hirvisaari: Rakkaani tuli vuorilta
Otava 1975, sivuja 424

Laila Hirvisaaren varhaista tuotantoa, jolloin hän käytti vielä nimeä Hietamies.

Kirjan ja kirjailijan arvostus nousi tänään silmissäni kuultuani, ettei alkuaikoina ollenkaan uskottu, että kyseinen "hemmoteltu kotirouva" itse kirjoitti romaaninsa, vaan että tekstin takana oli julkisuutta saavuttanut aviomies. Teksti on syvällistä ja erittäin luettavaa. Juoni vetää mukanaan.
Kannattaa lukea.

Sininen rooli
Helsinki
1.5.2012 (julkaistu 2.5.)

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sun, 18 Sep 2011 19:07:00 +0000

Alkoi jo tulla tuo Koskelan perhe tutuksi. Siinä sivussa Pentinkulman kylä, kansalaissota, talvisota ja vapaussota.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Werner Söderström Oy, Juva 1987
25. painos, 1046 sivua.

Noista sodista olen kyllä lukenut paljon faktaa ja varsinkin fiktiota, mutta näin yhtenäistä ajankuvaa en pitkään aikaan. Se, että siinä on kokonainen tarina ja monta yhteen nivoutuvaa tarinaa, tekee tuosta sodan repimästä aiheesta eheän.

Aluksi oli tuo kansalaissota, jossa luokkaviha oli ylimmillään, sitten tuli talvisota ja vapaussota, joissa aseveljinä olivat entiset toistensa viholliset. Sota yhdisti ja sai ihmisen tuntemaan mitättömyytensä kuoleman edessä.

Perheet ja kylän ihmiset, kolme sukupolvea tuossa Väinö Linnan romaanissa elivät tavallista elämäänsä. Aluksi olivat torpparit ja talolliset, opettaja, pappi, räätäli jne. Sitten sota käänteli monia kohtaloita toiseksi kuin olisi alunperin pitänyt.

Kirjassa tulee hyvin esille menettämisen tuska, sodan mielettömyys ja ihmisen taito mukautua olosuhteiden ja kohtalon myötä.

Suosittelen niille, jotka miettivät mitä seuraavaksi lukisivat.

Sininen rooli
Helsinki
18.9.2011

Kohtaamisia... kesän kynnyksellä

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Mon, 06 Jun 2011 19:50:00 +0000

Omaruno:

Kohtaamisia,
kesän kynnyksellä,
vierailuilla, eilisillä...

Tänään vielä kaiken muistaa...
kunnes arki mielen sekoittaa.

Alitajunta ihmiset nuo,
illalla taas mieleen tuo...

Vaikka joskus laho pää,
kestomuistiin jotain jää,
myös ihmiset nää...
jotka runoon tähän jää.

Helsinki 6.6.2011
Sininen Rooli

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Thu, 26 May 2011 19:56:00 +0000

Seitsemän veljestä ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1870 neljänä vihkona, yhtenä niteenä v. 1873. Itse luin Otavan v. 1998 painetun pokkarin. Täytyy sanoa, että lukuelämys se oli luettuna 2011 toukokuussa, yli 140 vuotta kirjan kirjoittamisesta.

Aleksis Kivi on nerokas. Alku on yhtä tappeluksen tiimellystä, jossa ei ole järjen häivää ja lukija ajattelee, ettei siitä mitään parempaa tulekaan, mutta loppua kohden kirja saa hatunnoston. Muistin aikaisemmasta ja kouluajoista vain lukukinkerit, hiidenkiven ja Impivaaran jotakuinkin.

Nyt kun aikuisena luki kirjan kannasta kanteen, mieleen jäi kokonaisuus. Kun haluaa katsoa tuon aikahaitarin läpi (140 vuotta) myönteisesti ja rakentavasti, kirjan arvo kasvaa.

Osaan nyt lopun elämääni aakkosissa nuo veljekset Aapo, Eero, Juhani, Lauri, Simeoni Timo ja Tuomas. Ikäjärjestyksestä tulen muistamaan vain vanhimman ja nuorimman. Tällä hetkellä on vielä mielessä voimakkain, uskonnollisin, huumorintajuisin, paras lukija, sovittelija jne.

Olikohan se Aleksis Kivi, joka sanoi jossain kohtaa "Ahkeruus kovankin onnen voittaa", mutta se pätee tuohon kirjaankin ja elämään nyt ja aikaisemmin.

Helsinki 26.5.2011
Sininen rooli

John Steinbeck: Ystävyyden talo

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Mon, 28 Feb 2011 16:27:00 +0000

Sain romaanin lainaksi työkaveriltani ja olen lukenut sitä parin viikon ajan ennen nukkumaan menoa ja välillä väsyneenä juuri töiden jälkeen, kun ei ole jaksanut muuhun ryhtyä. Kirja on very relaxing, erittäin rentouttava. Kaikki niin vastoin totuttuja sovinnaisuuksia ja silti se herättää empatiaa. Aikakausi on myös niin kaukana menneisyydessä, että sekin rentouttaa.

Lukemassani kirjassa ei ollut kansipäällystä, josta saisi tiivistelmän ja vahvistusta muistilleen, eli kokeeksi googletin ja sain niin käyttökelpoista tietoa Kustannusosakeyhtiö Tammen sivuilta, että lainaan sitä:

"John Steinbeck (1902–1968) kuuluu amerikkalaisen kirjallisuuden suuriin nimiin ja hänet tunnetaan ennen kaikkea rehevänä ja lämminhenkisenä ihmisen ja yhteiskunnan kuvaajana. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1962. Steinbeckin romaanit ja kertomukset, mm. Vihan hedelmät, Helmi, Hyvien ihmisten juhla, Eedenistä itään ja Hiiriä ja ihmisiä, kuuluvat maailmankirjallisuuden rakastetuimpiin teoksiin ja elävät jatkuvasti uusina painoksina, näytelminä, elokuva- ja tv-sovituksina".

Ystävyyden talo
"Hyväntahtoisia kalifornialaisia elämäntaitelijoita kuvaava riemastuttava veijariromaani Ystävyyden talo on John Steinbeckin läpimurtoteos vuodelta 1935. Sen miesjoukko muistuttaa hersyvällä tavalla myyttisiä pyöreän pöydän ritareita, vaikka on lähes kaikessa näiden koominen vastakohta.

Juopottelevat, riitelevät ja naissuhteissaan sekoilevat ystävykset tekevät lähes kaiken vastoin yleisesti hyväksyttyjä arvoja, mutta heidän ryysyläisrinkinsä on silti inhimillisyydessään lähes esikuvallinen. Ystävyyden talo on joutilaisuuden ja renttuuden ylistys, kirjailija Matti Mäkelän sanoin ”enkelirosvojen evankeliumi”. Romaanin nuhjuinen joutomiesten ja pikkurikollisten maailma on yksi maailmankirjallisuuden riemukkaimpia onnellisuuden kuvauksia, jonka hyväntuulisuus ei voi olla tarttumatta paatuneimpaankaan lukijaan".

”Ystävyyden talo on oivallinen esimerkki siitä, että ns. hyvä ja korkeatasoinen kirja samalla voi olla niin hauskaa luettavaa kuin suinkin voi toivoa.”
Toini Havu, Helsingin Sanomat

http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513148454" target=blank

Julkaisutiedot:
Englanninkielinen alkuteos Tortilla Flat ilmestyi 1935.
Suomenkielinen teos ilmestyi ensimmäisen kerran Kustannusosakeyhtiö Tammen kustantamana 1950, suomennos Jouko Linturi.
Kustannusyhtiö Otava, Helsinki 1971. Toinen painos

Helsinki 28.2.2011
Sininen rooli

Isabel Allende: Sydämeni Inés

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Tue, 04 Jan 2011 19:15:00 +0000

Espanjankielinen alkuteos Inés del alma mía. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle, espanjalaisten valloitusretkiin Peruun ja Chileen ja sotimiseen intiaaniheimojen kanssa.

Eletään siis 1500-lukua ja uutta maailmaa valloitetaan. Nuori Inés Suaréz (1507-1580), espanjalainen ompelijatar, matkustaa miehensä perässä Peruun. Matka jatkuu sota- ja valloitusmatkana kohti Chileä. Chile on tuohon aikaan espanjalaisille haluttu valloituksen kohde. Sinne mennään rikkauksien ja kauniin luonnon perässä.

Kirja on Inés Suarézin tarina. Suaréz on historiallinen henkilö ja tarina on pääpiirteissään tosi. Kirja on fiktiivinen muistelmateos. Vanhettuaan Suaréz kertoo tytärpuolelleen elämäntarinansa.

Kirja on samalla tarina Chilen perustamisesta. Ajankuva tulee hyvin esille, ja sen aikaiset elinolosuhteet, pelot ja ilon aiheet.

Lukija kokee saman tosiasian, joka kannattaa aina muistaa. Ihmisluonto pysyy vuosisadoista toisiin samana, olosuhteet vain vaihtuvat. Olosuhteet määräävät mitkä lainalaisuudet ovat voimassa ja millä asteikolla rangaistuksia jaetaaan, sallitaan ja hyväksytään.

Toisaalta kavahtaa joitain sen ajan käytäntöjä. Kun espanjalaiset olivat valloittaneeet jonkin alueen ja alkoivat rakentaa sitä, ensimmäisenä pystytettiin yleensä ruokapaikka, kirkko ja hirsipuu. Vasta sen jälkeen vuorossa olivat muut asumukset tai rakennukset.

Suarézilla on monta roolia. Hän aloittaa elämänsä ompelijattarena, sitten menee naimisiin, pian sen jälkeen miehensä Perässä Espanjasta Peruun, sieltä Chileen. Roolit muuttuvat koko ajan, rakastajatar ja myöhemmin Chilen kuvernöörin vaimo, sairaiden parantaja, kansan ruokkija, vallankäyttäjä, kaivonkatsoja. Hän vieläpä osallistuu sotaan puolustaen linnoitustaan, kun miehet ovat sotaretkellä. Tämä tarina avaa historiankirjoitukseen naisnäkökulmaa ja erilaisia totuuksia.

Sitaatti:

"Meidän uljas karavaanimme matkasi Chileen seuraten autiomaan reittiä, jota pitkin Diego de Almagro oli palannut. Hän oli noudattanut kellertävälle paperille riipustettua piirustusta, joka puolestaan oli siirtynyt Pedro de Valdivialle. Meidän harvalukuiset sotilaamme ja tuhat apuintiaaniamme nousivat vuorille ja laskeutuivat niiltä alas ja kulkivat laaksojen ja jokien poikki kohti etelää.

Uutinen meidän tulostamme oli ehättänyt edellemme, chileläiset heimot odottivat meitä aseet valmiina. Inkat käyttivät nopeita viestinviejiä chasqueja, jotka juoksivat salaisia vuoristopolkuja pitkin ja vaihtoivat miestä määrätyillä asemilla. Heidän koko verkostonsa ulottui koko valtakuntaan pohjoisesta aina Chilen Bío-Bíojoelle asti.

Täten Chilen intiaanit saivat tietää heti retkestämme lähdettyämme Cuzcosta, ja kun me monta kuukautta myöhemmin saavuimme heidän mailleen, he olivat jo valmistautuneet sotimaan kanssamme..."

Julkaisutiedot:
Isabel Allende: Sydämeni Inés (Inés del alma mía)
Suomentanut Sulamit Hirvas,
Otava, 2009, 366 sivua.
Espanjankielinen alkuteos:
Inés del alma mía, 2006

Sain kirjan joululahjaksi.

Aloitin lukemisen uudenvuoden aattona. Aluksi tarina oli liian kaukana nykymaailmasta, enkä pystynyt eläytymään niin hyvin kaikkeen. Kirjan puolesta välistä saakka kiinnostus ja sitoutuminen tarinaan olivat niin voimakkaita, ettei voinut lopettaa ennen puoli kahta viime yönä.

Hyvä lukuelämys. Suosittelen muillekin.

Helsinki 4.1.2011
Sininen rooli

Paul Auster: Sattumuksia Brooklyndissa

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Mon, 03 Jan 2011 12:17:00 +0000

Keltainen kirjasto, kirja Yhdysvalloista. Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2001.

56-vuotias mies on saanut tuomion syövästä ja päättää etsiä rauhallisen paikan jossa kuolla. Paikka löytyy Brooklyndista, jota hän ei tunne ollenkaan.

Kirja tempaa heti alkumetreillä minut mukaansa, koska rakastan yksinkertaisia ja toimivia metodeja tehdä jotain kirjoitustyötä. Hän päättää kirjoittaa joka päivä jotain sattumuksia, itsestään ja ympäristöstään, muistellen hiukan myös aikaisempia tapahtumia.

Hänen metodinsa on yksinkerttainen. Hän kirjoittaa joka päivä jotain, erillisille paperilapuille missä milloinkin, ravintolassa lounaalla istuen, aamulla herättyään, illalla ennen nukkumaan menoa, yöllä herättyään tai ulkona puiston penkillä istuen jne.

Hän ei yritä saada mitään viimeisteltyä aikaan heti, vaan ottaa aluksi kolme kenkälaatikkoa, jotka nimeää aiheiden mukaan ja heittää sitä mukaa kirjoitelmansa kenkälaatikkoon, kun se on kirjoitettu, pantu piste jollekin, mikä oli juuri kyhätty. Kenkälaatikoita voi lisätä, jos aiheryhmät laajenevat.

Vasta joskus myöhemmin hän päättää tutkia mitä tulee kasaan. Samalla voi elää elämää ja kokea jokainen päivä uutena seikkailuna. Hänen ympärilleen sattumalta osuu muutamia nuorempia sukulaisia ja muodostuu verkosto, joka auttaa toistaan elämän turhaumissa tai ongelmissa.

Vaikea analysoida jälkikäteen romaania syvällisesti. Se oli vain yksinkertaisesti kivaa ja sopivaa luettavaa, jotenkin antoi paljon lukiessa. Jos tekisi hienon ja täydellisen tiivistelmän sisällöstä, täytyisi lukea kirja toisen kerran muistiinpanoja tehden.

Sitaatti:

"En ensi alkuun tiennyt, miten saisin aikani kulumaan. Olin pendelöinyt kolmekymmentäyksi vuotta esikaupunkien ja Manhattanilla sijaitsevan Mid-Atlanticin tapaturma- ja henkivakuutusyhtiön väliä, mutta nyt minä olin jättänyt työni (sairauden takia) ja päiviin mahtui liikaa tunteja.

Muutosta oli kulunut noin viikko, kun naimisissa oleva Rachel-tyttäreni tuli New Jerseystä kylään. Hän sanoi että minun on ryhdyttävä tekemään jotain, keksittävä jokin projekti, Rachel ei ole tyhmä. Hän on väitellyt biokemian tohtoriksi Chicagon yliopistossa ja tekee tutkimustyötä suuressa lääkefirmassa Princetonin lähistöllä, mutta hän on perin äitinsä kaltainen sikäli, että harvassa ovat ne päivät, jolloin hänen suustaan tulee muuta kuin latteuksia - loppuun kaluttuja fraaseja ja nukkavieruja idoita, joita meidän aikalaisviisautemme kaatopaikat ovat kukkuroillaan.

Selitin, että kuolisin luultavasti ennen vuoden loppua enkä välittänyt projektista herttaisen ....... vertaa. Hetken näytti siltä kuin Rachel alkaisi itkeä, mutta sitten hän nieli kyyneleet ja sanoi minua julmaksi ja itsekkääksi... "

Takakannesta lehtien pari kommenttia, jotka allekirjoitan:

"Auster on kirjoittanut huikean saippuaoopperan siitä miten ihmiset hylkäävät ja pelastavat toisiaan, Hän vangitsee siihen historiallisen hetken, meidän kieroonkasvaneen Amerikkamme, ja hänen viestinsä tarjoaa toivoa."
- Paul Kafka-Gibbons, Boston Globe -

"Hurmaava, viettelevä tarina perheiden kauheasta kauneudesta ja rakkauden sovittavasta mahdista."
- Bob Minzesheimer, USA Today -

Julkaisutiedot:
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa (The Brooklyn Follies),
Suomentanut Erkki Jukarainen,
Tammi 2008 (372 sivua)
First published 2005 in USA,
Paul Auster: The Brooklyn Follies

Sain kirjan lahjaksi 17.12. ja luin sen vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa parina päivänä molemmin puolin. Lukuelämys, suosittelen muillekin.

Helsinki 3.1.2011
Sininen rooli

Truman Capote: Kesän taittuessa

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sun, 02 Jan 2011 19:46:00 +0000

Keltainen kirjasto, kirja Yhdysvalloista. Romaanin tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen New Yorkiin.

Tarina kertoo nuorista, rikkaista ja köyhemmistä. Rakkaustarina, jossa on traagisuutta ja tuolle ajalle ominaisia piirteitä. Elämänmeno kuvastaa ajan henkeä, ihmisten kiihkeätä halua elää elämäänsä sodan jälkeen.

Käsikirjoitus oli kadoksissa monia vuosia ja löytyi vasta Truman Capoten kuoltua. Romaani julkaistiin, koska läheiset ja uskotut henkilöt olivat sitä mieltä, että Truman olisi niin itse halunnut, loppujen lopuksi. Kirjassa on vain 128 sivua.

Sitaatti:

"Kun auringonvalo taas tulvahti esiin, Peter nousi ja veti Gradyn jalkeille kysyen: 'Ja ketä me tänä iltana juhlistamme läsnäolollamme?' mutta Grady, joka koko ajan oli aikeissa selittää ettei voinut tulla treffeille hänen kanssaan, antoi kysymyksen taas mennä ohi, sillä kun he laskivat portaita, stuertti, joka oli äänekäs ja kiiltävä kuin gongi, huuteli heille varoituksia, ja myöhemmin, Lucyn hyvästelytohinassa hän unohti koko asian"...

Itse asiassa sitaatissa ei ole paljon sisältöä, koska siinä ei ole koko sivua tai lukua, mutta tekstinpätkä kuvastaa keveyttä. Voi kuvitella tunnelmaa, kukin oman halunsa mukaan ja se on rentouttavaa.

Julkaisutiedot:
Truman Capote: Kesän taittuessa
Kustantaja Tammi Osakeyhtiö, Helsinki
Painopaikka Gummerus, Jyväskylä 2007
Suomennos Kaijamari Sivill
Englanninkielinen alkuteos: Summer Crossing,
ilmestyi Yhdysvalloissa 2005

Lahjakirja, luin sen Tapaninpäivänä.

Helsinki 2.1.2011
Sininen rooli

Esa Sirén: Jääkärit jatkosodassa

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sun, 02 Jan 2011 19:03:00 +0000

Jostain syystä otin tämän kirjahyllystä luettavaksi joulun alla ja luin sen muutaman illan aikana ennen joulua. Jännitin eri asioita ja tämä kirja jotenkin rauhoitti uneen. Hiivin aina toiseen huoneeseen hetkeksi lukemaan, jos en saanut muuten unta.

Kirjan nimi on oikeastaan Esa Sirén: Verinen tie, mutten halunnut blogia otsikoida noin karusti ja laitoin siihen otsikoksi Jääkärit jatkosodassa, joka on otsikkona takakannen tiivistelmässä.

Moni varmaan tuntee sotakirjoja enemmän, mutta nyt on kysymys jatkosodan jääkärijoukoista, ja tämä sota alkoi kesällä 1941. Majuri Adolf Ehrnrooth oli kirjan tapahtumien keskeinen henkilö (taustalla, kirjan päähenkilöt ovat asia erikseen) ja johti ns. koukkaustaisteluita.

On kysymys myös kevytosasto kuuden tiedustelupartiosta. Tämä kevytosasto taisteli monin verroin ylivoimaista vihollista vastaan. Tositapahtumista en ihan tarkkaan tiedä. Kuitenkin takakannen esittelyn mukaan se perustuu pitkälti tositapahtumiin.

Naisten lukemana sotaromaaneista parhaita kai ovat ne, joissa naiset ovat mukana eri tehtävissä ja hiukan romansseja mukaan ripoteltuna, mutta tässä oli miehinen näkökulma.

Kuitenkin kirja oli taas naisellekin opettava siinä, että sodan aikana jouduttiin sotaan, jouduttiin pois kodeistaan (Karjalassa) ja jouduttiin elämään kaiken kauheuden keskellä.

Sitten on rauhan aikoja, joina paineet ovat ihan erilaiset, mutta siltikin usein inhimilliset. Kauhua, pelkoa ja surua herättäviä menetyksiä ei ole koko ajan, tai uhkaamassa joka aamu herätessä.

Sirén tuo hyvin roolihenkilönsä esiin, heidän luonteensa ja rohkeutensa. Aina aika ajoin kaveri meni vierestä ja silloin sodan todellisuus kohtasi toisella tavalla.

Julkaisutiedot:

Esa Sirén: Verinen tie (Jääkärit jatkosodassa)
Gummerus, Jyväskylä 2008

Helsinki 2.1.2011
Sininen rooli

Petri Sarjanen: Bagdadin kiirastuli ~ suomalaissyntyinen mies USA:n armeijan sotilaana Irakissa

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sat, 11 Dec 2010 19:13:00 +0000

Petri Sarjasen vuonna 2010 julkaistu kirja kertoo suomalaissyntyisen Olli Toukolehdon kokemuksista USA:n armeijan sotilaana Irakissa. Kirja perustuu Olli Toukolehdon pitämään päiväkirjaan.

Kirja kertoo realistisesti, millaista on palvella ammattisotilaana suurvalta-armeijassa.

Pari sitaattia:

Kirjan Osa I on nimeltään "From blue jeans to army greens".

Kevennystä arkeen amerikkalaisittain:

Follow me (sivu 18):

"Eräs armeijassa yleisesti viljelty sana on HOOAH! Sitä voi itseään mokaamatta käyttää kaikissa yhteyksissä, joissa vastaus on myöntävä tai vastaaja ei tiedä kysyjän sotilasarvoa. Sana Hooah! saattaa olla lyhenne sanoisa Heard, Understood and Acknowledged, joskaan ilmaisun alkuperästä ei ole täysin varmaa tietoa.

Hooah! -huudahduksella on kätevä korvata mm. seuravat tavat vastata: Roger! Copy! Affirmative! All right! Thank You! Job well done! Message received! You have taken the correct action! Oikeastaan sillä voi korvata minkä tahansa paitsi negatiivisen vastauksen.

Sillä on kätevä muodostaa myös kysymyslause, johon odotetaan välittömästi myöntävä vastaus esim. We are gonna win this war Hooah! Tällöin vastataan yksinkertaisesti Hooah! Merijalkaväessä käytetään Oorah! vastausta erotuksena muusta armeijasta".

* * *

Voi vain kirjan luettuaan todeta, että tiesi yllättävän vähän sotilaiden arkipäivästä, koulutuksesta ja sitoutumisesta, TV:n uutislähetyksistä ja esitetyistä dokumenttielokuvista huolimatta.

Minuun teki vaikutuksen se äärimmäisen kova kuri, vahva sitoutumisen aste ja erittäin korkea kunto, joka USA:n armeijan sotilaalla täytyy olla päästäkseen testeistä läpi, pysyäkseen koulutuksessa sen edetessä, suoriutuakseen jatkosta ja sitten rintamalla rauhanturvaajana.

Varmaan on sama kaikkien maiden sotilailla, mutta tässä kirjassa sai seurata arkipäivää ja vaiheita asiallisten, toteavien päiväkirjamerkintöjen kautta. Siis ei vähätelty eikä paisuteltu kokemuksia.

Sitaatit kirjan etulehdiltä:

"Tämä kirja on omistettu niille Yhdysvaltain armeijan sotilaille 18. Ilmakuljetusjoukkojen 10. divisioonan sotilaille, jotka ovat saaneet surmansa vuoden 2001 iskujen jälkeen alkaneissa taisteluissa Afganistanissa ja Irakissa."

"The opinions expressed are solely those of the author, and do not reflect official positions of the Department of Defence or the United States Army"
- Pentagon -

Julkaisutiedot:

Ensimmäinen painos: Copyright Petri Sarjanen ja Olli Toukolehto
Petri Sarjanen: Bagdadin kiirastuli
Suomalaissyntyinen Olli Toukolehto USA:n armeijan sotilaana Irakissa
WS Bookwell Juva 2010
kustannusosakeyhtiö Revontuli
http://www.revontuli.net/

FM Petri Sarjanen on aikaisemmin kirjoittanut mm. tarkka-ampuja Simo-Häyhän, Tuntemattoman sotilaan Rokan esikuvan Viljam Pylkkään sekä mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin elämänkerrat.

Lisätietoja:

Laitan tähän BookPlus kirjamaailman esittelyn. Siinä on hyvä tiivistelmä sisällöstä ja joululahjoja ajatellen kirja on jo pudottanut hintaansa kolmasosan siitä, mitä se oli Helsingin kirjamessuilla 2010, josta sen itse ostin.

Kustantajan (Revontuli) verkkosivun esittely on muuten kunnossa, mutta kirjan kansikuva on tällä hetkellä väärä, aukeaa Simo Häyhästä kertovan kirjan kansilehti, kun esittelyn klikkaa auki (tilanne 11.12.2010): http://www.revontuli.net/#sotilaselamakerrat

Helsinki 11.12.2010
Sininen rooli

Karin Alvtegen: Petos (Svek)

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sat, 11 Dec 2010 17:21:00 +0000

Kirja löytyi eilen olohuoneen pöydän alatasolta, jostain tarjouksena ostettu. Oli odottamassa lukemista. Hiukan kaihdan dekkareita ja se oli itseltäni ainakin jäänyt lukematta. Kun kirja nyt osui käteen, luin sen putkeen kahtena päivänä.

Nimensä mukaan kirja Petos osoittaa, miten monin tavoin ihmistä voi ihmissuhteissa pettää, miten pahoja, pitkäaikaisia ja tuhoisia seurauksia aluksi pienilläkin petoksilla voi olla, ja miten uhrista voi tulla pettäjä.

Erittäin taitavasti kirjoitettu. Tilanteiden ja tunteiden, syiden ja seurausten kuvaus. Nykyajasta kertova.

Petoksen lisäksi kirja antaa esimerkkejä käyttäytymismalleista. Lukija on koko ajan tarkkailija ja voi mielessään punnita muiden petoksia ja käyttäytymistä.

Esittelyssä sanotaan, että tukholmalainen, tällä hetkellä 45 vuotias Karin Alvtegen on Skandinavian jännityskirjallisuuden huippua. Hän sai Lasiavain-palkinnon Pohjoismaiden parhaasta rikosromaanista v. 2001 jännärillään Tuntematon. Alvtegenin romaaneja on käännetty 18 kielelle. Romanien ohella hän laatii tv- ja elokuvakäsikirjoituksia.

Sitaatti alkulehdiltä:
"Ei ole rangaistuksia eikä palkkioita. Kaikki on vain seurausta".

Lue myös: WSOY: kirjaesittely

Julkaisutiedot:
Ruotsinkielinen alkuteos
Karin Alvtegen: Svek
Published by Salomonsson Agency, 2003
Suomenkielinen: WS Bookwell Oy, Juva 2005
Karin Alvtegen: Petos
Suomentanut Veijo Kiuru

Helsinki, 11.12.2010
Sininen rooli

Cecilia Samartin: Señor Peregrino

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Wed, 17 Nov 2010 20:16:00 +0000

Tarina vie Meksikoon, josta kirjan nuori tyttö ja päähenkilö Jamilet lähtee äitinsä kuoltua vaikeata elämäänsä pakoon muiden lailla Yhdysvaltoihin. Kirjassa on romantiikka ja käytännöllisyyttä, ihmisen ulkoista ja sisäistä kauneutta, älykkyyttä ja aistikkuutta.

Romantikoille ja oikeudenmukaisuutta kaipaaville.

Minäkin luin kirjan yhteen putkeen kahtena iltana aina myöhään yöhön niin kauan kuin silmät pysyivät avoinna.

Sitaatti sivulla 56:

"Seuraavana aamuna astuessaan ulos bussin kyydistä Jamilet hehkui yhä hyvää oloa, jonka Nancyn tapaaminen oli saanut aikaan. Samalla hän tunsi voimakkaan tuulen, joka pyyhki läpi Los Angelesin keskustassa kohoavien pilvenpiirtäjäkanjonien. Se oli sama tuuli joka puhalsi Meksikon erämaiden kanjoneissa, paitsi että täällä tuulen yksinäiseen ujellukseen sekoittui auton torvien kiivas soitanta, sireenien ulina ja elämän syke, jollaista hän oli kokenut kotona vain ongelmatilanteissa, joen tulviessa tai tulipalon levitessä pelloilla. Vaikutti siltä, että ihmisillä oli syy kiiruhtaa eteenpäin, vaikka se ei ollutkaan pelko tai huolestuneisuus. Se kiehtoi Jamilettia suuunnattomasti."

Takakannesta:

"Upea kirja ihmeisiin uskomisesta, tarinankerronnan voimasta ja kauneuden suhteellisuudesta. Romaanin tärkein viesti on: Olet kaunis jos uskot itse omaan kauneuteesi".

Julkaisutiedot:
Cecilia Samartin: Señor Peregrino
www.bazarkustannus.fi
Painopaikka TBB, Slovakia 2010
Englanninkielinen alkuteos Tarnished Beauty 2008
Suomentanut Tiina Sjelvgren

Kirja on lukuelämys. Ostin sen Kirjamessuilta Helsingistä lokakuussa 2010.

Helsinki, 17.11.2010
Sininen rooli

Valérie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sun, 31 Oct 2010 11:50:00 +0000

Valérie Tong Cuong on muusikko, käsikirjoittaja ja kirjailija. Julkaissut Ranskassa kuusi romaania, joista Pariisissa, sattumalta on ensimmäinen suomennettu. Kirjan elokuvaoikeudet on myyty.

Kirja on viaton ja romanttinen, vaikka siinä sattuu onnettomuus. Kaikki kirjan henkilöt kohtaavat sairaalassa, ovat henkiinjääneitä ja muita paikalle sattumalta eksyneitä. Onnellinen loppu.

Pari sitaattia poimintana

"Kuulkaas neiti, ei tuollaista minun taksiini, tekö sitten siivoatte kaikki sotkut? Tunsin, miten sämpylä litistyi sormissani. Sisälläni kuohahti, vastaa Marylou, sano sille, että sinulla on oikeus syödä... sano sille mäntti, koska mänttihän se on, vai mitä?"

"Hän ällistyy nähdessään, että pyöräilen puku päällä. Muttei sano mitään, se kettu. Riittää kun näen hänen ihmetyksensä hypätessäni ajokkini satulaan. Hän on tyynempi kuin silloin, kun pysäköin urheiluautoni porttikäytävän eteen. Se sopii paremmin imagooni. Vaan nythän on niin, että päätin kuukausi sitten ryhtyä käyttäytymään kuin vastuullinen kansalainen. Käytän pyörää ja lihasvoimia, panen reidet töihin ja rinnan rottingille ja vot."

Sitaatti kirjan alussa
"Kaikki on kestettävä urheasti, sillä asiat eivät tule sattumalta, niin kuin luullaan, vaan vääjäämättä." (Seneca, De Providentia)

Takakannesta"Kirja on lumoava tarina kadotetuista paratiiseista ja niiden uudelleen löytämisestä. Maailma suistuu joskus radaltaan, mutta onneksi sen on mahdollista jonain toisena hetkenä liikahtaa oikeaan asentoonsa"

Julkaisutiedot

Ranskankielinen alkuteos Providence ilmestyi Ranskassa 2008. Kustannusosakeyhtiö Tammo Helsinki. Suomentanut Lotta Toivonen

Kannattaa lukea. Lainasin kirjan Helsingin kaupunginkirjastosta.

Sininen rooli
31.10.2010

Per Pettersson: Hevosvarkaat

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Fri, 03 Sep 2010 17:22:00 +0000

Nimestään huolimatta kirjassa ei varasteta yhtään hevosta. Sen sijaan siinä esiintyy hevosista paljon pitäviä henkilöitä. Hevosia käytetään myös työhön, koska se kertoo ajasta, jolloin se oli välttämättömyys.

Kirja alkaa 15-vuotiaan Trondin kesästä, jolloin hän oli isänsä kanssa lähtenyt Oslosta kesäksi Norjan ja Ruotsin rajalla olevalle metsämajalle. Kesällä 1948 tapahtuu monia asioita. Se antaa Trondille mahdollisuuden tutustua erilaiseen isään kuin Oslossa, jossa äiti oli perheessä lasten kanssa eniten ja isä oli lähes aina poissa.

Tarina polveilee nykyisyyden ja muistojen välillä. Trond palaa työelämän jätettyään ja kaksi läheistä henkilöä menetettyään metsämajan seudulle jäädäkseen. Hän järjestää elämänsä mukavaksi. Alkaa remontoida ostamaansa mökkiä, tutustuu naapureihin. Saa apua ja ystäviä.

Hänen aikuinen tyttärensä tulee vierailulle ja viettää isänsä kanssa päivän. Hän tekee ehdotuksen, jonka isä lupaa täyttää tietämättä vielä mitä se on. Tyttären mielestä isän pitäisi hommata puhelin... Juuri tätä hän oli aluksi vapaudessaan välttänyt, mutta harkittuaan pitää ehdotusta silti järkevänä turvallisuudenkin takia.

Kerronta on rauhoittavaa. Tulee sellainen olo, että jokaisen pitäisi tehdä myöhemmällä iällään samalla tavalla, jättää kiireet taakseen ja vetäytyä jonnekin, jossa tuntee olonsa rauhalliseksi ja löytää uudelleen itsensä.

Takakannesta

"Maagisen väkevä romaani isästä ja pojasta sekä rakkaudesta ja luopumisesta".

Per Pettersson on vuoden 2009 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittaja.

Julkaisutiedot

Per Pettersson: Hevosvarkaat
Norjankielinen alkuteos: Ut og stjaele hester
Forlaget Oktober A/S 2003
Suomenkielinen laitos: Kustannusosakeyhtiö Otava
Ensimmäinen painos 2009 ja toinen 2010

"Romaani on viisas ja kaunis." – Suomen Kuvalehti

Niin minustakin.

Helsinki 3.9.2010
Sininen rooli

Sofi Oksanen: Puhdistus

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Tue, 31 Aug 2010 14:22:00 +0000

Hyvin monet ovat lukeneet jo tämän kirjan. Kirjaa on kehuttu ja palkittu. Siksi odotin siltä paljon.

Luin kolmena iltana nuo 380 sivua. Yllätyin itsekin, että kirjan loputtua tuli levoton ja hiukan tyytymätön olo. Menestysromaani ja olin tyytymätön.

Kirjan alussa ja puoleen väliin asti ajattelin, että kyllä asiat korjaantuvat, koska ajat tulivat paremmiksi ja maa itsenäistyi. Niin ei varsinaisesti käynytkään, vaan vielä kolmaskin naissukupolvi joutui kokemaan kovia.

Poikkeuksellista tässä romaanissa on se, ettei vain kerrota naisten alistamisesta ja hyväksikäytöstä kaikkine ääri-ilmiöineen, vaan lopussa myös alistetut ja kiusatut naiset yllättävät. He osoittavat, ettei väkivalta (ja vastaväkivalta) ole ainoastaan miehille mahdollinen, eikä se ole sidottu sukupuoleen.

Sitaatti kirjan alkulehdeltä - kirjailijan valinta:

"Kaikki on vastausta, tietäisipä vain kysymyksen"
Paul-Eerik Rummo

Nyt on kulunut kolme päivää kirjan lukemisesta ja voi sanoa, että kyllä se oli hyvä kirja. Mestarillinen.

Julkaisutiedot
Sofi Oksanen: Puhdistus
Romaani - Kolmas painos
Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki
WS Bookwell Oy Juva 2008

* * *

On sellainen tunne, että haluaisi esittää monia kysymyksiä kirjailijalle aiheesta, tai saada asiasta enemmän tietoa muista lähteistä. Jos pysyy naisten kokemuksissa, haluaisi ainakin tietää miten asiat olivat heti maan itsenäistymisen jälkeen.

Tuolloin Suomestakin mentiin laivalasteittain Viroon, osa edullisen laivamatkan, verovapaan tavaran tai vain uuden ja lähellä olevan turistikohteen perässä. Osa sitten meni muuten, tässä syitä erittelemättä, tai loppujen lopuksi niitä edes tietämättä.

* * *

Kuuntelin kirjan julkistamisen aikoihin Sofi Oksasen haastattelun TV:ssä. Hän vastaili toimittajalle yllättävän kypsällä tavalla, ollakseen noinkin nuori henkilö. Sama viisaus huokuu kirjasta.

Helsinki 31.8.2010
Sininen rooli

Andreï Makine: Ranskalainen testamentti

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Wed, 25 Aug 2010 15:25:00 +0000

Muistin väärin. Olinkin lukenut kirjan jo vuosia sitten. Nyt luin sen toisen kerran.

Kirja on kiehtova, mutta kuitenkin karu. Se kertoo erään miehen tarinan, ja hänen isoäitinsä tarinan, alkaen pienen pojan elämästä Venäjällä. Toista pääroolia esittää hänen isoäitinsä, joka syntyi Ranskassa ja oli ranskalainen, mutta sodan aikana ajautui Venäjälle ja jäi sinne lopuksi elämäänsä.

Poika, hänen lapsenlapsensa, pääsi Ranskaan myöhemmässä elämässään ja valmisteli isoäitinsä paluuta kalustaen hänelle huonetta yli puolen vuoden ajan.

Venäläisen kulttuurin vertaaminen ja sen peilaaminen ranskalaiseen kulttuuriin ja elämään tekee kirjasta analyyttisen vastakkainasettelun. Venäläinen puoli kuvaa karuutta ja kovaa elämää, rankalainen puoli on pehmeämpi, ruusuisempi, muttei vailla ongelmia sekään.

Kirjassa sivutaan paljon sodan julmuuksia, samoin yhteiskunnan ja maailman erilaisuutta sata vuotta sitten. Ja silti samaa on. Ihminen on sama, ja mukautuu aikansa olosuhteisiin aina. Muutakaan mahdollisuutta ei ole, siinä selkeä syy.

Ranskalainen perintö tulee kertomuksina isoäidin parvekkeella vuosien aikana, mutta suurin yllätys odottaa pitkään aikaansa.

Sitaatti isoäidin elämästä

"Fjodor palasi, mutta ei lännestä ja alkukesästä niin kuin valtaosa sotilaista, vaan Kauko-idästä ja syyskuussa Japanin tappion jälkeen...

Jos Charlotte olisi ottanut hänet vastaan huoneensa kynnyksellä, jos Fjodor olisi avannut oven ja astunut sisään, niin kuin Charlotte oli jo kauan kuvitellut ja niin kuin kaikki sodasta palaavat sotilaat tekevät elämässä tai elokuvissa, silloin Charlotte olisi varmaan huudahtanut, rynnännyt miehen luo ja tarrannut asetakin vyöhön ja itkenyt...

Mutta Fjodor ilmestyikin näkyviin hyvin kaukaa, antoi tunnistaa itsensä vähitellen... He eivät juosseet, eivät vaihtaneet yhtään sanaa, eivät syleilleet. He luulivat kävelleensä toisiaan kohti ikuisuuden.

Pysähtyessään miehensä luo Charlotte heilutti hiljaa tillikimppuaan. Fjodor nyökkäsi kuin sanoakseen: "Niin, niin, minä ymmärrän"... Hänellä ei ollut mitään hienoa vyötä, vain remmi ja siinä tummentunut pronssisolki. Hänen saappaansa olivat tomusta punaiset".

Sitaatti valokuvien ilmeestä...

"Sillä nuo naiset tiesivät, että ollakseen kauniita heidän tuli ennen sokaisevaa salamaa lausua salaperäiset ranskalaiset tavut, joiden merkityksen vain harvat heistä tiesivät: pe-tite-pomme...pieni omena. Ja kuin taikaiskusta suu ei venynytkään huvittavan autuaaksi eikä jännittynyt ahdistukseen tai irvistykseen vaan pyöristyi suloisesti. Se kirkasti koko kasvot... se jalosti piirteet, jätti kuvaan muinaisten päivien viipyilevän valon"

Julkaisutiedot
Andreï Makine: Ranskalainen testamentti
Werner Söderström Osakeyhtiö, Juva 1996
Ranskankielinen alkuteos: Le Testament de France
Éditions Mercure de France 1995
Suomentanut Annikki Suni

Kirja on lukemisen arvoinen.

Helsinki 25.8.2010
Sininen rooli

On hetkiä ja hetkiä ~ voiman tuntoa ja päinvastoin

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sat, 14 Aug 2010 09:59:00 +0000

Yksi päivän parhaita hetkiä on koko aikuisajan itselleni ollut aamukahvin aika. Kahvi on pantu porisemaan. On tulossa tukka märkänä ja aamutakki päällä suihkusta ja kahvin tuoksu tulee keittiöstä.

Monille aamukahviin ehdottomana kuuluu päivän lehti. Itse haluan sysätä kaikki maailman uutiset tuona hetkenä syrjään ja pidättäytyä aamulla avaamasta päivän lehteä, meillä päin se on monilla Helsingin Sanomat. Haluan pitää tuon hetken maailman menosta puhtaana.

Korkeintaan haen oman kalenterini ja merkitsen siihen joitain asioita mitä pitää muistaa, yleensä ne kotioloissa ovat jonkin pikku työn hoitaminen. Sitten katselen pihalle. Orava saattaa juoksennella puissa, linnut lennellä ja laskeutua välillä pihalla naukkaisemaan maasta jotain, mitä en erota. Tuuli suhisee puissa, aina niissä on jotain liikettä.

Tänä kesänä, helteestä huolimatta en ole mennyt joka aamu ulos syömään juuri tuonne pihalle, mutta kun säät kylmenevät, on haastetta mennä esimerkiksi viikonloppuna ulos kahvitarjottimen kanssa. Jos on oikein hyisen viileätä, varustautuneena säärenlämmittimillä ja jokin jakku tai pieni takki aamutakin päällä. Siinä voi sitten antaa raikkaan ilman raikastaa ajatuksia.

Voiman tunto omasta jaksamisestaan...

Voiman tunto omasta jaksamisestaan on aamulla huipussaan. Kaikki asiat tuntuvat niin selkeiltä ja voi antaa monia haasteita itselleen. Eri asia on sitten kuinka moni asia niistä toteutuu. Osa kuitenkin toteutuu.

Helsinki 14.8.2010
Sininen rooli

Petri Tamminen: Muistelmat

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Thu, 12 Aug 2010 19:32:00 +0000

Sain kirjan lainaksi työkaveriltani ja vietin eilen illalla ja tänään rentouttavia hetkiä, kun luin tämän "lyhytproosan ja lakonisen huumorin mestarin" muistelmat, jotka hän kirjoitti 37-vuotiaana.

Nämä muistelmat ehkä jaksaisi yläasteen luokkakin kevyesti lukea. Toisaalta en ole ihan varma, pitääkö jo olla nuori aikuinen (18-25) vai aikuinen henkilö, että tuo lakoninen lyhytproosa parhaiten uppoaa ja naurattaa.

Valitsin kolme lainausta:

Baarissa vähän ennen kotia

"Seisoin hotellihuoneen ovella ja katsoin vasemmalta oikealle. Kaikki mitä jäi, oli toisen. Käynnistin auton ja ajoin kotiin. Tuulilasinpyyhkijät viuhkuivat, tuuletin ulisi ja radiosta tuli kahden tunnin keskustelu häpeästä. Lausuin huolellisesti: 'Apinain kuningas palaa kotiin.' Loppumatkan olin hiljaa, 600 kilometriä. Puoli kilometriä ennen kotia pidin baarissa tauon. Istuin, join coca-colaa ja katselin tyhjää salia"....

Naapuriauton ihmiset

"Kaislat kahisivat veneen kyljissä. Auto seisoi auringonpaisteessa. Ajoimme kaupunkiin. Loppumatkasta jono mateli. Istuin takapenkillä ja katsoin läheltä naapuriauton ihmisiä. Kun auto lähti liikkeelle, tiesin, etten näkisi heitä enää koskaan. Puolen minuutin kuluttua he olivat vierellä taas."

Hetket ruokalan ovissa

"Kuljimme joka päivä ruokalan ovissa. Pomo avasi ensimmäisen oven ja minä nyökkäsin. Minä avasin toisen oven ja pomo nyökkäsi. En puhunut jokapäiväisistä kohtaamisista kotona. En usko, että pomokaan puhui".

Tuskin Petri T. pahaa tykkää, että annoin kolme näytettä. Brändäystä se hänen kaikille kirjoilleen on. Hän on julkaissut myös Elämiä 1994, Miehen ikävä 1997, Väärä asenne 2000, Piiloutujan maa 2002. Noita muita en ole lukenut.

Julkaisutiedot: Petri Tamminen: Muistelmat
@Petri Tamminen
ja Kustannusosakeyhtiö Otava
Painopaikka Otavan kirjapaino, Keuruu 2004

Rentouttavaa huumoria, suosittelen.

Helsinki 12.11.2010
Sininen rooli

Andreï Makine: Vain rakkaus

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Wed, 11 Aug 2010 16:08:00 +0000

Kun lainasin kirjan kirjastosta, kaipasin kevyempää lukemista kaikkien sota-aiheisten kirjojen jälkeen, joita alkukesänä osui käsiini. Nimi petti. Tämäkin osoittautui sota-aiheiden jatkumoksi...

Hyvä kirja olikin. Siinä on rakkaustarina, joka ei ole ihan tavallinen.

Ensimmäinen ote jo kannesta:
"Silti nämä kaksi rantaa ovat yhtä ja samaa maailmaa, eikä sen näkeminen vaadi muuta kuin että nousee seisomaan varpailleen."

Toinen ote sisäsivuilta, jo kirjan loppupuolelta, kun päähenkilön elämä on aika lailla toista kuin 16-vuotiaana kirjan alussa:

"Olen nyt cocktailtilaisuudessa muiden osallistujien kanssa ja yritän ymmärtää, millä tavoin ajattelutavat ja käyttäytymismallit ovat muttuneet (25 vuoden aikana)...

...Ymmärtää ennen kaikkea, minkä vuoksi nuo muutamat sanat hänestä ovat täysin vanhentuneita. Näistä ihmisistä, jotka juovat, hymyilevät, syleilevät, nauravat, vaihtavat käyntikortteja. Salin keskellä näkyy ydinjoukko, tummiin pukuihin pukeutuneet kansainvälisen konferenssin osanottajat, jotka ovat tulleet keskustelemaan kestävästä kehityksestä... Ympärillä heidän suojanaan pyörii sihteereitä ja lehdistöavustajia. Televisioryhmän kaksi kameraa raivaa hitaasti tietä tungoksen halki"...

Sitten... On parempi, että kirjoitan suoraan tiivistelmästä:
"Toisin kuin Andreï Makinen romaanit yleensä, Vain rakkaus ei sijoitu kauas Ranskan tai Venäjän historiaan. Se kurkottaa Angolaan, 1970-luvulle maan itsenäistymisen vuosiin sekä kylmän sodan jälkeiseen aikaan 25 vuotta myöhemmin. Romaani kuljettaa lukijaansa historian takapihoilta etulinjaan. Afrikasta Kuubaan ja Siperiaan."

Tuo rakkaustarina on sotilaan ja opiskelijatytön. Sotilas jatkaa sotaansa ja opiskelijatyttö ajautuu naimisiin diplomaatin kanssa. He kohtaavat myöhemmin elämässään. Rakkaus ei ole kuollut, mutta esteet ovat jäljellä.

Kirjan kerronta on realistista ja aiheuttaa lukijassa surua, sodan raakuudesta, vallan ja valtapelien kovuudesta ja epäinhimillisistä kuvioista sodan ja vallan taisteluissa. Pieni ihminen kärsii eniten, sotilas paatuu ja johtajien vallanhimo ja taistelu tilanteen herruudesta ja oman nahan säilymisestä samalla kylvävät surua ja kuolemaa.

Tulee mieleen kuinka paljon helpompaa on elää oikeudenmukaisemmassa maailmassa, lakien edes jotenkin hillitessä ihmisten mustia puolia.

Elämän tuska on silti aina olemassa. Tuskalla on vain eri muodot. Rauhanomaisen elinympäristön tuska on kevyempää, niin ainakin luulisi.

Kirjailijasta vielä:

Venäläissyntyinen kirjailija ja filosofian tohtori Andreï Makine (s. 1957) nousi kuuluisuuteen romaanillaan Ranskalainen testamentti. Muita teoksia ovat: Vernälaisiä unelmia, Ruhtinattaren rikos, Idän sielunmessu, Elämän musiikki, Maa ja taivas sekä Veera.

Kannattaa lukea, itse aioin lukea jotain noista muista.

Helsinki 11.8.2010
Sininen rooli

Skootteri

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Tue, 03 Aug 2010 14:25:00 +0000

Skootteri on suomalaisen näkökulmasta nuorison ajopeli. Toisin voisi olla. Ajatella tätäkin kesää Suomessa.

Kun skootterin selkään istuu, asettelee kypärän päähänsä ja polkaisee kaasua, alkaa uusi kokemus.

Kuin saisi siivet jaloilleen ja päänuppi tuulettuu. Ylimääräiset paineet lähtevät taivaan tuuliin. Olo rentoutuu.

Silti haastetta riittää. Sitä on nytkin liikenteessä kuin kuka tahansa muu yhteisillä säännöillä pelaaja. Väistät, annat tietä, menet, kun sinulla on etuajo-oikeus. Noudatat nopeussääntöjä. Olet kunnon kansalainen.

Kuitenkin tuo meno on niin erilaista. Voi sanoa ajavansa tukka hulmuten Suomen kesässä.

Esteitä skootterin hankkimiselle on. Mikään taloyhtiö ei salli talvivarastointia kellarissaan bensiinikäyttöiselle ajopelille. Täytyy vuokrata hallista paikka talveksi. Tai sitten täytyy ottaa riski ruostumisesta, jos omalle pihalle voi laittaa pressun alle. Maalla tuota ongelmaa ehkä ei ole eikä omakotitaloissa.

Tuo ahaa-elämys tuli lauantaina, kun olin oman perheen kanssa shoppailemassa, ja polkupyörien ohi urheiluliikkeessä kulkiessa katse osui skoottereihin. Tarjoushinnat olivat joihinkin kalleimpiin, urheilukäyttöön tehtyihin polkupyöriin verrattuna puolta edullisemmat.

Eipä sitä tiedä, vaikka joskus minäkin skootterin ostan...

Helsinki 3.8.2010
Sininen rooli

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Tue, 20 Jul 2010 23:28:00 +0000

Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi Antti Tuurin kirjan Kylmien kyytimies vuonna 2007. Taisin ostaa ja lukea sen jo silloin. Nyt kesällä näin kirjan pokkarina kaupassa, ostin ja luin jälleen.

Tuo on puhdas sattuma, että kirjahyllyymme on nyt siunaantunut kaksi samaa kirjaa. Huomasin vahingon kirjan edetessä, mutta ajattelin, että on vain terveellistä aika ajoin palauttaa lähes 100 vuoden takaisia tapahtumia mieleen Suomen sisällissodasta.

On hyvä muistaa nykypäivän turhautumien keskellä ja teknologian kulta-aikana, että tuo raaka, luokkavihaa täynnä oleva sisällissota oli todellisuutta meidän isovanhemmillemme (tai iso-isovanhemmille).

Antti Tuuri kirjoittaa "fiktiota tositapahtumien raameissa" ja saavuttaa sodan tapahtumista karun, mutta inhimillisen näkökulman.

Päähenkilönä on Jussi Ketola Kauhavalta, joka pakotetaan 1918 asella uhaten Tampereen junaan. Hän joutuu kylmien kyytimieheksi, joka tarkoittaa hevosmieheksi kuljettamaan rintamalta kaatuneita ja haavoittuneita.

Ketolalla on kokemuksia Kauhavan lisäksi Amerikasta. Hän oli ollut jonkin aikaa Amerikassa töissä ja siirtolaisena ennen sotaa.

Ketola oli "riippumaton", mutta määrättiin valkoisten joukkoihin. Hän puolusti luokkavihan hetkenä puoleen katsomatta ihmistä, joka tekee kirjasta ainutlaatuisen.

Sitaatti takakannesta:

"Pitelin kädessäni valkoista nauhaa, jonka Virkkala minulle oli antanut. Virkkala kysyi, olinko punaisten puolella tässä sodassa. Sanoin uudelleen, etten ollut kenenkään puolella..."

Wikipedia: Tampereen taistelu 16. maaliskuuta – 6. huhtikuuta 1918

Kirja sopii luettavaksi aikuiselle henkilölle, ei liian nuorelle.

Helsinki 21.7.2010
Sininen rooli

Tupsukansan koti ~ Teekkarikylä ja muu Suomi

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Fri, 16 Jul 2010 10:26:00 +0000

”Tupsukansan koti – yli 50 vuotta Teekkarikylän historiaa”. Teoksen kirjoittajat Panu Nykänen ja Iina Kohonen kertovat tupsukansan vaellusvuosista Lönnrotinkadun Polilta kohti Otaniemeä yli 50 vuotta sitten.

Kirjasta tuli Aalto-yliopiston uudistuksen myötä historiallinen. Vain 50-vuotta teekkarit saivat hallita Otaniemeä. Nyt he jakavat kylänsä kahden muun kampuksen opiskelijoiden kanssa.

Mikäli itse olen huomannut, he ottivat uudet tulokkaat hyvin vastaan. Hymyilivät aluksi hyväntuulisesti uudelle Aalto-yliopiston modernille logolle, joka korvasi heidän aikaisemman TKK-logonsa. Yhdistymisen myötä heidän tiedekunnastaan tuli: TKK - Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu.

Olin maksamassa häätilan vuokraa Otaniemen teekkareiden opintotoimistolla vuonna 2005 ja silmääni osui kirja "Tupsukansan koti – yli 50 vuotta Teekkarikylän historiaa". No, ostin tuolloin kirjan häälahjaksi pojalleni ja hänen tulevalle vaimolleen.

Teekkarikylä oli tullut tutuksi jo siihen mennessä. Nuoripari oli asunut jo jonkin aikaa Teeekkarikylän perheasunnossa. Häät pidettiin keskellä Teekkarikylää sijaitsevassa Servin mökissä, joka on yksi teekkareiden ruokapaikoista arkisin.

Heidät olisi myös vihitty Otaniemen kappelissa, mutta se oli silloin remontissa. Sen sijaan toinen heidän lapsistaan kastettiin ko. kappelissa. Kappelille erikoista on se, että alttaritauluna on kallioinen metsä.

Juuri ennen häitä teekkarit olivat Vappuna muunnelleet maalilla Teekkarikylä-kylttiä, pohjoisesta päin tultaessa olevaa. Sain toimiston henkilökunnan kanssa sen kuntoon ennen häitä ja siinä luki jälleen mitä pitikin. Samalla selvisi myös, että aikoinaan kyltit lahjoitti kylälle silloinen Tiehallitus.

Toisaalta aina kekseliäät teekkarit ovat sen jälkeen tehneet itse aidon näköisen kyltin "Teekkarikylä ja muu Suomi", lähdettäessä kylästä suuntaan "Pohjoinen". Ajoin eilen viimeksi ohi, mutten muistanut tarkistaa onko se vielä siinä. Tuo kyltti on melko harmiton.

Olen katsellut mennen tullen teekkareiden elämää. Minulla on heistä, oman perheen teekkari mukaan lukien, pelkästään myönteistä sanottavaa.

Tässä linkit historiallisista käänteistä:

Kirjan esittely (PDF): Tupsukansan koti – yli 50 vuotta Teekkarikylän historiaa
Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu
Aalto-yliopisto

Aika jyrää ihmisten ja ilmiöiden ohi. Toisaalta pysähtyneisyyskään ei ole hyvä.

Jos katsoit tuon kirjan PDF-esittelyn (yllä), huomasit kuinka lyhyt aika siitä on, kun teekkarit raivasivat uudisraivaajan ottein teekkarikylänsä Otaniemeen ja muuttivat sinne aikaisemmista tiloistaan Helsingin keskustasta, Lönnrotinkadun Polilta.

50 vuoden aikaheilahdus ja nyt Aalto-yliopisto kilpailee muiden maailman yliopistojen tavoin edelleen taloudellisesti olemassaolostaan, mutta samalla opiskelijoistaan kansainvälisesti.

Helsinki 16.7.2010
Sininen rooli

Tommy Tabermann: Vernazzan valot

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sun, 04 Jul 2010 10:30:00 +0000

Tommy Tabermann oli omimmillaan ruonoudessa, mutta kirjahyllystäni löytyy yksi hänen romaaninsa, josta lainaus.

"Siitä on vuosia, kun olen viimeksi itkenyt. Olen pitänyt itkua loitolla kuin sutta tulen avulla. Aina kun se on hiipinyt lähemmäksi, olen lisännyt nuotioon muutaman risun... Itku tulee ja pesee pois kaiken turhan. Jäljelle jää vain tyyni ilo tai tyyni suru... Anteeksi että itken. Minä olen vain niin surullinen ja iloinen. En tiedä kumpaa enemmän, sillä kyyneliin ei ole kirjoitettu mistä ne ovat kotoisin"

(Tommy Tabermann, Vernazzan valot, Gummerus Jyväskylä 2004)

Kirja kertoo Veronicasta ja Mikaelista. He ovat vuosien ajan uneksineet tekevänsä matkan Vernazzaan, jossa muuan unelma toteutuisi. Mutta odotuksella on hintansa: Veronica, vahva ja itsenäinen taiteilija, on sairastunut outoon tautiin, joka on tehnyt hänestä mykän ja liikuntakyvyttömän. Mikael tietää mikä taudin oikea nimi on, ja se on rakkauden puute.

Vernazzan valot on kirpeä ja kaunis kertomus rakkaudesta, sen puutteesta, vapaudesta ja sitoutumisesta.

Tässä linkki Tommy Tabermannin verkkosivulle. Sitä varmaan sopii näyttää, koska hän on itse siihen valinnut mitä lukijoille näyttää ja kertoo itsestään: http://www.tommytabermann.net/index2.htm

Helsinki 4.7.2010
Sininen rooli

Blanco lehti ~ täyteen kirjoitettu

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Tue, 29 Jun 2010 17:59:00 +0000

Jos olisin kirjailija, leipä loppuisi tähän. Mikä sen mielen putsasikaan juuri niin totaalisesti, kun ajattelin kirjoittaa blogiin.

On viimeinen mahdollisuus kirjoittaa kesäkuusta jotain. Valintoja tulee taas.

Kirjoitanko yleensä vaan suomalaisten näkökulmasta. Siis voi käsitellä säätä ja vähän muuta. Kirjoitanko turistien näkökulmasta. Oliko kesäkuu turisteille antoisa. Kirjoitanko naisten näkökulmasta, vai yritänkö miettiä miltä miehistä tuntui kesäkuulla. Taas tulee eteen sää ja vähän muuta.

Jos paistaa aurinko, monet ovat onnellisia, aurinko ja kunnon kesä ovat monille sama asia.

Jos sataa, voi lukea ja pysyä enemmän sisällä, ahkeroida kotitöiden kanssa, voi tehdä monenlaista. Sade ravitsee mieltä ja syvimpiä ajatuksia.

Jos kirjoitan vain omasta näkökulmastani, niin aurinko voi välillä paistaa, mutta pysyköön piilossa myös. On niin kiva kun sataa välillä, mutta vain välillä.

Minusta on hiukan tullut aamuihminen siinä mielessä, että vaikken herääkään viikonloppuna tai lomalla kukonlaulun aikaan, silti aamulla, heräsi sitten 6.30 tai 10.00 jälkeen, ajatukset ovat jotenkin selkät ja puhtaat kaikesta rasituksesta.

Jos saa vielä aamusta olla puhumatta kenellekään mitään ja antaa vain ajatusten tulla, tilanne on kovin ihanteellinen. Siitä on tosi onnellinen.

Sitten alkaa se testaus. Ensimmäinen ihminen puhuttelee sinua. Tuoko se lisää tyytyväistä oloa. Jos lähdet liikkeelle, antaako kaikki näkemäsi sinulle iloa ja onnellisuutta päivään. Mikä sinua päivän mittaan masentaa ja mikä lisää tyytyväisyyttä.

Kun ärsykkeitä tulee ja menee, ja silti jotenkin sivistyneesti pystyt päivän läpiviemään ~ olit sitten töissä tai vapaalla ~ tarvitset kuitenkin jossain vaiheessa hetkeä, jolloin saat olla yksin. Jos ei yksin, niin istua lempipaikkaasi jonnekin, kotona tai muualla ja tehdä jotain mieleistäsi. Sellaista, joka ei ole enää velvollisuus, vaan vapaa valinta.

Yksin ollessaan ihminen lataa paristojaan. Yksinolo voi olla mitä vain. Luonto, koti, auto, ranta, metsä.

Kjell Westö, joka on eräs suosikkikirjailijoistani, sanoi jossain haastattelussa, että kahden tunnin kävely tekee mielelle ihmeitä. Kaikki eivät halua kävellä, mutta kahden tunnin poissaolo ~ yksinolo ~ tekee ihmeitä.

Puhun vain omasta puolestani.
Näin minä sen koen. Nyt olen yksin. Kotona on muita, mutta istun yksin tässä huoneessa ja kirjoitan ajatuksia blogiini. Siitä tuli tämän päivän henkireikä.

Ajatusten tyhjiö täyttyi ja tunnen olevani eheämpi nyt. Näin helppoa se on.

Helsinki 29.6.2010
Sininen rooli

Facebook

noreply@blogger.com (Sininen rooli) — Sat, 26 Jun 2010 12:02:00 +0000

Vihdoin tein päätöksen, että liityn Facebookiin. Vaikea määritellä kahden päivän jälkeen miltä tuntuu.

Ensiksikin

Mukaantulo tuo mukanaan päänvaivaa. Kutsuako ehdotettuja, siis mitä systeemi jostain syystä haravoi tyrkylle. Kutsuako niitä, joita hyvin tuntee muiden ystävälistalta. Mitä suuremmaksi joukko kasvaa, sitä enemmän täytyy miettiä mitä laittaa näkymään kullekin.

Toiseksi

Joutuu yhä enemmän näyttöruudun orjaksi. Pitääkin pitää varansa.

Kommentointi

Haluaisin päästä omissa kommenteissani yhtä huolelliseen artikulointiin kuin vihreiden kansanedustaja Anne Sinnemäki TV-haastatteluissa, joka sanoo aina vastauksensa huolellisesti ja ajatuksella, ja mikä tärkeintä kauniilla suomen kielellä.

Itse haluan olla mieluummin syvällinen kuin pinnalllinen.

Eiköhän se tästä. On Juhannuspäivän iltapäiväkin ja aurinko paistaa myös Helsingissä.

Helsinki 26.6.2010
Sininen rooli