Ostin iPhone 4S:lle kaksi kovaa suojakuorta Amazon.co.uk:sta. Vasemmalla on turkoosi (“Westerly”) Incipio Feather ja oikealla (matta)musta Case-Maten Barely There. Ilmaisten postikulujen kera kuoret maksoivat yhteensä noin 30 euroa. Kumpikin kuori on yhteensopiva sekä iPhone 4:n että 4S:n kanssa. Näiden kahden iPhone-mallin ainoa fyysinen erohan on äänetön-kytkimen sijainti (4S:ssä se on hieman lähempänä volyyminappeja). Tämä kannattaa ottaa huomioon kuoria ja suojia ostaessa.

Incipion kuoren pitäisi olla näistä kahdesta se laadukkaampi, Case-Matenkin hyvä. Tässä omat nopeat ajatukseni yhden päivän jälkeen.

Incipio Feather-pakettia avatessa ensimmäisenä kiinnitin kuoren väriin. Sekä Amazonin tuotesivuilla että valmistajan sivuilla kuoren väri oli syvemmän sininen. Paketista paljastui raikkaan vaalean sininen. Väri ei periaatteessa ole huono, mutta muuta odotettuna pienoinen pettymys.

Kuori on mattapintainen ja siitä saa hyvän otteen. Valmistajan logo on upotettu huomaamattomasti kuoren taakse alaosaan. Kuori on valmistettu ohuesta, mutta kestävän oloisesta muovista. Ihan niin ohut kuori ei ollut kuin muutamien esittely- ja arvosteluvideoiden perusteella olisi voinut olettaa, mutta paljon lisää se ei puhelimen ulkomittoihin kuitenkaan tee. Kuori suojaa puhelimen takaosan, reunat ja kulmat, mutta jättää portit ja napit helposti käytettäviksi. Kameran rei’än ympärys on väritetty mustaksi, jotta salama ei aiheuttaisi vaaleasta reunasta heijastuksia.

Isoin ihmetyksen aihe minulle on se, että ilmeisen maineikkaan valmistajan kuori tuntuu olevan inan liian pieni. Puhelimen nappireuna (vasemmanpuoleinen kuva yllä) istuu koteloon melko hyvin, mutta toinen reuna jättää vähän toivomisen varaa. Kyse on ehkä puolesta millistä, mutta kovassa kuoressa sen huomaa. En osaa sanoa, onko ongelman syynä “valkoinen iPhone on paksumpi kuin musta iPhone”. Kuorta pystyy käyttämään, mutta paikalleen laittaessa sitä joutuu asettelemaan hieman kauemmin.

Myös Case-Mate Barely There-kuori on mattapintainen (lähes kumimainen, mutta ei tahmea), ohuesta kestävästä muovista valmistettu kotelo. Tässäkin valmistajan logo on upotettu takakannen alareunaan. Kotelo tuntuu hyvältä kädessä ja puhelimesta saa hyvän otteen. Se on muotoiltu Incipion kuoren kanssa samaan tapaan suojaten puhelimen takaosaa, sivuja ja kulmia. Portit ja napit jäävät hyvin käytettäviksi.

Case-Maten kuori on mielestäni hyvin samaa paksuus luokkaa Incipion kuoren kanssa, ehkä aavistuksen muhkeampi. Sekään ei tee puhelinta suuremman oloiseksi. Toisin kuin Incipio, Case-Maten kuori istuu puhelimeen kuin valettu. Se napsahtaa helposti paikoilleen ja pysyy paikallaan. Kameran reikä on Case-Maten kuoressa hieman reilumpi kuin Incipiossa.

Kaiken kaikkiaan kuoret ovat hyvin samanlaiset ja vasta aika näyttää, onko niissä esimerkiksi kestävyyseroja. Incipion istuvuusongelma kääntää vaa’an kuitenkin reilusta Case-Maten puoleen. Varmasti jossain kohtaa hankin Case-Matelta (tai joltain muulta merkiltä) vielä kolmannenkin kuoren niin saa puhelimeen hieman väriä ja vaihtelua.

Valo- ja videokuvaussovellukset:

• Instagram
• Camera+
• Vintage Camera
• Adobe Photoshop Express
• Flickr

Yleishyöydylliset sovellukset:

• Dragon Dictation
• AccuWeather for iPhone / ForecaWeather / Weather Pro
• Dropbox
• HS.fi
• IMDb
• Dictionary.com
• Google Translate
• Last.fm

Toukokuussa hankkimassani Desire S:ssä ei ole mitään vikaa, se on oikein mukava puhelin, johon joulukuinen Android-/HTC Sense-päivitys toi kivoja lisäominaisuuksia. Olen silti huomannut kaipaavani tiettyjä iOS-sovelluksia ja iOS-maailman yksinkertaisuutta ja selkeyttä. Android-maailmasta tulen satavarmasti kaipaamaan ainakin widgettejä ja lock screenin kustomointimahdollisuuksia. (HTC Sense 3.0 toi Desire S:ään lock screenin toiminnot, muun muassa neljä kustomoitavaa pikakuvaketta.)

Ennen iPhonen saapumista ehdin perehtyä viime aikaisiin sovellusuutuuksiin ja koota listaa sovelluksista, jotka ensimmäisenä asennan puhelimeen. Myös suojakuori-/pussukkavalikoimaa pitää kahlata läpi. iPhone 3GS:n kanssa käytin suojapussukkaa, mutta nyt ajattelin hankkia Apple iPhone 4 Bumperin tyyppisen ratkaisun. Todennäköisesti ostan kuitenkin jonkin muun kuin Applen oman tuotteen. Valkoiseen iPhoneen saisi mukavasti elämää ja väriä suojakuoren avulla.

Uuden tuoreen vuoden alku laittoi minut katsomaan ajassa taaksepäin. Löysin koneelta vahingossa kansion, jossa oli ruutukaappauksia vanhoista nettisivuistani. Ihan kaikista vanhoista nettisivuistani ja nettisivuversioista ei ole olemassa ruutukaappausta, mutta melko monesta minulla on jopa koodit tallessa. Löysin Sipping Designsista vanhan blogipostauksen, jota varten kuvakaappaukset on ilmeisesti otettu. Aikani kuluksi päivitin samaiseen kansioon uudempia ja myös joitain vanhempia nettisivuja. Harmillisesti yhden vuonna 2010 käytössä olleen WordPress-teeman leiskaa en pysty “valokuvaamaan” ja siitä on tallennettavissa vain pieni thumbnail. Jatkossa aion pitää kansion arkiston paremmin ajantasalla uusia leiskoja tehdessäni.

Vanhoja nettisivuleiskoja katsellessani törmäsin moneen sellaiseen ulkoasuun, jonka olin täysin unohtanut. Osan kohdalla voi sanoa “onneksi”, jotkut olivat positiivisia yllätyksiä. Pelkästään omien nettisivujeni perusteella voi sanoa, että suunnittelussani tapahtui harppaus vuonna 2009. Vielä alkuvuodesta olin suunnitellut räikeän harrastelijamaisen ulkoasun, loppuvuodesta olin löytänyt rauhallisen ja minimalistisen tyylin, jonka kehittämistä olen toivottavasti jatkanut sen jälkeenkin.

Huomasin myös, että tämä Sipping Designsissa käytössä oleva ulkoasu on kohta kaksi vuotta vanha. Se on otettu käyttöön maaliskuussa 2010. Ja edelleen pidän siitä. Se näyttää ainakin minun silmiini raikkaalta ja tuoreelta. Olen monesti aikonut suunnitella blogille uuden ulkoasun, mutta miksi vaihtaa hyvää toiseen?

Toivoisin kuitenkin, että vuosi 2012 toisi minulle aikaa ja mielenkiintoa kehittyä samaan tapaan kuin kehityin vuonna 2009. Sen jälkeen olen ollut (muka) liian kiireinen keskittyäkseni web-suunnitteluun sen ansaitsemalla panoksella. Olisi hienoa, jos pystyisin luomaan nahkani jälleen tänä vuonna.

Minuun on iskenyt totaalinen tietokonetylsistyminen. Kai sitä vihdoin on tultu siihen, että kotona ei jaksa tietokoneen ääressä istua perinteiseen tapaan, vaan mieluummin surffaan netissä ja katson videot sohvalla. 15 vuotta aktiivista tietokoneharrastajuutta näköjään riitti.

MacBook Airilla ei voi tehdä kaikkea, mutta tänä syksynä se on toimittanut lähes pääkoneen virkaa. Pöytäkoneen ääreen pitäisi istahtaa, jotta saisi Lontoon reissukuvat ja muutamat muut kuvasetit käsiteltyä lopulliseen kuosiin. Se tuntuu vain niin hankalalta. Minun täytyy ehkä selvittää, pysyisikö Airin kautta käyttämään iMacin LR3-kirjastoa kätevästi ilman ongelmien aiheuttamista. Kakkoskoneen asennukselle on asennusoikeus olemassa. Jos tiedät sopivan tavan, voit jättää linkkiä kommentteihin.

Tämän lisäksi minulla on ollut pohdinnan alla Sipping Designs-blogin (ja oikeastaan myös toisen, Roll A Week-valokuvausblogini) tulevaisuus. Sippingdesigns.com-domain on vanhentumassa parin päivän päästä. Olen syksyn pyöritellyt ajatusta, että luopuisin domainista tai blogista tai kummastakin. Jos lopettaisin tämän nykyisen blogin, siirtäisin blogin sisällöt valikoiden minnaperala.com-osoitteen alle. Ehkä sippingdesigns.com-domain pitäisi säilyttää vielä yhden tilausjakson ajan — eihän se maksa edes kymmentä euroa vuodessa — jotta mahdolliset vielä mukana pyristelevät lukijat osaisivat jatkossakin oikeaan paikkaan. Muutaman päivän päästä pitää tehdä ratkaisu johonkin suuntaan.

Ajoin huvikseni Geekbench-testiohjelman ilmaisversion (32-bit) läpi kaikilla talouteen jäävillä koneilla. Piakkoin matkaansa jatkava 24″ iMac taitaa jäädä testaamatta. Geekbenchin arkiston perusteella se antaisi aavistuksen huonomman tuloksen kuin loppu vuoden 2009 iMac.

Geekbench-ohjelma testaa koneen prosessorin ja muistin suoritustehon ja antaa tulokseksi vertailukelpoisia arvoja, päätuloksena Geekbench Score-lukeman.

Loppu vuoden 2009-mallisen 27-tuumaisen iMacin Geekbench Scoreksi tuli koneen tyhjennyksen ja uudelleenasennuksen jälkeen 4302 pistettä. Koneessa on alkuperäisen 4 gigatavun muistin lisäksi jälkikäteen lisätyt 4 gigatavua. Prosessorina toimii 3.06GHz Intel Core 2 Duo.

Kesä-2011-mallin 11.6-tuumaisen MacBook Airin tulokseksi tuli 4669 pistettä. Koneessa on 4 gigatavua muistia ja 1.6GHz Intel dual-core i5-prosessori. Prosessorissa on kaksi ydintä, joissa kummassakin on 2 säiettä. Koneessa on siis “köyhän miehen” neliytiminen prosessori.

Kesä-2011-mallin 21.5″ iMac sai tulokseksi 8009 pistettä alkuperäisillä 4 gigatavun muisteilla. Tulos ei noussut kuin muutamalla pisteellä (8027) lisämuistien asennuksen jälkeen. Koneessa on neliytiminen 2.7GHz Intel quad-core i5-prosessori.

Viime viikon maanantaina Apple Storesta tilaamani laitteet saapuivat vihdoin tänään. Hemmottelin itseäni uudella iMacilla (21.5″, 2.7GHz Quad-Core i5, 4Gt, 1000Gt) ja 11-tuumaisella MacBook Airilla (1.6GHz Dual-Core i5, 4Gt, 128Gt). Tilauksen toimitukseen meni poikkeuksellisen kauan, koska tilasin iMacin Magic Mousen sijaan Trackpadilla (“custom configuration”).

MacBook Airin on tarkoitus olla talouden sohva- ja reissukone. Tästä syystä päädyin pienempään 11-tuumaiseen suuremman 13-tuumaisen sijaan. Ostin pienemmästä Airista sen paremman version, jossa on 4 gigatavua muistia ja 128 gigatavun SSD-levy. En lähtenyt maksamaan ylimääräistä nopeammasta prosessorista, koska EveryMac.comin (ja Geekbenchin) mukaan tässä Airissa on enemmän papua (laskentatehoa) kuin nykyisessä (tai siis nyt entisessä) late 2009-mallistoa olevassa iMacissäni. Graafisessa suorituskyvyssä iMac tietenkin voittaisi Airin integroidun näytönohjaimen, mutta uudempi prosessori ja SSD-levy antavat peruskäyttöön kivasti puhtia.

Olen nyt räplännyt Airia nelisen tuntia. OS X 10.7 (Lion) -käyttöjärjestelmän myötä koneessa on oletuksena päällä natural scrolling, “luonnollinen viertys”. Se aiheuttaa ensimmäisen illan jälkeen päänvaivaa. Aivoni eivät voi käsittää, miten hiirilevyä pitäisi käyttää kuin kosketusnäyttöä. Aion antaa uudelle viertystavalle pari päivää aikaa, minkä jälkeen harkitsen paluuta normaaliin.

Käytettyäni pääasiassa pöytäkonetta ja tavallista hiirtä monta vuotta, klikkailin noin puolet Trackpadin multi touch-omininaisuuksista pois päältä. Aion lisäillä niitä käyttöön hiljalleen, jos koen ne tarpeellisiksi. Eniten kaipaan sitä, että saisin Dashboardin esimerkiksi kolmen sormen alasvedon taakse. Käytän Dashboardilla olevaa laskinta yllättävän usein. Samoin tarkkailen koneen tietoja iStats Pro’sta lähes päivittäin.

Muiden Lionin tuomien uudistusten (Launchpad, Mission Control) hyödyt ja käyttötarkoitukset ovat myöskin vielä hieman hämärän peitossa. Eiköhän ne ala käytön myöt selkiytymään. Vaikkakin… Launchpadia en ehkä koskaan ota käyttöön. Pidän tavallisesta stack-muotoisesta ohjelmavalikosta. Launchpad saattaa olla Exposén kaltainen ominaisuus, jota en tule koskaan käyttämään.

Vaihdoin web-hotellipalveluntarjoajaa, koska entinen (Bluehost) oli ajoittain hidas ja palvelimet olivat myös kohtuullisen usein kumossa. Täysin rajaton paketti oli myös hieman tyyris jatkaa (noin $130 eli 90€), varsinkin laatuun nähden. Uudet asiakkaat saavat palvelintilan vähän halvemmalla — ja alennuskoodilla vielä halvemmalla, jolloin ehkä voi satunnaisen huonon laadun antaa anteeksi.

Ostin uuden palvelintilan yritykseltä nimeltä A Small Orange. Valitsin heidän toiseksi pienimmän paketin (small), jonka saatan joutua päivittämään seuraavaksi suurempaan (medium) kesken laskutuskauden, koska small-paketin levytila voi jäädä pieneksi blogeissani olevien kuvien vuoksi. Small-paketti maksoi 15% alennuskoodilla noin 35 euroa / vuosi.

Valintakriteerit uuden palvelintilan suhteen olivat:

• kohtuullinen levytila ja kaista
• siedettävä hinta (50-60 euroa / vuosi)
• rajoittamaton (tai riittävä) määrä domaineja samalla palvelintilalla ilman lisähintaa
• perinteiset MySQL- ja PHP-tuet

Suomalaisista palveluntarjoajista en löytänyt yhtäkään, joka olisi täyttänyt nämä kriteerit. Erityisesti kolmas kohta eli rajoittamaton määrä domaineja tuntui mahdottomalta. Tarvitsen tätä ominaisuutta, koska käytän samaa web-hotellia kaikille domaineilleni (3 kpl).

Lähetin kesäkuussa tarjouspyynnön usealle suomalaiselle palveluntarjoajalle, joista vain pari vaivautui vastaamaan ja hekään eivät halunneet/voineet tarjota edes lähelle kilpailukykyistä hintaa. Suomalaiset palveluntarjoajat laskuttavat 10-30 euroa jokaisesta lisädomainista domainin hinnan lisäksi, vaikka domainit pystyy itse ottamaan käyttöön web-hotellin ohjauspaneelissa eivätkä näin työllistä palveluntarjoajia. Monet ulkomaiset toimijat, kuten Bluehost ja A Small Orange, eivät rahasta lisädomaineilla (domainin peruskustannuksen lisäksi), joten unohdin suomalaiset tarjokkaat.

Muutaman päivän perusteella A Small Orangen palvelimet tuntuvat selvästi pirteämmiltä kuin Bluehostin. Tiedostot siirtyivät palvelimelle rivakasti ja sivut latautuvat nopeasti. Aika näyttää, millainen heidän palvelunsa laatu lopulta on.

En käytä käsilaukkua, mutta olkalaukkua aina tarvittaessa. Käyttäisin olkalaukkua useammin, jos minulla olisi hieno olkalaukku. Mutta sellaista ei ole vielä osunut eteen. Kunnes tänään huomasin Apple Storen etusivulla AO Ally Capellino-laukun, joka on suunniteltu iPadille ja 11″ MacBook Airille.

Laukku on oikeastaan täysin tavallinen olkalaukku, mutta se on mitoitettu näille laitteille. Ja juuri tätä laukkua saa vain Apple Storesta. Laukku on saatavilla myös beigenä kuvan sinisen lisäksi. Laukun sisällä on mm. oma taskunsa matkapuhelimelle (“dedicated iPhone pocket”) ja mainituille laitteille mitoitettu suojatasku.

Apple Storesta löytyy muitakin Ally Capellinon suunnittelemia laukkuja. Lisää veskoja löytyy myös suunnittelijan omilta sivuilta, joilta niitä voi myös tilata.

Jos en elokuiselta Lontoon reissulta löydä parempaa, pitää minun ehkä tilata tämä sininen MacBook Air-laukku. Ja sehän passaisi myös sen vuoksi, että 11″ Air on ostoslistalla. Applen pitäisi julkaista päivitetyt MacBook Airit heinäkuun aikana, ehkä jo tänään!

Credits: photo from Apple Store.

Käytössäni on tällä hetkellä 27-tuumainen vuoden 2009 lopulla julkaistu Apple iMac, jonka näytössä on hurja 2560 x 1440 pikselin resoluutio. Kone on ollut käytössäni yli 1,5 vuotta, ostin sen heti julkaisun jälkeen. Tulevana syksynä aion päivittää koneen uusimman sukupolven iMaciin.

Olen ollut vakuuttunut, että ostan halvemman 27-tuumaisen, mutta tänään aloin miettimään, riittäisikö minulle oikeastaan kalliimpi 21,5-tuumainen. Käytän todella harvoin hyväkseni nykyisen koneen koko resoluutiota. Siksipä tuunasin taustakuvaani ja lisäsin siihen kehykset 21,5-tuumaisen iMacin resoluution mukaan. Seuraavien muutaman päivän tai viikon aikana aion kokeilla, miltä tuntuisi käyttää 43% pienempää näyttöpinta-alaa. Pysyttelen siis ikkunoineni 1920 x 1080 -reunuksen sisäpuolella.

Kalliimpi 21,5-tuumainen ja halvempi 27-tuumainen ovat teknisiltä tiedoiltaan täsmälleen samanlaiset. Ainoat erot ovat näytön koossa ja resoluutiossa ja Thunderbolt-liitäntöjen määrässä. Hintaero näiden koneiden välillä on ohjehinnalla 200 euroa. Ostan sitten 27- tai 21,5-tuumaisen koneen, aion ostaa sen isommalla 2 teratavun kovalevyllä, ja päivittää muistin (itse) 8 gigatavuun.

Edit: 1,5 vuorokauden jälkeen voin sanoa, että pienempi käyttötila ahdistaa aavistuksen verran. Ehkä siksi, että reunuksen ulkopuolella on niin paljon vapaata tilaa. Toisaalta käytän töissä 1680 x 1050 -näyttöä, ja sen kanssa vain harvion toivon lisää näyttötilaa. Jatkan kokeilua.