Takkirauta

Naisetkinko armeijaan?

2013-05-20T10:12:00.000+01:00

Asevelvollisuus on etatismin julkein muoto.

Asevelvollisuus on osoitus siitä, että ihmisen henki ei kuulu hänelle itselleen eikä valtio anna ihmiselle oikeutta päättää itsestään, elämästään, vapaudestaan eikä siiä, miten ja mihin hän parhaan nuoruutensa käyttää, ja että valtiolla on milloin tahansa oikeus riistää hallintoalamainen pois puolisoltaan, perheeltään, lapsiltaan, vanhemmiltaan, työnantajaltaan ja kaikilta sidosryhmiltään - ja heittää tämä sotaan; sotaan, jonka syttymiseen hänellä ei ole mitään osaa eikä arpaa, ja jossa hänellä itsellään ei ole mitään voitettavaa - ainoastaan pysyminen hengissä; ja jossa hänellä on edessään sanoinkuvaamaton marttyyrius ja silpoutuminen mitä hirvittävimmillä tavoilla, ja työkyvyn menettäminen, mielenterveyden järkkyminen, vammautuminen loppuiäksi - ja kuolema.

Sherman oli oikeassa. Sota on helvetti. Ja asevelvollisuus - siis ihmisten lähettäminen tuohon helvettiin ilman palkkaa, ilman ihmisoikeuksia, orjan asemassa, vasten heidän tahtoaan, rangaistuksen uhalla - on aivan erityisen julkeaa helvetillisyyttä. Ja asevelvollisuus on osoitus siitä, että hallintoalamaiset ovat valtion jauhelihaa.

Suomi on eurooppalaisessa skaalassa aivan äärimmäisen etatistinen valtio - kaikki luterilaiset maat ovat sitä, mutta Suomi aivan erityisesti - ja yksi tämän etatismin ilmenemiä on juurikin asevelvollisuus. Se koskee vain miehiä, mutta siinä on puolet liikaa. Asevelvollisuutta on ilmiönä tarkasteltu toisaalla tässä blogissa, ja täältä löytyvät ruukinmatruunan argumentit asevelvollisuutta vastaan. Ruukinmatruuna haluaa itse tehdä kaikkensa, etteivät hänen omat poikansa ikinä joudu asevelvollisiksi.

Ja Suomi nyt viimeisenä länsieurooppalaisena maana (ruukinmatruuna ei laske Venäjää eikä Turkkia Länsi-Euroopan maiksi, ja Venäjälläkin vain 8% pojista saadaan riviin - Venäjän armeija on julmetun iso Potjomkinin kulissi) tarrautuu ja pitäytyy asevelvollisuudessa kynsin hampain. Mitään sotilaallista merkitystä asialla ei ole - ainoastaan etatistinen aspekti. Se nauttii etatistisen eliitin keskuudessa niin syvää suosiota ja luottamusta, ettei sen lakkauttamisesta ja siirtymisestä muiden demokraattisten maiden tavoin ammattiarmeijaan ole Suomessa edes keskusteltu.

Nyt viimeksi Jussi Halla-aho (PS) on esittänyt asevelvollisuuden laajentamista myös naisille. Siis Israelin tapaan.

Ruukinmatruuna laskee yhteen 1+1 ja saa tulokseksi 2. Ensinnäkin Israel on sotaakäyvä maa, ja se, että siellä naisetkin mobilisoidaan kahdeksi vuodeksi kenttävihreään, kertoo syvästä militarismista ja siitä, että Israel on hyvin aggressiivinen ja sotaisa maa, joka mielellään ratkoo politiikan ongelmat väkivallalla. Toisaalta myös Jussi Halla-aho on sivari, eli ehdotus on hyvin todennäköisesti susiongen syötti. Halla-aho saattoi heitollaan vain voittaa: asevelvollisuuden laajentamisen naisiin kannattaminen kertoisi syvään juurtuneesta etatismista ja militarismista; kun taas sen vastustaminen osoittaisi, että kyseessä on hyvin seksistinen ja syrjivä järjestelmä, jossa miehet ovat jauhelihan ja orjan asemassa kun taas me naiset pääsemme kuin koira veräjästä.

Ainoastaan miehiä koskeva asevelvollisuus on ristiriidassa Perustuslain kanssa. Nimittäin yhdenvertaisuusperiaatteen - ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolensa takia. Miehille asevelvollisuus merkitsee vähintään puolta vuotta pakkolaitoksessa - joko armeijassa tai vankilassa, ja mieheksi syntyminen on Suomessa rinnastettavissa törkeään pahoinpitelyyn, ryöstöön tai raiskaukseen, sillä niistä kaikista rangaistaan noin 6 kk vankeudella. Me naiset olemme nyky-yhteiskunnassa vapaamatkustajia. Ja me nautimme siitä täysin rinnoin. Siinä, missä pohjat joutuvat vuodeksi kokemaan oerganisoitua koulukiusaamista, me saamme opiskella, tehdä työtä, bailata ja suunnitella tulevaisuuttamme. Eikä ruukinmatruuna ainakaan kaipaa missään muodossa minkäänlaista etatistista pakottamista tai pakkolaitosta (á la armeija, sivari tai vankila) naisille.

Eikä sen pahemmin myöskään miehillekään.

Ammattiarmeija on demokraattisen vapaan markkinatalousmaan tapa järjestää maanpuolustus, kun taas asevelvollisuus kielii aina joko etatismista, militarismista tai autoritarismista. Siksi tuo Jussi Halla-ahon ehdotus asevelvollisuuden laajentamisesta naisiin on todennäköisesti provo. Halla-aho ei ole tyhmä, ja hän kyllä tietää, miten etatistista väkeä Suomen päättäjät ovat.

Mutta kaikki kommentoijat eivät ole ymmärtäneet asiaa. Ehkä pahimpana Petteri Järvinen, joka haukkui naisten asevelvollisuuden kannattajat "vellihousuiksi" - ymmärtämättä, mistä tosiasiallisesti on kyse. Halla-aho onnistui ehdotuksellaan vedättämään häntä kuin pässiä narussa. Asevelvollisuus on anakronistinen, menneisyyteen kuuluva järjestelmä, ja Halla-ahon laajennus sen koskemaan myös naisia osoittaa tuon järjestelmän seksistisyyden ja syvän anakronistisuuden todella läpinäkyvästi.

Yksi vapaaehtoinen vastaa viittäkymmentä tehtävään pakotettua. Se on myös asevelvollisuuden takaa löytyvät totuus. Asevelvollisuus on hyvin kallis, tehoton ja resursseja haaskaava järjestelmä, ja sen tarkoitus on lähinnä nuorten miesten aivopesu järjestelmälle kuuliaisiksi etatistisiksi roboteiksi, ei niinkään jauhelihan luominen tulevaisuuden näännytyssotaa ja ihmisaaltohyökkäyksiä varten. Eikä myöskään niin, että ruukinmatruuna olisi puolustusnihilisti, vaan niin, että maanpuolustus olisi syytä järjestää järjen ja tolkun kanssa, ei ideologiaan eikä traditioihin nojaten.

Kaikki länsimaiset vapaat markkinatalousdemokratiat ovat Suomea lukuunottamatta luopuneet asevelvollisuudesta ja siirtyneet ammattiarmeijaan. Milloin Suomi? Kas siinäpä kysymys.

Nolla pistettä naapureilta

2013-05-19T10:21:00.000+01:00

Euroviisut käytiin sitten, ja merkillepantavaa on, että Suomi oli jälleen siellä missä Suomen kuuluukin euroviisuissa olla - siis siellä nollakerhossa. Krista Siegfriedsin lesboilu lavalla ei oikein purrut yleisöön kuten ei myöskään mitäänsanomattomat sanat. Ainoastaan Israel, jossa on varsin vaikutusvaltainen pervoväestö ja joka seuraa euroviisuja, osoitti hiukan myötätuntoa Suomelle.

Reality check: Sharon Cohen alias Dana International on aivan oikeasti lahjakas esiintyjä ja lauluntekijä. Krista Siegfrieds oli lähinnä halpa muovinen kopio.

Sama vanha kaava toistui kerta toisensa jälkeen. Ensin mennään rinta rottingilla henkseleitä paukutellen kisoihin ja mennään voittamaan. Sitten tulos on Finlande - zero poäng kuten aina, ja kotiin tullaan häntä koipien välissä. Ehkä kaikkein nöyryyttävintä koko sopassa oli se, ettei Suomi saanut pisteen pistettä naapurimailta. Siis Ruotsilta, Norjalta, Venäjältä - eikä Virolta.

Ihmetyttää vain, että miksi Suomi menee vuodesta toiseen nolaamaan itsensä mokomiin kisoihin. Ymmärrettäisiin edes olla poissa kun ei pärjätä. Se badwill, minkä huono euroviisumenestys on suomalaiselle populaarimusiikille ja populaarikulttuurille ja sen markkinoinnille ulkomaihin aiheuttanut, täytyy olla jotain sanoinkuvaamatonta. Ei ole ihmekään, ettei suomalainen populaarikulttuuri oikein mene ulkomaille kaupaksi - Suomi on musiikkimaailmassa lähinnä huono vitsi.

On kuitenkin yksi musiikinala, jossa Suomi otetaan vakavasti, ja se on heavy metal. Suomi on särökitaran, synkkien mollimelodioiden, vielä synkempien sanoitusten sekä mustan värin maa. Se Suomessa osataan, eikä ollut sattumaa, että Lordi sai helvetin jäätymään 2007. Musiikinlajina heavy metal sopii Suomelle kuin nyrkki suutarinsällin silmään. Se heijastaa suomalaista synkkyyttä sekä raskasmielisyyttä. Ne ovat sisun ja peräänantamattomuuden kääntöpuoli.

Vanha totuus on, että jos et saa kenenkään kunnioitusta, niin herätä edes heidän pelkonsa. Muutoin olet pelkkä potkupallo, heittopussi, pelle. Heavy metal on sangen pelottava musiikinlaji, ja riittävä määrä tritonuksia tekee paljon enemmän vaikutusta kuin pylly-vasten-pyllyä-pump-pump-sekstaus. Suomen on turhaa yrittää eurohumpalla. Meidän mahdollisuutemme ovat heavy metalissa.

Tämä siis ensi vuoden viisuilijoille tiedoksi.

Pieni wieniläisvalssi

2013-05-18T22:14:00.002+01:00

Ruukinmatruunan yksi suosikkilaulajia on kauan ollut Leonard Cohen, ja hän teki aikoinaan onnistuneen version Federico García Lorcan runosta Pequeño vals vienés. Ruukinmatruuna kokeilee, miten hän onnistuisi. Tarkoituksena on pysyä uskollisena García Lorcan alkuperäiselle sikäli kuin suomen morfologia ja Cohenin melodia antaa myöden
On Wienissä kymmenen naista
ja puu kuolleiden kyyhkyjen
on olka, johon Kuolema itkee
ja aula ikkunan tuhannen
On sirpale huomista siellä
missä museo jään, pakkasen
Ay!, Ay, ay, ay!
Ota valssi, valssi tää
Ota huulilta suljetun suun -

Tää valssi, valssi, valssi valssi
tuoksu kuoleman niin - ja myös konjakin -
min häntäänsä merelle vie -

Sun tahdon, sun tahdon, sun tahdon
kanssa kuoleman kirjan ja sen
tuolin ja käytävän synkän
missä jälkeä ei oo rakkauden
Sun tahdon kun kuu uusi nousee
ja rannalla itkun mä nään
Ay! Ay, ay, ay!
Ota valssi, valssi tää
Ota kädestä murtuneen luun -

Tää valssi, valssi, valssi valssi
tuoksu kuoleman niin - ja myös konjakin -
min häntäänsä merelle vie -

On Wienissä peilejä sata
On piano, jossa soi ikuisuus
On kapakka hiljaisten miesten
heille tuomion antanut blues
On katoilla varkaiden tanssi
on seppele myös kyynelten
Ay! Ay, ay, ay!
Ota valssi, valssi tää
Ota kuolemansyleily sen

Tää valssi, valssi, valssi valssi
tuoksu kuoleman niin - ja myös konjakin -
min häntäänsä merelle vie -

On ullakko leikkiväin lasten
jossa kanssasi makuulle käyn
hämyyn unkarilaisen tään lampun
ja illan tään suloisen näyn
Ja kahleet mä murheesi katkon
kanssa liljain ja lumen ja jään -
Ay! Ay, ay, ay!
Ota valssi, valssi tää
Ota valssi - sun tahdon mä niin!

Tää valssi, valssi, valssi valssi
tuoksu kuoleman niin - ja myös konjakin -
min häntäänsä merelle vie -

Ja Wienissä kanssasi tanssin
sua milloinkaan unhoita en
Kuin Tonava tyynenä virtaa
mä pukeudun aaltoihin sen
Hyasinttien tuoksuun mä vaivun
suus huulillein painan ja pään -
Ay! Ay, ay, ay!
Ota valssi, valssi niin -
Se vain sun on, se yksin vain on

Senkka puhki

2013-05-17T17:16:00.001+01:00

Olemme saaneet lukea ruukinmatruunan ammattialaa sivuavasta tapauksesta: Ovako Steelin Imatran tehtaalla tapahtui onnettomuus, ja tonnikaupalla (65 tonnia) sulaa terästä pääsi tehdastiloihin. Onni onnettomuudessa sekä hyvää työsuojelua on, että henkilövahingoilta vältyttiin.

Onnettomuus tapahtui valimossa, eli sulaa terästä oltiin siirtämässä valokaariuunista valuun julmetun suurella valuastialla eli senkalla, kolmannella kotimaisella ladle. Ohessa Wikipedia-artikkeli aiheesta - siitä selviää, että minkälainen vekotin senkka on.

Prosessimielessä teräksenvalmistus on panosprosessi. Panosprosessin siitä tekee se, että sekä LD-konvertteri että valokaariuuni ovat panosreaktoreita, ja vaikka masuuni pohjimmiltaan on putkireaktori, kuuman metallin käsittely tapahtuu mekaanisesti kuljettamalla panos uunista toiseen sekä jatkuvavaluun sen sijaan että se virtaisi putkia pitkin - toisin kuin vaikkapa petrokemiassa, reaktiolaitteiston toteuttaminen virtausreaktorina on mahdottomuus. Tämän vuoksi kuuman metallin kuljettamiseen vaaditaan erikoisastioita, kuten torpedovaunut ja senkat. Ovakon Imatran valokaariuunin normaali panoskoko on noin 75-80 tonnia, valmistettavasta teräslaadusta riippuen.

Terästehdas on aivan aikuisen oikeasti vaarallinen paikka (no sh*t, Sherlock!) jo pelkästään prosessin luonteen - pyrometallurgia - vuoksi, ja vaikka Ovako Steel jalostaakin jaloterästä valokaariuunissa romuraudasta eli Imatran tehtaalla ei ole erillistä rautatehdasta ja masuunia, siinä joudutaan kuitenkin siirtämään liki 1700-asteista sulaa terästä paikasta toiseen senkoilla. Ja tämä valkohekuinen helvetin tulivirta tekee hirvittävää tuhoa aikaiseksi, jos sitä pääsee jonnekin mihin se ei kuulu. Pelkästään jo roiske voi leikata ihmisen kahtia, ja joka ainoassa maailman terästehtaassa kerrotaan kauhutarinoita työläisestä, joka putosi uuniin. Kauhutarinat kauhutarinoina, mutta nyt oli todella hyvää onnea, ettei mitään pahempaa tapahtunut. 65 tonnia vastaa 8,33 kuutiometriä terästä.

Ja juuri tämän hirvittävän kuumuuden takia myös senkkojen elinikä on rahjallinen. Senkan vuoraus kuluu ajan myötä ohueksi, ja sula teräs pääsee syövyttämään senkan teräsrungon puhki. Tällaista sattuu tämän tästä, ja sen vuoksi valukoneella on varmistuksena hätäsenkka. Viallinen senkka lasketaan hätäsenkan päälle, ja kuuma metalli saadaan talteen. Tällä kerralla kuitenkin puhkeaminen oli tavallista pahempi. Senkka puhkesi torstai-iltana vähän ennen iltaseitsemää, ja kuuma metalli pääsi valumaan valimon lattialle. Sula teräs poltti mennessään myös johdotuksia ja aiheutti valukoneosastolla tilapäisen sähkökatkon. Tehtaan muu tuotanto jatkuu, sillä varastossa on aihioita valssauskoneita varten. Vain valuaihioiden tuotannossa on katko.

Ruukinmatruuna seuraa tilannetta.

Kemiaa herkkäuskoisille, osa XXIII

2013-05-16T06:35:00.002+01:00

Roskalehti kertoo, että Kanadassa on riesana upouusi superhuume, joka on 40 kertaa heroiinia vahvempaa. Tuo löydetty uusi synteettinen huume on 80 kertaa vahvempaa kuin morfiini ja 40 kertaa vahvempaa kuin heroiini. Poliisi oli yhyttänyt laittoman huumelaboratorion, ja takavarikoi tiloista 300 000 pilleriä. Laboratoriossa ollut kemikaali oli niin vahvaa, että kaksi poliisia joutui sairaalaan hengitettyään sen höyryjä. Huumeen nimeksi mainitaan fentanyyli.

Fentanyyli ei itse asiassa ole upouusi eikä superhuume. Fentanyyli (1-fenetyyli-4-N-propionyylianilinopiperidiini) on täyssynteettinen opioidi, joka syntetisoitiin ensimmäisen kerran Belgiassa 1950-luvun lopulla. Fentanyyli on erittäin vahva analgeetti, ja se esiteltiin 1960-luvulla kipulääkkeenä lääkenimellä Sublimaze.

Fentanyylia käytetään nykyisin kipulääkkeenä erityisesti anestesian yhteydessä. Nukutuksessa ei tarvita syvää [ja huonokuntoisille potilaille potentiaalisesri vaarallista] narkoosia, kun fentanyylillä estetään kivun tunne. Fentanyylin LD50-arvo on 3,1 mg/kg rotilla ja 0,03 mg/kg apinoilla. Ihmisen LD50-arvoa ei tunneta. Suomessa fentanyyli löytyy Pharmaca Fennicasta nimellä Durogesic. Se on laastarimuodossa oleva fentanyylivalmiste. Sitä määrätään erittäin voimakkaisiin kroonisiin kiputiloihin, esimerkiksi leikkauksien jälkeen tai syöpäsairaille. Laastarin vaikutusaika on noin 72 tuntia. Fentanyylistä on edelleen lukuisa määrä erilaisia johdannaisia.

Mutta ikävä kyllä kaikkea, mitä voi käyttää oikein, voi näemmä käyttää väärinkin. Koska fentanyylin molekyyli muistuttaa etäisesti morfiinin molekyylirunkoa, sitä voi käyttää huimausaineena. Molekyyli on optisesti symmetrinen (akiraalinen), mikä tarkoittaa, että aineen voi syntetisoida täydellisesti ja lopputuotetta käyttää huimausaineena sellaisenaan. Päihdekäyttö alkoi 1970-luvulla aineeseen käsiksi pääsevien keskuudessa. Fentanyyli on paljon heroiinia vahvempaa, vaikutus alkaa välittömästi aineen nauttimisesta ja vaikutukset kestävät alle tunnin.

Ikävä kyllä se on sen verran paljon heroiinia vahvempaa, että ihmiselle, jolla ei ole toleranssia, yksi ainoa fentanyylilaastari voi aiheuttaa hengityssuppression ja/tai sydänpysähdyksen ja sitä myötä kuoleman. Taannoin Kuopiossa muuan äidin pikku talttahammas kuoli tästä syystä. Hän oli käyttänyt varastettua fentanyylilaastaria.

Miten tuo "vahvempi kuin" -attribuutti määritetään? Se määritetään vaikuttavan ainemäärän kautta. Eli mikäli heroiinin vaikutus alkaa massalla x mg/kg, niin tällöin fentanyylin vaikutus alkaa massalla x/40 mg/kg eli 40 kertaa pienemmällä määrällä kuin heroiinilla.

Fentanyylin valmistus on nelivaiheinen, ja lähtöaineena on 4-piperidinonihydrokloridi. Enempää ruukinmatruuna ei aio kertoa, ettei äidin pikku talttahampaille tule houkutusta laittomuuksiin. Mutta todettakoon, että kolmosvaihe on sen verran vaarallinen, että se on syytä tehdä vetokaapissa. Ruukinmatruuna ei ihmettele, että poliisit ovat alkaneet voimaan pahoin, mutta syy ei ole fentanyylin vaan toisten aineiden, eikä kyse ole huimauksesta vaan ärsytyksestä.

Fentanyylin käyttö on indikaatio sen verran pitkälle edenneestä narkomaniasta, että kyseessä on jo vakava asia. Kyse ei ole samanlaisesta rappioroinasta kuin desomorfiinin (krokodil) kanssa, vaan täyssynteettisestä töhkästä. Ja juuri se, että vaikuttavan ja tappavan annoksen ero on hyvin vähäinen, tekee siitä varsin vaarallisen. Erityisen vaarallista on, jos fentanyyliä (joka on halpaa syntetisoida ja voidaan valmistaa paikallisesti eikä tarvitse salakuljettaa maahan) myydään heroiinina. Virossa fentanyyli aiheuttaa enemmän kuolemantapauksia kuin liikenneonnettomuudet.

Yleensä fentanyyli, joka päätyy huimausainekäyttöön, on peräisin lääkeainekäytöstä. Mutta nyt Kanadassa fentanyyliä oli myyty suoraan syntetisoituna ja jauhemuodossa. Auts. Se merkitsee, että käyttäjät ovat olleet aivan oikeassa vaarassa. Mitä tästä voidaan päätellä? Ainakin se, että äidin pikku talttahampaiden olisi syytä tarkistaa tarkoin, että mitä töhkää itseensä piikittävät, ryystävät tai polttavat. Fentanyyli on sen verran tappavaa tavaraa, ettei sen kanssa kannata leikkiä.

Brittiaikuiset ovat hyödyttömiä

2013-05-15T21:03:00.001+01:00

Roskalehti tiesi kertoa, että Britanniassa on paljastunut pedofiili- ja paritusrinki.

Seitsemän Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta kotoisin olevaa miestä käytti nuoria tyttöjä hyväkseen vuosikausia Oxfordissa Britanniassa. Syytetyt ovat kaikki tunnettuja kaupungissa ja heillä kerrotaan olevan vaimot ja lapsia. Miehet saivat 43 syytettä muun muassa raiskauksista, prostituution harjoittamisesta ja laittomista aborteista. Tuomio annetaan kesäkuun lopussa.

Oikeudenkäynnissä uhreja on kuusi, joista nuorin oli tekojen aikaan 11-vuotias ja vanhin 15-vuotias. Poliisi kuitenkin epäilee, että hyväksikäytettyjä saattaa todellisuudessa olla yli 50. Guardian-lehden mukaan poliisi tutkii myös edelleen, liittyykö tapaukseen järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa. Uhrien mukaan toiminta on hyvin laajaa ja nuoria tyttöjä käytetään edelleen hyväksi Oxfordin alueen jengien toimesta.

Miehet valikoivat uhrinsa Oxfordin alueelta vuosien 2004 ja 2012 välillä. Kohteina olivat tytöt, jotka olivat elämäntilanteensa takia helppoja uhreja. Miehet saalistivat hädänalaisia tyttöjä. Osa tytöistä oli sijoitettuna laitoksiin ja osan miehet bongasivat, kun nämä pyörivät Oxfordin kaduilla humalassa. Tyttöjä houkuteltiin lahjoilla ja heille annettiin huumeita sekä alkoholia. Tyttöjä pahoinpideltiin, poltettiin tupakalla ja uhattiin raa'alla väkivallalla. Uhrit pakotettiin seksiin ja osa heistä joukkoraiskattiin. Joitakin tytöistä paritettiin rahaa vastaan. 12-vuotiaan uhrin tultua raskaaksi tytölle tehtiin laiton abortti.

Todettakoon, että "aasialainen" on brittiläisessä journalistiikastassa eufemismi pakistanilaiselle.

Mutta tähän ollaan tultu. Kukaan ei auttanut tyttöjä. Yksi surullisimpia TV-trooppeja on Adults are Useless, joka kuvaa sitä epätoivoa ja toivottomuutta, missä nuoret elävät: nuorten maailma on anarkia, jossa pätee vahvimman oikeus ja viidakon laki. Uhrit yrittivät hakea apua poliisilta ainakin kuusi kertaa. Neljä avunpyynnöistä tehtiin saman vuoden aikana. Muun muassa yksi naapurin ilmoituksen perusteella talon kellarista löydetty pahoinpidelty uhri kertoi poliisille, että hänet oli pakotettu seksiin useiden miesten kanssa. Poliisi aloitti tapauksien selvittelyn, mutta lopetti tutkinnan, kun pelokkaat tytöt peruivat syytöksensä. Poliisi myös uhkasi nostaa syytteen yhtä tyttöä vastaan, koska hän haaskasi poliisin aikaa olemalla jatkuvasti kateissa lastenkodista.

Yksi tytöistä kertoo, että jengi alkoi hyväksikäyttämään häntä 13-vuotiaana. Hänet pakotettiin käyttämään kokaiinia ja hänen raiskauksen seurauksena saamansa lapsen pää uhattiin leikata irti, jos hän yrittäisi karata. Tyttö sanoo hänen adoptioäitinsä yrittäneen tehdä jo vuonna 2004 kaikkensa, että viranomaiset tekisivät jotain lopettaakseen jengin toiminnan. Viranomaiset kuitenkin vain pompottelivat asiaan puolelta toiselle. Lopulta kahden vuoden pyörittelyn jälkeen tyttö päätettiin sijoittaa väliaikaisesti hoitokotiin.

Jengin toimintaa alettiin tutkia vasta vuonna 2010, ja 2013 oli saatu riittävästi todisteita että jengiläiset saatiin leivättömän pöydän ääreen. Oxfordin hyväksikäyttötapaus ei ole ainoa laatuaan Britanniassa. Vuoden sisään ilmi on tullut ainakin kaksi muuta samankaltaista järkyttävää tapausta, jossa aasialaisjengit ovat käyttäneet hyväkseen kymmeniä nuoria valkoihoisia brittityttöjä vuosikausien ajan.

Miten tämä on mahdollista? Tähän on kaksi vastausta. Toinen on lepsu ja liberaali brittiläinen kriminaalipolitiikka joka ei mahdollista riittävän pontevaa puuttumista asiaan. Toinen on itse brittiläinen kulttuuri. Kulttuurimarxistien ajama brittiyhteiskunnan mädättäminen on edennyt jo niin pitkälle, että kukaan yksinkertaisesti ei välitä mitä tytöille tapahtuu. Kansankokonaisuus on hajonnut ja yhteiskunta täysin atomisoitunut: kukaan ei välitä eikä piittaa toisistaan eikä yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Lopputulos on, että tuonkaltaiset jengit saavat mellastaa täysin vapaasti.

Tällainen paritus- ja pedofiilijengien mellastaminen on tyypillistä anarkotyrannialle. Mutta itse ovat britit äänestäneet itselleen sellaiseen. Olkoon tuo Britannian tapaus varoittava esimerkki siitä, miten asiat voivat Suomessakin kehittyä.

Valinta vai henki, osa VI

2013-05-14T10:53:00.002+01:00

Yhdysvalloissa abortööri Kermit Gosnellin oikeusjuttu on nyt saatu päätökseen, ja häntä vaaditaan tilille kolmen vastasyntyneen murhasta sekä yhdestä 41-vuotiaan naisen taposta. Hänelle vaaditaan joko kuolemanrangaistusta tai elinkautista.

Meillä on tapana moralisoida kiihkokristityillä abortinvastustajilla ja heidän älyttömyyksillään, mutta abortin puolustajat eivät ole tippaakaan parempia. Ne ihmiset, jotka kaikkein vähimmin välittävät naisten oikeudesta omaan kehoonsa, välittävät kaikkein vähimmin hänen oikeudesta omaan henkeensä. Ja Kermit Gosnell oli teurastajana sieltä pahemmasta päästä.

Oikeus totesi maanantaina 72-vuotiaan Kermit Gosnellin syylliseksi abortoimiensa kolmen vauvan murhaan. Lääkäri johti philadelphialaista pienituloisille naisille tarkoitettua Women's Medical Society -aborttiklinikkaa, jonka toiminta on tällä hetkellä lakkautettu. Klinikkaa on kuvattu termillä aborttoir eli yhdistelmä sanoista "abortion" (abortti) ja "abattoir" (teurastamo). Gosnell oli suorittanut, paitsi tavanomaisia, myös myöhäisen raskausajan abortteja eli partial birth abortions jossa elinkelpoinen vauva tapetaan äitinsä kohtuun. Itse detaljit tästä iljettävästä proseduurista on käsitelty tässä blogissa toisaalla.

Oikeudenkäynnissä on juurikin käsitelty Gosnellin suorittamia kyseisiä myöhäisiä dilation & extraction -abortteja. Gosnellia syytettiin elävinä syntyneiden vauvojen tahallisesta tappamisesta katkaisemalla näiden selkäydin saksilla.

Ruukinmatruunaa oksettaa. Nimimerkki Miltton Friidman on provonnut ruukinmatruunaa kirjoittamaan espanjalaisen teloituskojeen, garrote vil, käytöstä, mutta kyseinen vekotin sai jopa Francisco Francon etomaan, ja hänen aikanaan Espanjassa kuolemanrangaistus yleensä toteutettiin ampumalla. Mutta tuo partial birth abortion on jotain hyvin samankaltaista. Yök.

Philadelphia sijaitsee Pennsylvanian osavaltiossa, jossa sikön abortoiminen on sallittua aina 24 raskausviikolle asti. Oikeus päätti lääkäri Gosnellin kuitenkin suorittaneen 21 kyseisen aikarajan ylittänyttä aborttia. Miehen katsottiin myös 211 potilaan kohdalla rikkoneen pykälää, jonka mukaan raskaudenkeskeytystä täytyy odottaa ainakin vuorokausi. Tuomittu todettiin muiden rikostensa lisäksi syylliseksi myös yhteen tappoon: aborttiklinikalla asioinut 41-vuotias nainen kuoli nukutuslääkkeen yliannostukseen.

Gosnellia uhkaa lapsenmurhista elinkautinen vankeusrangaistus tai kuolemantuomio. Valamiehistö palaa julistamaan rangaistuksen tiistaina. Pennsylvanian lain mukaan kuolemanrangaistus voidaan langettaa ensimmäisen asteen murhasta, ja jos kymmenen raskauttavaa asianhaaraa eikä yhtään kahdeksasta lieventävästä ovat läsnä. Pennsylvania ei tosin kuulu myrkkypiikkiä ahkeraan käyttävien osavaltioiden joukkoon, joten on todennäköistä, että vaikka Gosnell, 72, saisi kuolemantuomion, hän ehtii kuolla luonnollisista syistä sitä ennen.

Klinikalla työskennelleen todistajan mukaan vauvat olivat syntyessään hengittäneet, liikkuneet ja päästäneet ääniä. Aborttiklinikkaa sen sijaan kuvailtiin siivottomaksi. Syyttäjien mukaan kyse oli suoranaisesta "kauhujen talosta", jossa sikiöiden jäänteitä säilytettiin ympäriinsä. Käytettyjen työvälineiden väitettiin olevan epähygieenisiä ja klinikalta löytyi muun muassa kissojen ulosteita.

Tuomari ohjeisti valamiehistöä pohtimaan ratkaisuaan sillä perusteella, että osavaltion lakien mukaan äidistään erotettu vauva katsotaan eläväksi, jos sen sydän sykkii. Puolustuksen mukaan vauvat olivat kuitenkin olleet kuolleita jo syntyessään abortissa käytetyn lääkkeen seurauksena. Mahdollisten liikkeiden todettiin olleen tahattomia kouristuksia.

Uutistoimisto Reutersin mukaan lääkäri Kermit Gosnell kuunteli oikeuden antamia murhatuomioita tyynenä. Yksi valamiehistön jäsenistä sen sijaan puhkesi kyyneliin. Gosnellin puolustusasianajajan mukaan mies oli kuitenkin tuomiostaan pettynyt ja surullinen.

Näin siis Ameriikan ihmemaassa. Tätäkö vasemmistonaiset haluavat? Abortti täysin vapaaksi. Siitä on enää kukonaskel jo syntyneiden lasten murhaamiseen ja jotkut filosofit, Peter Singer etunenässä, ovat jo vaatineet sitä, että alle 3-vuotiaita lapsia ei kohdeltaisi ihmisinä lainkaan.

Ruukinmatruuna vetoaa nyt sekä suomalaisiin että amerikkalaisiin: Lopettakaa tappaminen. Sekä syntymättömien että jo syntyneiden. Sekä syyllisten että syyttömien.

Susionki

2013-05-13T21:49:00.000+01:00

Viimeviikkoinen masuuninlasku Natsi-Saksan uuspakanallisesta ideologiasta ja symboliikasta kirvoitti vielä uuteen tekstiin. Ruukinmatruunan lempilukemistoa aiheesta on William Shirerin Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho - Shireriä voidaan pitää primäärilähteenä, sillä hän itse koki ja näki kaiken. Saksassa uuspakanallisuus oli paljon laajemmalle levinnyt kuin haluamme kuvitella - ja Natsi-Saksa heijasti tätä.

Todettakoon kuitenkin, että sattuneesta syystä Saksassa uuspakanallinen liike tyrehtyi Kolmannen valtakunnan tuhoon. Sekä Neuvostoliitto että länsiliittoutuneet antoivat Saksalle hyvin kovan oppitunnin siitä, mihin luonnonjärjesytyksen ihannointi, ihmisten pitäminen Jumalan lasten sijaan tuotanto- ja tuhoeläiminä sekä vahvemman oikeuden pitäminen hyvänä ideana tässä maailmassa lopulta johtavat ja Saksa lopulta ei ollut se vahvempi kun tosipaikka tuli. Kun taivastelemme sitä, miten Royal Air Force pommitti Saksan kaupungit ja kulttuuriaarteet soraläjiksi ja miten Puna-armeija raiskasi kaikki eteen sattuneet saksalaisnaiset, kannattaa aina pitää mielessä se, mitä saksalaisten omalla agendalla oikein oli. Ehkä se kaikki oli julmaa mutta äärimmäisen oikeudenmukaista kollektiivista karmaa. Kun taivastelemme Dresdenin pommitusta, kannattaa aina pitää mielessä Coventry, Gernika ja Rotterdam. Pakanat saivat pakanallisella mitalla takaisin.

Ja tätä uuspakanallisuutta heijasti se, että Natsi-Saksan symboliikka oli läpeensä umpipakanallista. Oli kuin Saksa olisi heittänyt roskakoriin tuhat vuotta heraldiikkaa ja palannut germaanien ja riimujen aijaan. Riimut, aurinkopyörät, triskelet, Torin vasarat ja pääkallot - ja tietysti hakaristit - korvasivat tuhat vuotta eurooppalaisen heraldiikan perinteitä.

Ja yksi tärkeä natsisemiotiikan symboli oli susionki - auf deutsch Wolfsangel. Tämä vinkkeli esiintyi monien SS-yksiköiden ja organisaatioiden logoissa ja symboleissa. Se on samannäköinen kuin Guido von Listin armanen-riimujen 18. riimu, gibor. Ehkä tunnetuin tätä symbolia käyttänyt yksikkö oli SS-panssaridivisioona Das Reich, joka syyllistyi lukuisiin sotarikoksiin ja julmuuksiin kaikilla sotanäyttämöillä, tunnetuimpana Oradour-sur-Glancen joukkomurha. Toinen tunnettu tätä tunnusta kantanut yksikkö oli SS-Polizei -divisioona. Myös hollantilaiset SS-vapaaehtoiset käyttivät tätä symbolia.

Susionki? Kuinka susia ongitaan? Toinen nimi tälle symbolille on susikoukku tai susihaka. Kyseessä todellakin on sekä hyvin vanha symboli, mutta samalla hyvin saksalainen sudenmetsästysväline. Siinä, missä sudenkuoppa on perinteinen suomalainen tapa metsästää susia, saksalaiset kirjaimellisesti onkivat niitä.

Susionki on metallista valmistettu kaksipäinen koukku, jonka keskelle on kiinnitetty ketju. Koukkuun pannaan syötti - vaikkapa lihaa, silavaa tai tapettu rotta, ja itse ansa ankkuroidaan esimerkiksi puuhun. Kun susi haistaa syötin, se nielaisee sen, ja samalla se nielaisee susiongen kuin ongenkoukun ikään. Koukku tarttuu sen kitusiin, ja susi on ansassa. Se ei pääse siitä enää irti, ja se voidaan surmata vaikkapa nuijimalla se hengiltä. Täällä on seikkaperäinen selostus ko. pyydyksestä.

Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä metsästystapa on kielletty Suomessa. Mutta aikoinaan Germaniassa ja myöhemmin Saksassa sudet olivat todellinen riesa, ja tuo tapa on hyvin vanha. Susionki tunnetaan jo ns. pimeiltä vuosisadoilta - se on yksinkertainen ja helppo valmistaa. Ensimmäinen maininta siitä on vuodelta 812. Saksasta on löydetty erään 1200-luvulle ajoitetun linnan raunioista parikymmentä susionkea - sudet ovat tuolloinkin vielä olleet uhka väestölle sekä kotieläimille. Toinen variantti tästä on susihaka, joka lyödään suoraan puun kylkeen kiinni ja johon syöttiä tavoitteleva susi jää leuastaan kiinni. Ohessa kuvaus. Se puolestaan muistuttaa eihwaz-riimua, joka symboloi elämää ja kuolemaa von Listin riimuissa.

Mutta symbolina susionki on hyvin vanha, ja peräisin esikristilliseltä ajalta. Koska se, samoin kuin susihaka, on mukana von Listin riimuissa, siitä tuli natsien symboli nopeasti. Ja ikävä kyllä se on yksi tärkeimpiä uusnatsien symboleita. Se kuuluu Saksan liittotasavallassa kiellettyjen symbolien joukkoon, ja vaikka se esiintyy saksalaisessa heraldiikassa, sen luvattomasta julkisesta näytteilläpidosta on tiedossa rangaistus.

Susionki on julma ja epätavallinen metsästysväline, ja se on myös julman ja epätavallisen ideologian hellimä symboli. Ehkä sen pitäminen kiellettynä on ns. pienimmän riesan tie.

Päivän mietelmä

2013-05-12T21:59:00.001+01:00

Elämässä ei voi välttyä riesalta.

Joko iso riesa kerran kuukaudessa (kuukautiset) tai pieni riesa kerran päivässä (parranajo) mutta sekä naisten että miesten on kohdattava riesansa.

Japaninkosher

2013-05-11T08:43:00.001+01:00

Ruukinmatruuna törmäsi Troolissa tällaiseen videoon. Näin siis Japanissa. Eli että kalmari pyydystetään ja paloitellaan elävältä ja valmistetaan elävältä sashimiksi.

Ei taida oikein olla kosheria.

Kahdesta syystä: ensinnäkin meriselkärangattomat ovat jo sellaisenaan treif. Mutta paljon vakavammastakin syystä: siinä elävä olento pilputaan elävältä sapuskaksi. Videossa kalmari otetaan vedestä, ja sen vaippa ensin viipaloidaan ja sen jälkeen sen pää, aivot ja lonkerot asetetaan pöydälle tanssimaan.

Nauttivatko japanilaiset tuolla tavoin elävän olennon kärsimyksistä ja kuolemantuskasta?

Hyi yök.

Pääjalkaiset kuuluvat selkärangattomien älymystöön, ja ne taatusti ovat kykeneviä tuntemaan kipua ja tuskaa. Voi vain pohtia, miten kalmariparka kärsii tuolla tavalla elävältä silvottaessa. Itämaista henkisyyttä, sano. Onko liian vaikeaa teurastaa kalmari ennen ruoaksi valmistamista?

Ihmisen julmuus niin lajitovereitaan kuin toisia eläviä olentojakin kohtaan ylittää toisinaan ruukinmatruunan käsityskyvyn rajat.

Päivän mietelmä

2013-05-10T06:35:00.001+01:00

Elämä on kuin bridgepeli.

Se, millaiset kortit saat, on karmaa. Se, miten pelaat ne, on vapaata tahtoa. Ja se, millaiset kortit partnerillasi on, ja miten hän ne pelaa, on lopputuloksen kannalta vähintäänkin yhtä merkittävää kuin se, miten asiat ovat omalla kohdallasi.

Eurooppa-päivä

2013-05-09T09:45:00.001+01:00

Tänään Eurooppa-päivänä voimme muistaa sitä, miten pieni ja sisukas Suomi potki pois alueeltaan sekä ateistisen, bolševistisen Neuvostoliiton että pakanallisen, kansallissosialistisen Natsi-Saksan, selvisi itsenäisenä, kieltäytyi vastaanottamasta Marshall-apua USA:sta (ja asettumasta USA:n talutusnuoraan) ja rakensi omin avuin yhden maailman vauraimmista ja edistyneimmistä yhteiskunnista.

Hyvä Suomi! Tästä on hyvä jatkaa.

Arjalainen pakanuus ja Hitlerin ylipapitar

2013-05-08T12:15:00.000+01:00

Toisin kuin yleensä halutaan uskotella, kansallissosialismin kantava voima ei ole sen enempää äärioikeistolaisuus, kristinusko kuin ateismikaan. Se on nimensä mukaisesti kansallinen ja sosialistinen (= vasemmistolainen) liike, ja sen filosofia pohjaa Hegeliin. Mutta siinä, missä marxilainen sosialismi on vahvasti ateistinen - vai pitäisikö oikeastaan sanoa antiteistinen liike, kansallissosialismin uskonnollis-filosofinen pohja on paljon mutkikkaampi. Kansallissosialismi nimittäin on vahvasti pakanallinen liike - samalla antikristillinen ja anti-ateistinen liike. Se imee voimansa juurikin kansallisuusaatteesta - johon Saksassa kuului myös käsitys Blut und Boden, verenperintö ja maapohja, eli biologia sekä kulttuuriperimä.

Kristinusko on alunperin seemiläinen uskonto. Sillä on judaistiset juuret, judaistinen sydän ja judaistiset aivot. Vaikka kristityt näin keskimäärin ovatkin paljon tyhmempiä kuin juutalaiset keskimäärin, maailmanskaalassa kristitytkään eivät ole tyhmiä. Se on Euroopassa tuontitavaraa: ja siinä, missä se astui Rooman valtakunnassa enemmän tai vähemmän uskontotyhjiöön tai ainakin memeettiseen kilpailuun, se Pohjois-Euroopassa syrjäytti alkuperäisen pakanallisen polyteismin.

Ne eurooppalaiset, jotka eivät ole suomensukuisia tai baskeja tai juutalaisia, kuuluvat indoeurooppalaisiin; jotka tunnetaan myös toisella nimellä arjalaiset. Indoeurooppalaiset ovat maailman todennäköisesti laajimmalle levinnyt geneettis-memeettinen klusteri, ja heidän alueensa kattaa, paitsi Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Venäjän, myös Iranin, Pakistanin, Afganistanin ja Bangladeshin. Vaikka kieli ja genetiikka eivät ole toisiinsa sidoksissa, geneettinen yhteys on olemassa; eikä tarvitse kuin katsella intialaisten kasvoja, niin huomaa ihonväristä huolimatta selkeän geneettisen yhtenevyyden eurooppalaisen ja intialaisen välillä. Kielenvaihtoja on toki tapahtunut, mutta genetiikka on sangen yhtenäinen. Pohjoisessa kuitenkin suuri osa indoeurooppalaisina pitämistämme ihmisistä ovat tosiasiassa kielensä slaavilaiseen, germaaniseen tai balttilaiseen vaihtaneita suomensukuisia: emme turhaan puhu "veli venäläisestä".

Ajatus indoeurooppalaisuudesta syntyi 1786, kun englantilainen kielitieteilijä Sir William Jones osoitti sanskriitin ja kreikan sekä latinan olevan samaa kantaa. Tuolloin vielä ajateltiin raamatullisesti kansojen ja kielten polveutuvan Jaafetista, mutta uusi aikakausi teki tuloaan ja Raamattu hylättiin sosiaaliantropologian auktoriteettina. Jonesin julkaisema tutkimus oli alku 1800-luvun historiallis-vertailevalle kielentutkimukselle. Vertaileva kielioppi oli uuden tieteenalan virstanpylväitä.

Thomas Youngin (1814) ehdottamaa nimitystä "indoeurooppalaiset kielet" käytetään useimmissa kielissä; saksalaisella kielialueella on tosin yhä käytössä nimitys ”indogermaaniset kielet”. Myös nimitystä "arjalaiset kielet" on joskus käytetty koko kielikunnasta, vaikka se oikeastaan tarkoittaakin vain indoiranilaista ryhmää. Indoeurooppalaista kielikuntaa koskevaa tutkimusta voidaan vastaavasti kutsua nimillä indoeuropeistiikka tai indogermanistiikka. Sen rinnalle syntyi sittemmin myös suomensukuisten kielten vertaileva tutkimus, fennougristiikka. Jo 1800-luvulla saatu kuva indoeurooppalaisen kielikunnan laajuudesta ja sisäisestä luokittelusta pätee edelleenkin hyvin suuressa määrin.

Saksassa huomattiin pian, että sana "Ehre" (kunnia) on sama sana kuin sanskriitin "arya" (jalo) ja tiedettiin, että Persian toinen nimi Iran tarkoittaa "jalosukuisten maata". Kristinusko oli Saksassa mitä suurimmassa määrin tuontitavaraa, eikä tilannetta ainakaan helppttaneet 1500- ja 1600-lukujen uskonsota sekä sen jäljiltä jäänyt uskonnollinen hajaannus. Niinpä 1800-luvun puolessavälissä Saksassa nousi, paitsi kansallinen herääminen, myös historian roskatynnyrin tonkiminen, ja varsinainen villitys sekä germaanimytologiaan että germaaniseen pakanuuteen. Tätä kansallista heräämistä - joka oli, luonteeltaan paitsi kansallinen, myös antikristillinen ja antisemitistinen, kutsutaan nimiellä Völkisch-liike.

Termi "uuspakana" ei ole varsinaisesti mikään uusi termi: uuspakanallisia liikkeitä oli Saksassa paljonkin 1800-luvulla. Mietitäänpä vaikkapa Wagnerin oopperoita tai Nietzschen tekstejä. Ja saksalaiset oppivat tuntemaan historiansa - sekä hyvässä että varsinkin pahassa: katseet suunnattiin, paitsi germaanisiin barbaareihin, myös historian valloittaja- ja soturikansoihin, kuten viikinkeihin ja arjalaisiin. Viikinkimytologian ohella nimenomaan Intia ja Intia-romantiikka oli kovassa kurssissa. Kun vielä Heinrich Schliemann löysi Troijan (ja osoitti Homeroksen tarinat tosiksi) ja sieltä keramiikkaa, jossa esiintyi hindulaisuuden pyhä symboli, hakaristi eli svastika, soppa oli valmis. Hakaristista oli tuleva pan-arjalainen symboli.

Heinrich Heine - juutalaissyntyinen, kristinuskoon kääntynyt runoilija - näki tämän kaiken. Hän kirjoitti 1832:Kristinusko - suurimpana meriittinään - on jossain määrin hillinnyt Saksan brutaalia rakkautta sotimiseen, muttei ole kyennyt kokonaan hävittämään sitä. Jos tuo suojaava talismani, risti, joskus murtuu, tuo muinaisten germaanisoturien hurja sekopäisyys, furor Teutonicus, se mielipuolinen berserkkiraivo josta pohjoiset bardit puhuivat ja lauloivat niin usein, syttyy jälleen liekkeihin. Tuo talismani on heikko ja tulee päivä, jolloin se luhistuu surkealla tavalla. Nuo vanhat kivijumalat heräävät jälleen henkiin ja pyyhkivät tuhat vuotta pölyä silmistään, ja Thor loikkaa henkiin ja murskaa jättiläisvasarallaan nuo goottilaiset katedraalit.

Älkää naurako tälle arviolle - sellaisen uneksijan arviolle, joka varoittaa teitä kantilaisista, fichteläisistä ja luonnonfilosofeista. Älkää naurako visionäärille, joka ounastelee, että se sama vallankumous, joka on jo tapahtunut henkisellä tasolla, tulee tapahtumaan myös näkyvässä maailmassa.

Ajatus edeltää toimintaa aivan kuin salama edeltää ukkosenjyrähdystä. Saksalainen jyrinä alkaa jokseenkin hitaasti, mutta sen isku tulee olemaan jotain, mitä maailma ei ole ikinä saanut kokea. Kun kuuluu rytinä, jollaista ei ole kuulunut ikinä aiemmin maailmanhistoriasta, silloin tiedetään että Saksan ukonvaaja on iskenyt. Tässä raivossa kotkat putoavat kuolleina taivaalta ja leijonat Afrikassa perääntyvät häntä koipien välissä peloissaan. Ja siihen verrattuna, mitä Saksassa tulee tapahtumaan, Ranskan vallankumous tulee näyttämään pelkältä viattomalta idylliltä
Ja tasan sata vuotta myöhemmin - 1933 - tämä kaikki sitten toteutui. Sen jälkeen maailma ei ole ollut entisensä.

Saksan älymystöpiirejä siis elähdytti sekä uuspakanallisuus että kansallisuusaate ja toisaalta hegeliläisyys. Kansallissosialismi ei tullut aatteelliseen eikä ideologiseen tyhjyyteen; syy, miksi Saksan älymystö omaksui sen itselleen, oli siinä hedelmällisessä maaperässä, joka oli kynnetty jo 1800-luvulla. Saksan alennustila ja hajanaisuus 1850-luvulla ja Saksan yhdistyminen sekä nousu maailman suurvaltojen joukkoon 1870-luvulla merkitsi valtavaa nationalistista buustia ja kansallisromantiikan sisäistämistä vähän turhankin hyvin. Saksalaiset tiedostivat olevansa arjalaisia - niin hyvässä kuin varsinkin pahassa. Tapa, jolla saksalaiset siirtomaaisännät kohtelivat alusmaittensa hallintoalamaisia, ei jättänyt kenellekään mitään epäselvyyttä siitä, ketkä olivat herrarotua ja ketkä eivät.

On muistettava, että rotuopit olivat täyttä tiedettä tuohon aikaan. Tämä on yksi syy, miksi ruukinmatruuna suhtautuu hyvin epäluuloisesti sekä sanaan "tiede" että "asiantuntija" ja mieluummin on skeptinen tieteen suhteen kuin nielaisee koukun, madon, lyijypainon ja kolme metriä siimaa. Tiede on aiheuttanut enemmän tuhoa maailmassa kuin kaikki uskonnot yhteensä.

Mutta myöskään Intiassa ei oltu sokeita ja siellä huomattiin saksalainen Intia-romantiikka. Intia oli tuolloin brittihallinnon alamaisena, ja brittiläiset kristityt lähetyssaarnaajat huseerasivat Intiassa levittäen outoja ja vastenmielisiä ajatuksia edistyksestä, tasa-arvosta, koulutuksesta ja demokratiasta. Paikalliset hindut - ja varsinkaan ylempikastiset hindut - eivät tykänneet asiasta lainkaan. Niinpä Intiassa alkoi liikehdintä hindulaisuuden sekä germaanisen pakanallisuuden yhtäläistämisestä ja yhtäläisyysmerkkien vetämisestä ja samakantaisuudesta. Arjalainen pakanuus oli syntynyt.

Intia on kulttuurien ja kansallisuuksien tilkkutäkki, ja vaikka meillä länkkäreillä on usein kuva hindulaisuudesta rauhanomaisena ja suvaitsevaisena uskontona, todellisuudessa hindulaisuus ei ole muuta kuin vastenmielinen sekametelisoppa polyteismia, uhrikultteja, nationalismia ja sortojärjestelmää (kastilaitosta). Ruukinmatruunan oma uskonto, buddhalaisuus, syntyi hindulaisuuden reformiliikkeenä, mutta hindulaisuus on aina suhtautunut buddhalaisuuteen joko epäluuloisesti tai vihamielisesti juuri sen takia, että buddhalaisuus hylkää sekä nationalismin että kastilaitoksen. Buddhalaisuus myös hylkää polyteismin ja hindulaisuuden antropomorfiset jumalat ja nojaa transteismiin. Niinpä buddhalaisuus hävitettiin Intian niemimaalta 800-luvulle tultaessa.

Mutta Intialla ja Saksalla oli varsin kiinteä suhde juuri siksi, että saksalaiset halusivat löytää uuden hengellisyytensä Intiasta omien pakanajumaltensa kautta: Wotan = Vishnu; Donar = Shiva jne ja toisaalta intialaiset halusivat löytää Saksassa voiman, joka ajaisi britit pois Intiasta. Intialaiset ovat mitä suurimmassa määrin arjalaisia, ja vaikka islam levisi Intiaan, se koetaan silti vieraaksi ja vastenmieliseksi, seemiläiseksi, uskonnoksi; ja hindujen ja muslimien välillä on ollut lukuisia verisiä uskonsotia. Ja pahaksi onneksi myös sekä judaismi että kristinusko ovat seemiläisiä uskontoja ja Intiassa tuontitavaraa...

Ohessa hyyvätää luettavaa natsismin, hindulaisuuden ja pakanallisuuden yhteydestä. Vaikka kirjoittaja on Harun Yahya, muslimi siis, se on silti substanssiltaan täysin validi teksti. Itse jokaisen tulisi lukea se.

Jokainen, joka on milloinkaan tutustunut natsien symboliikkaan ja natsien mytologiaan, huomaa nopeasti, kuinka antikristillistä se on ja kuinka täynnä pakanallisia - sekä germaanisia että intialaisia - symboleja se on. Paitsi hakaristi, myös erilaiset riimut ja muut symbolit ovat läsnä. Kaikkein sekopäisimmin intialaisen mytologian omaksui Heinrich Himmler, ja Adolf Hitlerin oma usko oli lähinnä pakanallista transteismia: uskoa sokeaan, mielettömään ja outoon Sallimukseen, aivan kuin kreikkalaisten Kohtalo. Hitler ei ollut sen enempää kristitty kuin ateistikaan: hän oli pakana. Tästä voi vakuuttua lukemalla William Shirerin järkälemäisen kirjan Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho (löytyy kirjahyllystämme.) Hermann Göring puolestaan oli täydellinen opportunisti; hän totesi "Minä päätän, kuka täällä on juutalainen" - hänen lähin miehensä marsalkka Erhard Milch oli äitinsä puolelta juutalainen, ja hänen veljensä Albert Göring tuli tunnetuksi juutalaisten salakuljettajana turvaan länsimaihin.

Arjalainen pakanuus oli siis nationalistista, antisemitististä, antikristillistä että pyrkimystä pan-arjalaisuuteen. Natsismi ei syntynyt tyhjiöön: se syntyi maailmaan, jolle pohjan olivat antaneet sekä Intia että Saksa. Natsismin ihmiskäsitys on täysin pakanallinen, ja hyvin lähellä hindulaisuuden ihmiskäsitystä. Buddhalaisuuden mukaan ihminen voi syntyä uudelleen vain ihmiseksi: hindulaisuudessa puolestaan ihminen voi syntyä jälleen eläimeksi, eikä ihmisen ja eläimen välillä ole mitään eroa. Tämä merkitsi kristillisen ihmiskäsityksen luhistumista. Tie sekä Aktion T-4:lle että ha-šoalle oli avattu. Natsit myös tekivät työtä polttohautauksen edistämiseksi Saksassa, ja rakensivat paljon uusia krematorioita.

Sanotaan, että naiset ovat kaikkien uskontojen kaikkein fanaattisimpia ja höyrypäisimpiä kannattajia, sillä he eivät kannata uskontoja ja ideologioita järkisyistä, vaan tunteillaan - ja naisilla tunteet näin pääsääntöisesti ovat paljon rajumpia ja vahvempia kuin miehillä. Innostuessaan jostain aatteesta tai ideologiasta naisesta tulee todella fanaattinen ja sekopäinen Ja tähän outoon maailmaan putkahti sitten ylipapitar: Maximiani Portas alias Savitri Devi.

Savitri Devi syntyi Kreikassa ranskalaisen isän ja brittiläisen äidin tyttäreksi. Hän oli äärimmäisen älykäs ja samalla täydellinen tunneihminen. Älykkyys voi toki luoda Albert Einsteinin, mutta älykkyys voi luoda myös Adolf Hitlerin ja Ted Bundyn - tai Savitri Devin. Eläinrakas Devi innostui jo nuorena pakanuudesta ja tehdessään 1929 matkan Palestiinaan ja kohdatessaan siellä juutalaisia ja joutuessaan näkemään šehitan - kosher-teurastuksen siis - hänestä tuli vakaumuksellinen antisemitisti. Hän suhtautui vihamielisesti kristinuskoon, jonka hän näki destruktiivisena voimana, ja hän piti juutalaisia koko maailman viheliäisimpänä rotuna ja koko biosfäärin vihollisina. Tehtyään 1932 matkan Intiaan hänestä tuli hindu - ja yksi arjalaisen pakanuuden profeettoja. Hän kirjoitti 1939 pamfletin Warning to the Hindus joka käsitteli toisaalta juutalaisia ja kristittyjä sekä muslimeja, ja toisaalta Intian ja Natsi-Saksan kohtalonyhteyttä.

Savitri Devi oli arjalainen pakana, sodan aikana akselivaltojen vakooja, loppuun saakka rasisti sekä sodanjälkeisen natsismin kantava voima. Hänen ajattelullaan on ollut myös hyvin voimakas vaikutus ekofilosofiaan ja luonnonsuojeluliikkeeseen, ja Pentti Linkolan ajattelu heijastaa samaa kantaa kuin Savitri Devi. Puolisonsa Asit Krishna Mukherjeen, bengalilaisen bramiinin ja saksan kielen tulkin kautta hän tutustui sekä saksalaiseen kansallissosialismiin että kastiaatteeseen.

Savitri Devi pyrki ajattelussaan yhdistämään keskenään hindulaisuuden ja kansallissosialismin. Hän oli eläinrakas ihminen, ja piti orpokotia kulkukissoille ja kulkukoirille, eikä hän nähgnyt mitään eroa ihmisten ja eläinten välillä, ja hän pikemminkin vihasi kuin rakasti ihmiskuntaa. Pääteoksessaan The Lightning and the Sun (1958) hän pitää Adolf Hitleriä hindujumala Vishnun avatarina. Hän kirjoitti myös muun muassa eläinten oikeuksista ja ekologiasta. Hänen teoksensa Impeachment of Man on kuin misantropian ohjelmajulistus. Hän oli toisen maailmansodan jälkeen valmis kuolemaan ideologiansa puolesta liittoutuneiden hirttolavalla kuin marttyyri ikään, mutta hän selvisi 10 kk vankeudella. Hän heittäytyi asialleen mielettömän epätoivon vallassa rukoillen Kali-jumalattarelta kostoa hävinneen Valtakunnan ja Nürnbergin syytettyjen puolesta. Sodan jälkeen hänen ystäviinsä kuuluivat sellaiset nimet kuin Otto Skorzeny, Leon Degrelle sekä Hans-Ulrich Rudel.

Savitri Devin kirjoitukset ovat vaikuttaneet uusnatsismiin ja natsimystiikkaan. Devi aivan erityisesti vihasi juutalaisia, ja näki heidät koko elollisen luonnon vihollisina. Hän myös loppuun saakka kiisti holokaustin ikinä tapahtuneen. Devi joutui lopulta sodan jälkeen vaikeuksiin kaikkialla länsimaissa: Saksassa hänet julistettiin persona non grataksi, Britanniassa hän joutui vankilaan, USA:han hänellä oli maahantulokielto ja Ranskassa hän joutui kokemaan vainoa. Kaupan päälle hän koki täydellisen välirikon äitinsä kanssa: hänen äitinsä Juliet Portas oli syvästi kristitty ja toiminut Ranskan vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana ja joutunut natsien keskitysleirille. Ja kunnon fanaatikon tavoin nuo vastoinkäymiset tekivät hänestä vain entistä kovapäisemmän, fanaattisemman ja kahelimman. Hän oli uskomattoman tuottelias kirjailija, hän osasi kymmentä eri kieltä, ja hänet tunnettiin kaikkialla uusnatsipiireissä. Hän toimi myös hyvin ahkerasti luonnonsuojelun piirissä, ja häntä pidetään yhtenä syväekologian perustajista. On ehkä juuri Devin ansiota tai syytä, että antisemitismi pesiytyi Intiaan, jossa sitä ei ollut ennen häntä kahteentuhanteen vuoteen.

Ruukinmatruunan oma uskonto, buddhalaisuus, suosittaa kasvissyöntiä eettisistä syistä, ja ruukinmatruuna itse pyrkii välttämään nisäkkäiden lihaa juuri tästä syystä. Mutta ruukinmatruuna ei halua tunkea omaa ideologiaansa kenenkään kurkusta alas, ja hän suhtautuu siksi hyvin epäluuloisesti vegaaneihin. Sensijaan hindulaisuudessa vegetarismi on pakko (ellei ole ksatrija-kastin jäsen), koska hindulaisuus ei tee eroa eläimen ja ihmisen välille. Eivätkä sivumennen sanoen tehneet natsitkaan. Kansallissosialistien pakanallinen luonnonuskonto ilmeni luonnon mystifioimisena ja kunnioittamisena, eikä ollut sattumaa, että juuri Natsi-Saksassa säädettiin maailman tiukimmat eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelulait. Jo elokuussa 1933 Saksassa kiellettiin kaikki eläinkokeet. Saman vuoden lopulla voimaan tullut Saksan eläinsuojelulaki (Tierschutzgesetz) oli maailman ensimmäinen, joka määritteli eläimille oikeudet sellaisenaan ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Tunnettua on, että Hitler, Hess ja Himmler olivat vegetaristeja - ja nimenomaan eettisistä syistä. Kaupan päälle Himmler inhosi syvästi metsästystä. Ruukinmatruuna on kirjoittanut aiheesta Vihreä hakaristi ja tutkinut natsismin ja luonnonsuojeluliikkeen kytköksiä.

Nämä asiat ovat siis varsin hyvin tiedossamme. Silti aihe on monelle luonnonsuojelijalle tabu. Esimerkiksi eläinoikeuksien klassikossa Animal Liberation (1975) kirjoittaja Peter Singer vaikenee koko asiasta. Luultavasti hän ei juutalaisena voi antaa tunnustusta natseille. Ne, jotka varoittelevat uusnatsien soluttautumisesta vasemmistolaiseksi miellettyyn vihreään liikkeeseen unohtavat sen tosiasian, että ideologinen luonnonsuojelu on lähtöisin nimenomaan 1800-luvulta ja uuspakanallisuudesta sekä Intia-romantiikasta. 1970-luvulla monet Saksan vihreän liikkeen pioneereista olivat entisiä kansallissosialisteja tai heitä sympatisoivia ajattelijoita kuten Herbert Grühl, kunnes Vihreiden puoluekokouksessa 1980 marxilaiset syrjäyttivät heidät ja ottivat vallan puolueessa. Mutta vihreän liikkeen jyrkempi siipi, syväekologia, on yhä tänäkin päivänä lähes kokonaan uusnatsien tai heitä lähellä olevien piirien miehittämä. Eikä se ole missään tapauksessa sattumaa. Pentti Linkolaa pidetään usein joko ajattelijana tai hiukan höppänänä mutta kunnianarvoisena miehenä, mutta mies on pesunkestävä natsi. Niin sanoiltaan, teoiltaan kuin ajatuksiltaan, ja hän on itsekin sanonut sympatisoivansa Kolmatta valtakuntaa.

Savitri Devi on nimittäin ekoterrorismin äiti. Juuri hän ensimmäisenä loi pohjan ekoterrorille tekemällä maailman ensimmäisen ekoterrori-iskun erääseen ranskalaiseen laboratorioon ja varastamalla sieltä koe-eläimiä, jotka vapautettiin. Kirjassaan The Impeachment of Man hän kehottaa taistelemaan eläinten oikeuksien puolesta väkivalloin. Hän oli myös radikaalivegaani, eikä suostunut mihinkään eläinkunnan tuotteisiin.

Savitri Deviä ei turhaan pidetä Hitlerin ylipapittarena. On ehkä kohtalon onnea, etteivät nuo kaksi ihmiskunnan vihollista ikinä tavanneet tässä maailmassa; sillä siitä kipinästä olisi voinut syttyä tulipalo, joka olisi polttanut koko maailman. On aivan riittävän paha asia, että hänen ajatuksensa ovat levinneet toisaalta uusnatsiliikkeen että toisaalta syväekologisen liikkeen kautta ympäri länsimaailman; ja liberalismi on kyntänyt niille vähän liiankin hyvän maaperän itää.

Ruukinmatruuna on peräänkuuluttanut jotain vastavoimaa islamille Euroopassa. Mutta hän samalla pelkää, että arjalainen pakanuus nostaa rumaa päätään, sillä natsismia ja pakanuutta on mahdotonta erottaa toisistaan, ja me tiedämme jo että mitä siitä seuraa. Se kaikki on tapahtunut jo yhden kerran, voisi ruukinmatruuna siihen todeta. Mutta ikävä kyllä hindulaisuudellakin on pimeä puolensa, ja siihen liittyvät sekä germaaninen pakanuus, natsismi - että Savitri Devi.

Päivän toinen mietelmä

2013-05-07T10:24:00.002+01:00

Sekä sosialismin että libertarismin ongelma on pohjimmiltaan sama: molemmat uskovat kivenkovaan, että juuri se heidän ideologiansa on ainoa, oikea, tieteellinen ja toimiva ja juuri se tuottaa parhaan yhteiskunnan kaikissa mahdollisissa kulttuureissa, kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja kaikkina mahdollisina aikoina.

Molemmat siis sivuuttavat kokonaan sellaiset asiat kuin kulttuurievoluution ja memetiikan ja yrittävät tarjota kaikille maailman ihmisille sitä samaa mustaa numeron 41 kenkää. Toinen ajaa sellaista talousmallia, joka pyrkii ajamaan itse itsensä alas ja tyrehdyttämään kaiken talouskasvun ja lähestymään nollatilaa, kun taas toinen ajaa sellaista talousmallia, joka oskilloi rajusti, pyrkii riistäytymään käsistä ja rikkomaan koko systeemin.

Konservatiivit sensijaan tunnustavat kulttuurierot ja kulttuurievoluution sekä sen, että kulttuurievoluutio pyrkii tuottamaan aina ne ratkaisut, jotka kussakin miljöössä ja kulttuuripiirissä pyrkivät vastaamaan parhaimmin miljöön niille antamiin haasteisiin ja että jokainen uskonto luo näköisensä talousmallin ja kulttuurin.

Päivän mietelmä

2013-05-07T10:19:00.001+01:00

Jokaisen liberalistin sisällä on pikkuinen totalitaristi, joka haluaa sieltä ulos.

Vasemmistoliberalistin ihanteena on pakkovalta ja holhousvaltio; oikeistoliberalistin puolestaan sosiopatia ja plutokratia.

Päivän mietelmä

2013-05-06T06:30:00.001+01:00

Historia toistaa itseään koko ajan erilaisena.

Kashrut ja halal, eli ruokaskandaaleja meillä ja muualla, osa IV

2013-05-05T10:25:00.001+01:00

Ruukinmatruuna nimitti törkeää ja täysin piittaamatonta elintarvikkeiden väärentämistä ja/tai puukottamista eilen irvokkaasti "kiinankosheriksi" - sanonta tulee siitä, että kashrut, juutalainen ruokasäännöstö, on taatusti ollut maailman ensimmäinen elintarvikelainsäädäntö; ja että kiinalaiset ovat harvinaisen kylmäsydämistä ja piittaamatonta väkeä mitä tulee ruoan aitouteen ja puhtauteen.

Sanotaan, että kiinalaisten into filunkipeliin elintarvikkeiden osalta johtuu heidän tavastaan syödä ruoka puikoilla. Heistä se, että pihvit, kalat jne tarjoillaan kokonaisina ja että ne syödään länsimaisittain itse pilkkoen, on barbaarista: sivistyneet ihmiset tarjoilevat ruoan valmiiksi paloiteltuina suupaloina. Mutta tämä kiinalainen tapa puolestaan houkuttelee ruoan tietoiseen puukottamiseen ja/tai suoranaiseen väärentämiseen, sillä pilkotusta ja leikellystä elintarvikkeesta on hyvin vaikeaa tai mahdotonta sanoa, mitä se oikeastaan on.

Ruoan puukottaminen tarkoittaa, että legitiimiin elintarvikkeeseen lisätään jotain ei-sallittua lisäainetta sen myyntiominaisuuksien kohentamiseksi (kuten vaikkapa vehnäjauhoihin kalkkia, niin johan tulee valkoisempaa ja puhtaampaa jauhoa); ruoan väärentäminen puolestaan tarkoittaa, että illegitiimiä ruokaa myydään legitiiminä (kuten vaikkapa rotanlihan myynti lampaanlihana tai pilaantuneen juuston uudelleenprosessointi ja sen myyminen pilaantumattomana). Ruoan puukottaminen ja sen väärentäminen on yhtä vanhaa kuin elintarviketeollisuus itsekin. Niin kauan kun on ollut ruoan tuottajia, on ollut myös sen puukottajia ja väärentäjiä. Keskiajalla mylläreitä pidettiin roistoina, ja tuolta ajalta tulee lausahdus ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan. Saksan Reinheitsgebot eli oluen puhtausmääräys on myös tuolta ajalta peräisin.

Ohessa yleisiä tapoja puukottaa ruokaa - sekä testejä että miten puukottamisen voi paljastaa. Pesupulveri jäätelössä tai tiilimurska chilijauheessa ei oikein innosta. Ruukinmatruuna ei oikein tykkää Ariel- tai Omo-jäätelöstä edes ideana. Mutta elintarvikelainsäädännöllä on myös vastustajansa: lait, jotka kieltävät puukottamasta tai väärentämästä ruokaa, ovat kilpailun esteitä (esimerkiksi Anheuser-Buschin Budweiseriä, joka on tehty riisistä ja maissista, ei Saksassa saa myydä oluen nimellä), ja ne myös estävät tehokkaasti tuotekehittelyä (esimerkiksi pesupulveri jäätelössä lisää jäätelön kuohkeutta).

Kyse on kuitenkin kirjaimellisesti kuolemanvaarallisesta asiasta. Maailmassa kuolee tai sairastuu miljoonittain ihmisiä vuosittain laittomasti käpisteltyyn ruokaan.

Koska elintarviketuottajien rehellisyyteen ei kertakaikkiaan voi luottaa (Suomestakin löytyy oma margariiniskandaalinsa) ja koska valtion kykyyn ottaa roistot kiinni ei siihenkään voi oikein luottaa, varmin tapa ruokafilungin ennaltaehkäisyyn on ollut koodata uskontoon riittävä määrä ruokatabuja eli että uskonto sanelee, millaista ja miten valmistettua ruokaa saa syödä. Ja varmaankin maailman vanhin ruokasäännöstö on kashrut (כַּשְׁרוּת).

Kashrut, josta adjektiivi kosher, hyväksyttävä, siis sanelee sen, millaista ja miten valmistettua ruokaa juutalainen saa syödä. Kashrut perustuu 3. Mooseksen kirjan (Levitikon)) ja 5. Mooseksen kirjan (Deuteronomion) lainsäädäntöön, ja siinä pohjimmiltaan ruoka jaetaan kelvolliseen ja saastaiseen (treif).

Kokonaan kiellettyjä ruoka-aineita ovat:

* Itsestään kuolleet tai sairauteen kuolleet eläimet
* Petoeläimet, ts. nisäkkäät, jotka käyttävät toisia eläimiä ravinnokseen
* Petolinnut, sekä päiväpetolinnut että pöllöjen sukulaiset
* Raadonsyöjälinnut
* Meriselkärangattomat, kuten äyriäiset ja nilviäiset
* Merinisäkkäät, kuten valaat ja hylkeet
* Ne kasvissyöjät, jotka eivät ole märehtijöitä (mm. sika)
* Jyrsijät ja lagomorfit
* Kaikki matelijat ja sammakkoeläimet
* Kaikki maaselkärangattomat paitsi tietyt heinäsirkkalajit
* Ne kalat, joilla ei ole sekä eviä että suomuja (rustokalat, ankerias, made jne)
* Riista
* Mikä tahansa elävältä syöty eläin tai sen osa
* Mikä tahansa verta sisältävä ruoka
* Epäjumalille uhrattu ruoka ja viini

Osittain kiellettyjä ruoka-aineita ovat:

* Tietyt rasvat (kheilev)
* Teurastettaessa sairaana tai vammautuneena olleen eläimen liha
* Kasvissyöjänisäkkään takaosa, jossa on iskiashermo
* Hedelmät puun kolmelta ensimmäiseltä hedelmää kantavalta vuodelta
* Vastakypsynyt ja edellisvuotinen vilja ja niistä tehdyt leipomotuotteet ennen pääsiäistä
* Maito- ja lihatuotteet samalla aterialla
* Samassa pellossa kasvatetut erilaiset kasvikset

Rabbiinisesti kiellettyjä ruoka-aineita ovat:

* Muiden kuin juutalaisten tuottama maito: siinä voi olla kiellettyjen eläinten maitoa joukossa
* Muiden kuin juutalaisten tuottama juusto: se voi olla tuotettu kielletyllä juoksutteella
* Muiden kuin juutalaisten tuottama viini: se voi olla epäjumalille uhrattua, ja sen nauttiminen voi johtaa seksuaalisuhteeseen ja/tai naimisiinmenoon goyn kanssa.
* Muiden kuin juutalaisten valmistama ruoka: se voi olla epäjumalille uhrattua ja sen nauttiminen voi johtaa rakastumiseen goyn kanssa ja naimisiinmenoon tämän kanssa.
* Muiden kuin juutalaisten leipoma leipä: se voi olla valmistettu kahdesta samassa pellossa kasvaneesta eri siemenestä
* Ruoka, joka voi aiheuttaa terveysriskin (sakana).

Ruoka jaetaan siis neljään pääryhmään: treif eli kokonaan kielletty, basari eli sallitut lihatuotteet, khalavi eli maitotuotteet ja parve eli kokonaan sallitut tuotteet. Parve käsittää kaikki kasvikset sekä kaikki ne kalat, joilla on sekä evät että suomut sekä ne linnut, jotka eivät ole petolintuja, raadonsyöjiä eivätkä riistaa. Basarin ja khalavin yhdistäminen on kiellettyä ("Älä keitä vohlaa emänsä maidossa") ja niiden syömisen välissä tulee pitää 6 h tauko.

On huomattava, että kosher koskee vain em. eläinten lihaa; ei niiden oheistuotteita. Mehiläiset ovat treif mutta niiden tuottama hunaja on kosher. Samalla tavoin sian nahasta valmistettujen kenkien käyttö tai jalkapallon pelaaminen on sallittua kaikessa paitsi kaikkein sekopäisimmille ääriultraortodokseille.

On kohtalaisen selvää, että monissa säännöissä on selkeät terveys- ja hygienianäkökohdat läsnä. Meriselkärangattomat pilaantuvat helposti ja niistä saa helposti ruokamyrkytyksen. Riistaeläimet voivat olla sairaita ja eläinsairaudet voivat tarttua ihmisiin. Petolinnuista saa helposti salmonellan. Siassa voi olla trikiinejä. Samassa pellossa kasvaneiden kasvien joukossa voi olla allergeeneja, ja anafylaktinen šokki ei ole leikin asia. Kun syö ainoastaan sallittuja ruoka-aineita, voi olla suhteellisen varma, että pysyy suunnilleen terveenä. Samalla voi olla suunnilleen varma, että saa sitä mitä olettaakin saavansa.

Halal on vastaava säännöstö islamissa. Se on jonkin verran lievempi kuin kashrut, mutta siihen kuuluu lisäksi kieltolaki - kaikki alkoholi on kielletty. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että kaikki, mikä on kosher, on myös halal.

On selvää, miksi elintarvikelainsäädännösät on täytynyt tehtä uskonnollinen tabu. Ihmiset näin pääsääntöisesti eivät piittaa mistään laeista tai kielloista edes silloin, kun ne ovat hänen itsensä terveydelleen haitaksi - jos vain halvalla saa. Elintarvikebisneksessä liikkuvat lisäksi niin isot rahat, että valvontaviranomaiset on helppo vaijentaa sopivalla sponsoroinnilla. Mutta kun elintarvikkeista tehtään tabu ja uskonnollinen kielto - vaikka kuinka älytön ja pöhkö - sitä noudatetaan paljon tehokkaammin kuin mitään maallista lakia. Tuo uskonnollinen tabu nimittäin jakaa ihmiset "meihin" ja "niihin" - sisäryhmään ja ulkoryhmään - ja on omiaan lisäämään sisäryhmän koheesiota. Puhtauslakeja on aina helpompaa noudattaa kuin eettisiä lakeja ja siveyslakeja; ja juuri tällaiset pikkumaiset säännöt luovat yhteenkuuluvuutta ja koheesiota paljon paremmin kuin väljät lait tai omantunnonkysymykset.

Mutta vuosisatojen ja -tuhansien aikana tuosta tabulainsäädännöstä on tullut kertakaikkinen riesa. Sanotaan, että rabbiinisen ortodoksijudaismin pääasiallinen funktio on löytää vastaus siihen kysymykseen, miten ihmisen elämästä voidaan tehdä mahdollisimman hankalaa ja kashrut on muodostunut sellaiseksi. Nykypäivänä vain noin kuudesosa juutalaisista noudattaa kashrutia, ja useinkaan hekään eivät piittaa siitä, onko liha glatt kosher eli teurastettu täsmälleen šehita-menetelmällä Talmudin ohjesäännön mukaisesti - riittää, että se on oikeasta eläimestä - ja oikein mielellään juovat kristittyjen tuottamaa olutta tai viiniä, josta voi olla melko varmaa, ettei sitä ole uhrattu epäjumalille ja joka pääsääntöisesti on paremman makuista kuin kosher-juomat. Israelissa sensijaan kashrut elää ja voi paksusti: siitä on Israelissa tullut de-facto elintarvikelainsäädäntö, sattuneesta syystä.

Onko Coca-cola kosher? On, sillä sen valmistamiseen ei ole käytetty materiaaleja, jotka olisivat treif tai khalavi vaan se on valmistettu kokonaan parve-raaka-aineista. Lisäksi se on täysin teollinen ja tekninen tuote ja valmistettu suljetulla prosessilla, eli sitä ei ole uhrattu eikä pyhitetty epäjumalille.

Mutta Yhdysvalloista kosherista on tullut brändi. Vain noin 15% kosher-tuotteista myydään juutalaisille: loppu menee laatu- tai trenditietoisille kristityille, jotka tietävät, että ostamalla kosheria voi olla varma, ettei ruokaa ole puukotettu tahi väärennetty. Samoin monet hindut ja dzainalaiset ostavat parve-merkittyjä kasviksia, koska tällöin voivat olla varmoja, etteivät ne sisällä maitoproteiinia tai lihaa - tai muita kiellettyjä aineita. Samoin maitoallergikot hyötyvät parve-merkityistä tuotteista, koska tällöin he voivat olla varmoja, ettei joukossa ole maitoproteiinia.

Mutta kiinankosherista ei Erkkikään ota selvää, mitä se sisältää.

Kiinankosher

2013-05-04T08:54:00.000+01:00

Vastikään saimme lukea kiinalaisesta skandaalista, jossa joki tulvi sianruhoista. Mutta aina vain paranee. Roskalehti tietää kertoa, että Kiinassa 900 liikemiestä on jäänyt kiinni lihan väärentämisestä. Rotan- ja ketunlihaa on myyty naudan- ja lampaanlihana.

Ruukinmatruuna on todennut, että prosessiopiskelijoiden keskuudessa elintarvikealalle hakeutuvia pidetään kieroina nilkkeinä eikä ala ole arvostettu - alempana nokkimisjärjestyksessä on vain tupakkateollisuus. Tässä tapauksessa ruoan väärentäminen on ollut systemaattista ja ammattimaista.

Kolme kuukautta kestäneen operaation aikana löydettiin myös saastunutta ja myrkyllistä lihaa sekä lihaa, jonka painoa oli lisätty vedellä. Operaation yhteydessä viranomaiset takavarikoivat yli 20 000 tonnia lihatuotteita. Pidätyksiä tehtiin itäisessä Jiangsun ja lounaisessa Guizhoun maakunnassa.

Ruokaskandaali herätti sosiaalisessa mediassa laajaa keskustelua. Kaikkea voidaan tehdä, kun inhimillisyys on kadonnut, totesi eräs kirjoittaja. Toinen tas heitti Pitäisikö meidän kiittää näitä fantastisia liikemiehiä, että olemme lähes immuuneja sadoille myrkyille. Siedätyshoitoa kai tuokin, mutta ruukinmatruuna toteaa, että rajansa kaikella.

Sanotaan, että kiinalaiset syövät kaikkea mikä lentää paitsi lentokoneita, kaikkea millä on neljä jalkaa paitsi pöytiä ja kaikkea mikä ui paitsi veneitä, ja tässä tapauksessa tuo lausahdus osoittautui irvokkaalla tavalla todeksi.

Ei tainnut oikein olla kosheria. Miten tästä jotenkin tulee Upton Sinclair mieleen?

Päivän sarkasmi

2013-05-03T21:27:00.001+01:00

Sosialismin ideaali on, että jokainen antaa kykyjensä ja saa tarpeittensa mukaisesti. Kapitalismin ideaali on, että jokainen antaa tarpeittensa ja saa kykyjensä mukaisesti.

Historia on osoittanut, kumpi on reaalimaailmassa paremmin lähellä totuutta.

Negatiivinen takaisinkytkentä eli miksi sosialismi ei toimi

2013-05-02T21:49:00.001+01:00

Ruukinmatruuna on koulunpenkinkulutuksestaan johtuen tottunut tarkastelemaan maailmaa ja varsinkin taloutta erilaisten ideologioiden sijaan matemaattisen mallinnuksen kautta, ja talouden matemaattisessa mallinnuksessa päästään differentiaaliyhtälöiden ihmeelliseen maailmaan. Ja juuri differentiaaliyhtälöt sekä takaisinkytkennän käsite auttavat ymmärtämään, miksi kapitalismi pyrkii riistäytymään käsistä ja miksi sosialismi pyrkii ajamaan itse itsensä alas.

Takaisinkytkentä on yksi säätöteorian ja samalla taloustieteen tärkeitä termejä. Takaisinkytkentä tarkoittaa sitä, että systeemin tuotevirrasta osa syötetään takaisin systeemiin syötteeksi - joko massavirtana tai signaalina. Differentiaaliyhtälöistä kaikkein tärkeimpiä ovat toisen kertaluvun homogeeniset differentiaaliyhtälöt, jotka siis sisältävät toisen kertaluvun derivaatan, ensimmäisen kertaluvun derivaatan sekä vakiotermin. Differentiaaliyhtälöt puolestaan voidaan yhdistää differentiaaliyhtälöryhmiksi, joita sitten voidaan tarkastella lineaarialgebran keinoin. Toisen kertaluvun termi siis kuvaa muutoksen kiihtyvyyttä, ensimmäisen kertaluvun termi muutoksen nopeutta ja vakoitermi muutoksen kohteena olevaa asiaa.

Taloustieteessä toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöllä on selkeä merkitys. Tarkasteltaessa talouskasvua toisen kertaluvun termi kuvaa pääomatuloja (jotka kasvavat eksponentiaalisesti), ensimmäisen kertaluvun termi kuvaa ansiotuloja (jotka kasvavat lineaarisesti) ja vakiotermi puolestaan reaaliomaisuutta (joka pysyy vakiona). Vastaavasti tarkasteltaessa hinnanmuodostusta toisen kertaluvun termi kuvaa hintojen volatiliteettia, ensimmäisen kertaluvun termi hintojen muutosnopeutta ja vakiotermi itse hintaa. Tai toisen kertaluvun termi kuvaa tarjonnan kasvua, ensimmäisen kertaluvun termi tarjontaa ja vakiotermi tarjonnan määrää hetkellä t=0. Yhdistettäessä yhtälöt yhtälöryhmäksi voidaan niistä muodostaa matriisi ja sen käyttäytymistä tarkastella matriisin karakteristisen yhtälön ja sen ominaisarvojen kautta. Matriisin ominaisarvot ovat sen karakteristisen polynomin nollakohdat.

Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöillä on sen karakteristisesta yhtälöstä riippuen kolme ratkaisua. Ne puolestaan riippuvat eri termien kertoimista: olkoon a toisen kertaluvun termin kerroin, b ensimmäisen kertaluvun termin kerroin ja c vakiotermi.

1. b² > 4ac

Tämä tilanne kuvaa eksponentiaalista kasvua. Karakteristisella yhtälöllä on kaksi reaalijuurta. Mallia vastaa yhtälö Ae^x₁t+Be^x₂t, jossa x₁ ja x₂ ovat karakteristisen yhtälön juuret.

2. b² = 4ac

Tässäkin kyse on eksponentiaalisesta kasvusta. Karakteristisella yhtälöllä on yksi kaksoisjuuri. Mallia vastaa yhtälö (A + Bt)e^mt, jossa m = -b/2a.

3. b² < 4ac

Tässä kyse on värähtelystä ja aaltoilusta. Karakteristisen yhtälön juuret ovat kompleksisia. Tätä mallia vastaa yhtälö Ae^αt cos(βt) + Be^αt sin(βt) jossa α= -b/2a ja β = sqrt(b²-4ac)/2a. Tämä on kaikkein yleisin tilanne.

Systeemi on stabiili jos ja vain jos karakteristisen yhtälön jokaisen juuren itseisarvo on pienempi kuin 1. Tällöin systeemi pyrkii stabiloitumaan ajan kuluessa. Tällöin yhtälön kertoimissa |b| < 1+ac ja ac < 1. Mutta niin kiva asia kuin itsestään stabiloituva systeemi onkin, se ei taloudessa ole kovin toivottava. Syy on siinä, että itsestään stabiloituva systeemi indikoi negatiivista takaisinkytkentää. Tällainen systeemi pyrkii ajamaan itse itsensä alas ja tyrehdyttämään talouskasvun. Kapitalismi ei ole itsestään stabiloituva järjestelmä - siinä on positiivinen takaisinkytkentä ja se pyrkii ruokkimaan itse itseään. Ja vain näin talouskasvu ylipäänsä on mahdollista: raha tulee rahan luo. Ja tässä ratkaisevassa osassa on toisen kertaluvun termi eli kiihtyvyys (pääomatulot, hintavolatiliteetti, tuotannon kasvunopeus jne).

Ja syy, miksi sosialismi epäonnistuu aina, kaikkialla ja poikkeuksetta on juuri se, että siinä on negatiivinen takaisinkytkentä - syystä että se laiminlyö tuon toisen kertaluvun termin. Sosialismissa pääomatulojen hankkiminen on kiellettyä: samoin tuotanto suunnitellaan aina etukäteen eikä hinnoilla ole kysyntäelastisuutta eikä volatiliteettia. Sosialismi, olipa se luonteeltaan marxilaista tai kansallissosialismia, kieltää koronoton, pörssitoiminnan, osinkojenjaon sekä kaiken usuran eli ansiottoman arvonnousun; ja tämä on syy, miksi sekä kommunismi että natsismi epäonnistuivat surkeasti. Sosialismin ideologiaanhan kuuluu, että lisäarvoa syntyy vain työstä ja ennenkaikkea työhön kulutetusta ajasta: sosialismin ideologian mukaan tuotanto on kiinteään muotoon muutettua aikaa. Ja tämä on moneen otteeseen osoitettu hölynpölyksi. Kun toisen kertaluvun termi - pääomatulot, tuotannon muutos, markkinavolatiliteetti jne - laiminlyödään tai kiistetään eli painetaan kohti nollaa, lopputulos on itsestään stabiloituva systeemi; sillä tällöin myös ensimmäisen kertaluvun termi pyrkii lähestymään lukua 1. Eli tällöin tarjonta pyrkii lähestymään kysyntää ja palkkatulot lähestymään kohti toimeentulominimiä (jokainen antaa kykyjensä ja saa tarpeittensa mukaan!) ja tuotanto kulutusta. Lopputulos on kaikkien pyörien pysähtyminen ja talouden halvaantuminen. Asettakaa itse arvot noihin yhtälöihin jos ette usko.

Sosialismi ei toimi ja sosialistinen talous pyrkii ajamaan itse itsensä alas ja tyrehtymään ajan myötä. Ehkä kaikkein katkerin osoitus tästä on Pohjois-Korea ja se alennustila, johon juche-aate on maan ajanut.

Mutta jos sosialismi pyrkii ajamaan itse itsensä alas (negatiivinen takaisinkytkentä) ja jos kapitalismi pyrkii riistäytymään käsistä ja rikkomaan koko systeemin (positiivinen takaisinkytkentä), niin mikä sitten avuksi?

Avuksi tulee säätöteoria sekä säätötekniikka. Ruukinmatruuna on kirjoittanut 12 säätöpisteestä ja se, miten estetään systeemiä räjähtämästä käsiin tai sammumasta ennenaikaisesti; ja mitä vähemmällä kajoamisella itse systeemiin tullaan toimeen, sitä parempi. Avainasemassa tässä on kaikkein triviaalein systeemin säätö eli vakiot, parametrit, numerot ja säädökset. Taloustieteessä tämä tarkoittaa veroja, tukia, keskuspankin ohjauskorkoa, standardeja ja haittamaksuja. John Maynard Keynesin talousteorian, jonka mukaan hyvinä aikoina verotusta tulee koventaa ja huonoina keventää, on jälkeenpäin havaittu perustuvan juurikin klassiseen säätöteoriaan. Se toimii kuin junan vessa, toisin kuin muut talousteoriat, mutta sitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen eikä jatkuvaan käyttöön vaan ainoastaan stabiloimaan häiriöt. Vakioluonteiset interventiot eivät muuta itse systeemin olemusta mitenkään, ja niillä saadaan systeemiä tasapainotettua nopeasti häiriön tullessa, ja niillä on hyvin vähäiset pitkäaikaisvaikutukset.

Eli mikä avuksi, jos systeemi oskilloi rajusti? Vastaus on, että tällöin toisen kertaluvun termillä on liian iso arvo, ja tällöin sitä tulee hillitä. Pääomatulojen osalta se merkitsee verotuksen kiristämistä tai mahdollisesti sen asettamista progressiiviseksi: volatiliteetin osalta se merkitsee keskuspankin ohjauskorkoa: tarjonnan osalta se voi merkitä haittamaksuja. Olennaista on, että itse systeemiin ei kosketa, mutta niillä parametreilla, joilla se toimii, säädetään systeemiä. Verotus on kaikkein tärkein säätöhanikka. Asettakaa itse arvot tuonne yhtälöihin jos ette usko.

Sosialismi on ensisijaisesti nuorten, terveiden ja voimakkaiden, yli-ihmisten, ideologia; sellaisten, jotka elävät tätä päivää ajattelematta huomista pitemmälle. Sosialistisessa yhteiskunnassa työtä on määrä tehdä juuri sen verran kuin omien tarpeiden tyydyttäminen edellyttää, elää vahvasti ja vaarallisesti, kädestä suuhun, pääomia kasaamatta; sosialismissa kaikki vanhat rakenteet, jotka ovat riistäneet terveitä ja työtätekeviä sekä antaneet elämän sairaille ja vanhoille, on revitty alas. Tämä vastaa täsmälleen tasan tarkkaa tilannetta, jossa tuon differentiaaliyhtälön toisen kertaluvun termi kiistetään kokonaan.

Näytteeksi marxilaisesta retoriikasta riittäköön tässä seuraava määritelmä: "Työntekijöitä riistetään, jos he työskentelevät pitempään kuin heidän ostamiensa tarvikkeiden tuottamiseen on tarpeen." Eli täyttä stiiknafuuliaa, mutta jos tämä puretaan matemaattiseen muotoon, niin työntekijää riistetään jos tuon ensimmäisen kertaluvun termi on pienempi kuin 1 ja työntekijä puolestaan riistää työnantajaa, jos se on suurempi kuin 1. Ja juuri tämä suunnitelmatalous aiheuttaa sen, että sosialismissa toisen kertaluvun termi pyrkii lähestymään arvoa 0 ja ensimmäisen kertaluvun termi arvoa 1 - eli systeemi pyrkii ajamaan itse itsensä alas. Marx ei olisi Marx, jos määritelmä myös merkitsisi jotakin mielekästä.

Määritelmässä ei eritellä mitä työntekijät todella ostavat ja mitä he toisaalta koko palkallaan voisivat ostaa. Tämä ei ole erehdys vaan tarkoin harkittu harhautus. Halutaan vihjata, että työntekijöiltä ei muka jää - tai ei edes ylipäänsä tulisikaan jäädä - säästöön mitään; koska työntekijä, jolla on myös pääomatuloa, olisi marxilaisen diskurssin kannalta erityisen hankala tapaus. Tällainen työntekijä aiheuttaisi talouskasvua ja hän omalta osaltaan pitäisi yhteiskuntaa laajenemassa ja ruokkisi kapitalismia.

Riisto Marxin merkityksessä nimittäin edellyttää aina "toiseutta" eli omistavan luokan edustajaa, ja riistetty itse ei tämän mukaan saisi omistaa mitään, ei ainakaan tuotantovälineitä. Marxin kritiikki soveltuukin paremmin feodalismiin, todelliseen luokkayhteiskuntaan, kuin kapitalismiin, jossa luokkaerot jo ovat hämärtyneet ja jossa ne eivät varsinkaan ole legitimoituja saati sanktioituja. Feodalismissahan talouskasvu perustuu täysin palkkatuloihin eli tuohon ensimmäisen kertaluvun termiin: vasta pääomien kasautuminen ja usuran legitimointi (= toisen kertaluvun termi) mahdollistaa kapitalismin kehittymisen. Ja kapitalismi voi kehittyä vain luterilaisessa, kalvinistisessa tai judaistisessa yhteiskunnassa. Sillä vain kapitalismi voi luoda hyvinvointia.

Tässä on jälleen yhteys matematiikkaan ja talouteen ja selitys sille, miksi sosialismi ei toimi, vaan pyrkii ajamaan itse itsensä alas ja tyrehdyttämään koko yhteiskunnan.

Vihollinen taivaalta keskuuteemme

2013-05-01T09:01:00.000+01:00

Pari päivää sitten ruukinmatruuna kirjoitti neuvostopartisaaneista, ja teki selväksi että he olivat pelkkiä sotarikollisia. Tänään lienee aika kirjoittaa desanteista.

Sanalla desantti on kolkompi kaiku kuin sanalla "partisaani", johon liittyy tiettyä rosvoromantiikkaa. Sana tulee venäjän kielestä (desantnik), ja tarkoittaa yksinkertaisesti "laskuvarjohyppääjää". Eli laskuvarjourheilijatkin ovat siis desantteja sanan laveassa merkityksessä, samoin kuin laskuvarjojääkärit. Suomen kielessä desantti-nimitystä käytetään laskuvarjoagenteista: vakoilua tai sabotaasia varten lähetetyistä yksittäisistä laskuvarjomiehistä ja -naisista ja varsinkin venäläisistä vakoilijoista, jotka lähetettiin tällä tavalla Suomeen. James Bond olisi siis desantti sanan suomalaisessa merkityksessä.

Laskuvarjoagentteja käyttivät kaikki sodan osapuolet viime rähinän aikana, ja myös britit pudottivat desantteja miehitettyyn Ranskaan toimimaan yhteistyössä Ranskan vastarintaliikkeen kanssa. Brittidesantit olivat yleensä hyvin koulutettuja ja asiansa osaavia: saksalaiset kutsuivat SOE:ta "gangsterikouluksi". Ensimmäiset desantit pudotettiin Suomeen heti talvisodan sytyttyä. Desanttien tehtäviin kuului yleensä, paitsi vakoilu, myös sabotaaši, tiedustelu, agitaatio, propaganda ja yhteydenpito suomalaisten quislingien kanssa. Suuri osa desanteista oli etnisiä venäläisiä, mutta joukossa oli paljon Suomesta Neuvostoliittoon loikanneita suomalaisia takinkääntäjiä tai heidän jälkeläisiään; samoin heimokansat olivat hyvin edustettuja, osasivathan he suomea. Osa desanteista oli tehtävään hyvin koulutettuja, osa taas värvätty tai pakotettu vakoilemaan parin päivän pikakoulutuksella. Heidän joukkonsa oli kirjavaa; monet olivat aatteen läpitunkemia kommunisteja, toiset taas seikkailijoita. Useille desanteille maksettiin tehtävästä rahapalkka ja he saivat mukaansa rahaa muun muassa avustajien värväämiseen.

Desantit olivat siis irregulaareja sotijaosapuolia; he eivät varsinaisesti kuuluneet sotilasorganisaatioon tai hierarkiaan. Venäläisten Suomeen lähettämät desantit käyttivät siviiliasuja sekä suomalaisia tai saksalaisia sotilasasuja ja niiden ja venäläisten sotilasasujen yhdistelmiä. Vuonna 1941 oli käytössä myös erityisiä sinisiä työhaalareita. Desanttien varusteina oli suomalaisia, venäläisiä ja amerikkalaisia konepistooleita, kivääreitä ja käsiaseita, samoin kuin käsikranaatteja, räjähteitä ja radioita. Desantit tulivat Suomeen pääosin lentokoneilla laskuvarjolla hyppäämällä, joskus myös veneillä ja talvella osin hiihtämällä. Kotimaahansa he pyrkivät jalkaisin tai hiihtäen, osa desanteista tosin surmasi itsensä tehtävänsä suoritettuaan.

Desantteja kohtaan tunnettiin syvää kammoa, ehkä juuri sen takia, että he pyrkivät sulautumaan suomalaisväestöön ja suorittamaan myyräntöitä salamyhkäisin keinoin; kerrottiin hurjia tarinoita desanttien erityisestä julmuudesta ja varsinkin naisia ja lapsia kohtaan. Tarinat olivat lähes poikkeuksetta katteettomia: desantit pääsääntöisesti pyrkivät välttämään siviiliväestöön kohdistuvia julmuuksia, sillä ne olisivat tienneet paljastumista ja pikaista kuolemantuomiota. Desantit eivät olleet partisaaneja eivätkä terroristeja, vaan sabotöörejä ja vakoilijoita.

Ikävä kyllä venäläisten agenttikoulutus ei ollut brittiläistä tasoa. Suurin osa desanteista jäi kiinni lähes välittömästi tai kohtapian Suomeen saapumisensa jälkeen. Koska desantit tulivat usein eri taustoista, desanttien kesken syntyi myös kiistoja, jolloin he surmasivat toisiaan. Samoin surmattiin haavoittuneita tovereita. Desantteja tuotiin kuljetus- ja tiedustelukoneilla, mutta myös pommikoneilla, jolloin heidät pudotettiin pommiluukusta. Laskuvarjoissa käytettiin yleensä pakkolaukaisinta, joka ei aina toiminut ja desantti menehtyi maahan pudotessaan. (Vene võrk.)

Koska desantit olivat irregulaareja, Geneven sopimus ei koskenut heitä. Desanttien kohtelu vaihteli sotilaspiiristä toiseen. Koska yleensä desanteilla oli siviilipuku päällä eikä sotilastunnuksia, vangeiksi jäätyään heitä kohdeltiin vakoilijoina - ja yleensä kohtalona oli pikaoikeus ja teloittaminen ampumalla. Mikäli desantti suostui yhteistyöhön, tuomiota yleensä lievennettiin tai heidät jätettiin tuomitsematta. Suuri osa desanteista kuitenkin teki vastarintaa pidätettäessä, ja heidät surmattiin tulitaistelussa. Mitä pitemmälle sota eteni, sitä enemmän desantit kuitenkin alkoivat käyttämään sotilastunnuksia: kokardeja tai sotilaspukua siviilipuvun alla. Tämä merkitsi, että heitä kohdeltiin pikemminkin tiedustelijoina tai kommandomiehinä kuin vakoilijoina, ja heitä kohdeltiin sotavankeina.

Virallisten asiakirjojen mukaan Suomessa kuoli pidätettäessä, teloitettiin, kuoli muulla tavoin (itsemurha tms) tai tuomittiin elinkautiseen vankeuteen talvisodan ja jatkosodan aikana yhteensä 785 desanttia, mutta todellinen lukumäärä lienee lähellä tuhatta. Kuusi talvisodassa kuolemantuomion saanutta armahdettiin rauhan tultua, yksi kuoli ennen teloitusta ja viisi kuoli vankilassa venäläisten pommituksissa. Myös välirauhan aikana tuomittiin ainakin 59 vakoilijaa, mutta ketään ei teloitettu. Jatkosodan aikana vuonna 1942 kaksi kuolemaan tuomittua desanttia teki itsemurhan ennen teloittamista, yksi karkasi, kaksi armahdettiin ja kolme kuoli kiinni otettaessa saamiinsa vammoihin. Vuonna 1943 armahdettiin kuusi kuolemaan tuomittua desanttia, yksi teki itsemurhan ja yksi teloitus on epävarma. Vuonna 1944 kolme Lapin sodan aikaista vakoilijaa sai elinkautisen vankeustuomion, yksi teki itsemurhan ja yksi armahdettiin. Todettakoon, että viimeinen Suomessa siviilirikoksesta teloitettu ihminen, kuusinkertainen murhaaja Toivo "Kirves" Koljonen, teloitettiin ampumalla yhdessä kolmen desantin kanssa 1943 Kärsämäellä.

Tuomiot annettiin usein kenttäoikeuksissa, mutta myös Sotaylioikeus käsitteli niitä varsinkin kenttäoikeuksien tuomioista tehtyjen valitusten takia. Se muutti melko usein vakoilusta kenttäoikeudessa annetun kuritushuonerangaistuksen kuolemantuomioksi tai päinvastoin. Kaikissa tapauksissa valituslupaa ei kuitenkaan annettu. Kenttäoikeuden antamat teloitustuomiot pantiin yleensä käytäntöön heti - varsinkin, jos kyseessä oli Neuvostoliittoon loikannut ja siellä desantiksi ryhtynyt Suomen kansalainen. Teloittaminen suoritettiin poikkeuksetta sotilaspoliisin teloitusryhmän suorittamalla ampumateloituksena. Alaikäiset tuomittiin usein 12 vuoden vankeuteen mutta myös lyhyempiin rangaistuksiin, ainakin yksi 16-vuotias sai vain 10 vuoden tuomion. Desantteja avustaneet siviilit saivat myös tätä lyhyempiä tuomioita. Tuomioihin vaikutti myös vakoilijan halukkuus yhteistyöhön, muutama desantti vaihtoi puolta tai jätettiin kokonaan tuomitsematta. Jotkut vangitut desantit jätettiin jatkosodan perääntymisvaiheessa vankilaan sotatoimialueelle, toiset vapautettiin rauhan tultua suomalaisvankiloista.

Ehkä kaikkein tunnetuin desantti lienee ollut Kerttu Nuorteva. Hän oli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan suomalaissyntyisen presidentin Santeri Nuortevan tytär, joka lähetettiin desanttina Suomeen vuonna 1942, vangittiin ja palautettiin rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon. Nuortevan molemmat veljet Matti ja Pentti oli lähetetty tiedustelutehtäviin suomalaisten valtaamaan Petroskoihin, missä suomalaiset olivat saaneet heidät kiinni ja teloittaneet. Veljiensä kohtalosta huolimatta myös Kerttu Nuorteva suostui agenttikoulutukseen. Lähtö desantiksi tapahtui kevättalvella 1942. Nuorteva hyppäsi laskuvarjolla Vihtiin 30. maaliskuuta 1942. Tehtävänään hänellä oli kerätä tietoa Suomessa olevista saksalaisista joukoista ja poliittisista mielialoista Suomessa. Lisätehtävänä oli yrittää ottaa yhteyttä Väinö Tanneriin. Hänellä oli varusteenaan radiolähetin, ja kahdeksasta yhdyshenkilöstä Suomessa yksi oli Hella Wuolijoki, peitenimeltään Runoilija.

Nuortevan hyppy epäonnistui: hänet pudotettiin sata kilometriä maalialueesta länteen. Lisäksi hän takertui varjoineen kuusenlatvaan, ja irrottautuessaan valjaista loukkasi jalkansa. Hypyssä paikalle levinneistä varusteistaan hän löysi pimeässä ainoastaan radiolaukun. Nuorteva murtautui paikan lähellä olleeseen liiteriin, jossa nautti mukanaan olleet suklaat ja keksit; niiden selvästi venäjänkielisin tekstein merkityt pakkaukset jäivät lojumaan paikalle, samoin loppuun käytetty huulipuikko, joka kertoi että paikalla olisi käynyt nimenomaan nainen. Liiterin katonrajasta löytyi lisäksi sinne tungettu venäjänkielisin merkinnöin varustettu Etelä-Suomen kartta. Hänet oli havaittu jo aikaisemmin ja epäilty Neuvostoliitosta tulleeksi desantiksi. Hyppypaikka jäljitettiin, mutta kyytimies antoi etsijöille tahallaan väärät tuntomerkit. Nuorteva pääsi pakenemaan Helsinkiin.

Nuortevan peiteroolina oli työskennellä kosmetologiharjoittelijana kauneussalonki Beautyssa Helsingin Aleksanterinkadulla. Nuorteva paljastui kun hänen pesulaan säilömänsä radiolähetin löydettiin. Tullessaan hakemaan radiota 7. syyskuuta 1942 Nuorteva vangittiin. Valpon ja Päämajan valvontatoimiston hoitamissa kuulusteluissa Nuorteva vaikeni useita kuukausia. Hän kertoi tarinansa vasta, kun Valpon Turun toimiston päällikkö Paavo Kastari toi hänen keskustelukumppanikseen tunnetun kommunistin, Arvo "Poika" Tuomisen, joka oli ryhtynyt avustamaan poliisia. Tuominen onnistui vakuuttamaan Nuortevan siitä, että stalinismi oli pettänyt ja tuhonnut kommunismin aatteen. Nuortevan maailmankuva romahti, ja henkisesti murtuneena hän teki täyden tunnustuksen. Nuorteva joutui mielisairaalaan. Hän oli kaksi kuukautta hoidossa mielenterveydellisten ongelmien vuoksi.

Nuortevan tiedot johtivat 11 henkilön pidättämiseen, joukossa Hella Wuolijoki. Nuortevaa avustanut Heikki Teerikangas sai kuolemantuomion, Wuolijoki elinkautisen kuritushuonetuomion ja muut eripituisia vankeusrangaistuksia. Nuorteva tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan ja sotaylioikeus vahvisti tuomion. Nuortevan sukulaiset, erityisesti hänen isänsä serkku professori Paul Nyberg saivat kuitenkin lykättyä kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Vuonna 1944 Nuorteva oli toisen kerran hoidossa mielenterveysongelmien vuoksi. Nuorteva teki vankeusaikanaan itselleen nuken, johon käytti hiuksiksi omia hiuksiaan. Nukke on tätä nykyä nähtävillä Joroisten Maanpuolustusmuseossa. Nuortevalle tarjottiin syksyllä 1944 mahdollisuutta siirtyä Suomesta jonnekin länteen, mutta isänmaallisena neuvostopatrioottina hän kuitenkin kieltäytyi. Hän päätti olla lähtemättä, ja lokakuussa 1944 hänet palautettiin Neuvostoliittoon. Sodan jälkeen hän opiskeli rakennusinsinööriksi.

Vähältä piti, ettei meillä olisi ollut SDP:n pitkäaikaista puheenjohtajaa ja ulkoministeriä. Hella Wuolijoki sai kuolemantuomion vakoilusta ja jatketusta maanpetoksesta, mutta Väinö Tanner onnistui muuttamaan tuon moraalittoman opportunistin saaman tuomion vankeudeksi. Wuolijoki oli liian iso tekijä ammuttavaksi.

Suomeen pudotetuilla desanteilla oli pääsääntöisesti siis hyvin kolkko kohtalo. Verrattuna saksalaisdesanttien kohtaloihin Britanniassa ja Yhdysvalloissa, suomalaiset olivat hyvin kovasydämisiä. Britannia hirtti 15 saksalaisdesanttia ja lisäksi yksi, kersantti Josef Jakobs, teloitettiin Towerin linnassa ampumalla. USA:ssa puolestaan vain kuusi (6) saksalaisagenttia joutui sähkötuoliin ja kourallinen teloitettiin sotilasrikollisina ampumalla.

Pääsikö kuinka moni desantti pakoon Suomesta kotiin isoon synnyinmaahan? Sitä emme koskaan tiedä. Emmekä myöskään tiedä, kuinka moni desantti pääsi luikahtamaan Ruotsiin. Desantit ovat olleet hyvin hiljaa ja toisin kuin partisaanien tekosia, heidän aikaansaannoksiaan ei ole kummemmin hehkutettu. Desantit olivat uhrattavia vakoojia (Sun Tzun termi), ja he myös tiesivät sen. Ehkä parhaimmin ovat pärjänneet ne desantit, joiden tehtävänä on ollut mielialojen peilaaminen Suomessa ja yhteistyö suomalaisten quislingien kanssa. Sensijaan sabotöörit ovat lähes poikkeuksetta epäonnistuneet. Ehkä uhkarohkein yritys oli salamurhata Mannerheim - joka epäonnistui sekin, koska suomalainen vastavakoilu pystyi värväämään kaksoisagenteiksi murhatyöhön lähetetyt desantit.

Oliko desanttien lähettäminen Suomeen vaivansa arvoista? Vastaus on, että ei ollut. Desanttien tappiot olivat suhteettoman suuret heidän aikaansaannoksiinsa nähden. Suomen vastavakoilu ja radiotiedustelu oli maailman huippuluokkaa, ja desanttien radiolähetykset saatiin lähes poikkeuksetta napattua ja purettua - ja desantit itse pidätettyä. Radiolaitteet, joita desantit eivät ehtineet tuhota, otettiin sotasaaliiksi. Arvellaan, että Suomeen saatiin sodan aikana noin 60 Sever-agenttiradiota. Niistä lienee nykypolville säilynyt noin tusina. Suurin osa Severeistä on yksityisten henkilöiden omistuksessa, mutta pari hyvin säilynyttä ja täydellisesti varustettua laitteistoa löytyy myös Riihimäen viestimuseosta. Desantit eivät onnistuneet aikaansaamaan yhtäkään menestyksellistä sabotaašia tai tihutyötä. Siihen nähden heidän kohtalonsa oli tavattoman kolkko.

Nykypäivänä desantteihin tuskin suhtauduttaisiin yhtä huumorintajuttomasti. Sodan loppua kohti ymmärrettiin, että desantit olivat pikemminkin tiedustelijoita ja kommandomiehiä kuin terroristeja ja murhaajia, ja että kaikkien maiden sotilasorganisaatiot kouluttavat tällaisia tiedustelijoita. Samoin se tapa, että pidetään siviilivaatteiden alla sotilaspukua, on yleistynyt, ja myös omalta osaltaan auttanut hälventämään desanttikammoa.

Ja ehkäpä James Bond on sittenkin kaikkien desanttien perikuva.

Hauskaa Vappua

2013-04-30T17:20:00.000+01:00

Ruukinmatruuna haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hauskaa Vappua ja siirtyy perheineen siman, tippaleivän, serpentiinien ja Pommacin pariin.

Tänään en voi luokses tulla

2013-04-29T21:13:00.000+01:00

Partisaanisota on sodankäynnin viheliäisin muoto. Sana "partisaani" herättää inhon ja vastenmielisyyden väristyksiä ja tuo mieleen väkivaltaisen ja murhanhimoisen resupekan, jolle sota on keino purkaa poliittisia intohimoja sekä maksaa rauhanaikaisia kalavelkoja väkivaltaisesti. Toisen maailmansodan jälkeen sana "partisaani" vakiintui tarkoittamaan yleisimmin irregulaareja kommunistisia insurgentteja.

Sotateknisesti partisaanit rinnastetaan joko miliiseihin - tai sotarosvoihin. Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, Geneven sopimuksia on vaikea soveltaa partisaaneihin. Varsinkin toisessa maailmansodassa kiinnisaadut partisaanit oli tapana teloittaa suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä. Toisen maailmasodan jälkeen vuoden 1949 Geneven sopimuksen solmimisen yhteydessä päätettiin partisaanit rinnastaa miliiseihin ja vapaaehtoisiin sotilaisiin, toki sillä provisolla, että heillä on jokin taistelijan tunnus. Tällä perusteella partisaaneja voidaan ottaa sotavangeiksi, ja heillä on oikeus kyseisen statuksen mukaiseen suojeluun, mikäli heillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö, heillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki, he kantavat aseitaan avoimesti ja mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin. Mikäli nämä ehdot eivät täyty, ovat partisaanit laittomia taistelijoita vailla Geneven sopimusten tuomia oikeuksia, ja heitä voidaan kohdella tavallisina rikollisina.

Niin paljon kuin partisaaneja halutaankin romantisoida ja heidän tarinaansa kertoa "sankarillisina vastarintataistelijoina", totuudella on pääsääntöisesti myös toinenkin puoli. Ja se on yleensä ruma.

Yksi Suomen sotahistorian visusti vaijettuja kappaleita ovat Neuvostoliiton partisaanien iskut Suomen rintamilla. Ne nimittäin ovat operaatioita, jotka nykypäivänä yksiselitteisesti tulkittaisiin sotarikoksiksi. Partisaanisota Kainuussa ja Lapissa oli hyvin likaista ja armotonta, ja se kohdistui nimenomaan suomalaisiin siviileihin.

Toisin kuin Saksan miehittämillä alueilla joissa neuvostopartisaanit iskivät saksalaisiin sotilaskohteisiin, Neuvostoliiton partisaanit pyrkivät Suomen rintamilla välttämään suomalaisia sotilaita hinnalla millä hyvänsä, ja sensijaan iskivät puolustuskyvyttömiin siviilikohteiseen - mielellään yksinäisiin kyliin, joissa oli vain naisia, vanhuksia ja lapsia. Kyseessä oli aivan puhdas terrori: näin yritettiin iskeä suomalaisten moraaliin. Neuvostopartisaanit tekivät jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 yhteensä 45 iskua kyliin sekä yksittäisiä siviilihenkilöitä vastaan maanteillä tai heinäniityillä Kuhmon, Kuusamon, Lieksan, Liperin, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Suomussalmen kuntien alueella. Lisäksi tehtiin hyökkäyksiä ajoneuvoja ja ajoneuvosaattueita vastaan sekä vietiin suomalaisia vankeina rajan taakse. Partisaani-iskuissa menehtyi kaikenkaikkiaan 181 siviiliä. Suomen vastaista partisaanitoimintaa johti Juri Andropov.

Hyökkäykset kohdistuivat pääasiassa pieniin, erillisiin kyliin tai taloryhmiin. Kylissä saattoi vuoden 1942 alusta lähtien siviilien suojana olla muutamasta miehestä koostuva vartioryhmä. Asukkaita kuoli tyypillisesti tulituksessa, osa saatettiin ottaa vangiksi ja teloittaa myöhemmin. Kaikkien kylistä kadonneiden asukkaiden kohtaloa ei tiedetä.

Tavallisia olivat myös hyökkäykset saattueita ja yksittäisiä ajoneuvoja vastaan. Tunnettu tällainen hyökkäys tehtiin Laanilassa, Inarissa 4. heinäkuuta 1943. Hyökkäyksessä sai surmansa muun muassa Oulun piispa Yrjö Wallinmaa. Toinen tunnettu hyökkäys tapahtui Kuusamon Murtovaarassa 5. heinäkuuta 1942 ja siinä saivat surmansa Suomen Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes sekä sotilaskotisisaret Greta Palojärvi ja Fanni Aflecht. Heidän mukanaan kaatuivat myös molemmat armeijan autonkuljettajat, korpraalit V.I. Moilanen ja T.I. Rossinen

Sattuneesta syystä partisaani-iskuista oltiin aivan hiljaa Kekkoslovakiassa. Helge Seppälän kirja "Neuvostopartisaanit toisessa maailmansodassa" vuonna 1971 sivusi aihetta. Vasta vuonna 1997 ilmestyneet kirjat, Ville Tikkasen ”Partisaanien uhrit” ja Veikko Erkkilän ”Vaiettu sota”, toivat partisaanien terrori-iskut tapetille. Voimakkaasti virinnyt keskustelu sai valtionsyyttäjän määräämään poliisikuulustelut tapahtuneista partisaanihyökkäyksistä. Eduskunta hyväksyi vuoden 2003 syksyllä voimaan tulleen partisaanien uhrien kertakorvauslain ja vuonna 2004 vuoden 2005 alusta voimaan tulleen partisaanien uhrien kuntoutuslain.

Keitä neuvostopartisaanit olivat? Miksi iskut tehtiin? Mitä sotilaallista arvoa iskuilla oli? Mitä niillä oikein saavutettiin?

Aivan ensimmäisenä on todettavaa, että partisaanisota Suomen rintamalla epäonnistui lähes täysin. Neuvostopartisaanit eivät saaneet aikaan minkäänlaista vastarintaliikettä. Tähän on kolme syytä. Ensimmäinen syy oli onnistunut keskitysleiripolitiikka - venäjänkielinen väestö miehitetyillä alueilla koottiin keskitysleireihin; jos partisaani on siviiliväestön keskuudessa kuin kala vedessä, niin suomalaiset tyhjensivät veden ja kalat jäivät kuivalle maalle. Toinen syy oli että suomalaiset olivat miehittäjinä, jos eivät suosittuja, niin ainakin siedettyjä, ja siviiliväestö mieluummin tuki suomalaisia kuin kommunisteja. Kolmas syy on, että suomalaiset sotilaat olivat partisaaneille aivan liian kova pala. Suomalainen korpisoturi oli metsässä kuin kotonaan, ja jokaista partisaani-iskua seurasi suomalaisten hellittämätön ja leppymätön takaa-ajo, joka lähes aina johti partisaaniosaston täydelliseen tuhoon. Partisaanien oli turha odottaa minkäänlaista armoa suomalaisten käsissä. Heillä ei ollut sotilasosastojen tuntomerkkejä eikä tunnuksia, ja koska heidän iskunsa kohdistuivat suomalaisiin siviileihin, heidät yleensä teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä siihen paikkaan ja haudattiin merkitsemättömään hautaan jonnekin korpeen.

Keitä partisaanit olivat? Pääsääntöisesti partisaaniosastot muodostettiin kovan linjan kommunisteista, joille ideologia ja sen elähdyttävyys oli kaikki kaikessa. Partisaanit eivät olleet sotilaita, vaan vapaaehtoisia siviilejä, miehiä ja naisia, joiden koulutuksesta vastasi Neuvostoliiton kommunistinen puolue, ei sotilasjohto. Suurin osa oli kommunistien puolueen tai nuorisojärjestöjen jäseniä. Partisaaniliike toimi omana organisaationaan puolueen alaisuudessa. Mukana oli suomea taitavia karjalaisia, vepsäläisiä ja suomalaisia: 1920-1930 -luvun loikkareita ja heidän jälkeläisiään. Noin 10%-20% partisaaneista oli vankiloista rintamalle määrättyjä rikollisia - siis juuri sellaisia, joilla ei ollut mitään estoja surmata aseettomia siviilejä, ja joiden menettämisestä ei koituisi mitään haittaa, mutta joista ei oikein ollut sotimaan oikeita sotilaita vastaan. Verenhimo siis oli ainakin kunnossa. Sensijaan sotilaskoulutus oli usein niin ja näin; ja koska partisaaneja ei oltu koottu paikallisista miehistä, toisin kuin saksalaisten miehittämillä alueilla, heidän maastokelpoisuutensa sekä suunnistus- ja hengissäselviämistaitonsa oli heikko. Korpiolosuhteisiin tottuneille suomalaisille jääkäreille, sisseille ja kaukopartiomiehille neuvostopartisaanit olivat suupala.

Partisaaneja oli Suomen rintamalla noin 5000 miestä, ja he toimivat yleensä noin komppanian (50-150 miestä) vahvuisina osastoina. Ainoa suuri partisaanien sotilasoperaatio, 1. Partisaaniprikaatin operaatio Seesjärvellä elokuussa 1942, päättyi prikaatin täydelliseen tuhoon.

Mutta toimiessaan partisaanit herättivät sekä inhoa että kauhua. Partisaanit pyrkivät hyökkäämään erillään oleviin taloihin ja kyliin, ja ensin raiskaamaan ja sen jälkeen surmaamaan kaikki asukkaat niin, ettei todistajia heidän teoilleen jäisi. Partisaanit tekivät vuosina 1941-44 yhteensä 45 hyökkäystä kaikenkaikkiaan 23 siviilikylään tai -taloon Liperin ja Sodankylän välillä ja tappoivat tai ottivat vangeiksi kaikki tapaamansa vanhukset, naiset ja lapset. Hyökkäyksissä kuoli yhteensä 181 siviiliä. Lisäksi partisaanit tappoivat tai vangitsivat yksittäisiä siviilihenkilöitä maanteillä, poluilla ja metsissä. Yksikään partisaaniosasto ei milloinkaan hyökännyt sellaiseen kylään, jossa oli osastoon nähden tasavertainen - tai edes vastustuskykyinen - sotilasyksikkö. Esimiehilleen partisaanit raportoivat hyökkäyksistä suomalaisia varuskuntia, huoltokeskuksia tai varikkoja vastaan.

Partisaanien toiminta siis oli yksiselitteisesti sellaista, mitä nykypäivänä pidettäisiin sotarikoksena. Miksi tällaiseen järjettömään julmuuteen ja mitään palvelemattomaan resurssien haaskaukseen ryhdyttiin? Olisi luonnollista olettaa, että vankiloista värvätyille rikollisille haluttiin antaa vapaat kädet sodassa pätemiseen tai että neuvostojoukot halusivat huvitella terrorilla, mutta asialla oli synkempi puoli. Terrorin tarkoituksena oli painostaa Suomea irti sodasta ja murtaa siviiliväestön vastarinta kauhua herättämällä ja saada rintamalla olevien miesten taistelumoraali heikentymään, kun he huolestuivat omaistensa turvallisuudesta kotiseudulla. Yhtenä tarkoituksena oli myös vähäisten suomalaisten joukkojen sitominen rintamantakaiseen partiotorjuntaan. Toisinaan pienet siviilikylät oli valittu tuhoiskujen kohteiksi siksi, että partisaanien muonavarat loppuivat ja partisaanien piti hankkia syötävää pitkillä partiomatkoillaan. Ilmitulon pelossa kaikki asukkaat tapettiin. Tärkein syy oli kuitenkin se, että partisaanien oli saatava tuloksia aikaan kenttäoikeuden pelossa. Siksi iskuja tehtiin mahdollisimman puolustuskyvyttömiin kohteisiin, ja ne raportoitiin esimiehille suurina sotilasmenestyksinä.

Partisaanien omat tappiot olivat hirvittävät. On arvioitu, että noin 2/3 kaikista partisaaniosastoista tapettiin viimeiseen mieheen. Suomalaiset jääkärit, sissit ja kaukopartiomiehet - jotka olivat oikeita sotilaita - eivät antaneet mitään armoa partisaaneille. Vaikka usein partisaanit pääsivät livahtamaan takaa-ajajilta, vielä useammin pako päättyi pimeään korpeen ja merkitsemättömään hautaan. Mutta partisaanit olivat julmia myös omilleen. Haavoittuneet tapettiin samantien, etteivät he hidastaisi pakoa eivätkä he voisi kertoa suomalaisille mitään.

Ehkä tunnetuin partisaanihyökkäys on ollut Seitajärven tapaus heinäkuussa 1944. Savukosken kunnan Seitajärven kylässä oli kesällä 1944 viisi taloa, joiden asukkaat olivat sukua keskenään. Jalmari, Abiel ja Matti Arajärven talot olivat kylän keskustassa. Kaksi muuta taloa olivat ulompana, Ollilan talo Seitajärven takaisella rannalla ja Ylilokan talo puolen kilometrin päässä Arajärveen laskevan Siyliöjoen rannassa. Kylän tytöt olivat kuulleet 4.7.1944 venäjänkielistä puhetta kylän laidalla hiekkaharjulla leikkiessään. Tyttöjen kertomusta ei otettu todesta ja partisaanit saivat rauhassa valmistella yllätyshyökkäystään. Uskottiin, että pieni kylä joka oli silloin tiettömässä erämaassa, lähes sadan kilometrin päässä valtakunnanrajasta oli turvassa. Partisaanivaaralta Seitajärveä suojannut yhdeksänhenkinen sotilasryhmä ei uskonut todelliseen vaaraan.

Varhain aamuyöllä 7.7.1944 noin 50 miehen venäläinen partisaaniosasto piiritti kylän, hyökkäsi taloihin ja ampui useita ihmisiä, sytytti talot palamaan ja komensi loput naiset, lapset ja 55-vuotiaan Jalmari Arajärven kulkemaan jonossa kauas korpimetsään. Siellä partisaanit surmasivat ampumalla tai pistimin 11 naista ja lasta vietyään joukosta Jalmari Arajärven ja 17-vuotiaan Eliisi Ollilan muualle. Nämäkin katosivat jäljettömiin. Kahdeksanvuotias Mirja Arajärvi säilyi kuin ihmeen kaupalla hengissä kahdesti pistimellä lävistettynä ja saattoi kertoa, mitä oli tapahtunut. Vartiosotilaista yksi oli kuollut, neljä haavoittunut ja kaksi kadonnut. Partisaaneista kaatui itse hyökkäyksessä vain yksi. Osa kylän asukkaista pääsi pakoon naapurikylään ja sai tehdyksi hälytyksen. Suomalainen jääkäriosasto lähti takaa-ajoon ja sai ammutuksi 34 partisaania kolmessa väijytyksessä.

Hyökkäykseen osaa ottanut Stanislav Dashinski on kertonut hyökkäykseen osaa ottaneista venäläisistä partisaaniosastoista. Partisaaniosastot Poljarnik ja Bolsevik muodostivat yhteisen hyökkäysyksikön, johon kuului 48 miestä ja naista. Partisaanien tietojen mukaan Seitajärvellä oli vahva varuskunta. Dashinski oli löytänyt Poljarnikin toisen joukkueen johtajan A A. Jesejevin muistelmat. joissa kerrotaan mm näin:

" Osasto eteni varuskunnan lähelle - - Kylä näkyi hyvin kahden järven välissä. Huomasimme järvellä muutaman veneen. Seutu oli maalauksellisen kaunis, ja kenties siksi oli tullut käsitys, että kylässä olisi ollut saksalaisten upseerien lomakoti - - Joukkueen tuli kiertää pienempi järvi, tunkeutua kylään metsän puolelta ja poistaa vartiosotilaat. Aseita oli lupa käyttää vain vihollisen vastarinnan jälkeen - - kuulimme ammuntaa osastomme suunnalta ja näimme, että taloista juoksi ulos aseellisia sotilaista, ja niin syntyi ankara taistelu". (Erkkilä 1998, 104-105.)

Erkkilän mukaan partisaanien on täytynyt olla selvillä kylän todellisesta asutuksesta ja sotilaiden aseista, koska he olivat valmistelleet hyökkäystä kylän lähellä useita päiviä, asettaneet pikakiväärit asemiinsa ja katkaisseet puhelintapsit kylän keskustassa ennen hyökkäystä.

Polarnyje Zorin partisaanimuseossa oli entisiä partisaaneja kokoontunut tapaamaan toisiaan. Erkkilä haastatteli Valentin Smirnovia, joka palveli Bolsevik -osastossa 19-vuotiaana ja osallistui Seitajärven retkeen. Hän sai käskyn ampua kolmesta vangista yhden, nuoren tytön. Tyttö oli todennäköisesti Eliisi Ollila. Smirnov kertoi tämän tapauksen vainonneen häntä koko elämän ajan. Tehtävä oli rangaistus vihollistyttöön rakastuneelle pojalle. Eliisin veli ja suomalainen vartiosotilas surmattiin myös. Jalmari Arajärvi ammuttiin vangitsemispäivänä 7.7.1944 "fasistisen järjestön jäsenenä". Hän oli Savukosken kunnanvaltuuston jäsen eikä hänellä ollut muita jäsenyyksiä.

Toisen Seitajärvelle hyökänneen osaston, Poljarnikin komentajana toimi Daniel Podopljokin. Hänen kertomuksessaan Seitajärveen viitataan näin: "Muistiini on jäänyt vuonna 1944 vihollisen varuskunnan tuhoaminen. Taistelu kesti kaksi tuntia. me tuhosimme täydellisesti varuskunnan, henkiin jääneet fritzit otimme vangeiksi". (Erkkilä 1998, 108.)

Erkkilä tapasi Moskovassa myös Georgi Kalashnikovin, joka oli toisen Seitajärvelle hyökänneen osaston, Bolsevikin komentaja. Hänenkin mukaansa Seitajärvi valittiin kohteeksi siksi, että siellä oli varuskunta, rykmentti. Hän kertoi yhdeksän miehen kuolleen kylässä. Todellisuudessa vain yksi partisaani sai surmansa siellä, muut ammuttiin takaa-ajon aikana kaksi vuorokautta myöhemmin. Erkkilä kertoi Kalashnikoville, että kylässä oli vain pieni suomalainen vartioryhmä partisaanien hyökkäyksen varalta ja että suurin osa kuolleista oli lapsia, ja heidät surmattiin kylän valtaamisen jälkeen kaukana metsässä. Kalashnikov kiihtyi näistä puheista, mutta ei väittänyt enää vastaan, kun mukana ollut Stanislav Dashinski vahvisti Erkkilän olevan oikeassa.

Dashinski oli aikaisemmin käynyt Suomen vierailullaan Erkkilän kanssa joillakin partisaaniretkien tapahtumapaikoilla, mm Seitajärvellä ja tavannut siellä hyökkäyksestä selvinneet Mirja Arajärven, Eemeli Arajärven ja Sirkka Ollilan. Hän oli myös nähnyt Mirjan pistinarvet ja käynyt metsässä, missä naiset ja lapset surmattiin. Georgi Kalashnikovilla tuntui olevan aidosti väärä kuva Seitajärven sotilaallisesta voimasta ja hyökkäyksestä kylään. Hän oli uskonut, että takaa-ajajat olivat samoja sotilaista, joiden kimppuun partisaanit hyökkäsivät kylässä, jonka he uskoivat olevan varuskunta. Hänelle oli tullut aidosti yllätyksenä, että kyseessä olikin siviilikylä ja että takaa-ajajat olivatkin suomalaisia jääkäreitä, jotka olivat lähteneet toisaalta takaa-ajoon ja yhdyttäneet heidät. Osaston tappiot olivat olleet liki 75% ja heitä oli ihmetyttänyt suomalaisten armottomuus ja kostonhimo.

Asiassa ei sinänsä ole epäselvyyttä. Partisaanisota on, on aina ollut ja näyttää entistä enemmän olevan yksi sodankäynnin julmimmista muodoista; mistään sodan oikeussäännöistä piittaamatonta terroria. Eikä tilannetta varmasti parantanut se, että noin viidennes partisaaneista oli siviilissä ammattirikollisia, joille aseettoman siviilin murhaaminen oli kuin kärpäsen olisi liiskannut. On samalla myös muistettava, että suomalaisten huumorintaju partisaaneja kohtaan oli harvinaisen huono. Siinä, missä desantti saatettiin ottaa vangiksi, ja häntä kohdella sotavankina, jos tällä oli edes punatähti lakissaan - olihan m/Cajander yhä tuoreessa muistissa - partisaaneille ei annettu mitään armoa. Suomalaiset tunsivat maaston, osasivat liikkua metsissä, ja pyrkivät aina pakenevan partisaaniosaston edelle, ja väijyttämään tämän. Niin kävi myös Seitajärvelle hyökänneelle osastolle: se väijytettiin ja tuhottiin - vain kymmenen partisaania selvisi hengissä. Luoja yksin tietää, kuinka monta partisaania suomalaiset jääkärit hakkasivat kiväärinperillä tai kenttälapioilla kuoliaaksi, lävistivät pistimillä tai puukoilla, viilsivät puukolla kurkun auki tai lopettivat niskalaukauksin. Kosto oli aina hirveä, ja myös suomalaisten toiminta laskettaisiin nykypäivänä sotarikokseksi. Myös tämä on yksi syy, miksi partisaani-iskuista Suomen rintamilla ei pahemmin ole puhuttu.

Ehkä jälleen kerran Giovanni Guareschin Isä Camillo -kirjat kertovat rivien välistä liiankin hyvin, mitä partisaanisota tosiasiallisesti oli. Niiden harvojen patrioottien, kuten Peppone, rinnalla oli valtava määrä opportunisteja, rikollisia ja nilkkejä, joille sota ja sitä seurannut kaaos tarjosi mahdollisuuden ryöstää, murhata ja setviä kalavelkoja. Plus sitten Dario Camonin kaltaiset takinkääntäjät. Vaikka Guareschin hahmot ovatkin fiktionaalisia, totuus on usein tarua ihmeellisempää.

Myös Suomessa.

Kaikki teidän tili ovat kuulua meille!

2013-04-28T22:47:00.000+01:00

Valtio suunnittelee nukkuvien tilien konfiskointia.

Valtiovarainministeriö ja Euroopan komissio hamuavat pankkeihin unohtuneita varoja. Niin kutsuttujen nukkuvien tilien (= tilien, jota ei ole käytetty pitempään aikaan kuin kymmeneen viimeksikuluneeseen vuoteen) rahat pitäisi EU-komission esityksen mukaan ottaa yhteiskunnan käyttöön. Esimerkiksi Britanniassa tämä on laillista, ja nukkuvien tilien rahat käytetään jo tällä hetkellä sosiaalisiin kohteisiin ja hyväntekeväisyystyöhön. Suomessa varat säilyvät pankin hallinnassa.

Nukkuvia tilejä ovat pankkitilit, joilla ei ole ollut tilitapahtumia kymmeneen vuoteen. Valtiovarainministeriö selvittää työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä, kuinka paljon nukkuvia tilejä on Suomessa ja kuinka paljon niillä on rahaa. Joidenkin arvioiden mukaan pankkeihin unohtunutta rahaa olisi yli kymmenen miljoonaa euroa.

Finanssineuvos Harry Leinonen valtiovarainministeriöstä uskoo, että ihmisiltä jää helposti pikkusummia pankkitileille, joita he eivät käytä päivittäin. Kuolinpesistä saattaa paljastua isojakin summia, kun pankkikirja löytyy aikojen päästä tai osa pankkikirjoista jää kokonaan löytymättä eivätkä summat päädy perunkirjoitukseen.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Se on Suomen Perustuslain takaama omistamisen oikeus ja omistuksen suoja. Edes EU ei voi kävellä jäsenmaittensa perustuslakien yli. Niinpä asiaa koskeva laki pitäisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Nykyisen käytännön mukaan pankki siirtää käyttämättömänä olleiden tilien varat Suomessa kymmenen vuoden jälkeen niin kutsutulle koontitilille ja lopettaa samalla koron maksamisen säästöpääomalle. Tilinomistaja tai hänen perillisensä saavat kuitenkin vaatimuksesta rahat käyttöönsä koska tahansa.

Mutta kaikenkaikkiaan tuollainen tilien konfiskointi on harvinaisen röyhkeä jo pelkästään ajatuksenakin. Tästä on enää kukonaskel täydelliseen tyranniaan - eli että ahne valtio saisi kupata kansalaistensa varat at will. Omistusoikeus on kaikesta huolimatta kaikkien perusoikeuksien kaikkein perustavanlaatuisin oikeus, ja juuri omistusoikeudesta kumpuavat kaikki muut oikeudet.

Ei näin.

Päivän mietelmä

2013-04-27T21:48:00.001+01:00

Riittävä määrä ennakkoluuloja pitää ihmisen elossa; liiallinen määrä ennakkoluuloja pitää hänet elottomana.