Tarja Tallqvist

Loman alku

2009-06-23T08:39:00.001+03:00

Viime vuonna kaaduin viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa aamulla töihin mennessäni. Se kesä meni kyynärsauvoilla kulkien.

Nyt viimeisenä työpäivänä ennen kesäloman alkamista, en meinannut päästä ylös sängystä aamulla. Selkä oli kuin tulessa. Siinä meni Juhannus vähän niin kuin henkeä haukkoen, kivut olivat todella kovat.

Kirjoitin Facebookiin, statuksekseni eräänä aamuyön tuntina kivuistani.

Sain valtavan paljon osaan ottavia ja rohkaisevia ja myötätuntoisia viestejä. En ollut
odottanut mitään tällaista. Tuntui hyvältä. Vieraat ihmiset viitsivät näin välittää.

Moni kertoi omista jatkuvista kivuistaan ja lohduttivat silti minua. Kiitos.

Kelan käsittämätön valta tuli selkeästi ilmi. Ei voi olla oikein, että kun lääkäri, ja monesti
useampi, tutkii ja antaa diagnoosin työkyvytön, niin Kelan lääkäri,potilasta näkemättä, toteaa tämän työkykyiseksi.

Ihmettelen, että lääkärit eivät nouse vastustamaan tällaista itsevaltaisuutta. Heidän ammattitaitonsahan tässä nolataan sen lisäksi, että potilas joutuu suhteettomasti kärsimään.

Tähän on saatava muutos.

Nyt kivut ovat hellittäneet jomotukseksi ja kiitollisin mielin nautin tästä ihanasta kesästä.

Suru-uutinen

2009-06-03T08:45:00.001+03:00

Lauantaina luin iltalehdestä, että Susanna Haapoja oli saanut sairaskohtauksen ja viety Kauhajoelta Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Tuntui uskomattomalta, juuri äsken hän oli vieressäni Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Niin kuin aina yli kaksi vuotta, tiistaista perjantaihin, pari tuntia päivässä.

Sitten hän oli kuollut, nuori ihminen. Elämä edessä niin lupaavana.

Mutta Susannan nuori elämä jo oli täynnä tekoja, saavutuksia ja toivottavasti myös henkilökohtaista onnea. Hän ei niistä medialle puhunut.

Susanna vei tilaa, hän ei ollut huomaamaton, hän säkenöi elämää, iloa, surua, riemua, väsymystä. Mitään hän ei tehnyt tai viestittänyt puolella teholla. Susanna oli kaunis, älykäs, sanavalmis. Poliitikko ja iso ihminen.

Keskusta menetti paljon, mutta Susanna jätti myös Keskustalle paljon. Jätti myös meille muille kollegoille. Politiikkaa voi tehdä hymy huulilla ja pilke silmässä. Vaikka kaikki paukut on käytössä.

Susanna jätti jälkeensä surijoita, ei vihamiehiä. Kaipaan häntä. Suren Susannan liian aikaista pois menoa. Rukoilen hänen vanhemmilleen, itse äitinä, että he jaksavat. Ei voi olla hirveämpää kuin haudata oma lapsensa.

Vanhustenhoidon laatu. Kysymykseni kysymystunnilla 28.5.09

2009-05-30T18:20:00.001+03:00

Suullisen kyselytunnin asia SKT 82/2009 vp

Tarja Tallqvist /kd:Arvoisa puhemies! Tässä vanhustenhoidossa ovat nämä laatusuositukset tosi huippua, mutta niillä ei ole mitään merkitystä käytännössä. Niin kauan kuin nämä tarkastukset, ne harvat kuin tehdään, tehdään sillä lailla, että johtajalle ilmoitetaan, että tulemme 3 kuukauden kuluttua varttia vaille 3 sinne tarkastamaan, silloin on kaikki hyvin. Niihin paikkoihin täytyy mennä yllättäen, aivan niin kuin mennään rakennukselle, aivan niin kuin mennään näihin ravintoloihin, silloin näkee sen totuuden. Minulle tulee joka päivä, voi sanoa, sähköpostia, avunhuutoja hoitajilta, jotka kertovat totuuden siitä , millaista on, kun on alimiehitystä, kun ei ole ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa. Meillä on näitä isoja yrityksiä, esimerkiksi Esperi Care, jotka nyt tekevät vanhustenhoitoa aivan bisneksenä. Alussa kaikki on ihan loistavasti ja sen jälkeen … (Eduskunnasta Kysymys!) - Tulee kysymys. (Puhemies: Kysymykseen, minuutti kulunut!) - Sen jälkeen kun tiedetään, että näitä tarkastuksia ei tehdä tämä koko homma laskee kuin lehmän häntä ja kyse on elävistä ihmisistä. Elikkä kysyn ministeriltä:Eikö tämmöistä nyt voisi tehdä, että edes joku menisi sinne katsomaan, mitä se arki on tänäpäivänä vanhusten hoitokodeissa?

Peruspalveluministeri Paula Risikko: Arvoisa herra puhemies! Kysyjäkin tietää toki sen, että ei voi olla niin, että valvoja kököttää koko ajan siellä laitoksessa, koska sellaisia resursseja meillä ei ole. Mutta me olemme nyt juuri tekemässä tällaisia kriteerejä, mitä esimerkiksi siellä laitoksessa pitäisi olla, ja sen jälkeen myöskin, että meillä olisi resursseja siihen, että voitaisiin suunnitella hieman toisella lailla metodeja tämän valvonnan tekemiseen. Kysyjä on siinä aivan oikeassa, että aivan eri tyylillä sitä valvontaa pitää pystyä tekemään, mitä tähän asti on pystytty, ja siitä syystä tätä valtakunnallista kehittämistä nyt juuri tehdäänkin, mutta meillä ei tule valitettavasti koskaan olemaan sellaista, että olisi niin kuin jokaista organisaatiota kohti oma valvojansa.

Kansanedustaja ei ole suojelukohde

2009-05-22T20:51:00.001+03:00

Olen tässä ehtinyt ihmetellä kun puhelin ei ole kummemmin soinnut. Yleensä päivässä tulee kymmeniä soittoja. Ihmettelin myös sitä,että olen saanut viestejä sähköpostiini oikein isoilla kirjaimilla, "miksi sinua ei saa kiinni, vaikka on jo kymmenenkin kertaa yritetty".

No nyt en ihmettele enää. Luin IltaSanomista, että nyt ovat kansanedustajien numerot salaisia.

Meillä muuttui teleoperaattori ja samalla, johtuen siitä että jotkut kansanedustajat ovat saaneet häirikkösoittoja on tehty päätös, että edustajien numerot ovat salaisia.

Minä en halua salaista numeroa. Me olemme kansan palvelijoita, emme suojelukohteita.

Pyydän omasta puolestani anteeksi ja niin pian kuin mahdollista, numeroni on taas niin kuin ennenkin.

Hallituksen aikailu vanhusten hoitajien rikostaustan tarkistamisessa käsittämätöntä

2009-05-22T15:41:00.000+03:00

On käsittämätöntä, ettei hallitus ole saanut aikaiseksi lakiuudistusta, jolla huolehdittaisiin vanhusten ja vammaisten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä. Nykyisin vain lasten kanssa työskentelevien taustat tarkistetaan. Vaikka asia on hallituksella hyvin tiedossa ja ministeri Risikkokin esityksen takana, ei hallituksen esitystä eduskuntaan ole kuulunut.

Tein jo kaksi vuotta sitten lakialoitteen asiasta. Tuolloin ei mennyt kuin muutama päivä, kun tuli ilmi järkyttävä insuliinimurhaaja tapaus. Nyt tietoon tullut todennäköinen sarjamurhaaja perushoitaja olisi voitu pysäyttää hirmuteoistaan, jos tämä laki olisi ollut voimassa.

Tämä lakiuudistus takaisi myös sen, että kun vanhusten kanssa työskentelevä tekee rikkomuksen tai rikoksen se myös ilmoitetaan poliisille ja muille asiaan kuuluville tahoille. Tietenkään mikään laki ei pysty täydellisesti suojaamaan, mutta jo tietoisuus olemassa olevasta laista ja sanktioista ja rangaistuksista varmasti estää monta tragediaa.

- Se, että hoitajapula on huutava, aiheuttaa sen, että kuka tahansa kelpaa vanhusten hoitajaksi. Tätä ei saa hyväksyä. Vanhuksen ja hänen omaisensa on voitava turvallisesti luottaa hoitajaan. On ensiarvoisen tärkeää, että ainakin on tiedossa, että hoitajalla ei ole rikollista taustaa.

Aloitteessani LA 30/2007 ehdotettiin uuden lain säätämistä vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä ja rikosrekisterilain muuttamista, jotta rikosrekisteritietojen luovuttaminen tulisi mahdolliseksi myös vanhuksiin, vammaisiin tai psyykkisesti sairaisiin kohdistuneista rikoksista langetettujen tuomioiden osalta. Tämä edistäisi niiden henkilöiden luotettavuuden selvittämistä, jotka hakevat kyseisten henkilöryhmien kanssa työskentelyä sisältäviin tehtäviin.

Jos et tuota mitään, olet tarpeeton

2009-05-20T10:24:00.001+03:00

En ihmettele yhtään, että tämän päivän nuorista niin moni voi huonosti. Jo alle kouluikäiset saattavat olla masentuneita. Erään tutkimuksen mukaan suomalaiset alle 6-vuotiaat tuntevat itsensä maailman yksinäisimmiksi. Etelä-Euroopassa tuon ikäiset eivät edes ymmärrä, mitä sana yksinäisyys tarkoittaa.

Vanhukset ovat yksinäisiä, masentuneita, aliravittuja ja heillä on itsetuhoisia ajatuksia. Joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Yltyvä lama lisää ahdistusta, mutta vanhusten ja lasten ongelmat eivät ole laman synnyttämää.

Olemme eläneet liian kauan maailmassa, jossa tuottavuus, raha on Yli-Jumala. Jos et tuota mitään, sinun tarpeistasi ei välitetä.

Pienten lasten äitejä kannustetaan lähtemään töihin ja viemään jopa muutaman kuukauden ikäinen lapsi päivähoitoon. Kyllä se siellä pärjää, saa virikkeitä. Alakoululainen tulee yksin tyhjään kotiin. On hienoa, kun hän pärjää. Ihan yksin. Murrosikäinen 16-17-vuotias pystyy jo asumaankin itsenäisesti omassa kämpässään. Vanhus haluaa asua omassa kodissaan. Yksin. Vaikka lika ja homeiset ruuat haisevat asunnossa, niin kyllä vanhus pärjää. Tämä tulee kunnalle halvemmaksi kuin laitos tai hoivakoti. On aika katsoa peiliin. Suostummeko tähän? Annammeko tämän jatkua?

2. Rollaattorimarssipäivä

2009-05-10T14:27:00.003+03:00

Eilen oli suomen toinen vuotuinen Rollaattorimarssipäivä ja satoi kaatamalla. Olin aamulla aivan varma, että sade lakkaa puolenpäivän aikaan. Mutta se vain yltyi, ja kun kokoonnuimme Viherlaakson Palvelutalo Sylviin, ei koirakaan olisi suostunut menemään ulos.

Viime vuonna samaan aikaan veimme talon lähes 60 vanhusta ulos ja kiersimme pienen lenkin. Rollaattoreilla, pyörätuoleilla ja käsikynkkää. Kuka mitenkin. Aurinko paistoi ja sekä auttajat, että vanhukset nauttivat täysin siemauksin.

Kyllä nytkin nautittiin. Vaikka ulos ei päästy. Lähihoitajat Kirsi ja Nina jumppauttivat tuolijumpalla koko jengiä. Olimme kokoontuneet Sylvikodin tilavaan olohuoneeseen.

Käri Kärkkäinen tuli varta vasten Varkaudesta soittamaan Oodin Ilolle trumpetillaan. Kun hän vielä jammasi pianolla laulaen hauskan "Hyvän olon" laulun oli kyllä ilo katossa.

Toivottavasti Karille siunautuu eurovaaleissa paljon ääniä Viherlaaksosta, sillä ainakin kaikki paikalla olijat hän hurmasi täysin.

Harmi, että yle on niin tiukka vaalikaranteenista, eikä siis kuvannut Karia, vaikka teki todella hyvän jutun uutisiin. Vanhukset kertoivat siinä, kuinka tärkeää on päästä ulkoilemaan. Toivottavasti tämä sanoma herättää päättäjät ja myös meidät kaikki muutkin.

Lenkki ulkona vanhuksen kanssa, joka ei itse enää sinne pääse, on pieni juttu sinulle ja minulle mutta, valtavan iso asia vanhukselle.

Toivottavasti Rollaattorimarssi tilaisuudet ovat sujuneet hyvin Jalasjärvellä, Jyväskylässä, Salossa…. kaikkialla ympäri maata.

Lähettäkää taas www.rollaattorimarssi.com sivulle valokuvia. Poikani Santtu hoiti meillä taas tämän puolen.

Kun tilaisuuden lopuksi lauloimme yhdessä Karin kultaisen trumpetin säestämänä "Kultainen nuoruus", oli kyynel silmässä ja suunnaton rakkauden tunne sydämessä.

Kuvia tilaisuudesta löytyy täältä.

Hätähuutoja

2009-04-22T11:09:00.000+03:00

Olen saanut yhä kiihtyvällä vauhdilla hätähuutoja hoitajilta ympäri Suomea. Kaikki koskevat vanhusten hoidon huonoa tasoa. Järkyttävää on myös se, että hoitajia on kielletty puhumasta näkemästään ja tietämästään edes aviopuolisolleen (hoitaja Esperi Caresta).

Meillä on suuri ongelma paisumassa yhä pahemmaksi. Yksityiset ja säätiöiden ylläpitämät vanhusten hoivakodit ja dementiakodit rahastavat vanhuudella. Tasolla ja laadulla ei ole väliä muulloin kuin alkuvaiheessa, jolloin uuteen laitokseen/kotiin tehdään tarkastus. Silloin kriteerit eli hoitajien määrä, ruoka ja siisteys ovat kohdallaan.

Kun neljä kuukautta on kulunut, koeajalla olevia hoitajia pannaan pihalle, ruuan taso laskee ja siivouksen tekevät yhä rankemmin kuormitetut muutamat jäljellä olevat hoitajat. (esim. Esperi Care)
Talon johto tietää, että seuraava lakisääteinen tarkastus tehdään vasta 4-5 vuoden kuluttua.

Dementoituneet vanhukset eivät muista, ovatko olleet suihkussa tänään tai kaksi viikkoa sitten. Mikäli sopimukseen on merkitty suihkut, saunomiset ja ulkoilut, ne kyllä laskutetaan tarkasti.

Olen itse kokenut sen, että kun lähtee hakemaan apua huonosti kohdelluille vanhuksille palvelu/hoivakodissa niin siitä seuraa potkut. On kammottavaa, että tämä on edelleenkin totta. Viestin tuoja tapetaan. Näinhän se oli hamassa kreikan historiassakin. Ei kuulu tähän päivään.

Nyt on suuri vaara, että kylmät businessihmiset rahastavat vanhuksia, heidän omaisiaan, kuntia ja kaupunkeja.

Miksi vanhuksille ei kerrota heidän oikeuksistaan?

2009-04-08T10:35:00.002+03:00

Kristillisdemokraattien keskiviikkona 1.4.2009 järjestämä tilaisuus kokosi Tapiolan palvelukeskukseen lähes sata ikäihmistä. Vastauksia olivat antamassa asiantuntijat mm. Espoon sosiaali- ja terveystoimesta.

Olen parin vuoden ajan kulkenut ympäri Suomea tapaamassa vanhuksia, häpeällisen usein jopa minimaaliset lakisääteiset etuisuudet eivät ole ikäihmisillä tiedossa. Kukaan ei kerro heille niistä. Espoossa ongelma on yhtä suuri. Kun ihminen vanhenee, sairastuu ja heikkenee, hänelle kuuluisi tarjota palveluja. Tuoda ne kotiin!
Viranomaiset kyllä kehittävät nykyaikaisia viestintämuotoja ja uskovat, että ne toimivat. Vanhus ei kuitenkaan yleensä osaa käyttää esimerkiksi nettiä. Postista tuleva mainos- ja paperitulva hukuttaa alleen tärkeän tiedon sosiaalivirastosta.

Espoossa on senioripuhelin, jossa vastaa koulutettu sosiaalityöntekijä vanhusten kysymyksiin. Avustajani soitti siihen kolmen päivän ajan tasaisin välein, eikä saanut ketään kiinni. Automaattinen vastaaja kehotti näppäilemään seuraavan yhteyshenkilön numeron kertomatta kuka on tämä seuraava yhteyshenkilö ja mikä on hänen numeronsa. Kuinka vanhus heikolla näöllä ja vapisevilla sormilla pystyy näppäilemään uusia numeroita ja kuuntelemaan samalla vastaajan kummallisia ohjeita.

Viesti ei kulje sosiaalitoimiston, Kelan ja asiakkaan välillä. Palveluseteli, kuljetuspalvelut, ruokapalvelut, siivouspalvelut, kauppa-apu, apuvälinepalvelut, jne. Kysymyksiä oli paljon enemmän kuin vastauksia. Koska Kelan asiantuntija puuttui vastaajien joukosta, syntyi toive, että seuraavaksi järjestetään tilaisuus, jossa käsitellään Kelaan kuuluvia asioita.

Tuntuu suhteettomalta, että vanhuus on näin vaikeaa. Varsinkin, jos on sairas ja useinhan näin on. Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa sosiaaliviidakko on sekava ja tiheä. Tuntuu, että sitä ei hallitse koulutetut virkailijatkaan.

Olen kuullut useista eri lähteistä, että jos ei osaa sosiaalitoimistossa pyytää itselle kuuluvaa etuisuutta, ei sitä saa. Siitä ei vapaaehtoisesti kerrota. Vanhukselle ja vammaiselle täytyy tarjota hänelle kuuluva etuisuus ja apu. Se ei saa olla säästöä.

Kotiateriapalvelun ruoka-annokset ovat pienentyneet. Vanhukset kuitenkin maksavat saman hinnan puolet pienemmästä ateriasta. Lähes 6 € on iso raha ikäihmiselle. Sillä rahalla hän saisi lähikuppilasta kunnon ruoka-annoksen, mutta nyt, kuten eräs rouva sanoi "pieniruokainenkin jää nälkäiseksi". Yksi illan sosiaalitoimen vastaajista selitti tämän niin, että aiemmin vanhukset saattoivat jakaa ateriansa kahteen osaan eli söivät ateriasta kahtena päivänä. Nyt ruoka suunnitellaan niin, että viikon hivenaineet, kalorit ja vitamiinit saadaan tästä seitsemän päivän kokonaisuudesta. Eli vanhuksen on tilattava joka päivä pikkuruinen ateriansa tullakseen ravituksi ja maksettava siitä 7 x lähes 6 €. Ei ihan mene jakeluun.

Toivon, että paikalla olleet ikäihmiset saivat haluamaansa tietoa ja että ammattinsa takia tietoa antavat ymmärsivät, että jossain mättää ja pahasti.

Ikäihmisten avoin ilta Espoossa

2009-03-27T09:46:00.000+02:00

Kysy, mitä ikinä haluat tietää oikeuksistasi ja tarjolla olevista ikäihmisten palveluista!

Keskiviikkona 1.4. klo 18-20 Tapiolan palvelukeskuksessa, Itätuulenkuja 4.
Kysymyksiinne vastaamassa asiantuntijoita mm. Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen vanhusten palveluista.

Illan vetäjänä kansanedustaja Tarja Tallqvist.
Järj. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä

Vanhusten hoito retuperällä

2009-03-23T11:18:00.001+02:00

Haastatteluni YLE:n päivän kansanedustaja-sarjassa :
http://yle.fi/puhe/paivankansanedustaja.php?id=3474

Vanhustren itsemurhat, vaiettu häpeä

2009-01-21T11:19:00.001+02:00

Olin eilen puhumassa Pornaisissa, Vammaisyhdistys Pornaisten ERITYISET RY:n puheenjohtaja Olavi Jukaraisen kutsusta.

Aihe oli kova "Vanhusten itsemurhien syyt - valehdellaanko vaikenemalla". Valitsin tämän muutamasta vaihtoehdosta, joita minulle esitettiin. Valitsin sen takia, että se tieto, että joka toinen päivä yli 65 vuotias tekee Suomessa itsemurhan, ei ole jättänyt minua rauhaan.

Minua järkyttää se, että asia on ollut jo monta vuotta tiedossa mutta siitä ei olla kovinkaan näkyvästi huolissaan, En ole nähnyt järkyttyneitä lööppejä, en asiantuntijoiden kannanottoja.

Tulee kaamea ajatus mieleen, "Näinkö halutaankin. Hyvä, että päästään tuottamattomista, rahaa vievistä vanhuksista."

Liikenteessä kuolee hiukan suurempi määrä ja pienempi määrä ihmisiä hukkuu vuosittain. Liikenneturva ym tahot tekevät kiitettävää työtä liikennekuolemien ehkäisemiseksi ja samoin meitä varoitetaan ja opastetaan hukkumiselta niin kesällä kuin heikoilla jäillä. Ammatti-ihmiset tekevät valistustyötä ja rahaa siihen on. Näin kuuluukin olla.

Mitä tehdään näiden 65 vuotta täyttäneiden, ilmeisesti lisääntyvien itsemurhien estämiseksi? En ole nähnyt enkä kuullut ennaltaehkäisystä, enkä julkisesta keskustelusta, en lehdissä, en radiossa, en televisiossa. En vaikka itsemurhien määrä on surullisen ja pelottavan suuri.

Vanhusten, ikäihmisten itsemurhat johtuvat suurelta määrin yksinäisyydestä ja sen aiheuttamasta masentuneisuudesta. Lapset saattavat asua muualla tai omaisia ei ole, aviopuoliso saattaa olla kuollut tai sairaalassa. Oma heikko kunto, kivut joita lääkäri vähättelee. Köyhyys, joka kymmenes eläkeläinen on köyhä. Tunne että ei enää ole tarpeellinen tässä tuloksia vaativassa maailmassa.

Tästä kaikesta yksin ja yhdessä seuraa masennus, joka johtaa toivottomuuteen, tuskaan. Itsetuhoisiin ajatuksiin ja tekoihin.
Näin keikkatyössäni kotihoidossa pääkaupunkiseudulla paljon suorastaan vanhusten heitteillejättöä.

Dementuneita, syvästi masentuneita vanhuksia asumassa saastaisissa asunnoissaan, jääkaapeissa eriasteisessa mätänemisvaiheessa olevaa ruokaa. Likaisissa vaatteissa. Kotihoitajan tehtävänä oli keittää puuroa ja antaa lääkkeet. Ei muuta. Aikaa oli 20 - 30 minuuttia. Sitten taas kiireellä toisen vanhuksen luo.

Kun järkyttyneenä kysyin kotihoidontoimistossa esimieheltä, miksi on näin, miksi ei siivota, miksi ei ohjata tai suorastaan viedä hoitoon, sain vastauksen "vanhuksella on itsemääräämisoikeus, hoitaja ei saa noin vain mennä jääkaapille ja siivota sitä eikä tehdä muutakaan mitä ei ole kirjattu hoitosopimukseen".

Tällaista lakia ei ole olemassakaan. Tämä on käsien pesua vastuusta ja välinpitämättömyyttä. Rikollista. Kun vanhus on tässä tilassa niin silloin hälytys kellot soivat, hän huutaa äänettömästi apua. Se on kuultava. Siihen on reagoitava.

Meillä hyvinvointivaltiossa, masentunut itsemurha-altis vanhus jätetään yksin.

Nyt halutaan, että kotona asutaan niin kauan kuin mahdollista. Mutta mitä se mahdollinen tarkoittaa? Meillä ei ole tarpeeksi hoitajia jotta voisimme taata yksin elävälle hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle vanhukselle tasokkaan turvallisen elämän.

Kiireinen, usein vaihtuva keikkahoitaja käy vanhuksen luona aamulla ja illalla noin 20 min ajan. Muut päivän tunnit ja minuutit ja sekunnit hän saattaa olla yksin. Lukkojen takana, proput seinästä irrotettuna. Hän ei pääse ulos, ei ole ketään
joka veisi.

Eikö olisi jo korkea aika alkaa rakentaa pieniä kodinomaisia hoivakoteja. Turvallisia, joissa ihmisen, vanhuksen sosiaalinen ja psyykkinen ja fyysinen tarve otetaan huomioon.

Eikö ole korkea aika tajuta, että tarvitsemme tarpeeksi hoitajia. Suomenkieltä osaavia.

Vanhuus ei saa olla kirous, taakka itselle ja muille. Vanhuus on yhtä arvokas, yhtä ainutkertainen jokaiselle ihan niin kuin on lapsuus, nuoruus ja keski-ikä.

Kävin samalla reissulla tutustumassa Pornaisten Vanhainkotiin. 16 vanhusta, osa toipumassa leikkauksesta, osa dementuneita, osa heikkokuntoisia. Kaksi hoitajaa aamulla ja illalla.

Joukkoliikenteestä

2009-01-15T09:33:00.000+02:00

Päivi Lipponen kirjoittaa, että hän haluaa Helsinkiin ilmaisen joukkoliikenteen. Hän perustelee sen ilmastonmuutoksella. Ilmastonmuutos on tärkeä ja vakava argumentti, mutta en usko, että nyt autolla kulkevat ovat halukkaita käyttämään yleisiä liikennevälineitä vaikka ne olisivatkin ilmaisia.

Se mitä haluan, on, että eläkeläiset saisivat matkustaa ilmaiseksi joukkoliikennevälineissä, sekä pääkaupunkiseudulla että koko maassa. Ikääntyvälle on tärkeää päästä liikkumaan ja tapaamaan muita ihmisiä.Se on tärkeää sekä psyykkisesti että fyysisesti.

Meillä on paljon yksinäisiä, masentuneita vanhuksia koteihinsa käpristyneinä. Tässä olisi yksi keino heidän kuntukseensa. On varmasti suorastaan rahallinen säästö kannustaa heitä aktiiviseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, tarjoamalla ilmaista kulkuvälinettä. Olen tavannut kymmeniä eläkeläisiä ympäri suomea, jotka ovat valittaneet, että pienen eläkkeen saajan budjettiin bussilippu on aivan liian kallis.

Ystävät ja omaiset asuvat kaukana ja olisi mukava päästä heitä tapaamaan. Nyt ei ole aina varaa käydä kirkolla kaupassa ja apteekissa. Monella eläkeläisellä on jäänyt lääkäri- tai terveyskeskusaika käyttämättä kalliin lipunhinnan takia.

Myös se, että ns.susirajan takana ei välttämättä edes ole joukkoliikennettä, on eläkeläisten ja vanhusten sekä myös muiden taajamilla asuvien jokapäiväinen kirous.

Kiitos Heikki Hursti

2009-01-13T19:40:00.002+02:00

Olen tottunut lapsuudestani saakka viettämään Jouluaaton perheen ja suvun kanssa.Nyt suurin osa suvusta sairastui pikkuisesta Lumi vauvasta, suvun vanhimpaan vaariin, erinäisiin tarttuviin flunssatauteihin. Tästä johtui, että jokainen perhekunta eristäytyi oman joulukuusensa ympärille pöpöineen.

Yhteinen Joulu ei siis tänä vuonna toteutunut. Päätimme poikani Santerin kanssa,että menemme auttamaan Heikki Hurstin" Osattomien jouluaaton juhlaan".

Olimme paikalla jouluaattona kello 8 aamulla,oma veitsi, esiliina ja hanskat mukana ohjeiden mukaisesti. Vanhan Messuhallin aulassa oli yli sata samoin asein varustautunutta. Suurella osalla oli myös tonttulakit ja jotain hauskaa jouluista koristetta. Siellä oli monia, jotka olivat yli kahdettakymmenettä kertaa rakentamassa tätä juhlaa,oli myös ensikertalaisia. Oli vanhahkoja naisia ja miehiä, oli nuoria naisia ja miehiä. Menimme samalla oven avauksella sisään Petrin, nuoren miehen kanssa. Hän oli tullut Jyväskylästä yksinomaan tätä Hurstin tilaisuutta varten.

Tapasin siellä myös omaishoitajan,jonka 50 vuotias insinöörimies oli kaatunut neljä vuotta sitten polkupyörällä ja satuttanut päänsä. Nyt hän on täysin autettava, syötettävä ja vaipoissa. Mies istui osan aikaa narikkatiskin takana kiltisti ja hiljaisena. Välillä vaimo talutti häntä ja jutteli hiljaa osoitellen joulukoristeita ja voileipäkasoja pöydillä.Mies ei pysty reagoimaan eikä puhumaan.

"En saa häntä mihinkään hoitoon jos haluan tehdä jotain kodin ulkopuolella"
kertoi 50 vuotias vaimo. "On aina otettava mukaan,tai sitten jätettävä meno sikseen. Haluaisin myös tehdä osa-aikaista työtä, mutta se on mahdotonta. Omaishoitajan verotus ja ns.vapaat ovat suoraan,sanonko mistä" hän sanoi minulle.

Miehet kantoivat tuoleja ja pöytiä kellarista ja me naiset teimme juhlapöytään voileipiä,joissa oli päällysteinä runsaasti makkaraa ja juustoa. Leipiä laitettiin myös lahjapusseihin, jossa oli lisäksi muuta ruokatavaraa,lapasia ja vaatteita. Nämä joulupaketit annettiin jokaiselle juhlan lopuksi. Pöydät katettiin todella kauniisti. Punaiset joululiinat,joulukukat ja ruokaa yllin kyllin. "Muistakaa, he ovat meidän juhlavieraamme" kaikui Heikki Hurstin sanoma. "Me olemme täällä palvelemassa."

Kello kaksitoista aukeni Messuhallin ulko-ovi. Me muodostimme kunniakujan ja lauloimme,"En etsi valtaa loistoa ja muita tuiki tuttuja joululauluja,juhlavieraiden kulkiessa ulko-ovelta messuhallin lehterille,missä juhlan ohjelmallinen osuus tapahtui.Heikki Hursti kätteli kaikki sisään tulevat ja katsoi yhtä lämpimästi silmiin jokaista, oli tämä sitten kyynärsauvoilla huonosti kävelevä, oli tämä aikamoisen viinahöyryn jälkeensä jättävä rantojen mies tai oli tämä äiti ja lapsi,joita oli paljon,tai vanhus,nainen tai mies, opiskelija…

Kuka tahansa meistä voisi olla tässä jonossa.Tuleva taantuma tuo taas lisää nälkää ja hätää... Heitä tuli yhteensä 1200 ja ihan jokaisen Heikki Hursti kätteli ja toivotti hyvää joulua. Siitä voisi ottaa oppia isoista päättäjistä niin presidentti, kuin moni muukin, joka kätellessään yhtä, katsoo jo toista. Heikki Hursti viestitti yksinkertaisesti;"juuri Sinä olet tärkeä".

Ensin oli ohjelmaa Messuhallin lehterillä.Heikki Hursti on,samoin kuin isänsä oli, karismaattinen puhuja. Ei liikaa saarnaa, mutta juuri sopimasti niin,että se kolahtaa... Hurstien sisarukset lauloivat kuusiäänisesti "Maa on niin kaunis"

Siinä oli Joulu valmis.Tarjoilimme tälle 1200-päiselle vierasjoukolle jouluaterian pöytiin. Lautaset notkuivat kinkkua,rosollia,perunaa ja lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä kastiketta. Joulutorttuja ja kahvia sekä hedelmäcocktaileja. Ei pihtailtu mistään. Kaikki kauniisti katettuna.

Minua lämmitti,kun muutamasta pöydästä kuului vilpitön:"hei Tarja,perkele".
En suoraan sanottua itse heitä tunnistanut, mutta olen tehnyt dokumentteja asunnottomista ja osattomista ja nämä haastateltavani kahdeksan ja kymmenenkin vuoden takaa muistivat tilanteen ja minut. Se tuntui liikuttavalta.

Rankin kokemus oli kuitenkin se, kun lähdimme viettämään omaa jouluamme. Eteisessä tervehti pitkä hoikka mies. En ensin tajunnut kuka hän on,mutta sitten kasvojen uurteiden ja surullisten silmien viesti tuli perille. Hän oli ennen lamaa filmiryhmääni vuosikausia kuulunut, tunnettu, ammattitaitoinen kuvaaja. Nyt hän oli vieraana Hurstin tarjoamalla köyhien Joulujuhla-aterialla.

Puheeni vuoden 2009 budjetin käsittelyssä 18.12.2008

2009-01-05T10:07:00.002+02:00

Arvoisa puhemies! Suomi ikääntyy nopeasti. Kansalaisten suuri enemmistö on vakavasti huolissaan julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon ongelmista, syystä, että Vanhasen hallitus ei pidä lupauksiaan näiden ongelmien korjaamiseksi. Kristillisdemokraatit esittävät vaihtoehtobudjetissaan 300 miljoonan euron suuruista terveyden- ja vanhustenhuollon pelastuspakettia, sillä vaikka nyt ollaan menossa kohti taantumaa, maksumiehinä eivät saa olla avuttomat vanhukset.

Hoitajapula on edelleen huutava. Tähän on vastattava. Kansalaisten täytyy voida luottaa perusterveydenhuollon toimivuuteen ja saatavuuteen. Nyt kunnat säästävät sulkemalla sairaaloiden pitkäaikaisosastoja. Potilaat, jotka ovat dementoituneita ja monisairaita vanhuksia, sullotaan dementiakoteihin ylipaikoille ja koteihinsa, joissa he eivät yksin pärjää, vaan seilaavat ambulanssilla jopa useita kertoja viikossa sairaalan ja kodin väliä. Heille ei todellakaan ole sijaa majatalossa.

Vanhukset ovat tänään samassa tilanteessa kuin mielenterveyspotilaat 90-luvulla, jolloin nämä kotiutettiin avohoitoon, vaikka mitään toimivaa avohoitoa ei silloin ollut eikä ole vieläkään. Samalla tavalla yhteiskunta säästää nyt pitämällä vanhuksia kotona, vaikka he olisivat siinä kunnossa, että heidät täytyy lukita sinne ja ottaa sulakkeet pois seinästä, jotteivät he pääse ulos ja eksy tai polta itseään.

Arvoisa puhemies! Kotihoidossa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on tuhansia vanhuksia suorastaan heitteillä omissa kodeissaan. Ei riitä, että huonokuntoisen vanhuksen wc-istuinta korotetaan ja kylpyhuoneeseen laitetaan kahvoja. Ei riitä, että alati vaihtuva kotihoitaja käy kiireellä aamulla nostamassa vanhuksen ylös sängystä, pesee hänet ja vaihtaa vaipan. Ei riitä, että sama toistuu illalla. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Yksinäinen vanhus masentuu, saattaa alkoholisoitua ja on erittäin itsemurha-altis. Suomessa joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan.

Sain Itä-Suomesta kirjeen, jossa 81-vuotias, yksinään mökissään asuva, rollaattorilla nipin napin kulkeva puolisokea rouva kirjoittaa: "Alavireyden, vaivojen ja heitteillejätön tunnelmissa olen katsellut itsemurhan rajoilla elämääni. Se alennustila, että ei ole auttamisen arvoinen, on liikaa ihmiselle". Kristillisdemokraatit esittävät 120 miljoonaa euroa hoitajien palkkaamiseksi vanhustenhoitoon.

Omaishoitajille maksetaan keskimäärin 400 euroa kuukaudessa heidän hoitaessaan omaistaan kotona. Heidän työtaakkansa on ylivoimainen. Syrjäseudulla, jossa lähikaupat ovat kuolleet, on omaishoitajalla usein tilanne, ettei edes ruokakauppaan pääse. Taksimatkat, joita hoidettava saa kuukaudessa enimmillään 18 yhdensuuntaista matkaa, on tarkoitettu vain hoidettavalle. Jos tämä ei jaksa lähteä mukaan, ei omaishoitaja saa yksin käyttää tätä matkaa. Bussit eivät kulje, omaa autoa ei ehkä ole tai saattaa olla niin, että omaishoitaja on niin iäkäs, että häneltä on jo otettu ajokortti pois. Usein omaishoitaja itse nääntyy ja sairastuu, joskus jopa kuolee ennen hoidettavaansa. Näin kirjoittaa espoolaisessa sairaalassa työskentelevä hoitaja: "Meille tuli uusi potilas, joka on niin dementoitunut, että ei selviä enää mistään. Hänen omaishoitajana toimiva 80-vuotias mies pahoinpitelee välillä vaimoaan, kun on niin väsynyt tämän hoitamiseen. Mieskin tarvitsisi jo hoitoa, kun tilanne kotona menee tuollaiseksi".

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat säästävät lähes 12 000 pitkäaikaissairaalapaikkaa vuodessa. Yksi laitospaikka maksaa vähintään 2 500 euroa kuukaudessa. Omaishoitajat siis säästävät yhteiskunnalle noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kristillisdemokraatit vaativat, että omaishoitajan asemaa tulee korjata tekemällä oikeus omaishoidon tukeen lakiin perustuvaksi ja Kelan kautta maksettavaksi etuudeksi ja antamalla heille oikeus maksuttomaan viikoittaiseen vapaapäivään sekä riittäviin tukipalveluihin.

Omaishoitajia on arviolta 300 000 Suomessa, ja vain noin 30 000 saa kunnallista omaishoidon tukea. Tämä on korjattava ensi tilassa. Kuntia on riittävästi tuettava lisäämällä valtion tukea ja saattamalla omaishoitajat saman arvoisiksi kaikissa kunnissa. Taantuma ei saa viedä pohjaa terveyden- ja vanhustenhoidolta. Tässä on kyse arvo- ja tahtoasioista.

Ihmisen avuton hätä

2008-10-29T15:19:00.000+02:00

Kaksi perhetragediaa järkyttää. Perheen lasten tilanne surettaa.

Noin vuosi sitten 88 vuotias mies surmasi vaimonsa ja kaksoistyttärensä, jotka olivat täysin hoidettavia kehitysvammaisia. Silloin silmien olisi pitänyt avautua.

Hänen viestinsä oli se, että kun hän nyt vanhenee ja on sairas, eikä pysty pitämään huolta perheestään,he eivät selviä. Yhteiskunta ei auta.

Sosiaalipalvelut eivät takaa sairaalle vaimolle eikä kehitysvammaisille, keski-ikäisille tyttärille inhimillistä elämää ja hoivaa. Hänen mielestään kaikkien oli parempi kuolla. Hirvittävä, hänen kokemuksensa mukainen arvio suomalaisesta hyvinvointi yhteiskunnasta.

Mielenterveys Seuran entinen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti ja ministeri Paula Risikko sanovat tämän päivän IltaSanomissa "jokainen saa apua jos kykenee pyytämään" (Risikko) ja "Toivoisi, että kuka tahansa menisi hakemaan apua, jos on niin vaikeassa tilanteessa, Lahti sanoo." Ikävä kyllä, tämä ei toteudu oikeassa reaalielämässä.

Tänä päivänä,jos menet pyytämään apua; ehkä saat sitä, mutta silloin on jo yritettävä itsemurhaa ja tosissaan. Saat ehkä ajan kuukausien kuluttua. Se saattaa olla silloin jo myöhäistä.

Kuka edes tietää mistä hakea apua, jos siihen pystyy? Ihminen. joka on masentunut, kauhuissaan ja tuntee, että on kaikkensa menettänyt. Itsetunto murskana., toivonsa kadottanut, itsetuho mielessä, ei pysty, ei kehtaa, ei jaksa, ei osaa lähteä hakemaan apua. Se on täysin mahdotonta. On raakaa ja valheellista viestittää että jos haet apua saat, jos et niin oma vika. Täällä sitä on, mutta hae se itse.

Hädässä olevalle täytyy tuoda apua, tarjota sitä. Tulla hänen luokseen. Siksi on tärkeää, että pystymme kehittämään etsivää avunantoa.

Kun ihminen joutuu työttömäksi, raha-huolet kasvavat, sairastuu, joku perheestä sairastuu, kuolee tms.Silloin on hälytyskellojen soitava. Kuulijana on oltava sosiaalityöntekijät, työnantaja, työterveys, koulu, läheiset…

Me olemme kaikki vastuussa, mutta on myös annettava tieto, kuinka voi auttaa. Suomalainen on kohtelias, haudan partaalla hoippuvalta ei kehdata kysyä, voinko auttaa.

Toivon rakentavaa keskustelua ja ideoita." Olenko minä veljeni vartija" voisi jokainen meistä kysyä itseltään. Mutta yhteiskunnan on pystyttävä järjestämään sekä akuutti apua silloin kun ihminen on heikoimmillaan, että ylläpitävää apua ja hoitoa.

Me tarvitsemme koulutettuja sosiaalityöntekijöitä Lisää hoitajia. Mielenterveyspotilaille, vanhuksille ja vammaisille turvalliset ja asianmukaiset hoivapaikat. Taloudellista tukea ja neuvoa sitä tarvitsevalle.

Kirkkokin voisi ryhdistäytyä ja jalkautua tavallisen ihmisen hätään.

Kiitos äänestäjille.

2008-10-28T15:26:00.002+02:00

Yli tuhat ääntä oli todella iloinen ja hieno saavutus. Kiitos siitä kaikille teille, jotka äänestitte minua ja kiitos Espoon kd:een puoluetovereilleni.

Iloani sumentaa pahasti se, että poikani, Santeri Kyröhonka. joka oli Helsingissä KD listoilla ei nyt tullut valituksi. Hän on tehnyt valtavasti hyvää työtä KD kannatuksen ja näkyvyyden hyväksi, toivottavasti hänellä riittää jaksamista ja intoa tästäkin eteenpäin.

Toivon pääseväni sosiaali-. ja terveyslautakuntaan. Espoossa on paljon tehtävää sillä saralla. Vanhukset ovat nyt niin täällä kotikaupungissani kuin ympäri Suomea samassa tilanteessa kuin mielenterveyspotilaat olivat kymmenisen vuotta sitten. kaikki haluttiin kotiuttaa ja lopputulos oli ja on se, että he jäivät heitteille, kuten aivan varmasti tulee tapahtumaan nyt myös vanhuksille.

Tänä päivänä päättäjille on kaiken a ja o kotona asuminen. Mutta turvallinen kotona asuminen vaatii lisää resulsseja, mikä tarkoittaa ehdottomasti lisää kotihoitajia. Siihen ei ole varaa. Ei riitä, että vanhuksen kotiin asennetaan pari hantaakia ja korotettu vessanpönttö. Vanhus tarvitsee ihmisen, joka pitää huolta puhtaudesta, ruuasta, lääkkeistä ja sosiaalisesta läsnäolosta, turvallisuudesta. Yksinäisyys on valtava ongelma kotona asuvilla vanhuksilla, se aiheuttaa masennusta, pelkoa ja lisää alkoholin kulutusta ja itsemurhia.

Meillä on vanhuksia, jotka pärjäävät kotona, näin siis halutaan uskoa. He ovat siellä ulko-ovi lukittuna jotteivät karkaa ja eksy. Proput irti seinästä pois otettuna, etteivät sytytä liettä tuleen.

Yksinäisinä, kotihoitajan hätäisen aamu- ja ilta käynnin varassa. Tämäkö on sitä vanhuksen kotona olemisen laatu aikaa?

Espoossa vanhustyön päättäjät kulkevat Tanskan malli silmissä kiiluen. Ei laitoksia, kaikki vanhukset kotona tai kodinomaisissa hoivakodeissa. Mutta on unohdettu, että Tanskassa on ainakin kolme kertaa enemmän hoitajia ja hoitajilla ainakin kaksi kertaa parempi palkka kuin meillä täällä.

Me tarvitsemme pieniä, kodikkaita, turvallisia vanhusten dementiakoteja, hoivakoteja ja seniorkoteja. Niiden ei tarvitse olla komeita, kalliita, uusia ja hienoja. Niiden täytyy olla kodinomaisia ja niissä on oltava koulutettu, kieltä hallitseva hoitohenkilökunta, ja jonne on hyvä mennä kun ei enää pärjää, viihdy, uskalla, ei halua elää yksin omassa kodissa.

Kaikki eivät vanhene niin kuin nyt halutaan määrätä. Eli kaikki asuvat kodeissaan loppuun saakka tai ainakin siihen saakka kunnes menevät sairaalan hoitotestamentti mukana, jossa sanotaan, että ei tarvitse lääkitystä, ei nesteitä, ei ruokaa, eikä tietenkään elvytystä. Eli tulevat sinne kuolemaan ja nopeasti.(Espoon malli)

Mutta jotkut, itse asiassa monet vanhukset ovat pitkäaikaishoidon tarpeessa. Heillä täytyy sada olla siihen oikeus.

Mutta nyt Jorvissa suljetaan pitkäaikaisosasto ja se halutaan muuttaa akuutti osastoksi, 31 kuolevaa, joista jo 2 on kuollut siirretään "jonnekin". Minne, sitä ei kukaan osaa sanoa, pääasia on, että osasto tyhjenee.

Viis näistä, ihan oikeista ihmistä, jotka siis vielä elävät ja ovat äitejä, isiä, aviopuolisoja. Omaiset ovat huolissaan, kauhuissaan. Hoitajat keräävät adressia, jotta saavat hoitaa nämä vanhukset loppuun saakka. Vaikka he ovat jo toinen jalka taivaassa, he ovat tuntevia ihmisiä, jotka ovat tottuneet omiin hoitajiinsa. Kun ei muu enää toimi, niin kosketus, ääni, ovat tärkeitä viimeisellä matkalla. Nyt heidät aiotaan sijoittaa ties minne. Kukaan heistä ei ole kotikunnossa,ja kuka omainen pystyy hoitamaan kuolevaa kotonaan.

Hoitopaikkoja ei ole Espoossa, kaikki paikat ovat täynnä. Jos näistä kuolevista vanhuksista jonnekin kuitenkin joku tungetaan niin se vaatisi lisää hoitohenkilökuntaa ja siihenhän ei ole varaa.

Missä on inhimillisyys, missä on elämän kunnioitus?

Helsinkiläisille äänestäjille

2008-10-25T16:16:00.001+03:00

Suosittelen kaikille helsinkiläisille äänestäjille ehdokasta numero 291. Santeri "Santtu" Kyröhonka on paitsi poikani, myös ajamassa samoja asioita kuin minä.

Jos kaipaat siis ehdokasta, joka ajaa vanhusten, sekä hoitajien asiaa, on Santeri sinun ehdokkaasi.

Santeri ajaa myös vahvasti Helsingin asuntotilanteen parantamista.

Muistakaa siis Helsingissä numero 291!

Ryhmäpuheenvuoroni välikysymyksessä Perusterveydenhuollon tason turvaamiseksi 14.10.2008

2008-10-16T10:51:00.001+03:00

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen toiminta on osoittanut, että hallituspuolueilla ei edelleenkään ole aikomusta lunastaa lupauksiaan terveydenhuollon ja vanhustenhoidon tason kohentamisesta. Onko hallitus sokea kansalaisten hädälle?

Julkisen terveydenhuollon kivijalka ovat terveyskeskukset, joiden toiminta on nyt kriisissä. Jos tilanne edelleen heikkenee, romuttuu koko julkinen terveydenhuolto. Kristillisdemokraatit esittävät 400 miljoonan euron suuruista terveydenhuollon pelastuspakettia sekä kansalaisen oikeudet takaavan terveydenhuollon lainsäädännön parantamista. Terveyspalvelujen parantaminen on investointi kansalaisten terveyteen, työkykyyn ja sen myötä myös talouskasvuun.

Neljä viidestä suomalaisesta on valmis panostamaan terveydenhuoltoon jopa verotusta kiristämällä. Vanhasen hallitus on kuitenkin korottanut terveydenhuollon asiakasmaksuja. Tämä pahentaa entisestään terveydenhuollon eriarvoisuutta. Kristillisdemokraatit esittävät, että potilaiden omakustannusosuutta tulee päinvastoin pienentää ja luoda terveyskuluille yhtenäinen maksukatto.

Lääkärivajeen paikkaamiseksi tulee lääkärien koulutusmääriä edelleen nostaa. Vaikean hammaslääkäripulan helpottamiseksi olisi Kuopion hammaslääkärikoulutuksen uudelleen aloittaminen perusteltua. Budjettikehyksissä leikatut niin sanotut evo-rahat tulee palauttaa aiemmalle tasolle terveydenhuollon yksiköiden tutkimustoiminnan turvaamiseksi. Terveydenhuollon ammattilaisten verotuksen epäkohdat on korjattava niin, että työhön perustuvia tuloja verotetaan ansiotuloverotuksen pohjalta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Tilanne suomalaisessa vanhustenhuollossa on kaikkea muuta kuin suositusten ja tavoitteiden mukainen. On suuri häpeä, että laitoksissa ja hoivapaikoissa vanhuksista joka kolmas on aliravittu. Vanhusten nälkiintyminen ei johdu ruokapulasta, vaan aikapulasta, sillä riittämätön määrä hoitajia ei ehdi syöttää eikä huomioida jokaisen huonokuntoisen vanhuksen ateriointia. Samoin on häpeä, että liian usein on pulaa käsistä, jotka vaihtaisivat märät vaipat kuiviin. Nyt tosin kuuluu ympäri maata järkyttävää tietoa, että vanhusten täytyy oppia olemaan pitempiä aikoja märissä vaipoissa, säästösyistä.

Reilu kaksi vuotta sitten yli 400 000 suomalaista allekirjoitti adressin, jossa vaadittiin sairaan- ja terveydenhoitoon tarpeeksi hoitajia, hoitajille parempaa palkkaa ja näin myös vanhuksille hyvää hoitoa. Tällainen määrä kansalaisia ei voi olla väärässä.

Ennen eduskuntavaaleja hallituspuolueetkin myönsivät, että vanhustenhoito ei täytä perusoikeuksien vaatimuksia. Hoitajille luvattiin ne kuuluisat 500 euroa. Vaalilupaukset unohtuivat nopeasti. Hallituksen tulee tuoda eduskuntaan vanhustenhoitoa koskeva lakiesitys ja antaa kunnille määrärahat 4 000 uuden hoitajan palkkaamiseen. Vanhuksilla ja hoitajilla ei ole aikaa odottaa.

Ilman osaavaa, riittävää hoitajamäärää ei hyvä eikä edes tyydyttävä hoidon taso toteudu. Sen sijaan, että hoitajien palkat nostettaisiin koulutusta ja työn kuormitusta vastaaviksi, ollaankin tuomassa kolmansista maista kielitaidottomia hoitajia varsinkin juuri vanhusten hoitoon. Jos ihminen ei saa hoitoa omalla äidinkielellään, rikotaan rankasti perustuslakia ja potilasturvalakia. Kuulen usein, kuinka hoitajat kertovat tositarinoita, mitä on olla kahdestaan töissä hoitamassa esimerkiksi kuuttatoista dementoitunutta vanhusta. Se tarkoittaa sitä, että suomenkielinen hoitaja tekee suurin piirtein kahden hoitajan työt. Hoitajan on kuitenkin lain mukaankin voitava luottaa siihen, että työpari on ammattitaitoinen ja kielitaitoinen. Myös potilaan ja vanhuksen on voitava luottaa tähän. Kukaan ei pysty tarkastamaan eikä tietämään edes, kuinka paljon vääriä lääkkeitä jaetaan, hoitovirheitä tapahtuu, kun hoitaja ei puhu, ei ymmärrä, ei lue eikä kirjoita suomen kieltä.

Kotisairaanhoito ei enää takaa vanhukselle tai vammaiselle hänen tarvitsemiaan palveluita. On hyvin tavallista, että kun vanhus kotiutetaan sairaalasta, hänelle tehdään hoitosuunnitelma. Siihen kirjataan sairaalassa, että hän pärjää yksin kotona, kun kotihoito tulee neljä kertaa päivässä ja ruokapalvelu tuo päivällä ruuan. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta todellisuudessa kotihoidossa ei ole yleensä resursseja neljään kertaan ja käyntejä onkin vain kaksi vuorokaudessa.

Jos vanhus on dementoitunut, kotihoitaja joutuu kiireisellä käynnillään irrottamaan lähtiessään proput hänen asunnostaan, ettei vanhus aiheuta tulipaloa. Ovet laitetaan takalukkoon, ettei hän mene ulos ja eksy. Kotihoitajat eivät enää siivoa, eivät käy kaupassa. Jos omaiset asuvat samalla paikkakunnalla, heidän osuuteensa vanhuksen hyvinvoinnista on mittava. Mutta surullisen usein omaiset asuvat kaukana ja vanhus on todella yksin, ja vuorokaudessa on 24 tuntia. Vanhusten masentuneisuus, alkoholiongelmat ja itsemurhat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Kotona asuminen niin pitkään kuin mahdollista on, totta kai, se, mitä jokainen haluaisi. Mutta silloin, kun kotona asuminen ei enää onnistu, tarvitaan kodinomaisia hoivapaikkoja, joissa on oltava riittävästi henkilökuntaa. Näin ei meillä Suomessa ole läheskään.

Arvoisa puhemies! Suomessa omaishoitajia on noin 300 000 ja heistä vain 30 000 saa kunnallista omaishoitajan tukea, joka on 416 euroa tai noin 600 euroa kuukaudessa miinus verot. Omaishoidon tuen taso on vaatimaton ja omaishoitajat väsyvät tukipalveluiden ja kotiavun riittämättömyyden vuoksi. Omaishoitajat ovat tämän päivän hiljaisia sankareita, mutta myös hyväksikäytettyä työvoimaa. Omaishoitajien tuen verotus, tuen vähäisyys ja niukat vapaapäivät ovat kuuma aihe huomenna, kun eduskunnan portaille omaishoitajat ympäri maata nousevat barrikadeille. Tulkaa kaikki sinne klo 12. On laskettu, että omaishoitaja säästää yhteiskunnalle 30 000-50 000 euroa vuodessa hoitaessaan omaistansa kotona. Omaishoitajan yksin hoitaman vuorokauden joutuisi korvaamaan viisi hoitajaa laitoksessa. Omaishoitajan selkänahasta yhteiskunta säästää huimia summia. Sen on loputtava.

Omaishoitajien asema tulee korjata tekemällä oikeus omaishoidontukeen kaikille samoin kriteerein ja Kelan kautta maksettavaksi ja tarpeeksi suurena palkkana.

Helsingin kaupunki tekee parhaillaan kyselyä siitä, miksi kaikki omaishoitajat eivät käytä lomapäiviään. Vastaus on kyllä jo tiedossa: Eivät omaishoitajat voi nauttia lomastaan, jos hoidettava on paikassa, jonne tämä ei kuulu tai jossa hän ei halua olla. Voiko esimerkiksi kukaan äiti tai isä laittaa vammaista lastaan dementiakotiin ja lähteä sitten rentoutumaan? On ehdottoman tärkeää, että apu saadaan räätälöidysti myös tarvittaessa kotiin.

Arvoisa puhemies! On hälyttävää, että joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan hoitopaikkaa. Ennalta ehkäisevä hoito on erittäin tärkeää. Se kannattaa ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Esimerkiksi koulupsykologin asiakkuus maksaa noin 400 euroa vuodessa, kun taas lastenpsykiatrisen sairaalapaikan vuosihinta on noin 130 000 euroa. Siksi varoja tulisi varata ennalta ehkäisevään hoitoon samalla, kun hoidetaan niitä akuuttia hoitoa tarvitsevia lapsia ja nuoria, joiden osalta ennaltaehkäisy on jo liian myöhäistä. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat palvelut mitoitetaan tarpeiden mukaan.

Arvoisa puhemies! Jokaisen ihmisen henki ja terveys ovat yhtä arvokkaita. Siksi kaikille tulee taata oikeus hyviin terveyspalveluihin varallisuuteen, ikään ja asuinpaikkaan katsomatta. Hallitus ei ole huolehtinut, että tämä oikeus kaikille toteutuu. Siksi kannatan ed. Räsäsen ehdottamaa lausumaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi

Puheeni omaishoitajien mielenosoituksessa 15.10.2008

2008-10-15T13:53:00.002+03:00

Ryhmäpuheenvuoro kotouttamisselonteosta

2008-10-08T09:15:00.000+03:00

Arvoisa puhemies,

Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta on välttämätön, mutta sen piiriin on saatava kaikki eri perusteilla maahamme muuttavat henkilöt ja lain toimeenpanoa on selkeästi parannettava. Nyt kotouttamista ei ehdi välttämättä lainkaan tapahtua niiden kolmen vuoden aikana, jonka laki on voimassa. Suomessa lähtökohtana on se, että maahanmuuttajille pyritään antamaan suomen tai ruotsin kielen taito ja valmiuksia työelämään pääsemiseksi. Hyvällä kotouttamispolitiikalla Suomi voi välttää joissakin Euroopan maissa tehdyt virheet ja ongelmat.

Ministeri Thors totesi budjettikeskustelussa syyskuussa, että ”meidän pitää kantaa kokonaisvastuu uusista asukkaistamme. Meidän pitää huolehtia siitä, että heille on tarjolla työtä, koulutusta ja palveluita ja että yhteiskuntamme kohtelee heitä yhdenvertaisina kansalaisina. Erityisesti meidän pitää kantaa vastuuta maahanmuuttajanuorista, jotta he eivät syrjäytyisi.” Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee täysin ministeri Thorsin näkemyksiä.

Arvoisa puhemies,

Suomi on nuori maahanmuuttomaa, nykymuotoinen maahanmuutto alkoi tuskin 20 vuotta sitten, emmekä olleet varautuneet siihen. Tuolloin suuri talouslama leimasi maahanmuuttoa ja teki siitä vaikeampaa kuin se normaalitilanteessa olisi ollut. Monet maahanmuuttajat jäivät vaille riittäviä perehdytystoimia ja työmahdollisuuksia. Kantaväestön asenteet kovenivat, mutta toisaalta monet kunnat tekivät parhaansa ja kehittivät kotouttamista jo ennen lain säätämistä.

Vaikka lähtökohtamme ja tavoitteemme ovat olleet oikeita, ei tavoitteita ole saavutettu kuin korkeintaan tyydyttävästi. Erityisiä pullonkauloja ovat olleet sekä riittämättömät kielenoppimis- että työllistymismahdollisuudet. Maahanmuuttajien työllistyminen on parantunut yleisen työttömyyden alenemisen myötä, mutta työttömyys on silti noin kolminkertainen syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna. Joillakin kansallisuuksilla työttömyys on vielä tätäkin suurempi.

Ongelmia ovat aiheuttaneet työelämän torjuvat asenteet, kielitaidottomuus, puutteellinen koulutus tai esimerkiksi se, että korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tutkinnot eivät vastaa virkoihin pääsemistä.

Päiväkoti-ikäisten lasten ja ala-astetta käyvien koululaisten kielen oppimiseen ja koulussa selviämiseen on periaatteessa annettu varsin hyvät mahdollisuudet. Sen sijaan yläasteikäisenä ja alaikäisenä tänne muuttaneet nuoret ovat selkeä ongelmaryhmä kotoutumisen alkuun pääsemisessä. Kielitaito ja usein muutkaan edellytykset lukio- tai ammatillisiin opintoihin eivät ole samaa tasoa kuin syntyperäisillä suomalaisilla nuorilla.

Täällä syntyneet toisen polven maahanmuuttajanuoret ovat avainasemassa todellisen kotoutumisen kannalta. Ratkaisevan olennaista on, minkälaisen identiteetin toinen polvi tuntee omakseen. Kokevatko he olevansa täysvaltaisia suomalaisia, vai päätyvätkö he etsimään malleja oman kulttuurinsa kielteisinä pidettävistä ilmiöistä?

Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat yksin maahan tulleet turvapaikanhakijalapset. Tällä hetkellä ryhmäkodeissa on alaikäisiä, yksin tulleita turvapaikanhakijoita enemmän kuin koskaan. Jos he jäävät ilman tarvittavaa tukea, heidän voi olla vaikea ymmärtää suomalaisen yhteiskunnan toimintaa ja omia velvollisuuksiaan, mahdollisuuksiaan ja oikeuksiaan. Valtion talousarviossa tulisi varmistaa yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten turvapaikanhakijoiden vastaanoton riittävät resurssit sekä jälkihuollon rahoitus heidän täytettyään 18 vuotta.

Maahanmuuttajaperheissä äidit jäävät usein luku- ja kirjoitustaidottomuutensa, uskontonsa ja kulttuurinsa takia kotiin, eivätkä hyödy kotouttamisohjelmasta eivätkä kielen opetuksesta. Tämä suuri ongelma vaatii maahanmuuttajien koulutusta ymmärtämään ja hyväksymään maamme tavat. Tähän kuuluu myös perheen sisäinen väkivalta, joka usein kohdistuu juuri aviovaimoon ja tyttäriin.

Avioliiton kautta Suomeen tulee satoja puolisoita. Heitä koskevat kotouttamismahdollisuudet ovat kuitenkin rajatut, koska vain työttömäksi ilmoittautuva tai toimeentulotukea hakeva henkilö on päässyt kotouttamisen piiriin. Kahden kulttuurin liitot kariutuvat kaksi kolme kertaa useammin kuin yhden kulttuurin liitot. Näin ei tarvitsisi olla, mikäli kotouttamistoimet olisivat kattavia.

Arvoisa puhemies,

Viime vuosina on yleisesti hyväksytty, että työmarkkinoilla tarvitaan lisää ulkomaisia työntekijöitä. Tarvetta on erityisesti metalli-, rakennus- ja hoitoalalla. Tilanne on ristiriitainen. Hoitoalalla kielitaito, niin kielen ymmärtäminen, kirjoittaminen kuin puhuminen on ehdoton edellytys. Maahanmuuttajat eivät ole turhaan valittaneet kielikursseille pääsemisen vaikeutta ja työllistymisongelmia.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on todella huolissaan. Ilmeisenä vaarana on etnisen syrjäytymisen ja köyhyyden lisääntyminen. Ministeri Thorsin mukaan hallinnossakin nämä seikat on huomattu ja hän on painottanut, että ilman lisävoimavaroja syrjäytymisen ehkäisy ei onnistu.

Ihmettelemme, miten kotouttamislain toimeenpanoa edistää se, että työministeriön jaossa sisäasiainministeriön uudelle maahanmuutto-osastolle ei siirretty vastaavia määrärahoja, vaan ne jäivät joko työ- ja elinkeinoministeriöön tai valtiovarainministeriöön. Lainsäädäntö ja sen toteutus kärsivät tällaisesta tilanteesta.

Sisäasiainministeriön vuoden 2009 talousarviossa on tavoitteena, että maahanmuuttajien koko koulutusjärjestelmä vastaa sekä laadullisesti että määrällisesti yksilöllisiä tarpeita ja että maahanmuuttajien työttömyys puolittuu vuoteen 2012 mennessä. Tavoitteet ovat hyviä ja samalla haastavia. Valitettavasti työllistymisen tavoite on vain puolitus ja sekin vasta seuraavalla eduskuntakaudella.

Arvoisa puhemies,

Pakolaisina kiintiössä otetut tai turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet ihmiset ovat suuri kotouttamislain piiriin kuuluva ryhmä. Kiintiötämme ei ole kasvatettu vuosiin, vaikka eduskuntakin on esittänyt sitä. Tilanne on kestämätön, sillä pakolaisia vastaanottavien kuntien määrä on viime vuosina pudonnut dramaattisesti. Tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa odottaa kuntaan sijoittumista 240 myönteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa ja 75 kiintiöpakolaista.

Yksi syy kuntien haluttomuudelle vastaanottaa pakolaisia on, että kunnille vastaanotosta maksettavat korvaukset ovat nyt samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa, jolloin korvausjärjestelmä sai nykyisen muodon.

Suomen pakolaispolitiikan toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että edellytykset pakolaisten kuntiin sijoittamiselle ja kotoutumiselle taataan tarkistamalla kuntakorvauksien tasoa.

Arvoisa puhemies,

Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Maahanmuutto on merkittävä voimavara Suomelle ja tulevaisuudessa sen merkitys edelleen kasvaa. Maahanmuuttajan työllistyminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttävät tietoja ja taitoja, joita kehitetään kotoutumista tukevilla toimenpiteillä. KD:n eduskuntaryhmä korostaa, että hyvä kotouttamispolitiikka on edellytys sille, että maahanmuuttaja voi käyttää voimavarojaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mutta ennen kaikkea, maahanmuuttajat ovat kukin yksilöitä, ihmisiä omine tarpeineen. Heitä ei saa niputtaa. Heille yhteistä on vain se, että he asuvat nyt eri maassa, kuin missä ovat syntyneet.

Espoossa riittää työsarkaa

2008-10-01T18:21:00.000+03:00

Olin eilen vaalipaneelissa, jossa meitä yhdeksää kunnallisvaaliehdokasta tentattiin Espoon, vammais-, vanhus- ja pitkäaikaissairaidenpalveluista.
Tenttaajina olivat Espoon Invalidit ry, Suomen Kipu ry, Uudenmaan CP-yhdistys ry ja Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry. Rautaiset asianomaiset.

”Milloin astui voimaan laki vammaisten mielekkäästä päivähoidosta? ”Kuinka monta päivätoimintapaikkaa liikuntavammaiselle on Espoossa?
Laki astui voimaan pari vuotta sitten ja päiväpaikkoja ei ole yhtäkään rikkaassa Espoossamme. Tämän tiesi ainoastaan Mika, itse vammainen nuorimies. Toivon, että hän tulee valituksi. Itse asiassa ehdotin, että kaikki paikalla olevat äänestäisivät häntä.

Omaishoitajien tuen verotus, tuen vähäisyys ja vapaapäivät olivat kuuma aihe. On häpeällistä, että näitä asioita ei saada kuntoon. Omaishoitajan yksin hoitaman vuorokauden korvaisi viisi hoitajaa laitoksessa.
Omaishoitajan selkänahasta yhteiskunta, kunta säästää huimia. summia Sen on loputtava.
Nyt 15.10. omaishoitajat nousevat barrikaadeille. Klo 12.00 eduskuntatalon portaat toivottavasti täyttyvät ihmisistä, niin omaisista, kuin meistä kaikista, joilla on nyt tai tulee mahdollisesti olemaan tilanne, jossa itse hoitaa tai on hoidettavana.

Kipupotilaat ovat aivan käsittämätön joukko ihmisiä. He joutuvat kärsimään kivusta joka vammauttaa ja eristää heitä ”normaalista” elämästä. Osaavia lääkäreitä eikä osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole kaikissa terveyskeskuksissa.
Nämä jokapäivä kärsivät, kyllä heidän täytyy saada olla oikeutettuja kaikkeen lievitykseen ja apuun mitä on olemassa. He itse toivovat Espooseen ns. Vantaan-mallia jossa tärkeä osuus on omalääkärillä.

”Miten taataan riittävä apu vammaisille, vanhuksille ja vammaisille vanhuksille?” Paljon on keinoja ja kyllähän paljon tehdäänkin Mutta apu on tarjottava, tuotava heille. Se on heidän oikeutensa. Rahaa ei saa säästä sillä keinoin, että kun vanhus tai vammainen ei osaa pyytää tai vaatia, niin hän jää ilman.

Vammaisen, vanhuksen yksin eläjän yksinäisyys on suuri huoli ja ongelma. Nousevat itsemurhaluvut ja alkoholisoituminen, masentuneisuus kertovat karua kieltä.

Kyllä meidän yksilöinäkin tulisi miettiä omaa suhtautumistamme. Koska soitin vanhalle äidille, isälle viimeksi? Tuliko mieleen kauppaan mennessä kysäistä alakerran pyörätuolissa kulkevalta, mieheltä tarvitseeko hän jotain kaupasta? Milloin kiirehdin avaamaan vanhukselle oven? Milloin…..?

Turvallinen saattohoito kotona - voidaanko aikaansaada saattohoitovapaa kuolevan potilaan läheiselle.

2008-09-16T09:55:00.001+03:00

Lyhennelmä Tarja Tallqvist puheesta Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen järjestämässä palliatiivisen- ja saattohoidon koulutus- ja keskustelutilaisuudessa Turussa 15.9.09

Turvallinen saattohoito kotona - voidaanko aikaansaada saattohoitovapaa kuolevan potilaan läheiselle.

Vuonna 1995 tein seurantadokumentin perheestä, jossa vaimo saattohoiti aivosyöpään sairastuneen 30- vuotiaan miehensä tämän toivomuksesta kotona. Heillä oli 5-vuotias tytär.

Hoitava lääkäri ja kaikki hoitoon kuuluvat paheksuivat tätä ratkaisua. Sitä pidettiin liian raskaana vaimolle ja liian rankkana ja traumatisoivana tyttärelle. Aviovaimo jouti siis taistelemaan saadakseen täyttää miehensä toiveen. Se tuntui ulkopuoliselta mielettömältä, jopa julmalta. Kotisairaanhoito oli tietysti mukana ja perhe sai pyytäessään apuvälineitä. Mutta vaimo joutui taistelemaan liian monesta asiasta. Psykologi varotti, että lapsi ei tällaista kestä. Perheen ratkaisua ei kunnioitettu, se siedettiin.,

Potilaalla oli makuuhaavoja, jotka vaimo tottuneesti hoiti, imi nesteen nielusta, syötti ja juotti. Tytär teki koululäksynsä isän vuoteen vieressä. He olivat yhdessä loppuun saakka.

Olen tavannut miehen kuoleman jälkeen äidin ja tyttären. Molemmat voivat hyvin. "Minulle Eskon saattohoito oli itsestäänselvyys. Nyt on rauhallinen ja hyvä olla. Olisi ollut kauheaa laittaa hänet sairaalaan vastoin hänen toivettaan. Sini menestyy hyvin koulussa. Hänellä on kavereita ja kaikki on surun lisäksi hyvin."

Vuonna 1995 kuolleista vain 5 % kuoli kotona, heistäkin moni tapaturmaisesti tai äkillisesti. Asenteet ovat nyt muuttumassa ja mahdollisuus kotona kuolemiseen lisääntymässä. Oikeuksistaan tietoiset omaiset ja potilaat osaavat nostaa kotisaattohoidon yhdeksi vaihtoehdoksi. Hoivakodit ja dementiakodit ovat myös monen vanhuksen koti. Ja yhä enemmän omaiset ja myös hoitajat toivovat, että vanhukset saisivat nukkua pois omassa tutussa "kodissaan" tuttujen ihmisten luona. Hoitajien riittämättömyyden takia tämä ikävä kyllä ei useinkaan onnistu ja vanhus saattaa kuolla ambulanssissa tai sairaalan käytävällä tai täysin vieraassa sairaalahuoneessa.

Kotona tapahtuva hoito tulee usein yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laitoshoito ja on myös laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto. Saattohoito, tapahtuipa se kotona tai hoivakodissa, vaatii omaisten ja hoitohenkilöstön yhteistyötä. Ja se vaatii usein omaisen työstä pois jäämisen. Vaikka siis on kyse ihmisen lopullisista jäähyväisistä, kysymys on myös rahasta. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset eivät takaa työntekijälle oikeutta virkavapauteen kuolevan omaisen hoitamiseksi. Joissakin tapauksissa käytetään vuorotteluvapaata, mutta työnantaja ei ole velvollinen suostumaan tähän, jos tilalle ei saada vastaava työntekijää tai asia muutoin aiheuttaa työnantajalle harmia. Äkillisissä tapauksissa, kuten onnettomuuksissa, omainen saa yleensä itsekin sairaslomaa.

Laki omaishoidon tuesta astui voimaan vuonna 2006. Siinä täsmennettiin ensimmäistä kertaa esimerkiksi omaishoidon tuen saajalle maksettavat palkkiot, ja määriteltiin raskaan siirtymävaiheen, kuten saattohoidon vähimmäispalkkiot. Kunnalle itselleen jää kuitenkin valta päättää hoitopalkkioidensa suuruudesta ja myöntämiskriteereistä. Tästä johtuen tuet ja avut ovat kunnissa hyvin erilaiset ja omaishoitajat eriarvoisessa asemassa.

Hyvä kuolema on jokaisen saattohoitovaiheen potilaan toive. Jokaisella täytyy olla oikeus kuolla kotonaan tai paikassa, jossa hän voi olla läheistensä läheisyydessä niin halutessaan. Hyvä saattohoito kuuluu kaikille kuoleville potilaille riippumatta sairauden diagnoosista.

Nyt tarvitaan valtakunnallista keskustelua hyvästä ja kivuttomasta kuolemasta. Nyt tarvitaan laki, joka takaa sen, että omainen halutessaan voi jäädä hoitamaan kuolevaa omaistaan ilman, että hänen taloutensa kärsii ja työsuhteensa katkeaa.

Viikko puhekiellossa

2008-09-01T10:06:00.000+03:00

Aamulla heräsin, enkä pystynyt puhumaan puhaustakaan. Kurkku oli aivan kauhean kipeä ja jokainen hengenveto kuivasi nielun. Tuntui, että tukehdun, enkä ollenkaan kivuttomasti.

Lähdin kuitenkin junalla Hämeenlinaan puolueen kesäkokoukseen, mutta oli pakko tulla saman tien kotiin ja terveyskeskukseen, jossa sain taivaallisen avun.

Menin junalta suoraan Matinkylän terveysasemalle. Tiesin, että sinne täytyy tilata etukäteen aika ja sen saaminen kestää ehkä viikkoja, mutta nyt olin niin sairas,että melkein paniikissa vain menin sinne.

Lihaksistani alkoi jo happi loppua ja tunsin jalkojeni lyövän setsuuria ja olo niin paha, että melkein itketti. Menin siis terveyskeskukseen ja omaan soluuni, joka oli kiinni. Oltiin jo iltapäivässä. Menin toiseen soluun, joku näytti olevan auki ja koputin hoitajien oveen. Ystävälinen hoitaja avasi oven sanoi kuten arvasinkin, että vuosiin ei tänne ole otettu ilman ajanvarusta. Olisi mentävä Puolarmetsään. Hoipuin oven suussa ja pyysin, että hän antaisi jotain ohjeita kuinka selviäisin ilman, että joudun menemään Puolarmetsään. En kerta kaikkiaan jaksanut lähteä enää mihinkään.

Hän sanoi, että yksi lääkäri on vielä vastaanottohuoneessaan, voin mennä yrittämään sinne. Tällä lääkärillä oli ovi auki ja siellä sisäällä iso maarä somalinaisia. Kaunis pikkuinen somalityttö leikki käytävällä leluillaan.

Jäin aika toivottomana istumaan odotushuoneeseen ja mietin miten jaksan lähteä Puolarmetsään, sillä olo oli niin paha, että en voinut ajatellakkaan että uskaltaisin mennä kotiin ilman mitään lääkettä tai tietoa miten voin parannella itseäni.

Parinkymmenen minuutin kuluttua somalinaiset lääkärin saattelemana tulivat ulos vastaanottohuoneesta ja ihmeekseni lääkäri tuli luokseni ja sanoi, että sinä ihan ilmeisesti tarvitset apua. Melkein aloin parkua, Olin niin väsynyt ja kipeä, että tälläinen sympaattinen huomio oli yllätys ja täysin odottomaton.

Olin varma, että hän sanoo, että hänen vastaanottonsa on ohi ja että en ole hänen potilaansa.

Minulla todettiin äänihuulten turpoaminen ja tulehdus. Sain reseptin ja ennen kaikkea lääkärin ammattiosaamisen ja välittämisen tunteen.

Terveyslääkäri Korhonen, kertaakaan hän ei katsonut kelloa, kertaakaan ei tuntunut siltä, että vien hänen aikaansa. Sain ihanan kokemuksen hyvästä hoidosta. Kun hän kätteli ja lähdin pois näin hetken kuluttua kuinka hän vauhdikkaasti lähti huoneestaan.

Selvästi olin vienyt hänen aikaansa ja hänellä oli kiire toisaalle. Mutta hän on vannonut lääkärivalan ja hän on niitä, jotka pitävät sen arjessa. Se on sen valan pyhyys...

Vastuu kuuluu elämään

2008-08-25T13:46:00.001+03:00

Olin eilen Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla tutustumassa paikalliseen palvelutaloon Lukkarin Hoviin. Sain myös ilon osallistua paikallisen osaston tehonaisen Pirkko Heinikosken 70-vuotis syntymäpäiville Kaupungin talolla.

Lähdin aamulla aikaisin junalle. Aurinko oli jo noussut ja linnut lauloivat ja Matinkylässä oli kaunista. Kun tulin ulos, näin nuorehkon naisen Helsingin Sanomat-pinkka kainalossa hermostuneena seisomassa pihalla.Hän sanoi huonolla suomenkielellä, että hän on lehdenjakaja ja on odottanut yli puolituntia, että joku ihminen tulisi ja auttaisi häntä. Seuraavassa rapussa oli kolme humalaista miestä, eikä hän uskaltanut mennä sinne yksin jakamaan portaan lehtiä. Hän pyysi, että tulisin hänen kanssaan.

Häpeäkseni on tunnustettava, että ensimmäinen ajatukseni oli, että en ehdi, junani lähtee. Sitten tietysti menin. Hissillä ylös kuudenteen kerrokseen ja ammattilainen työnsi vauhdilla lehdet luukusta. Humalaiset nukkuivat örisevää untaan kolmannessa kerroksessa. Koko juttuun meni kolme minuuttia. Ehkä olisi pitänyt soittaa poliisille. Mutta kaverit olivat nuoria poikia. Eivät näyttäneet mitenkään pahiksilta, eivätkä unessa vaarallisilta. Enpä tiedä. Surullista kuitenkin.

Taxi tuli ja ajoimme kauniin syyskesäpäivän aamun lupauksessa Helsinkiin. Asemalla tajusin, että jotain kauheaa on tässä kauniissa aamussa. Koko Helsinki, varsinkin keskusta,oli täynnä roskaa. Oluttölkkejä ja -pulloja,viina- ja viinipulloja lojui kadulla. Paperiserviettejä, pitsan ja hampurilaisten jätteitä ja paperia ja pahvia valkoisenaan maassa.

Näky oli hirveä.Masentava ja surullinen. Oli ollut "Taiteiden Yö". Miksi ihana, kiva, hauska ilta ja yö synnyttää tällaista roskaamista, suorastaan sabotaasia?

Mitä se kertoo juhlijoista? Mitä se kertoo tästä meidän ajastamme?

Aion tehdä lakialoitteen siitä, että tahallinen roskaaminen on sakotettava teko.

Näin se on USA:ssa ja Singaporessa, sekä tietääkseni joissain muissakin maissa.

Me olemme kukin vastuussa ympäristöstämme. Myös oma rakkautemme ja välittämisemme kotimaastamme välittyy siitä, miten täällä toimimme,miten sitä hoidamme. Nämä ovat asioita, joita pitäisi kyllä opettaa kotona ja koulussa. Näin ehkä opetetaankin, mutta miksi sitten se ei tehoa?

Miksi kansalainen,nuori, aikuinen, kuka sitten hän onkin, katsoo oikeudekseen heittää roskat maanhan, vaikka roskapönttöjä on ihan siinä vierellä? Nyt on ollut puhuviakin roskapönttöjä.On myöskin tämä loistava, kerää roska päivässä kampanja.

Onko nyt niin, kuten eilinen ainakin minulle rankasti näytti, että kehoitukset ja valistus ei auta. On oltava sanktioita.Välinpitämättömät roskaajat eivät saa ottaa valtaa.Humalatila ei saa olla mikään tekosyy.

Helsingin keskusta näytti lohduttoman kaltoin kohdellulta eilen aamulla

Alavuden vierailu oli antoisa. Ikävä kyllä, hoitotyössä ovat siellä samat ongelmat kuten kaikkialla muuallakin. Liian vähän henkilökuntaa. Hoitajien palkka on liian pieni,rankkaan ja tärkeään työhön. Väsymys ja pettymys on suuri siihen, että päättäjät eivät kuuntele,eivät usko tilannetta.

Huoli nuorten halusta sairaanhoitajan ja lähihoitajan ammattiin on päivän polttava. Mm. Kaupan kassa ja maatalouslomittaja saa saman tai paremman palkan, kuin koulutettu lähihoitaja. Eikä työn kuormitus ole olleenkaan yhtä kovaa.

Hoitajien palkat on saatava kuntoon.Hoitajia on oltava riittävästi.Sitä me kaikki haluamme, kun tarvitsemme hoitoa lähimmäisellemme, itsellemme. Kuinka tämä voi olla näin vaikeaa? Myös hoitajat maksavat palkastaan veroa. Ostavat ja kuluttavat. Hoitotyö on varmasti yksi tärkeimmistä, palkitsevimmista ja ihanimmista töistä mitä on. Mutta se on työtä ja sen pitää elättää tekijänsä.

Pirkon syntymäpäiväjuhlat olivat lämpöiset, sydämelliset. Tuli vieraallekin täysin selväksi se kunnioitus ja kiitollisuus ja välittäminen, mitä siellä tunnettiin päivänsankaria kohtaan. Oli ilo saada osallistua niihin. Oli laulua, oli musiikkia, oli runonlausuntaa…

Suomalaisetko muka jäyhiä, Kissan kontit, täysiä taiteilijoita.