Traileririnki

Ihana elokuva: The Intouchables - Koskemattomat (2011)

2013-03-28T22:45:00.001+02:00

Miksei näitä tehdä enemmän tai miksen minä näe näitä enemmän...

Ranskalaisten Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama ja käsikirjoittama (!) Koskemattomat on ennenkaikkea koskettava, ihana elokuva. Katselukokemus tuntui kuin luonnonvoimalta, positiiviselta virtaukselta, lämpimältä pehmeältä kosketukselta, joka pyyhkäisee puhdistaen yli.. Elokuvakokemus, joka kannattaa jakaa, ehdottomasti.

Elokuva joka jättää jälkeensä huokuvan hyvänolon tunteen ja hymyn huulille - onko se oikeasti niin vaikea tehdä. Komedia, joka ei naura ihmisten vioille mutta hymyilee ihmisyydelle? Miksi tehdään niin paljon elokuvia pahasta ja pahuudesta, pahoinvoinnista ja synkkyydestä...

Elokuvan synopsis on yksinkertainen: neliraajahalvaantunut Philippe etsii uutta avustajaa ja paikkaa hakee työvoimapoliittisista syistä senegalilainen mamu Driss, joka ei halua työtä vaan allekirjoituksen työkkärin paperiin. Kaksi ihmistä eri maailmoista päätyvät kohtaamaan melko arvattavin mutta kuitenkin viihdyttävän hienosti esitetyin seurauksin.

Elokuvaa kantaa moni asia. Hahmot ovat todellisia ja uskottavia, Omar Syn esittämä Driss suorastaan loistavan rennosti ja vapautuneesti näytelty gheton ongelmaperheen uloskasvanut isoveli. Elokuva on myös kauniisti kuvattu, miljönääri Philippen koti on kaunis. Elokuvan ympäristö on myös todellinen ja uskottava, tilanteissa on mahdollisuuden tuntu. Elokuvaa on helppo varrata Martin Brestin elokuvaan Scent of a Woman / Naisen tuoksu, joka on myös mainio. Tilanne on tässä uskottavampi, näyttelijät maneerittomampia.

Erittäin suuren vaikutuksen tekee elokuvan musiikki. Jopa muutamankin kerran elokuvan aikana havahtuu seuraamaan musiikkia. Yleensä se on huono merkki, tässä tapauksessa musiikki on elähdyttävää. Elokuvaan valittu musiikki sisältää hittejä historiasta niin satojen vuosien kuin muutaman kymmenenkin vuoden takaa, jotka kaikki löytävät hienosti paikansa; kuitenkin havahtuminen omalla kohdalla tuntui osuvan italialaisen Ludovico Einaudin upeisiin pianokappaleisiin.

Ludovico Einaudi: Fly, Moskova 5.4.2012, myös elokuvan soundtrackilla.

Vertaisin Einaudin musiikin roolia vahvasti Michael Nymanin musiikin vastaavaan rooliin esim elokuvissa The Draughtsman's Contract/Piirtäjän sopimus ja The Piano. Jälkimmäisen elokuvan musikkiin tosin liittyy vahva henkilökohtainen emotionaalinen kokemus, mutta silti. Kokeilepa kuunnella ja miksei katselekin tuo ylläoleva Einaudin itsensä esittämä 6 minuuttinen pianokappale. Aika hieno, eikö, vai olenko ainoa joka liikuttuu jo pelkästä musiikista?!?!

Elokuvalla on tietenkin todellisuuspohja, vaikkei tämä VIELÄ Hollywood-elokuva olekaan. Esikuvina toimivat Philippe Pozzo di Borgo ja hänen elämänsä muuttanut Abdel Sellou, jotka esiintyivät omina itsenään dokumentissa vuodelta 2004...

Niinpä siitä jaksetaan tietenkin saivarrella ja taittaa peistä ameriikan maalla vaikka maailman tappiin: olihan Driss oikeasti Abdel, arabi eikä musta ja minkä sosiopoliittisesti vääristyneen kuvan elokuva maalaa. Mielestäni, ja muidenkin mielestä, ei oikeastaan pahemmin ohi voisi pointista mennä.

Palaan alkuun ja toistan itseäni: ennenkaikkea koskettava, ihana elokuva. Voit sanoa elokuvaa korniksi, ennalta-arvattavaksi, mutta KATSO SE ja muista nauttia!

Rian Johnson: Kolmen kovan suora

2013-03-11T21:55:00.001+02:00

Pällinaama Rian Johnsonilla on hiton lupaava alku. Mies on työstänyt toistaiseksi kolme todella kiinnostavaa elokuvaa. TODELLA mielenkiintoista nähdä miten tämä ura menee pieleen vai meneekö?!?! Myykö mies sielunsa Hollywoodin megabustereille ja missä vaiheessa... Tässä kuvassa mies esikoiselokuvansa Brickin aikaan vuonna 2005:

Tässä taas sama mies viimeisimmän 2012 valmistuneen Looperin puffitilaisuudessa. Ihan kameleontti koko äijä, täysin muuttunut mies, voiko samaksi uskoakaan...???

Rian Johnson, s.17.12.1973, aloitti ohjaajanuransa elokuvalla Brick. Vuonna 2005 levitykseen tullut elokuva on melko puhdasta raymondchandleria sovitettuna high school ympäristöön. Nasevaa ja tiukkaa dialogia ja fiksuja one-linereita yhdistettynä mysteeriin rujoon film noir tyyliin...

Dialogi on tosin niin kulttuurissa ja henkilöiden persoonoissa kiinni että ajoittain siitä on vaikea jopa saada selvää. Varsinkin ilman tekstitystä. Traileri ei kyllä lupaa kovin erikoista kokemusta, muta suosittelen elokuvaa.

Joseph Gordon-Levitt tekee huippukovan roolin nuorukaisena ja käsikirjoitus toimii kuin... Chandlerilla. Leffasta löytyy bongaajalle jopa repla Maltan haukasta. Filmi löi läpi Sundance-festareilla ja siitä alkoi tämän elokuvamaailamn "singer-songwriterin" elikäs writer-directorin ällistyttävä ura. Mainitsemisen arvoinen seikka on myös, että lempileffapodcastini, Filmspotting, jakaa vuosittain Golden Brick Awardsit. Golden Brickin saa vuosittain elokuva, joka on esille tuomisen arvoinen mutta jää valtamediassa tutkan katveeseen. Ja perinnehän sai kipinänsä, ja siis myös nimensä, Rianin Brick elokuvasta!! Täysin merkityksetön anekdootti podcastin seuraamisesta: Jos miehen nimi on Rian Johnson ja sen kuulee englanninkielisessä radio-ohjelmassa niin voihan sitä luulla Brian Johnsoniksi, voihan? THUNDER!!

Kolme vuotta myöhemmin tuli markkinoille toinen Johnsonin feature, The Brothers Bloom. Pääosissaan mahtavat, sittemmin megasuosioon kohonneet Adrien Brody ja Mark Ruffalo. Megasuosio tarkoittaa tässä yhteydessä siis että ko. herrat ovat kumpikin kuorineet omat reippaat siivunsa hollyvoodin blocbusterkermasta. Siis hei mr. Brody, Predators, oikeesti??!?! Ja mr. Ruffalo, Hulkin rooli The Avengersissa?!?!? No pitäähän sitä särvintä leivän päälle, selvähän se... The Brothers Bloom taas on con artist -leffa kuten The Sting, Puhallus, vuodelta 1973. Kertojan ääni on vähän plääh mutta veljesten huijaukset toimivat ja elokuva toimii myös:

Ehkä Rian Johnson ei toimi oikein parhaalla mahdollisella tavalla näissä trailereissa, koska tämäkään ei oikein kunnolla imaise henkeen... Leffa ei ole ehkä ihan tällaistä slapstick-komediaa kuitenkaan... Vähän se kyllä keikkuu välillä siinä ja siinä...

Sen sijaan Looper toimii:

Traileri on muodikkaan nopeasti leikattu ja sen esittelemä kohtaus dinerissa J G-L:n ja Bruce Willisin välillä on elokuvan historiaa, on the making. Tästä olen aivan sata - päällikkökamaa!!!! Rian Johnson on saanut castattua kovat jengit näihin filmeihin ja yleensä vähän etupalloon!!! Tulevista kuvioista Traileritiimi on melko pihalla, Breaking Bad tv-sarjaa Johnson on kuitenkin bongattu tekemässä. Mutta kun on näin kovat näytöt niin seuraavaa elokuvaa sopiikin odottaa, kuten hyvää aina. Elleivät hollywoodin disneyt, marvelit ja bruckheimerit ehdi ensin...

Mestari Anderson, The Master

2013-03-04T21:11:00.001+02:00

"Ensin pelastettiin suutari Andersson,

sitten räätäli Gustafsson ja maalari Eriksson,

halleluja synneistä pois,

sulle pelastusta pikkurumpu soi.."

Näin soi Pikkurumpu-laulu Velipuolikuun sketsissä. Hiukkasen samalla tematiikalla liikkuu mestari PT Anderson kertoessaan jälleen vahvaa tarinaansa uskonlahkojen maailmasta.

Hyvä traileri, muuten. Yhtä kryptinen kuin elokuva itsekin, ei paljasta liikaa elokuvasta, samaa tunnelmaa - itseasiassa minusta tuntuu ettei puoletkaan trailerin klipeistä edes ollut koko elokuvassa ?!?!

Paul Thomas Anderson osaa tehdä perin vahvoja ja vaikuttavia elokuvia ja The Master kuuluu ehdottomasti sihen sarjaan. Elokuva raapii esiin rosoisen kuvan kahdesta erilaisesta miehestä paljastaen samalla muutaman muun vahvan tai erikoisen henkilöhahmon. Elokuvan ehdoton vahvuus ja voima on sen onnistuneessa tavata kuvata henkilöt yksinkertaisesti , julmasti, rajusti piirtäen terävllä viivoilla mutta monipuolisesti.

Kuvan oikeudet, "The Master" teaser poster, courtesy Weinstein Company

Elokuva ei selittele, perustele, ymmärrä eikä tulkitse. Se kertoo tarinan, jossa upeasti kirjoitetut henkilöt kohtaavat kuin yhtä upeasti kirjoitetut lokit ja laivat Laila Kinnusen tunnelmapalassa. Kohtaavat ja eroavat. Yhden mielenkiintoisimmista sivurooleista vetää Amy Adams kultti-isännän vaimona. Muutamalla siellä täällä silpaisemallaan repliikillä hän sai ainakin minut vakuuttuneeksi että kultin todellinen voima ja sielu onkin hänen sisällään. Perustelun ja selittelyn puute on toisaalta elokuvan heikkous, joka syö elokuvan viihdearvoa. Viihdyttämään pyrkivissä hollywood-elokuvissa on yleensä looginen (onnellinen) loppu. Tämän elokuvan rakenne ja hahmot eivät ole hollywoodkamaa - Joaquin Phoenixin kuihtunut näyttelijänvarsi peilaamassa arvotonta masturboivaa mihinkään tarttumatonta ihmisen tahraa ei ole kovin ylentävää, joskin sielukasta katsottavaa. Viihdyttävää, no ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Suosittelen silti.

PT Andersonin tuotanto on läpeensä tutustumisen arvoinen. Häntä on verrattu Michael Hanekeen, Robert Altmaniin, Steven Spielbergiin, Terrence Malickiin... mikä ei välttämättä tietysti tarkoita paljon mitään mutta onhan se jotakin kun vertailu on sentään tehty positiivisessa mielessä. Erikoinen meriitti on se että tämä ensemble-ohjaaja pokkasi Cannesin kultaisen palmun kun pääosassa oli Adam Sandler. Täh?

Ja tämän hän teki heti seuraavaksi Magnolian jälkeen... Andersonin entouragessa tuttuja hahmoja ovat mm. näyttelijät Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman ja kuvaaja Robert Elswit. Magnoliassa porukassa oli skientologi Tom Cruise, jolle PT Anderson esitteli L. Ron Hubbardiin pohjaavan mestarinsa privaatisti. "We are still friends", kommentoi Anderson...

Erittäin väkevä oli noin viisi vuotta sitten julkaistu edellinen elokuva, There will be Blood. Mestarin ja There will be Bloodin nähneet voivat kommentoida - eikö Phoenixin Freddie Quell:ssä ja Daniel Day-Lewisin Daniel Plainview:ssa ole aika paljon samaa. Tuleeko se suoraan PT Andersonin paletista?!?!

Toisaalta TWBB:n maailma: uskonlahko, kaksi upeaa mieskuvaa - toinen heikko ja toinen vahva, ihmisen raadollisuus.. kuulostaa aika tutulle myös The Masterin jälkeen.

Tarantino Unchained...

2013-02-20T22:00:00.000+02:00

Traileritiimi vääntäytyi pitkästä aikaa oikein elokuviin. Totuushan on se että pikkulapsiperheen arki tuppaa viemään mehut ja energian siinä määrin, ettei elokuvateatteriin asti riitä aikaa. Tulee siis katsottua lähinnä trailereita ja poimittua mahdolliset helmet jossain muodossa joko DVD:nä tai internetin kautta.

kuvan lähde: http://www.grmdaily.com

Quentin Tarantinon uusin tuli mainittua jo alkuvuonna 2012 kun listailin vuoden odotetuimpia elokuvia. Jo pelkkä nimi Tarantino riittää tietysti sinällään, mutta tuotannon alkuvaiheessa leffaan liitettiin nimet Leonardo DiCaprio, Chritoph Waltz, Don Johnson, Kevin Costner joka pian vaihtui Kurt Russelliin, sekä Joseph Gordon-Levitt. Taisi olla kesän korvalla kun väkeä alkoi ropista tuotannosta irti, aikatauluvaikeuksien takia....

....khöm....AIKATAULUVAIKEUKSIEN TAKIA...??!?! Vääntäkää minulle rautalangasta - kuka ei halua Tarantinon filmiin vaan tekee mieluummin jotain muuta?!?!

Eli Tarantinon uusin elokuva, Django Unchained, oli todella kiinnostavan tuntuinen...

Trailereita myös täällä:
Virallinen traileri 2
Virallinen traileri 3
Virallinen traileri 4

Eipä ole tullut liiemmälti käytyä elokuvissa viime aikoina, kuten jo mainitsin. Katselimme tämän hyvän ystäväni kanssa Tampereella Finnkinon Plevnassa, sali kuutosessa. Elokuva sai Suomen ensi-illan 18. tammikuuta eli noin kuukausi sitten. Salissa oli lisäksemme noin kymmenen ihmistä. Olipa mahtava tunnelma?!?! Melkein saman verran sakkia siis kuin Traileritiimin lapsiperheen kotisohvalla, joten sen takia teatteriin ei tarvitse raahautua...

Muuta muusta syystä kyllä. Käsikirjoittajana Tarantino tuntui upottaneen miltei kolmituntiseen eeppiseen lännen-, tai siis etelän-, tarinaansa tarinan käänteitä ainakin kahden leffan verran. Tällä kertaa hän sai ne mahtumaan lopulta jopa ihan konkreettisesti samaan elokuvaan, toisin kuin Kill Billien ja Grindhouse-leffojen tapauksessa. (TOSIN...Traileritiimi vahvasti epäilee että tarinan filmatisointi joko jätettiin kesken tai jatkoa pesee tai pelissä on tarantinomaista huumoria: Elokuvan keskiössä oleva Brunhilden ja Siegfriedin eli Djangon rakkaustarina eli Niebelungin taru ei todellakaan pääty siihen että Brunhilde ja Siegfried saavat toisensa vaan tarussa Django/Siegfried vaihtaa emäntää ja Brunhilde lopulta tappaa miehensä, köh..)

Quentin Tarantinon (,, ja Oliver Stonen ja Martin Scorsesen...) luottopakki, kuvaaja Robert Richardson on tehnyt todella upeaa jälkeä. Jospa joku voisi selittää miten tämä ohjaajan ja kuvaajan välinen juttu oikein pelaa. Vai riippuuko se nyt sitten ohjaajasta ja kuvaajasta. Ohjaaja kertoo vision ja kuvaaja toteuttaa sen... vai keskustellaanko siitä enemmän - mikä on kuvallisesti mahdollista ja mikä ei?!!?

Elokuva oli nautittava ja viihdyttävä kokemus. Ohjaaja pystyi luomaan tarinan edetessä useita jännitteitä, jotka olivat vietävän mukaansa tempaavia. Elokuva piti sisällään karkeita väkivaltakohtauksia, joihin pystyttiin lataamaan joko puistattava tai elähdyttävän voimaannuttava sivumaku aivan sen mukaan minkä ohjaaja katsoi tarpeelliseksi. Plantaasin työntekijöiden orjiin kohdistama väkivalta saatiin tuntumaan katsojasta ikävältä kun taas sankarin veritoimet saivat parhaimmillaan katsojan jopa hykertelemään... Uskomatonta - perheen isä nauraa nautinnosta katsellessaan veren roiskumista?!?! Ja se todellakin lentää - Sam Peckinpahin Hurja joukko jää toiseksi.

Jonkinlaiseen käsitykseen pääsemiseksi tässä hiukan kieli poskessa veistetty pala Tarantinonkin esikuvana varmasti toimineesta western-klassikosta:

Vaikka miestä kaatui jo tuolloin kuin Raatteen tiellä niin Tarantino pystyi ottamaan tämänkin genren haltuun ja lyömään paremmaksi. Elokuvan jälkeen oli uskomattoman energinen olo; mykistynyt, väsynyt mutta onnellinen. Jotain tällaista tulee elokuvissakäyntikokemuksen olla.

Superbowl-tunnelmia: The Blind Side

2013-02-01T15:08:00.000+02:00

The Blind Side /Elämä pelissä (2009)

Game set-up: Rääsyistä rikkauksiin-tarina, tosijuttu
Turnover to win the game: Sandra Bullock on hyvä ?!?

The Blind side on sopiva makupala pohjustamaan Superbowl XLVII:n tunnelmia. Media kohkaa ihan riittävästi Harbaugh'n veljesten keskinäisestä väleinselvittelystä, Ray Lewisin ja Ed Reedin urien upeasta loppunäytöksestä tai Colin Kaepernickin mahdollisesta option-uhasta... tai kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä mitä keksitäänkään maalata esille.

Elokuva pohjautuu Michael Lewisin mainioon urheilukirjaan The Blind Side: Evolution of a Game, jossa kerrotaan Big-Mike:n tuhkimotarina yksinhuoltajahuumeäidin ylläpitämästä kadulla elävästä vähälahjaisesta pojasta joka löytää lasikenkänsä mississippiläisen rikkaan kotirouvan luota. Tämä tarina on kaikesta huolimatta tosi ja selvästikään Big-Miken käänteet eivät loppuneet kirjan päätöslukuun vaan uusia kirjoitetaan - siksipä elokuvaan kannattaakin juuri nyt tutustua.

Michael Lewis on kirjaillut myös baseball-maailmaan sijoittuvan Moneyball: The Art of winning an Unfair Game kirjan, josta on myös tehty mainio elokuva. Kirjailijan tyyli on hiukan tilastomainen ja hän keskittyy asiaansa vähän semiootikkomaiseen tapaan. Elokuvissa tilastojen ja pelien yksityiskohdat ovat positiivisella tavalla hioutuneet ja (myyvä) tarina nousee hienosti esiin.

Oli miten lystää, Big-Miken tarinaan en ole pahemmin 47. Superbowlin mediahumussa törmännyt, vaikka syytä kyllä olisi. Elokuvan Big-Mike eli Michael Oher pelaa Superbowlissa Baltimore Ravensin joukkueessa numerolla 74. Hänen roolinsa hyökkäyksen linjan left tacklena tuolta blind sidelta on tosin tällä kaudella vaihtunut saman linjan oikealle puolelle mutta tulos on ollut, varsinkin tämän kauden post seasonilla kovaa. Play-offseissa Coltsia, Broncosia ja Patriotsia vastaan hyökkäyksen linja pystyi tukemaan pelinrakentaja Joe Flaccoa pitämällä turvallisen taskun kasassa. Flacco, jolla on taipumusta sortua yllättävän huonoihinkin suorituksiin aika ajoin, sai riittävästi aikaa saada heittopelinsä jenkaan. Tässä suurena apuna siis toimiva hyökkäyksen linja. Ja laitimmaisena oikealla häärivä Oher on pystynyt nopeudellaan ja pitkillä käsillään pitämään vastustajan puolustuksen pass-rusherit aisoissa.

Leffa sinällään on harmitonta amerikkaa mutta jos häiritsevää aksenttia ei huomioida niin Sandra Bullockin tekee kelpo suorituksen, kerrankin. Tarina on pääosassa ja sen annetaankin olla. Kannattaa tutustua, jos vastaan tulee. Ja mielellään ennen sunnuntaita 3.2.2013...

Arvosteluja muualla:
IMDB 7,6/10
Leffatykki 3,319/5
Tomatometer 66%

Amerikkalaista Jalkapalloa: Leatherheads (2008)

2012-08-15T11:51:00.000+03:00

Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan....

Leatherheads /Sydän kolmantena jalkana (2008)

Game set-up: Projalkapallon pioneereja, Srewball-komedia
Turnover to loose the game: George Clooneyn ilmeilyt

Leatherheads kohtuullisen turha viritys, jonka kuitenkin katselee sujuvasti läpi näin NFL Preseasonin alkamisen kunniaksi. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat amerikkalaisen ammattilaisjalkapallon preseasonaikaan 1920-luvun puoleen väliin. Elokuvan on ohjannut ja uudelleenkirjoittanut George Clooney ja hän on saanut mukaansa leffan tekoon muutamia kovia suorittajia.

Kuvan lähde: http://www.comingsoon.net

Elokuva on lajityypiltään screwball-komedia, mikä osaltaan pitää huolen siitä ettei se todellakaan ole kaikkien "cup of tea". Coenin veljesten leffat Arizona Baby ja Voi veljet, missä lienet ovat hyviä (paljon parempia, köh) esimerkkejä toimivista moderneista screwball-elokuvista. Tästä puuttuu suurimmaksi osaksi se komedia ja hauskuus, sen sijaan Clooney pääosassa Jimmy "Dodge" Connellynä ajoittain vääntelee naamaansa kuin suurissakin tuskissa.

Castissa ovat mukana Renée Zellweger ja John Krasinski (The Office) joiden komediakyvyt ovat kunnossa mutta jotka elävät hiukan eri leffassa kuin Clooney. Musiikin on tehnyt Randy Newman, joka myös tekee pikku cameon elokuvassa. Musiikki tuo vahvasti mieleen miehen aiemmat työt, Toy Storyt ja varsinkin Monsterit Oy:n mikä jopa pääsee hiukan häiritsemään.

Tarinalla on löyhä todellisuuspohja, Krasinskin esittämä Carter Rutherford pohjautuu Red Grangen hahmoon. Mielenkiintoisen elokuvasta tekeekin esihistoriallinen jalkapalloilu varusteineen ja matkustelukuvauksineen. Clooney saa pidettyä ohjaajan jakkaralla itsensä paremmin peruslukemilla kuin kameran "väärällä" puolella ja leffa pysyy alusta loppuun kasassa.

Anekdootti elokuvan tiimoilta: Clooney käsikirjoitti elokuvan miltei kokonaan uusiksi, liekö hyvä vai huono asia, muttei saanut WGA:ta eli jenkkilän käsikirjoittajien kiltaa tunnustamaan tätä urotekoaan. Tämän seurauksena George imaisi porot nokkaan ja irrotautui killan aktiivijäsenyydestä.

Arvostelut muualla:
Leffatykki 2,636/5
Tomatometer 52%
IMDB 6.0/10

Amerikkalaisen Jalkapallon vierestä: Big Fan (2009)

2012-08-09T09:37:00.000+03:00

Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan....

Big Fan (2009)

Game set-up: fiktiivinen draamakomedia todellisessa maailmassa, NYGiants-fanitusta
Turnover to win: Paul etsii kaverinsa kanssa internetistä lainpillisia neuvoja.... "Kaiken muun olen kyllä yleensä internetistä löytänyt..."

Big Fan tuo uuden näkökulman jenkkifutisleffa-asetelmaan. Nyt ei katsota pelejä eikä harjoituksia vaan faneja. Korkeintaan katsotaan kun fanit katsovat pelejä mutta leffa pitää visusti huolen että sekuntiakaan ei itse peliä näytetä. Se ei tarkoita etteikö elokuva olisi amerikkalaisen jalkapallon ystävällekin herkullista katseltavaa.

lähde: http://movierevolt.wordpress.com/2011/09/07/a-movie-you-should-see-big-fan/

Enempiä spoilaamatta,(tämä siis kannattaa kaivaa esiin), elokuva esittää pätkän fanaattisen Giants-fani Paul Aufieron elämästä. Tarinan pinnan alla kytee hirtehinen huumori vaikka leffan tapahtumat ja Paulin koko elämä sinällään on melko traagista seurattavaa. Patton Oswalt pitää normaalin stand-up koomikon roolinsa piilossa mutta läväyttää kankaalle melkoisen tutkielman superfanin sielunelämästä... jolle ei lopulta voi olla nauramatta. Paulin frendin Salin roolin raapaisee Kevin Corrigan yhtä yksinkertaisen uskomattomalla tavalla.

Tapahtumat pyörivat näiden kahden yksinkertaisen kaveruksen maailmassa. Paul hiukan "fiksumpana" soittelee radioaseman urheiluohjelmaan ja Sal fanittaa kaveriaan. Tyylikkästi elokuvan miljöö on lähes aito, mainitut NYG pelaajat ovat aitoja, radio-ohjelman selostajakin on oikeasti urheiluradion toimittaja, Sirius XM Satellite Radion Scott Ferrall. Traileritiimi on seurannut ESPN Chicagon Waddle & Silvy radio-ohjelmaa ja ainakin tänne menee Paulin ja hänen rivalrykumppaninsa Philadelphia-Philin jutut aivan täydestä. Elokuvan maailma on uskottava ja muutamia myötähäpeän hetkiä lukuunottamatta muutenkin nautittava elämys, pala aitoa New Yorkia...

Leffassa Paulin idolina esiintyvä Quantrell Bishop on fiktiivinen Clay Matthews-tyyppinen predatormainen hahmo. Häntä esittää aito fudispelaaja, aikoinaan Saintseihin signattu Jonathan Hamm. Hamm on tainnut jo luopua fudiksesta, samoin kuin näyttelijän hommistakin tämän leffan jälkeen.

Big Fan toimi mukavana ja raikkaana välipalana Traileriringin jefu-maratonissa. Nyt alkaakin jo olla hitusen ikävä reippaita taklauksia ja veret seisauttavia voitonjuhlia....

Arvosteluja muualla:

Tomatometer 88%

IMDB 6.8/10

Metacritic 70/100

Amerikkalaista Jalkapalloa: Varsity Blues (1999)

2012-08-08T22:04:00.002+03:00

Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan....

Varsity Blues (1999)

Game set-up: Fiktiota, Highschool-fudista, Hömppäsarjaa
Turnover to loose the game: Epäilys heräsi kun leffa alkaa kertojanäänellä, usko hiipui ekan pelin aikana kun varaQB Mox heittää 40-jaardisen penkiltä istualtaan mutta lopullinen niitti oli koulun seksuaalivalistuksen oppitunti ajassa 24:10

Varsity Blues kuuluu hömppäsarjaan, jossa välillä pelataan jalkapalloa aivan käsittämättömällä tavalla, välillä taas eletään nuorison "villiä" opiskelijaelämää tyyliin American Pie. Ohjaaja Brian Robbinsin suurin leffameriitti taitaakin olla Eddie Murphyn Tähtivieras Dave, mies tunnetaan paremmin tv-sarjojen tuotantopiireissä.

Aina kun Traileritiimi kuulee leffassa kertojanäänen, alussa, lopussa tai keskellä, niin mieleen tulee ärsyttävästi:"Onko ihan pakko?" Eikö käsikirjoittaja tosiaan keksi muuta näppärää tapaa pikku dialogilla tai muulla tavoin kertoa katsojalle mistä on kysymys... Traileritiimin neuvo käsikirjoittajille ympäri maailman on: Ei kertojia vaan kuvia ja dialogia, kiitos. Tässäkin turhanpäiväisyydessä kertoja (Moxley) selittää jotain ihan turhaa, jota ilmankin olisi pärjätty...

Jalkapallosta ei ole paljoa kerrottavaa. Epäuskottavaa mustavalkoista pelleilyhömppää, jossa jännitteet luodaan hyvin ennalta-arvattavasti ja panoksia katsojan mukana pitämiseksi ei aivan saada nostettua riittävälle tasolle. Elokuvan ongelma on ettei se ole riittävän humoristinen ollakseen kreisikomedia, härski ollakseen nuorisoelokuva muttei se osaa olla vakavakaan vaikka aihetta olisi helposti riittänyt. Leffan miljöö sijoittuu samoille laitumille aiemmin katsottujen We Are Marshallin, Remember the Titansin ja Friday Night Lightsin kanssa, ilmeisesti leffahulluin futiskansa Amerikoissa asuu noilla seuduilla?!?!? Nuo mainitut elokuvat päihittävät tämän pelleilyn kyllä kaikki kolme. Rehellisyyden nimessä on elokuvan puolesta sanottava että tämän elokuvan kohdeyleisökin on nuorisoa, jotenkin leffa tuntuu kuitenkin aliarvioivan yleisönsä.

Päällikkötasoa yleensä oleva Jon Voight räkäisee Coach Kilmerin roolin rutiinilla, leffan valopilkkuja ovat James Van Der Beek (Dawson's Creek) QB Moxina ja Amy Smart (Road Trip, Perhosvaikutus) tämän tyttöystävänä. Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin: Kuriositeettina mainittakoon että Varsity Blues oli 80-luvulla kanadalaisen Toronton yliopiston tavaramerkki opistonsa urheiluseuroille. Yliopisto haastoi Paramountin tämän kuran takia oikeuteen ja sai elokuvayhtiön maksamaan kahdeksan stipendiä urheilussa kunnostautuneille oppilailleen.

Arvostelut muualla:
Leffatykki 3,269
Tomatometer 40%
IMDB 6.2/10

Seuraavaksi Traileritiimi katsoo jonkin ihan muun tyyppisen JEFU-leffan, alkaa pikkukaupunkien higschoolit jo kohta tympiä....

Amerikkalaista Jalkapalloa: Friday Night Lights (2004)

2012-08-08T10:36:00.000+03:00

Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan....

Friday Night Lights (2004)

Game set-up: Tositarina, High Schoool-fudista, Realismi - aidon oloinen maailma ja ihmiset
Turnover to win the game: Billingsleyn isä - poika suhde

Friday Night Lights on siellä aikaa viettämättömän amatöörin silmin erittäin hyvä kuvaus Teksasilaisen High School-fudiksen maailmasta. Elokuvan piirtämä kuva esittää paitsi jalkapalloa, myös muotokuvan jalkapalloon kytkeytyneistä ihmisistä ja niistä ilmiöistä, jotka Odessan kaupungissa pelaajiin ja valmentajiin vaikuttavat. Elokuva on kerrassaan mukavaa vaihtelua hömppämäisiin huumori/nuorisoelokuviin verrattuna.

Tarina perustuu H.G. Bissingerin kovasti kehuttuun urheilukirjaan Friday Night Lights: A Town, a Team, and a Dream vuodelta 1990. Niin kirja kuin elokuvakin keskittyy Odessan kaupungin Permian High School Panthers jalkapallojoukkueen yhteen kauteen 1988. Elokuva jättää kirjan esittelemien politiittisten kuvioiden kerronnan vähemmälle ja keskittyy ihmisiin. Rajaus on onnistunuut ja valkokankaalle saadaan paiskattua elävän oloisia henkilöhahmoja. Billy Bob Thornton (coach Gary Gaines) kokeneena valmentajana ja Lucas Black (Mike Winchell) sekä Garrett Hedlund (Billingsley) pelimiehinä tekevät aika riipaisevat roolityöt. Aika äijä on myös Billingsleyn isän roolin paiskaava Tim McGraw.

H.G. Bissingerin alkuperäistä kirjaa käytetään jopa oheislukemisena training campeillä, joten sitä voi hyvällä omalla tunnolla suositella. Ennen elokuvaa se inspiroi yhden tuotantokauden TV-sarjan Against the Grain (feat 21-vuotias Ben Affleck) vuonna 1993. Elokuvaversio 2004 ja kirja poikivat uuden TV-sarjan 2006, Friday Night Lights, jota on myös kehuttu. TV-sarjan ansioksi voi sanoa sen että se jaksoi 5 tuotantokautta, mitä voidaan pitää pienenä ihmeenä katsojalukuja tutkittaessa. Ilmeisesti sarja kehitti vankan ja äänekkään fanipohjan, youtubesta löytyy paljon sarjaan liittyvää materiaalia. Kannattanee nyt viimeisen kauden promo ainakin tsekata...

Kaikenkaikiaan Friday Night Lights, kirjana, elokuvana ja tv-sarjana on tutustumisen arvoinen, mikäli se on päässyt ohi lipsahtamaan.

Arvostelut muualla:

Leffatykki 3,355

Tomatometer 81%

IMDB 7,2/10

Aiheesta lissää:

Missä elokuvan henkilöt ovat nyt?

Permian Panthers vs. Midland Lee todellinen pelivideo

Dallas Carterin riveissä on oikeita pelaajia, bongaa tämä nykyinen Tampan pelimies!

Amerikkalaista Jalkapalloa: Remember The Titans (2000)

2012-08-07T13:22:00.000+03:00

Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan....

Remember the Titans (2000)

Game set-up: Tositarina, High Schoolfudista, Rasismia, 70-lukua, Disneyleffa
Turnover to loose the game: Dumareiden toiminta epäuskottavaa edes High School peliksi

Remember The Titans jää mieleen sokerisena Disneyhömppänä. Jerry Bruckheimer on toiminut tuottajana ja Walt Disney levittäjänä, joten elokuva on nähty aihestaan huolimatta jopa teatterilevityksessä ja aika ajoin televisiossa.

lähde: http://e27.sg/2012/08/04/5-lessons-startups-can-learn-from-the-american-football-film-remember-the-titans/

Pohjan elokuvalle muodostaa tositarina T.C. Williams High Schoolin fudiskaudesta 1971. Sattumalta sama kausi kuin edellisessä katsotussa We Are Marshall-elokuvassa. Marshall oli muuten samassa sarjassa, mutta tässä siis high school tasolla. Reippaasti todellisuutta raiskaten asetelma on kärjistetty siten että T.C. Williams Titans oli ainoa sekä mustia että valkoisia joukkueeseensa huoliva koulu muiden joukkueiden ollessa puhtaasti valkoihoisia. Näin asia ei tuolloin ollut eikä joukkueessa muutenkaan kilpailtu rotujen kesken aivan näin verissäpäin... Muutenkin elokuva sortuu kaikenlaiseen kärjistämiseen rasismin vastaisuuden korkeaotsaisuuden varjossa mutta suomalaiseen makuun tämä on yksi suuri klisee koko soppa.

Leffa sokeroi pelit liian hienoiksi, kaikki ihmissuhteet turhan dramaattisiksi, ihmiset musta-valkoisiksi (kirjaimellisesti) kärjistäen tilanteet loppujen lopuksi sellaiselle tasolle ettei se enää mene läpi. Esimerkkinä tästä tuomareiden toiminta ottelussa, joka ratkaisi joukkueen jatkopeleihin pääsyn. Ei ole ensinnäkään uskottavaa että toiminta olisi ollut noin epäurheilijamaista - puhumattakaan että se olisi Titansien defence coachin pikku puheen jälkeen muuttunut noin dramaattisesti. Hölmöä, toteaa Traileritiimi, ja kuitenkin jatkaa...

Pääosien näyttelijäsuoritukset kuitenkin pitävät katsojan leffan äärellä, Denzel Washington mustana päävalmentajana ja Will Patton puolustuksen valmentajana ovat uskottavia. Lisäksi leffasta voi bongata tämän päivän tähtiä vähän nuorempana, mm. Ryan Goslingin. Kyllä tämän leffan toki aiheensakin vuoksi katsoi mutta parempia odotellessa...

Arvostelut muualla:
Film-O-Holic 1,5/5
Leffatykki 3,834/5
Tomatometer 73%
IMDB 7.6/10

Aiheesta lisää:
Totuus vs. Leffa

Amerikkalaista Jalkapalloa: We Are Marshall (2006)

2012-08-07T09:36:00.000+03:00

Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan....

We Are Marshall (2006)

Game set-up: Tositarina, Yliopistofudista, Tuore, Alku on nyyhky mutta paranee...
Turnover to win the game: Black Sabbathin Paranoid soi ajassa 1:10:45

We Are Marshall on kohtuullisen hyvä (jalkapallo)elokuva, joka liikkuu yliopistojalkapallon maailmassa 1970-luvun aivan alussa. Elokuva kertoo tositarinan vuoden 1970 traagisen lentokoneonnettomuuden seurauksista yliopiston jalkapallo-ohjelmalle: Marshall Universityn jalkapallojoukkue valmentajineen ja osittain jopa kannattajineen menehtyi joukkueen charterlennon kilahdettua tonttiin.

lähde: en.wikipedia.org/wiki/We_Are_Marshall

Elokuva floppasi jenkkiteattereissa kohtuullisesti eli tuotti suurinpiirtein tuotantokustannukset. Tämän vuoksi leffa onkin piileskellyt hiukan tutkan alla, mutta on ehdottomasti mainettaan parempi. Ohjaaja McG, syntyjään Joseph McGinty Nichol, on tunnetumpi tv-sarjojen (Supernatural, O.C, Chuck, Nikita) tuottajana ja hänen muut ohjaustyönsä ovat charlienenkeleitä ja terminatorjatko-osia. Jenkkipiireissä hän saikin kehuja elokuvan eittämättä traagisen alun onnistuneesta kuvaamisesta. Suomalaiseen miehiseen makuun alku on edelleen aika vaahterasiirappinen, millä tarkoitan amerikkalaista tapaa yrittää ottaa katsojasta irti muutama kyynel dramatisoimalla tapahtumia tarpeettomastikin tunteiden tasolla. Noh, kyllähän tuossa asetelmassa tragiikkaa riittää ja McG:tä on kehuttu nimenomaan liian nyyhkyilyn välttämisestä.

Elokuva on siis aika tuore, mistä plussaa, ja cast on onnistunut. Matthew McConaughey (EdTV, Sahara, The Lincoln Lawyer)päävalmentajana toimii jos uskoo että jonkun aksentti voi etelässä olla noin vahva, Matthew Fox, tv-sarja Lostista tuttuna, tekee vahvan roolin hyökkäyksen valmentajana. Tuttuja naamoja ovat lisäksi David Strathairn (Bourne Ultimatum, Good Night, and Good Luck), Ian MacShane (Lovejoy) ja January Jones (Mad Men).

Elokuvan otteluissa vilahtavat NCAA maailmasta Marhall Thundering Heardin lisäksi West Virginia University Mountaineers ja Xavier University, joka elokuvassa epähuomiossa kuulutetaan Piratesina, mutta lienee kai Musketeers... khöm. Elokuvassa ei niinkään keskitytä peleihin vaan joukkueen kokoamiseen ja valmistautumiseen. Peli- ja harjoituskuvaukset ovat amatöörille ihan uskottavia. Plussaa elokuva saa myös siitä että se jonkin verran avaa Marshallin pelien todellista kulkua 70-luvun alussa eikä päätä elokuvaa voitonjuhliin. Marhallin 70-luku on kuolemantapausten lisäksi karua myös fudistilastoissa: 23 voittoa, 83 tappiota. Kun joukkue vuonna 1977 liittyi Southern Conferenceen, ekat 5 vuotta meni 0-26-1 ja se tasapeli tuli potkumaalilla... ...mutta kuten leffa hyvin osoittaa, Marshall Unilla on jalkapallo-ohjelma. Toisinkin olisi voinut käydä.

Arvostelut muualla:
Leffatykki 3,784
Tomatometer 49%
IMDB 7.0/10

Aiheesta lisää:
Kirja v. Elokuva -arvostelu

Don't miss: Tv-leffat,elokuun alku

2012-07-29T13:47:00.002+03:00

Kesä on mitä parhainta elokuvien bongausaikaa. Kesän taittuessa elokuuhun alkaa olla viimeiset hetket tarkistaa minkälaista satoa on korjattavissa. YLE teema, tuo leffafriikin luottopakki, tarjoilee kuuman ja mielenkiintoisen putken Keskiviikon Kino sarjassaan. Tanskalainen dogmaohjaaja Lars von Trier

http://www.filmnotion.com/lars-von-trier-an-ode-to/

tuottaa kaikesta kummallisuudestaan huolimatta mainioita elämyksiä elokuvan ystäville. Miestä ei ainakaan voi syyttää periaatteiden tai kunnianhimon puutteesta. Mikäli näit leffateattereissa upeannäköisen Melancholian, sinua kiinnostanee myös tämä kova keskiviikkoiltojen putki. Elokuvia, jotka ovat erilaisia. Erilaisia kuin muut ja erilaisia myös keskenään...

Alkuun pääsee kevyesti dogma-tyylisellä komedialla vuodelta 2006, Direktören for det hele/Koko homman pomo, YLE Teema keskiviikko 1.8.klo 21.50.

Seuraavana keskiviikkona 8.8.klo tulee Traileritiimin suosikkimusikaali Dancer in the Dark vuodelta 2000. Elokuva ja pääosan esittäjä Björk palkittiin tuona vuonna Cannesissa.(BTW, Lars von Trier on kunnostautunut Cannesissa myöhemminkin vähän erikoisemmilla tavoilla.) Björk on isossa roolissa sekä Selmana että elokuvan mahtavan scoren säveltäjänä. Lars von Trierin tapa ohjata oli kuulemma Björkille niin kova kokemus ettei häntä nähtäne uudestaan valkokankaalla palkinnosta huolimatta.. Suoritus onkin henkeäsalpaava... ja elokuva on TODELLA surullinen.

Surullinen ja järkyttävä, ehkei kuitenkaan niin järkyttävä kuin elokuun 29. päivä esitettävä Antichrist. Elokuvan esitysaikakin on poikkeuksellinen, klo 23.00. Traileritiimi suosittelee kuitenkin enemmin bongaamaan Nicole Kidmanin tähdittämän Dogvillen 15.8. klo 21.50. Tarina jatkuu viikon päästä 22.8. elokuvalla Manderlay...

Jos katsoo koko elokuun Keskiviikon Kinot niin veikkaanpa että lars von Trieriä on aika sopivainen eli riittävä annos.....

Vaihteluksi monipuoliseen mutta raskaaseen elokuun von Trier putkeen on pakko suositella mahtavaa Joe Wrightin ohjaustyötä Atonement/Sovitus. Elämys, jota ei edes Kiera Knightley pysty pilaamaan tulee Subilta torstaina 6.8. klo 21.00.

Seuraa näitä: Mia Wasikowska

2012-07-27T20:55:00.000+03:00

Jos elät maailmassa jossa kova naisnäyttelijä on nimeltään Meryl Streep ja tulevaisuuden lupaus on Natalie Portman niin lienee paikallaan kurkistaa tutkasta muutama tuoreempikin nimi. Traileriringin tiimi suosittelee seuraavaksi kestosuosikiksi Mia Wasikowskaa, s.14.9.1989.

Kuvan lähde: http://cinemaandpopcorn.blogspot.fi

Australialaisen Mia Wasikowskan ura ei tietenkään ole vielä kovin merylstreeppimäinen, onhan neito hädin tuskin täyttänyt 20 vuotta. Varsinainen "Hollywood"-ura alkoi HBO:n In Treatment sarjassa Sophiena vuonna 2008. Merkittävä leffarooli tuli vastaan 2009 elokuvassa That Evening Sun.
Elokuvan cast sai tuona vuonna Teksasissa vuosittain pidettävilla South By Southwest (SXSW) flmijuhlilla Best Ensemble Cast -erikoispalkinnon.

Seuraavana vuonna Mia oli nimiosassa Tim Burtonin Alice in Wonderland elokuvassa. Jostain syystä Traileritiimi on missannut tämänkin kovasti puffatun leffan...

Sen sijaan seuraava leffa on bongattu ja hyväksi havaittu. Mia pärjää kovassa seurassa, muissa naisrooleissa ovat edellisen sukupolven suuruudet Anette Bening ja Julianne Moore... The Kids are Allright elokuvan ohjaaja on Lisa Cholodenko..

Nimirooleja on lohjennut sittemmin Mialle ihan kivasti - ja kovia rooleja tuleman pitää... Cary Fukunagan Jane Eyre vuodelta 2011 kannattanee katsoa:

Mian on nousussa ja kito on jyrkkää... Tulossa olevaa herkkua on esimerkiksi jo Tom Hardyn yhteydessä esitelty Lawless, Chan-wook Parkin Stoker Nicole Kidmanin kanssa sekä Sophie Barthesin ohjaama Madame Bovary Paul Giamattin kanssa.... Traileritiimi odottaa vesi kielellä....

Seuraa näitä: Kolmas kivi auringosta - J G-L!!

2012-07-26T15:05:00.001+03:00

Sarjassamme "Seuraa-Näitä" Traileririnki esittelee Joseph Gordon-Levittin, s.17.2.1981. Jos reaktiosi edelleen J G-L:n nähdessäsi on:"Hei toihan on se Tommy Solomon siitä TV-sarjasta" niin ehkä on hyvä tsekata ainakin tämän bloggauksen trailerit...

Source: http://photos.fansshare.com/gallery/photos/167783/Joseph-Gordon-Levitt-Joseph-Gordon-Levitt-Claudia/

TV-sarjat J G-L jätti vuosituhannen vaihteen jälkeen päätettyään siirtyä vakavammin otettaviin rooleihin. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuminen tuli vuonna 2005 Rian Johnsonin ohjaamassa elokuvassa Brick:

Toinen melko kova onnistuminen tuli 2007 enempi käsikirjoittajana kunnostautuneen Scott Frankin ohjaustyössä The Lookout. Tämähän on Traileritiimilläkin ollut mahdollisuus nähdä, koska tuli nyt kesällä tv:stä...

Monet pitävät Marc Webbin 500 days of Summeria yhtenä suosikkileffoistaan. Traileritiimikin arvostaa leffaa mika-waltarimaisesta naiskuvauksestaan ja tässä J G-L alkaa kyllä jo todella loistaa. Ja on tämä ehdottomasti kovempi leffa kuin Marc Webbin viimeisin tuotos...

Ja CV:hän vain ja ainoastaan tiukkenee. Aiemmin on jo esitelty leffat Dark Night Rises, 50/50 ja Inception, joista jälkimmäisessä J G-L peittoaa esim Tom Hardyn mennen tullen (toim huom 30.7. kun Dark Knight on nähty: molemmissa, tuo Batman sarjahan saa J G-L:n myötä suorastaan kuolattavia käänteitä).. jopa niin että J G-L pystyi lennossa pyörtämään osallistumisensa Tarantinon työn alla olevaan Django Unchained -projektiin. Mutta tulossa on yhä kovempia leffoja. Yksi henkilökohtaisesti odotetuimmista on Samaisen Rian Johnsonin uusin ohjaustyö, The Looper. Mikäli J G-L pystyy uskottavasti olemaan kirjaimellisesti yhtä kova kuin Bruce Willis niin uusi lehti uralla on taas käännetty:

Aika vakuuttavaa, kyllä.... Ensi-ilta lienee syyskuussa 2012. Toinen kova leffa joka on tulossa on Steven Spielbergin biopic Yhdysvaltojen presidentti Abraham Lincolnista. Ja se ei ole se vampyyrielokuva, köh. Tässä on Abena Daniel Day-Lewis.. Mutta siitä lissää tuonnempana...

Seuraa näitä: and introducing Tom Hardy

2012-07-24T13:28:00.002+03:00

Silloin tällöin elokuvan ihmeellisessä maailmassa tulee tehdä pikku reality check. Varsinkin kun tapana on seurata tiettyjen näyttelijöiden elokuvia jonkinlaisen laadun ylläpitämiseksi. Kun seuraamasi näyttelijät Kevin Spaceystä Gregory Peckiin saavat joko elämäntyöoscareita tai siirtyvät tuottajaportaaseen niin lienee aika katsella markkinoita vähän terävämmin, ketäs täällä markkinoilla nyt oikein pyörii ja mitäs heidän CV:ssään siis olikaan...

Source: Sarah Dunn via http://dontbesillyo.tumblr.com/

Tom Hardy, s. Edward Thomas Hardy, 15.7.1977, on brittiläinen näyttelijä joka saa yhä kuumempia ja kuumempia rooleja. Kuumimpana roolisuorituksena juuri tällä hetkellä ehkä tämä, Bane elokuvassa Dark Night Rises (kuva seuraavassa thumbnailissa !):

Etenemismielessä Tom Hardyn ura saavutti rakettimaisen vauhdin miehen pokatessa roolin Christopher Nolanin edellisessä projektissa, joka oli Inception. Mindfucker-tyyppinen elokuva on kova myös traileriltaan, mutta Tom Hardyn suoritus melko taskulämmin. Millä lihaksilla (ilmeisten lisäksi) tämä kaveri kerää kuumimmat miesroolit?? Traileri tällä kertaa aika coolina (ehkä kuitenkin hauskana) a-cappella versiona...

Jos suoritukset ovat näin ovat näin välimellania, kuten edellisessä, täytyy historiasta löytyä jotain vähän kovempaa matskua. Tom Hardyn historia alkaa Pfc. John Janovecina sarjassa Band of Brothers. Esiintyi kahdessa osassa vaan eipä ole muistikuvaa tästä, paras Traileritiimin veikkaus: tuli toisessa ja kuoli toisessa.... Saa kommentoida jos jollakulla on parempaa tietoa... Sen sijaan kaivelisin esille pari elokuvaa joista ehkä saa käsitystä Tom Hardyn potentiaalista, ensimmäisenä jonkinmoiseen kulttimaineeseen noussut Guy Ritchien Rocknrolla:

Ehkäpä, ehkäpä....Mutta tässä totuus tuodaan tapetille jo enemmän kuin selkeästi: Nicolas Winding Refnin elokuva vuodelta 2008 eli ennen Tom Hardyn Nolan kytköksiä: Bronson. Ja jos tuo omituinen ohjaajanimi kuulostaa tutulta niin hyvä. Jos ei kuulosta niin suosittelen tsekkailemaan, viimeisin leffa oli kevään kuuminta hottia, Drive, johon palaamme hiukan myöhemmin.... Ei tarvitse olla Christopher Nolan tajutakseen että tämä on tiukkaa:

OH YEAH - tämä Tom Hardy otetaan seurantaan, eikös?.... Seuraava mahdollisuus jo tässä, Lawless, joka tulee Suomen ensi-iltaan syyskuussa, Mukana myös eräät Guy Pearce ja Gary Oldman:

Kiusaamisen ja väkivallan raja

2012-04-12T22:08:00.001+03:00

Parissa viikossa Oriveden yhteiskoulun käytävällä kaikuneet laukaukset ovat vaihtuneet normaaliin lasten ja nuorten hyörinään. Suurin myrsky tarjota tapahtuneeseen osallistuneille sankareille vuoroin sapiskaa ja vuoroin jopa kunniamerkkejä on hiljalleen tyyntynyt. Maailma kulkee radallaan ja ongelma ilmeisesti todettiin ratkaistuksi, mahdottomaksi ratkaista tai ei ehkä oltu ihan varmoja, mikä se ongelma sitten lopulta olikaan... Dokumenttielokuva on vahva keino vaikuttaa, kuten esimerkiksi Eugen Gurjasti loistavassa kirjoituksessaan esittelee. Kovasti keskustelua ameriikanmaalla onkin herättänyt kohta huomenna (13.4.2012) jo ensi-iltaan tulevan käsikirjoittaja/ohjaaja Lee Hirchin vahvan koulukiusaamisdokumentin ikäraja. Trailerikin on erittäin vaikuttava.

Motion Picture Association of America, MPAA, lätkäisi alunperin dokumentille R -Restricted ikärajan eli "ei alle 17-vuotiaille ilman aikuisen valvontaa". Tästä tehty valituskaan ei heti mennyt läpi. Tämä olisi ollut melkoinen oikeusmurha koska olisihan se jättänyt leffan ilmeisimmän kohdeyleisön, koulukiusaajat ja koulukiusatut, salien ulkopuolelle.

Vasta jenkkien paikalliseen "adressinettiin", Change.org:iin, tehty vetoomus yli puolen miljoonan kannattajan allekirjoituksineen sekä superjulkkisten, kuten Ellen DeGeneres, Justin Bieber, Meryl Streep ja Michael Jordan osallistuminen vetoomuksen puolesta sai MPAA:n pään kääntymään. Toivoa sopii että elokuvassa ja trailerillakin esitelty toiminta koulujen hiljaisten kärsijöiden puolesta saisi aikaan jonkinlaista liikehdintää myös Suomessa.

Nuorten elämään ja vallitseviin oloihin tulee vaikuttaa ennen kuin tilanne on niin vaikea ettei edes tunnisteta ongelmaa. Jos ratkaisu on lukitut luokan ovet ja metallinpaljastimet koulujen ovilla niin jossain on ehkä jo menty pieleen. Myös positiivisia toimintamalleja on olemassa, kuten tuossa Bullyssäkin. Nuorilla on (vielä) unelmia, he kaipaavat toimintaa ja hyviä esimerkkejä..

Kun kiusaaminen muuttuu väkivallaksi, kuten kävi Orivedellä, ja kun siitä tulee kiinteä osa lasten ja nuorten todennäköistä tulevaisuutta on peli pelattu. Tai sitten tarvitaan Ameena Matthewsin kaltaisia ihmisiä...

Steve Jamesin dokumentti väkivallan keskellä vaikuttavista osallistujista tuntuu toisaalta niin todelliselta ja toisaalta kaukaiselta. Toivottavasti tuon elokuvan arki pysyy vielä kaukana omasta idyllistäni. Voin vain kuvitella ja kauhistella millaiseksi arki on muuttunut jo Orivedenkin näennäisen rauhallilsen arjen takana. Paikalliset sosiaalityöntekijät ja koulukuraattori ovat tehneet tämänkin kolmiodraaman parissa pitkää päivää jo ennen tilanteen viimeistä eskaloitumista ammuskeluksi. Nyt hoidettavia ovat varsinaisten ongelmalasten ja nuorten lisäksi myös muut lapset ja näiden hätääntyneet vanhemmat, opettajista puhumattakaan. Eikö sankarin viittaa voisi sovitella myös niille harteille, niin kauan kuin ne vielä kestävät??

Guerrillero Heroico - Che Guevara

2012-04-01T23:28:00.000+03:00

Traileriringin "lapsiperheen isä" -jäsenenä olin Masku-ketjuun kuuluvassa liikeessä ostamassa lapsille Cars 2 -brandättyjä leluja, kun silmiini osui tuttu kuva. Kuva oli pyöreässä nukkapintaisessa matossa, joka olisi helppo sijoittaa vaikka vessan lattialle. Siinä se olisi mukavan pehmoisena ja lämpöisenä jalkojen alla kun samalla keskittyisi omiin suolentoimintoihin...

Mietin siinä kaupassa tuota valokuvaa ottaessani että mitähän pahaa sinä Ernesto olet tehnyt että olet päätynyt vessanmaton koristeeksi...
Tämän ehkä yhden maailman ikonisimmista kuvista historia sai alkunsa kun ranskalainen rahtialus La Coubre räjähti 4. maaliskuuta 1960 kun sen ammuslastia purettiin Havannan satamassa. Räjähdyksessä kuoli lähes sata ihmistä ja loukkaantui 200. Seuraavana päivänä järjestetyssä muistotilaisuudessa kuubalainen valokuvaaja Alberto Korda ikuisti Leica M2:lla ja 90 mm objektiivilla Kodak Plus-X musta-valkofilmille 31-vuotiaan Ernesto Guevaran.

Tätä kuvaa rajaamalla ja oikaisemalla on saatu frame, joka muuttaa maailmaa, Guerrillero Heroico, "sankarisissi":

Kuvan maailmaa muuttavasta tehosta voi lukea Michael Caseyn kirjasta Che's Afterlife: The Legacy of an Image (2008) tai Traileririnki luonnollisesti suosittelee Trisha Ziffin dokumenttia vuodelta 2008 Chevolution, jotka keskittyvät nimenomaisesti kyseisen Kordan kuvan tarinaan:

Traileririnki on luvannut itselleen, tämän vessanmattoepisodin innoittamana, perehtyä hiukan lisää tämän argentiinalaissyntyisen vapaustaistelijan, sissijohtajan, keskuspankin johtajan ja teollisuusministerin elämään. Mies joka lähti tutustumaan maailmaan moottorikäyttöisellä polkupyörällä ja päätyi periaatteidensa johtamana vapaustaistelijaksi ja vielä ministerikautensa jälkeenkin omaasta halustaan takaisin sissijohtajaksi... Pientä respektiä hei.... Onneksi on hyvää ja kohtuu tuoretta katsottavaa:

Walter Sallesin Diarios de motocicleta / Moottoripyöräpäiväkirja (2004), perustuu kovan päiväkirjanpitäjän, Ernesto Guevaran, omiin päiväkirjoihin. Traileriringin luottopakki Steven Soderbergh on ilmeisesti myös törmännyt tuohon vessanmattoon ja päättänyt tehdä asialle jotakin. Hänen ohjaamansa Che-bio, pääosassa roolisuorituksestaan Cannesissa palkittu Benicio Del Toro, ilmestyi perusteellisena ja kahdessa osassa vuonna 2008. Ja mikä onkaan ekaosan trailerin eka frame:

Ostaisitko sinä, ja mistä syystä, Che Guevara -vessanmaton? Oletko nähnyt jonkin näistä esitellyistä elokuvista?

Viikon nopea: Bongaa nyt nämä!!

2012-03-24T11:59:00.001+02:00

Romanialaista laatua? No totta hitossa, 4 luni, 3 saptamâni si 2 zile eli 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää on Cannesin kultaisella palmulla palkittu Ceausescun ajasta ja aroista asioista kertova elokuva, Yle Teema keskiviikkona 28.3. klo 21.45.

Jos haluat nähdä jotain legendaarista - tai jos haluat tallentimella olevan jotain mistä voi poimia legendaarisia lainauksia niin aseta se aikaan lauantai 31.3. TV5 klo 01.25....

Jos DeNiron suoritus Travis Bicklenä on kehuttu jo loppuun niin Jodie Fosterinkin takia elokuva on katsastamisen arvoinen!! Tänään lauantaina MTV3 klo 22.35 tulee myös superherkkua, joskaan ei ihan noin klassikkokamaa:

Paul Giamatti on herkkua mutta tässä Sideways elokuvassa Thomas Haden Church tekee myös lähtemättömän vaikutuksen. Eipä pystynyt Broken Trail sarjaakaan katsomaan ilman että tämän elokuvan suoritus olisi pyörähtänyt pari kertaa mielessä. Merlot vai Pinot Noir - se tulee selväksi kyllä!!! Tai no - tässä leffassa ei tulla selväksi ;)

http://filmtrivia.tumblr.com/

Prometheus - The God of Marketing

2012-03-23T23:50:00.000+02:00

THEY WENT LOOKING FOR OUR BEGINNING

WHAT THEY FOUND COULD BE OUR END

Markkinoinnin voi hoitaa ainakin, ja oikeastaan vain ja ainoastaan, kahdella tavalla: Hyvin ja Huonosti. Aiemmin Traileririnki suri kyynel silmässä John Carterin filmatisoinnin kirjaimellisesti 100-vuotisen odotuksen floppaamista umpisurkeaan markkinointiin. Siinä missä Disney onnistui markkinoinnillaan pimittämään koko Edgar Rice Burroughsin kehittämän kokonaisen kiinnostavan maailman, 20th Century Fox on luonut tuleville katsojilleen kiinnostavan maailman pimittämällä sen:

Elokuvan Prometheus maailman ensi-ilta on 8.6.2012 ja äskeinen ensimmäinen traileri julkaistiin 22.12.2011. Sitä edelsi kolmen päivän HYPE traileri maailmassa - kolmena peräkkäisenä päivänä 19., 20 ja 21.12 ilmestyi "making of"-teaserit, joissa ohjaaja Ridley Scott puheli kryptisiä ja kuvat olivat yhtä arvoituksellisia...

Kaikille oli kuitenkin selvää että kaikkien trailerien äiti oli tulossa. Odotus ja tieto elokuvasta levisivät nopeasti sosiaaliseen mediaan. Tietoa ja videoclippejä on paljastettu hallitusti pikkuhiljaa, tällä hetkellä Prometheuksen IMDB-sivulla on 13 videota. Nyt voisi tietysti jälkiviisaana viisastella että helppoakos tällaista superelokuvaa on promotoida kun kaikki on sujunut kuin tanssi... Sitä John Carterin käsistä kun veivattiin se 100 vuotta ennen kun se saatiin filmille.. Vaan sepä ei ole mennyt kuin tanssi tämä Prometheus-projektikaan - ja silti se on käännetty voitoksi. Ja varmasti käännetään ihan kirjaimellisesti voitoiksi ihan dollareissa...

Prometheus - lyhyt historia:

James Cameron suunnitteli jatkoa Alien-saagaan 2000-luvun alussa, mutta homma karkasi lapasesta kun Predator tuli mukaan kuvioihin. Siitä seurasi melkoista höttöä, jossa Alienit ja Predatorit ottivat toisistaan mittaa peleissä ja elokuvissa... Vuonna 2008 Ridley Scott tarttui saagaan mielessään uusi elokuva alkuperäisen tähden, Sigourney Weaverin kanssa, mutta ajautui aivoituksissaan ristiriitaan, koska halusi tehdä saagaan esiosan. Ilmeisesti Sigourneyn naama ei ollut enää yhteensopiva tekemään esiosaa vuonna 1979 kuvattuun elokuvaan. Ridley Scott sai Foxin 2009 suostumaan esiosaan tai uudelleenfilmatisointiin, tai oikeastaan kahteenkin 3D leffaan, ja ohjaajaksi hän ehdotti tuntematonta Carl Erik Rinschiä. Fox ei suostunut rahoittamaan leffaa ohjaajalla, joka ei ollut tehnyt vielä yhtään kokopitkää elokuvaa, vaan vaati Ridleytä ohjaamaan itse. Homma meni jäihin kunnes, noin 100 miljoonan dollarin tinkimisen jälkeen Ridley Scott sai 150 miljoonan dollarin sopimuksen elokuvan ohjaamisesta. Niin jatkui elokuvan "Paradise" suunnittelu - elokuva oli menettänyt myös Aliens esiosa-statuksensa. Vaan niin nimi sitten lopulta vaihtui ja löytyyhän ne Alienitkin sitten trailerilta, joten esiosa lienee kyseessä..

Loistava Guy Pierce esittää Peter Weylandia, Weyland Corporationin perustajaa joka tuossa tuuttaa TED Talkinsa vuonna 2023. Yksi osoitus siitä että kyseessä on alien-saagan esi-isä. Alieneissa yritys on jo fuusioitunut Weyland-Yutaniksi.. Kyseessä ei ole traileri, eikä ilmeisesti edes pätkä elokuvasta, vaan osa Fox:n nerokasta viral marketing-kampanjaa. Sen sijaan että fanit otettaisiin tahattomasti mukaan, kuten John Carterin tapauksessa tekemään parempia fanitrailereita kuin alkuperäiset, fanit muutetaan osaksi viruksen lailla sosiaalisessa mediassa itseään monistavaa mainoskampanjaa. Kyseinen TED Talk löytyy Weyland Industriesin kotisivuilta, joita tutkimalla pääsee myös Project Prometheuksen kotisivuille, joilla ei tosin näytä olevan kuin etusivu...

Paitsi että... kun osoitteen perään liittää numeron 245409 mallin mukaisesti: http://projectprometheus/245409/ niin sivulle tulee mahdollisuus syöttää salasana. Ja kun siihen syöttää esim "DDM2DDM2DDM2AMAMAMBIGBIGBIGBMESMPP," ilman lainausmerkkejä mutta pilkun kanssa, tietenkin, niin esiin tulee.... Menkää kokeilemaan meneekö teilläkin iho kananlihalle! Uusia salasanoja saa alan harrastajilta esim täältä. Vastaavia harrastajia löytyy Tumblr:n lisäksi kaikista sosiaalisen median maailmoista Facebookista Twitteriin.. Sinne vain mukaan seuraamaan!!! Aika mukaansa tempaavaa kyllä. Niinkuin on tämä vuoden tähän asti ehdottomasti kovin, Prometheuksen uusin traileri:

Tämmöinen juttu tällä kertaa - miltäs vaikutti??!Lisää kiehtovia maailmoja esim Movie Mondayn kautta.

To sleep, perchance to Dream?!

2012-03-16T23:53:00.000+02:00

Täytyypi tehdä tunnustus: Traileririnki on koukussa Willian Shakespeareen - näytelmiin, sonetteihin, elokuviin, the works. Onneksi on joku muukin, joten tuoretta materiaalia on lähes ehtymättömästi tarjolla shakespearennälkäiselle. Eipä kulu leffarintamalla vuottakaan, etteikö jotakin tule markkinoille, TV-elokuva nyt vähintään... Elokuva sitäpaitsi on loistava tapa esittää näitä draaman perustarinoita... joko päivitettyinä tai sellaisenaan. Näyttelijä Ralph Fiennes on tarttunut esikoisohjauksessaan näytelmään Coriolanus, josta on tehty useita tv-elokuvia, mutta nyt myös kunnianhimoinen feature. Maailman ensi-ilta oli viime vuoden puolella, Suomen ensi-illasta ei toistaiseksi tietoa..

Vakuuttaako tuore Shakespeare-tulkinta?

No TRtiimi ottaa tuon varmasti ohjelmaan. Niinkuin tämänkin, jos se teattereihin saadaan: Berliinin tämänvuotisten elokuvajuhlien Kultaisen karhun voittaja parhaasta elokuvasta: Cesare deve morire.

Traileririnki esitteli elokuvan jo aiemminkin, tässä toinen versio trailerista, pohjana näytelmä Julius Cesar by Will.I.am:

Aivan sikakovat trailerit tuossa Tavianin veljesten pätkässä... Uskomatonta!!!

Pari Shakespeare-pohjaista vetoa nousee kyllä mieleen jotka ovat ylitse muiden: Ihan ehdottomasti Franco Zeffirellin Taming of a shrew eli Kuinka äkäpussi kesytetään. Näin sen lapsena ja olin myyty - nythän se on tullut jostain syystä useampanakin jouluna televisiosta...

Traileri on 60-luvulta ja nämä vintage-vedot ansaitsevat oman juttunsa joskun tuonnempana... hauska!! Hamlet on loistava näytelmä - kun sen lukee kirjana. No kyllähän Kenneth Branaghin ja Laurence Olivierin versiot katselee...pitkiähän ne hiukan on - ehkä parhaiten asia selviää tästä Hamletin ja näytelmän tuottajan välisestä aikalaiskeskustelusta...

Traileririnki odotti kovasti tätä Michael Radfordin ohjaamaa The Merchant of Venice eikä todellakaan pettynyt!!! Shylockia esittää Al Pacino (ohitti Dustin Hoffmanin castissa), Antoniona Jeremy Irons ja Bassaniona Joseph Fiennes ja kuvattu osin Venetsiassa... Päällikkötasoa: Al Pacinokin pääsee maneereistaan (osin) ja oikein näyttelee!!!

Tulipa mieleen tämän leffan intro jossa lukee jotain sen tapaista kuin "tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan vuonna 1596". Nythän se on tietenkin hyvä kertoa että osaa hiukan orientoitua mutta jos elokuva olisi ilmestynyt samana vuonna kuin alkuperäiskäsikirjoitus niin introon olisi riittänyt " Venetsia - tänään". Aika jännä ajatus - käsis on siis aika vanha, aikalaistarina oikeastaan...

Tuo trailerissa seikkaillut Joseph Fiennes tuo väistämättä mieleen tämän Shakespeare-aiheisen elokuvan:

Mitenkäs tähän elokuvaan nyt sitten suhtaudutaan??!!

Sepä ei tietenkään pohjaudu näytelmään mutta on käsikirjoitukseltaan hyvin shakespearemainen.. Loistavasti toteutettu ja juonenkäänteiltään erittäin kekseliäs - tajusin vasta vuosia myöhemmin että tämähän taisi saada jonkun Oscarinkin.. (Traileri tosin on umpisurkea.) Odotan myös paljon tältä tulevalta Anonymous-elokuvalta, jonka traileri, erittäin kova sellainen, on esitelty aiemmin.

Loppuun vielä aika asiallinen fanitraileri kun teemassa kerran ollaan: Näytelmä on Kuningas Lear, ohjaaja Akira Kurosawa ja elokuva on RAN:

Ihan varmasti joku klassikko tai vähintäinkin sinun mielitiettysi jäi nyt ilman ansaittua huomiota. Muistutanpa taas että kommentointi kannattaa - täällä odottaa pino vintage-elokuvajulisteita, joita Traileritiimi silloin tällöin lähettää osallistujille!!!!

Genre: Horror is a joke ?!

2012-03-13T22:33:00.001+02:00

Ja tarkemmin sanottuna - minkälainen vitsi?! Ehkä sellainen ruotsalainen-suomalainen-ja-norjalainen vitsi... Mutta genrenä kauhua ollaan kuoppaamassa säännöllisin väliajoin ja sen zombiemaisesta uudelleen heräämisestä voidaan olla montaa mieltä. The Cabin in the Woods saa Suomen ensi-iltansa 13.4.2012 ja sen kerrotaan kääntävän kauhugenren ylösalaisin. No onko tämä lupaava?!??

Tiedä häntä riittääkö tuo ylösalaisinkaan kääntäminen että genreen saataisiin taas eloa. The Cabin in the Woodskin on ollut kai tuotannossa jo vuosia, viimeisimpänä julkaisua viivytti harkinta konvertoinnista 3D:ksi mutta rahat kai lopulta loppuivat. Oma kokemus on että kauhuleffojen trailerit on sikahyviä mutta itse leffat sitten (kuten tiinanen sanoisi... ) susipaskoja.

Vai mitä sanotte vaikka tästä The Villagen trailerista:

Itse leffasta ei liene tarpeen sanoa mittään (...M Night Shyamalanin myöhäisemmältä kaudelta, köh...)
Ja samaa kamaa löytyisi vaikka kuinka paljon, eikö??!!

No mikä sen kauhugenren sitten tappoi, ja milloin? Mark Jones luettelee Examinerin artikkelissa ainakin 7 hyvää murhaehdokasta. Traileririnkiin vetoaa hyvinkin tämä PG-13 ikärajasyy - ikäraja täytyy saada riittävän alas ettei rajata maksavia asiakkaita leffaluukuilta ulos. Mutta toisaalta: mitä kauhua on yletön raiskaaminen, kiduttaminen ja silpominen kuten Saw:n tapaisessa torture porn:ssa on tapana. Missä vaiheessa kauhun paremmuutta alettiin mitata ylenannetun oksennuksen määrällä? Joskus ennen Traileririnki uskalsi, ja koki myös mielekkääksi, katsoa kauhua. Silloin 30 vuotta sitten se näytti suurin piirtein tältä:

Kauhu oli ahdistavaa tunnetta ilman silvottuja suolia (verta tosin muistaakseni oli reilusti..). Kauhu oli yllätyksellisyyttä ilman älytöntä miljoonabudjettia. Ymmärtäisin ettei Psychonkaan suihkuverhoon montaa sataatuhatta dollaria uhrattu... Muistelisin muuten että kauhun seuraaminen loppui aika tasan tuohon Kubrickin elokuvaan, sitä ennen olin elokuvateatterissa katsonut 10-vanhana tämän:

Peli oli siis Traileriringin osalta pelattu. Kauhulle tyypillistä ovat olleet jatko-osat, joissa samalla idealla ratsastetaan (rahastetaan) sama yleisö yhä uudelleen ja uudelleen. Aivan sama toisto siis kuten vitseissä: ruotsalainen, suomalainen ja norjalainen ovat lentokoneessa, pellonlaidalla, afrikassa, saunassa... ja naurattaahan se!!! Ja säikäyttää. Mutta eikö siihen kuitenkin kyllästy - ja varsinkin nyt kun jatko-osat vaihtuvat uudelleenfilmatisointeihin. On uutta Texasin Moottorisahamurhaajaa (jonka traileri on taas ihan hyvä) ja jopa tämä, John Carpenterin The Thing:

Olen 100% vakuuttunut että Matthijs van Heijningen jr osaa tehdä The Thing -elokuvan paremmin kuin minä, mutta kuvitteleeko joku muukin kuin Matthijs van Heijningen sr oikeasti, että tästä leffasta tuli parempi kuin alkuperäinen. Siis oikeesti nyt hei!! Tällaiset rahastusvedot syö yleisön ja uskottavuuden koko genreltä. Tyypillinen esimerkki siitä miten Hollywoodissa asian lasketaan olevan yksinkertainen. Ja juuri näin yksinkertaista se on niin kauan kuin me maksava yleisö lampaina marssimme katsomaan näitä rahastuksia, osat I-VII... Kauhun uskottavuus piilee idean, yllätyksen ja taiteen yhdistämisessä eikä pelkässä matematiikassa. Kauhugenren onnistujat ovat monesti edullista independent-tuotantoa: Paranormal Activity/15000$, The Blair Witch Project/ 60000$, The Texas Chainsaw Massacre/80000$, jopa Shaun of the dead tehtiin 5 miljoonalla kaikkine zombeineen... Tästä nyt täytyy vain studioidenkin tajuta se että sitä seuraavaa blair-witch-projectia pitää vain odottaa ja eikä kuvata käsivaralla 1. persoonassa kaikkea mahdollista.

Kauhugenre elää muttei voi hyvin - odottakaahan kun se taas nousee zombien unestaan !!!

Niin ja The Shining tulee 17.3. MTV3:lta klo 22.34...

Midas touch by Steve Jobs to Lucasfilm?!?!

2012-03-05T23:10:00.000+02:00

Kyllähän se siis periaatteessa meni niin että Steve Jobs osti Pixarin LucasFilmiltä viidellä miljoonalla dollarilla. Ja menihän se periaatteessa sitten myös niin että Steve Jobs myi Pixarin Disneylle seitsemällä ja puolella miljardilla dollarilla. Että voittoahan siinä tuli kivasti. Aikaa, monipuolisia Hollywood-käänteitä ja erittäin vakavia vastoinkäymisiä siihen väliin mahtuu niin, että ihme on ettei siitä ole tehty jo omaa CGI-animoitua elokuvaansa. Tarinasta mukava kollaasi Business Insiderin sivulla. Pixar Animation Studiosin seuraava kokoillan animaatio on nimeltään Brave:

No mites Pixarin uusin nyt sitten sykähdyttää?

Pixarin tarina alkoi Lucasfilmin The Graphics Groupin osana jo 1979 missä tohtori Ed Catmull porukoineen kehitteli nykyisten mallinnusohjelmien esi-isiä. Tiimi tuunaili pätkiä elokuviin Lucasin legendaarisen Industrial Light and Magicin kanssa....
Hauska sattuma kaikkien kannalta varmasti oli että 1985 Steve Jobs sai Applelta kenkää (ja sellaisen kultaisen kädenpuristuksen) ja George Lucas puolestaan samaan aikaan joutui pieniin likviditeettiongelmiin avioeronsa yhteydessä. Steve Jobs alkoi tuottaa uudella yhtiöllään high-end tietokoneita, esimerkiksi juuri mallinnuksen tarpeisiin. Asiakkaanaan esimerkiksi eräs Walt Disney Feature Animation -yhtiö...

Onko kyse sitten Steve Jobsin uskomattomasta tuurista vai ammattimaisesta jääräpäisyydestä?!?! Ne high-end koneethan ei sitten tosiaankaan menneet kaupaksi ja huono menekki oli ajaa yrityksen vararikkoon. Yrityksen työntekijänä tuolloin ollut John Lasseter väsäili Luxo jr:n kaltaisia lyhytelokuvia firman ylihienojen tietokoneiden mainoksiksi. Pätkät osoittautuivat menestykseksi alan messuilla ja homma alkoi lopulta hiukan vetää. Ensin tehtailtiin mainoksia ulkopuolisille, sitten myytiin tuo hardware puoli ja lopulta syntyi sopimus taas Disneyn kanssa kolmesta täyspitkästä animaatioelokuvasta. Ensimmäinen ilmestynyt tuotos oli kaikkien aikojen ensimmäinen täyspitkä kokonaan CGI-tekniikalla tehty elokuva:

... ja loppu on historiaa... Muttei kovin yksioikoista historiaa eikä tosiaan ihan pelkkää menestystä. Seuraava Disneyn pakettiin kolmesta filmistä kuulunut elokuva oli myös menestys, A Bugs Life:

Pixar valmistautui irtoamaan Disneyn kanssaan tekemästään 26 miljoonan dollarin sopimuksesta kolmannella elokuvallaan. Alunperin sopimuksessa oli siis kyse kolmesta teattereihin levitettävästä elokuvasta. Toy Story oli tuottanut tekemiseen käytetyt 30 miljoonaa jo ensimmäisenä viikonloppuna, A Bugs life on tuottanut yli 165 miljoonaa... Disneylle sopimus oli kannattava ja he päättivät että Pixarin seuraava leffa menee suoraan DVD-levitykseen eikä teattereihin. Riita oli valmis - samon leffa, Toy Story 2:

Monenlaista soppaa hämmennettiin Jobsin ja Disneyn kesken, esimerkiksi leffojen levitysoikeudesta, kunnes 2006 Disney löi nuo 7,6 miljardia Steven kouraan... Siis samana vuonna, jona ilmestyi tämä klassikko:

Leffathan ovat silti legendaarisia, mikä on mielestäsi paras Pixar filmi??!! Tai raksi vaikka jos olet nähnyt jonkun näistä...

Traileritiimin "lapsiperheenisä"-jäsen on luonnollisesti bongannut miltei kaikki, tuo Up ja Cars 2 jää uupumaan...

Mutta huikea esitys: kaikki Pixarin tuottamat 12 täyspitkää animaatiota ovat 50 eniten koskaan tuottaneen animaatioelokuvan joukossa. Finding Nemo, Up ja Toy Story 3 ovat top 50:ssä KAIKKI maailman elokuvat mukaan lukien. Brave on kolmastoista elokuva, Steve Jobs on poissa - mitenkähän Pixarin nyt käy?! Noh, Monsters, Inc:n jatko-osa tulee kait vielä tänä vuonna....

Trailerifeature 2: Oscarvoittajat 2012

2012-03-03T00:17:00.000+02:00

Vuoden 2012 Oscargaala eli The 84th Academy Awards on sitten lusittu. Kaikkien 24 palkintogategorian pystit on saatu jaettua ja Gaala ja Red Carpethan oli mukavasti seurattavissa esimerkiksi Neloselta ja kivoja videoklippejä löytyy vaikka sitten Ruutu.fi:stä. Traileriringin tehotiimi on toki tallentanut Gaalan muttei tietenkään ole ehtinyt sitä katsomaan, kuten ei palkittuja elokuviakaan. Kommentteja kummassakin kategoriassa otetaan ilolla vastaan - Heikelän Jussi on ensitietojen mukaan ollut erityisen oma itsensä (itsekeskeinen törppö) kotimaisessa kommenttiosuudessa, jälleen kerran. Mutta kuten legendaarinen dokumentaristi Marty DiBergi on lennokkaasti sanonut:"But hey, enough of my yakkin', whaddaya say? Let's boogie!"

Traileririnki esittelee voittajat ja tässä siis kovimmissa kategorioissa parhaiten pärjännyt, The Artist:

Traileriringin tiimi on ehdollistunut jo tuohon Benny Goodmanin musiikkiin tuossa trailerilla aika vahvasti... Voitot siis tälle musta-valkoiselle mykkäkuvalle seuraavissa kategorioissa:

Paras Elokuva, Thomas Langmann, tuottaja
Paras Miespääosa, Jean Dujardin
Paras Puvustus, Mark Bridges
Paras Ohjaus, Michel Hazanavicius
Paras Musiikki (Original score), Ludovic Bource (no niin, aivan!!!!)

Mitäpä näitä kaivelemaan mutta Gary Oldmanille tuo miespääosapystin menetys oli Gaalan nähneiden mielestä melkoinen pettymys. Mutta kenellepä ei...

Traileririnki osasi toki ennakoida The Artistin menestystä, aivan kuten tämän seuraavankin elokuvan. Ennakoitu on siis molemmat muttei ihan ymmärretty... Martin Scorsesen lastenelokuva, Hugo:

Hugon tekijät pokkasivat honoria seuraavasti:

Paras Kuvaus, Robert Richardson
Paras Lavastus (Art Direction), Dante Ferretti (Production Design), Francesca Lo Schiavo (Set Decoration)
Parhaat Äänitehosteet (Sound Editing), Philip Stockton ja Eugene Gearty
Paras Äänitys (Sound Mixing), Tom Fleischman ja John Midgley
Parhaat Erikoistehosteet, Rob Legato, Joss Williams, Ben Grossman ja Alex Henning

The Iron Lady palkittiin myös parilla Oscar-patsaalla. Voisi jopa sanoa että molemmat tulivat samasta naamasta...

Paras naispääosa, Meryl Streep
Paras Maskeeraus, Mark Coulier ja J. Roy Helland

Jos muuten tarvitsette vähän käytettyjä Oscar-palkintopuheita, ottakaa Meryliin yhteyttä. Hänellä on kuulemma 14 puhetta valmiina, joita hän ei ole pitänyt....

Ohjaaja Mike Millsin romanttinen komedia Beginners palkittiin yhdellä Oscarilla:

Paras Miessivuosa, Christopher Plummer, 82 vuotta.

Siinä missä kokenut Mr. Plummer olisi voitu myös palkita Gaalan nokkelimmasta kommentista, "You are two years older than me - where have you been all my life" olisi seuraavalle palkitulle voitu antaa lisäksi myötähäpeän erikoispalkinto noloimmasta puheesta. Elokuva on Tate Taylorin The Help:

Paras Naissivuosa, Octavia Spencer

Täyspitkät animaatiot ovat Traileriringin mielestä yhä kovempia ja kovempia. Tämän sarjan palkinto meni elokuvalle Rango:

Paras Animaatioelokuva, Rango, Gore Verbinski

Myös pitkät dokumenttielokuvat ovat siirtyneet marginaalista lähemmäs mainstreamia. Tätä ei ehkä nähdä Suomen teeveessä kuitenkaan kuten edellisvuoden voittajaa.. Aiheena on amerikkalainen jalkapallo. Palkittu elokuva on nimeltään Undefeated:

Paras Dokumenttielokuva, Undefeated, TJ Martin, Dan Lindsay ja Rich Middlemas

Lyhytelokuvat sen sijaan ovat ja pysyvät siellä marginaalissa, tässä parhaana palkitun lyhytdokumentin, Saving Face:n, traileri:

Paras Lyhytdokumentti, Saving Face, Daniel Junge ja Sharmeen Obaid-Chinoy

...tässä parhaan llyhytelokuvan traileri, The Shore:

Paras Lyhytelokuva, The Shore, Terry George ja Oorlagh George

... ja paras lyhyt animaatio, The Fantastic Flying Books of Mr. Morris Lessmore:

Paras Lyhytanimaatio, The Fantastic Flying Books of Mr. Morris Lessmore, William Joyce ja Brandon Oldenburg

Jostain syystä tämä seuraava lämmittää. Tuntuuko siltä että David Fincheriä nämä pystit jotenkin karttavat ??!! No Fincherin elokuvat niitä kuitenkin tuppaavat saamaan, tässä Girl with the Dragon Tattoo, jonka tämä traileriversio nyt vaan on ihan megakova:

Paras Leikkaus, Kirk Baxter ja Angus Wall

Vieraskielisen elokuvan kategoriassa oli tänä vuonna elokuvat Belgiasta, Kanadasta, Israelista ja Puolasta sekä tietenkin siis Iranista: A Separation

Paras Vieraskielinen elokuva, A Separation, Asghar Farhadi (ohjaaja)

Paras laulu löytyi tällä kertaa Muppetelokuvasta. Traileriringin tiimi varoittaa, tämä jää ihan oikeasti korvamadoksi, tämä:

Paras Laulu, Man or Muppet, Bret McKenzie

Ja lopuksi vielä käsikirjoitusalan palkinnot joita Traileriringin tiimi kyllä arvostaa. Jos jonkun Oscar-palkinnon perusteella voisi mennä oikein elokuviin, siis jos joskus ehtisi, niin ne voisi olla juuri nämä käsikirjoituspalkinnot...

Paras Sovitettu käsikirjoitus, Alexander Payne, Nat Faxon ja Jim Rash

Paras Alkuperäiskäsikirjoitus, Midnight in Paris, Woody Allen

Eli saihan se Woodykin omansa. Noh, tarkistinpa tuonkin asian: Woodyllä on ennestään 100 voittoa ja 117 ehdokkuutta joista Oscarehdokkuksia 23 ja voitettuja 4...

Mikäli jäi kaivelemaan että ketäs sitten jäi palkitsematta niin ne löytyvät esim viralliselta Oscar-sivustolta tai vaikka Traileriringin facebook-tapahtumasta trailereina. Kaikki. Noh, melkein kaikki....

Hyviä, huonoja ja ranskalaisia

2012-03-01T23:29:00.000+02:00

Traileritiimin kaipuu elokuviin saa äärettömät mittasuhteet juuri tällaisina ensi-iltaviikonloppuina. Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä - kerrankin oikeasti kiinnostava kotimainen!!! Toinen aiemmin esitelty, Chronicle, tuo "supersankari"-genreen ihan uutta kiinnostavaa näkökulmaa.. Ja sitten on nää ranskalaiset, mm. Parhaan ohjauksen ja Parhaan elokuvan Oscareilla juuri palkittu The Artist:

Miksikö Traileririnki tuo The Artistin kolmatta kertaa esille??!! No tässä meillä on elokuva, joka teidän on mentävä ELOKUVATEATTERIIN katsomaan. Ihan oikeesti, hei!!! Tämä mykkä mustavalkoinen vanhalla kuvasuhteella toteutettu elokuva on kerännyt hurjan määrän kovia palkintoja eri foorumeilla - nyt ei siis mennä katsomaan mitään erikoisuutena noteerattua freakshowta, kaksipäistä vasikkaa tai karvaista naista vaan oikeasti tässä leffassa täytyy olla jotain ainutlaatuisen onnistunutta. Jotain mitä ei sitten kyllä tavoiteta kotisohvalta 32" telkkariruudulta vaan se täytyy nähdä mustavalkoisena valon ja varjon leikkinä jättimäiseltä kankaalta mahtavan (oscarpalkitun) musiikin pauhatessa... ...sen täytyy olla KOKEMUS!!! Ja kertokaa sitten Traileritiimillekin millainen kokemus...

Muuta ei se siihen pääty...

.. näitä ranskalaisia piisaa vielä...

Alkun perin jo 2010 ensi-illassa ollut, nyt vihdoin Suomen ensi-iltansa saava ohjaaja Philip Le Guayn Les femmes du 6ème étage eli Kuudennen kerroksen naiset vaikuttaa elokuvalta, jonka pelkkä traileri saa tiimin vanhimman jäsenen samaistumaan herra Joubertin tilanteeseen. Kunpa omaankin rutiinien jäykistämään arkeen tulisi jotain vastaavaa...

Tällainen loistava ensi-iltaviikonloppu saa huokailemaan - ehtisipä oikein elokuviin... Loistavista elokuvista tulee väistämättä mieleen Adam Sandler ja hänen loistava viime viikonloppunsa.. Mies keräsi tänä vuonna enemmän Razzie-ehdokkuuksia kuin kukaan ennen häntä yhtenä vuonna... The Golden Raspberrie-ehdokkuudet julistettiin tuossa Oscarien aattona ja "pystit" jaetaan ... tietenkin aprillipäivänä. Tässäpä makupala Adamin tämän vuoden saavutuksista - leffan Jack and Jill ensi-iltaa on lykätty tuonne huhtikuun loppuun. Traileriringin tiimi toteaa ettei mikään lykkäys ole riittävän pitkä näin hyvälle elokuvalle...

Tiimi on kyllä nähnyt yhden ihan kohtuullisen adamsandler-suorituksen. Se oli elokuvassa The Wedding Singer. Ihan kaikista paras Adam Sandler suoritus on bongattavissa lauantaina 3.3. MTV3:lta klo 22.35. PT Andersonin ohjaama Boogie Nights:

Parasta tässä mukavien hiuspehkojen lisäksi on se ettei siinä ole Adam Sandleria. Mutta jos Oscarhuuma ei meinaa antaa periksi eikä myöskään ole mahdollisuutta mennä elokuviin niin eipä hätää. Vuoden 2010 Parhaan elokuvan ja ohjauksen palkinnot sekä 4 muun Oscarpalkinnon arvoinen The Hurt Locker on tallennettavissa perjantaina 2.3. Neloselta klo 21.30 alkaen!!! Tämä elokuva kuuluu niihin Oscarvoittajiin jotka voi hyvällä omalla tunnolla katsella kotisohvalta...

Pirate John Carter trailers - better than the originals?!?!

2012-02-23T23:30:00.000+02:00

Varo halpoja kopioita... ...kaikki ei ole aina sitä miltä äkkiseltään näyttää. Toisia leffoja odotetaan kovasti valkokankaalle ja aiheuttaa hupaisia ilmiöitä. Suzanne Collins on kirjoittanut Nälkäpeli-trilogian ja sitäpä on kovasti kaivattu elokuvaksi sen koommin. No nyt on odotus päättymässä ja The Hunger Games tulee Suomessakin maaliskuussa ensi-iltaan... Joten jos haluat nähdä sen trailerin - mikäs siinä...

Vai olikos siinä pääosassa sittenkään Jennifer Lawrence, eikös siinä ollut Keira Knightley, kuten tässä The Hunger Games -"trailerissa". Hetkinen, mitenkäs tämä on julkaistu jo 2010....

Todella kovia odotuksia ja tunteita herättää tämä uusi Batman, Yön ritarin paluu. The Dark Knight rises, toden totta pääosassa taas Christian Bale - ohjaajana Cristopher Nolan. Traileririnki tarjoaa virallisen trailerin, ensi-ilta Suomessa kesäkuussa..

Tässäpä myös The Dark Knight Rises traileri. Ihan sujuva ja kiinnostava tämäkin (umpisurkea) mutta traileri on koottu ilmeiseti elokuvista Batman Begins, The Dark Knight, Inception, Batman Legends (Fanileffa), I Am Legend, Catwoman...

Näitä on siis liikkeellä TODELLA paljon, toiset parempia, toiset huonompia. (Ja toiset hauskempia...) Jos siis haluat nähdä tulossa olevan elokuvan virallisen trailerin, pistäydy Traileriringin TraileriLandiassa, iTunes Movie trailers sivulla tai Filmtrailer.comissa. Jos et löydä näistä haluamaasi, voi IMDB:n haulla löytyä haluamasi elokuva ja samalla myös sen traileri.

Kokonaan toinen stoori on se jos leffan promoottorin traileri on umpisurkea ja aiheuttaa yökkäysreaktion. Näin kävi Traileriringin tiimille joka odotti Edgar Rice Burroughsin luomaa Marsissa seikkailevaa John Carter -hahmoa valkokankaalle, hahmo jonka historia on yhtä vanha kuin Suomen historia (kyynel).... Tuo poikavuosien supersankari joka laittoi Marsin asiat järjestyksen, joutui sittemmin nöyrtymään erilaisissa kököissä TV-sarjoissa ja sarjakuvissa. Pahin rimanalitus ehkä vuoden 2009 featurefilmi Princess of Mars jossa John Carteria esitti joku Antonio ja naispääosaa Traci Lords.... Ei siitä sen enmpää, köh.... Mutta nyt on asialla Disney ja voi Kiesus sentään miten HUONO on tämä virallinen versio... En todella IKIPÄIVÄNÄ menisi katsomaan tätä elokuvaa (kun vielä selkäpiitä karmii nuo aiemmat johncarter-kokemukset...)

Kun vielä ottaa huomioon että tämä on mainos jolla DISNEY yrittää viimeisillä voimillaan puffata elokuvaan vielä boostia ja tyrkkää sen Superbowlin mainostauolle niin ei voi sanoa kuin voi voi sentään... Disney huomasi itsekin virheensä markkinoinnissa - leffan nimessä ei mainita Mars-planeettaa lainkaan ja jos menee leffaan odottaen Teho-osaston John Carter -hahmoa voi olla että kontrasti on liian suuri...

Vaan eipä hätiä mitä - fanbasea ja osaamista löytyy ja tämä unofficial trailer on niin KOVA että leffan ohjaaja Andrew Stanton (@andrewstanton) on kehunut sitä ja laittanut trailerin jakoon Twitterissä 22.2.2012: "Great fan trailer! They get it!".... !!??

.. No ONHAN tämä nyt ihan eri planeetalta!! ... Noh, samalta planeetalta siis mutta ihan eri luokkaa. Tämän katsottua John Carterin hahmo saa ihan erilaista syvyyttä... Check this out...

Maailmassa on oikeutta - maailmassa on uusi John Carter!!!! (kyynel)

... ja kiitokset Kardelle juttuvinkistä!

Mutta mikäs näistä saisi siis olla?!?!?