Täysin arkista vol.2

Viikon Ukko

2023-05-18T19:36:00.003+03:00

Mutta kuningas se istuu, istuu vaan ...

- Pottajuttuja/Siki-Uni ja Pikku-Häy

Vappuna nautittua

2023-05-14T18:59:00.005+03:00

Ehdin tehdä vappuruokani valmiiksi päivää ennen vappuaattoa. Hyvä niin, sillä siitä eteenpäin makasin nuhassa ja kuumeessa. Vielä kun kuume ja räkäisä olo oli väistynyt, väsytti niin että jaksoin hoitaa vain työt ja kotihommat. Mutta julkaistaan nyt vappuruokien reseptit näin postuumisti.

Vaihdoin tänä vuonna lammaskaalin/karjalanpaistin hieman modernimpaan ja tekaisin lampaankaalikääryleitä. Niiden kanssa sopi raikas perunasalaatti. Toinen salaatti oli tarkoitus tehdä lohesta, mutta jäi suunnitteluasteelle.

Perunasalaatti kirkkaalla kastikkeella

600 g perunoita

1 paprika

1 maustekurkku

0,5 purjoa

Vinegrette:

2 tl piparjuuritahnaa

1 dl (oliivi)öljyä

0,5 dl valkoviinietikkaa

1 valkosipulin kynsi murskattuna

1 tl Dijon-sinappia

1 tl suolaa

1 tl juoksevaa hunajaa

mustapippuria

Mittaa kaikki vinegreten ainekset kannelliseen lasipurkkiin. Ravista kastike sekaisin ja anna maustua salaatin kokoamisen ajan.

Keitä perunat (ei jauhoisia) juuri ja juuri kypsäksi. Kuori perunat ja kuutioi ne salaattikulhoon.

Pese paprika, poista kanta ja siemenet ja kuutioi paprikan liha salaattikulhoon. Kuutioi sinne myös maustekurkku. Pese ja viipaloi purjo, lisää viipaleet salaattiin. Lisää joukkoon kastike ja sekoita hyvin.

Lammaskaalikääryleet

1 keräkaali

vettä, suolaa

öljyä

1 iso sipuli

500 g karitsan/lampaan jauhelihaa

0,5 dl ohrasuurimoita + kaalin keitinlientä

1 kananmuna

1 tl suolaa

1 valkosipulin kynsi murskattuna

0,5 tl valkopippuria

0,25 tl viherpippuria

2 tl kuivattua meiramia

1 tl kuivattua rosmariinia

2 dl ruokakermaa

Päälle:

2 rkl siirappia

0,5 dl kaalin keitinlientä

25 g voita tai margariinia

Kiehauta vesi ja suola. Lisää joukkoon kaali ja anna kiehua n. 1 h, riippuen kaalin koosta. Valuta kaali ja anna jäähtyä, ota keitinliemi talteen.

Odottaessasi kaalin jäähtymistä, keitä ohrasuurimoita 20-25 min kaalin keitinliemessä, valuta ne ja huuhtele kylmällä vedellä.

Kuori kaalista 14 lehteä täytettäväksi. Tarvittaessa ohenna hieman kaalinlehtien ruotoa. Silppua loppu kaali veitsellä hienoksi silpuksi.

Sekoita kulhossa jauheliha, kaalisilppu, ohrasuurimot ja kananmuna. Lisää valkosipulimurska ja mausteet ja sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään. Jos taikina tuntuu kovin jähmeältä, ohenna sitä varovasti kermalla.

Lisää jokaiselle kaalinlehdelle n. 1 rkl täytettä ja taittele lehdet nyytiksi, nosta uunipellille. Jatka, kunnes kaikki lehdet ja täyte on käytetty.

Lämmitä uuni 220 ºC.

Uunin lämmetessä kiehauta 0,5 dl kaalin keitinlientä ja sekoita joukkoon siirappi ja rasva. Anna poreilla sekoittaen, kunnes rasva on sulanut. Kaada seos kaalikääryleiden pinnalle hiljalleen niin, että jokainen kääryle saa osansa.

Paista kääryleitä uunin alakeskitasolla 220 ºC 15 min. Laske uunin lämpötila sitten 160 ºC ja jatka paistamista vielä n. 45 min. Valele kääryleitä paiston aikana 2-3 otteeseen uunivuoan pohjalle kertyneellä nesteellä. Kun paistoaikaa on kulunut n. 40 min, kaada vuokaa kerma. Vuoan pohjalle kertyneestä nesteestä ja kermasta voi myöhemmin tehdä kastikkeen.

Tokihan sitä piti leipoakin. Vappuun kuuluivat tietysti tippaleivät ja munkit. Olen tehnyt vuosien varrella munkkeja erilaisista taikinoista ja tällä kertaa kokeilin ensi kertaa briossimunkkeja.

Briossimunkit

4 dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

1 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa

0,5 rkl kardemummaa

4 kananmunaa

n. 14 dl vehnäjauhoja

150 g voita tai leivontamargariinia sulatettuna

Paistamiseen:

1 l rypsiöljyä

Päälle:

erikoishienoa sokeria

Täyte:

marmeladia, hilloa tai sosetta

Lämmitä maito +42 ºC. Liuota joukkoon kuivahiiva. Lisää nesteeseen sokerit ja mausteet. Sekoita joukkoon kananmunat ja lisäile jauhot erissä, kunnes taikina on käsistä ja kulhosta irtoavaa, mutta vielä pehmeätä. Lisää lopuksi joukkoon sulatettu rasva ja vaivaa taikinaa, kunnes kaikki rasva on imeytynyt taikinaa. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinalla peitettynä n. 1 h.

Vaivaa kohonnut taikina 2 erässä pötköksi, jaa pötköt tasakokoisiksi palasiksi ja pyörittele palat pulliksi leivinpaperin päälle. Anna pullien kohota n. 30 min.

Lämmitä rasva kattilassa liedellä 170 ºC. Pidä koko paiston ajan silmällä rasvan lämpötilaa ja huolehdi, että kattilan kansi on käden ulottuvilla. Älä käytä liesituuletinta.

Nostele munkkipullat reikäkauhalla öljyyn 3-4 kerrallaan. Paista pullista ensin toinen puoli kauniin ruskeaksi, käännä pullat ja paista myös toinen puoli. Nostele valmiit pullat talouspaperin päälle valumaan.

Kaada lautaselle erikoishienoa sokeria. Kun pullat ovat hieman jäähtyneet, pyöritä lämpimät pullat sokerissa ja nostele munkit leivinpaperin päälle.

Lusikoi marmeladi, hillo tai sose täyttötyllalla varustettuun pursotinpussiin. Täytä jokainen munkki työntämällä tylla munkkiin ja pursottamalla niihin sisälle täytettä.

Halusin tehdä myös jotain keväisen ja vappuisen tuntuista nautittavaa ja päädyin kuppikakkuihin. Ne koristelin juhlan kunniaksi iloisilla pilleillä ja hattaralla.

Mansikka-marianne kuppikakut rubysuklaakuorrutteella

3 dl vehnäjauhoja

1,6 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 dl Marianne-rouhetta

2 kananmunaa

1 dl rypsiöljyä

1 dl maitoa

200 g pakastettuja mansikoita

Rubysuklaakuorrute:

100 g Rubysuklaata

2,5 dl vispikermaa

2 rkl vaniljakreemijauhetta

1 rkl sitruunamehua

(punaista elintarvikeväriä)

Sekoita jauhot, sokerit, leivinjauhe ja mariannerouhe keskenään.

Sekoita kulhossa munat, öljy ja maito. Vatkaa kuivat aineet joukkoon nopeasti taikinaksi.

Paloittele vielä melko jäiset mansikat veitsellä pieniksi paloiksi. Sekoita palat lopuksi taikinaa. Jaa taikina muffinsivuokiin (2/3 vuoasta). Paista muffinseja 175 ºC uunin alakeskitasolla n. 15 min. Jäähdytä.

Kuorrutetta varten vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa sen joukkoon vaniljakreemijauhe ja sitruunamehu.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vatkaa suklaasula kerman joukkoon. Lisää halutessasi pari tippaa elintarvikeväriä.

Lusikoi kuorrute tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin. Koristele muffinsit.

Kristiina

Kevättä etsimässä

2023-04-28T18:35:00.031+03:00

Käveleskelin viikonloppuna lähialueellani etsimässä kevään merkkejä. Muutaman aurinkoisen päivän jälkeen muutamia löytyikin. Tosin täytyy myöntää, että vaikka aurinkoinen metsäpolku on täynnä linnunlaulua, niitä lintuja on harvinaisen vaikea löytää kuvattavaksi puiden latvoista.

Muutaman isomman linnun sentään löysin. Viimeisessä kuvassa tosin luulin olevan muuttomatkalla olevia hanhia, mutta tarkemmassa katselussa tiput paljastuivat parveksi lokkeja. Kevään merkkejä tosin nekin ainakin näillä main.

Hieman vihreätä ja muuta värikästäkin löytyi, kun tarkkaan katseli.

Ainoat pikkulinnut, jotka suostuivat tulemaan esiin kuvattaviksi, olivat varpuset. Ei siinä, ne olivat varsin söpöjä lajinsa edustajia.

Tosin kevään tulo ja lumien sulaminen paljasti muutakin. Ihmetelim jo pääsiäisenä, miksi kaupunginosastamme, josta yleensä riittää pajunkissoja vaikka koko kaupungin virpojille ja vielä kevätpörriäisille, ei tahtonut löytyä tänä keväänä edes muutamaa kukkivaa oksaa maljakkooni. Tosiasia selvisi nyt. Vaasan kaupunki oli taas syksyllä/talvella harrastanut normaalia, varsin lyhytnäköistä maisemanhoitoaan. Joka ainoa paju- ja muu pusikko oli ajettu maan tasalle. Siinä olivat niin irpojat kuin keväthyönteiset ja -eläimet ihmeissään. Paju ja vesakot ovat näet tärkeintä kevätsyötävää hyönteisille ja miksei muillekin eläimille. Miksiköhän Vaasassa ei koskaan kysellä neuvoja luonnonhoitoasioissa asiantuntijoilta vaan lähdetään siitä ajatuksesta, että aina hävitetään kaikki? Lumien sulaminen paljasti myös sen ison vahingon, jonka ihminen aiheuttaa, kun ei vaivaudu käyttämään roskapönttöjä. Täytynee vaasalaisten olla ahkerasti mukana kampanjassa "miljoona roskapussia", täällä kyllä riittää kerättävää.

Kevättä kaikille ja hauskoja ulkoiluja huolimatta kaupungin ja sen asukkaiden touhuista.

Kristiina

Viikon Ukko

2023-04-26T19:28:00.001+03:00

Kotiharjun päällä laulaa pieni lintunen

- Kotiharjun päällä/M.A.Numminen

Yhden astian pata ja vappuvalmistelua

2023-04-23T18:34:00.018+03:00

Normaalisti ruokien suunnittelu ja ruoanlaitto on minusta suhteellisen mukavaa puuhaa (puhumattakaan lopputulosten syömisestä). Mutta joskus se häiritsee pahasti jotain muita aktiviteettejani. Olen parhaillaan kahlaamassa läpi 11 kirjan sarjaa, johon syventymistä ruoanlaitto pahasti häiritsi ja piti keksiä jotain helposti tehtävää. Yhden kattilan nopea pata ja sen kanssa salaatti vei aikaa suunnilleen pilkkomisten verran. Loppu valmistui melkein itsestään.

Kinkkusalaatti

250 palvi- tai ylikypsää kinkkua

1 mando

2 avokadoa

0,5 sitruunan mehu

125 g miniluumutomaatteja

pätkä kurkkua

1 mieto chili

salaattisekoitusta

2 rkl (oliivi)öljyä

suolaa, mustapippuria

1 dl suolapähkinöitä

herneenversoja

Kuutioi mangonliha ja avokadot tarjoilukulhoon. Purista sitruunamehu ja lisää se kuutioiden joukkoon, sekoita hyvin.

Kuutioi kinkku. Puolita tomaatit ja kuutio kurkku ja lisää kaikki kulhoon. Poista chilistä siemenet ja siivuta chili tarjoilukulhoon. Lisää salaatti, öljy ja mausteet, sekoita.

Annostele salaatti ja lisää päälle suolapähkinöitä ja herneenversoja.

Chorizopata

öljyä

1 sipuli

1 iso valkosipulin kynsi

1 mango

300 g chorizoa

1 tl chilijauhetta

1 tl paprikajauhetta

0,25 tl chilihiutaleita

0,5 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl jeeraa (juustokuminaa)

1 prk (390 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa

1 prk (390 g) valkoisia papuja tomaattiliemessä

200 g pakastemaissia

2-3 dl lihalientä

1 dl riisiä

100 g tuorejuustoa

mustapippuria, (suolaa)

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynsi. Kuutioi mangonliha. Viipaloi chorizot.

Lisää kattilan pohjalle öljy, kuumenna se ja kuullota sipulisilppua n. 5 min. Lisää kattilaan mangokuutiot, valkosipulimurska, chorizoviipaleet ja mausteet. Jatka paistamista vielä 5 min.

Lisää kattilaan tomaattimurska ja pavut liemineen sekä pakastemaissit. Anna kiehahtaa. Lisää lihaliemi ja riisit, anna kiehua hiljalleen n. 15 min, kunnes riisit ovat kypsiä.

Lisää kattilaan tuorejuusto ja anna kiehua hiljalleen, kunnes juusto on sulanut sekaan. Mausta mustapippurilla, tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Nauti salaatin ja hyvän leivän kanssa.

Tämä viikonloppuna oli aika aloitta vappuvalmistelut eli laittaa sima pöhisemään. Olen vuosien varrella kokeillut tavallisen siman lisäksi mitä erilaisimpia simavaihtoehtoja. Jo viime vuonna valitsin tämän vuoden kokeiluksi inkiväärisiman.

Inkiväärisima

3 l vettä

30 g tuoretta inkivääriä

150 g sokeria

150 g fariinisokeria

0,4 dl hunajaa

1 sitruuna

0,25 tl kuivahiivaa

Pulloon:

1 tl sokeria/pullo

rusinoita

Mittaa kattilaan puolet vedestä. (Kuori) ja viipaloi joukkoon inkivääri. Pese sitruuna hyvin ja viipaloi se kattilaan. Mittaa joukkoon myös sokerit ja hunaja.

Kiehauta seos ja anna poreilla hiljalleen n. 10 min. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon loppu kylmä vesi. Anna jäähtyä.

Kun seoksen lämpötila on +42 ºC, ota hieman nestettä lasiin ja sekoita siihen kuivahiiva. Kaada hiivaliemi takaisin kattilaan, sekoita. Anna seistä peitettynä huoneenlämmössä n. 1 vrk.

Mittaa pulloihin pohjalle sokeri ja rusinat. Siivilöi sima pulloihin ja anna tekeytyä jääkaapissa vappuun asti. Muista viikon aikana avata korkkeja muutama kerta liian ilman päästämiseksi ulos.

Kristiina

Viikon Ukko

2023-04-19T19:08:00.001+03:00

Verensokerisi pysyy hyvällä tasolla pisimpään, jos syöt lautaselta ensin runsaan salaatin, sitten proteiinipitoisen pääruuan

- Iltalehti/Toimistotyöläisen päivä (Laatikainen-Rannikko)

Mitähän kaapeista löytyi?

2023-04-16T19:43:00.013+03:00

Oli taas välillä aika kurkistaa kaappeihin ja tehdä pöytään jotain aineksista, joita oli aiemmin tullut hankittua jääkaappiin tai pakastimeen. Hyvin onnistuinkin, koska tällä kertaa lisäksi tarvittiin vain perinoita ja mandariineja. Aina välillä on kiva yrittää tehdä aterioita, jälkiruokia tai leipomuksia tarvitsematta kantaa aineksia kaupasta.

Mandariinisalaatti

100 g salaattia

0,5 kurkkua

4-5 retiisiä

2 mandariinia

1 mandariini mehu

2 rkl (oliivi)öljyä

suolaa, mustapippuria

Revi salaatti tarjoilukulhoon. Kuutioi joukkoon kurkku ja retiisit.

Kuori 2 mandariinia, erottele niiden lohko ja puolita lohkot. Lisää palat tarjoilukulhoon.

Purista mandariinista mehu. Lisää se tarjoilukulhoon samoin kuin mausteet ja öljy. Sekoita kaikki hyvin keskenään.

Runsas jauhelihakastike

öljyä

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 dl metsäsieniä

2 dl porkkanaraastetta

500 g jauhelihaa

2 tl paprikajauhetta

1 tl chilijauhetta

1 tl maustepippuria

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

2-3 dl lihalientä

(mahd. juustonjämät jääkaapista tai pakastimesta)

0,5 tl mustapippuria

hyppysellinen sokeria

(suolaa)

1 tl Herbes de Provence yrttiseosta

2 dl ruokakermaa

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulin kynsi. Jos käytät kokonaisia porkkanoita, raasta ne.

Lämmitä öljy paistokasarissa ja kuullota sipulisilppua n. 5 min. Lisää joukkoon pilkotut sienet ja porkkanaraaste. Jatka kuullottamista vielä n. 5 min.

Lisää kasariin paprika- ja chilijauhe sekä jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi ja kauniin väriseksi. Mausta seos vielä maustepippurilla.

Lisää pannulle tomaattimurska ja lihaliemi. Jos sinulla on ylijääneitä juustonpaloja, lisää myös ne joukkoon sulamaan. Anna seoksen kiehua hiljalleen kannen alla 5-10 min.

Mausta seos mustapippurilla, sokerilla ja yrttiseoksella, tarkasta maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Nosta kastike liedeltä ja lisää joukkoon ruokakerma, sekoita. Tarjoile salaatin ja perunoiden kanssa.

Viime viikolla kerroin, että leivoin pääsiäiseksi myös kakun. Minun kakkuni oli pääsiäisen kunniaksi vihreäkeltainen vaahtokarkkikakku eli muunnelma aiemmin tekemästäni vadelma-vaahtokarkkikakusta.

Lakka-vaahtokarkkikakku

Pohja:

2 munaa

1 dl sokeria

50 g voita tai leivontamargariinia

1 dl mantelijauhoa

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

vihreää elintarvikeväriä

Täyte:

250 g pakastettuja lakkoja

2 dl kuohukermaa

250 g vaahtokarkkeja

(keltaista elintarvikeväriä)

Vuoraa Ø20 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja jauhota reunat.

Vaahdota munat ja sokeri (4 min). Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata ja jäähdytä rasva. Kääntele pohja-aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Lisää elintarvikeväriä kunnes väri tyydyttää sinua.

Kaada taikina vuokaan ja paista pohja 175 ºC uunissa alakeskitasolla 20-25 min (kokeile tikulla kypsyys). Jäädytä pohja, pese reunat ja nosta pohja takaisin vuokaan. Vuoraa vuoan reunat reunamuovilla.

Soseuta puolijäiset marjat sauvasekoittimella.

Kiehauta kerma kattilassa. Lisää sekaan vaahtokarkit, alenna lämpötilaa ja sekoita, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet.

Siirrä kattila liedeltä ja sekoita sekaan lakkasose. Halutessasi voi lisäta hieman keltaista elintarvikeväriä. Kaada täyte kakkuvuokaan pohjan päälle.

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 h, mieluummin yön yli. Irroita kakku vuoasta tarjoiluvadille. Koristele.

Alkuperäinen resepti: Kodin Kuvalehti 5/23

Kristiina

Kaikilla ei ole hyvä olla Vaasassa

2023-04-14T20:18:00.001+03:00

Aikanaan Vaasa yritti kovasti markkinoida itseään "Suomen onnellisimpana kaupunkina". Jos ei Vaasa ole hyvä paikka kaikille ihmisille, niin löytöeläimillä on kaupungissa suorastaan surkeat olot. Vaasassa on virallinen löytöeläinten sijoituspaikka, koiratarha Kulkuri sekä epävirallinen, yhdistyksen ja vapaaehtoisten pyörittämä Kissatalo. Kulkuri pitää edelleen majaansa teollisuusalueella sijaitsevalla tontilla, jolla tarhan rakennukset koostuvat entisistä junanvaunuista ja sekalaisesta materiaalista kokoon kyhätyistä mökeistä. Kaupunki maksaa löytöeläinten vastaanotosta ja lyhytaikaisesta säilytyksestä jonkinnäköistä palkkiota ja antaa pienen avustuksen silloin, kun rahaa jää yli muista menoista. On ollut vuosia, jolloin avustusta ei ole myönnetty. Koiratarhalla on uusi tontti olemassa, mutta kaupunki ei välitä löytöeläinten sijoituspaikasta sen vertaa, että auttaisi uusien tilojen rakentamisessa, joten yli 10 v. tontin hankkimisen jälkeen Kulkurin toimintaa pyöritetään edelleen teollisuusalueen tiloissa huonoissa olosuhteissa.

Kuva Daga Roszkowska Pixabay

Toinen Vaasassa löytöeläimistä huolehtiva taho on yksityisten pyörittämä Kissatalo. Siellä pyörii vuosittain 30-50 löytökissaa, jotka muuten olisivat lisäkansoittamassa jo ennestään ruuhkaista Kulkuria. Kissatalon väki steriloi haltuunsa tulleet kissat, siruttaa ja rokottaa ne ja hoitaa terveeksi sairaat eläimet. Niille pyritään löytämään uudet kodit ja ne, jotka eivät sellaista löydä, saavat elää elämänsä talossa turvallisissa olosuhteissa. Talo toimii kaupungilta vuokratussa, purkutuomion saaneessa vanhassa omakotitalossa. Olosuhteet kaksikerroksisessa vanhassa talossa, jota ei alun perinkään ole tarkoitettu kissojen hoitolaksi, eivät ole otolliset. Talo on huonokuntoinen ja materiaalit siellä epäsopivat. Vaikka talo on purkukunnossa, Vaasan kaupunki perii siitä vuosittain ei niin halpaa vuokraa. Lisäksi kaupunki ei pyri millään tavoin edistämään talon toimintaa. Joskus kissatalo saa nimellistä avustusta kaupungilta, joinakin vuosina ei.

Muutama vuosi sitten Kissatalon väen onnistui hankkia Vaasan Isolahdelta soveliaampi omakotitalo, jota ryhdyttiin remontoimaan ja mm. pintamateriaaleja muuttamaan sellaisiksi, että talo olisi oikea tarkoitukseensa eli kissojen asuttamiseen. Kun hankinta tuli julkiseksi, Isolahden asukkaat tekivät heti valituksen kissojen tulosta heidän asuinalueelleen. Valitus on roikkunut käsittelyä odottamassa oikeudessa pari vuotta. Nyt oikeus päätti, että valituksessa esiin tuodut asiat ovat totta ja Kissatalo ei voi muuttaa Isolahteen. Kissat kun aiheuttavat valituksen mukaan meteliä ja hajuhaittoja, houkuttelevat jyrsijöitä ja Kissatalolla kävijät aiheuttavat liikenneruuhkia. Miettiköön itse kukin mielessään, kuinka totta nämä väitteet ovat. Liikenneruuhkia aiheuttavat myös kaikenkarvaiset vaasalaiset yhdistykset kokoontuessaan johonkin päin Vaasaa (tämän väitteen mukaisesti), joten pitäisikö täällä lakkauttaa nekin? Eivät kissat ole koiria, jotka haukkumalla saattavat häiritä naapureita. Kuinka moni omalla asuinalueellaan edes tietää, onko naapurilla kissaa? Niin kovaa meteliä ne pitävät. Jyrsijöitä alueille taas houkuttelevat ulkona lintuja ruokkivat kansalaiset eikä kissoja ruokita ulkona. Ja enemmän hajuhaittoja aiheuttavat alueella kaksijalkaiset asukkaat ja autot kuin eläimet. Kaikki paras väite oli asuinalueen kiinteistöjen arvon laskeminen. Hei haloo isolahtelaiset. Te hankitte pytinkinne aikanaan vieressä toimineen kemiantehtaan naapurista. Nyt kun tehtaan toiminta on loppunut, alueen maapohja on saastunutta eikä sitä asiantilaa vielä vuosiin korjata. Voiko asuinalueenne kiinteistöjen arvo laskea enää alemmaksi kuin saasteiden vieressä asuminen on sen tehnyt?

Kuva Nina Garman Pixabay

Kun ajattelen eläinten ja varsinkin löytöeläinten kohtelua Vaasan kaupungin ja osan sen asukkaiden toimesta, hävettää sanoa asuvansa Vaasassa. Miten se sanonta menikään: "Sivistyksen mitta on se, miten yhteiskunta kohtelee heikkoja". Tästä näkökulmasta Vaasassa asuu Iso joukko sivistymättömiä asukkaita ja päättäjiä.

Kristiina

Viikon Ukko

2023-04-12T18:59:00.001+03:00

Aurinko paistaa, ei oo huolen häivää

- Minäolenmikko

Pääsiäisherkuttelua

2023-04-09T20:37:00.003+03:00

Tänä pääsiäisenä en tehnyt pääateriaksi tavanomaisia karjalanpaistia tai lammaskaalia. Jostai syystä sain keskellä pääsiäisviikkoa päähäni, että haluan pöytääni kokonaisen kanan. Sen kaverina olikin sitten klassinen sesonkituote eli parsa. Parsasta saatiin tälläkin kertaa käyttöön myös puumaiset varret, kun keitin niitä yhdessä kasvisliemen kanssa risoton nesteeksi.

Seesamiparsaa ja uppomunia

0,5 nippua parsaa

vettä, suolaa

seesamiöljyä

2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

Uppomunat:

1 l vettä

0,5 dl etikkaa

2-3 kananmunaa

suolaa, mustapippuria

Pese parsat. Katkaise varren puumainen osa taittamalla. Keitä parsoja 2 min miedosti suolalla maustetussa vedessä. Valuta parsat ja upota ne heti kylmään veteen.

Lämmitä seesamiöljy paistinpannulla. Paista parsoja nopeasti pannulla, käännä paiston aikana.

Nosta parsat tarjoiluastiaan. Ripottele päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Kiehauta vesi ja lisää sekaan etikka. Riko munat yksi kerrallaan matalaan kulhoon. Tee kauhalla kiehuvaan veteen kauhalla pyörre ja laske munat yksi kerrallaan kiehumaan pyörteeseen. Anna munan kiehua 3,5-4 min. Nosta munat reikäkauhalla parsojen päälle. Ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria.

Parsarisotto

0,5 nippua parsaa

öljyä

2-3 salottisipulia

1 iso valkosipulin kynsi

3 dl risottoriisiä

2,5 dl kuivaa valkoviiniä tai laimennettua sitruunamehua

9-10 dl kasvislientä

(1 tl kurkumaa)

50 g voita

4-5 rkl parmesaaniraastetta

(suolaa, mustapippuria)

Päälle:

parmesaaniraastetta

(oliiviöljyä)

Pese parsat. Katkaise varren puumainen osa taittamalla. Keitä parsoja 2 min miedosti suolalla maustetussa vedessä. Valuta parsat ja upota ne heti kylmään veteen. Paloittele parsat. Ota talteen keitinvesi ja irrotetut puumaiset osat.

Kuori ja silppua salottisipulit, murskaa valkosipulin kynsi.

Lisää kasvisliemen joukkoon parsan puumaiset osat ja keitä niitä 10-15 min. Siivilöi parsat pois liemestä, pidä lientä lämpimänä liedellä.

Lämmitä kattilassa tai paistokasarissa reilusti (pari rkl) öljyä. Lisää sipulisilppu, valkosipuli ja risottoriisi. Kuullota niitä 3-4 min (älä ruskista).

Kaada pannulle valkoviini/sitruunamehu ja anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes kaikki neste on imeytynyt riiseihin. Lisää sitten kasvislientä 2-3 kauhallista kerrallaan ja anna nesteen imeytyä ennen seuraavan erän lisäämistä. Katso riisin kypsymisaika riisipaketista ja lisäile lientä niin, että riisien kypsyttyä tuloksena on löysän puuron tapainen tuotos. Itse lisäsin pääsiäisen kunniaksi lopussa joukkoon kurkumaan keltaisen värin takia.

Lisää lopuksi joukkoon parsanpalat, voi paloina ja juustoraaste, lämmitä sen verran, että parsat ovat lämmenneet ja voi/juusto sulanut. Ripottele valmiin annoksen päälle parmesaaniraastetta ja halutessasi liraus oliiviöljyä.

Sitruuna-rosmariinikana

1 kokonainen broileri

suolaa, mustapippuria

1 sitruuna

2 oksaa tuoretta rosmariinia

Maustevoi:

100 g voita

1 sitruunan raastettu kuori

2 valkosipulin kynttä

2 rkl tuoretta rosmariinia

suolaa, mustapippuria

Nosta sula broileri huoneenlämpöön n. tuntia ennen paistamista. Irrottele nahkaa irti broilerin pinnasta rintapuolelta ja sivuilta esim. pitkävartisen lusikan avulla.

Anna voin lämmetä kulhossa huoneenlämpöiseksi. Raasta joukkoon valkosipulin kynsi ja sitruunan kuori. Pieni joukkoon rosmariini ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Ripottele broilerin sisään suolaa ja mustapippuria. Halkaise sitruuna puoliksi leveyssuunnassa ja tunge toinen puolikkaista kanan sisään. Laita sinne myös muutama rosmariininoksa ja lopuksi toinen sitruunan puolikas. Nosta broileri paistoastiaan rintapuoli ylöspäin.

Nosta kanannahkaa ja ujuta sen alle maustevoita nokare kerrallaan. Hiero nahan alla voita niin laajalle alueelle kun voit. Jatka näin, kunnes n. 2/3 voista on levitetty kanan nahan alle. Hiero loppu maustevoi kanan pintaan. Mausta halutessasi pintaa vielä hieman suolalla ja pippurilla.

Paista broileria ensin 225 ºC uunissa alakeskitasolla 15 min. Laske sitten lämpötila 170 ºC ja jatka paistamista vielä n. 45 min. Valele kanaa paiston aikana muutaman kerran pullasudin avulla uunivuoan pohjalle kertyneellä nesteellä. Tarkasta paiston lopulla tikkua käyttäen rinta- ja koipien paksuimmista kohdista, että kana on kypsä (jos ulostuleva neste on kirkasta, kana on kypsä. Jos punertavaa, jatka paistoa). Tarjoile kana risoton ja parsojen kanssa.

Tottahan pääsiäispöydässä pitää olla myös jälkiruokaa. En ole erityisemmin mämmin ystävä, joten minun mämmini piiloutuu tavallisesti leipomukseen tai jälkiruokaan. Pashan olen yleensä tehnyt sellaisenaan, mutta tällä kertaa pashani piiloutui pullan sisään.

Persikka-mämmimousse

Persikkamousse:

2 dl kuohukermaa

1 prk (410/240 g) säilykepersikoita

4 rkl sokeria

2 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

Mämmimousse:

1dl kuohukermaa

100 g mämmiä

0,25 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Päälle:

persikkakuutioita, rouhittua tummaa suklaata.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Valuta säilykepersikat. Ota persikanpuolikkaista yksi erilleen koristeeksi käytettäväksi. Soseuta loput persikat sauvasekoittimella, lisää soseeseen sokeri.

Kuumenna sitruunamehu, sulata siihen puristetut liivatelehdet ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita mehu tasaisesti persikkasoseen joukkoon.

Sekoita persikkasose kermavaahdon joukkoon ja lusikoin mousse tarjoiluastioihin, niin että se täyttää 2/3 astiasta. Nosta annokset hyytymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

Sekoita mämmimousse. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita vaahtoon sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita lopuksi joukkoon mämmi. Lusikoi mousse persikkamoussen päälle tarjoiluastioihin. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Koristele annokset ennen tarjoilua.

Pasha-pusupullat 16 kpl

Taikina:

2,5 dl maitoa

1 dl sokeria

0,5 rkl kardemummaa

1 tl sokeria

1 kananmuna

1 pss kuivahiivaa

n. 8 dl vehnäjauhoja

100 g voita tai leivontamargariinia sulatettuna

Pashatäyte:

50 g voita tai margariinia

0,5 dl sokeria

1 dl kuohukermaa

250 g maitorahkaa

1 kananmuna

1 rkl sitruunamehua

0,25 dl mantelirouhetta

(0,5 prk säilykekirsikoita, rusinoita tai korintteja)

Päälle:

1 kananmuna voiteluun

40 g voita tai margariinia

n. 1,5 dl erikoishienoa sokeria

Tee pashatäyte. Vaahdota voi ja sokeri keskenään Vaahdota kerma.

Lisää voi-sokeriseoksen sekaan muut aineet. Jos käytät kirsikoita tai rusinoita/korintteja, pieni ne veitsellä ennen massaan lisäämistä.

Verhoa siivilä harsokankaalla tai vastaavalla. Kankaan tulee olla sen kokoinen, että sen reunat voi kääntää valutettavan massan päälle.

Kaada pashamassa kulhon päälle aseteltuun siivilään. Käännä kankaan reunat massan päälle, aseta päälle lautanen ja sen päälle painoa. Anna valua jääkaapissa 4-5 h.

Pullataikinaa varten sekoita maitoon sokeri, kardemumma ja suola. Lämmitä neste +42 ºC.

Sekoita keskenään vehnäjauhot ja kuivahiiva.

Sekoita maitoseokseen kananmuna ja jauhota. Lisää jauhoja sen verran, että taikina irtoaa kulhonreunoista ja käsistä.

Kaada lopuksi kulhoon sulatettu, kädenlämpöinen rasva. Vaivaa taikinaa niin kauan, että kaikki rasva on imeytynyt taikinaan. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota vedottomassa paikassa 1 h.

Jaa taikina kahtia, pyöritä taikinanpuolikas pötköksi ja leikkaa pötkö 8 osaan. Pyöritä palat palloiksi ja kauli ne sen jälkeen lievästi soikeiksi levyiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille. Toista sama taikinan toisen puolen kanssa.

Nosta taikinoiden päälle valunutta pashatäytettä n. 1 rkl/taikinalevy. Nosta toinen puoli taikinasta täytteen päälle (=puolikuita). Painele taikina kiinni 1-2 cm päästä reunoista lasilla tai veitsen tylsällä puolella. Voitele valmiiden piirakoiden täyteosan päällinen kananmunalla, älä voitele reunoja.

Paista pusupullat 225 ºC uunin alakeskitasolla 10-12 min. Jäähdytä.

Sulata voi tai margariini. Sivele pullien reunat (pusuhuulet) rasvalla ja kieräytä huulet erikoishienossa sokerissa.

Tein pääsiäispöytää vielä uuden version vaahtokarkkikakusta. En kuitenkaan tarjoile nyt makeaa mahan täydeltä, joten sen ohje tulee myöhemmin.

Kristiina

3 x murhia Islannissa

2023-04-07T22:30:00.000+03:00

Tässä postauksessa lähdetään Islantiin. Hildurin jatko on ilmestynyt. Rósa & Björk (Satu Rämö) jatkaa poliisi Hildurin ja hänen kollegojensa, suomalainen Jakobin ja pomo Betan tutkimuksia. Hildur on väliaikaisesti Reykjavikissa sairaslomasijaisena eikä pidä kaupungista lainkaan. Kun Isafjordurin kunnallispoliitikko ja kähmintöjen takapiru Herman Hermansson löydetään ammuttuna hiihtoladulta, Hildur palaa ilomielin pikaisesti Länsivuonoille etsimään murhaajaa. Hilduria on jo muutaman päivän vaivannut pahan ennakkoaavistus. Ollessaan Reykjavikissa hän kiinnostui myös toisesta kuolemantapauksesta, pienlentokoneesta joka putosi matkalla Länsivuonoille ja jossa menehtyi koneen ohjaaja. Kotiin päästyään Hildur soittaa onnettomuustutkijoille ja pyytää kertomaan tietoja onnettomuudesta, kun ne saadaan selville, vaikka asia ei hänelle kuulukaan.

Herman on kunnallispoliitikko, eronnut, yhden aikuisen pojan, Islannissa kuulun jalkapalloilijan isä. Tutkimusten kuluessa selviää, että mies käytti häikäilemättömästi hyväkseen asemassaan saamiaan tietoja kahmiakseen itselleen lisää rahaa ja ajaessaan läpi haluamiaan päätöksiä saattoi turvautua jopa kiristämiseen ja vastustajien vahingoittamiseen. Lisäksi hän yritti saada jokaisen kelvollisen hameenkantajan alueella kanssaan vällyjen alle ja onnistuikin varsin usein. Hänen viimeisin valloituksensa oli poliittisen vastustajan vaimon iskeminen ja jopa valokuvaaminen. Hildurin ja Jakobin kuullessa Hermanin vastustajia ja liikekumppaneita, murhan motiiveja tuntuu olevan liikaakin, mutta ei aivan ilmiselvää sellaista. Sitten Hildur saa tiedon, että pienkoneen putoaminen ei ollutkaan onnettomuus, joku oli sabotoinut konetta. Käy ilmi, että lentäjä, entinen paikallinen lääkäri ja nykyinen monikansallisen yrityksen ulkomailla operoinut johtaja, oli Hermanin pitkäaikainen ystävä. Miehen jälkeensä jättämistä papereista ilmenee hänen aikanaan hävittäneen terveyskeskuksen papereista kaikki tiedot ja todisteet Hermanin pojan tekemästä pahoinpitelystä ja raiskauksesta. Aletaan selvittää, voisiko siinä olla syy murhiin.

Samalla, kun ryhmä tutkii tämän päivän murhaa, auki on edelleen Hildurin kahden pikkusiskon salaperäinen katoaminen vuosia aiemmin. Ihmisiä tavatessa heiltä löytyy aina joitain pieniä vihjauksia asiasta varsinkin siihen suuntaan, että Hildurin äidin elämässä ja avioliitossa ei tuolloin ollut kaikki kunnossa. Äidiltä ei vastauksia saada, koska hän ja tyttöjen isä kuolivat melko pian katoamisen jälkeen auto-onnettomuudessa, joten Hildurin on jatkettava asian selvittämistä muunlaisten vinkkien avulla. Myös Jakobin yksityiselämän solmut löystyvät, mies seurustelee paikallisen naisen kanssa ja on vihdoin pääsemässä kunnon toimiin estääkseen tanskalaista ex-vaimoaan sabotoimasta hänelle oikeudessa myönnettyjä poikansa tapaamis- ja yhteydenottotilanteita. Pomo Beta sen sijaan epäilee miehensä uskollisuutta ja saatuaan tältä koronan mies kertookin rakastajattarestaan, jolta tauti levisi perheelle.

Jälleen kerran sujuvasti etenevää murhatutkimusten selvittelyä. Samaan aikaan kirjassa kerrotaan poliisien henkilökohtaisesta elämästä ja murheista. Tämä tekeekin kirjasta enemmän kuin dekkarin, se tutkiin paljolti ihmisiä ja ihmissuhteita. Jos haluatte yllättyä lopussa, lukekaa tämä kirja.

Törmäsin kirjamainoksissa itselleni ennestään tuntemattoman islantilaisdekkaristin kirjaan Jääkylmä aurinko (Lilja Sigurðardóttir). Jäin siis Islantiin ja luin Áróran tutkimuksia-sarjan 1. osan. Árora on islantilaisen isän ja englantilaisen äidin kahdesta tyttärestä toinen. Hän asuu Skotlannissa ja on talousyksityisetsivä, jonka tehtävänä on löytää laillisin ja laittomin keinoin kansainvälisille markkinoille piilotettua rahaa usein avioerojen ja talousrikosten yhteydessä. Áróra rakasti edesmennyttä isäänsä, mutta ei niinkään islantilaista elämää, jollaista hän eli lapsuudessaan. Mutta isältään hän peri ulkonäkönsä, ison kokonsa ja kiinnostuksen voimailulajeihin. Pienikokoinen ja hento vanhempi sisar Ísafold taas on suojeltava ja hankala luonne, joka halusi ennen kaikkea elää islantilaista elämää. Välit perheessä ovat huonot eikä Áróra tule oikein toimeen aina isosiskon puolelle asettuvan äitinsä kanssa ja siskon kanssa välit ovat tätä nykyä täysin poikki. Ísafold oli nimittäin naimisissa islantilaismiehen, Björnin, kanssa ja Áróra oli joutunut avioliiton aikana useamman kerran lentämään Islantiin sisaren soitettua huumekauppiasmiehensä pahoinpidelleen häntä. Joka kerta Áróra vei sisaren turvakotiin, kehotti ottamaan avioeron ja pysymään miehestä erossa. Ja joka kerta sisar palasi miehen luokse ja sanoi kaiken olevan taas hyvin. Viimeisimmän soiton saatuaan Áróra kieltäytyi enää lentämästä paikan päälle auttamaan, jolloin sisko lakkasi soittamasta ja blokkasi hänet sosiaalisessa mediassa. Nyt äiti soittaa Áróralle ja kertoo Ísafoldin kadonneen, tytär ei vastaa soittoihin, ei soita eikä ole 2 viikkoon postannut mitään Facebookiin. Äiti ei tunne tyttärensä islantilaisia sukulaisia tai ystäviä ja aviomies vain väittää Ísafoldin jättäneen hänet ja häipyneen maasta. Äiti haluaa Áróran matkustavan paikan päälle, etsivän siskonsa ja ottavan avukseen setänsä, poliisina työskentelevän Davidin. Ei auta muu, Áróra matkustaa maahan, asettuu hotelliin ja alkaa etsinnän aviomiehen sukulaisista ja sisaren ystävistä. Yksikään ei kerro tietävänsä, mihin sisko hävisi, missä olosuhteissa ja missä hän on. Björn ja hänen sukulaisensa väittävät naisen matkustaneen Englantiin, mikä tietysti ei pidä paikkansa. Áróra menee tapaamaan Davidia (ei sittenkään setä vaan tädin entinen aviomies) ja heidän välillään tuntuu välitöntä molemminpuolista sähköistä vetovoimaa. Kaksikko yrittää kaikin keinoin etsiä sisaren, mutta hänestä ei ole mitään tietoja viimeisten viikkojen ajalta, hän ei ole poistunut maasta, käyttänyt sosiaalisen median tilejään tai käyttänyt rahaa. Joten Ísafold ilmoitetaan poliisille kadonneeksi, jotta asia saadaan virallisesti tutkittua ja lomalla oleva David tutkimuksen johtoon. Valitettavasti orastava molemminpuolinen kiinnostus saa kolhun, kun David ja Áróran maahan lentänyt äiti tapaavat eräänä iltana ravintolan ovella humalaisen Áróran käsipuolessaan hänen ensimmäisenä Islannin iltanaan hotellista iskemänsä mies, Hákon. Áróran mielenkiinto tosin on puhtaasti ammatillista, ensimmäisen yön jälkeen hänelle selvisi että mies on talousrikollinen, jolla on maksamattomat miljoonavelat ympäri Eurooppaa mutta joka samalla omistaa ketjun hienoja hotelleita. Miten se on mahdollista, mistä rahat hotelleihin ovat peräisin ja missä ovat kadonneet, lainatut miljoonat? Juuri, kun poliisi on aikeissa pidättää Björnin, mieskin katoaa. Kotietsinnöissä selviää, että asunnossa on tapahtunut veriteko ja Ísafoldin katoaminen muuttuu murhatutkimukseksi. Mutta asioista ehkä parhaiten perillä olleilla henkilöillä, Ísafoldin ja Björnin naapureilla, keski-ikäisellä Grimurilla ja vanhemmalla naisella Olgalla, on omat salaisuutensa, jonka takia he eivät kerro poliisille ja Áróralle totuutta pariskunnasta ja heidän elämästään. Selviää kuitenkin, että ennen katoamista Ísafoldin elämä ei ole ollut kunnossa, nainen on ollut allapäin ja mietteissään. Lisäksi hän on saanut potkut viimeisimmästä työpaikastaan varastettuaan sieltä muiden lääkkeitä miehensä pyynnöstä.

Täytyy sanoa, että en lukiessani erityisemmin pitänyt Árórasta. Hän on suojelijaluonne ja erittäin taitava työssään. Toisaalta taas hänen vahvuutensa ja se, että hän ottaa uudeksi elämäntehtäväkseen löytää edes sisarensa ruumiin, estävät häneltä kaikki mahdollisuudet läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa. Minua jäikin siksi vaivaamaan toisaalta Áróran ja Davidin tuntema vahva vetovoima toisiaan kohtaan ja toisaalta ristiriita sen ja Áróran käytöksen välillä. Sekä naisen hieman kylmäkiskoinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, että kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Eikä siihen, että jatkossa asioiden kehittyminen alkoi kiinnostaa. Kun löysin tiedon, että Islannissa sarjasta on juuri ilmestynyt jo 4. osa, halusin lukea lisää. Löysinkin netin kautta sarjan 2. osan, joka on jo käännetty englanniksi. Joten, jos haluat tutustua jatkoon itse ilman ennakkotietoja, lopeta lukeminen tähän.

Englanniksi käännetyssä Áróran tarinoiden toisessa osassa, Red as blood (Lilja Sigurðardóttir), jatkaa Áróra sisarensa ruumiin etsintää samalla kun hän joutuu mukaan uuteen juttuun. Áróran englantilainen kumppani ottaa naiseen yhteyttä. Hänen islantilainen asiakkaansa haluaa nostaa ulkomaiselta tililtään rahaa kidnapatun vaimonsa lunnaita varten. Kumppani pyytää Áróraan ottamaan yhteyttä mieheen, Flosiin, ja tukemaan ja neuvomaan miestä, koska tämän Islannin valtiolta salaaman ulkomaiselle tilille maksetun rahan tuonti maahan lunnaiksi paljastaa automaattisesti Flosin salaiset tulot. Mutta Flosi ei välitä, hän joutuu kidnappauksen takia tunnustamaan itselleen rakastavansa kovasti kadonnutta vaimoaan Gudrunia huolimatta intohimojen väljähtymisestä, omasta rakastajattarestaan Bergrósista ja juuri täysikäisestä tyttärestään Sara Sólista, joka ei tullut toimeen äitipuolen kanssa mutta jota isä hemmotteli. Áróra huomaa heti, että koska lunnasvaatimuksessa rahat pyydetään euroina, joku tietää Flosin ulkomaille kätketyistä rahoista. Hän suostuttelee tappouhkauksesta huolimatta Flosin ottamaan poliisin mukaan tutkimuksiin ja ottaa yhteyttä Davidiin, jotta tämä tulisi taloon ystäväksi tekeytyneenä ja hoitaisi asiaa poliisin puolelta. Niin taloon saapuvat David ja perässä tämän työpari Helena sukulaistyttönä. Koska kidnappaus rikoksena on niin poikkeuksellinen Islannissa ja koska epäillään jonkun lähipiiristä olevan osallisena, perustetaan poliisin sisälle huippusalainen työryhmä tutkimaan rikosta. Vain David ja Helena näyttäytyvät paikan päällä. Vaikka Flosi taas haluaa vain rakkaan vaimonsa takaisin, hän jää jatkuvasti kiinni tärkeiden tietojen salailemisesta. Rakastajatar Bergrós paljastuu vahingossa ja mies ei kerro juuri mitään liikeasioistaan. Eikä siitä, kuinka paljon todellisuudessa Gudrun, entinen vaimo Karen ja tytär Sara Sól tietävät hänen bisneksistään. Talousetsivänä Áróra alkaa yhteistyökumppaninsa hälyttämänä tutkia Flosin ulkomaista tiliä, mistä sinne on kertynyt valtava summa rahaa ja mihin sieltä lähtevät isot rahasummat maksetaan. Käy ilmi, että Flosi pesee tilin kautta venäläismafian rahoja ja tämä osaltaan vahvistaa jonkinlaisia epäilyjä ammattirikollisten suorittamasta rikoksesta.

Kun tutkinnassa käy sitten ilmi, että kidnappaus ei olekaan totta vaan Gudrun on itse kävellyt pois talosta, asia saa uuden käänteen. Juuri kun Flosi ja tutkijat uskovat vaaran poistuneen ja alkavat etsiä Gudrunin olinpaikkaa ja häntä auttaneita ystäviä, löytyy Gudrunin ruumis.

Jälleen kerran minua häiritsee Áróran kaksitahoinen luonne. Vaikka hän tässä osassa osoittautuu hieman vähemmän kylmäkiskoiseksi kuin 1. osassa, hänen syyllisyyden- ja velvollisuudentunteensa sisaren murhan jälkeen ovat suhteettomia ajatellen heidän suhdettaan. Vaikka sisaren auttaminen osoittautui useamman kerran turhaksi, Áróra potee valtavaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei viimeisellä kerralla rientänyt sisarensa avuksi. Tämä on osittain perua isältä, joka lapsuudessa sanoi Áróralle, että vaikka hän on nuorempi sisar, hänen hengen- ja ruumiinvoimansa ovat paljon suuremmat kuin sisaren ja siksi tytön on suojeltava Ísafoldia. Tästä kumpuaa myös se velvollisuudentunne, että hänen on löydettävä sisarensa ruumis ja saatava se Englantiin haudattavaksi. Kun David sitten ilmoittaa, että hänen on poistettava itsensä Ísofoldin katoamisen tutkimuksista poliisin puolelta heidän suhteensa takia, Áróra ilmoittaa, että vaikka he ovat olleet yhdessä sängyssä Áróra ei voi ryhtyä Davidin kanssa suhteeseen ennen sisaren löytymistä ja siksi Davidilla ei ole syytä lopettaa tutkimuksiaan. Siitä huolimatta odotan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Haluan lukea, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosin en edelleenkään ymmärrä ihmistä, joka tahallaan sabotoi omaa elämäänsä sisaren takia, joka puolestaan tuntui koko Áróran elämän ajan inhonneen pikkusiskoaan.

Kristiina

Viikon Ukko

2023-04-05T19:19:00.001+03:00

Mami sano, että kun joku Maksiteksi loppui, niin se rupee julkaiseen tämmöstä kuvajuttua. Se sano kanssa, että jotta en ylpistyisi (pois se minusta), niin ei täällä oo aina mun kuvia. Me voidaan yhdessä valita joku muukin kuva.

Kun olen niin söpö

- Esteri Vakkilainen

Kuukausikollaasi Maaliskuu 2023 - A month in collage March 2023

2023-04-03T18:59:00.001+03:00

Lisää kollaaseja löydät täältä:

Kasviksia ja ritareita

2023-04-02T19:10:00.001+03:00

Päätin kokeilla kasvislasagnea sen tavanomaisen jauhelihaversion sijaan. Samalla ajattelin tehdä siihen sopivan salaatin. Salaattia varten tarvitsin tomaatteja ja en voinut vastustaa kiusausta, kun paikallinen saksalaiskauppa mainosti näitä kiehtovia tavallista makeampia tummanpunaisia Adora-tomaatteja. Oli pakko testata niitä. Tosin vain salaattiin, lasagnen tomaatit tulivat ihan purkista. Toki siihen voi laittaa tuoreitakin tomaatteja.

Paprika-tomaattisalaatti

500 g suippopaprikoita

300 g tomaatteja (Adora tai muita)

n. 50 g varhais- tai kevätsipuli

tilliä

2 isoa valkosipulin kynttä

(6-8 oliivia)

1 tl kuivattua sumakkia

1 sitruunan kuoriraaste + mehu

suolaa, mustapippuria

3 rkl (oliivi)öljyä

Pese paprikat, poista siemenet ja viipaloi liha. Pese tomaatit ja lohko ne. Viipaloi sipulit. Murskaa valkosipulinkynnet. Jos käytät oliiveja, lohko myös ne.

Sekoita tarjoiluastiassa paprikat, tomaatit ja sipulit (+oliivit). Mausta seos tillillä, sumakilla, suolalla ja mustapippurilla. Raasta joukkoon hyvin pestyn sitruunan kuori ja purista mehu. Lisää lopuksi öljy ja sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään.

Alkuperäinen resepti: https://image-in-ing.blogspot.com/2023/03/tasty-and-pretty-how-much-more-could.html

Kasvislasagnen kastikkeeksi valitsin ratatouillea muistuttavan kasvismuhennoksen, koska siinä on runsaasti makua, joka ei kaivannut lihaa. Vegaanisen tuotteesta saa, kun korvaa tavallisen juustoraasteen vegaanisilla versioilla

Kasvislasagne

Lasagnelevyjä

Kasvismuhennos:

öljyä

2 punasipulia

4 valkosipulin kynttä

3 paprikaa

1 pieni kesäkurpitsa

1 pieni munakoiso

1 prk kuorittuja kokonaisia tomaatteja

1 prk yrttimaustettua paseerattua tomaattia

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 laakerinlehteä

1 tl suolaa

mustapippuria

1-2 tl Herbes de Provence-yrttimaustetta

persiljaa

Juustokastike:

50 g voita

1 dl vehnäjauhoja

6 dl kasvislientä

2 dl ruokakermaa

0,5 dl parmesaani- tai Grano Pagano-raastetta

suolaa, viherpippuria, muskottia

200 g mozzarellaraastetta

Päälle:

0,5 dl parmesaani- tai Grano Pagano-raastetta

Kuori ja silppua punasipulit, murskaa valkosipulin kynnet.

Pese kasvikset. Poista paprikoista siemenet ja kuutioi liha. Kuutioi kesäkurpitsa ja munakoiso.

Lämmitä öljy ja kuullota sipulisilppua miedolla lämmöllä 5 min. Lisää hieman lämpöä ja lisää joukkoon valkosipulimurska ja paprika-, kesäkurpitsa- ja munakoisokuutiot. Paahda niitä sen aikaa, että niistä erittyvä neste haihtuu (10-15 min). Näin soseesta ei tule liian kosteaa.

Lisää kasvisten joukkoon kokonaiset tomaatit liemineen, paseerattu tomaatti ja hunaja. Anna hautua, kunnes kokonaiset tomaatit ovat hajonneet (auta hieman hauduttamisen aikana haarukalla) ja osa nesteestä on haihtunut.

Mausta seos laakerinlehdillä, suolalla, mustapippurilla ja yrttiseoksella. Anna hautua vielä n. 10 min. Lisää lopussa persiljasilppu joukkoon.

Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Anna niiden turvota rasvassa sekoittaen n. 10 min, älä ruskista.

Lisää kasvisliemi erissä sekoittaen lisäysten välillä seoksen tasaiseksi vispilällä. Lisää kuumaan pohjaan juustoraasteet ja mausteet. Lisää lopuksi kerma.

Kokoa lasagne. Annostele vuoan pohjalle puolet kasvismuhennoksesta. Lado päälle lasagnelevyjä kattavaksi kerrokseksi. Annostele levyjen päälle ensin puolet juustokastikkeesta ja sen päälle loput kasvismuhennoksesta. Levitä päälle toinen kerros lasagnelevyjä ja niiden pinnalle loppu juustokastike. Ripottele lasagnen pinnalle parmesaaniraastetta.

Paista lasagne 200 ºC uunin alakeskitasolla 30-40 min. Voit nostaa lasagnen paiston lopussa uunin yläosaan ja paistaa sitä grillivastuksia käyttäen n. 5 min, jos pinta ei aiemman paiston jälkeen näytä saaneen riittävästi väriä.

Nosta vuoka uunista ja peitä se foliolla. Anna vetäytyä 15 min ennen syömistä.

Minulle on aina kerrottu rikkaiden ja köyhien ritarien eron olevan leivässä ja pullassa. Selailin jälleen kerran huvikseni v. 1980 painettua keittokirjaani ja löysin erilaisen rikkaiden ritarien reseptin. Tosin sovelsin sitä hieman, koska siinä käytettiin vain pulaa ja täytteitä, ei kostutusta eikä herkkuja päällä.

Rikkaat ritarit

0,5 hieman kuivunutta pullapitkoa

Kostutus:

1,5 dl maitoa

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

0,5 tl kanelia

Täyte:

40 g mantelijauhoa

40 g tomusokeria

n. 2,5 tl vettä

(pari tippaa karvasmanteliaromia)

omenasosetta

Kookosvaahto:

1 prk kookoskermaa

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Paistamiseen:

voi-öljyseosta

Leikkaa pulla ohuiksi siivuiksi (10 kpl). Sekoita kulhossa kostutusnesteen ainekset keskenään vispilällä.

Lämmitä paistinpannulla voi-öljyseos keskilämmöllä (3-4). Kasta pullanpalat kostutusnesteessä molemmin puolin ja nosta paistinpannulle paistumaan erissä. Paista ensin toinen puoli kauniin ruskeaksi, käännä palat ja ruskista myös toinen puoli. Nosta paistetut palat lautaselle odottamaan. Jatka, kunnes kaikki pullanpalat on paistettu.

Sekoita astiassa keskenään mantelijauho ja tomusokeri. Jos haluat terästää mantelin makua ilman esanssia, paahda ennen sekoittamista mantelijauhoja varovasti kuivalla paistinpannulla. Lisää seokseen vesi erissä, kunnes saat hyvän koostumuksen massalle (ei liian kovaa, ei liian löysää).

Voitele mantelimassalla puolet pullanpaloista. Voitele loput pullanpalat omenasoseella. Nosta mantelimassapalat massapuoli alaspäin omenasosepalojen päälle.

Vatkaa kulhossa kookoskerma vaahdoksi. Mausta vaahto sokerilla ja vaniljasokerilla. Lusikoi vaahtoa ritareiden päälle.

Kristiina

Missä viipyy kevät?

2023-03-30T20:07:00.003+03:00

Viikon päästä vietetään pääsiäistä. Sen pitkät pyhät ovat yleensä olleet minulle ikkunoiden pesun ja vaatekaappien tuuletuksen aikaa. Eivät tänä vuonna, koska keväästä ei vielä ole tietoakaan tänä vuonna. Vaikka niin kovasti haluaisin sen jo tulevan. Yleensä tähän aikaan luotokuvissa on kaikenlaista elämän heräämistä kuvaavaa materiaalia. Tällä kertaa luontokuvat ainakin Vaasasta ovat varsin valkoisia.

Ukonkin piti oikein torstaiaamuna käydä ihmettelemässä, kun itseltään karva lähtee tupsuina kevään merkkinä, mutta lämpömittari kertoo aivan toista.

Tänä vuonna huhtikuun alkaessa. ainoa vihreä ja kukkiva löytyy valitettavasti ruukusta. Onneksi laitoin pääsiäisohran kasvamaan jo viime viikonloppuna.

Kristiina

Kiitos - Thank you

2023-03-28T18:01:00.001+03:00

"Kaikki hyvä loppuu aikanaan" sanotaan. Ikäväkseni myös tämä valokuvahaaste. Kiitos Pieni Lintu kivasta yhteisestä ajasta ja kiitos kaikille osallistujille upeista valokuvista, joita olemme saaneet tämän haasteen myötä katsella. - "All good things come to an end". To my sorrow so does this photo challenge. Thanks to Pieni Lintu for a nice time together and to all partisipants for amazing photos we have seen during this challenge.

Alku työn kaunistaa vaan lopussa kiitos seisoo.

- sanonta Evijärvi

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Bataattia ja vaahtokarkkeja

2023-03-26T19:04:00.001+03:00

Vaihteeksi teki mieli jotain helposti syötävää ja ideapankista löytyivät täytetyt perunat, jotka vaihdoin bataateiksi. Täytteen saa lusikoitua suuhun helposti ja jäljelle jää tyhjä kuori.

Täytetyt uunibataatit

3 bataatti

140 g pekonia

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

0,5 tl savupaprikajauhetta

ripaus chilihiutaleita

1 prk (380/230 g ) mustapapuja

80 g juustoraastetta

1 tl suolaa

mustapippuria

2 tl limen mehua

persiljasilppua

juustoraastetta

Pese bataatit ja halkaise ne pituussuunnassa. Paahda bataatteja 200 ºC uunissa n. 1 h, kunnes sisus on pehmeää.

Silppua sipulit ja murskaa valkosipulinkynnet. Siivuta pekoni ja valuta + huuhdo mustapavut.

Laita pekoniviipaleet kylmälle pannulle, lämpö päälle ja paista pekoni rapeaksi. Nosta viipaleet talouspaperilla vuoratulle lautaselle valumaan.

Kuullota sipulisilppua pekoninrasvassa miedolla lämmöllä n. 10 min. Lisää joukkoon kuullottamisen loppuvaiheessa valkosipulimurska, savupaprikajauhe ja chilihiutaleet. Kaada valmis seos kulhoon.

Lisää kulhoon pekonit, mustapavut, juustoraaste, mausteet ja limen mehu.

Lusikoi kulhoon puolet kypsien bataattien sisuksesta. Ota toinen puoli talteen esim. keitoksi tai ensi joulun bataattilaatikkoon käytettäväksi. Sekoita täyteaineet kulhossa hyvin sekaisin ja tarkasta maku. Lisää lopuksi sekaan persiljasilppu (jätä vähän koristeeksi päälle).

Lusikoi täyte bataatinkuoriin. Ripottele päälle juustoraastetta ja anna paistua uunissa vielä 10-15 min, kunne juustoraaste saa kauniin värin. Ripottele bataateille hieman persiljasilppua.

Alkuperäinen ohje: https://www.valio.fi/reseptit/taytetyt-bataatit/

Vaahtokarkit kuuluvat lempikarkkeihini. Kun näin tämän kakun reseptin Kodin Kuvalehdessä tiesin, että se on pakko heti leipoa. Maistamisen jälkeen aloin heti mielessäni kehitellä siitä omia versioita, niin hyvää kakku oli.

Vaahtokarkki-vadelmakakku

Pohja:

2 munaa

1 dl sokeria

50 g voita tai leivontamargariinia

1 dl mantelijauhoa

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

200 g pakastevadelmia

2 dl kuohukermaa

200 g vaahtokarkkeja

Koristeeksi:

vadelmia, vaahtokarkkeja

Vuoraa Ø20 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja jauhota reunat.

Vaahdota munat ja sokeri (4 min). Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata ja jäähdytä rasva.

Kääntele pohja-aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina vuokaan ja paista pohja 175 ºC uunissa alakeskitasolla 20-25 min (kokeile tikulla kypsyys). Jäädytä pohja, pese reunat ja nosta pohja takaisin vuokaan. Tässä vaiheessa laitan tulevaisuudessa vuokaan myös reunamuovin.

Soseuta puolijäiset marjat sauvasekoittimella.

Kiehauta kerma kattilassa. Lisää sekaan vaahtokarkit, alenna lämpötilaa ja sekoita, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet. Siirrä kattila liedeltä ja sekoita sekaan vadelmasose.

Kaada täyte kakkuvuokaan pohjan päälle. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 h, mieluummin yön yli.

Irroita kakku vuoasta tarjoiluvadille. Koristele vadelmilla ja vaahtokarkkipaloilla.

Alkuperäinen resepti: Kodin Kuvalehti 5/23

Välillä oli taas ajatuksissa aamupala ja päädyin ehkä vegekokeilun jälkimainingeissa tekemään puuron, jossa käytin mantelimaitoa. Minulla oli vielä jäljellä mantelitahnaa, jonka käytin puuroon mutta sen voi yhtä hyvin korvata maapähkinävoilla.

Mantelinen ohrapuuro

0,5 l vettä

3 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 l mantelimaitoa

1 dl mantelitahnaa/maapähkinävoita

1 tl piparkakkumaustetta

1 tl suolaa

Päälle:

kuivattuja marjoja tai hedelmiä

manteli/pähkinärouhetta

siirappia tai juoksevaa hunajaa

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää ohrasuurimot. Alenna lämpötilaa ja hauduta kannen alla, kunnes vesi oh kokonaan imeytynyt.

Lisää mantelimaito, manteli/pähkinätahna, piparkakkumauste ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 45 min.

Ripottele annoksen päälle kuivattuja marjoja tai hedelmiä, manteli/pähkinärouhetta ja valuta siirappia/hunajaa.

Kristiina

Vaihteeksi dekkareita

2023-03-23T19:50:00.001+02:00

Haihtuneet (Anneli Kanto) on alku, ainakin lupausten mukaan, kolmiosaiselle Näkijä-sarjalle. Sinänsä kirja ei ole varsinainen dekkari, mieluummin mysteeritarina, jossa Anneli Kanto naljailee hieman ironisesti maalaismaiselle nurkkakuntaisuudelle ja omanlaatuisille uskonnon ilmentymille.

Kuihtuvan Kirkkojärven taajamaan astuu bussista näyttävä punapää, joka jättää saapuessaan paikalliskauppaan mainoksen näkijän ja ennustajan toimestaan ja kehottaa kiinnostuneita ottamaan yhteyttä antaen pienen esimerkin kyvystään nuorelle kassatytölle Selenalle. Noora-nimeä kantava Näkijä asettuu vuosia tyhjänä olleeseen omakotitaloon asumaan ja saa pian muutamankin asiakkaan. Yksi heistä on paikkakunnan entisen maalitehtaan omistajan ja johtajan leski Hanna Silvennoinen, jonka mies katosi paikkakunnalla yli 6 vuotta aiemmin samana yönä, jolloin katosi myös 2 nuorta tyttöä. Asia aiheutti leskelle paljon harmia, koska tehdas, paikkakunnan ainoa suurtyöllistäjä meni nurin ja verottaja on kimpussa. Nyt leski on mukana yhdessä kunnanjohtaja Emilia Laihon kanssa ajamassa kuntaa uuteen nousuun Kultalampiprojektilla. Sitä vastustaa paikallinen rehtori ja vihreiden nokkamies Simo Helin ja paikkakunnan erikoisen uskonlahkon, Veripuhtaiden nokkamies, perustaja ja saarnaaja Luukas Markusson. Kadonneet nuoret tytöt olivat Selenan isosisko ja saarnaajan tytär, paikallisen järven ruoppauksesta huolehtivan kaivinkoneurakoitsijan Markus Markussonin sisar. Selena ja Markus tapaavan toisiaan satunnaisesti salaa puhuakseen kadonneista tytöistä. Näkijä joutuu tahtomattaan Hannan, Selenan ja Markuksen kautta vedetyksi katoamisjuttuun, vaikka hänen tuloonsa paikkakunnalle ja siellä oloonsa onkin täysin toinen, henkilökohtainen syy. Veripuhtaat on outo uskonlahko, jossa vaaditaan veren puhtautta, vastustetaan kaikkea keinotekoista, mm. keinokuituja ja jossa seurakunnassa kaikkien asema pohjautuu heidän veriryhmäänsä. Saarnaaja Luukas odotti tyttärensä ja poikansa ottavan paikkansa seurakunnan seuraavina johtajina, mutta tytär pani kynsin hampain hanttiin katoamiseensa asti eikä Markuskaan halua seurakunnan työhön mukaan, mutta on liian arka pannakseen isälleen suoraan juurikaan hanttiin, hän valitsi yrittäjyyden omaksi polukseen, mutta asuu yhä isän kanssa ja toistaiseksi isä kustantaa elämisen, joten Markus on puun ja kuoren välissä. Kun saarnaaja vielä julistaa Näkijän noidaksi, joku uhkailee tätä ja jopa yrittää sytyttää hänen asuttamansa talon palamaan, on Näkijän paitsi ajettava omaa asiaansa myös jotenkin puututtava katoamistapauksiin.

Kuolema sisäoppilaitoksessa (Lucinda Riley) taas on dekkari. Jazz Hunter on mielestään entinen Scotland Yardin etsivä ja tuleva taiteilija, joka on juuri muuttanut uuteen taloon Norfolkissa. Scotland Yardin hän jätti, koska sai selville, että hänen samalla osastolla työskennellyt miehensä oli pettänyt Jazzia toisen osaston työtekijän kanssa. Jazz pakkasi tavaransa, häipyi Italiaan ja hankki avioeron. Tuskin hän on saanut oltua pari päivää talossa odottamassa remonttimiehiä, kun entinen pomo Norton ilmestyy paikalle pyytäen Jazzia selvittämään läheisessä St. Stephen´sin koululla tapahtunutta oppilaan, Charlie Cavendishin murhaa. Pojan isä on paikallinen "tärkeä henkilö" ja asianajaja ja Norton haluaa paikalle hyvän etsivän, jollainen Jazz on eikä hänen eronsakaan ole vielä virallinen. Saatuaan avukseen entisen parinsa, Alastair Milesin, Jazz ottaa tapauksen hoitaakseen.

St. Stephen´sin sisäoppilaitoksessa selviää, että murhattu Charlie oli ollut pahemman laatuinen kiusaaja, jonka tekemisiä rehtori Robert Jones oli yrittänyt hillitä pitäen mielessään v. 1979 sattuneen tapauksen, jossa kiusattu poika oli hirttänyt itsensä koulun kellarissa. Sen sijaan asuntolan valvoja Sebastian Fredriksin mielestä Charlie oli vain tavallinen, hieman villinpuoleinen poika jonka kiusaaminen oli vain pojille tyypillistä kiusoittelua. Siihen, että Charlie oli kohdistanut kiusaamisensa erityisesti erääseen nuoreen oppilaaseen, Rory Millariin, Fredriks vähätteli erityisesti. Rory, nuori, hintelä ja arka poika sen sijaan oli erittäin peloissaan ja karkasi heti tutkimusten alkuvaiheessa isänsä kanssa saaden äitinsä Angelinan hysteeriseksi ja tämän uuden poikaystävän, ilkeän lakimiehen Julian Forbesin raivoihinsa. Asuntolan emäntä Madelaine Smith sen sijaan kertoo sen sijaan poliiseille ihan tarkalleen, millainen ylimielinen kiusaaja ja surkea ihminen murhattu poika oli. Lisäksi hän kertoo, että murhailtana asuntolassa olisi pitänyt olla kaksi valvojaa, Fredriks ja toinen opettaja, Hugh Daneman, mutta Fredriks oli lähtenyt muualle ja emäntä oli auttanut päänsärkyä potevaa Rorya. Kun vielä Hugh Daneman tekee itsemurhan ennen kuin poliisit onnistuvat tapaamaan hänet, on kaikenlainen sotku valmis. Jazzille tulee yhä selvemmäksi, että murha liittyy vanhoihin asioihin ja ihmissuhteisiin, mutta tosiasioiden selville saaminen on hidasta ja tapauksen ratkaisu mutkistuu, kun paikalle ilmestyy entinen aviomies sotkeutumaan asioihin.

Jälleen kerran Rileyn kirjoille tuttu ihmisluonteen tutkiminen ja historian vaikuttaminen nykypäivään luo monimutkaisen, jopa arvoituksellisen tarinan. Kirja kuuluu 3 kirjan ryhmään, jotka Lucinda Riley on kirjoittanut uransa alussa ennen kuin hänellä oli vielä kustantajaa. Kaksi niistä on jo aiemmin julkaistu, tämä oli niistä viimeinen. Kirjan esipuheessa Lucindan poika kertoo kirjasta ja sen historiasta. Sääli, ettei näitä takataskuun jääneitä kirjoja taida enää olla, niin paljon nautin joka kerta lukiessani Lucinda Rileyn hienosti etenevää mutta samalla taaksepäin usein katsovaa tekstiä.

Thamesjoen murhat (Robert Thorogood) tuo lukijalle tutustuttavaksi 77-vuotiaan Judith Pottsin. Hän asuu itsekseen Marlowin kylässä Thamesjoen varrella, laatii työkseen ristikoita lehdille, käy iltauinneilla joessa ja siemailee iltojen päätteeksi viskiä. Erään iltauinnin aikana hän kuulee naapurin taidegallerian omistajan talosta ääniä ja laukauksen. Varmana siitä, että naapuri on murhattu hän ilmoittaa poliisille, joka vähättelee tapahtunutta eikä tarkastuskierroksella löydä mitään silmiinpistävää. Niinpä Judith piipahtaa seuraavana päivänä naapurissa ja löytää miehen ruumiin. Kun poliisi ei oikein innostu ja epäilee jopa Judithia, tämä päättää ratkaista murhan itse. Sopiva murhaajaehdokaskin löytyy, tällä vaan on ikävästi murhan ajaksi alibi. Ryhtyessään murhanratkontaan hän saa pian avukseen ronskin koirahoitajan Suzien ja vastahakoisen, supervaimon ja -äidin titteliä tavoittelevan sääntöjä noudattavan kirkkoherran vaimon Becksin. Sitten tapahtuu toinen ja kolmas murha. Jokaiseen on sopiva murhaajaehdokas ja näillä aina alibi. Jopa tutkimuksia johtava rikosylikonstaapeli Tanika Malik on naisten kanssa samaa mieltä, mutta miten murhat tehtiin ja toteutettiin? Ja miksi. Siinäpä naisille pohdittavaa ja todistettavaa.

Ihanan englantilainen, leppoisa ja humoristinen dekkari hieman Agatha Christien tyyliin, nämä rouvat vain ovat hieman toiminnallisempia kuin neiti Marple. Viihdyttävää, mukaansatempaavaa lukemista.

Mukaan valikoituu vielä plussakirja, Murha ennen iltahartautta (Richard Coles), jossa enlantilaiskylä Champtonin rovasti Daniel Clement joutuu mukaan ratkaisemaan kirkossa tehtyä murhaa. Daniel asuttaa pappilaan yhdessä äitinsä ja välillä Lontoosta saapuu kyläilemään myös näyttelijäveli. Kun paikallisen aatelismiehen serkku murhataan kirkkoon, alkaa kuhina. Tosin jo enne murhaa kuhinaa aiheuttaa myös Danielin ehdotus rakentaa vanhaan kirkkoon sisävessa, paikallinen kukkaisyhdistys vastustaa suunnitelmaa saadakseen kukkienasettelutoiminnalleen lisää tilaa kirkkoon. Kaikki pohtivat murhaajan henkilöllisyyttä ja motiiveja, kun löytyy toinen ruumis, paikallinen entinen opettaja ja paikallishistorian tutkija ja tuntija. Motiivien täytyy löytyä jostain menneisyydestä, sillä tästä päivästä ei sitä tunnu löytyvän. Myös Daniel joutuu pohtimaan murhan syitä ja murhatekoja.

Tämäkin on hyvin traditionaalista brittiläistä dekkarikirjallisuutta. En tosin ihmettele, sillä kirjoittaja on itsekin pappi ja sarjalle on luvassa jatko-osia. Myös tätä verkkaistahtista kirjaa luki hyvin mielellään.

Kristiina

Pyöreä - Round

2023-03-21T17:03:00.001+02:00

On pyöree kun pytyn kansi.

- sanonta Loimaa

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Vegaaniruokaa

2023-03-19T20:21:00.001+02:00

Tiistaina Martoissa kokeilimme erilaisten vegaaniruokien valmistusta ja samalla niitä aineita, joita vegaaniruokailijat käyttävät korvaamaan lihaa, munia ja maitotuotteita. No joo, valmistimme ja maistelimme n. 10 erilaisista tuotteista valmistettua ruokaa. Päädyin siihen, että voin mielihyvällä syödä 3 noista kaikista valmistamistamme ruoista. Ja munakokkelia, jos kauppoihin tulisi munapula. Tässä teille parhaimmiksi valitsemieni ruokien reseptit ja muutama vegaanikorvike, joita niihin käytettiin. Pisteenä päälle tofukokkeli.

Kaalilaatikko

2 dl puuroriisiä, vettä, suolaa

öljyä

3 sipulia

3 valkosipulin kynttä

balsamicoa

4 dl tummaa soijarouhetta

3 dl vettä + 2 rkl kasvisliemijauhetta

3 porkkanaa

1 valkokaali

1 tl paprikajauhetta

3 tl timjamia

2 tl meiramia

4 rkl siirappia

1,5 rkl kasvisliemijauhetta

suolaa

5-6 dl vettä

4 dl kaurakermaa

Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Silppua sipulit, murskaa valkosipulin kynnet, raasta porkkana ja suikaloi kaali.

Kuullota sipulit öljyssä, lisää kuullottamisen lopussa joukkoon valkosipuli. Mausta sipulit balsamicolla. Lisää pannulle kuiva soijarouhe. Lisää vesi ja kasvisliemijauhe muutamassa erässä paistaen soijarouhe kuivaksi nesteen lisäämisten välillä. Siirrä paistos syrjään odottamaan.

Lisää pannulle öljyä ja paista porkkanaraastetta ja kaalisuikaleita n. 5 min. Mausta paiston loppuvaiheessa seos paprikajauheella, yrteillä, siirapilla ja kasvisliemijauheella. Lisää tarvittaessa suolaa.

Sekoita kulhossa riisit, soijarouheseos ja kaaliseos. Tarkista maku.

Laita seos uunivuokaan, kaada joukkoon vesi ja kaurakerma.

Paista laatikko 175 ºC uunin alakeskitasolla n. 1 h. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka foliolla.

Nyhtökaura-gnocchipaistos

1 rkl öljyä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 pkt tomaattinyhtökauraa

500 g tomaattimurskaa

1 dl vettä

1 pkt (500 g) perunagnoccheja

1 prk vegaanista punaista pestoa

2 dl kaurakermaa

150 g vegaanista juustoa raastettuna

1 ruukku basilikaa

Kuumenna uuni 200 ºC.

Silppua sipuli, murskaa valkosipulinkynsi. Kuullota sipulia miedolla lämmöllä n. 10 min. Lisää kuullotuksen lopussa valkosipuli joukkoon. Lisää pannulle nyhtökaura, tomaattimurska, vesi ja pesto pannulle sipulien kanssa. Kuumenna, lisää joukkoon gnocchit ja puolet basilikasta. Siirrä seos uunivuokaan.

Sekoita keskenään kaurakerma ja juustoraaste, lusikoi seos vuoan pinnalle.

Paista uunin alakeskitasolla n. 20 min.

Pidin paljon myös tekemästämme vegaanisesta Caesar-salaatista. Koska sen tekemiseen vaaditaan majoneesia ja pähkinäparmesaania, laitan tähän ensin niiden reseptit ja sitten salaatin.

Vegaani majoneesi

1 dl soijamaitoa

n. 3-4 dl rypsiöljyä

1 rkl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

Kaada soijamaito syvään astiaan.

Lisää öljyä hyvin rauhallisesti ja tasaisesti maidon sekaan koko ajan teho- tai sauvasekoittimella sekoittaen. Sekoita öljy ja maito perusteellisesti sekaisin ennen kuin lisäät uutta öljyä, jotta saat tasaisen seoksen.

Kun seos on haluamasi paksuista voit lisätä sitruunamehun/omenaviinietikan. Seos paksunee öljyä lisäämällä ja sitä voi ohentaa vettä lisäämällä.

Pähkinäparmesaani

2,5 dl cashewpähkinöitä

2 rkl ravintohiivahiutaleita

0,5 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl suolaa

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen. Jauha seos parmesaania muistuttavaksi jauheeksi. Säilytys jääkaapissa tiiviissä astiassa.

Vegaaninen Cesar-salaatti

salaattia (esim. romaine)

1 pkt (312 g) Quorn fileetä

1,5 dl pähkinäparmesaania

Kastike:

1,5 dl vegaania majoneesia

2 tl sinappia

1 valkosipulin kynsi

0,5 dl kapriksia

1-2 tl sokeria

1-2 tl suolaa

ripaus mustapippuria

Sekoita kastikeainekset keskenään ja anna maustua.

Paista quornfileet paistinpannulla öljyssä 12 min. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Viipaloi.

Revi salaatit tarjoiluastiaan tai kulhoon, lisää joukkoon kastike ja sekoita. Levitä päälle quornviipaleet, Ripottele "parmesaani" pinnalle.

Kehuskelin alussa tuolla munattomalla munakokkelilla. On ihan pakko laittaa senkin resepti tähän. Vaikka en munia vaihtaisikaan keinokokkeliin, kyllä tätä silti söi.

Tofukokkeli

250 g pehmeää tofua (esim. SoFine)

1,5 rkl öljyä

2 tl sipulijauhetta

1,5 tl valkosipulijauhetta

0,25 tl kurkumaa

0,25 tl paprikajauhetta

1 dl kaurakermaa

kala namak-suolaa

mustapippuria

maalaisleipää viipaleina

Murusta tofu käsin pieniksi muruiksi.

Kuumenna öljy pannulla, lisää tofu ja mausteet. Paista 1-2 min.

Lisää pannulle kaurakerma ja paista vielä n. minuutin ajan.

Paahda leipäviipaleet pannulla öljyssä. Laita leipäviipaleet lautaselle ja nosta päälle tofukokkelia. Ripottele pinnalle kala namak-suolaa ja mustapippuria.

Kristiina

Keskellä - In the middle

2023-03-15T07:16:00.000+02:00

Puun ja kuoren välissä

- sanonta

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Kanaa ja viinirypäleitä

2023-03-12T19:39:00.000+02:00

Mietiskelin eräänä päivänä työpaikan taukotilassa syödessäni sitä, mitä voisin tehdä seuraavaksi ruoaksi kanasta. Olin jo melkein päätynyt Chili con kanaan, kun joku alkoi kertomaan tekemästään aivan ihanasta Igorin kanasta. Hetken aikaa kehuja hiljaa kuunnelleena päätin, että koska pakkasessa on kanan fileepihvejä, sitä minäkin teen. Tosin otettuani fileet sulamaan huomasin, että toinen paketti olikin kalkkunaa. Ei haitannut tahtia, lintu kuin lintu.

Viinirypäle-savujuustosalaatti

250 g tummia viinirypäleitä

200 g retiisejä

1/3 kurkkua

1 omena

150 g savujuustoa

100 g salaattisekoitusta

Kastike:

2 dl kermaviiliä

0,5 dl majoneesia

1 rkl sitruunamehua

1 tl juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Sekoita kastikeainekset keskenään ja anna maustua.

Pese ja puolita viinirypäleet. Jaa retiisit 4 osaan. Kuutioi kurkku ja omenan liha. Kuutioi savujuusto. Laita ainekset kulhoon, lisää salaattisekoitus ja sekoita. Mausta kastikkeella.

Koska salaatin jälkeen viinirypäleitä oli vielä jäljellä (edelleenkin suurimmasta osasta kauppoja löytää viinirypäleitä vain 500 g rasioissa), päätin käyttää ne keikauskakkuun. Olen leiponut viinirypälekeikauskakun ennenkin, mutta nyt päätin hieman muuttaa reseptiä. Jos edellisiltä kerroilta on jäljellä viinirypälehilloa, sujauta myös se taikinaan. Tai jos teet vain kakun, keitä loput viinirypäleet hilloksi ja laita sitä n. 1 dl kakkutaikinan sekaan.

Igorin kanaa ja kalkkunaa

öljyä

800 g kanan/kalkkunan fileetä

2 sipulia

2 paprikaa (1 punainen, 1 keltainen/oranssi)

3 valkosipulin kynttä

2,5 dl kanalientä

2 prk (á 200 g) smetanaa

70 g tomaattisosetta

1 rkl sokeria

2 tl suolaa

mustapippuria

1 maustekurkku

persiljaa

Silppua sipuli, murskaa valkosipuli. Pese paprikat, poista siemenet ja kuutioi liha. Kuutioi maustekurkku, silppua persilja.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista fileet muutamassa erässä kauniin ruskeiksi. Lado fileet uunivuokaan.

Lisää öljyä tarvittaessa, kuullota sipulisilppua ja paprikoita n. 10 min keskilämmöllä. Lisää kuullotuksen lopussa valkosipulimurska.

Lisää pannulle tomaattisose, kanaliemi ja smetana. Kuumenna, mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Kaada kastike uunivuokaan fileiden päälle. Ripottele pinnalle maustekurkkupalat ja persiljasilppu.

Paista vuoka 175 ºC uunissa alakeskitasolla 30 min. Nauti riisin kanssa.

Tarjoushaukka keksi saksalaiskaupan tarjouksesta viinirypäleitä ja kun pakkasessa sattui olemaan pala savujuustoa, syntyi salaatti

Viinirypälekeikauskakku

200 g viinirypäleitä

40 g voita tai margariinia

1 dl fariinisokeria

2 rkl sitruunamehua

Taikina:

4 kananmunaa

2,3 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhoja

1 tl suolaa

1,5 tl kanelia

2 dl maapähkinävoita

(1 dl viinirypälehilloa)

Vuoraa Ø20-22 cm vuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat.

Pese ja puolita viinirypäleet pituussuunnassa.

Sulata rasva, sekoita joukkoon fariinisokeri ja sitruunamehu.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (8 min). Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne nopeasti kakkutaikinaan. Lisää lopuksi maapähkinävoi (ja hillo) ja vatkaa nopeasti sekaisin.

Kaada kakkuvuoan pohjalle rasva-sokeriseos. Lado viinirypäleet vuoan pohjalle. Kaada päälle kakkutaikina ja tasoita taikinan pinta.

Paista kakkua 175 ºC uunin alakeskitasolla 40-45 min. Kokeile kypsyys tikulla. Jäähdytä kakku ja kumoa tarjoiluvadille.

Kristiina

Naiskohtaloita naistenpäivän kunniaksi

2023-03-09T19:58:00.000+02:00

Viime vuonna luin historiaa miessotureista, nyt vuoron saivat naiset. Sodan kuningattaret amatsoneista valkyrioihin (Karolina Kouvola) sisältää paljolti enemmän historiallisiin legendoihin ja tarinoihin perustuvaa tarinaa naisista sotureina kuin faktaa. Niin monilla kansaoilla on myyttejä ja legendoja naissotureista, mutta niiden kertomuksia on vaikea todistaa tosiasioiksi, ennemminkin ne tuntuvat juuri taruilta. Tosin nuo tarut ovat muuntuneet aikojen myötä joka aikakaudella populaarikulttuuriksi. Tuskin kukaan on voinut olla törmäämättä käsitteeseen amatsonit. He ovat kautta aikojen olleet tarunomaisia naistaistelijoita, mutta oliko heitä todellisuudessa ja keitä he olivat? Yleisin uskomus tuntuu olevan, että legenda amatsoneista perustuu tosiasiassa paimentolaisheimoihin, jotka elivät vaeltelevaa elämään ja joissa jokaisen jäsenen, myös naisten, oli opittava puolustautumaan tai hyökkäämään ja näin ollen hallitsemaan ratsujensa ja aseiden käytön.

Kirjassa ovat mukana myös ristiretkillä Lähi-idässä mukana olleet naiset sekä viikinkien naissoturit. Ristiretkillä mukana olleet naiset mielletään usein prostituoiduiksi, sotureiden vaimoiksi tai apuväeksi, joka palveli miehiä heidän taistellessaan. Mutta todistettavasti tarinat kertoivat myös päälliköiden vaimoista ja jopa kuninkaallisista naisista, jotka osallistuivat ristiretkille miestensä mukana johtajina ja miehen kuoltua taisteluissa siirtyivät usein armeijan johtajiksi. Viikinkihaudoista taas on löytynyt naisia, joilla oli taisteluhaavoja ja jotka oli haudattu aseiden kanssa. Myös tarinat kertoivat taistelevista viikinkinaisista. Valitettavasti tässä päästään tilanteeseen, jossa arkeologisia tutkimuksia johtivat aiemmin miehet, jotka siirsivät omat sen aikaiset yhteiskunnalliset käsityksensä löydöksien ja tarinoiden tosiasioista omaan maailmaansa. Niissä nainen ei sotinut, korkeintaan puolustautui ja näin ollen sotureina toimineet naiset eivät sotineet, vaan saivat kunnian ja arvostuksen osoitukset vain miestensä "perintönä". Kun myöhemmin on tieteellisesti todistettu, että hautojen ja tarinoiden sankarit olivat todella naisia, sitä on tiedemaailman vielä tänäkin päivänä vaikea uskoa. Myös Aasialaisissa tarinoissa esiintyy useita naissotureita, joita osaa pidetään todellisina henkilöinä ja sankarittarina, osia taas vain tarinaan liittyvinä jumalten henkilöityminä, ei oikeina naisina. Tietysti kirjassa on mukana myös Jeanne d´Arc. Esimerkiksi Aasian naistarinoiden naissoturit pukeutuvat usein Jeannen tavalla miehiksi sotiessaan tai kostaessaan, mutta vaihtoivat taas naisten vaatteisiin ja naisellisiin tapoihin sotatilanteen rauhoituttua. Sitä taas Jeanne d'Arc ei koskaan suostunut tekemään ja tuomittiin kuolemaan. Hyvin paljon jokaisen ajan naiskäsitys ja yhteiskunnallinen tilanne heijastuvat siihen, miten tarinoita naissotureista käsiteltiin. Nykypäivän naissotilaita, jotka joka puolella maailmaa ovat tosiasia, kirjassa ei käsitellä.

Helmet lukuhaaste kohdat 37, 38, 39

Alice Hartin kadonneet kukat (Holly Ringland) on kirja lähisuhdeväkivallasta sen monissa muodoissa. Kirjan alussa Alice on 9-vuotias ja elää Australiassa syrjäisessä talossa äitinsä ja isänsä kanssa. Isä on väkivaltainen, ailahtelevainen ja sulkeutunut. Kun hän on poissa töissään sokeripelloilla, Alicen elämä äidin kanssa on täynnä tarinoita ja kukkia. Samalla talossa asuu pelko siitä, mitä isä tekee seuraavaksi ja miksi hän on usein niin ilkeä, väkivaltainen ja sulkee perheensä kotitilan rajojen sisäpuolelle haluamatta, että he tapaavat ketään tai menevät mihinkään. Äidin ollessa viimeisillään raskaana odottaen toista lasta syttyy kotona tulipalo ja Alice jää orvoksi. Syyttäen itseään tapahtuneesta, koska tytöllä ei ole kuin hajanaisia pieniä välähdyksiä illan tapahtumista, Alice menettää puhekykynsä. Sitten paikalle ilmestyy isän äiti June, jonka olemassaolosta Alice ei ole koskaan tiennyt ja vie tytön luonnonkasvitilalleen Thorfieldiin. Jo tässä vaiheessa selviää, että syntymätön poika, jota äiti odotti, oli myös selvinnyt tulipalosta, mutta isoäiti haluaa vain Alicen ja antaa pojan toiselle kasvatiksi kenenkään kertomatta siitä Alicelle. Thornfield on sukutila, joka on periytynyt Junen isoäidiltä aina alenevalle suvun naiselle, koska jokainen suvun nainen ennenkin on elänyt väkivaltaisessa suhteessa mutta saanut tilan haltuunsa. Siellä kasvatetaan luonnonkukkia, myydään niitä ja niistä tehtyjä tuotteita, tutkitaan luontoa ja eletään sen ehdoilla. Talossa asuu ja työskentelee myös joukko muita naisia, jotka ovat päätyneet sinne, koska ovat tarvinneet elämäänsä turvapaikan. Aikuisuutensa kynnyksellä Alice rakastuu paperittoman maahanmuuttajanaisen poikaan ja nuoret päättävät karata ja muuttaa Romaniaan, pojan syntymämaahan. Poika kuitenkin katoaa sinä yönä, jolloin heidän piti karata. Aikuistuttuaan tilalla alkoholisoituneen isoäitinsä ja muiden vakituisten tilan asukkaiden kanssa Alicen isoäiti olettaa tytön alkavan huolehtimaan tilasta sen perittyään. Vähitellen Alice saa kuitenkin selville isoäitinsä petolliset teot ja hän häipyy tilalta kauas, toiselle puolelle Australiaan. Alice saa töitä luonnonpuistosta, alkaa elää omaa elämäänsä ja rakastuu jälleen mieheen, joka ei ole sitä, mitä päältä näyttää. Uusien ystävien tekisi mieli varoittaa Alicea, mutta umpirakastunut tyttö ei kuitenkaan uskoisi muita. Kunnes hän alkaa itse tajuta miehen omistushalun ja naisen ajamisen eristykseen omaksi omaisuudekseen. Kun Thornfieldin perintö, onnettomasti päättyvä rakkaus ja veljen olemassaolon paljastuminen selviävät Alicelle, hänen on vihdoin otettava elämänsä omiin käsiinsä ja pelastauduttava häntä uhkaavalta edellisten sukupolvien kohtalolta.

Tämä kirja on ennen kaikkea kasvukertomus. Samoin kuin kertomus siitä, miten määrätynlaiset luonteenpiirteet ja käyttäytymismallit periytyvät sukupolvelta toiselle, kunnes löytyy tarpeeksi vahva yksilö katkaisemaan tuon kierteen. Se on kertomus myös salailusta ja lähisuhdeväkivallasta, ei vain miesten ja naisten suhteessa vaan myös tietyllä lailla eri sukupolvien välillä. Samoin kirjan läpi kulkee päähenkilöiden läheinen suhde luontoon ja kasveihin. Kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka ei aina niin helppoa luettavaa.

Helmet lukuhaaste kohdat 2, 3, 4, 13, 18, 26, 40, 42, 45

Kun tartuin kirjaan Tämä kokonainen maailmani (Elizabeth Gilbert), kuvittelin ennen aloittamista lukemani perusteella kirjan kertovan 1800-luvulla elävästä älykkäästä kasvitieteilijänaisesta, joka menestyy ja selviää huolimatta ajan naisille asetetuista esteistä ja odotuksista. Lukukokemus osoitti, että kirja samalla oli sitä ja kaukana siitä. Kirja on kertomus Alma Whittakerin elämästä. Alma syntyy v. 1800 rikkaaseen perheeseen Philadelphiassa. Perheeseen kuuluu sivistymätön mutta kasvien, varsinkin lääkekasvien viljelyllä ja niiden ja lääkkeiden myynnillä suunnattoman omaisuuden kerännyt liikemiesisä Henry ja järkevä, viisas ja erittäin sivistynyt hollantilaisäiti Beatrix sekä talon taloudenhoitaja, avioparin aikanaan Hollannista mukaan tuoma Hanneke de Groot. Useiden keskenmenojen välillä maailmaan tuli Alma ja vanhemmat tyytyivät tähän. Almasta kasvatetaan muita ajattelevaa, puhdasta mutta äitinsä opetuksilla oppinutta ja tieteellisesti ajattelevaa naista. Perheen illallispöydässä vierailevat aikansa tunnetut, oppineet tiedemiehet ja taitavat liikemiehet ja nuoresta pitäen Alma osallistuu päivällisille ja keskusteluun ja suhtautuu asioihin aina tieteellisesti ajatellen ja väitellen. Koska molemmat vanhemmat taitavat kasvitiedon ja äiti myös kielet ja kirjallisuuden, Almakin kasvaa pienestä alkaen kasvimaailman tutkimiseen laajojen tilusten alueella alkaen jo nuorena kasvitieteilijäksi. Muita kaupungin samanikäisiä lapsia hän jopa hieman pelkää, vaikka heitä tarkkaileekin joskus kaukaa. Sitten Alman elämä mullistuu, kun perhe adoptoi kauniin mutta etäisen ja ajatuksensa salaavan kaupungissa syntyneen, orvoksi jääneen tytön, Prudencen. Talossa vieraileva, kasvitieteellistä julkaisua ja kirjoja painava ja julkaiseva Georg Hawkes kiinnostuu Alman tieteellisistä kirjoituksista ja alkaa julkaista niitä lehdessään, ensin nimellä A. Whittaker, mutta Alman saatua kasvitieteellisessä piirissä hieman mainetta julkaisuillaan, hänen koko nimellään. Tällainen erikoisuus sallitaan naiselle, jolla on rikas ja erikoinen tausta. Tavalliselle naiselle ei sellainen olisi sallittua 1800-luvun alussa. Alma tietysti rakastuu Georgeen ja toivoo tämän samaan tapaan ajattelevan, sivistyneen ja tieteellisen miehen kosivan itseään joskus. Samoihin aikoihin Alman ja Prudencen elämää putkahtaa lähitilalla asuva, vilkas, hömppä ja tyhjäpäinen Reeta, joka vain päättää, että Alma ja Prudence ovat hänen parhaita ystäviään ja hän heidän. Tytöt hyväksyvät hyväntuulisen, koko ajan päättömiä höpöttävän ja pinnallisen Reetan ystäväkseen ja tämä muodosta ikään kuin siteen siskostenkin välille aina kolmikon ollessa yhdessä. Muuten Alma ja Prudencen välinen suhde on kohtelias, mutta kylmä. Alma kun ei saa Prudencesta selvää ja Prudence taas ei koskaan tuo ilmi omia ajatuksiaan. Alman äiti kuolee syöpään ja Alma joutuu äidin sijasta auttamaan isää liikeasioissa. Äidin sairastaminen on saanut isän liikeasioiden virallisen puolen hoidon rempalleen ja Alma joutuu kuukausia laiminlyömään omaa tieteellistä sammaleiden tutkimustyötään perehtyäkseen isän liikeasioiden hoitoon ja niiden saattamiseen ajan tasalle ja kuntoon. Kun Almalla on taas aikaa omalle työlleen, hän huomaa Reetan kihlautuneen Georg Hawkesin kanssa ja Prudencen perheen entisen kotiopettajan kanssa ja pian pidetään kummankin häät. Molemmat avioliitot osoittautuvat epäonnistuneiksi. Prudence on saanut naimisiin mennessä suuret myötäjäiset, mutta pariskunta lapsineen elää köyhää elämää omistautuneena abolitionismille ja on lahjoittanut kaiken omaisuutensa rotusorron vastaiseen työhön eläen mustien perheiden kanssa heidän köyhää elämäänsä. Reetalle ja Geogella ei taas ole mitään yhteistä ja Georg toivoo, että hänen tyhjiä höpöttävä vaimonsa vaikenisi aina välillä. Vähitellen Reeta vaikeneekin, koska hänen järkensä alkaa sumentua ja käytöksensä muuttua väkivaltaiseksi ja viimein hän joutuu mielisairaalaan. Alma taas omistautuu sammaltutkimukselle ja niin vierähtää 20 vuotta. Sitten tilalle saapuu Ambrose Pike, orkideoita Meksikossa ja Guatemalassa vuosia tutkinut ja piirtänyt rutiköyhä, vaatimaton ja hengellinen n. 30-vuotias mies. Jälleen kerran nyt 40 ikävuotta ylittänyt Alma rakastuu, vaikka Ambrose yhteisten keskustelujen ja työn lomassa paljastaa aikanaan halunneensa muuttua ihmisestä hengelliseksi olennoksi niin hartaasti, että oli itsekin nuorena joutunut välillä mielisairaalaan hoitoon. Ambrose kosii Almaa, ja Alma ajattelee, että hän saa vihdoin kokea myös avioliiton ja naiseuden ilot. Mutta Abrose ei ole halunnut lihallista yhteyttä, vain hengellistä ja niin Alma päättä lähettää Ambrosen pois yhteisestä kodista Tahitille. Alma ei kuule enää Ambrosesta enne kuin saa hänen kuolinviestinsä ja salkun, josta löytyy satoja piirroksia alastomasta, komeasta tahitilaismiehestä. Kun isä sitten kuolee ja jättää suunnattoman omaisuutensa vain Almalle, Alma saa kuulla Hanneke de Grootilta muutamia totuuksia ihmisistä ympärillään. Viimeistään nyt käy ilmi, että Alma ei tieteellisessä, järkiperäisessä ajattelumaailmassa ole koskaan oppinut ymmärtämään ihmisten mieliä eikä ole koskaan edes kiinnittänyt jonkinlaisessa omassa älyllisessä ylimyydessään edes heihin oikein huomiota. Alma lahjoittaa melkein koko omaisuutensa sisarelleen ja matkustaa itse ensin Tahitille selvittämään Ambrosen todellista luonnetta ja salaisuuksia. Oleskeltuaan siellä tarpeeksi kauan ja saatuaan joitakin asioita selville ja todettuaan, ettei koskaan oppisi tuntemaan miestään, hän jatkaa matkaa Hollantiin tutustuakseen ja tullakseen osaksi äitinsä sukua, Hortus Botanicusta sukupolvia johtaneeseen van Devenderin sukuun. Tässä vaiheessa Alma lähentelee jo 60 vuotta ja päästyään osaksi van Devenderin sukua hän päättää jäädä loppuelämäkseen Hollantiin. Matkallaan sinne Alma on kirjoittanut tutkielman evoluutioteoriasta, mutta ei enonsa kehotuksista huolimatta julkaise sitä, koska ei saa joitakin ihmisiä, jotka toimivat elämänsä pyyteettömästi (kuten Prudence) sopimaan teoriaansa sopeutumisesta ja vahvemman voitosta. Sitten onkin liian myöhäistä, koska Darwin julkaisee oman evoluutioteoriansa, saman kuin Almalla mutta puuttumatta ihmisen käyttäytymiseen luomakunnassa. Nyt Alma elää jo elämänsä "vanhuusaikoja" pohdiskeluineen.

Kirjan luontokuvaukset ja luonnon tutkimista koskevat kuvaukset ovat ihastuttavia. Mutta jatkuva jahkailu, pohdiskelu ja ihmisten ihmetteleminen sai minut lukijana välillä puuduksiin ja kyllästymään. Lisäksi Alman suunnaton itsekkyys ja ihmisten ymmärtämättömyys sekä jatkuva pakeneminen älykkyyden ja tieteellisyyden turviin saivat minun paikka paikoin inhoamaan häntä suuresti. Vaikka Alma oli olemukseltaan ja ulkonäöltään kolho ja tunsi aina jääneensä paitsi elämän ihmisille tärkeistä asioista kuten rakkaudesta, parisuhteesta ja omasta perheestä, minusta hän sai syyttää siitä vain itseään ja asenteitaan. Koska kirjan edetessä opin hienokseltaan inhoamaan Almaa, oli kirjan melkein 600 sivun läpi kahlaaminen aika ajoin tylsää ja turhauttavaa, koska kaiken keskipisteenä oli Alma. Kaikesta tästä ajoittaisesta tunteesta huolimatta luontoon liittyvät asiat ja kuvaukset sekä valistuksen aikaan ja 1800-luvun elämään tutustuminen myös tiedenaisen silmin olivat myös mielenkiintoista luettavaa. Joten oma mielipiteeni tästä lukuelämyksestä, kuten huomaatte, oli hyvin ristiriitainen.

Helmet lukuhaaste kohdat 18, 26, 29, 37, 40, 42, 45

Kristiina

Maaliskuu - March

2023-03-07T17:58:00.000+02:00

Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,

nietokset sulavat, aurinko paistaa.

- kuukausirunot Birgit-mummu

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Lihakeittoa ja omenaa

2023-03-05T19:31:00.000+02:00

Oli korkea aika keittää lihalientä ja sen pohjalle kunnon lihasoppa. Lihakeiton voi toki tehdä pelkästä keittolihasta, mutta silloin itse keittoon on lisättävä sipulia, palsternakkaa, selleriä ja kaupan lihaliemikuutioita. Itse taas pidän siitä, että teen ensin itse lihaliemen ja vasta sitten keiton. Nyt liemi piti tehdä ensin, koska pakastimessa ei ollut valmista lihalientä. Jännittävää oli, kun menin kauppaan hakemaan luullista lihaa. Siasta löytyi uunilihaa luulla hintaan €5,-/kg. Naudasta taas ainoa luullinen liha oli Osso Bucco, jonka hinta oli €18,-/kg. Ilmiselvästi päädyin tekemään liemen siasta ja varsinaisen keiton taas naudan keittolihasta. Meidät kaupunkilaiskuluttajat on selvästi opetettu liian nirsoiksi, koska kaupasta ei tahdo enää löytyä esim. naudan luullisia, halpoja osia. Naudan keittolihatkin olivat luuttomia ja ne sopivat keittoon vain kuutiolihaliemen kaveriksi. Vielä kun tavallisesta kaupasta löytyisi ydinluita, niin lihaliemet, padat ja keitot saisi kahta maukkaammiksi. Mutta näiden "erikoisruhonosien" myynti jää kauppahalleille ja pienkaupoille (jotka kaikki häviävät pikkuhiljaa kaupungeistamme).

Lihaliemi

n. 1 kg luullista lihaa

2-3 porkkanaa

200 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

0,5 valkosipulia

1 purjo

n. 1,5 litraa vettä

10 kokonaista mustapippuria

10 kokonaista valkopippuria

5 kokonaista maustepippuria

3 laakerinlehteä

2 tl rosmariinia

2 tl timjamia

suolaa

Pese juurekset.

Öljyä uunipannu. Lisää pannulle liha, karkeasti pilkotut juurekset, sipuli, purjo ja valkosipuli kokonaisena (poista sipulista ja valkosipulista ulommat, helposti irtoavat kuoret). Paahda niitä 250 ºC uunissa yläkeskitasolla n. 45 min, kunnes kaikissa on ruskea, jopa hieman hiiltynyt pinta.

Laita uunipellin sisältö kattilaan, lisää kylmä vesi ja huuhdo sinne myös pannuun irronnut neste. Kun liemi kiehuu, kuori siitä pinnalle muodostunut vaahto pois. Keitä lientä miedolla lämmöllä 4 h (lisää vettä tarvittaessa).

Siivilöi liemi ja painele lusikalla kaikki neste irti lihasta ja juureksista. Jos haluat vahvistaa makua, keitä lientä vielä siivilöinnin jälkeen kasaan. Jäähdytä liemi, kuori päältä liika rasva ja jaa liemi annoksiin pakastettavaksi. Ota talteen lihasta lihaiset palat. Jos et käytä niitä keittoon, käytä ne leivonnassa täytteeksi esim. pasteijoihin tai piirakkaan tai pataruokiin.

Lihakeitto

500 g naudan keittolihapaloja

1 tl lipstikkaa

5 dl lihalientä

7 dl vettä

3 kokonaista
mustapippuria

2 kokonaista maustepippuria

2 laakerinlehteä

2 porkkanaa

6 perunaa

15 cm pala purjoa

uunilihan lihaiset palat

persiljaa

suolaa

Mittaa kattilaan lihaliemi ja vesi, pippurit ja laakerinlehti. Kiehauta.

Kun keitos kiehuu, lisää joukkoon keittoliha ja lipstikka. Huomaattehan tässä sen koulun kotitaloustunnin säännön, että jos lihaa laitettaessa maku halutaan liemeen, liha lisätään kylmään veteen ja kiehautetaan. Jos taas maku halutaan lihaan, liha lisätään kiehuvaan veteen. Kuori keiton aikana vaahto pois keitoksen pinnalta.

Kuori ja paloittele perunat ja porkkanat. Kun lihat ovat kiehuneet n. 30 min, lisää joukkoon peruna- ja porkkanapalat.

Kun juurekset ovat kypsiä, lisää keittoon vielä viipaloidut purjot ja keitä, kunnes liha on kypsää.

Lisää vielä kypsät uunilihan palat ja mausta keitto suolalla ja persiljalla.

Tämän reseptin löysin kirjasta Makuja Urjalasta & Kylmäkoskelta IV. Tosin leivoin vain puolikkaan alkuperäisestä taikinasta ja jouduin hieman lisäämään jauhojen määrää. Tämä näkkileipä ei ole meidän käsityksemme mukaista näkkileipää, koska se jää sisältä hieman pehmeäksi. Jos haluat saada aikaiseksi enemmän näkkileipää muistuttavan tuotoksen, sammuta hella 10 min paistamisen jälkeen ja jätä leipä uuniin kuivumaan jälkilämpöön (voit raottaa luukkua hieman kuivattamisen alussa). Minä sain tästä itse tekemästäni määrästä 30 näkkärinpalaa.

Hämäläinen pitonäkkäri

0,5 tl kuivahiivaa

2,5 dl maitoa

2,5 dl vettä

1,25 tl suolaa

75 g kaurahiutaleita

150 g grahamjauhoja

350-400 g vehnäjauhoja

50 g voita tai margariinia

Lämmitä neste n. 42 ºC ja liuota kuivahiiva nesteeseen. Lisää joukkoon suola, kaurahiutaleet ja jauhot. Tee tanakka taikina. Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu, kädenlämpöinen rasva ja vaivaa taikinaa, kunnes rasva on imeytynyt taikinaan.

Jaa taikina 2 osaan. Kaulitse taikinat 2 leivinpaperin välillä alle 0,5 cm paksuisiksi levyiksi. Nosta levy alemman leivinpaperin avulla uunipellille (2 peltiä) ja jaa palat taikinapyörällä 10 x 6 cm paloiksi.

Paista levyjä uunissa 225 ºC uunin alakeskitasolla 10-15 min.

En ole pitkään aikaan tehnyt uuniomenoita ja nyt, kun omenaa saa kohtuulliseen hintaan, oli aika tehdä myös tätä kotoista herkkua. En ehtinyt keittelemään vaniljakastiketta, joten korvasin sen maustetulla rahkalla ja kinuskikastikkeenkin ostin tällä kertaa kaupasta valmiina.

Uuniomenat

6 kirpeähköä omenaa

Täyte:

50 g voita tai leivontamargariinia

0,5 dl fariinisokeria

1 tl kanelia

1,5 dl kaurahiutaleita tai mysliä

(2 rkl siirappia)

Vaniljarahka:

250 g rahkaa

1,5 rkl tomusokeria

1-1,5 tl vaniljasokeria

kinuskikastiketta

Pese omenat hyvin ja poista omenaporalla siemenkodat.

Sulata rasva ja sekoita joukkoon fariinisokeri, kaneli ja kaurahiutaleet.

Täytä omenien keskelle jääneet reiät täytemassalla. Nostele omenat uunivuokaan. Voit halutessasi kaataa päälle hieman siirappia. Paista omenoita 175 ºC uunissa 30-40 min (riippuu omenoista).

Sekoita rahkan joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Tarjoa omenat yhdessä rahkan ja kinuskikastikkeen kanssa.

Kristiina