Kaksi Kansalaista

Tuisku sijalla neljä vuoden wss kisassa 2024

2024-06-12T23:31:00.003+03:00

Vuoden näyttelywalesikisaa käydään kahdeksan näyttelyn parhailla pisteillä ja Tuiskulla on nyt viidestä näyttelystä kasassa 33,5 joista tietysti parhaat pisteet päänäyttelystä. Matkaa kärkisijoille toki on, mutta Tuiskun edellä olevilla koirilla on pisteet useammasta näyttelystä kuin Tuiskulla.

Oma koirani ei ole koskaan sijoittunut näin korkealle vuoden walesissa ja kieltämättä tämä aiheuttaa nyt hieman tulospaineita ja tavoitteita loppuvuoden näyttelyiden suhteen :D Vastus on kyllä kova, kaikki Tuiskun edellä olevat ovat hyvässä kunnossa olevia ja hienosti liikkuvia koiria joten omia odotuksia pitää temperoida suhteessa siihen. Hieno saavutus kuitenkin jo tämä neljäs sijakin!

Tuisku springerspanielit ryn päännäyttelyn 2024 menestyjä

2024-06-02T18:41:00.008+03:00

Perinteiseen tapaan tälle viikonlopulla osui springerspanielit ry:n päänäyttely, jonne olin (myös) tänä vuonna lupautunut kuvaamaan. Mentiin paikalle jo edellisenä iltana, koska Helsingistä Jämsään ajaa kuitenkin ihan hyvän tovin ja paikalla piti olla aamulla jo yhdeksältä. Hotelli oli 10min kävelymatkan päässä näyttelypaikasta, joten lähdin aamulla hikisessä ja aurinkoisessa säässä kävelemään nurmikentälle Ollin jäädessä vielä hotellille koirien kanssa. Meinattiin, että koirien on turha tulla hikoilemaan kentän laidalle yhtään aiemmin kuin on pakko. Sain hyvän kuvauspaikan teltasta ja kuvailun lomassa autoin mm. järjestelmään erilaiset palkinnot sekä ruusukkeet omille paikoilleen.

Kymmenen aikaan laitoin Ollille viestin, että 10:30 Tuisku pitäisi tuoda näyttelypaikalle, sillä tuomarina toiminut Jennifer Millard oli nopea käänteissään ja urokset alkoivat olla loppusuoralla. Näyttelyyn oli ilmoitettu huikeat 67 walesia, joista 37 oli narttuja. Olin pitkästä aikaa ilmoittanut myös Kuuran mukaan näyttelyyn, olihan se kuitenkin matkassa meillä mukana ja halusin kannattaa näyttelyä. On aina vähän ongelmallista luvata melkein 70 walesin kuvaaminen ja ilmoittaa kaksi koiraa, jotka pitäisi vielä tietysti viedä kehään ja esittää.

Onneksi sain ekstempore apua Pihalta, joka otti valtaosan Tuiskun esittämisestä vastuulleen ja tulokset puhuivat puolestaan! Pihlan asetellessa Tuiskua tuomarin eteen kuulin kameran taakseni miten tuomari henkäisi, "wow, I really like her" kehäsihteerilleen, joten en ihan hirveästi yllättynyt, kun Tuisku sai kivan arvostelun!

14 months. Quality bitch. Lovely head and eye. Correct proportions. Compactness, no legginess. Lovely neck into well made shoulders. Super depth, sound on the move.

Tuisku voitti junioriluokan (4 narttua - Pihlan esittämänä). Tuikkunen esiintyi kauniisti ja Pihla sai siitä parhaat puolet esiin. Melkein pisti harmittamaan, että juniorivalion arvo tuli jo plakkariin Tampereella toukokuun alussa. Olisi ollut hienoa valioitua erkkarissa ja saada siitä vielä erkkariruusuke. Nyt junioriserti jäi kokonaan jakamatta narttujen (ja niin muuten myös urosten) osalta. Laitoin Tuiskun kasvattajista Karinille tuloksia ja Karin ihmetteli miten hyvin Tuisku oli pärjännyt kovassa kilpailussa. Parempaa oli vielä tulossa!

Vein valioissa Kuuran. Kuura oli valioluokassa ensimmäistä kertaa, eikä kauniista esiintymisestä huolimatta saanut tällä kertaa mitään sijoitusta, vaikka ERI tulikin:

Sound bitch with excellent reach and drive. Lovely rich red colour. Good bone. Little heavy across the neck and shoulders. Would prefer a touch more leg. showed very well with a pleasing head and expression. Excelled on the move.

Parhaassa nartussa sain käsiini Tuiskun, kun Pihlalla oli toinen esitettävä kehässä samaan aikaan. Tuisku pisti jälleen parastaan ja huh, mikä päivä Naperolla lopulta olikin <3 Tuisku oli erkkarin paras narttu vaatimattomassa 16kk iässä ja taakse jäivät siis toinen toistaan kauniimmat ja valmiimmat nartut. Ajatella, että melkein jätin ilmoittamatta, kun ajattelin, että toinen on vielä niin nuori ja päivästä tulee työläs jo lähtöjään. Onneksi nyt kuitenkin ilmoitin! ROP ja VSP kehässä Ainon Ismo vei ansaitusti voiton, mutta kauniilta näytti Tuiskukin Ismon kanssa kuvassa.

ROP Benton Yard Sale ja VSP Don's It's A Conspiracy Darling

BIS-kehässä Tuisku pääsi vielä Pihlan kanssa hakemaan itselleen BIS1-juniorin palkintopussin. Olli totesi jossain vaiheessa, että onkohan jossain sattunut joku virhe, kun näitä paperipusseja tulee autoon näin monta ja kiertopalkintoja toki myös. Naureskelin vastaukseksi, että tältä se vissiin tuntuu, kun koira pärjää näyttelyssä kunnolla. Tuiskun kanssa sitäkin on jo pari kertaa päässyt kokemaan.

BIS1-juniori wss Don's It's A Conspiracy Darling ja BIS2-juniori ess Fantic Virtual Queen

Isojen kehien aikaan sateli aika runsaastikin, mutta onneksi siinä vaiheessa, kun enkut oli saatu päätökseen rotukehässä alkoi sadekin hellittää ja vain pari ekaa isojen kehien kuvaa piti ottaa sateessa. Tuisku esimerkiksi pääsi kuviin ihan kuivana ja kuvista tuli kauniita. Olin oikein tyytyväinen uuteen kameraan ja uusiin linsseihin, piirtävät hyvää jälkeä. Kameraan ikuistuivat kaikki päivän aikana kehässä olleet walesit ja tietysti kaikki isot kehät. Kuvat piti vielä toimittaa lehtitoimikunnalle tosi tiukassa aikataulussa, mutta onneksi rutistin useamman tuhat kuvaani muutamaan sataan ja ehdin deadlineen mennessä. Huikea päivä kaikkineen ja kiitos Pihalle ammattitaidon lainaamisesta ja Tuiskun kauniista esittämisestä!

Tuiskun hieno viikonloppu!

2024-05-05T23:41:00.006+03:00

ROP ja VSP (myös juniorit)

Tuisku FI JMVA

2024-05-04T23:36:00.002+03:00

ROP ja VSP-juniorit

Tuisku ROP!

2024-03-24T23:46:00.000+02:00

ROP ja VSP

Tuomari totesi Tuiskusta, että "jos tämä olisi ravihevonen, niin ravista tulisi täysi kymppi" olipahan sympaattinen kommentti tuomarilta :D

Ahvenanmaalla koirien kanssa

2023-10-02T23:39:00.012+03:00

Käytiin pyörähtämässä Ahvenanmaalla koirien kanssa viikonloppureissulla. Koirat riemuisivat pitkistä metsälenkeistä ja meren rannassa kahlaamisesta, vaikka vesi alkoikin omiin sormiin tuntua jo kylmältä. Onneksi yltiömääräinen juokseminen ilmeisesti piti koirat lämpimänä ja tyytyväisinä.

Reissun ehdoton kohokohta oli Kuuran isän Aramiksen tapaaminen. En ollut ennen nähnyt Kuuran isää ja se vaivasi minua, koska olen nähnyt yli 2600 walesia, mutta en yhden oman koiran isää. Nyt sekin puute on korjattu, kun Heidi puolisoineen toivotti meidät tervetulleeksi ja pääsimme heidän pihalleen tapaamaan Aramiksen. Tuisku ja Kuura leikittivät vanhaa herraa ja puheiden perusteella Kuurassa on kyllä paljon samaa kuin isässään.

Sunnuntaisen Eckerön näyttelyn osalta kuviot eivät menneet aivan putkeen, kun autosta puhkesi rengas ja myöhästyimme Tuiskun kehästä. Kuura ehti onneksi Malinin kanssa kehään ja sai kaivatun CACIB:nsa! Tuisku oli mukana lähinnä saamassa kokemusta ja saimme pennulle kuitenkin vielä arvostelun ja tuomarikin harmitteli auto-ongelmiamme ja sanoi, että Tuisku olisi saanut hyvän laatuarvostelun häneltä, jos olisi ehtinyt kehään. Pääasia, että Kuura kuitenkin kerkesi paikalle.

Kuura on jo kokenut matkustelija, mutta Tuisku jakaa yllättää positiivisesti. Se ei pelkää tai säiky mitään, vaan painaa menossa mukana kuin vanha tekijä ja on niin positiivinen ja iloinen kaikkia ja kaikkea kohtaan. Sillä on kyllä ehdottomasti kultaisin ja ihanin luonne kaikista omistamistani waleseista tähän mennessä.

FI MVA

2023-08-20T01:40:00.001+03:00

Kuurasta tuli Joensuun kolmen näyttelyn aikana Suomen muotovalio, kun Markku Kipinä antoi Kuuran tarvitseman viimeisen sertin!

Tuisku

2023-08-15T01:09:00.001+03:00

Tämän koiran kohdalla ei kyllä paljon käytetty päätöksen hautomiseen aikaa. Idea synty noin viikkoa ennen ja sitten koiran paperit olikin jo allekirjoitettu jo aiemmin sovitun Ruotsi-vierailun yhteydessä.

Don's It's A Conspiracy Darling

Pieni ja pätevä pentu.

Kolme eri walesia samassa sijainnissa

2023-08-02T00:10:00.003+03:00

Vas. Kuura, keskellä Jasna ja oik. reunassa Bianca. Meillä ei ollut kyseistä mökkiä vielä silloin, kun Taru oli elossa, joten Tarusta ei luonnollisestikaan ole samanlaista kuvaa olemassa.

Taipuvainen pieni spanieli

2023-07-05T23:24:00.022+03:00

Kuvassa Kuura matkaseuralaistensa kanssa, kaikki kokeen walesit (yllä) saivat 5.7. SPA1:set!

(Vas oik Eastfarm's Heart to Heart, Doniol Kidding Around, Eastfarm's I'm No Angel of Doniol)

Otin töistä puolikkaan päivän vapaata, jotta pääsin viemään Kuuraa taipumuskokeisiin. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada hänestä vielä tänä vuonna valio, joten oli korkea aikakin, että sain aikaiseksi hänen ilmoittamisensa taippareihin.

Saimme kyydin melkein kotiovelta ja Lohjalla vaihdoimme Mirkan kyytiin, kolme ihmistä ja kolme koiraa mahtuivat oikein sopuisasti samaan autoon. Aikataulu meni vähän tiukille, kun navigaattori ohjasi meitä hieman sivuun koepaikan parkkipaikasta. Löysimme kuitenkin paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme kuuntelemaan alkupuhuttelua. Iltakokeeseen oli ilmoittautunut kuusi koirakkoa ja koejärjestelyt olivat oikein toimivat. Koe oli nopea, tehokas ja pääsimme lopettamaan järkevissä ajoin. Olimme kaikki varautuneet siihen, että kotona oltaisiin puoliyön jälkeen, mutta iloksemme saimme todeta pääsevämme kotiin ihmisten ajoissa.

Kuura suoritti kaikki osuudet mallikkaasti. Kuura ei varsinaisesti nauti uimisesta yksinään, mutta tänään hän yllätti ja meni välittömästi oman riistapukkinsa perässä veteen ja toi se varmoin ottein rannalle. Jäljestysosuudella Kuura jäi oksaan kiinni valjaistaan eikä päässyt liikkeelle, käskin häntä hölmönä liikkumaan ja Kuura vaan tuijotteli minua apeasti, enkä pariin minuuttiin tajunnut, mikä oli homman nimi. Valjaiden irrotuksen jälkeen matka jatkui ja kaniini kiinnosti kovasti. Haku oli tehokasta ja tarpeeksi (vaan ei liian) laaja-alaista. Laukauksia Kuura ei pelkää, eikä arastellut nytkään. Ilokseni saimme lähteä ruusukkeen kera kotiin ja nyt sitten pitää vielä saada hänelle se viimeinen serti!

Kuuran kesäloma

2023-06-30T23:42:00.030+03:00

Kuura on yllättäen keksinyt, että se ei tykkää uida yksin. Se ui kyllä, kun sille heittää jotain tai Olli menee veteen edeltä, mutta ei tykkää mennä yksin. Sitä joutuu maanittelemaan veteen ja se ei esimerkiksi hyppää laiturilta uimaan sorsien perään, vaikka käykin ne hätyyttelemässä pois laiturilta istumasta. Se ui muiden koirien kanssa mielellään ja innokkaasti. Se myös ui mielellään, kunhan se muistaa, että se tykkää uida. Ensimmäinen kerta on vaikea, mutta toinen --- kolmaskymmenes on helppoja ja se tarjoaa uimaan menoa ja vinkuu innosta ja menee jo odottamaan veteen, että heitämme sille jtn. En oikein ota selvää, mikä hänen ongelmansa veden kanssa siis on, mutta ehkä se tästä selvinnee. Toivottavasti ennen taippareita.

Päätimme aidata pihamme, jotta Kuuran olisi mahdollista ulkoilla ongelmitta sekä taka- että etupihalla. Nyt vain toinen puoli pihaa on aidattu. Olli on ottanut siis vasaran, sahan ja muut tykötarpeet haltuun ja aita onkin nyt valmistunut oikein hienoksi ja walesin kestäväksi!

Kuura tykkää uida kavereiden kanssa, kuten jo edellä todettiinkin. Pari hellepäivää takana, joten on hyvä käydä lenkin jälkeen uimassa ja viilentymässä.

Kotimme lähistöllä on myös kivoja maisemia, joissa kävellä koiran kanssa. Koirapuistoja on useita, samoin jokia ja metsätilkkujakin löytyy. On myös paljon peltoja ja hiekkateitä, joilla koiraa kävelyttää.

Kuura on nauttinut mökkeilystä ja pysyy jo viime vuoteen verrattuna tosi hyvin pihassa. Meillä ei ole aidattu mökin ympäristöä, joten koiralta vaaditaan tiettyä itsehillintää, että se ei vaella pihasta omiin puuhiinsa.

Kuura on kyllä kerran ottanut omatoimiretken serkkuni talotyömaalle vajaan kilometrin päähän mökiltämme. Olimme päivällä käyneet työmaalla, jossa Olli oli viikonloppuna mukana työnteossa ja palasimme kävellen hiljaista mökkitietä sitten mökillemme. Tiskasin ja jossain vaiheessa tajusin, että koiraa ei näy missään. Samalla hetkellä Olli sitten soitti, että arvaa kuka ihan rauhakseen on yksinään tulossa talolle. Kuura oli ottanut omatoimilenkin ja tuli sitten Ollin mukana illalla takaisin mökille. Onneksi tiellä menee harvoin autoja, vaikka Olli totesi, että Kuura oli kipitellyt kilttinä tyttönä tien laitaa...

Kuura tykkää päivystää järvelle päin. Siellä on ilmeisesti mökin parhaat näköalat. Hauskaa on, että samasta paikasta ovat tykänneet myös aivan kaikki aiemmatkin koirani. Ilmeisesti juuri tuossa kohdassa pihaa on sitä jotain. Pitänee tehdä koirista kollaasi tuosta kohdasta.

Kuura on hyvin leikkisä ja se tykkää erityisesti painia ja nujuta Ollin kanssa. Kaikista riemukkainta hänestä on, jos Olli jahtaa häntä karhukävelyä tehden ja sitten antaa heittäytyä nurmikolle päälleen. Kuura ymmärtää onneksi olla käyttelemättä hampaitaan liian kovakouraisesti.

Kuura on innokas veneilijä ja on tänä kesänä oppinut olemaan oikein kärsivällisesti ja nätisti veneessä. Emme viime vuonna oikeastaan veneilleet, joten eipä Kuuralla ollut mahdollisuuttakaan oppia olemaan veneilyreissulla. Se istuu enimmäkseen haistelemassa ja välillä sylissä. Hyppää myös oikein nätisti veneeseen ja sieltä pois, jos sille antaa luvan käydä, vaikka pidemmän veneilyn aikana rannassa tarpeillaan.

Kuuralle hyväksytty MH-luonnekuvaustulos

2023-06-17T23:18:00.003+03:00

Hyväksytty MH-luonnekuvaustulos saatiin 17.6.2023. Olli vei Kuuraa ja suoritti hienosti Kuuran kanssa kaikki osiot. Kerta oli molemmille ensimmäinen (koiran kohdalla, luonnollisesti), mutta myös ohjaajalle. Kuura on saanut Ollinkin harrastamaan itse, eikä vain seuraamaan sivusta!

Kuuraa jännitti eniten rämisevä teline. Laukaukset sekä aaveet eivät saaneet juuri mitään reaktiota aikaan. Ihmiset, koirat ja ympäristö eivät saaneet suuria tunnereaktioita aikaan, vaikka häntä yritettiin leikittää tai kutsua luokse. Kuura tuumasi, että hän ei ymmärrä, miksi nuo vieraat yrittävät häntä kosiskella ja jätti yritykset omaan arvoonsa.

Tuomari totesi lopuksi, että koira selvästi luotti täysin isäntäänsä ja sitä alkoi epäilyttää eniten se, että Olli ei puhunut sille mitään. Ollin kutsuessa tai tutustuessa Kuuran kanssa asioihin, ei Kuuralla ollut mitään ongelmia mennä pelottavien asioiden lähelle. Osittain Kuuran reaktiot olivat mielestäni normaalia vaimeampia, mutta toisaalta päivä oli pitkä ja helle oli aika piinaava, joten voi myös olla, että Kuura oli väsynyt ja siksi reaktiot olivat ehkä hieman tavallista lievempiä. Olin itse ajatellut sen edes säpsähtävän aaveita tai leikkivät vähän riehakkaammin Ollin kanssa, mutta hyvä kuitenkin, että kaikki osiot olivat normaalien rajoissa eikä mitään pelkoja jäänyt testistä.

Kuura ainoana koirana

2023-06-03T23:33:00.018+03:00

Meillä ei (tietenkään) ollut suunnitelmissa, että Kuurasta tulisi meidän ainoa koiramme näin pian. Kuuran tullessa meillä oli vielä kolme walesia. Muutos on siis ollut meille kaikille suuri. Kuuralla on onneksi paljon koirakavereita, joiden kanssa se saa olla koira. Se ei myöskään ole millään tavalla stressaantuva tai yksinoloa pelkäävä, joten sen suhteen ei varmaankaan ole odotettavissakaan mitään ongelmia.

On silti todennäköistä, että Kuura tulee samaan kaverin, mutta ei varmaan nyt aivan pian. Omistaja (allekirjoittanut) on tarkka siitä, mistä seuraava walesi otetaan. Olli olisi valmis ottamaan pienemmätkin kriteerit täyttävän otuksen Kuuran seuraksi. Itse haluaisin koiran, jonka molemmat vanhemmat olen tavannut ja joista pidän. Haluaisin myös koiran, jonka suvusta en ole kuullut huonoa terveyden puolesta. Haluaisin myös ehkä harrastaa koiran kanssa hieman aktiivisemmin metsästyslajeja kuten VEPE:ä, MEJÄ:ä ja ehkä ihan käyttää sitä metsälläkin, joten olisi kiva, että koiran vietit ja luonne riittävät kys. lajeihin. Tietysti myös Jasnan taustan muistaen olisi ensiarvoisen tärkeää, että koiran pää on kaikin puolin kunnossa. En jaksaisi toista 12v:tta eroahdistunutta koiraa. Kuura on siitä ilo, että sen voi vaan jättää yksin huolettomasti. Kuura tosin on kovin vähän yksin, koska teen etätöitä ja matkat suunnitellaan koiran ehdoille, joten hän pääsee niille mukaan.

Jasnan aika tuli täyteen

2023-06-02T22:53:00.002+03:00

26.6.2011-2.6.2023

Bianca eli pitkän ja vaiheikkaan elämän

2023-05-02T00:15:00.048+03:00

Biancan poismeno tuntui ja tuntuu edelleen pahalta. Tarun kuolema oli ensimmäisenä kokemanani lemmikin menetyksenä omanlaisensa shokki. Bianca taas, tuntuu, että on aina ollut Bianca. Sain sen etukäteen ylioppilaslahjaksi 2007, kun kirjoitin 2008. Se on ollut valtavan suuri, pienestä koostaan huolimatta, osa elämääni todella kauan. Sillä oli iso persoona pienessä, sitkeässä, persoonallisessa, pippurisessa kehossaan.

Se oli päättäväinen, itsepäinen, oma-aloitteinen ja se rakasti kantaa asioita. Ei väliä, mikä asia on oli, Bianca halusi ottaa sen suuhun. Bianca kantoi kaikki pudonneista haarukoita, vessapaperirullista, kauppatavaroista, fasaaneihin. Fasaanin tapauksessa, oli se sitten haavakko tai kuollut löytyessään. Bianca ei luovuttanut.

Bianca rakasti lämpöä, se läähätti harvoin ja paleli helposti. Kääntöpuolella kolikkoa se kyllä myös nautti suunnattomasti talvesta ja lumessa peuhaamisesta. Yksi sen mielipuuhia oli tulla mukaan luistinradalle ja jahdata omistajiaan jääkiekkomaalin ympäri välillä penkasta vauhtia ponnistaen ja jäällä liukuen. Bianca myös rakasti liukua liukumäessä sekä lumikinoksilla ja missä tahansa mäessä.

Maksoin kyllä omilla säästöilläni Biancan, mutta sain lahjaksi luvan hankkia toisen koiran. Olin hoitanut Jonna Kiven Sumoa (Luckystone's Double Trouble) ja olin aivan ihastunut Sumon upeaan luonteeseen. Se oli koira, joka oli uros olematta uros, niin kultainen ja ihana luonne. Olin aivan ihastunut siihen ja kaikkiin sen sisaruksiin, jotka olin tavannut ensikerran jo pentulaatikossa.

Päätin, että, jos jostain niin Sumosta haluan pennun. Linda, Biancan äiti oli myös omaan silmääni kaunis narttu, vaikka ehkä hivenen pieni, mutta kaikkiaan sievä narttu. Sain myös päättää Biancan virallisen nimen, mikä tietysti teki siitä erityistä. Sain aikoinani päättää myös Tarun virallisen nimen, joten perinne sai jatkoa Biancan kohdalla. Biancan kohdalle ajateltiin mahdollisuutta jatkaa sukua Luckystone's kennelissä, mutta harmiksemme sen lonkat jäivät huonoiksi ja sen kokokin pieneksi. Se oli kuitenkin meille sitäkin oikeampi ja parempi valinta, ainakin se oli omalaatuinen ihan rehellisesti.

Edellisen luvan olin saanut 2001, kun Taru tuli meille ja toisen sain 2007. Bianca ehti siis olla kanssani kolmella eri ikäkymmenyksellä. Se näki, kun aikuistuin. Ostin ensimmäisen asuntoni ja aloitin opiskelun ammattikorkeakoulussa. Muutin omilleni sen ja Tarun kanssa. Menetimme yhdessä Tarun 2011 ja ostimme Biancalle kaveriksi Jasnan 2011, vain kuukautta Tarun poismenon jälkeen.

Bianca sai kokea sivustakärsijänä miten vaikeaa Jasnalle oli olla yksin. Bianca rakasti ihmisiä, erityisesti lapsia, mutta kaikki ihmiset olivat hänestä positiivinen kokemus. Rapsutuksia ja ihailijoita ei voinut koskaan olla liikaa pienikokoiseksi jääneelle spanielille. Joskus Biancan ollessa jo reilusti yli kymmenvuotias kysyi lenkillä vastaan tullut walesinarttua taluttava nainen, että minkä ikäinen meidän walesipentu oli, kun oli niin nuoren näköinen heidän 7v narttuunsa verrattuna. Bianca olikin aina kovin elämänmyönteinen ja iloinen tyyppi.

Bianca oli paikalla, kun vaihdoin työpaikkaa, pari-kolme kertaa autoa ja päätin lähteä armeijaan. Bianca oli paikalla, kun toin Ollin ensimmäistä kertaa kotiimme. Bianca on itseasiassa asunut ensin Ollin kanssa melkein kuukauden ennen kuin itse olen muuttanut Ollin kanssa yhteen. Olin itse armeijassa vielä tammikuun puolivälin jälkeen, kun Olli kotiutui jo edellisen joulukuun puolivälin aikoihin. Bianca asui sitten Ollin kanssa tuon kuukauden ajan ja sulatti Ollin perheen sydämet.

Bianca oli kultainen ja äänekäs tyyppi. Se rakasti kaikkia läheisiään ihmisiä ja ilmaisi sen usein ja äänekkäästi. Vanhemmiten heikentynyt kuulo vaan johti siihen, että volyymitasot kohosivat entisestään. Kotiintulonhetki oli Biancalle vaikea, asiaa oli niin paljon ja se piti kertoa heti ja kovalla äänellä.

Otimme käyttöön, kerrostalon naapureita säälien, "eteislelu"-konseptin. Se tarkoitti, että kenkätelineessä piti olla lelu, joka tuupata Biancan suuhun äänenvaimentimeksi ja rauhoittajaksi, kun avasi oven.

Bianca oppi nopeasti ottamaan itse eteislelun suuhunsa ja heilumaan sen kanssa sitten saapuneen ihmisen jaloissa riemuitsemassa. Bianca jumaloi mökkeilyä. Se rakasti siinä kaikkea. Laiturilta hyppimistä. Uimista. Sorsien jahtaamista. Sitä, että naapurin mies kalasti ja jätti hauenpäitä kompostiin - josta hän kävi ne esteistä ja kielloista huolimatta, kuin vakooja, kiinnijäämättä, syömässä. Vapautta, leikkimistä Jasnan kanssa ja kaivamista. Syksyn tullen Bianca söi omenoita, kymmenittäin. Se poimi parhaat itselleen ja söi niin, että vain pieni kantana ollut keppi jäi jäljelle.

Bianca oli mukana, kun muutimme Jyväskylään opiskeluiden perässä ja Bianca oli paikalla, kun valmistuin yliopistosta maisteriksi. Bianca oli paluumuuttajana Helsinkiin ja hän muutti toiseen asuntoomme Helsingissä. Bianca oli muutamaa kuukautta vajaa 15v, kun hänestä piti luopua.

Bianca rakasti erityisesti olla pienissä ja ahtaissakin väleissä, ikkunalaudoilla, sylissä, pöytien alla, tuolilla - joka oli työnnetty pöydän alle. Se osasi kiivetä, kuin kissa, makailemaan ruokapöydän tuolille, pöydän alle, vaikka tuoli oli työnnetty pöydän alle, kun siinä ei istuttu. Bianca rakasti joulua. Erityisesti pakettejaan. Sille hankittiin aina jouluksi paketteja kuusen alle ja sitten se vahti kuusen alustaa ja mulkoili Jasnaa, joka ei niinkään ymmärtänyt tätä lahjajuttua.

Biancasta oli ihana repiä asioita, kuten nenäliinoja, jos niitä näkyi, mutta myös lahjapaperia. Se oli huipputaitava avaamaan paperit ja vaikeasti avattavatkin paketit niin, että sisältö ei vahingoittunut. Omat luunsa hän avasi ja kierteli sitten ihmisten joukossa tarttumassa hellästi paketteihin ja katsomassa ihmistä, kuin kysyen, saisiko hän auttaa avaamaan paperin. Bianca otti suikaleita paperista ja sylki ne ulos ja lopetti heti, kun sisältö tuli näkyviin. Parasta oli se avaaminen.

Se osasi hypätä kevyesti ja raapimatta syliin, se rakasti olla sylissä niin, että se oli käpertynyt ihmistä vasten. Se oli lämmin ja pehmeä eikä koskaan pyristellyt pois. Se tykkäsi myös nukkua vieressä päiväunia. Mikäli se pääsi yöksi sänkyyn, se ei vahingossakaan läähättänyt, jolloin se olisi käsketty lattialle. Se oli peiton alla koko yön eikä hievahtanutkaan. Se heräsi aamulla siitä paikasta, johon se oli illalla käynyt.

Bianca myös rakasti saunoa. Se halusi mukaan ylälauteelle, jonne se teki itsestään kerän ja siellä se oli niin kauan, että se käskettiin pois. Välillä se pyrki saunaan, ikään kuin vaan tarkistamaan, että olisiko se kenties päällä häntä varten.

Bianca oli pitkälti täysin terve yli kymmenen vuotiaaksi asti. Lopulta Biancan kohtaloa on vaikea sanoittaa. Se vain... kipuili ja sen jalat lakkasivat täysin yllättäen toimimasta. Olimme muutamaa kuukautta aiemmin saaneet diagnoosiksi, että munuaisissa alkaa olla arvojen osalta jtn outoa ja Biancalla oli parikin outoa nisäkasvainta. Ell varoitteli, että nyt voi olla, että koira menee nopeastikin, mutta Bianca ei kipuillut eikä sen meno hidastunut.

Se näki vielä rakastamansa joulun ja sai vartioida pakettejaan Jasnalta sekä Kuuralta. Se oli mukana pitkillä jääkävelyillä ja se hyppäsi omaan petiinsä. Sitten yhtäkkiä sunnuntai-iltana se ei halunnutkaan nousta pedistään ja vinkaisi, kun sen nosti ylös. Portaita se ei halunnut kiivetä alas, mutta ulkona se käveli normaalisti ja portaat se meni itse ylös. Se oli kuitenkin surullisen näköinen ja selvästi sillä oli kipuja. Annoin sille kipulääkkeen.

Olin jo vuosia aiemmin päättänyt, että aina ahne ja ruoalle perso koirani jättää ruoan syömättä, niin se on merkki, jota en jätä huomioimatta. Enkä jättänyt. Bianca oli koira, joka söi aina ja kaikkialla ja kaiken, kananmunan kuorista kahvinpapuihin ja kaikkiin mahdollisiin haaskoihin, kalanpäihin ja ötököihin asti. Myös savi maistui, jos se haisi hyvältä (ainakin kerran todistettavasti. Ollin piti kaivaa savea Biancan kitalaesta kaksin käsin, kun savi oli pakkautunut sinne massaksi).

Biancan ymmärrys ei riittänyt sienestykseen. Se tuli kyllä mukaan, mutta sitten se istui mättäällä vinkumassa ja ihmettelemässä, mitä tapahtuu. Yleensä oli myös kosteaa tai ehkä satoi ja sitten se valitti sitä. Se ei tajunnut haistella tai viihdyttää itseään, sitä kiukutti, kun me kyykittiin paikoillamme. Sienien päälle hän useimmiten yritti istua.

Bianca tykkäsi kaikista kulkuneuvoista, autoista erityisesti, mutta kaikki muutkin kelpasivat. Se oli vaivaton ja kätevä matkakaveri.

Ma aamuna Bianca ei syönyt ruokaansa, vaan katsoi minua surullistesti ja peruutti kupiltaan ja se vinkaisi noustessaan pedistään eikä suostunut portaisiin ulkoillakseen. Minun piti kantaa se alas ja silloinkin se vinkaisi.

Joten klo 11 hän pääsi kärsimyksistään, mitään etua ei tutkimuksista olisi ollut ja sillä olisi pitkitetty elämää meidän ihmisten, ei Biancan vuoksi. Ehkä Bianca ajatteli, että nyt hän on valmis jättämään Jasnan, kun Kuura on tullut ja se pitää Jasnan järjissään. Nyt olikin toisen koiran vuoro ottaa Jasnan mielenterveys harteilleen.

Bianca on haudattu Tarun viereen mökillemme. Edellisen kerran Bianca oli mukana samassa paikassa 2011, kun hautasimme Tarun ja nyt Jasna sekä Kuura olivat mukana, kun Bianca sai oman leposijansa edeltäjänsä ja suuren idolinsa viereltä.

Kuurasta Suomen ensimmäinen walesinspringerspanieli juniorimuotovalio

2022-05-01T23:09:00.001+03:00

Huomattavaa on, että itse esitin Kuuran kahdessa sen juniorisertin mahdollistaneessa näyttelyssä ja Olli esitti sen yhdessä. Kerta oli myös ensimmäinen Ollin kerta esittämässä walesia ja heti koira oli PN3 JUN ROP, VARA-SERT, JUN-SERT. Pitänee laittaa Olli useamminkin koiran kanssa kehään. Itse pelkäsin, että pilaan jännittämällä Kuuran esiintymisen ja olin ottanut myös riskin ja ilmoittanut sen vain kolmeen junioriluokan näyttelyyn joten oli myös paineita, että hän pärjää.

Tuulen suuntaa ei voi muuttaa

2022-01-17T19:38:00.008+02:00

26.04.2007-17.01.2022

Kuumatkallaan

2021-12-19T19:46:00.077+02:00

Kuura on ilo. Sillä on kokoajan energiaa ja puuhailtavaa. Kotona lelukori on saanut aivan uusia ulottuvuuksia, kun Kuura puuhailee sen kanssa. Hittejä ovat kaikki pienet ja vinkuvat lelut. Käytännössä kaikki lelut käyvät, mutta parhaimpia ovat pieni ankka ja pieni sorsa. Molemmat luonnollisesti vinkuvat. Se on maailman suloisin, kun se viihdyttää itseään ja heittelee itselleen leluja.

Kuura tuli meille yllättäen. Olin itsenäisyyspäivän näyttelyssä Tampereella ja kotiin tultuani etsin nopeasti silmissä vilahtaneen päivityksen siitä, että Malinin nuori narttu Prim etsii kotia. Näytin päivityksen Ollille ja kysyin, että mitä mieltä hän olisi, jos kysyisin oliko Kuura jo löytänyt uuden kodin. Olimme nähneet Kuuran syksyllä Ahvenanmaalla, kun olimme käymässä Malinin luona. Olli katsoi tekstin ja totesi, että "kysytään vaan". Olli on ollut jo pidempään valmis kolmanteen koiraan. Itse olen ollut sillä kannalla, että 10v ja 14v ovat liian vanhoja ottamaan pennun asumaan kanssaan. Kuura oli siis täydellinen kompromissi. Nuori narttu, joka oli tottunut asumaan laumassa. Laitoin siis Malinille viestin. Kävi ilmi, että Kuura ei ollut vielä löytänyt kotia.

Maksoimme Kuuran ja päätimme, että kätevintä on luovuttaa hänet sitten Messukeskuksen näyttelyn jälkeen, kun Malin tulisi joka tapauksessa Helsinkiin. Mietimme Ollin kanssa nimiä ja jatkoon pääsivät Ninni ja Kuura. Itse olin avoin molemmille, mutta Kuura miellytti sitten lopulta meitä molempia enemmän. Kuura sopi loppuvuodesta syntyneelle koiralle ja, kun Kuura tuli koko Helsinki oli lumen peitossa ja puut valkoisina kuurasta.

Osallistuin itse messarin näyttelyihin totuttuun tapaan. Kuura oli myös ilmoitettu kasvattajansa Malinin toimesta molemmiksi päiviksi. Sovimme, että parempi on luovuttaa Kuura meille vasta sunnuntaina, että näyttelyt eivät mene suurien muutosten takia pilalle. Kuura on omaan silmään todella kaunis koira. Lauantaina ei tullut juniorititteliä, mutta sunnuntai yllätti positiivisesti ja serti sekä titteli tulivat hienolla PN2-sijoituksella!

Kuura oli aika jännittynyt tullessaan ja aivan hämmentynyt uudesta ympäristöstään. Lastenvaunut, pulkat, kymmenet erirotuiset koirat, valjaat pannan sijaan, uudet ihmiset, uudet laumanjäsenet, uusi nimi ja uusi kieli kaiken lisäksi. Kuura ei myöskään oikein halunnut syödä, kulki häntä koipien välissä pihalla ja ei suostunut tekemään tarpeitaan ulkona. Ainoa mikä sujui oli nukkuminen ja leikkiminen.

Olli jäi sopivasti joululomalle, kun Kuura saapui. Kuura ja Olli ovatkin onnistuneet lähentymään huomattavan nopeasti. Kuura on päässyt mukaan eläinkauppaan, asentamaan autotalliin, kyläilemään ja autoilemaan. Kaikki ainoana koirana, mikä tekee aina laumassa eläneelle koiralle varmasti hyvää.

Vuosi sitten syksyllä seurasin tiiviisti Kuuran pentueen kasvua ja monesti avasin Kuuran kuvan eteeni. Silloin sanoin Ollille, että mikäli vanhemmat narttumme eivät olisi niin vanhoja niin tuon pennun haluaisin meille. Joten, kun Kuura etsi uutta kotia tuntui se ikäänkuin kohtalolta.

Kuuran ensimmäinen oma lelu "Otus" eli vauhdikkaan, mutta erittäin lyhyen elämän :D Kuura on saanut monta nimeä lyhyen elämänsä aikana. Primula, Prim, Nimi, Kuura, Kuukulkija, Kuumatkaaja, Kuu, Mangusti ja Lupsu. Sillä on hauska tapa lähteä nuolaisemaan ihmistä, niin, että se lupsauttaa kuuluvasti. Mangusti se on siksi, että se makailee korvat levällään maassa ja koukistaa etujalkansa rinnan päälle. Kuu, Kuulkulkija ja Kuumatkaaja nyt vaan tulevat sen omasta nimestä.

Ihmisten kanssa Kuura tulee hyvin juttuun, Koirien kanssa se on hieman epävarma ja esimerkiksi koirapuistossa pitää ensin haukkua ja katsella kauempaa ennen leikkiin ryhtymistä.

Bianca ei ole pahemmin välittänyt Kuurasta, Jasna on ollut Kuurasta mielissään. Mitään suurempia rähinöitä ei ole tullut, tappeluita ei yhtään ja Kuura on kotiutunut tosi hyvin. Väillä kannattaa tehdä päätöksiä nopeasti.

Kuulumisia - pitkillä väliajoilla

2021-03-24T15:12:00.005+02:00

Koirat ovat voineet hyvin. Vanhuuden vaivoja on tietysti jonkin verran, mutta se nyt on aika luonnollista, kun kyseessä on kohta 10v ja 14v koirat.

Bianca on varmaan melkein kuuro, paljon ottaa vinkkejä Jasnalta ja ihmisiltä reagoinnin avuksi. Talvi on aina ollut Biancalle mieluinen vuodenaika joten on tosi kiva, että myös etelään tuli tänä vuonna lunta. Talvella ell totesi, että munuaisarvoissa alkaa näkyä, että B on syönyt pidemmän aikaa kipulääkkeitä. Niitä sitten vähennettiin ja ilmeisen onnistuneesti, koska kivut eivät ole palanneet. Joka toinen päivä B syö yhden neurontinin ja liikkuminen tai hyppääminen ei tuota hankaluuksia. Ihossa on muhkuroita, pahkuroita ja syyliä, mutta sekin on vanhalle koiralle aika ymmärrettävää. Yhdessä nisässä ja kaulan sivussa on myös kovempi ja isompi massa.

Ell on todennyt, että niitä pitää vaan tarkkailla. Koira on myös 13v11kk vanha, joten ei sitä enää leikkaamaan ja kuntouttamaan lähdetä. Menemme tässä vaiheessa herkällä tarkkailulla ja ell suosituksilla. Olen aina pyytänyt ell:ä, että sanoo suoraan, jos näkee, että koira on heikentynyt kriittisesti. Sama ell on myös ollut pitkään Biancan hoitajana, joten uskoisin, että häneltä saa myös rehellisen mielipiteen. Kamalin skenaario on, että katson myöhemmin taaksepäin ja tiedän, että menin yli sen ajan, kun Bianca olisi vielä nauttinut elämästään. Jonkin verran Bianca kyräilee Jasnaa ja siitä ollaan päätelty, että ehkä näkö ei ole enää edes sisällä ja valot päällä - kovin hyvä. Tai sitten se vaan on huolestunut ja epäluottavainen, kun on ruokaa/lämpöä/ihana lelu tai syliä tarjolla. Eivät ne ole vuosiin ottaneet yhteen ja ei se sen tyyppistä ole, koska Jasna väistää ja työntää takamustaan eteen, jos alkaa poltella.

Jasna on saanut Cartrophren-pistoskuurin ja se on selkeästi auttanut. Jasnan ruoka vaihdettiin myös seniorilinjalle, olisi pitänyt varmaan tehdä se jo aikaisemmin. Veriarvot olivat joulukuussa normaalien rajoissa ja lääkitys on ollut monta vuotta jo hyvässä tasapainossa. Jasnan kanssa harrasteltiin Noseworkkiä Jyväskylässä ja nyt ollaan kohta vuosi oltu harrastamatta, kun muutettiin takaisin Helsinkiin. Koronan takia ei olla palattu harrastuksen pariin, mutta ehkä siihenkin vielä pääsee. Sitä yhtä sertiä haluaisin käydä yrittämässä Jasnalle, mutta ei ole noita näyttelyitä liiemmälti ollut.

Pitkästä aikaa..

2020-09-14T16:39:00.002+03:00

Tämä blogin pitäminen on jäänyt aivan totaaliseen paitsioon. Koirat elelevät vakaata ja rauhallista senioreiden elämää.

Ne ovat kotiutuneet hyvin Helsinkiin ja Jasnakin kipuili yksinoloa vaan viikon verran. Jasna on muuttanut elämässään kolmesti, tavallaan neljästi ja parin viikon epävarmuuden täyttämää ajanjaksoa lukuunottamatta kotiutuminen on mennyt upeasti. Voi tietysti myös olla, että omat odotukset ovat sopivan matalalla, tai lääkitys ja ikä ovat auttaneet tarpeeksi.

Bianca on 13,5-vuotias ja heinäkuun loppupuolella sillä oli outoja vatsaoireita ja luulin, että nyt se on menoa. Sattui vielä niin, että oireet alkoivat viikkoa ennen kuin olisi ollut Tarun kuoleman vuosipäivä, joten maalailin heti piruja seinille. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin vaan ummetuksesta. Varmuuden vuoksi vaihdettiin ruoka viljattomaksi ja nostettiin kipulääkitys kahteen tablettiin päivässä. En tiedä olisiko se ollut tarpeen, mutta ell sanoi jo vuosia sitten, että tarpeellisella annoksella menette. Bianca myös edelleen huojuu/räpyttelee juodessaan ja välillä parketilla lähtee takapää luisuun. Menemme päivä kerrallaan ja toivottovasti oma järki kertoo ajoissa milloin on aika tehdä viimeinen palvelus pienelle ystävälle. Niin kauan, kuin leikit Jasnan kanssa aloittaa B, ruoka maistuu ja jalka nousee niin uskon, että se ei vielä ole ollut elämässäni liian pitkään. Tänään B pääsi fysioterapeutille Viikin eläinsairaalaan, oman eläinlääkärinsä suosituksesta.

Eläimen pelastaminen

2019-12-01T12:42:00.000+02:00

Olin itse työmatkalla Joensuussa, kun sain Ollilta puhelun ja kuulin tarinan siitä, miten eläinpelastusyksikkö sekä palokunta kävivät auttamassa Jasnaa.

Oltiin koirien kanssa lenkillä Malminkartanossa ja Jasna tapansa mukaan meni tutkimaan jännittävää putkea tien vieressä. Sinne se ryömi sisään ja vähän ajan päästä kuului pieni molskahdus ja sen perään uikutusta.

Putki oli siis johtanut kaivoon ja siinä kohtaa pieni pudotus, niin ei päässyt takaisin. Olli oli itse yrittänyt mennä Jasnan perään ja auttamaan sitä kaivosta, mutta ei ollut mahtunut putkeen, joten ei auttanut muuta kuin soittaa hätäkeskukseen, josta vartin päästä saapui eläinpelastusyksikkö apuun.

Oltiin veljen kanssa jo paikannettu kaivo hiekkatien alta missä Jasna oli ja kaivettu se esille. Kansi tietysti oli umpijäässä ja sitä piti paukuttaa rautakangella ja pajavasaralla että saa auki. Tässä vaiheessa eläinyksikkö oli hälyttänyt ihan palokunnan ison auton paikalle apuun, kun niillä oli paremmat työkalut. Palokunta saepui paikalle ja alettiin avaamaan kantta, kunnes huomasin, että Jasnan ääni kuuluu jotenkin vaimeammin putkesta.

Ääni paikannettiin seuraavaan kaivoon n. 10m päähän, oli ryöminyt seuraavaa putkea pitkin ääntä pakoon ja päätynyt toiseen kaivoon. Jasna itki kokoajan siellä kaivossa, mutta ääni rauhoittui aina kun huhuilin sille. Lopulta kolmen vartin operaation jälkeen saatiin se toinen kaivo auki ja siellä kyyhötti ehkä surkeimman näköinen koira mitä voi olla, pelokkaana ja läpimärkänä. Mua pyydettiin nostamaan se sieltä ylös, kun meinasi paeta pelottavia palomiehiä takaisin putkeen, mistä oli kaivoon päätynyt, mutta sanoin sen nimen niin se kääntyi takaisin mun äänen suuntaan. Mut nähdessään se nousi heti putkea vasten ja pyysi että autan ylös. Kurotin sitä vastaan, kun se oli kahdella jalalla kaivon seinää vasten tulossa. Sain nostettua Jasnan ylös, kiiteltiin ja yksi palomies halusi ottaa meistä kuvan. Nyt kotona pestynä ja kuivattuna ja kaikki hyvin.

Tunnin Jasna siellä kaivossa oli, hätäpuhelu tehtiin 14.12 ja 15.07 Ollin veli viestitti, että koira pelastettu. Bianca oli tietysti ollut myös mukana, mutta Ollin äiti oli hakenut sen pois, kun pelastajat tuli paikalle. B oli ollut hämmentynyt ja hätäinen Jasnan puolesta, joten Olli oli nähnyt parhaimmaksi, että se viedään kotiin.

Eli loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin, vaikka aika dramaattinen kokemus oli varmasti Jasnalle, pitää ruveta vähän rajoittamaan noita sen putkiin ryömimisiä...

Jyväskylän koiranäyttely 2/2

2019-11-10T22:52:00.000+02:00

Ajattelin aamulla olevani paikalla ihan hyvissä ajoin, mutta kehän laidalla huomasin, että siinä oli jo paras uros loppumassa. Siis tuomari oli arvostellut 40 minuutin aikana yli 20 koiraa! Yleensä saa hyvinkin varata tunnin 15 koiran arvosteluun, joten oli todella tehokas tyyppi arvostelemassa. Onneksi oli tuttuja, joiden koiria olivat ne pari, joita en kerennyt kuvaamaan ja joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Sain sitten jälkikäteen niistä kauniit seisotuskuvat kehässä vielä otettua, onneksi ihmiset haluavat kuvia koiristaan!

Pitäisi varmaan mennä aikaisemmin, mutta, kun 90% ajasta joutuu aina odottamaan kehää, niin vaikea arvoida, että milloin sitä ei sitten pidäkään odottaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, seuraavat näyttelyt ovat joulukuussa. Itsenäisyyspäivänä suunnataan Tampereelle, sitten messariin ja kaiken lisäksi Tukholmaan, jossa on 50 walesia 15.12, joten paljon kuvaamista vielä loppu vuoteen. En pääse ensi keväänä Cruftsiin, joten pitää vähän kompensoida etukäteen. Ollaan sovittu, että, koska ollaan kesällä menossa Autraliaan Ollin kanssa niin säätetään kaikki roposet siihen ja jätetään perinteinen Englanninmatka tällä kertaa välistä.

Jyväskylän koiranäyttelyn kuvagalleria

Jyväskylän koiranäyttely 1/2

2019-11-09T22:49:00.000+02:00

Lähinäyttely pitää tietenkin hyödyntää. Kehä oli reilun tunnin myöhässä, joten vähän harmitti, että olen niin ajoissa. Kuvausolosuhteet olivat erinomaiset, koska pääsin tuomarin pöydän viereen, valoa riitti ja matto oli sininen, mikä on aina edullinen alusta walesille.

Jyväskylän näyttelyn kuvagalleria.

Koirahieroja Jyväskylän alueelta

2019-11-07T15:33:00.001+02:00

Tänään meillä kävi koirahieroja, joka oli toivonut itselleen asiakkaita Facebookin walesinspringerspanieli-roturyhmän kautta. Hänellä on tarkoitus tehdä lopputyö nimeomaan walesien hierontaan perustuen, millaisia ongelmia, lihaksistoa ja kuntoa waleseilla on nähtävillä. Hän saapui yhdeltätoista ja lähti puoli kahden aikaan, joten kunnon hieronnan sai kumpikin koira itselleen, maksu oli oikein kohtuullinen, koska kyseessä oli vielä alan opiskelija.

Ensin oli vuorossa Jasna, joka oli hieman epäileväinen, mutta antoi tosi kauniisti antaa itselleen hoitoa. Päätin tukea Jasnaa istumalla lattialla hierojan ja Jasnan kanssa, kun Jasna ei varsinaisesti tykkää vieraista ihmisistä. Ei ainakaan niin paljon kuin B, joka on menossa vähän kaikkien luo ja kaikki saavat silittää, mitä enemmän sen parempi. Jasna ei yrittänyt pakoon tai mitään vastaavaa, makaili vaan ja nautti. Parissa kohtaa selkää ja kylkeä oli sellaisia jumeja, että piti vähän nostaa päätä ja vilkaista hierojaa. Hirveästi piti ravistella ja käydä pitkään juomassa, kun hieronta päättyi. Biancan hieronnan jälkeen Jasna vielä peruutti syliin ja olisi selvästi miellään vielä jatkanut hierottavana oloa.

Biancalla oli selässä, kaulassa ja lavoissa jumeja, jotka vissiin ottivat aika kipeää, koska se yritti livistää useamman kerran hieronnastaan. Monessa kohtaa se kuitenkin sulki myös vähän silmiään, mutta selkeästi jäykempi se oli kuin Jasna. Olen miettinyt, että miten paljon mahtaa Neurontin peittää muitakin kramppeja ja kipuja alleen, lonkkien kipujen lisäksi. Annostus on onneksi vaan yksi kapseli päivässä ja aamulla Bianca syö Flexadin, yhdistelmä on tuntunut toimivalta. Toivotaan, että B pötkii vielä monta vuotta tällä kuurilla. Hieroja totesi, että lihaksisto on kuivunut ja kadonnut B:llä, jonka olen itsekin tietysti huomannut, mutta minkäs sille oikeastaan mahtaa, kun kyseessä on ikääntyvä koira.

Biancalla voisin todellakin pyytää hierojan uudelleen, se voisi todella hyötyä siitä, niin, että sitä tehtäisiin sille säännöllisesti. Mielestäni lihashuolto on järkevä sijoituskohde koiran terveyttä silmällä pitäen ja tultiin niin hyvin juttuun hierojan kanssa, että mielellään pyytää saman henkilön uudelleenkin hieromaan. Koirat pääsivät vielä seisomaan ja kuvattavaksi, jotta niiden rakenteesta voisi vetää lopputuloksia niiden jumeihin liittyen. Tosi kiltisti tytöt seisoivat ja antoivat ottaa itsestään kuvia.

Puin koirille takit päälle, ulkona oli melkein kahdeksan astetta pakkasta, joten takit tulivat hieronnan jälkeen tarpeeseen. Ulkona on ihana ilma, kun puut ovat saaneet parin päivän aikana sokerikuorrutteen lumesta ja ilma on raikas.

Mainoksen uhri

2019-10-21T17:17:00.000+03:00

Biancalla on kotona iso karvainen tyyny, pieni lampaantalja ja nyt uusin hankinta, kuvassa näkyvä "pesä". Bianca oli aluksi epäileväinen ja hyppi pesän yli ja sen viereen. Muutaman kerran pesään päästyään se alkoi ottaa sitä omakseen. Nyt pesä on ottanut pysyvän paikan pöydän alta, vasten patteria. Vaikuttaa siltä, että pesä on melkein Biancan nojatuoli-paikan arvoinen. Nojatuoli on kuitenkin vielä ensisijainen paikka, mutta nyt Jasnakin saa välillä nojatuolipaikan, kun B ottaa pesän pöydän alta.