Kauneimpia asioita maailmassa ei voi nähdä tai edes koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellä. – Helen Keller

Kohottautuminen osana ihmisryhmää poliittisen puheen tai saarnan saattelemana on huima kokemus. Ihminen saa astua arjen ulkopuolelle ja antaa sielun kohota kauniiden sanojen nostamana. Kohottautuminen saa meidät rakastamaan. Olemme onnemme kukkuloilla.
Kohottautuminen (moral elevation) tuntuu pakahduttavalta, sydäntä lämmittävältä ja saattaa aiheuttaa väreitä selkäpiissä.

Moraalisesti kauniit, epäitsekkäät teot kuten toisten auttaminen tai kiitollisuuden osoitukset saavat meissä aikaan kohoamista. Puheiden ja hyveellisten tekojen lisäksi myös luonnon kauneus, hyvä taide tai sinfoniat saavat meissä aikaan näitä huippukokemuksia.

Kohottautuminen saa meidät haluamaan tehdä hyviä tekoja. Tämä johtuu ehkä aktiivisen kiertäjähermon ja oksitosiinin yhteisvaikutuksesta, joka saa meissä aikaan rakkauden, luottamuksen ja avoimuuden tunteita.

Kuvailin vuosi sitten Borneon sademetsästä palattuani kokemaani kohottautumista:

“Matkasimme jokia myöten neitseellisten sademetsien keskellä. Monet uskomattomat luonnonihmeet saivat haukkomaan henkeä. Olen ihmeissäni elleivät muinaiset katedraaliensuunnittelijat ole ottaneet mallia kimaltelevasta joesta ja korkealle taivaisiin kurottavista latvusholveista.”

Palaan usein muistelemaan erästä tiettyä hetkeä kun päivä alkoi hämärtyä, ja matkasimme syvällä sinisen metsän uumenissa joen välkehtiessä ympärillämme.

Kohottautuminen saa sielun sykkyrälle. Tunnemme itsemme pieniksi. Olemme osa jotain käsittämättömän laajaa. Tunnemme olevamme yhtä jonkin suuremman kanssa.

Tällaiset kauneuden aikaansaamat voimakkaat kohottautumisen tunteet sysäävät meidät hetkeksi ulos arkiajattelustamme ja mahdollistavat muutoksen. Näemme hetken kestävänä välähdyksenä asioiden kokonaiskuvan. Tiedämme mikä on tärkeää ja mikä ei ja voimme alkaa elää oikein. Ihmiset saattavat kääntyä uskoon tällaisen valaistumisen seurauksena. Huippukokemus-käsitteen kehittäjä, Maslow, katsoi, että uskonnot on kehitetty mahdollistamaan näitä huippukokemuksia ja voimistamaan sitten niiden aikaansaamia haluja tehdä jaloja tekoja.

Tuntuuko sinustakin, että talousoppien ja tehokkuuden nuijimat ihmiset kaipaisivat juuri nyt erityisen paljon kohoamisen tunteita? Tunnetta siitä, että he ovat osa tärkeää kokonaisuutta jonka puolesta kannattaa tehdä hyviä asioita. Kuinka saisimme elämäämme lisää pakahduttavaa onnea tuovaa kauneutta? Ja kuinka ohjata kauneuden pakahduttamia ihmisiä hyviin yhä uusia kohoamisia aikaansaaviin tekoihin ja näin mahdollistaa onnea kasvattava kierre?

Kuva cc Kitch

“Haluille ei ole loppua. Tämän takia tyytyväisyys yksin on paras tie onneen. Hanki siis tyytyväisyyttä.” – Swami Sivananda

Elämä on miellyttävää kun tietää mikä on tarpeeksi ja uskaltaa tyytyä siihen. Tällöin voi olla tyytyväinen elämäänsä. Tyytyväinen ihminen voi hyvin. Hyvinvoiva ihminen voi kokea onnea.

Alkuvuodesta olen ollut tyytyväinen työn ja muun tekemisen määrään. Mielenkiintoista tekemistä on ollut enemmän kuin on ollut tarpeellista tehdä. Vähentääkseni kiireisen rupeaman aiheuttamaa stressiä, olen opetellut tyytymään tarpeelliseen ja luopumaan asioista. Voin hyvin kun en stressaa.

Olen opetellut tyytymään siihen, että en kirjoita joka viikko blogipostausta. Olen opetellut myös tyytymään rauhallisempaan tavoitteiden saavutteluun. Annoin tammikuun tavoitteiden opettelulle kuukauden jatkoajan luopumalla muutamasta tämän vuoden tavoitteesta. Ehtiihän sitä ensi vuonnakin.

Luopuminen antaa paljon. Olen tyytyväinen päätökseen hidastaa vauhtia, sillä saan nyt tarpeeksi unta ja entistä rauhallisempia iltoja kirjojen parissa. Nämä elämää rauhoittavat tavat ovat osaltaan vaikuttaneet myös blogin päivitystahtiin. Kun vielä viime vuonna kirjoitin puolen yön aikoihin postauksia, niin olen nykyään tuohon aikaan jo syvässä unessa.

Nukkuminen ja lukeminen ovat tuoneet työntäyteiseen alkuvuoteen hitaita hetkiä. Voin paremmin tyytyessäni tarpeelliseen.

Lisää tyytyväisyydestä: Estääkö onnellisuuden tavoittelu onnellisuuden? Näin vältät riskit

Kuva cc Karen Eliot

Massakulutusyhteiskunnan omistusmuoto on riippuvuus. – Christopher Lasch

Sadan tavaran haaste, 100 Things Challenge, on Dave Brunon kehittämä keino jallittaa kulutuskulttuuri. Haasteessa nostetaan hyvinvointia karsimalla tavaran määrä kattamaan vain tarpeellinen. Päätin ottaa hyvinvointihaasteen vastaan.

Opiskeluaikoina kävin muutamalla pidemmällä reppumatkalla Afrikassa ja Aasiassa. Reissaamisen hienoimpia elementtejä oli liikkumisenvapaus. Kaikki tarvittava kulki kepeästi selässä. Muistan kuinka koin Suomeen palatessani lievää häpeää tajutessani omistavani laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Kuka tarvitsee laatikollista haarukoita olinhan juuri elänyt kuusi viikkoa yhdellä lusikalla!

Liiallinen tavaramäärä sitoo meidät kuluttavaan elämään.

• Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.
• Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.
• Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.
• Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.
• Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
• Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.
• Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.
• Laina sitoo työhön.
• Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.

Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.

Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.

Ennen inventaarion aloittamista olin vakuuttunut, että minulla ei edes ole sataa tavaraa. Olin väärässä. Sunnuntaisiivous sujui kuin huomaamatta nuohotessani laatikostot, hyllyt ja kaapit tavaroitani etsien. Laskin 128 tavaraa. Kellarin rojut saivat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan. Tässä poiminta tavaralistaltani:

kovalevy

huivi

meditaatiotyyny

lompakko

mustekynä

lyijykynä

kirjat

hymypoikapatsas (tietenkin )

olkalaukku

kolikkopussi

kirjepaperi

kirjekuoret

muistikirja

kamera

Harjoituksen aikana tulee pohdittua suhdettaan omistamiseen, kuluttamiseen ja siihen, mikä on tarpeeksi. Aloin listan valmistuttua etsimään turhia tavaroita. Miksi ihmeessä minulla on 11 kauluspaitaa? Löysin listalta vaivattomasti 25 liiallista tavaraa.

Kirppispussi täyttyi mukavasti jo tavaroita laskiessa, tavaraa päätyi loppukarsinnan tuloksena myös Huuto.nettiin. Kunhan joku huutaa nuo liialliset tavarani niin olen hieman lähempänä 100 tavarantasoa.

Aiempaa stuffia tavarasta:

• Joulusiivous mahdollistaa onnellisuuden
• Kaksi tapaa tehdä töitä, onnellinen ja väärä
• Miksi liiallinen vauraus tekee meistä onnettomia, eli miksi Jari on väärässä?
• Asioita jotka ovat tavaraa tärkeämpiä (katso video)

Kuva cc Feuillu

“Pidän tulevaisuuden haaveista enemmän kuin menneen historiasta.” – Thomas Jefferson

Joululomasta on kulunut vain viikko tai kaksi ja monet kauhistelevat jo kiirettä. Lomia ennen tuli tammikuulle  sovittua mielenkiintoisia ja tärkeitä tapaamisia ja tehtäviä. Nyt stressaa kun aika tuntuu loppuvan kesken kaikkien sovittujen tehtävien kanssa. Kuinka tässä taas näin kävi?

Kokemamme kiire johtuu siitä, että emme osaa riittävän tarkasti ennustaa miltä tulevat tapahtumat tuntuvat. Joulukuussa, kuukausi ennen tehtävän ajankohtaa, otamme tehtävän ilolla vastaan. Se on mielestämme tärkeä ja mielenkiintoinen ja saamme samalla auttaa työkaveria. Tammikuun koittaessa joudumme kuitenkin perumaan tehtävän, koska emme ehdi tehdä sitä muiden kiireiden vuoksi.

Kirjassaan Stumbling on Happiness Daniel Gilbert vertaa tulevien tapahtumien ennustamista välimatkaan. Kaukana ajassa olevat asiat vaikuttavat yksinkertaisemmilta kuin lähellä olevat, kuten kaukana sijaitsevat kohteet näyttävät pieniltä ja tasapintaisilta verrattuna lähellä oleviin kohteisiin.

Horisontissa oleva hevonen on pieni ja tasavärinen, mutta lähemmäksi laukattuaan näemme sen suurena ja pilkukkaana. Aikahorisontissa kaukana olevia tapahtumia kuvaillessamme kerromme tapahtuman syyn: esityksen pitäminen seminaarissa on tärkeää, koska haluan ihmisten tietävän esityksen hienosta aiheesta.

Tehtävän koittaessa ihmettelemme mitä ajattelimme sopiessamme tapahtumaa, sillä tapahtuman syyn sijaan mietimme kuinka sen teemme: vartin mittaisen  esityksen vuoksi minun tulee käyttää päivä sen valmisteluun ja useita tunteja seminaaritilaisuuteen matkustamiseen.

Sen lisäksi, että emme osaa ajatella etukäteen sitä kuinka tulemme asiat tekemään, täytämme tulevaisuuden aukkokohdat usein normaaliarkea mukavammilla asioilla. Ennen joululomia oletamme, että olemme tammikuussa levänneitä ja täynnä energiaa, mutta jätämme kuvittelematta sähköpostitulvan, flunssan ja myöhästelevät junat.

Uuden työvuoden alkaessa on hyvä palauttaa Kymmenen vinkkiä työajanhallintaan ja kiireettömään onneen taas osaksi työpäivää.

Kuva cc Grant MacDonald

“Kuoleman lähestyessä eräät menestyksen merkit vaikuttavat melko järjettömiltä.” – Donald A. Miller

Menestys tarkoittaa liian usein sitä, että omistaa enemmän ja kalliimpia tavaroita kuin muut, tai sitä, että omaa enemmän valtaa tai julkisuutta kuin muut. Tällainen menestyminen ei takaa onnellisuutta, vaan päinvastoin johtaa helposti uuvuttavaan oravanpyörään.

Kertooko kiire menestyksestä?

Yhteiskunta, joka perustuu kulutukseen ja taloudelliseen meritokratiaan, palkitsee rahan perässä juoksemisen. Ihmiset juoksevat rahan perässä, koska uskovat rahan tuovan onnellisuutta, ja koska eivät halua vaikuttaa luusereilta. Yhteiskunnalle tämä sopii, koska varakkailla on tapana kuluttaa enemmän kuin varattomilla. Meritokraattinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu ajatukseen, jonka mukaan taitavat ja viisaat rikastuvat ja saavuttavat korkean statuksen. Menestys on itseansaittua.

Kärjistäen köyhät ja tavalliset ihmiset ovat meritokratian mukaan tyhmiä, laiskoja tai molempia, eivätkä täten ansaitse menestystä. Meritokraattisessa yhteiskunnassa työttömiä pidetään luusereina ja köyhyyttä omana syynä. Kukaan ei halua olla luuseri. Luuserin leiman välttääkseen täytyy juosta rahan ja maineen perässä.

Meritokratia syrjäytti aiemmat ajatukset, joiden mukaan elämä ei riipu vain omista taidoista, vaan myös onnella, sattumilla ja jumalilla oli näppinsä pelissä. Larry King on todennut terävästi, että “ne jotka ovat menestyneet mutta eivät mainitse onnea huijaavat itseään”.

Yhteiskunta kannustaa hedonistiseen oravanpyörään, eli elämäntilanteeseen, jossa ihmiset tavoittelevat onnellisuutta omaisuutta kartuttamalla, kulutuksella ja yhtiöhierarkiassa kapuamalla. Hedonistisessa oravanpyörässä oleva ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on.

Mikäli haluat menestyä yhteiskunnan menestysasteikolla, asiasi eivät ole koskaan hyvin, sillä ne voisivat olla aina vielä hiukan paremmin. Et ole koskaan onnellinen. Adaptaatioperiatteen mukaisesti totumme muuttuneisiin olosuhteisiin nopeasti. Uuden auton omistaminen ei tuotakaan odotettua onnellisuutta. Täytyy tehdä yhä pidempää työpäivää, ja ottaa yhä suurempia lainoja, jotta saisi vielä hienomman auton.

Suunnittele ja toteuta oma kiireetön menestyksesi

Minulle menestystä on se, että voi vanhuksena todeta eläneensä hyvän ja onnellisen elämän. Kirjoitin Työn hyväksikäyttö kirjassa menestyksestä seuraavaa:

“Menestystä ei voi mitata rahalla ja vanhanaikaisen kulutusyhteiskunnan statuksella.[...] Menestys on omien arvojensa tuntemista, niihin tyytymistä ja niiden mukaan elämistä. Arvojen mukaisten elämäntavoitteiden tavoittelu on tärkeä osa menestyksellistä onnellista elämää.” – Työn hyväksikäyttö

Joululoman aikana kerroin, kuinka teet konkreettisia suunnitelmia onnellisemman arjen toteutumiseksi. Listasimme meille kaikkein tärkeimmät asiat elämässä, elämäntavoitteemme, ja suunnittelimme kuinka voimme elää näiden arvojen mukaisesti.

Askeleet kohti hyvää onnellista elämää:

1. Uudenvuoden mahdollisuus
2. Listaa elämäntavoitteesi
3. Millainen elämäsi on viiden vuoden päästä?
4. Hyvä elämä on päivittäisiä tekoja

Vehmas Assemblyn sloganin mukaisesti “Hyvä elämä koostuu teoista”. Tavoitteiden eteen työskentely tuottaa enemmän onnea kuin niiden saavuttaminen. Voimme tavoitteiden avulla huijata mielemme toimimaan kuten haluamme. Meille rakkaat asiat, joista nautimme eivät unohdu arjen pyörteissä, koska olemme ottaneet ne huomioon päivärutiineissamme.

Oma tavoitelistani vuodelle 2010 alkaa olla valmis. Tammikuussa aion ottaa tavaksi mennä sänkyyn viimeistään kello 23.00. Nukun liian lyhyitä öitä ja uskon, että lisäuni tekee minut onnellisemmaksi. Aion nukkumisen lisäksi rauhoittaa elämääni vaihtamalla kahtena iltana viikosta netin informaatiotulvan ja valinnanmahdollisuuksien vyöryn kirjaan. Kirjat ovat mukavan hitaita.

Millaisia tavoitteita sinulla on tammikuulle tai vuodelle 2010?

Kuva cc orangeacid

“Tapa on jotain, jonka voi tehdä ajattelematta – minkä vuoksi suurimmalla osalla meistä on niitä niin monia.”  – Frank A. Clark

Elämämme alkaa askel askeleelta vaikuttaa mahtavalta tarinalta. Elämäntavoitteiden avulla tiedämme mihin keskittyä. Pitkän ajan tavoitteiden ansiosta tiedämme myös kuinka keskitymme näihin meille rakkaisiin asioihin. Nyt on vuorossa hauskin ja vaikein vaihe elämänlaatuamme parantavien tavoitteiden muotoilussa.

On aika päättää mihin elämämme osa-alueisiin haluamme ensi vuonna keskittyä, ja suunnitella ensivuoden tehtävät – Uudenvuoden lupauksemme.

Pitkän ajan tavoitteita tulee yhä pilkkoa. Paloittele usean vuoden tavoitteet kalenteriin sopiviksi vuoden, kuukauden tai kahden välitavoitteisiin, ja toimenpiteisiin joilla nämä välitavoitteet voi saavuttaa. Toimenpiteet voivat olla yksittäisiä tehtäviä, tai uusien rutiinien ja tapojen opettelua.

Harjoituksen lopulla meillä on kuukausitavoitteita, joiden eteen tehdä päivittäin tai viikottain töitä.

Osa näistä kuukausitavoitteista vaati selkeää elämäntavanmuutosta, ei välttämättä mitään suurta ja dramaattista, mutta päivittäisiä tekoja. On tärkeää muistaa kuunnella itseään tavoitteita asettaessaan. Älä yritä tehdä asioita joista et nauti ja jotka ovat aina tuntuneet vierailta. Keskity käyttämään luonteenvahvuuksiasi asioissa ja tavoissa joista nautit, ja joita tehdessä aika tuntuu lentävän. Näistä pienistä teoista täytyy saada automaattinen tapa, osa arkea, joka korvaa aiemman automaation.

Esimerkiksi pitkänajantavoite oman ympäristörasituksen minimoimiseksi voidaan jakaa seuraaviin välitavoitteisiin:

• liikkumisesta aiheutuvien päästöjen minimointi
• vastuullinen ruokavalio
• vain välttämättömän tavaran omistaminen

joka voidaan jakaa edelleen kuukausitavoitteiksi:

• tavaroiden listaus
• erottelu tarpeellisen ja tarpeettoman välillä
• tarpeettoman kierrätys ja myynti

ja uusiksi opeteltaviksi tavoiksi:

• osta vain laatutuotteita
• käytä harkinta-aikaa ennen ostoksia
• lainaa kirjat
• korjauta

Jokainen uusia tapoja opetellut tietää, että hiljaa hyvä tulee. Yhdenkin tavan uudelleenopettelu vaatii uskomattomasti itsekuria, eikä kahta tapaa kannata opetetella samanaikaisesti. Riippuu tavasta kuinka kauan sen sisäistämiseen kuluu. Palkinnot auttavat uuden tavan tai rutiinin opettelussa. Tee jotain mielihyvää tuottavaa aina uuden tavan suoritettuasi. Syö herkkulounas, lue lempinettisivujasi, tai soita mukavalle ihmiselle.

Jo pelkkä tavoitteiden suorittaminen saattaa vaatia opettelua. Olemme tottuneet ajelehtimaan arjen vietävinä päivästä toiseen saman kaavan mukaan. Työn ulkopuolisen elämän suunnittelu onnellisemmaksi on meille uutta.

Saatamme aluksi myös innostua liikaa ja väsyttää itsemme koko asiaan. Minulle kävi näin muutama vuosi sitten. Tavoitteiden toteuttaminen muuttui liian tärkeäksi. Sen sijaan, että olisin nauttinut paremmasta arjesta stressasin itse asettamieni tavoitteien täyttämisestä. Lopetin koko touhun palatakseni muutaman kuukauden jälkeen toteuttamaan hyvää elämää realistisemmalla ja leppoisammalla otteella.

Nettipohjaisen tehtävälistan käyttö auttoi minua aloitellessani tavoitteiden toteuttamisen. Näin yhdellä silmäyksellä kyseisen kuukauden tavoitteen ja seuraavan tehtävän. Ravintolavarauksen tekeminen tai kirjaan uppoutuminen eivät päässeet unohtumaan. Tehtävälistan seuraaminen vapautti minut myös keskittymään yhteen asiaan kerrallaan kun tiesin, että muut tärkeät asiat tulevat tehtäviksi omalla ajallaan.

Käytin muutaman kuukauden todoist-palvelua. Myös uusi teuxdeux vaikuttaa riittävän yksinkertaiselta, jotta sen virittely ei muodostu itse tarkoitukseksi. Käytän nykyään tavoitteiden seuraamiseen vain simppeliä listaa Google Docsissa, josta siirrän tehtäviä kerran kuussa kännykän kalenteriin.

Olin asettanut kuluneelle vuodelle liian monta tavoitetta, enkä saavuttanut niitä kaikkia. En osannut karsia monesta mieluisasta juuri niitä tärkeimpiä. Liiasta yrittämisestä meinasi tulla stressi, minkä vuoksi muutin tavoitteitani matkan varrella paremmin minulle sopiviksi. Ensi vuoden listastani löytyy yksi tavoite tai uusi tapa jokaiselle kuukaudelle. Veikkaan, että listaani täytyy karsia matkan varrella lähes puolella turhan stressin välttämiseksi. Minulle hyvä elämä ei ole suorittamista.

Suorittamisen ja stressin välttämiseksi tavoitteita ei pidä ottaa liian vakavasti. Niitä saa muuttaa, siirtää, perua ja toteuttaa erilailla kuin oli suunnitellut. Silloin tällöin on hyvä tarkastella tavoitteitaan kriittisesti. Pitävätkö ne vielä paikkaansa? Koetko ne yhä tärkeiksi osiksi onnellista elämääsi, vai täytyykö niitä muuttaa?

Muutoksen tarve ei kerro periksi antamisesta vaan henkilökohtaisesta kasvustasi. Olet eri ihminen kuin tavoitteita tehdessäsi. Tavoitteita ei pidä ottaa annettuina ja rutinoitua niiden toteuttamiseen. Pidä elämää ja omia ajatuksiasi silmällä, jotta hienot tilaisuudet eivät pääse lipsahtamaan ohitsesi. Tartu tilaisuuksiin ja elä nykyhetkessä.

On myös hyvä muistaa, että tavoitteiden saavuttaminen ei ole yhtä tärkeää kuin niiden eteen työskentely. Tavoitteiden avulla muistamme kiireisen arjen keskellä varata aikaa kaikkein tärkeimmille asioille elämässä. Elämä ei pääse hujahtamaan ohi.

Olemme kirjoitussarjan aikana etsineet ja löytäneet elämässämme tärkeät asiat joihin keskittyä. Elämämme ei ole enää satunnaista harhailua työn, television ja ostosten välillä, sillä meillä on oma agenda. Voimme ryhtyä elämään sitä elämää jota haluamme, hyvää elämää. Tavoitteiden ansiosta arkemme muuttuu mielekkääksi kun tiedämme, että tylsätkin toimet ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Uudenvuoden lupaukset, jotka tekevät mielen onnelliseksi ja arjen mielekkääksi ovat helppoja pitää.

“[Elämäntavoitteilla] toteamme itsellemme, mikä on minulle tarpeeksi. Mihin olen tyytyväinen. Minulle tavoitteet ovat keino toteuttaa omia hyveitäni, minimoida stressi ja elää joutilaammin. Kun tavoitteet ovat kohdallaan ehdin lukea, ajatella ja leikkiä. Jos en, niin muutan tavoitteita. Onnellisuus on itsesi toteuttamisen sivutuote. Yksinkertaista. Hyvän elämän kannalta ei ole yhtä tärkeää päästä tavoitteeseen, kuin se täyden elämisen tunne, jonka saat tietäessäsi, että uskallat elää niin kuin ajattelet. Se on onnea.” – Työn hyväksikäyttö

Vehmas Assembly toivottaa kaikille Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Kirjoitus päättää Askeleet kohti onnellista elämää-kirjoitussarjan.

Kuva cc The Wandering Angel

“Muutos alkaa, kun joku näkee seuraavan askeleen.” – William Drayton

On hieno tunne, kun kokee olevansa matkalla jotain kohti. Olemme ottamassa askelia kohti hyvää onnellista elämää. Me ihmiset rakastamme tekemistä ja asioiden eteenpäin viemistä. Saamme enemmän iloa tavoitteiden eteen työskentelystä, kuin niiden saavuttamisesta.

Voimme nyt onnitella itseämme ehkä tärkeimpien tavoitteiden muotoilemisesta. Meillä on nyt elämäntavoitteet. Tiedämme kuinka haluamme elää elämämme.

Elämäntavoitteet ovat helposti hattara- tai söpöilykieltä. Haluamme olla hyviä vanhempia ja jakaa hyvää. Mitä ihmettä se tarkoittaa arkielämässä? Kuinka voin toteuttaa sitä ensi maanantaina?

On aika alkaa hajottaa elämäntavoitteita pienempiin ymmärrettäviin kokonaisuuksiin: pitkän aikavälin välitavoitteisiin. Elämäntavoitteiden paloittelu kuulostaa tekniseltä ja kylmän insinöörimäiseltä. Töissähän on tapana hajottaa työkokonaisuudet pienempiin työsuunnitelmiin ripoteltaviin välitavoitteisiin ja tehtäviin. Työpaikoilla tehdään tätä yhä, koska se toimii. Hommat tulee hoidettua, vaikka sitten perheajalla, jos deadline niin vaatii. On aika asettaa muutama tärkeämpi deadline.

“Moni parahtaa, että ei helvetti – pitääkö vapaa-ajallakin olla tavoitteita! Parahdus on aiheellinen sillä onhan elämämme jo niin täynnä tavoitteita, jotka vain tekevät elämästä kiireisempää ja ahdistavampaa. Tavoitteiden pelätään nitistä-vän mahdollisuudet spontaaniuteen ja lepoon. Minäkin hätkähdin ajatusta ennen kuin tajusin tavoitteiden todellisen tarkoituksen.” – Työn hyväksikäyttö

Olen avannut tavoitteiden asettamisen roolia työkaluna vähentää kiirettä, ja keinona lisätä mahdollisuuksia elää spontaanimmin kirjani lisäksi, myös aiemmassa blogipostauksessa: Rajoittavatko tavoitteet elämää?

Olen muodostanut elämäntavoitteilleni helpommin lähestyttäviä välitavoitteita. Mietin mistä osasista elämäntavoite, esimerkiksi hyvä isyys koostuu, entä onnellisuus? Millainen on hyvä aviomies? Entä kuinka voisin elää velattomasti ja ympäristöä turhaa rasittamatta?

Pohtimista helpottaa tulevan elämäntilanteen kuvailu. Viiden vuoden päästä olen hyvä kuuntelija, koska olen oppinut … mitä ja muuttunut … kuinka? Millaisia muutoksia on tapahtunut? Miltä tuo uusi elämäntilanne tuntuu? Kuinka se vaikuttaa muuhun elämääsi?

Millaisin askelin uskot saavuttavasi elämäntavoitteesi? Listaa jokaisen elämäntavoitteen alle muutama viiden tai kymmenen vuoden välitavoite.

Vielä ennen vuoden vaihtumista mietimme, kuinka tämä kaikki liittyy uudenvuoden lupauksiin, ja miten elämäntavoitteet auttavat sinua jo Tammikuun ensimmäisestä päivästä eteenpäin. Vinkkaan myös muutamia hyviä apuvälineitä tavoitteiden seuraamiseksi ja motivaation ylläpitämiseksi.

Antoisia mietiskelyhetkiä!

Kirjoitus on osa Askeleet kohti onnellista elämää-kirjoitussarjaa.

Kuva cc adarsh_antony

“Hyvin vietettynä elämä on pitkä.” – Leonardo da Vinci

Uusivuosi on ovella ja olemme päättäneet tehdä muutoksia elämäämme. Meillä on halu muuttaa rutiineitamme ja puhkumme intoa.

Olemme varmoja, että jos lenkkeilemme kolmesti viikossa, säästämme rahaa etelän matkaa varten ja lopetamme liiallisen suklaan syönnin, elämämme muuttuu paremmaksi. Meillä oli samat tavoitteet myös viime vuonna, mutta jostain syystä niiden toteuttaminen unohtui jo tammikuussa.

Elämänmuutoksien toteuttaminen on taitolaji. Motivaatiomme ja intomme lannistuu kun arki lyö naamaan. Talven pimeyteen ei ole mukava herätä aikaisemmin jotta ehtisi salille, ja illalla olisi paljon helpompaa selata päämäärättömästi nettiä kuin lukea romaania.

Teemme usein myös vääränlaisia lupauksia halutessamme muuttaa elämäämme. Yksittäisen lupaus on helppo unohtaa, ellei sillä ole muuta merkitystä elämässä. Jostain syystä haluamme usein oppia jotain meille vaikeaa. Jos vaikka tänä vuonna jaksaisin opetella espanjan alkeet tai kitaransoiton. Haluamme olla jotain mikä ei tahdo meiltä luonnistua.

Elleivät irralliset lupaukset opetella hankalia tapoja riitä estämään lupausten toteuttamista, niin varmistamme huonon omantunnon asettamalla itsellemme yli-inhimmillisiä aikatauluja. Lupaamme alkaa tammikuussa juoksemaan kolmesti viikossa, lukemaan kirjan viikossa ja ilmoittaudumme kitarakurssille. Muutaman viikon kuluttua lopetamme lupausten täyttämisen pienimmästäkin tekosyystä. Odotamme, että flunssa vapauttaisi meidät inhottavista uusista harrastuksistamme.

Toteutin tänä vuonna vinon pinon Uudenvuoden lupauksiani, tavoitteitani. Vältin alkuinnostuksen hiipumisesta koituvat vaarat valitsemalla yksittäiset lupaukseni laajemmasta suunnitelmasta.

Valitsen samasta suunnitelmasta ensi vuoden tavoitteet. Lupaukseni eivät siis  ole yksittäisiä haluja ja toiveita vaan välitavoitteita hyvässä elämässä. Sen sijaan, että tavoittelisin lenkkeilyrutiinia tai vähempää television tuijottelua, toteutan elämäntavoitteitani: haluan olla muun muassa hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias.

Elämäntavoitteet kuvaavat minulle tärkeitä asioita. Niitä asioita ja tapoja jotka koen elämässä tärkeimmiksi. Tavoitteiden toteuttamisen avulla elän hyvää elämää ja teen asioita joista nautin eniten.

“Näen tavoitteiden asettelun työkaluna oleellisen tunnistamiseen. Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme.” – Työn hyväksikäyttö

Elämäntavoitteiden listaaminen on mielenkiintoista. Mikä on minulle elämässä tärkeintä? Mistä nautin eniten? Kysymykset ovat vaikeita, sillä emme ole tottuneet vastaamaan näin perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Konkretisoin kysymystä itselleni miettimällä kuinka haluan tulla muistetuksi. Kun minut vääjäämättä kuopataan, niin mitä haluaisin, että muistopuheessa kerrotaan. Listasin nämä toiveeni elämäntavoitteikseni.

Elämäntavoitteiden pohdintaan kannattaa varata reilusti joutilasta aikaa, lukemista, päiväunia, kävelyitä ja rauhallista kynttilään tuijottelua tai muuta meditaatiota.

Elämäntavoitteet vaihtelevat ihmisten välillä kuvaten heidän arvomaailmaansa ja heidän henkilökohtaisia hyveitään. Hyveellinen elämä on Antiikin ajoista saakka nähty keinona elää onnellista, hyvää elämää. Kiinnostivatpa antiikin filosofit tai eivät, niin oman elämän tavoitteiden pohdinta on ehkä elämäsi tärkein teko. Vastaaminen kysymykseen: Kuinka haluan tulla muistetuksi, on ensimmäinen askel unelmiesi elämässä.

Pohdittavaa

Varaa itsellesi rauhallista aikaa. Käy kävelyllä, kuuntele musiikkia, meditoi tai vain ole. Anna ajatusten nousta esiin.

• Kuinka haluan tulla muistetuksi?
• Mikä on minulle elämässä tärkeintä?
• Mistä nautin eniten?

Listaa viidestä kymmeneen asiaa joista haluat tulla muistetuksi. Kirjoita ne muistiin.

Joulupäivien jälkeen laskeudumme alas filosofisista sfääreistä ja ryhdymme pohtimaan kuinka epämääräisistä ja laajoista elämäntavoitteista saadaan toteutuskelpoisia ja konkreettisia tehtäviä.

Listasin vuosi sitten omia elämäntavoitteitani, jotka avasin Työn hyväksikäyttö kirjassa näin:

“Joululoman rauhassa kehitin seuraavat tavoitteet: kun katson vaarina elämääni haluan nähdä, että olen elänyt velattomasti niin kulutuksen kuin rahankäytönkin kannalta, ollut hyvä isä ja aviomies, onnellinen, hyvä kuuntelija ja avulias mies, joka jakoi hyvää ympärilleen, ja oli rehellinen itselleen ja muille.”

Aion Joulupäivinä pohtia omia tavoitteitani. Ajattelenko yhä näin vai olenko muuttunut? Onko mukaan lipsahtanut jokin yleisesti hyväksytty tavoite, joka ei ole minulle henkilökohtaisesti tärkeä? Onko elämääni ilmaantunut uusia merkityksellisiä asioita?

Kirjoitus on osa neliosaista sarjaa askelista hyvään elämään.

Kuva cc jcoterhals

“Motivaatio saa meidät liikkeelle. Tavat auttavat meitä jaksamaan.” – Jim Rohn

Joululoma ja Uusivuosi antavat mahdollisuuden pohtia elämän suuria kysymyksiä: mikä on tärkeää ja kuinka voisin elää hyvää, onnellista elämää.

Vuoden vaihtuessa muistelemme kulunutta vuotta. Jotain olisi voinut ehkä tehdä toisin. Ensi vuonna kaikki on onneksi paremmin. Lupaamme taas muuttaa tapojamme. Uudenvuoden lupaukset ovat perinteinen tapa yrittää muutosta ja kuuluvat vuoden vaihtumiseen.

Suuret elämänmuutokset helpottavat muutoksien tekemistä. Lapsen syntymä, avioero, potkut tai läheisen kuolema repäisevät meidät irti arkirutiineista ja sittenkun-elämästä. Suuret tapahtumat madaltavat kynnystämme valita toisin. Asiat asettuvat perspektiiviin ja erotamme olennaiset asiat elämässämme.

Olemme intoa täynnä. Näemme uuden elämän avautuvan edessämme. Aiomme saavuttaa kaikki unelmamme, joita emme ole ennen uskaltaneet edes ryhtyä tavoittelemaan.

Epäonnistumme kuitenkin helposti muutosten teossa, koska teemme vääränlaisia lupauksia. Ainakin kolme syytä estävät meitä muuttamasta elämäämme.

• Lupaamme opetella jonkin uuden, vaikean tavan,
• Emme aseta lupausta laajempaan asiayhteyteen,
• Aliarvioimme muutosten teon vaikeuden.

Kuuntele epäilystäsi

Uusivuosi ei ole yhtä dramaattinen muutos kuin lapsen syntymä. Onnellisuuden tavoittelijan kannattaa hyödyntää Uusivuosi kuitenkin rajapyykkinä, jolloin viimeistään unohtaa menneet murheet ja mokat, ja keskittyy siihen kuinka voi tänä vuonna ja tänään parantaa elämänlaatuaan.

Joulun jälkeisinä rauhallisina välipäivinä, kun emme voi paeta ajatuksiamme kiireeseen vedoten, herää epäilys. Teenkö oikeita asioita elämässäni? Miksi minulla on jatkuva kiire? Olenko onnellinen?

Joululoma on juuri oikea hetki pohtia näitä ehkä pelottaviakin kysymyksiä. Epäilys oman elämän suunnasta saattaa nousta esiin juuri Jouluna, luovan joutilaisuuden lisäksi, koska koemme Jouluna jotain meille erityisen rakasta.

Ennen vuoden vaihtumista annan vinkkejä siihen, kuinka voit pohtia ja muotoilla mielekkäitä tavoitteita. Tavoitteita, jotka auttavat sinua erottamaan olennaisen elämässä, ja elämään paremman ensi vuoden ja jotka mahdollistavat sinulle hyvän onnellisen loppuelämän.

Täällä muut Askeleet kohti onnellista elämää-kirjoitussarjan postaukset.

Kirjoitin tavoitteiden tärkeydestä onnelliselle, hyvälle elämälle myös Työn hyväksikäyttö ekirjassani.

Kuva cc Ana Santos

“Kunpa voisimme säilöä joulua hillopurkkeihin ja aukaista purnukallisen joka kuukausi” – Harlan Miller

Juhlat ovat onnellista aikaa, jos antaa itselleen luvan antautua juhlamielelle. Juhlamieli on siitä mainio olotila, että silloin on lähes pakko olla onnellinen. Onnettomana kun on vaikea juhlia.

Juhlaan liittyy naurua, ruokaa, juomaa, hyvää seuraa, antamista ja yllätyksiä. Kyynisyys kannattaa heittää romukoppaan ja antautua Joulun vietäväksi. Mitä jos yrittäisit tänä vuonna palauttaa mieleen, miksi Joulu oli lapsena aina niin taianomainen ja vuoden odotetuin aika.

Suomessa Joulun riemuun ja hauskaan lomittuu ajatus rauhoittumisesta ja levollisuudesta. Jouluna kukaan ei odota, että teemme mitään. Saamme ja annamme itsellemme luvan hiljentyä.

Saamme nauttia Jouluna runsain mitoin hyvää oloa tuovista ja mieltämme hellivistä kokemuksista:

• Ystävät. Nautimme perheen ja ystävien seurasta. Saamme keskustella ja nauraa. Sosiaaliset suhteet ja yhdessä olo tekevät meistä onnellisia.
• Antaminen. Olet varmasti huomannut kuinka antamisesta saa paremman olon kuin saamisesta. Hyvän tekemisestä tulee yksinkertaisesti hyvä mieli.
• Musiikki. On harmi, että olemme luopuneet musisoinnista. Mikään ei nosta tunnelmaa kattoon niin kuin reipas yhteislaulu. Antakaa mennä, pääasia on, että naurattaa. Laulu vapauttaa. Lataa tästä tuttujen joululaulujen sanat (pdf)
• Ruoka ja juoma. Perheen ja ystävien kanssa pöydän ääressä istuminen ja keskustelu on hyvän ruoan ja juoman ansiosta vieläkin antoisampaa. Voit maksimoida ruoan ja juoman suoman mielihyvän syömällä kaikkea vähän.
• Hiljentyminen. Hautausmaalla käyminen on kaunis ja tärkeä rituaali. Saamme hiljentyä perimmäisten kysymysten äärellä ja tuntea olevamme osa jotain suurempaa. Olemme linkki menneiden ja tulevien sukupolvien välillä. Meidän elämämme on tärkeä. Joulukirkossa käyminen on hiljentävä kokemus niillekin, jotka eivät usko. Ylimaalliset kokemukset tuovat elämään tarkoitusta ja herättävät meidät näkemään maailman ihmeellisyyden.
• Joutilaisuus. Riemun ja juhlan jälkeen annamme jouluisin itsellemme luvan rauhoittua ja antautua ihanaan joutilaisuuteen. Joulupukin tuoman dekkarin lukeminen kynttilän välkkeessä on ihanan tuottamatonta.
• Pimeys. Sydäntalven pimeys rauhoittaa. Onko mikään miellyttävämpää kuin nukahtaa havujen tuoksussa hyvän kirjan ääreen, kun ulkona sataa lunta ja suussa maistuu suklaa ja punaviini.

Ennen työpaikoilla osattiin pikkuhiljaa hiljentää vauhtia ja laskeutua joulurauhaan töitä vähentämällä. Tapa kannattaa ottaa käyttöön ja ajoittaa työt niin, että voit rauhoittua muutamaa päivää ennen pyhiä. Hiljentäminen auttaa joulustressin välttämisessä, ja antaa aikaa virittäytyä juhlatunnelmaan.

Kymmenen keinoa virittäytyä joulutunnelmaan:

1. Joululaulujen kuuntelu esimerkiksi Jouluradiosta on varma keino päästä tunnelmaan.
2. Leivopipareita tai joulutorttuja. Pakastetaikinoilla leipominen onnistuu ensikertalaiseltakin. Hyvää ja tuo Joulun tuoksun kotiin.
3. Tee pihalle lumilyhty.
4. Lähetä joulukortteja tai kirjeitä. Kerro miksi halusit kirjoittaa juuri hänelle, ja mitä merkittävää elämässäsi on tapahtunut kuluneena vuonna. Milloin sinä sait viimeksi kirjeen? Tulisitko iloiseksi sellaisen saamisesta? Anna se ilo jollekin sinulle tärkeälle henkilölle.
5. Koristele koti. Tontut ja kynttilät tuovat tunnelmaa. Askartele olkikoristeita tai leikkaa silkkipaperista ikkunoihin lumihiutaleita. Käsillä tekeminen ja työn lopputuloksen näkeminen on jotain mitä saamme kokea nykyään liian harvoin. Tee-se-itse voittaa aina television katselun. Aina.
6. Osta kotiin kuusi tai havuja, ahh mikä tuoksu.
7. Juttele lasten kanssa Joulusta. Lapset osaavat arvostaa Joulun taikaa. Lasten kanssa voit palauttaa mieleen sen kihelmöivän jännityksen ennen pukin saapumista. Yhtä hymyä ja tonttuja hämmästelevää intoa.
8. Tee kävelyretki kaupungilla jouluvaloja ihastellen.
9. Tee joululahjoitus hyväntekeväisyyteen.
10. Käykää romanttisilla luistelutreffeillä ja juokaa kuumaa kaakaota huopien alla.

Joulu on upea mahdollisuus elää onnellisia päiviä ystävien ympäröimänä ja arjen ulottumattomissa. Joulu on yhtä juhlaa, nauti siitä.

Voit aloittaa Jouluun rauhoittumisen tällä En etsi valtaa loistoa kappaleella.

Onnellista ja joutilasta Joulua kaikille Vehmas Assemblyn ystäville!