LOPUN AJAN KIRJOITUKSIA

2015-02-04T17:22:00.005-08:00

David Wilkerson 2001 Helsinki

Ulkopuolelta sisälle katsoen

Seulonta

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta

Mitä on Jumalan voima?

Sanoma seurakunnalle

Rautatieasema

Glory Wilkerson-Mitä on Jumalan kirkkaus

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=19lMD3bnecs

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=2qmvybz_9XE

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=VLMUqtJdq1U

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=xQDbMJfcMdE

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=n4wKpxhfVm0

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=tjHdS5rBCKI

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=xQDbMJfcMdE

2015-02-04T17:20:00.003-08:00

SIUNAUKSIA YLIMMÄISELTÄ PAPILTAMME
by David Wilkerson | May 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]

Raamattu kertoo meille, että Kristus astuessaan taivaaseen alkoi toimia niiden ylimmäisenä pappina, jotka tulevat hänen luokseen uskossa. ”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti”(Heb.7:24).
Jeesus on muuttumaton, sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niin kauan kuin elät, hän on Ylimmäisenä Pappina taivaassa ja rukoilee sinun puolestasi. Hän pysyy tässä asemassa siihen asti, kun sinä pääset kotiin hänen luokseen.
Ylimmäinen Pappimme istuu Isän oikealla puolella, voiman valtaistuimella: ”Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”(Heb.8:1). Meidän Ylimmäisellä Papillamme on valta ja voima hallinnassaan.
Jeesus on Isän luona juuri nyt ja rukoilee meidän puolestamme. Hän kohtaa vastustajamme ja sanoo: Minä moitin sinua, Saatana. Tämä on minun omani, koska hänet on vihmottu minun verelläni. Hän on turvassa, ja hänen velkansa on maksettu viimeiseen asti.” Uskon, että meillä olisi kyllä muutakin oppimista ihmeellisestä Ylimmäisestä Papistamme ja hänen teoistaan meidän hyväksemme.
Vanhan Testamentin ylimmäisen papin velvollisuuksiin ja tehtäviin kuului astua esiin Kaikkein Pyhimmästä ja siunata kansaa. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan’ ”(4 Moos.6:22 -26). Toisin sanoen, sen jälkeen kun ylimmäinen pappi on vienyt verta Kaikkein Pyhimpään, vihmonut sillä armonistuinta ja heiluttanut suitsutusastiaa, hän tulee ulos, astuu kansa luo ja siunaa heidät.
Tämä on ylimmäisen papin muuttumaton tehtävä. Jeesus sanoo: ”Minä peitän sinut verelläni. Minä rukoilen sinun edestäsi Isää, tulen sitten luoksesi ja siunaan sinua.”
Kun Vanhan testamentin pappi lausui siunauksen kansalle, se ei ollut vain toivotus. Hän ei sanonut: ”Minä toivon sinulle rauhaa. Minä toivon, että Herra valistaisi kasvonsa sinulle.” Ei, siunauksen takana oli Jumalan täysi voima (ks.4 Moos.6:27).
Samoin, kun Jeesus, meidän Ylimmäinen Pappimme siunaa, hän ei toivo meille vain hyvää. Hän lausuu oman siunauksensa arvovallalla ja se tapahtuu!

RISTIN KRIISI

by David Wilkerson | August 10, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Miten saamme Jeesuksen voiton ja voiman elämäämme? Miten saamme hyödyn hänen ylösnousemuksestaan ja elämän uudistuksesta?
Ensin kysyn sinulta: Miten tiedät olevasi pelastettu? Tietenkin uskon kautta. Tämä tieto tulee ainoastaan uskosta Jumalan Sanaan.
Samalla tavalla meidän tulee ottaa ristimme, syleillä sitä ja ottaa vastaan voitto uskon kautta Jeesuksen vuodatetun veren voimaan.
Meidän tulee tunnustaa: ”Jumala, ei minulla ole voimaa. Ei minulla ole kykyä vapauttaa tai ristiinnaulita itseäni. Ei minulla ole voimaa syntiin nähden. Luovun kaikista omista yrityksistäni kuolla synnille”.
Uskon kautta me olemme ”Kristuksessa” ja saamme nauttia kaikesta hänen ansaitsemastaan. Siitä hetkestä asti näet, kun uudestisynnyimme, olemme olleet Kristuksessa. Se merkitsee, että olemme päässeet sisälle siihen, mitä tapahtui Kristukselle. Siihen kuuluu hänen voittonsa samoin kuin ristiinnaulitsemisensa. Jos olemme samaa mieltä Jumalan Sanan kanssa siitä, että syntimme ovat tavattoman pahoja, meidän pitää myös olla samaa mieltä Sanan kanssa siitä, että saamme kaikki ristin tarjoamat hyvät asiat. Ne ovat meidän, koska Jeesus täytti kaiken meidän edestämme.
Jumalan Sana sanoo, että syleillessämme ristiä meidät ristiinnaulitaan Kristuksen kanssa ja olemme samalla tavalla ylösnousseet elämän uudistumiseen. Meidät on vapautettu! Voimme antaa ruumiimme Herran palvelukseen ja tarjota jäsenemme vanhurskauden aseiksi.
Joskus saatat kompastella epäuskon tähden, mutta voit myös pitää kiinni totuudesta, että täysi voitto on sinun, koska sinä huudat: ”Herra, aion luottaa sinuun, kunnes voitto tulee.”
Kiitän Jumalaa Kristuksen rististä ja kiitän Jumalaa sen kriisistä. Tiedän kokemuksesta, että suurinta saarnaa armosta maailmassa on saarna rististä. Joko sinulla on ollut oma ristin kriisisi? Entä se sidos, josta haluat päästä eroon?
Tänään sinulla on mahdollisuus vapautukseen, mutta sitä ennen sinun on polvistuttava Jeesuksen eteen ja koettava oma ristin kriisisi. Siellä sinun täytyy hyväksyä hänen sanansa ja sanoa: ”En voi jatkaa enää synnissä, ei hetkeäkään enempää. Jumala, tuon sen sinulle juuri nyt”.

David Wilkerson

RISTIN KUTSU

by David Wilkerson | August 8, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Jumala katsoi alas ihmisten syntisairaaseen maailmaan. He olivat teljetyt pelon ja epätoivon vankilaan, ja hän lähetti ainoan Poikansa. Jeesus tuli maailmaan, otti hauraan ihmisen lihan muodon, ja sanoi kaikille, jotka olivat valmiit kuulemaan: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon”(Matt.11:28).

Ristin kutsu kuuluu jokaiselle sielulle, joka on syntisairas. Jeesus kutsuu kaikkia, jotka kantavat sitovien kahleiden, voimakkaiden tapojen ja helmasyntien kuormia. ”Tulkaa minun luokseni nyt kaikkien raskaiden taakkojenne kanssa. Tie sinne käy vain minun ristini kautta.” Jeesus ei kuollut ristillä vain syntien anteeksiantamisen takia, vaan murtaakseen kaikki meitä uuvuttavat vallat. Synti näet väsyttää lihaa. Se imee kaiken hyvän, ystävällisen ja kallisarvoisen. Se kovettaa sydämen, tuhoaa rauhan ja aiheuttaa syyllisyyttä, surua ja häpeää. Se kuluttaa mielen ajatukset, heikentäen ja pimentäen sielun. Synti aiheuttaa pelkoa ja, pahinta kaikesta, se katkaisee yhteyden Jumalaan.

Jos minun pitäisi saarnata ristin vaatimuksista monissa seurakunnissa tänään, sen tuomiosta kaikille himoille ja maallisille nautinnoille, joukot pakenisivat, niin kuin ihmiset tekivät Jeesuksen aikaan hänen kertoessaan heille seuraamisensa hinnasta.

Sellaiset seurakunnat eivät koskaan edes mainitse ristiä. Sen sijaan ne vuodattavat energiansa älykkäisiin tilaisuuksiin, joissa käytetään parhainta esiintymistaitoa, dramaattisia kuvauksia ja saarnoja siitä, miten selviytyä elämän ongelmista.

Uskon, että Jumalan täytyy vilkuttaa silmää monille näistä surkeista yrityksistä houkutella sieluja nykyaikaisin keinoin. Hänellä näyttää olevan hyvin paljon kärsivällisyyttä hyvää tarkoittaville, lihallisille yrityksille edistää evankeliumia. Jumala auttakoon näitä seurakuntien työntekijöitä, jos he kieltäytyvät kehottamasta omia jäseniään hylkäämään synnin.

Jeremia valitti: ”He vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa”(Jer.23:14).

”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa”(Jer.23:22). Minä sanon seurakuntien työntekijöille: ”Tuokaa risti takaisin tai kansan veri on teidän käsissänne.”

David Wilkerson

TARTU KÄTEENI JA SEURAA MINUA

by David Wilkerson | August 9, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Kun olin nuorena työntekijänä Pennsylvaniassa, luin useita kirjoja Jumalan miehistä, jotka olivat viettäneet hyvin yksinkertaista elämää. Se kuulosti melkein ratkaisulta haluuni olla Jumalan käytössä. Siihen aikaan tunsin erään julistajan, joka puhui suurella auktoriteetilla. Pidin häntä todellisena sankarinani. Hänen elämäntyylinsä oli pelkistetty. Hän asui pienessä huoneessa ja omisti ainoastaan yhden vaatekerran.
Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”
Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”
Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”
Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.
”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).

David Wilkerson

RISTIN SANOMA

by David Wilkerson | August 7, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Epäjumalanpalveluksen synti saattoi Jumalan kauhean vihan hänen kansansa päälle. Se vihoitti häntä niin paljon enemmän kuin mitkään muut Vanhan Testamentin synnit, että hän julisti: ”Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi”(Jer.7:18).

Tämä on Jumalan julistus epäjumalanpalvelusta vastaan Vanhassa Testamentissa. Hän vihaa epäjumalanpalvelusta aivan yhtä paljon tänä päivänä. Hän saattaa vihansa lankeamaan minkä hyvänsä sukupolven päälle, myös nykyajan ihmisten.

Uusi epäjumalanpalvelus pyyhkii meidän maailmamme yli juuri nyt. Me emme näe enää ihmisiä polvillaan veistettyjen kuvien edessä, vaan nykyajan epäjumalanpalvelus viettelee ihmisjoukkoja sen huomaamattomuuden ja viekkauden kautta. Silti se vihoittaa Jumalaa enemmän kuin Vanhan Testamentin epäjumalanpalvelus.

”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen. On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”(Gal.1:6-8).

Tämä ”toisenlainen evankeliumi”, jonka Paavali mainitsee, on pelastussanoma ilman ristiä. Meidän päiviemme suuri epäjumalanpalvelus on Jeesuksen Kristuksen ristin sanoman syrjään panemista.

Risti, mukaan lukien sen käskyt ja lupaukset, on evankeliumin varsinainen ydin. Mikä hyvänsä jumalanpalvelus, mikä hyvänsä yhteisö, mikä hyvänsä itseään seurakunnaksi nimittävä palvelee epäjumalaa, jos risti ei ole keskipisteessä. Sellainen jumalanpalvelus on aivan toisenlaisesta hengestä lähtöisin, eikä Jumala halua olla tekemisissä sen kanssa. Ilman ristiä kaikki, mikä jää jäljelle, on akanoita, vääristelty evankeliumi, suoraan helvetistä tullut. Se on Jumalaa kohtaan loukkaavampaa kuin Israelin epäjumalanpalvelus.

”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." (Joh.12:32). ”Maasta ylentämisellä” Jeesus tarkoitti ristiinnaulitsemistaan. Hänet ylennettiin ristille koko maailman edessä. Se kuvasti hänen suurta uhriansa meidän edestämme.

David Wilkerson

ITSENSÄKIELTÄMISEN JA TODELLISEN PARANNUKSEN MERKITYS

by David Wilkerson | August 3, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Parannuksen tekeminen merkitsee enemmän kuin vain sen sanominen, että ”Herra, olen tehnyt väärin.” Se tarkoittaa myös sanoa: ”Herra, sinä olet oikeassa”.
Parannus tarkoittaa omien syntien kohtaamista. Totuus on myös siinä, että sen pitää nyt loppua. Se on totuuden hetken kriisi, tunnustaminen paikka, jossa myönnät: ” En voi jatkaa synnissäni ja samalla pitää Pyhää Henkeä asumassa sydämessäni. Jos jatkan, menetän kaiken. Herra, sinä olet oikeassa. Synti tosiaankin tuo kuoleman päälleni. Näen, että se tuhoaa minut ja perheeni, jos jatkan siinä. Jumala en enää esitä tekosyitä.”
Yksinkertaisesti sanottuna, parannus on omien syntien kohtaamista. Taistelu on loppu, ennen kuin ehdit ristin juurelle. Se tapahtuu, kun Pyhä Henki toimii sinussa.
Sama on totta itsensä kieltämisessä. Lyhyesti sanottuna, itsensä kieltäminen on sen kohtaamista, että voi sanoa: ” Synti loppuu nyt, juuri tässä kohtaa.” Päinvastoin, kuin monet ”mukavuusjulistajat” sanovat, itsensä kieltäminen ei ole sydänsurua, jota sinun pitää kantaa tai mitään sairautta ruumiissasi. Kun Paavali sanoi: ”Minä kuolen päivittäin”, hän tarkoitti yksinkertaisesti: ”Minun pitää joka päivä kieltää, että voin jatkaa synnissä ja silti saada Kristuksen suosion. Minä en saa mitään erityisasemaa Jumalalta helliäkseni helmasyntejäni vain, koska teen hyviä töitä. Ei! Minä olen samaa mieltä Jumalan sanan kanssa ja kiellän kaikki oikeuteni jatkaa synnissä.”
Evankeliumin ihana totuus on, että jos me kuolemme Jeesuksen kanssa, me pääsemme myös hänen ylösnousemuksensa kirkkauteen ja elämän uudistumiseen. Hänen ristinsä on meidän ristimme, hänen kuolemansa meidän kuolemamme, hänen ylösnousemuksensa meidän ylösnousemuksemme, samaistuessamme häneen ja ollessamme yhteydessä hänen kanssaan. Tämä on se todellinen risti, jota meidän pitää kantaa.
Tämän ristin kuitenkin monet ns. evankeliumin julistajat syrjäyttävät. Oikea risti ei ole ihanien sanojen kuvailema Vapahtajamme, joka kärsii ja vuotaa verta Golgatalla. Ei, ristin todellinen merkitys on siinä, että Jeesus vuodatti verensä ja kuoli tuodakseen meidän syntisairaat sielumme ihanaan vapauteen. Hän katkaisi kaikki kahleet, jotka sitovat meitä.

David Wilkerson

JUMALAN LOHDUTTAMANA

by David Wilkerson | August 2, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Joka kerran, kun osoitat armahtavaa mieltä, olet ystävällinen ja mukava toiselle uskovalle, sinä annat lohdutusta.
Vähän aikaa sitten eräs seurakuntalaisemme pysäytti minut tilaisuuden jälkeen ja sanoi: ”Veli Wilkerson, kerronpa sinulle, miksi käyn tässä seurakunnassa. Yhdeksänkymmentävuotias äitini kuoli äskettäin. Viimeiset neljä vuotta hän oli vuoteen omana ja minä pidin hänestä huolta.
Siinä seurakunnassa, jossa minulla oli tapana käydä, minun täytyi lähteä kesken tilaisuuden hoitamaan äitiä. Jonkin ajan kuluttua pastori kyllästyi siihen ja sanoi minulle koko seurakunnan kuullen: ’Jos aiot lähteä, tee se nyt, ennen kuin alan saarnata.’
Täällä teidän seurakunnassa ei kukaan ole koskaan sanonut sanaakaan minun poistumisestani ennen loppua. Tämä on sinulle ehkä pikkuseikka, mutta minulle suuri juttu. Täällä minun ei tarvitse selittää kenellekään, että lähden kotiin kesken tilaisuuden hoitamaan äitiäni.”
Armahtamista pitää näyttää tavallisissa, jokapäiväisissä asioissa. Joskus se voi olla vain hymy, joka välittää ymmärtämystä tai käsivarren kietominen toisen harteille. Se voi olla jopa sitä, että näyttää sympaattiselta tai sanoo sanan jollekulle, jolla on kipua.
Et voi koskaan tarjota armoa, jos ajattelet koko ajan vain itseäsi: ”Jumala on varmaan vihainen minulle. Taas varmaan lankean, tiedän sen.” Miten voisit lohduttaa toisia, jos et ole oppinut saamaan lohdutusta Jumalan armossa sinua kohtaan? ”Että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat…jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi”(2 Kor.1:4,6).
Armahtavat uskovat ovat Herran lohduttajia. He voivat osoittaa ja puhua armoa ja myötätuntoa, koska he ovat itse kokeneet uskomatonta lohdutusta Jumalan armosta heitä kohtaan.

David Wilkerson

ELÄ JUMALAN ARMOSSA

by David Wilkerson | August 1, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Rakas lukija, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole latistaa sinua tai luennoida. Pikemminkin uskon sen olevan toivon sana sinulle. Haluan selittää, miksi on vaikeaa olla niin ystävällinen, armollinen, armahtava uskova kuin haluaisit olla.
Löydämme vastauksen Psalmista 119. Sen kirjoittaja lausuu voimallisesti: ”Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin sinä olet palvelijallesi luvannut”(Ps.119:76). Jakeen merkitys on: ”Herra, sinun sanasi sanoo minulle, että minun lohdutukseni on siinä tiedossa, että sinä olet armollinen ja täynnä myötätuntoa minua kohtaan. Anna minun saada lohdutusta tästä suureta totuudesta.”
Jos haluat katsoa sanojen ”armollinen” ja ”armo” merkitystä Raamatun sanakirjasta, löydät satoja viittauksia. Jumalan sana hukuttaa meidät lupauksiin hänen ihmeellisestä armostaan, rakkaudestaan ja myötätunnostaan meitä kohtaan. Hän haluaa meidän vakuuttuvan siitä, että hän on armollinen, pitkämielinen ja hidas vihaan meidän pettämistemme, heikkouksiemme ja kiusauksiemme tähden.
”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:8).
Kaikki Jumalan lupaukset armosta ovat annetut lohduttamaan meitä koetuksissamme. Kun petämme Jumalaa, ajattelemme, että hän on vihainen meille, valmiina tuomitsemaan. Sen sijaan hän haluaa meidän tietävän: ”Minä vien sinut perille. Tee vain parannus, kadu tekojasi. En ole vihainen. Olen armollinen, täynnä armoa ja rakkautta sinua kohtaan. Ota lohdutus tästä“. On lohduttavaa tietää, että hänen armonsa ei koskaan väisty meistä. Kuinka lohduttavaa onkaan tietää, että hänen rakkautensa meidän kohtaan kasvaa vain suuremmaksi aina, kun me teemme syntiä tai lankeamme siihen.
Jos emme saa lohdutusta Jumalan armosta, emme voi armahtaa toisiakaan lohduttaaksemme heitä. Vain, kun koemme Jumalan ehdottoman armollisuuden, jokainen ympärillämme oleva saa kauttamme armon vuodatuksen. Meistä tulee armollisia, koska itse elämme Jumalan armossa!

David Wilkerson

ÄLÄ KOSKAAN UNOHDA, MITÄ HÄN ON TEHNYT SINULLE

by David Wilkerson | July 31, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Jeesus kertoi vertauksen palvelijasta, joka oli saanut anteeksi suuren velan(Matt.18:23- 35). Tämä mies sai armon isäntänsä silmissä, mutta otti sen itsestäänselvyytenä. Kun hän juuri oli saanut anteeksi, hän meni ja alkoi kuristaa miestä, joka oli hänelle velkaa pienen, mitättömän summan. Hän sanoi: ”Maksa minulle, mitä olet velkaa.” Velallinen pyysi armoa, mutta ei saanut vaan joutui velkavankeuteen.
Miksi tämä mies oli niin tuomiohenkinen? Miksi häneltä puuttui armoa? Varmasti siitä syystä, ettei hän huomannut omaa arvottomuuttaan. Hän ei tajunnut, kuinka toivoton ja ylettömän syntinen hänen oma elämänsä oli. Hän ei käsittänyt, miten hän oli pelastunut vaarasta, kuinka lähellä kuolemaa hän oli ollut, ennen kuin sai armon. Kun hänen isäntänsä sai kuulla, mitä kiittämätön mies oli tehnyt toiselle velalliselle, hän heitätti tämän elinikäiseen vankeuteen.
Kun valmistin saarnaa tästä Raamatun kohdasta, Herra pysäytti minut kesken kaiken ja sanoi: ”David, unohda saarnasi heti paikalla. Minä tahdon puhua kanssasi tuomiohengestäsi, armon puutteestasi.”
Ajattelin: ”Miten niin minä, Herra? Minähän olen Amerikan armollisimpia julistajia.” Herra alkoi kuitenkin näyttää minulle asioita, joita olin sanonut nuorille julistajille, kirpeitä sanoja, joita olin laukonut suustani. Sitten hän muistutti minulle kaikista kovista puheista, joita oli lausunut ihmisille, jotka olivat langenneet, ihmisille, jotka olin itse hyljännyt.
Olin aivan maassa tämän oppitunnin jälkeen. Itkin Herran edessä. Kun kysyin Jumalalta, miten tästä eteenpäin, hän vastasi: ”Olet unohtanut, mitä minä olen tehnyt sinulle, kuinka valtavaa armoa olen osoittanut sinulle. Kuinka monta kertaa olenkaan nostanut sinut ylös jostain, mikä olisi voinut tuhota sinut? Et olisi tässä tilanteessa ilman minun armoani.”
Rakas lukija, ennen kuin voit osoittaa armoa toiselle, sinun täytyy katsoa syvyyksiin, joissa olisit ilman Jumalan armoa. Vasta sitten voit sanoa: ”Oi Jumala, tiedän, mitä olet tehnyt minulle ja voit tehdä saman ystävälleni, joka on synnin vallassa. Ennen olin aivan yhtä paha sinun silmissäsi. En voi siis tuomita ystävääni, koska sinä armahdit minuakin.”
Siitä sinun pitää lähteä liikkeelle.

David Wilkerson

VAATTEENI OLIVAT TIELLÄ

by David Wilkerson | July 27, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Muistan julistaneeni nuorena saarnaajana eräässä tapahtumassa viiden tuhannen ihmisen edessä Los Angelesissa.
Ainakin kaksi tuhatta heistä oli uskovia hippejä. He olivat juuri uudestisyntyneitä ja tulivat hippikulttuurista. Monet näistä nuorista ihmisistä makasivat edessäni lattialla paljain jaloin, pitkätukkaisena ja kuluneet vaatteet yllään.
Sinä iltana ylläni oli muodikas sininen irtotakki ja kapea solmio, jalassani viimeistä muotia olevat trumpettihousut ja kiiltävät kengät. Kun menin korokkeelle puhumaan, aloin silmäillä noita kavereita. Sanoin: ”Jotkut teistä näyttävät hirveiltä. Pankaa päällenne kunnon vaatteet ja menkää leikkauttamaan tukkanne, ennen kuin tulette takaisin huomeniltana.”
Tilaisuuden päätyttyä tuli luokseni lavan taakse noiden pitkätukkaisten, nuorten uskovien hippien lähetystö. Eräs heistä sipaisi muodikkaan takkini kaulusta ja sanoi: ”Mikä kaunis puku”. Sitten hän nosti katseensa minuun ja sanoi: ”Veli-David. Me emme nähneet tänä iltana Jeesusta.”
”Miksi ette?” minä kysyin.
Vaatteesi olivat tiellä”, hän vastasi. Mielestäni he olivat pukeutuneet ala-arvoisesti. Heidän mielestään minä olin liian hienossa asussa.
Eivät nämä nuoret tehneet minusta pilaa. He olivat tosissaan. He itkivät sanoessaan minulle: ”Uskomme, että olet Jumalan mies, mutta jotakin sinulta puuttuu.” Tiedän nyt, että minulta puuttui armahtavaisuutta. En ikinä enää huomauttanut kenenkään vaatteista. Jumala antoi minulle kovan opetuksen, jonka toivon aina jäävän sydämeeni.
Saanko sanoa tämän: Monet uskovat ajattelevat, ettei riitä, että on puhdas ja pyhittynyt. Me ajattelemme, että se on tärkein asia. Meidän vain pitää pysyä erossa pahasta, lähteä maailmasta ja pysyä puhtaina. Niin kauan, kun emme tupakoi, juo, tee huorin tai aviorikosta, ajattelemme olevamme puhtaita.
Kukaan toinen ei varmasti ole saarnannut lujemmin pyhyydestä ja puhtaudesta kuin minä. Jaakobin kirjeen mukaan puhtaus on vain ensimmäinen huolenaihe: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele”(Jaak.3:17). Niin, meidän tulee olla ensiksi puhtaita. Armollisuuden, laupeuden ja ystävällisyyden pitää kuitenkin seurata sitä.

David Wilkerson

OLETKO SINÄ ARMAHTAVA USKOVA?

by David Wilkerson | July 26, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

”Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”(Luuk.6:35 -37).
Varmaan muistat ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen Sodomasta ja Gomorrasta. Kaksi enkeliä lähestyi ihmisen muodossa Sodoman portteja. He olivat ilmeisesti aivan tavallisen ihmisen tapaan.
Aabrahamin veljenpoika Loot istui kaupungin portissa. Hänellä oli siellä ehkä virallinen tehtävä (ehkä hän kuului kaupungin vanhimpiin, jotka ottivat vastaan vieraita).
Minkähän takia Jumala lähetti enkelit pelastamaan Lootin ja hänen perheensä? Tiedämme, että lopulta vain Loot ja hänen tyttärensä pelastuivat Sodomasta, mutta hänen vaimonsa ja kaksi vävyään kuoli. Miksi Loot pelastui? Miksi Jumala lähetti enkelit kirjaimellisesti kiskomaan tämän miehen ulos tuhoalueelta?
Oliko syynä Lootin moraali? Näkikö Jumala hänessä jotain suurta? Ei! Vastaus on yksinkertainen: ”Herra tahtoi säästää hänet, ja enkelit veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”(1 Moos.19:16). Jumala vain armahti Lootia.
Näen Lootissa näiden viimeisten päivien ”jäännös” – uskovan. Hän elää pahan yhteiskunnan keskellä, joka joutuu pian tuomiolle. Juuri nyt Amerikka on valmis tuhoon. Meidän maamme on jo tuomion alla. Toiseksi Loot edustaa sen keskellä elävää vanhurskasta jäännösseurakuntaa. Raamattu nimittäin sanoo Lootin olleen vanhurskas mies (ks.2 Piet.2:6-7).
Jos Jumalan seurakunta on vanhurskas tänä päivänä, se on sitä ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Ei minkään hyvyyden tai moraalin tähden, jonka Jumala on nähnyt meissä. Oman armollisuutensa tähden hän tuli luoksemme ja veti meidät pois tuomion alta, vaikka me epäröimme hyljätä syntejämme. Herra, armollinen meitä kohtaan, toi meidät ulos ja asetti meidät syntisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Me ansaitsisimme joutua tuomion kuluttavaan tuleen, mutta hänen armonsa meitä kohtaan on suuri.

David Wilkerson

LÄHESTY HÄNTÄ

by David Wilkerson | July 25, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Minulla on sana Herralta monille, jotka lukevat tämän hartauskirjoituksen: Jumalan sanassa on valtavan voimallinen lupaus, johon sinun täytyy tarttua juuri nyt. Uskon, että voit todistaa suuresta, uudenlaisesta voitosta elämässäsi, jos nyt otat kiinni tästä lupauksesta.
Lupaus kuuluu näin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”(Jaak.4:8). Sinun pitää kyllä lukea jakeen loppuosakin: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”
Tässä on valtava lupaus kaiken synnin voittamisesta. Kuitenkaan et voi saada sitä aikaan omin voimin. Et voi puhdistaa käsiäsi tai sydäntäsi. Ei, Jaakob sanoo: ”Jos tahdot puhdistaa kätesi ja sydämesi, jos tahdot voittaa syyllisyyden, kiusaukset ja kaiken pahan, joka tulee hyökäten kimppuusi, sinun pitää vain vetäytyä lähemmäs Jumalaa ja uskoa, että hän on lähellä sinua.”
Kaikki riippuu Jumalan läheisyydestä. Lähesty vain yksinkertaisesti häntä. Usko, että hän on lähelläsi, ja hän huolehtii kaikista lihassasi asuvista vihollisista.
Saatat kysyä: ”Kuinka pääsen lähelle Jumalaa?” Vastaus on yksinkertainen, melkein lapsellinen: Mene vain Herran eteen ja puhu hänelle. Milloin tahansa, missä tahansa ja pitkin päivää. Suihkussa, matkalla työhön, kaikkialla, puhu hänelle, lähesty häntä täydessä uskon luottamuksessa.
Vuosia sitten tein työtä nyt jo kuolleen Kathryn Kuhlmanin kanssa. Tällä Jumalan rakkaalla naisella oli tapana työskennellä seitsemäntoista tuntia päivässä. Ihmettelin usein: ”Milloin hänellä on aikaa sulkeutua hiljaisuuteen ja rukoilla?”
Sitten tajusin, että hän näytti jatkuvasti mutisevan itsekseen. Hän rukoili! Hän rukoili, kun ajoi autolla, käytti hissiä! Minne hän vain menikin, hän puhui aina Herran kanssa.
Eräänä päivänä hän kertoi minulle: ”David, Raamattu käskee meitä rukoilemaan lakkaamatta. Minä puhun Herran kanssa koko päivän. Hän on minulle aivan yhtä todellinen kuin sinä. Ei minun tarvitse sulkeutua jonnekin päästäkseni hänen yhteyteensä, koska puhumme koko ajan. Olemme ystäviä.”
Rakas lukija, Jumala on aina rinnallasi. Uskon kyllä kammiorukouksiin, mutta sinun salainen paikkasi voi olla maanalaisessa, autossasi, missä vain voit vetäytyä hänen läsnäoloonsa.
Jumala lupaa sinulle tässä, jos harjoitat koko päivän hänen lähellään oloa: ”Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).

David Wilkerson

RISTIN KOHTAAMINEN

by David Wilkerson | July 24, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Haluan selittää sinulle, mitä tarkoitan ristin kohtaamisella.
Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.
Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.
Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.
Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”
Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.
Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”
”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).

David Wilkerson

RISTIN KOHTAAMINEN

by David Wilkerson | July 24, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

David Wilkerson

JUMALA ON YHÄ USKOLLINEN

by David Wilkerson | July 20, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Kun Samuel voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi, nuori mies sain uuden sydämen: ”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1 Sam.16:13).
Daavidista tuli jumalinen mies, viisas, rakastettu ja täynnä Jumalan pelkoa: ”Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa”(1 Sam.18:14).
Daavid rukoili paljon. Hän ylisti Herraa enemmän kuin useimmat ihmiset ovat koskaan ylistäneet, siunaten Jumalan sydäntä lauluillaan ja psalmeillaan. Kukaan ei olisi voinut olla lähempänä Herraa kuin Daavid.
Daavid oli myös suuren uskon mies. Hän meni lyömään Goljatin kuoliaaksi. Niin hänestä tuli mahtava sotilas Saulin joukkoihin. Naiset lauloivat hänen saavutuksistaan taistelukentällä. Jumalan Henki oli selvästi tämän miehen yllä ja Herralla oli ilmeinen suunnitelma hänen elämälleen.
Saul ajoi Daavidia takaa vihassa ja Daavidin täytyi paeta. Hän otti neljäsataa miehistään ja pakeni surmaamansa Goljatin kotikaupunkiin. Oliko tämä uskoton toiminta? Daavid ei ollut kysynyt Herran neuvoa tähän liikkeeseensä. Päinvastoin, hän oli päättänyt antaa elämänsä Gatin kuninkaan käsiin, etsien suojaa hänen luonaan. Gatissa alkoi vihamielinen kuiskuttelu:” Eikö tämä mies ole se, josta lauletaan? Eikö hän olekin surmannut tuhansia filistealaisia?” (ks.1Sam.21:11)
Daavid vietiin kuninkaan luokse. Hän koki itsensä vaikeuksiin, ansaan joutuneeksi. Niin hän teeskenteli hullua raivoten hallitsemattomasti, raapien seiniä, valuttaen sylkeä partaansa. Hän toivoi, että hänen ”hulluutensa” toisi hänelle pääsyn Aakiin kuninkaan kourista.
Mikä surkea todistus hän olikaan miestensä silmissä. Aakis katsoi Daavidia ja sanoi: ”Mies on menettänyt järkensä. Viekää hänet pois täältä”.
Daavid oli sinä hetkenä uskoton, mutta Jumala oli yhä uskollinen. Hän suojeli Daavidia. Kun Daavid toimi typerästi, Jumalan iankaikkinen suunnitelma hänen elämäänsä varten meni eteenpäin. Saulin kuninkuus heikkeni päivittäin ja Jumala liikutti kaikkea siihen suuntaan, että voisi siunata Daavidia.

David Wilkerson

KÄRSIVÄLLISYYS KOETUKSELLA

by David Wilkerson | July 19, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Israel kieltäytyi uskomasta Jumalan sanaa siitä, kuinka arvokkaita he olivat hänen silmissään. Sen sijaan he katsoivat mieluummin olosuhteitaan, ongelmiaan, heikkouttaan ja kyvyttömyyttään. Siksi he joutuivat pelon valtaan.
Jonkin ajan kuluttua Jumalan kärsivällisyys loppui. Hän sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on" (4 Moos. 14:11 -12).
Jumala antoi Israelille anteeksi Mooseksen tähden, mutta he eivät saaneet lupaa mennä Luvattuun Maahan. Heidän kohtalonsa oli harhailla erämaassa, jatkuvan pelon ja tuhoisien epäilysten varjossa. He saivat anteeksi, mutta jäivät silti kurjaan tilaansa! He olivat menettäneet toivonsa, leponsa ja rauhansa, jotka he olivat saaneet siitä, että olivat uskoneet olevansa Jumalan erityisiä lapsia.
Rakas lukija, Jumalan kärsivällisyys loppuu ainoastaan silloin, kun me kieltäydymme uudelleen ja uudelleen hyväksymästä sitä, että hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä koetusten läpi. Monet uskovat tänäkin päivänä ovat todella kääntyneet takaisin itse muovaamaansa erämaahan. Heillä ei ole iloa eikä voittoa. Katsoessasi heitä luulet Jumalan hyljänneen heidät vuosia sitten. Oikeastaan hän on vain antanut heidän kääntyä omiin valituksiinsa ja murinaansa.
Kiitä Jumalaa siitä, että Joosua ja Kaaleb pääsivät Luvattuun Maahan. Miten he riemuitsivatkaan! Jumala siunasi heitä valtavasti, ja he olivat kuin viheriöivät puut hänen huoneessaan aivan kuolinpäiväänsä asti. He olivat vallan ja näyn miehiä, koska he tiesivät, että olivat arvokkaita Jumalalle.
Sinäkin olet kallisarvoinen Herralle, huolimatta kaikista ongelmistasi ja lankeamisistasi. Olkoot koetuksesi ja taistelusi mitä vain, sinä voit olla vihreä puu Jumalan huoneessa, niin kuin Joosua ja Kaaleb aikoinaan. Seiso vain hänen lupauksensa varassa: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Siinä on todellisen uskon perusta.

David Wilkerson

TÄYNNÄ TOIVOA

by David Wilkerson | July 18, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Joosua ja Kaaleb olivat niiden joukossa, jotka lähetettiin vakoilemaan Luvattua Maata. He eivät vuodattaneet kyyneleitä, surkeillen olosuhteita, jotka he havaitsivat. He pikemminkin iloitsivat tutkittuaan maata ja palasivat täynnä toivoa, uskoa ja näkyä.
Tunnetko tällaisia uskovia? He iloitsevat aina. Tiedät, että he käyvät läpi hirveitä koetuksia ja kuitenkin näyttävät osaavan pitää kiinni Jumalasta keskellä tilannettaan.
Entä sinä itse? Oletko aina maassa, valitat? Ehkäpä henkilökohtaiset ongelmasi tai vaikeudet perheessä ovat saaneet sinut valtaansa ja syöneet sieluasi. Rakas lukija, mitä hyvänsä olet käymässä läpi, Jumalalle olet aina kallisarvoinen. Jos tulet hänen eteensä katuvalla sydämellä ja janoavalla sielulla, hän antaa sinulle näyn ja toivon.
Joosua ja Kaaleb saivat todistuksen omasta arvostaan Jumalan silmissä. He tiesivät, että Israel oli erityinen Jumalalle. Se oli heidän toivorikkaan, voitokkaan henkensä avain. Joosua sanoi: ”Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä”(4 Moos.14:8). Toisin sanoen: ”Koska hän on suosiollinen meille, olemme itse asiassa jo perillä Luvatussa Maassa”.
Daavid sai samanlaisen todistuksen: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Jokainen voitokas uskova saa tänä päivänä samanlaisen todistuksen taivaalliselta Isältään: ”Me emme voi lannistua! Kaikki vihollisemme ovat ”helppoja nakkeja” meille, koska me olemme kallisarvoisia Herralle. Hän iloitsee meistä”.
Anna minun osoittaa Jumalan suuri rakkaus Joosuan ja Kaalebin puheessa. Israel oli viettänyt yönsä kapinoiden, piehtaroiden epäuskossa, itkien ikään kuin Jumala olisi hyljännyt heidät. Lopulta he valitsivat johtajan viemään heidät takaisin Egyptiin. Niin Herra lähetti Joosuan ja Kaalebin puhumaan heille: ” Jumala iloitsee teistä huolimatta koko yön sekavuudesta, huolimatta kurjuudestanne ja valituksistanne. Hän johtaa teidät eteenpäin. Älkää pelätkö, olette hänelle kallisarvoisia.”( ks. 4 Moos.14:9).

David Wilkerson

ERITYINEN AARRE

by David Wilkerson | July 17, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Voimme lukea 4. Mooseksen kirjan luvuissa 13 ja 14, kuinka Israel lähetti kaksitoista vakoojaa tutkimaan Luvattua Maata. Kun he palasivat matkaltaan neljänkymmenen päivän kuluttua, he kylvivät Israelin kansan sydämeen kolme valhetta:

”Siinä maassa on liian monta kansaa ja he ovat liian vahvoja meille!”
”Kaupunkien muurit ovat liian korkeita. Heidän linnoituksensa ovat mahdottomia vallata.”
”Maassa asuu jättiläisiä, emmekä me pärjää heille. Olemme toivottomia, kaikki on lopussa.”

Israelin kansa uskoi nämä valheet, ja he viettivät yönsä epätoivossa. ”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön”(4 Moos.14:1). Voitko kuvitella tämän tilanteen? Miltä se on mahtanut kuulostaa? Enemmän kuin kaksi miljoonaa ihmistä itkee, valittaa, katsoen vain omaa heikkouttaan ja kykenemättömyyttään. Ne epäuskon valitushuudot varmasti pommittivat taivasta.

Rakas lukija, Kun katsot nyt tuota näytelmää, voit ehkä kuvitella itsesi sen keskelle. Oletko koskaan viettänyt tuollaista yötä, valittaen ja itkien, koska demonisia valheita on istutettu sisimpääsi? Olet ehkä huutanut Jumalalle: ”Nyt riittää, en pysty kantamaan enempää. Tämä koetus menee liian pitkälle. Nämä hyökkäykset kukistavat minut. En selviä tästä. Olen jo hävinnyt taistelun.”

Paholainen heittää samat kolme valhetta kaikkien Jumalan lasten päälle: “Kiusauksia on liian paljon. Himosi ovat ylitsepääsemättömiä. Olet liian heikko vastustamaan sinun kimppuusi hyökkääviä voimia.”

Jumalan sana silloiselle Israelille kuuluu tänä päivänä myös meille: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun”(2 Moos.19:5).

”Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on”(5 Moos. 14:2).

David Wilkerson

HÄN TOIMII SINUN PUOLESTASI

by David Wilkerson | July 13, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Luuleeko, että Herra istuu passiivisena ja antaa paholaisen tehdä sinulle, mitä mielii? Jos Jumala ei toimisi sinun puolestasi, kun tarvitset häntä, hän ei olisi muuta kuin Baal- jumalan kopio.
Elia järjesti varsinaisen näytöksen Baalin profeetoille Karmelin vuorella, johon rakennettiin alttari. Oli määrä selvittää, kuka olisi se Jumala, joka vastaa rukouksiin siinä paikassa. Elia rukoili, että tuli lankeaisi yliluonnollisesti taivaasta alttarilla olevan uhrin päälle. Juuri niin tapahtui.
Ennen kuin se tapahtui Baalin profeetat tanssivat aamusta keskipäivään asti huutaen, rukoillen ja anoen jumalaansa, että tämä vastaisi. ”Mutta ei ääntä, ei vastausta! ”(1 Kun.18:26).
Elia pilkkasi vääriä profeettoja: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää" (1 Kun.18:27). Elia sanoi: ”Missä teidän jumalanne on? Onko hän lomalla? Nukkuuko hän? Varmasti hän on lähtenyt kävelylle?”
Me pilkkaisimme Jumalaa samalla lailla, jos hän ei vastaisi meidän rukouksiimme. Kun rukoilemme, on kysymys hänen kunniastaan. Hän ei halua joutua pilkan kohteeksi, vain koska ei ole vastannut. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:3-4). Jumala on hereillä kaiken aikaa ja kuulolla, kun me pyydämme häneltä jotakin.
”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150- 151).
Tämän kappaleen totuus saattaa muuttaa elämäsi, tuoda sinulle rauhan ja levon, joka on ylempänä kaikkea ennen kokemaasi. Kun näet kerran ymmärrät Jumalan olevan alituiseen lähelläsi, rakastavan sinua ja olevan aina vierelläsi, kaikki pelko ja ahdistus väistyy.

David Wilkerson

AVUKSI OIKEAAN AIKAAN

by David Wilkerson | July 12, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Monet rakkaat uskovat kertovat minulle uskomattomista vaikeuksista, ongelmista, jotka kasaantuvat ja lannistavat heitä. Inhimillisesti katsoen ne kaikki näyttävät mahdottomilta tilanteilta. Sydämeni kokee myötätuntoa sellaisiin koetuksiin joutuneita uskovia kohtaan.
Jokaisen uskovan pitää olla vakuuttunut siitä, että hän on arvokas, rakastettu ja että Jumala on lähellä. Itse asiassa, mitä lähemmäs viholliseni tulevat, sitä uskollisempana Jumala näyttäytyy vierelläni ja sitä tiukemmin hän pitää kiinni kalliin lapsensa kädestä.
”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”(Ps.46:1). Sanan hätä juuri on tässä jakeessa ”ahdas paikka”. Oletko ahtaalla? Lue Jumalan lupauksia, jotka päästävät sinut pinteestä:

”Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista”(Ps.20:1-2).
”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini”(Ps.31:7-9).
”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).
”Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ’Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte’”(Ps.31:21- 24).

David Wilkerson

HERRA ON LÄHELLÄ

by David Wilkerson | July 11, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Jumala on valmiimpi pitämään sinulle antamansa lupaukset, kuin paholainen on valmis tuhoamaan sinut. Vihollinen saa tulla miten lähelle tahansa sinua, Herra on aina lähempänä.
”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150 -151). Daavid sanoi toisin sanoen: Jumala jos viholliseni tulevat lähelleni tuhoamaan, niin sinä olet aina vain lähempänä, silloin kun tarvitsen.”
Heprean sana lähellä tässä jakeessa viittaa ”puolustukseen”- Se merkitsee: ”Olen vierelläsi puolustamassa sinua.” Jumala sanoo, että hän on erityisen lähellä niitä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.

”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”(Jes.57:15).
”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”(Ps.34:18).

Oletko sinä Jumalan lapsi? Asuuko Herra Jeesus sinussa? Jumala sanoo, että hän on lähellä sinua sinun ahdistuksessasi. Hän lupaa sinulle:

”Minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: … Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi”( Jes.43:1-5).

Daavid näki Jumalan pitävän häntä ”… kiinni oikeasta kädestäni”(Ps.73:23). Hän sanoi: ”Jumala ei ole ainoastaan minun vierelläni, vaan hän kulkee kanssani käsi kädessä koko tämän sotkun läpi. Tulkoot vain kaikki viholliseni minun perääni, minun käteni on Isän kädessä!”

Lisäksi Daavid sanoi, että Jumala puhui hänelle, antoi neuvoja ja ohjausta: ”Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan”(Ps.73:24).

David Wilkerson

MIKSI JUMALA VAPAUTTI SINUT AIEMMIN?

by David Wilkerson | July 6, 2012

[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print

Daavid kirjoitti: ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa… Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. (Ps.18:6, 16- 19).
Rakas pyhä, lepää siinä varmuudessa. että sinua on kohdannut ahdistus vain, koska Jumala on sinuun mielistynyt. ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa"(Hebr.12:6). Sinun ahdistuksesi ovat merkkinä hänen rakkaudestaan.

Sinun pitää myös muistaa se, milloin olet jonkin ongelman edessä. Vastikään luin kappaleen omaa päiväkirjaani, jonka olin kirjoittanut kovan koetuksen keskellä. Kolmen kuukauden ajan kaikki muistiin kirjoitetut kappaleet päättyivät sanoihin: ”Voi, Jumala, koska tämä painajaisuni päättyy?” Sitten lopulta, erään sivun yli oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: ”NYT SE ON OHI. HÄN ON VAPAUTTANUT MINUT!”

Voin rehellisesti sanoa, että olen oppinut enemmän ahdistuksieni kuin hyvien päivien aikana. Menestys ei opeta meitä, mutta ahdistukset opettavat. Albert Schweitzer sanoi: ”Onnella on hyvä terveys, mutta huono muisti.” Ei niin, vaan onnellisuus on sitä varten, että muistaisimme, millä lailla Jumala on kuljettanut meitä.

Kysyn uudestaan: ”Miten suhtaudut ahdistuksiisi? Tuhlaatko ne, ryhtyen epäilijäksi ja valittajaksi? Vai rakennatko uskoasi, tietäen, että Jumala vapauttaa sinut?

Yksi keino kestää läpi nykyisten huoliesi on tämä: Muista, että sinun taivaallinen Isäsi on sinuun mielistynyt. Hänellä on suunnitelma, hän on investoinut sinuun paljon. ”Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka(Fil.1:6). Sinun Isäsi valmistaa sinusta veteraania hengelliseen sotaan, uskon esimerkkiä ja antaa sinulle luottamusta tähän sukupolveen.

David Wilkerson

2015-02-02T16:10:00.000-08:00

Etukansi

Thomas Wilcox

KALLIS HUNAJAN PISARA

KRISTUS-KALLIOSTA

ELI
NEUVON SANA KAIKILLE
PYHILLE JA SYNTISILLE

KIELELLISESTI UUDISTETTU KÄÄNNÖS
EV. LUT. HERÄTYSSEURA R.Y. SUOLAHTI

Tekijänoikeus: Ev. lut. Herätysseura ry

Suomennos: Henrik Renqvist
Kielellinen uudistus: Pertti Nousiainen

Herätysseuran kirjapaino
Suolahti 1975

Sisältö

LUKIJALLE
SINÄ pidät
IHMISET
KAIKKI
SINÄ valittelet
MUISTELE
EPÄTOIVOINEN
SEURAAVASSA
PALJON
ÄLÄ

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. 2 Kor. 13:5.
Pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin teoista. Room. 9:30-32.
Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Room. 10:3, 4.

LUKIJALLE

NÄINÄ viimeisinä aikoina olen havainnut, että Herran rakkauden suloiset säteet ovat jossain määrin paistaneet sydämeeni, lämmittäneet tunteitani ja sytyttäneet sieluani. Ei vain synnyttäen vastarakkautta sielun kiintymyksenä niin suureen rakastajaan, kuin minun Vapahtajani on, jonka ääretön rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä, Ef. 3:19, vaan myös rakastamaan kaikkia taivaasta syntyneitä Siionin lapsia ja toivottamaan heille menestystä. Minä huomaan, että näinä päivinä monia sieluraukkoja heitellään sinne ja tänne niin, että he ovat ihmisten arpapelin ja eksytyksen kavalien juonien pauloissa. He ovat kaikkien opintuulten viskeltävinä ja tulevat petetyiksi, Ef. 4:14. Havaitsen rakennettavan monia vääriä perustuksia, joiden rakentamiseen hukataan paljon aikaa. Ihmiset eivät puhu totuutta rakkaudessa, eivätkä perusta kaikessa häneen, joka on pää, Kristukseen, Ef. 4:15. Ei voi olla perustusta Kristuksessa ilman yhteyttä hänen kanssansa. Ja ilman yhteyttä häneen on kaikki mitä teemme kirottua. Seuraavassa tutkielmassa, rakas lukija, jos Herra sallii sinun saada siunausta sen lukemisesta, havaitset ikään kuin vienon äänen takanasi sanovan: "Tämä on tie, käy sitä, niin ettet poikkea oikealle etkä vasemmalle." Tie sille suloiselle polulle, jossa sielu vanhurskautetaan Jumalan edessä, on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Kaikki meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate, sillä totisesti sanotaan: "Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa", Jes. 45:25. Vain yhden vanhurskaan kuolema meidän väärien edestä voi saattaa meidät Jumalan luo. "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi", 2 Kor. 5:21.
Kristitty lukija. Salli kaiken mikä sinussa on vanhaa Aatamia, painua maahan Kristuksen jalkain juureen. Hän yksin olkoon kaikessa ensimmäinen. Ripustettakoon Kristukseen kaikki uuden liiton hengellisen temppelin astiat maljoista ruukkuihin saakka. Hän yksin on arvollinen, sillä hän on rakentava Herran temppelin ja saava kunnian. Hän on Isän määräyksestä peruskivi, kulmakivi ja päätöskivi. Hän on Isän armon ja kunnian täyteys. Mitä ikinä sinä tarvitsetkin, täytyy sinun tulla hänen luokseen, hänellä on parantavaa lääkettä.
Lukija. Auttakoon hyvä Jumala sinua ottamaan vastaan neuvon sanat, että hän voisi tehdä sen sinulle hunajalta maistuvaksi, suloiseksi sielullesi ja terveelliseksi luillesi, ja minun sieluni on iloitseva sinun kanssasi.
Veljesi uskossa ja evankeliumin osallisuudessa

Thomas Wilcox

KALLIS HUNAJAN PISARA
KRISTUS-KALLIOSTA

Neuvon sana sinun sydämellesi ja omalle sydämelleni. SINÄ pidät itseäsi kristittynä. Olet kastettu ja käyt ehtoollisella. Siinä teet oikein, ne ovat ihania etuoikeuksia. Mutta ellei Kristuksen veri ole tunnustuksesi perustuksena, se kuihtuu ja osoittautuu vain valheelliseksi näyttelemiseksi matkalla helvettiin.
Jos tunnustuksesi ohella säilytät syntisi ja oman vanhurskautesi, niin nämä kyykäärmeet jäytävät siitä kaiken elinvoiman. Koettele ja tutki joka päivä huolellisesti, mille perustukselle kristillisyytesi ja kirkkauden toivosi on rakennettu. Onko Kristuksen käsi laskenut sille perustuksen? Ellei ole, se ei ikinä voi kestää myrskyä, joka on nouseva sitä vastaan. Saatana on sen kokonaan kukistava ja sen sortuminen on oleva suuri, Matt. 7:27.
Kerskaileva kristitty. Sinä joudut seulottavaksi. Jokainen kristillisyytesi säie koetellaan, kestääkö se. On hirmuista huomata kaiken luhistuvan eikä ole mitään, mihin turvata.
Haaveileva kristitty. Varo vahasiipiäsi, jotka sulavat kiusausten helteessä. Miten surkeaa; suuri liike ja lopulta vararikko - sielullasi ei ole pääomaa eikä perustusta iankaikkisuutta varten.
Lahjakas kristitty. Katso, ettei mato jäydä sinun hienon kasvisi juuria ja saa sitä kuolemaan koettelemuksen päivänä. Tarkkaa sielusi tilaa joka päivä ja kysele: "Onko Kristuksen veri nähtävänä sielussani? Mihin vanhurskauteen perustuu pelastukseni toivo? Olenko päässyt irti omasta vanhurskaudestani?" Moni erinomainen kristitty on katsellessaan kaikkien hyvien tekojensa raunioita joutunut huudahtamaan: "Hukassa, hukassa iankaikkisesti!"
Muista, että suurimmat synnit voivat piiloutua suurimman velvollisuuksien täyttämisen ja suurimpien tunnonvaivojen alle. Huolehdi siitä, että synnin sieluusi tekemä haava tulee Kristuksen verellä täydellisesti parannetuksi, äläkä itse yritä parantaa sitä velvollisuuksien täyttämisellä, anteliaisuudella tai muilla omilla teoilla. Mitä muuta parannuskeinoa käytätkin kuin Kristuksen verta, se myrkyttää haavan. Sinä huomaat, ettei syntisi ole koskaan saanut todellista kuoliniskua, ellet ole nähnyt Kristusta sinun edestäsi verta vuotavana ristillä. Syntiä ei kuoleta mikään muu kuin Kristuksen vanhurskauden katseleminen.
Ihmisen omat kyvyt ja ponnistukset eivät voi tarjota lääkettä sielun parantamiseen. Parantuminen, jonka saa aikaan velvollisuuksien täyttäminen eikä Kristus, on kaikkein toivottominta sairautta. Viheliäinen luontoparka korkeinpinekaan saavutuksineen ei voi milloinkaan kutoa pukua, joka olisi riittävän puhdas sielun saastaisuutta peittämään. Siihen ei kelpaa mikään muu kuin Kristuksen täydellinen vanhurskaus.
Mikä ikinä on ihmisluonnon kutomaa, se kaikki on riisuttava pois, ennen kuin voidaan pukeutua Kristuksen vanhurskauteen. Mitä tahansa ihmisvoimin on puettu yllemme, sen on saatana riistävä pois viimeistä riekaletta myöten. Niin jäämme alastomina ja suojattomina alttiiksi Jumalan vihalle. Kaikki, mitä luonto saa aikaan, ei vastaa pisaraakaan siitä armosta, joka kuolettaa synnin. Muotojumaliset eivät voi katsoa kerran Kristusta kasvoihin. Sinä olet tunnustava kristitty, kuuntelet sanaa, rukoilet, käyt Herran Ehtoollisella ja kuitenkin voit olla syvästi onneton. Valvo tilaasi! Oletko tähän päivään asti milloinkaan nähnyt, mikä ero on Kristuksella ja kaikella muulla, mikä täällä maailmassa on jaloa ja hurskasta? Oletko nähnyt kaiken muun muuttuvan arvottomaksi hänen rakkautensa ja armonsa rinnalla? Jes. 2:17.
Jos olet todella nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä pelkkää armoa, pelkkää vanhurskautta, kaikin tavoin rajatonta, ääretöntä, paljon suurempaa kuin kaikki synti ja kurjuus. Jos olet nähnyt Kristuksen, silloin voit polkea jalkoihisi ihmisten ja enkelien vanhurskauden, kun on kysymyksessä sinun saattamisesi Jumalalle otolliseksi. Jos olet nähnyt Kristuksen, et halua ilman häntä tehdä mitään, et sittenkään, vaikka saisit kymmenentuhatta maailmaa palkaksesi, 1 Kor. 2:2. Jos olet nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä kallion, joka on korkeampi omaa vanhurskautta, saatanaa ja syntiä, Ps. 61:3. Tämä kallio seuraa sinua, 1 Kor. 10:4, ja siitä pisaroi alati hunajaa ja armoa sinun ravinnoksesi, Ps. 81:17. Tutki, oletko milloinkaan katsellut Kristusta Isän ainokaisena Poikana täynnä armoa ja totuutta, Joh. 1:14-17. Pidä huolta, että olet tullut Kristuksen tykö, että seisot ikiaikojen kalliolla, olet seurannut hänen kutsuaan ja liittynyt häneen tullaksesi vanhurskaaksi.
IHMISET puhuvat hyvinä päivinä rohkeasti uskosta, harvat tietävät, mitä usko on. - Kristus on Raamatun salaisuus; armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Lisää siihen jotakin omaasi ja sinä turmelet sen. Kristus ei edes katsokaan siihen. Kun uskot ja tulet Kristuksen luo, sinun on luovuttava omasta vanhurskaudestasi ja tuotava vain syntiä. Voi, se on vaikeaa! Sinun on tuotava vain kurjuutesi ja puutteesi. Muuten ei Kristus sovi sinulle etkä sinä Kristukselle. Kristus tahtoo olla täydellinen lunastaja ja välimies ja sinun tulee olla kadotettu syntinen, muuten ette Kristus ja sinä milloinkaan kuulu toisillenne. Vaikein asia maailmassa on ottaa vanhuskaudekseen yksin Kristus, se on tunnustaa hänet Kristukseksi. Jos lisäät siihen jotain omaasi, et enää anna hänen olla Kristuksena.
Mitä ikinä on Kristuksen rinnalla, kun menet Jumalan tykö armoa kerjäämään, kutsu sitä antikristukseksi ja käske sen poistua. Salli vain Kristuksen vanhurskauden sinussa riemuita. Kaikki muu on Baabelia, jonka on kukistuttava, jotta Kristus jäisi ja sinä olet riemuitseva sen kukistumisen päivänä, Jes. 1:1-12. Kristus polki yksinään viinikuurnan, eikä kukaan ollut hänen kanssansa, Jes. 63:3. Jos panet jotakin Kristuksen rinnalle, on Kristus polkeva sen maahan vihassaan ja kiivaudessaan ja tahraava vaatteensa sen verellä. Luulet, että on helppo uskoa. Onko uskoasi milloinkaan koeteltu kiusauksen hetkellä ja ratkaisevassa taistelussa syntiä vastaan? Onko sen koskaan täytynyt taistella saatanaa vastaan Jumalan vihan painaessa omaatuntoasi? Kun oli helvetin ja kuoleman kidassa, osoittiko Jumala sinulle silloin Kristusta lunastushintana ja vanhurskautena? Sanoitko silloin: "Oi minä näen Kristuksessa armoa yltäkyllin!" Jos näin sanoit, silloin voit sanoa nuo sanat, jotka ovat suurimmat maailmassa: "Minä uskon." Koettelematon usko on epävarmaa.
Uskomiseen tarvitaan, että on selvästi vakuuttunut synnistä ja Kristuksen veren ansiosta sekä Kristuksen halusta pelastaa ainoastaan siitä syystä, että olet syntinen. Tämä kaikki on vaikeampaa kuin maailman luominen. Synnin ja syyllisyyden myrskyssä mikään luonnollinen voima ei voi kohota niin korkealle, että todella uskoo Kristuksella olevan armoa ja halua pelastaa. Kun saatana syyttää omaatuntoa synnistä, on evankeliumin mukaista, että sielu panee sen Kristuksen päälle. Näin tehdään Kristus Kristukseksi. Hänellä on palava halu siihen tehtävään. Kristuksen vanhurskauden vastaanottaminen ainoana vanhurskautena, hänen verensä ainoana pelastuksen lähteenä - se on evankeliumin summa. Kun arkisen elämän keskellä ja kaikissa ahdistuksissa voi sanoa: Kristus, yksin Kristus, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi, 1 Kor. 1:30, ei nöyrtymiseni, eivät tekoni, ei armon kokemukseni eikä mikään muu," silloin on ihminen päässyt sinne, mihin aallot eivät ylety.

KAIKKI kiusaukset, saatanan hyökkäykset ja omat valituksemme johtuvat itsevanhurskaudesta ja omahyväisyydestä. Salliessaan saatanan hyökätä kimppuusi, Jumala ajaa näitä takaa, niin kuin Laaban ajoi takaa Jaakobia kotijumaliensa tähden. Ne on sinulta riistettävä, olitpa miten vastahakoinen tahansa. Ne estävät Kristuksen pääsemästä sisälle, ja syyllisyys ei häviä, ennen kuin Kristus tulee sijaan. Missä synti syyttää, siellä sydän on kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ollenkaan kristillisyydestä.
Kun synnintunto on herännyt, varo, ettet sitä rauhoita muulla kuin Kristuksen verellä, sillä muuten paadut. Tee Kristus rauhaksesi, Ef. 2:14, älä hyviä töitäsi, älä kyyneleitäsi, tms. Sinä voit karkottaa Kristuksen luotasi yhtä hyvin hyvillä teoillasi kuin synneilläsi. Katso Kristukseen ja tee hyviä töitä niin paljon kuin tahdot. Seiso koko painollasi Kristuksen vanhurskauden varassa. Varo, ettei toinen jalkasi seiso omalla vanhurskaudella. Ennen kuin Kristus tulee ja istuu omassatunnossasi armoistuimelle, on siellä ainoastaan syntivelkaa, kauhua ja salaisia epäilyksiä, sielu häilyy toivon ja pelon välillä, mikä ei ole evankeliumin mukaista.
Joka pelkää nähdä, miten inhottava synti on, mikä todellinen helvetti on hänen omassa sydämessään, hän epäilee Kristuksen ansiota. Älä milloinkaan lankea niin suureen syntiin, 1 Joh. 2:1. Luota Kristukseen, niin että hän saa olla puolustajasi ja sinä näet, että hän, Jeesus Kristus on vanhurskas. Kaikissa omantunnon epäilyksissä, peljästyksissä ja myrskyissä katso alati Kristukseen. Älä väittele saatanan kanssa, sillä hän ei mitään muuta halua, vaan käske hänen mennä Kristuksen luo ja Kristus on antava hänelle vastauksen. Hän on takaajanamme vastaava lain täyttämisestä, Hebr. 7:22, ja välittäjänämme oikeuden edessä, Gal. 3:20, 1 Tim. 2:5. Tähän virkaan hänet on valalla asetettu, Hebr. 7:20, 21. Jätä kaikki Kristuksen huoleksi. Jos tahdot jotain itse tehdä syntisi sovittamiseksi, silloin kiellät Kristuksen, joka on sinun edestäsi tehty synniksi, 2 Kor. 5:21.
Saatana voi selitellä ja vääristellä Raamatun sanaa, mutta hän ei voi vastustaa sitä. Se on Kristuksen majesteetillinen sana. Kristus voitti sillä saatanan, Matt. 4:10. Koko Raamatussa ei ole yhtään ainoata kovaa sanaa köyhää, omasta vanhurskaudesta riisuttua syntistä vastaan. Ei, Raamattu osoittaa selvästi, että vain sellaiselle ihmiselle kuuluu evankeliumin armo. Luota Kristuksen rakkauteen, se uudistaa sinutkin. Jos huomaat, ettet voi uskoa, niin muista, että uskon alkaja on Kristus. Jätä asia hänelle. Hän vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen hyvän tahtonsa mukaan, Fil. 2:13. Murehdi epäuskoasi, joka tekee omassatunnossasi olevan syyllisyyden Kristusta suuremmaksi, aliarvioiden Kristuksen ansiota ja pitäen epäpyhänä, halpana ja riittämättömänä hänen verensä.

SINÄ valittelet paljon sydämesi tilaa. Saako syntisi sinut katsomaan enemmän Kristukseen, vähemmän itseesi? Jos näin on, se on oikein. Muussa tapauksessa on valituksesi sulaa teeskentelyä. On säälittävää katsella hyviä tekoja, armonkokemuksia ja aikaansaannoksia, kun olisi katsottava Kristukseen. Niiden katseleminen tekee sinut ylpeäksi, Kristuksen armon katseleminen tekee sinut nöyräksi. Armosta te olette pelastetut, Ef. 2:5, 8. Älä masennu moninaisista kiusauksista, Jaak. 1:2. Niiden aaltojen tehtävänä ei ehkä olekaan hukuttaa sinua, vaan nostaa sinut pois itsestäsi Kristus-kalliolle.
Voit ehkä joutua masennuksiin, aina helvetin partaalle, valmiina sinne putoamaan. Et voi joutua alemmaksi kuin helvetin kuiluun. Moni pyhä on ollut siellä, vieläpä syöksynyt helvetin syvyyksiin. Mutta sielläkin sinä voit huutaa, sielläkin saat katsella pyhää temppeliä kohti, Joona 2:5. Käsin tehtyyn temppeliin saivat vain puhdistetut astua ja hekin uhria tuoden, Apt. 21:26. Mutta nyt on Kristus meidän temppelimme, uhrimme, alttarimme ja ylimmäinen pappimme. Ja hänen luoksensa eivät saa tulla muut kuin syntiset eikä heillä saa olla muuta uhria kuin hänen verensä, joka on kertakaikkiaan uhrattu, Hebr. 7:27.

MUISTELE kaikkia armahdettuja, jotka ovat jo taivaassa. Sinä ajattelet: "Oi, voisinko minäkin olla armahdettu?" Siellä on monia tuhansia armahdettuja, mikset sinäkin voisi olla? Suurempi synti ei milloinkaan ole suurempi Kristuksen armoa. Älä lankea epätoivoon. Toivo vain! Silloinkin, kun pilvet ovat pimeimmät, katso Kristukseen, Isän armon ja rakkauden pysyvään merkkiin, joka on taivaassa, jotta kaikki syntiset siihen alati katsoisivat. Älä pidä ratkaisevana sitä, mitä saatana ja omatuntosi sanovat sinua vastaan. Viimeinen sana on Kristuksella. Hän on elävien ja kuolleitten tuomari ja hänelle kuuluu lopullinen tuomion julistaminen. Hänen verensä puhuu sovituksesta, Kol. 1:20, puhdistuksesta, 1 Joh. 1:7, ostamisesta, Apt. 20:28, lunastuksesta, 1 Piet. 1:18, 19, pyhityksestä, Hebr. 9:13, 14, anteeksiantamisesta, jae 22, pyhimpään pääsemisestä, Hebr. 10:19, vanhurskauttamisesta, Room. 5:9, Jumalan suosiosta, Ef. 2:13. Ei pisaraakaan tästä verestä ole menevä hukkaan. Pysähdy ja kuuntele, mitä Jumala tahtoo sanoa. Hän on julistava rauhaa kansallensa, etteivät he enää kääntyisi tyhmyyteen, Ps. 85:9. Hän puhuu armoa, laupeutta ja rauhaa, 2 Tim. 1:2. Tällaista kieltä puhuu Isä ja Kristus. Odota Kristuksen ilmestymistä niin kuin kointähteä, Ilm. 22:16. Hän on tuleva yhtä varmasti kuin aamu koittaa. Hän on tuleva virkistävänä kuin sade, Hoos. 6:3.
Yhtä vähän kuin voit estää aurinkoa nousemasta, voit estää Kirstusta, vanhurskauden aurinkoa koittamasta, Mal. 4:2. Älä käännä hetkeksikään pois katsettasi Kristuksesta. Älä katso syntiä, vaan katso ensin Kristusta. Ellet syntejäsi murehtiessa näe Kristusta, lopeta murehtimisesi, Sak. 12:10. Kaikissa arkisen elämän askareissa katso Kristukseen: ennen työhön ryhtymistäsi katso Kristukseen saadaksesi anteeksiantamuksen, työtä tehdessäsi saadaksesi apua ja työn päätyttyä saadaksesi hänen hyväksymisensä. Ilman tätä kaikki työsi ovat lihallisia ja huolettomasti tehtyjä. Älä tee evankeliumista lakia, siten että sinun olisi itse vielä tehtävä ja kärsittävä jokin osa siitä, ja Kristus oli vain puolinainen välimies tai niin että sinun pitäisi kantaa osa synneistäsi ja toimittaa siitä sovitus. Anna synnin särkeä sydämesi, muttei toivoasi evankeliumiin.
Katsele enemmän vanhurskauttamista kuin pyhitystä. Älä korkeimmissakaan käskyissä ajattele Kristusta vaatijana, vaan maksajana, joka on ottanut tehtäväkseen velan maksamisen. Jos olet katsellut omia päätöksiäsi, ponnistuksiasi, tekojasi, velvollisuuksiasi ja mielenlaatuasi enemmän kuin Kristusta, se käy sinulle kovin kalliiksi. Onko ihme, että kuljet valitellen. Armolahjat olkoot todistuksia, mutta Kristuksen ansion on ilman niitä oltava toivosi perustuksena, jolle rakennat. Kristus yksin, kirkkauden toivo, Kol. 1:27.
Tullessamme Jumalan lue emme saa tuoda mitään muuta kuin Kristuksen. Kaikki lisät ja kaikki aikaisemmat ansiomme myrkyttävät ja turmelevat uskon. Se, joka rakentaa täytettyjen velvollisuuksiensa, lahjojensa, uskoontulemisensa tms. varaan, ei tunne Kristuksen ansiota.
Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi ja niin vieraaksi luonnolliselle ihmiselle. Jos uskot, on sinun joka päivä tappiona ja roskana, Fil. 3:7, 8, jätettävä syrjään etuoikeutesi, kuuliaisuutesi, kasteesi, pyhityksesi, täytetyt velvollisuutesi, lahjasi, kyyneleesi, liikutuksesi ja nöyrtymisesi, niin että ainoastaan Kristus on turvanasi. Joka päivä on tekosi ja itsekeskeisyytesi hävitettävä. Kristus on Jumalan lahja, Joh. 4:10 ja 3:16. Usko on Jumalan lahja, Ef. 2:8. Anteeksiantamus on armolahja, Room. 5:16. Voi, kuinka luontomme riehuu, kiivailee ja raivoaa sitä vastaan, että kaikki on lahjaa ja ettei sitä voi millään ostaa, ei töillä, ei kyyneleillä eikä velvollisuuksien täyttämisellä. Kaikki omat teot ovat kelpaamattomia ja arvottomia taivaassa.
Jos ihmisen olisi pitänyt suunnitella pelastus, hän olisi mieluummin antanut sen pyhien ja enkelien kaupiteltavaksi kuin Kristukselle, joka antaa sen ilmaiseksi. Juuri siksi sielu sitä epäilee. Ihmisluonto tahtoo viivoittaa tien, jolla teot vanhurskauttavat, siksi se kauhistuu Kristuksen ansiota itselleen mitä tuhoisimpana. Luonnollinen ihminen haluaisi pelastukseen tehdä mitä tahansa mieluimmin kuin mennä Kristuksen luo, liittyä Kristukseen ja olla hänelle kaikesta velassa. Kristus ei vaadi mitään, mutta sielu tahtoisi tyrkyttää Kristukselle aina jotain omaansa. Tässä juuri on suuri ristiriita. Mieti, oletko vielä milloinkaan nähnyt, mitä Kristus on ansainnut. Oletko koskaan nähnyt, miten ääretön on hänen kuolemansa tuottama sovitus? Oletko nähnyt tätä, kun synnin kuorma ja Jumalan viha painaa raskaana omaatuntoasi? Kristuksen ansion suuruuden tuntee vain syvässä ahdistuksessa oleva köyhä sielu. Heikko synnintunto ylistää vain vaimeasti ja heikolla äänellä Kristuksen verta ja ansiota.

EPÄTOIVOINEN syntinen. Sinä katselet oikealle ja vasemmalle sanoen: "Missä minä näen sitä, mikä on hyvää?" Sinä kääntelet kaikkia hyviä tekojasi ja jumalisuuttasi saadaksesi aikaan vanhurskauden, jossa pelastuisit. Katso nyt vihdoinkin Kristukseen. Katsokaa häneen ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, Jes. 45:22. Hän on pelastaja, ja paitsi häntä ei ole ketään toista, jae 21. Mihin muuanne katsonetkin, olet sinä hukassa. Jumala on katsova ainoastaan Kristukseen, älä sinäkään katso mihinkään muuhun. Kristus on ylennetty korkealle niin kuin vaskikäärme erämaassa, jotta syntiset maailman ääristä, kaikkein kaukaisimmatkin, voisivat nähdä hänet ja katsoa häneen, Joh. 3:14, 15. Vähäisinkin, mitä hänestä näet on pelastava sinut, heikoinkin kosketus häneen on parantava sinut.
Jumala tahtoo, että sinä katsoisit häneen, sillä hän on korotettu köyhien syntisraukkojen katseltavaksi. Sinulla on rajattomasti syitä katsoa häneen eikä ainoatakaan aihetta kääntää katsettasi pois hänestä. Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltään, Matt. 11:29. Hän tahtoo itse tehdä sen, mitä hän luoduiltaan vaatii, nimittäin kantaa heikkojen vajavaisuuksia, Room. 15:1. Hän ei tahdo olla itselleen mieliksi oikeuksistaan kiinni pitäen, jae 2. Hän tahtoo ojentaa sävyisyyden hengellä, Gal. 6:1, ja hän on kantava sinun kuormasi, jae 2. Hän on antava anteeksi, ei vain seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, Matt. 18:21, 22. Apostolit tarvitsivat lisää uskoa tämän uskoakseen, Luuk. 17:4, 5. Koska meidän on vaikea antaa anteeksi, niin ajattelemme, että se on Kristuksellekin vaikeaa.
Me näemme synnin suurena. - Me ajattelemme, että Kristus näkee sen sellaisena ja mittaamme ääretöntä rakkautta meidän mitoillamme, ääretöntä ansiota meidän synneillämme, mikä on suurinta ylpeyttä ja pilkkaa, Ps. 103:11, 12. Jes. 40:15. Kuuntele mitä hän sanoo: "Minä olen saanut lunastusmaksun", Job 33:24, "Häneen minä olen mielistynyt", Matt. 3:17. Jumala ei tahdo mitään muuta. Mikään muu ei sinua hyödytä eikä tyydytä omaatuntoasi kuin Kristus, joka sovitti Isän. Jumala tekee kaiken Kristuksen tähden. Sinä olet ansainnut helvetin, Jumalan vihan ja hylkäämisen. Kristus on ansainnut elämän, syntienanteeksisaamisen ja Jumalan mielisuosion. Hän ei tahdo näyttää sinulle vain edellistä, vaan hän tahtoo antaa sinulle jälkimmäisenkin. Anteeksisaaminen on Kristuksen ilo ja onni. Ajattele, kuinka Kristus oli maan päällä ollessaan enemmän publikaanien ja syntisten parissa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotka olivat hänen julkisia vastustajiaan, sillä he olivat vanhurskaita. Hänen asemansa kirkkaudessa ei tee häntä välinpitämättömäksi eikä ylenkatseelliseksi syntisraukkoja kohtaan, niin kuin sinä kuvittelet. Ei, nytkin taivaassa on hänen sydämensä sama. Hän on Jumala eikä muutu. Hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, Joh. 1:29. Hän on kokenut kaikki sinun kiusauksesi, masennuksesi, murheesi, hyljätyksi joutumisesi, Matt. 4:3-11, 25:38, Mark. 15:34, Luuk. 22:44. Hän on juonut maljan karvauden ja jättänyt sinulle sen makeuden, kadotustuomio on poissa. Kristus joi yhdellä kertaa kaiken Isän vihan ja sinulle on jäänyt ainoastaan autuus. Sinä sanot, että et voi uskoa, et voi katua. - Sitä soveliaampi olet Kristukselle, jos sinulla ei ole muuta kuin syntiä ja viheliäisyyttä. Mene Kristuksen luokse kaikkine katumattomuuksinesi ja epäuskoinesi saadaksesi uskoa ja katumusta häneltä - se on autuaallista. Sano Kristukselle: "Herra, minä en ole tuonut eteesi mitään vanhurskautta, en mitään hyveitä ollakseni otollinen tai vanhurskas. Olen tullut sinulta saamaan ja minun täytyy saada." Me tahtoisimme tuoda jotain Kristukselle, mutta niin ei saa tapahtua. Luonnollisen ihmisen korkeimmillakaan saavutuksilla ei ole penninkään arvoa taivaassa. Armo ja teot eivät sovellu yhteen, Tiit. 3:5, Room. 11:6. Tämä on kamalaa ihmiselle, joka ei voi ajatella, että on tultava kaikesta riisutuksi, niin ettei ole jäljellä riekalettakaan hyveistä tai vanhurskaudesta, johon voisi luottaa. Omavanhurskaus ja itseriittävyys ovat sielun lemmikkejä, joita se varjelee kuin omaa henkeään. Tästä syystä Kristus näyttää luonnollisen ihmisen silmissä rumalta. Luonnollinen ihminen ei voi ikävöidä häntä. Hän on täydellinen vastakohta kaikille luonnollisen ihmisen jaloille harrastuksille. Anna luonnollisen ihmisen tehdä evankeliumi, niin siitä on tuleva vastakohta Kristukselle. Se tulisi olemaan vanhurskaita, viattomia, pyhiä ja muita sen kaltaisia varten. Kristuksen evankeliumi on sinua varten, se on puutteenalaisia syntisiä, jumalattomia, väärintekijöitä, kirottuja varten. Luonnollinen ihminen ei voi sietää ajatusta, että evankeliumi on ainoastaan syntisiä varten. Se tahtoo mieluummin vaipua epätoivoon kuin mennä Kristuksen luo sellaisin ehdoin. Kun syyllisyyden tunto ja Jumalan viha pakottavat sielua siihen, se pyrkii vanhoihin itsevanhurskauden ja omahyväisyyden piilopaikkoihin. Nuo varustukset on äärettömän voiman hajotettava maahan. Ei kukaan muu kuin itsensä vanhurskauttaja ole suljettu evankeliumin ulkopuolelle. Kristus katsoo mieluummin kurjimpaan syntiseen kuin häneen, sillä sellaiselle Kristus ei voi tulla vanhurskaudeksi, hän ei ole syntinen.
On helppo sanoa toisen mieliksi: "Minä olen syntinen." Mutta rukoilla publikaanin tavoin totuudessa: "Jumala ole minulle syntiselle armollinen", on vaikeinta maailmassa. On helppoa sanoa: "Minä uskon Kristukseen." Mutta nähdä Kristus täynnä armoa ja totuutta, jonka täyteydestä saat ottaa armoa armon lisäksi, on aivan toista. On helppo tunnustaa Kristus suulla, mutta lihalle ja verelle on mahdotonta tunnustaa sydämellä, niin kuin Pietari, että Hän on elävän Jumalan Poika, ainoa välimies.
Moni kutsuu Kristusta Vapahtajaksi, harvat tuntevat hänet siksi. Suurin näky maailmassa on nähdä armo ja pelastus Kristuksessa. Sitä ei kukaan voi tehdä näkemättä samalla, että kirkkaus ja pelastus kuuluvat hänelle. Näkeminen aiheuttaa omistamisen.
Minun on syytä hävetä, että suurin sanoin tunnustaessani olen niin vähän tuntenut Kristuksen veren voimaa, joka on evankeliumin pääsisältö. Muodollinen tunnustus, ilman Kristusta, on lähinnä helvettiä synkin näky, mitä voi olla. Sinulla voi olla monia hyviä ominaisuuksia ja kuitenkin ehkä tärkein puuttuu, mikä saa sinut menemään murheellisena pois Kristuksen luota. Sinä et ole koskaan myynyt kaikkea, mitä sinulla on, et ole koskaan luopunut omasta vanhurskaudestasi ja muusta sellaisesta. Sinä saatat täyttää velvollisuutesi erinomaisesti ja kuitenkin voit joka kerta rukoillessasi ja käyttäessäsi sanaa ja sakramentteja olla Kristuksen ehdoton vihollinen ja vastustaja. Ahkeroitse pyhitystä kaikin voimin, mutta älä tee siitä Kristusta, siten pelastuaksesi. Jos teet niin, on pyhityksesi sortuva tavalla tai toisella. Ei sinun pyhyytesi, vaan Kristuksen mittaamattoman sovitustyön on oltava vanhurskauttamisenasi Jumalan edessä. Kun Jumala pelottavana astuu esille pyhästä paikastaan, on tuli hävittävä sinun pyhityksesi kuin heinän ja oljen.

SEURAAVASSA ON OHJEITA TERVEELLISTÄ USKONHARJOITUSTA VARTEN:
Perusta kaikki Jumalan rakkauden iankaikkiselle kalliolle Kristuksen armon varaan. Elä alati katsellen Kristuksen ääretöntä vanhurskautta ja armoa. Vain tämä pyhittää, ilman tällaista osallisuutta Kristukseen on sydän lihallinen. Niitä katsellessa on myös nähtävä synnin koko kauheus ja samalla voimattomuus, koska kaikki on annettu anteeksi.
Tähän Jumala auttaa sinua Sanan ja rukouksen kautta. Kristuksessa näet saastutetun minäsi ja kaikki köyhät työsi aina otollisena Jumalalle. Tätä katsellessasi sinun on poljettava inhottavina jalkaisi alle kaikki kerskaus itsestäsi, vanhurskautesi ja oltava aina vain Kristuksen vanhurskaudessa, iloittava oman vanhurskauden raunioitumisesta ja omahyväisyyden häviämisestä, jotta yksin Kristus Välimiehenä olisi korotettu valtaistuimelleen.
Sinun on murehdittava kaikkia hyviä tekojasi - kuinka mainioita ne ovatkin - joita et ole tehnyt Kristuksen rakkauden katselemisessa ja tuntemisessa. Ilman Kristuksen veren puhdistamaa omaatuntoa, ne kaikki ovat kuolleita tekoja, Hebr. 9:14.

PALJON ylistetty oppi vapaasta tahdosta on helposti kumottu, niin kuin Raamattu osoittaa, sen ihmisen sydämestä, joka on kohdannut Jeesuksen Kristuksen omistaen hänen ansionsa ja alistuen hänen vanhurskauteensa. Kristus on kaikin tavoin liian ylevä henkilö, jotta luontoraukka voisi häntä lähestyä tai häntä käsittää. Kristus on niin äärettömän pyhä, ettei luonnollinen ihminen uskalla katsoa häneen. Hän on niin äärettömän hyvä, ettei syntinäkyjen kahlitsema sielu voi koskaan uskoa häntä sellaiseksi. Kristus on niin korkea ja jalo, ettei luonnollinen ihminen voi edes koskettaa häntä. Ensin on sielun saatava jumalallinen luonto, jotta se voisi tarttua häneen, joka on niin äärettömän paljon luonnollisen ihmisen näkemis- ja saavutuskyvyn yläpuolella. Kristus, jonka luonnollinen, vapaa tahto voi ymmärtää, on vain ihmisen tekemä Kristus, ei Isän Kristus, ei Jeesus, elävän Jumalan Poika, jonka tykö ei kukaan voi tulla, ellei Isä vedä häntä, Joh. 6:44, 45.
Tutki joka päivä Raamattua kuin kultakaivosta, johon Kristuksen sydän on kätkettynä. Varo luonteesi heikkouksia, näe ne kaikessa inhottavuudessaan ja niin ne eivät koskaan puhkea esiin tekoina. Säilytä aina sydämesi nöyränä, tyhjänä, särjettynä, arkana vaistoamaan jokainen hengellinen hairahdus, herkkänä tajuamaan jokainen Hengen sisäinen kehoitus, valmiina vastaanottamaan hyviä lahjoja ylhäältä. Älä säilytä syyllisyyttä omassatunnossasi, vaan puhdistaudu heti Kristuksen verellä. Jumala soimaa syntiäsi ja syyllisyyttäsi saadakseen sinut katsomaan Kristukseen, vaskikäärmeeseen.
Älä mittaa Kristuksen rakkautta kokemustesi vaan lupausten mukaan. Ylistä Jumalaa siitä, että hän murskaa väärät perustukset. Ylistä häntä kaikista keinoista, joilla hän pitää sielun valveilla ja Kristusta etsimässä. Sairaudet ja kiusaukset ovat suruttomuutta ja kevytmielisyyttä parempia.
Huikenteleva henki muuttuu helposti epäpyhäksi hengeksi, joka samalla kertaa tekee syntiä ja rukoilee. Pintapuolisuus on jumalisuuden surma. Ellei sitä karkoteta sydämestä pois alituisella ja vakavalla taistelulla ja katsomalla kaikissa tehtävissä Kristukseen, se tulee armonvälikappaleiden osallisuudessa vain väkevämmäksi ja elävämmäksi.
Älä mittaa armotilaasi muitten saavutuksilla vaan Raamatun ohjeilla. Ole tunnollinen ja tarkka velvollisuuksissasi pitäen tehtäväsi täyttämistä sydämen asiana, mutta pelkää lohdutuksen ottamista niistä yhtä paljon kuin syntiä. Kaikki lohdutus, joka ei tule Kristukselta, tuo kuolemaa. Vietä paljon aikaa rukouksessa, sillä muuten et voi säilyttää yhteyttä Jumalaan. Millainen olet rukouskammiossa, sellainen olet kaikkien muidenkin armonvälikappaleiden käyttämisessä.
Älä arvostele tehtäviäsi korkein sanoin, vaan nöyrin mielin ja aina Kristukseen katsoen. Vapise, jos sinulle on annettu suuria tehtäviä ja lahjoja. Eräs suuri, pyhä mies on sanonut pelkäävänsä enemmän hyviä tekojaan kuin syntejään: edelliset tekivät hänet ylpeäksi, jälkimmäiset tekivät hänet aina nöyräksi. Kokoa aarteiksesi Kristuksen rakkauden ilmenemismuotoja, ne tekevät sydämen avoimeksi Kristukselle ja suljetuksi synnille. Älä halveksi vähäisintäkään, mitättömintäkään Raamatun todistusta armosta. Jumala voi panna sinut tarvitsemaan sitäkin, mitä pidät vähäpätöisimpänä. Sellainenkin kohta kuin 1 Joh. 3:14 - "Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä." - voi tulla sinulle tuhansien maailmojen arvoiseksi.
Ole totuudelle uskollinen, mutta älä ole kova ja ivallinen. Nosta langenneet, auta heidät ylös kaikella Kristuksen rakkaudella. Pane murtuneet, sijoiltaan menneet luut paikoilleen evankeliumin armolla. Sinä jalo uskon tunnustaja, älä ylenkatso heikkoja pyhiä. Ehkä vielä joskus toivot olevasi halvimman vertainen heidän joukossaan. Ole toivorikas toisten heikkouksiin nähden, mutta tarkka omistasi. Käy usein sairaiden ja yksinäisten luona, he ovat erinomaisen koulun oppilaita.
Pysy kutsumuksessasi. Täytä velvollisuutesi kaikissa olosuhteissa niin kuin Jumalalle. Tyydy vähään maailmassa. Vähä riittää. Pidä paljona sitäkin, mikä on pientä maailmassa, koska et ansaitse vähäisintäkään. Ajattele suurta taivaasta, ei vähäistä, koska Kristus on niin rikas ja antelias. Pidä kaikkia muita itseäsi parempana ja inhoa itseäsi niin kuin sellaista, joka on sovelias kaikkien pyhien poljettavaksi.
Katso maailman turhuutta ja ajattele, kuinka katoavaa kaikki on, äläkä rakasta mitään muuta kuin Kristusta. Murehdi sitä, että Kristus näkyy niin vähän maailmassa, että niin harvat häntä tarvitsevat ja että ajalliset asiat miellyttävät heitä enemmän. Suruttomalle sielulle Kristus on vain tarua, Raamattu vain satua. Murehdi ajatellessasi, kuinka monet ovat kastettuja ja ulkonaisesti seurakunnan jäseniä, mutta eivät ole armosta osallisia. Heillä on paljon huolta velvollisuuksien täyttämisestä ja vastuusta, vähän huolta Kristuksesta, vähän kokemusta armosta.
Valmistaudu kantamaan ristiä, toivota se tervetulleeksi ja kanna sitä riemuiten niin kuin Kristuksen ristiä, olipa se pilkkaa, ivaa, naurua, ylenkatsetta tai vankeutta. Mutta katso, että se on Kristuksen risti, eikä itsesi tekemä.
Synti estää kerskaamasta Kristuksen rististä. Vastoin parempaa tietoa suoritetut pienet synnit totuutta vastaan synnyttävät helvetin omaantuntoon yhtä hyvin, kuin suurimmat tahalliset synnit. Jos sinut on temmattu helvetin kuilusta Kristuksen armosyliin, jos sinulle on valmistettu sija ruhtinaiden joukkoon Jumalan perhekunnassa, kuinka tulisikaan sinun elää laupeuden esimerkkinä. Lunastettu, uudistettu sielu, kuinka äärettömän paljon oletkaan velkaa Kristukselle. Miten erikoisella tavalla sinun onkaan vaellettava ja suoritettava jokainen velvollisuutesi. Minkä ylistys ja kiitospäivän pitäisikään sinulle olla sunnuntain. Seurakunnan yhteys, mikä taivas, saada olla Kristuksen kanssa sekä enkelien että pyhäin seurassa. Mikä sielujen vajoaminen iankaikkiseen rakkauteen, haudattuna Kristuksen kanssa ja kuoleminen kaikelle muulle paitsi hänelle. Hämmästy ja ihmettele joka kerta Kristusta ajatellessasi. Kun näet syntiä, katso Kristuksen armoon, jossa olet saanut anteeksi. Katso olet ylpeä, katso Kristuksen armoon, joka tekee sinut nöyräksi ja painaa sinut maan tomuun.
Muistele sitä Kristuksen rakkauden aikaa, jolloin olit alaston, Hes. 16:8, 9, ja hän silloin valitsi sinut. Muista, kenen käsivarret kannattivat sinua estäen hukkumasta ja pelastavat sinut tuonelan syvyydestä, Ps. 86:13, ja huuda riemusta niin että enkelit ja ihmiset kuulevat: "Ylistys olkoon hänelle hänen suuresta armostaan", Ps. 148. Vaella joka päivä katumuksessa ja rukouksessa, katse ristiin suunnattuna niin kuin sellainen, joka on vastaan ottanut armon. Muistele syntejäsi ja Kristuksen anteeksiantamusta, mitä itse olet ansainnut ja mitä Kristus, heikkouttasi ja Kristuksen voimaa, ylpeyttäsi ja Kristuksen nöyryyttä, monia puutteitasi ja Kristuksen uudistavaa armoa, syntivelkaasi ja Kristuksen veren alati puhdistavaa voimaa, lankeemuksiasi ja kuinka Kristus on sinua nostanut, puutteitasi ja Kristuksen täyteyttä, kiusauksiasi ja Kristuksen laupeutta, viheliäisyyttäsi ja Kristuksen vanhurskautta.
Siunattu sielu, jonka Kristus löytää omasta vanhurskaudesta riisuttuna, Fil. 3:9. Vaatteet Kristuksen veressä pestyinä ja valkaistuna, Ilm. 7:14. Voi viheliäistä ja kurjaa suulla tunnustajaa, jolla ei ole evankeliumia sydämessä. Älä tyydy kirkon lausuntoon, voit tulla siinä hyväksytyksi, mutta Kristuksen tutkintopäivänä hylätyksi. Sinut on voitu kastaa etkä silti ole koskaan tullut Jeesuksen ja vihmontaveren luo, Hebr. 12:24. Kaikki teot ja saavutukset ilman Kristuksen verta, ilman hänen ansiotaan ja vanhurskauttaan, joissa on evankeliumin pääsisältö, jättävät sielun epäilysten ja epätietoisuuden valtaan ja evankeliumin ulkopuolelle. Ellei epäilyä ajoissa hoideta, se muuttuu hengelliseksi kevytmielisyydeksi, mikä on vaarallisimpia sieluntiloja.

ÄLÄ pidä vähäarvoisina armonvälineitä. Harjoita paljon mietiskelyä ja rukousta. Käy ahkerasti sanan kuulossa. Me tarvitsemme oppia, nuhdetta, kehoitusta, lohdutusta kuten hennot taimet ja ruohikko sadetta ja kastetta, tihkusadetta ja rankkasadetta, 5 Moos. 32:2. Tee kaikki, mitä teet sydämestäsi Kristukselle, Sak. 7:5, 6, aivan niin kuin olisit Jeesuksen Kristuksen kanssa, ikään kuin hän neuvoisi ja sinä katsoisit häneen. Ammenna kaikki voimasi häneltä.
Ota vaari pyhistä, hyviin tekoihin velvoittavista vaikutuksista, joita havaitset sielussasi. Pidä kalliina vähäisintäkin hyvää ajatusta, mikä sinulla on Kristuksesta ja pienintäkin hyvää sanaa, jonka puhut hänestä vakaasta ja nöyrästä sydämestä. Oi, mikä runsas armo. Ylistä siitä Jumalaa. Tarkkaa, etsiikö sinua joka päivä koitto korkeudesta synninsurun aamukasteella, Luuk. 1:78. Nouseeko sinulle alati kirkas kointähti, tuoreine armon ja rauhan viesteineen, Ilm. 22:16, ja tervehtiikö Kristus sieluasi suloisesti kaikissa tehtävissäsi? Se velvollisuus, joka ei tee sinua hedelmällisemmäksi, on tekevä sinut lihallisemmaksi, mikä ei elävöitä ja nöyryytä, se kuolettaa ja paaduttaa.
Saihan Juudaskin kastetun palan, kasteen, ehtoollisen ja opetuslapsiyhteyden ulkonaiset edut, mutta Johannes lepäsi Jeesuksen rintaa vasten, Joh. 13:23. Tämä on evankeliumin armojärjestys, jossa meidän tulisi rukoilla, kuulla sanaa ja suorittaa kaikki tehtävämme. Vain tässä helmassa lepääminen sulattaa sydämen kovuuden ja saa sinut todella murehtimaan syntejäsi. Vain se parantaa hengen kevytmielisyyden ja välinpitämättömyyden, joka on kristillisyyden pahin myrkky. Se nöyryyttä todella ja saa sielun sydämellisesti kiintymään Kristukseen. Se tekee synnin inhottavaksi sielulle, jopa muuttaa rumimmankin helvetin kekäleen Kristuksen kirkkaan kuvan kaltaiseksi. Älä milloinkaan ajattele olevasi valmis, täydelliseksi päässyt kristitty, mikä sinun pitäisi olla, ennen kuin olet joutunut Kristuksen syliin ja lepäät hänen rintaansa vasten, hänen, joka on Isän helmassa, Joh. 1:18. Tule ja pyydä Isältä saada katsella Kristusta ja sinua varmasti kuullaan. Et voi esittää hänelle pyyntöä, joka olisi otollisempi. Hän antoi hänet omasta helmastaan juuri sitä varten, että hän olisi kaikkien syntisten katseltavana, Isän ikuisena rakkauden todistuksena.
Luonnolliseen aurinkoon katsominen heikentää silmiä. Mutta mitä enemmän katsot Kristukseen, vanhurskauden aurinkoon, sitä vahvemmiksi ja kirkkaammiksi uskosi silmät tulevat. Katso vain Kristukseen, silloin sinä rakastat häntä ja saat elää hänestä. Ajattele häntä lakkaamatta. Olkoon katseesi aina kiinnitetty Kristuksen vereen, muuten jokainen kiusauksen tuulahdus sinua horjuttaa.
Jos tahdot nähdä synnin kauheuden, inhota ja murehtia sitä, niin älä jää katselemaan syntiä, vaan katso Kristukseen hänen kärsiessään ja sovittaessaan syntisi. Jos haluat nähdä, miten olet edistynyt armossa ja pyhityksessä, älä jää tuijottamaan niitä, vaan katso ensiksi Kristuksen vanhurskautta. Nähdessäsi Pojan näet kaiken muun. Katsele omia kokemuksiasi vasta toisella sijalla. Odotat varmuutta uskonkilvoituksessa ja panet perustukseksi sen, mihin ensiksi katsot. Mene Kristuksen luo katsellen syntiäsi ja kurjuuttasi, ei kokemuksiasi ja pyhyyttäsi. Älä välitä kokemuksistasi ja pyhyydestäsi, ne vain peittävät Kristuksen, ennen kuin olet nähnyt Kristuksen. Kristuksen katseleminen omien kokemusten valossa on samaa kuin auringon katsominen veden pinnasta, joka häilyy ja väreilee veden mukana. Katso Kristukseen sellaisena kuin hän Isän rakkauden ja armon taivaalla paistaa, silloin näet hänet hänen omassa sanomattomassa kirkkaudessaan. Ylpeys ja epäusko panisivat sinut ensiksi katsomaan jotain itsessäsi, mutta usko ei tahdo tietää muusta kuin Kristuksesta, jolla on niin sanomaton kirkkaus, että siihen katoavat sekä sinun pyhityksesi että syntisi. Sillä Jumala on tehnyt hänet meille pyhitykseksi ja synniksi ja meidän on pidettävä hänet molempina, 1 Kor. 1:30, 2 Kor. 5:21. Ken panee oman pyhityksensä katseltavakseen ja lohdutuksekseen, hän pystyttää kaikkein suurimman epäjumalan, joka lisää hänen epäilyksiään ja pelkoaan. Käännä vain katseesi pois Kristuksesta, ja heti kuten Pietari, vaivut epäilyksiin.
Kristitty ei jää koskaan ilman lohdutusta, ellei hän muuta evankeliumin järjestystä, niin että hän katsoo itseensä ja kääntää katseensa pois Kristuksen täydellisestä vanhurskaudesta. Ja se on samaa, kuin hän tahtoisi elää mieluummin kynttilän kuin auringon valossa. Hunaja, jota imet omasta vanhurskaudestasi, muuttuu karvaaksi sapeksi ja valo, jota siitä saat vaellukseesi, synkäksi yöksi sielullesi. Saatana kiusaa sinua koettamalla saada sinut tutkimaan omia hengellisiä kokemuksia saadaksesi niistä lohdutusta. Silloin tulee Isä ja osoittaa sinulle Kristuksen armon, joka on runsas ja jalo sekä hänelle otollinen. Hän käskee sinun tutkia Kristuksen vanhurskautta ja hänen käskynsä tekevät sinut siihen mahdolliseksi. Se on siunattu autuus, suloinen kuiskaus, joka tappaa epäuskosi. Seuraa sen vähäisintäkin viittausta, yhdy siihen ahkerasti rukoillen, pidä sitä verrattoman jalokiven vertaisena. Se on heijastusta siitä, mitä sinulle tullaan antamaan.
Lopuksi, kun tahtoisit rukoilla, etkä voi, ja olet sen tähden masentunut, katso kuinka Kristus rukoilee puolestasi Isän luona sinun hyväksesi. Joh. 14:16 ja Joh. 17. luku. Jos olet levoton, katso Kristukseen, hän on sinun rauhasi, Ef. 2:14, hän jätti taivaaseen mennessään sinulle rauhan ja hän uudelleen ja uudelleen kehottaa sinua olemaan murehtimatta pienimmälläkään tavalla (synnillisesti murehtimatta), ettei se olisi esteenä uskollesi ja lohdutuksellesi, Joh. 14:1, 27. Hän on nyt valtaistuimellaan riisuttuaan ristillä, syvimmässä alennuksen tilassa aseet kaikilta, jotka voisivat sinua vahingoittaa ja ahdistaa, Kol. 2:15. Hän on kantanut kaikki syntisi, murheesi, huolesi, kiusauksesi ja mennyt valmistamaan asuntoa sinulle.
Sinä, joka olet nähnyt, että Kristus on kaikki kaikessa ja ettet itse ole yhtään mitään, sinä joka teet Kristuksen koko elämäksesi ja olet kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, suuresti rakastettu ja olet löytänyt armon Jumalan edessä, olet suosittu taivaassa. Tee Kristukselle se palvelus kaiken hänen sinua kohtaan osoittamansa rakkauden tähden, että rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja hänen seurakuntansa halvimpia, ja heikoimpia siitäkin huolimatta, että heidän käsityksensä voivat olla erilaisia. Ne ovat kaiverretut hänen sydämeensä, niin kuin Israelin lasten nimet Aaronin rintakilpeen, 2 Moos. 23:21. Anna heidän olla niin kaiverrettuina sinunkin sydämeesi.
"Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat." Ps. 122:6.

Sivun alkuun

2015-01-29T14:59:00.001-08:00

John Learyn sanomia lopunajan turvapaikoista
Olen lukenut netissä John Learyn profetioita lopunajoista ja varsinkin turvapaikoista. Leary on roomalaiskatolinen, mutta koen, että hänen saamissaan profetioissa on kyllä ajattelemisen aihetta. Seuraavassa Learyn saamia sanomia.
Kun näette seuraavat kolme merkkiä, rukoilkaa Jeesusta, että hänen lähettämänsä suojelusenkeli johdattaa teidät havaittavan fyysisen merkin avulla lähimpään turvapaikkaan. Kolme varoitusmerkkiä ovat:

1. Maailmanlaajuinen nälänhätä.
2. Hajaannus kirkossa.
3. Pakolliset ihmisiin laitettavat sirut.

Kun nämä kolme asiaa tapahtuvat, silloin on aika jättää omat asunnot ja siirtyä enkelien johdolla turvapaikkoihin.
Uskovia vainoavat ja etsivät viranomaiset eivät pysty löytämään näitä turvapaikkoja. Sotilaat eivät näe näitä turvapaikkoja, he eivät kuule mitään ääniä sieltä eivätkä haista mitään hajuja, koska enkelit suojelevat turvapaikkoja, vaikka ydinhyökkäyksiltä. Uskovat ovat näkymättömiä jo matkalla turvapaikkoihin niin, ettei heitä voida havaita.
Ihmiset voivat viedä turvapaikkoihin jonkin verran ruokaa, mutta kun uskovat ovat turvapaikassa, Jumala tulee lisäämään ja moninkertaistamaan kaiken ruoan ja juoman, koska uskovat eivät voi ostaa mitään mistään kaupasta. Myös asuntoja lisätään yliluonnollisesti ja kerroksia tulee lisää tarvittaessa Jumalan voimasta.
Te tulette tietämään, ketkä ovat oikeita yhteyteenne pyrkiviä ihmisiä. Heillä on risti otsassaan. Ilman ristin merkkiä olevilla ihmisillä ei ole osaa yhteisöissänne.
Turvapaikkoja tulee olemaan kaikkialla maailmassa. Ei ole tarpeen tietää etukäteen, missä ne sijaitsevat, koska sitten kun on aika siirtyä niihin, enkelit ohjaavat uskovat turvapaikkoihin yliluonnollisen valojohdatuksen avulla.
Alkuperäinen lähde: http://www.johnleary.com/

2015-01-28T16:10:00.001-08:00

Jeesuksen opetuksia!

Aabraham Jh:8:56

Aarre Mt 6:19-21

Ahdistus Jh 16:33

Ahneus Mk 7:21-22
Lk 12:15-21

Alistuminen Mt 26:39,42

Almu Mt 6:1-4

Oma todistus!

2015-01-27T19:26:00.003-08:00

Oma Todistus

Olen elänyt nuoruuteni Kokkolan Hakalahdessa. Perheeseemme kuului Isä ja äiti ja kaksi siskoa!

Olin nuorena vilkas kaveri, jonka koulun jälkeinen elämä meni lähinnä urheilun parissa! Aloitin pingiksen pelaamisen 10 vuotiaana ja saavutin pingiksessä nuoruusvuosina kolme SM-mitalia! Harrastin myös hiihtoa, shakkia ja lenkkeilyä. Olen kaksi kertaa juossut maratoninkin. Kyseiset asiat eivät kuitenkaan tyydyttäneet sisäistä tyhjyyttä. Jumala onkin laittanut meidän sisimpäämme Ikuisuuden kaipuun!

Nuoruudessa aloitin myös alkoholin ja tupakan käytön sisäiseen tyhjyyteeni. Minulla oli myös paljon muita asioita, joita tein töitten ohessa. Olin mukana verkostomarkkinoinnissa, politiikassa ja toimin mm. nuorkauppakamarissa , nämä kaikki asiat täyttivät elämäni. Yritin kaikilla eri tekemisillä täyttämään elämäni, mutta nyt jälkikäteen olen huomannut, että kaikki tuo oli pakoa Jumalasta.

Ylioppilaaksi päästyäni kävi kauppakoulun (Yo-merkonomi), jonka jälkeen muutin kotikaupungistani Kokkolasta Jyväskylään!

Jyväskylässä innoistuin opiskelujen ohessa käymään opiskelijabileissä, joista yritin etsiä onnea, mutta en sitä baarista löytänyt! Olen tuhlannut aikaani baareissa ja siellä missä pilkaajat istuvat, mutta Jumala alkoi kutsua minua ja niin syksyllä 2001 menin käymään vapaaseurakunnan kokouksessa, ja niin annoin elämäni Jeesuksen käsiin! Kiitos Jumalalle! Jumala alkoi puhua 2000-luvun puolivälissä Sielunhoitoterapeutin opinnoista! Menin vuonna 2008 Rauhan Majataloon Kajaaniin opiskelemaan, joista valmistuin MU-Sielunhoitoterapeutiksi. Koulutuksen aikana ja sen jälkeenkin olen saanut käydä läpi asioita, jotka ovat menneet pieleen elämässäni ja missä Saatana on päässyt vaikuttamaan elämääni. Nyt olen saanut vaeltaa Jeesuksen kanssa yhdeksän vuotta ja Jumala on vapauttanut minut alkoholista, tupakasta, rahanhimosta ja nuoruuden traumoista.
Nyt Jumala on kutsumassa minua tehtäviinsä. Olen joutunut karsimaan elämässäni monia asioita, sillä olen ollut monessa mukana, mutta nyt olen jättänyt pois asiat, jotka eivät kirkasta meidän vapahtajaamme! Sinulle, joka luet tätä kannattaa mennä tutustumaan paikallisseurakuntaan ja alkaa elämään Jumalan kanssa tätä ainoata elämää ja ottaa vastaan Jeesus vapahtajaksi! Hän antaa sinulle synnit anteeksi ja vie sut perille taivaan kotiin,jossa sinua odottaa ikuinen elämä Jumalan yhteydessä! Jeesus antaa sinulle maistiaisia tulevasta jo täällä ajassa! Saat kokea vanhurskautta rauhaa ja iloa pyhässä hengessä!

Joh 3:3-18

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"

5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"

10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!

11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.

12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,

15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Room 8:1-9

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,

4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

Kirkkokuntaisuudesta vapautuminen!

2015-01-26T14:11:00.000-08:00

Kirkkokuntaisuudesta vapautuminen
Kirjoittanut Wolfgang Simson
18.02.2010
Wolfgang Simson: the Starfish Manifesto: Overcoming Denominationalism
Seurakunnan historiassa tapahtui niin, että eri seurakunnat liittoutuivat keskenään ja muodostivat kirkkokuntia, jolla oli jokin yhteinen nimittäjä. Ne tunnistetaan yleensä jostakin opista (anabaptistit, baptistit, helluntailaiset) tai elämäntavasta (metodistit, presbyteerit) tai perustajastaan (luterilaiset, kalvinistit, mennoniitit) tai paikasta (herrnhutilaiset, anglikaanit) tai niiden tunnustus ilmenee nimestä (katoliset, ortodoksit, vapaakirkot).
Tänä päivänä maailmasta löytyy n. 40.000 eri tunnustuskuntaa. Mitähän Paavali sanoisi tähän? Paavali oli kuullut korinttilaisten puhuvan tähän tapaan: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", "Minä Kristuksen". Tämän päivän kielellä ilmaistuna tämä on samaa kuin: "Minä olen reformoitu kristitty, minä olen baptisti, helluntailainen, metodisti". Paavalin vastaus? Onko Kristus jaettu? (1.Kor.1:12-13). Ainoa mahdollinen vastaus on "ei". Paavali ei säästele sanojaan, kun hän puhuu näille kirkkokuntaisesti suuntautuneille korinttilaisille. Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? (1.Kor.3:4). Toisin sanoen Paavali kysyy: "Elättekö nyt hengen mukaan vai lihallisen luontonne mukaan?" Paavali selittää jatkossa, että tämä jakautunut ajattelutapa johtaa pysähtyneeseen tilaan, missä nautitaan vain maitoa eikä kyetä sulattamaan vahvaa ruokaa, koska ollaan "pikkulapsia Kristuksessa". Sitten hän menee pidemmälle ja osoittaa ratkaisun tähän ristiriitaan: Kristuksen ristin.
Kristuksen risti tarjoaa ainoan todellisen ratkaisun tähän Kristuksen ruumiin jakautumiseen: itsensä kieltämisen, ylpeytemme ristiinnaulitsemisen, omista itsekkäistä tavoitteista luopumisen ja parannuksen kaikesta oman itsensä julistamisesta ja sen sijasta nöyrtymisen toinen toisensa edessä. Jäisikö Kristuksen ruumiin ykseys kuitenkin romanttiseksi kuvitelmaksi, etäiseksi unelmaksi, huudoksi tyhjyyteen tai kirkkopolitiikan ontoiksi fraaseiksi seuraavien 2000 vuoden ajaksi? Löytyisikö tältä planeetalta vielä todellisia Kristuksen opetuslapsia, jotka pelkäävät enemmän Jumalaa kuin ihmisiä, jotka ovat radikaaleja ja riittävän vakaumuksellisia totellakseen Jumalan sanan selkeitä periaatteita ja noudattaisivat johdonmukaisesti apostolista seurakuntajärjestystä, jonka keskelle Jumala heidät asetti elämään?
Näihin aikoihin asti on sunnuntaiaamu ollut todennäköisesti kaikkein hämmentävin ajankohta kristinuskossa, se viikon hetki, jolloin koko kristikunta räjähtää säpäleiksi näkymättömän tuulen puhaltaessa, kun kaikki kristityt ryntäävät kotoaan ja kiirehtivät kukin omaan saarnakeskukseensa sujahdellen toinen toisensa ohitse. Tämänkaltaisen kristinuskon aika on ohi, sen hetket ovat luetut, sillä se ei kirkasta Jumalaa eikä ole raamatullista eikä se voi toteuttaa mitään apostolisia tehtäviään eikä sitä missiota, johon Jumala on sille tätä aikaa varten toimeksiannon antanut. Se seuraa nyt miehiä, jotka saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. (Juud.1:18 KR38)...
Kirkkokuntaisuus
Tällä en tarkoita niinkään rakenteellista puolta, vaan henkeä, joka ohjaa ja motivoi tällaista seurakuntaelämää. Yleensä kirkkokunnat alkavat muodostua jostain kauniista asiasta: aloitteesta joka oikaisee vallinnutta virheellistä opetusta ja palauttaa voimaan jonkin kadotetun hyveen tai totuuden. Se voi alkaa hyvien suhteiden rakentamisesta, missä luodaan siltoja samansuuntaisten seurakuntien välille ja luodaan jonkinlainen keskinäinen luottamus, järjestys, rakenteellinen yhtenäisyys, taloudellinen yhteistyö tai lainmukainen asema viranomaisten suuntaan. Mutta yleensä käy varsin nopeasti niin, että "imperiumi käy vastaiskuun", kirkkokuntainen henki nousee pinnalle ja kolikon kääntöpuoli paljastuu: yhteys alkaa kääntyä tasapäisyydeksi ja syntyy paineita mukautua systeemiin. Jotta tämä kehitys nopeutuisi ja jotta tilannetta ja tiedonvälitystä voitaisiin paremmin hallita, on suunnattomasti hyötyä siitä, jos ihmiset pysyvät samanmielisinä ja hyväksyvät määrätynlaisen tasapäistämisen, minkä puitteissa ei esiinny mitään liian erilaista.
Pian instituution periaatteet ja säännöt, jotka yleensä laaditaan jostakin päämajasta ja joiden noudattamista vahtii jokin ylempi elin, alkavat hallita kaikkea. Tämä tuo mukanaan määrätynlaisen omistajuuden ja ihmiset alkavat tuntea olevansa aivan kuin jonkin uskonnollisen organisaation töihin palkkaamia työntekijöitä. Se tuo mukanaan myös lisää paikalleen jähmettymistä vastakohtana sille, että kirkkokunnan syntyvaiheissa spontaanius, ainutlaatuisuus ja luovuus olivat koko liikkeen elinvoimaisuuden lähteitä. Lahkolaisuuden halvaus iskee ja sen mukaan aletaan pitää "jokaista, joka kysyy liian vaikeita kysymyksiä", yksilöllisyyttä, tutkimisen tarvetta, etsimistä ja luovuutta ja mitä tahansa terveellistä raivaajahenkeä uhkana "systeemille". Yhteys alkaa rakoilla, luovuutta väheksytään ja sivuutetaan kaikki uudisraivaajat eli ihmiset, jotka haluavat tehdä jotakin sellaista, mitä ei ole kukaan ennen tehnyt. Nyt tälle kirkkokunnalle on paljon arvokkaampaa, jos ihmiset on valettu samaan yhtenäiseen muottiin.
Tällä tavoin kirkkokuntaisuuden henki toimii vähän samoin kuin sosialistinen tai peräti kommunistinen systeemi ja luo ajattelutavan, joka systeemiin sopeutumisen vuoksi riistää ihmisiltä heidän luovuutensa. Tämä on lähes antikristillinen ominaisuus, missä Luojan vastustajan ominaisuudessa Saatana vihaa kaikkea ainutlaatuisuutta ja luovuutta ja sellaisten uusien järjestelmien kehittämistä, jotka uhkaisivat vapauttaa asioita hänen otteestaan. Vanhan säilyttämisen nimissä kirkkokuntaisuuden henki hyökkää kaikkea uutta vastaan vain koska se on uutta. Sellainen kirkkokuntainen perinteisiin takertuminen on kaiken profeetallisuuden ja apostolisuuden arkkivihollinen.
Wolfgang Simson Suomennettu kirjasta The Starfish Manifesto. Ote sivuilta 209-210. Kirja on alunperin julkaistu lokakuussa 2009.

Markku Veilo - Pedonmerkki

2013-11-13T14:53:00.001-08:00

http://www.youtube.com/v/MBaxsLic5K8?version=3&autohide=1&autohide=1&autoplay=1&showinfo=1&attribution_tag=9u5ciYx5lu8-Q5wEbQ-WVg&feature=share

Herran Työtä Herran Tavalla

2013-07-22T13:10:00.000-07:00

Sisällysluettelo

Ps.16
Nimisivu
Tekijänoikeudet
Omistus
Esipuhe
Luku 1: Jumala puhuu meille
Luku 2: Jumalasta syntynyt
Luku 3: Hengellisen työn perusta
Luku 4: Puhdistunut Herran läsnäolossa
Luku 5: Älä hikoile!
Luku 6: Jeesus esikuvamme
Luku 7: Aidon palvelutyön seitsemän tunnusmerkkiä

Minä pidän Herran aina edessäni.

Ps.16:8a KR33.

Herran työtä

Herran tavalla

K.P.Yohannan

Alkuperäinen julkaisija:

GFA Books

www.gfa.org

Herran työtä Herran tavalla

Alkuteos: The Lord's Work Done in the Lord's Way

Suomennos: Simo Papunen

Teosta saa jakaa vapaasti sähköisenä kirjana Internetin kautta, kunhan se tehdään myönteisellä asenteella eikä tätä teosta tai sen osaa käytetä kaupallisiin tarkoituksiin. Teosta tai sen osaa ei saa tuottaa uudestaan missään muodossa ilman tekijän antamaa kirjallista lupaa.

Raamatunpaikoissa on käytetty vuoden 1992 raamatunkäännöstä, jonka tekijänoikeudet omistaa Kirkon keskusrahasto. Joskus on lainattu vanhaa kirkkoraamattua ja merkitty se KR33 tai KR38.

Kansikuvan kuva-aihe: Peter Kujala.

Tämä sähköinen kirja on julkaistu luvalla.

Omistus

On kaunista nähdä ikuisen totuuden tulevan eläväksi meissä ja saada koskettaa sitä. Pääsemme tähän esikuvia seuraamalla.

Oli vuosi 1982, kun tapasin pastori Chuck Smith'in ensi kerran. Puristaessani hänen kättään, sydämeni vakuuttui: "Hän tuntee Herran todella".

Kun olen tuntenut pastori Chuck Smithin nämä 22 vuotta, kuunnellut häntä ja katsellut hänen vaellustaan, tämän kirjasen sanoma on saanut siitä uutta puhtia.

Omistan tämän kirjasen kaikesta sydämestäni pastori Chuck Smithille, joka on Calvary Chapel - liikkeen perustaja ja hengellinen isä.

Esipuhe

Puhuin tämän kirjasen sanoman veljespiirille heinäkuun 30.päivä vuonna 2002. Olimme silloin erityisesti kokoontuneet rukoilemaan ja etsimään Herran kasvoja. Aloitimme tunteja kestävällä ylistyksellä ja palvonnalla, jonka aikana Herra tuli meille hyvin läheiseksi.

Se kaikki, mitä tässä kirjassa kerron, sai alkunsa siitä taakasta, joka alkoi painaa minua yhä enemmän tuona aikana, jolloin hän muistutti meitä jälleen kerran siitä, miten meidän tulee jatkuvasti pyrkiä hänen lähelleen, kuunnella häntä ja kasvaa rakkaudessa häntä kohtaan ja tulla entistä viisaammiksi hänen tuntemisensa kautta. Jos yrittää tehdä hengellistä työtä jotenkin muulla tavalla, menee säälittävällä tavalla pieleen.

Meidän tulee keskittyä - mitä tahansa teemmekin - tuntemaan Herraa ja hänen tapaansa tehdä työtä. Vain sillä tavalla voi työ tulla tehdyksi täydessä riippuvuussuhteessa häneen. Ja vain silloin voi työmme tuottaa hänelle kunniaa.

Saakoon Herra vetää teitä lähemmäksi itseään, kun syvennytte tähän kirjaseen.

Luku 1

Jumala puhuu meille

Etsin ihmistä, joka odottaa ja tähyää,

seuraa, milloin viittoilen tulemaan.

Joka minun tavallani tekee työni,

eikä kulje ohi antamani työmaan.

Voi sitä iloa, minkä siitä saan

kun yhdenkin tällaisen mukaani vien -

ihmisen, joka tekee tahtoni vaan

joka on päättänyt oppia Mestarin tien.

(Zac Poonen © 1971)

Viime aikoina olemme nähneet hengellistä uudistumista tapahtuvan meidän kentällämme toimivien johtajien keskuudessa. Sen tuloksena nämä johtajat ovat kuuluttaneet 90 päivän yhtämittaisen rukousvartion, johon osallistuu tuhansia ihmisiä. He etsivät Herran kasvoja kokeakseen voimakasta herätystä ja uudistusta niiden parissa, jotka tekevät työtä kanssamme.

Kaikki alkoi siitä, kun muutamat meidän tärkeimmistä johtajistamme tapasivat toisiaan neljän päivän ajan keskustellen ja suunnitellen tulevaa työtä ja sitä, mihin pitäisi panostaa. Koska työ laajenee niin nopeasti, meille on jäänyt vain yksi asia, mikä pysyy - muutos. Joka toinen tai kolmas vuosi on aina keksittävä uusia systeemejä, jotta laajeneminen voidaan hallita. Ihmisten tulee muuttua mukana. Strategioita pitää työstää. Usein on ihan välttämätöntä ja kiireellistä kutsua näitä johtajia koolle.

Eri puolilla Intiaa oli koolla useita eri kokouksia. Ensimmäinen, missä oli koolla 25 johtotason henkilöä, pidettiin Pohjois-Intiassa. Kuten tavallista ensimmäisen päivän kokous aloitettiin yhteisellä ylistyksellä, joka kesti muutaman tunnin. Huone tuli täyteen ylistystä ja rukousta, mutta kun aikaa kului, rukous ei ottanut loppuakseen. Sitä jatkettiin aina iltaan asti ja Herran läsnäolo täytti sen paikan hyvin voimallisesti.

Jumala alkoi puhua erään vanhemman johtohenkilön kautta. Sen mukaan kuin sai sanoja, hän kertoi, mitä Herra puhui itse kullekin paikalla olijalle. Herra tiesi, mitä kukin oli joutunut kokemaan elämässään ja työssään, ja Hän rohkaisi näitä ja puhui juuri sitä, mitä kukin tarvitsi sillä hetkellä.

Tämän jälkeen seurasi yleinen sanoma Herralta kaikille läsnäolijoille. Sanoman ydin oli tämä: "Teillä on paljon työtä, kun suoritatte minun antamaani tehtävää ja pyritte vastaamaan kadotetun maailman huutavaan hätään. Te uhraudutte ja kärsitte minun puolestani. Olen hyvin iloinen ja mielissäni kaikesta, mitä teette hyväkseni. Te jaatte huoleni ja kannatte taakkani ja se tekee minut iloiseksi. Mutta samaan aikaan olen surullinen sen tähden, että teidän rakkautenne minua kohtaan on käynyt niin laimeaksi."

Siinä, mitä Jumala puhui, ei ollut syyttävä sävy, ei mitään tuomitsemista. Mutta nuo sanat muuttivat koko tilaisuuden asialistan toiseksi. Sen sijasta, että etsittiin ratkaisuja työn suorittamisen ongelmiin, laitettiin rukoileminen etusijalle ja pitäydyttiin Herran kasvojen etsimiseen ja ylistämiseen.

Samankaltaista tapahtui seuraavassa kokoontumisessa. Siellä Jumala puhui aivan saman sanoman erään toisen henkilön kautta.

Koska ymmärrettiin, että tämä asia oli todella vakavasti Jumalan sydämellä, johtajat pyysivät kaikkia työyhteydessämme olevia varaamaan aikaa rukoukseen ja etsimään omalta osaltaan Herraa tämän sanoman vuoksi.

Kun kuulin, mitä oli tapahtunut ja kuinka asiat olivat edenneet, aloin ajatella perin pohjin kaikkea sitä, mitä Jumala oli sanonut noiden kokousten aikana. Se muistutti mieleeni, mitä hän oli puhunut Efesoksen seurakunnalle. Hän kiitteli näitä kaikesta hyvästä työstä, mitä nämä olivat tehneet, mutta sitten - aivan samoin kuin johtajiemme tapaamisessa - hän totesi: "Olen myös surullinen".

Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ilm.1:2-5 (korostus minun).

Kaiken ahkeroinnin ja vaivannäön keskellä Herra oli surullinen. Miksi? Koska heidän rakkautensa häntä kohtaan oli hiipumassa pois.

Heidän palvelutyönsä ei ollut muuttunut. Herrakin totesi, että oli nähnyt heidän työnsä, vaivannäkönsä, heidän kärsivällisyytensä ja kestävyytensä, mitä he tässä kaikessa olivat osoittaneet. Hän kiitteli heidän tekemäänsä työtä ja sitä vaikutusta, mikä sillä oli monien elämään. Mutta jotenkin sen kaiken keskellä heidän sydämessään oli tapahtunut muutos.

Rakkaat veljet ja sisaret, mekin voimme joutua samanlaiseen vaaraan.

Se työ, jota alkuun tehtiin rakkaudesta häntä kohtaan, alkoi nyt pyöriä jonkin muun tarkoituksen voimalla. Ellemme ole varuillamme, mekin voimme uppoutua niin Jumalan antamaan työhön, että unohdamme Jumalan itsensä.

Tämän vuoksi hän huudahtaa (omin sanoin ilmaistuna): "Tehkää parannus ja palatkaa ensirakkauteen. Jatkakaa sitten sitä työtä, jonka olen teille antanut. Tehkää työtä rakkaudesta minuun. Mitä tahansa teettekin, tehkää se niin kuin tekisitte sen minulle".

Määritelmä

Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että pitää tehdä Herran työtä Herran tavalla? Meidän tulee kunnolla määritellä se, niin voimme sen myös saavuttaa.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus määrittelee oikeanlaisen hengellisen työn - kun tehdään Herran työtä Herran tavalla - yhdellä yksinkertaisella lauseella: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Matt.25:40.

Kristillinen työ luonnostaan vaikuttaa ja toimii ihmiskunnan hyväksi. Palvelemme Jumalaa, kun palvelemme ihmisiä. Palvelutyö, johon Jumala on sinut kutsunut, ei koskaan tapahdu eristyksissä niistä ihmisistä, jotka Jumala on tuonut sinun elämääsi. Kristillisessä palvelutyössä täytyy kuitenkin säilyttää tasapaino. Eikä tämä tasapaino tarkoita vain sitä, että ulkonaisissa asioissa on etusija yhdellä asialla ja toisella asialla kakkossija, vaan siinä on kysymys jostakin syvemmästä, joka on kuin lähde, mistä kaikki palveleminen pulppuaa. On kysymys sydämen asenteesta.

Kun tehdään Herran työtä Herran tavalla, silloin ollaan tietoisia tästä: mitä tahansa teemmekin, mihin palvelutyöhön Herra meidät on kutsunutkin, me kaikessa säilytämme kirkkaana mielessämme, että me teemme työtämme hänelle. Meidän palvelemisemme tulee olla häneen juurtunutta, sen vaikuttimena tulee olla meidän rakkautemme häneen ja työn pitää tulla tehdyksi halusta korottaa hänen nimeään - yksin ja ainoastaan hänen nimeään.

Tulee aika, jolloin jokainen meistä joutuu testiin, ja myös se työ, minkä Herra meille antoi suoritettavaksi täällä maan päällä, tullaan koettelemaan tulella (1.Kor.3:13). Vain sellainen työ, joka tehtiin hänen tavallaan, kestää. Asiaan ei juuri vaikuta se, miltä kaikki näytti täällä ajassa, eikä sekään, kuinka maineikasta työ on ollut tai kuinka paljon hedelmää se näyttää kantaneen. Jos sitä ei tehty häntä varten eikä sitä tehty hänen tavallaan... se ei voi kestää ikuisuuksien halki.

Rakkaat sisaret ja veljet, puhun tätä teille hyvin vakavalla mielellä tietäen kuinka helposti voimme lähteä säntäilemään sinne tänne omien ideoittemme ja asioittemme innoittamina. Kaikki voi näyttää niin hyvältä ja voi näyttää siltä, että juoksemme ihan oikeaa rataa. Mutta jos meidän ymmärryksemme oman palvelutyömme tarkoituksesta on livennyt siitä, että palvelemme vain häntä, ja siitä on tullut työtä, joka tähtää tuloksiin, saa mainetta ja palvelee ihmisiä, olemme vaarallisella tavalla eksyksissä.

Kuinka kaikki voi mennä pieleen

Kuinka ihmeessä voi käydä niin - jopa hengellisessä työssä - että menetämme ensirakkauden?

Kaikki alkaa siitä, että alamme laiminlyödä hänen läsnäoloonsa hakeutumista ja hänen jalkojensa juuressa istumista. Vain hänen läsnäolossaan voi meidän ymmärryksemme kasvaa - hänen tuntemisensa ja hänen toimintatapojensa tunteminen - ja tulemme varustetuiksi lähtemään liikkeelle ja toteuttamaan sen, minkä hän antoi meille tehtäväksi. Meidän sisimpämme tavoittaa oikean elämisen tunnelman vain, kun hetki hetkeltä odotamme häntä, kuuntelemme hänen ääntään ja olemme herkkiä kuulemaan häntä ja etsimme todella hänen tahtonsa tuntemista.

Mutta jos etäännymme tästä, se ei valitettavasti merkitse sitä, että heti kaikki palvelutyö tyssää siihen. Meidän "hengellinen työmme" voi hyvinkin näyttää etenevän kuten ennenkin. Hätähän on edelleenkin ajankohtainen. Ihmiset ovat yhä paikallaan. Mutta jos olemme päättäneet mennä eteenpäin ilman, että viivymme hänen edessään, otamme samalla ensimmäisen askeleen sivuun oikealta tieltä. Saatamme tehdä erilaisia hyvää tarkoittavia toimia, jotta palvelutyömme menestyisi, mutta niistä on tullut hänestä riippumattomia tekoja, jos ne eivät ole syntyneet hänen läsnäolonsa voimasta.

Yksi noista hyvää tarkoittavista toimista voi olla esimerkiksi se, että teemme asioita, joita Jumala ei ole antanut työksemme, vain koska tarve on niin huutava, otollisia tilaisuuksia työn tekemiseen on rajattomasti ja meitä ajaa eteenpäin kauhea kiire.

Tiedän, että meidän työssämme tarve on valtavan suuri ja tehtävä tuntuu täysin mahdottomalta. Meidän tulisi viedä evankeliumi niin monelle ihmiselle ennen kuin he kuolevat ja joutuvat ikuiseen kadotukseen. Sen vuoksi on kaikin puolin loogista ja järkevää olla täysin sitoutunut työhön ja antautunut tekemään kaiken, mitä on mahdollista tehdä kadotettujen hyväksi. Mutta jos teemme kaiken hänestä riippumatta, silloin meidän rakkautemme ja läheisyytemme hänen kanssaan alkaa hiipua eikä meidän työmme voi miellyttää häntä, vaikka se tuottaisi kuinka paljon hedelmää.

Työnäkymme suhteen me tiedämme, että kaikkein turvallisin tapa viedä sitä eteenpäin on tulla Herran kasvojen eteen ja hakeutua hänen läsnäoloonsa, että voimme tuntea hänen tiensä ja seurata hänen johdatustaan. Meidän työmme alkuaikoina me saatoimme kysyä Herralta: "Mitä muuta vielä voisimme tehdä?" Nykyään on toisin. Koska olemme yksi nopeimmin kasvavista lähetysjärjestöistä, koemme jatkuvana haasteena ja päätöksiä vaativana asiana ne monet asiat, joita voisimme tehdä. Tästä huolimatta meidän pääasiallinen huolen aiheemme on nykyään ollut: "Herra, mitä meidän ei pitäisi tehdä?"

Toinen riippumaton toimintatapa - mikä johtuu siitä, että olemme menettäneet ensirakkauden ja Herran läheisyyden - on se kun emme malta pysähtyä ja kysyä Herralta, miten hän haluaa, että hänen työtään tehdään.

Monta kertaa yritämme vain vastata ajankohtaisiin tarpeisiin ja siitä tulee tärkeämpi asia kuin kysymys siitä, kuinka pitäisi toimia. Usein syntyy välttämättömyyden sanelemia ratkaisuja, kun luomme uusia rakenteita, uusia systeemeitä, uusia johtajia ja uutta koulutusta - ja niin meitä kiskotaan joka suuntaan. On helppo uppoutua niin käsillä olevien asioiden tekemiseen, että siitä tulee lopulta koko homman tarkoitus.

Voimme käyttää kaiken aikamme siihen, että rakennamme uusia raiteita junille, jotka ovat jo liikkeellä, ja yritämme organisoida ja luoda toiminnalle puitteita ilman, että pysähdymme koskaan miettimään, tarvitseeko Herra todella kaikkia näitä puitteita ja suunnitelmia. Ehkä hänellä olisi kaikenlaisia muita tapoja tehdä työtään. Mutta me olemme vain niin uppoutuneet omiin bisneksiimme, työmme puitteisiin ja sen logiikkaan, että vain jatkamme homman pyörittämistä omalla tavallamme.

Olen viime aikoina ollut tästä kasvavassa määrin huolissani ja se kaikki, mitä Herra on meille puhunut, on vain lisännyt tätä huolestumistani. Mietin: "Herra, onko tämä se tapa, miten meidän tulee toimia ja palvella sinua?"

Olemme nähneet usein, kuinka Jumala suuressa armossaan puuttuu asioihin niin kuin johtajiemme kokouksissakin, ja muuttaa meidän suunnitelmiamme asettaen tärkeät asiat etusijalle.

Olen hyvin kiitollinen, että Herra otti itselleen vapauden tulla meidän keskellemme tuolla tavalla, vaikka kukaan johtajistamme ei sitä odottanut. On suuri helpotus kokea, että hän on kanssamme ja valvoo työtänsä. Se tuntuu vähän samalta kuin olisi viettänyt päivän paahtavassa helteessä ja sitten saanut mennä viilentävään, raikkaaseen suihkuun. Sellainen virkistää. "Jes!" Hän on kanssamme ja hän johtaa meitä!

Samaan aikaan olen tullut tiedostamaan, että meidän tulee olla varovaisia ja tarkkoja siinä, kuinka viemme Herran työtä eteenpäin. En missään tapauksessa halua antaa kenenkään ymmärtää minun ajattelevan, että meidän tulisi lopettaa työ ja jättää homma kesken. Se ei toimi niin. Tosiasiassa näyttää siltä, että mitä enemmän otamme aikaa viipyäksemme Herran kasvojen edessä ja kuunnellaksemme häntä, sitä enemmän saamme aikaan käytännön työssä - mutta pikemminkin hänen voimassaan kuin omassamme.

Näin voimme tehdä Herran työtä Herran tavalla - rakastaen häntä enemmän kuin sitä työtä, jonka hän antoi tehtäväksemme, odottaen häntä ja kuunnellen hänen läheisyydessään, mitä hän sanoo, ja jatkaen siinä herkkyydessä, että seuraamme aina herkällä korvalla hänen tahtoaan ja tehden kaiken hänen voimassaan.

Luku 2

Jumalasta syntynyt

Kaikki mikä tuo kunniaa Jumalalle ja kestää ikuisesti on alunperin syntynyt Jumalasta, ei meistä. Hengellinen työ on myös jotakin, minkä Jumala on antanut meille. Jeesus kutsui opetuslapset seuraamaan häntä - he eivät kutsuneet itse itseään. Jeesus kutsui Paavalin. Johannes Kastajasta sanotaan, että hän oli "mies, Jumalan lähettämä" (Joh.1:6).

Tämän ohella voimme löytää toisenkin periaatteen, joka ilmenee kaikkien ihmisten elämässä, joista raamattu kertoo. Yhä uudestaan näemme, että ennen kuin Jumalan suunnitelma tai tarkoitus tuodaan esiin, sitä edeltää Jumalan ilmestymisen odottaminen.

Eräs esimerkki tästä löytyy Jesajan elämästä. Kun hän viipyi Herran edessä, hän sai kutsun olla sananviejä Israelin kansalle (Jes.6:1-9). Samalla tavalla tapahtui opetuslasten kohdalla Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Raamatusta voimme lukea: Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut (Ap.t.1:4). He siis saivat vastaanottaa elämänsä kutsumuksen Jumalalta, kun he jäivät odottamaan - vasta sen jälkeen he menivät ja julistivat hänen ylösnousemuksensa ja pelastuksensa sanomaa.

Saulin ja Barnabaksen kutsuminen tapahtui samalla tavalla:

Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. Ap.t.13:2-3.

Huomaa erityisesti kohta kun he olivat palvelemassa Herraa - silloin he kuulivat hänen äänensä ja tajusivat Jumalan suunnitelman. Se ei siis tapahtunut silloin, kun heillä oli komitea koolla (vaikka eihän komiteoissa mitään vikaa ole). Eikä se tapahtunut silloin, kun he kokoontuivat keskustelemaan niistä valtavista tarpeista, mitä heillä oli (vaikka sekin voi olla hyvä asia). Se ei tapahtunut siksi, että joku haastoi heitä sanomalla: "Teidän olisi nyt parasta lähteä liikkeelle ja tehdä jotakin tämän kadotetun maailman puolesta". Se ei tapahtunut silloin, kun he tekivät jotakin kilttiä tai tervehenkistä tai hyvin suunniteltua tai perin pohjin harkittua. Se tapahtui, kun he odottivat Herraa.

Ennen kuin maailmaa oli edes luotu, Jumala tiesi, että Barnabas ja Saul olisivat ne, jotka tulisivat palvelemaan häntä tällä tavalla. Näemme tämän saman periaatteen toteutuvan käytännössä myös Jeremian elämässä:

Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Jer.1:5.

On hyvin rohkaisevaa tietää, että ennen kuin maailmaa oli edes luotu, Jumalalla oli selvillä elämän tarkoitus ja suunnitelma meitä jokaista varten (ks.Ap.t.17:26). Se on totta, vaikka tämä inhimillinen käsityskyky ei sitä aina tavoitakaan.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Emme kuitenkaan saa selville niitä suunnitelmia, joita Jumalalla on valmiina meitä varten, ellemme Jesajan, Jeremian, Saulin ja Barnabaksen tavalla ota aikaa viipyäksemme Herran kasvojen edessä ja kuunnellaksemme häntä.

Sitäkin tärkeämpää

Näemme raamatun pohjalta nousevan vielä erään periaatteen, sellaisen, mikä saa minut huolestumaan. Se on se periaate, että meidän tulee elää sillä asenteella, että jäämme odottamaan Herraa. Eräs tapaus Daavidin elämässä kuvaa hyvin tämän asian tärkeyttä. Meille kerrotaan: Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi." 2.Sam.5:19.

Ja niin Daavid teki sen mukaan kuin oli Herralta kuullut ja sai voiton. Mutta muutaman jakeen kuluttua Daavid on taas hyvin samanlaisessa tilanteessa. Filistealaiset olivat uudestaan levittäytyneet aivan samaan laaksoon ja väijyivät siellä käydäkseen israelilaisten kimppuun.

Daavidin kannalta olisi ollut varsin luonnollista toimia tämän tilanteen suhteen samoin kuin edelliselläkin kerralla. Olihan edellinen taistelusuunnitelma ollut suuri menestys ja sekä vihollinen että paikka olivat aivan samoja. Daavid olisi voinut helposti ajatella: "No niin, tilanne on aivan vastaava kuin edelliselläkin kerralla, joten unohdetaanpa se rukouskokous nyt tällä kertaa kokonaan. Osaammehan me hoidella tällaiset tilanteet. Mennään ja ajetaan filistealaiset pakosalle."

Mutta Daavid ei tehnyt niin. Sen sijasta hän otti jälleen aikaa kysyäkseen Jumalan tahtoa.

Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta. 2.Sam.5:23.

"Älä mene heitä vastaan!" Ymmärrätkö tämän? Jumalalla oli tähän tilanteeseen erilainen suunnitelma ja Daavid sai sen selville vain, koska hänelle oli kehittynyt sellainen mielenlaatu, että hän aina odotti Herraa kuullakseen hänen äänensä ja totellakseen häntä. Tämän vuoksi kaikki hänen palvelutyönsä tapahtui aina yhteydessä Herraan - ja Herralle.

Meille siis asetetaan se vaatimus, että kulkiessamme Herran meille viitoittamaa tietä, meidän tulee pysähtyä usein ja ottaa selville, mitä Jumala tahtoo. Jos teemme näin, meidän rakkautemme Herraan pysyy vahvana ja se palvelutyö, mikä alkoi rakkaudesta häneen, pysyy raiteillaan, ja se työ, mikä pitää tehdä, viedään läpi hänen tavallaan.

On olemassa satoja kristillisiä järjestöjä, seurakuntia ja ryhmiä ja hengellisen työn hankkeita, jotka alkoivat hyvin. Mutta jossakin matkan varrella, jotenkin vaan, monet lopettivat Herran kasvojen edessä viipymisen ja antoivat rakkautensa Herraa kohtaan kylmentyä. Sen johdosta heidän palvelutyönsä alkoi mennä eteenpäin lihan voimalla ja taas kerran se sana kävi toteen:

Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Gal.3:3.

Jumala puhui tätä samaa asiaa profeetta Jesajan kautta, kun hän sanoi sen, minkä Markus toistaa: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Mark.7:6. (Vrt.Jes.29:13). Ne hankkeet voivat näyttää oikeilta ja aidoilta. Ne alkoivat hyvin. Heidän työnsä voi näyttää kunnolliselta, mutta se ei ole sitä. Se ei voi olla kunnollista, koska heidän sydämensä on kaukana hänestä.

Kun me elämme sillä asenteella, että pysymme jatkuvasti riippuvaisina Jumalasta, silloin se, mikä on syntynyt Hengestä, jatkuu Hengessä ja kantaa pysyvää hedelmää.

Herran työn tekeminen Herran tavalla on äärettömän tärkeää. Jos teemme työtä ilman hänen ohjaustaan, johdatustaan ja voimaansa, se ei lopulta ole hänen työtään ollenkaan. Se on vain tyhjä kuori, joka saattaa näyttää oikealta, mutta ei tosiasiassa pidä sisällään elämää eikä kanna ikuista hedelmää.

Meidän on tultava hänen eteensä ja viivyttävä siinä häntä odottaen, kuunneltava hänen ääntänsä ja tunnettava hänen tiensä.

Luku 3

Hengellisen työn perusta

Ei ole aina helppo odottaa. Ollaksemme rehellisiä meidän on myönnettävä, että tulemme levottomiksi, jos meillä ei ole mitään tekemistä. Tarvitsemme ympärillemme melua ja meininkiä. Me haluamme touhuta koko päivän jotakin ja puuhata jatkuvasti. Useimmille meistä on vaikeaa olla vain hiljaa paikallaan ja odottaa Herraa. Minkähän vuoksi on niin vaikeaa odottaa? Usein syy on se, että meidän motiivimme työn tekemiseen on väärä.

Mistä syystä olemme levottomia?

Kuluneiden vuosien aikana meillä on ollut työssä mukana muutama pariskunta, jotka jättivät työn, koska he olivat tyytymättömiä ja kokivat, että he eivät oikein saaneet tehdä kunnollista hengellistä työtä. Muistan yhdenkin tilanteen, kun eräs rouva sanoi: "Tulin tänne palvelemaan Herraa, mutta minulla ei ole mitään palvelutyötä". Pariskunnalla oli kaksi lasta huollettavanaan, mutta noiden kahden lapsen kasvattaminen Herran nuhteessa perhettään palvellen ja toimien esirukoilijana kadotukseen menevän maailman puolesta ei ollut hänelle mitään kunnon palvelutyötä. Hän halusi tehdä jotakin, joka olisi vaikuttanut paljon tärkeämmältä.

Ymmärräthän minua? On hyvä, jos kaipaamme saada palvella Herraa parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tyytymättömyys, pettymys, turhautuminen ja valittaminen vain siksi, että emme tykkää siitä hommasta, minkä Herra meille antoi, ei ole hyvä asia. Meidän tulee osata arvioida, mikä on todellista kaipausta Herran palvelemiseen ja mikä on vain omaa rauhattomuutta ja itsekeskeisyyttä.

Meidän tulee osata arvioida oikein, mikä on motiivimme Jumalan palvelemiseen. Usein meitä vedetään sinne tänne erilaisten ympäristön tarpeiden mukaan. Ja saatamme jopa pitää siitä.

Herran työ antaa varmasti määrätynlaisen tyydytyksen myös vanhalle luonnolle. Saamme olla joukon keskellä, näemme tuloksia, saamme osaksemme huomiota ja kiitosta - kaikki sellainen voi saada aikaan, että meidän vanha luontomme voi hyvin. Saamamme huomio tuottaa meille mielihyvää, samoin julkisuuden valokeila ja tunne että olemme tehneet hyvää työtä sekä itsekunnioitus, jota hengellisen työn tekeminen antaa.

Mutta se, mihin meitä on kutsuttu, kun palvelemme Herraa, täytyy olla juurtunut syvälle sydämemme haluun tuottaa Herralle mielihyvää ja siihen tekemiseen, mikä syntyy rakkaudesta häntä kohtaan - ei meidän omaan tyydytykseemme ja kunniaamme. Kaiken täytyy tapahtua häntä varten.

Kaksi erilaista palvelijaa

Hesekielin kirjan luvusta 44 löydämme kahdenlaisia Herran palvelijoita. Toinen ryhmä muodostui leeviläisistä, joilla oli kiire, kiire, kiire kaiken päivää temppelin ulommalla esipihalla, kun he palvelivat niitä ihmisiä, jotka tulivat temppeliin suorittamaan jumalanpalvelusta.

Näiden miesten vastuulla oli valmistaa uhrit ja laittaa eläimet valmiiksi uhraamista varten. 24 tuntia vuorokaudessa he ahersivat ulommalla esipihalla, missä oli ihmisiä tungokseen asti ja paljon meteliä. Monet näkivät, mitä leeviläiset tekivät - heidän työnsä oli hyvin näkyvää. He taluttivat eläimet sisään, teurastivat ne ja panivat lihat alttarille. Kansanjoukot esittivät koko ajan vaatimuksiaan näille miehille, vetivät heitä eri suuntiin ja ihmisten äänekkäät tarpeet ohjasivat heitä - kaikki piti tehdä ja valmistaa kuntoon.

Mutta siellä oli myös toinen ryhmä miehiä - Sadokin pojat. Nämä miehet kuuluivat sisempään esipihaan. Siellä missä he palvelivat oli hiljaista. Ulomman esipihan vastakohtana sisempi piha oli hiljainen. Siellä oli kuoleman hiljaista. Ainoa huomionarvoinen olento siellä oli Jumala. Ei siellä käyty kauppaa eikä siellä tehty työtä ihmisten katsellessa, ei siellä ollut muuta vaatimusta kuin tulla kaikkein pyhimmän eteen ja palvella Herraa.

Saanko kysyä: kumpaan ryhmään sinä kuulut? Oletko sinä kuin Sadokin poika, jonka ainoa huolenaihe oli päästä kaikkein pyhimpään ja tulla Herran kasvojen eteen, vai haluatko olla mukana kiireisessä työn touhussa ihmisiä palvellen? Oletko sinä aina menossa, menossa, menossa ja säntäämässä joka suuntaan, kun hengellinen työ tempoo sinne tänne? Tällaisia vakavia kysymyksiä meidän tulee esittää itsellemme.

Näitä pohtiessa mieleeni tulee kertomus Martasta ja Mariasta, josta voimme lukea Luukkaan evankeliumista:

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Luuk.10:38-42.

Tämä sana tekee meille selväksi - vaikka vanhalle luonnolle olisikin mieluisampaa olla huomion keskipisteessä - että on parempi huolehtia vaan siitä, että voi "istua Herran jalkojen juuressa" kuin hosua kaikenlaista palvellaksemme Herraa tekemällä jotakin. Ei ollut kysymys siitä, että Martan tapa palvella olisi ollut väärä. Ei ollenkaan. Hän meni siinä pieleen, että kaikki se touhuaminen esti häntä keskittymästä ensirakkauteensa. Jeesus sanoi, että "Maria on valinnut hyvän osan" - hän oli jättänyt ulomman esipihan kiireisen hälinän ja tullut sisempään esipihaan palvelemaan Herraa.

Puhdista sydämemme

Totuus vaan on, että meillä on kaikilla samanlainen sydän - paha. Olisimme mieluusti yksi niistä papeista, jotka touhuavat kiireisinä palvellen ihmisiä ja toimien tämän hetken välittömien tarpeiden mukaan. Haluamme, että meidän työmme vaikuttaa hyvinkin näyttävältä ja tehokkaasti toimivalta. Meidän vanha luontomme kaipaa saada kunniaa ihmisten suosion loisteessa.

Ajattele, jos vaikka meille tarjotaan työtä, joka on alle meidän koulutustasomme tai jopa jotenkin arvoamme alentavaa, olemmeko silloin iloisia? Kuinka innokkaita olemme jatkamaan työtämme, jos sen tulokset eivät miellytä ihmissilmää? Ihmisinä me usein arvioimme toisten hurskautta ja hengellistä tasoa ulkonaisen toiminnan perusteella tai tietynlaisen ihmiselämään kuuluvan käyttäytymisen mukaan. Fariseuksia pidettiin äärettömän hengellisinä ihmisinä, koska he paastosivat ja rukoilivat ja pitivät yllä nöyriltä näyttäviä käytöstapoja.

Tiedämme kuitenkin, miten Jeesus heistä puhui tunnistaen heidän todellisen luonteensa ja lausuen heistä mitä pahimman tuomion (Matt.23:13). Huolimatta sitä, miten hurskailta he vaikuttivat, he eivät tunteneet Isää. Ja ilman sitä heidän kaikki uskonnollisuutensa oli tyhjän veroista. Kaikki heidän toimintansa vaikuttimet nousivat itsekkyydestä, ei rakkaudesta Jumalaan. Työmme vaikutin (motiivi) on se, mikä tekee siitä hengellistä tai lihallista.

Meidän ei pidä olla huolissamme siitä, miltä asiat näyttävät, mitä ihmiset ajattelevat tai ovatko tulokset sellaisia kuin odotimme. Meidän tärkein huolenaiheemme tulisi olla, tunnemmeko todella hänet ja hänen tapansa toimia ja kuljemmeko todella hänen johdatuksessaan.

Kun elämme tähän tapaan, silloin on sama, tapahtuuko ihmisten mukaan hyvää vai pahaa, syntyykö ihmisten silmissä jotakin hedelmää vai jotain hyödytöntä. Emme tee työtä ihmisiä varten. Teemme työtä, koska rakastamme Herraa. Meidän hengellinen työmme on häntä varten ja tarkoitettu miellyttämään häntä.

Haluan muistuttaa sinua Paavalin sanoista, kun hän kantoi valtavaa vastuuta, joutui usein hätään ja kohtasi ylivoimaisia vaikeuksia ja silti sanoi: Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään (Ap.t.20:24). Vaikeudet ja ongelmat, siunaukset ja ihmisten suosio, hyvä tai paha mikä tapahtui - näistä mikään ei saanut häntä muuttamaan kurssiaan. Hänen henkilökohtaisen elämänsä voitot ja tappiot eivät kaataneet häntä. Hän halusi ainoastaan tehdä sitä hengellistä työtä, jonka oli Herralta saanut. Mikään muu ja kukaan muu ei motivoinut.

Meidän tulee siis arvioida, mikä on meidän motiivimme, kun palvelemme Herraa. Haluammeko palvella erilaisista puutteista kärsiviä ihmisiä vai haluammeko palvella häntä ja etsimmekö kaikessa hänen kasvojaan? Hallitsevatko ja motivoivatko meitä ja saavatko meidät liikkeelle meidän omat lahjamme ja ne tilaisuudet, jotka edustavat vain itseään? Ohjaavatko toisten tarpeet ja huudot meidän suuntaamme? Vai tunnemmeko todella omassa sisäisessä maailmassamme, että palvelemme Kuningastamme? Kysykää näitä itseltänne.

Teemme sitten mitä tahansa, palvelemme ketä tahansa, meidän tulee kyetä tekemään se kaikki sellaisella sydämen asenteella, että teemme kaiken ainoastaan Jumalaa varten.

Hedelmällinen hiljaisuus

Toivon, että ymmärrät oikein. En yritä sanoa, että on parempi jättää hengellinen työ ja pyrkiä johonkin "syvempään elämään" ja pääsemään lähemmäksi Jumalaa jossakin yksinäisyydessä. On olemassa eräitä, jotka laittavat kovasti paljon painoa tällaiselle "syvemmälle elämälle", kun samalla suuri osa siitä konkreettisesta työstä, mitä Jumalalla olisi heitä varten, tulee laiminlyödyksi vain siksi, että heillä on tämä veruke "odottaa Herraa". Tällainen voi lopulta olla vain tavallista hohdokkaampaa laiskuutta - ja sanasta löytyy paljon jakeita, jotka lupaavat ankeaa loppua vetelyksille (ks.Sananl.21:25).

Jos tarkastelemme Jeesuksen elämää, huomaamme, että hänen elämänsä oli äärimmäisen työntäyteistä - hän matkusti sinne ja käveli tänne, paransi yhden, kosketti toista, puhui veneestä ja opetti vuorella. Hän käytti hyödyksi kaiken aikansa ja mahdollisuutensa.

Mutta luemme myös uudestaan ja uudestaan, kuinka hän jätti kansanjoukot ja jätti kaiken toiminnan vain ollakseen kahden kesken Isän kanssa. Hänen koko palvelutyönsä, kaikki näennäisen kiireinen työn touhu, nousi esiin hänen läheisestä suhteestaan Isään. A.W.Tozer puhui vastaavasta tarpeesta tänä päivänä:

Ei ole epäilystäkään, etteikö osa meidän epäonnistumisestamme johtuisi uskonnollisesta toiminnallisuudesta, mitä ei ole edeltänyt yksinäisyys - toimimattomuus. Tarkoitan taitoa vetäytyä yksinäisyyteen etsimään Herraa ja odottamaan häntä kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa, kunnes saamme uuden voiman ja sitten, kun lähdemme taas toimintaan mukaan, meidän työmme todella tuottaa jotakin, koska meitä on valmistettu siihen... Voimme mennä Jumalan eteen siten, että "emme toimi". Menemme Jumalan eteen sellaisella sydämellä, joka ei toimi lihan mukaan tai luonnollisen ihmisen tapaan - yrittäen tehdä jotakin - vaan vain viipyen Jumalan edessä ja odottaen. Se tarkoittaa, että sisimmässämme meidän henkemme näkee ja kuulee ja levittelee siipiään samalla, kun ulkonainen ihminen on toimeton ja jopa mielemme on osittain "pois päältä"... On olemassa toimettomuutta, joka paradoksaalisesti edustaa korkeinta mahdollista toiminnan tasoa. Ruumiin toiminnallisuus voidaan kytkeä pois vähän samaan tapaan kuin silloin, kun Jeesus kehotti opetuslapsiaan pysymään paikallaan, kunnes Pyhä Henki olisi vuodatettu - ja niin he tekivät! He vain odottivat Jumalan ilmestymistä. (A.W. Tozer, The Tozer Pulpit—Vol.1)

Hyvä veljet ja sisaret, laitetaan tärkeimmät asiat listan kärkeen. Kaikki lopulta riippuu vain yhdestä tärkeästä asiasta: rakkaudestamme Jeesukseen. Sama kuinka kovasti yritämme, sama mitä menetelmiä käytämme, palvelutyö, mikä häntä eniten miellyttää, on se palvelutyö, jota tehdään rakkaudesta.

Luku 4

Puhdistunut Herran läsnäolossa

Miksi Herran työn tekeminen Herran tavalla on niin tärkeää? Jos työ saadaan tehdyksi, eikö tarkoitus pyhitä keinot?

Vastaus on "ei".

Miksi on niin ratkaisevan tärkeä asia, että viivymme hänen kasvojensa edessä jatkuvasti ja kuuntelemme häntä, pyrimme hänen lähelleen ja elämme hänen lähellään? Sen vuoksi että jos emme niin tee, me vaellamme synnissä.

Jos ymmärrät, on olemassa kahdenlaista syntiä, mistä täytyy olla huolissaan. Toinen synti on tottelemattomuus - me kieltäydymme odottamasta, että Herra ilmaisee meille tahtonsa, ja teemme mitä haluamme omassa riippumattomassa ja tottelemattomassa hengessämme ilman murtuneisuutta ja nöyryyttä.

Toinen on olettamuksiin luottaminen. Tässä tapauksessa me menemme Herran edelle omien suunnitelmiemme kanssa ja omaan ymmärrykseemme nojaten emmekä koskaan ota aikaa kuunnellaksemme, mitä hän haluaa, tai saadaksemme selville hänen tahtonsa.

Kummankin synnin tekeminen voidaan välttää, jos odotamme Herraa.

Ymmärräthän, jos päätämme pyrkiä hänen lähelleen, me laitamme omat asiamme sivuun ja valmistaudumme alistumaan hänen ikeeseensä. Hänen läsnäolossaan me muutumme: meissä vaikuttava riippumattomuuden henki väistyy hänen hallintansa ja tahtonsa tieltä. Sydämemme muuttuvat, kun sisimmässämme tapahtuu syvällinen muutos.

Mutta tällainen ei koskaan tapahdu yhdessä yössä. Tämä prosessi, missä me koko ajan muutumme Herramme kaltaisuutta kohti, voi tapahtua vain, jos vietämme aikaa hänen kanssaan, istumme hänen jalkojensa juuressa ja katselemme häntä (ks.2.Kor.3:18). Vain tällaisen elämän kautta Herra voi ilmaista itseään ja kirkkauttaan ja me voimme tällaisina saviastioina toteuttaa hänen tavoitteitaan samalla tavoin kuin Jeesus odotti, että Isä toteuttaa suunnitelmansa hänen kauttaan maan päällä.

Vapautettu puhdassydämiseen palvelutyöhön

Herran odottaminen ja palveluksen suorittaminen hänelle on niin ratkaisevan tärkeää, koska se hoitelee meidän pahimman vihollisemme, joka estää meitä kokemasta Jumalan antaman elämän täyteyttä - josta kuitenkin kaiken hengellisen työn pitäisi saada voimansa. Se vihollinen on "minä itse".

Kun vetäydymme pois liike-elämästä ja muusta, mikä pitää elämäämme otteessaan, ja jäämme odottamaan Herraa, Jumala vapauttaa meidät itsestämme ja vie meitä läsnäolonsa puhtauteen. Tämän kautta elämämme ja hengellinen työmme puhdistuu ja se tuo hänelle todellista kirkkautta ja kunniaa.

Samoin kuin kultaseppä puhdistaa metallin ahjossa samalla tavoin Herra johtaa meidät hänen kasvojensa etsimiseen, jotta puhdistuisimme sisäisesti.

Heprealaiskirje kertoo meille, että meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli (Hepr.12:29). Kun heittäydymme hänen käsivarsilleen ja jätämme itsemme sivuun - kaikki omat suunnitelmamme, kunnianhimomme, hengellisen työmme, toiveemme, kaiken - tietoisuus Pyhän läsnäolosta valtaa meidän olemuksemme jokaisen sopukan tulen tavoin ja puhdistaa meidät. Herran ja hänen toimintatapojensa tunteminen vähitellen kuluttaa meistä pois kaiken, mikä on maallista ja meitä itseämme.

Jopa Jobin - miehen, josta Jumala itse tunnusti, että hän oli kaikkein hurskain ja oikeamielisin ihminen maan päällä - oli mentävä tämän puhdistavan tulen läpi. Siinä, missä hänen ystävänsä ja vaimonsa eivät ymmärtäneet Jumalan olemusta, hän viipyi Jumalan kasvojen edessä ja huusi: Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa - minä kestän (Job 23:10).

Kirjassaan Experiencing the Depths of Jesus Christ Madame Guyon kertoo tästä muutoksesta, mikä tapahtuu, kun viivymme Herran edessä, käyttäen luonnosta otettuja vertauskuvia:

Katsele merta. Meren vesi höyrystyy. Sitten vesihöyry alkaa kohota kohti aurinkoa. Kun höyry nousee ylös, se on aluksi täynnä epäpuhtauksia, mutta kun se kohoaa ylemmäs, se puhdistuu ja kirkastuu. Mitä höyry teki? Höyry ei tehnyt mitään. Se oli yksinkertaisesti passiivinen. Puhdistuminen tapahtui, kun se kohosi yläilmoihin. Sinun sielusi ja vesihöyryn välillä on yksi eroavaisuus. Siinä missä höyry voi olla ainoastaan passiivinen, sinulla on etuoikeus tehdä vapaaehtoisesti yhteistyötä Herran kanssa, kun hän vetää sinua lähemmäksi itseään... Mitä lähemmäksi Herraa pääset, sitä kauemmaksi joudut tämän elämän arkisista kuvioista. Luonnollinen ihminen varmuudella vastustaa sitä sisäistä vetoa, jota tunnet Herraa kohtaan. Kaikesta huolimatta voit päästä siihen pisteeseen, missä lopulta olet lujasti ankkuroitunut Herran kasvojen etsimiseen. Siitä pisteestä alkaen on luonnollista, että elät Herran läsnäolossa!

Jos ulkonaiset tekomme ovat seurausta siitä muutoksesta, mikä meissä on tapahtunut syvällä sisimmässä - mikä johtuu meidän läheisestä kanssakäymisestämme Herran kanssa - silloin kaikella tekemisellämme on hengellistä arvoa ja tulokset kestävät ikuisesti.

Emme halua olla Jeremian ajan profeettojen kaltaisia. He olivat kyllä Jumalan palvelijoita, mutta he eivät eläneet sillä asenteella, että viivyttiin säännöllisesti Herran edessä ja kuunneltiin häntä ja seurattiin hänen ohjeitaan eikä omia ajatuksia. Tämän vuoksi heidän tottelemattomuutensa johti heidät harhaan ja monet muutkin. Heistä Jumala sanoi:

Omia kuvitelmiaan he vain puhuvat, eivät minun sanojani... Mutta kuka heistä oli läsnä, kun minä, Herra, tein päätökseni? Kuka heistä näki minut ja kuuli, mitä minulla on mielessäni? Kuka kuunteli minua tarkoin ja ymmärsi sanani?... Minä en ole lähettänyt tuollaisia profeettoja, mutta silti he juoksevat joka suuntaan. Minä en ole puhunut heille, mutta silti he esiintyvät minun profeettoinani. Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet, mitä minä päätin tehdä, he julistaisivat kansalleni minun päätökseni ja saisivat sen kääntymään pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan. Jer.23:16,18, 21-22.

Huomaa, että kaikki tämä tapahtui, koska he eivät viipyneet Herran edessä. He olivat täynnä toimintaa - he profetoivat ja saarnasivat ym. - mutta se ei ollut tulosta siitä, että he olisivat viipyneet Jumalan kasvojen edessä palvellen Herraa ja odottaen, mitä sanottavaa hänellä on. Heidän sydämensä ja palvelutyönsä ei saanut koskaan puhdistua eikä heidän työnsä saanut voimaansa rakkaudesta Herraan. Heidän työtään ei tehty Herran tavalla.

Ainoa tapa elää sellaista elämää ja tehdä sellaista työtä, mikä miellyttää Jumalaa, on se, jossa toimimme hänen tavallaan - otamme tavaksi kuunnella, nöyryytämme itsemme ja seuraamme häntä jatkuvasti. Meidän, jotka olemme aloittaneet hyvin, täytyy olla varuillamme, ettemme poikkea polulta.

Meidän tulee käyttää aikaa hänen edessään viipymiseen ja hänen kasvojensa etsimiseen ja vain siihen, kunnes hänen taivaallinen läsnäolonsa saapuu ja täyttää meidän sisimpämme. Vain tällä tavoin tulemme valmiiksi palvelemaan muita ja edustamaan Herraa.

Luku 5

Älä hikoile!

Kun teemme hengellistä työtä palvellen ihmisiä aivan kuin palvelisimme Herraa - tehden Herran työtä Herran tavalla - ei siihen kuulu voimien ponnistelu. Eikä siihen kuulu minkäänlainen hikoilu. Miksi? Hikoilu ilmentää ihmisen ponnistelua.

Hikoileminen mainitaan ensi kerran raamatussa 1. Mooseksen kirjassa jakeessa 3:19. Koska Aadam oli syönyt kielletyn puun hedelmää, Jumala sanoi hänelle:

Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. 1.Moos.3:17-19.

Hiki on sen kirouksen tulosta, mikä tuli synnin vuoksi. Sen tähden maa ei tuottanut satoa ilman ihmisen ponnistelua ja hikoilua.

Jumalan sanasta voimme lukea myös, että ne, jotka palvelivat sisemmällä esipihalla, eivät saaneet käyttää mitään villaista vaatetta, mikä saisi heidät hikoilemaan.

He tehkööt näin: Tullessaan sisemmän esipihan porteista sisään heidän on puettava ylleen pellavavaatteet, eikä heillä saa olla mitään villaista vaatetta, kun he toimittavat palvelusta sisemmän esipihan porteissa ja niiden sisäpuolella olevalla temppelialueella. Heillä tulee olla päässä pellavainen päähine ja jalassa pellavahousut, mitään hiostavia vaatteita heidän ei ole lupa käyttää. Hes.44:17-18.

Tässä on kuva sellaisesta palvelutyöstä, mikä miellyttää Herraa. Jos työtä tehdään siltä pohjalta, että ollaan kyvykkäitä, teräviä tai varakkaita, se aiheuttaa valtavaa hikoilua. Mutta kun pääset elämässäsi siihen pisteeseen, missä alat elää ja palvella hänen voimassaan, ymmärrät, mitä tarkoittaa kantaa hänen iestään, joka on sovelias ja kevyt (ks.Matt.11:28).

Näin tehden se toimeksianto, jonka Herralta saat, ei koskaan tuhoa sinun tunne-elämääsi tai vahingoita sinua fyysisesti. Se ei revi sinua rikki. Miksi? Siksi, että et enää tee työtä omien inhimillisten lahjojesi, voimavarojesi ja vahvuuksiesi kautta. Et aikaansaa hedelmää oman työskentelysi ja hikoilusi voimalla. Kuvassa ei ole enää mitään lihallista. On vain hän - työ, joka tehdään häntä varten ja hänen voimastaan.

Tämä antaa valtavan vapauden ja liikkumavaran, jotta voit nauraa, olla tyytyväinen ja iloinen kaikissa olosuhteissa. Silloin ei ole suurtakaan eroa, vaikka sinua pyydettäisiin kääntämään maailma ympäri tai olemaan vain ovimiehenä Jumalan huoneessa. Teet vain työtä, jonka hän on sinulle antanut, siinä voimassa, jonka olet häneltä saanut, palvellen Herraa.

Omista menetelmistä luopuminen

Onko elämäsi täynnä pingottamista, pettymystä ja masennusta? Oletko huolissasi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Oletko hengellisessä työssäsi ahdistunut ja turhautunut ja pettynyt ja valmis luovuttamaan? Oletko sellainen, joka huokailee: "Tämä hengellinen työ on kovaa hommaa. Tämä ei ole oikein reilua meininkiä. Haluaisin tehdä jotakin ihan tavallista työtä ja palata takaisin normaaliin elämään"? Ehkä sinun pitäisi ottaa oppia profeetta Jesajan elämästä.

Roy Hession kertoo kirjassaan “When I Saw Him . . .”: Where Revival Begins, kuinka Jesaja kohtasi Herran. Hän aloittaa kuvailemalla, kuinka tämä oli ensimmäisten viiden luvun ajan tosi vihainen mies. Profeettana hän välittää Jumalan sanoja, mutta niistä kuultaa läpi myös miehen oma viha ja turhautuminen. Jesaja on yltä päältä hiessä. Hän yrittää tehdä, minkä oli Jumalalta tehtäväksi saanut, mutta omassa voimassaan ja kyvyissään - hikoillen. Sitten kuudennessa luvussa jotakin tapahtuu:

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen: - Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Jes.6:1-3.

Jesaja "näki Herran". Se muutti kaiken. Jumalan pyhyyden ilmapiirissä hänestä ei ollut mihinkään. Eikä hän ainoastaan nähnyt Pyhää Jumalaa, vaan kuuntele, kuinka hän kuvailee yksityiskohtaisesti taivaallisia olentoja, jotka huusivat: "Pyhä on Herra!"

Kullakin serafilla oli kuusi siipeä. Huomaa, että vain kaksi niistä oli tarkoitettu lentämiseen ja neljä muuta oli tarkoitettu peittämään heitä.

Nämä olennot olivat valtavan kirkkaita ja kauniita olentoja, mutta se joka istui valtaistuimella, oli vielä paljon kirkkaampi ja rajattomasti paljon kauniimpi ja ihmeellisempi. Serafit eivät halunneet, että heidän läsnäolonsa veisi mitenkään huomion pois valtaistuimella istuvasta ja sen vuoksi he peittivät siivillään itseään.

Yritä ymmärtää! Jesajan tehtävä oli saarnata. Hän oli voimallinen puhuja - profeetta! Mutta yhtäkkiä, kun hän seisoi Herran läsnäolossa niiden itseään peittelevien serafien keskellä, hän huomasi kuinka hänen työnsä ja kaikki hänen palveluksensa oli vain saastainen riepu, koska sitä suoritettiin omassa voimassa. Hän ponnisteli ja hikoili tehdessään hengellistä työtä.

Sama voi tapahtua meille, kun tulemme Herran läsnäolon ilmapiiriin. Meidän voimamme, kykymme ja onnistumisemme ei silloin merkitse mitään. Hänen pyhyytensä valossa kaikki muu on varjoa. Meidän omat voimamme ja yrittämisemme näyttävät hänen rinnallaan surkeilta.

Hyvät veljet ja sisaret, meidän tulisi kokea jotakin vastaavaa omassa hengellisessä työssämme. Meidän on jatkuvasti voitava katsella Herraa. Sillä tavoin meidän työmme keskittyy hänen pyhyyteensä, me elämme hänen läsnäolossaan ja palvelemme hänen voimassaan. Kuten serafienkin kohdalla meidänkin palveluksestamme suurimman osan ei tulisi olla työtä ollenkaan, vaan Herran palvomista - kaikessa pyrkien korottamaan häntä, kunnioittamaan häntä ja kohdistamaan kaikki huomio ja ylistys häneen, joka valtaistuimella istuu. Meidän tulisi elää samalla asenteella kuin Johannes Kastaja: Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi" (Joh.3:30).

Kun Jumala sai hoitaa Jesajan saastaisuuden, hänen hengellinen työnsä muuttui eikä se ollut enää hikoilemista. Sama voi tapahtua meille, jos tulemme jatkuvasti Herran eteen. Meidät nostetaan ylemmälle tasolle ja me uppoamme hänen läsnäolonsa ihmeellisyyteen. Sen jälkeen meidän työmme ja mihin pystymme ei enää merkitse paljonkaan - vain hän merkitsee ja se, että voimme tuottaa hänelle kunniaa ja kirkkautta.

Rakkaat veljet ja sisaret, tämä on oikea tapa elää! Pankaamme sivuun omat ponnistelumme ja hikoilemisemme ja tehkäämme Herran työtä hänen tavallaan. Silloin ei mikään aiheuta turhautumista ja työlääntymistä ja meidän elämämme voi kantaa sitä hyvää hedelmää, joka kestää ikuisesti.

Oma henkilökohtainen kokemukseni

Kun ajattelen Jesajaa sellaisena kuin hän näyttäytyy ensimmäisessä viidessä luvussa, mieleeni tulee järjestöni ensimmäiset vuodet. Se julistus, jota annoin tulla useissa seurakunnissa tuohon aikaan, oli hyvin tuomitsevaa ja arvostelevaa. Käytin kyllä kohteliaita sanoja, mutta sisäisesti olin hyvin vihainen koko ajan. Olin hyvin turhautunut. Jumala oli kyllä pyytänyt minua tekemään juuri sitä, mitä teinkin, mutta tein sitä itse. Oletin, että ihmiset hyppelisivät innostuksesta ylös ja alas ja liittyisivät tekemään kanssamme Jumalan työtä, mutta asiat eivät sujuneet siihen malliin ollenkaan!

Sen sijasta kävi niin, että kun olin kertonut kadotukseen menevän maailman hädästä, näiden seurakuntien johtohenkilöt veivät minut syömään jäätelöä jonnekin, missä pidettiin hauskaa ja naurettiin ja vitsailtiin.

Kerran kun ajoin Pohjois-Carolinassa yhdestä kokouksesta toiseen, en enää yksinkertaisesti kestänyt enempää. Olin pettynyt ja vihainen tehdessäni sitä työtä, johon Herra oli minut kutsunut, ja tehdessäni sitä kaikilla niillä tavoilla, mitä osasin, enkä silti voinut nähdä työstäni mitään hedelmää.

Keskellä tätä pettymystä, kun ajelin pienellä Chevette'lläni, Herra puhui minulle: "Poikani, olet sisältä niin riekaleina ja haavoilla. Sinä valitat ja nuriset kuin olisit koko maailman kanssa vastatusten ja koko maailma olisi sinua vastaan. Anna olla. Kyse on minusta. Tee vain se, mitä minä pyydän. Se on ainoa, millä on merkitystä. Älä etsi suosionosoituksia. Älä etsi tuloksia".

Kun Herra puhui minulle, olin silloin tien päällä noin puolitoista tuntia. Kun matka oli ohi, olin täynnä innostusta ja halusin kiihkeästi päästä seuraavaan kokoukseeni, sillä valtava vapauden tunne oli juuri vallannut sisimpäni.

Saavuin tilaisuuteen ja puhuin ihmisille ja Herra kosketti sinä iltana kuulijoiden sydämiä. En edes muista kaikkea, mitä mahdoin puhua. Ei ollut kysymys siitä, mitä minä sain tapahtumaan. Monet tulivat eteen tekemään parannusta kyynelsilmin. Tein työtä siinä tietoisuudessa, että olin siellä vain, koska Herra oli minut paikalle kutsunut. Edustin Kristusta - se täytti koko ajatusmaailmani. Olin vapaa ja tein kaiken yksistään häntä varten. Millään muulla ei ollut merkitystä. En piitannut erityisemmin tuloksista. En ponnistellut enää itse. Se oli yksi elämäni ja hengellisen työni merkittäviä käännekohtia.

Pyhittynyt liha

Mitkä ovat varmoja merkkejä siitä, että teemme työtä omassa voimassa? Kun pyrimme tekemään hengellistä työtä omien voimavarojemme varassa emmekä niinkään sen yltäkylläisen elämän voimasta, joka aina virtaa Herran läheisyydessä, silloin tapahtuu kolme asiaa.

Ensinnäkin, meidän palvelutyöstämme tulee itsepäistä. Näen hädän. Teen suunnitelmia. Kirjoitan asialistan. Tiedän paremmin. Antakaas kun MINÄ!

Toiseksi, meidän palvelutyöstämme tulee itse yrittämistä. Tämä on minun hankkeeni. Tämä on minun työni. Tämä on työlästä työtä ja tätä tehdään hiki hatussa. Tässä työssä alkaa hartioita särkeä.

Kolmanneksi, tämän työn on tarkoitus tuottaa kunniaa minulle.Tulen pettyneeksi, jos ihmiset eivät huomaa, mitä olen saanut aikaan. Minua vaivaa, jos ihmiset eivät arvosta minua tai jos joku muu saa kunniaa siitä, mitä minä olen tehnyt. Koska tein sitä lihassa, haluan jotakin siitä itselleni. Olemme täynnä omia päämääriä.

Jessie Penn-Lewis oli hurskas nainen, jota Jumala käytti Walesin herätyksessä. Kirjassaan Molded by the Cross hän kertoo, miten Jumala työsti häntä tässä asiassa:

Sitten asia kohtasi huipennuksensa, kun heräsin eräänä aamuna ja näin edessäni käden, joka piteli likaisten rääsyjen myttyä, ja kuulin lempeän äänen sanovan: "Tässä on tulos kaikesta palveluksestasi, jota olet tehnyt minulle tähän asti". "Mutta Herra, minähän olen ollut antautunut ja pyhittänyt itseni sinun palvelukseesi kaikki nämä vuodet! Se on ollut pyhitettyä työtä." "Niin kyllä, lapseni, mutta kaikki sinun työsi on ollut pyhitettyä lihaa. Se on ollut tulosta omasta voimasta. Sinulla on ollut omat suunnitelmasi sielujen voittamiseksi. Sinulla on ollut omat hartauden harjoituksesi. Annat kaiken itsellesi, mutta itseäsi et anna minulle."

Meidän työmme voi olla vain lihaa, joka on pyhitetty Jumalan käyttöön. Mutta Jumala ei halua meiltä hänen käyttöönsä pyhitettyä lihaa. Sellainen on tulosta vääristä vaikuttimista, turhista paineista ja huolista ja hikoilusta.

Jesajan kohdalla vastaus ongelmaan oli puhdistuminen. Hän myönsi syntisyytensä. Hän sanoi: Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet (Jes.6:5).

Vastaus on meidän kohdallamme ihan sama. Missä menemmekin omassa vaelluksessamme, jos epäonnistumme hengellisessä työssä ja alamme viedä asioita eteenpäin lihamme voimalla, silloin meidän täytyy tulla Herran eteen tekemään parannusta. Hän on uskollinen ja haluaa puhdistaa meidän työmme ja puhdistaa meidät itsemme palvelukseensa. Jesajaa varten enkeli otti palavia hiiliä alttarilta ja puhdisti niillä Jesajan huulet. Se suurenmoinen palvelustyö, mikä Jesajalla oli tehtävänään, toteutui vasta tuon tapahtuman jälkeen.

Meidän tulisi kokea jotakin vastaavaa, että saamme puhdistua kaikista omista metkuistamme ja tuntea yksin hänet ja palvella häntä sellaisella tavalla, joka tuottaa hänelle todellista kunniaa ja ylistystä.

Tunne hänet

Tänään niin kuin muinoinkin Jumala etsii ihmisiä, jotka tekevät Herran työn Herran tavalla - niitä jotka ovat yksinkertaisesti valmiita etsimään hänen kasvojaan ja tekemään hengellistä työtä sulasta rakkaudesta häneen ja tekemään sitä hänelle. Jumala sanoi Hesekielin kautta:

Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. Hes.22:30 KR33.

Huomaa sanonta "seisoisi... minun edessäni". Jumala etsii yhtä ainoaa ihmistä, joka vain seisoisi hänen edessään, tulisi hänen läheisyyteensä ja tuntisi hänet.

Surullista kyllä - jos luemme samasta luvusta, mitä siinä aikaisemmin sanotaan - on monia ihmisiä, profeettoja, pappeja ja ruhtinaita, jotka puuhaavat monenlaista erilaisessa työntouhussa näkyvällä paikalla. Mutta Jumala sanoo (selkokielellä): "Minä en löydä koko joukosta yhtäkään, joka tuntee minun menettelytapani. He haluavat ainoastaan tietää, mitä minä teen. Samoin kuin israelilaiset yleensäkin, he odottavat vain ihmeitä. He haluavat tuloksia. He haluavat asioita, jotka he näkevät silmillään ja joista he voivat puhua. Mutta he eivät halua tuntea minun menettelytapojani".

Kuinka rukoilenkaan, että Jumala löytäisi meidän joukostamme ne ihmiset, jotka etsivät korkeampia päämääriä - istuvat hänen jalkojensa juuressa rakastaen ja palvoen häntä, haluten vain yksinkertaisesti päästä Herransa läheisyyteen ja oppia tuntemaan häntä enemmän. Vasta kun meistä tulee ihmisiä, jotka elävät hänen läheisyydessään, kuuntelevat häntä jatkuvasti, meistä tulee ihmisiä, jotka olemme täysin valmiita palveluksen työhön ja olemaan kykeneviä suorittamaan sen työn, jonka hän meille antaa.

Luku 6

Jeesus esikuvamme

Jeesus näyttää meille täydellistä esimerkkiä siinä, miten Herran työtä tehdään Herran tavalla. Zac Poonen puhuu samasta asiasta kirjassaan Living As Jesus Lived:

"Jeesus ei ole ainoastaan pelastanut meitä kuolemallaan, vaan myös näyttänyt meille siinä, miten hän eli täällä maan päällä, kuinka Jumala on tarkoittanut, että ihmisten tulisi elää. Hän ei ole vain Vapahtaja, vaan myös edeltä kulkija (Hepr.6:20). Hän on osoittanut meille, kuinka voidaan joka hetki elää oikein ja elää kaikissa tilanteissa täydellistä kuuliaisuutta toteuttaen.

Jeesus ei tullut maan päälle enkelinä, vaan samanlaisena kuin mekin. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi (Hepr.2:17). Hänen veljillään tarkoitetaan opetuslapsia (Matt.12:50). Jos häntä ei olisi tehty "joka suhteessa" samanlaiseksi kuin meitäkin (hänen veljiään), ei hänestä olisi voinut tulla meille esikuvaakaan."

Mietipä sitä esikuvaa, minkä hän antoi meille Johanneksen evankeliumissa. Kaiken aikaa Jeesus korostaa: Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Joh.5:19. Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon. Joh.5:30. Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt... Joh.8:38. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa... Joh.12:49. Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Joh.14:10.

Kaikissa näissä jakeissa on jotakin yhteistä: Jeesus ei sanonut mitään tai tehnyt mitään Isästä riippumatta. Kaikki mitä Jeesus teki, sai alkunsa hänen suhteestaan Isän kanssa. Ei mikään muu tai kukaan muu, ei edes hän itse, motivoinut häntä tekemään, mitä hän teki.

Muistatko, kun Jeesus kutsui opetuslapsia? Missään evankeliumeissa ei kerrota, että Isä kutsui opetuslapset. Jeesus kulki ympäriinsä ja kutsui opetuslapsia seuraamiseensa. Mutta kun hän puhui heistä Isälleen, hän sanoi:

Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. Joh.17:6 (korostus minun).

Ymmärrätkö? Kahdentoista apostolin valinta ei ollut Kristuksen valinta - se oli hänen Isänsä tekemä valinta. Jeesus vain toteutti Isän tahdon.

Sinä yönä, mikä edelsi tätä valintaa, Jeesus ei nukkunut ollenkaan. Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Luuk.6:12. Koko yön hän vietti Isän kasvojen edessä odottaen hänen ohjeitaan ja hänen suunnitelmansa selville saamista ja Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa... Luuk.6:13.

Ei hän kuitenkaan sanonut: "Johannes ja Matteus, minun Isäni kutsuu teitä". Ei hän sanonut niin, vaan sanoi: Seuratkaa minua (Mark1:17 KR38). Ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Toinen asia, minkä voimme oppia Herralta, kun palvelemme häntä, on tapa, jolla hän teki itsestään Isän palvelijan. Sen tähden eivät ulkoiset olosuhteet saaneet häntä tekemään asioita, vaan hänen rakkautensa Isään ja halu palvella häntä ja halu tehdä, mitä hän halusi tehtävän.

"Jeesus ei koskaan toiminut jonkin tarpeen perusteella. Hän saattoi nähdä tarpeen ja olla huolissaan asian vuoksi, mutta hän toimi vasta, kun Isä kehotti häntä. Hän odotti taivaassa ainakin 4000 vuotta maailman kaivatessa epätoivoisesti Vapahtajaa ja tuli sitten maan päälle, kun Isä hänet lähetti (Joh.8:42). Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.Gal.4:4... Ja kun Jeesus tuli maan päälle, ei hän vain vaellellut ympäriinsä tekemässä kaikenlaista, mitä sattui huvittamaan. Vaikka hänen mielensä olikin täysin puhdas, ei hän koskaan tehnyt mitään vain, koska jokin hieno oivallus pälkähti hänen päähänsä. Ei. Hän teki ajatusmaailmastaan Pyhän Hengen palvelijan. (Zac Poonen: Living As Jesus Lived)"

Tänä aikana on monia, jotka näennäisesti palvelevat Herraa. He tekevät suuria asioita ja heillä on suuri hengellinen työ meneillään, mutta Herralla ei ole kuitenkaan sen kanssa mitään tekemistä. Jeesus puhui kansalle:

Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' Matt.7:22-23.

Mitä opimme tästä? Voin sanoa oman järjestöni puolesta, että me kohtaamme monenlaisia tilaisuuksia ja erilaisia haasteita. Pitää kouluttaa opiskelijoita, kasvattaa johtajia, lähettää työntekijöitä kentälle. Työ on saatava tehdyksi. Meidän edessämme on valtavat mahdollisuudet. Tehtävien töiden luettelo on pitkä, tarve kiireellinen ja ovi selkosen selällään.

Mutta meidän on varmistuttava siitä, että seuraamme esikuvaamme. "Oli paljon asioita, joita Jeesus olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt niitä, sillä ne olivat sen ulkopuolella, mitä Isä häneltä tahtoi. Jeesus oli aina tekemässä sitä, mikä oli kaikkein tärkeintä. Ja ne työt olivatkin kylliksi. Ei hän ollut tullut maan päälle tekemään kaikenlaista hyvää, vaan tekemään Isän tahdon". (Zac Poonen: Living As Jesus Lived)

On hienoa, että voimme mennä eteenpäin ja edetä niin pitkälle kuin mahdollista, kun haluamme toteuttaa kaikkea sitä, mihin Herra on meitä kutsunut. On hyvä, että voimme olla liikkeellä ja toimia keskittyneesti ja mennä täyttä vauhtia eteenpäin. Emme saa olla velttoja. Kristus ei ollut koskaan veltto tai laiska. Eivätkä hänen opetuslapsensa sen paremmin.

Mutta kysymys kuuluukin: sitten kun kaikki on sanottu ja tehty, voimmeko sanoa kuten Kristus sanoi Isälleen: "Isä, kiitos opiskelijoista, jotka sinä annoit meille. Isä, kiitos kaikesta henkilökunnasta, jota sinä palkkasit. Kiitos kaikista lähetyssaarnaajista, joita sinä lähetit, ja johtajista, joita sinä kasvatit. Sinä annoit kaiken tämän meille ja tämä työ on se työ, jonka sinä meille annoit".

Kun lähdemme tämän kaltaiseen työhön, jossa ei tarvitse liikoja ponnistella omin voimin, ja teemme vain sen, mitä hän on pyytänyt, meidän elämämme ja työmme muuttuvat. Kaikki se nurina ja valitus, mikä syntyy omin voimin yrittämisestä, hiljenee. Ei tarvitse raapia päätään, repiä hiuksiaan ja viettää unettomia öitä huokaillen, miten kaikki oikein onnistuu ja miten kaikki tarpeet täytetään.

Miksi?

Työ ei riipu enää sinun suunnitelmistasi, sinun kokouksistasi tai sinun yrityksistäsi. Sinä vain annat Herran elää sinun kauttasi. Sinä lepäät hänessä.

Kun palvelemme häntä näin, pystymme sinnittelemään pahanakin päivänä ja selviämään mitä tuskallisimmista elämän käänteistä, sillä Kristus elää meissä ja hän on se, joka tekee työtä meissä. Meillä on luottamuksen ja rakkauden asenne ja voimme sanoa: "Kiitos Herra tästä etuoikeudesta, että saan palvella sinua. Olen todella kiitollinen".

Luku 7

Aidon palvelutyön seitsemän tunnusmerkkiä

Haluan osoittaa seitsemän sellaista tunnusmerkkiä, joista kannattaa varmistua ennen kuin voi aloittaa Herran työn Herran tavalla.

Minkä Jumala on aloittanut, sen rinnalla hän seisoo. Mitä tahansa Herra sinulle antoikaan tehtäväksi, kun teet sitä hänen tavallaan, voit olla varma, että hän on puoleltaan uskollinen loppuun asti. Sinun työsi voi olla hallinnollista työtä, antamista tai muiden palvelemista tai vain ystävällisyyden osoittamista muita kohtaan - jos hän oli aloitteen tekijä, hän seisoo sinun tukenasi.

Mietipä Moosesta, joka on yksi havaintoesimerkki. Hän ei ollut aloitteen tekijä israelilaisten vapauttamisessa. Mutta Jumala oli loppuun asti uskollinen ja vei kansansa Luvattuun maahan. Vaikka he sotkivatkin asiansa, Jumala pysyi heidän kanssaan, koska hän oli se, joka oli aloittanut työn.

Varoitukseksi voin sanoa, että jos joku muu aloittaisi työn tai sinä itse aloittaisit, voin vakuuttaa sinulle, että se tulisi olemaan vain taakka. Jos kaappaat jonkin työn itsellesi, siitä tulee sinulle paha ongelma. Mutta jos kaikki on saanut alkunsa hänestä, silloin hän itse vie sen loppuun.

Elämä, joka on omistettu Herran etsimiselle ja odottamiselle, on aina oleva tehokasta, sillä kaikki työ, mikä alkaa hänestä, tulee hänen avullaan tehdyksi.

Kun teemme Herran työtä Herran tavalla, hedelmä on pysyvää. Vastustuksesta ja vihollisen hyökkäyksistä huolimatta, vaikka työ kohtaisi viivytyksiä, hedelmä on pysyvää. Jos käytämme liike-elämän keinoja eli manipulointia, erilaisia temppuja, älyä ja rahaa, voimme rakentaa monenlaista, mutta ajan hammas vie ne mukanaan. Ne eivät kestä ikuisesti.

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Ps.127:1.

Meidän osamme työssä on elää Kristuksen orjina rakkaussuhteessa Herraan. Emme etsi asioita, jotka tekisivät meistä onnellisia, elämästämme mukavampaa tai meistä paremmin pärjääviä. Meidän ainoa toiveemme on saada kirkastaa häntä. Meillä on työssämme asenne, että kuulumme hänelle ja teemme hänen tahtoaan. Sanomme: "Mestari, haluan kuulua sinulle ja palvella sinua, sillä rakastan sinua. Kuuntelen vain sinua ja etsin vain sinun kunniaasi".

Oikeanlaisessa palvelutyössä Jumala antaa arvovaltansa meille. Meillä on Jumalan voima, huolenpito ja varjelus. Kun Jeesus lähetti opetuslapsiaan liikkeelle (Matteus 28), hän antoi arvovaltansa heidän käyttöönsä. Kun hän lähettää meitä liikkeelle, hän on meidän rinnallamme. Paavali sanoi niille, jotka olivat myrskyn silmässä hänen kanssaan:

Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Ap.t.27:22-23.

Paavali ei ollut peloissaan tai hätääntynyt. Hän pysyi rohkeana ja arvovaltaisena. Taivas tunsi Paavalin ja tunnusti hänen asemansa sen auktoriteetin vuoksi, mikä hänelle oli annettu ja mikä juontui hänen suhteestaan Kristukseen.

Oikeanlainen palvelutyö muuttaa meitä Kristuksen kaltaisiksi. Se vie meitä pyhyyteen ja saa meidät rakastamaan Kristusta entistä enemmän. Työ itsessään ei saa aikaan näitä muutoksia, vaan Herran odottaminen muuttaa meitä. Kun viivymme Herran edessä, me muutumme.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Me tulemme hänen kaltaisikseen, kun katselemme häntä. Oletko sinä tulossa enemmän hänen kaltaisekseen: nöyryydessä, murtuneisuudessa, palvelualttiudessa?

Kun teemme Herran työtä Herran tavalla, meistä tulee uskollisia ja kutsumukseemme sitoutuneita. Paavali puhuu korinttilaisille:

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. 2.Kor.4:1.

Me emme anna periksi. Kaikki ei välttämättä mene hyvin. Edessämme tulee olemaan vaikeuksia, koettelemuksia ja kiusauksia. Mutta Herra on meidän kutsujamme. Kyse on hänen työstään ja kun me viivymme hänen kasvojensa edessä, me saamme hänen armonsa - sen armon, joka riittää jokaiseen elämämme jaksoon ja koetukseen.

Kun meidän työmme on ohi ja Herralta saatu tehtävä loppuun suoritettu, saamme Herralta itseltään myös palkan työstämme. Hän tulee takaisin ja tuo palkan mukanaan. Paavali sanoo:

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:7-8.

Hän tulee noutamaan sinua ja hänellä on palkka mukanaan, koska sinä käytit aikaa Herran edessä viipymiseen, sinä rakastit häntä ja sinä seurasit häntä - sinä teit Herran työtä Herran tavalla.

VELKAKELLO!

2013-07-19T01:15:00.002-07:00

V€LKAK€LLO.fi

Suomen valtion velka
88 108 598 851,42 euroa

sinun osuutesi valtionvelasta
16 298,29 euroa

Suomen valtiolla on enemmän velkaa kuin koskaan ennen, nimellishinnoilla mitattuna. Viime vuosina Suomi on velkaantunut nopeammin kuin koskaan ennen. Sinäkin olet velkaantuneempi kuin koskaan ennen. Suomen maksama korko nousee ennen pitkää – niin sinunkin lainojesi korko. Yhä suurempi osa veroistasi menee velan korkojen maksuun eikä enää hyvinvoinnin rakentamiseen. Suomen huoltosuhde heikkenee nopeasti, ja maksajia on yhä vähemmän. Kuinka kauan tällainen meno voi jatkua?

Elintasosi on lainaa. Suomen valtio ahmii velkaa ennätysmäärin pitääkseen sinut tyytyväisenä, koska sinä voit äänestää seuraavissa vaaleissa. Hallitus ja oppositio kuvittelevat, että sinä haluat kaiken tässä ja nyt, etkä välitä huomisesta. Kun valtio tuhlaa yli varojensa, sitä kutsutaan kauniisti elvytykseksi. Suomen velkaa lyhentävät – jos pystyvät – tulevat sukupolvet, koska ne eivät voi äänestää seuraavissa vaaleissa. Heiltä ei ole kysytty mitään. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja 16 000 euroa valtion velkaa – ja kotikunnan velat siihen päälle. Fiksua ja vastuullista?

Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille. Haluaako tai pystyykö Suomi katkaisemaan velkakierteensä?

Ne poliitikot, jotka velkaantumisesta päättävät, eivät ole enää vastaamassa, kun velat on maksettava. Sillä aikaa kun luit tämän, noin minuutissa, Suomen velka kasvoi noin 15 000 eurolla.

Näin valtiovarainministeriö kuvaa valtionvelan tähänastista kehitystä ja ennustaa velan kasvua tulevaisuudessa (musta viiva kuvaa prosentteina velan määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen):

€ € € € € € € € € € €

Sivun tarkoituksena on kiinnittää huomiota Suomen velkaantumiseen ja havainnollistaa velan kasvuvauhtia. Etsimme myös kiinnostunutta tahoa, jonka tuella näkyvälle paikalle Helsinkiin saataisiin Suomen ensimmäinen oikea velkakello. Ota yhteyttä sähköpostitse. Voit myös osallistua Suomen velkaantumista käsittelevään keskusteluun Facebook-ryhmässä Velkakello. Valtion velka ei käytännössä kasva tasaisesti, mutta Velkakello.fi on laskenut velan keskimääräisen kasvunopeuden Valtiokonttorin ja Valtiovarainministeriön tietojen perusteella. Tuorein Velkakellon vauhdin kalibrointi 12.3.2013 © Mika Mäkeläinen 2010-201

Suomen Laillisuuspuolueen yleisohjelma

2013-03-30T02:29:00.000-07:00

Yleisohjelma

Suomen Laillisuuspuolueen yleisohjelma

Suomen Laillisuuspuolueen (SLP) yleisohjelma

Arvot
Suomen Laillisuuspuolue arvostaa kansallista ja taloudellista vapautta ja itsenäisyyttä mukaan lukien täysi sanan- ja uskonnonvapaus. Oikeuden, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden noudattaminen on tärkeää kuten myös laaja kansanvalta sekä paikallisuuden ja hajauttamisen suosiminen.
Suomen Laillisuuspuolueen arvot pohjautuvat kristillissosiaaliseen, kansallismieliseen ja arvokonservatiiviseen maailmankatsomukseen.

Suomalaisten perinteisiä ominaisuuksia, rehellisyyttä, vaatimattomuutta, ahkeruutta, toisista huolehtimista ja Jumalan kunnioittamista on pidettävä arvossa edelleenkin.

Kaikkein tärkeintä on ihmisarvo, jota tulee kunnioittaa hedelmöityksestä alkaen luonnolliseen kuolemaan asti. SLP on abortteja vastaan elämän puolesta.

Miehen ja naisen avioliitto on paras parisuhteen muoto ja myös turvallisin lasten kasvuympäristö. SLP on sukupuolineutraalia eli homoavioliittoa vastaan.
SLP haluaa luoda ihmisille elämänuskoa ja toivoa tulevaisuuteen tuomalla esiin aitoja muutoksen vaihtoehtoja, joiden avulla kaikki suomalaiset voisivat saada työpaikan ja paremmat elämän olosuhteet eli kohtuullisen mukavan toimeentulon turvallisessa Suomessa.
Elämä ei ole vain rahaa ja taloutta, ja sen tähden SLP korostaa moraalin ja hengellisyyden merkitystä kansakunnan hyvinvoinnin oleellisina rakennusosina.
SLP korostaa myös oikean isänmaanrakkauden merkitystä. Meidän tulee ajaa oman maamme parasta. Vain omalta vahvalta pohjaltamme me voimme auttaa myös muita.
Itsenäisyys ja ulkopolitiikka
Suomen itsenäisyys on palautettava, mikä tarkoittaa eroa Euroopan unionista ja euroa käyttävästä EMU-alueesta. Suomi voi siirtyä ETA-alueeseen, kuten Norja.
Suomen tulee harjoittaa puolueettomuuspolitiikkaa ja pyrkiä olemaan kansainvälisten ja varsinkin suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella.
Suomelle on parasta sotilaallinen liittoutumattomuus ja oman puolustuskyvyn ylläpito. Suomen ei tule liittyä sotilasliitto NATOon. Pohjoismaista puolustusyhteistyötä voidaan sen sijaan kehittää.
Suomen tulee pyrkiä täyteen huoltovarmuuteen elintarvikkeiden, energian ja sotatarvikkeiden suhteen mahdollisten kriisien varalta. Muista riippuvainen maa ei ole itsenäinen.
Suomen maa-alueita ei tule myydä ulkomaalaisille. Kyseeseen voi tulla vain vuokraus.

On aloitettava keskustelut Venäjän kanssa Karjalan ja muiden menetettyjen alueiden palautuksesta Suomen yhteyteen, koska se olisi näiden alueiden, mutta myös Venäjän ja Suomen yhteinen etu.
Talous
Suomen tulee siirtyä talousdemokratiaan ja vapautua pankkien velkaorjuudesta. Suomen tulee saada takaisin finanssipoliittinen itsenäisyys, mikä tarkoittaa sitä, että Suomi ei enää lainaa rahaa kansainvälisiltä yksityispankeilta, vaan alkaa laskea liikkeelle oman valuuttansa, markan.

Rahoitussektorin on palveltava yleisiä etuja yksityisen voitontavoittelun sijaan.

Yrittämistä, oma-aloitteellisuutta ja sen kautta toisten ihmisten työllistämistä on rohkaistava ja helpotettava.

Lahjonta, harmaa talous, veronkierto ja veroparatiisien käyttö on saatava kuriin ja loppumaan. Asiasta puhuminen ei riitä, vaan verohallinnon verotarkastajien määrää on lisättävä muiden Pohjoismaiden tasolle eli kymmenkertaistettava. On myös säädettävä laki, joka velvoittaa pankkeja ilmoittamaan suoraan verohallinnolle tietyn summan ylittävät rahansiirrot.

Johtajien ylisuuria palkkoja ja bonuksia on kohtuullistettava huomattavasti. Kansalaisten tuloerojen jatkuvaan kasvuun on puututtava. Köyhien ja rikkaiden välistä kuilua on kavennettava oikeudenmukaisuuden mutta myös yhteiskuntarauhan takia.
Valtion budjetissa on monia menoeriä, kuten monenlaiset tuet ja kehitysapu, jotka voidaan lopettaa kokonaan tai ainakin pienentää huomattavasti. Ei ole oikein, että suomalaisten veronmaksajien rahoja menee tarkoitetun kehitysavun sijaan rikollisten, korruptoituneiden viranomaisten ja jo rikkaan eliitin taskuihin. Noin miljardin euron vuosittainen kehitysapu on parempi suunnata suomalaisten auttamiseen.

Monikansallisten yritysten ylivaltaa ja sen myötä kaikkea rahan liiallista määräysvaltaa on syytä hillitä. Suomalaisten työpaikat ovat tärkeämpiä kuin monikansallisten yhtiöiden voitot.
Työttömyys on poistettava suosimalla suomalaista työvoimaa eikä ulkomaalaista halpatyövoimaa. Tämä pätee erityisesti rakennusalalla, jossa suuri osa työvoimaa Baltiasta ja Puolasta välittäviä vuokratyöfirmoja on itämafian rahanpesufirmoja. Minkään tason mafian vaikutusta Suomessa ei tule suvaita. Ulkomaisen työvoiman käytössä on noudatettava suomalaisia työehtoja.
Suurten pääomien vienti Suomesta on tehtävä luvanvaraiseksi ja verolliseksi. Lyhytaikaisia pääomaliikkeitä on rajoitettava ja niistä on maksettava pääomansiirtoveroa.
Maataloudessa on pyrittävä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Varmuusvarastot on pidettävä ajan tasalla. Maa- ja metsätalouden pien- ja perheviljelmiä sekä luomutuotantoa on kannustettava ja tuettava. Maataloustuista on syytä päästä eroon ei-byrokraattiseen ja oikeudenmukaiseen järjestelmään, jossa viljelijää ei nöyryytetä, vaan alkutuotannon työn arvo tunnustetaan suoraan ilman tukianomuksia.
Valtion ei tule maksaa yritystukia lainkaan tai jos maksaa, niin ei automaattisesti vuodesta toiseen isoille yrityksille, vaan ennemminkin pienille ja uutta luoville yrityksille. Valtion tuki ei saa olla keplottelukeino, jonka loppumisen jälkeen yritys hakeutuu konkurssiin.
Varsinainen puoluetuki sekä myös tuki puolueiden nuorisojärjestöille on lopetettava. Puolueiden pitää hoitaa toimintansa rahoitus itse eikä veronmaksajien rahoilla.
Suomen luonnonvarat, kuten malmi- ja vesivarat, kuuluvat Suomelle ja suomalaisille, joten ensisijaisesti suomalaisten yritysten tulee hyödyntää yhteistä kansallisomaisuuttamme. Jos Suomesta ei löydy pääomapuutteen takia yksityisiä kaivosyrittäjiä, Suomen valtion tulee panostaa kaivosteollisuuteen perustamalla valtionyhtiöitä. Ulkomaisille kaivosyrittäjille on määrättävä tarpeeksi suuri kaivosvero.
Kaikessa toiminnassa on huomioitava luonnon ja ympäristön säilyttäminen elinvoimaisena, puhtaana ja viihtyisänä.
Energiapolitiikassa tulee päästä pitkällä tähtäimellä ydinenergiasta eroon ja saada sen tilalle turvallisempia vaihtoehtoja. Käytetystä fissiotekniikasta pitää siirtyä fuusioenergian käyttöön. Suomen on myös syytä panostaa uusiutuvaan energiaan sekä täysin uusien energian tuotantomahdollisuuksien tutkimukseen. Suomen on pyrittävä suureen energian tuottamisen kotimaisuusasteeseen ja siihen, että Suomi voi olla myös energian viejä. Myös huoltovarmuuden takia Suomen ei tule olla liikaa riippuvainen ulkomaisesta energiasta. Puusta, esim. kuitupuusta saatavaa energiaa ja biodiesellaitosten perustamista on edistettävä. Energian säästöön tulee kiinnittää jatkuvasti huomiota.
Metsänomistamisen on oltava taloudellisesti kannattavaa ja kestävää.
Suomen tulee irtautua kaikista ilmasto- ja päästöoikeusmaksuista, koska ne perustuvat kiistanalaiseen näkemykseen ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Valtion yritysten alihintaan myynti ulkomaisille firmoille on lopetettava. Valtion on sen sijaan syytä ostaa takaisin kannattavia yrityksiä, jotka on myyty aikoinaan liian halvalla yksityisille yrittäjille.
Liiallinen yksityistäminen on lopetettava. Valtion ja kuntien on syytä olla pääasiallisia toimijoita kaikissa elintärkeissä asioissa, kuten energian ja terveydenhuollon aloilla.
Suomen liian kalliiseen hintatasoon on puututtava ja sitä on alennettava tarpeellisin toimin, oli sitten kyse mistä tahansa, vaikka esim. ALVin alentamisesta tai kauppojen liian suurien katteiden leikkaamisesta.
Verotuksen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kannustavaa. Nykyisten verolakien sallimaan verosuunnitteluun eli nk. lailliseen veronkiertoon on puututtava. On laadittava sellaiset verolait, joissa verokikkailu ei ole mahdollista.
Toimeentulotuki ei saa olla liian korkealla tasolla niin, että se passivoi ja syrjäyttää nuoria estäen heitä hakeutumasta työelämään. Työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä olo.
Laillisuus
Lakien noudattamista on valvottava paremmin ja tarvittaessa resursseja on lisättävä. Vääriä ja Suomelle epäedullisia lakeja on purettava.
Monimutkaista ja liiallista valvontabyrokratiaa on vähennettävä ja yksinkertaistettava.

Suoraan lahjontaan ja rakenteelliseen korruptioon esim. poliisi- ja oikeuslaitoksessa on puututtava ja poliittiset virkanimitykset on lopetettava.

Vapaamuurariperustaista hyvä veli –järjestelmää ei tule hyväksyä maan tapana, ei varsinkaan oikeuslaitoksessa, jossa vapaamuurarituomarit voivat ohittaa lain syytettyä vapaamuurariveljeä auttaessaan.

On siksi perusteltua vaatia, että salaseurojen, kuten vapaamuurarien toiminta, kielletään Suomessa, koska salaseuraisuus johtaa helposti korruptioon ja väärinkäytöksiin.Virkamiesaseman väärinkäyttöön eli viranomaismielivaltaan ja viranomaisten tekemiin laittomuuksiin on syytä kiinnittää huomiota. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisiin ja oikeuslaitokseen kaikissa tilanteissa.

Tiedotusvälineiden tulee olla vapaita ja itsenäisiä poliitikkojen ja virkamiesten kriitikoita eikä kuten nyt on, että mediasta on tullut osa valtakoneistoa, joka ajaa samaa politiikkaa kuin vallanpitäjätkin eli tällä hetkellä EU-myönteistä propagandaa. Vallan vahtikoirista on tullut vallan puudeleita, mikä ei ole oikein, koska se on vastoin vallan jakamisen periaatteita.
Kun kaikki vallan osapuolet, niin hallitus, eduskunnan enemmistö (oppositiolla ei ole merkitystä), oikeuslaitos ja tiedotusvälineet ovat kaikesta samaa mieltä, kriittinen asioiden tarkastelu ei toteudu, vaan vallanpitäjien yksisuuntainen tahto, joka suunta sanellaan Suomelle ulkomailta, lähinnä kansainvälisten pankkien, Bilderberg-kokousten ja EU:n vaatimusten kautta. Niin kauan kuin Suomi on mukana EU:ssa, Suomella ei ole itsenäistä päätäntävaltaa, vaan Suomen on aina noudatettava rahavallan ja EU:n enemmistön tahtoa. Tämä asiaintila on laitonta ja vastoin Suomen perustuslakia.

Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin.

Poliisien resursseja ei tule vähentää vaan lisätä ammattimaisen rikollisuuden torjumiseksi ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.
Kerjääminen on kiellettävä.
Rangaistukset ovat osittain liian lieviä ja ihmisten oikeustajun vastaisia, joten rangaistuksia on kovennettava esim. henkirikosten ja raiskauksien osalta. Törkeästä seksuaalirikoksesta tulisi tuomita aina ehdotonta vankeutta.
Työeläkelaitosten vääryyksiin on puututtava. Riskisijoitukset työeläkkeen saajien rahoilla on lopetettava.
Vain poliittisin perustein ja Suomen lakien vastaisesti taannehtivasti säädetyt ja v. 1946 langetetut sotasyyllisyystuomiot tulee virallisesti purkaa historiallisen oikeudenmukaisuuden takia.
Ihmisten oikeudet
Kaikille kansalaisille on taattava riittävät ja tasapuoliset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Koko Suomi on syytä pitää asuttuna ja liikaa keskittämistä on vältettävä.
Oikeuslaitoksissa vääryyttä ja mielivaltaa kokeneiden ihmisten asiaa on puolustettava.
Lasten oikeuksien turvaamiseen ja lastensuojeluun on saatava lisää voimavaroja. Mielivaltaisiin lastenhuostaanottotapauksiin on puututtava.
Syrjäytyneitä nuoria, työttömiä, vanhuksia ja mielenterveyspotilaita on autettava ja hoidettava tarvittavin resurssein. On panostettava ennalta ehkäisevään nuorisotyöhön, lapsiperheiden tukemiseen esim. kotipalvelun muodossa sekä konkreettiseen auttamistyöhön.
Sananvapautta, uskonnonvapautta, yksilön oikeuksia ja yksityisyyden suojaa liiallista valvontayhteiskuntaa vastaan on puolustettava.
Korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava riittävästi.
Pakkoruotsista on luovuttava, jotta kielivalikoimaa voidaan laajentaa. Samoin on syytä lopettaa virallinen kaksikielisyys, joka on kallis ja byrokraattinen historian jäänne. Sen sijaan ruotsista on tehtävä virallinen vähemmistökieli. Kaikkien suomalaisten ei tarvitse osata ruotsia, mutta kaikkien ruotsinkielisten tulisi oman etunsa takia osata suomea.
Maahanmuuttajia tulee kohdella asiallisesti ja ilman rasismia. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla hallittua ja voimavarojen mukaista. Suomen valtion ensisijainen velvollisuus on pitää huolta omista kansalaisistaan.

Aselakeja ei tule kiristää liikaa. Metsästäjillä ja ampumaurheilua harrastavilla ihmisillä tulee olla hyvät olosuhteet harrastuksensa harjoittamiseen.
Sutta tulee suojella, jotta se säilyy lajistossamme. Samalla on pidettävä huolta siitä, että jokaisella kansalaisella on turvallinen elin- ja toimintaympäristö.

Jaa sivu Facebookissa

POHJOISKOREA PROFETIOISSA!!

2013-03-30T02:24:00.002-07:00

24.2.2013

Jyrki Mannisen uni 23.2.2013

Lauantaina 23.2.2013 yöllä näin unen, jossa Yhdysvaltoihin hyökättiin ydinaseilla. Olin tässä unessa Yhdysvalloissa, isossa monikerroksisessa toimistorakennuksessa, isossa kaupungissa. Yllättäen taivaanrannassa näkyi valtavan iso kirkas valo, ja sen jälkeen kuului räjähdys. Menimme toimistorakennuksessa lattialle kyykkyyn selät räjähdykseen päin. Hetken kuluttua valtava paineaalto vavisutti rakennusta, jossa olimme. Tästä hetken kuluttua näkyi taas valtavan iso kirkas valo taivaalla, kuului räjähdys, ja olimme taas hetkessä lattialla hakemassa suojaa mm. pöytien alta. Valtava paineaalto vavisutti taas toimistorakennusta, jossa olimme. Unessa meillä oli tieto siitä, että Pohjois-Korea oli aloittanut tämän hyökkäyksen ydinaseilla Yhdysvaltoja vastaan. Tässä unessa näitä ydinpommeja räjähti noin 5-10 minuutin välein, jatkuvana sarjana. Tähän uni päättyi.

21.3.2013

Jyrki Mannisen uni helmikuun lopulla 2013

Helmikuun lopulla 2013 näin unen, jossa Pohjois-Korea ja Etelä-Korea olivat aloittaneet ydinsodan toisiaan vastaan. Näin tässä unessa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin nousevan nopeasti maanalaisesta bunkkerista maan päälle, teräsrakenteiselle siltarakennelmalle. Noustessaan tälle maanpäälliselle siltarakennelmalle Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un katsoi taivaalle, ja hänen kasvonsa olivat kauhua täynnä. Hän näki, että jotain hirvittävää lähestyi taivaalta Pohjois-Koreaa kohti. Siltarakennelmassa oli kahva, jota Kim-Jong-un käänsi nopeasti alaspäin. Näin hän laittoi Pohjois-Korean ydinaseet iskemään Etelä-Koreaan. Tämän ydinsodan tuhot olivat valtaisat. Kokonaisia kaupunkeja tuhoutui ja vain hyvin harvat ihmiset säilyivät hengissä näistä ydinaseiskuista. Ydinsaasteen laskeumia ja radioaktiivista säteilyä oli kaupungeissa iskujen jälkeen. Näihin näkymiin tämä uni päättyi.

Trilateraalinen komissio

2013-03-28T10:27:00.002-07:00

Kirja: Salainen asiakirja No 1 - Trilateraalinen komissio (Osa 16)

Bilderberg-ryhmän kokoukseen 21.-23. huhtikuuta 1972 Belgian Knokkessa, oli kutsuttu presidentti Jimmy Carterin uskottu kansainvälisten turvallisuuskysymysten neuvonantaja, Zbigniew Brzezinski, joka oli vuonna 1970 kirjoittanut kirjan ”Between two ages”, eli Kahden aikakauden välissä. Kirjassa hän puhui tilanteesta, jolloin valtiot ja demokratia eivät enää voisi toimia ja ehdotti kehittyneiden maiden yhteisön luomista, jotta taipumukset globaalin kaaoksen syntyyn voitaisiin estää tuon aikakauden koittaessa. Hän oli kertonut ajatuksistaan David Rockefellerille, joka tässä kokouksessa esitti Trilateraalisen komission perustamista. Bilderberg-kokouksen jäsenet olivat ajatukselle myönteisiä ja pyysivät Rockefelleriä toteuttamaan suunnitelman.

Teksti: Sven-Olof Jakobsson
2.1.2012, Verkkomedia.org

Sisällys:

Trilateraalinen komissio Osa 16

Kokouksessa esitettiin ajatuksen tueksi mm. seuraava lausunto:

”Yhteisöt ja niiden johtajat useimmissa maissa elävät maailmankäsityksessä, jolla ei enää ole todellisuuspohjaa, nimittäin maailmassa, joka koostuu erillisistä valtioista. Heidän on vaikea ajatella globaalisti ja ymmärtää valtioiden riippuvuus toisistaan. Liberaali lähtökohta, jossa nähdään politiikka ja talous erillisinä, on vanhentunut. Talouteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä modernissa politiikassa”.

Trilateraalinen komissio perustettiin vuonna 1973 ja alussa sen toiminnan rahoitti David Rockefeller omasta pussistaan ja myöhemmin mm. Ford-säätiö, General Motors, Coca Cola, Exxon ja aikakausilehti Time. Komission ensimmäinen tavoite oli saada trilateralisti Valkoiseen taloon Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä toteutui Jimmy Carterin myötä, joka kokosi hallituksensa pääasiallisesti trilateraalien piiristä.

Trilateraalinen komissio koostuu kutsutuista jäsenistä, jotka tulevat Pohjois-Amerikasta, Länsi-Euroopasta ja Japanista. Siitä johtuu nimen viittaus kolmeen. Jäsenten valintaperusteet ovat suunnilleen samat kuin Bilderberg-ryhmässä ja monet ovatkin samoja henkilöitä, kuten Bush vanhempi, Dick Cheney, Madeleine Albright, Bill Clinton, Colin Powell, Donald Rumsfeld, jne, mutta useimmat tulevat monikansallisten yritysten ja suuryritysten piiristä, joiden vuosivaihto vastaa monien teollisuusvaltioiden vuosibudjetteja.

Komission päätavoite onkin ohjata kansainvälistä tapahtumaa suojatakseen ja lisätäkseen eliitin etuja mainituissa maanosissa, mikä on vahvistanut ylikansallisten yritysten valta-asemaa maailmalla. Niiden johtajat ovat jo tasavertaisia neuvotteluosapuolia valtioiden päämiesten kanssa, mikä on uhka niille valtioille jotka korostavat kansallisuuttaan ja haluavat sulkea rajansa kansainväliseltä kaupalta eivätkä anna kansainväliselle rahalle pelitilaa omissa maissaan. Trilateralistit kokevat siis valtioiden rajat esteenä kaupalleen ja sanovatkin näin:

”Maailma on kasvanut niin monimutkaiseksi järjestelmäksi ja ongelmat ovat moninkertaistuneet sellaisella vauhdilla, ettei tavallisen ihmisen näkemys ja päätöskyky riitä niitä hallitsemaan. Siksi ovat trilateralistit ottaneet vapaaehtoisesti johdon kohdatakseen lisääntyvät ongelmat tavoitteenaan tieteellisin keinoin käsitellä maiden molemminpuolista riippuvuutta kaikkien parhaaksi.”

Itse asiassa ehdotetaan tässä riippuvuuteen johtavaa strategiaa.

Riippuvuuden aikaansaamisessa näkyy myös strategian päätavoite. Kansainvälisellä tasolla pitäisi trilateraalijohtajien laatia säännöt standardisoinnille ja menettelytavoille, mikä toisi kasvavalla vauhdilla lisää eri maiden eliittiä johtoryhmään, toisin sanoen, olemaan mukana toteuttamassa päätöksiä tehtyjen sääntöjen puitteissa. Seurauksena olisi, että kansainväliset päätökset tulisivat yhdenmukaiseksi ja yhtäpitäväksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että ne toimisivat toisiaan vastaan. Tämän toteuttamiseksi on tehty työtä jo vuodesta 1973.

Tämä merkitsee, että poliittinen järjestelmä valtiollisella tasolla kovertuu yhä enemmän ja jää vain näennäisdemokratiaksi. Uudet johtajat keräävät vähitellen valtaa globaalilla tasolla ja ”eliitti”, joka on luopunut oman valtion ajatuksesta, istuu salaisissa kokouksissa suunnittelemassa uutta maailmanjärjestystä. Näihin suunnitelmiin eivät kansat enää saa ottaa osaa vapaissa demokraattisissa vaaleissa.

Senaattori Barry Goldwater sanoo kirjassaan ”With No Apologies” asiasta näin:

”Trilateraalit haluavat siis luoda maailmanlaajuisen taloudellisen mahdin, joka ottaa maailman poliittisesti valittujen hallitusten paikan. Järjestelmän luojina ja toteuttajina tulee heistä myös tulevaisuuden hallitsijoita. Olemme tulleet tähän syystä, etteivät omat johtajamme ole kertoneet meille totuutta, vaikka ovat sen tienneet. Ellemme me vapauteen uskovat ihmiset pian herää unitilastamme, kulkeutuu maailma kehitys orjuuden aikakauteen.”

Trilateraalisen komission Washingtonissa vuonna 1999 pitämän kokouksen muistio joutui vuosituhannen vaihteessa amerikkalaisen Spotlight-lehden haltuun ja sitä myöten julkisuuteen. Siitä kävi ilmi, että komissioon kuuluu 375 erityisen vaikutusvaltaista finanssimiestä ja teollisuusjohtajaa, kansan valitsemaa poliitikkoa, akateemikkoa ja mielipidevaikuttajaa Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Japanista. Komission kokoukset eivät ole julkisia ja sen jäsenet hakeutuvat niihin salaa, tiedotusalan ihmisiä vältellen.

Muistio vahvisti myös sen, että maailmanhallituksen muodostamisella pyritään turvaamaan superrikkaiden edut. Tähän suunnitelmaan kuuluu Euroopan saattaminen liittovaltioksi ja vastaavanlaiseksi vapaakauppajärjestelmäksi kuin NAFTA on Amerikan kaksoismantereilla. Kokous esitti tavoitteen ”katsomuksellisesta johtajuudesta”, joka ottaisi hoitaakseen aikamme ristiriidan realismin ja jatkuvan riippumattomuuden kuvitelman kesken, joka edelleen vaivaa suurta osaa EU-jäsenvaltioiden hallituksia. Jotta olisimme trilateralisteille mieliksi, olisi meidän siis luovuttava kansalaisuudestamme ja ennen pitkää myös kielestämme. Olisimme vain eurooppalaisia, EU-kansalaisia matkallamme kohti lopullista päämäärää, maailmankansalaisuutta.

On selvää, etteivät Trilateraalisen komission, Bilderberg-ryhmän tai Illuminaattien tavoitteet kuulosta mukavilta tavallisen ihmisen korvissa, mutta voiko tällaista kehitystä yksittäinen ihminen edes vastustaa?

Kyllä voi! Sillä varmaan on hankkeita ajamassa myös joku meidän valitsemamme kansanedustajakin. Heiltä voi milloin tahansa kysyä ovatko he siinä toiminnassa mukana, joka on riistämässä meiltä kansalaisuuden, vaikuttamassa oikeuden ja vapauden. Tai ainakin sitä, mitä mieltä he ovat asiassa. Näihin kysymyksiin on vastattava rehellisesti, koska oikea tieto saattaa milloin tahansa lipsahtaa ”vääriin” käsiin, kuten kävi edellä mainitun muistion.

<<< Edellinen *** Seuraava >>>

***

Ote loppusanoista:

"Kaikki tässä kerrottu on kuitenkin pyritty tuomaan esiin vain tietona, ei väittäminä. Päätelmän asioiden totuudellisuudesta tekee kukin lukija omalta kohdaltaan aina itse. Kun olet lukenut kirjan, anna tai lainaa se ystävällesi. Koska asia on tärkeä, ei kirjan sisältö ole ”Copyright” eli tekijänoikeuslailla suojattua. Sitä saa vapaasti lainata lähde mainitsemalla, sillä tieto on ainoa keino, jolla voimme kohdata edessämme olevat uhkatekijät."

Sven-Olof Jakobsson

Veljiemme syyttäjä

2012-12-19T23:59:00.001-08:00

Vältä joutumasta veljien syyttäjän rintamaan - seuraa Poul Madsenin 12 neuvoa

1. Älä koskaan käsittele toisten kristittyjen elämään liittyviä ongelmia lasten tai nuorten kuullen.

2. Älä koskaan puhu toisten kristittyjen ongelmista tai synneistä ennen kuin olet puhunut asioista heidän itsensä kanssa.

3. Puhu lähimmäisistäsi aina sellaisella tavalla, etteivät sivusta sinua kuuntelevat maailman ihmiset huomaa pohtivansa kristityiksi tunnustautuvien pahansuopaisuutta ja välinpitämättömyyttä heikommista.

4. Älä ole nopea puolustamaan itseäsi ja omia näkökohtiasi.

5. Ole kiitollinen kun näkemyksiäsi ja kuvitelmiasi toisista oikaistaan paremmalla asiantuntemuksella kuin mitä itse omistat.

6. Oletko vielä uskossasi nuori ja koetuksia kokematon? Varo asettamasta omia näkemyksiäsi ja itsevarmuuttasi mitaksi tilanteissa, joissa kysytään jopa vuosikymmenten sielunhoidollista ja muuta hengellistä kokemusta.

7. Älä imaise sieluusi huhupuheita.

8. Käännytä sielusi porteilta pahansuopaiset panettelevat syytöspuheet. Jos sallit niille asumuksen sisimmässäsi, ne saastuttavat elämäsi.

9. Raamattu kehottaa kääntämään kaikki parhain päin.

10. Ole kaikkein vaativin oman elämänvaelluksesi suhteen. Muista: osoittaessasi yhdellä sormella lähimmäistäsi, kolme sormea osoittaa itseäsi. Vaadi siis kolminkertaista esimerkillisyyttä itseltäsi asioissa, joissa koet voivasi arvostella ja syyttää toista.

11. Älä koskaan suurentele tapahtumia tai niitten seurauksia.

12. Muista olla kaikessa totuudellinen.

Poul Madsen oli tanskalainen lakimies, joka koki johdatukseksi antautua Raamatun opettajaksi. Hän perusti Kööpenhaminaan ja muualle Tanskaan jäsenkortittomia kristillisiä yhteisöjä. Hän julkaisi MOD MÅLET lehteä ja kirjoitti lukuisia kirjoja. Madsen vieraili kokoussarjoissa Suomessa. Hänen teoksiansa käännettiin suomeksi ja julkaistiin mm. Suomen Raamattuopiston ja Kuvan ja Sanan toimesta.

Kuka uskoo meidän saarnamme

2012-12-19T00:24:00.000-08:00

Kuka uskoo meidän saarnamme

"Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet."
Lauloimme tunnuslaulussamme: "Sen voi Jumala antaa, että sydän on kylläinen." Jos ristin sanoma, jota tutkimme, saa kirkastua ihmiselle, se tekee hänen sydämensä kylläiseksi. Apostoli Paavali koki, että hän ei tahdo tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta ja hänestä ristiinnaulittuna. Hän saattoi nuhdella galatalaisia: "Oi teitä, te älyttömät galatalaiset: kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?" Pyydämme itsekukin, että Jeesus avaisi ymmärryksemme silmät ja sitoisi kaikki ne häiritsevät voimat, jotka kääntävät ajatuksemme harhateille. Tahdomme sulkea mielestämme kaikki arkihuolet ja tutkia ristin salaisuutta.
Eilen meidät istutettiin etiopialaisen hoviherran vaunuihin kuuntelemaan Jesajan kirjan kuningasprofetiaa Kristuksesta. Apostolien teot kertovat, että Filippus toimi sanan selittäjänä määrätyn periaatteen mukaan: hän lähti "tästä kirjoituksesta ja julisti evankeliumia Jeesuksesta". Hän tahtoi kirkastaa Jeesusta Jumalan sanan johdolla. Nytkin Vapahtajamme tahtoisi sanoa meille, "effata", "aukene". Mutta ei sana aina aukene.
Samuelista kerrotaan, kuinka hän palveli poikasena Jumalaa pappi Eelin johdolla. Mutta hän ei "silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle" (1. Sam. 3). Mutta sitten eräänä päivänä Jumalan sana "ilmestyi". Siitä tuli ilmestyssanaa, se alkoi elää. Silloin Samuelin sydän avautui. Sen jälkeen Jumala ilmestyi hänelle aina "Herran sanan kautta". Tämänkertainen aihe on kysymys: "Kuka uskoo meidän saarnamme?" Tarvitsemme Samuelin kokemaa ihmettä. Ei riitä, että ihminen pelkästään kuulee jonkun pappi Eelin sanat. Apostoli Paavalikin kertoo, että hän ei saanut oppiaan ihmisiltä vaan "Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta". Näin hän koki Jumalan puheen elävänä. Samoin opetuslapset olivat Jeesuksen raamattukoulussa kolme vuotta, mutta ylösnousemuksen jälkeenkin heistä todetaan: he eivät vieläkään ymmärtäneet Raamattua. Vasta helluntaina Jumalan sana "ilmestyi" heille, ja siitä tuli heidän elämänsä voima. Tänä iltana kysytään: "Kuka uskoo?" Usko on Jumalan teko. Olemme oppineet katekismuksesta aikoinaan Lutherin sanat: "Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta . . :' Näin sana "ilmestyy" ja alkaa elää.
Usko ei ole joka miehen; se ei ole itsestään selvä asia. Jeesus sanoi: "Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Jesaja tajusi, että Kristus ensin hyljätään. Häntä ei oteta vastaan hänen omana aikanaan. Jae 8 toteaa: "Kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?" Juutalaiset ovat huomanneet itsekin, että ns. "hoosiannapsalmissa" 118 viitataan siihen, että Messias ensin hyljätään. Tätä psalmiahan Jeesukselle laulettiin hänen ratsastaessaan Jerusalemiin. "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä. Tämä on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Herralta tämä on tullut." Vielä keskiaikana juutalaiset ovat todenneet, että tämä kulmakivi viittaa Beetlehemissä syntyvään Vapahtajaan. Hänen alkuperänsä on profeetta Miikan mukaan "hamasta muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista". Ja rabbit toteavat, että tuo sanonta viittaa psalmin 72:17 ajatukseen, joka kuuluu hepreassa sanatarkasti: "Eläköön hänen nimensä ainaisesti. Ennen kuin aurinkoa oli, oli hänen nimensä Jinnon", "vesa". Tämän jakeen mukaisesti juutalaiset opettavat, että Kristus on ollut jo ennen aurinkoa, kuuta ja tähtiratoja. Ja on inhimillisesti vaikea uskoa, että tämä Kristus tulisi todella ihmiseksi. Voiko Jumala alentua ihmisen osaan? Kuka tuollaiseen voi uskoa?
Vielä niinkin myöhään, kuin 1200-luvulla, muuan juutalainen rabbi toteaa Messiaasta, että "hänen aikalaisensa kutsuvat häntä Jumalaksi (nimellä Eel), koska hän on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista". Mutta Jesaja lupasikin: "Mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä." Voimmeko uskoa Jeesuksen jumaluuteen vielä 1900-luvullakin?
Jesaja kysyy: "Kuka uskoo meidän saarnamme?" Mistä tässä saarnassa on kysymys? Ruotsalainen ja saksalainen Raamattu käyttää tässä yhteydessä "saarna"-sanaa. Englantilaisessa käännöksessä puhutaan käsitteestä "report" eli raportti. Jesaja toimii reportterina ja kuvaa meille Kristuksen kärsimystä. Samainen englannin sana merkitsee selonteon ohella myös työmaalta kuultavaa "jyrähdystä" ja "räjähdystä". Kristuksesta annettu etukäteisuutinen vavahduttaa kuulijoita. Se räjäyttää kaikki ennakkokäsitykset Jumalan toimintatavoista. Se murtaa myös inhimillisen kovuutemme.
Hepreassa käytetään tästä "saarnasta" sanaa "shmuaa" eli "kuulutus". Kuka uskoo tämän kuulutuksen? Muuan ystävärabbi sanoi Jerusalemissa, että tämä käsite, "shmuaa", on oikeastaan evankeliumi-sanan alkuperäisin lähde. Myös evankeliumin sisällys määräytyy tämän kuulutuksen mukaisesti: evankeliumi on sanaa Jeesuksen sovitusteosta. Tämä kuulutus on tuomion julistus synneillemme. Se on samalla etsintäkuulutus kadoksissa kulkevalle. Mutta ennen kaikkea se on Suuren tuomarin vapautusjulistus ja armahduspäätös: tämän on Jeesus tehnyt sinun puolestasi!
Ehkä olette nähneet oikeudessa, minkä näköinen syytetty on, kun hän on saanut armahduksen. Siinä syleillään ja iloitaan. Evankeliumi on aina sitä, mitä Jeesus on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Evankeliumi johtaa meidät aina ristin äärelle. Evankelista julistaa ja kuuluttaa Jumalan armotekoja. Lestadiolaiset ovat ymmärätäneet varmaan oikein kristinuskon perussanoman, kun he korostavat, että meidän tulisi julistaa päästön sanaa. Vain Pyhä Henki antaa nämä valtuudet seurakunnalle. Jeesus sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Evankeliumi johtaa kuulijat aina tilanteeseen, jossa kuulija saa mahdollisuuden omistaa uskossa anteeksiantamuksen ja vapautuksen.
Mutta nyt joku kysyy: Mitä tarkoittaa puhe sitomisesta? Voimmeko me sulkea toiselta taivaan ovet? Olemme kuulleet täällä, että juutalaiset sanovat Messiaan istuvan sairasten ja pitaalisten tykönä ja "yhden hän sitoo ja toisen hän päästää". Päästäminen merkitsee synninpäästön sanaa. Mutta mitä merkitsee "sitominen" hengellisessä elämässä? Sitomisella tarkoitetaan sitä, että henkilö, joka on kuullut evankeliumin, on sidottu kuulemaansa sanaan: nyt hänellä on vastuu, hän ei voi kieltää Jumalan rakkauden etsintäkuulutusta. Hesekielin kirjassa sanotaan parikin kertaa, että profeetan piti puhua kansalle, "kuulkoot tai olkoot kuulematta". Mitä hyötyä hänen toiminnastaan sitten oli? Kansa asetettiin vastuuseen teoistaan.
Kun kuulemme syntien anteeksiantamuksen sanan, emme saa kääntää sille selkäämme. Jumala kuuluttaa meille tahtonsa. Jesajan kirjan alussa luemme: "Kuulkaa taivaat, ota korviisi maa, sillä Herra puhuu!" Samoin huudahtaa Jesajan aikalainen Miika: "Kuulkaa kaikki kansat, ota korviisi maa. Ja olkoon Herra todistaja teitä vastaan!" Jokainen evankeliuminjulistustilaisuus merkitsee tavallaan oikeudenkäyntiä, jossa ihminen joutuu tutkimaan itseään. Jesajan kirjan alussa tämä näkyy kirkkaasti: "Niin, tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi . . ." Jos tuomitsemme itsemme Jumalan kasvojen edessä, saamme kuulla heti hänen armahduspäätöksensä.
Ihmissydän on kuitenkin hyvin hidas kuulemaan Jumalan puhetta. Meitä suostutellaan ja kypsytellään monesti vähitellen. Ja eräänä päivänä koemme: nyt on etsikon aika, nyt puhutellaan nimeltä minua. Ja jos vastaamme: "Tässä olen. Puhu Herra, palvelijasi kuulee", silloin sana ilmestyy meille. Siinä on sellainen voima, joka räjäyttää luontaisen vastustelumme. Koko elämä saa käänteen. Meistä on tullut armoa tarvitsevia.
Jesajan kirjan 52. luvussa on sanat: "Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta." Tässä on kahdesti sana "julistaa", "kuuluttaa". Juuri iloa evankeliumi tarjoaa sekä rauhaa. Vähän myöhemmin todetaan: "Hän lohduttaa kansansa, lunastaa . . . ja paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähdä." Mikä on tämä käsivarsi? Samasta asiasta on kysymys kohdassa, jonka luimme: "Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
Jeesuksen aikainen Targum Onkelos, aramealainen Raamattua selittävä käännös, puhuu 5. Moos. 33:27 jakeessa Kristuksesta nimellä MEMRA eli SANA. Tämä MEMRAN eli SANAN kautta on samaisen lähteen mukaan myös maailma luotu. Tämä MEMRA esiintyy Jeesuksen aikaisissa targumeissa lähes 600 kertaa. Oppineet pitävät sitä eräänä Jeesuksen ajan Kristusta tarkoittavista käsitteistä. Itse jae kuuluu: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." Ja Targum Onkelos toteaa: "Nämä käsivarret tarkoittavat MEMRAA (siis Kristusta), jonka kautta maailma on luotu."
Kristus on Jumalan ojennettu käsivarsi koko ihmiskunnalle. Herran käsivarsi ilmoitetaan Kristuksessa. Hänessä meitä lähestyy Jumalan pelastustarjous. Hän tahtoisi kannatella meitä iankaikkisin käsivarsin. Myös Marian ylistysvirressä, Luukas 1:51, on puhe samasta salaisuudesta: "Voimallinen on tehnyt minulle suuria . . . hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan." Jeesus ojentaa meille evankeliumissa kätensä.
Nyt tuodaan eteemme Vanhan testamentin Kristus-julistuksen tärkein salaisuus. Seuraava jae puhuu "vesasta". "Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta." Vanhassa testamentissa on kuusi eri käsitettä, jotka voidaan suomentaa sanalla vesa. Ja aina silloin puhutaan Kristuksesta. Samaan ajatuspiiriin kuuluu myös Hesekielin kirjan puhe "latvuksesta" ja "latvalehvästä". Psalmi 72:17 totesi, että tämä "vesa" tai "verso" on ollut Jumalan tykönä jo ennen aurinkoa. Kolme näistä heprean sanoista on suomennettu "vesa"-sanalla, yksi sanalla "juuri" ja yksi käsitteellä "virpi". Edessämme olevan jakeen "vesa"-sana merkitsee myös imeväistä lasta ja pientä herkkää runkopuussa olevaa silmua. Kristus tuli tänne maailmaan imeväiseksi lapseksi. Hän kasvoi kuin juuri kuivasta maasta. Tämä viittaa hänen syntymäänsä.
Mutta miksi Raamattu käyttää näin useaa eri käsitettä puhuessaan Kristuksesta? Tahtoisin väittää, että ellei tämä asia kirkastu meille, me emme ymmärrä Kristuksen tulon historiallista emmekä sen hengellistä sanomaa.
Historiallisesti Kristuksen tulo merkitsi Israelin kansalle uutta toivoa. Se oli ollut jo Egyptin orjuudessa ja Babylonian vankeudessa. Tämän jälkeen se sai kokea Pyhässä maassa roomalaisten sortoa. Juudan sukupuu oli lyöty moneen otteeseen jo poikki. Mutta nyt puhkeaa 700 vuotta Jesajan ennustusten jälkeen "Iisain kannosta virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa" (Jes. 11:1). Kristus oli tarkoitettu maahan lyödyn Israelin kansan pelastajaksi.
Mutta Kristus on myös kaikkien toivottomien ja maahan lyötyjen toivo. Hän on vastaus koko ihmiskunnan hengelliseen etsintään. Puhe vesasta liittyy Sakarjan kirjan kolmannen luvun lopussa myös syntien anteeksiantamuksen lupaukseen. Luemme siinä: "Katso, minä annan tulla palvelijani Vesan." Ja heti tämän jälkeen sanotaan: "Minä otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä." Juuri näin tapahtui Golgatalla.
"Vesa"-sana puhuu myös Kristuksen jumaluudesta, niin kuin näimme psalmin 72 sanasta, jonka mukaan tämä vesa on ollut jo ennen aurinkoa. Sakarja 6:12 lupaa: "Katso, mies nimeltä Vesa, omalta pohjaltaan hän on kasvava . . . Herran valtasuuruutta hän on kantava." Kristuksen työn vaikutin on hänen oma rakkautensa. Hän saattoi sanoa, ettei kukaan hänen henkeänsä ota, vaan hän antaa sen. Vanhassa Nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa sanomme Kristuksesta, että hän on "ennen aikojen alkua Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta - valkeus valkeudesta. Hän otti miehuuden Pyhän Hengen kautta." Näin hän kasvoi omalta pohjaltaan ja tuli ihmiseksi. Vanhoissa juutalaisissa kirjoituksissa sanotaan, että Messias oli Jumalan tykönä, kun ilmestysmajaa tehtiin. Hän on Jumalan oikealla puolella. Hän on Jumalan kirkkaus. Hän on rukousten välittäjä ja Jumalan salaisuuksien ilmoittaja. Hän on Israelin Vartija. Kaikki rukoukset tulee osoittaa Jumalalle tämän välimiehen kautta. Jos emme usko Jeesusta siksi, joka hän on, kuolemme synteihimme, sanoi Vapahtajamme. Jos emme usko Jeesuksen iankaikkiseen alkuperään, pyytelomme anteeksi kristillisyyttämme ja häpeämme Mestariamme. Vaikka Jeesus alentui ihmiseksi, hän on silti Elämän ruhtinas, jolle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä.
Myös profeetta Jeremia näki Vesassa Jumalan oman lähettilään. Asuimme Jerusalemissa aikoinaan seitsemän vuotta sadan metrin päässä silloisesta rajasta. Taloamme vastapäätä oli hurskaiden kaupunginosa. Eräänä iltana kolisi rautaporttimme kolkutin. Oli jo pilkkosen pimeä. Kun avasin oven, sisään marssi kolme hengästynyttä nuorta miestä. He sanoivat ilman kummempia esittelyjä, että he tahtoisivat puhua Raamatusta, mutta "vain Vanhasta testamentista". Vein heidät yläkertaan, jossa tutkimme myöhään yöhön asti Kristus-ennustuksia. Lopulta näytin näille nuorille Nikodeemuksille Jeremian kirjan 23:6 ja 33:16. Jakeissa puhutaan "Daavidin vanhurskaasta vesasta". Hänestä sanotaan: "Tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: Herra on meidän vanhurskautemme." Kun pojat näkivät heprealaisen Raamattuni sanan "Herra" eli "Jehova", joka on Jumalan oma nimi, jota hurskas ei saa edes lausua, he hypähtivät pystyyn ja huudahtivat: "Ei meillä ole samalla tavalla, te lähetyssaarnaajat olette väärentäneet Raamatun." Nyt ilmeni, että he tiesivät tehtäväni maassa. Sanoin näille kiihtyneille nuorille, että Raamattuni on valokuvajäljennös heidän Pyhästä kirjastaan. "Ei voi olla", he toistivat, "silloinhan Kristus olisi Jumala." Pyysin nuorukaisia menemään kotiinsa ja tarkastamaan asian omasta Raamatustaan.
Seuraavana iltana kolisi kolkutin jälleen. Ja sisään pyrkivät pojat sanoivat ensimmäiseksi: "Meillä oli samalla tavalla - Messias on Jumala!" Nuoria miehiä tuli lopulta iltaisin viisikin. Muuan heistä näki kotonansa näyn, ihmisen hahmon, ja hän kuuli sanat: "Te olette oikealla tiellä, jatkakaa." Ystävykset tulivat säikähtyneinä kertomaan siitä. He joutuivat kuitenkin painostuksen vuoksi jättämään yhteydenpidon ja alkoivat kokoontua toistensa kodeissa. Nykyajan ihmisen on kenties vaikea uskoa, että Jeesus on enemmän kuin ihminen. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa lopussa: "Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä."
Evankeliumin raportti Jeesuksesta merkitsee rohkaisevaa sanomaa. Se liittyy juuri tähän vesakuvaan. Jouduin opettelemaan tätä kotiläksyä Israelissa. Esikoispoikamme kuoli pitkän sairauden jälkeen. Lopulta uudet lait estivät heprealaisen kristillisen koulumme pidon. Olin saanut kutsun saapua Suomeen raamattukoulutyöhön. Kun mietin näitä ongelmia, olin menossa eräänä iltana juutalaisen miehen kanssa juutalaiskristittyjen raamattupiiriin. Lähtiessämme ulos sanoin hänelle: "Kuule, tunnen lumen tuoksun." Mies vastasi juutalaisella sanonnalla: "Profeetta olet, jos se tapahtuu." Kotiin tultuani nuuhkaisin vielä iltaöistä Jerusalemin ilmaa, mutta nyt en enää havainnut mitään erityistä. Ajattelin: eipä ole profeetaksi asiaa. Aamuyöstä heräsin kello viiden tienoilla merkilliseen hiljaisuuteen: ei aasin ääntä, ei kissojen naukumista, ei autojen hyrinää! Oli kuin olisin ollut tuonelassa. Koetin puoleksi tosissani, onko vaimo vieressä. Ja olihan hän: kaikki on hyvin ei ylöstempaaminenkaan ole vielä tullut. Hänet kuitenkin ensiksi kelpuutettaisiin. Mutta yhtäkkiä kuulin ikään kuin kiväärin laukauksen. Silloin ymmärsin, että ulkona on lunta. Puut taittuivat paukahdellen taakkojensa alla. Ja todella! Kosteata suojalunta oli joka paikassa yli puoli metriä. Vastapäätä oli naapurin pihalta taittunut suuri saarninsukuinen puu.
Pari päivää myöhemmin tuli kiviaidan taakse arabialainen puutarhuri uuden moottorisahansa kanssa. Katselin parvekkeelta, kuinka hän leikkasi saarnipuun rungon rinnan korkeudelta poikki. Suomessa tehdään toki lyhyemmät kannot. Sitten hän otti suuren tylsän kirveen. Sillä hän haavoitti rungon yläosaa yltympäri. Ajattelin, että nyt tuo mies on seonnut. Mutta sitten kului kolmisen viikkoa. Eräänä päivänä vaimoni kutsui minut parvekkeelle. Ja mikä ihmeellistä: vastapäinen suora puun tyvi oli puhjennut uuteen elämään. Sen jokaisesta haavasta nousi hentoja vesoja ja virpiä. Katselin kauan tuota näkyä ja mietin omaa elämääni. Tätäkö merkitsee Raamatun vesa julistus? Kristus on tuollainen toivon vesa.
Myös yksityisen ihmisen elämässä voi käydä samoin. Meidän tiemme katkaistaan. Meitä haavoitetaan. Kuitenkin näistä haavoista puhkeaa uusi elämä. Tämän on Israelin kansa saanut monesti kokea. Ja saman läksyn joutuu pieni ihminen oppimaan omassa elämässään. Jumala lyö ja haavoittaa, että arasta sydämestä nousisi uusi, nöyrempi kasvu.
Kristuksen käsivarsi ojentuu meitä kohden. Hänenkin kämmenensä on haavoitettu. Häntä on runneltu yltympäri. "Ei ole hänellä vartta eikä kauneutta." Ei ole hänellä inhimillistä muotoa, johon katsoja mielistyisi. Häntä on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Nämä haavat luovat uutta elämää ja uutta toivoa haavoitettuihin mieliin. Suomalainen tutkija Jussi Aro on todennut, että seemiläisissä kielissä, joihin hepreakin kuuluu, ei ole yleensä toivokäsitettä. Se on varsinaisesti Vanhan testamentin luoma sana. Maanpaot ja toivottomuus loivat toivon näyn. Ja Kristus on tämän toivon kädensija. Hänessä alkaa kuolleeksi tuomitun kohdalla uusi elämä.
Ehkä olet joutunut umpikujaan ja toivottomuuteen. Ehkä olet murtunut ja taittunut taakkojesi alle. Olet kamppaillut omassa sisällissodassasi ja hävinnyt. Ehkä asut pienessä kylmässä kopissasi ilman inhimillistä tukea ja lämpöä. Ankkuroi nyt toivosi Vapahtajaan. Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Ne eivät murru, vaikka me murrumme. Ehkä sinun on vaikea sitä uskoa. Mutta kuitenkin sinun elämäsi haavoista ja kyynelistä alkaa uusi elämä.
Yhdymme rukoukseen:

Herramme ja Vapahtajamme. Anna anteeksi, että olemme sulkeneet Sinulta niin monta kertaa sydämemme, vaikka Sinä ojennat meille pelastavaa kätesi. Me tunnustamme, että olemme vastuussa evankeliumista, jonka Sinä tarjoat. Anna sanasi oikein ilmestyä meille. Herra, Sinä näet, miten vaikea meidän on avautua. Nyt me pyydämme nimesi tähden ja kunniasi tähden: tee ihmeesi sisimmässämme. Jos löydät täältä jonkun taitetun ja taakkoihinsa sortuneen, me kiitämme, että Sinä istut hänen vierelleen ja autat häntä. Herra, anna jokaisen kokea synninpäästön vapauttava sana. Nimesi tähden. Aamen.

HENGEN PUU

2012-12-09T15:06:00.000-08:00

Hengen Puu

© Osmo Haavisto
Oravanpolku 3
37800 Toijala Finland
E-mail:osmo.haavisto@luukku.com
Ohjeet / Takaisin alkuun / Internet-versio © NetMission

PYHÄN HENGEN TYÖ MEISSÄ

PERUSTA
* Käännös KR 92 on merkitty tähdellä

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11).

MIKSI JEESUKSEN SIJAISKUOLEMA RISTLLÄ
ON AINOA PERUSTA?

Koska Jumala on vanhurskas
"Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa" (Ps. 11:7).
Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii pahan rankaisemista ja hyvän palkitsemista.
"Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja. Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä" (Ps. 7:11,12).
Ellei Jumala rankaisisi pahaa, Hän ei olisi vanhurskas Jumala. Riittävä rangaistus synnistä on vain kuolema.
" ...mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (1 Moos. 2:17).
"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23).
Ja koska Jumala on rakkaus
" ...sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1 Joh 4: 8-10)
Jos Jumala ei olisi tehnyt mitään auttaakseen käärmeen (saatanan) pettämää ihmistä, Hän ei olisi rakkauden Jumala. Jumalan oikeamielisyys velvoitti Häntä rankaisemaan synnistä ja rakkaus vaati antamaan anteeksi.
"Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias" (Ps. 116:5).
Anteeksiantamusta ei voinut olla ilman synnin rankaisemista.

Kaikkiviisas Jumala päätti toteuttaa pelastussuunnitelman, jossa Hän toimeenpani vanhurskaan tuomionsa ja toteutti rakkauden vaatimuksen.

Jeesus otti paikkamme ja kärsi rangaistuksen.
"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan... Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" ( 2 Kor. 5:19,21)

Jumalan laillinen oikeus
Koska Jeesus kuoli syntiemme tähden, Jumala sai laillisen oikeuden antaa meille anteeksi.
"...ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista" (Hebr. 9:22).

Ilman ristin kuolemaa anteeksiantamus olisi ollut laiton. Sitä paitsi ilman synnin rankaisemista maailmankaikkeus olisi pysynyt ikuisessa kaaoksessa. Hyvän ja pahan tulee saada oikeudenmukain palkkansa.

Jeesus on ainoa tie iankaikkiseen elämään

Ainoa pelastus suunnitelma
Jeesuksen sijaiskuolema puolestamme on Jumalan ainoa pelastussuunnitelma koko ihmiskuntaa varten. Jeesus sanoi:
"Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

PUUNRUNGON TAPAHTUMAT

"Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen" (* Apt. 17:30).

Miksi parannus on välttämätön?

Synti
Parannus eli mielenmuutos on välttämätön, koska synti on olemassa.
Mitä synti on?
Sitä, mitä synti on, ei ratkaise kunkin oma oikeustaju eikä syyttömyyden tai syyllisyyden tunto vaan Jumalan Sana. Synti on rikos Jumalaa vastaan. Se erottaa ihmisen vanhurskaasta pyhästä Jumalasta ja tuo kaikenlaisen tuskan ja onnettomuuden ihmisen elämään.
Parannus on mielenmuutos
Parannus ei ole ennen kaikkea repaleisen elämän paikkailua vaan asenteen muutosta suhteessa syntiin ja Jumalaan. Painopiste ei ensisijaisesti ole teoissa, vaan mielen kääntymisessä Jumalan puoleen Parannuksessa ilmaistaan ennen kaikkea halukkuus luopua omaa ja lähimmäisemme elämää vahingoittavista teoista sekä käännytään palvelemaan Jumalaa. Parannus on:

murhetta synnin ja vääristyneen Jumala-suhteen vuoksi
synnin ja syntisyyden tunnustamista
tahtoa päättäväiseen synnin hylkäämiseen
kääntymistä Jeesuksen seuraajaksi.

Jumalan kuva
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1 Moos. 1:27).
Jumalan kuva merkitsee ennen kaikkea sitä, että vastakohtana eläimille Jumala pani luomisessa ihmiseen oman iankaikkisuutensa. Ihmisen olemassaolo jatkuu fyysisen kuoleman jälkeenkin.

Elämän tarkoitus
Jumalan kuvana elämällämme on Jumalan antama tarkoitus. Tuo tarkoitus on elää Jumalan yhteydessä. Ihminen kokee sisäisen kaipuunsa olevan tyydytetty vasta silloin, kun Jumalan elämälle antama tarkoitus täyttyy.
Ihminen valitsee
Jumalan kuvalle annettiin myös vapaan valinnan mahdollisuus.
Eeva ja Aadam käyttivät tätä oikeutta väärin. Tottelemattomuuden synti erotti heidät Jumalasta. Eevan lailla meidän on itse kunkin valittava, totellako Jumalaa ja miten suhtautua syntiin. Oikeaa valintaa Raamattu kutsuu parannukseksi.
Vanhurskautus ja Jeesuksen seuraaminen
Vanhurskaus on Jumalan ominaisuus. Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin olla oikeamielinen.
"Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta" (* Ps. 11:7).
Jumala voi hyväksyä yhteyteensä vain niitä, jotka ovat Hänen laillaan vanhurskaita.
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa...Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." (Room. 3:23,24,28)
"että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2 Kor. 5:21).
Vanhurskauttaminen tarkoittaa sitä, että tulemme kelvollisiksi kohtaamaan Jumalan ja elämään Hänen yhteydessään. Vanhurskauttaminen on täysin Jumalan teko, joka annetaan meille lahjana uskon seurauksena. Tuota lahjaa emme kykene ottamaan vastaan, ellemme ole ensin tehneet parannusta.
Anteeksiantamus
"Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt. 10:43).
Synti on erottanut meidät Jumalasta, mutta uskottuamme Jeesukseen saamme syntimme anteeksi.
Usko on
Todellisen uskon olemus on syvempää kuin tieto Jumalasta. Siihen liittyy kuuliaisuus, sydämen halu totella Jumalaa.
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan" (Room. 10:9,10).
Sydämen usko on

Jumalan kunnioittamista sekä sydämen halua totella ja palvella Häntä
Jeesuksen hankkiman syntien sovituksen vastaanottamista
Kuuliaisuutta Jumalalle ja Jeesuksen seuraamista
Täydellistä luottamista Jumalaan ja jättäytymistä Hänen lupaustensa varaan.

Jeesus nuhteli tekopyhiä sanoen:
"Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä" (Matt. 15: 8,9).
Kristus Herra
Kristuksen tunnustaminen Herraksi merkitsee, että

annamme Jeesukselle auktoriteetin elämässämme
seuraamme Jeesusta julkisesti, vaikka toiset eivät sitä hyväksyisi
Jumalan Sana ratkaisee suuntamme elämämme kaikissa ratkaisuissa ja eettisissä kysymyksissä.

Uudestisyntyminen on välttämätön
"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ´Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa`. Nikodeemus sanoi hänelle: ´Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?` Jeesus vastasi: ´Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.`" (Joh. 3:3-7)
Iankaikkinen elämä ei ole opin kappale tai teoria. Se on samaa olemusta kuin Jumala itse; se on Hänen elämäänsä. Jumalan iäisyys on personoitunut Hänen Poikaansa Jeesukseen.
Vain Jeesus on tie iankaikkiseen elämään
" Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." (1 Joh. 5:11,12)
Kun Jeesus oli maan päällä, Jumala oli ihmisten keskellä.
"Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä" (1 Joh. 5:20)
"Jeesus sanoi hänelle: ´Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani...`" (Joh. 14:6).
Koska Jeesus Kristus on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä, niin päästessään elämämme Herraksi Hän tuo omassa olemuksessaan Jumalan iäisyyden meihin.
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta."(* Joh. 1:12,13)
Kun Jeesus tulee elämäämme, niin meistä tulee Jumalan lapsia.
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." (1 Joh. 3:2).

Ohjelmamme päätapahtuma
Kuvamme puun rungossa on kuvattu elämämme päätapahtuma: otamme Jeesuksen vastaan Pelastajanamme ja Hän istuttaa meihin oman iankaikkisen elämänsä. Täällä maan päällä omistettu Jeesuksen elämä korjataan sitten kerran satona iankaikkisuuteen.
"Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa" (Kol. 3:4).

Perinnöllisyyden siunaus

Perintögeenit takuu voitosta
Lapsi perii vanhempiensa geenit eli perinnöllisyystekijät. Uudestisyntymisen myötä perimme Jumalan iankaikkisen elämän. Saamme myös voiman syntiä vastaan, koska Jeesus on ristillä kukistanut synnin vallan.
"Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan" (* Hebr. 9:26).
Voimme selvitä voittajina kiusauksissa, koska Jeesus torjui autiomaassa kaikki perkeleen asettamat houkutukset. Ne olivat nälän tuoma kiusaus, kiusaus hypätä alas temppelin harjalta, maailman valtakuntien loisto ja pyyntö kumartua perkeleen edessä. (Matt. 4:1-11.)
Jeesus sai voiton pahoista hengistä ja uskovalle tämä voitto on syntymälahja.
"Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun" (Kol. 2:15).
"Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa" (1 Joh. 4:4).
Koska Kaikkivaltias Jumala asuu uskovissa, jokainen uskova on kaiken pahuuden vallan voittaja.
" ...sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?" (1 Joh. 5:4,5)
Koska olemme osallisia Kristuksesta, niin meillä on osallisuus myös Hänen kaikkeen voittoonsa.
"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet" (* Hebr. 3:14).
Jokainen uudestisyntynyt uskova kykenee voittamaan kiusaukset.
"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää" (1 Kor. 10:13)

HENKILÖKOHTAINEN KYSYMYS SINULLE !!!

Oletko sinä uudestisyntynyt?
"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3:3).
"Teidän täytyy syntyä uudesti" (Joh. 3:7).

Väistämätön
Olemme tässä maailmassa vain kauttakulkumatkalla. Äsken leikimme lapsuutemme ruispellon pientareella tai hiekkalaatikolla. Pian on elämän ilta käsillä. Astumme peruuttamattomaan. Vaihtoehtoa ei ole!
"Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle" (* Hepr. 9:27).
Meillä on taipumus väistää ikävät asiat tai lykätä ne jonnekin tulevaisuuteen. Iäisyyden kohtaamista emme voi kuitenkaan väistää työntämällä se pois tietoisuudestamme jonnekin alitajunnan piilolokeroon. Keinotekoiseksi jää myös se lohdutus, että saamme elämämme loppumetreillä hyvän saattohoidon. Saattohoito voi olla hyvä ja tarpeellinen, mutta se ei kykene korvaamaan iäisyysasian selvittelyn tarvetta!

Ikääntymisen kohtaaminen
Vanhuus on helpompi kohdata, jos siihen varaudutaan opiskelun avulla ja muutenkin ennen kuin se kolkuttelee ovelle. Terveyden hoito on aloitettava ennen tautien ja rappeutumien puhkeamista. Samoin testamentti on tehtävä ennen mahdollista dementoitumista. Liian myöhään tehty asiakirja ei saata kestää perintöriidoissa!

Sisin tarpeesi
Suostu kohtaamaan myös sisin tarpeesi! Hyväksy, että se saa nousta esiin alitajuntasi piilolokerosta! Sinulla on tarve saada yhteys Jumalaan! Myönnä, että et ole ilman Häntä tyytyväinen elämääsi.

Askel iäisyyteen
Kerran joudut ottamaan peruuttamattoman askeleen. Se on siirtyminen iäisyyteen. Siinä on Sinulle kolme vaikeaa ongelmaa:

a) Et tiedä, milloin se hetki koittaa.
b) Oletko valmis myöntämään asian vakavuuden.
c) Teetkö ajoissa valmistelut sen varalle.

Raamattu varoittaa: "Jos te tänä päivä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne" (Hepr. 3:7).
Saatat elää mainitsemassani b-kohdassa: myönnät asian vakavuuden. Siihen valitettavasti pysähtyy liian monen kohdalla Jumalan etsintä. Joku vakavamielinen pappi tai saarnaaja sanoikin: helvetti on heränneitä täynnä. Kun Jumalan etsijä on b-kohdassa, niin sielunvihollinen tarjoaa väistöliikkeeksi petollisia myönnytyksiä, kuten: "Joku sukulaiseni tai tuttavani on uskossa ja kunnioitan hänen vakaumustaan. Rukoilen päivittäin ja tiedän, että parannus on tehtävä. Työkiireet ja perheasiat on saatava ensin kuntoon."

Joskus myöhemmin?
Suuret joukot astuvat kadotukseen seuraava ajatus huulillaan: "Harkitsen asiaa kuitenkin vielä hetken ennen lopullista ratkaisua." Milloin tuo hetki koittaa? Liian monelle ei milloinkaan! Aino tie varmistaa iankaikkinen elämä on totella Raamatun kehotusta välittömästi.

Ratkaise nyt!!!
"Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä" (* 2 Kor. 6:2).
Nöyrry Jumalan edessä ja pyydä Häntä pelastamaan sielusi nyt heti!
"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Room. 10:13).

***********************

PYHÄN HENGEN KAKSI KANAVAA

Hengen hedelmä
= Kristuksen jalo luonto meissä eli pyhä elämä

Hengen lahjat
= Jumalan voima - tieto ja viisaus

**************************

KRISTUKSEN JALO LUONTO
- PUUN VASEN HAARA

Kristitty on kutsuttu elämään Jumalalle erotettua eli pyhitettyä elämää. Hedelmä ei ole EHTO Jumalan lapseudelle - vaan paremminkin MERKKI siitä.

"Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni... Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni." (Joh. 15:8,16 8).
Liha
Tarkoittaa Raamatussa ihmistä, joka elää ilman Kristusta pahoine taipumuksineen ja taipumuksesta kumpuilevine tekoineen.
Hengen hedelmä on lihan vastakohta.
"Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte." (* Gal. 5:17).
Lihan teot
Lihan eli vanhan luontomme aikaansaannokset ovat nähtävissä kaikkialla ja ne erottavat ihmisen Jumalasta.
"Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa." (* Gal. 5:19-21 19)
Hengen hedelmä
"Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki." (* Gal. 5:22,23 22).
Mahdollista
Kristityllä on mahdollisuus elää pyhitettyä eli Jumalan mielen mukaista elämää, koska kuolimme yhdessä Kristuksen kanssa eli samaistumme hänen kuolemaansa.
"Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan ... Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle." (* Room. 6:7,8,10)
"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa" (Kol. 3:3).
"Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (* Room. 6:11).

Muista, että synnillä ei ole valtaa kuolleeseen!
Sinulle asetettuna voiton ehtona on se, että haluat seurata Jeesusta ja pysyä erossa synnistä.
"Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?" (* Room. 6:1,2).
Kenen puolella olet?
Jos vaellat Pyhän Hengen ohjattavana ja hallittavana, Sinulla on voitto myös vanhan pahan luontosi suhteen. Kaikki riippuu siitä, asetutko paholaisen leiriin vai samaistutko Kristukseen.
"Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja ... Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta..." (* Gal. 5:16,24,25)

HEDELMÄ ON KRISTUKSEN
JALO LUONTO MEISSÄ

RAKKAUS

Jumala on rakkaus
"Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus" (* 1 Joh. 4:8).
Jumalan rakkaus ei ole vastarakkautta, jolla meitä jostakin palkittaisiin, vaan se on pyyteetöntä alkuvoimaista rakkautta.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (* 1 Joh. 4:10).
Rakkauden kanavana
Rakkauden Jumalan suunnitelma on, että koko maailma tulee tästä rakkaudesta osalliseksi meidän kauttamme.
"Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme" (* 1 Joh. 4:11).
Rakkaus on siis syntymälahja, mutta meidän tulee sitä myös tietoisesti välittää eteenpäin.

Rakkaus säilyy ikuisesti.

Pysyvää
"Rakkaus ei koskaan katoa...Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (* 1 Kor. 13:8,13).

ILO

Ilo on kokemamme pelastuksen ja Jumalan rauhan myötä saatu alkuvoimainen itseämme ja ympäristöämme virvoittava tunnelataus.
Ilon harjoitus
Vaikka ilo on luontaisesti uskovasta pursuva virta, iloa kehotetaan myös määrätietoisesti harjoittamaan.
"Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! "(* Fil. 4:4)
Iloitse vainoissa
Kun tunnustaudumme julkisesti Jeesuksen seuraajiksi, se tuo vainoa. Vaino puolestaan tuo iloa.
"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." (Matt. 5:10-12)
Autuus tarkoittaa suurta onnea.
"Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. " (* 1 Piet. 4:12,13)
Auta iloiten
Laupeuden työ tulee tehdä iloiten. "...joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten" (Room. 12:8). Rakkaus, ilo ja totuus ovat erottamattomat kumppanit. Jos esimerkiksi vaeltaa vääryydessä, on kykenemätön kokemaan todellista iloa ja välittämään rakkautta.
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa..." (1 Kor 13: 4-6) .

RAUHA

Jumala on rauhan alkulähde.
" ...sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala" (1 Kor. 14:33).
" ...niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva kanssanne" (2 Kor. 13:11).
"Kristus on meidän( uskovien) rauhamme " (* Ef. 2:14).
Kansojen jatkuva levottomuus johtuu siitä, että jumalattomilla ei ole sisäistä rauhaa.
"Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra" (Jes. 48:22).
"Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. ...Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja _ joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa." (Jes. 59:7,8)
Jeesus - meidän rauhamme - toi Jumalan rauhan maailmaan. "Sillä lapsi on syntynyt meille...Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." (* Jes. 9:5)
Ovi rauhaan
Jeesuksen kuolema avaa uskoville oven rauhaan.
"...mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5).
Rauha on sitä elämää, missä ihminen eli Jumalan yhteydessä ennen syntiinlankeemusta paratiisissa.
Kun ihminen tulee oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, Jumalan rauha alkaa hallita hänessä.
" Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa" (* Room. 5:1).
"Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." (* Kol. 3:15).
"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa" (* Fil. 4:7).
Naapuruussopu
Kun rauha hallitsee meissä, niin se avaa portin rauhaan myös lähimmäistemme kanssa. Yksilöiden rauhan kokemus on tie rauhaan myös kansojen välisissä suhteissa.
"Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" (* Hepr. 12:14).
"Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat" (* Jaak. 3:18).
"Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa." (* 1 Piet. 2:20).

KÄRSIVÄLLISYYS

Vanha kirkkoraamattu käyttää sanaa "pitkämielisyys". Kärsivällisyys ei ole alistumista vaan myönteistä uskoa Jumalaan, joka johtaa ja varjelee omiaan.
Ole kestävä
Kärsivällisyyteen sisältyy kestävyys.
"Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä" (Luuk. 8:15).
"Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni..." (2 Tim. 3:10).
Uusi kirkkoraamattu käyttääkin usein sanaa "kestävyys". Näin esimerkiksi:
Vanha käännös: "...tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja hiljaisuutta" (1 Tim. 6:11).
Uusi käännös: "Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen" (* 1 Tim. 6:11).
Vanha käännös: "Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko"(Ilm. 13:10).
Uusi käännös: "Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa"(* Ilm. 13:10).
Odotus
Kärsivällisyys tarkoittaa pysymistä lujana Jumalan lupauksissa silloinkin, kun emme näe niiden välittömästi täyttyvän. Näin joudumme asennoitumaan esimerkiksi silloin, kun olemme pyytäneet Jumalalta herätystä.
"...ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu" (* Hepr. 6:15).
Näin myös Jeesuksen toisen tulemuksen suhteen.
" Herra ohjatkoon sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta" (* 2 Tess. 3:5).
"Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä." (* Jaak. 5:7,8 )
Ihmissuhteet
Kärsivällisyyttä tarvitsemme myös ihmissuhteissa.
"Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut" (Sananl. 25:15).
"...kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa" (Kol. 3:13)
Menestys
Kärsivällisyys tuo menestyksen.
" Autuaita kärsivälliset: he perivät maan" (* Matt. 5:5).
Kärsivällisyys joutuu koetukselle vainoissa ja palkkaa odottaessa.
" Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus..." (* 2 Kor. 6:4-6)
"Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut" (* Hepr. 6:12).
Koetukset
Uskon koetukset ja kiusaukset kasvattavat kärsivällisyyttä.
"Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa..." (Room. 5:3.4)
"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." (Jaak. 1:2-4)
"Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen." (Jaak. 5:10,11)
Palkinto
"Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän" (Luuk. 21:19).

YSTÄVÄLLISYYS

Kristityn täytyy olla ystävällinen muitakin kuin uskoveljiä kohtaan.
"Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Matt. 5:47,48)
Ystävällisyys tulee olla elämäntapa kuin puku päällä.
"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen" ( Kol. 3:12).

HYVYYS

Käännyttyämme pimeydestä valkeuteen Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus alkoi ilmetä meissä.
"Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta" (Tiit. 3:4,5).
"Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä." (* Ef. 5:8,9)
Ole Laupias samarialainen
Jumalan hyvyys purkautuu uskovien tekemän laupeudentyön kautta ihmiskuntaan.
"...ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee" (Tiit. 2:14).
"Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää" (* Tiit. 3:8).

USKOLLISUUS

Uskollisuus merkitsee "olla luotettava". Nykyisin käytetään ilmaisua "olla sitoutunut".
Jumala on uskollinen ja auttaa meitä lupaustensa mukaan.
"Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi." (Ps. 91:4)
"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää" (1 Kor. 10:13).
Jeesus esimerkkinä
Jeesuksen elämän peruselementti oli olla uskollinen Isän antamalle tehtävälle.
"Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ´uskollinen koko hänen huoneessansa`" (Hepr. 3:1,2).
Uskollinen palvelijana
Meidän tulee seurata Jeesuksen esimerkkiä palvellessamme Herraa. Uskollisuus on välttämätön hengellisessä tehtävässä.
"Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?" (Luuk. 16:10,11)
"Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa" (1 Tim. 1:12).
Palvellessamme Herraa meidän tulee olla luotettavia.
"Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä. Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat." (Saarn. 5:3,4)
Uskollisuuden lähde - sitoutuminen Jeesukseen
Nykyisin seurakuntien paimenet valittavat sitä, että uskovat eivät halua sitoutua velvoitteisiin eli uskollisuus on hakusassa. Monet uskovat itse kokevat, että heidän rakkautensa on näivettynyt ja he eivät löydä tautiin lääkettä.
Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus joutui jättämään vastuullisen tehtävän apostoleilleen, joiden "kellokkaana" oli horjuva Pietari.
"Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ´Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?` ´Rakastan, Herra`, Pietari vastasi, ´sinä tiedät, että olet minulle rakas.` Jeesus sanoi: ´Ruoki minun karitsoitani.`
Sitten hän kysyi toistamiseen: ´Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?` ´Rakastan, Herra`, Pietari vastasi, ´sinä tiedät, että olet minulle rakas.` Jeesus sanoi: ´Kaitse minun lampaitani.`
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ´Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?` Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ´Olenko minä sinulle rakas?`, ja hän vastasi: ´Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.´ Jeesus sanoi: ´Ruoki minun lampaitani.` " (* Joh. 21:15-17)
Rakkauden lähteellä
Huomaat, ettei Jeesus kysellyt Pietarilta, rakastiko tämä lampaita, vaan rakastiko hän Jeesusta. Ylipaimen tahtoi sanoa, että lampaat ovat Hänen lampaitaan _ osa Häntä. Jos Pietari todella rakasti Jeesusta, niin hän ei voinut laiminlyödä sitä, mikä kuuluu Mestarille.
Koitko armon?
Ensimmäinen askel siihen, että kykenemme rakastamaan lähimmäistämme, on se, että olemme itse ensin kokeneet olevamme Jumalan rakkauden kohteena.
Luonnostamme olemme kuin kuu, joka on kylmä, valoton järkäle. Se luo meille auringosta lainaamansa valoa. Me heijastamme valoa ja rakkautta vain siinä määrin kuin olemme sitä Jumalalta saaneet.
"Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä" (* 1 Joh. 4:19).
Rakastammeko Mestariamme?
Toinen askel rakkautemme ilmaisuun on se, näemme lähimmäisemme Mestarin omaisuutena, jotka Hän on verellään Jumalalle ostanut. Jos rakastamme Jeesusta rakastamme myös sitä, mikä on Hänen omaansa.
"Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme" (1 Joh. 4:11).
Sitoutuminen Jumalan Sanaan
Olla Jumalalle uskollinen merkitsee olla sitoutunut Hänen Sanaansa.
"Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi" (* Ps. 119:4).
"Sinun käskysi ovat iloni, sinun sanaasi minä en unohda" (* Ps. 119:16).
Toivomme
Uskollisuus ilmenee myös siten, että Jumalan lupaukset ovat toivomme.
"Jo ennen aamun koittoa huudan apuasi, sinun sanaasi minä panen toivoni" (* Ps. 119:147).
Uskollinen menestyy
Uskollisuus on menestymisen edellytys ja se tuo siunauksen.
" Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia." (* Jer. 5:1)
Uskollisuus on tarpeen ihmissuhteissa ja välttämätön avioliiton onnistumiselle.
"Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat" (* Hepr. 13:4).
Kristityn tulee olla uskollinen vainoissakin, vaikka ne johtaisivat kuolemaan.
"Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän" (* Ilm. 2:10).

LEMPEYS

Vanha kirkkoraamattu käyttää sanaa "sävyisyys".
Lempeyden tulee olla kristityllä yhtä lailla arki- kuin kirkkopuku.
"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen" (Kol. 3:12).
"Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne." (* Ef. 4:1,2)
"He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille" (Tiit. 3:2)
Aviovaimoille lempeys on upea juhla-asu.
"Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset." (* 1 Piet. 3:4,5)
Miesten työrukkaset
Karskien miestenkin tulee ottaa lempeys työrukkasikseen vaikeissa tehtävissä.
"Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen." (Gal. 6:1)
"...vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat." (* 1 Piet. 3:15,16)
Sävyisyys on viisauden mittatikku.
"Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee." (* Jaak. 3:13)

ITSEHILLINTÄ

Uskonelämän kilvoituksessa joudumme kieltäytymään monista asioista, joita itsekäs (= lihallinen) mielemme haluaa.
Puhe itsehillinnästä pelästytti irstaan maaherran, Felixen.
"Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: ´Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa`." (* Apt. 24:25)
Epäsuosittu aihe
Opetus itsehillinnästä ei ole lopun ajan kristittyjen suosiossa.
"...rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa." (* 2 Tim. 3:3,4)
"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia" (2 Tim. 4:3).
Suurten tavoitteiden toteuttaminen vaatii jopa maallisissa tehtävissä itsehillintää.
"Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman" (* 1 Kor. 9:25).
Ole paimen!
Seurakunnan kaitsijaksi ei sovi sellainen, joka ei kykene hillitsemään itseään. _ Äkkipikaisuus ja väkivaltaisuus ovat itsehillinnän vastakohtia.
"Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija, vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä." (* Tiit. 1:7,8)

**********************************

RISTI
hedelmän juurena ja kasvuvoimana

Hedelmän kantamisen alkuvoima ei riipu siitä, kuinka kauan olemme olleet uskossa, vaan siitä, että päivittäin vaellamme kantaen ristiämme ja juurrumme Kristukseen.
"...juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen" (Kol. 2:7)
Vain risti
Lähtökohtana on ristin sovituksen tuore kokeminen. Jumalan lapsen iloa ei voi saada ennen kuin kokeen lahjavanhurskauden suoman rauhan. Kun sisäistämme ristin sanoman ja ansaitsemattoman armon, se tuo rauhan.
"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room. 5:1).
"hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa" (* Kol. 1:20).

Yksin uskosta
"Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa"(* Room. 14:17).
Yksin armosta
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta _ se on Jumalan lahja _ ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8,9).
Vain ansaitsematon armo tuo pelastusvarmuuden ja turvallisuuden tunteen.
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room. 8:1).
Muistanet, että rauha ja ilo ovat Hengen hedelmää. Heti, kun omistit Jumalan armon, nuo hedelmät alkoivat ilmetä Sinussa. Myöhemmin ongelmasi on ollut "päreiden palaminen" eli kärsivällisyyden ja itsehillinnän puute! Olet kysynyt, kuinka päästä voitolle tässä toivottomassa kamppailussa.
Usko ongelman ratkaisuna
Koettuasi uskonvanhurskauden tuoman syvän rauhan ja sen seurauksena pursuavan ilon Sinulla on voimareservi kielteisiä tunnepurkauksia vastaan. Lähimmäisesi tällöin huomaavat, että Sinuun on iskostunut annos ystävällisyyttä.
Tämän myönteisen tunnevirityksen saaminen luo Sinussa kaikenlaista ystävällisyyttä. Lempeys on ystävällisyyden aisapari.

Ymmärrys ja tahto hedelmän kanavana

Ymmärrä!
Meidät on kutsuttu etsimään ymmärrystä.
"Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto." (* Ef. 5:15-17)
Luovuta itsesi palvelustehtävään!
"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." (* Room. 12:1)
Ymmärrystä tulee käyttää lähimmäisen auttamiseen.
"Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan." (* 2 Piet. 1:2,3)
Pyri tietoisesti !
"Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää." (* 2 Piet. 1:5-8)
Jumalan kuvaksi luotuina meillä on valinnan vapaus. Tahtoelämämme tulee olla Jumalan hyvyyden kanavana lähimmäistämme kohtaan.
"Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi" (Jaak. 4:17).

*****************************

VOIMA PALVELUSTEHTÄVÄÄN
- PUUN OIKEA HAARA

Kristitty on kutsuttu palvelemaan _ evankelioimaan maailma. Palvelutehtävässä omat kyvyt eivät riitä - tarvitaan yliluonnollinen apu Jumalalta.

Tuo apu on
PYHÄN HENGEN LAHJAT:
voima, tieto ja viisaus

LUVATTU PYHÄN HENGEN LAHJA

"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." (1 Kor. 12:7-11)
Kaste Hengessä
Aivan kuin porttina armolahjojen maailmaan on kaste Pyhässä Hengessä.
"Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." (* Matt. 3:11)
"Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää." (* Apt. 1:5)
Voimalla pukeminen
Hengen kasteessa meidät puetaan Jumalan yliluonnollisella voimalla korkeudesta.
"Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta" (Luuk. 24:49).
"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka" (* Apt. 1:8).
Tätä rikasta tapahtumaa kuvataan myös seuraavilla ilmaisuilla:

Hengen vuodatus
Hengen lupaus
Hengen lahja
Hengen täyteys.

Vuodatus
"Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia." (* Jooel. 3:1)
"Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: - Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin." (* Apt. 2:16,17)
Lupaus
"Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ´Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.`" (Apt. 1:4).
"Niin Pietari sanoi heille: ´Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.` " (Apt. 2:38,39)
"Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin" (* Apt. 10:45).
Hengen täyteys
Hengen kasteen synonyymi on myös Hengen täyteys. Ennustuksissa tapahtuma oli Hengen vuodatus, Hengen kaste ja voimalla pukeminen.
Ennustuksen täyttyessä helluntaipäivänä ilmiö oli Pyhällä Hengellä täyttyminen.
"Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi." (* Apt. 2:1-4)
Täyttymyksen yhteydessä ilmenevä kielilläpuhuminen herätti ulkopuolisten keskuudessa suuren hämmästyksen. _ Kielilläpuhuminen on monille kompastuskivi nykyisinkin. _ Saarnassaan Pietari selitti tapahtuman olevan Vanhan testamentin ennustusten täyttymys. Hän vakuutti myös, että Hengen lahja eli lupaus kuuluu kaikille kääntyneille.
"Pietari vastasi: ´Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.´ " (* Apt. 2:38,39)
Kyllä täyteys! Ainako kielet?
Kaikki evankeliset kristityt uskovat Hengen täyteyteen, mutta monet eivät tiedä sitä, liittyykö tapahtumaan aina yliluonnollinen kielilläpuhuminen. Jotkut sanovat, että kaikille luvattiin vain Hengen lahja eivät vieraat kielet.
Tutkimalla Apostolien tekoja johdonmukaisesti toteamme, että kielilläpuhuminen seuraa nimenomaan Hengen lahjan vastaanottoa. Helluntaipäivänä ensimmäiset opetuslapset saivat lahjana Pyhän Hengen ja puhuivat kielillä. Sitten Pietari julisti lahjan kuuluvan kaikille kääntyneille. Myöhemmin yhtäläisen (Apt. 11:17) Hengen lahjan saaneet puhuivat kielillä Korneliuksen kodissa.
Kielet merkkinä
"Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta." (* Apt. 10:45,46)
Samanlainen lahja
Pian Pietari joutui ympärileikattujen (= mielestään puhdasoppisten) veljien kuulusteluun. Pietari samaisti pakanoiden saaman lahjan helluntaipäivänä saatuun Hengen täyteyteen sanoen:
"Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?" (* Apt. 11:17).
Lahja ei suinkaan voisi olla samanlainen tai yhtäläinen ellei siihen kuuluisi kielilläpuhuminen kuten helluntaipäivän lahjaan.

HENGEN LAHJA OTETAAN VASTAAN USKOSSA

Palautamme mieleemme Pietarin julistaman lupauksen: "...niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:38). Syntien anteeksiantamuksen lailla kaikki Jumalan lahjat otetaan vastaan uskomalla.
Toivo - ja usko näkymättömään
Uskolle toivottu näkymätön on todellisuutta.
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä" (* Hepr. 11:1).
Usko tavoittaa näkymättömän, mikä varsinaisesti kuuluu tulevaisuuteen ja tuo sen tähän hetkeen. Esimerkiksi iankaikkinen elämä on tulevaisuuden asia, mutta usko tuo sen omaksemme tässä ja nyt.
Tässä ja nyt!
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään." (* Joh. 5:24).
Avain lupauksiin
Uskon rukous muuttaa lupauksen kokemukseksi.
"Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte" (* Matt. 21:22).
Tietysti rukouksen tulee sävyttyä vilpittömyydellä ja nöyryydellä, mutta koska uskon rukous on ainoa rukouksen laji, johon Jumala vastaa, niin etsimme tietä, kuinka rukoilla uskoen.
Suhteemme Jumalaan ja Sanaan
Suhteemme Jumalaan tulee olla kunnossa, ja Jumalan Sanan tulee saada tilaa meissä. Myös rukouksemme tulee rukoilla sopusoinnussa Jumalan tahdon kansa.
"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen" (* Joh. 15:7).
Muutamia minuutteja rukouksen jälkeen jotkut sairaat kysyvät: "Miksi Jumala ei parantanut minua?"
Vastaan: "Mistä tiedät, että et ole parantunut? Kuka kertoi niin sinulle? Totuuden Sana sanoo: ´... hänen haavojensa kautta me olemme paratut` (Jes. 53:5). Jeesus lupasi: ´...he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi` (Mark. 16:17). Mitä sinulle on siis tapahtunut Jeesuksen sanojen mukaan?
"Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa" (Kol. 2:7).
"...sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti " (Hepr. 3:14).
Järjestys: Usko-tunne
Esimerkkinä uskon järjestyksestä on syntisen pelastus. Hänen täytyy ensin omistaa usko - uskossa anteeksiantamus ja vanhurskautus ennen kuin se tulee tunteen tasolle. Jeesus opetti oikeaa järjestystä näin: "Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän" (* Mark. 11:24).
Meidän tulee kasvaa yhdeksi Jeesuksen ja Hänen lupaustensa kanssa.
Kuka puhuu kielillä ?
Hengellä täytyttäessä Pyhä Henki ei puhu kielillä, vaan täyttää etsijän ja antaa hänelle kyvyn puhua vierasta kieltä. On aivan kuin Pyhä Henki ja ihminen sulautuisivat yhteen.
"He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi" (* Apt. 2:4).
"... ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat" (* Apt. 19:6).
Molemmissa näissä tapauksissa puhujana oli ihminen, mutta puheen alkuperä oli Pyhä Henki. Pyhä Henki antoi vieraan kielen ihmisen suostumuksella eikä ihmisen tahdon vastaisena tapahtumana.
Pelot
Monet eivät ole avoimia tai edes halukkaita täyttymään Hengellä, koska virheellisen opetuksen johdosta he ovat pelon vangitsemia. Varsinkin saksalaiselta kielialueelta on tulvinut pelkotraumojen ainesta. Pelko-opetus naamioidaan siten, ettei kielletä kielilläpuhumisen lahjan olevan Raamatussa, vaan leimataan harhaksi nykyisin tapahtuva lahjan käyttö. Selitetään muun muassa, että lahjan ilmenemisen yhteydessä ilmenevä ilon tunnepurkaus on hysteriaa. Myös kyseenalaistetaan kielten lähde. Selitetään, että se voi olla yhtä lailla ihmisestä itsestään tai saatanasta kuin Pyhästä Hengestä. Tällainen kylvö voi kuihduttaa jopa niiden lahjan, jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet kielillä.

Erehtymätön neuvo
Vastatkoon Jumalan Sana tähän epäuskon kylvöön!
"Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät." (* Luuk. 11:9-13)
Tässä yhteydessä on turha käsitellä joissakin pakanauskonnoissa tapahtuvia ilmiöitä. Lähtökohtanamme on Jumalan lasten Pyhällä Hengellä täyttyminen ja siihen liittyvä kielilläpuhuminen.

DIALOGI KIELILLÄPUHUMISESTA

Olet Jumalan lapsi !
Jos Sinulla on epäilyjä kielten suhteen, niin kysyn: "Oletko Sinä Jeesuksen verellä pesty Jumalan lapsi?"
Sinä vastaat: "Olen!"
"Antaisiko Sinun oma isäsi Sinulle kalan sijasta käärmeen joko vahingossa tai tarkoituksella?"
"Eihän toki. Totta hän kalan käärmeestä erottaa eikä missään tapauksessa tekisi sitä tahallaan!"
"Jeesus sanoi lahjoja antavia ihmisiä pahoiksi. Kai uskot taivaan Isän hyvyyteen?"
"Ehdottomasti!"
"Olet Jumalan lapsi! Antaako taivaallinen isä Sinulle Pyhän Hengen vai pahan Hengen?"
"Älä kysele joutavia!"
"Kun saat Pyhän Hengen, niin kuinka kielet, joita saat, olisivat pahasta hengestä!"
"Totta kai ne ovat Pyhän Hengen valtaamalla ihmisellä Pyhästä Hengestä."

Olet uskova!
"Oletko Sinä uskova?"
"Olen Jeesukseen uskova. Hän on Herrani ja Pelastajani!"
"Jeesus lupasi: ´Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: ...He puhuvat vierailla kielillä.`
Tarkoittiko Jeesus sitä, että Sinä kuulut niiden joukkoon, jotka puhuvat kielillä?"
"No - Jeesuksen sanojen mukaan minä kuulun heidän joukkoonsa."
"Tarvitaanko iäisyysasioissa joitakin muita mielipiteitä kuin Raamatun ilmoitus?"
"Ei varmaankaan tarvita. Muut mielipiteet eivät johda perille!"

Varauksiako?
"Liittikö Jeesus kielilläpuhumiseen joitakin varauksia, esim. sellaisia, että lupaus ei toteudu välttämättä kaikkien uskovien suhteen? Tai että ei voi sittenkään olla varma kielten aitoudesta?"
"Ei Hän jättänyt pelastuksen suhteenkaan mitään varauksia. Voin olla ja olen varma, että olen pelastettu! Perustan varmuuteni yksin Jumalan Sanaan enkä siirry piiruakaan varmuudestani!"
"Onko lupaus kielistä yhtä aitoa Jumalan Sanaa?"
"Niin sen täytyy olla! - Minä voin siis puhua aidosti kielillä!"

Jos haluat täyttyä
Pyydä Hengellä täyttymistä muistaen, että Jumala kuulee tahtonsa mukaisen rukouksen.
"...jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä" (1 Joh. 5:14).
Koska Jumala on luvannut Pyhän Hengen lahjan kaikille (Apt. 2:38,39), niin rukouksesi on Jumalan tahdon mukainen. Omista lupaus uskossa välittömästi!
"Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet" (1 Joh. 5:15).
Ilman Pyhää Henkeä et voi puhua vierailla kielillä, mutta nyt, omistettuasi uskossa Jumalan lupauksen voit puhua vierailla kielillä. Anna kielten tulvia vapaasti. _ Näin samalla tavalla, uskoen Jumalan lupauksen, koit myös pelastuksen.

HENGEN LAHJAT

Hengen olemusta
Iankaikkista elämää emme voi omistaa erillään iankaikkisesta Jumalasta. Samoin Hengen lahjat eli armolahjat ovat samaa olemusta Pyhän Hengen kanssa.
Hengen lahjat ovat aivan kuin Pyhän Hengen käsivarsia, joiden kautta Hän ilmaisee läsnäolonsa voimana, tietona ja viisautena. - Erheellisesti jotkut pitävät rakkautta suurimpana armolahjana. Rakkauden omistamme armosta, mutta se ei ole Raamatun kielessä armolahja, vaan Hengen hedelmä.

VIISAUS
"Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta" (1 Kor. 12:8).

Viisauden sanat on Pyhän Hengen antama ohje tähän hetkeen tai tulevaisuuteen. Esimerkkinä tästä on Pietarin saama ohje mennä roomalaisen sadanpäämiehen kotiin. Vierailu pakanan kodissa oli vastoin juutalaista traditiota.
"Pietarin yhä pohtiessa näkyään Henki sanoi hänelle: ´Kolme miestä kysyy sinua. Mene alas ja lähde epäröimättä heidän mukaansa. Minä olen lähettänyt heidät.´" (* Apt. 10:19,20)
Viisauden sanojen kautta Pyhä Henki ohjasi Filippoksen Etiopian kuningattaren hoviherran luo. Perään tuli välittömästi tiedon sanat _ tilannetiedotus autiosta tiestä. (Tällainen "puutteellinen" ilmoitus helposti mykistyttää sen saajaa.)
"Herran enkeli puhui Filippokselle: ´Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio` ."(* Apt. 8:26)
Hengen ohjaus viisauden sanoina jatkui.
"Henki sanoi Filippokselle: ´Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä`. " (* Apt. 8:29)
Osa tiedosta & viisaudesta
Viisauden ja tiedon sanat eivät kata koko tietomme tarvetta, vaan antavat pienen sirpaleen Kaikkiviisaan äärettömästä tiedosta johonkin tarpeeseen, missä ihmisen ymmärrys ei ole riittävä.
Matkalla Korneliuksen kotiin Pietarilla meni kokonainen päivä ilman Hengen ohjetta. Edes Korneliuksen kodissa hän ei saanut yliluonnollista ohjausta, vaan kuultuaan Korneliuksen kertomuksen hänen luonnollinen ymmärryksensä alkoi toimia Pyhän Hengen kanavana.
"Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: `Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön`" (Apt.10:34).
Ymmärrys Hengen kanavana
Tästä lähtökohdasta Pietari aloitti saarnansa ja ilman enempää yliluonnollista ilmoitusta maailman ensimmäinen pakanaperhe kastettiin Kristukseen.
Kun Gassan tiellä etiopialainen hoviherra pyysi Filipposta vaunuihinsa, ei evankelista tarvinnut enää yliluonnollista ilmoitusta. Hän nousi vaunuihin, johti totuuden etsijän pelastukseen ja kastoi tämän.
"Mies vastasi: ´Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.` Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään...Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta...Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (* Apt. 8:31,35,38)
Älä torju
Jos torjumme yliluonnolliset lahjat, niin elämämme ja hengellinen työmme jää rajallisten luonnonlahjojemme varassa paljoa vaille. Jos taas kaikessa etsimme yliluonnollista, ajaudumme luonnottomaan fanatismiin.
Taivaallisissa & maailmassa
Uskova on siirretty jo nyt Jumalan valtakuntaan, joka itse asiassa on tuleva käsite. Samanaikaisesti elämme kuitenkin tässä maailmassa luonnonlakien alaisena.
"En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta" (* Joh. 17:15).
"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kol. 1:13).

TIETO
"Niinpä saa Hengen kautta toinen ... tiedon sanat"
(1 Kor.12:8).

Tiedon sanat on Pyhän Hengen ilmoitus jostakin, joka kuuluu tähän hetkeen tai menneisyyteen.
"Pietarin yhä pohtiessa näkyään Henki sanoi hänelle: ´Kolme miestä kysyy sinua`" (* Apt. 10:19).
Joidenkin mielestä tiedon sanat saadaan opiskelemalla Raamattua joko yksin tai raamattukoulussa, ja lahja toimii sitten kun asianomainen opettaa Raamattua. Raamatun opetuksessa tarvitaan toki tietoa Jumalalta, ja jokaisen uskovan ymmärryksen tulisi olla Jumalan Sanan valaisema. Tiedon sanat ja viisauden sanat ovat kuitenkin ilmoitus Jumalalta, johon emme opiskelun avulla ylety. Tosin Raamatun opetuksessa saattaa _ ja tuleekin _ ajelehtia "yliluonnollisia oivalluksia" eli tiedon sanoja, mutta kokonainen raamattutunti ei useimmiten ole yliluonnollisella tavalla tullut ilmoitus.

USKO
"Toinen saa uskon samassa Hengessä"
(1 Kor. 12:9).

Usko esiintyy Raamatussa kolmessa eri muodossa.

1. Pelastava usko.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja" (Ef. 2:8).
2. Hengen hedelmänä - uskollisuus.
"Hengen hedelmää taas ovat ... uskollisuus" (Gal. 5:22).
3. Usko yliluonnollisena Pyhän Hengen lahjana.
"...toinen saa uskon samassa Hengessä" (1. Kor. 12:9).

Uskon lahja toimi Paavalin elämässä mm. haaksirikon yhtydessä. "Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään" (Apt. 27:34).

TERVEEKSITEKEMISEN LAHJAT
"...toinen saa ...terveeksitekemisen lahjat"
(1 Kor. 12:9).

Maan päällä ollessaan Jeesus teki ihmeitä ja paransi sairaita. Hän antoi opetuslapsilleen tekemisen käskyn ja lupauksen parantaa sairaita.
"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja" (* Matt. 10:1).
Parantamiskäskyä ei rajattu vain apostoleihin, vaan se kuuluu uskoville kaikkina aikoina. Näinhän on myös käsky saarnata evankeliumi kaikille luoduille. Käsky annettiin apostoleille, mutta se velvoittaa kaikkien aikojen uskovia.
"Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: ...He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." (* Mark. 16:17,18)
Terveeksitekemisen lahjat vaikuttivat alkuajan kristittyjen palvelutehtävässä.
"Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: ´Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.` Mies hypähti pystyyn ja käveli." (* Apt. 14:8-10)
"Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta...Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani." (Apt. 8:5,7)

Lahjan haltijalla ei itsellään ole parantavaa voimaa. Hän on vain kanavana, jonka kautta Pyhä Henki välittää sitä terveyttä, jonka Jeesus hankki meille Golgatalla.

VOIMALLISIA TEKOJA
"Niinpä saa Hengen kautta ...toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja" (1 Kor. 12:8,10).
"Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja" (Apt. 2:43).

Seuraavassa tapauksessa tämä lahjan rinnalla toimivat tiedon ja viisauden sanat.
"Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: ´Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle. `Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat." (Apt. 5:1-5)
"Mutta noihin aikoihin hän sairastui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen...Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ´Tabita, nouse!` Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan." (* Apt. 9:37,40)

Molemmat, sekä uskon lahja että lahja tehdä voimallisia tekoja, toimivat yliluonnollisten ihmeiden alueella. Voimalliset teot tapahtuvat äkillisesti. Uskon lahjan toimintaprosessi on sen sijaan hidas. Kun profeetta Daniel oli leijonien luolassa, niin nälkäisten leijonien raivo vaimentui koko yöksi (Dan. 6).

PROFETOIMISEN LAHJA
"Niinpä saa Hengen kautta...toinen profetoimisen lahjan"
(1 Kor. 12:10 ).

"Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (* 1 Kor. 12:11).
Pyhä Henki, joka jakaa lahjat, tahtoo, että mahdollisimman moni profetoisi. Tämä lahja on kaikkien tavoiteltavissa.
"Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa... Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan." (* 1 Kor. 14:1,5)
"Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua" (* 1 Kor. 14:31).
Profetoiminen ja kielilläpuhuminen on niin tärkeää, että erityisesti noiden lahjojen tavoitteluun ja käyttöön uskovia kehotetaan.
"Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista" (* 1 Kor. 14:39).
Lahjan tarkoitus
Lahja ei ole varsinaisesti tulevien asioiden ennustamista varten, vaan uskoelämän rakentamiseksi tässä hetkessä.
"Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi" (1 Kor. 14:3).
Virrassa ajelehtiva tukki ei ole osa virran vettä, vaikka vesi kuljettaa tukkia. Viisauden sanat ovat ohjausta tulevaisuuteen. Usein profetia tuo esiin viisauden sanoja aivan kuin virta kuljettaa tukkeja uiton aikana. Näin lahja näyttää usein saavaan tulevaisuuden vivahteita. Monissa muissakin yliluonnollisissa tapahtumissa saattaa olla samanaikaisesti useita lahjoja toiminnassa. Joka tapauksessa profetian lahjalla on ulottuvuus näkymättömään maailmaan ja se tuo sieltä meille sanoman Jumalalta. - Myös saarnassa voi ajelehtia profeetallista sanomaa tai viisauden ja tiedon sanoja. Tämä onkin toivottavaa!

VT:n profeetta
Vanhan liiton aikana profeetat ennustivat ja johtivat Jumalan kansaa. Esimerkkinä tästä ovat Mooses ja Samuel.
UT:n profeetta
Uuden liiton profetian lahja ei ole tarkoitettu johtamaan seurakuntaa. Uudessa liitossa on erikseen profetian lahja ja profeetan virka.
"Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi" (* 1 Kor. 12:28).
"Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat" (* Ef. 4:11).
Evankelista Filippoksen tyttärillä oli profetian lahja. Kerran, kun paikalle tuli profeetta Agabos, niin hänellä oli salattua tietoa tulevaisuudesta, johon tytärten lahja ei näyttänyt ulottuvan.
"Tuohon aikaan tuli Jerusalemista profeettoja Antiokiaan. Muuan heistä, nimeltään Agabos, ilmoitti Hengen vaikutuksesta, että koko maailmaan oli tuleva suuri nälänhätä. Näin tapahtuikin Claudiuksen aikana." (* Apt. 11:27,28)
"Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja. Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: ´Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin.`" (* Apt. 21:8-11).
Seurakunta tarvitsee toiminnoissaan nykyisinkin profeetallista sanomaa, joka ammentaa tietoa Jumalan salassa olevista suunnitelmista. Jos operoimme vain oman ymmärryksemme varassa, niin syntyy ihmistekoinen toiminta, josta jäävät pois Pyhän Hengen ohjaus ja yliluonnolliset teot.

LAHJA ARVOSTELLA HENKIÄ
"Niinpä saa Hengen kautta ...toinen lahjan arvostella henkiä" (1 Kor. 12:8,10).

Lahja avaa näkymän siihen ylimaailmalliseen ulottuvuuteen, johon ihmisymmärrys ei ulotu. Lahjan avulla kyetään ennen kaikkea jäljittämään yliluonnollisten ilmiöiden alkuperä. Lahjan rinnakkaislahjana toimii usein lahja tehdä voimallisia tekoja. Ensiksi mainittu lahja paljastaa ilmiön lähtökohtana olevan pahan hengen, joka ajetaan sitten ulos tämän rinnakkaislahjan avulla.
"Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen hyvät rahat. Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi: ´Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!` Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: ´Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!` Siinä samassa henki lähti." (* Apt. 16:16-18)
Uskovien ei tule pelätä pahoja henkiä, koska meillä Jumalasta syntyneinä on valta niiden yli. Jeesus voitti pahat henget ja me olemme yhteen kasvaneita Hänen voittoonsa.
"Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan" (* Kol. 2:15).
"Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa" (1 Joh. 4:4).
"Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole." (* 1 Joh. 4:17)
"Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme." (1 Joh. 5:4)

KIELILLÄPUHUMISEN LAHJA
"Niinpä saa Hengen kautta ...toinen eri kielillä puhumisen lahjan" (1 Kor. 12:10).

Kielillä puhuminen ilmenee eri merkityksissä. Yksi niistä on merkki Pyhän Hengen kasteesta. (Missään tapauksessa ei saa päätellä, että se olisi merkki pelastuksesta, vaikka Jeesus käytti sitä sanan "uskovat" yhteydessä.)
"Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: ...He puhuvat vierailla kielillä." (* Mark. 16:17)
Merkki
Niin ikään Korneliuksen kodissa kielet olivat merkki Pyhän Hengen vastaanottamisesta.
"Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ´Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?` " (Apt. 10:45-47)
Rakentaa itseään
Uskonelämämme tarvitsee jatkuvaa virvoitusta, ja kielilläpuhuminen tuo sitä. Vaikka kielet on vain yksi monista teistä tähän, sitä ei tule mitenkään aliarvioida. Onhan Kaikkiviisas antanut sen uskonelämämme rakentamista varten.
"Kielillä puhuva rakentaa itseään" (1 Kor. 14:4).
Puhetta Jumalalle
Kielillä puhuva puhuu salaisuuksia Jumalalle. Kielilläpuhuminen ymmärretään vain niissä ani harvoissa tapauksissa, kun on joku kyseistä kieltä taitava on paikalla. (Itse olen puhunut ainakin viittä kieltä, joita läsnäolevat ovat ymmärtäneet.) Kielillä puhuessaan ihminen purkaa syvimmän sisimpänsä ja tunteensa Jumalalle. Se on siis mitä parhainta "terapiaa". Kykenemme kielillä purkamaan tiedostamattoman maailman taakatkin Kaikkivoivalle hoitajalle.
"Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia" (* 1 Kor. 14:2).
Henkeni rukoilee
"Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni...Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?" (* Ps. 139:3,7).
"Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." (* Hebr. 4:13)
"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä." (Room. 8:26,27)
Henkemme rukous on tarpeen ymmärryksemme rajallisuuden vuoksi. Ymmärryksemme rajoittaa rukouksemme tietoisuutemme maailmaan. Me emme näe huomiseen päivään, emme edes naapurimme seinän taakse. Kaikkitietävä Henki näkee salatutkin ja johtaa kielillä puhuessamme rukoilemaan "polttopisteiden" puolesta. Kielillä puhuminen muodostuu näin terapian ohella esirukouspalveluksi toisten puolesta.
"Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni." (1 Kor. 14:14,15)
Kielillä puhuttaessa Pyhä Henki antaa rukousaiheen ihmisen henkeen. Ihmisen puhe-elimet purkavat sen sitten ulos. Rukoilija säilyttää silloin toki tajuntansa ja voi havaita ympäristön tapahtumia, mutta hänen ymmärryksensä ei ole lainkaan yhteydessä puheen kanssa.

Kaikkiko kielillä ?
Monet jäävät kielilläpuhumisen tarjoamaa ääretöntä rikkautta vaille, koska he ovat rakentaneet itselleen opin, että kielet eivät kuulu kaikille; eivät ainakaan jatkuvaan käyttöön. Kielteistä kantaa on perusteltu seuraavalla Raamatun jakeella.
"Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?" (1 Kor. 12:30)
Tekstiyhteys tuo valoa tähän väärinymmärrettyyn jakeeseen. Tässä Raamatun luvussa puhutaan nimenomaan niistä lahjoista, joilla rakennamme seurakuntaa eikä suinkaan siitä, miten rakennamme omaa uskonelämäämme.
"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi" (1 Kor. 12:7).
Uusi raamatunkäännös sanoo: "Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi" (*1 Kor. 12:7).
Seurakuntaa palvelevat lahjat
1 Kor.12 käsittelee seurakuntaa palvelevia lahjoja. Jae 30 muistuttaa siitä, ettei kaikilla ole parantamisen lahjoja. Markus 16:18 kuitenkin lupaa, että sairaat parantuvat, kun uskovat laskevat kätensä heidän päälleen. Samoin tapahtuu, kun vanhimmat voitelevat sairaan öljyllä ja rukoilevat uskon rukouksen (Jaak 5:14,15).
Suppea merkitys
Markus 16:18 tarkoittaa sitä, että jokainen voi rukoilla sairaiden puolesta, esimerkiksi ystäväpiirissä, vaikka hänellä ei ole terveeksitekemisen lahjaa sanan varsinaisessa mielessä. _ On tarpeen tuntea oman armoituksensa rajat.
"Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut" (Room. 12:3).
Joillakin harvoilla on sen sijaan terveeksitekemisen lahjat Jumalan seurakuntaa palvelevassa laajassa mielessä. Tällainen henkilö oli esimerkiksi Kathryn Kulhman. Samoin vain harvat on kutsuttu seurakunnan opettajiksi, mutta jokaisen tulee opettaa toisia rajallisessa mielessä. Vuoden uskossa ollut voi opettaa vastakääntynyttä! _ Vertaa seuraavia jakeita:
"Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi...Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä?" (* 1 Kor. 12:28)
"Opettakaa ja neuvokaa toisianne" (* Kol. 3:16).
"Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti" (* 1 Tim. 2:12).
"...niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa" (Tiit. 2:3,4).
Edellisissä ristiriitaisilta näyttävissä jakeissa on kysymys erilaisesta "opettamisesta" erilaisissa tilanteissa. Korinttolaiskirje puhuu varsinaisesta seurakuntaa palvelevasta opettajan virasta.
Tekstin johdonmukaisuus
Kielilläpuhumista on niin ikään tutkittava edelliseen tapaan tekstiyhteydessään johdonmukaisesti. Korinttolaiskirjeen 12. luku puhuu kielilläpuhumisesta seurakuntaa palvelevana lahjana. Sen sijaan 14. luku puhuu lahjan käytöstä myös uskovan oman hengellisen elämän rakentajana. Näin esimerkiksi:
"Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa" (1 Kor. 14:3).
Profetoiva tuskin koskaan profetoi itselleen, mutta kielten lahja voi toimia sekä oman elämän että seurakunnan rakentajana.
"Eiväthän kaikki puhu kielillä" tarkoittaa siis sitä, etteivät kaikki puhu kielillä siinä merkityksessä, että se rakentaisi seurakuntaa selityksineen. Tosin tämäkin kielten muoto ja selittämisen lahja ovat kaikkien tavoiteltavissa.
"Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä" (1 Kor. 14:5).
"Sen tähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää" (1 Kor. 14:13).
Helluntaipäivän tapahtuma ei seurannut seuraavaa seurakunnalle annettua ohjetta.
"Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön" (1 Kor. 14:27).
Helluntaipäivän kielillä puhuminen ei tapahtunut tässä järjestyksessä eikä tarkoituksessa. 120 opetuslasta puhui kielillä samanaikaisesti. Kielten selitystä ei ollut eikä sitä tarvittu, koska Jumalan päämäärä oli täyttää uskovat Pyhällä Hengellä, ja kielet olivat ulkopuolisille merkki tästä yliluonnollisesta tapahtumasta.
Helluntaitapahtuman tulkintaa
Helluntaipäivän kielilläpuhumista on virheellisesti selitetty niinkin, että opetuslapset saarnasivat yliluonnollisesti monista maista tulleille kuulijoille. Näin ei ollut! Kielilläpuhuminen oli hämmästyttävä ja jopa halveksittava tapahtuma kuulijoille, ja ilman Pietarin saarnaa se ei olisi johtanut myönteiseen lopputulokseen. Pietari vetosi saarnassaan Kirjoituksiin ja sai näin tuhannet kuulijat vakuuttuneiksi siitä, että Jeesuksen uhrikuolema on ainoa tie pelastuksen.
Eri maista tulleet ihmiset näyttivät ymmärtävän Pietarin saarnan. Tämä osoittaa, että noin viisitoista kieltä ei olisi ollut pelastussanoman julistuksessa tarpeen. Kielilläpuhuminen oli Jumalan ylistystä, joka ei ollut Raamatun opetusta, vaan merkki Jumalan läsnäolosta.
Lähetyksen historia tuntee joitakin tapauksia, jolloin lähetyskentällä joku lähetyssaarnaaja on puhunut maan kieltä kuulijoilleen, vaikka ei ole taitanut sitä. _ Näistä poikkeuksista ei tule rakentaa työmallia tai oppia.

Kielten pysyvyys
"Eiväthän kaikki puhu kielillä" lausetta on selitetty niinkin, että kaikki toki puhuvat kielillä täyttyessään ensi kerran Pyhällä Hengellä, mutta kielet eivät jää kaikille pysyviksi. Selitys on perin ontuva. _ Kun joku saa ajokortin, niin ajotaito ei suinkaan pääty siihen.
"Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua" (* Room. 11:29).
Kaste Pyhässä Hengessä ei suinkaan ole päätepiste kielilläpuhumiseen vaan avaus siihen ja muihinkin lahjoihin.
Älä väheksy
"Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja." (* 1 Kor. 14:18,19)
Edellisissä jakeissa Paavali ei suinkaan väheksynyt kielten merkitystä vaan korosti sekä kielilläpuhumista että opetuksen merkitystä. Hän asetti ne molemmat omalle paikalleen. Taustalla ei ollut meidän kristillinen kulttuurimme, jossa pappi rukoilee jumalanpalveluksessa yksin ja seurakunta on etupäässä vaiti. Paavalin tausta oli juutalaisuus. Taustaan voi nykyisinkin tutustua ortodoksijuutalaisten synagogassa vaikkapa Jerusalemin Mea Shearimissa.
Silloin kun Tooraa luetaan tai opetetaan, jokaisen on kuunneltava tarkkaavana. Paavali ei sallinut opetuksensa aikana edes vaimojen kysellä miehiltään opetuksen sisällöstä, vaan sanoi:
"Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa" (* 1 Kor. 14.35).

Kulttuuritausta
Juutalaiseen kulttuuriin eivät sopineet _ eivätkä vieläkään sovi _ minkäänlaiset häiriöt opetuksen aikana. Paavali piti silloin viittä opetuksen sanaa tärkeämpänä kuin tuhansia hurmoskielen sanoja. Sitten kun synagogassa tuli - tai tulee - rukoushetki, jokainen kumartaa omaan tahtiinsa ja lukee ääneen rukouksiaan toisista piittaamatta. Kun tätä taustaa ei ole ymmärretty, seurakunnissa on jääty vaille ihania rukoushetkiä, missä jokainen puhuu kielillä yhtaikaa salaisuuksia Jumalalle.

LAHJA SELITTÄÄ KIELIÄ
"Niinpä saa Hengen kautta ...toinen taas lahjan selittää kieliä" (1 Kor. 12:8,10).

Tämä lahja toimii edellisen lahjan sisarlahjana. Selittäjänä on joko kielillä puhuva itse tai joku toinen läsnäoleva henkilö. Selitys ei useimmiten suinkaan ole kirjaimellinen käännös kielilläpuhumisesta, vaan pääsisällön esiintuominen. _ Uusi raamatunkäännös käyttää "selittää" -sanan tilalla muotoa "tulkata".
Harold Horton esittää ajatuksen, että tapahtuu jopa niin, että kielillä puhuva ei puhu ihmiselle, vaan Jumalalle (1 Kor. 14:2) tarpeessa olevan ihmisen puolesta. Selittäjä puolestaan välittää Jumalan vastauksen sitä tarvitsevalle.
Selittäjät kokevat saavansa selityksen useilla eri tavoilla:

Joku saa aivan kuin selityksen ensimmäiset sanat huulilleen spontaanisesti ja jatkaa siitä uskossa.
Jonkun toisen "hengen ajatuksiin" nousee kuva tai ajatus, jonka hän puhuu julki.
Jotkut näkevät näyn ja selittävät samalla.
Jotkut toiset taas puhuvat Hengen vaikutuksesta tietämättä, mikä seuraava sana tai ajatus on.

Usein selitys tulee usealle henkilölle, mutta vain yhden on lupa puhua selitys julki.
"Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle" (1 Kor. 14: 27,28).
Selittäjän puuttuessa vaitiolo tarkoittaa sitä, että "puhujapaikalla" opettajana esiintyvän ei tule puhua kielillä vaan puhua ymmärrettävää kieltä (1 Kor. 14:19).
Lahja kaikille
Useimmat armolahjat eivät ole "automaattisesti" kaikkien omistettavissa, vaan niiden etsinnässä on seurattava Pyhän Hengen ohjausta. Kielten selitykseen Raamattu sen sijaan rohkaisee jokaista uskovaa.
"Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää" (1 Kor. 14:13).
Muita kaikkien saatavilla olevia lahjoja ovat kielilläpuhuminen ja profetointi. Kun seuraamme armolahjojen etsinnässä Raamatun ohjeita, emme mene koskaan harhaan.
"Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi." (1 Kor. 14:5)
"Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta" (1 Kor. 14:31).

PALVELEVAT LAHJAT JA VIRAT

"Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin." (* Room. 12:6-8)

Palvelu
Tutkimiemme yhdeksän lahjan lisäksi Raamattu mainitsee vielä lukuisista muista lahjoista. Näitä lahjoja voisi kutsua kyvyiksi, armoituksiksi palvella erilaisissa tehtävissä.

Yliluonollinen
1 Kor. 12:9-10 on luettelo yhdeksästä lahjasta. Niiden kaikkien olemus ja toiminta on etupäässä yliluonnollinen, jossa ymmärryksellä ja luontaisilla lahjoillamme on hyvin vähän osuutta. Niiden kanavana on uskomme.

Luonnonlahjat
Palvelevissa lahjoissa sen sijaan Pyhän Hengen kanavana ovat suuressa määrin lahjat luontaiset kykymme. Esimerkiksi laupeudentyö on anteliaan mielenlaadun lisäksi sidoksissa omaisuuteen. Sitä vastoin kielilläpuhumisella tai voimallisilla teoilla ei ole mitään sidonnaisuutta omaisuuden tai koulusivistyksen kanssa.
"Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi ...joka auttaa köyhiä, tehköön sen iloisin mielin" (* Room. 12:8).

Virat
"Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä." (* 1 Kor. 12:28)
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi" (Ef. 4:11).
Hengen virka muodostuu siten, että Jumala armoittaa tehtävään kutsutun antaen hänelle yliluonnollisia lahjoja. Sen lisäksi hänen luontaiset kykynsä _ esimerkiksi johtamistaito ja opetuskyky _ on valjastettu Pyhän Hengen käyttöön. Ilman yliluonnollisuutta viran haltijan työ jää liian paljon inhimilliselle tasolle. Jos viran haltijalle ei taas ole minkäänlaista luontaista kykyä opettaa, johtaa tai huolehtia ihmistä, niin tehtävän hoito ei onnistu yksin yliluonnollisten lahjojen varassa. Esimerkiksi vanhimman tehtävässä on kiinnitettävä huomio myös henkilön luonteeseen.
"Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen ...hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen ja harkitseva" (* Tiit. 1:7,8).

LUPAUSTEN POSITIIVISUUS

Usko
Me vastaanotamme armolahjat ja käytämme niitä uskon avulla. Usko kumpuilee vain Jumalan lupauksista. Kumpuilun ehtona on lupausten tunteminen ja se että, perustamme etsintämme vain Jumalan Sanan lupauksiin. Meidän tulee sallia Raamatun puhua meille ilman omia ehtojamme.
Sulje korvasi seuraavilta hokemilta:
- Mutta kun Pyhä Henki ei toimi.
- Hän antaa lahjoja, jos tahtoo, mutta emme saata tietää Hänen tahtoaan.
Henki vaikuttaa
Raamattu julistaa: "...voimavaikutukset ovat moninaiset" (1 Kor. 12).
Edellinen tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki vaikuttaa monella tavalla eikä ei suinkaan tarkoita sitä, että Henki on vaikuttamatta.
Henki antaa
"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi" (1 Kor. 12:7).
Lupaus annetaan on myönteinen. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että Jumala ei anna lahjojaan vaan että Hän antaa niitä.
Sinä saat
"Niinpä saa hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat ...toinen saa uskon ...toinen taas (saa) terveeksitekemisen lahjat ...toinen (saa) lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen (saa) profetoimisen lahjan, toinen (saa) lahjan arvostella henkiä; toinen (saa) eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas (saa) lahjan selittää kieliä" (1 Kor. 12:8-10)
Edelliset jakeet painottavat Pyhän Hengen toimivuutta ja halua antaa näitä lahjoja.
Hengen tahto ilmoitettu
Jumala on ilmoittanut tahtonsa meille.
"Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen"
(* Joh. 12:46).
"Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut" (* Joh. 14:26).
"Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden" (* Joh. 16:13).
Armolahjojen suhteen olemme riippuvaiset Pyhän Hengen tahdosta ja ohjauksesta. Hengen tahto on jakaa lahjoja eikä suinkaan pidätellä niitä.
"Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (* 1 Kor. 12:11).
Lahjojen runsaus on Jumalan tahto
"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa" (1 Kor. 14:1).
Hengen tahto on pukea Jumalan seurakunta lahjojen runsaudella. Jumala kuulee vain tahtonsa mukaisen rukouksen (1 Joh 5:14). Lahjojen vähälle ilmenemiselle on selvä syy siinä, että seurakunta epäuskossaan ei ole nähnyt lahjojen runsautta Jumalan tahtona.
"Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi"(* 1 Kor. 14:12).
Vasta silloin elämämme ja rukouksemme on Jumalan tahdon mukainen, kun olemme halukkaat pukeutumaan lahjojen runsauteen! Jumala tahtoo seurakuntansa kukoistavan. Seurakunnan menestyessä Jumala tahto toteutuu ja saatana kärsii tappion.

PARHAAT ARMOLAHJAT

Vanha käännös: "Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien" (1 Kor. 12:31)
Uusi käännös: "Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja" (* 1 Kor. 12:31).

Kielten laaja käyttö
Hyvin paljon on keskusteltu ja ehkä kiisteltykin siitä, mitä parhaat armolahjat ovat.
Joku tutkija on kirjoittanut aiheesta kirjan ja päätyy siihen, että kielilläpuhuminen on parhain armolahja. Näkemystään hän perustelee sillä, että kielilläpuhumisella on laajempi käyttö kuin millään muulla armolahjalla. Monia armolahjoja voi käyttää vain silloin, kun Pyhä Henki inspiroi ne toimimaan. Sitä vastoin kielilläpuhuminen on uskovan käytettävissä päivittäin oman uskonelämän rakentamiseen, milloin lahjan saanut vain tahtoo. _ Huomion arvoinen perustelu!
Lahja on useimmille uskoville aivan kuin ensimmäinen askel yliluonnollisiin lahjoihin. Kun kokee kielten yliluonnollisen kokemuksen, se vahvistaa uskoa ja antaa rohkeutta ottaa seuraava askel.
Johtaa palvellessa
Armolahjat on tarkoitettu seurakunnan rakennukseksi. Kielilläpuhuminen sen sijaan rakentaa rukoilijaa itseään sekä palvelee toisia monella tavalla. Kun rukoilen sairaan puolesta, enkä tiedä kuinka rukoilla, aloitan puhuen kielillä ja hetken päästä Pyhä Henki johtaa eteenpäin. Sairauden rinnalla nousee usein toinenkin asia, ja molemmat tarpeet hoituvat samalla kertaa. Saatuani puhelimessa rukouspyynnön en useinkaan tiedä kuinka edetä. Aloitan silloin kielillä puhuen, ja hetken kuluttua saatan sanoa: "Sinulla on toinen kipeämpi tarve kuin minkä esitit!" Niin on", vastaa avun pyytäjä.

TASAPAINO: TAIVAALLINEN - MAALLINEN

Elämme taivaallisissa
Kristitty elää hengellisesti uutta elämää Jumalan yhteydessä. Hengen lahjojen lähtökohta ei ole tätä luomakuntaa. Kun armolahja toimii, uskovan kautta purkautuu Jumalan Hengen vaikutus yliluonnollisella tavalla. Uskomme on tällöin Pyhän Hengen kanavana, mutta ymmärryksemme on etupäässä kuin sivusta katsoja. Yliluonnollisten lahjojen toimiessa Pyhän Hengen valtaväylänä on uskomme.
"...ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef. 2:6).
"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kol. 1:13).
Elämme luonnollisessa maailmassa
Yliluonnollisista ilmiöistä huolimatta uskova elää luonnollisessa maailmassa. Hengen ilmiöt eivät oikeuta meitä lyömään laimin maallisia velvollisuuksiamme. Suuri osa ajastamme on sangen arkista, maallista elämää, ja yliluonnolliset keidashetket ovat lyhyitä tuokioita. Maallinen elämämmekin on elämää Jumalalle, mutta Pyhän Hengen kanavana ovat silloin etupäässä ymmärrys ja luonnonlahjamme.
"Orjat, totelkaa kaikessa maallisia isäntiänne, ei silmänpalvelijoina ja mielistellen, vaan vilpittömin sydämin, Herraa peläten. Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille." (* Kol. 3:22,23).
"Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukostanne elävät kurittomasti eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia. Sellaisia me käskemme ja kehotamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä rauhoittumaan ja ansaitsemaan itse leipänsä. Mutta älkää te, veljet, väsykö tekemään hyvää." (* 2 Tess. 3:11,12,13).
"... ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle" (Ef. 5:10).
"Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on" (Ef. 5:17).

HÄPEÄPAALUN VOIMA

Taiteilijan rajallisuus
Taiteilija on piirtänyt tämän ohjelman kuvassa hedelmän vasemmalle ja voiman oikealle. Tämä jako selventää ymmärtämään hedelmän ja lahjojen eron. Jumala ei anneissaan ole kuitenkaan näin rajallinen. Tosiasiassa voima ilmenee jo puun rungossa, siis pelastuskokemuksen yhteydessä. Samoin Hengen hedelmässä, koska Jumalan läsnäolo viihtyy pyhitetyssä elämässä. Pelastuskokemus tuo voiman syntitottumuksia vastaan. Koska tullessamme uskoon siirrymme Jumalan valtakuntaan, saamme silloin myös voiman paholaista ja pimeyden henkiä vastaan.
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:12).
Varuste ei automaatio
On uskovia, jotka näyttävät olevan voimattomia vielä senkin jälkeen, kun ovat täyttyneet Pyhällä Hengellä. Pyhän hengen kaste ei ole automaatio voittavaan uskonelämään vaan paremminkin tie siihen. Kaste Pyhässä Hengessä antaa entistä suuremman mahdollisuuden pyhään elämään, mutta kilvoittelu jää edelleen uskovan tehtäväksi. Liian monet ovat voimattomia siksi, että henkilökohtainen usko on heille jollakin tavalla hävettävä, puolittain salassa pidettävä asia. On vähän voimaa, koska evankeliumilla on heissä vähän tilaa.
"Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle" (Room. 1:16).

Ristin häpeä
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1 Kor. 1:18).
Jeesus häväistiin, kun Hänet naulittiin ristille. Se häpeä toi voiton synnistä. Meidän kaipaamaamme voimaa ei voida erottaa tästä häpeästä. Kun kasvamme yhteen ristin häpeän kanssa, se tuo meille voiman.

Kirkastaa ristin
"Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta" (* Joh. 16:14).
Koska Pyhä henki kirkastaa Jeesuksen meille, niin se tarkoittaa sitä, että Hän kirkastaa meille myös häpeäpaalun, jolla syntimme sovitettiin. Pyhän Hengen kaste ei ole jokin lisä tai ristin rinnakkaisilmiö. Hengen täyteys auttaa meitä vain entistä selvemmin näkemään ristin valmiin työn.
"Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut" (* Joh. 14:26).
Kun Opettaja, Pyhä Henki täyttää meidät, tuo Hän tietoisuuteemme ja elämäämme Jeesuksen läheisyyden ainutlaatuisella tavalla.

HEDELMÄ VÄLTTÄMÄTÖN - LAHJAT EIVÄT

Tehtävä
Peitämme puun oikean haaran ja katselemme kuvaa. Suurin osa kuvasta on jäljellä. Monet evankeliset järjestöt tai yksityiset uskovat hylkäävät Pyhän Hengen kasteen kielilläpuhumisineen. Samoin he kieltävät yliluonnollisten Hengen lahjojen toiminnan tai ainakin käytännössä vähättelevät niiden merkitystä. Perivätkö he iankaikkisen elämän, koska he näin hylkäävät Jumalan lupaukset?

Kysymys:
Ovatko he perustalla ja pelastuvatko he? -Kaste Pyhässä Hengessä ei ole pelastuksen perusta. Ei myöskään yliluonnollinen kielilläpuhuminen tai muut armolahjat. Ainoa perusta on Jeesuksen sijaiskuolema syntisen puolesta.

Henkilökohtainen kysymys
Oletko sinä sillä perustalla? Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (Apt 17:30). Oletko koko sydämestäsi kääntynyt pois synneistäsi ja seuraatko Jeesusta? Jos voit yksiselitteisesti sanoa "kyllä", Sinulla on iankaikkinen elämä!

Puutos
Uskonelämäsi olisi kuitenkin paljon voimakkaampi, jos olisit vastaanottanut luvatun Pyhän Hengen lahjan. Yliluonnolliset Hengen lahjat on annettu vahvistamaan palvelustehtävääsi. Miksi hylkäisit ne!

Tehtävä käännettynä
Peitämme vuorostaan puun vasemman haaran ja toistamme edellisen kysymyksen.
Vastaus kysymykseen on: "Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä (pyhitystä) ei kukaan ole näkevä Herraa" (* Hepr. 12:14).
Vaikka jollakin on kristillistä harrastusta, mutta ei ole merkkejä elämän muutoksesta _ Jumalalle luovutetusta elämästä _ hän ei ole pelastuksen tiellä.
Armolahjat eivät ole ehtona pelastumiselle, mutta pyhä elämä on.

Nimikristityt
Suomen kansan enemmistö sanoo olevansa kristittyjä. Monet sanovat uskovansa Kristuksen uhrikuolemaan ja he toistelevat lauselmia uskon vanhuskaudesta ja uudestisyntymisestä. Jotkut sanovat tekevänsä myös jokapäiväistä parannusta. Eikö tämä viittaa siihen, että heillä on pelastumisen edellytykset?
"Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet _ pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat." (* Jaak. 2:19)
"Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja" (* Jaak. 2:26).
"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää." (* Tiit. 1:16)
Nimikristityillä on pään tietoa Jumalasta. Voipa olla takana teologisia tutkintojakin. Osataan käyttää termejä ristin työstä ja uskonvanhurskaudesta. Sydän ei ole kuitenkaan koskaan avautunut Jumalalle. Jeesus nuhteli tällaisia ulkokullattuja sanoen:
"Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta" (* Matt. 15:8).
Pään tieto ei tee meitä kelvollisiksi kohtaamaan Jumalaa, vaan sydämen usko.
"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen" (* Room. 10:9,10).
Jos Jeesus on vain huulilla, ihminen on itsensä herra ja määrää itse elämänsä suunnan ja moraalin. Kun Jeesus on Herramme, Jumalan Sana on ehdoton elämänohjeemme. Sydämen usko on kuuliaisuutta Jumalaa kohtaa ja halua palvella Häntä. Usein se merkitsee ristiaallokkoon kulkemista maailman aatteiden suhteen. Maailman synnillisistä virtauksista erottautuminen on merkki sydämen uskosta ja Jeesuksen herruudesta.

Ristin ryöväri
Mutta eihän ryövärillä ristillä ollut päivääkään aikaa todistaa, että hän kantoi hedelmää! Selvä muutos oli kuitenkin nähtävänä. Hän tunnusti syntinsä ja uskonsa Jeesukseen sanoen: "Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan ...Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." (* Luuk. 23: 41.42).
Todellinen pyhyys ei ole meidän "vanhurskaat" tekomme, vaan Jeesuksen puhtaus meidän pyhyytenämme. Tämän ainoan tosi pyhyyden ryöväri omisti sanoessaan: "...mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."

Ryövärin pyhyys
Vastakääntynyt omistaa saman pyhyyden kuin ryöväri ja sen varassa hän aloittaa kilvoituksensa uudella tiellä. Elämän muutos alkaa näkyä ulospäin ja näin toteutuu Jaakobin haaste: "Näytä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani" (* Jaak. 2:18).
Vanhurskas vaellus - teot, eivät ole pelastumisen ehto, vaan seuraus tapahtuneesta sydämen muutoksesta!

HEDELMÄ LAHJOJEN KUORMAJUHTANA

Esikuva
"Kasukan viitta tee kokonaan punasinisistä langoista; Ja tee sen helmaan granaattiomenia punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, ja kiinnitä ne helmaan ympärinsä ja niiden väliin kultatiukuja yltympäri, vuorotellen kultatiuku ja granaattiomena, viitan helmaan ympärinsä. Ja Aaron pitäköön sen yllään toimittaessaan virkaansa, niin että kuuluu, kun hän menee pyhäkköön Herran eteen ja tulee sieltä ulos, ettei hän kuolisi." (2 Moos. 28:31,33-35)
Vanhan liiton ylipapin puku oli esikuva _ symboli _ siitä hengellisestä palvelupuvusta, mikä kristityllä on. Pappi ei voinut palvella salaa, koska viitan helmukset aina kertoivat, jos ja missä hän oli tehtävässään. Tiu´ut ovat esikuva kristityn julkisesta uskonsa tunnustamisesta. Papin granaattiomenat ovat kuva pyhitetystä elämästä.
Uskon julkisuus
"Ei siitä uskostaan tarvitse kenellekään kertoa, sehän on yksityinen sydämen asia." Tämä hokema ei ole Jumalan tahdon mukainen. Tietysti uskon tulee olla sydämen asia _ mutta _ julkinen eikä salainen.
Kaksoset
"Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. ´Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö`, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana... " (* 1 Piet. 3:14,15,16).
Edellisissä jakeissa uskon julkisuus ja pyhä elämä "käyvät vuoropuhelua". Saarnalla ei ole katetta ilman saarnaajan oman elämän vakavuutta. Pyhyytemme ei hyödytä lähimmäisiämme, jos kukaan ei tiedä sen alkulähteestä.
Rakkaus keskeisenä
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 12. luku puhuu yliluonnollisista lahjoista. Kirjeen 13. luku siirtyy toiseen aiheeseen ylistäen rakkautta. Kirjeen 14. luku palaa äkkiä Hengen lahjoihin. Luvun pääaiheena on kielilläpuhuminen ja profetointi. Hyppely näyttää milteipä kirjalliselta tyylirikolta. Tosiasiassa se on Kaikkiviisaan Hengen taitava johdatus. Lahjoilla ei ole kantavuutta, jos rakkaus ei ole vaikuttimena niiden käyttöön. Pyhitetty elämä tulee valjastaa kuormajuhdaksi hengellisessä tehtävässä!

10.5.2001

KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA ELI NEUVON SANA KAIKILLE PYHILLE JA SYNTISILLE

2012-12-09T14:57:00.000-08:00

Etukansi

Thomas Wilcox

KALLIS HUNAJAN PISARA

KRISTUS-KALLIOSTA

ELI
NEUVON SANA KAIKILLE
PYHILLE JA SYNTISILLE

KIELELLISESTI UUDISTETTU KÄÄNNÖS
EV. LUT. HERÄTYSSEURA R.Y. SUOLAHTI

Tekijänoikeus: Ev. lut. Herätysseura ry

Suomennos: Henrik Renqvist
Kielellinen uudistus: Pertti Nousiainen

Herätysseuran kirjapaino
Suolahti 1975

Sisältö

LUKIJALLE
SINÄ pidät
IHMISET
KAIKKI
SINÄ valittelet
MUISTELE
EPÄTOIVOINEN
SEURAAVASSA
PALJON
ÄLÄ

LUKIJALLE

Thomas Wilcox

KALLIS HUNAJAN PISARA
KRISTUS-KALLIOSTA

Sivun alkuun

Evankeliumi

2012-12-06T10:06:00.002-08:00

Evankeliumi

08.03.2011 - 21:51

Totuus on, että Jumala on olemassa. Hän loi sinut ja ja Hän rakastaa sinua hyvin paljon (1. Moos 1:1). Hän antoi meille elämän ja ansaitsee vastineeksi kiitollisuutemme ja rakkautemme.

Me olemme kuitenkin tehneet vastoin Hänen tahtoaan ja tehneet syntiä Häntä kohtaan. Kaikki me olemme tehneet syntiä (Room. 3:23). Voi olla, että omasta mielestämme emme ole yhtään huonompia kuin kukaan muukaan, tai voi olla että pidät itseäsi maailman pahimpana ihmisenä. Sillä ei ole väliä. Jumalan edessä me olemme kaikki syyllisiä. "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä." (1. Joh 1:8)

Jumala on täydellinen, täydellisen hyvä ja aina oikeudenmukainen. Hän ei voi sietää syntiä, eikä katsoa sitä sormiensa läpi. Raamattu sanoo, että "synnin palkka on kuolema" (Room 6:23). Maksamme toisin sanoen kapinoinnistamme Jumalaa vastaan omalla hengellämme. Se on rangaistus, jonka olemme ansainneet.

Jeesus, Jumalan ainoa poika, tuli maailmaan ja eli täydellistä, synnitöntä elämää. Hänet ristiinnaulittiin, vaikka Hän oli täysin syytön. Hän asettui vapaaehtoisesti meidän sijastamme ristille, ja kärsi tuomion minkä me olisimme ansainneet. (Room. 5:8)

Jeesus ei suinkaan kuollut lopullisesti. Hän "nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,.." (Apostolinen uskontunnustus). Jumalan Sana, Raamattu opettaa meille, että Hän palaa tähän maailmaan niiden vuoksi, jotka uskovat Häneen henkilökohtaisena pelastajanaan.

Jeesus kuoli sinun takiasi. Mutta kun kiellämme syntisyytemme, sanomme, että hänen kuolemansa oli turha. Näin sanoessamme kuitenkin tuomitsemme itsemme kadotukseen. Ainoa keino pelastua ikuisesta kadotuksesta on pyytää Jeesukselta syntejämme anteeksi ja katua niitä. Jos olet valmis katumaan syntejäsi, Jeesus on valmis antamaan ne anteeksi. Hän ei käännä selkäänsä sinulle. Sana "katua" itse asiassa merkitsee kääntymistä pois jostain. Sinun täytyy katsoa elämääsi, myöntää, että olet syntinen, ja aidosti haluta kääntyä pois syntisyydestäsi, sekä pyytää Häntä antamaan sinulle anteeksi. Jos teet niin, Hän lupaa antaa sinulle anteeksi. Syntisyydestäsi vapautuminen on oikeasti juuri näin yksinkertaista. Sinun ei tarvitse seistä päälläsi.

Kristinusko perustuu vahvaan Jumalaan, joka loi sinut elämään Hänen yhteydessään. Voimme antaa elämämme Hänen käsiinsä. Kristittynä oleminen tarkoittaa sitä, että sinulla on henkilökohtainen suhde elävään Jumalaan hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Mutta vain sinä voit etsiä Jumalaa ja luoda sitä kautta oman suhteesi Jumalaan. Kukaan ei voi tehdä sitä sinun puolestasi.

Jeesus on kaikkialla kaiken aikaa. Hän näkee ja kuulet sinut nytkin, jos pyydät häneltä anteeksi. Anna elämäsi Hänen käsiinsä nyt, sillä aika kuluu nopeasti. Älä menetä tätä tilaisuutta. Jos haluat rukoilla, mutta et tiedä miten; voit sanoa esimerkiksi seuraavaa:

"Jeesus, tiedän että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan. Tiedän, että olen tehnyt syntiä omasta vapaasta tahdostani, ja olen itse vastuussa siitä. Tiedän, että olen ansainnut Sinun rangaistuksesi, ja että oikeudenmukainen rangaistus synneistäni on kuolema. Jeesus, uskon kuitenkin, että Sinä kuolit minun takiani. Anna minulle anteeksi syntini. En pysty peittämään syntiäni, enkä pysty ottamaan sitä itseltäni pois. Vain Sinä pystyt siihen. Sinä olet ainoa, joka voi pelastaa minut. Minä hylkään syntini. Käännyn pois siitä. Minä kadun. Tule elämääni, ota pois syntini, ja näytä miten voin alkaa elää elämääni Sinun tahtosi mukaan."

Jos olet rukoillut näin, OLET PELASTUNUT! Sinulle on annettu kaikki syntisi anteeksi, ja olet uusi luomus Jumalan edessä. Olet Hänen Lapsensa. Tervetuloa Perheeseen.

On tärkeää, että kasvat suhteessasi yhä lähemmäksi Jeesusta. Oli kyse suhteesta keneen tahansa, meidän on vietettävä aikaa (sen) suhteen toisen osapuolen kanssa, jotta opimme tuntemaan hänet. Näin on myös suhteessamme Jumalaan.

Opit tuntemaan Jumalan Hänen Sanansa, Raamatun avulla.

YOUTUBE VIDEO SINUN ELÄMÄSI!

2012-12-06T09:42:00.003-08:00

http:/www.youtube.com/watch?v=dszrdkqKoNQ

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi ja kaikessa turvatkaa Jeesukseen

2012-12-04T23:17:00.001-08:00

Tähän laitan profetian siitä, kuinka Suomen käy, ellei Suomi tee
parannusta synneistään. Sinä juuri siellä ja sukusi, ystäväsi ja
tuttavasi: Etsikää Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan, tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi ja kaikessa turvatkaa Jeesukseen, niin teille
käy hyvin ettekä te tuhoudu vaikka teille olisi mikä tahansa profetia
tuhosta annettu. Jumala armahtaa sitä, joka katuu syntejään ja jos
teette totisen parannuksen, niin hän katuu sitä mitä on aikonut teille
tehdä ja jättää teille sen tekemättä. Teitä ei mikään tämän maailman
myrskyjen aalto silloin pyyhkäise mennessään vaan Jumala suojelee ja
varjelee ja siunaa teitä kaikissa olosuhteissa. Ennen kun laitan tänne
profetian, niin sitä ennen varoitan sinua, mies, nainen, nuori tai
vanha, että älä vaan nouse Israelia vastaan! Älä julkisesti äläkä
tuttavapiirissäkään äläkä ajatuksissakaan, sillä Israel on Jumalan
silmäterä, Jumalan omaisuuskansa jolle Jumala on uskollinen. Israel
tulee vielä turvaamaan Jeesukseen kansakuntana, sillä Jumala ei
kutsumustansa ja armolahjojansa kadu. Laitan tähän videon, jossa
puhutaan siitä, että Jumala on palauttamassa Israelia ennalleen ja älä
hyvä ihminen asetu sille esteeksi äläkä uhmaa äläkä kiusaa Jumalaa,
sillä se on pahempi kuin jos leikkisit tulitikulla. Olet varmaan
pikkulapsena ollut vilkas ja kokeillut kaikenlaista mutta tulitikut
sinulta kiellettiin. Samoin nyt sinulta on Jumalan uhmaaminen
kiellettyä. Minä en voi sitä sinulta, aikuiselta ihmiseltä kieltää,
mutta Jumala voi kieltää ja kieltääkin Raamatussa sen ja kova on
kohtalo Jumalan sanan halveksijalla ja ylenkatsojalla joka ei edes
halua Jeesukseen turvata eikä Jumalaan uskoa:
 
http://vimeo.com/32440451
 
Ja tässä on profetia:
 
"Tauno Rantalan ennustusnäky 23.3.1999
 
Jerusalemissa Israelin matkan aikana meillä oli kaksi hengellistä
tilaisuutta Christ Church -kirkossa Jerusalemissa. Toisen tilaisuuden
loppurukouksen aikana Herra vei minut Suomen ja Venäjän rajalle. Siinä
sain nähdä, kuinka juutalaisia tuli Venäjän puolelta Suomeen suurin
joukoin. Heillä oli vain vähän varusteita mukanaan ja vaatteetkin
olivat repaleiset. Kun he saapuivat, oli hieno katsoa, kun
sinivalkoiset rajapuomit oli nostettu pystyasentoon, niin että he
pääsivät tulemaan vapaasti Suomen puolelle. Kohta tämän jälkeen
lähtivät panssarivaunut ja jalkaväkiosastot liikkeelle, ja ne tulivat
Suomen puolelle. Kun ne tulivat Suomen puolelle, suomalaiset sotilaat
muodostivat ikään kuin kunniakujan seisoen selät etelään päin olkapäät
toisissaan kiinni. Heillä ei ollut aseita ollenkaan eivätkä
venäläisetkään ampuneet. Siitä he jatkoivat omaa menoansa eteenpäin.
Suomesta ne jatkoivat matkaa Ruotsiin ja Norjaan mennen aina Jäämeren
rantaan asti ja siellä ne kaivautuivat asemiin."
 
"Tauno Rantalan ennustusprofetia 1.6.1999
 
Herätessäni 1.6.1999 aikaisin Herra alkoi puhua minulle ja sanoi:
"Nouse ylös, ota kynä ja paperia ja kirjoita, sillä minä annan sinulle
sanoman." Venäjän puolelta tuli yli rajan tiedustelujoukkoja, joita
suomalaiset sotilaat lähtivät jäljittämään. Kun he kohtasivat heidät,
he alkoivat ampua suomalaisia tuliaseilla. Joku suomalaisista
sotilaista kuoli. Toisia joukkoja Venäjän puolelta tuli yli rajan taas
uudelleen. Suomalaiset sotilaat lähtivät heidän jälkeensä. Tällä
kerralla heidän kesken ei syntynyt tulitaistelua. He veivät nämä
venäläiset sotilaat rajavartioasemalle. Kun heiltä kysyttiin, minkä
tähden he tulivat Suomen puolelle, he sanoivat, että heille sanottiin
Venäjän puolella, ettei mitään rajaa enää ole olemassakaan - Suomi
kuuluu Venäjään. Tästä alkoi kovat kyselyt ja neuvottelut. Kuka näin
on käskenyt ja sanonut? Mutta hallitusmiehet alkoivat syytellä
toisiansa sanoen "Sinä sen olet sanonut" ja toinen taas "Eipä, sinä
sen olet sanonut". Lopuksi ei mitään selvää tullut, kuka sen oli
sanonut. Jonkin ajan kuluttua tuosta Vaalimaan rajapuomi avattiin
kokonaan ja venäläiset sotilaat tulivat Suomen puolelle - mitään lupaa
kysymättä! Suomalaiset sotilaat yrittivät heitä pysäyttää
rauhanomaisin keinoin, mutta eivät he mitään välittäneet, vaan
jatkoivat matkaansa aina Kouvolan kaupunkiin asti. Sinne saavuttuaan
he laittoivat leirinsä pystyyn ja alkoivat asumaan teltoissansa. Nyt
alkoivat neuvottelut taas hallitusten kesken. Mitä tämä tarkoittaa? He
vain sanoivat: "Me olemme pakotetut ottamaan Suomi sellaiseksi
puskurialueeksi, etteivät NATOn joukot tule meidän rajamme taakse.
Samalla me vartioimme myös teitä. Suomen hallituksessa käytiin
neuvotteluja, mitä nyt tehdään. Amerikka jo antoi venäläisille
uhkavaatimuksen, mutta venäläiset sanoivat, että Suomen on itse
vastattava heille - kyllä tai ei! Suostutaanko vapaaehtoisesti? Suomen
hallituksessa nähtiin parhaaksi suostua, koska kieltäytyminen olisi
merkinnyt sotaan joutumista. Edelleen käytiin neuvotteluja Venäjän
hallituksen ja Suomen välillä. Miten se toteutetaan? Heillä oli valmis
suunnitelma: Hankoniemi, Kotka rannikkokaupungeista, myös Helsinkiin
pieni puolustuspaikka. Sitten Lahteen ja Tampereelle puolustus- ja
tutka-asemat. Jyväskylään varuskunta panssariosastoineen. Siitä
ylöspäin kaupungit Kokkola ja Kemi. Ilmavoimat Rovaniemelle ja
Sallaan. Tämä oli Suomen hallitukselle kova sana otettavaksi vastaan.
Mutta toinen vaihtoehto olisi ollut sotatantereeksi muuttuminen. Tämä
on osa Jumalan rangaistusta, kun olemme menneet Euroopan unioniin.
Lahdessa 1.6.1999 Tauno W. Rantala"
 
"Erään uskonsisaren profetia v. 2000
 
Juhani Laukkonen sai tämän profetian paperille kirjoitettuna v. 2004
Vuonna 2004 sain Lahdessa paperille kirjoitetun profetian. Sisar, joka
oli saanut sanoman vuonna 2000 antoi sen minulle arvioitavaksi ja
tutkittavaksi. Koska asiat ovat kulkeneet juuri sisaren saaman
profetian mukaisesti, kirjoitan sen lyhyesti tähän. "Vuonna 2008 alkaa
Balkanilta sota, johon Suomikin joutuu mukaan. Suomalaiset miehet,
1969 - 1989 syntyneet kutsutaan palvelukseen. Sota on verinen,
kuolleita ja haavoittuneita tulee olemaan hyvin paljon. Suomi joutuu
polvilleen ja nöyrtymään Jumalan edessä. Tällöin on maamme kohdalla
viimeinen herätys." Juhani Laukkonen"
 
"Lähellä Venäjän rajaa asuvan avioparin kokemus 16.7.2007 aamulla
Helena Ilveksen kertomana
 
Aviopari katseli (omin silmin Suomen puolelta) venäläisten
sotaharjoitusta rajalla, he saivat laskettua 200 panssarivaunua aivan
rajan tuntumassa. Toinen heistä katsoi taivaalle ja näki siellä
kirjoituksen: ”Elokuussa 2008”, sitten hän kysyi puolisoltaan, näetkö
sinä tuon kirjoituksen taivaalla ja myös hän näki saman kirjoituksen.
Pariskunta on ns. uskomattomia, mutta he menivät heti kertomaan
näkemänsä paikalliselle uskovalle. Olivat sanoneet myös, että täältä
tulee nyt lähtö!"
 
"JUMALAN SANAT, ilmoitukset 02.02.2008
 
Voi, voi, voi tätä maata ja kansaa! Tuhon omaksi se on vihitty
syntiensä tähden. Voi jumalattomia, ylpeitä ja heidän lapsiaan! Tuli
palaa jo, tuomion tuli." "Minä Herra itken, sillä hinta on maksettu,
he ovat lunastetut kalleimmalla hinnalla, jotta he pysyisivät edessäni
iankaikkisesti. Sillä niin paljon Minä kaikkia rakastin, että annoin
Ainokaisen Poikani, ettei yksikään hukkuisi, vaan perisi iankaikkisen
elämän." "Aika, aika on kulunut umpeen. Ja äkisti, äkisti tulevat
sortajat jotka tallaavat tämän maan lannaksi, sen kauneus on kuin
koinsyömä, petojen raatelemia te olette. Täytän sanani tästä maasta,
äkisti ja rutosti, en enää siirrä tuonnemmaksi. Sen syntimitta on
täysi. Tämä on varoitukseksi monelle, he näkevät, mutta apua ei tule."
"Amen, amen. Antakaa kunnia Hänelle, jonka kädessä on kansojen
kohtalo, ihmisen henki, elämä ja kuolema, onnettomuus ja menestys. Kun
Hänen vihansa syttyy synnin tähden, kuka sitä kestää? Kuka pelastaa
henkensä, kuka voi paeta Hänen valkeuttaan, piiloutua syntiensä
kanssa?" "Katsokaa te maan lapset. Minun vihani, sanoo Jumala, on
syttynyt kaikkea jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Armoni minä
annan kaikille nöyrtyville ja katuville, mutta voi niitä jotka
kuluttavat turhuudessa ja ylpeydessä etsikkoaikansa." "Katsokaa te
maan lapset. Kylliksi te olette Minua pilkanneet, nimeäni häväisseet
ja toisianne sortaneet. Valheenne ovat kauhistus, eikä kukaan valheen
puhuja pääse pakoon edessäni. Te olette tallanneet maahan pienten ja
heikkojen elämän, viaton veri huutaa Minun edessäni, te maan julkeat.
"Minä Herra en enää varoita. Se tulee mikä säädetty on, eikä se viivy.
Pelastakoon itse kukin henkensä, sillä muuta pelastettavaa ei ole.
Tuhon omiksi te olette määrätyt, te kaikki joille armoni ei kelvannut,
jotka rakastitte syntiä, vääryyttä, valheita, petosta, himojanne,
jotka ahneudessa riistitte nälkäisen leivän. Iljettävyytenne kanssa te
kaadutte, kaadutte, niin totta kuin Minä Herra elän ja hallitsen
iankaikkisesti." "Te maan hiljaiset, ottakaa apuni. Minä Herra valvon.
Niin kuin varpunen ei putoa maahan tietämättäni, niin kuin tulinen
pätsi oli tehoton, niin kuin jauhot ja öljy eivät loppuneet. Kallio on
ja pysyy, autuas joka on sille rakentanut." Tiedoksi saaneena,
ilmoittamaan lähetettynä 02.02.2008 Maijaliisa Hiekkanen Hesekiel
16:49-50"
 
Nimimerkki Petrus48:n uni 1980-luvun alussa
 
Itse näin joskus 1980-luvun alussa unen, jossa Suomi hiljaisesti
myöntyen antoi pohjoisosan ja osan Itä-Suomea Venäjälle
hyökkäysväyläksi Ruotsiin ja Norjaan. Näin sitten Venäjä valloitti
Ruotsin lähes kokonaan ja Pohjois-Norjan. Ja tässä unessa Venäjä antoi
Suomelle myönnytykseksi, kun Suomi ei aktiivisesti vastustanut Venäjän
operaatiota, Karjalan kannaksen ja osan Vienan Karjalaa. Raja
vedettiin siinä unessa suunnilleen Oulusta Äänisjärveen ja siitä
sitten Syväriä myöten Laatokkaan, ja Karjalan kannas saatiin aina
Rajajokeen saakka. Näin Suomi muistuttaa polvillaan rukousasennossa
olevaa henkilöä. Tästä rukousasennosta muuten joskus myöhemmin
kirjoitti joku toinenkin aikoinaan julkisesti - silloin pidin tätä
vahvistuksena omalle unelleni. Muistan myös että siinä unessa me
suomalaiset pelästyimme ensin paljon, mutta sitten huomasimme, että
eihän tässä niin huonosti käynytkään. Koko Länsi-, Keski- ja
Etelä-Suomi jäi jäljelle ja sitten nämä uudelleen Suomeen liitetyt
alueet. Muistan senkin, että myös ulkopoliittisesti tunsimme nyt
olevamme turvattuja, koska Venäjä ei enää periaatteessa ollut uhka –
se oli saanut sen mitä halusi eivätkä muutkaan maat voineet olla
Suomelle uhkana. Myös ajatukset taloudellisista mahdollisuuksista tuli
siinä unessa esiin. Jollain tasolla me olimme – luulen että tarkoittaa
uskovia – helpottuneita. Myös tämän unen takia olen seurannut
erityisellä kiinnostuksella näitä muiden esittämiä profetioita, mutta
myös viranomaisten skenaarioita. Jossain vaiheessa luin jostain
lehdestä, että Suomi on jo nyt päättänyt luovuttaa kriisitilanteessa
Lapin suoralta kädeltä. Tätäkin pidin uneni vahvistuksena."
 
Juha Gabelin näky marras-joulukuun vaihteessa 2007
 
Näin marras-joulukuun vaihteessa merkillisen näyn. Olin olevinani kuin
jossain keskitysleirillä etsimässä eräitä tuttuja. Se oli suomalaisten
oma (luultavasti laiton kuolemanleiri). Etsiessäni tovereitani minulle
sanottiin erään henkilön etsivän minua. Hän ilmestyikin pian miehineen
paikalle. Heti oli useita henkilöitä kummallakin puolellani. He
väänsivät käteni selän taakse ja tunsin pistoolin piipun niskassani
oikealla puolella. Jostain syystä he eivät ampuneet minua. Samalla
tuli ryhmä venäläisiä sotilaita paikalle (6-8 kpl) Lunta oli maassa
noin 10 senttiä. Ymmärsin sen olevan alkutalvi. Samalla minun
annettiin ymmärtää. Venäjä tulee miehittämään Suomen. Linja
Kajaani-Haaparanta tulee olemaan etelärajana miehitykselle. Yritin
saada aikaa, koska tämä tapahtuu. Sitä en saanut. Minua muistutettiin
ainoastaan siitä, paljonko on omia elinvuosiani jäljellä. Tulen
näkemään elinaikanani joukkojen poisvetäytymisen. Venäläiset sotilaat
eivät saa kajota Suomen kansaan eivätkä saa turmella öljyä eikä
viiniä. Herra tulee suojelemaan Suomen kansan, ettei vihollinen saa
kohdella heitä huonosti."
 
"Nimimerkki UusPetruksen profetia 29.8.2007 klo 22.00-03.30
 
Vakava profetia Suomen kansalle
 
Olin Israel-seminaarissa Heinolassa viikonloppuna, ja kun istuimme
iltaa uskonsisarien ja veljien kanssa, tuli puheeksi vanha profetia,
jonka Viktor Klimenkon 4-vuotias poika näki aikoinaan. Siinä poika sai
varoituksen, että jos Suomen kansa ei tee parannusta, niin maamme
rajalinjat vedetään uudelleen. Pienemmiksi. Näin jotenkin Vikin pojan
profetia. Otin puheeksi parin vuoden takaisen uskonsisareni profetian,
jonka oli saanut joku muu henkilö. Sekin oli ainakin 10 vuotta sitten
saatu Herralta. Kerroin kuinka vähän naureskelin sisarelle, kun hän
näytti Suomen kartan, johon hän oli piirtänyt profetian mukaisen uuden
halkaistun Suomen rajalinjan. Muistaakseni linja alkoi alhaalta Kotkan
tienoilta, ja jatkui suorana linjana ylös aina Mikkelin ja Mikkelin
maalaiskunnan välistä, ja siinä kohdassa linjaan tuli pieni kulma,
josta se jatkui aina ylös saakka Oulun itäpuolelta ja yläpuolelta
mereen. Kaikki itäpuolelle jäänyt osa tulisi miehitettyä, eli
käytännössä katsoen menettäisimme koko Lapin. Asia jäi silleen,
kerroin siis illalla siellä edellisen, mutta sitten eräs sisar kertoi,
että hänelle oli käynyt vähän samoin kuin minulle: hänkin oli nauranut
kuultuaan aikoinaan saman profetian, mutta jonkin ajan kuluttua hän
oli ITSE nähnyt unessa sen, ja saman rajalinjan! Ja kun katsoin häntä,
hänen silmissään oli selvää hermostuneisuutta ja pelkoa. Ok.
Lopettelimme iltaa ja toivottelimme öitä, ja menin huoneeseeni. Kun
menin rukoukseen, Herra vuodatti minulle todella vahvan voitelun
sydämeeni. Itkin ja rukoilin ja pyysin syntejäni anteeksi ja Suomen
kansan syntejä anteeksi, ja sitten Herra alkoi antamaan ymmärrystä ja
vahvistusta MINULLE tähän profetiaan : "Te suomalaiset olette
paisuneet pöyhkeiksi. Te olette tulleet itserakkaiksi, haureellisiksi.
Ette kunnioita isäänne ettekä äitiänne, ettekä minua, Jumalaanne. Te
palvotte epäjumalianne kaiken aikaa. Olette hyljänneet isienne uskon,
joka pelasti teidän maanne viime sodassa. Silloin teidän isänne ja
äitinne rukoilemalla rukoilivat, ja siellä missä kokoontui TOTINEN
RUKOILIJOIDEN RYHMÄ, sinne minä vedin maanne rajaviivan, sitä edemmäs
en vihollista päästänyt, koska he uskoivat minuun ja poikaani." Itkin
ja rukoilin vähän väliä katkerasti mutta kuitenkin toiveikkaana, sillä
Herra jatkoi puhetta sydämelleni: "Jos te Suomen kansa ette tee
parannusta, minä koettelen teidät, ja vedän maallenne uudet rajat, ja
ne rajat menevät puhutun profetian mukaan. Vielä on aikaa, te
sydämeltänne paisuneet suomalaiset, tehdä parannus!" Tämän jälkeen
luin hetken Sanaa ja nukahdin. Heräsi Sanan äärestä aamuyöstä ja sain
Herralta lisää ymmärrystä ja vahvistusta profetiasta, kunnes nukahdin
uudestaan. Tätä jatkui noin puoli neljään saakka, jolloin lopulta
nukahdin. Muistan herätessäni että minulla oli sydämessäni rauhallinen
olo, mutta tiesin että Herra tekee, sallii tämän profetian, ellei
suomalaiset tee parannusta, ja ellei totisia esirukoilijoita Suomemme
puolesta ota asiaa sydämelleen kantaakseen, ja astuakseen
muurinaukkoon. Itse koen olevani aukossa nyt: rukoilen ja teen
ahkerasti töitä ja haluan vaeltaa niin nuhteettomasti kuin mahdollista
Herran Jeesuksen silmien alla. Tähän samaan kehotan kaikkia teitä,
jotka uskossa olette ja isänmaatamme rakastatte! Jos jollekulle teistä
tulee tai on tullut vahvistusprofetioita edelliseen, niin vahvistakaa.
Koetellaan henget; voihan tämäkin olla jotain omasta lihasta
kumpuavaa, mutta aika näyttää. Sain siis tämän profetian 25.7.2007
alkaen noin klo 22.00 ja se jatkui aamuyöhön 03.30 saakka."

TYHMÄT NEITSYEET

2012-12-02T13:21:00.003-08:00

Uskovien hajoitus on peräisin siitä, kun nimet ovat ihmisten mielipiteiden rekistereissä paikkakunnallasi, joita lahkot ylläpitävät! Ne rekisterit eivät palvele Jumalaa, vaan riivaajia, jotka nauttivat tyhmien neitsyeiden sokeudesta yms.

SUOMALAISTEN VAIETTU MUINAISHISTORIA!

2012-12-02T12:16:00.002-08:00

"Suomalaisten mahtava mutta vaiettu muinaishistoria"
Suomalaisten mahtava mutta vaiettu muinaishistoria
Minulle soitti perjantaina 30.11.2012 minulle tuntematon mies, joka sanoi olevansa ruhtinas Rurikin, Novgorodin ja Rusinmaan, perustajan jälkeläinen. Mies on tutkinut suomalaisten muinaishistoriaa monien vuosien ajan. Henkilö ei halua kuitenkaan tulla vielä julkisuuteen. Hänen suunnitelmanaan on tuoda ajatuksensa julki noin parin vuoden kuluttua mediassa ja omilla nettisivuillaan.
Mies antoi minulle kuitenkin luvan tehdä hänen laajoista tutkimuksistaan lyhyen tiivistelmän ja laittaa sen nettiin. Seuraavassa on siis minun poimintojani miehen 17 eri kirjoituksesta. Asiaa olisi siis paljon enemmän, mutta nyt on kyseessä lyhennetty kooste tärkeimmistä seikoista.
Rurik oli tosiaan suomalainen ruhtinas.
Jo Venäjän Keisarinna Katariina Suuri (1729–1796) teetti selvityksiä Venäjän varhaishistoriasta ja Novgorodin Kaupunkivaltion alkuperästä ja tuli siihen johtopäätökseen, että Novgorodin perustivat slaavilaiset ja suomalaiset heimot yhteistyössä. Tutkielma julkaistiin saksaksi kirjana vuonna 1786. Novgorodin kaupungin perustajaksi mainitaan ruhtinas Rurik. Rurikin kansallisuudesta on taisteltu jo satoja vuosia, lähes kaikki kynnelle kykenevät eurooppalaiset kansallisuudet ovat yrittäneet todistella Rurikin olevan peräisin juuri heidän kansastaan. Vain suomalaiset ovat olleet enimmäkseen hiljaa, vaikka Rurik oli Ruotsissa asunut suomalainen.
Kun Novgorodin kaupungin laitamilla sijaitsevalla Rurikin linnoituksella aloitettiin 1950-luvulla arkeologiset kaivuutyöt, löytyi maasta paljon särkynyttä käyttöesineistöä, joka oli peräisin tai valmistettu Suomessa!
Eurooppalaisten arkeologien piirissä asiaa käsiteltiin aikoinaan perusteellisesti, mutta Suomen, suurelta osin ruotsalaisten omistamaan, SVEKOMAANISEEN MASSAMEDIAAN, tieto ei ole päätynyt kaiken rahvaan luettavaksi viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana.
Myöhemmin, 2000-luvulla, aloitettiin Rurikid Dynasty DNA Project, jonka tarkoituksena oli lopullisesti selvittää Rurikin kansallisuus. Joukolle Venäjän ruurikilaisprinssejä tehtiin nykyaikainen DNA-testi, jonka perusteella Rurikin haplo-ryhmäksi saatiin N1C1, mikä taas tarkoittaa suomalais-ugrilaista perimää.
DNA-kartoitusta vielä tarkennettiin ja Rurikin esi-isät löytyivät Adelsön saarelta, Roselagenista, eli siis Keski-Ruotsin rannikolta, mistä on löytynyt muinaisten viikinkiasutusten jäännöksiä.
Rurik ei kuitenkaan ollut ruotsalainen, koska 800-luvun puolessa välissä, jolloin Rurik lähti Ruotsin alueelta Novgorodiin, Ruotsinmaata ei ole ollut edes olemassa. Nimi "Sveanmaa" ilmestyy vanhoihin karttoihin vasta 1400-luvulla.
Ruotsalaiset ovatkin alkuaan gootteja, joiden alkuperä juontaa nykyisen Pohjois-Saksan alueelta ja sitä ennen idempää Ukrainan alueelta.
Ruotsi onkin merkitty Rooman aikaisiin karttoihin goottien asuinalueena. Siitä tuleekin nimet Götanmaa ja Göteborg eli goottien maa ja goottien linna.
Mutta koko Skandinavia ja Pohjois-Venäjä ovat roomalaisten kartoissa merkitty suomalaisten heimojen asuma-alueiksi!
Gootit valloittivat nykyisen RUOTSIN ETELÄKÄRJEN 400-500-600 -luvuilla ja pysyttelivät satojavuosia samoilla alueilla, nykyisen Skånen läänin alueella, josta levisivät vähän myöhemmin pohjoisemmaksi.

Mitä siis tapahtui nykyisen Skånen läänin ja Götanmaa -läänien pohjoispuolella?
Gootit alkoivat levitä Ruotsin eteläkärjestä pohjoiseen VASTA 1400-1500 -LUVUILLA, kun taas Rurik purjehti kannattajineen Rusinmaalle jo 800-luvulla.

Johtopäätös on se, että Rosenlagen oli 800-luvulla vahvasti suomalaisten heimojen aluetta. Alue oli myös Kainuunmaan kuningaskunnan etäpesäke. Kainuunmaata johti Fjornjotrien muinainen kuningassuku. Fjornjotrien suvun norjalais-islantilaisiin saagoihin kirjoitettu arvonimi olikin "Suomenmaan ja Kainuunmaan Kuningas". Kainuunmaan kuningassuku toimi ylikuninkaana sekä Muinais-Kainuulle, että koko muulle suomensukuiselle Skandinavialle ja Etelä-Suomen heimokuningaskunnille.
Viimeisen tuhannen vuoden aikana ruurikilaiset ruhtinassuvut ovat Venäjällä tehneet omia sukuselvityksiään erilaisten suvussa kulkeneiden tarinoiden pohjalta ja verranneet niitä skandinaavisista saagoista löytyneisiin kuningassukuihin. Rurikin isä paljastui ruurikilaisruhtinaille heidän omien tutkimustensa johdosta jo puolentuhatta vuotta sitten: Rurikin isä oli kuningas Olav I Björnsson (Olavi I Karhunpoika).
Kuninkaan kotimaaksi mainitaan Kvenland, mikä tarkoittaa Kainuunmaata.
Rurikin isä oli siis kainuunmaalainen alikuningas, eli täysverinen finni!
Rurikin legenda on todistettu nykyaikaisen DNA-tekniikan kautta oikeaksi. Satoja vuosia vanhat venäläisruhtinaiden omat sukuselvitykset Rurikin taustoista on todettu paikkansa pitäviksi.
Kainuunmaan kuningaskunta on ollut olemassa jossakin muodossa vielä 1100-luvulla.
Siitä todisteena arabialainen historioitsija Al Idrisi kirjoittaa vuonna 1154 Maailman Atlakseensa "Kainuun kuninkaalla on läänityksiä Ruijassa", eli siis nykyisen Norjan pohjoisosissa.
Suomalaiset ovat siis aikoinaan asuttaneet koko Ruotsin aluetta aina eteläisintä Ruotsia myöten. Itse asiassa suomalaiset heimot ovat asuttaneet aikoinaan koko Skandinavian alueita. Varhaisin kirjallinen merkintä kveenien asutuksista Norjan pohjoisvuonoilta löytyy jo vuodelta 330 eKr.
Ruotsalaiset eivät kuitenkaan hyväksy Suomen uljasta muinaishistoriaa, vaan kieltävät sen sanoen: "Suomalaisilla ei ole ollut sivistystä ennen ruotsalaisten tuloa."
Valtaosa maamme akateemista eturiviä on hyväksynyt suomalaiskuninkaat historiallisena faktana, mutta kukaan ei ole vain avoimesti kampanjoinut sen puolesta.
Olisiko jo aika korjata tämä historian vääristely ja Suomen muinaishistorian pimittäminen ja vähättely?

Suomen todellisen historian tuntemisella voisi olla vaikutusta myös suomalaisten identiteettiin ja omanarvontunteeseen.

LOPUNAJAT

2012-12-02T09:38:00.000-08:00

JYVÄT EROTTUU AKANOISTA

Göteborilainen saarnaaja puhui jokunen vuosi sitten radiossa:

Lopunaikoina tulee korostumaan viisi eri tekijää, joiden avulla Jumala erottaa jyvät akanoista:

1. Ihmiset tulevat ottamaan jomman kumman asenteen suhteessa Jumalaan: joko oikean tai väärän.

2. Kaikki sellainen tulee luhistumaan, mikä on vain ihmisistä, eikä Jumalasta

3. Aidot Herran omat tulevat yhdistymään, koska Pyhä Henki vaikuttaa niin.

4. Herran omat joutuvat vainon alle eri puolilla maapalloa

5. Kun Jumala tahtoo tehdä voimatekoja Sanansa vahvistamiseksi, niin se toimii, koska mennään uudelleen Apostoliseen aikaan vielä lyhyeksi ajaksi. Mutta siinä rinnalla vaikuttaa myös erittäin vahva eksytyksen henki, joka sekin tekee voimatekoja!!?

Näky Kristuksen ruumiista ja lopun aikojen tehtävistä

2012-10-29T04:44:00.002-07:00

TOMMY HICKS: NÄKY KRISTUKSEN RUUMIISTA JA LOPUN AIKOJEN TEHTÄVISTÄ
Lainaus kirjasta Charles & Frances Hunter: Parantakaa sairaat
Tommy Hicks sai tämän näyn vuonna 1961.
------------
Sain sanomani 25. kesäkuuta noin kello 2:30 aamulla Winnipegissä Kanadassa. Tuskin olin nukahtanut, kun Jumalan antama näky ilmestyi eteeni. Se tuli kolme kertaa täsmälleen samanlaisena kesäkuun 25. päivän aamuna 1961. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että se on täysin muuttanut käsitykseni Kristuksen ruumiista ja lopunaikojen tehtävistä.
Suurenmoisin asia, minkä Kristuksen ruumis on milloinkaan saanut vastaanottaa on vielä edessäpäin. On hyvin vaikea saada ihmisiä käsittämään, mitä Jumala yrittää antaa kansalleen lopunaikoina.
Useita viikkoja sitten sain kirjeen eräältä afrikkalaiselta evankelistaltamme Nairobissa. Mies oli vaimonsa kanssa matkalla Tanganjikaan. He olivat sekä luku- että kirjoitustaidottomia, mutta me olimme avustaneet heitä yli kahden vuoden ajan. Saapuessaan Tanganjikan alueelle he osuivat pieneen kylään, joka oli määrätty evakuoitavaksi, koska sinne oli iskenyt ruttotauti. Evankelista tapasi sattumalta muutamia itkeviä kyläläisiä ja tiedusteli heiltä itkun syytä.
He kertoivat hänelle, että heidän isänsä ja äitinsä olivat kuolleet äkillisesti kolme päivää aikaisemmin, ja nyt he joutuisivat lähtemään kylästä. He eivät uskaltaneet mennä majaan, vaan aikoivat jättää ruumiit sinne. Evankelista kysyi, missä ruumiit olivat. He näyttivät hänelle majan, mutta kieltäytyivät menemästä sinne hänen kanssaan, sillä he pelkäsivät.
Evankelista ja hänen vaimonsa lähtivät kävelemään pienen mökin suuntaan ja astuivat huoneeseen, jossa vanhempien ruumiit olivat olleet jo kolme päivää. Mies ojensi yksinkertaisesti kätensä Herran Jeesuksen nimessä, lausui vainajien nimet ja sanoi. "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken elämää palaamaan teidän ruumiisiinne." Heti paikalla nämä kaksi pakanaa, jotka eivät koskaan olleet oppineet tuntemaan Jeesusta Kristusta Pelastajanaan, nousivat istumaan ja alkoivat ylistää Jumalaa. Jumalan Henki ja voima tuli noiden kahden ihmisen elämään.
Meistä saattaa tuntua oudolta ja uskomattomalta, mutta tämä on alkua Kristuksen ruumiin toiminnalle lopunaikoina. Jumala ottaa käyttöönsä niitä, jotka ihmisten silmissä ovat arvottomia, merkityksettömiä ja tuntemattomia. Hän ottaa käyttöönsä jokaisen miehen ja jokaisen naisen ja vuodattaa heihin Pyhän Hengen voiman.
Apostolien teoista voimme lukea, että Jumala sanoi: "Viimeisinä aikoina minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle." Ymmärrämmekö me todella, mitä Jumala tarkoitti sanoessaan: "Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle."? Tuskin itsekään tajuan asian täyttä merkitystä. Jooelin kirjassa sanotaan lisäksi: "Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, sillä Hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille syyssateen ja kevätsateen..." (Jooel 2:23). Emme saa ainoastaan sadetta, syyssadetta ja kevätsadetta, vaan näinä viimeisinä aikoina Jumala antaa omilleen kaksinkertaisen annoksen Pyhän Hengen voimaa!
Näyn ilmestyessä eteeni unessa huomasin yhtäkkiä olevani jossain hyvin korkealla. En tiedä, missä olin. Mutta katselin sieltä alas maan päälle. Yhtäkkiä näin koko maapallon. Näin edessäni jokaisen kansan, jokaisen rodun ja jokaisen kielen niin idässä kuin lännessä, pohjoisessa kuin etelässä. Tunnistin jokaisen maan ja monia kaupunkeja, joissa olin käynyt. Melkein vapisin pelosta katsellessani suurta näkyä. Sinä hetkenä kun maapallo tuli näkyviin, alkoi salamoida ja kuulua ukkosen jyrinää.
Salamoiden leimahdellessa joka puolella maapalloa katseeni siirtyi pohjoiseen. Yhtäkkiä näin suuren jättiläisen näköisen hahmon. En voinut lakata tuijottamasta sitä. Näky saattoi minut melkein ymmälle. Jättiläinen oli suunnattoman suuri. Sen jalat näyttivät ulottuvan pohjoisnavalle ja sen pää etelänavalle asti. Sen käsivarret ojentuivat valtamereltä toiselle. Aluksi en edes käsittänyt, näinkö edessäni vuoren vai jättiläisen. Näin että sen pää kamppaili elämästä. Se halusi elää, mutta sen ruumis oli kauttaaltaan jätteiden peitossa. Toisinaan tämä suuri jättiläinen liikutti ruumistaan, ikään kuin se aikoisi nousta seisomaan. Ja kun se nousi, tuhannet pikku oliot näyttivät juoksevan pakoon. Inhottavat oliot juoksivat pois, mutta palasivat heti, kun jättiläinen taas rauhoittui.
Yhtäkkiä suuri jättiläinen nosti ensin toisen, sitten toisen kätensä kohti taivasta. Samassa hetkessä oliot näyttivät lähtevän pakoon tuhatpäisinä joukkoina ja pian ne hävisivät yön pimeyteen.
Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi nousta, ja kun se nousi, sen pää ja kädet katosivat pilviin. Noustessaan seisomaan se näytti ravistelevan pois kaiken sitä peittäneen lian ja töryn ja se kohotti kätensä kohti taivasta ikään kuin ylistäen Herraa. Sen kädet ulottuivat pilviin asti.
Yhtäkkiä kaikki pilvet muuttuivat hopeanhohtoisiksi, kauneimmaksi hopeaksi, mitä olen koskaan nähnyt. Se, mitä näin, oli niin valtavaa, että minä en voinut alkuunkaan ymmärtää sen merkitystä. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että huusin Herraa sanoen: "Oi, Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Tiesin olevani hengessä ja saatoin aistia Herran läsnäolon unessa.
Hopeisista pilvistä alkoi yllättäen putoilla isoja nestemäisiä valopisaroita jättiläisen päälle. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi sulaa ja painua maan sisään. Se muuttui sulaksi aineeksi, joka peitti koko maan pinnan. Nestemäiset valopisarat tulvivat maahan. Näin kuinka jättiläinen näytti sulavan, mutta äkkiä se muuttuikin miljooniksi ihmisiksi maan päällä. Näin, kuinka ihmisiä nousi seisomaan joka puolella maailmaa! He kohottivat kätensä ja ylistivät Herraa.
Juuri sillä hetkellä taivaasta kuului valtava ukkosen jyrähdys. Käänsin katseeni kohti taivasta ja yhtäkkiä näin hohtavan valkoisiin vaatteisiin puetun olennon. En ollut eläessäni nähnyt mitään niin häikäisevää. En erottanut kasvoja, mutta jotenkin tiesin, että se oli Herra Jeesus Kristus. Hän ojensi kätensä kohti ihmisiä - miehiä ja naisia - eri puolilla maailmaa. Kun Hän osoitti heitä, nestemäistä valoa näytti virtaavan Hänen käsistään heihin. Valtava Jumalan voitelu lankesi näiden ihmisten päälle, ja he lähtivät liikkeelle Herran nimessä.
En tiedä, kuinka kauan katselin tätä. Tuntui, että se jatkui päiviä, viikkoja ja kuukausia. Näin Kristuksen käden jatkuvasti ojennettuna. Mutta oli murheellista nähdä, kuinka monet ihmiset kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan voitelua ja Jumalan kutsua. Heidän joukossaan oli miehiä ja naisia, jotka minä tunsin ja joiden minä uskoin vastaavan Jumalan kutsuun. Mutta kun Jeesus ojensi kätensä heitä kohti, he yksinkertaisesti painoivat päänsä alas ja alkoivat peräytyä. Jokainen heistä näytti katoavan pimeyteen, joka näytti nielaisevan heitä kaikkialla.
Näkemäni saattoi minut ymmälle. Mutta niitä, jotka vastaanottivat voitelun oli satoja tuhansia joka puolella maailmaa; Afrikassa, Englannissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Amerikassa. Näin, kuinka nämä Jumalan voitelemat ihmiset lähtivät liikkeelle. Heidän joukossaan oli ojankaivajia, pyykkäreitä, rikkaita ja köyhiä. Näin halvaantuneita, näkönsä tai kuulonsa menettäneitä ihmisiä. Mutta kun Herra ojensi kätensä ja he vastaanottivat voitelun, niin he parantuivat ja lähtivät vuorostaan liikkeelle!
Kaikkein ihmeellisintä oli, että kun nuo ihmiset ojensivat kätensä samalla tavalla kuin Herra, heillä näytti olevan käsissään samaa nestemäistä tulta. Ojentaessaan kätensä he sanoivat: "Minä sanon: tule terveeksi."
Seurasin edelleen tätä valtavaa lopun ajan toimintaa, mutta en täysin ymmärtänyt sen merkitystä. Niinpä katsoin Herraan ja kysyin: "Mitä tämä tarkoittaa?" Hän vastasi: "Tällaista minä teen viimeisinä aikoina. Minä korjaan kaiken sen, minkä erilaiset tuholaistoukat ovat turmelleet. Minun kansani lähtee liikkeelle lopunaikoina. Mahtavan armeijan tavoin he pyyhkäisevät yli koko maanpiiirin."
Koska seurasin tapahtumia jostain hyvin korkealta, saatoin nähdä koko maailman. Näin ihmisten kulkevan ristiin rastiin joka puolella maapalloa. Jumalan Pyhä Henki saattoi hetkessä siirtää jonkun afrikkalaisen Neuvostoliittoon, Kiinaan tai Amerikkaan tai johonkin muuhun paikkaan ja päinvastoin. Nämä ihmiset menivät kaikkialle maailmaan. He selviytyivät niin tulesta, rutosta kuin nälänhädästä. Ei tuli, ei vainot eikä mikään muu pystynyt estämään heidän etenemistään.
Räyhäävät väkijoukot uhkailivat heitä miekoin ja pyssyin, mutta Jeesuksen tavoin he menivät pois väkijoukkojen keskitse eikä heitä voitu löytää. He menivät eteenpäin Herran nimessä ja kaikkialla he ojensivat kätensä, niin että sairaat parantuivat ja sokeat saivat näkönsä. He eivät rukoilleet pitkiä rukouksia, ja kun olin kerrannut näyn mielessäni ja ajatellut sitä monta kertaa, tajusin, etten ollut nähnyt yhtään kirkkoa enkä kuullut puhuttavan yhdestäkään kirkkokunnasta. Nämä ihmiset olivat liikkeellä Herra Sebaotin nimessä. Halleluja!
Tämä lopunajan armeija marssi eteenpäin tehden kaikessa Kristuksen tekoja, palvellen suuria kansanjoukkoja kaikkialla maailmassa. Kymmenet tuhannet, jopa miljoonat vastaanottivat Herran Jeesuksen Kristuksen, kun nämä ihmiset astuivat esiin ja julistivat sanomaa tulevasta Jumalan valtakunnasta tänä lopunaikana. Se oli todella suurenmoista, mutta silti oli niitä, jotka asettuivat vastarintaan, suuttuivat ja yrittivät hyökätä sanoman julistajien kimppuun.
Jumala tulee ennennäkemättömällä tavalla osoittamaan voimansa näinä viimeisinä aikoina. Nämä miehet ja naiset tulevat kaikista yhteiskuntaluokista oppiarvoihin katsomatta. Seurasin näiden työntekijöiden toimintaa ja huomasin, että jos joku väsyi kesken ja kaatui, toinen tuli nostamaan hänet pystyyn. Ei ollut "suurta minää" eikä "pientä minää", vaan kaikki vuoret alennettiin ja kaikki laaksot täytettiin, ja näillä ihmisillä näytti olevan yksi yhteinen asia - heistä virtasi jumalallinen rakkaus, kun he tekivät työtä yhdessä ja elivät yhdessä. Se oli ihaninta, mitä olen koskaan nähnyt. Jeesus Kristus oli heidän elämänsä ainoa sisältö. He jatkoivat työtään, ja minusta tuntui, että seisoin katselemassa tätä näkyä päiväkausia. Itkin ja nauroin vuoron perään. Oli niin ihmeellistä nähdä ilosanoman leviävän kaikkialle maailmaan näinä viimeisinä aikoina.
Seurasin näkyä taivaasta käsin, ja ajoittain nestemäistä valoa suorastaan tulvi suurten seurakuntien päälle. Silloin ihmiset nostivat kätensä ja ylistivät Jumalaa tunnista toiseen, jopa päivästä toiseen, kun Pyhä Henki laskeutui heidän päälleen. Jumala sanoi: "Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle." Olin todistamassa tämän lupauksen täyttymistä. Ja kaikki, jotka vastaanottivat tämän voiman ja Jumalan voitelun, saivat kokea Jumalan ihmeitä loppumattomiin.
Me olemme kyllä puhuneet ihmeistä, tunnusteoista ja merkeistä. Mutta minä en voinut olla itkemättä, kun tänä aamuna kello neljältä taas luin afrikkalaiselta evankelistalta saamani kirjeen. Tämä on vasta alkua sille, kuinka joku "mitätön, tuntematon ihminen" menee ja ojentaa kätensä ja sanoo: "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken elämää palaamaan sinun ruumiiseesi." Menin polvilleni ja aloin taas rukoilla. Sanoin: "Herra, minä tiedän, että kaikki tämä tapahtuu, ja minä uskon, että se tapahtuu pian!"
Mutta kun nämä ihmiset kulkivat eri puolilla maailmaa, heitä alettiin vainota joka taholta.
Yhtäkkiä kuului toinen voimakas ukkosen jyrähdys, joka tuntui kaikuvan ympäri maailmaa, ja kuulin jälleen äänen, joka sanoi: "Tämä on minun kansani. Tämä on minun rakas morsiameni." Äänen vielä puhuessa minä loin katseeni maahan ja näin järvet ja vuoret. Haudat aukenivat, ja kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen pyhät nousivat haudoistaan. Heidän noustessa Jumalan valtakunnan julistajat alkoivat yhtäkkiä kerääntyä joka suunnalta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja he alkoivat taas muodostaa jättiläismäistä ruumista. Kristuksessa kuolleet näyttivät nousevan ensin. Pystyin tuskin käsittämään näkemäänik. Se oli niin ihmeellistä. Se ylitti villeimmät kuvitelmani.
Ruumis muotoutui jälleen valtavan jättiläisen kaltaiseksi, mutta tällä kertaa se oli erilainen. Se oli puettu hohtavan valkoisiin vaatteisiin, joissa ei ollut tahraa eikä ryppyä. Kaikenikäiset ihmiset näyttivät liittyvän tähän ruumiiseen. Etsiessään lopullista muotoaan ruumis yleni hyvin hitaasti kohti taivasta, ja äkkiä Herra Jeesus ilmestyi ylhäältä ja asettui ruumiin pääksi, ja minä kuulin taas ukkosen jyrähdyksen, joka sanoi: "Tämä on minun rakas morsiameni, jota minä olen odottanut. Hän on tullut tulen läpi vahingoittumattomana. Häntä minä olen rakastanut maailman alusta asti."

TAKAISIN VALIKKOON | EDELLINEN | SEURAAVA

TULTA! NETTIRAAMATTUKOULU | www.tulta.net | tulta@tu

Elämän Tarkoitus

2012-10-29T04:42:00.002-07:00

Elämän tarkoitus

Sinulle, hyvä ystäväni, joka etsit elämääsi todellista tarkoitusta

Olet menestyvä, vaurastunut, sinulla on hyvä puoliso, ja hienot lapset, mutta silti tunnet jotain puuttuvan elämästäsi. Et tunne olevasi onnellinen, vaan kaipaat vielä jotain olennaisen tärkeää elämääsi. Raamattu sanoo Jeremian kirjan luvussa 18 jakeessa 2: "Nouse, ja mene savenvalajan huoneeseen, siellä minä annan sinun kuulla sanani." Jae 3: "Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä." Jae 4: "Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä." Jae 5: "Silloin tuli minulle tämä Herran sana; jae 6: "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niin kuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo."

Ja aina, kun ihminen löytää vain maallisen elämäntehtävänsä, mutta ei ole vielä löytänyt hengellistä elämäntehtävää, tuo astia on vielä vaillinainen Jumalan käyttötarkoitusta varten. Tuo astia on mennyt siinä mielessä ikään kuin pilalle ja niin Herra joutuu sen astian murskaamaan, jotta hän voisi samasta saven seoksesta valmistaa uuden astian Herran käyttötarkoitusta varten. Kun Herra alkaa meitä murskata, hän sallii meille tapahtua useita menetyksiä. Saatamme menettää työpaikkamme, ammattimme, vaimomme, perheemme, terveytemme, varamme ja usein vielä nämä kaikki, jotta me ymmärtäisimme, että nyt Herra on lähtenyt etsimään meitä. Herra on alkanut murskata astiaamme, jotta Hän voisi tehdä siitä samasta saven seoksesta uuden astian jaloa käyttöä varten, Herran käyttötarkoituksia varten.

Koko ihmisen elämän tarkoitus on kiteytetty Apostolien tekojen luvun 17 jakeeseen 27: ... "että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;", jae 28: "sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme..." Tämä on koko ihmiselämän tärkein tarkoitus.

Kuinka sitten Jumalan voi löytää? Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.", Joh. 14:6.
Jeesus on ainoa tie elävän Jumalan yhteyteen, mutta Jeesus ei ole ainoastaan tie, vaan hän on myös totuus ja elämä. Emme voi tulla sisälle elämään myöntämättä totuutta itsestämme ja alkamatta elämään totuudessa.

Mikä on totuus meistä itsestämme? Totuus meistä jokaisesta on kerrottu Roomalaiskirjeen luvussa 3, jakeessa 23: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Siksi me emme voi lähestyä Pyhää Jumalaa ilman syntiemme sovitusta. Jo vanhassa testamentissa uhrieläinten veri peitti ihmisten synnit. Siksi Psalmi 32:1 kuuluu: "Autuas se , jonka rikokset ovat anteeksiannetut, jonka synti on peitetty!" "Sovittaa, peittää" on hebreaksi "kipfer", mutta sillä on vielä eräs merkitys, nimittäin "ottaa pois". Vasta Jeesuksessa toteutui kipfer-verbin tämä merkitys, kun Jeesus, Jumalan karitsa tuli maan päälle. Silloin toteutui Johanneksen evankeliumin luvun 1 jae 29: "Katso Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." Hän poisti myös sinun syntisi, jotta sinulla olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys Hänessä. Jos koet tarvitsevasi Jeesuksen veren pesoa ja hänen armahdustaan synneistäsi, voit nyt rukoilla tämän syntisen rukouksen:

"Tarvitsen sinua, Jeesus. Tunnustan sinulle kaikki syntini. Kadun syntejäni. Kiitos, että kuolit ristillä minun puolestani ja kärsit minulle kuuluvan rangaistuksen. Avaan nyt sydämeni oven sinulle ja vastaanotan sinut Herrakseni, Vapahtajakseni ja Pelastajakseni. Kiitos, että kuulit rukoukseni. Kiitos, että nyt kuulun sinulle ja sinä kuulut minulle. Opeta minua elämään omanasi. Kiitos Jeesus."

Voit tulla myös kokouksiimme, joita pidämme eri puolilla Suomea. Kokousaikataulun näet sivuiltamme.

Herra siunatkoon Sinua väkevästi.

Veljesi Herrassa, Jean Roos