You're gonna work it out someday.

Peacemaker.

2010-10-21T17:40:00.000+03:00

Mä olen ihan sekaisin. Olen kuluttanut kaksi tai kolme päivää englanninkielisten asioiden kirjoitteluun ja tekemiseen ja musta tuntuu, että kaikki kielitaito häviää ajoittain päästä. Syy tähän vieraskieliseen toimintaan olkoon vielä siitä tietämättömille tuntematon. Todennäköisesti kuitenkin kerron siitä ennemmin, kuin pitäisikään. Tämän lisäksi eksyin Pelastetaan koirat Pietarissa -sivustolle.

VIRHE!!

(Kuva.)

Koirat tuolla ovat mitä suloisimpia ja mä ihan oikeasti itkin kun katsoin kuvia niistä. Ja voi että miten mä itkinkään kun mä luin tarinoita vammaisista koirista. Onneksi tuolta sivulta on toistaiseksi pystytty pitämään enkelikoirat pois, kuten esimerkiksi Eestin vastaavanlaisella sivustolla ei ole. Mä en kestä miten noi koirat on noin söpöjä. Jos mun suunnitelmissa olis jumahtaa suht samaan paikkaan seuraaviksi 15 vuodeksi, niin mä olisin ottanut ainakin kolme koiraa jo tuolta. No, ehkä mä selviän koirattomasta elämästä käymällä moikkaamassa ystävien koiria säännöllisin väliajoin. Sairasta, mutta mulla on ikävä sitä pentuaikaa, vaikka oksensinkin lähes joka kerta siivotessani niitä paskoja ja kusia, mitä vahingossa löytyi muualtakin, kuin sanomalehtien päältä.

Mä olen myös lukenut paljon blogeja, ja nyt olisi hirveä halu löytää uusia blogeja mahdollisimman paljon. Mun lemppariblogit löytyy sivupalkista, mutta näilläkin kirjoittajilla todennäköisesti on elämä, enkä mä siis saa lukea uusia postauksia ihan viiden minuutin välein, niin kuin ehkä haluaisin.

Huomenna alkaa viikonloppu ja paljon olisi tekemistä, mahdollisesti ehkä Koop Arposen keikka lauantaina Public Cornerissa. Mä taisin tossa vähän aikaa sitten ilmoittaa rajoittavani juhlimisen määrää, joten tavoitteena voisi hyvinkin olla selvä viikonloppu.

Mulla on häät edessä uudenvuodenaattona, ja voi kauheaa miten vaikeeta voi olla se juhlamekon valitseminen!

Mä olen miettinyt esimerkiksi seuraavia:

mutta mä veikkaan, että meillä vois tulla morsiamen kanssa hieman erimielisyyksiä mun statuksesta häissä, jos pukeutuisin jompaankumpaan ylläolevista.

Mistä löytää sitten jotain vähän toisenlaista, mutta ei kuitenkaan liian hääjuhlamaistakaan, koska samalla juhlitaan myös vuoden vaihtumista. Mä kävin Halosella tutkailemassa ihanaa mekkotarjontaa, mutta 100-200 euron hintahaarukka kauhistuttaa mua. Harvemmin mekkojen käyttökertojen laskemiseen tarvitsee enempää kuin yhden käden sormet. Yksi kiva vaihtoehto oli tämä, mutta onkohan se liian lyhyt?

Toi mekkohan olis aika kiva, mutta en oo varma, näyttääkö se vähän halvalta ja kreppipaperimaiselta.

Halensilta on kyllä tullut tilattua vaikka ja mitä, ja ton hintakaan ei olis paha, 34,95.

Kaikki muut kivat mekot tuolla on mustia, joten ne sulkee kyllä itsensä melko lahjakkaasti pois. Voivoi.

Trying to figure out what I am going to wear on the wedding held on New Year's eve. There might be some disagreements with bride with the first two dresses, so I probably should consider the last two more? I also want a dog!

Peruskoulun päättötodistus.

2010-10-19T11:50:00.000+03:00

Mä onnistuin hävittämään peruskoulun päättötodistuksen, joten pyysin koulun rehtoria lähettämään mulle kopion, jos sitä nyt joskus tulen tarvitsemaan. Numerot nähtyäni en ole varma pitäisikö itkeä, vai nauraa. Mä haluan vähän pohtia näitä numeroita ja tietenkin myös perustella niitä paskimpia arvosanoja :D Mä olin hyvä oppilas ysin kevään

ajan, kun koin valaistuksen ja opiskelu alkoi olemaan kivaa. Tosin musiikista ja englannista mä tykkäsin poikkeuksetta koko yläasteajan, ja olinkin musiikkiluokalla.

Äidinkieli ja kirjallisuus, 8: Okei, no mä oon tyytyväinen tähän numeroon, sillä meidän opettaja oli hyvällä tavalla vaativa. Mä oon aina ollut verbaalisesti lahjakas, mutta vielä yläasteella mä sorruin kirjoitusvirheisiin. Tästä todennäköisesti johtuu se, että mä oon nykyään supertarkka kirjoittaessani (paitsi kiireessä) ja mulle pitäis hommata punakynä jokapäiväiseen käyttöön.

Ruotsi, B1, 6: Seiskalla mun ruotsi oli muistaakseni 9 superkivan opettajan takia. Meillä oli melkein joka tunti pistokokeet, joka tietenkin edesautti osaamista. Opettajan vaihduttua mun mielenkiinto laski nopeammin kun pankkitilin saldo, sillä me ei tultu yhtään toimeen. Läksyt jäivät aina tekemättä ryhmältä "Inka ja pojat". Samainen ryhmä myös myöhästyi aina tunneilta. Meidän ei-niin-mulle-mieleinen-opettaja oli todella tarkka myöhästymisistä, ja mä koitin oikeesti skarpata siinä. Ruotsia oli tietenkin aina aamun ensimmäisinä tunteina, ja kun mä asuin parin minuutin kävelymatkan päästä koulusta, en tietenkään ikinä lähtenyt tarpeeksi ajoissa. Meidän koulu oli yläasteella puoliksi parakeissa homeen takia, ja välillä tunnit pidettiin oikeessa koulussa, välillä parakeissa. Yks aamu mä kiirehdin ruotsin tunnille V:n kanssa ja oikaistiin tämän oikean koulun läpi. Kello oli 7:57, ja välituntivalvoja tuli huutamaan meille, että me ei saada olla sisällä kun kello ei ole soinut vielä, ja että meidän täytyy mennä ulos. Hädissämme selitettiin, että meidän on pakko keretä ruotsin tasalta alkavalle tunnille, tai PB huutaa (ja KOVAA). Välituntivalvoja päästi meidät sitten jatkamaan matkaa, ja ruotsin tuntia ollessa kulunut viis minuuttia, kiikutti hän meille jälki-istuntolapun. No, saatiin me himassa ihan hyvät naurut.

Englanti, A1, 8: Mä en ole ihan täysin tyytyväinen tähän numeroon, ja tiedän sen johtuvan meidän kasiluokan opettajasta, jonka opetustyyli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Opettaja mm. laittoi mut tekemään koetta käytävälle valvonnan alaisuuteen, kun muut teki sen luokassa, sillä hän koki mun läsnäolon luokassa aiheuttavan lunttaamista. WTF. Muistan tarkkaan saaneni tuosta kokeesta 10-.

Matematiikka, 7: No kun ei tajuu niin ei tajuu! Mutta kuten maailman tähän astisista opettajista paras totesi mulle, kyllä mä tajuan jos jaksan keskittyä. Meidän matikanopettaja, vaikkapa tässä Peltsi, oli musamaikan lisäksi ainoo opettaja, jota halasin tulevan ikävän takia. Mä käyn välillä vieläkin kyseistä opettajaa moikkaamassa koululla, ja se jälleennäkeminen on aina yhtä mukavaa.

Kemia & Fysiikka 7: Mä en muista näistä tunneista mitään, mutta en mä kai ihan huonoinkaan siellä oo ollut.

Maantieto 6: Mä en tajua mantsasta vieläkään mitään, joten tää on ehkä jopa vähän yläkanttiin. Kokeet läpäisin säälifemmalla.

Biologia 6: No siis me leikeltiin jotain kalaa siellä, yööööök. Bilsa oli mulle yhtä hepreaa kun mantsa.

Uskonto 9: Tää yllätti mut itsenikin. Meidän uskonnonopetus oli tosin todella mielenkiintoista ja kotitehtävät vaikutti lopulliseen numeroon. Tämä numero on aika hyvä saavutus ateistille!

Musiikki 8: Tää oli vielä aiemmin 9, mutta teorian takia se laski kasiin.

Kuvataide 7: Mä en osaa piirtää yhtään, joten siihen nähden oon tyytyväinen.

Kotitalous 8: Ruokaa, that's all I need to say.

Käsityö 8: En muista sainko tunneilla mitään valmiiksi, anorakin ja batiikkivärjätyn hameen lisäksi, joten ihan hyvä numero. Ompelukoneen kanssa kaasujalka tuppas olemaan vähän rankka, vaikka muuten inhosin kaikkia puolalankoja sun muita.

Liikunta 7: Yllättävän hyvä numero siihen nähtynä, että mun kiinnostus liikuntaa kohtaan oli tuolloin minimaalinen. Itse olisin antanut itselleni ehkä 5.

Sellanen päättötodistus.

Sonja, kandeekohan tota liittää siihen hakemukseen? :D

Angst is on.

2010-10-19T03:23:00.000+03:00

Mulla on niin teini olo, etten oo enää yhtään varma pitäiskö mun itkeä vai nauraa. (Mä en oo myöskään kovin varma siitä, kuinka fiksua kännitarinoiden jakaminen täällä on, mutta mua huvittaa ja hävettää toi ilta sen verran paljon, että se on ihan sama nyt.)

Mä rupeen ehkä olemaan liian vanha tohon juhlimiseen, joten koitan ottaa tässä nyt hetken vähän rauhallisemmin.

Perjantai itseasiassa meni ihan hyvin, nyt myöhemmin ajateltuna, en edes muista olleeni ärsyyntynyt siitä, että baarin sijasta valitsin sohvan ja leffan (ja Facebookin). Lauantaina väsytti vähäisten yöunien takia, mutta ei se maailmaa kaatanut. Mulla ei ollut krapulaa, joten olin semionnellinen.

Lauantaina sitten A soitti ja kyseli mua seurakseen illalla baariin. Kappas! Mä tietenkin ystävällisesti kieltäydyin, sillä a.) mulla oli suunnitelmissa M:n tuparit ja b.) mun rahatilanne oli huono. A kuitenkin herrasmiehenä lupas jeesaa tossa juomapuolessa (="tarjoon koko illan ~~pari~~") ja ilmoitinkin hänelle miettiväni asiaa ja pyysin häntä soittamaan myöhemmin. Noin ~~kolme~~ tuntia tämän jälkeen mä olin täydessä tällingissä ja odottelin A:n soittoa. Pyörin kämpässä ympyrää ja panikoin, sillä muistin myös luvanneeni mennä M:n tupareihin. Mä en vaan tunne M:ää tarpeeks hyvin, että uskaltaisin mennä sen pieneen yksiöön, mihin on majoittunu 5 ihmistä neliölle, juhlimaan sen tupareita, kun booliakin on todennäköisesti rajattu määrä. Sovittiin sitten M:n kanssa, että nähdään baarissa ja mennään sitten jatkoille tyhjentämään ne kulhon viimeisetkin pisarat. JP alotteli mun ja A:n kanssa ja saatiin ilmeisesti hyvä jurri päälle, sillä päädyttiin katsomaan eräs kauheen dramaattinen lähiaikoina paljolti julkisuudessa ollut ruotsalaisvideo, jonka seurauksena itkettiin hysteerisesti hetki ja laitettiin Muumimusiikkia rauhottamaan olotilaa. Tämän jälkeen oli aika suunnata Armaksen hautajaisiin, koska siellä oli juomat puoleen hintaan. Baarissa me oltiin noin 130 ja tuntia myöhemmin mä juoksin ulos oksentamaan, sillä olin nauttinut muutaman GT:n liikaa.

Tää herra oli jonkun bändin solisti. Mä en halua muistaa sitä, että jorasin lähes tyhjällä tanssilattialla eturivissä yksin, ja kävin välillä lavalla ja lauloin mikkiin ja en meinannut pysyä pystyssä jajajaöö?

(Tässä mä näytän aika 15-vuotiaalta, mutta söpöys on valttia. Raskausmaha on huijausta. Miks myös mun blondi tukka näyttää näissä kuvissa ruskeelta?)

Pian A seurasi perässä kantaen mun villakangastakkia. Hetken päästä mä havahduin seisovani keskellä puistoa villakangastakkini lisäksi random miestentakki päällä. Olo oli kieltämättä aika WTF, mutta suuntasin silti jatkoille M:n luokse viiden ~~miehen~~ pojan kanssa. (Hah, ihankun tää siirtymävaihe olis muka oikeesti menny näin smoothisti.) Jatkoilla oli kivaa ja mä lähdin kotiin kahdeksalta aamulla, ja nukahdin vasta 12 maissa päivällä, heräsin viideltä ja podin maailman suurinta morkkista.

Tässä aamukasin kuvia.

Mikä toi sukka on?

Bedroom eyes!

Kohtalokas seksikatse, ehkä kukaan ei huomaa, että toinen silmä on epäparillinen.

Monta takkia (ja sukkaa) tarvitaan lämmittämään sunnuntaiaamuna darraista söpöliiniä?

Vastaus: Kaksi (yksi).

Ja lopuksi vielä tietenkin havainnollistava kuva tuosta randomista miestakista, joka tuoksuu hyvälle. Mun kuvitelmissa se on Brian Littrellin, Justin Timberlaken tai kenen tahansa hyvännäkösen ja ihanan miehen.

Mä oon siis lähtiessä miettinyt mm. mätsäyksen täydellisesti. Mustapunaharmaaruudullinen villakangastakki ruskearuudullisten kenkien kanssa, öö? No mutta en mä osaa ehkä kuvailla sitä häpeän määrää, kun kävelin Kotkansaaren läpi tuo samainen mustapunaharmaaruudullinen villakangastakki, minkä päällä mulla oli tuo aiemmin mainittu random miesten takki? Mä en tiedä riittääks puolustukseksi se, et mä olin tossa vaiheessa vielä aika kännissä.

Some pictures of my very drunk Saturday & Sunday morning. I'm too lazy to write it all in English, but maybe Google Translator will help you out.

Just maybe.

SHUT UP WATER!

2010-10-18T10:45:00.000+03:00

I think this man is awesome.

I'm lost.

2010-10-18T10:37:00.000+03:00

In Finland we have this thing called perfect English.

Vote for our Lambs!

2010-10-15T20:07:00.004+03:00

Hi All! We have entered this competition, where the most loved lamb will win a trip to Ireland. Also every month a gift card worth 50 euros & plush toy (a lamb, of course) are drawn, so there are quite a few good prizes for us to win!

I hope that you all would be so kind and go to the BOTH links below, pick the English flag and then press the I ♥ this button, so our lambs will get the love they deserve!

Inka's Lambretta

Mirka's Labzilla

Thank you in advance!

Hei kaikki!

Minä ja Mirka olemme osallistuneet tähän ihanaan Lambi-kilpailuun, jossa eniten rakkautta saanut lammas voittaa. Pääpalkintona on Irlannin matka, ja lohdutuspalkintoina 50e arvoinen lahjakortti ja puolimetrinen lammaspehmolelu. Lohdutuspalkinnot arvotaan joka kuukausi. Olisimme todella kiitollisia, jos voisitte mennä rakastamaan meidän lampaita, jotta voisimme voittaa jonkin noista palkinnoista! Linkkejä on kaksi, käykää siis rakastamassa molempia, tämä ei vie kauaa aikaa! Kun painatte linkkiä, ensimmäisenä avautuu kielivalikko, valitkaa Suomen lippu niin olette askeleen lähempänä rakkauden antamista.

Inkan Lambretta

Mirkan Labzilla

Kuten ehkä huomasitte, on minun Lambrettani hieman yksipuoleinen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö häntä voisi rakastaa! Hän päinvastoin tarvitsee rakkautta entistä enemmän!

Huomioittehan, ettei rakkaudella ole tässä kilpailussa rajoja, joten voitte rakastaa Lambejamme niin useasti, kuin tahdotte! Vaikka joka toinen minuutti!

Kiitos paljon!

Dead-tired.

2010-09-30T09:06:00.000+03:00

Otsikolla voinen viitata sekä henkiseen, että fyysiseen väsymykseen.

Mulla on ajoittain vaikea ihosairaus, ja se muistuttaa mua olemassaolostaan aina näin talven kynnyksellä. Sen lisäksi, että mä en kutinan vuoksi saa öisin unta, on mun iho erittäin ruman näkönen, kun raavin sen unissani verille. Mulle on tosin määrätty lääkkeitä, jotka helpottaa tohon kutinaan, mutta niissäkin on ikävät sivuvaikutukset. Uni on taattu, mutta seuraava päivä menee tokkurassa ja kiukkuillessa - not good. Mielummin lepään luonnollisen unen voimin, ja käytän superpaljon rasvaa.

Toisaalta vielä toistaiseksi mä oon joutunut turvautumaan noihin lääkkeisiin, sillä en ole saanut Diacorista potilaskertomustani ja reseptijäljennöksiä (mitä en tietenkään tajunnut säilyttää.....) ja lääkäriaikakin mulla on aiheeseen liittyen vasta 11.10. Huoh, no kai tässä pari viikkoa sinnitellään vielä vaikka päällä seisoen.

Kuva.

Mua ei se vähäinen uni ei haittaa juurikaan, koska mä oon aikalailla tottunut siihen viime vuosien saatossa. Duunipäivät saattaa olla 16-tuntisiakin ja unta ei noiden päivien väliin kauheasti mahdu. Nukkua ehtii sitten viikonloppuisin (ja jos valitsee biletyksen lepäämisen sijaan, on se vaan omaa tyhmyyttä :D ) ja vapaapäivisin. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti duuniviikot pysyy inhimillisissä rajoissa ja voi elää suht normaalissa rytmissä.

Kuva.

Tietenkin noissa rankemmissa viikoissa on aina veronsa; fyysisesti väsynyt ihminen on usein myös henkisesti väsynyt, (enkä nyt tarkoita tässä mitään väsynyt elämään -läppää, vaan ihan sitä, ettei aivot käy ihan täysillä,) ja asiat ei tunnu luistavan ihan niinkuin pitäis. Mulla on vielä paha tapa olla osaamatta mennä ajoissa nukkumaan. Joskus väsymys, tai oikeammin yliväsymys, ottaa otteen ja tulee valvottua tosi myöhään, kuten eilen illalla. Mulla olis ollut herätys tänään 530, noh, torkutin tunnin ja nousin 630. Ei mulla kiire tullut kuitenkaan onneksi, mutta olis ollut kiva lähteä vähän pidempään hereilläolleena. Astuin ovesta ulos noin 15 yli 7. Syynä tähän kukolaulun aikaan heräämiseen on mun duunikeikka taas Imatralla, sama setti oli viime viikolla.

Mä odotan työkeikkaa innoissani, sillä viime viikolla mulla oli superkivaa, niin kauan kun sitä kesti. (Oksensin nimittäin perjantain ja osan lauantaistakin.) Vaikka oonkin nyt väsynyt, niin päivä onneksi mennee nopeesti ja ainahan voi juoda kahvia!

Blaah. Illalla lisää, jollen nukahda hotellille päästyäni (=epätodennäköistä, kuten myös se, että nukahdan edes tämän päivän puolella).

Mitenköhän mä jaksan sitten kun oon 22?

The one.

2010-09-23T09:22:00.000+03:00

Tossa junamatkalla Kotkasta Kouvolaan mä rupesin miettimään maisemien vilahdellessa ohi, että miksi mä en pidä Suomessa asumisesta. Syynä voisivat olla ajoittain tylsät, jopa rumat rakennukset, betonihelvettiä toisensa perään - tai vaihtoehtoisesti metsää. Syynä voisivat olla myös uppiniskaiset kansalaiset, joita, let’s face it, on varmasti ainakin kolmannes, ellei jopa puolet suomalaisista. Syynä voisi jopa olla se, että täällä on niin samperin kylmä talvisin, ja syksyn alkaessakin tekee tiukkaa (nyt Kouvolassa, kello 821am ja asteita arviolta 8), että ripsien ja kulmien jäätymisen lisäksi mä varisen kuivuessani kasaan.

Edellämainituista syistä ei kuitenkaan mikään ole varsinaisesti se syy, miksi haluan pois. Mä uskon, että nuo asiat tulevat olemaan jotain sellaista, mitä mulla tulee kova ikävä sitten joskus tulevaisuudessa. Miks tosin kukaan haluais vapaaehtoisesti ikävöidä ihon kuivumista kolmenkymmenen asteen pakkasista puhumattakaan? Todellinen syy siihen on, että Suomi ei haasta mua.

Suomessa ei ole sitä jotain, Suomi ei oo mun THE ONE. Se valitettavasti tarkoittaa sitä, että meillä ei oo yhteistä tulevaisuutta. Suomi on sellainen, että sinne on aina hauska palata - käymään. Jos nyt rumasti sanotaan niin Suomi on mun Fuckbuddy ja me ollaan friends with benefits. Ne edut vois olla vaikka ilmainen koulutus, teknillisesti edellä muita, tukijärjestelmä, jonka ansiosta kukaan ei jää kadulle (ellei halua), pääkaupunkiseudulla hyvä julkinen liikenne. Esimerkiksi. edelleen puuttuu se jokin. Enhän mä voi mennä Suomen kanssa naimisiin sillä perusteella, että mä voin kouluttautua siellä ilmaiseksi, mutta mun sisältä kuolee pala katsoessani ympärillä olevaa betonihelvettiä. Tai että mä kuljen innoissani suht edullisesti bussilla ja katselen ympärilläni Vantaan peltoja ja metsiä. Tai että opiskellessani otan tukia Kelalta, ja saan tehdä töitä vain niin, että elämiseen jää 10 euroa kuussa ja mulla ei ole varaa ostaa talvisin lääkkeitä mun iholle.

Se, mitä mä etsin siltä oikeelta on paljon muuta.

Suomi ei haasta mua lainkaan päivittäisissä asioissa. Ei, se mukautuu muhun ja mun tekemisiin niin, että elämä on tappavan tylsää ja tasaista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen haastaminen päivittäin. Trust me, I know what I'm talking about.

Australia, tai tarkemmin sanottuna Sydney haastaisi mut mm. seuraavissajokapäiväisissä asioissa:

Kuva.

Sää. No, miten ikinä voin olla surullinen kun aurinko säteilee kirkkaalta taivaalta ja lämmittää jokaista osaa kehosta? Eikös se ole todistettukin, että todennäköisyys masennukseen on huomattavasti pienempi aurinkoisessa asuinpaikassa. Talvisin myöskään ei tarvitse kärvistellä sisällä peläten kauppa-, työ- ja koulumatkoja. Venäjällä on pakkasraja on muistaakseni -20 asteen tienoilla (voin olla väärässäkin), ja se on jo samperin kylmää. Tuon rajan ylittyessä on ainakin kouluunmeno kielletty, ja musta se on fiksua, sillä varsinkin lapsilla riski paleltua on huomattavasti suurempi kuin aikuisilla.

Kuva.

Ihmiset ja kieli. No ensinnäkin päivittäinen englanninpuhuminen tuo oman haasteensa. En sano, että se on vaikeaa, mutta se vaatii totuttelemista. Muistan alkuaikoina duunissa joutuvani tuijottamaan duunikavereiden suita heidän puhuessa, jotta sain selvää puheesta. Tähän meni maksimissaan kuitenkin viikko. Mulla on sydneyläisistä ihmisistä lähes poikkeuksetta positiivisia kokemuksia. Yksi kusipäinen taksikuski muistuu mieleen, mutta se on loppupeleissä varmaan alle sadasosaprosentti niistä ihmisistä joita tapasin.

Kieli on mielenkiintoinen ja olenkin pitänyt englannin opiskelemisesta aina. Kieli on ollut mulle helppoa, ja sitä kautta tietenkin kiinnostavaa. Olisi luonnollista kommunikoida myöhemmässä elämänvaiheessa englanniksi päivittäin. Mua kiinnostaa myös kielen opiskelu jossain määrin, mutta ei kuitenkaan ehkä kovin akuutisti. Australian aksentista voisin kirjoittaa vaikka oman postauksen, mutta uskon etten ole ainoa, joka on sulaa vahaa ihanan aussiebloken jutellessa sulle!

Kuva.

Arkkitehtuuri. No okei, esimerkiksi Helsingissä on aivan upeita rakennuksia, eniten sytyttää nuo 1900-1930 -luvuilla rakennetut talot. Saman aikakauden taloja löytyy myös useista muista suomalaisista kaupungeista. Ne ei riitä mulle. Ja koska haluan itse asua aina kauniissa talossa, niin näkisin ikkunasta ulos katsellessani yhden upean talon vähemmän! Laitetaanpa muutama kuva havainnollistamaan Sydneyn upeaa arkkitehtuuria.

Kuva.

Kuvista löytyy siis sekoitusta eri aikakausien arkkitehtuuria, ja mielestäni rakennukset ovat mielenkiintoisia ja uskomattoman kauniita. Mielummin mä noita katson kun näitä.

Kuva.

Kulttuuri. No ihmisten avoimuus ja pirteys on todella suuri osa siihen, että Australiassa tuntee olevan välittömästi kotonaan.

Lainatakseni jotakin vaihto-opiskelijaa:

Australian kulttuuri on tunnetusti äärimmäisen ’laid-back’ ja ilmassa on todellista ’no worries, mate’ -mentaliteettia. Turhista on syytä olla murehtimatta, sillä asioilla on tapana kyllä järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Australialaiset ovat myös erittäin ystävällisiä ja iloisia. Maassa yleisesti käytetty tervehdys ’G´day!’ myös omalta osaltaan kertoo, että jokainen päivä Australiassa on hyvä päivä.

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä. Itseäni vielä nuorena ihmisenä kiinnostaa tietenkin myös musa-, bile- ja taidekulttuuri paljonkin ja niitä löytyy kyllä ihan jokaiseen makuun. Ainoat kokemukset mulla on Sydneystä, mutta muutamia unohtumattomia kokemuksia ovat olleet räppi-illat Beach Rd Hotelilla, livebändit Bondi Hotelilla, vapaamuotoiset performanssit Circular Quaylla.

Kuva.

Mä uskon, että edeltävä teksti antaa edes vähän osviittaa siihen, miksi mun rakkaus Australiaa, Sydneyä, kohtaan on niin kovin suuri. En usko olevani väärässä, jos väitän löytäneeni elämäni rakkauden ♥

Niki, eiku Meri arpoo.

2010-09-22T15:37:00.000+03:00

Täällä.

Mä postaan tänään myöhemmin lisää.

Opiskelu tulevaisuudessa.

2010-09-21T16:12:00.000+03:00

Aiemmin käsittelin opiskelua oman opiskeluhistoriani muodossa.

Jatko-opiskeluvaihtoehtoja on paljon, mutta olen itse niitä tutkinut sen verran, että onnistuin karsimaan realistiset vaihtoehdot kasaan.

Suomi.

Metropolia.

Mulla opiskelee Metropoliassa muutamia kavereita ja yleinen koulutustaso taitanee olla ihan hyvä.
Koulun leikkauslaitteisto on ilmeisesti Avid-painoitteista, mikä nyt ei sinällään ole kauhean kamalaa, mutta toisaalta se saattaa poissulkea Final Cutin käytön joksikin aikaa pois.

KyAMK.

Kyamkista mulla ei ole paljoakaan tietoa, mutta nettisivujen ja keskustelupalstojen perusteella koulu on ihan hyvä. Aiemmassa postauksessa kerroin kusseeni pääsykokeet piirtämistaidottomuuteni takia, ja nyt aionkin omatoimisesti petrata piirtämällä paljon kaikkea, jotta tosiaan sisäänpääsy ei mahdollisesti jää jostain noin tyhmästä kiinni.

Edessä loistava tulevaisuus?

2010-09-21T07:01:00.000+03:00

Jokainen on varmasti pienestä pitäen miettinyt tulevaisuuttaan; ammattia, elämäntyyliä, puolisoa, lemmikkejä ja kaikkea muuta vastaavaa.

Olen aiemmin määritellyt jollain tasolla mun tulevaisuudenmietteitä ns. to do -listalla täällä ja esimerkiksi tämänpäiväinen koulupäivä antoi ajattelemisen aihetta lisää. Aloitettakoon tää pohdinta ammatista, tai tarkemmin siihen päätymisestä - opiskelusta.

Opiskelu.

Peruskouluaikana olin aika perinteinen opiskelija, ala-aste meni mukisematta, mutta samaa ei voi sanoa yläasteesta. Seiskalla olin tosi pahis ja tein asioita, mitkä hävettää vieläkin niitä muistellessa. Kasilla keskityin paljonkin sosiaalisen verkoston ylläpitämiseen ja lintsailinkin jonkin verran koulusta. Kuitenkin ysille mentiin keskiverto-oppilaana. Koska olin musiikkiluokalla oli meillä lauluesityksiä paljon ja ysin kevätpuoli huipentui musikaaliin. (Musikaalin tuotolla kustannettiin muuten meidän (n.24 oppilasta + opettaja) Latvian matka, ja rahaa saatiin vielä kevätjuhlassakin, että ihan paska meidän Fiasko (nimi kannatti pelata varman päälle!) ei voinut olla :D)

Ysillä mun oli aika sitten miettiä jatkosuunnitelmia, mietinnät tosin taisivat alkaa jo kasin aikana. Lukio ei ollut vaihtoehto, sillä mä olen käytännönläheinen ihminen. Mä harrastin tuolloin teatteria Tikkurilan teatterikoulussa neljättä vuotta, ja mun vuoden kauemmin harrastellut “kollega :D” vinkkas mua sitten audiovisuaalisen viestinnän koulusta. (Se ei muuten silloin ollut vielä niin mediaseksikäs ala kun tänä päivänä, nopeesti siitä kuitenkin sellainen tuli, sillä mun koulu starttas viis vuotta sitten.) Ja se sai mut kiinnostumaan media-alasta entistä enemmän.

Lapsuudenhaaveilut näyttelijän ammatista vaihtuivat siis tuotantolinjan toiselle puolelle, ja hyvä niin.

Ilmoitin joulupöydässä vuonna 2004 hakevani lukion sijasta ammattikouluun ja sain aikaan sukuriidan. Monet ovat varmasti kokeneet saman, varsinkin jos omat vanhemmat, isovanhemmat ja sukulaiset ovat käyneet lukion + jatkokoulun ja suoriutuneet elämässään hyvään ammattiin sen myötä, tai jos joku em. tutun tuttu on käynyt ammattikoulun ja päätynyt sossun ja työkkärin luukulle, jolloin se ei vaan voi olla vaihtoehto.

Tämä siis kärjistettynä ja kokemuksella sanottuna.

Mä pääsin siis kouluun Arabianrantaan ja olin superinnoissani koko koulusta, opiskelin paljon vapaa-ajalla, tuntien jälkeen, kehittelin muiden kanssa mielenkiintoisia projekteja tehtäväksi ja suoriuduin kaikinpuolin hyvin. (Lähdinpä suorittamaan työharjoittelun Australiaan koulun kautta. Omatoimisesti muuten, jos se jotakuta kiinnostaa.)

Koulu oli mulle siis todella tärkeä ja hyödyllinen ja se vahvisti mun mielikuvaani siitä, mitä mun tulevaisuuden ammatti tulee pitämään sisällään.

Heti valmistuttuani pääsin alan töihin, mutta olen päätynyt niiden jälkeen myös ns. hanttihommiin erinäisistä syistä. Olen yrittänyt säästää rahaa päästäkseni: Australiaan opiskelemaan, Australiaan matkustelemaan, matkustelemaan ympäri Eurooppaa, matkustelemaan ympäri maailmaa. Tauko oman alan töistä kuitenkin vain vahvisti sen olevan juuri sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Vuoden 2009 keväällä hainkin opiskelemaan Metropoliaan, mutta en panostanut ennakkotehtäviin edes sen vertaa, että pääsisin pääsykokeisiin. Tänä vuonna, eli 2010 hain jälleen Metropoliaan ja lisäksi KyAMKiin opiskelemaan medianomiksi. Keskityin Metropolian ennakkotehtäviin täysillä, mutta palauttaessa ts. kusin hommat kirjoittamalla väärää tietoa itse tehtäviin. KyAMKiin ei ennakkotehtäviä ollut, jolloin kaikki kutsuttiin pääsykokeisiin. Itse tehtävä oli sama kolmelle (Av-media, graafinen suunnittelu ja digitaalinen viestintä) eri viestinnän linjalle. Koe kusi mun kohdalla täydellisesti siihen, että mä en osaa piirtää. Mielestäni myöskään digitaalisen viestinnän opiskelijoiden piirustustaito ei ole relevantti sisäänpääsyperuste kyseisen linjan sisältöä miettien. Tästä kuitenkin oppineena lainasin kirjastosta piirustustaitokirjan.

(Mä kaavailen tulevaisuuden tittelini olevan jotain 3D-animation&digital effects-editor and designer -tyylistä, jolloin pääpaino olisi mahdollisesti leikkauksessa ja efekteissä, ja 3D sitten siinä sivussa. Mun siis täytyy ehkä vähän osata piirtää, mutta koska musta tulee superhyvä ja -suosittu leikkaaja, mä voin aina delegoida piirtämisen muille.)

Joten long story short - mä opettelen piirtämään, jotta sisäänpääsymahdollisuudet nousevat ensi yrityksellä korkeammalle! Mä uskon, että ensi keväänä sisäänpääsymahdollisuudet ovat paremmat.

Kuvat lainattu Googlen kuvahaulla, linkit löytyy kuvista.

Tää ei toistu enää koskaan.

2010-09-19T16:05:00.000+03:00

Sunnuntai ja ihan hyvä olo, vaikkakin väsyttää. Eiliset miesasiat toi mulle varmaan sen verran ahdistusta, että näin varmasti piinaavimman unen ikinä. En lähde sitä sen tarkemmin erittelemään, koska saattaisin joutua lukkiutumaan vessaan paniikeissani. Olotilaa rauhoitellakseni kuuntelen Dashboard Confessionalia ja kattelen Disney Channelia. Ei mitään pahoja juttuja mulle nyt, kiitos.

Miehet on superoutoja. Ykskin laittoi mulle just viestin Facebookissa, että sillä on ikävä mua. Hei haloo, se sitäpaitsi seurustelee, vaikkakin juttu on aika tuore.

Mä vaihdoin mun profiilikuvan Aussikuvaksi, ja kyynelhän siinä tirahti. Myös ärsytyskynnys on ollut tänään aika matala, sillä olen jutellut parin kaverin kanssa, jotka vaikuttaa tuolla mun tulevaisuuden kotimaassani. Jos en katsois niiden lisäämiä kuvia niin ei ehkä olis niin herkkää meininkiä.

Tänään on kyllä ollut niin lazy day kun vaan voi olla, vaikkakin heräsin aikasin niin en ole tehnyt oikeastaan mitään. Lupasin JP:lle imuroida, mutta teen sen mielummin sitten kun aurinko ei paista enää :D

Mulla on taas kauhee nälkä, vaikka just söin.

Oliskohan joku itkuleffa nyt paikallaan. Tai sitten Blades of glory, buahahhah.

Note to self.

2010-09-19T02:42:00.000+03:00

Mä oon alkanut kirjoittamaan puhelimeen ylös mun ajatuksia aina silloin, kun ne tulee olemaan tarpeen. Viimeksi tänään, noin tunti sitten ikävän tapahtuman jälkeen. Koko ilta oli puhdasta outoutta. Jos seuraava teksti ei selitä mitään, niin mitä sitten. Näin kuitenkin kävi :D Tää ei ole muuten sitten humalateksti, vaikka tavallaan toivoisin, että olisi.

Nää on niitä hetkiä kun kaikki ärsyttää. Sua rakastetaan ja susta tykätään, mut sun harmikseks vaan ihmiset jotka ei sytytä sua mitenkään. Nehän on kavereita, ei onneks ystäviä.

Joskus miettii, et pitäiskö antaa olla ja lopettaa sekoilu, näinä hetkinä se olis fiksu ratkasu. Ei sillä, että mä sekoilisin, vaan sillä, että missä ikinä mä oonkaan, niin siellä sekoillaan. Jekkubattery auttaa silloin tällöin, harvemmin kuitenkaan pysyvästi. Lähinnä tuottaa oudon olon, jaiks. I don't like it. Well, after all, who does, really? Jos vaan yrittää keskittyä siihen, ettei loukkaa ketään, niin saa vaan ite turpaan. Tosin onneks vaan henkisesti.

Mutta silti se on liikaa. Jos kaikki menis niinkuin mä suunnittelin niin todennäköisesti en kirjottais tätä tekstiä. Vaan miten kävi? Ei ainakaan niin miten piti. Pää sekaisin eilisen jäljiltä, siis alkoholin takia. Nyt olo tasaantuu em. Jekkubatteryn voimin, vaan muuttaako se mitään? Ei. Se ei muuta mitään, ainakaan positiivisesti. Lähinnä aiheuttaa sunnuntaisen morkkiksen, mitä tuli tehtyä, ja miksi.

Ehkä seuraava fiksu veto on kotiinlähtö ja kaiken mahdollisen paskan minimoiminen.

Miehet - niitä vihataan ja rakastetaan ja ne tulee olemaan ainainen päänsäryn aiheuttaja. Ikävää, mutta niin totta. Mielipidetekstit kunniaan ja kännipuhelut ja -viestit boikottiin. Nyt mä olen pilkkani kohde - yksin baarissa. Päässä kaikuu "tää ei toistu enää koskaan". Just joo.

Samperin tyhmä kysymys!

2010-09-17T18:43:00.000+03:00

Mitä sit jos perjantaina oon radalla taas?

Huomenna huudan sit, että "Rahalla saa!", mut en oo vielä varma lupaanko sunnuntain naama vakavana, et "Tää ei toistu enää koskaan!".

Just joo.

Tän illan lähteminen menee tosin aika aikaiseksi, C on mennyt ystävänsä kanssa syömään jo kuudelta, ja mä lähen JP:N kanssa kattomaan muotinäytöstä (KELATKAA, KOTKASSA!!!! ONKOHAN SIELLÄ BLOGGAAJIA??) ysiks. Sen jälkeen todennäköisesti on jo iltaelämän aika, saa nähdä. Tuleekohan mulla kiire?

Onneks en kerenny meikkaamaan ennen kun käytiin kaupassa, sillä siellä oli aikamoinen rankkasadekuuro.

Nyt vähän Muumilaakson tarinoita, mikä on eittämättä paras tv-sarja ikinä, ja Salkkareita, ja sit pitääkin jo olla lähdössä. Missä vaiheessa mä kerkeen meikkaamaan ja laittaa tukan (JP laittaa) ja pukemaan?

So, gotta go!

Päiväkännikännipäivä.

2010-09-15T00:59:00.000+03:00

Lauantaina oli siis otsikon mukainen tapahtuma, josta äänestän jokavuotista perinnettä. Kuvia on paljon, mutta julkaisen täällä vain muutaman. Me startattiin päivä puoli kahdeltatoista, ja reilu 12 tuntia myöhemmin olin jo sammunut. Onneksi mut noudettiin pois Seurahuoneelta, mä en tiedä mitä olis tapahtunut jos ne olis tarjoillu mulle vielä Jekkubatteryita.

Lauantaina olotila oli erittäin hilpeä ja hymyileväinen - toista oli sunnuntaina. Vielä kamalamman häpeänpistoksen sydämessäni tunsin kävellessäni Soolon ohi. Siellä nimittäin lauloimme lauantai-iltapäivällä pari tuntia karaokea, enkä ollut lainkaan tietoinen täysillä huutavista ulkokaiuttimista. Olisi tehnyt mieli todeta legen...wait for it.. darynen lausahdus "En juo enää ikinä", mutta johan se seuraava viikonloppu onkin C:n vapaa viikonloppu taas kuukauteen. En mä muuten lähtiskään ulos.

(Miten on muuten mahdollista, että netti päätti lopettaa toimimisensa samalla sekunnilla kun mun puhelin. Nyt ei oo kummassakaan verkkoa. Kannattaa ilmeisestikin maksaa laskut Ruotsiin...)

Jotta mä en tuntis niin huonoa omaatuntoa tuosta lauantaisesta HARVINAISEN sekaisesta humalatilasta, mä katsonkin tallennuksesta Livin dokumenin naisten juomisesta.

“The seven ages of drinking”.

1. Underage

2. Student boozers

3. 20’s pullers

4. 30’s celebration

5. Mums

6. Midlifers

7. Grannies

Dokumenttia on kestänyt kuus minuuttia, ja jo on todettu “En muista mitään ja joka paikkaan sattuu. Se on hyvän illan merkki.” Asiallinen dokumentti!

Kaikesta humalasta huolimatta mun puhelimeeni oli saapunut känniviesti.
Lähettäjä: erittäin pitkäaikainen ystävä.
Kellonaika: 0904pm.
Viestin sisältö: Sä oot liian fine. Muut on ihan lameee.

"Jos nolaa itsensä kännissä, eikä muista sitä, se ei haittaa."

Maanantaina koitti sitten toisenlainen totuus. Ruuminlämpö 35.4 ja kokoajan laskemaan päin. Nyt se on 35. Inhottavaa. Jopa niin inhottavaa, että mun Facebook-status on 35. Dislike. (Mun 35-vuotias australialainen ystävä loukkaantui tästä suuresti...) Tuhat ja yks asiaa mitä pitäis hoitaa, koulussa yks prokkis mitä on nelisen viikkoa aikaa tehdä, mutta ei kovin paljon tee mieli tuijotella tietokoneen näyttöä yhtään enempää kunon pakko. Onneks skarppasin ja palautin tän viikon kaikki tehtävät jo maanantain ja tiistain aikana.

Ensi viikosta pitäis tulla kiva. Tarkoitus olis mitä todennäköisimmin lähteä pyörähtämään Imatralla ja Porvoossa duunin merkeissä. Hotellielämä on tosi tervetullutta ja mulla on noin kymmenen kirjaa, mitkä täytyis lukee niin eiköhän mulla tuu aika kulumaan duunin ulkopuolella ihan hyvin!

Nyt mä jatkan dokumenttia ja koitan löytää sieltä hyviä argumentteja.
"-Millaista elämä olisi ilman viinaa? - TODELLA tylsää! -Entä jos maksasi tuhoutuu? -Ainakin kuolen iloisena."
Tai sitten meen nukkumaan, koska musta tuntuu, että järki ja sormet juoksevat kuumehourailun tasolla.

Ps. Mulla on yks kiva Aussijuttu mielessä!

Maanantai, ei ollut taaskaan kaikkein anteliain.

2010-09-07T04:23:00.000+03:00

Mä sain superhyvän idean ladata Brockiin uusia applicationeita. Niitä latautuu nyt 10 kappaletta kolmen kappaleen sykleissä. Brockistahan mä just poistelin biisejä, kun halusin karsia next-napin käyttöä kuunneltaessa musiikkia.

Sitten sain älynväläyksen lisätä noin 26 levyä iTunesiin, koska mulla ei ollut yhtään esim. Aquaa tai Ace of Basea siellä.

Tällä hetkellä kappaleita löytyy 3457. Ei mennyt vissiin ihan nappiin? Positiivista on kuitenkin se, että mussa elävä Rasmus-fani (oon Rasmus-fani ennemmin kun The Rasmus -fani, vaikka Into onkin vielä superhyvä levy ja Aki on ihana!) heräs taas henkiin ja lisäilinkin poikien muutaman sinkun tonne kirjastoon. Multa löytyy yhteensä kolmet THE Rasmuksen nimmarit.

Kahdet niistä näkyy kuvissa, ja kolmannet voi bongata Dead Letters -levyn kansivihosta. Kuvan laittaisin jos jaksaisin, mutta samalta ne näyttää kun noissa sinkuissakin. Into-levyltä ilmestyneet sinkut on muuten supersiistejä, siis ihan ne itse levyt noin visuaalisesti!

Chillin lisäksi myös Madness ja Heartbreaker noudattavat seuraavanlaista linjaa, mikä on musta ainakin tosi magee. Panostetaankohan nykyään tohon itse levyn visuaalisuuteen näin tarkasti?
(Huomatkaa keräilyharvinaisuus-Chill!! (EN) MYYn ~~IKINÄ~~ KUN MARKKINA-ARVO ON 1000€!)

Lataustilanne näyttää tällä hetkellä tältä.

Tän valmiiks superhitaan netin kanssa leikkiessä ei tietenkään tollainen pieni odottelu haittaa, päinvastoin. Tekee vaan hyvää. Onpahan aikaa kirjoittaa. Jos olisin fiksu niin käyttäisin tän ajan vaikka matematiikan laskemiseen, mutta en jaksa etsiä kynää.

Viikonloppu oli ja meni, mulla oli yllätyksekseni superhauskaa lauantaina ja mikä kruunaiskaan hyvän bileillan paremmin kun Singstar-jatkot?

Pitäisköhän mun jossain kohdassa kunnostautua ottamaan kuvia noista jatkoista? Niitä on tullut vietettyä kesän aikana todella paljon. Viime jatkoilta tosin uupui Lorpus-laukku, joten se hieman laski tunnelmaa. Onneksi vain hieman.

Nyt mä nukahdan, joten zzzz.

Kel onni on, se onnen kätkekööt/n.

2010-09-04T17:04:00.000+03:00

Postaus kirjoitettu viime yönä.

Työyö meni mukavasti, jeij. Nyt mä en tietenkään malttanut mennä nukkumaan vaan päätin siirtyä tutkailemaan blogeja.

Luin mun vanhoja postauksia läpi, ihan senkin takia, että siellä ei ole mitään sellaista, mitä en siellä haluais olevan.

Nyt tässä vaiheessa olen päässyt helmikuun 20. päivän postaukseen, joka on omistettu maailman ihanimmalle miehelle Brian Thomas Littrelille. Postauksen nimi on Backstreet Boysin biisi, All of your life (you need love). Noin kaks sekuntia sen jälkeen kun aloin lukemaan tota kyseistä postausta, iTunesista alkoi soimaan kyseinen biisi, ja sain just napattua screenshotin kun Last.FM ilmoitti kyseisen biisin tiedot. Sitten mä aloin itkemään.

(Heheei, noita vähän privaatimpia tietoja piiloteltaessa mä huomasin, että mun Bruno ottaa näköjään screenshotit png-filejen sijasta nykyään suoraan jpeginä. Jeijj! Mun Bruno on vähintäänkin maailman paras Macbook Pro ♥. )

Asiasta Turkuun;

Mä oon yleisesti ottaen ollut todella huono hoitamaan ihoani. Perus: baari-illan jälkeen meikit naamassa nukkumaan, ja jos ilta on ollut hauska, hymyilen vielä aamullakin (=meikit siis jumahtaneet illan mukaisesti nauruasentoon).

Vuosittain esimerkiksi koulun alkaessa mä saatan pitää kunnon tehohoidon edellisenä iltana. Jep, ihankun se nyt sitten auttais, jos sitä kerran vähän koittaa olla nainen. Sama juttu esimerkiksi ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen, tai silloin kun näkee pitkästä aikaa jotain tuttua. Vaan nytpä olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja jo neljättä päivää putkeen olen pessyt kasvoni aamuin ja illoin, käyttänyt kasvovettä, päivä- ja yövoiteita ja myös naamioita. Kuorinutkin kahdesti. Saa nähdä kuinka kauan mä jaksan leikkiä naista. JP innostui silminnähden löytäessään mun IKEA-säkistä (joka on muuten täynnä ihon- ja hiustenhoitotuotteita) Proactiv-sarjan. Jep, mä tilasin sen ehkä vuos sitten, onkohan ne jo homeessa? JP halus koittaa niitä ja mäkin päätin skarpata, jos vaikka ihohuokoset supistuis tai pienenis. Mitä niille nyt sit käykään kun ihoaan hoitaa?

Oli myös aika lähellä, etten klikannut tilaukseen Lindan mainostamia hampaidenvalkaisujuttuja (mitä ne on?), mutta luettuani jonkinverran varoituksia kiilteen heikentymisestä ja mahdollisesta vihlonnasta päätin kuitenkin lykätä tilausta vielä hetken. Voisin koittaa tuota 10 päivän kuuria sitten kun on vaikka joku tosi tärkeä tapahtuma edessä. Esim. ne mun läksiäiset.

Seuraavaks sitten onkin varmaan edessä silkkarit ja rasvaimu...?

Musta on siis kovaa vauhtia tulossa ihostaan ja hampaistaan huolta pitävä ihminen. Outoa. (Vaikka siis kyllähän mä tietenkin hampaani harjaan päivittäin noin kolmesti. Ja yleisesti ottaen pesen joka ilta meikit pois.)

Se olis sitten lauantai edessä ja ei oikein mitään hajua, että mitä sitä sitten oikein tekis. Ulosmennessäkin pitää jo miettiä pukeutumista talvivaatteiden mukaan. Mä oonkin aika ahkerasti käyttänyt villapaitoja ja talvitakkeja ehkä viikon verran.

Mut parempi ehkäistä sitä kunnolla kipeeksi tulemista jo hyvissä ajoin. Mitäköhän mä puen sitten, kun ne kaksi lämpimintä talvitakkia käy liian kylmiksi?

Yhyy, nyt toi netti taas pätkii, enkä mä ollut kyllä läheskään valmis blogien lukemisen kanssa. Löysin yhden supermukavan blogin, joka taas kerran kertoo tytön elämästä Sydneyssä. Mä olen NIIN KATEELLINEN.

Se kel onni on, se onnen kätkekööt(/n?)!!

No ei vaan, musta on ihana lukea Australiaan liittyviä blogeja, nekun jollain tavalla lievittää mun ikävää kyseistä maata kohtaan. Jonain päivänä toivottavasti munkin blogi päivittyy Time Zonena Australian Sydney. Mun tekis taas mieli tehdä Sydney-postaus, mutta niitä on ainakin neljä tähän mennessä. Ehkä mä postaan jostain muusta Ausseihin liittyvästä. Tai ehkä mun pitäis vaan mennä nukkumaan. Mutta enhän mä malta. Mulla on taas rytmi ihan sekaisin, mutta onneksi on viikonloppu.

Postauksen aloitin blogeista päätyen: Brianin synttäreihin, Macin screenshotteihin, ihonhoitoon, hampaidenvalkaisuun, syksyntuloon, netin toimimattomuuteen, Australia-ikävään ja lopulta siihen että mä olen superväsynyt. Ties mihin tässä vielä päädytään!

Mutta en mä tietenkään voi nukkua vielä, sillä mä bongasin just äsken paljon sellaisia biisejä, joita mä kuuntelen liian vähän, tai jotka mä olen unohtanut melkein jopa kokonaan.

Esim.:

Weezer - Island in the sun

Fall out boy - Thnks fr th mmrs

Ricky Martin & Meja - Private emotions

Garbage - Cherry lips (go baby go!)

Sufjan Stevens - For the widows in paradise, for the fatherless in Ypsilanti

Nyt lähti soimaan 500 days of Summerin soundtrack. Se on täynnä hyviä biisejä. Mun tekis mieli katsoa se leffa nyt, mutta fide, kello on jo kuus. Mä olen siis kirjottanut tätä postausta jo reilu kaks tuntia. Jos toi netti ei pragais niin, että se toimis, niin mä olisin julkassut tän postauksen jo tuon Brunon kehumisen jälkeen.

Mä yritin myös kuumeisesti etsiä koneelta 500 days of Summeria, mutta se taitaa olla ulkoisella kovalevyllä, mikä ei ole lähimaillakaan tällä hetkellä. Leffaa etsiessä mä törmäsin mielenkiintoisiin videoihin Jaakko Talluksesta. Jaakko Tallus on mun mielestä ihana, ihana, ja vielä kerran ihana. Mä oon nähnyt Jaakon kerran Lieksassa ja sain nimmarin mahaan. Uhosin olevani käymättä enää ikinä suihkussa, mutta täytyy tunnustaa, ettei musta siihen loppupeleissä ollut. Mutta tosiaan videoita Jaakosta löytyi neljä, ja kysynpähän vaan, miksi ihmeessä mä olen tallentanut Ylen sivuilta Jaakon videoita koneelle? Videoita, joissa Jaakko kertoo kisatunnelmista. Ihanku mua nyt enää kiinnostais miten yhdistetyn kisat on mennyt 26. helmikuuta vuonna 2009. Mä joskus ihmettelen itseäni kovin suuresti.

(Miks mä en vieläkään poistanut noita videoita?)

(Vika video ei suostunut menemään siihen kohtaan, jossa Jaakko puhuis. Siks Lajusen Sampan kuva.)

Ja pelottavaa kyllä, mä havahduin siihen, että kaipaan ihmistä jota en todellakaan olis uskonut kaipaavani. Varsinkaan selvinpäin. Miksi? Mähän inhoon sitä!

Näe minut tässä.

2010-09-03T20:54:00.001+03:00

PERRRRRRRRRRRRRRJANTAI!

Tosin se tuntuu ihan tuikitavalliselta päivältä anyway, joten en tiedä miksi sitä hehkutan. Tottumuksesta kai.

Mun perjantaihin kuuluu ainakin huuto.net -tavaroiden kuvailua ja laittamista nettiin, olettaen, että tää yhteys toimii myöhemminkin. Mulla ei sitä tavaraa niin kauheesti ole, mutta JP:llä sitten taas senkin edestä. Vauvanvaatteita on tulossa myyntiin ihan kivanlainen kasa.

Lisäksi tähän perjantaihin kuuluu töitä myöhemmin, mikä on superjees, vaikka vähän jännittääkin miten selviän. Lisäksi aion hemmotella itseäni ennen töihinlähtöä kasvonaamiolla ja valkosipulimajoneesilla ja tehdä vähän koulujuttuja. Tehokasta eikö? Tää päivä on ollut mukava ilmasta huolimatta, sain kivoja uutisia liittyen duuneihin ja mun rahansäästämisoperaatio tulee helpottumaan huomattavasti ton uutisen myötä. Säästöistä pitäis ainakin osa käyttää autokoulun kakkosvaiheeseen. Mä unohdan sen aina silloin kun siihen olisi mahdollisuus sijoittaa ne nelisensataa....

Mä ajoin ajokortin heti kun täytin 18. Inssi oli pari viikkoa ton synttäripäivän jälkeen. Kakkosvaiheenhan saa ajaa aikaisintaan puol vuotta inssin jälkeen, ja viimeistään se pitää ajaa kahden vuoden sisällä. Minä, joka lahjakkaasti unohdan kaiken, huomasin tammikuun 25. päivänä vuonna 2009, että ajokorttini vanhenee seuraavana päivänä. Ei muuta kuin seuraavana päivänä kyttikselle lisäaikaa anomaan. Luin vielä netistä, että jos korttiin käy anomassa lisäaikaa samana päivänä kun se menee vanhaksi, saa kortin pitää kunnes uusi saapuu. Mä sitten tästä tiedosta innostuneena menin Pasilan kyttikselle, koska se oli lähempänä kun Kaartin laitos. Tiskiltä mulle todettiin, että ajokorttiasiat hoidetaan Kaartin päässä, joten mun kannattaa suunnistaa sinne. Tähän aikaan aamusta siellä on myös kuulemma usein tuntienkin jonoja, joten jos mulla on kauhea kiire, niin kannattaa mennä ehkä tänään myöhemmin, tai huomenna. Mulla oli tajuton kiire töihin, joten päätin suosiolla siirtää laitosvierailun seuraavaan päivään, tiistaihin.

Tiistaiaamuna sitten Kaartin poliisiasemalle ja siellä paperit kuntoon ja multa kortti pois, nyyh. Pari viikkoa kuulemma menee, että saan uuden ajokortin hakea, kuva tulee olemaan samaa, joka ehkä jollain tavalla helpotti kahden viikon ajokortti-ikävää. Ton kahden viikon aikana mä kävin yllätyksekseni aika paljon baarissa, ja passilla ikää todistaessani mua ei meinattu päästää sisään. Passi on vuodelta 2002, ja mä näytän siinä just niin 13-vuotiaalta vankikarkurilta kun vaan voi olla. Onneksi autoa ajaessa mua ei pysäytetty kertaakaan, sen verran paljon mä häpeän passikuvaani. (Sain siis ton parin viikon odotusajan ajaksi paperisen tositteen, jossa kerrottiin mulla olevan lupa ajaa autoa kuvallisen henkilötodistuksen kanssa.)

Tällä hetkellä mulla näyttäis olevan melkein viisi kuukautta aikaa ton kakkosvaiheen suorittamiseen. Luulis sen riittävän. Toisaalta jos mulle ei tähän mennessä kolmekaan vuotta oo riittänyt, niin saa nähdä. Mua hirvittää se kuva, ihan kauheesti! Tän hetkinen kuva on ihan hyvä, ja sen kanssa voisinkin kuvitella seuraavat 70 vuotta ajavani. Mitä jos mä en onnistu saamaan hyvää kuvaa siihen lopulliseen korttiin? Mitä mä sitten teen? Käynkö epätoivoisesti kuvauttamassa itseäni sitten myöhemmin kuvaamossa, ja meen poliisilaitokselle valehtelemaan, että mun ajokortti hävis ja että pitää varmaan uusia, ja btw, tässä on uus kuva, joka on paljon, paaaaljon parempi kun viime kerralla?

Mä olin muuten supertyhmä pari viikkoa sitten baarissa. Törmäsin entiseen poikaystävään, ja me ei olla nähty varmaan puoleen vuoteen. Mä tietenkin olin todella perseen näkönen, sillä kärsin pienestä krapulasta ja olin lisäks aika kännissä. Tällä exällä menee ilmeisesti hyvin, on onnellinen uuden tyttöystävänsä kanssa ja koulu sujuu hyvin. Hienoa. Mä menin tästä tiedosta sekaisin, ja kerroin tapailevani lähinnä poliiseja ja palomiehiä nykyisin, (Enkä muuten valehdellut! :D ) ja että yks stalkkeri roikkuu mun perässä. Sen jälkeen katsoin parhaaks vaihtoehdoks ilmoittaa hälle, että mä oon lähdössä Suomesta pois tammikuussa, puolenvälin paikkeilla. Uudenvuoden jälkeisenä viikonloppuna on sitten läksiäiset, ja olis TOSI KIVA jos sä pääsisit tulemaan, ja tietenkin sun tyttöystäväs on myös kutsuttu. Ne mun tapailemat poliisit ja palomiehet tulee kans.

Nyt mun pitää äkkiä keksiä, että mihin ihmeeseen mä lähden tammikuussa, ja mistä saan tarpeeksi poliiseja ja palomiehiä johonkin tilaan, minkä ilmeisesti vuokraan 7. tai 8. tammikuuta. 8. olis parempi, sillä joillain saattaa olla vielä lauantaipäivällä töitä.

Ja ei, mä en ole katkera, enkä haikaile ton exän perään, mä halusin vaan näyttää mulla menevän hyvin ja etten oo ihan täys luuseri :D Way to go!

(Okei, totta puhuen, mä olen lähdössä tammikuussa pois, mutta kuten aiemmassa postauksessa hehkutin, mä en halua puhua siitä vielä, koska sitten mun suunnitelmat on tuhoontuomittuja.)

Nyt sitten tää netti ei tietenkään toimi, kun mun pitäis tehdä vaikka mitä. Tilata pari kappaletta verokortteja, tarkistaa oma, ja koulun sähköposti. Lukea blogeja, hakea JP:lle tekstitykset Chuckeihin ja mitäs vielä. No, ehkä mä järjestelen iTunesia. Jos mä löydän jonkun hyvän biisin, mä yleensä hommaan artistin/bändin koko levyn, joskus jopa koko tuotannon. Sitten kuunneltuani vähän aikaa, huomaan, ettei se oikein iske. Ja sen takia mulla on hieman liikaa ehkä musiikkia mitä en kuuntele. Onhan se kivaa, että on vaihtoehtoja, mutta usein mä joudun painaa nextiä semmost kakskytä kertaa, ennenku tulee biisi, mitä voin kuunnella. Niin ja tämä siis niin, että kaikki 3261 biisiä on shufflella. Ehkä mä rupeen nyt tsekkailemaan tota musakirjastoa läpi, sitten Bruno ainakin huomaa miten paljon mä siitä välitän, ja se on mulle mieliksi kun oon niin kiltti omistaja♥.

Mulla on varmaan joku Magic touch. Mulla siis oli iTunesissa 3261 biisiä, nyt niitä on 3183. Poistinko mä tosiaan vaan 78 biisiä? Outoa, yritin laittaa noi PhotoBooth-kuvat suoraan koneelta, mutta se oli hitaampaa kun Photobucketin kautta.

Gossip Girl Season 4 Promo

2010-09-02T21:04:00.000+03:00

CAN'T WAIT!

020910.

2010-09-02T19:40:00.001+03:00

Mua ärsyttää taas. Mä oon kipeenä, mikä nyt ei oo uutta, sillä oon noin 10/12 vuodesta kipee, mutta miks just nyt?

Tarkoitus olis mennä sinne salille mahdollisimman pian ja lenkilläkin on kiva käydä kun ei oo enää niin tuskasen kuumaa. Mun tuurilla mun olo helpottaa ens toukokuussa, ja sit onkin taas lämpimin kesä ikinä, eikä urheilusta tuu mitään! Onneksi koulu ei vaadi läsnäoloa kaikilla kursseilla, vaan tehtäviä voi tehdä netissä. Mikä ei tälläkään hetkellä toimi. ÄRHHGGF!

Mulla oli jo orastavaa kuumeentuntua viime perjantaina kun ajoin Kotkasta Helsinkiin. Perjantai-iltana olo oli lähinnä väsynyt ja heikko, mutta mittari näytti noin 37 astetta. Vähän alle. Lauantaina mun oli tarkoitus lähteä katsomaan skedeskaboja ja ainakin käydä kaverin synttäreillä, mutta kun suihkun jälkeen meinasin pyörtyä, päätin jättää molemmat väliin. Mä vietin koko viikonlopun peittojen välissä telkkaria katsellen ja teetä juoden. Mun logiikan mukaan noiden pitäis olla parantavia asioita, mutta nyt on jo melkein perjantai ja mun olo on kahta kauheempi. Edelleenkään ei kuumetta. Great. Kaula ja otsa on mun käsimittarin mukaan tulikuumat ja heikottaa kokoajan, vaikka oon syönyt ihan normaalisti. Lisäksi eilen ja tänään oon ollut ihan varma, että oksennan hetkellä millä hyvänsä. Huomenna pitäis sitten mennä yöksi töihin, joten viikonlopusta tulee erittäin mielenkiintoinen.

Lauantaina vois sitten varmaan suunnistaa Kotkan yöhön, sillä oon nyt mielestäni niin seksikäs punaisine silmineni ja nenineni, että kuka tahansa Adonis varmaan lankeaa mun jalkoihin sormennapsautuksesta. Voi olla, että jää väliin.

Mua nykyisin ehkä jopa pelottaa olla kipeä, sillä viime vuonna mä sairastelin tosi pahasti loppuvuodesta. Superkylmän talven edesauttamana olin kipeänä noin marraskuusta tän vuoden maalis-huhtikuuhun.

Lähes kokoajan siis kuumetta, flunssaa, yskää, päänsärkyä, mitä vielä.

Pahintahan tässä on se, että lääkäriinkään ei kannata mennä, eihän flunssaan ole mitään lääkkeitä. Perus Strepsilsit, C-vitamiinit, Finnrexit, särkylääkkeet sun kuuluu kuitenkin mun perusvarustukseen, ja ne auttaa jos on auttaakseen.

Toivotaan, että viikonlopun jälkeen olo helpottais, alkaa nimittäin aikataulullisesti olemaan superkiire ja kipeenä oleminen ei siihen oikein soveltuis.

Kaiken tän mukavan lisäksi mun puhelin flippaa, tekstarit ei tuu perille, puheluita mullepäin soittaessa verkko on varattu, puhelin muka kiinni tai ei muuten vaan yhdistä. On tämä sitten oikein onnen syyskuu!

Nyt mä koitan keskittyä taas koulutehtäviin hyödyntämällä vastapäisen talon hyvin heikolla signaalilla tähän ikkunan viereen toimivaa nettiä.

Kuva ois kiva, mutta ei tällä matelulla ehkä mahdollinen.

Jos joku tätä sattuis lukemaan, niin olis kivaa, jos vois vinkata mulle uusia mielenkiintoisia blogeja luettavaks.

Päivän asu - ja muotiblogit on kiellettyjen listalla.

Salkkarit alkais kohta, mutta mä en voi kattoa ennenkun JP tulee, joten ehkä mä leikin vielä tunnollista opiskelijaa tunnin verran.

Tai katson vähän Gossip Girliä. Tai Chuckia. Tai HIMYM.

Tai ehkä mä katson mitä kuvia mä isken tulevaisuudessa tulevaan kuvapostaukseen.

Tai ehkä mä opettelen pelaamaan Chessiä, eli Shakkia, koska se on ainut peli mikä mun Brunosta löytyy ja mä oon siinä ihan surkee.

Tekniikan ihmeellinen maailma.

2010-09-02T04:00:00.001+03:00

Argggghhhh!

Just nyt mulla räjähtää pää!

Kello on 2:04 am. ja netti ei toimi. Mä kirjoitin tänään aiemmin postauksen, kuten monesti usein, TextEditiin suoraan, ja kun olin siirtämässä sitä Bloggeriin, huomasin, ettei netti toimikaan. Se on tainnut toimia tänään viimeksi noin seitsemän aikaan kaksi minuuttia. Aiemman postauksen kirjoitin näköjään 8:58 pm. joten siitä on vierähtänyt tovi. Muuten mua ei tuo netin toimimattomuus juurikaan haittaisi, mutta kun koulujutut on palautettava nettiteitse. Osa tehtävistä on toki mahdollista tehdä monisteiden kanssa ilman nettiä, mutta valitettavasti suurin osa löytyy suoraan koulun sivuilta. No, ehkä huomenissa tähän joku ratkaisu keksitään. Anyhow, kello on paljon eikä mua väsytä taaskaan. Parin tunnin yöunilla on hyvä mennä pitkä päivä, mutta ehkä viikonloppuna kerkeis sitten levätä.

Mulla kesti aika pitkään tajuta, että tänään on keskiviikko. Se on huono telkkaripäivä, joten baaritarjonta on silloin parhaimmillaan. Ainakin Kotkassa. Jästipää kävi yhdellä (ja tosiaan yhdellä, JP lähti varttia yli ykstoista, laittoi mulle tekstarin kolmea vaille kakstoista, ja astui ovesta sisään ykstoista yli kakstoista, JP oli vielä käynyt miettimässä kahden baarin väliltä, joten tuon yhden juomiseen tuhlaantui aikaa ehkä puolisen tuntia. Miten joku osaa oikeesti käydä vaan yhdellä? Ihailtavaa!) ja mulla oli tylsää, koska netti ei toiminut. Mä elän käytännössä mun sähköpostille ja mua ärsyttää suunnattomasti jos en pääse tarkistamaan sitä viiden minuutin välein. Puhelimella käytettäessä netti on liian kallis, joten sekään ei tuu kuin hätätapauksessa kysymykseen. Onnekseni mä olin tallentanut digiboksille tän (tai no, edellis-) illan Frasierin. Vaan mitäpä mun digiboksini oli tehnyt? Tallentanut Yle FST:ltä jotain kirkkovenekilpailuja......... Tallennuksen nimi oli Frasier ja kanavapaikatkaan ei ollut muuttuneet. Mä en tosiaan ymmärrä miten tollainen on mahdollista. Weird. "Onneksi" Two and a half men on alkanut pyörimään alusta Subilta ja mä fiksuna olen niitä tallentanut tuonne. Tylsyys pelastettu. Mä kerkesin tosin katsoa yhden jakson ensimmäisen puoliskon kunnes JP asteli sisään. Mä oikeesti ensin luulin, että sillä oli unohtunut jotain, kuten takki, lompakko, kännykkä tai jotain sisään, koska musta se oli lähtenyt noin kymmenen minuuttia aiemmin. Normaalien ihmisten aikaa oli kuitenkin mennyt tunti. Musta aika saavutus varsinkin kun matka taitettiin autolla. Matka-aika kohteeseen on max. 5 minuuttia, parkkipaikan etsimiseen menee saman verran. Ottaen huomioon kahden baarin ovenseudun tsekkaamisen sisäänmenon kannattavuuden vuoksi voidaan tuo matka-aika parkkeerauksineen triplata. (Seurahuone-Armas-Seurahuone). Pelkästään tossa pohdinnassa kului puol tuntia. Huh. Ja mä katselin kirkkoveneiden suomenmestaruuskisoja.

Jos mä ja mun kroppa oltaisiin fiksuja niin me mentäisiin nyt nukkumaan. Tänään aamulla kun katsoin peiliin niin säikähdin, mun silmänaluKset (se kuulemma oikeasti on alukset, niinkun laiva- tai ilma-alukset -alukset) ei ole mustat mutta tummanruskeat. Mun on pakko saada joku keino niiden peittämiseen, aina ei nukkuminen ja valokynä nääs toimi. Taisin joskus laittaa lusikat pakastimeen ja sen jälkeen laittaa ne silmien alle. Vai "auttoikohan" toi keino sittenkin silmäpusseihin?

Kello on 3:54 am. ja mä poistin just noin 40GB tuplakuvia, -videoita ja -biisejä mun koneelta. Mitäköhän sit keksis?

Mä oon pihakeinussa julkasemassa tätä, kuten aiemmankin postauksen kanssa kävi. Miksei enää voi olla kesä?

Syksy, yöök!

2010-09-01T21:00:00.000+03:00

SYYSKUU.

Taas se alkoi. Itsehän juhlistin kauden avajaisia viime keskiviikkona Kotkan Amarillossa, mutta jostain syystä en nähnyt silmäystäkään BB:stä kyseisenä iltana. Ensimmäisen jakson taisin katsoa viime viikon perjantaina, ja olin toki netistä joitakin juttuja lukenut. Ainoa mun mielestä mielenkiintoinen asukas oli Maria, blogista huolimatta - tai ehkä juuri sen takia. Myöhemmin jokseenkin kiinnostaviksi asukkaiksi ovat nousseet Ville ja Elisabet. En nyt tarkalleen muista onko aikaisempienkin kausien aloitukset osoittautuneet näin tylsiksi kuin tämä nykyinen, toivottavasti niin. Aiempia kausia on ollut mun mielestä ihan viihdyttävää seurata, ja viimeisimmät näistä kausista jo ihan senkin vuoksi, että siellä on näkynyt tuttuja kasvoja. Jostain syystä tuntuu, että tästä kaudesta ei saa mitään irti, ennenkuin nyt!

Salahuone oli loistava ratkaisu, mutta asukasvalinnat vielä paremmat. Ninon ja Niko S.:n väliset konfliktit tulee ainakin mun kohdalla olemaan se odotetuin juttu. Veikkaisin myös, että Marianna ja Henna tulee ottamaan jossain vaiheessa yhteen. Jos tosiaan yksi, tai useampi henkilö salahuoneen asukkaista sulatetaan varsinaisten asukkaiden joukkoon, toivoisin sen henkilön olevan Niko N.

Niko N. on mediasta saadun kuvan perusteella erittän sympaattinen tyyppi, ja herralla on jalat pysynyt myös aiemman BB-hässäkän (ja sen tuoman hässäkän) jälkeen maassa.

No, we'll see what happens.

Mä olen pohtinut Suomesta poislähtöä todella paljon, pitkään ja hartaasti. Jopa niin paljon, että harkitsin lähteväni vapaaehtoistyöhön Afrikkaan. Tai Etelä-Amerikkaan. Tarkemmin vapaaehtoisjuttuja tutkittuani huomasin sen olevan erittäin hyvä idea, ei vaan ihan vielä tässä elämänvaiheessa. Vaikka mun mielestä elämäni on ohi täytettyäni 25, on mielestäni kohtuutonta, että allekirjoittanut lähtisi auttamaan oikeasti apua tarvitsevia ennen kolmenkymmenen vuoden ikää. Haluan kokea ensin paljon, paljon muuta. Jos nyt suunnitelmia tulevan suhteen avaan, lukeutuu niihin jotain Euroopassa, ja jotain Euroopan ulkopuolella. Mä niin mielelläni puhuisin näistä suunnitelmista enemmänkin, mutta olen huomannut, että aina kun jotain tulevaan liittyvä mainitsen, jotain shaibaa tapahtuu, ja suunnitelmat menevät vonkaan. Eli nyt kun en paljasta juuri mitään, uskon sen edesauttavan matkasuunnitelmiani.

Muutaman vuoden (vuosikymmenen) Suomi-loma tekee varmasti ihan hyvää, eikö vain?

Tänään on virallisesti syksy. Se on ihan kamalaa, sillä juurihan mä tuskastelin sitä, että bikineissäkin liikkuminen oli tukalaa kuumuuden takia. Nyt mä joudun käyttämään talvitakkia kun ulkona on kymmenen astetta, siellä on vaan niin tajuttoman KYLMÄ! Voi olla, että talvesta tulee mielenkiintoinen tätä menoa. Onneksi mulla on vielä kaksi lämmintä talvitakkia, joten en ehkä ihan täysin jäädy.

Nyt täytyy muistaa mennä solariumiin asap, mä en todellakaan halua viettää loka- ja maaliskuun välistä aikaa poolopaidoissa atooppisen ekseeman takia.

Syyskuu selvinpäin, näinköhän selviän? Ainiin, jo viikon päästä lauantaina mulla onkin eräät päiväkännisynttärit. Siirrän suosiolla siis tän tavoitteen lokakuulle. Milloin on ainakin kolmet synttärit. Marraskuu saattaa onnistua, mutta joulukuussa on sitten uudenvuoden aattona häät. Hmm.

Mun pitää suunnitella tätä jotenkin muuten. Tai ehkä mä voin muutamalla käydä aivan huoletta? Tai sitten "muutamalla"? Ja jos mä onnistuin olemaan keväällä 2.5 kk selvinpäin ja vielä niin, että kävin joka viikonloppu baarissa vähintään toisena päivänä, enköhän mä nytkin osaa hillitä itseäni tarpeen mukaan. Ei enää kännikuvia. Jos netti olis toiminut odotetusti, mä olisin laittanut muutaman kuvan nyt. Mutta kun mä istun pihakeinussa naapurin wlanin varassa, en kehtaa jäädä latailemaan Photobucketiin nyt :D

"Big" decisions.

2010-09-01T11:42:00.001+03:00

Taas kesän jälkeen on aika tullut päättää tuo menevänpuoleinen elämäntyyli. Mun tavoitteena onkin nyt loppuvuoden aikana juhlia huomattavasti vähemmän kuin tähän asti, ja tehdä jotain muuta järkevää sen sijaan.

Järkevää on mun mielestä katsoa kaikki lempparitv-sarjat alusta loppuun. Nyt mä olen kerennyt katsomaan jo How I met your motherin

ja Gossip Girlin

olemassaoleviin kausiin asti.

En malta odottaa, että molemmista tulee uudet kaudet jaksoineen, woooohoo!

Työn alla on myös Prison Break, Rimakauhua ja rakkautta, Samaa sukua, eri maata, Chuck', Drop dead diva, ja mahdollisesti The O.C jos aivot osaa käsitellä noin montaa eri sarjaa samanaikaisesti.

Kovasti houkuttelee myös paljon puhuttu Glee, The Vampire Diaries ja tietenkin True Blood.

Mulla pitäis olla ihan hyvät edellytykset pysyä poissa klubitusmestoista viikonloppuisin.

Oh my, it's all starting to sound like a no-lifer's life to me.

Tarkoituksena olis myös ruveta käymään liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen salilla. Reidet kaipaa spinningiä ja muu kroppa huutaa jo kovasti Bodypumpia. Löysin kivan salin keskustasta, jonne liittyminen on ilmaista, eikä se vaadi jäsenyyttä! Kuukauden kortti maksaa 54 euroa, joten puhutaan todellisesta löydöstä, ottaen tosiaan huomioon, että sali ei vaadi jäsenyyttä.

Kaikista kuvista löytyy linkit alkuperäisiin lähteisiin.

Coulda, Shoulda, Woulda.

2010-08-31T21:38:00.000+03:00

Okei, mä taisin aiemmin ainakin ajatella kirjoittavani tätä blogia säännöllisesti. Mitä sitten tapahtui? Kesä, mä väittäisin. Kesä tapahtui. Sopivasti hellepäiviä ja tekemistä, liian vähän sadepäiviä (että olis aikaa kirjoittaa, daa!) ja liian vähän motivaatiota. Mä olen viettänyt koko kesän aika vauhdissa, käynyt morjestamassa loman puitteissa sukulaisia ja tietenkin juhlinut kohtuudella.

Nyt sitten kun on syksy ja koulu alkaa muutaman duunin lisäks, niin mulla on tietenkin blogille aikaa enemmän kuin koskaan. Katellaan sitten parin kuukauden päästä, mutta nyt tuntuu siltä, että noi ilmat ei houkuttele mua viettämään mahdollista vapaa-aikaani ulkona. Koulussa on se outoa, että siellä ei toimi langaton netti? MIKSI? Muutan mä käyttäisin osittain puuduttavat tunnit netin ihmeellisen maailman tutkimiseen, ja olisin varmasti ainakin itselleni hyödyllinen?

Mä oon nyt pohdiskellut paljonkin sitä, millä kielellä tää blogi tulee olemaan, mutta tulevaa ajatellen on äidinkieli paras. Englanniksi mä teen joitain postauksia, ja tulen todennäköisesti briiffit käännökset tekemään tekstien loppuun. Jos jaksan.

Lisäksi mä oon pohdiskellut sitä, että vaikka mä oon kesän aikana päässyt lukemaan hyvin vähän muiden blogeja, mä oon huomannut, että kaipaan vain muutamaa. Nyt siis voin poistaa tolta mun lukulistalta huoletta ainakin kakskytä blogia, ja siirtyä seuraamaan vaan niitä, jotka saa mut oikeesti nauramaan ja on mielenkiintoisia.

Mua ei suoraan sanottuna vois vähempää kiinnostaa päivän asut, mutta ne lukemani blogit, joista näitä löytyy, ovat kuitenkin muilla tavoin kiinnostavia. Muutama vuosi, ehkä noin kaksi, sitten oli näitä päivän asu -blogeja mukavakin lukea. Nykyään ne ei vaan juurikaan eroa toisistaan.

Mulla olisi uutisiakin, mutta mä puhun niistä sitten myöhemmin, kun ne on enemmän ajankohtaisia. Osoite vaihtui, TAAS, mutta nyt mä kokeilen pitää tätä samaa käytössä tästä eteenpäin. Mä kokosin tähän myös vanhoja blogitekstejä, mitkä käyn tarkkaan läpi ennen julkaisua, jolloin mä, ja mahdolliset lukijat, näemme miten mä olen kirjoittajana kehittynyt. :D

Summer kept me kind of busy so I was unable to post. It was the warmest summer in decades, so there pretty much were no point to stay indoors. I decided to keep writing in Finnish, and every now and then in English too. However, these brief translations are going to stay here, as I do have some non-finnish readers.

I also am going to put my old blog posts here too, first I have to read them through, though, so you readers as well as myself can keep on track how much I, as a writer, have developed.

Replica & Sweet Valley High

2010-06-24T11:25:00.000+03:00

Mä opin lukemaan 4-vuotiaana Kauniita ja Rohkeita katsellessani. Arvatkaa vaan kuinka tylsää oli ekalla luokalla, kun osasin jo kaiken ja muut vasta opetteli kirjaimia. Mä käytin aikaani lukemiseen. Kuuluin johonkin lasten kirjakerhoon mistä muistan saaneeni ainakin ensimmäisiä osia Replica-kirjasarjaan.

"Kirjasarjan päähenkilö on Amy Candler-niminen tyttö. Amy on seitsemäs projekti Kuunsirpissä luoduista fyysisesti ja henkisesti normaalin yläpuolella olevasta klooneista, joita on kaiken kaikkiaan kolmetoista. Kolmastoista klooni ei ole kuitenkaan täydellinen. Kirjasarjassa tutustutaan myös Amyn ystäviin, Tashaan ja hänen veljeensä Ericiin sekä Chrisiin, ei-ystäviin sekä täydellisiin kloonisiskoihin. Kirjasarjassa on myös henkilö jota Amy pitää ensimmäisen kirjan loppuun asti biologisena äitinään olettaen isänsä kuolleen kolarissa kuten Amyn äiti on kertonut. Ensimmäisen kirjan lopussa Amy saa tietää olevansa klooni. Lisäksi on tietysti miespuoliset kloonit, jotka ovat kuin Amyja mutta poikia. Kaikkien poikakloonien nimi on Andy ja tyttökloonien Amy. Andy nro 5 alias Andy Denker putkahtelee Amyn elämään aika ajoin. Leirillä, Pariisissa sekä myös Losissa, puhumattakaan tietokonepelistä! Replica-kirjasarja on erittäin jännittävä, sillä lähes kaikissa kirjoissa Amyja jahtaa järjestö, jonka päämäärä on luoda maailmaan uusi hallitsijarotu. Myös herra Devon putkahtelee hänen elämäänsä, aina kun järjestö on Amyn ja muiden kloonien kannoilla."

Oon lukenut kyseistä sarjaa muistaakseni "vain" 14 kirjaa, tosin sarjasta on tähän mennessä tehty 23-osainen, joten olen silti yli puolenvälin. Täytyykin tarkastaa kirjastoista muiden osien saatavuus! Seuraavaksi pidemmäksi kirjasarjaksi muistuu mieleen Sweet Valley High. Ilmeisesti Maikkarilla pyörinyt sarja sai mut lukemaan kirjoja, en pysty ihan kovin tarkasti reilun kymmenen vuoden taakse muistamaan.

Kirjasarja on aivan mielettömän ihanaa osittain hömppääkin, mutta tällaiselle ikiromantikolle juuri sopivaa :D Hankintalistalle ehdottomasti nämäkin Replican lisäksi!

Maikkari ei muuten kuulemma lukuisista pyyntöyrityksistä huolimatta suostu uusimaan sarjaa.

Kirjat postausaiheena tuli mieleen, sillä sain uuden innostuksen kirjastoihin ja olen tässä viikon aikana lainannut 12 kirjaa, joista luettua on tullut tähän asti jo viis. Kirjastot on kyllä ehkä maailman paras keksintö!!

Seuraavaks voisinkin kertoa sitten vähän tuoreemmista lempikirjoista!