Käyttäjät ovat sitten eri juttu. Moni köröttelee ohituskaistalla kuin unessa, hissukseen, tien tukkona. Toinen porukka ovat autoilijat, jotka taakseen katsomatta ja mistään piittaamatta singahtavat ohituskaistalle välittämättä siitä, että joku hieman nopeammin etenevä voi tulla takaa. Imbesillit. Liikenteen vaarantajat.

Saksan moottoriteillä homma toimii. Poliisi keskittyy renkaiden syynäämiseen. Jos ne ovat ok niin bitte. Siitä vaan. Tilaa annetaan ja taakse on aivan taatusti syytä vilkaista ennen kaistan vaihtoa. Nopeita autoja vilahtelee ohi kaiken aikaa. Minusta suomalainen juntti moottoritiekäyttäytyminen on suurempi riski kuin legendaarinen alkoholinkäyttömme. Kortti pois tunareilta ja imbesillit mopon selkään.

On säälittävää, että vieraita kieliä painotetaan suomen kielen kustannuksella sekä koulutuksessa että työelämässä. Erittäin moni ei pysty ilmaisemaan itseään hyvin edes äidinkielellään, saati useammalla kielellä. Surkeimpia tekeleitä mitä olen nähnyt ovat mitättömät väitöskirjat jotka vielä on kirjoitettu mitäänsanomattomalla, vivahteettomalla englannilla. Opetelkaa ensin kunnolla suomea ja ruvetkaa sitten vasta väsäämään tekeleitänne englanniksi. Parhaimmillaan käytettynä suomen kielellä pystyy ilmaisemaan asioita erittäin täsmällisesti ja vivahteikkaasti. Sellaista on ilo lukea. Iloitkaa suomen hienosta kielestä ja luopukaa surkeista vieraskielisistä tekeleistänne jotka tekevät teistä lähinnä naurettavia.

Suomessa ei pitäisi sallia palveluita muilla kuin suomen kielellä. Miksi kioskilla pitäisi puhua englantia? Ei se ole sivistystä. Ruotsi on historiaa. Ottakaa oppia ranskalaisista. Siellä saa käyttää vain ranskaa. Näin toimii kulttuurikansa. Esimerkiksi Italia ei ole luonnollisesti syntynyt kieli vaan oppineiden synnyttämä Italian yhdistämisen yhteydessä. Tärkeimpänä kouluaineena on italian kieli, jota monet eri murteiden puhujat opiskelevat kuin vierasta kieltä. Suomessa eri murteidenkin puhujat ymmärtävät toisiaan, joten yhteisen hyvän äidinkielen käyttö ja ylläpito on helppoa, mutta tärkeämpää kuin valtion velka.

Ikävä kyllä toimittajien kieli on monasti alkeellista. Toivottavasti mediatyöntekijöiden veltosta kielestä ei ala koko kielen rappio. Suomen kieli on yksi elämämme tärkeistä asioista. Vaalitaan sitä. Toivon, että kouluissa panostetaan omaan kieleen entistä enemmän. Omat poikani käyttävät suomen kieltä upeasti. Vanhempi suunnittelee ilmaisutaidon lukiota kirjoittaminen tähtäimessä. Iloitsen siitä kovin. Suomen lisäksi pojat hallitsevat aika hyvin englannin jolla chattaavat netissä. Koulussa pojat lukevat saksaa, sillä saksa on suomen kielen ohella tärkein tulevaisuuden kieli pohjoisessa Euroopassa.

Yliopistossa jouduin aikoinaan lukemaan suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia sekä englantilaiselta kielialueelta tulevia kirjoja. Kaikilla kielialueilla oli myös omat kulttuuriset painotuksensa. Silti omat esitykset on syytä tehdä sillä kielellä jota parhaiten osaa. Onhan olemassa kääntäjiäkin jos nyt jotakuta kiinnostaa joku sinänsä tyhjänpäiväinen opinnäyte tai mikä vain julkaisu ulkomailla. Ja mitä duuniin tulee, Suomen taloutta ja hyvinvointiahan meidän tulisi kehittää eikä lähtökohtaisesti varautua tukemaan ulkomaista tuotantoa. Tuotanto siirtyy kovaa vauhtia ulkomaille ja sille joka vähääkään ymmärtää prosessiteollisuutta on selvää, että suunnittelu seuraa perässä. Ei meistä tule mitään suunnittelun ihmemaata. Hemmetin hyviä suomalaisia meistä voi tulla.

Sitten jatkuva parku siitä, että naisien ja maahanmuuttajien urakehitystä pitäisi työmarkkinoilla erityisesti tukea. Miksi ihmeen kummassa? Ei pitäisi. Eikä muitakaan erityisryhmiä. Kantasuomalaisten työttömien työllistymisen tukemisessa noin yleensä olisi järkeä. Miksei työllisyystöitä järjestetä? Tienrakennusta, käpyjenkeruuta, mitä vain millä on yhteiskunnan kannalta substanssia. Yhteisiä päämääriä tässä tarvitaan. Poliittista kykyä ja tahtoa tehdä oikeita päätöksiä ei kuitenkaan satavarmasti löydy.

Kun yöllä räpsäytti noin 30 senttiä lunta, olin aivan erityisen tyytyväinen päätökseeni ostaa syksyllä loistava Continentalin nastarengassarja Relluun. Ei olisi muuten tullut mitään poikien viemisestä kasiin kouluun. Tässä vaiheessa tuntuu turhan kalvinistiselta ruveta tekemään lumitöitä, aurinkohan ne hoitaa parissa viikossa. Muuten, kaikki nastapölystä valittajat: imekää pamppua.

Days get longer and mood gets higher. Olen siivonnut/siivouttanut talon katosta lattiaan, hoitanut kaikki aiemmin rästiin jääneet arkielämän askareet ja nyt on kevään kynnyksellä aika aloittaa fitness-ohjelma. Mielenkiintoisia kirjoja olen kollannut nettikaupoista. Perspektiiviä, kuten hyvien ystävien tapaaminenkin. Tuntuupa hyvältä.

Kuntien primaarinen tehtävä on kaavoitus ja maan käyttöön liittyvät luvat tai niiden epääminen. Useissa kunnissa tähän liittyy perinteisen vahvasti kähmintä ja epäoikeudenmukaisuus. Muutaman kunnanhallinnossa hääräilevän näkemys ei valtaosassa tapauksia ole oikeampi kuin suuremman ja etäämpää asiaa katsovan joukon.

Kunnat ovat haalineet itselleen useita tehtäviä joihin kulutetaan kuntalaisilta kerättyjä resursseja. Mitä tekoa enää on kunnanjohtajalla tai muilla toimien johtajilla tai kunnanhallituksella? Yksi kunnansihteeri riittäisi. Muut ovat pelkkiä kuluja. Kunnalliset elinkeinoyhtiöt ovat suuri vitsi, karrikatyyri oikeista yrityspalveluista. Mitä esimerkiksi Lempäälä on tehnyt yritystensä hyväksi? Ei niin mitään, ainakaan henkilökohtaisesti en ole sellaiseen törmännyt. Lempäälän ainoa hyöty on hyvät liikenneyhteydet ja sitä ei voitane lukea kunnan päättäjien ansioksi.

Nykyinen hallinnollinen rakenne satoine kuntineen olisi kenties jonkinlainen vaihtoehto jos kunnallisvero olisi jossain 5-10 prosenttiyksikön tuntumassa, mutta koska kunnat eivät tule nykyisilläkään verotuloillaan toimeen, rakennemuutos on ainoa vaihtoehto. Jos joku halluaa erikseen maksaa siitä että on vaikkapa Lempäälästä, teettäköön itselleen T-paidan "Olen Lempäälästä". Sillähän se on ratkaistu.

Terveydenhoito tulisi saada mahdollisimman yhdenvertaiseksi koko maassa. Nykyisellä kuntakartalla se ei onnistu koskaan. Jos julkista terveydenhuoltoa yleensä halutaan ylläpitää, sen täytyy lähteä aivan eri lähtökohdista ja nykysysteemi purkaa. En halua itse enkä halua lasteni käyttävän nykyisenkaltaista surkeasti toimivaa julkista terveydenhoitojärjestelmää. Vastenmielisiä esimerkkejä toimimattomuudesta Pirkanmaalla on saatu lukea viime viikkoina Aamulehdestä.

Kuntauudistus käyntiin vain ja hallintohenkilöt, elinkeinoasiamiehet ja kaikenlaiset lupia valvovat henkilöt pois suojatyöpaikoistaan opettelemaan oikeata elämää.

Kerrostalossa/urbaanissa keskustassa asuminen ei ole sen jalompaa kuin mikään muukaan asumismuoto. On turha kuvitella, että se olisi myöskään saasteettomampaa. Kun energia on verotuksella tehty Suomessa niin tolkuttoman kalliiksi, on monen pientalossa asuvan jo taloudellinenkin pakko käyttää klapeja talonsa lämmityksen tukena jos ei nyt ainoana lämmitysmuotona. On myös terveellistä sekä talolle että asukkaille, että ilma vaihtuu eli talo ei ole energiatehokas. Tuli luo tunnelmaa. Sähkösaunaa ei voi verrata oikeaan puukiukaalla varustettuun saunaan. "Oikea tapa sytyttää"-oppi on myös erinomaisen koomista. Jokainen jolla on halkoliiteri tietää, että klapien kosteus riippuu paljolti ulkoilman kosteudesta. Ei pesää päältä sytytetä vaan alta, tuli hiukkasia tai ei. Tai käytetään sytytysnestettä tai öljyä jos sattuu olemaan nurkissa. Mitä nämä kerrostalougulit oikein kaipaavat? Entistä neuvostoliittoa betonilähiöineen vai? Ilmastoasioista klapinpolton yhteydessä on turha puhua yhtään mitään. Ei suomalaisten klapinpoltolla ole mitään vaikutuksia verrattuna esimerkiksi Venäjän armeijan panssarivaunujen, sotalaivojen ja lentokoneiden päästöihin tai vaikkapa arfikkalaisten ja intialaisten tulista nouseviin hiukkasiin. Puhumattakaan nyt luonnon omista ylläreistä, tulivuorten ilmakehään syöksemästä tuhkasta.

Meillä on pitkä kylmä jakso joka vuosi. Lämmitys on meille elämän ja kuoleman kysymys, samoin sen hinta. Helppohan EU:n välimerellisten maiden on hymyssä suin yhtyä ilmastosopimuksiin kun käytännössä koko vuoden lämpötila pysyy reippaasti plusasteilla. Mitä tulee saunomiseen ja puukiukaisiin, ne ovat suomalaisten ikimuistoinen ilon ja terveyden lähde. Ei sellaiseen kukaan täyspäinen rupea puuttumaan. Jos piipunnokkaan vaaditaan katalysaattoreita, täällä tulee pahempi kapina kuin kreikassa.

Ja sitten vesi. Vettä meillä onneksi on, vaikkei maatamme ole siunattu auringolla, lämmöllä, hedelmätarhoilla tai ylenpalttisilla luonnonrikkauksilla. Nautitaan vedestä. Käydään usein ja pitkään suihkussa. Käytetään vettä joka tavalla joka tuo iloa ja hyötyä. Pois wc-pyttyjen naurettavat kaksoispainikkeet! Eikä ihmeessä tehdä vedestä minkäänlaista vientituotetta - se on rahan/vallanahneiden kettingintekokoneiden ajatusmalli. Ei myöskään anneta vettä mistään syystä muulle kuin omalle kansalle. Ei meillekään öljyä tai sähköä ilmaiseksi anneta. Eikä banaaneja. Eikä arvokkaita mineraaleja. Vettä pitäisi jakaa vesijohtoverkosta kansalaisille ilmaiseksi nykyisen kuntien rahastusmallin sijaan. Onneksi suuressa osassa Suomen taloista on käytössä omat kaivot!

Syvälle ovat vajonneet ja suomalaisen ihmisen normaalielämästä erkaantuneet pienhiukkasista valittavat ja vedenkäytön rajoituksia ajavat olennot.

Ehdotan elinkeinotukien, maataloustukien ja vastaavien lopettamista sekä niiden jako- ja valvontaorganisaatioiden välitöntä alasajoa. Emme oikeasti tarvitse ely-keskuksia, päin vastoin niistä on kuluja ja haittaa pystyville yrittäjille. Ehdotan myös elintarvikkeiden, kaikkien polttonesteiden ja sähkön vapauttamista kaikista valmiste- ja arvonlisäveroista, joita niihin kohtuuttomasti ja kansalaisten ärsytyskynnyksen ylittäen kohdistuu. Ehdotan myös vapaan liikkumisen (autojen verotuksen ja kaupunkien liikennesuunnittelun autovastaisuuden lopettamista, raide-, laiva- ja lentoliikenteen vapauttamista veroista) esteiden poistamista. Esteillä ja ely-keskusten tuilla ei ole tätä maata ennenkään rakennettu. Eikä "monikulttuurisuudella" vaan yhteisellä tahdolla. Meillä ja koko Euroopalla on velkaa ja taas velkaa. Pulmat kasvavat. Kansalaisten suuri joukko voi yhä huonommin. Poliitikot ja virkamieskunta näyttävät olevan täysin hampaattomia oravia kävyn kanssa.

Kotimaamme tilaa kuvaavat netissä ja mediassa käytävät huvittavat keskustelut epäolennaisista seikoista. On naurettavaa nykyisen työttömyyden aikana puhua muista kulttuureista ja muilta kielialueilta tuotavan työvoiman tarpeesta. Työllistetään ensin omat nuoret ja työttömät sellaisella palkalla jonka yritys pystyy maksamaan. Kukaan ei sitäpaitsi tiedä, millaista yritystoimintaa meillä on kymmenen vuoden kuluttua ja minkälaisille perususkomuksille se perustuu.

Uutisten mukaan eläkeikää tullaan korottamaan, eläkemaksuja nostamaan ja eläkkeitä leikkaamaan. Tämänhän olemme tienneet sanomattakin jo kauan. On selvää, etteivät eläkeyhtiöt saa tällä hetkellä riittävää tuottoa markkinoilta vaan niitä joudutaan pääomittamaan verovaroin. Tai piiloverolla erilaisina maksuina. Nykyisenkaltainen eläkejärjestelmä on tulossa tiensä päähän. En usko, että oman sukupolveni työtä tekevistä monikaan saa elämiseen riittävää eläkettä kun sen aika tulee. Kuka uskoo siihen, että kun aikanaan kenties joudumme hoitokotiin, tänne virtaa riemuiten väkeä muista kulttuureista, suomenkieltä osaamatta, huolehtimaan meistä jotka emme enää siinä vaiheessa tuota mitään?

Meillä ei ole myöskään varaa tukea muita maita siinä mittakaavassa kuin ennen. Kolme nollaa on liikaa. Miljardien sijaan pitäisi puhua miljoonista. Erotus pitäisi käyttää omien kansalaisten ja oman yhteiskunnan hyväksi. Eli pääosin vähentää erilaisia välillisiä veroja ja veronluonteisia maksuja. Poistaa kiinteistö- ja perintöverot. Rakentaa ja korjata maanteitä vaikka työllisyystöinä. Ryhdistää raide- ja lentoliikenteemme. Luopua kaikenmoisista energiatodistuksista ja rakentaa siten, että sisäilma vaihtuu. Mitä vain mikä oikeasti näkyisi kansalaisille hyvänä. Neuvottomilta päättäjiltä on nyt mopo karannut pahemman kerran käsistä. Meikäläinen pärjää, lastemme tulevaisuudesta olen huolissani. Vielä meillä on aikaa.

"Joka ei ole nuorena radikaali, sillä ei ole sydäntä. Joka ei ole vanhempana konservatiivi, sillä ei ole järkeä" (Winston Churchill)

Emme ole mitään velkaa Afrikan maille emmekä kreikkalaisille. Kun olin 1960-luvulla kansakoulussa, Biafraan kerättiin rahaa. Niin nytkin. Mikään ei ole muuttunut. Afrikkaa ei kannata tukea. Ei meidän kannata kreikkalaisiakaan tukea. Annetaan mennä nurin, kunhan Suomi porskuttaa. Lähimmäisillemme olemme velkaa, heitä meidän tulee tukea. Suomalaisia. "Monikulttuurinen yhteiskunta" on typerien infantiilien keksimä juttu, se vähentää vakautta ja vaarantaa yhteiskuntamme toiminnan ainakin siinä muodossa kun sitä nyt toteutetaan. Ei tavallinen suomalainen kansalainen siitä kansainvälisty, jos tänne ehdoin tahdoin tuodaan kielitaidottomia ja kulttuuriimme sopeutumattomia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Useimmat työhaluttomia tai työkyvyttömiä elättejä.

Jos yksityiset pankit ottavat liian kovia riskejä, annetaan niiden mennä nurin. Miksi laittaa yhtään veromarkkaa pankkien tukemiseen? Ottakaamme oppia islantilaisista jotka kieltäytyivät maksamasta pankkien edesottamuksia. Vaikka Islannin hallitus päätti maksaa pankkien öykkäröinnin, presidentti kieltäytyi allekirjoittamasta ja Islantilaisten pankkien annettiin kaatua. Hyvä niin. Nyt kun meillä on taantuma, Islanti porskuttaa jälleen. Sitä paitsi pankkihan on nykyisin sama kuin lähin tietokone. Se missä pankissa verkon yli asioi on usein samantekevää. Pankki voi sijaita maantieteellisesti lähes missä vain. Pankit tietävät tämän kyllä.

Suomi on kotimaani ja täällä haluan asua. Vaikka erinomaisen mukavaa on matkustella, viettää aikaa muualla ja solmia kansainvälisiä suhteita, Suomessa haluaisin asua. Toivon, että poikani voisivat ajatella samalla tavalla. Asetamme nyt toivon Sauliin!

Kaikkea tätä olen tehnytkin. Lasten ollessa pieniä touhusimme paljon, kirjoitin WSOY:lle lastenkirjoja, opiskelin Lontoon gemmologisessa seurassa jalokivioppia ja vedin PYPpiä. Pikkuhiljaa päiväni kuluivat kuitenkin entistä enemmän taloushallinnon tiimoilla. En ole luonteeltani mikään numeronpyörittäjä ja taloushallinto alkoi tuntua staattiselta, samoin nököttäminen toimistolla. Se alkoi syödä sisältöä päivistä, oletikin kun jouduin istumaan yhä entistä enemmän toimistolla.

Vähän aikaa sitten musta monoliitti laskeutui viereeni (vrt 2001: A Space Odyssey) ja ymmärsin, että minun täytyy muuttaa kurssia. Parikymppisenä tuntui, että tunteja on käytettävissä loputtomasti. Tässä koulutuksen vaiheessa jo ymmärtää, että niitä onkin hyvin rajallisesti. Tunnin arvo nousee. Tunnin hinta nousee. Tunnista pitää saada jotain irti.

Kun silmät aukenivat, totesin että poikani tarvitsevat taas kovasti isää murrosiässä ja murrosiän kynnyksellä. Totesin myös, että haluaisin viettää enemmän aikaa sekä läheisteni että upeiden ystävieni kanssa. Omaan kuntoon täytyy kiinnittää huomiota. Vanhat vanhempani kaipaavat huomiota. Duunien täytyy olla mielekkäitä. Päätin muuttaa elämäni täysin.

Tuntuu hemmetin hyvältä. Vaikka muutokseen liittyy aina riesaa, on palkkio suuri jos ja kun hyvä kurssi löytyy. En enää kamppaile kellon kanssa vaan vietän aikaani miten parhaaksi katson. Tietysti tämä edellyttää paluuta esim. konsultoinnin maailmaan mutta so what? Upeaa kulkea maailmalla, tavata ihmisiä ja saada uusien (ja elpyneiden vanhojen) kontaktien ja kosketuspintojen kautta herätteitä ja näkemyksiä. Eräs vanha (liike)tuttava totesi että "katos vaan, drakula on noussut arkustaan". Vien poikia kouluun ja teen mielelläni pieniäkin asioita jotka tuntuvat nyt tärkeiltä. Tuntuu, että elämä on oikeassa käytössä nyt. Saatanpa kirjoitellakin. Saatanpa julkaista jonkun muun tekstejä Yricon kautta. Reippailukin on kivaa, ulkona kävellessä ehtii ajatella monta asiaa eteenpäin.

Suosittelen vahvasti oman elämän pohtimista ja mielekkyysprojektin aloittamista. Mielellään tunnuslauseella Perhe On Tärkein. Onnea matkaan!

Olen noussut kuuden maissa joka aamu, lukenut lehden, juonut kahvia rauhassa ja lähtenyt töihin. Nyt lisäsin ohjelmaan vielä reipashenkisen aamukävelyn. PYPissä ja Yricossa tehtyjen järjestelyiden jälkeen duunikin maistuu eli fiilis on kaikin tavoin hyvä. Vaan tuleeko meitä seuraavan sukupolven fiilis olemaan hyvä?

En usko oman sukupolveni saavan minkäänlaista varteenotettavaa eläkettä vaikka olemme koko ikämme maksaneet sikamaisia summia eläkeyhtiöille. Tästä huolimatta pelkään, että eläkeyhtiöitä joudutaan vielä jossain vaiheessa pääomittamaan verovaroin. Voi olla, että meillä ei siis tule olemaan perillisiä vaan vain lapsia ilman perintöjä.

Laitoimme vaimoni kanssa molemmat poikamme lukemaan saksaa. Saksassa on tulevaisuus, ainakin taloudellinen tulevaisuus. Mikä on Suomen tulevaisuus? Akraariyhteiskunta työllisti aikansa, teollinen yhteiskunta aikansa ja sitten niiden tuottava, bruttokansantuotetta lisäävä tuotantomalli lakkasi toimimasta. Nyt samoin on käymässä jälkiteollisen yhteiskunnan. Sen tuotantomalli on vanhentunut, perusolettamat murentuneet. Puheet palveluyhteiskunnasta ovat paskaa. Ei hyödytä yhtään mitään jos minä raaputtelen sinun selkääsi ja sinä minun. Meille elämän ja kuoleman kysymys on löytää uusi, kannattava tuotantomalli jolla saamme suurimman osan työikäisistä mukaan elinkeinoelämään tuottamaan bruttokansantuotetta.

Ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi leikata ulkomaille menevä tuki ja poliittisen järjestelmän nielemät summat. Lehtitietojen mukaan seitsemän vuoden kehitysavuilla maksettaisiin koko Suomen nykyinen velka. Emme me ole velkaa kehitysmaille mitään, lähimmäisillemme täällä Suomessa paljonkin.

Toinen askel olisi ajaa nopeasti ja raa’asti alas 4/5 julkisesta sektorista niin valtion kuin kuntienkin osalta. Tämä merkitsisi myös tukien, esimerkiksi elinkeino- ja maataloustukien lopettamista. Se jo sinänsä olisi loistavaa. Kaikenlainen kansalaisia hyödyttämätön paskanjauhanta ja suojatyöpaikat loppuisivat, se jo toisi ryhtiä monille. Näin välilliset verot voitaisiin myös ajaa alas. Kansalaiset näkisivät viimeinkin tapahtuvan positiivista kehitystä yhteiskunnassa. Eri asia on, kuka tai mikä taho tällaiset hyvät uudistukset pystyisi läpiviemään. En esimerkiksi usko, että julkista terveydenhoitojärjestelmää hallitsee enää kukaan. Se elää omaa elämäänsä. Sinänsä järkevillä uudistuksilla astutaan aina liian monille varpaille. Tarvittaisiin valistunut diktaattori.

Mitkä ovat vaihtoehtomme jos emme saa julkista kulutusta kuriin ja löydä uutta tuotantomallia? Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa: Meistä voi tulla joko keskiluokkaisten venäläisten lomaparatiisi (vrt. Kreikka) tai kiinalaisten toisenluokan syrjäinen alihankkijamaa. Millaista tulevaisuutta toivotte?

Näkymät talouden osalta eivät ole kovin rohkaisevia kansakuntaamme ajatellen. Veikkaan, että Kataisen ja Urpilaisen jälkeen talouttamme siivotaan kauan ja kalliilla. Energiaverot rokottavat kaikkia kansalaisia ja eritoten yrittäjiä, ja arvonlisäverokannat ovat epärealistisen korkealla tasolla. Mikäli ymmärrän valtiojohtomme käyttäytymistä, heillä ei ole edes minkäänlaista visiota siitä, miten Suomi ja suomalaiset tästä umpikujasta selviää. Selvää on kuitenkin, että julkista sektoria ja hallinnon käyttämää rahaa täytyy merkittävästi leikata mielellään alkaen heti.

Henkilökohtaisesti uusi toimintamalli varsinkin PYP:n osalta on tarkoittanut minulle itselleni kiireistä syksyä. Gemmologian diplomitenttiin en voinut osallistua, koska en voi kirjoittaa käsin oikealla kädelläni kuutta tuntia putkeen vanhan vamman seurauksena. Britit eivät syvässä vanhakantaisuudessaan antaneet minun käyttää läppäriä enkä saanut vastausta kysymykseen, miksi kaikki eivät saa käyttää läppäriä. No, onneksi välineet ja taito ovat olemassa ja onhan minulla välitutkinnon diplomi seinällä.

Luovan tauon jälkeen Yrico on the Rocks is back!

Sinänsä PYP ja Yrico ovat hyvässä vauhdissa ja elämme vuoden kiireisintä neljännestä. Tekniikka pelaa ja aikatauluissa on pysytty vaikka etsimmekin jatkuvasti pätevää täydennystä joukkueeseen. Estwingin työkalut ovat viipyneet yllättävän kauan Atlantin laineilla mutta ovat kuitenkin matkalla. Asiakkaamme ovat sinnitelleet hienosti yli taannoisen taantuman ja joillakin menee loistavasti. Hienoa, se lämmittää tietysti meidänkin mieltämme. Omalta osaltamme teemme joka päivä työtä asiakkaidemme menestyksen eteen. Olemme myös päättäneet säilyttää ihmiseltä-ihmiselle -linjan, koska koemme sen tuovan lisäarvoa molemmille osapuolille. Se ei saa olla liian kallista. Toivotamme aurinkoista talvenjatkoa!

Fiilis on aivan loistava myös siitä että maaginen 22.12. on ohitettu ja joka päivä kuljetaan kohti lisääntyvää valoa ja lopulta myös lämpöä. Hallituksen energiapolitiikka on syvältä perseestä. Jotta mikään sivuillamme mainostamistamme palveluista toimisi, täytyy aivojen ja sormien olla toimintakykyisiä eikä jäässä. Eilinen kollaus öljyntoimittajien sivuilla paljasti, että lämmitysöljy maksaa yli euron/litra joka paikassa. Tupaöljy yli euron, bensa yli 1,5 e, vero kummassakin yli 50 c. Valtio ei ole meitä varten, näköjään, vaan me valtiota varten. Sikaa, sikaa, barrikadeille veljet ja siskot.

Joka tapauksessa hienoa lähteä uuteen vuoteen. Kevätkausi on kiireinen kuten aina, PYP:llä on rekrytointi päällä ja uusia suunnitelmia on laadittu omaksi ja asiakkaidemme eduksi. Gemmologian diplomikurssi on Suomen ja kahdeksan suomalaisen opiskelijan osalta ollut vähän hajallaan, mutta yhteinen päätös on ryynätä kevätkaudella. Eli puuhaa ja puhinaa riittää. Kaarlo ja Lauri odottavat golf-kauden avausta. Jokaiselle jotakin. Toivon teille kaikille lukijoille antoisaa uutta vuotta ja siihen olennaisesti liittyvää Toivoa kaikesta mitä haluatte saavuttaa.

PYPillä ja Yricolla vuosi on ollut kohtuullisen hyvä, vaikka haastavia asioita on tullut vastaan aivan riittävästi. Hieno asia on, ettei yksikään asiakkaistamme ole joutunut vakaviin vaikeuksiin taantuman loppurytistyksissä. Toiminta on meilläkin ollut ok, ainoastaan kirjankustannuspuolella on ollut luova tauko. Tulevan vuoden agendalla on volyymin kasvattaminen sikäli kuin se henkilöresurssien osalta on mahdollista.

Toinen merkittävä seikka on asiakkaidemme ohjaaminen tunnistamaan elinkeinorakenteen muutoksen aiheuttamia kehitysloukkuja ja muuttamaan toimintamallejansa riittävän ajoissa. Esimerkiksi, nettikirjakauppojen tulo kivijalkakirjakauppojen markkinoille. Toinen esimerkki voisi olla kustannusrakenteen radikaali muuttuminen tilanteessa, jossa tuotannontekijöiden kallistumista ei voida kilpailutilanteen takia siirtää omien suoritteiden hintoihin. Valtiovallan toimenpiteet eivät ole millään tavoin helpottaneet yrittämistä vaan asettaneet monille kapuloita rattaisiin esimerkiksi radikaalisti verotussyistä kallistuneen energian muodossa. Ekonomintöitä riittää tässä maailmassa.

Täytin kesällä 50 vuotta, ilokseni ystävien ympäröimänä rennoissa puutarhajuhlissa. Sain kesällä myös Lontoon Gemmologisen seuran "Certificate in Gemmologyn" eli jalokiviopin perustason opinnot suoritettua. Yricolle rakennettiin loppuvuodesta kohtuullisen tasoinen jalokivilaboratorio ja minä jatkan gemmologian diplomikurssilla Lontoon Gemmologisessa seurassa. Oheinen kuva pyriittikiteistä on 13-vuotiaan Kaarlo-poikani ottama.

Kehityskulku oli PYP Kaupan kivimyynnin osalta välttämätön mutta myös toisella tapaa tärkeä: kun 25 vuotta ekonomintöitä on takana, täytyy niiden ohessa nähdä myös poikkeavia latuja. Sitä paitsi, jalokivien ympärillä pyörii mielenkiintoisia ihmisiä. - Tässä on vuosien mittaan tullut harrastettua kaikenlaista konsultti- ja taloushallintopalveluiden kehittämisen ja tuottamisen ohella: sukellusvälineiden maahantuontia, biohajoavien lemmikkieläinarkkujen kehittämistä, lastenkirjojen kirjoittamista, jalokivialaa jne.

Yrittäjyydessä onkin mielestäni tärkeää, että ajankäytön ja tekemisen paletti on tasapainossa ansainnan, perheen + vapaa-ajan ja uusien asioiden kokeilun suhteen. Jos mammonan palvonta ja ansainta korostuu liikaa, hommasta menee hohto. Viimeisessä paidassa ei ole taskuja. Tietysti pienenkin yrityksen tulee tuottaa peruselanto, muutoin yrittämisessä ei ole järkeä. PYP on perustettu vuonna 1981 eli kaikesta hyvästä rönsyilystä huolimatta perustoiminta on ollut pitkäjänteistä ja asiakkaille sekä sidosryhmille lisäarvoa tuottavaa.

Yrittämisestä ajatus kääntyy vääjäämättä perheeseen ja kahteen upeaan poikaani, Kaarloon ja Lauriin. Pikkujannut rakentavat vahvasti elämää ja se tuo virtaa 50-vuotiaaseen isäänkin! Toivotan kaikille antoisaa ja akkuja lataavaa joulunaikaa.

Olisi silti kiva kun palveluita oikeasti olisi. Nythän elämme lähes täydellisessä itsepalveluyhteiskunnassa. Tällä kustannustasolla työttömistä pitäisi saada asiakaspalvelijoita valtion- ja kuntienhallintoon, kauppoihin, huoltsikoille, pankkeihin ja vaikka minne. "Palveluiden" siirtäminen internetiin lisää vain dekadenssia.

Täällä joutomaalla kaupungin ja maaseudun rajalla olisi todella kiva jos auraajat eivät kasaisi lunta liittymiin, kaupan lähettipoika toisi ruoat ja viinit himaan, lääkäri tekisi kotikäyntejä etc etc etc. Jos kansakunta on tullut liian laiskaksi, minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että tänne tuotaisiin 500.000 kiinalaista toteuttamaan todellinen palveluyhteiskunta. Mutta ei yhtään mihinkään ihonväriin tai kansakuntaan kuuluvaa, joka ei tee raskaasti ja joka päivä töitä elääkseen, palvellakseen. Etuuksia jouduttaisiin karsimaan jotta palveleville kiinalaisille voitaisiin taata perustoimeentulo. Tai vähentää vastaava määrä kuluja julkiselta sektorilta - mikä olisi erinomainen ajatus kiinalaisilla tai ilman.

Kreikan olisi toki pitänyt luovuttaa velkakriisissään maansa suomalaisille ja muille Kreikkaa avustaneille EU-maille. Näin olisi oikein ja kohtuullista. Olisi kiva mennä Korfulle kun tietäisi, että siellä on oma pieni Suomeen maksetuilla arvonlisäveroilla kustannettu pläntti ja saaren yllä lepattelisi siniristi. Ei haittaisi vaikka vieressä olisi saksalaisen ystäväkansan maatila..

Yleensäkin ihmetyttää mitä yhteistä meillä on Kreikan kanssa samassa unionissa? Välimeren kansat ovat kehityskaaressa matkalla päästäisistä rottiin. Unioneita on ollut kautta historian. Ehkä meidän kannattaisi muodostaa jonkinlainen Pohjois-Euroopan Unioni, jossa edut ja talous olisivat vähän enemmän yhteiset?

Me PYPissä ja Yricossa pidämme oikeasti huolta asiakkaidemme edusta. Ja joka päivä pitäisi olla jotain hauskaa. Jos joku on miettinyt, mitä varten meillä on geologisten kamojen nettikauppa niin nyt tiedätte. Itse asiassa se mistä oikeasti kukin nauttii ei usein ole riittävän tiiviissä paketissa jotta sitä saisi annoksen joka päivä. Kehoitammekin: miettikää mistä oikeasti iloitsette ja tehkää sitä vähän joka päivä.

Vapautukaa suohirviön vankilasta. Yhteiskunnalla ei ole merkitystä jos se ei toimi eikä se toimi jos se ei tuota aitoa iloa ja hyötyä jäsenilleen. Kehitystä ei oikeasti ole olemassakaan. On vain muutosta. Joku hyötyy ja joku häviää kaiken aikaa. Siis iloitkaa. Tämä on marraskuun sana.

Olen kahdeksan muun suomalaisen kanssa Lontoon gemmologisen seuran diplomikurssilla. Kurssi on erittäin rankka ja vaatii pohjatonta oma-aloitteisuutta sekä melkoisia taloudellisia ja ajallisia uhrauksia. Lauantaina messuilla sain ostamani jalokivilaboratoriopaketin ja postissa Ziggyltä Saksasta tilaamani referenssikivet. Nyt on kaikki kasassa eli edessä on työtä, työtä ja taas työtä. Aika pitää jakaa opiskelun ja PYPin ja Yricon ja lasten kesken, sitten on vielä tämän inhimillisen käyttöjärjestelmän pyörittäminen: varushuolto, kaupassa käyminen, sapuskan laitto etc etc. Marraskuussa ei sitä paitsi oikein jaksaisi mitään.. Onneksi sekä gemmologiaan että ekonomintöihin liittyy mukavia ihmisiä ja hyvää vuorovaikutusta!