BlogiBlogi

Kuinka kehittää omaa kirjoittamista

Bitten — Wed, 25 Jun 2008 18:28:32 +0000

Ketkä ovatkaan taitavimpia sananvääntäjiä? Ketkä saavat lukijan koukutettua ensisanoista lähtien? Ketkä saavat lukijan lukemaan seuraavan sanan, seuraavan lauseen, seuraavan kappaleen?

Tarinankertojat. Kirjailijat.

“Mitä me bloggaajat voimmekaan oppia kirjailijoilta?” on turha kysymys. Mikä estää meitä kertomasta tarinoita ja oppimasta kirjailijoiden saloja kokemuksen kautta?

Tässä onkin vastaus otsikon kysymykseen: Kerro tarinoita. Älä välttämättä blogissasi, vaan harjoitusmielessä. Anna mielikuvituksesi ja näppäinsormesi laukata joka päivä. Oppimasi taidot siirtyvät bloggaamiseesi aikanaan. Tosin ei välttämättä ilman pieniä ponnisteluja. Mikään kun ei tapahdu itsestään.

Kuvan on ottanut armadillo444.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Lomatauon paikka, linkkien aika

Bitten — Wed, 04 Jun 2008 05:57:13 +0000

Minä lähden matkoille pariksi viikoksi, enkä sinä aikana voi päivittää BlogiBlogia. Tässä onkin vähän linkkejä pureskeltavaksi siksi aikaa:

Seth Godin ehdottaa, että asiakkaitaan (tai lukijoita) kannattaisi ehkä kohdella samoin tavoin kuin kohtelisi Paavia.

James Chartrand kirjoittaa tunteiden käytöstä blogimerkinnöissä.

Dosh Doshin Maki toteaa, että kommentointi on pääasiassa verkostoitumista.

Hpguru testailee Google Readeriä. Itsellänikin on se käytössä. Suosittelen. Jos Google Reader ei kuitenkaan miellytä, kannattaa katsastaa Lifehackerin lista parhaista RSS-lukijoista. Daily Blog Tipsissä taas esitellään työkalu, jonka avulla voi seurata RSS-lukijan kautta sivustoja, jotka eivät tarjoa RSS-syötettä.

Seth Godin kysyy: Jos ihmiset haluavat spesialistien palvelevan heitä, minkä takia sinä et olet spesialisti?

ProBlogger listaa hakukoneoptimointiin liittyviä artikkeleita ym. sivuja. Samuel Hovi on taas suomentanut Aaron Wallin bloggaajan oppaan hakukoneoptimointiin.

Daniel Scocco kirjoittaa sosiaalisten verkostojen ääneen lausumattomista säännöistä.

Jon Dyer antaa 9 vinkkiä päiväkirjabloggaajalle voittaa “kirjoittajan sulku” (writer’s block).

Seth Godin kertoo kuinka lukea BlogiBlogia bisneskirjaa.

Skellie on kirjoittanut kätevän “bloggaajan käsikirjan”. Itse olisin tehnyt tuollaisen blogimerkinnän vähän eri tavalla, mutta hyviä vinkkejä siitä silti löytyy. Kannattaa lukea ajatuksella.

Maki ehdottaa, että ilman intohimoa ei netissä tule menestymään rahallisesti.

Brian Clark: “Seuraavan kerran kun oletat jotain, katso mitä tapahtuu, kun teet päinvastoin.”

Arkimedian yhteydessä on nykyään suomenkielinen WordPress tukifoorumi. Siitä vaan osallistumaan, jos aihe kiinnostaa.

Kuvan on ottanut annia316 ღ.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Kolme eri ansaintakeinoa bloggaamisen lisäksi

Bitten — Mon, 02 Jun 2008 15:58:49 +0000

Olen aikaisemmin puhunut lähinnä mainosten asettamisesta blogiin, kun aiheena on ollut rahan ansaitseminen bloggaamalla. Tässä blogimerkinnässä olisi tarkoitus esitellä lisää enemmän tai vähemmän bloggaamiseen liittyviä ansaintakeinoja.

Digitaalisten tuotteiden myynti

Digitaalisia tuotteita ovat mm. e-kirjat ja internetkurssit (sivusto, jossa hyödynnetään useita eri sisällönjulkaisutapoja ym. keinoja kävijän opettamiseen). Yleinen näky Internetissä on pitkät myyntisivustot, jotka yrittävät yleensä myydä jotain e-kirjaa tai muuta digitaalista tuotetta. Tämä on yksi tapa myydä digitaalisia tuotteita.

Pitkissä myyntisivustoissa on kuitenkin se vika, että niihin on helppo yhdistää mm. tyhjänpäiväinen myyntihype, tekaistut suositukset ja tuotteet, jotka eivät ole hintansa arvoisia.

Bloginpitäjien kannattaa harkita digitaalisten tuotteiden myyntiä, ainakin jos bloggaa englanniksi. E-kirjoja ym. tuotteita on helppo markkinoida olemassa olevalle lukijakunnalle, ja parhaassa tapauksessa myytävä tuote kasvattaa bloggaajan mainetta. Hyvällä tuurilla tuote alkaa jopa levitä netissä, kun muut bloggaajat alkavat suositella sitä muille.

Yksi mainitsemisen arvoinen tuote on internetkurssit. Teaching Sells on tällainen kurssi, joka opettaa muita luomaan samantapaisia kursseja (TS:n ansiosta mm. SEO Book alkoi tarjoamaan omaa internetkurssiaan). Sen takana ovat CopyBloggerin Brian Clark sekä Tony Clark. Molemmat ovat arvostettuja bloggaajia. Ilmainen Teaching Sells-raportti valottaa vähän ideaa internetkurssien takana.

Digitaalisten tuotteiden alakategoriaksi voisi laskea kumppanuusmarkkinoinnin, jossa myydään muiden tuotteita. Kumppanuusmarkkinointi on helppo aloittaa liittymällä kumppanuusmarkkinointiohjelmaan. Mainittakoon tällaisista ohjelmista vaikka Clickbank ja Amazonin kumppanuusohjelma. Monilla yksittäisilläkin tuotteilla on oma kumppanuusohjelmansa (esimerkki).

Freelance-kirjoittaminen

Moni englanninkielinen bloggaaja ansaitsee ihan mukavia summia blogillaan, joten moni heistä on myös valmis maksamaan siitä, että muut kirjoittavat hänen blogiinsa.

Freelance-kirjoittaminen on näistä kolmesta ansaintakeinosta helpoin aloittaa, mutta se saattaa viedä eniten aikaa, jos haluaa ansaita kunnolla. Yhdestä blogimerkinnästä voi kuitenkin saada jopa 50-100$, joten tämä on sinällään ihan makoisa keino ansaita ainakin vähän sivutuloja.

Tässä vähän suositeltavaa lukemista:

Anywiredin Skellie antaa 10 vinkkiä freelance-kirjoittamiseen.
Englannin kannattaa olla hanskassa, jos aikoo englanninkielisiin blogeihin kirjoittaa. Jarkko Laine antaa vinkkejä englannin kielen opetteluun.
Jokaisen freelancerin suosikkiblogi: Freelance Switch. Toinen lukemisen arvoinen blogi on Freelance Folder.

Marginaalisivustot

Marginaalisivustoille ei ole suomen kielessä vielä vakiintunut kunnollista käsitettä. Englannissa niitä kutsutaan niche site:iksi, Suomessa puhutaan useasti MFA-sivustoista (made for adsense), mikä on kuitenkin aika harhaanjohtava käsite: Marginaalisivustoilla ei käytetä välttämättä Adsenseä, ja moni tekee niitä kävijöitäkin, eikä vain rahaa, ajatellen (toisin kuin mihin “made for adsense” viittaa).

Itse käytän nyt nimitystä marginaalisivusto, koska tällaisille sivustoille on yhteistä se, että ne keskittyvät johonkin tarkasti rajattuun aiheeseen. Se on myös sanana lähellä englannin niche site -käsitettä.

Ja nyt siihen asiaan. Marginaalisivustot ovat sivustoja, joiden on tarkoitus saada kävijöitä varsinkin hakukoneiden kautta, ja saada nämä kävijät painamaan mainoksia, ostamaan tuotteita tms. Useasti ne koostuvat muutamasta sivusta artikkeleita, mutta muunkinlaisia marginaalisivustoja on.

Surullinen totuus on, että näiden sivustojen päätavoitteena on raha. Monet marginaalisivustojen tekijät kuitenkin yrittävät panostaa myös laatuun ja hyödyllisyyteen mm. eettisistä syistä. Suurin osa tällaisista sivustoista on kuitenkin suoraan sanottuna täyttä roskaa.

Rahaa marginaalisivustoilla voi hyvinkin tulla, jos ne saadaan menestymään hakukoneissa. Paras hakukoneoptimointitekniikka on tietenkin linkkien “rakentaminen” (eli saada muut sivustot linkittämään tähän marginaalisivustoon), mitä edesauttaa laadukas, uniikki ja hyödyllinen sisältö.

Parhaan hyödyn marginaalisivustoista saa, jos niitä omistaa useita kappaleita (kenties jopa kymmeniä). Courtney Tuttlella on mainio opas marginaalisivustojen tekoon (sivu saattaa ladata melko pitkään). Caroline Middlebrook sen sijaan neuvoo teknisissä asioissa.

Marginaalisivustojen tekeminen ei ole kuitenkaan kaikkia varten (kuten minua). Yksi vaihtoehto onkin ostaa tällainen sivusto. Ammattilaiselta kun tilaa, riskikin on kaikkein pienin, vaikka sivustosta pitääkin maksaa.

Jos aihe kiinnostaa, Marko Pyhäjärvi luettelee lisää ansaintakeinoja.

Kuvan on ottanut B Tal.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Kuvien käyttö blogimerkinnöissä

Bitten — Fri, 30 May 2008 14:24:30 +0000

Erilaisia kuvia, aiheesta ja aiheen vierestä

Aloitetaanpa taas pienellä ego boostilla, eli puheella BlogiBlogista. Jotkut ovat saattaneet vähän ihmetellä tapaani käyttää kuvia: blogimerkinnöissäni on täysin aiheeseen liittymättömiä kuvia, mikä voi tuntua aika järjettömältä kuvien käytöltä.

Käyttämilläni kuvilla on kuitenkin tarkoituksensa. Aiheeseen liittymättömät kuvat kiinnittävät huomiota, parantavat blogimerkinnän ulkoasua ja voivat luoda tunnelmaa.

Jos pitäisi tehdä valinta tekstimöykyn ja muotoillun ja värikkään blogimerkinnän väliltä, mitä siinä kävisikään? Tässä kysymyksessä käy varmaan ilmi kuvien toimi huomion kiinnittäjänä.

Kuvat ovat myös tavallaan osa blogimerkinnän muotoilua, mikä olisi hyvä hallita, jos haluaa helpottaa lukijoidensa valintoja ja luku-urakkaa - bloggaajan hyväksi tietenkin.

Joku aika sitten kirjoitin blogimerkinnän blogien ärsyttävistä piirteistä. Blogimerkinnän kuvaksi valitsin tumman punaisen kuvan, jonka väri edustaa ärtymystä ja raivoa. Eikö tämä olekin loogista?

Aiheeseen liittyvät kuvat ovat yleensä kuitenkin se paras vaihtoehto (joskaan eivät välttämättä tyylikkäin). Aina niiden löytäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin kannattaa ainakin harkita muidenlaisten kuvien käyttöä.

Kuvien asettelun helppo taito

Kuvien asettelu on toinen puhumisen arvoinen asia. Tässäpä muutama esimerkki:

Otakunvirassa kuvat ovat yleensä keskitettyjä, mikä on ihan tyylikäs ja toimiva vaihtoehto, kuten näkyy. Coding Horrorissa sen sijaan kuvia ei keskitetä, mutta silti ne sopivat hyvin tekstin sekaan. Itse olen keskittämisen kannalla, mutta tämä on silti hyvin tapauskohtainen valinta.

Kahdessa edellisessä esimerkissä kuvat olivat tekstien välissä, mutta yksi vaihtoehto on pistää ne ns. tekstin sekaan. Esimerkistä käyköön tämä Bubukuutin blogimerkintä, jossa kuvat ovat vuorotellen joko oikealla tai vasemmalla reunalla.

Itse käytän useimmiten kuvia, jotka ovat tekstialueen levyisiä, jolloin ei tarvitse miettiä keskittämisiä tai muita vastaavia seikkoja.

Joka tapauksessa kokeileminen on ainoa tapa selvittää, mitkä ratkaisut toimivat omassa blogissa parhaiten. Mutta nyt kun nämä vaihtoehdot ovat tiedossa, kenties paras ratkaisu on käyttää kaikkia asettelukeinoja.

Kuvien löytäminen ja niiden luvallinen käyttö

Tekijänoikeuslait osaavat olla välillä kovin typeriä. Monet eivät arvosta Internetissä ilmenevää ns. sisällönjakokulttuuria (ihmiset luovat sisältöä, eivätkä vaadi korvausta), ja se asenne on tarttunut moniin sisällön luojiinkin, kuten musiikin tekijöihin. Mm. tämä asenne johti lopulta piratismin yleistymiseen.

Se on ihan ymmärrettävää, että tekijät haluavat korvauksia luomuksistaan, mutta ilman toimintatapojen ja asenteiden muutosta, tekijätkään eivät tule saamaan ansaitsemaansa korvausta ja arvostusta.

Tämä meni nyt vähän sivuraiteille, mutta suunnataanpas takaisin aiheeseen: Ihmeellisten tekijänoikeuslakien takia monia kuvia ei saa käyttää ollenkaan omaan tarkoitukseen. Syyt niiden käyttökieltoon ovat harvemmin kovin rationaalisia.

Onneksi monet valokuvaajat ovat omaksuneet tämän sisällönjakoperiaatteen, ja monia kuvia saakin käyttää blogimerkinnöissään - tietyin ehdoin. Creative Commons-lisenssi on käytössä mm. useissa Flickr-kuvissa.

Morguefile on yksi sivusto, jossa on kaupalliseen tai yksityiseen käyttöön tarkoitettuja kuvia. Laatukuvia voi kuitenkin olla helpompi löytää Flickristä. Skelliewagista löytyy mainio opas omaan tarkoitukseen sopivien Flickr-kuvien löytämisestä.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa omia kuvia tai screenshotteja. Skannerikin voi olla moniin tarpeisiin hyödyllinen väline. Aina kannattaa kuitenkin pitää tekijänoikeuslait mielessä - olivat ne sitten sekavia ja järjettömiä tai eivät.

Kuvan on ottanut Jaymce.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Blogikulttuurit ja bloggaamisen tulevaisuus

Bitten — Wed, 28 May 2008 05:32:09 +0000

BlogiBlogi on saanut mielenkiintoista palautetta. Teppo Moision suussa blogimerkintäni maistuvat muoviselta mainospuheelta ja Jere Majavan mukaan BlogiBlogin merkinnät eivät ole autenttisia.

Moisio selvensi vähän väitettään ja luulen, että Majavakin viittasi suurinpiirtein samoihin ongelmiin, mitä Moisio toi esille (sekä aiheisiin, joita olen käsitellyt): blogimerkintöjeni kieli on saanut paljon vaikutteita englanninkielisistä blogimerkinnöistä, ja sellainen kieli ei suomalaisen korvaan kuulosta välttämättä kovin luonnolliselta.

Mari Koistinen pohti joku aika sitten, voiko suomalainen blogikirjoittaminen “jenkkimäistyä”. Itse vastasin kyseiseen kirjoitukseen, että ei voi. Ja väärässähän minä olin, ainakin jossain suhteessa.

Moisio listasi joitain tällaisia “jenkkimäisiä” ilmauksia, joita voi käyttää suomenkin kielessä: retoriset kysymykset, kuten “mitä mieltä sinä olet”, sinuttelu ja sinä-passiivi, esim. “kokeile tätä”, “markkinoi näin” yms. ovat tuttuja enemmän englanninkielisistä blogimerkinnöistä kuin suomenkielisistä.

Suomen kirjoituskulttuurin omalaatuisuuden kannalta olisi tavallaan ikävää, jos tällainen “jenkkimäistyminen” yleistyisi.

Suomenkielisen blogikirjoituksen yleisiä piirteitä en osaa nimetä, mutta esim. Tekno-Kekon kirjoitukset ovat mainio esimerkki taidokkaasta ja omalaatuisesta suomen kielen käytöstä.

Blogikulttuurit vastakkain

Joka tapauksessa yksi seikka jäi häiritsemään minua Moision ja Majavan kommenteissa:

– angloamerikkalaista blogimarkkinointitauhnaa.

– jenkkiläisestä mainosmässystä –

Suomalaiset ovat aina olleet kovin sisäänpäin lämpiäviä, joten tällaiset sutkautukset eivät ole mitenkään yllättäviä.

Mutta se juuri minua harmittaakin: tällaiset väitteet perustuvat lähinnä ennakkoluuloille ja ahdasmielisyydelle, mikä ei ainakaan minun mielestäni ole kovin toivottavaa.

Sen takia nyt onkin oiva tilaisuus aloittaa keskustelu englanninkielisestä ja suomenkielisestä blogikulttuureista. Ehkä se johtaisi lisääntyvään avomielisyyteen. Tai pahimmassa tapauksessa kahden osapuolen väliseen kahnaukseen.

Tässä kuitenkin vähän vertailua näiden kahden blogikulttuurin välillä:

Englanninkielinen blogikulttuuri

Moisio kutsui englanninkielisiä blogimerkintöjä “mainosmässymäiseksi”. Sillä hän viittasi luultavasti rohkeisiin (jopa provosoiviin) otsikoihin, sinutteluun, tuttavallisuuteen ym. vastaaviin piirteisiin.

“Mainosmässy” on kuitenkin periaatteessa aika harhaanjohtava käsite, eiväthän englanninkieliset bloggaajat yritä mainostaa mitään, ainakaan siinä mielessä kuin TV-, lehti- tai nettimainokset yrittävät.

“Mässy” sen sijaan osoittaa vain sitä ahdasmielisyyttä: eiväthän suomenkieliset blogimerkinnät ole laadultaan yhtään sen parempia kuin englanninkieliset. Blogimerkintöjen laatu onkin suurelta osin subjektiivista. Moisio (ja mikä ettei Majavakin) ei ikävä kyllä tunnu välittävän englanninkielisistä blogimerkinnöistä.

Majavan käyttämä käsite “blogimarkkinointitauhna” viittaa luultavasti englanninkielisiin metablogeihin (blogeja bloggaamisesta). Englanninkielisessä metablogikulttuurissa on tosiaan paljon tauhnaa:

ProBlogger oli yksi ensimmäisistä metablogeista ja siitä on kasvanut se suurin ja vaikutusvaltaisin aihealueensa blogi. Moni bloggaaja on seurannut ProBloggerin jalanjäljissä ja nykyään metablogien tarjonta ylittää reilusti niiden kysynnän.

En näe kuitenkaan tätä ongelmana, eikä tämä ilmiö ole täyttä typeryyttä, kuten voisi herkästi luulla (tai näin ainakin moni tuntuu ajattelevan). Samaan aikaan kun metablogeja luodaan, niitä kuoleekin ihan hyvää tahtia. Metabloggaaminen on enemmän tai vähemmän eräänlainen vaihe monille bloggaajille, jonka jälkeen he joko siirtyvät bloggaamaan muista aiheista tai sitten sitten he lopettavat.

Olen kuullut sellaisenkin väitteen, että metabloggaaminen tappaa muun bloggaamisen. Silti muu bloggaaminen tuntuu kukoistavan paljon paremmin kuin metabloggaaminen. Varsinkin teknologiaan ja internetiin liittyvät blogit ovat suuressa suosiossa englanninkielisistä blogeista.

Sitten pitää myös ottaa huomioon, että bloggaaminen on aiheena lähellä jokaista bloggaajaa. Se voi olla yksi syy metablogien yleisyyteen. Joka tapauksessa suosituimmat metablogit eivät ole kertaakaan yllyttäneet muita bloggaajia aloittamaan omia metablogeja, pikemminkin päinvastoin.

Yksi todellinen huolenaihe englanninkielisessä blogikulttuurissa on kommentit. “This is great post! I agree 100%!”-tapaiset kommentit ovat valitettavan yleisiä. Ehkä ne osoittavat jenkkien yksinkertaisuutta, ehkä jotain ihan muuta. Se on kuitenkin aihe, joka ansaitsee (kenties) ihan omat pohdintansa.

Kokonaisuudessaan englanninkielinen blogikulttuuri on kuitenkin mielestäni pidemmälle kehittynyt kuin suomalainen: yhä useammat ansaitsevat rahaa bloggaamalla, yritysbloggaaminen on yleistä, blogit käsittelevät aiheita päästä varpaisiin jne. jne.

En ole ollenkaan varma, tuleeko suomenkielinen blogikulttuuri kehittymään läheskään samaan suuntaan kuin englanninkielinen, joten sitäkään en voi sanoa varmasti, onko englanninkielinen blogikulttuuri kehittyneempi, mutta joitain samoja kehityssuuntia olen suomenkielisissäkin blogeissa nähnyt. Esim. päiväkirjabloggaamisesta ollaan siirrytty yhä enemmän bloggaamaan jostakin tietystä aiheesta (esim. neuleblogit, muotiblogit tai huumoriblogit). Samankaltaisen muutoksen koki englanninkielinenkin blogikulttuuri.

Suomenkielinen blogikulttuuri

Kuten äsken totesin, päiväkirjabloggaamisesta ollaan (todennäköisesti) siirtymässä bloggamaan jonkun tietyn aiheen ympärille. Tämä on ehdottomasti positiivinen muutos, joka tulee luultavasti vaikuttamaan yleiseenkin mielipiteeseen blogeista (mikä on nykyään aika negatiivinen).

Minä en ole päiväkirjablogeja vastaan, mutta toivoisin silti asiablogien yleistyvän, tapahtui se sitten päiväkirjablogien kustannuksella tai ei.

Päiväkirjablogit tuskin häviävät koskaan, onhan niitä englannikielisiäkin päiväkirjablogeja vielä runsaasti, mutta asiablogit saattavat hyvällä lykyllä jopa ohittaa päiväkirjablogit, jos ei määrässä, niin ainakin suosiossa (toisaalta niin on saattanut jo tapahtua, jos katselee suosituimpia blogeja, joista lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän asiablogeja (joihin minä lasken myös osan neuleblogeista yms.))

Jos jotain suomalaisten bloggaajien pitäisi oppia englannikielisistä bloggaajista, se olisi otsikoiden käyttö ja blogimerkintöjen muotoilu. (Enkä nyt yritä sanoa, että kaikki englanninkieliset hallitsisivat nämä taidot, mutta niiden käyttö on englanninkielisissä blogeissa yleisempää ja tarkoituksenmukaisempaa kuin suomenkielisissä.)

Suomalaiset tykkäävät tehdä ovelia otsikoita. Niitä näkee blogien lisäksi jopa lehdissä. Kuvaavat otsikot kuitenkin helpottaisivat lukijaa siinä suhteessa, että lukija tietäisi jo otsikon luvun jälkeen, mitä tuleman pitää. RSS-lukijoita käyttävät valitsevat yleensä luettavat blogimerkinnät lähinnä otsikon perusteella. Kärsimättömimmät eivät välttämättä jaksa edes vilkaista, mitä ovelien otsikoiden alla piilee.

Toinen lukijaa helpottava seikka, jonka suomalaisten bloggaajien olisi hyvä oppia, on blogimerkintöjen muotoileminen: lyhyet kappaleet, lihavoinnit, kursiivit, listat yms. edesauttavat selailua ja helpottavat lukemista. Muotoiltu blogimerkintä on paljon tyylikkäämpi kuin muotoilematon.

Jussi Og on muistaakseni todennut, että esseemäiset blogimerkinnät ovat kunnioitettavampia kuin listat, mikä on ihan totta, mutta pienet listat blogimerkintöjen sisällä tuskin haittaavat ketään. Arttu Raittila on kirjoittanut oikein mainion tekstin blogimerkintöjen muotoilusta.

Yksi mahdollinen kehityssuunta, mihin suomenkielinen blogikulttuuri saattaa mennä, on rahan ansaitseminen blogeilla. Jotkut sitä jo harrastavat, vaikka harva siitä saa elantonsa. Englanninkielisessä blogikulttuurissa elannon hankkiminen bloggaamalla on koko ajan yleistymässä, ja suomalaistenkin ehkä kannattaa harkita englanninkielisen blogin luomista, jos haluaa todella ansaita bloggaamalla.

Joka tapauksessa suomenkielinen blogikulttuuri tulee kehittymään, ja ainakin minä jään mielenkiinnolla seuraamaan, että mihin suuntaan.

Sinutellaanpas vielä vähän: Mitä mieltä sinä olet?

Kuvan kissasta on ottanut pasma.

Kuvan koirasta on ottanut .klash.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

FeedBurner: RSS-syöte 2.0

Bitten — Mon, 26 May 2008 15:55:23 +0000

Haluaisitko sinä tietää, kuinka moni on tilannut RSS-syötteesi? Ne tilaajamäärät ovat nimittäin saattaneet kasvaa Blogilistan uudistusmokien ansiosta. Moni kun on ainakin ilmoittanut alkavansa käyttämään RSS-lukijaa Blogilistan sijasta.

Entä haluaisitko tarjota lukijoillesi mahdollisuuden tilata syötteesi sähköpostin kautta? Tämä on oiva vaihtoehto niille lukijoille, jotka eivät käytä RSS-lukijaa.

FeedBurner on palvelu, joka antaa sinun seurata blogisi RSS-tilaajatilastoja, ja tarjota sen sähköpostitilausmahdollisuuden lukijoillesi. Sinun tarvitsee vain luoda uusi RSS-syöte FeedBurnerin kautta.

Ainoa ongelma tässä uuden syötteen luomisessa on se, että sen jälkeen sinulla on kaksi syötettä. Yksi ratkaisu tähän on FeedSmith-liitännäinen WordPressiin, joka ohjaa vakiosyötteen tilaajat FeedBurner-syötteen tilaajiksi.

Tilastojen ja sähköpostitilauksen lisäksi FeedBurner tarjoaa muitakin ominaisuuksia, kuten mahdollisuuden pistää pienen vempaimen, joka näyttää syötteen tilaajamäärän, omaan blogiin.

Esimerkkisyötteestä käyköön vaikka BlogiBlogin syöte.

Kuvan oikeudet ovat FeedBurnerilla.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Kuinka luoda ainutlaatuinen blogi (ja saada paljon kävijöitä)

Bitten — Fri, 23 May 2008 06:12:32 +0000

Ainutlaatuiset blogit ovat blogeja, jotka saavat huomiota, lukijoita ja kommentteja. Näin sinä voit luoda ainutlaatuisen blogin:

Älä ole tylsä
Turvallinen vaihtoehto on aina turvattomin
Suunnittelutyö on tärkein työ
Todella hyvä on huono

Nämä ovat Seth Godinin antamia ohjeita (suurinpiirtein), joista hän kertoo kirjassaan Purple Cow. Siinä Godin neuvoo, kuinka tuotteesi ja bisneksesi voi olla ainutlaatuinen. Tämä blogimerkintä kertoo, kuinka sinä voit tehdä ainutlaatuisen blogin.

Tähän väliin täytyy kuitenkin todeta, että näitä neuvoja on helpompi soveltaa uutta blogia (tai uutta blogimerkintää) tehdessä, kuin jo olemassaolevaa blogia muokattaessa.

1. Älä ole tylsä.

Ensinnäkin kaikki vanha on tylsää. Vasta avattu ravintola voi aluksi olla todella kiinnostava, mutta kun siellä käy tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee tylsä.

Kun ensimmäiset neuleblogit luotiin muutama vuosi sitten, se oli jotain uutta, mikä johti nopeaan neuleblogien yleistymiseen ja suosioon. Jos loisit samanlaisen neuleblogin nykyään, se olisi luultavasti yhtä tylsä kuin tavanomainen päiväkirjablogi.

Jos et halua olla tylsä, ja luoda samanlaista blogia kuin niin moni muukin, kokeile luoda blogi jostain aihepiiristä, jota ei käsittele yksikään tai kovin moni blogi. Voit myös lähestyä jotakin aihepiiriä uudesta näkökulmasta: esim. turisti hallitsee tylsää päiväkirjablogien kenttää värikkäällä asenteellaan.

Silti uutuudenviehätyskään ei riitä. Jos loisit tuoleja käsittelevän blogin, se se vasta olisikin tylsä blogi, vaikkei sillä kilpailijoita olisikaan.

Sinun pitääkin blogata aiheesta, jonka ympärillä on ns. otakuja. Otakut ovat nörttejä. Otakut ovat niitä, joilla on intohimoa jotakin tiettyä asiaa kohtaan: se asia voi olla scifi, anime, markkinointi, pelit, tekniikka, siivous, neuleet tai muu vastaava. Sellaisia aihealueita on tuhansia.

Tuoliotakuja ei ole, tai he ovat hyvin harvassa - sen takia tuoliblogi ei pärjäisi.

Jos jollakin ihmisryhmällä (pienelläkin) riittää palavaa kiinnostusta bloggaamaasi aihetta kohtaan, sinulla on mahdollisuus luoda kiinnostava blogi.

2. Turvallinen vaihtoehto on aina turvattomin.

Jos seisoisit jättimäisen kiekon päällä, missä olisi kaikkein turvallisinta? Keskellä tietenkin. Tosin siellä majailevat kaikki muutkin. Sopivaa tilaa on siis vaikea löytää kiekon keskeltä.

Reunoilla sen sijaan on yleensä vielä tilaa jäljellä. Sinne menemisessä on kuitenkin omat riskinsä - voit pudota reunalta - mutta jos löydät tasapainon, se on unelmapaikka oleskella.

Sanotaan, että jokaisella aihealueella on oma kiekkonsa (ja paljon reunaa).

Näillä reunoilla tarkoitan äärimmäisyyksiä: kuumin, nopein, sulavin, terävin, hauskin jne. Jos sinun blogisi olisi aihealueesi hauskin, informoivin, älykkäin, hyödyllisin tai muuta vastaavaa, eikö sinun blogisi olisi silloin huomionarvoinen blogi?

Blogit, jotka majailevat “kiekon” keskellä, eivät tule erottumaan muista kiekolla olevista blogeista. Tällaiset blogit ovat harmaata massaa.

Mitvit on hauskin sananvääntäjä. Turisti on v***uuntuinein päiväkirjabloggaaja. Ia on kenties tyylikkäin pukubloggaaja. Kasa on viihdyttävin ja älykkäin kulttuuriblogi (ja Suomen paras blogi, jos uskoo Tuomas Kilpeä).

Suurin osa bloggaajista vain yrittää toistaa vanhoja kaavoja. He eivät ota riskejä. Vaan riskit ovat välttämättömiä, jos haluaa todella menestyä.

Tässä muutama vinkki, jos haluat mennä “kiekon” reunalle:

Nimeä jokin suosittu kilpailijasi blogisi aihealueella. Millä reunalla se blogi on (jos on)? Mitä jos menisit samalle reunalle ja ylittäisit kilpailijasi? Tai mitä jos menisit vastakkaiselle reunalle?
Mieti asioita, joita ei ole tehty aihealueesi blogeissa. Voit löytää niitä asioita esim. blogisi aihealueen ulkopuolisilta blogeilta tai jopa blogien ulkopuolelta. Mitä jos sinä tekisit niitä asioita?
Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla jotain riskialtista, kokeile sitä.
Mieti, millaiselle reunalle blogisi voisi mennä. Mene sinne.
Tutki suosittuja blogeja. Turvallinen vaihtoehto olisi tehdä niinkuin he. Mitä jos kuitenkin tekisit jotain eri tavalla, kenties täysin päinvastoin? Olisiko siitä jotain hyötyä?

3. Suunnittelutyö on tärkein työ.

Suunnitellessasi blogiasi, ota huomioon nuo kaksi aikaisemmin mainitsemaani seikkaa, eli kiinnostavuus ja riskialttiit reunat.

Blogin luominen on markkinointia. Tietoisuus blogista kyllä leviää, jos se on ainutlaatuinen. Sen takia blogin suunnitteluvaihe on niin tärkeä.

Joka tapauksessa sinun tulee käyttää aikaa ja vaivaa, jos haluat saada aikaiseksi jotain ainutlaatuista. Aina lopputulos ei kuitenkaan ole sellainen kuin haluaisit tai odotit, mutta ilman hyvää suunnittelua et luultavasti saa aikaiseksi mitään ainutlaatuista.

4. Todella hyvä on huono.

Blogeilla ei ole sääntöjä. Monet blogit kukoistavat, vaikka niissä ei voisi kommentoida ollenkaan, vaikka kommentointi vaatisi rekisteröitymisen, vaikka niissä ei olisi info-sivua, vaikka niiden bloggaajat olisivat todella laiskoja verkostoitumaan jne.

Blogin ei tarvitse olla todella hyvä ollakseen suosittu. Monet ainutlaatuiset blogit ovat suosittuja siitä huolimatta, että ne rikkovat “sääntöjä” (säännöt: info-sivu pitää tehdä tällä tavalla, blogimerkinnät pitää kirjoittaa tällä tavalla jne.) Ehkä ne ovat suosittuja osittain juuri niiden sääntöjen rikkomisen ansiosta.

Ainutlaatuinen on helppo sekoittaa käsitteeseen “todella hyvä”. Ainutlaatuinen ei kuitenkaan liity välttämättä laatuun. Se liittyy kiinnostavuuteen ja reunoihin. Blogi voi olla ainutlaatuinen, vaikka se ei olisi paras.

Kaikkein ainutlaatuisimmat blogit saavat suurimman osan huomiosta, lukijoista ja kommenteista. Todella hyvät blogit sen sijaan saavat, mitä on jäljellä.

Lopuksi

Seth Godinin Purple Cow oli oikein valaiseva kirja (varsinkin sen jälkeen, kun kirjan ajatuksia oli pohtinut vähän itsekin). Suosittelen kovasti.

Tässä blogimerkinnässä puhuin ainoastaan blogien ainutlaatuisuudesta. Silti blogimerkinnätkin voivat olla ainutlaatuisia ja monet näistä suuntaviivoista pätevät niidenkin tekemiseen.

Kaipaisiko oma blogisi vähän ainutlaatuisuutta?

Kuvan on ottanut Darwin Bell.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Tuntuuko bloggaaminen enemmän velvollisuudelta kuin nautinnolta?

Bitten — Wed, 21 May 2008 15:42:24 +0000

Tuntuuko sinulta joskus siltä kuin et nauttisi bloggaamisesta niin kuin haluaisit? Onko sinulla vaikeuksia keksiä ideoita blogimerkintöjä varten ja kirjoittaa niitä merkintöjä?

Mitä mieltä sinä olet bloggaamisen aikatauluttamisesta tai systemaattisesta markkinoinnista? Ne ovat sellaisia asioita, jotka tekevät bloggaamisesta kuin työtä, eikö vain? Bloggaamisenhan kuuluisi olla vain pieni harrastus, josta pitäisi nauttia. Kaiken maailman markkinoinnit yms. pilaavat vain kaiken ilon, eikö niin?

Jos ajattelet vähänkin tuolla tavalla, tämä blogimerkintä on sinua varten.

Harrastus ilman hikeä ei ole harrastus

Suuri osa bloggaajista aloittaa bloggaamisensa sellaisella asenteella, että he haluavat vain kokeilla bloggaamista. He kirjoittavat silloin tällöin jotain melko satunnaista.

Bloggaaminen ei ole heitä varten.

Kuvittelepa mielessäsi tennisharrastaja, joka nauttii harrastuksestaan. Hän todennäköisesti suhtautuu harrastukseensa melko vakavasti ja intohimoisesti, halusi hän sitten ammattimaiseksi pelaajaksi tai ei.

Bloggaaminenkin on harrastus.

Ja harrastukseen tulee suhtautua vakavasti, intohimoisesti ja järjestelmällisesti. Muuten siihen kyllästyy.

Moni aloitteleva bloggaaja nauttii varmasti bloggaamisesta. He eivät kuitenkaan halua tehdä siitä työtä, joten he suhtautuvat siihen hyvin välinpitämättömästi: kirjoittavat silloin tällöin, laiminlyövät markkinoinnin jne.

Tällaiset bloggaajat joko lopettavat bloggaamisen tai jatkavat bloggaamista suhtautuen siihen enemmänkin velvollisuutena kuin harrastuksena.

Jos nautit harrastuksestasi, oli se sitten bloggaaminen tai tenniksenpeluu, tarvitset jonkinlaisen systeemin, sinun tulee olla järjestelmällinen ja suhtautua harrastukseesi vakavasti, jos haluat nauttia siitä harrastuksesta vielä puolen vuoden, vuoden tai vaikka useamman vuoden päästä.

Jos et halua, että bloggaamisnautintosi muuttuu velvollisuudeksi tai lopetushaluksi, sinulla täytyy olla jonkinlainen bloggaussysteemi, edes alkukantainen. Sama juttu pätee, jos sinä jo koet bloggaamisen velvollisuudeksi.

Tennisharrastajilla on omat tenniksenpeluuaikataulunsa ja opettajansa. He maksavat rahaa välineistä ja opetuksesta. Mitä tekee tyypillinen bloggaaja? Yleensä hän ei edes yritä nähdä vaivaa harrastuksensa eteen. Se johtaa lopulta harrastuksen lopettamiseen.

Oma bloggaussysteemi tuo monia etuja, jotka vain lisäävät bloggaamisnautintoa:

Kävijät pitävät säännöllisestä bloggaamisesta. Kunnollinen blogisysteemi saattaa hyvinkin johtaa kasvaviin kävijämääriin, mikä tyydyttää ainakin minua bloggaajana.
Kun ei tarvitse murehtia siitä, mistä bloggaisi ja milloin, mieli saa rauhan.

Mikä on bloggaussysteemi ja miten luon sellaisen?

Tässä esimerkkisysteemi:

Kirjoita vähintään yksi blogimerkintä joka arkipäivä klo. 10 alkaen. Et saa lopettaa ennen klo 12:ta.
Bloggaa mahdollisimman häiriöttömässä tilassa.
Klo 16-17 käytä aikasi blogisi markkinointiin ja kommenttien lukemiseen ja vastaamiseen.
Klo 18-18.30 käytä aikasi blogimerkintöjen ideointiin.

Näin tarkka systeemisi ei tarvitse olla, mutta tarkempi ja yksityiskohtaisempi on aina parempi. Silloin saat mahdollisimman paljon aikaiseksi mahdollisimman lyhyessä ajassa.

“Mä annoin pikkusormen, se vei koko käden” - J. Karjalainen

Jos annat itsellesi vähäsen anteeksi (eli sinulla on hyvin epämääräinen bloggaussysteemi), voi herkästi käydä niin, että et saakaan aikaiseksi mitään.

Aloittaaksesi bloggaussysteemisi luomisen, kysy itseltäsi tällaisia kysymyksiä:

Mihin aikaan olen tuottoisimmillani (milloin olen pirteä ja jaksan blogata)?
Mihin aikaan minulla on aikaa blogata? Milloin minulla on aikaa muille bloggaamiseen liittyville aktiviteeteille (blogimerkintöjen ideointi, markkinointi yms.)?
Miten mahdollistan itselleni mahdollisimman häiriöttömän bloggausympäristön?

Luota minuun, tällainen bloggaussysteemi ei tee bloggaamisesta työtä. Se tekee siitä vain todellisen harrastuksen, josta voi todella nauttia.

Suosittelen lukemaan Leo Babautan Zen to Donen, joka auttaa tällaisen systeemin luomisessa. Se tosin maksaa n. 10$, mutta on se kyllä sen arvoinen.

Mitä mieltä sinä olet tästä? Oletko vielä epäileväinen bloggaussysteemin hyödyistä?

Kuvan on ottanut tinkernoonoo.

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Blogispotti: Kun sosiaalinen media ei ole sosiaalinen

Bitten — Mon, 19 May 2008 05:53:53 +0000

Tämä blogimerkintä on avoin palaute Blogispotille sekä pieni muistutus sosiaalisen median periaatteista Blogispotin käyttäjille.

Blogispotti on omien sanojensa mukaan “blogikansalaisen työkalu” ja bloggaajille ja blogien lukijoille suunnattu yhteisöpalvelu. Ainoa ongelma tässä määritelmässä on, että Blogispotissa ei ole paljon mitään yhteisöllistä: ei kaverisysteemiä, eikä kommentointimahdollisuutta.

Blogispotin sosiaalisuuden puute näkyy palvelussa: se tuo joitain etuja, mutta toisaalta sen haitat ovat mielestäni suuremmat kuin edut. Puhutaanpa niistä nyt (käytän vertauskohtana Digg.comia):

Blogispotti vs. Digg

Digg on käsittääkseni maailman suosituin sosiaalinen media. Se toimii suunnilleen samalla tavoin kuin Blogispotti: sen käyttäjät lisäävät hyviksi katsomiaan blogimerkintöjä, uutisia yms. palveluun ja muut käyttäjät äänestävät suosikkejaan. Suosituimmat saavat paljon huomiota Diggin etusivulla.

Sosiaalisen median periaatehan on, että hyödyllistä sisältöä jaetaan ihmisten kesken. Paras sisältö saa eniten huomiota.

Diggin yksi suurimmista puutteista liittyy sen kaverisysteemiin: Diggiin lisättyä sisältöä ei äänestetä pelkästään sen sisällön hyödyllisyyden tai laadun perusteella, vaan myös suhteet vaikuttavat. Käyttäjät antavat todennäköisemmin äänensä kavereiden lähettämälle sisällölle ja vaikutusvaltaisimpien käyttäjien lähettämä sisältö saa takuuvarmasti runsaasti ääniä.

Lähetit sinä sitten kuinka hyödyllistä sisältöä tahansa, siitä tulee tuskin kovin suosittua, jos sinulla ei ole laajaa ystäväverkostoa tai vaikutusvaltaisia ystäviä Diggissä.

Toisaalta, onko tämä Diggin kaverisysteemin “sivuvaikutus” edes niin huono asia? Se nimittäin kannustaa aktiiviseen osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen, mitkä ovat sosiaalisen median tavoitteita. Diggistä hyötyvät eniten ne, jotka suhtautuvat siihen sosiaalisena mediana, eivät ne, jotka haluavat vain markkinoida omia sivujaan.

Blogispotin kenties suurin rakenteellinen ero, ja tavallaan myös valttikortti, Diggiin nähden ilmenee kuitenkin tässä: Blogispottiin lähetetty sisältö saa ääniä lähes ainoastaan kyseisen sisällön hyödyllisyyden ja laadun perusteella.

Blogispotilla on kuitenkin joitain vakavia puutteita, jotka johtuvat tämän sosiaalisen puolen puuttumisesta: monet käyttäjät näkevät Blogispotin vain markkinointityökaluna, eivät sosiaalisena mediana, eikä mikään estä näitä käyttäjiä hyödyntämästä Blogispottia tavalla, johon sitä ei ole tarkoitettu.

Minä tarkoitan käyttäjiä, jotka lisäävät vain omia blogimerkintöjään palveluun, ja jotka yleensä lisäävät jokaisen tai melkein jokaisen oman blogimerkintänsä palveluun. Blogispotti on tarkoitettu hyödyllisen sisällön jakamiseen, ei vain omien blogimerkintöjen markkinointiin.

Toki sosiaalista mediaa on aina käytetty omien sivujen promotoimiseen, eikä siinä ole mitään väärää - tiettyyn rajaan asti. Ainoa seikka, mikä hillitsee näitä itsepromotoijia, on se, että heidän blogimerkintänsä harvoin saavat paljon ääniä.

Blogispotin käyttäjäkokemusta voisi kuitenkin parantaa viilamalla vähän palvelua.

Minä ehdotankin, että Blogispottiin otettaisiin käyttöön joitain sosiaaliselle medialle tyypillisiä työkaluja, jotka mahdollistaisivat sen, että Blogispotin kaikki käyttäjät hyötyisivät palvelusta mahdollisimman paljon:

1. Kaverisysteemi. Vaikka kaverisysteemin tuominen Blogispottiin toisi mahdollisesti palveluun niitä sivuvaikutuksia, mitä Diggilläkin on, on siitä paljon hyötyäkin. Turhaan eivät sosiaaliset mediat ole sosiaalisia.

Yhteisö on aina tiiviimpi kuin joukko, jonka jäsenien välillä ei ole juuri mitään vuorovaikutusta. Ja mitä hyötyä siitä tiiviydestä sitten on? Se johtaa yleensä mukavampaan elinympäristöön (Blogispotin tapauksessa kävijät luultavasti viihtyisivät palvelussa paremmin) ja käyttäjien uskollisuuteen palvelua kohtaan.

Monien yhteisöjen (IRC-Galleria, Suomi24, Digg jne.) perusteella voisi päätellä, että yhteisöllisyydellä ja suurilla kävijämäärillä on jonkinlaista korrelaatiota. Ainakin minä kehottaisin ystäviäni liittymään mieluummin yhteisölliseen palveluun kuin johonkin epäyhtenäiseen joukkoon.

Yhteisöllisyys myös lisäisi painetta niissä käyttäjissä, jotka käyttävät palvelua väärin: kuka huolisi kaverikseen spämmääjää tai muuta vastaavaa?

Yhteisön voima on tunnetusti suuri, mitä mieltä olisi siis jättää se voima käyttämättä?

2. Ilmianto-ominaisuus. Diggissä on bury-niminen ominaisuus, joka antaa käyttäjille mahdollisuuden ilmiantaa spämmin (niiden oman edun tavoittelijoiden lisäämän sisällön) ym. asiattoman sisällön. Tämä on ominaisuus, joka ainakin minun mielestäni parantaisi palvelun käyttäjäkokemusta huomattavasti.

3. Kommentointimahdollisuus. Tämä on ominaisuus, joka lisäisi yhteisöllisyyttä (pitäähän käyttäjien välillä olla jokin kommunikointimahdollisuus vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi) sekä auttaisi käyttäjiä erottamaan jyvät akanoista, eli kiinnostavan sisällön vähemmän kiinnostavasta.

Keskustelkaa

Mitä mieltä sinä olet näistä ominaisuuksista? Kaipaisitko sinäkin Blogispottiin enemmän yhteisöllisyyttä? Nyt kaipaan vähän keskustelua Blogispotista, että me käyttäjät saisimme parhaan mahdollisen palvelun!

Aiheeseen liittyvät blogimerkinnät

Hiiteen nimet ja kuva: Salaperäinen bloggaaja on kiinnostavampi

Bitten — Sat, 17 May 2008 05:55:07 +0000

Kirjoitin vähän aikaa sitten blogimerkinnän, jossa puolsin mahdollisimman avointa nettiprofiilia. Vastaani tuli kuitenkin blogimerkintä, joka kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan me pidämme ihmisistä sitä vähemmän, mitä enemmän me heistä tiedämme.

Oma blogimerkintäni on osin ristiriidassa tuon tutkimuksen kanssa: salaperäiset bloggaajat voivat olla kiinnostavampia kuin ne, joista me tiedämme paljon.

Mietipä tätä (ihan tosi): Mitkä ovat sinun suosikkiblogejasi? Ketkä ovat sinun suosikkibloggaajiasi? Mitä sinä tiedät heistä? Bloggaavatko he omalla nimellään ja näyttävätkö he oman kuvansa? Kertovatko he paljon omasta itsestään blogimerkinnöissään tai blogiensa infosivulla?

Entä sitten ne seuraamasi bloggaajat, joilla on avoin nettiprofiili? Kuinka kiinnostavia he ovat? Ovatko heidän bloginsa sinun suosikkiesi joukossa?

Ainakin minun vastaukseni yllättivät minut hiukan: Suosikkibloggaajani ei ole edes paljastanut nimeään! Mitä mieltä olet itse omista vastauksistasi?

Vaikka ihmiset usein haluavat tietää heitä kiinnostavista henkilöistä mahdollisimman paljon, se ei tarkoita sitä, että niiden kiinnostavien henkilöiden kannattaisi tyrkyttää sitä tietoa näille ihmisille.

En tässä nyt yritä täysin kumota aikaisempaa blogimerkintääni, enkä väittää, että avoimet nettiprofiilit pitäisi heittää hiiteen. Osa kirjoittamistani seikoista pätee vielä: esim. ihmiset luottavat yleensä enemmän niihin, joista he tietävät mahdollisimman paljon. Tieteellinen tieto ei ole luotettavaa, jos se ei tule tieteilijän suusta.

Nettiprofiililla on edelleen merkitystä. Siihen, millaisen kuvan haluaa antaa itsestään muille, ja kuinka paljon haluaa kertoa itsestään muille, vaikuttaa moni muukin asia kuin oma kiinnostavuus: blogin aihe, yhteydet omiin lukijoihin ja muihin ihmisiin yms. täytyy ottaa myös huomioon. Jokainen tekee itse omat päätöksensä nettiprofiilinsa suhteen.

Yllättikö tämä tieto sinutkin? (Näin jälkikäteen ajateltuna se on itse asiassa aika loogista…)

Kuvan on ottanut Cuellar.