Aitolife

Pre Helsinki 2015

2015-03-13T15:57:00.002+02:00

Kotimaista muotia viedään jälleen voimakkaasti maailmankartalle ja hyvä niin! Pre Helsinki -muotitapahtuma kokoaa 20.−23. toukokuuta yhteen suomalaisen suunnittelun kiinnostavimman kärjen ja uusimmat mallistot esitellen samalla luovimmat ja lahjakkaimmat nuoret suunnittelijat. Tapahtuma sisältää ainakin näytöksiä, näyttelyitä, seminaarin ja keskustelutilaisuuksia sekä pop-up -kaupan, jossa myydään muun muassa sellaisia suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita, joita ei tavallisesti Suomesta saa.

Tapahtuman tavoitteena on lisätä kansainvälistä näkyvyyttä ja liiketoimintamahdollisuuksia nuorille suomalaisille suunnittelijoille, ja paikalle saapuu laaja kansainvälinen joukko medioiden lisäksi sisäänostajia ja muita alan ammattilaisia. Kolmatta kertaa järjestettävä Pre Helsinki tekee vuoden 2015 aikana hankkeita Pariisin muotiviikoille ja Kiinaan. Mukana olevat suunnittelijat on valittu tarkasti kansainvälisen potentiaalin näkökulmasta. Wallpaper-lehdessä noteeratun Elina Määttäsen lisäksi mukana olevat suunnittelijat ja brändit ovat ensæmble, Sasu Kauppi, Lepokorpi, Satu Maaranen, Siloa&Mookin entinen pääsuunnittelija Laura Juslin sekä Samuji ja R/H. Pre Helsinki -hankkeessa on mukana myös suomalainen SSAW-lehti. Tapahtuman ohjelma julkaistaan huhtikuun lopussa. Vielä kun monet muut alat onnistuisivat lyömään globaaleilla markkinoilla läpi yhtä hyvin.

P.S. Blogini löytyy jatkossa osoitteesta www.aitolife.com.

Arabianrantaan on avattu elokuvateatteri

2015-03-03T14:08:00.000+02:00

Iso valkokangas, noin 300 istumapaikkaa, laadukas akustiikka ja äänentoisto. Näistä on elokuvateatteri tehty. Aalto-yliopistolle kuuluvaan auditorioon aukesi helmikuun lopulla elokuvateatteri nimeltään Kino Sheryl, jonka tekniikka mahdollistaa sekä digitaalisessa että analogisessa muodossa olevien elokuvien esittämisen. Toiminnan takana on Aalto-yliopiston opiskelijajärjestö TOKYO ry.

Elokuvateatterissa näytetään viikonloppuna päivisin lastenelokuvia. Muutoin ohjelmistossa on muun muassa kolmen Oscar-palkitun elokuvan lisäksi esimerkiksi kehuttu kotimainen Talvivaaran miehet -dokumenttielokuva.

Vaikka lähialueen asukkaana olen innoissani tästä uudesta tulokkaasta, niin vielä on epäselvää, kuinka pitkäaikainen Kino Sherylin sijainti tulee olemaan. Aalto-yliopisto nimittäin keskittää lähivuosina toimintansa Espoon Otaniemeen, jonne myös Arabianrannan toimipiste on muuttamassa. Aalto-yliopistolla on suunnitelmia rakentaa vastaavia tiloja myös Otaniemeen.

Elokuvateatterin ohjelmisto löytyy osoitteesta: www.kinosheryl.fi

Kotimaisella muotirintamalla tapahtuu

2015-02-26T11:02:00.000+02:00

Kuva: Leena Aro. Mallisto: Määttänen.

Hyères Fashion Festival on yksi maailman arvostetuimmista vaatesuunnittelukilpailuista, ja sen kymmenestä finalistista kolme on suomalaisia: Sophie Sälekari, Elina Määttänen sekä suunnittelijapari Elina Äärelä ja Heini-Maria Hynynen. Suosion takana vaikuttaa pitkälti Aalto-yliopiston vaatesuunnittelun linja ja sen lehtori Tuomas Laitinen. Viime vuosina kaksi mallistoa Aalto-yliopistosta on voittanut Hyères Fashion Festivalin pääpalkinnon.

Sophie Sälekari (24) on menestynyt jo useassa suunnittelukilpailussa ja työllistynyt Hennes & Mauritzille. Nuorille muotisuunnittelijoille tarkoitetun kilpailun tuomaristossa ovat tänä vuonna muun muassa Monacon prinsessa Caroline ja Ranskan Voguen entinen päätoimittaja Carine Roitfeld.

Kuva: Leena Aro. Mallisto: Sälekari

Tänä keväänä 30 vuotta täyttävä kilpailu Festival International de Mode & de Photographie Hyères järjestetään 23.–27. huhtikuuta Villa Noailles'ssa, Ranskassa. Kyseisestä kilpailusta ovat nousseet kansainväliseen menestykseen ainakin suunnittelijapari Viktor & Rolf sekä Henrik Vibskov, jonka näyttelyssä kävin tässä taannoin.

Kuva: Leena Aro. Mallisto: Hynynen ja Äärelä

Päivän asu

2015-02-22T18:55:00.000+02:00

Viikonloppu on mennyt jälleen yhdessä hujauksessa. Lähdin eilen siskolle viettämään fondue- ja peli-iltaa, joten olin jo valmiiksi leikkisällä tuulella. Se sai sitten luvan näkyä myös vaatetuksessa. Otatin lähtiessä nopeasti pari räpsyä, joten jälki on hieman sen mukainen. Mutta eihän tämän bloggaamisen tarvitse aina olla niin kauhean vakavaa. Kuvakokoja, rajauksia ja muuta säätöä ehtii hioa ja miettiä sitten taas toisella kertaa vähän enemmän. Mieliala laski jääkylmässä tihkusateessa tarpoessa sen verran, että päätin jäädä Espooseen yöksi ex-tempore. Yökyläilyn jälkeen vaan tuntuu, että viikonloppu menee liian nopeasti. Onneksi pian on pääsiäisloma. Ensi yönä Suomen aikaa jaetaan muuten jälleen Oscarit! Tällä kertaa en aio valvoa ja katsoa niitä, mutta kai sitä tallennuksestakin jotain iloa on. Pitää yrittää olla lukematta liikaa aiheeseen liittyviä uutisia huomenna.

Liukkailla jäillä

2015-02-16T18:30:00.002+02:00

On taas sen verran pitkä aika viime postauksesta, että ihan harmittaa. Olen yrittänyt kuitenkin olla itselleni armollinen: pitkän työviikon jälkeen haluaa toisinaan ottaa viikonloppuna ihan iisisti ja tehdä kaikkia niitä asioita, joita ei arkena ehdi toteuttaa. Tällöin bloggaaminen voi jäädä muiden menojen alle. Muutoin elämästä tulee suorittamista myös vapaa-ajalla. Eri asia olisi kirjoittaa blogia päätyönään... sitä odotellessa.

Eilen oli aivan mahtava ulkoilusää, joten oli pakko käydä kävelyllä hakemassa annos aurinkoa. Laskiaissunnuntain takia ainakin Annalan huvilan mäki oli valtoimenaan pulkalla laskevia perheitä. Kiersimme Vanhankaupunginlahden ja Arabianrannan liukkaat reitit - kävin myös ihan jäällä. Eskimohuppuni sopi hyvin lumiseen ja jäiseen taustaan.

Muutoin on ollut taas kaikenlaista menoa siskon esikoisen synttäreistä, ystävänpäivään, elokuvailloista treenien loppuspurttiin ennen varsinaista ulkoiluliikuntaan siirtymistä ja kaikkea siltä väliltä. Olen ahkeroinut niin erilaisilla tanssillisilla tunneilla kuin Flow-joogassa ja BodyCombatissakin. Viimeiseksi mainitusta on tullut ihan suosikkini, joskin muun muassa eilisillan treenit olivat ihan superrankat! Pelkäsin jo, etten pääsisi aamulla sängystä ylös. Kausikorttini päättyy pian, joten tällä viikolla pitäisi käydä vielä muutamalla tunnilla ja kenties salilla. Jaksaa, jaksaa.

P.S. Ulkoasu-uudistuksessa kestää valitettavasti odotettua pidempään, mutta tulossa on.

Mannerheim herää henkiin Troikka-näytelmässä

2015-02-05T17:12:00.000+02:00

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri, Troikka, Tapio Vanhatalo

Kävin viime viikolla Studio Pasilassa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin näytelmän nimeltään Troikka, joka perustuu Jari Tervon samannimiseen romaaniin. Sen on näytelmämuotoon muokannut Sami Keski-Vähälä. En ole lukenut Troikka-romaania, mutta historiallista ja fiktiivistä ainesta sekoittava näytelmä oli kiinnostava. Ohjaaja on Kari Rentola.

Kyseinen näytelmä kertoo Mannerheimin junamatkasta Tampereelle suojeluskuntajuhlilla vuonna 1920, jossa kenraali aiotaan murhata. "Punakomentajien murharyhmän päämääränä on paitsi kostaa Mannerheimille hävitty kapina myös sytyttää Suomessa uudelleen vallankumouksen liekki."

Junamatkan aikana Mannerheimin ja varatuomari Ellen Katajan (Sanna June-Hyde) välille kehittyy romanssi. Lähes koko Troikka-romaanin salamurha-aihe motiiveineen ja kehittelyineen toteutetaan lavalla takaumina ja rinnakkaiskohtauksina. Näytelmä on jännitteinen ja tiivistunnelmainen monessa mielessä.

Mannerheimia näyttelevä Carl-Kristian Rundman sopii rooliinsa loistavasti. Myös muut tekevät vakuuttavat roolisuoritukset. Lavastus ja rekvisiitta ovat niukkoja, mutta se sopii ajan henkeen. En halua paljastaa liikaa, joten tyydyn toteamaan: Troikka sopii kaikille historiasta kiinnostuneille.

Himalaya herbals

2015-01-25T14:21:00.000+02:00

Kuiva talvi-iho huutaa kosteutta ja suojaa. Päätin kirjoittaa tästä jo jonkinlaiseksi käsitteeksi muodostuneesta Himalaya Herbals -voiteesta, jota olen itse kokeillut vasta purkillisen verran. Jo tuotenimi viittaa luonnollisiin yrtteihin ja kaikkien vaikuttavien ainesosien mainostetaan olevan 100 %:sesti peräisin kasveista, yrteistä ja mineraaleista. Kaikki voiteen raaka-aineet kuulemma kerätään Himalajan rinteiltä, ja valmistuksen on sanottu pohjautuvan ikivanhaan Ayurveda-ajatteluun. Kun voidepurkin hinta lisäksi on alle 3 €, se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta! Lentoemäntien on kerrottu hamstraavan kyseisen brändin tuotteita matkoiltaan, koska hinta-laatusuhde on niin hyvä.

Nourishing Skin Creamin INCI-listasta paljastuu, että heti veden jälkeen toisena raaka-aineena on ”paraffinum liquidum”, joka on mineraaliöljyä. Mineraaliöljy on peräisin raakaöljystä, jota myös jäteöljyksi kutsutaan. Mineraaliöljy jättää iholle niin sanotun kalvon, joka haittaa ihon hengittämistä. Joidenkin mielestä mineraaliöljyn käyttö kosmetiikassa on turvallista ja allergisoimatonta, mutta kun tuotteen sanotaan olevan täysin luonnollinen… Miksi kosmetiikassa ylipäänsä täytyy käyttää sellaisia aineita kuin esimerkiksi alumiini, sodium hydroxide eli natriumhydroksidi eli lipeä, urea (virtsa) tai tällaisia jäteöljyjä?! Luin jokin aika sitten kuorintavoiteiden rakeiden koostumuksesta, enkä ole sen jälkeen kuorinut kasvojeni ihoa. Täytynee turvautua luomuvaihtoehtoihin. Ehkä tulevaisuudessa kaikki kosmetiikka on tehty aidosti luonnonmukaisista raaka-aineista. Toivossa on hyvä elää.

Koska olen kuitenkin kosmetiikan sekakäyttäjä käyttäen niin luonnonmukaista kuin ”tavallista” kosmetiikkaa, päätin antaa voiteelle mahdollisuuden. Voide on helposti imeytyvä ja hyväntuoksuinen, vaikka tuoksu ei vaikutakaan toimivuuteen. Jos ihovoiteen tärkein ominaisuus on kosteutusteho, voide onnistuu tehtävässään. Jos voide tukkii ihoa, on varmasti parempia vaihtoehtoja.

Tuotemerkin sivuilta löytyy kattavat tiedot yrteistä, joita tuotteissa käytetään. Sieltä kannattaa tarkistaa, ettei ainesosissa ole käytetty itseä mahdollisesti allergisoivia kasveja. Toiset kun saavat iho-oireita tietysti jo ihan luomutuotteistakin. Purkissa lukee muun muassa, että aloe vera ravitsee ja kosteuttaa, Talvikirsikka ja Intian kinopuu suojaavat ilman epäpuhtauksilta ja kuivalta ilmastolta. Alkuperämaa on Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Mineraaliöljystä tai muista ei-niin-luonnollisista raaka-aineista ei tietenkään mainita mitään, mutta niistä kannattaa ottaa selvää ihan itse.

Matkamessut

2015-01-19T16:34:00.000+02:00

Viime aikoina on ollut taas aika haipakkaa, joten pääsen vasta postailemaan. Kävin lauantaina Matkamessuilla ja eilen vietin syntymäpäiviäni. Sain messuilta hyvän kokonaiskuvan, mutta matkakuumetta välttääkseni jätin osan kojuista koluamatta. Lähinnä kuuntelin kiinnostavia tarinoita eri matkakohteissa asuvilta/asuneilta Mondo-lavalla, blogiyhteistyöstä vuonna 2015, osallistuin matka-arvontoihin ja kuuntelin sambarytmejä.

Islannin, Skotlannin ja Budapestin lisäksi oli hauska kuulla Heidi Kalmarin vinkeistä brunssien, puotien ja korttelitapahtumien Helsingistä. Olen useasti tehnyt "turistikierroksia" kotikaupungissani, mutta aina täältä löytyy myös uutta. Odotan innolla ainakin vuoden lopussa yleisölle avattavassa Vallisaaressa käymistä.

Parempaa vuotta 2015

2015-01-06T17:36:00.000+02:00

Hyvää alkanutta vuotta 2015! Olen ollut välipäivinä töissä, joten ehdin postailla vasta näin loppiaisena. Viime vuodet ovat olleet sen verran haastavia, että tulevan vuoden (ja vuosien!) toivoisin olevan jotain paljon parempaa ja helpompaa.

Vuosi vaihtui niin hulinalla, etten oikeastaan ehtinyt edes miettiä mitään lupauksia. Paljon on kuitenkin muutoksia mielessä tulevalle vuodelle. Ehkä ne pääsevät vielä jossain vaiheessa ihan muistikirjaan asti. Sitähän sanotaan, että asiat toteutuvat todennäköisemmin jos ne kirjoittaa ylös. Miten kliseistä olisi luvata lisäävänsä liikuntaa! Olen joka tapauksessa käynyt nyt säännöllisesti erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla päivittäisten työmatkakävelyiden lisäksi, joten jotain muutakin on tullut tehtyä kuin syötyä suklaata sohvan pohjalla. Sunnuntaina olin kovaa vauhtia menossa Bodycombatiin, joten nostatin jo matkalla oikeaa tunnelmaa ja taistelutahtoa. Ohjaaja oli kuitenkin unohtanut tuntinsa, ja täysi salillinen pettyneitä treenaajia lähti pois. Eilen olin kuitenkin Sh´bamissa. Kuntonyrkkeilyä kävin testaamassa syksyn mittaan, mutta tuo Bodycombat on ehkä enemmän minun heiniäni.

Herkuttelujen jälkeen on pakko lisätä liikuntaa. Tammikuu on meillä myös merkkipäivien aikaa, kun äitini viettää syntymäpäiviään heti 2. päivä ja mieheni äiti 4. päivä. Omani on loppukuusta. Samppanjanmakuista ja entistä parempaa vuotta kaikille!

Jouluiset pyjamabileet

2014-12-29T20:46:00.000+02:00

Vaikka joulusta on tärkein ja paras osa jo ohitse, palaan vielä jouluisiin tunnelmiin kuvien muodossa. Jouluaaton vietimme tosiaan mieheni vanhemmilla rauhallisissa tunnelmissa, mutta joulupäivänä olikin sitten taas vilskettä ja vipinää senkin edestä. Perinteisten syöminkien ja muun ohjelman ohella vietimme tavalliseen tapaan kunnon peli-illan.

Siskoni oli laittanut jälleen parastaan tarjottavan suhteen. Koska jäimme yöksi, saimme onneksi vetää loppuillasta rennot yövaatteet päälle.

Cluedon lisäksi pelasimme Hotellia, mikä on vanha lempilautapelini. Pääsimme kotiin vasta Tapaninpäivän iltana. Wii u-tanssipelillä kinkku suli tehokkaasti. Iso kiitos siskolle ja miehelle, jotka jaksoivat emännöidä ja isännöidä.

Joulunodotusta

2014-12-21T17:28:00.002+02:00

Verhojen takana odotti tänään melkoinen yllätys: vihdoinkin on tullut lunta maahan! Kaltaiseni vilukissa pitää leudoista talvista, mutta lumi tuo mukanaan ihanaa ja kaivattua valoa. Samalla alkaa pikku hiljaa uskoa, että joulu tekee tuloaan. Kävin jälleen eilen vimmaisena keskustassa - tarkoituksenani löytää loput joululahjat. Joka paikassa oli ihan älyttömästi väkeä, jotka sinkoilivat paikasta toiseen. Hetkellisesti tuli taas mietittyä sitä joulun perimmäistä tarkoitusta...

Aika monessa paikassa myytiin jo ei-oota. Eniten haasteita lahjaostoksiin tuovat siskon lasten paketit, koska olen lelu- ja muissa vastaavissa kaupoissa hiukan tuntemattomalla maaperällä ja epämukavuusalueellani. Vietämme jouluaaton "anoppilassa" ja joulupäivän siskollani, jonne myös äitini tulee. Parhaimman joulutunnelman taitaa kuitenkin saada lasten kautta, vaikka heidän intonsa taitaa kummuta pääosin niistä saaduista lahjoista.

Kotimatkalla kävin myös Senaatintorin Tuomaan Markkinoilla, jossa oli lukuisia kivoja pikku myyntikojuja ja maksuton karuselli. Hyvä, Helsinki! Kuvia ei nyt valitettavasti ole enempää, koska se oli vähän ex tempore -koukkaisu ja tämä otos vähän pikalaukaisu.

Vielä muutama työpäivä, joiden jälkeen pääsee nauttimaan rentouttavasta rauhasta, lukemisesta, lämmöstä ja herkuista. Joulukoristeet ovat löytäneet jo paikkansa, mutta joulusiivous on vielä osittain kesken. Jostain pitää hakea vielä tuoksuvia joulukukkia. Tuoksuvaan kotiin on ihana tulla kyläilyreissujen jälkeen.

Turkiksista

2014-12-14T14:11:00.000+02:00

Vaikka monet kuluttavat entistä vastuullisemmin, turkis on tällä hetkellä huippumuotia. Itse en ostaisi uutta tarhatun eläimen turkista, mutta voin ilman suurempia tunnontuskia käyttää tätä tädiltäni saamaani vintage-turkkia. Tämäkin on itse asiassa kuulemani mukaan vuoristokaurista, joten ei mitään minkkiä. Kierrätetyt turkikset ja tekoturkikset voivat toki lisätä joidenkin haluja käyttää myös niitä epäeettisempiä turkiksia, mutta mahtaako täysin eettistä turkista olla olemassakaan?

Joulukuun räntäsateilla voi olla hankala perustella turkisten käyttöä niiden lämmittävyydellä. Tekoturkikset on useimmiten valmistettu öljystä, joten myös niiden hyvät puolet ilmenevät lähinnä pinnallisissa perusteissa. Hyvältähän turkikset parhaimmillaan näyttävät, mutta on se hieman erikoinen tunne pitää eläimen turkkia yllään.

Suomessa on joka tapauksessa edetty astetta parempaan suuntaan turkisten suhteen. Marita Huurinaisen Wild-malliston vaatteissa on käytetty tarhattujen turkisten sijaan liikenteessä kuolleiden villieläinten turkiksia. Villiä! Kirjaimellisesti. Irene Kostasin Onar-merkin turkisvaatteet on tehty kierrätysturkiksesta. Mitä mieltä sinä olet turkisten käytöstä?

Vapaapäivä

2014-12-12T15:24:00.000+02:00

Muistan, kuinka lapsena oli toisinaan tapana valittaa tylsyyttä ja tekemisen puutetta. Aikuisena tällaisia hetkiä ei ole koskaan. Nykyään on liikaa tekemistä ja toisaalta liian vähän aikaa toteuttaa niitä kaikkia. Haaveilen ajasta, jolloin voisin keskittyä enemmän niihin mielekkäimpiin asioihin. On taas ollut sen verran työntäyteistä aikaa, etten ole juuri ehtinyt postaillakaan. Mielessäni on niin monia keskeneräisiä suunnitelmia ja projekteja. Tänään on vapaapäivä, joten pääsin sentään vähän kuvaamaan. Kova tuuli ei ollut hävinnyt mihinkään, vaikka myrskyn piti jo siirtyä. Oli siinä vähän hiuksissa ja pokassa pitelemistä.

Nämä Arabianrannassa lepäilevät leijonapatsaat ovat lemppareitani. Sinapinkeltaiset sukkahousuni sopivat mainiosti niiden seuraan. Päälläni oleva Zaran hame on muuten yksi vaihtarilöydöistäni. Vaikka pidän myös melko klassisesta tyylistä, joskus on kiva heittäytyä leikkisäksi. Asusteet ovat niin helppo tapa piristää muutoin mustaa kokonaisuutta. Sukkahousuihin minulla on viha-rakkaussuhde: erilaisilla ja -värisillä sukkiksilla on kiva sähäköittää asuja, mutta eihän niitä ole kiva kiskoa päällensä. Hajoavatkin niin helposti.

Illalla ajattelin vielä suunnata salsaamaan. Blogini ulkoasu tulee lähiaikoina muuttumaan, joten olkaahan linjoilla.

Käytöstavoista ja etiketistä

2014-11-30T16:37:00.001+02:00

Olet varmaan kohdannut tilanteita, joissa tuntemattoman henkilön käytöstapojen puute on aiheuttanut sinussa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Verrattain isossa kaupungissa tällaiseen törmää turhan usein. Ihmiset vievät kadusta liian suuren tilan ja kävelevät vielä väistämättä päin, istuvat takkisi tai muiden tavaroidesi päälle, vievät tavaroineen liikaa tilaa julkisissa kulkuvälineissä, juttelevat kovaan ääneen vierustoverinsa kanssa elokuvateatterissa, heittävät roskansa maahan vaikka roskakori olisi vieressä ja niin edelleen. Suomalaiset pitävät itseään mielellään hyvin sivistyneinä ja valtaosa sitä toki onkin, mutta meillä on vielä paljon tekemistä toisten huomioonottamisessa. Miksi muutoin muun muassa juuri julkisissa kulkuvälineissä tarvittaisiin kylttejä, joissa erikseen muistutetaan: "Vähän tapoja, kiitos".

Kun esimerkiksi Isossa-Britanniassa eräs vanhempi rouva kevyesti ja vahingossa tönäisi minua kerran, hän oli heti todella pahoillaan ja totesi "Oh! I´m so sorry, love". Se kuulosti niin viehättävältä. Samankaltaisia tilanteita on tullut sen koommin eteen myös muualla maailmassa. Myös Suomessa voisi kunnioittaa enemmän toisten ihmisten omaa tilaa ja pyytää useammin anteeksi. Useimmiten tällaisiin melko pieniltäkin tuntuviin tilanteisiin riittää ihan perus maalaisjärki, mutta joillakin ei valitettavasti ole sitäkään.

Kirjoitan aiheesta ensinnäkin siksi, että se on aina ajankohtainen. Mutta myös siksi, että luin juuri Mirva Saukkolan kirjan Etiketti. Käytösopas arkeen ja juhlaan. Osa 1: Näin luovit arjen eri tilanteissa sisälsi mielestäni itsestäänselvyyksiä. Osassa 2: Elämän erityistilaisuudet päästiin jo hieman pintaa syvemmälle. Sen parasta antia ovat erityisesti harvinaisemmat tilaisuudet, kuten akateemisen vaatekaapin luominen sekä smokki- ja frakkijuhlien pukukoodit. Osa 3: Juhlien järjestäminen sisälsi myös mielenkiintoisia asioita, mutta osiosta jäi hieman liian elitistinen mielikuva. Hulppeat ökyjuhlat lienevät Suomessa kuitenkin aika pienen piirin puuhia. Mutta kirjan kirjoittaja onkin seurapiirit hyvin tunteva Suomen Elle-lehden entinen päätoimittaja.

Etiketti (WSOY 2014, kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!) on nykyajan tapaopas, joka huomioi muun muassa kansainvälistymisen ja internetin (erityisesti sosiaalisen median) tuomat muutokset, mutta siinä olisi saanut olla enemmän tätä arjen sosiaalisten tilanteiden konkretiaa. Kirjassa höllätään myös sukupuolirooleja, mutta on se edelleen kohteliasta ja hienoa, jos ja kun mies esimerkiksi antaa naisen mennä ensin ovesta sisään. Parasta tietenkin olisi, jos kaikki olisivat avuliaita ja kohteliaita kaikille.

Vallilan stoori ja putiikkien paineet

2014-11-22T20:46:00.000+02:00

Kirpputorien määrä Helsingissä vaan kasvaa. Tänään piipahdin Sturenkadulla sijaitsevassa uudessa Vallilan Stoorissa, joka mainostaa olevansa stadin siistein itsepalvelukirpputori. Kirpputorin yhteydessä toimii pieni kahvila ja levykauppa Vinyl Trade. Kuulosti kiinnostavalta combolta, ja paikan nettisivujen visuaalisuuden takia oli pakko käydä tutustumassa.

Perheellisille plussaa on ainakin se, että paikassa on lapsille kiva leikkipaikka. Muutoin täytyy kyllä sanoa, ettei nettisivujen kuvamaailma ihan vastannut varsinaisen tilan todellisuutta tai omia odotuksiani. Pöytävuokrat ja provikat ovat Helsingin suurimpia, eikä tarjolla ollut tavara sen ihmeellisempää kuin muillakaan kirppareilla. Lisäksi paikalla on myynnissä oleville tuotteille erikoisehto: "Pidätämme oikeuden vaikuttaa myytäviin tuotteisiin sekä poistaa myynnistä kunnon mukaan." Onhan sitä toki miellyttävämpi katsella vain hyväkuntoisia ja "kauniita" tuotteita, mutta samalla tuollainen määrittely on aika subjektiivista. Ihan kiva paikka ja tulipahan käytyä.

Jatkoin kaupungille löytääkseni hyvissä ajoin joitakin joululahjoja, mutta löysin kengät (kuinka ollakaan!). Stockmannin pihalla oli jo joulukuusia ja kaupungin valoista tuli ihan joulutunnelma. Nautin erityisesti Helsingin pikkuputiikeissa käymisestä, joskaan niiden tilanne ei ole nyt kovin ruusuinen. Kävin tänään myös Eerikinkadulla sijaitsevassa All Found Storessa, jossa oli meneillään loppuunmyynti. Kuulin myyjältä, että paikka suljetaan vuoden loppuun mennessä. Taantuma näkyy ja tuntuu kaikkialla. Kirpputorien ja second hand -myymälöiden suosio on osaltaan myös yksi esimerkki tästä.

All Found Storessa on niin kotimaisia, pohjoismaisia kuin eurooppalaisia merkkejä ja joitakin tuotteita myös muualta maailmalta: R/H:ta, Stine Goyaa, Wood woodia jne. Miehet on huomioitu valikoimassa tasapuolisesti myös.

Näiden ihanien pienten liikkeiden ohella myös isot myymälät ovat vaikeuksissa. Kauhuskenaarioissa tulevaisuuden keskusta näyttää autioituneelta ja persoonattomalta tusinakauppakeskuksineen ihmisten tehdessä ostoksiaan pääosin verkkokaupoista. Myös ruokatarjonnan suhteen on tylsää, kun joka paikassa näyttää olevan samojen ketjujen kahviloita ja ravintoloita. Ketjuliikkeiden sijaan kannattaisi edes toisinaan kannattaa kotimaisia ja paikallisia pienyrittäjiä.

Kääntöpaikan sunnuntaikirppiksellä ja naurujoogassa

2014-11-16T21:53:00.001+02:00

Vietin tämän aamupäivän kirpparimyyjänä, koska lähellä sattui olemaan kätevä paikka siihen. Kävin eilen läpi vähän lisää tavaroitani ja oli muuten aikamoinen nostalgiatrippi. Ilman tienaamispaineita halusin testata tuon Kääntöpaikan, jossa samaisia sunnuntaikirppiksiä on kuulemma järjestetty jo muutaman vuoden ajan. Itse olin siellä ensimmäistä kertaa. Niinhän siinä sitten kävi, ettei siellä käynyt kauheasti ihmisiä. Seuraavan kerran täytynee mennä kevätsäiden aikaan, että pääsee ulos myymään. Naapuripöydässä ollut myyjä tiesi kertoa kaupan käyvän paremmin pihalla.

Kirpparilla on kiva tienata vähän ekstraa, mutta oikeasti pidän ihan siitä myyntityöstä ja tunnelmastakin. Näin syksyllä tuntuu olevan lähes koko ajan pimeää. On niin väsynyt ja vetämätön olo, ettei meinaa saada mitään aikaiseksi. Minuun tämä kausi ainakin vaikuttaa todella voimakkaasti. Ja vaikka väsyttää koko ajan, ei pysty nukkumaan tarpeeksi. Tällaisena aikana pitää melkein pakottaa itsensä liikenteeseen ja ihmisten ilmoille. Sitten kun on saanut tehtyä sen, tulee yleensä parempi mieli.

Tänään oli niin ihana auringonpaiste, että oikein harmitti viettää paras aika päivästä sisätiloissa. Ensi viikonloppuna täytyy ehdottomasti ulkoilla enemmän. Kunpa vaan ei sataisi! Nyt kun upea ruska on muisto vain, on vaikeaa löytää syksystä hyviä puolia. Kävin muuten tässä samaisessa paikassa naurujoogassa alkuviikosta. Siinäpä hauska tapa lievittää stressiä ja treenata lihaksia, vaikka välillä eri tehtäviä hohottaessa tunsikin itsensä hiukan hulluksi. Aikuisenkin on hyvä astua välillä ulos mukavuusalueiltaan ja uskaltaa nolata itsensä ihan täysillä. Vaikka alku tuntuu kankealta ja hankalalta, lopulta on ihan voittajafiilis. Lisäksi on kiinnostavaa, miten myös tekohymyllä ja -naurulla voi "hämätä" aivoja. Huvittavaa ja monipuolisesti hyvinvointia edistävää.

Isosiskon 40-vuotiskekkereissä

2014-11-10T21:57:00.000+02:00

Eilen olin siskoni 40-vuotissynttäreillä. Vietimme samalla isänpäivää. On hurjaa ajatella, että siskoni on jo nelikymppinen. Vaikka minulla on siihen matkaa vielä jokunen vuosi, olen itse noihin pyöreisiin vielä vähemmän valmis. Muistan kuinka meitä parikymppisten molemmin puolin luultiin joskus jopa kaksosiksi, vaikka olemme nykyään todella erinäköisiä - toisessa on ulkoisesti enemmän äitiä, toisessa isää.

Vaikka pitää tietenkin olla kiitollinen kaikista vuosistaan, ne vierivät kuitenkin aivan liian nopeasti. Ehkä siksi(kin) on vaikea hyväksyä ikääntymistä. On niin monia unelmia ja asioita, joita haluaisi saavuttaa tietyssä vaiheessa elämäänsä. Haluan kuitenkin ajatella, ettei koskaan ole liian myöhäistä - no, oikeastaan millekään. "Ikä on vaan numero", ja niin edelleen.

Siskoni teki synttärimatkan Barcelonaan, joten olimme eilen espanjalaisissa tunnelmissa. Söimme tapaksia ja joimme muun muassa sangriaa. Mukana oli aluksi lähisukulaisia, mutta myöhemmin saapui myös siskoni kavereita.

Kolmen lapsen ruuhkavuosia elävänä vanhempana on tietysti erilaista viettää omia syntymäpäiviään. Ne eivät ole enää niin iso juttu kuin joskus nuorempana. Tyyneys ikääntymistä kohtaan tuleekin varmaan juuri siitä, että monille ne tärkeimmät virstanpylväät on jo saavuttanut: on perhe, ammatti ja työ. Omat haaveeni ja tavoitteeni liittyvät paljon muihinkin osa-alueisiin, eikä minulla ole lapsia (aiheesta enemmän myöhemmin).

Viimeistään tällaisten ajankohtien jälkeen on alettava havahtumaan siihen, että elämä on tässä ja nyt. On alettava pitää kirjaa siitä, mitä kaikkea haluaa saada aikaiseksi. Nykyään aika monet elävät pidennettyä nuoruutta: naimisiin mennään myöhemmin, jos ollenkaan. Perhe saadaan vanhempana kuin ennen, jos ollenkaan. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia tuntuu olevan enemmän kuin koskaan ennen, mutta vapaudellakin on seurauksensa. Jos viettää kolmekymppisenä huoletonta surffielämää Balilla, voi vaikka perhe jäädä kokonaan saamatta. Tästä(kin) naiset joutuvat huolehtimaan miehiä enemmän. Tällä kertaa en kuitenkaan mene tähän aiheeseen sen syvemmälle. Totean vain, että kippis ja onnea. Perässä tullaan!

Nyt on helppo hymyillä

2014-11-07T18:52:00.001+02:00

Hampaideni hyvästä kunnosta huolehtiminen on aina ollut minulle tärkeä asia. Kerroin jo aiemmin viisaudenhampaisiini liittyviä juttuja ja nyt olisi luvassa jatkoa näin hammaslääkärillä käynnin jälkeen. Pääsin nimittäin Hämeentien Oma Hammaslääkärisi -nimiseen paikkaan hammastarkastukseen ja hammashygienistin perusteelliseen käsittelyyn.

Hampaideni kuntoa on aina ennen kehuttu, mutta nyt tiesin että viime hammaslääkärikäynnistäni oli luvattoman pitkä aika ja ehdin jo pelätä pahinta. Tarkastusta ennen ehdin käydä toisaalla poistattamassa ylhäältä yhden viisaudenhampaan. Tarkoituksena oli kuitenkin alun perin poistattaa toinen alaviisurini, koska se oli varsinainen syy silloiseen särkyyn. Alahammas ei ollut kuitenkaan tarpeeksi puhjennut, joten hammaslääkäri ei voinut sitä poistaa. Jäin hammaskirurgin jonoon, mutta yläviisaudenhampaani poistettiin hiertämästä ja haittaamasta purentaa. Toivuin ja söin antibioottikuurin tulehdusta välttääkseni.

Tällä viikolla kuulin sitten hammaslääkärillä, että toisessa alaviisurissani on alkavaa reikiintymistä! Se pitäisi sitten myös saada poistettua mahdollisimman pian. Muutoin hampaani olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Vaikka pesen hampaani vähintään kaksi kertaa päivässä, syön ksylitolipurkkaa päivittäin ainakin lounaan jälkeen ja käytän hammaslankaa säännöllisesti, hammaskiven muodostumista on hankala estää. (Hammaslankaa pitäisi muuten oikeasti muistaa käyttää vähintään muutaman kerran viikossa.)

Heti syömisen jälkeen ei saisi pestä hampaita, koska happohyökkäyksen ollessa käynnissä hampaan kiille on huokoinen ja pehmeä. Heti ruokailun jälkeen peseminen voi vahingoittaa hampaiden kiillettä, joka puolestaan suojaa hammasluuta. Syömisen jälkeen tulisi odottaa ainakin puoli tuntia ennen hampaiden pesua. Olen myös kuullut, että ruoan jälkeen kannattaa huuhtoa suu vedellä - varsinkin, jos sitä purkkaa ei ole saatavilla.

Hammaslääkäriltä sain kuulla, että minulla on muistaakseni "vahva" kiille. Koska tuppaan pestä hampaitani liian lujaa luullen sen olevan jotenkin tehokkaampaa, hän suositteli sähköhammasharjan hankkimista. Parantamisen varaa on siis aina!

Hammashygienisti suoritti ensin puhdistuksen ultralla, jonka tärinä oli aika tehokas. Sen jälkeen hän jatkoi puhdistusta käsipelillä. Lopuksi tehtiin vielä fluoripuhdistus, jonka ansiosta ei tarvinnut enää sinä iltana pestä lainkaan hampaita. Puhdistus ei ollut kivaa puuhaa ja välillä vihlaisi ikävästi, mutta nyt on helppo hymyillä!

Kaiken kaikkiaan hammaslääkärin tekemä tarkastus ja hammashygienistin suorittamat toimenpiteet olivat todella hyödyllisiä, joten suosittelen lämpimästi kaikkia tsekkauttamaan hampaat säännöllisin väliajoin. Itse käyn ensin poistattamassa lisää viisaudenhampaita, mutta ensi vuonna on viimeistään mentävä uudestaan tarkastukseen.

*Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Oma Hammaslääkärisi*

Halloween-bileissä

2014-11-02T13:09:00.000+02:00

Olin eilen siskon perheellä Halloween-pippaloissa, joissa oli myös kahdeksan lasta. Menoa ja meininkiä riitti taas, ja sisko oli lapsineen oikein asianmukaisesti pukeutunut: siskollani oli musta noidanhattu, jonka sisältä laineilivat pitkät ja pinkit tekohiukset. Kaulassa oli pääkallokaulakoru. Vanhimmalla oli pitkä Halloween-henkinen mekko ja hurja meikki, keskimmäisellä hurja "naamarikypärä" ja pienin oli pukeutunut kurpitsamekkoon.

On jännä, miten ristiriitaisesti Halloweeniin Suomessa suhtaudutaan. Osa kertoo ponnekkaasti, ettei edes vietä koko juhlaa. Samojen ihmisten mielestä lähes kaikki Jenkeistä tulevat "perinteet" pitäisi ignoorata täällä. Kaikki ovat toki oikeutettuja mielipiteisiinsä, mutta yhtä hyvin Halloweenia voi olla vähin äänin viettämättä.

Omasta mielestäni Suomessa on sen verran vähän tällaisia omia perinteitä ja juhlia, että useamminkin voisi olla syytä juhlaan. Eikä tarkoituksena tarvitse aina olla suuret rahalliset satsaukset kaupalliseen roinaan - myös melko pienellä vaivalla saa jo kivan tunnelman aikaiseksi. Ja tärkeintähän on lopulta aina yhdessäolo.

Jotkut tietysti viettävät ihan vaan pyhäinpäivää käymällä esimerkiksi hautausmaalla tai kekriä - ilman mitään sen kummempaa rekvisiittaa. Tai katsomalla kauhuelokuvia kotisohvalla.

Lapset voivat tietysti ajoittain pelätä joitain asuja, juttuja tai Halloween-oheisohjelmaa, joita on aiemmin järjestetty. Niistä tilanteista kuitenkin selvitään keskustelemalla ja selittämällä, mistä on kyse. Pelko kun voi herätä melkein mistä asiasta tahansa joka tapauksessa. Eilen lapset lähinnä leikkivät keskenään ja aikuiset olivat enemmän omissa oloissaan. Vieläkin on vatsa täynnä kaikista herkuista.

Sateisena sunnuntaina

2014-10-26T16:03:00.000+02:00

Viimeiset päivät ovat menneet särkylääkkeiden voimalla. Neljästä viisaudenhampaasta yksi on aiheuttanut särkyä ja harmia nyt sen verran, että on korkea aika mennä poistattamaan se. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka hampaan poistaminen alapuolelta on hankalampaa sen takia, että alahammas on kiinni leukaluussa. Kuulen jo luuporan kammottavan äänen päässäni...

Oikeasti olen päässyt toistaiseksi hammaslääkärissä aika vähällä. Jos olisin ollut juurihoidoissa tai muissa karmivissa hoidoissa, pelkäisin luultavasti vielä enemmän. Nyt haluan hampaan vaan mahdollisimman pian pois suustani.

Olen nukkunut huonosti, koska olen herännyt hampaan kolotukseen. Halusin kuitenkin pitkästä aikaa taas postailla kuulumisiani. Uusi ihana syyshattuni pelastaa niin huonosti nukutuilta öiltä, sateilta kuin huonolta hiuspäivältäkin. Takki narikkaan, nousu liukkaille lainaportaille ja räps!

Harmittaa, etten ole ehtinyt ikuistaa syksyn ihania lehtiä. Nyt ne ovat lähes kaikkialta jo tippuneet. On ollut suunnitelmissa tehdä muutama kiva luontoretkikin, mutta aina sopivan päivän sattuessa kohdalle sataa. Tällaista tänään. Toivottavasti ei ole huomenna poski paketissa. Eilen kävin siskon kanssa kaupungilla. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes särkylääkkeiden vaikutus lakkasi.

Blogikirppis

2014-10-19T18:02:00.000+03:00

Tein eilen inventaariota vaatekaappini sisällön suhteen, ja päätin laittaa osan blogikirppikselle myyntiin. Laitan nyt aluksi vain muutamia tuotteita. Jos kiinnostut, ota yhteyttä! Laitan sitten tarvittaessa lisää kuvia vaikka meileitse. Mahdollisista postikuluista sovitaan erikseen.

1. Pepe Jeansin vaaleanlilat farkut, joiden lahkeissa on muodikkaat vetoketjut. Nämä eivät valitettavasti mahdu minulle tällä hetkellä, joten ne ovat lähes käyttämättömät. Koko: 29/28. Lähtöhinta vain 20 €. Myydään eniten tarjoavalle.

2. Dieselin tummansiniset farkut, jotka joustavat hieman. Koko: 31, mutta vastaavat mielestäni enemmän kokoa 29. Lähtöhinta vain 25 €. Myydään eniten tarjoavalle.

Banana Republicin ihana petroolinsininen neuletakki. 100 % silkkiä. Koko: XS. Lähtöhinta vain 15 €. Myydään eniten tarjoavalle.

Hennesin beige neuletakki. Koko: M. Lähtöhinta vain 10 €. Myydään eniten tarjoavalle.

Tähtiin kirjoitettu virhe

2014-10-15T20:40:00.000+03:00

Kuten viimeksi mainitsin, kävin lauantaina katsomassa Josh Boonen ohjaaman elokuvan Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault In Our Stars). Kyseinen tarina valloitti alun perin John Greenen kirjoittamana kirjana, joka kertoo lapsesta asti syöpää sairastaneesta Hazelista. Hän kohtaa syöpänuorten tukiryhmässä Augustuksen, joka on menettänyt toisen jalkansa. Kirjaa inspiroineet henkilöt ja taustat ansaitsisivat ehkä laajuudessaan oman postauksen, mutta keskityn tässä nyt lähinnä elokuvaan. Sanon kuitenkin sen, että John Green oli mukana muun muassa elokuvan roolituksessa ja kuvauksissa. Pääosan esittäjä Shailene Woodley jopa kirjoitti hänelle kirjeen roolia hakiessaan, vaikkei Greenillä päätösvaltaa asiassa ollutkaan.

Heinäkuussa Suomen elokuvateattereihin tulleen elokuvan pääosissa nähdään Shailene Woodleyn lisäksi Ansel Elgort ja Nat Wolff. Elokuva on kahden sarkastisen nuoren rakkaustarina, jota varjostaa parantumaton sairaus. Yhdysvalloissa siitä on tullut ilmiö ja elokuva on kerännyt runsaasti kehuvia arvioita.

Elokuvaa on kehuttu erityisesti sen suoruudesta ja uskollisuudesta alkuperäisteokselle. Vaikka kuolema on tarinassa koko ajan läsnä, elokuva on silti hauska ja koskettava. Muutamassa kohtauksessa mennään jenkkityyliin hieman yli, mutta pääosin elokuva on uskottava. Tähtiin kirjoitettu virhe on harvinainen pienen budjetin nuorille suunnattu menestyselokuva, joka sopii mainiosti myös vanhemmille. Elokuvan Gus on ihana! :)

Lauantain hulinoita

2014-10-12T12:06:00.001+03:00

Kävin eilen testaamassa SYÖ!-viikkojen toista ruokapaikkaa. Tällä kertaa valitsin Casino Helsingin Pajazzo Trattorian, jonka pizzat/pitsat vaikuttivat listan mukaan kiinnostavilta. Tilasin yllättäen sellaisen, jossa oli vuohenjuustoa, paahdettuja pinjansiemeniä ja pikkelöityjä kanttarelleja. Halusin maistaa jotain erilaista, vaikken sienten ylin ystävä olekaan. Vesa tilasi pitsan, jossa oli parmankinkkua, tomaattia, parmesaania ja rucolaa.

Kuten huomaa, kuvassa pitsojen koko heittelee hieman. Ne olivat tietenkin samankokoiset - itse asiassa yllättävän pienet. Etualalla olevan pitsan koko näyttää siis suuremmalta kuin se todellisuudessa oli. Vesa epäilikin, että pitänee koukata vielä burgerilla tuon jälkeen... Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. Maku oli ihan ok, tosin en maistanut parmankinkkuversiota lainkaan.

Palvelu oli melko hidasta, joten tuonne tulee tuskin mentyä enää uudestaan. Tulipahan kokeiltua. Ja saa jälleen kotikokkailuihin "uusia" raaka-aineideoita. Kanttarellit taidan kyllä jättää itse tehdystä pitsasta pois.

Kävin myös Hulluilla Päivillä ja elokuvissa. Hulluilta Päiviltä ostin lähinnä alusvaatteita ja sukkia - niin ja mitä nyt uuden tietokoneen... Olen pitkään käyttänyt vanhaa ja hidastunutta kannettavaani, mutta pian joudun luopumaan "rakkaastani", koska en kestä sitä pykimistä enää. Minulla kun on kaikenlaisia kirjoitusprojekteja, joille tarvitsen kunnon koneen. Sorruin siis MacBook AIRiin, vaikka pidin sitä pitkään hieman kliseisenä statussymbolina. Onhan se tyylikäs - pakko myöntää - ja saa luvan kestää pidempään kuin aikaisempi tietokoneeni. Yksi kriteeri oli myös se, että kone on kevyt kantaa.

Eilen näkemäni elokuva oli muuten nimeltään Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla. Leffan romantiikasta inspiroituneena piti kotiin päästyä oikein polttaa LOVE-kynttilää.

SYÖ!-viikot ovat täällä taas

2014-10-04T19:47:00.001+03:00

Cityn SYÖ!-viikot alkoivat perjantaina ja mukana on jälleen useita kymmeniä ravintoloita. Tänään teki mieli kunnon pihviä, joten päätin käydä Manhattanin pippuripihvillä. Itse annos ei ollut kokonaisuutena kummoinen, mutta pihvi oli pihvi. Selailin ravintolalistaa ja totesin, että on pakko käydä vielä muutamassa muussa kampanjaravintolassa. Aikaa on 16. lokakuuta asti.

Kävin samalla myös Sokoksen 3+1-päivillä ja Kampituspäivillä. Tähän aikaan vuodesta on harva se viikonloppu näitä alennushulinoita. Ensi viikolla alkaa sitten Hullut Päivät. En pidä tungoksesta ja tönimisestä, mutta jokin saa aina menemään noihin mukaan.

Vaihtareita ja muita menoja

2014-09-29T22:50:00.001+03:00

Lupasin aiemmin kertoa enemmän vaihtareista, joten teen sen nyt. Kävin tosiaan jo reilu viikko sitten kolmansissa vaihtareissa - sillä kertaa TOKYO ry:n järjestämissä. Paikka oli jo hyvin tutuksi tullut Bookvillan, mikä sopi tarkoitukseen mainiosti: vaihdettavat vaatteet olivat siististi rekeissään, taustalla soi ihanan pehmeä jazz ja kahvilapuolen tuoksut kantautuivat nenään. Olen tehnyt vaihtareissa todella hyviä löytöjä: pääosin olen ottanut hyväkuntoisia merkkivaatteita, joista olen ihan innoissani. Koska raha ei vaihda omistajaa, voi kotiin kantaa myös sellaisia vaatteita ja asusteita, joita ei ehkä tulisi edes ostaneeksi. Näin saa mukavaa vaihtelua asukokonaisuuksiinsa, ilman riskejä turhasta tuhlauksesta.

Yhdistelen hyvin pestyjä vaihtarilöytöjäni muihin vaatteisiini. Nämä farkut ovat vain yksi esimerkki lukuisista vaihtareistani. Kaikki muu kuvissa on ostettua. Korkeavyötäröiset farkut eivät ole enää sitä kuuminta hottia, mutta aikoinaan suunnittelin hankkivani sellaiset. Ne eivät myöskään ole imartelevimmat vartalomallilleni, mutten tällä kertaa välitä. Pidän näistä silti. Bookvillanissa järjestettiin viime perjantaina myös Jaetaan-juhlat. Siellä oli ideana, että kaikki ruuat, juomat ja esiintyjät halusivat jakaa niitä ja tavaroita muiden kesken. Toisin sanoen ne olivat oikeastaan nyyttäribileet tuntemattomien kesken, joista osa tosin varmaan tunsi toisensa jo entuudestaan - minä en ketään. Idea oli todella kiva ja meillä oli hauskaa, vaikka ulkona riehui tuuli. Sisällä oli tunnelmaa. Tällaisia juhlia järjestetään myös lähitulevaisuudessa. Tämä kaupunkilaisten "uusi" yhteisöllisyys saa nyt todella piristäviä muotoja. Yhdessä Facebookin alueellisessa kierrätysryhmässä nuori nainen kyseli samana iltana itselleen lenkkiseuraa. Keskustelu kävi vilkkaana ja joku oli ilmeisesti lähtenyt hänen kanssaan kävelylle myrskytuulista huolimatta.

Lauantaina olin serkkuni konfirmaatiojuhlassa. Kaikenlaista tapahtumaa on siis ollut, enkä ole menojen ja töiden takia ehtinyt/jaksanut paljoa postailla. Päivät ja viikot kuluvat liian nopeasti!