Hieman Kuusta

Yllätyspaluu: Suomalaiset Kuussa ja Lappajärvellä

2024-10-06T18:43:00.002+03:00

Vuonna 2016 kehotin Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n Kuu ja planeetat -ryhmän puitteissa kuuharrastajia havaitsemaan ja kuvaamaan Kuun kraattereita, jotka ovat saaneet nimensä suomalaistutkijoiden mukaan. Kirjoittelin vuonna 2018 aiheesta pari artikkeliakin Ursan Zeniitti-verkkolehteen. Suomalaiskraattereita on nykyisin yhteensä 39.

Koostin noihin aikoihin myös valokuvanäyttelyn suomalaisista Kuussa. Näyttelyyn päätyneet kuvat olivat alun perin suunnilleen vuosina 1990–2010 Oulun yliopistossa toimineen NASAn Pohjoismaisen planeettakuva-arkiston (Nordic Regional Planetary Image Facility) aarteita, jotka yliopisto oli suuressa viisaudessaan päättänyt polttaa. Me entiset Oulun planeettageologit emme tietenkään polttoaikeista innostuneet, joten yritimme saada arkiston pelastettua jonnekin.

Onneksi Järviseutu-Seura ry. tuli alkukesällä 2016 hätiin ja otti haltuunsa koko tuhansien ainutlaatuisten valokuvien arkiston. Vuonna 2019 Järviseutu-Seuran hankkeessa kokosin kuvista kolme pientä näyttelykokonaisuutta, eli Apollo-lennot, Lappajärven vertailukohdat ja edellä mainitun Suomalaiset Kuussa. Ne kuitenkin joutuivat suoraan varastoon ilman että kukaan niitä pääsi näkemään, ja kuvatkin siirtyivät kesälllä 2019 Lappajärven kunnan omistukseen.

Tästä huolimatta tein kesäksi 2021 Järviseutu-Seuran pyynnöstä vielä kaksi uutta näyttelyä, aiheinaan Mars ja Merkurius. Ne olivat jopa nähtävillä Kortesjärvellä Markin museossa. Seuraavana kesänä otos niistä oli esillä Soinissa Kuninkaantuvalla. Mars- ja Merkurius-näyttelyiden tiimoilta kirjoittelin aiheesta blogijutunkin. Siitä löytyy myös hieman tarkempaa tietoa planeettakuva-arkistosta ja sen myöhäisvaiheista.

Keväällä 2022 silloisen Kraatterijärvi Geopark -hankkeen pyynnöstä kolme ensimmäistä näyttelyä saatiin osittain näkyville, eli Lappajärvelle hotelli Kivitipun seinille. Suomalaiset Kuussa tosin päätyi erään luentosalin takaseinälle, joten tuskinpa sitä monikaan pääsi näkemään. Viime huhtikuussa Kivitippu meni konkurssiin ja kuvat jäivät lukkojen taakse.

Nyt syyskuun lopulla kuului kuitenkin kummia: Lappajärven kirjasto tarvitsi lokakuuksi pienen näyttelyn seinäänsä koristamaan, joten helposti saatavilla oleva valmis planeettakuvanäyttely ymmärrettävästi kiinnosti heitä. Tein kuville uudet esittelytekstit ja näyttely on ollut nähtävillä Lappajärven kirjastossa osoitteessa Hyytisentie 5 viime tiistaista eli 1.10.2024 lähtien. Näyttely on esillä lokakuun loppuun saakka.

Suomalaisiin Kuussa pääsee lokakuun ajan tutustumaan Lappajärven kirjastossa. Kuva: T. Öhman.

Näyttelyssä esitellään suomalaiskraatterit NASAn historiallisten Lunar Orbiter- ja Apollo-kuvien avulla. Kuvat eivät siis ole nettikuvien tulosteita, vaan alkuperäisiä NASAn tekemiä vedoksia. Ne ovat melkoisen harvinaista, sillä tiettävästi esimerkiksi Lunar Orbiter -kuvia ei löytyne mistään eurooppalaisesta NASAn planeettakuva-arkistosta. Kuvien tukena olevassa johdantotaulussa ja esittelyteksteissä pääsee hieman myös perehtymään kiehtoviin henkilöihin, jotka nimien takaa paljastuvat.

Huomenna eli maanantaina 7.10.2024 klo 17–18 kirjastolla on näyttelyn esittelytilaisuus. Toisin sanoen minä olen tuolloin paikalla kertoilemassa suomalaisista Kuussa – niin kraattereista kuin tutkijoistakin. Tilaisuus on luonnollisesti ilmainen, ja lisäksi kirjasto tarjoaa kahvit. Jos on lähistöllä eikä parempaakaan tekemistä ole ja Kuu tai suomalaisen tieteen historia yhtään kiinnostaa, tai edes kahvi houkuttelee, kannattanee tulla paikalle. Tilaisuus toteutetaan yhteistyössä Kraatterijärvi Geoparkin kanssa.

Toisin kuin mainoksen sanamuodosta voisi päätellä, tilaisuudessa ei varsinaisesti esitellä minua, vaan kuvia Kuusta. Kuva: Lappajärven kirjasto.

---

Muokkaus 7.10.2024: Hieman korjailin jutun alun vuosilukuja, kun kävi ilmi, että muistikuvissani oli parinkin vuoden heittoja. Tarinan kronologia on nyt entistäkin hyppiväisempi, mutta tuskinpa tuo niin vaarallista on.

Kuunpimennys huomisaamuna eli 18.9.2024

2024-09-17T19:23:00.001+03:00

Tilannekatsaus

Huhut tämän blogin kuolemasta olisivat suuresti liioiteltuja, mikäli sellaisia olisi. Tällä hetkellä mennään näköjään parin–kolmen tekstin vuosivauhdilla eteenpäin, mutta mennään kuitenkin. Ja onhan tänäkin vuonna päivityksiä tullut mm. luento- ja haastattelusivuille. Keväällä tekemäni uusi englanninkielinen Female Names on the Moon -sivu puolestaan odottaa sopivaa rakoa, että löydän tarpeeksi aikaa päivittää sen viimeisintä tilannetta vastaavaksi, samoin kuin näyttelysivu. Tuo Naiset Kuussa -projekti onkin yksi nykyisistä suosikeistani, kunhan vaan tosiaan jostain löytyisi aikaa ja mahdollisuuksia siihen panostamiseen. Ehkäpä jonain päivänä. Joka tapauksessa tämänkinhetkinen muutaman nimen vajaa lista on paras löytyvillä oleva luettelo naisista, jotka ovat saaneet nimensä Kuuhun.

Aamun osittainen kuunpimennys

Kovin myöhään olen liikenteessä, mutta kun nyt aloin itselleni selvitellä mahdollisuuksia nähdä huomisaamun pimennys – kuvaaminen ei ole enää muutamaan kuukauteen ollut mahdollista, koska CoolPixini hajosi kesäkuun alussa – pistän tiedot nyt melkein samalla vaivalla tännekin.

Keskiviikkoaamuna 18.9.2024 ennen kuutta matalalla länsilounaisella taivaalla tapahtuu siis osittainen ja aika vaatimaton kuunpimennys. Parhaimmillaankin ainoastaan reilut kahdeksan prosenttia Kuun näkyvästä pinnasta on Maan täysvarjon peitossa.

Tällä kertaa Kuun pohjoiset ja koilliset ylängöt joutuvat täysvarjoon. Suht reipas pohjoinen libraatio tuo vielä hieman tavallista enemmän ylänköä näkyviin. Oman kokemukseni mukaan tällaisessa tapauksessa alkava pimentyminen on helpompi huomata kuin jos pimentyvä alue olisi tummaa laavatasankoa. Päinvastaisiakin näkemyksiä on esitetty, joten vahvasti mutu-pohjalla mennään. Puolivarjopimennyksen alkaessa puolivarjo ilmeisesti kylläkin osuu Oceanus Procellarumin laavatasangon luoteisosiin, mutta puolivarjopimennyksen alkuvaihetta ei muutenkaan erottaisi.

Käytännössä pilvet ja muu paikallinen hussakka sekä Kuun vähäinen korkeus horisontista ovat suurimmat hankaluudet havaita osittaisen pimennyksen alku- ja loppuhetkiä. Ilmakehän yleinen puhtaus vaikuttaa sitten koko pimennyksen tummuuteen. Näin vähäisen osittaisen pimennyksen tapauksessa siitä on tosin aika mahdotonta sanoa mitään varmaa.

Suomessa pimennyshavaitsijan haasteena on lisäksi se, ettei tämänkertainen pimennys tapahdu öiseen aikaan vaan hämärätaivaalla. Kun osittainen vaihe päättyy klo 06.16, ollaan jo porvarillisen hämärän puolella ja Aurinko on vain kuusi astetta horisontin alapuolella. Aika hailakaksi tuo loppu siis väkisinkin menee.

Seuraavassa taulukossa pimennystapahtumien ajankohdat on otettu Ursan tiedotteesta (ihan samat ajat ovat myös NASAlla eli Fred Espenakilla), mutta Kuuta koskevat korkeus- ja suuntatiedot on laskettu Mooncalc.org-sivustolla itsekkäistä syistä tällä kertaa Alahärmän horisontin mukaan ja tarkistettu myös TimeAndDate.comista. Eli eivätköhän ne kutakuinkin oikein ole. Aurinkoa koskevat tiedot tarkistin vain Time and Datesta.

Tapahtuma	Aika	Korkeus	Suunta
Puolivarjopimennys alkaa	03.41	18°	217°
Osittainen vaihe alkaa	05.13	11°	239°
Pimennys syvimmillään	05.44	8°	246°
Osittainen vaihe päättyy	06.16	5°	253°
Aurinko nousee	07.01	0°	085°
Kuu laskee	07.09	0°	265°

Kuun laskuajassa tarkkaavainen ja omatoiminen lukija saattaa huomata, että MoonCalcin ja Time and Daten ajoissa on minuutin ero: Time and Date antaa minuuttia aikaisemman laskuajan. Kyse on aavistuksen erilaisista laskualgoritmeista ja pyöristyksistä. Samoin jossain suunnassa näkyi olevan asteen ero Time and Daten ja MoonCalcin välillä. Käytännössähän tuolla erolla ei huvin vuoksi havaitsevalle minkäänlaista merkitystä ole. Huipputarkkaa kuvauksen suunnittelua vaativat kauniit horisonttisommitelmat ovat sitten asia erikseen.

Enpä jaksanut turhan päiten alkaa väsätä omaa kuvaa pimennyksestä, vaan käytin Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n lehdistötiedotteen kaaviota. Tällaiset on tarkoitettu tiedotusvälineiden käyttöön, enkä minä ole koskaan löytänyt yksiselitteistä ja luotettavaa tulkintaa siitä, saavatko myös yksityishenkilöt käyttää näitä samoin käyttöehdoin. Luotetaan nyt siihen, että tällaiseen ei-kaupalliseen valistukselliseen toimintaan kuvaa saa käyttää ilman pelkoa käräjille joutumisesta, mutta voin tietysti olla täysin väärässäkin. Harva asia on maallikolle niin käsittämätön kuin tekijänoikeuslaki. Kuva: Ursa / Veikko Mäkelä.

Ursan mukaan Kuu laskee Helsingissä klo 07.02, Oulussa klo 06.56 ja Utsjoella klo 06.43, joten puolivarjopimennyksen päättyminen klo 07.47 ei edes teoriassa ole havaittavissa mistään päin Suomea. Eipä sillä että aivan loppua käytännössä pystyisikään näkemään.

Tällä hetkellä sääennuste lupaa aika reipasta pilvisyyttä läntiseen Suomeen ja esimerkiksi Helsinkiin sumua. Kotimaiset kuunpimennyskuvat saattavat siten tällä kertaa jäädä vähän harvinaisemmaksi herkuksi. Itselläni on keskiviikkopäivänä sen verran töitä, että taidan keskittää omat havaintoyritykseni aika lailla tuohon maksimin tienoille. Melko epätoivoiselta nyt näyttää, mutta onneksi jo alle puolen vuorokauden päästä selviää, kuinka tässä lopulta käy.

Kuuluuko Kuu kaikille, uskonnosta riippumatta?

2024-05-03T03:21:00.003+03:00

Aluksi

Kun nyt valo on monessa mielessä – ja nimenomaan mielessä – taas tilapäisesti voittamassa syksyn ja talven pimeyden, ajattelin herättää tämän bloginkin henkiin. Ainakin hetkeksi. Enpä äkkiseltään muista, että tällaista puolen vuoden taukoa olisi ennen ollut. Kerta se on ensimmäinenkin, ja epäilemättä näitä jatkossakin tulee. Vakaa aikomus kuitenkin on, että lähimmän muutaman kuukauden sisällä tänne vielä ainakin joku muukin tekstinpätkä tai kuvakooste ilmestyisi. No, näkee kun elää.

Kirjoittelin alla olevan jutun alkuperäisversion maaliskuun viimeisellä viikolla. Jutun ei ollut tarkoitus päätyä tähän omaan blogiini vaan aivan muuanne. Jutussa ei kuitenkaan olisi sitäkään vähää järkeä, jonka luulen nyt sieltä täältä pilkistävän, jos tästä jättäisi poliittiset kannanotot pois. Koska taho, jonne tätä alkujaan suunnittelin, on poliittisesti, uskonnollisesti yms. täysin sitoutumaton, ei tämä tällaisenaan sinne sovi. Niinpä en katsonut järkeväksi yrittää tavoitella yleisöä sensuroidulla versiolla, vaan laitan tämän nyt näkysälle tänne. On tämä kuitenkin kai järkevämpää kuin pelkälle omalle kovalevylleni jupiseminen.

Joiltain osin tässä on toistoa kahdeksan vuoden takaiseen kirjoitukseeni nähden. Toisto selittyy tietenkin sillä, että alkujaan suunniteltu kohde oli toinen. Ja sitä paitsi kai kahdeksan vuotta on riittävän pitkä aika, että saa jo alkaa puhua osittain samoista asioista?

Se siitä, nyt asiaan.

Kuun pinnanmuotojen nimeämisperusteet

Luonnollisilla taivaankappaleilla on se erikoinen ominaisuus, että niin kauan kuin ne pysyvät avaruudessa, kukaan ei omista niitä. Ei Jeff Bezos, Elon Musk tai Mark Zuckerberg, ei Donald Trump, Xi Jinping tai Petteri Orpo, ei EK tai SAK. Omaan kollektiiviseen napaamme tuijottaen voimme ajatella niitä koko ihmiskunnan yhteisenä “omaisuutena”. Laajemmassa katsantokannassa ne ovat maailmankaikkeuden lahjoja kaikille niille eliöille, jotka jollain tavoin pystyvät niitä aistimaan tai olemaan niiden kanssa vuorovaikutuksessa. Toisin kuin poliitikot, taivaankappaleet ovat todellinen yhdistävä tekijä.

Auringon jälkeen Kuu on ollut ihmislajiin eniten niin fyysisesti kuin henkisestikin vaikuttanut taivaan kohde. Se on muodostanut vanhimpien tunnettujen kalenterien perustan ja sen myötä antanut ihmisille ainutlaatuisen mahdollisuuden ajatella asioita pelkkää välitöntä eloonjäämistä tai lisääntymistä abstraktimmin ja suunnitelmallisemmin, tulevaisuuteen suuntautuen. Yhä edelleen monien kulttuurien ja uskontojen käyttämät kalenterit perustuvat ainakin osittain Kuuhun. Merkittävimpiä näistä ovat kiinalainen, hindulainen, buddhalainen, juutalainen ja islamilainen kalenteri.

Tätä taustaa vasten ei olekaan mikään ihme, että ihmiset kautta aikojen ja kulttuuripiirien ovat tyypillisesti pitäneet Kuuta jumalana tai ainakin jonkinlaisen jumaluuden ilmentymänä. Yhä edelleen vaikkapa sadat miljoonat romaanisten kielten taitajat viittavat Kuusta puhuessaan roomalaiseen Kuun jumalattareen Lunaan.

Länsimaissa käsitys Kuusta vaihtui jumalasta tai täydellisestä jumalaisen suunnitelman ilmentäjästä maankaltaiseksi kappaleeksi 1600-luvun alusta alkaen. Tuolloin Galileo Galilein (1564–1642) johdolla nähtiin, että Kuu ei ole sen kummempi kuin Maakaan. Kuun pinnanmuodot ovat ehkä hieman erilaisia kuin mihin täällä on totuttu, mutta ainakin Kuulla on pinnanmuotoja. Ideaalisen täydellisen pyöreän Kuun katoamisen myötä ihmisten näkökulma siihen muuttui, samalla myös maailmankatsomus.

Galileita seuranneet Kuun tutkijat kokivat tarpeelliseksi nimetä sen pinnanmuotoja. Alkuun nimeäminen oli villiä ja vapaata, mutta ennen pitkää nimeämiskäytännöt vakiintuivat. Isommat ja pienemmät tummat laavatasangot saivat runollisempia nimiä, mutta yleisimmät pinnanmuodot eli kraatterit nimettiin erityisesti tähtitieteen tutkijoiden mukaan. Näin vältettiin poliittisten nimitysten aiheuttamat riidat, ainakin suurimmalta osin.

Koska entisaikoina tutkijat olivat hyvin usein samalla pappeja, kuukarttoihin päätyi runsain määrin erilaisten hengenmiesten ja joskus hyvin harvoin myös -naisten nimiä. Osa näistä Kuuhun nimensä saaneista oli vastuussa niin joukkomurhista kuin vähäisemmästäkin uskonnon nimissä harjoitetusta vainosta. Myös tähtitiedettä tukeneita maallisia hallitsijoita kunnioitettiin nimeämällä kraattereita heidän mukaansa. Pääosin kuitenkin Kuuhun nimensä saaneet henkilöt ovat olleet ihmisiä, joiden tieteellisiä ansioita on ollut mahdollista kunnioittaa kulttuuritaustasta tai esimerkiksi uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta.

Kuun sekava nimistö saatettiin 1930-luvulla kansainvälisen tähtieteellisen unionin (IAU) valvovan silmän alle. Kun avaruusluotaimet alkoivat tutkia planeettoja ja niiden kuita yhä tarkemmin, tarvittiin pinnanmuotojen nimeämiseen selkeät ja yhtenäiset periaatteet. Nykyisellään planetaaristen kappaleiden nimeämissääntöjen yhdeksäs pykälä sanoo seuraavaa:

“No names having political, military or religious significance may be used, except for names of political figures prior to the 19th century.”

Hyvin vapaasti suomennettuna tuo pykälä kuuluu suunnilleen näin: Nimiä, joilla on poliittista, sotilaallista tai uskonnollista merkitystä ei voi käyttää, poislukien ennen 1800-lukua vaikuttaneet poliittiset hahmot.

Äkkiseltään ajatellen tuo tuntuu pykälältä, jonka arvo ja merkitys on hyvin helppo ymmärtää, ja jonka noudattaminen olisi vallan yksinkertaista. Käytäntö on osoittanut, että sitä voidaan soveltaa myös takautuvasti, sillä ilmeisimmät kuunatsit saatiin jokunen vuosi sitten kaikessa hiljaisuudessa siivotuksi nimistöstä pois. Tämä ei tosin tietenkään koskenut tuhansien, jopa kymmenien tuhansien orjatyöhön pakotettujen keskitysleirivankien ja V2-rakettihyökkäysten uhrien kuolemaan keskeisesti vaikuttanutta SS-majuri Wernher von Braunia (1912–1977), joka oli liittynyt natsipuolueeseen jo vuonna 1937.

Jumalien kieltoon pinnanmuotojen niminä on käytännössä joitakin selviä poikkeuksia. Esimerkiksi Venuksen kartat ovat täynnä erilaisia jumalattaria. Jupiterin tulivuorten peittämän Io-kuun nimistö taas tulee suurelta osin erilaisilta tulen, tulivuorten tai Auringon jumalilta ja jumalattarilta. Myös kolmella muulla Jupiterin suurella kuulla on erilaisten kohteiden nimien teemoina jumalia, samoin Saturnuksen suurimmalla kuulla Titanilla. Kääpiöplaneetoista Cereksellä ja Plutolla on myös omat jumalteemaiset pinnanmuotonsa. Ovat tietysti itse planeettojenkin nimet jumalilta peräisin. Kaikille näille jumalille varmasti löytyy vielä jostain palvojansa, mutta pääsääntöisesti kyseessä ovat kuitenkin erilaiset historian hämystä kaivetut mytologiset hahmot, eivät suurten uskontojen nykyisin palvotut jumalat, profeetat tai arvostetut pyhimykset.

Erityisesti on syytä panna merkille, että taivaankappaleista läheisimmän eli Kuun nimeämisohjeissa ei sanota, että minkäänlaisia kohteita sopisi enää nimetä jumalien, pyhimysten tai muiden uskonnollisten hahmojen mukaan. Tällä vuosituhannella IAU onkin pääasiallisesti kyennyt noudattamaan sääntöään uskonnon samoin kuin politiikankin pitämisessä poissa Kuusta. Uskonnollisesta näkökulmasta kaksi tuoreehkoa poikkeamista IAU:n nimeämissäännöistä pistää kuitenkin pahasti silmään.

Pyhä Hildegard

Hildegard Bingeniläinen (n. 1098–1179) oli nykyisen Saksan alueella vaikuttanut katolinen abbedissa, joka johti benediktiiniläisluostaria. Näkyjensä vuoksi Hildegardia pidettiin jo hänen elinaikanaan profeettana. Nykysilmin tarkastellen Hildegard oli mystikko, teologi, kirjailija, säveltäjä ja oman aikansa lääketieteen kontekstissa merkittävä parantaja, joka perehtyi laajasti kasveihin ja niiden oletettuihin terveysvaikutuksiin. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden paavien ja muiden ajan merkkimiesten kanssa. Keskiajalla eläneenä oppineena ja osin vaikutusvaltaisenakin monialaisena naisena hän oli kiistatta erittäin kiinnostava ja merkittävä hahmo.

Vuodelta 1151 peräisin olevan Scivias-teoksen

kuvituksessa Hildegard Bingeniläinen saa näyn ja

kertoo sen opettajalleen munkki Volmarille.

Kuva: Miniature from the Rupertsberg Codex

of Liber Scivias, Public Domain / Wikimedia.

Hildegardin aikana, vuosina 1147–1150, toteutettiin toinen ristiretki. Asiaa syvällisemmin tuntemattomana maallikkona on mahdotonta sanoa, millainen lopulta oli Hildegardin suhtautuminen ristiretkien kaltaisiin verisiin uskonsotiin, mutta ainakin hän ylisti toiselle ristiretkelle sotilaita värvänneen Bernhard Clairvauxlaisen (sittemmin Pyhä Bernhard, 1090–1153) pyrkimyksiä, osin tietysti omia etujaankin ajaakseen.¹

Keskiaikaisen katolisen abbedissan ja profeetan uskonnollisesta merkityksestä nykypäivänä voisi varmastikin saivarrella pitkään. Eri asia kuitenkin on, että katolisille Hildegard on pyhimys. Epävirallisesti Hildegardia on pidetty pyhänä jo vuosisatojen ajan, ja vuonna 2012 pedofiilien suojelijanakin tunnetuksi tullut paavi Benedictus XVI (1927–2022) teki hänestä myös virallisesti kirkon pyhimyksen.

Suomen katolisen kirkon mukaan ”Kirkko kunnioittaa (dulia) – ei koskaan palvo (latria) – pyhiä ihmisiä heidän antamansa uskontodistuksen vuoksi varmana siitä, että Jumala on ottanut heidät luokseen taivaaseen, ja luottavasti uskoen, että hän kuuntelee heidän esirukouksiaan.” Pyhimyksillä siis voi perustellusti katsoa olevan merkittävä asema katolisessa kirkossa ja uskonnossa.

Katolisten lisäksi myös anglikaanit ja episkopaalit pitävät Hildegard Bingeniläistä yleisesti pyhänä. Virallisten ja vaikutusvaltaisten kirkkokuntien pyhimysaseman lisäksi Hildegardin uskonnollinen merkitys näkyy siinä, että uskontoihin rinnastuva new age -liike on pitänyt hänen mainettaan yllä etenkin hänen mystisten näkyjensä ja luonnonlääketieteellisen työnsä vuoksi.

Erilaisissa uskomusjärjestelmissä suurta arvonantoa nauttivana ja pyhimykseksi ylennettynä henkilönä Hildegardia voisi siis kaiken järjen mukaan pitää IAU:n sääntöjen mukaan täysin sopimattomana henkilönä saamaan nimensä Kuun pinnalle. Vaan kuinka ollakaan, talvella 2016 IAU:n Kuun nimistöstä päättävä työryhmä katsoi parhaaksi laittaa Hildegardin nimen Kuuhun peräti kahteen kertaan. Ennestään nimetön 122-kilometrinen ikivanha (pre-nektarinen) kraatteri Kuun etäpuolella sai nimekseen Hildegard. Lisäksi Hildegardin sisällä sijaitseva, aiemmin nimellä Pikel’ner K tunnettu 33-kilometrinen hieman nuorempi (nektarinen) kraatteri on nykyisin Hildegard K.

Hildegard ja Hildegard K ovat vanhoja törmäyskraattereita Kuun etäpuolella. Pohjoinen ylhäällä. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman.

IAU kertoo lyhyesti myös jokaisen nimen taustan. Hildegardin kraattereiden kohdalla hänen todetaan olleen saksalainen kirjailija, säveltäjä mystikko ja visionääri, ja että Saksassa häntä pidetään luonnonhistorian tieteellisen tutkimuksen perustajana. Samalla sujuvasti unohdetaan, että hän on myös pyhimys.

Kukaan tuskin kiistää Hildegardin teologisia, taiteellisia, lääketieteellisiä ja osin luonnontieteellisiäkin ansioita. Niiden perusteella hänen voisi ajatella ansaitsevan paikkansa jonkin aurinkokuntamme kohteen pinnalla, vaikkapa naisten planeetta Venuksesta, tai kenties taiteilijoistaan kuulun Merkuriuksen kraatterin nimenä. Kuun kraatterien nimeäminen hänen mukaansa on kuitenkin hieman erikoisempaa, sillä Kuun kraatterien nimien teemana tulisi olla luonnontieteilijät, insinöörit, tutkimusmatkailijat ja muut henkilöt, jotka ovat antaneet merkittävän panoksen tähtitieteelle, planeettatutkimukselle tai avaruustutkimukselle.² No, ehkä Hildegardin kirjassaan Scivias esittelemä ”kosminen muna” riittää merkittäväksi panokseksi tähtitieteelle. Hänen muut ansionsa eivät kuitenkaan muuta mihinkään sitä tosiasiaa, että Hildegard on myös ja eritoten katolinen pyhimys.


Universumi Hildegardin näyn mukaan. Kuva: Meister des Hildegardis-Codex - The Yorck Project (2002) 10.000 Meisterwerke der Malerei (DVD-ROM), distributed by DIRECTMEDIA Publishing GmbH. ISBN: 3936122202, Public Domain / Wikimedia.

Hildegardin nimi Kuun pinnalla on sääntöjenvastaisuudestaan huolimatta ellei varsinaisesti puolusteltavissa niin ainakin jossain mielessä ymmärrettävissä. Maaliskuussa IAU:n Kuun nimistötyöryhmä teki kuitenkin päätöksen, joka ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua ja saattaa koko työryhmän erittäin kyseenalaiseen valoon.

Shiva, Shakti ja hindulainen dualismi

Intian Vikram-laskeutuja ja Pragyan-mönkijä päätyivät viime elokuussa onnistuneesti Kuun pinnalle, eteläiselle tasangolle Manzinus U ja Boguslawsky C -kraatterien välimaastoon. Erilaisten ensimmäisten onnistuneiden kuulaskeutumisten kunniaksi on annettu virallisia nimiä 1960-luvulta alkaen, kuten Planitia Descensus Luna 9:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen), Statio Tranquillitatis Apollo 11:n (ensimmäinen miehitetty laskeutuminen, Statio Tianhe Chang’e-4:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen etäpuolelle) ja Statio Tianchuan Chang’e-5:n (Kiinan ensimmäinen näytteenhakulento) kunniaksi, joten Intian menestyksen myötä odotettavissa oli tämän hieman epämääräisen perinteen jatkuminen.

Narendra Modi vuonna 2022.

Kuva: Prime Minister's Office (GODL-India).

Intian hindunationalistinen pääministeri Narendra Modi (1950–) antoikin jo tuoreeltaan aiheesta varsin erikoislaatuisia lausuntoja. Ne eivät sinänsä yllättäneet, sillä Modi on koko poliittisen uransa ajan ollut tunnettu paitsi kiihkeänä nationalistina, myös puhtaana humpuukimaakarina ja Intian kansanterveydelle vaarallisena tieteen kieltäjänä. Modin mukaan jo muinaiset intialaiset hallitsivat esimerkiksi geeniteknologian ja plastiikkakirurgian, joten norsun pään liittäminen ihmiseen ei ollut mikään ongelma. Ja alle kuusitoistavuotiaille intialaisille ei enää Modin aikana ole soveliasta opettaa evoluution tai alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kaltaisia vaarallisia aiheita. Modin kuupuheet saattoikin kuitata seteliselkärankaisen populistihihhulin surullisina höpinöinä, jotka tuovat kyllä ääniä, mutta joilla ei sen kummempaa merkitystä Kuun kansainvälisesti hyväksytyn kartografian kannalta ole.

Järkytys olikin melkoinen, kun IAU julkisti 19.3.2024 tekemänsä päätöksen: Vikramin ja Pragyanin laskeutumispaikka tunnettaisiin tästä lähtien nimellä Statio Shiv Shakti. IAU:n virallisen selityksen mukaan nimen taustalla on ilmaus, joka intialaisessa mytologiassa tarkoittaa luonnon maskuliinisesta (Shiva) ja feminiinisestä (Shakti) puolesta koostuvaa dualismia. Kun viime elokuussa intialaiset oppositiopoliitikot vastustivat Modin ehdotusta, juuri näin Modi oli esitystään puolustellut. Modin esitys oli siis mennyt IAU:ssa läpi käytännössä sellaisenaan.

Laskeutumispaikat, kuten tässä kuvassa esitetty Statio Shiv Shkakti, ovat virallisesti pistemäisiä kohteita, joten niillä on kyllä koordinaatit (tässä tapauksessa 69,37°S, 32,32°E) mutta ei läpimittaa. Itse Vikram-laskeutujaa on vaikea nähdä vasemman alakulman suurennetustakaan näkymästä, mutta laskeutujan varjo erottuu selvästi rakettimoottorien valkoiseksi pyyhkimää taustaa vasten. Kuvan keskellä olevan valkoisen laatikon leveys 338 m (laatikko ei kuvaa vasemmalla alhaalla suurennettuna olevaa aluetta vaan on vain NASAn kuvaan piirtämä löytämisapu). Kuva: NASA / ASU / LRO NAC M1447750764LR / T. Öhman.

IAU ei julkisesti perustele päätöksiään. Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, ettei sieltä myöskään haluta vastata sähköpostitse lähetettyihin, ainakin omasta mielestäni asiallisiin kysymyksiin tai kritiikkiin. Näin ollen ulkopuolisen on täysin mahdotonta arvioida, miten hindunationalistinen propaganda ja uskonto voivat noin vain päätyä Kuun nimistöön.

Tiedon puutteesta ei voi olla kyse, sillä alkeelliseenkin yleissivistykseen pitäisi kuulua, että Shiva on jonkinmoinen intialainen jumala. Jos uskomme vaikkapa suomenkielistä Wikipediaa, ”Shiva on sekä luoja, ylläpitäjä että tuhoaja. Shaivismin mukaan kaikki hindujen jumalat ja jumalattaret ovat osa Shivaa.” Shakti on keskimääräiselle länsimaiselle ihmiselle varmasti vieraampi, mutta kyseessä on ”hindulaisuudessa naispuolisen jumalallisen energian käsite”. Esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian mukaan Shaktia voidaan pitää myös jumalana, ja shivashakti (eli shivshakti) on käsite, joka koostuu maskuliinisesta tietoisuudesta ja feminiinisestä jumalallisesta energiasta. IAU:n täytyykin ymmärtää ”uskonnollinen merkitys” jollakin itselleni tyystiin vieraalla tavalla.

IAU puhui Modin suulla kaunistellen mytologiasta, ei aktiivisesti harjoitettavasta uskonnosta ja yhdestä maailman palvotuimmista jumalista. IAU ei kuitenkaan päätöksellään rikkonut vain sääntöjensä uskontoa käsittelevää osaa, sillä Statio Shiv Shakti on tietysti myös poliittinen nimi.

Narendra Modi on ollut Intian pääministerinä pian vuosikymmenen. Jos vähänkään seuraa uutisia, ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Modi on erittäin suuren rahan tukema uskonnollinen kiihkoilija, joka on tehnyt etenkin muslimivähemmistön elämästä Intiassa entistäkin vaarallisempaa. Modin poliittiset vastustajat siirretään syrjään ja kriittiset äänet vaiennetaan.

Vikramin laskeutumispaikan nimeäminen Statio Shiv Shaktiksi onkin märkä rätti vasten kaikkien niiden kasvoja, jotka eivät jaa Modin uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä. Chandrayaan-3:n, Vikramin ja Pragyanin menestys ja Statio Shiv Shaktin nimen virallistaminen tulivat Modin propagandan kannalta hyvään aikaan, sillä Intian parlamenttivaalit alkoivat 19.4.2024 ja kestävät puolitoista kuukautta. Olisi ollut kiinnostavaa seurata keskustelua, jota nimistötyöryhmä kävi vaalien huomioimisesta. Vai mahdettiinkohan moista edes käydä?

Onneksi Intiassa sentään keskustelua on käyty ja eräät intialaiset tutkijat ovat peräti tohtineet kritisoida Modin tapaa valjastaa intialaisten huikea teknologinen saavutus osaksi uskontoa ja politiikkaa. Helppoa vastahankaan asettuminen ei ole, sillä ilmeisenä vaarana on työpaikan menetys tai urakehityksen katkeaminen. Mielenkiintoista tässä kaikessa on sekin, että länsimaista kritiikkiä IAU:n päätöksestä ei ole pahemmin näkynyt. Osin kyse on tietysti siitäkin, että harva tutkija on kiinnostunut Kuun nimistöstä ja vielä harvempi siitä, onko jokin nimistöön liittyvä asia moraalisesti kestävällä pohjalla vai ei. Osa varmasti vaikenee somelynkkauksen pelostakin.

Pitäisikö asiasta sitten ylipäätään välittää? Jumalien ja jumalattarien nimiä on lähiavaruus täynnä, joten mitäpä sillä on väliä, että Kuussa on katolinen pyhimys tai hindulainen jumaluus? Kumpaakaan emme voi Maasta käsin havaita, joten nimien merkitys on lähinnä symbolinen.

Symbolien painoarvoa ei kuitenkaan sovi väheksyä, ja etenkin Kuulla on aivan erityinen merkitys ihmisten mielissä. Pyhä Hildegard tai Shivshakti herättävät varmasti lukuisissa ihmisissä vilpittömän positiivisia ajatuksia. Selvää kuitenkin on, että monille muille niistä tulee mieleen silmitön väkivalta ja vähäisemmät sorron ilmenemismuodot.

Ja missä kulkee raja? Kun nyt hyväksymme Narendra Modin poliittis-uskonnollisen propagandan, mitä tapahtuu jos Venäjä saa aikaiseksi onnistuneen kuulaskeutujan? Mikäli Vladimir Putin (1952–) silloin päättää, että laskeutumispaikan nimeksi tulee Statio Stalin, hyväksymmekö senkin mukisematta?

¹Hildegardin vuonna 1146 Bernhard Clairvauxlaiselle kirjoittaman kirjeen alku Mark Athertonin käännöksenä: “Venerable Father Bernard, you are held wonderfully in high honour by the power of God. You are a terror to the unlawful foolishness of the world; you burn in the love of God’s son; you are eager to win men for the banner of the Holy Cross to fight wars in the Christian army against the fury of the pagans.”

²Kuun kraattereita koskeva nimeämisohje kuuluu kokonaisuudessaan näin: “Scientists, engineers, and explorers, as well as other persons connected with astronomy, planetary, or space research who have made outstanding or fundamental contributions to their field. Russian cosmonauts are commemorated by craters in and around Mare Moscoviense. American astronauts are commemorated by craters in and around the crater Apollo. Appropriate locations will be provided in the future for other space-faring nations. First names are used for small craters of special interest.”

Lunaationumerot vuoden 2024 loppuun saakka

2023-11-01T23:25:00.000+02:00

Viimevuotiseen tapaan listailen tähän vuoden 2024 lunaationumerot, jotka käytännön tarpeita ajatellen ovat kuuharrastajillekin ihan turhia, mutta joissa kuitenkin piilee oma hauskuutensa. Lunaatiovuoden kohokohtana voi pitää 8.4.2024 alkavaa lunaatiota, joka Meeusin laskutavan mukaan on numero 300. Muita tasasatoja ei ensi vuodelle sitten osukaan.

Tässäpä siis taas Brownin, Meeusin ja Goldstinen lunaationumerot vuodelle 2024. Lisäksi mukana ovat juutalaisen, islamilaisen ja thaimaalaisen kalenterin mukaiset lunaatiot. Kaikki on laskettu Wikipedian ainakin viime vuonna tarjoamin kaavoin (en ole siis tarkistanut, ovatko kaavat kenties nyt mystisesti muuttuneet). Laskujen perustana olevan Brownin lunaation otin Time and Daten sivulta. Mitään takeita en anna siitä, että luvut ovat oikein.

lunaatio alkaa (uusikuu)	Brown	Meeus	Goldstine	juutalainen	islamilainen	thaimaalainen
13.12.2023	1249	296	37401	71530	17334	17139
11.1.2024	1250	297	37402	71531	17335	17140
10.2.2024	1251	298	37403	71532	17336	17141
10.3.2024	1252	299	37404	71533	17337	17142
8.4.2024	1253	300	37405	71534	17338	17143
8.5.2024	1254	301	37406	71535	17339	17144
6.6.2024	1255	302	37407	71536	17340	17145
6.7.2024	1256	303	37408	71537	17341	17146
4.8.2024	1257	304	37409	71538	17342	17147
3.9.2024	1258	305	37410	71539	17343	17148
2.10.2024	1259	306	37411	71540	17344	17149
1.11.2024	1260	307	37412	71541	17345	17150
1.12.2024	1261	308	37413	71542	17346	17151
31.12.2024	1262	309	37414	71543	17347	17152

Kuu marraskuussa 2023

2023-11-01T18:43:00.001+02:00

Vuorossa on jälleen Kuun nousu- ja laskuajat ja -suunnat, etelässäoloaika ja -korkeus, sekä vaihe Äänekosken horisontin mukaan Time and Date -palvelun laskemana (www.timeanddate.com), tällä kertaa marraskuussa 2023. Timeanddate.com -palvelun luvalla. Tarkemmat taustatiedot ovat luettavissa tammikuun 2022 katsauksessa.

Nousu

Lasku

Nousu

Etelässä

Vaihe