Jussi Keskinen

2019-03-10T12:06:00.002+02:00

Onko Niilo ottanut tässä liikaa itselleen ja unohtanut Jumalan sanan sisällön ja voiman ?  Ei tullut silloin herätystä, eikä minun ymmärrykseni mielessä näyttäisi olevan näköpiirissäkään suurta yhteisherätystä.

Henkilökohtaisia herätyksiä kyllä tulee, kun sydämet murtuvat ja usko maailmaan murtuu kertakaikkiaan.  Nämä heränneet joihin itsekin kuulun olisi saatava toimivan seurakunnan yhteyteen, sellaisen seurakunnan, jossa uskotaan Jumalan sanaan, eikä lähdetä muuttamaan Raamatun sanomaa oman mieliteon ja oman voimantunnon mukaan. Me emme tiedä sitä, miksi ja missä järjestysksessä asioita tapahtuu ja siksi meidän on luotettava siihen mitä Jumala sanassaan sanoo. Raamatu kertoo millainen on syntiinlangennut ihminen, ja kuinka ihmiselle käy. Maailmassa käy huonosti, Jumalan huomassa käy hyvin. Melkein itken, kun tämän sanon suuressa tuskassani, rahattomana ja synnin kiusaamana, yksin, läheisteni hylkäämänä, ja eritoten yhteiskunnan hylkäämänä. On ilmeisesti oikein, että minulle on käynyt näin, sillä olen ollut syntinen ja synnin palkka on kuolema. Onnekseni Jeesus Kristus tarjosi kättään synnintunnustuksen, anteeksiannon ja armon muodossa, ja itkien katkerasti, minä tartuin tuohon käteen, kun en enää muuta voinut. Niin surkea olin, että vasta viimeisellä metrillä tartuin tarjottuun Jumalan apuun, vaikka sitä oli jo aiemmin tarjottu ylpeälle ja syniselle minälleni. Mitään hyvää minussa ei ollut, ei myöskään mitään muuta seikkaa, jolla olisin voinut vaikuttaa tapahtumiin. Armo on minusta ja teoistani, haluistani, toiveistani riippumaton, hyvän Jumalan teko.  Uskon, että jokaisella ihmisellä on armon hetkensä. Voin vain rukoilla, että jokainen jolle armoa tarjotaan, sen myös ottaa vastaan. 
 Uskon, että jaan kohtaloni , suruni, kärsimykseni, kyyneleeni monien ihmisten kanssa. 

Minulle tarjottiin armoa ja anteeksiantoa suuren tuskan ja synnintunnon saattelemana seitsemän vuotta sitten. Olen varma, että silloin Jumalan armo murtautui syntiseen sydämeeni ja siitä hetkestä alkoi hidas ja tuskallinen tie kohti uutta syntymää ja parantumista. Olen myös varma , että minua oli kypsytelty  pitkään, koulittu, paistettu, keitetty erilaisissa liemissä, ja lopulta minä murruin. Jumalan sana ei lupaa auvoisia  aikoja uskoontulon yhteydessä ja ei etenkään että elämä olisi senjälkeen helppoa. Jumalan sana lupaa kuitenkin sen voiman, että kestämme pyytää anteeksi ja nähdä sielumme synkkyyden hänen sitä valaistessaan, juuri kullekin sopivin annoksin, mutta, että me kestämme sen kuorman uskossamme Jeesukseen Kristukseen.
Kukaan ihminen ei voi yksin syntejänsä kantaa, kukaan ihminen ei voi myöskään itse saada kestävää iloa ja rauhaa sydämiinsä. Ainoastaan Jeesus Kristus voi tuoda todellisen mielekkyyden elämäämme vaikka se olisi yhtä kärsimystä, kuten se vielä tänäänkin kohdallani on, sillä maailma on nopeasti muuttunut mustemmaksi ja mustemmaksi ja lepää valheen ja synnin synkän varjon alla.

Jeesuksessa Kristuksessa on uskovan ihmisen voima. Ainoastaan hänessä on totuus.  Saatana suorastaan hieroo valhetta meidän kasvoihimme, jonka me otamme vastaan touuutena, sillä kaikki on rahan valheen alla ja raha on uskonto, joka ei siedä rinnallaan muita jumalia, vaan paisuttaa ainoastaan itseään ja on olemassa itsekkäästi vain itsensä vuoksi ja jatkuvan kasvun vuoksi. Jumalan sanaa ymmärtämään opiskellut tietää, että tämä maailma on talletettu tulelle, ja myös ymmärtää ajan merkeistä, että ilmeisesti siihen ei kauaa mene, kun tämä saatanan ruhtinaskunta tuhotaan. Itse ajattelen omassa ymmärryksessäni, että elämme tosiaan lopunaikoja, ja siksi olisi nyt kaikki muu heitettävä pois turhana ja otettava Jeesus Kristus sydämiimme, niillä voimavaroilla joita kullakin on, ja rukoilla voimme aina lisää uskoa Jumalan lupausten mukaan. Rukous onkin vahvin aseemme, vaikka itselläni on kehno rukouselämä ja joskus ahdistuksessa en saa rukoiltua sanaakaan. Epäusko meinaa silloin vallata mieleni. Olkoon tämä kirjoitus rukousta Jumalan kunniaksi, ja nimenomaan sen ainoan oikean Jumalan, Abrahamin, Iisakin ja Jakobin Jumalan, ja Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen kunniaksi. 

Ei olut tätä maata kaatanut vaan epäusko, ja usko omavoimaisuuteen, rahaan ja vääriin jumaliin. Kansakuntamme on äärimäisen turmeltunut. Todellisia uskossa olevia ei ole tuskin yhtä prosentin vertaa. Ne vähät uskovat olisi nyt korjattava jo olemassaolevien ja toimivien seurakuntien yhteyteen, mutta monet heistä itkevät kotonaan surun kyyneleitä, yksin ja kaikkien hylkääminä. Rohkaiskaa  ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia kääntymään Kristuksen puoleen. Yhteiskuntamme ei kykene hoitamaan heikoimpiaan, eikä ketään muutakaan, sillä sen ei ole tarkoituskaan sitä tehdä, koska sen ruhtinas saatana on ainoastaan tullut tuhoamaan, tappamaan, varastamaan ja murhaamaan. Jokainen voi nähdä todistuksen tästä, kun tarkastelee ihmisen synkkää historiaa. Jumala tulee laittamaan tälle pisteen.

Ei ihmisestä ole maailman tuskan kantajiksi, ei edes itsensä pelstajaksi. Me emme voi muuttaa Jumalan kokonaissuunnitelmaa. Kokonaissuunnitelma löytyy Raamatusta ja Jeesus Kristus on siitä todiste ja kristinuskon pohja. Raamatusta löytyy profetiat lopunajoille, ja löytyi jo Niilonkin eläessä - ei kukaan muu kuin Jumala voi muuttaa sitä mikä on kirjoitettu Raamattuun, ja Raamaatun sana aukeaa nöyrän mielen edessä, joka antautuu kuuntelemaan rukosta ja Pyhän Henegen opetusta - ja uskaltaa tulla tyhmäksi ja tolloksi maailman silmissä. Maailma ei nimittäin synnytä sellaista viisautta joka johtaisi totuuteen. Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.

Heikosta ymmärryksestäni huolimatta koen sydämmessäni, että Niilo Yli-Vainio oli suuri ja armoitettu Jumalan mies. Olkoon tämä spontaani kirjoitus ylistyksenä, kunniaksi ja todistukseksi Niilo Yli- Vainon uskon voimasta. Totisesti﻿

2018-07-17T17:37:00.002+03:00

Aahrikassa psyko III

... se, se ossaa kukee hiljoo ja ossoo iskeä oikeella hetkellä sillo ku toinen on nii heikkona... ja ossoo senjälkeen kelliä nii mukavasti, levätä oikee laakreillaan.

.. se , se on niii kaunis, nii siro ja kulkee ku kissapeto.

Niin, oikea aikainen isku on sellainen taito jpka pisäisi olla ainakin jokaisella ihmisellä, joka aikoo auttaa toista ihhmistä olipa tämä missä tahansa pinteessä. olla kuin Leopardi, vikkelä, sukkela ja valmis kaatamaan väärät mielikuvat ja valemediat ja seuloa oikeistakin ne jotka valhtelee...tehtävä on vaativa ja siinä on kohdattava asenteella. Arkipäiväisetkin asiat on otettava tikunnokkaan ja ihmeteltävä niitä ja haistella ja maistella uteliaana. Pitää uskaltaa kokeilla onnea, ei saa pelätä vaan on hiivittävä saalista kohden.

On tarkasteltava iskukulmat, niin posotiiviset kuin negatiiviset ja on uskottava omiin mahdollisuuksiin muuttua tilanteen mukaan... niin sitä swe on leopardin elämä, olla voimavarakeskeinen niin mielenterveystyössä kuin partnerin kaadossa.... kaikki on oikein, kun tavoite on kohti positiivista tulosta, josta kaikki voi tykätä .... en korjoo kirjootuvirhehiä , en

2018-07-17T16:18:00.000+03:00

Aahrikassa psyko II

Tapasinpa sarvikuonon, se juoksenteli sarvi ojossa ahdistuneena alueellaan jota se ei tuntunut hahmottavan lainkaan. Se pörhenteli ees ja taas, milloin sarvi osoitti itään milloin länteen. Se ei tuntunut pääsevän eroon ahdistuksestaan, sillä sillä on huono näkö.

Moni ihminenkin näkee huonosti ja juoksentelee ees taas ja huutelee ja mesoaa, syyttää ja soosottaa sormi ojossa. He ovat kuin sarvikuonot "yksisilmäisiä", kuten niitä aahrikassa kutsutaan.

Joskus on hyvä olla yksisilmäinen ja ajaa asiaansa kuin sarvikuono, joskus on hyvä olla agressiivinen ja saada aikaan toimintaa.

On kuitenkin muitakin tapoja ja usein jopa monia saada aikaiseksi toimintaa joka vie asiaa positiivisella tavalla eteenpäin. Ensinnäkin huomioi toinen, kuule, mäe, tunne, ja mene samalle rytmille. Ja mikä tärkeintä muuttamalla uskomuksiasi voit muuttaa omaa käyttäytymistäsi... wau uskomukset toimivat siis mutokseen johatavana kanavana ja näet taas molemilla silmillä ja tiedät oikean paikan mihin savesi panet.

Okay

2018-07-17T15:43:00.003+03:00

Aahrikassa, psyko I

Vedessä pyöri ja tuijotti minua lyhytjalkainen leikkisännäköinen otus.

Olin seurannut sitä jo tuntien ajan, se ei tuntunut saavan vedessä köllimisestä tarpeekseen. Se ei selvästi sietänyt kuumaa aurongonpaistetta, kuten en minäkään. Sitkeästi se pysyi vedessä valmiina puolustamaan omaa reviiriään.

En edes uskaltanut ajatellakaan astua sen reviirille. Se olisi varmaan ehdoitta käynyt uhkaamaan minua mahtavalla olemuksellaan ja ehkä käynyt kimppuunikin.

Ajattelin, että meidän ihmistenkin tarvitsee puolustaa omaa reviiriämme, sillä meidän oma reviirimme on alue jota helposti kositaan sinne ja tuonne. Se voi mennä helposti rikki ja vinoon.

Meidän on tunnettava itsemme ja se alue, jossa olemme valmiita liikkumaan turvallisesti. Meillä on oikeus puolustaa omaa sisikuntaamme.

Siis,

opi perusasiat itsestäsi, opi pikkuhiljaa lisää itsestäsi ja siitä alueesta jossa voit liikua; se on oman reviirin tunnistamista, lopulta voit oppia tuntemaan itsesi syvällisesti ja hyväksyä omat vahvuutesi ja heikkoutesi ilman ulkonaisia kompensaatioita.

Sinäkin saat olla tunteva, silloin olet useinmiten myös oikeudenmukainen ja auttavainen toisia kohtaan, etkä anna turhille peloille valtaa.

Virtahepo ei siis aina olekaan häirikkö olohuoneessa, vaan itsensä tunteva muutkin huomioon ottava voimavarainen itsensä ja muiden ystävä.

Opi ajattelemaan itse, älä usko aina auktoriteetteja tai ota ainakin selvää heidän motiiveistaan.

2018-03-26T14:51:00.002+03:00

Valkoinen, punainen, musta, vihreä

me olemme valkoisessa

huomenna taivas punertaa

musta ratsu karahtaa jo, ja korskuu levottomana

kalmalla on aikaa odottaa, se on tottunut saamaan omansa

joku suunnittelee matkaa Marsiin,

joku menee naimisiin

joku tulee kaapista ulos

eräs on jo tullut, ja seisoo keskellämme

hän ei osaa luoda uutta

hän tekee kuten on tottunut tekemään

hän luo sinun kauttasi helvetin

sinä peität kasvosi ja ruumiisi

sinä tarkistat asenteesi

sinä teet uusia arvioita, uusia ratkaisuja

uskot, että löydät positiivisuuden avaimen

uskot tunteisiin, uskot itseesi, uskot ihmisyyteen

mutta et näe, ja putoat sudenkuoppaan.

Kaikki onko oikein, kun valkoinen on valhe, punainen on sen perässä juokseva sota, musta seuraa kuin varjo punaista, se on puute ja kurjuus, taudit ja kuihtuminen, vihreä on kuolema ja sen selässä tuonela.

2017-12-05T18:54:00.001+02:00

Seison avoimen lähteen äärellä

kuunnellen ja katsellen elämää.

Olen kutistunut pieneksi paperitolloksi ja jo,

ajattelin heittää itseni pois häiriköimästä mutta,

en tee sitä vielä, sillä valehtelen vieläkin aivan liikaa.

En usko tulevani paremmaksi ja laulun sanoin;

hyväksi en tule milloinkaan.

Haluan katsella hetken teitä Mr. Mitättömyys,

haluan vielä soittaa viimeiset sävelet

haluan tanssia kiivaan tanssin

haluan juoda elämää aromilasista

polttaa kynttilää sen molemmista päistä.

Haluan,

tanssia juuri sinun kanssasi siniseen taivaanrantaan

ja

haluaisin lentää yli meren lahden, tuolle toiselle puolelle

ja

astua sille ainoalle sillalle joka ei romahda kulkijan alta,

sille sillalle joka ei ole kuin pahin painajainen,

mahdollisesti räjähtää taivaan tuulien kuljetettavaksi

olla miljoonina atomeina ja yhtyä loputtomasti sinuun.

2017-11-05T14:00:00.003+02:00

narahti vaatekaapin ovi
sen alimmalta hyllyltä mies otti sukkanauhaliivit
haisteli niitä hetken
kaivoi sitten esiin punaiset silkkipöksyt
ja
punaiset olivat myös rintaliivit

kaikkein parasta oli punaiset korkokengät numeroa 44,
hän pukeutui
se oli vaikeaa
penis ei meinannut mahtua pikkuhousuihin

hän ihasteli itseään peilin edessä ja sytytti peilinympärille värivalot
kuinka kaunis hän oli
ainoastaan karvaiset pallit ja pystyssä seisova penis pilasi maiseman

syntynyt väärään ruumiiseen ...saatana

2017-11-04T00:12:00.002+02:00

Uudessa maassa minä otan oman tähteni,

siellä minä tanssin kevein askelin yli hautojen; sinun kanssasi.

Ja unohdan, että koskaan kävin täällä epätoivon maailmassa.

Sinne maahan saapuvat ne, joiden ihmisarvo on täällä poljettu lokaan.

He kaikki saapuvat tästä saatanan maailmasta, jossa varkaus, murha, valhe ja petos on korkeimmalle korotettu.

He tulevat varjoista valoon, kukin tavallaan mutta he tulevat perille.

He tulevat maailmasta jolla ei ole enää tulevaisuutta, ei osaa, ei arpaa. On vain jäljellä ei mitään. Kaikki on poltettu, tulelle talletettu.

Sinut rakkaani minä otan mukaani; sinut jonka ruusuista suuta suutelin maailmanssa rohtunein huulin. Sinua joka olit kanssani unissa ja valvein.

Olit oma tähteni öin ja päivin. Annoit toivoa, valoa ja lohtua. Säkenöit timanttina tomussa.

Otan sinut varoen syliini ja kannan totuuteen, sinne missä saamme olla irti ja vapaita.

Siellä ei kukaan lymyä varjoissa, ei kehi valheita kerälle. Siellä suutelen ruusuista suutasi, haron ja tuoksutan menneen maailman kärsimysten tuulissa tuivertuneita hiuksiasi, ilman tuskaa, ilman syyllisyyttä, ilman jatkuvaa pelkoa.

Siellä loistaa rakkauden ikuinen valo, ja mennyttä ei muista enään kukaan. Ne jotka alistuivat pahan vallalle ovat lopullisesti kuolleet, he ovat itse itsensä tuominneet, itse olleet omia syyttäjiänsä ja tuomareita.

2017-07-29T12:20:00.002+03:00

Toivottaisin hyvää huomenta, jos olisi hyvä huomen,

mutta sitä ei ole.

Monesti kuulen ihmisten sanovan, miksi Jumala ei tee niin tai näin, koska on kaikkivaltias,

mutta ei hän ole.

Ei hän tee mitään joka on häntä itseään vastaan.

Ei hän taikonut silloinkaan rahaa, kun häneltä kysyttiin temppeliveroa vaan hän käski Pietaria onkimaan kalan ja ottamaan rahan sen suusta ja maksamaan tällä hopearahalla temppeliveron.

Miksi ? Miksei hän vain yksinkertaisesti ”luonut” hopearahaa. Siksi, että hän ei mennyt perkeleen toimintaan mukaan, kuten ei mennyt aiemminkaan, kun hän oli perkeleen kiusattavana.

No, en minäkään kiusaa teitä enempää, vaan toivotan; parasta huomenta,

sillä sitä se voi olla.

2017-07-09T13:15:00.002+03:00

Mustat umpivaunut pysähtyivät vierelleni,

sanoin;

enhän minä pyytänyt kuin kohtamaan tosiasiat,

ymmärtämään, että emme ymmärrä.

Sillä ymmärräthän, että faktat kauhistavat.

Jos vaan voisin sanoa jotain muuta, sen tekisin,

pysyn kuitenkin totuudessa.

Sillä,

en minä ole lohtu, olen kauhistuksen tyrmistys,

ennen kuin voin antaa lohtua, on minun kohdattava kauheus.

Olen toki hakenut lohtua ja kaikkea hyvää

mutta ne ovat sulaneet kuin lipeä pesupataan ja,

jäljelle on jäänyt pelkkä lohduttomuus.

2017-07-09T12:59:00.002+03:00

Tunsin kuinka viha nosti päätään

tänään vihasin ehkä enemmän kuin koskaan.

Tänään rakastin ehkä myös enemmän,

kuin milloinkaan auringon alla.

Viha voisi helposti rikkoa vahvimmankin muurin

voisi kaataa suurimmatkin tornit.

Viha oli yhyttänyt rakkauden ja,

nyt ne olivat yhtä.

Ne söivät valhetta kuin hevonen kauraa

ja lihoivat.

Sekoittivat ihmisten mielet ja

nauroivat ylpeästi, huomista pilkaten.

2017-07-09T11:46:00.003+03:00

Yö oli hiljainen

odotin ja

pelkäsin aamua.

Aamulla väkivalta rantautuisi

lasten ja äitien päät murskattaisiin.

Nukuin kumisaappaat jalassa

huomenna, huomenna loppu.

Yltä päältä veressä

ruumis ja sielu

ja loppu.

2017-07-09T11:41:00.000+03:00

Risa elämä

kalvaa sydäntäni.

Kuinka paljon mieluummin lähtisin jo,

silmäni eivät jaksa enää katsoa pahuutta

korvani ovat kipeät valheesta

käteni tunnottomat painajaisten jälkeen.

2017-07-08T19:25:00.005+03:00

Mieleni on kuin tyyni meri,

se pelottaa

mantereita pääni yläpuolella.

2017-07-08T19:25:00.002+03:00

Kaikki sanat loppuivat,

kaukaa kuluu ambulanssin ujellus

kaksi lokkia rehentelee peltikatolla

siniset valot välähtävät talojen lomasta.

2017-07-04T20:35:00.002+03:00

Ei ole kärsimyksen ongelmaa,

koko ajatus on käsitevirhe.

Jumala antaa sen minkä hän voi antaa,

hän antaa siunauksen ja voiman omasta voimastaan.

Hän antaa sen mitä on, ei sitä mitä ei ole.

2017-07-04T17:11:00.002+03:00

Tajusin, että elävä ei voi ymmärtää Jumalaa,

elämä työntää Jumalan pois, se täyttää tyhjyyden.

Järki ei taivu koskaan abstraktioon,

se on materiaa, joka ei koskaan usko

se ei usko ennen kuin näkee,

se vaatii todisteita ja aistit pettävät.

Jos joku kertoisi nähneensä Jumalan,

ei häntä voisi olla olemassa, sillä;

muuttumattomuus ja ikuisuus hajoaisivat

murenevaan elämään.

2017-07-04T16:57:00.002+03:00

Pelästyin;

näin silmiesi mustuaisessa

hiljaisen äärettömän meren

äärettömyyden tähtien takana

tajusin, että et kuole koskaan

ja vaikka näin olemattomuuden

minulla ei ollut sanoja tuolle elämälle.

Kaikki sanat olisivat rikkoneet elämän.

2017-07-04T12:02:00.001+03:00

Haluan suudella ruusuista suutasi,

haroa silkkisiä maailmatuskassa tuivertuneita hiuksiasi,

haluan olla kanssasi vapaa olento, irti kaikesta valheesta.

Oman tähteni haluan, ja oman tähteni minä otan ja,

niin käy tanssi,
yli hautojen kukkameren, syvempään loistoon ja täydellisempään onneen.

Vien maailmaan joka ei ole tällainen ja tuollainen, epätäydellinen maailma,

Vien sinne mihin tulee ruhjotut, ahdistuneet ihmiset tästä pilatusta maailmasta.

Sen Herran luo joka kerran luopui osasta kaikkivoipaisuuttaan, sillä hän rakasti ihmistä.

Sinä olet oma tähteni tässä tomussa, sinut minä vien hellästi ja varmasti totuuteen.

2017-06-21T00:00:00.003+03:00

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

kirjoitan, että hänen kädessään on litra viinaa

kirjoitan, että kuolema tanssii hautausmaalla

ja on tehnyt pesän sen muuriin

että se juo kultaisesta pikarista ja että,

se öisin suutelee kuuta

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

kirjoitan Jumalalle kirjeen

se jää kesken …

2017-06-20T23:53:00.004+03:00

Hyvää Vappua kaikille Juhannuksena;

Elämä on kuin juoksuhiekkaa jalkojeni alla

tämän mustan odottavan

taivaan alla;

iättömästä ikuisesta kaamoksesta palaan,

kuin syöksyisin suin päin aamun sumusta,

serpentiinien sateenkaaren läpi kääntämään aikaa

väännän ajan hampaat, hetken lyönnit otan vastaan

lapsuuden viattomat ilmapallot, nuoruuden nudikat

röökin ja viinan polttamat jäljet pöydän pinnalla

kellot seisahtuvat hetkeksi, roikun mukana

käyn kaupassa ja katson kuinka vanhukset suutelevat peliautomaatteja

vapusta jushannukseen, minä synnyn uudestaan Suomen suveen

laitan ovet salpaan ja sulkeudun suosiooni vuotavin silmin tippaleipä kädessä.

2017-06-20T23:51:00.002+03:00

Pieni tie.

Sinä voit kaiken, minä en voi mitään

Kaikkien erehdysten takana on perusilluusio

nuo ikuiset ajatukset ja etten tiedä kuka olen.

Sinun Katseessasi loiste,

loisteessa Myrsky

silmiesi iiris kuin rannaton meri

mustuainen kuin pohjaton kaivo.

Valoa tulta ja jäätä.

niin se on sinun sylisi;

Heittäydyn syliisi, sekunnit muuttuvat minuuteiksi ja minuutit tunneiksi

elämä leikkaa ihanasti,

veri yhtyy vereen, katse katseeseen, suut suutelevat kiihkeästi toisiaan

vaivun viereesi hellitellen...

tuoksusi on minun toinen todellisuus.

Kesäkuun loppu.

2017-06-20T23:49:00.001+03:00

Rakkauden kuolema

Kaipaan kosketustasi,
sitä ei tule,
kaipaan suudelmaa,
sitä ei tule.

Kaipaan sanaa rakkaus,
en kuule sitä.

Katson peiliin,
mikä minussa on niin väärin,
ettei minua voi rakastaa.

En jaksa enää itkeä,
huomaan,
olen yksin,
näin lienee tarkoitettu,
harmaa vaate peittää sieluni,
ja syö sen vähitellen,
pikkuhiljaa,
rikki, halki ja poikki

Rakkaus ja välittäminen on kuollut,
toivon olen heittänyt kaivoon,

että ne joskus,
kohtaisivat minutkin,
jälleen

Muista hämärästi muutamia onnen hetkiä,
ehkä nekin olivat vain valhetta ja

kuten täällä kaikki tuppaa olemaan

2017-06-20T23:40:00.002+03:00

sinun rakkautesi

ei ole jouten sielussani,

se kasvaa sielun ja hengen pyhyydessä

pyhyydessä joka tuo valoa pimeyteen

pyhyydessä joka muuttaa elämää

pyhyydessä joka ei ota kunniaa itselleen

pyhyydessä joka on ainoa ase, joka voi muuttaa elämämme.

annan sen kasvaa

niinpä asiaan:

isäni

iloitsen sinusta

nyt olet vain timantti tomussa

merkillistä

mutta luulen

että juuri sinä olet perinyt taivasten valtakunnan

jäädessäsi viimeiseksi

saavuit kenties perille ensimmäisenä

heikkoutesi viinan suhteen

teki sinusta nöyrän

ylpeähän et ollut

et myöskään tyhmä

2017-06-20T09:27:00.002+03:00

Kuvasi ääriviivat heijastuvat peilistä

ja,

muistat hänet, joka sinua rakastaa

sillä,

olet varastoituna hänen ikuiseen muistiinsa.

Meidän yhteiskuntamme on Taivaassa,

olemme Taivaan kansalaisia, siksi

emme juhli satavuotiasta Suomea,

me juhlimme joka päivä ikuista valtakuntaamme.

Asioissa ja asioissa on eroja.

Nostan katseeni ylös pilviin

ja sanon: ” ehkä tänään”,

pian me lapset olemme pöytien äärellä.