Kaktun ja Futuran blogi

Aurinkoinen kevätpäivä kuvin ja sanoin. [+videopostaus hevosmessuilta]

2012-03-04T18:48:00.011+02:00

Voi aah näitä ilmoja, ei voi muuta sanoa! On kyllä ihan harvinaisen keväinen olo. :)

Ihan heti alkuun kerron uutisia videopostausta odottaneille. Emmi sai valmiiksi videopostauksen eilisiltä hevosmessuilta. Itse jouduin toki naurun aiheeksi loppukevennykseen, sepä mukavaa. :D En oikein osannut käyttäytyä suuressa parkkihallissa kaiken maailman pysäköintilipukkeiden kanssa. Videopostaus löytyy Emmin blogista, eli täältä. Kamerasta oli akku todella vähissä, joten ei ehditty paljoa kuvaamaan, mutta toivottavasti edes joku tuosta tykkäisi. Tehdään sitten joskus paremmalla ajalla uusi.

Tänään aamulla leikkasin ensimmäisenä Fluffyn kynnet. Se onnistui aika hyvin ja Fluffy ei rimpuillut melkeinpä yhtään. Koska se osaa "pum"-käskystä mennä selälleen, käytin sitä aina tarpeen tullen ja hyvinhän tuo vintiö näytti tottelevan. Käytin vielä Fluffyn kunnon lenkillä ja heittelin sille keppiä. Karvapallo oli aivan onnessaan ja energiaa riitti. Kamerakin oli mukana ja nappailin muutamia kuvia Fluffysta juoksentelemassa hangessa.

Sitten iskikin tylsyys, kun tajusin että pitää mennä tallille yksin. Oli hieno ilma ja haikailin seuraa ja kuvaajaa. Onneksi satuin juttelemaan Suvin kanssa, joka oli myös menossa tallille ihan yksin. Ja kun Maara asuu tuossa naapuritallilla, ehdotin Suville, että menisin kuvaamaan häntä ja Maaraa, jotta saisin tylsään päivään jotain vipinää. Mentiin sitten Suvin kanssa tallille ja otettiin paljon kuvia. Oli kiva nähdä, miten Maara oli taas kehittynyt. Itsekin ravailin ponilla muutaman minuutin, muttei mitään ihmeellistä tehty. Kypärääkään ei tietysti ollut mukana ja Suvin kypärä oli minulle aivan liian suuri. Mutta mukavaa oli siellä auringonpaisteessa seisoskella ja kuvata suloista ratsukkoa. :D Näitä kuvia ei nyt ole, koska en kuvannut omalla kamerallani.

Ponin puunauksen jälkeen lähdettiin Futuran luo. Ratsastin reilut puoli tuntia kentällä ihan perustyöskentelyä. Futura oli aluksi suorastaan laiska. Kentän pohja on sen verran raskas tähän aikaan vuodesta, ettei herra millään viitsisi liikkua kunnolla eteen. Kuitenkin laukkojen jälkeen alkoi liikettä löytyä ihan mukavasti. Futura oli aika kiva ja tasainen. Suorallakin uralla muoto säilyi laukassakin ihan hyvin ja hevonen pysyi suorana, vaikka jouduin menemään uran sisäpuolella, eikä ollut aitaa siinä tukena. Ura oli ihan jäinen ja kova. Vähän tuli tahtirikkoja epätasaisen pohjan takia, mutta muuten Futura oli tosi mukavan tuntuinen ja Suvikin sanoi, että näytti hyvältä.

Lopuksi otin suitset pois ja tehtiin muutama kumarrusharjoitus, sekä pyysin Futuraa peruuttelemaan ja seuraamaan kaikenlaisia koukeroita perässäni. Se sai myös venytellä porkkanan kanssa. Jos joku ihmettelee, miksi ollaan nyt tehty kaikenlaisia harjoituksia maasta käsin ja ratsastelua riimulla, yms, niin kyse on ihan siitä, että haluan pitää hevostelun mahdollisimman monipuolisena. En usko, että Futura tulee ikinä olemaan sellainen hevonen, jolla voi ratsastaa pelkän kaulanarun turvin, enkä siitä sellaista aio yrittääkään. Se on aivan liian säpäkkä, kilpailuhenkinen ja itsepäinen sellaiseen. Mutta mielestäni ei ole hyvä asia, jos hevonen toimii ainoastaan suitset päässä, joten haluan hieman herkistää Futuraa. Kun nyt talvella ei olla paljon hyppäämään päästy, niin erilaiset venytysharjoitukset ja maasta käsin tehtävät jutut tuovat sitä vaihtelua. Ei siis olla vaihtamassa lajia, vaan ihan omaksi ilokseni ja hevosen mielen virkistämiseksi haluan tehdä kaikkea monipuolisesti.

Futura oli aivan mielettömän suloinen tänään ja muutenkin kiva. Kuvistakin varmaan näkee, että se on kuin mikäkin nallekarhu. Huomenna on vuokraajan päivä ja itse ratsastelen taas muita poneja, mutta tiistaina onneksi pääsen taas oman hevosen selkään. Olipas mukava tallipäivä ja ihanaa kun oikeasti tulee kevät! Odotan kamalasti, että lumet sulavat ja että päästään taas treenaamaan hyppäämistä ihan viikoittain! :)

Ai niin, unohtui melkein kertoa, että hiiret on vallanneet meidän kaapin! Mun fleecetakkia oli nakerreltu, sekä myös Futuran päiväkirjaa! Nyt harmittaa, kun en haluaisi laittaa sinne hiirenloukkua tai rotanmyrkkyä, koska tykkään hiiristä. Mutta en myöskään haluaisi, että kaikki mun kamat häviää parempiin suihin... :( Neuvoja? :D

Terveisiä hevosmessuilta ja uusi ulkoasu.

2012-03-03T20:07:00.001+02:00

Meillä menikin meidän videopostauspäivä vähän uusiksi, kun saatiin ilmaisliput hevosmessuille ja päätettiin Aadan, Emmin ja Jutan kanssa lähteä siellä käymään. Oltiinkin sitten messuilla klo 12-18. Kiva oli käydä katsomassa upeita hevosia, hienoja näytöksiä ja hypistelemässä kaiken maailman ökykalliita hevostarvikkeita. Ostin messuilta ainoastaan kaulapannan Fluffylle, mutta siinä on liian vähän reikiä, joten täytyy tehdä lisää. Jotenkin oli ihan kamalan vaikeaa löytää tuon kokoiselle koiralle kaulapantaa. Tuntui, että kaikki pannat ovat joko ihan taskukokoisille, tai sitten isoille koirille.

Tuli kyllä hieman pää kipeäksi kaikesta väenpaljoudesta ja muutenkin ahdistun paikoissa, joissa ihmiset tunkevat ja rynnivät. Tunsin itseni ihan kauhean pieneksi, säälittäväksi ja huomaamattomaksi. Kuitenkin muutama blogin lukija ilmiselvästikin huomasi minut ja pari tuli juttelemaankin. Ehkä se on nämä punaiset hiukset, joista tunnistaa. :D Meillä jäi hieman tuo videopostauksen kuvailu, koska kamerasta meinasi akku loppua ja muutenkin messuilla oli sen verran vilskettä ja vipinää. Mutta ehkä Emmi siitä jonkinlaisen koosteen saa, katsotaan. :)

Tein uuden ulkoasun blogille sen kunniaksi, että kevät on selvästi tulossa. Aikaisempi ulkoasu oli vähän turhan talvinen. Palaute uudesta ulkoasusta on tervetullutta. En tehnyt kovin radikaaleja muutoksia, mutta jotain kuitenkin. Jos joku kysyy, niin bannerin olen muokannut osoitteessa picnik.com. Ensin kyllä liitin nuo kaksi kuvaa vierekkäin Paintin avulla.

Olen saanut nyt aika paljon sähköpostia ja aika moni on piirtänyt minulle kuvia Futurasta. Yksi kuva lämmitti sydäntäni jotenkin erityisen paljon. Vaikkei tämä ole mitenkään järisyttävä taideteos, jostain syystä tykkään tästä kuvasta hirveästi. Muitakin kivoja kuvia ja viestejä olen saanut, kiitokset niistä kaikille. :) ♥ En tosiaankaan kaikkia julkaise, mutta niitä on aina kiva saada ja tulen viesteistä hyvin iloiseksi. Haluan nyt kertoa tämän, koska usein olen kertonut vain saamistani ikävistä kommenteista. Jonkin verran niitäkin tulee yhä, mutta suuremman painoarvon annan näille ihanan vilpittömille positiivisille viesteille, joita olen alkanut saada ihan yllättävän paljon.

Yhteinen videopostaus tulossa - ehdotuksia kaivataan!

2012-03-02T10:24:00.001+02:00

Minä, Emmi ja Aada olemme aikeissa kuvata taas yhteisen videopostauksen. Kuvaamme sen todennäköisesti huomenna. Nyt kaivataankin aiheita postausta varten. Tallia emme aio esitellä, mutta muita aiheita saa ehdottaa. Valitsemme yhdessä ehdotuksistanne aiheen tai useamman, joiden pohjalta toteutamme videopostauksen. Ehdotuksia siis tulemaan! :)

TARKENNUSTA:

Ehdotuksissanne ottakaa huomioon meidän sääolosuhteet. Lumi on alkanut täällä päin jo hieman sulaa ja tilsoja tulee ratsastaessa, viikonlopuksikin on luvattu aika lämmintä säätä. Hypätä ei siis voi, eikä myöskään irtohypyttää ja muutenkin tässä on joutunut ratsastamaan aika varovaisesti viime aikoina (etenkin Futuralla, jolla ei ole tilsakumeja). Kovin ratsastuspainotteista videopostausta ei siis varmaankaan toteuteta. Mutta aiheita siihen, mistä voisimme postauksessa kertoa, otetaan mielellään vastaan.

PING!

2012-03-01T22:38:00.000+02:00

Olen koko päivän ollut jotenkin aivan käsittämättömän hyvällä tuulella! Töissä en hermostunut, vaikka raivostunut ja sekava mummeli langan toisessa päässä löi minulle luurin korvaan karjuen: "TE TAIDATTE OLLA IMBESILLI!". Nauratti vain ja jatkoin hommia. Nyt on jo pitkään ollut sellainen itsevarma olo, ettei mikään maailman mahti minua hetkauta. Okei, vähän liioiteltua, mutta tuntuu siltä, että olen noussut ylös, enkä välitä siitä jos joku yrittää minua vähän talloa. Olen tehnyt mielestäni oikeita ratkaisuja elämässäni viime aikoina. Pidän nyt yhteyttä niihin ihmisiin, jollaisia tarvitsen ympärilleni. Elämä tietysti pyörii pitkälti hevosten ympärillä, mutta se nyt oli odotettavissa jo silloin kun oman hevosen ostin, ettei aikaa paljon muuhun tule jäämään. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että olen löytänyt ne luotettavat ja todelliset ystävät joista on viisainta pitää kiinni.

Olen myös innoissani siitä, että pääsen takaisin vanhaan työpaikkaani. Enää viikko nykyisessä työssä ja sitten pääsen takaisin! On jo ikävä vanhoja työkavereita ja asiakkaita. Nykyisetkin työkaverit ovat mukavia ja monet ovat tulleet jo toivottelemaan hyvää jatkoa ja kysymään mihin menen. Olen innoissani siitä, että työmatka lyhenee ja aikaa jää taas enemmän kaikkeen muuhun. Autolla ajaminenkin on kuitenkin melko väsyttävää etenkin kun päivittäin tulee ajettua noin 70-100 kilometriä riippuen siitä, missä kaikkialla käyn ratsastamassa. Mutta töihin päästäkseen on ajettava se yhteensä 70km päivässä. Nyt se lyhenee vain kolmeen kilometriin per suunta. Mikä onni! :D

Tuntuu myös siltä, että kevät on alkanut! Jipii! Hymyni on nyt niin leveä, että se ylettyy melkein korvasta korvaan. Olen oppinut myös tässä lähiaikoina jättämään joitain asioita omaan arvoonsa ja ymmärtänyt, ettei aina tarvitse puolustautua, vaan voi olla myös hiljaa ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Itse kuitenkin aina parhaiten tietää, kuinka omassa elämässä asiat sujuvat ja millaisia ratkaisuja kannattaa tehdä. Olen hyvin intuitiivinen ihminen ja tiedän sisimmässäni, mikä on minulle parhaaksi. Toimin vaistojen ja tunteiden varassa, mutta päätökseni pidän, vaikka mikä olisi. Jos jotain olen kerran päättänyt, se myös pysyy. Ja nytkään ei ole mikään päätös kaduttanut. Tai en oikeastaan edes muista, koska viimeksi olisi.

Futura on ollut koko ajan parempi ja parempi ratsastaa. Fluffy muuttuu kiltimmäksi ja rauhallisemmaksi päivä päivältä. Muutenkin kaikin puolin elämä on kivaa tällä hetkellä. Onhan tässä konetta ja kameraa sun muuta hajoillut. Meidän nettikin suljettiin Elisan toimesta päiväksi, kun koneeni ei antanut ladata virustorjuntaohjelmaa ja se oli sitten lähetellyt jotain haittaviestejä Elisalle päin. Nyt saatiin onneksi siihen uudempi Windows asennettua ja koneen pitäisi taas toimia, kunhan saadaan siihen asennettua kaikki tarvittavat ohjelmat. Onneksi meillä on tämä toinenkin kone olemassa. Tästä Teemun koneelta muuten löytyi ISO läjä niitä vanhempia kuvia minusta ja Futurasta, jotka omalta koneeltani hävisivät! Olin ilmeisesti joskus ne tänne kopsannut ja vaikka yksi uudempi kansio hävisi tästä jokin aika sitten, ne vanhat kuvat ovat kuin ovatkin tallessa! Sekin ilostuttaa! Miten onnelliseksi voikaan tulla pelkästä kuvien sittenkin pelastumisesta! :D

Tämä oli nyt tällainen ilon purkaus. Mitään varsinaista ideaa en nyt keksinyt postausta varten, kunhan vain halusin tällä kertaa purkaa iloani kirjoittamalla tänne. Näitä löytyneitä kuvia katsellessa aloin kaivata tuollaista ihanan vihreää peltoa, mutta eihän tässä enää olekaan kuin muutama kuukausi kesään! :)

Pikku-heppatytöstä hevosenomistajaksi

2012-02-29T23:22:00.003+02:00

Olen nyt muutaman päivän miettinyt, miten paljon vuosien varrella onkaan tapahtunut. Mietin siis nimenomaan hevosasioita. Saan usein sähköpostia pieniltä tytöiltä, jotka haaveilevat omasta hevosesta tai hoitohevosesta. Sen takia nämä omatkin lapsuusajat tulivat mieleeni. Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana ja halu oppia uutta oli valtava. Ratsastuskoululla suuressa ryhmässä oppiminen oli kuitenkin hidasta. Haaveilin myös hoitoponista, mutta koska olin ikäistäni nuoremman näköinen, tällaista vastuuta minulle ei moneen vuoteen annettu. Vasta neljän vuoden päästä sain ensimmäisen hoitoponini, vaikka yritys oli kova jo aiemmin.

Aloin miettiä, miten kauan olen odottanut, tehnyt töitä ja haaveillut juuri tästä, mitä minulla nyt on - omasta hevosesta. Ensin olin turhaan hoitohevosta mankuva pikkutyttö, sitten tuli se ihkaoikea hoitoponi, sen jälkeen aloin saada yhä enemmän vastuuta ja löysin vuosi vuodelta helpommin hoitohevosia, joita kertyi yhteensä lähemmäs kymmenen kappaletta vuosien varrella. Vielä kaksi ylläpitoponia ja hevosalan työpaikka, sekä hieman opintoja mahtui tähän väliin ennen omaa hevosta. Tähän kaikkeen kului aikaa 12 vuotta ennen kuin vihdoin 19-vuotiaana ostin oman hevosen.

Nyt Futura on ollut minulla kuukauden päästä neljä vuotta. Yllättäen onkin kulunut melkein 17 vuotta siitä, kun vielä olin turhaan hoitohevosta mankuva pikkutyttö. Nyt minulla on oma, itse koulutettu hevonen, sekä useampi poni ja hevonen, joita minulla on ilo ja kunnia käydä ratsuttamassa. Nyt joku ihan tosissaan haluaa apuani ja on valmis jopa maksamaan siitä korvauksia. Vielä vähän aikaa sitten kukaan ei tarvinnut apuani, olin tiellä, en osannut mitään ja vain haaveilin siitä, että saisin itse hoitaa hevosta. Harjauskin olisi riittänyt, mutta en kelvannut edes siihen.

Kun vihdoin sain hoitoponin, saatoin harjata sitä yli tunnin päivittäin ja pesin myös varusteet melkein joka päivä. Nyt kun minulla on oma hevonen, olen edelleen todella innostunut ratsastuksesta ja sen kanssa seurustelusta ja rapsuttelusta, mutta harjaukseen kuluu vain muutama minuutti ja varusteetkin puhdistan kunnolla ehkä kerran puolessa vuodessa. Enää ei ole aikaa tällaiseen, koska viiletän tuulispään lailla tallilta toiselle ja on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että ratsastan ainakin kaksi hevosta päivässä. Ne päivät, kun ratsastan pelkästään Futuralla, ovat "vapaapäiviäni".

Olen iloinen siitä, että olen jaksanut yrittää vuodesta toiseen, vaikka aina on tullut vastaan niitä ihmisiä, jotka ovat halunneet minulle pahaa ja ovat yrittäneet saada minut luovuttamaan. Edelleenkin olen saanut ajoittain ikäviä kommentteja blogiini, mutta olen päättänyt olla julkaisematta niitä ja jatkaa eteenpäin. Kun olen kerran tähän asti päässyt ihan nollasta, voin päästä vielä vaikka mihin. Hidastahan tämä on, kun raha ei kasva puussa ja omin neuvoin pääosin treenailen, mutta onneksi on ihana ja kannustava talliporukka ympärillä, sekä tietenkin kaikki te lukijat. Saan välillä ihan mielettömän kivoja päivän piristyksiä sähköpostiini ja tänne blogiin ja olen todella kiitollinen kaikille, jotka ovat jaksaneet minua tsempata.

Moni saa oman hevosen vanhempien rahoilla jo nuorena ja pääsee valmentautumaan sen kanssa. Minun tilanteeni on hieman erilainen. On aina ollut. Sitkeästi kuitenkin tavoittelin unelmaani ja nyt se on ollut totta jo pian neljän vuoden ajan ja ei hitsin pimpulat, että olen siitä ylpeä! Tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille teille omasta hevosesta tai hoitohevosesta unelmoiville tsemppiä ja jaksamista odotukseen. Viimeistään vuosien myötä teillä on mahdollisuuksia mihin vain! Ja vuodet kuluvat nopeammin, kuin uskoisikaan. Ja niiden aikana oppii kaikenlaista. Nyt, 24-vuotiaana todellakin osaan arvostaa omaa hevostani ja nauttia sen kanssa jokaisesta päivästä.

♥

KYSYMYSPOSTAUS

2012-02-27T23:30:00.041+02:00

En ole ihan varma onko tämä kolmas vai neljäs kysymyspostaukseni, mutta mitä noita aikaisempia postauksia katselin, niin epäilisin että kolmas. Kysymyksiä tuli taas aika paljon ja joihinkin jää varmaan vastaamattakin, mutta pyrin vastaamaan ainakin sellaisiin, joita ei ole aiemmin näissä kysymyspostauksissa esiintynyt. Pahoittelen sitä, että tekstit menee ihan miten sattuu. Jostain syystä blogger kieltäytyy tottelemasta minua aina kysymyspostauksia tehdessäni. -_-

1. Miten olet opettanut Futuran kumartamaan?

-Porkkanan avulla. Näytin Futuralle herkullista porkkanaa etujalkojen välistä ja vähitellen aloin vetää porkkanaa kauemmas mahan alle, kun se yritti ottaa sitä suuhunsa. Kun tämä alkoi onnistua, otin mukaan myös etujalan. Etujalasta siis kiinni kuten kaviota nostaessa, mutta siten että itse olin kasvot hevosen päätä kohti. Ja siinä sitten samalla näytin porkkanaa etujalkojen välistä ja Futuran kumartuessa hivutin vaivihkaa etujalkaa hieman taaksepäin. Tätä toistettiin kymmeniä kertoja, useamman viikon ajan.

Tässä harjoituksessa pitää sitten muistaa pehmeä alusta, ettei hevonen rojahda polvilleen kovalle alustalle, koska siinä on äkkiä jalat auki. Vähitellen aloin saada etujalkaa vedettyä yhä taaemmas ja lopulta oltiin siinä pisteessä, että Futura laskeutui yhdelle polvelle maahan. Tämä on itse asiassa kuulemma niiaus, eikä varsinainen kumarrus. Seuraavaksi ajattelin opettaa laskeutumaan toiselle polvelle ja ehkä vähitellen molemmille. Jotkut opettavat kumartamaan ja muitakin temppuja myös raipan avulla, mutta Futura menneisyytensä vuoksi pelkää ihmisen kädessä olevaa raippaa, joten opetan mieluumin temput kehuilla ja makupaloilla houkuttelemalla.

Laitan vielä havainnollistavan videon kumarrusharjoituksistamme. (jes, onnistuin saamaan nämä videot koneelle toisen kamerani avulla!) Tässä siis ensin pientä johdattelua kumartamiseen ja vasta toisella kerralla vaadin Futuraa kumartamaan kunnolla.

2. Oletko koskaan miettinyt ammattia hevosalan parissa?

-Olen kyllä miettinyt, mutta hevosala on sen verran huonosti palkattu, ettei se ole hevosenomistajan vaihtoehto näin pääkaupunkiseudulla asuessa. Jos työskentelisi samalla tallilla, missä oma hevonen asuu ja saisi asunnonkin tallin puolesta, voisi ehkä tulla toimeen. Mutta koska haluan asua avomieheni kanssa, tällainen ei tule kysymykseen. :D

3. Käytätkö mikroa usein/ollenkaan?

-Naurattaa tämä kysymys... :D Käytän mikroa silloin kun täytyy saada nopeasti lämmitettyä ruokaa. Ja lämmitän aika usein myös teeveden mikrossa. :D

4. Jos suostut kertomaan, niin mikä sinun oikea nimesi on?

-Olen kertonut ennenkin nimeni täällä, eikä siinä ole mitään salaista. En vain tunnista virallista nimeäni omakseni, enkä tottele sitä, koska minua ei kutsuta sillä nimellä juuri koskaan. Olen siis oikealta nimeltäni Anna-Mari, mutta nimenmuutoshakemukseni odottaa parhaillaan käsittelyä maistraatissa. Käsittelyssä menee kuulemma puolisen vuotta, joten voin odottaa vastausta vasta alkukesästä.

5. Miks susta ja Futurasta on tullut niin suosittuja? Mistä se kaikki lähti?

  -Alun perin varmaan Futuran kauhea pukki-videosta. Futura oli mennyt ja vetäissyt kauhean pukin,

joka saatiin vieläpä videolle ja lätkäisin siihen kaveriksi siantappomusiikkia ja kunnon hidastukset. Näin

syntyi video, joka on youtubessa katsottu niin monta kertaa, etten edes uskalla ajatella. Tämän jälkeen

päädyin kaksi kertaa irc-galleriassa päivän kuvaksi ja jatkoin videoiden editointia. Siinä sitten tuli enemmän ja

enemmän näkyvyyttä ja tällä hetkellä tilanne on tällainen, että näköjään ihan hurjan moni minut tämän blogin ja

niiden videoiden kautta tietää ja muistaa.

6. Miksi Futuralla on paljas laikku lavassa? Ulkoileeko se päivittäin kuinka paljon, ei mahdottoman

paksu talvikarva taida olla?

 -Futuraa on loimi hiertänyt lavasta. Aikaisempina talvina on myös hieman hiertänyt, muttei noin näkyvästi.

On aika ärsyttävää, kun varmaan 20 ihmistä on kysynyt tätä samaa kysymystä tässä parin päivän sisällä. Mutta

joitain hevosia vain hiertää loimet herkemmin kuin toisia. Ja Futuralla kun on vielä talliloimi päällä ihan 24/7, kun asuu

ulkokarsinassa, eikä tosiaan ole mitenkään pitkäkarvainen yksilö. Ostin juuri huuto.netistä lapasuojuksen, joten katsotaan

poistaako se hiertymäongelmat.  Futura ehkä pärjäisi hieman kevyemmälläkin loimituksella ja on ennen kevyemmin loimitettukin,

mutta nykyisessä tallipaikassa on tapana loimittaa hevoset huolellisesti. Mennään tallissa tallin tavalla, eli jos loimitus kuuluu

palveluihin, niin loimittakoon. :) Futura ulkoilee talvisin noin 6 tuntia päivässä, kesäisin koko päivän, kuten muutkin tallin hevoset.

7. Onko sulla tallivaatteet erikseen ?

 - Ainakin yrittää olla. On joitain vaatteita, joita en ikinä käytä tallilla. Yleensä ensin käytän uusia vaatteita säästeliäästi

ja vältän ottamasta niitä tallille, mutta jos kyseinen vaate (yleensä takki) osoittautuu tallikelpoiseksi ja lämpimäksi,

jossain vaiheessa yleensä sorrun ja siitä tuleekin tallitakki. "Oikeaa" ratsastustakkia minulla ei ole koskaan ollut

ja käytän tallilla niitä vaatteita, jotka huomaan siellä käytännöllisiksi.

8. Minkä niminen on hiusvärisi, jota käytät? Oon kuullut että käytät vähän erilaisia, mutta mitä olet käyttänyt eniten?

 -Olen käyttänyt ehkä eniten Loréalin hiusvärejä. En ole kuitenkaan löytänyt mitään erityistä suosikkia. Haluan aina

hieman vaihdella punaisen sävyjä ja sen takia värjään aina eri värillä.

9. Jos ehtisit, mitä muuta haluaisit tehdä vapaa-ajallasi harrastusten parissa?

-Ehdottomasti jotain näyttelemiseen liittyvää. Mutta tälläkin hetkellä aikomus on harrastaa lyhytelokuvien tekoa

talliporukassa. :)

10. Oletko ollut oopperassa/klassisen musiikin konsertissa? pidätkö klassisesta? Oletko käynyt Musiikkitalossa?

-En mitään näistä! :D Kyllä klassistakin musiikkia voi joskus kuunnella. Pienenä Vivaldi oli suosikkini. Isäni soitti minulle

 vanhoja Vivaldin vinyylilevyjä ja tanssahtelin niiden tahtiin meidän olohuoneen matolla :D

11. Onko Futura ainut hevonen/poni mikä sinulla on ollut?

-Ylläpidossa on ollut aikaisemmin pari ponia. Futura on ensimmäinen ihan oma hevoseni.

12. Harrastaako muut sinun perheestäni ratsastusta? Onko poikaystäväsi ratsastanut?

 -Äitini on ratsastanut nuorempana. Isäni muutamia kertoja satunnaisesti, osaa jopa keventää ja laukkakin sujuu joten kuten.

Siskoni ovat kokeilleet joskus vähän ratsastusta. Poikaystäväni on myös ratsastanut ja maastoillutkin kanssani Virossa helpoilla

turistihevosilla. Hän osaa myös keventää ja laukata. Kukaan ei kuitenkaan tällä hetkellä harrasta ratsastusta ja Futura on liian

herkkä hevonen noin aloittelijoiden käyttöön. Äitini on ainoa, joka kokemuksensa puolesta osaa olla tarpeeksi rauhallinen

Futuran kanssa. Siskoni eivät ole Futuraa kokeilleet. Isäni ja Teemu ovat ratsastaneet Futuralla, mutta Futura stressasi

aika paljon ja pukitteli, joten en usko että annan heidän enää ratsastaa sillä. :D

13. Milloin olet syntynyt ?

 - 29.10.1987.

14. Onko sulla aikasemmin ollut blogia ?

-Tämä on ensimmäinen blogini.

 
15. Mitä blogeja luet ?

 -Seurailen useita eri blogeja, mutta yhtäkään en lue ihan säännöllisesti. Monet niistä ovat tuttujen blogeja,

joiden kautta vain haluan seurata kavereiden elämää. Esimerkiksi yksi parhaista ystävistäni on nyt Aasiassa

seikkailemassa useamman kuukauden. Hänen bloginsa löytyy täältä.

16. Miten poikaystäväsi suhtautuu hevosteluun ja siihen että vietät melko paljon aikaa tallilla?

 -Hän ymmärtää sen ja on tyytyväinen siitä, että minulla on harrastus. Kaipaisi kuitenkin useammin sitä, että laittaisin

kotona jotain hyvää ruokaa ja viettäisin aikaa hänen kanssaan. Mutta tosiaan poikaystäväni tekee yövuoroja ja

nukkuu päivät pitkät, joten häntä ei paljon häiritse. Saapahan nukkua rauhassa :D

17. Mitä mieltä olet tälläisestä " julkisuudesta " täällä, onhan sulla aika paljon lukijoita?

 -Joskus se hieman ahdistaa, mutta yritän vain keskittyä siihen, etten antaisi huonoa esimerkkiä lapsille kirjoituksillani.

 Jotkut pitävät minua esikuvanaan ja yritän kantaa siitä vastuun.

18. Mistä luonteenpiirteestä Futurassa pidät eniten ?

 -Sen lempeydestä ja positiivisuudesta yhdistettynä tarpeen tullen räjähtävään temperamenttiin.

19. Onko sinulla ollut ratsastuksen lisäksi muita harrastuksia ?

 -Voi kyllä! Kokkikerho, luistelu, partio, käsityökerho, savipaja, näytelmäkerho, sähly, jalkapallo, pianonsoitto,

kuoro, yleisurheilu, yms. Ratsastus on näistä ainoa, jota olen harrastanut yli vuoden. ;D

20. Kuinka pitkä suunnilleen olit 10-11 vuotiaana?

 -Varmasti alle 140cm. Muistan kolmannen luokan terveystarkastuksen (siis 9-vuotiaana), kun olin 128cm pitkä ja

painoin 19kg. Olen ollut todella pieni. Mutta nyt olen kasvanut isoksi ja vahvaksi! :DD

21. Kuinka monta ponia koulutat tai läpiratsastat tällä hetkellä?

-Osa on vähän tauolla nyt talven ajan. Aktiivisesti kahta Futuran lisäksi, kolmatta jatkan taas keväämmällä ja lisää olisi koko ajan

tulossa, mutten ole varma mihin väliin ne mahtuvat. Ja lisäksi Noppaa ratsastan sen verran kun ehdin, mutta viime

aikoina olen ehtinyt aika huonosti.

22. Onko kannuksien käyttö sinusta väärin? (ei koske kisoja)

 -Ei.

23. Mikä on lempikuvasi Futuran silmistä?

 -Tosi vaikea sanoa vain yhtä, mutta tässä ilme on ainakin mitä lempein.

 24. Miten päädyit ostamaan Futuran?

 -Menin ihan uteliaisuudesta katsomaan, kun kuulin että se on menossa teuraaksi. Sitten rakastuin sen silmiin ja se

oli menoa! :D

25. Miten ihmeessä voitte olla noin sopiva pari Futuran kanssa?

-Meillä vain kolahti ensihetkestä lähtien. Joskus vain käy niin. :) Futuraa täydellisempää hevosta ei minua varten taida

olla olemassakaan.

26. Onko sinulla jotakin, mitä erityisesti inhoat hevospiireissä?

-Kateus, paskanjauhanta ja se, että puututaan toisten asioihin ja unohdetaan huolehtia omista.

27. Onko sulla jotakin heppaunelmaa, eli jotakin mihin erityisesti tavoittelet tai jota haaveilet?

 -Elän sitä juuri. :) Onhan niitä joitain unelmia aina, mutta ne jääköön salaisuudeksi ;)

28. Ootko koskaan tehnyt arvontaa tai pidätkö sellaisen kenties?

 -Kaikissa blogeissa tuntuu olevan arvontoja. Ne tuntuvat olevan lähinnä tapa hankkia lisää lukijakuntaa. Suon sen

kunnian niille, joilla ei vielä ole yhtä paljon lukijoita, kuin minun blogillani. En pyri tietoisesti kasvattamaan lukijakuntaa,

koska olen huomannut, että mitä enemmän lukijoita kertyy, sen vaikeampaa lukijoiden miellyttäminen on. En ainakaan

toistaiseksi ole aikeissa järjestää arvontaa. Ehkä sitten kun muiden blogien arvontabuumi menee ohi. :)

29. Oletko koskaan ajatellut ajaa Futuralla?

 -Haluaisin, mutta kärryt ja valjaat puuttuu.

30. Oletko koskaan suuttunut tosissasi Futuralle?

 - Olen kyllä suuttunut sen tempuista useammankin kerran joskus aikoinaan. Ja tietysti myös joskus ratsastaessa,

jos se on ollut oikein hankala. Suuttumisesta jää aina myöhemmin paha mieli, vaikken mitään ilkeää hevoselle tekisikään.

Joskus on tullut käytettyä suutuspäissään liian kovia apuja, vähempikin selässä hytkyminen olisi riittänyt.

Mielestäni on silti väärin suuttua viattomalle eläimelle. Jokainen siihen varmaan joskus sortuu. Futura on onneksi

niin hyvä käsitellä, että harvoin se antaa aihetta suuttumukseen. Joskus olen suuttunut ehkä aiheestakin, kun se alkuaikoina

ilman satulaa kyytiin kiivetessäni pukitteli  ja yritti potkia. Kerran oli ihan lähellä, ettei tullut kaviosta päähän. Silloin

pienestä suuttumuksesta oli hyötyäkin, kun sain uutta tarmoa, enkä antanut Futuralle periksi. Nyt ilman satulaa ratsastus

onnistuu oikein hyvin kiitos itsepäisyyteni! :D

31. Oletko itse kouluttanut Futuran?

-Kyllä.

32. Kauanko Futura ollut sinulla?

-Kuukauden päästä neljä vuotta.

33. Minkä tasoinen Futura on?

 -Kotona HeB ja Re 110cm, kisoissa Re 100cm ja koulupuolesta ei ole näyttöä. :D

34. Aiotko ostaa joskus toisen hevosen Futuran lisäksi?

 -Ei ole rahaa.

35. Mikä on lempi hevosrotusi?

-Kaikki.

36. Lempi väri (hevosissa) esim. rautias, kimo...

 -Punaruunikko ja musta, sekä erikoisemmat värit viehättävät.

37. "Naljailevatko" ystäväsi usein lyhyydestäsi?

 -Ei nykyään, mutta joskus kouluaikoina paljonkin.

38. Jos olisit julkkis niin kuka olisit? Ja entäpä Futura?

 -Olisin munamies! :DD Futura olisi ehkä Muumipeikko.

40. Tykkäätsä enemmän kauhu vai romanttisista leffoista?

 -En voi katsoa kauhuleffoja, koska pelkään liikaa. Ällöromanttisista en tykkää, mutta jotkut menettelee. Eniten

pidän draamakomedioista, kuten Patch Adams ja Big Fish.

41. Millainen puhelin sulla on?

 -Tavallinen Nokia, jolla voi soittaa ja tekstata, eikä pääse nettiin. En edes tiedä sen mallia.

 42. Kuinka paljon sinulla menee rahaa suunnilleen Futuraan kuukaudessa?

 -Pyöristettynä varmaan 500-700e riippuen kuukaudesta.

43. Minkä tyylisiä blogeja luet?

 -Hevosblogeja ja joitain lifestyleblogeja ja matkablogeja.

44. Ja mitä mieltä olet siitä että Laep jatkaa edelleen mollaamistasi blogissaan?

 - En ole perehtynyt asiaan.

45. Oletko ikinä ratsastanut lännensatulassa? Jos olet, piditkö?

 -Useamman kerran. Onhan se aika mukavaa kyytiä. :)

46. Onko Futura lähtenyt ikinä sinulta maastosta käsistä niin, ettei pidätykset yms auttaneet?

 -Alkuaikoina se oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. :D

47. Millä ratsastat mieluiten, tamma, ori vai ruuna?

 -Ei mitään väliä.

48. Syötätkö Futuralle kädestä leipää/porkkanaa tms?

 -Aina, mutta harvemmin annan niitä "ilmaiseksi", eli jotain täytyy tehdä herkun saadakseen. (esim venytellä, kumartaa tms)

 Futura ei ole koskaan näykkinyt, niin uskallan näin tehdä. Korkeintaan joskus tutkii taskut.

49. Kun Futura joskus kuolee, hautaatko sen johonkin lähelle, vietkö teurastamoon vai mitä aiot?

 -Riippuu miten se kuolee. En ole miettinyt asiaa noin tarkasti.

50. Käykö sinulla koskaan ratsastuksen opettajaa/ valmentajaa?

 -Ei tällä hetkellä, eikä koskaan ole varsinaisesti käynyt ketään vakituista.

51. Ratsastatko säännöllisesti muilla hevosilla kuin Futuralla?

 -Useammallakin.

52. Kuumuuko Futura pellolla/ esteillä?

 -Kuumuu jonkin verran. Riippuu myös vähän paikasta. Mitä isompi aukea tai mitä pidempi suora, sitä enemmän se kuumuu.

53.  Onko Futura liikennevarma?

 -Kyllä, mutta pelkää ahtaita paikkoja ja myös sitä, jos auto ohittaa liian läheltä.

54. Jos laittaisit Futuran myyntiin (ei varmaankaan tule koskaan tapahtumaan) niin mitä kirjoittaisit myynti-ilmoitukseen?

 -En laita, joten en halua myöskään tähän kysymykseen vastata. Kirjoittaisin kuten asiat ovat. :)

 55. Ratsastatko usein muilla kuin ratsastushousuilla?

 -Jos en jaksa panostaa. Aika harvoin.

56. Osaako Futura uida?

 -Kuulemma osaa. En ole valitettavasti itse päässyt sitä uittamaan.

57. Oletko itsesi mielestä julkkis? (mun mielestä oot)

 -En ajattele asiaa niin. Moni ihminen tietää minut tätä kautta ja olen usein järkyttynyt siitä, kun joku on tullut esim.

 kisoissa juttelemaan tai tunnistanut jossain ihan vieraalla tallilla tai kaupungilla. Pääosin saan liikkua ihan rauhassa,

enkä tosiaankaan tunne itseäni julkkikseksi. Varmaan myös kaikki minut livenä tavanneet blogin lukijat ovat sitä

mieltä, että olen ihan tavallinen ihminen. Sitä haluan ollakin.

58. Onko teillä joskus Futuran kanssa käynyt niin että olet päässyt yhdestä ongelmasta ja saat tilalle kaksi?

 -Kyllähän niitä uusia ongelmia aina ilmenee kun vanhat saa korjattua, mutta meillä ei onneksi kovin suuria ongelmia ole

lähivuosina ollut. :)

59. Oletko harkinnut kilpailua Futuran kanssa isoissa luokissa?

 -Riippuu mitkä lasketaan isoiksi luokiksi. Minun mielestä 130cm ja päälle ovat isoja luokkia. En usko, että tullaan sellaisissa

 Futuran kanssa kilpailemaan.

60. Pidätkö futuralla pumpulia korvissa kisoissa, miksi?

-Joskus. Siksi, että se on rauhallisempi kun ei kuule ääniä ja on tottunut raviaikoina siihen, että korvat tukitaan.

61. Mitä hajuvettä käytät tai mistä tykkäät?

-Tällä hetkellä käytössä on DKNY Be Delicious Fresh Blossom. Aiemmin käytin pitkään Moschinon I love love-

tuoksua, mutta kyllästyin siihen. Sekin on kuitenkin hyvä tuoksu. Olen käyttänyt myös Elizabeth Ardenin Mediterranian-

hajuvettä.

62. Oletko kouluttanut nuorta hevosta (ei ravuria), jolla ei ole koskaan/paljoa ratsastettu?

-Arvelisin, että noin kymmenen tällaisen tapauksen kanssa on tullut touhuttua. Kaikkia en ole kokonaan peruskouluttanut,

mutta ollut opettamassa alkeita kuitenkin.

63. Jos olet, niin eroaako se jotenkin ravurin ratsukouluttamisesta?

 -Kyllä. Se on huomattavasti helpompaa, kun hevonen ei ole vielä ehtinyt oppia kulkemaan "väärin päin".

64. Oliko Futuralla ikinä ratsastettu ennen sua?

 -Sillä oli startattu montéa ja maastoiltu, eli oltu selässä paljonkin. Ei oltu kuitenkaan opetettu mitään sen kummempia,

kuin että se liikkui pohkeesta eteenpäin ja kääntyi samalla tavalla kuin olisi ollut kärryt perässä, sekä pysähtyi

EHKÄ.

65. Jaksaisitko toista ex-ravuria Futuran jälkeen?

 -Jaksaisin.

66. Kivoin hevonen, jolla oot ratsastanut?

 -Futura.

67. Paras konsoli/tietsikkapeli jota oot pelannut?

 -En pidä mistään pelistä.

68. Koska sait ekan kännykän?

 -Olisinkohan ollut 11-12v.

69. Kuka oli sun eka lemmikki?

 -Itse pyydystämäni sammakko.

70. Osaatko pelata lätkää?

 -En varmaan pysy enää luistimilla pystyssä, mutta teoriassa ehkä osaankin :D

71. Onks sulla lempibiisiä, jos on niin mikä?

 -Niitä on niin monta ja vaihtelee viikoittain.

72. Surkein leffa, jonka oot kattonu, perustele?

 -Melkein kaikki leffat. Mulla on vaativa maku! :D

73. Nauratko helposti?

 -Kysytkin vielä.

74. Millasta musiikkia sä yleensä kuuntelet? Ja onks sulla lempibändejä/artisteja?

 -Siantappomusiikkia! :D (kuten joku blogin lukija joskus asian ilmaisi)On mulla lempibändejä montakin, kuten

esimerkiksi Sonata Arctica, Sentenced, Trivium, Amaranthe, Nightwish, Avenged Sevenfold, Skillet, Breaking

Benjamin, Nickelback, Amorphis, yms. Pääosin siis rock- ja metallipainotteista, mutta kuuntelen kyllä kaikkea ihan

laidasta laitaan.

75. Kuinka tärkeänä pidät bloggaamista?

 -No pakko myöntää, että olen ihan koukussa tähän. Mulla on kauheasti kerrottavaa ja jaettavaa muille ihmisille.

Pakahtuisin, jos en saisi purkaa kaikkea sitä tänne blogiin.

76. Kuinka kauan on ollut tämä blogi pystyssä?

 -Hieman päälle vuoden.

77. Oletko mainostanut blogiasi? Jos oolet niin missä? Jos et, niin miten olet saanut näin paljon lukijoita?

-Olen laittanut linkin facebookiin, sekä youtube-profiiliini. Muualla en ole tainnut mainostaa. Eei, kun olen kyllä

lisännyt blogini myös Bloglovin-sivustolle. Siinä taisi olla nyt kaikki. En tiedä mistä kaikki nämä lukijat ovat tulleet.

Youtube-kanavallani on tosin lähemmäs 3000 tilaajaa, joten se ehkä selittää jotain.

 78. Annatko muiden (ystävien, valmentajien) ratsastaa Futuralla?

 -En anna ratsastaa ilman valvontaani (paitsi vuokraajan ja Aadan), mutta ystäväni ovat kyllä saaneet kokeilla Futuraa.

Valmentajaa minulla ei ole.

79. Mitä tekisit, jos sinulla ei olisi jostain syystä varaa pitää Futuraa?

 -Järjestäisin asian. Sellaista tilannetta ei saa tulla eteen, etteikö olisi varaa. Jos ei ole, teen kaikkeni sen eteen, että

pystyn Futuran pitämään.

80. Mikä/mitkä ovat Futuran huonoimmat puolet?

 -Stressiherkkyys ja ajoittainen itsepäisyys.

81. Mitä haluaisit Futuralle käyvän/tehtävän, jos jostain syystä et kykenisisitä enää hoitamaan? Esim. jos sinulle

tapahtuisi onnettomuus, pysyvä vamma, kuolema.

 -Kamalin kysymys ikinä! Juuri tällaista pelkään. Joskus mietin, mitä sitten jos vaikka kuolen auto-onnettomuudessa

tai muuten äkillisesti - mitä silloin Futuralle tapahtuu? En tiedä. Haluaisin, että se saisi olla samassa kodissa loppuikänsä.

 Haluaisin, että joku tuttu ihminen huolehtisi siitä. En haluaisi, että se joutuisi vaihtamaan kotia enää.

82. Mikä on unelma-ammattisi?

-En tiedä.

83. Milloin ajattelit osallistua seuraavan kerran kisoihin?

 -Sitten kun on rahaa. Keväämmällä vasta.

84. Aiotko vielä yrittää Futuralla koulukisoja?

 -Ehkä jotain ihan pikkukisoja, mutten vielä vähään aikaan.

85. Onko Futuralla huonoja tapoja?

 -Ei, se on täydellisesti käyttäytyvä herrasmies.

86. Onko sinulla huonoja tapoja?

-En osaa syödä haarukalla ja veitsellä. En osaa myöskään niistää kovinkaan hyvin tai tehokkaasti. Sotken paljon ja

siivoan vähän.

87. Mitkä piirteet ärsyttävät eniten ihmisissä?

 -Välinpitämättömyys, ahneus ja julmuus.

88. Mitkä ovat ihanimpia piirteitä ihmisissä?

 -Positiivisuus, vaatimattomuus ja aitous, sekä rehellisyys.

89. Oletko koskaan hypännyt maastoesteitä Futuralla? Olisiko siitä kenttähevoseksi?

 -En ole hypännyt oikeita maastoesteitä. Metsässä joskus puunrunkojen yli, sekä pellolla heinäpaaliesteitä.

Uskon, että olisi, kunhan koulupuoli saataisiin toimimaan vielä kouluaitojen sisälläkin. :)

90. Oletko ikinä pahalla tuulella?

 -Oi kyllä! Mutta se menee yleensä hyvin nopeasti ohi.

91. Myisitkö Futuran jos Teemu joutuisi sairaalaan Futuran potkaistua häntä?

 -En tosiaankaan! :D En myisi Futuraa missään tilanteessa, eikä tuollainen tapaturma ole mikään syy myydä hevosta.

92. Mistä sait idean perustaa blogin?

 - Se vain pälkähti päähäni, kun teki mieli kirjoittaa.

93. Osaatko laulaa tai soittaa jotain? 
 -Laulan aika huonosti, mutta tykkään laulaa jos musiikki on kovalla. Ja tykkään myös esimerkiksi baarissa laulaa
ja tanssia samaan aikaan. Osaan soittaa vähän pianoa. Pianistin urani kaatui siihen, etten jaksanut opetella nuotteja
tai sointuja, vaan halusin soittaa vain silmät kiinni ja helppoja sävelmiä. :D

94. Millainen oli ensimmäinen ajatuksesi Futurasta, kun näit sen ensimmäisen kerran?

 -Että sillä on kauneimmat silmät, mitä olen hevosella koskaan nähnyt.

Kuvapostaus

2012-02-26T23:14:00.004+02:00

Videopostausta en tämän päivän työskentelystä saanut, mutta Emmi otti kivoja kuvia, joten päätin kuitenkin laittaa niitä tänne. Ensin siis irtojuoksutin Futuraa ja herralla oli aika paljon virtaa. Yleensä se rauhoittuu jo lyhyen juoksemisen jälkeen ja kävelee luokseni heti kun lakkaan ajamasta sitä, mutta tänään piti juosta melko pitkään, että rentoutui ja rauhoittui. Osasyynä oli varmaan kova tuuli, joka pöllytti lunta ja sai Futuran vapisemaan kauhusta.

Tehtiin hieman peruutus-, väistämis-, ja seuraamisharjoituksia. Futura toimi nätisti varsinkin kun olin aluksi hieman lahjonut sitä porkkanalla. Yleensä herkkuja ei ole tarvittu apuna näissä harjoituksissa, mutta tänään Futuralla oli keskittymisvaikeuksia ja se oli sen verran pörhäkkänä, että näin pienet lahjukset hyvänä vaihtoehtona. Pyysin myös Futuraa kumartamaan muutamia kertoja ja se sujui kuin vanhalta tekijältä.

Lopuksi menin vielä selkään ja ratsastin riimulla jonkin aikaa. Futura oli siinä vaiheessa kuin mikäkin pystyynkuollut lehmä. Ei riehunut tai hermoillut enää lainkaan ja totteli nätisti pieniä apuja. Pystyin laukkaamaan useamman kierroksen kädet sivuilla ilman että Futura riehaantui. Sain myös pelkällä istunnalla siirrettyä sen laukasta raviin ihan helposti.

Tämän jälkeen kokeiltiin vielä käyntityöskentelyä kaulanarulla. Olin mennyt kaulanarulla vasta kerran aiemmin ja Futura ei oikein vielä ymmärrä miten sen kanssa toimitaan. Välillä se pysähtyi ja kääntyi nätisti melko pienilläkin avuilla, mutta jossain vaiheessa se muuttui itsepäiseksi muuliksi ja marssi kierrostolkulla eteenpäin naamallaan sellainen ilme, että "Ja minähän en muuten varmana pysähdy!" Keksin sitten, että kun vähän tein narulla edestakaista liikettä, eli "sahasin" sillä kaulaa, Futura pysähtyi varsin nopeasti epämiellyttävän tuntemuksen myötä. Ensin pyysin aina nätisti ääniavuilla ja vatsalihaksia jännittämällä, mutta jos Futura ei kuunnellut, käytin kovempia apuja ja silloin se aina pysähtyi. Kehuin jokaisesta pysähdyksestä paljon ja kun tuntui, että Futura alkoi totella useamman kerran peräkkäin, lopetimme siihen. Ei puhettakaan, että kaulanarun kanssa voisi mennä vielä pitkään aikaan mitään muuta kuin käyntiä. Futuran kanssa on kuitenkin aikamoinen saavutus, että ylipäätään saan nykyään ratsastaa ilman satulaa ja riimulla ilman hurjaa rodeonäytöstä.

Futura oli tänään oikein suloinen ja tulin todella hyvälle mielelle sen kanssa työskentelystä. Sääkin oli paras mahdollinen ratsastusta ajatellen, kuten kuvistakin varmasti näkyy. Kiitokset upeista otoksista Emmille. :)

P.S. Laittakaas vielä kysymyksiä tulemaan kysymyspostausta varten. Tähän iltaan asti on aikaa, sitten alan vastailla. :)

Nyt ärsyttää! P.S. Kysymyksiä tulemaan kysymyspostausta varten!

2012-02-26T16:31:00.003+02:00

Tämä päivä alkoi ensin oikein kivasti. Aurinko paistoi ja tallilla ensin kuvasin Emmiä ja Bohemiaa. Sen jälkeen Emmi kuvasi kun tehtiin Futuran kanssa harjoituksia maasta käsin, sekä ratsastin myös riimulla ja kaulanarulla. Oli tarkoitus tehdä näistä touhuista videopostaus, jonka eilen jo lupasinkin. No tietysti aina kun lupaa jotain, kaikki menee pieleen. Muistikortilla oli niin vähän tilaa, että videoita joutui useammankin poistamaan. Mitään kunnon videopostauksia en voi mitenkään luvata ennen kuin saan suuremman muistikortin kameraani. Tuolla on aivan turha lähteä kuvaamaan mitään selostuksia, kun tila ei meinaa riittää edes muutaman minuutin postaukseen. Vaikka kuvanlaatuakin pienentää, se ei auta juuri mitään.

Saatiin kuitenkin ihan kivaa materiaalia, josta olisi lyhyen ja tylsän videopostauksen saanut aikaiseksi. Futurakin oli oikein suloinen tänään. Olin hyvillä mielin kunnes pääsin kotiin ja yritin siirtää videoita koneelle. Kappas, sain pari niistä siirrettyä ja loppuja kone ei tunnistanut. Yritin toisen koneen kautta, mutta toinen koneemme ei tunnistanut koko kameraa. Kamerassa videot kuitenkin näkyivät aivan normaalisti. Kokeilin vielä siirtää muistikortin vanhaan kameraani ja siirtää kuvat sitä kautta, mutta toinen kamera ei myöskään tunnistanut tiedostoja. Eli todennäköisesti joko kamerassa tai muistikortissa on nyt jotain vikaa.

No siinä samalla tuli sitten mieleen, että siirränpäs vihdoin ja viimein kaikki Teemun koneelle kertyneet kuvani ja videoni tälle omalle koneelleni. Melko paljon kuitenkin tuli kuvailtua sinäkin aikana kun oma koneeni oli rikki ja kaikkia näistä videoista en ollut vielä edes ehtinyt käyttämään. Odottikin sitten "mukava" yllätys, kun Teemu oli mennyt ja asentanut Windowsin uudelleen, kun ei ollut muistanut, että minun kuvat ovat siellä hänen koneellaan tallessa. Tallessa, niinpä niin. Taas hävisi sitten MUKAVA määrä kuvia bittiavaruuteen. Tekisi mieli paiskoa nyt konetta seinään, sen verran suututtaa. Mulla on vain näiden asioiden kanssa jostain syystä aivan uskomattoman huono tuuri. Koneita on hajonnut se viisi kappaletta kolmen vuoden sisällä. Ja jo kaksi kertaa jonkun muun ansiosta kuviani on hävinnyt.(Viimeksi entisen poikaystäväni ansiosta ja nyt nykyisen...Huoh, miehet!) Nyt taisi hajota myöskin tuo uusi kamera. Onneksi siinä on sentään takuu ja vakuutus, joten jos vika on kamerassa, pitäisi se saada ihan maksutta korjattua.

En siis voi tehdä lupaamaani videopostausta, enkä todennäköisesti saa niitä tehtyä vielä pitkään aikaan. Koneeni ei myöskään suostu lataamaan mitään editointiohjelmaa, eikä ylipäätään juuri mitään muutakaan. Ihan hirveästi päänvaivaa on tullut tästä koneen hajoamisesta ja nyt sitten vielä kamerakin hajoaa tähän päälle. Vaikka tämä konekin on nyt jo yli viikon ollut muka kunnossa, ei tällä edelleenkään saa juuri mitään tehtyä. Nyt on siis turha toivoa videopostauksia - niitä tulee sitten kun saan vehkeet taas pelittämään. Kuvia tämän päivän touhuista saan onneksi Emmiltä vielä lähiaikoina. Tässä nyt esimakuna pari videolta napattua kuvaa. Pari videota siis sain tänään siirrettyä koneelle ennen kuin kaikki lakkasi toimimasta, mutta niistä ei kyllä videopostausta vielä kehitetä - varsinkaan ilman editointiohjelmaa.

Lisää kuvia on siis luvassa myöhemmin. Muutama lukija on toivonut kysymyspostausta. Voisin nyt lähiaikoina toteuttaa sen, joten laittakaa kysymyksiä tulemaan. Toivoisin, että lukaisisitte edellisen kysymyspostauksen täältä, jotta ette kysyisi ihan samoja kysymyksiä, kuin viimeksi minulta on kysytty. Kysymyksiä voi laittaa myös sähköpostitse osoitteeseen kaktu@hotmail.com.

Touhukas lauantai.

2012-02-25T23:12:00.001+02:00

Olin luvannut tänään hoitaa koko päivän tallia, koska omistajat olivat itse valmennuksessa. Heräsin siis joskus seitsemän aikaan, käytin Fluffyn aamulenkillä ja sen jälkeen lähdin tallille ruokkimaan hevoset ja viemään ne ulos. Siivosin karsinat ennätysajassa ja sen jälkeen olikin sitten pari tuntia aikaa syödä ja möllöttää kotona ennen kuin lähdin ratsuttamaan Lotan ponia Aapoa.

Aapo oli oikein fiksu. Sillä ei ole vielä kovin montaa kertaa oltu selässä, mutta hienosti kantaa jo ratsastajaa, liikkuu pyydettyyn suuntaan, sekä pysähtyy ja lähtee liikkeelle pienillä avulla. Satula hieman valui eteen ravissa, mutta toivon mukaan siihen saadaan pian häntäremmi. Aapon kanssa harjoiteltiin pysähdyksiä, liikkeelle lähtöjä ja hieman myös ravia. Laitan tähän pari kuvaa, mutten nyt Aaposta kertoile sen tarkemmin. Kuvista näette ja jos kiinnostaa lukea Aapon omistajan blogia, se löytyy täältä.

Ratsastuksen jälkeen kaappasin syliini isoimman kissan, jonka olen eläissäni nähnyt. Lotta nappasikin meistä oikein herttaisen kuvan.

Siitä lähdettiinkin ajelemaan Futuran luo, koska minun piti ehtiä ottamaan hevoset sisään. Lotta tuli mukaan kameroineen ja sai myös kokeilla Futuraa. Annoin Lotan ratsastaa ensin, koska Futura on yleensä kiltimpi vieraille ratsastajille, jos itse en ole ratsastanut sillä ensin. Futura ihmetteli uutta ratsastajaa, mutta ei vaikuttanut kiukkuiselta. Välillä tuli pieniä protestipukkeja, kun ratsastajan avut olivat Herra Herkkänahkaisen mielestä turhan suuria. Minähän saan paukuttaa pohkeita vaikka kuinka, mutta vieras ratsastaja saa vain hädintuskin hengittää. Lotta kuitenkin tykkäsi Futurasta kovasti ja Futurakin meni pikkupukkeja lukuunottamatta nätisti ja välillä hieman rentoutuikin.

Itse kiipesin sitten kyytiin ja Futura oli heti tosi kivan tuntuinen, kun otin ohjat käteen. Ratsastin aluksi raipan kanssa ja tein muutamia väistöjä, mutta Futura kuumui raipasta sen verran, että annoin sen pois. Sitten alkoi sujua tosi kivasti. Futura oli koko ajan hyvin kuulolla ja tasainen. Sitä se on ollutkin nyt pitkän aikaa. En ole saanut kuva- tai videomateriaalia, mutta pakko nyt hehkuttaa, että monena iltana yksin tähtitaivaan alla ratsastaessani Futura on ollut aivan mieletön! Se vain kehittyy ja kehittyy ja tuntuu joka kerta paremmalta. En voi muuta sanoa. Kuvia tulee nyt aika monta ja niistä voitte itse katsoa kuinka meidän treenit tänään sujuivat. Tiedän, että kuvia on tosi paljon ja ne ovat melko samanlaisia, mutta en vain osaa valita. Ja monesta kuvasta ainakin näkee paremmin, miten sujui. :D Suuret kiitokset kuvista Lotalle!

Ratsastuksen jälkeen Futura sai taas kunnon venyttelyt porkkanoiden kera ja syötinpä sille yhden porkkanan myös suustani, jolloin se sai mukavasti venyttää kaulaa eteenpäin. Pihalla teimme vielä hieman kumarrusharjoituksia. Näihin asioihin liittyvä postaus on todennäköisesti luvassa huomenna ja jos hyvin käy, niin vieläpä videon muodossa. :)

Kävin vielä heittämässä Lotan bussille, ostin juustohampurilaisen, kävelin ihmisten ilmoilla ratsastushousut ja aamutossut jalassa, ajelin kotiin ja vastaanotin kuvia, sekä söin pensasmustikoita. Sitten piti vielä lähteä tekemään iltatalli, eli ajoin takaisin tallille ja ruokin hevoset ja vaihdoin niille vedet. Nyt olen pari tuntia istunut tässä blogia kirjoittelemassa ja alkaa olla aikamoinen nälkä ja myös väsy. Nyt menen siis metsästämään itselleni iltapalaa ja sen jälkeen todennäköisesti nukkumaan. Huomenna palaan sitten sen videopostauksen kera, eli pysykää kuulolla! :)

Toivepostaus ~ Kirppislöytöjä!

2012-02-25T21:58:00.004+02:00

Vihdoin pystyn toteuttamaan erikoispostauksen. Äänestyksessä eniten ääniä sai esittely kirpputorilta ostetuista vaatteistani, joten toteutan sen nyt ensimmäisenä. Oli työn ja tuskan takana saada tarpeeksi kuvia näistä vaatekappaleista, mutta onnistuihan tuo itselaukaisimella kuvaaminenkin joten kuten. Vaatevarastoja tonkiessani huomasin, että lähes kaikki takkini ovat kirpputorilta ostettuja. Muokkasin kuvia aika paljon, koska halusin tehdä tästä oikein kunnon kirppisvaatekuvaston! Jos muokkauksista ei tykkää, voi olla ihan hiljaa, koska ihan omaksi ilokseni noita muokkailin, enkä ole mitenkään erityisen taitava kuvankäsittelijä. Jokaisen kuvan alta löytyy lisätietoja kyseisestä vaatteesta. Hieman jännittävää tehdä tällainen postaus, jossa kaikki kuvat ovat omasta pärstästä, mutten halunnut kuvata kaikkia vaatteita ihan yksinään, kun siitä olisi tullut vähän tylsää. Pahoittelen joidenkin kuvien heikkoa laatua.

Valkoinen toppi on ostettu muistaakseni Kirpputori Valtterilta Helsingistä parilla eurolla. Olen käyttänyt sitä aika paljon viime kesänä, sekä joskus esimerkiksi baarissa.

Vihreä paita on ostettu samalta kirppikseltä, kuin valkoinen toppikin. Siinä on aika iso kaula-aukko, joten käytän alla aina jotain hieman peittävämpää toppia. Tämäkin paita maksoi muistaakseni euron tai pari.

Tämä huppari on myöskin ostettu samalta kirpputorilta, kuin kaksi edellistä paitaa. En yhtään muista paljonko tämä maksoi. Mielestäni tämä on kiva ja erikoinen, enkä ole kellään muulla nähnyt samanlaista hupparia.

Olen aivan ihastunut tähän turkoosiin paitaan. Ryöväsin sen siskoltani, joka ei kyseistä ihanuutta enää halunnut käyttää. Nuo mustat pallot ovat pehmeää samettia. Tästäkin paidasta pidän sen erikoisuuden takia.

Olimme siskojeni kanssa kirppiksellä myymässä vaatteitamme ja toinen siskoistani aikoi myydä tuon jadenvihreän paidan. Ostin sen häneltä muistaakseni viidellä eurolla. Samassa tilanteessa ostin myös tuon valkoisen laukun siskoltani kahdella eurolla. Hame on ostettu joltain kirpputorilta muutamalla eurolla. (Pssst. Kengät sen sijaan on ostettu erikoisliikkeestä, koska muualta en löydä noin naisellisia ja sopivan kokoisia. Sain maksaa niistä hurjat 130€!)

Kuudet kirppikseltä ostetut farkut, löytyy enemmänkin kaapista! :D Yläkuvassa vaaleat farkut maksoivat 6€, tummansinisten hintaa en muista ja mustista maksoin 4€. Alakuvan farkuista kaikki ovat olleet minulla sen verran kauan, etten muista paljonko niistä maksoin.

Tästä syystakista maksoin 6€ ja siitä on tullut yksi suosikki-ratsastustakeistani. Se löytyi Keravan Fida-lähetystorilta.

Näissä kuvissa esiintyy uusin hankintani. Takissa on kevyt toppavuori ja hupussa karvasisälmys, mutta pinta on collegea ja takki näyttää ensinäkemältä ihan tavalliselta hupparilta. Mutta se on takki! :D Ja ihan älyttömän mukava päällä. Löysin tämän takin Korson Kirppikseltä ja maksoin siitä 8€.

Kahdessa kuvassa esiintyy sama takki, jonka ostin myöskin 8€ hintaan Mellukirppikseltä Helsingistä. Toppahousut ovat jostain kirppikseltä, en muista mistä. Valkoinen pipo on mummun tekemä ja värikkään pipon ostin Korson Kirppikseltä kuudella eurolla.

Tämä ihana untuvatakki löytyi Korson Kirppikseltä viidellä eurolla. On ollut lämmin ja kaikin puolin hyvä takki.

Myös tämä sähkönsininen takki on kirpputorilta, tosin en muista mistä, enkä myöskään paljonko se maksoi. Huppu ei kuulu takkiin, vaan alla on karvahupullinen huppari.

Tässä nyt muutamia kirppislöytöjäni. Lisääkin olisi vaikka kuinka paljon, mutta en mitenkään saa kuvattua kaikkia, joten nämä saavat nyt tällä kertaa riittää. Itse tykkään ostaa vaatteita kirppikseltä sen takia, että saan ainakin persoonallisia vaatteita, jollaisia ei ole joka toisella vastaantulijalla. Lisäksi haluan kierrättää vaatteita. Kolmas syy on tietysti se, ettei minulla ole juurikaan ylimääräistä rahaa. Olen ylpeä löydöistäni ja kerron aina kaikille innoissani, jos olen löytänyt jotain kivaa kirppikseltä halvalla. Tai jos joku kehuu vaatteitani, hihkun innoissani, että "se on kirpputorilta ostettu!" :D

Nyt on löydökset esitelty. Toinenkin postaus tälle illalle on vielä luvassa. ;)

Kavereita tulee kuin sieniä sateella.

2012-02-23T22:27:00.000+02:00

Ajattelin kirjoittaa ihan lyhyen postauksen aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni nyt jonkin aikaa. Saan nimittäin nykyään päivittäin jopa kymmenisen kaveripyyntöä facebookissa - tuntemattomilta ihmisiltä. Suurin osa taitaa olla blogini lukijoita tai youtuben kautta minut löytäneitä heppatyttöjä. Saan monesti myös sähköpostia minua jopa 15 vuotta nuoremmilta tytöiltä, jotka haluaisivat kovasti tutustua ja pyytävät, että voitaisiin tavata ja ystävystyä.

Näihin on hieman hankala suhtautua. Toisaalta olen tosi imarreltu siitä, että niin moni haluaa nykyisin ystävystyä kanssani. Olen kuitenkin tosi kiireinen, enkä ehdi kovin usein ystäviäni tapaamaan. Olen tutustunut netin kautta valtavaan määrään ihmisiä ja minulla olisi ympäri Suomen useampi kaupunki, joihin olen luvannut matkustaa kavereita moikkaamaan. Niitä kavereita, jotka täällä pk-seudulla asuvat, ehdin tapaamaan todella harvoin. Elämäni on työtä ja hevostelua päivästä toiseen. Lähden usein kotoa seitsemältä aamulla ja palaan yhdeksältä illalla. Vaikka olen sosiaalinen ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin, ystäväkaartini alkaa jo olla melko täynnä. Resurssit eivät riitä! :D Koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että pidän niin huonosti yhteyttä ystäviini. Anteeksi te kaikki! Olen vain ihan suunnattoman kiireinen, enkä aina ehdi ajatella ystävyyssuhteiden kunnossapitoa tarpeeksi.

En siis vielä kaiken tämän hullunmyllyn lisäksi jaksa uhrata ajatuksiani sille, että alkaisin tutustumaan itseäni yli puolet nuorempiin tyttöihin netin kautta. Saan nykyään noita viestejä ja kaveripyyntöjä niin paljon, että facebook menisi varmaan kohta tukkoon, jos hyväksyisin kaikki. En halua jakaa ihan koko yksityiselämääni kavereiden kanssa ja facebookissa minulla on kavereille näkyvillä esimerkiksi puhelinnumeroni, joten en tosiaankaan halua sinne ihan ketä tahansa kaveriksi lisätä. Onhan minullakin muutama sellainen facebook-kaveri, joita en ole koskaan livenä tavannut. Ne ovat kuitenkin lähes kaikki sellaisia, jotka joko tosissaan aion joskus tavata, tai sitten muuten vain on tullut netin kautta juteltua sen verran, että uskallan pitää heidät kavereina. Ja kaikki heistä ovat sellaisia, joilla on itselläänkin hevonen, jonka edistystä tykkään seurata. Onhan minullakin kieltämättä stalkkaustaipumuksia ja jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti ovat kiinnostavia. Sitä ei kuitenkaan jotenkin pysty käsittämään, että niin moni haluaa seurata minun tekemisiäni.

Enkä myöskään meinaa millään ymmärtää, miksi puolet minua nuoremmat tytöt niin kauheasti haluavat tutustua. Onhan minulla itseäni reilusti nuorempia kavereita, kuten myös itseäni vanhempia. Nuorimmat kaverini ovat ehkä 15-vuotiaita ja vanhimmat nelikymppisiä. Tulen siis hyvin toimeen monen ikäisten ihmisten kanssa. Tallilta on löytynyt ystäviä todella laajasta ikähaarukasta. Netin kautta en kuitenkaan ole kiinnostunut tutustumaan itseäni reilusti nuorempiin. Jos joku suurinpiirtein ikäiseni haluaa tutustua netin kautta, siihen on paljon helpompi suhtautua. Juttelenkin silloin ihan mielelläni ainakin useimmiten. Netissä pyörii niin paljon porukkaa, että tulee valikoitua kiinnostavimmat ihmiset ja heidän kanssaan sitten tutustuttua paremmin. Valitettavasti on niin, että silloin karsin porukkaa ensimmäisenä iän perusteella. Vastaan kyllä kaikkien viesteihin, mutta sen tiiviimmin en halua itseäni yli 10 vuotta nuorempiin netissä tutustua.

Tein jo aikoja sitten Futuralle oman "fanisivun" facebookiin, jotta säästyisin itse kaveripyynnöiltä ja innokkaat "fanit" liittyisivät sinne Futuran sivulle. Saan kuitenkin edelleen jatkuvasti kaveripyyntöjä ja viestejä. Tuntuu siltä, että minulla ei ole kovinkaan montaa todellista ystävää, vaan suurin osa on niitä, jotka vain haluaisivat olla ystäviäni. Itsekin haluaisin uusia ystäviä, jos minulla olisi myös aikaa ylläpitää ystävyysuhteita. Nykyään pyörin niin paljon tallilla, että tärkeimmät ystävyyssuhteet ja ihmiskontaktit melkeinpä rajoittuvat niihin ympyröihin. Aika hurjaa, mutta sen siitä saa kun omistautuu hevoselleen. Ja tietysti parisuhdekin vie oman aikansa. Kauheasti en jaksa kotona nyhjätä, mutta on niitäkin hetkiä, kun olen mieluumin Teemun kanssa, kuin jonkun kaverin kanssa.

Haluaisin siis sanoa kaikille innokkaille tutustujille, että olen hirveän otettu kiinnostuksestanne, mutta minun täytyy pitää joku yksityisyyden raja. Kaveriksi en siis hyväksy, mutta jos jotain kysyttävää on, niin viesteihin lupaan vastata. En kuitenkaan jaksa, ehdi, halua, enkä voi tutustua teihin paremmin. Arvostan sitä, että jaksatte lukea blogiani ja olette ihania ja kannustavia päivästä toiseen. Olen siitä hyvin kiitollinen. Toivon, että tämän tekstin luettuanne ymmärrätte syyn siihen, miksi en ole teitä kavereiksi hyväksynyt.

Vähän kuulumisia.

2012-02-22T19:01:00.008+02:00

Ulkona riehuu taas lumimyrsky. Odottelen nyt, jos se hieman laantuisi, niin jaksaisi sitten tallillekin lähteä. Ilmeisesti sää ei paljon paremmaksi taida muuttua, joten ajattelin irtojuoksuttaa Futuraa tänään. Olen tällä hetkellä hurjan iloinen, koska tein taas kerran pikaisen päätöksen sen mukaan, mikä itsestäni tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Olen jo jonkin aikaa harmitellut sitä, että työmatkani ovat pitkät ja bensaan kuluu niin paljon rahaa, että joudun elämään tosi pienellä budjetilla joka kuukausi, vaikka palkkani on suurempi kuin koskaan ennen. Teemun kanssa meillä menee työvuorot aina ihan ristiin ja olen huomannut, ettei säännöllinen päivätyö sovi minulle niin hyvin kuin kuvittelin. Aloin ikävöidä vuorotyötä ja entistä työpaikkaani huoltoasemalla. Siellä räväkkyydestäni oli hyötyä. Asiakaskunta oli sellaista, että sai vähän väliä vahtia pölliikö joku jotain. Sai paimentaa päivästä toiseen kännisiä ihmisiä, mopopoikia ja mustalaisia. Sopivasti jännitystä, vauhtia ja kiirettä. Hiljaisempina hetkinä oli mukava jutella vakioasiakkaiden ja työkavereiden kanssa.

Katselin tänä aamuna työpaikkailmoituksia ja huomasin, että entiselle työpaikalleni haetaan taas työntekijää. Kysyin pääsenkö takaisin ja he ottivat minut avosylin vastaan, joten ei muuta kuin irtisanoutumaan nykyisestä työstä ja takaisin vanhan työn pariin! Näin sitä vaan jälkikäteen osaa arvostaa tiettyjä asioita paljon enemmän. En koskaan totaalisesti kyllästynyt työhön huoltoasemalla, vaan halusin uusia haasteita ja vaihtelua. Puolen vuoden aikana kuitenkin huomasin, että loppujen lopuksi sain toteuttaa itseäni vanhassa työssä aika paljon.

Enää kaksi viikkoa pitkiä työmatkoja, aamuruuhkia ja samassa tuolissa istumista päivästä toiseen. Sen jälkeen pääsen taas viilettämään pää kolmantena jalkana, purkamaan kuormia ja palvelemaan asiakkaita ihan kasvotusten. Puhelimessa kaikki tuntuu jotenkin niin tylsältä ja mitättömältä ja tarvitsen enemmän vuorovaikutusta. Olen tosi tyytyväinen päätöksestäni ja vielä tyytyväisempi, että minut otettiin heti iloisesti vastaan vanhassa työpaikassa. Työmatka lyhenee sellaiset 30 kilometriä ja jää enemmän aikaa kaikkeen muuhun. Ja kaikki tuntevat minut siellä. Saan olla oma itseni, eikä ole tarvetta peitellä räväkkää ja leikkisää luonnettani kuten puhelintyössä. :)

Nyt ei ole mitään kovin kummoista kerrottavaa tämän uutisen lisäksi. Futuran kanssa menin eilen ekaa kertaa kaulanarulla - vain käyntiä. Yritin vähän opettaa Futuralle mistä kaulanaruhommassa on kyse. Se tuntui tajuavan asian ja sain sen monet kerrat pysähtymään ja kääntymään ihan nätisti ja pienillä avuilla. Välillä se kuitenkin muuttui täysin kuuroksi ja marssi eteenpäin haluamaansa suuntaan välittämättä siitä mitä minä pyysin. Futura on juuri sellainen hevonen, joka on täysin ehdollistunut kuolaimiin ja omaksunut ne työvälineeksi. Jos ei ole kuolaimia suussa, mitään ei tarvitse tehdä ja saa riehua miten tykkää.

Nyt meidän satunnaiset riimuratsastukset, maasta käsin tehtävät harjoitukset ja tämä kaulanaruhomma ovat saaneet sen hieman ymmärtämään, että joskus voi mennä rennomminkin, eikä kuolainten puuttuminen tarkoita välitöntä rodeota. En kuitenkaan uskaltaisi kaulanarun kanssa pitkään aikaan yrittää edes ravia, koska Futura saa monesti kunnon pukkilaukkakohtauksia riimulla ratsastaessakin. Haluaisin kuitenkin välillä kokeilla myös luonnollista hevosmiestaitoa, koska mielestäni on hyvä välillä mennä rennosti ja ilman että aina pitää ajatella peräänantoa.

Laitoin tuonne vasempaan yläreunaan kyselyn siitä, minkä erikoispostauksen haluatte seuraavaksi. Toteutan postaukset sitten siinä järjestyksessä, miten ne saavat kannatusta. Eli kaikki tulen kuitenkin jossain vaiheessa toteuttamaan. Jos toivotte videopostausta, ehdottakaa mielellään myös jotain aihetta sille. Videopostausta en ihan heti saa tehtyä, mutta täytyy katsoa esimerkiksi viikonloppuna säästä riippuen. Nyt sitten vain äänestämään ja ehdotuksia tekemään! :)

Toivepostaus - Viimeinen päivä.

2012-02-20T21:51:00.001+02:00

Sain lukijalta toivepostausehdotuksen aiheesta "Mitä tekisin Futuran kanssa sen viimeisenä päivänä?". Aihe ei ole minulle ollenkaan vaikea, sillä vaikka tietysti tahdon että Futura eläisi mahdollisimman pitkään ja että meillä olisi vielä lukematon määrä yhteisiä vuosia jäljellä, tiedän että joskus koittaa sekin hetki, kun kaikesta on luovuttava. Olen päättänyt, että Futura tulee olemaan minun hevoseni kuolemaansa saakka, enkä sitä koskaan myy tai anna pois kotitalliltaan, vaikka mikä olisi. Kun olen kerran hevosen ostanut, pidän siitä hyvää huolta koko sen loppuelämän.

Pohdin tämän asian kahdella eri tavalla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa minulla olisi kyky ennustaa, milloin Futuran viimeinen päivä tulee olemaan ja se pysyisi siihen saakka terveenä. Silloin voisin suunnitella meille täydellisen päivän, joten aloitetaan siitä.

Aurinko paistaisi ja sää olisi sellainen, että kentällä pystyisi hyppäämään. Futura rakastaa hyppäämistä niin paljon, että sen pitäisi ehdottomasti saada hypätä viimeisenä päivänään. Laittaisin Futuran kuntoon rauhassa ja rapsuttelisin sitä kumisualla korvista, koska siitä se nauttii. Jos Futura olisi halituulella, halaisin sen päätä pitkän aikaa ja silittäisin samalla sen niskaa ja poskia. Ja haistelisin tietysti viimeistä kertaa kunnolla sen tuoksua. Harjaisin Futuran kunnolla ja selvittäisin myös harjan ja hännän.

Ensin lähtisimme maastoon, jossa kiertäisin peltojen ympäri ensin käynnissä ja sitten ravissa. Futuran lämmettyä ottaisin muutaman kunnon laukkaspurtin tiellä ja pellolla ja antaisin Futuran mennä niin kovaa kuin se ikinä haluaa. Sitäkin se rakastaa yli kaiken ja minä myös!

Tämän jälkeen antaisin Futuran hieman hengähtää ja siirtyisin sitten kentälle hyppäämään. Hyppäisimme pientä rataa, jossa olisi neljä tai viisi hyppyä. Yksi este olisi sarja, jonka B-osaa voisi korottaa hieman muita esteitä suuremmaksi. Futura innostuu sarjoista ja jos radalla on yksi muita korkeampi este, se tuo lisää jännitystä ja samalla myös keskittymiskykyä sekä hevoselle, -että ratsastajalle. Muuten rata olisi yksinkertainen ja tarpeeksi helppo, jotta näin viimeisenä päivänä ei tarvitsisi enää ponnistella siitä selvitäkseen. Futura on aina hyppäämisestä innoissaan ja into tarttuu myös ratsastajaan. Oli sitten kyseessä pieni tai iso este, se hyppää aina yhtä suurella sydämellä.

Jos olisi talvi, veisin Futuran ratsastuksen jälkeen tonkimaan lumikasaa. Se tykkää hirveästi lumesta ja on aina työntämässä turpaansa jokaiseen kasaan. Jos taas olisi kesä, ottaisin varusteet pois, vaihtaisin riimun päähän ja menisin syöttelemään Futuraa selästä käsin.

Lopuksi tietysti harjaisin vielä Futuraa hieman ja rapsuttelisin sitä, sekä kertoisin kuinka tärkeä se minulle on, vaikkei se ehkä ymmärtäisikään. Syöttäisin useamman porkkanankin, koska ne ovat Futuran suurinta herkkua. Sellainen olisi siis meille täydellinen päivä ja olisi upeaa, jos viimeinen päivämme yhdessä olisi juuri tuollainen.

Kuitenkin mieluumin haluaisin, että saisin pitää Futuran sen vanhoille päiville saakka. Unelmoin siitä, että minulla olisi joskus omakotitalo ja iso piha, jossa Futura voisi viettää eläkepäiviään esimerkiksi shettiskaverin tai jonkin nuoremman hevosen kanssa. Haaveilen siitä, että Futura voisi olla pihalla vapaana ja voisin syöttää sille porkkanoita ikkunasta. Futura on luonteeltaan juuri sellainen, että siitä tulee vielä joskus vanhoilla päivillään täydellinen lemmikkihevonen. Sellaisen siitä joskus haluaisin. Silloin viimeisenä päivänä vain halailisin ja rapsuttelisin, ehkä kävisin ilman satulaa jossain hieman köpöttelemässä.

Todella toivon, että saisin pitää Futuran luonani niin kauan, kunnes se on vanha, hidas ja harmaantunut. Futurassa on jotain ainutlaatuista, enkä usko että voin löytää toista samanlaista hevosta koskaan. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikesta mitä se on jo tähän mennessä opettanut ja antanut minun kokea. Vaikka vaikeaakin on ollut, koko ajan ollaan menty eteenpäin ja kehitytty. Toivon, että tämä jatkuu vielä pitkään.

Löysin muuten vanhan kuvan vuodelta 2008 ja järkytyin, kun laitoin siihen viereen viime kesänä otetun kuvan. Futura on ollut niin reppana!

Uusi kulisseissa-video!

2012-02-19T20:08:00.000+02:00

Minulta on kovasti toivottu videopostauksia, mutten ole sellaista nyt materiaalin puuttumisen vuoksi saanut tehtyä. En varmaan saakaan ihan vähään aikaan, kun arki-iltaisin ei oikein ole hyvä kuvata. Pitää katsoa, jos joku viikonloppu saisin sellaisen väsättyä. Videopostauksen odottelijoille on nyt kuitenkin luvassa menoa ja meininkiä meidän talliporukan toimesta Emmin tekemän kulisseissa-videon muodossa. Itse nauroin ihan hurjana tälle videolle, kun en edes muistanut tai ollut nähnyt näitä kaikkia pätkiä.

Haluan muuten tehdä pienen ikäkartoituksen blogin lukijakunnalle, sillä olen saanut sähköpostitse yhteydenottoja niin ala-asteikäisiltä lapsilta, kuin keski-ikäisiltä perheenäideiltäkin. Minusta on ihanaa, että lukijoita löytyy monenlaisia ja eri ikähaarukoista ja ajattelinkin nyt hieman tarkemmin perehtyä siihen, minkä ikäiset ihmiset blogiani todella lukevat. Olisi siis hurjan kivaa, jos voisitte kaikki vastata tuohon kyselyyn. :)

Voihan lumimyräkkä!

2012-02-19T14:14:00.000+02:00

Argh, en halua enää yhtään enempää lunta! Sitä on jo aikoja sitten ollut tarpeeksi ja lisää ei tarvita. Tykkään kyllä kunnon talvesta, mutta liika on aina liikaa. En ole niitä ihmisiä, jotka jättävät pelkän pakkasen takia hevosen liikuttamatta. Menen ratsastamaan kovallakin pakkasella, jos ei tuule. Täällä etelässä tuuli on usein todella kylmä, koska meri on lähellä. Olen kuitenkin ihan tyytyväisenä pystynyt liikuttamaan Futuran myös yli -20 asteen pakkasella. Silloin tietysti ratsastan paljon normaalia kevyemmin ja toppaudun itse sellaiseen vaatekerrokseen, että näytän sumopainijalta. Silloin on ihan mukava köpötellä ilman satulaa, vaikka sormet ja varpaat jäätyvätkin.

Mutta nämä lumimyrskyt! Kauhulla odotan pääseekö autolla ollenkaan liikenteeseen tuolta lumen seasta. En usko, että hevonenkaan erityisemmin nauttii ulkoilusta, jos lunta pyryttää kovan tuulen saattelemana suuhun, silmiin ja sieraimiin niin ettei edes uskalla katsoa eteensä. Lumimyräkän takia olen tänä talvena jättänyt muutaman päivän ratsastelut väliin ja tänään taitaa käydä samoin. Ärsyttää, koska näin viikonloppuna olisi juuri sopivasti aikaa käydä ratsastamassa valoisaan aikaan.

Tänne blogiin on muuten nyt ollut jotenkin hankalampi kirjoittaa, kun kommenttien määrä on niin rajusti laskenut sen myötä kun estin anonyymien kommentoinnin. Toiveita ja palautetta tulee paljon vähemmän, enkä oikein enää keksi mistä kirjoittaisin. Odotan kevättä, kun on taas valoisaa ja lumimyrskyt eivät haittaa menoa. Nyt en saa kirjoitettua meidän päivittäisistä tekemisistä juuri mitään, koska en tykkää kuitenkaan postailla ilman kuvia ja materiaalia ei oikein saa arkisin, kun käyn tallilla ainoastaan pimeällä. Varmaan hieman turha pyytää google-tilillisiä lukijoita aktivoitumaan, mutta teen sen silti. Eli kommentteja ja ehdotuksia tulemaan! :)

Itsekin olen ollut valitettavan huono kommentoimaan toisten blogeihin, koska oman blogin kommentteihin vastaamisessa on mennyt niin paljon aikaa. Nyt tätä ongelmaa ei enää ole, sillä kommentteja tulee niin vähän. Ehkä pitäisi itsekin aktivoitua ja kommentoida useammin. Minua vain niin suunnattomasti ärsyttää, kun melkein kaikissa blogeissa käytetään sitä varmennuskoodia, että täytyy kirjoittaa jokin sana ennen kuin saa kommenttinsa julkaistua. Itse poistin sen blogistani kokonaan, koska omasta mielestäni on niin rasittavaa, ettei saa omaa kommenttiaan lähetettyä yhtä nappia painamalla. :D

Vihdoin sain aikaiseksi siirtää koneelle ja muokata skannatut Futuran varsakuvat. Ne olivat olleet muistitikulla jo kuukausia, mutta nyt vihdoin jaksoin siirtää ne koneelle. Pari näistä olen jo aiemminkin julkaissut täällä blogissa, mutta nyt ajattelin laittaa kaikki näytille. Nämä kuvat minulle siis lähetti jo joskus syksyllä Futuran kasvattajan luona vuosia sitten tallityttönä ollut nainen, joka oli jotain kautta päätynyt lukemaan blogiani ja halusi sitten lähettää minulle noita Futuran varsakuvia. Kertaalleen suuret kiitokset vaivannäöstä hänelle. :) Varmaankin tunnistatte Futuran noista kuvista. Omasta mielestäni se on nykyäänkin aivan saman näköinen.

Isompi ja aina vaan hienompi mies ♥

Viimeistään tunnin päästä on pakko mennä kaivamaan auto ulos kinoksesta, sillä olen luvannut lähteä hoitamaan asuntoesittelyä. Vanhempani ovat nimittäin myymässä asuntoaan ja koska he halusivat hiihtolomailla, minut palkattiin hommiin. Ei kyllä paljon innostaisi lähteä tuonne myräkkään ajamaan autolla, mutta onneksi matka on melko lyhyt. Pitäkää peukkuja, etten juutu kinoksiin ja että selviän esittelystä hengissä. Kaikkeen minäkin suostun! :D

Vanhaa tuttua tapaamassa.

2012-02-18T23:51:00.003+02:00

Eilen jouduin lähtemään töistä kesken päivän, kun en pystynyt kunnolla hengittämään ja puhuminen oli sen takia vaikeaa. Kävin lääkärissä ja jouduin tekemään kaiken maailman puhallustestejä. Lääkäri tökkäsi minulle lopulta astmapiipun käteen ja käski käyttää sitä kuukauden. Sain diagnoosiksi jonkinlaisen infektioastman, eli siis ei mitään allergiaan viittaavaa, vaan sitä esiintyy ainoastaan flunssan yhteydessä ja yleensä vain lapsilla. Minullakin taitaa olla sitten lapsenomaisen ahtaat keuhkoputket. :D Tämä oli aika helpottava tieto, sillä olen joskus aiemminkin kipeänä ollessani kärsinyt hengitysvaikeuksista ja kuvitellut, että se johtuu isoista nielurisoista. Nyt kuitenkin selvisi, että nielurisani ovat ihan ok ja ongelma on keuhkoputkissa, jotka kramppaavat. Astmapiippu tosiaan auttoi jo päivässä, mikä oli ihan mahtavaa, koska tälle päivälle olin sopinut hyvin tärkeän menon.

Tänään kävin nimittäin katsomassa entisen ponini varsaa. Niille jotka eivät tiedä asian taustoja, mainitsen vielä Missistä muutaman sanan. Eli Missi tosiaan oli poni, jonka sain Virosta mukaani syksyllä 2005 ja tarkoitus oli pitää ponia niin kauan kuin ikinä haluan. Kuitenkin kävi toisin ja jouduin erinäisten ongelmien (mm. rahaan ja tallipaikkaan liittyvät) takia palauttamaan Missin takaisin omistajilleen jo kesällä 2006. Missi varsoi minulla ollessaan ihanan orivarsan, jonka oli alun perinkin tarkoitus mennä kasvattajalleen takaisin. Annoin varsalle nimeksi Milkyway, mutta sen virallinen nimi on nyt Milky Way II. Missi ja Milky siis jäivät kumpikin Viroon ja itse palasin Suomeen.

Olin kuukausia aivan murheen murtama ja kaipasin Missiä älyttömästi. Tämän jälkeen olinkin sitten melkein vuoden ratsastamatta ja tuntui, etten päässyt enää millään kiinni elämästä ilman harrastusta. Haahuilin sen vuoden ajan päättömästi ja tein monessa asiassa typeriä ratkaisuja. Parin vuoden kuluttua sain asiani kuntoon ja ostin Futuran. Mietin kuitenkin usein, miten Missi voi ja kuka varsan oikein ostaa. Kun kysyin Missin kuulumisia, sain vastaukseksi että se on käynyt muutamalla leirillä ja nyt voi laitumella paksusti ja varsoo taas pian. En kysellyt enää pariin vuoteen kuulumisia ja yhteydenpito jäi, mutta kävin viikoittain katsomassa Milkywayn myynti-ilmoitusta ja toivoin, että se pääsisi hyvään kotiin. Haaveilin joskus myös itse sen ostamisesta, mutta eihän minulla tietysti ollut varaa toiseen hevoseen Futuran lisäksi.

Viime kesänä Virossa käydessäni sain surukseni kuulla, että Missi oli jo pari vuotta sitten kadonnut laitumelta hieman oudoissa olosuhteissa. Kukaan ei edelleenkään tiedä mihin poni on joutunut. Kukaan ei ole voinut varastaa sitä, koska se ei antanut millään kiinni. Elossa ponia ei siis enää varmasti löydetä. Kirjoitin asiasta tänne blogiin jokin aika sitten ja mainitsin tekstissä myös Milkywayn siinä toivossa, että löytäisin sen nykyisen omistajan. Vielä samana iltana Milkyn omistaja huomasikin tekstini. Hän oli jo jonkin aikaa seurannut blogiani autuaan tietämättömänä siitä, että hänen poninsa on syntynyt minun luonani ja että olen ollut paljon tekemisissä sen emän kanssa.

Sovimme heti, että menen katsomaan Milkyä Nean luo ja tänään sitten tosiaan ajelin Kouvolaan ponia moikkaamaan. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti mukavien ihmisten kanssa lörpötellessä Milkyn ja sen emän historiasta ja kävimme Nean ja kahden ponin kanssa pitkällä maastolenkilläkin. Sain ratsastaa Milkyllä ja tykkäsin ponista kovasti. Oli ihana nähdä, millainen pikkuvarsasta oli viidessä vuodessa kasvanut. Se olikin kasvanut emäänsä nähden hurjan suureksi, eikä edes ollut mikään poni vaan ihan hevonen.

Ihan mieletöntä, kuinka täältä blogin kautta tosiaan on tullut löydettyä kaikenlaista. Olen saanut tietää Futuran varsa-ajoista, sekä löytänyt Milkywayn jälleen. Varmasti menen joskus Milkyä katsomaan uudelleenkin. Muita konkreettisia muistoja Missistä ei oikein ole enää muutaman kuvan ja päiväkirjavihon lisäksi jäljellä, joten haluan ehdottomasti nähdä kuinka sen varsa kasvaa ja kehittyy. Tässä pari kuvaa minusta ja Milkystä. Kuvassa näyttää siltä, että menen ihan hirveän lyhyillä jalustimilla, mutta Milky oli niin leveä, että nuo olivat oikeasti ihan sopivat! :D Hurjan leveitä nuo eestinhevoset. Bohemialla ratsastaessa on ihan sama efekti - näytän 10-vuotiaalta sen selässä.

Oli muuten tuon Milkyllä ratsastuksen jälkeen todella hassua mennä Futuran selkään. Ratsastin kentällä koulua ilman satulaa ja Futura tuntui tosi kapealta. Saan jalat hyvin sen ympäri, vaikka Futura on varmaan noin 10cm korkeampi kuin Milky. Jos Futura olisi kauhea mörssäri ja leveäselkäinen, minun olisi todennäköisesti aika hankala ratsastaa sillä. Nyt meillä toimii yhteistyö hyvin. Tänään Futura oli tosi kiva ja pysyi koko ajan ihan tasaisena edestä ja tukeutui mukavasti ohjaan. Aluksi vähän jopa painoi kädelle, mutta loppua kohden muuttui kevyemmäksi. Tämä kädelle painaminen oli kuitenkin erilaista kuin yleensä. Se painoi tasaisesti molemmille ohjille tukeutuen, eikä yrittänyt vetää vastaan. Oli todella kiva ratsastaa ja kaikki tuntui toimivan mukavasti. Ihana Futura! ♥

Kotiin tullessa oli taas hankala hengittää, mutta kun imeskelin tuota piippua, niin heti auttoi! :D Enpä olisi uskonut, että joudun joskus astmapiippua käyttämään, mutta mikäs tässä kun näyttää hyvin toimivan. Nyt olenkin ihan poikki kivan päivän jäljiltä ja taidan olla ihan valmis nukkumaan. Pahoittelen vielä näin loppuun, että olen vähän huonosti kirjoitellut blogiin viime päivinä, mutta koneen kanssa on ollut ongelmia ja muutenkin on ollut aika kiire koko viikon. Nyt olen onneksi saanut jo koneen toimimaan vähän paremmin, joten eiköhän tästä taas päästä vähitellen normaaliin bloggausrytmiin. :)

Oma kone toimii taas!

2012-02-17T07:48:00.000+02:00

Kovalevy tuli korjauksesta ja nyt saan taas oman koneen käyttööni. Kaikki kuvat ja videot sieltä tosiaan hävisivät, mikä tietysti harmittaa. Onneksi irc-galleriasta pystyy nykyään lataamaan videoita koneelle ja aionkin ladata sieltä koneelleni kaikki vanhat videot, joissa laatu on edes siedettävä. Jotenkin turhauttavaa kyllä tämä koneen kanssa säätäminen, kun kaikki ohjelmat täytyy taas asentaa uudelleen. En myöskään meinaa saada millään näytön asetuksia kuntoon ja aina resoluutio on joko liian leveä tai liian kapea, eli kuvat ja teksti näyttävät venyneiltä. Lisäksi on ongelmia erinäisten ohjelmien latauksessa. No ehkäpä saan tämän vielä toimimaan, jos Teemu suostuu vähän auttamaan. Nyt en saa kuviakaan tähän postaukseen, koska koneessani ei toimi mikään kuvankäsittelyohjelma. Otin eilen muutaman kuvan Futurasta, mutta edes kuvien kääntäminen ei koneellani tällä hetkellä onnistu. Rasittavat, typerät, viheliäiset tietokoneet! VIHAAN NIITÄ!!!!!!!!

Tämä viikko on ollut jotenkin ärsyttävän kiireinen, enkä ole ehtinyt tehdä Futuran kanssa juuri mitään. Vuokraaja kävi kahtena päivänä, koska hänelle oli jäänyt kertoja rästiin ulkomaanmatkansa takia. Itse sitten kävin näinä kahtena päivänä paria ponia ratsuttamassa. Niistä toinen on uusi tuttavuus Aapo, josta voitte lukea lisää tuolta ponin omasta blogista. sinne ponin omistaja Lotta todennäköisesti kirjoittelee jotain myös meidän ratsutustouhuista. Itsekin saatan joskus Aaposta jotain mainita täällä blogissa, mutta pääsääntöisesti pidän tämän edelleen Futurapainotteisena. Ja kun noita ratsutettavia on nyt kertynyt useampi, en koe järkevänä kirjoitella ihan kaikkea nettiin. Päätin että mainitsen blogissani ainoastaan niitä ratsutettavia, joiden omistajat bloggaavat itsekin.

Futuralla olen ratsastanut viimeksi sunnuntaina ja tämä on kyllä ihan ennenkuulumatonta. Viime viikko meni melkein kokonaan hukkaan, kun olin kipeänä. Tällä viikolla vuokraaja kävi siis maanantaina ja keskiviikkona. Tiistaina oli sen verran kamala lumimyrsky, että jätin suosiolla väliin. Olin jo menossa, mutta jumituin liikenneruuhkaan melkein kahdeksi tunniksi töistä palatessani ja olin kaiken ajamisen ja pitkän työpäivän jälkeen niin poikki, että menin suoraan kotiin ja jo 19-20 välillä nukkumaan. Maanantaina Futura oli pudottanut kengän ja päätettiin Outin kanssa, että laitetaan kaikki jalat kuntoon samantien, kun viime kengityksestä oli vierähtänyt jo seitsemän viikkoa. Futuran kaviot kasvavat niin hitaasti, ettei aina ajan kulua meinaa huomata. Eilen olin ajatellut ratsastaa kevyesti ennen kengitystä, mutta jouduinkin olemaan ylitöissä ja ehdin tallille vasta viisi minuuttia ennen Outin tuloa. Oli sen verran myöhä, että kengityksen jälkeen Futura pääsi suoraan yöpuulle. Tänään olisi tarkoitus ehtiä ratsastaa kaksi hevosta, mutta menen Futuralla ensin ja niin pitkään kuin ikinä haluan! :D Kauhea ikävä oman hevosen selkään!

Anti-materialisti esittäytyy.

2012-02-13T22:56:00.003+02:00

Minulta toivotaan aika usein postauksia siitä, millaisia varusteita, ratsastusvaatteita, yms. minulla ja Futuralla on ja millaisista hankinnoista haaveilen. Paljon on taas kerääntynyt uusia lukijoita ja vanhatkaan eivät varmaan tiedä ajatuksiani tällaisten asioiden suhteen ihan täysin, joten ajattelin kirjoittaa hieman suhtautumisestani shoppailuun ja ylipäätänsä rahaan.

En ole varakkaasta perheestä ja vanhempani ovat sellaisia, että tekevät ennemmin työtä josta nauttivat, kuin jotain mistä saa paljon rahaa. Esimerkiksi isäni jossain vaiheessa keskittyi vain säveltämiseen ja urheiluun. Nyt hän on vähän tavallisemmassa työssä, mutta lapsuudessani minulle ei hänen työnsä takia tullut edes mieleen, miksi pitäisi tehdä työkseen jotain sellaista, mistä ei itse nauti. Nyt olen ymmärtänyt, miksi tylsääkin työtä on tehtävä, mutta haaveilen kovasti luovasta työstä, jonka parissa saisin olla täysin oma itseni. Hevosen omistaminen toki rajoittaa melko paljon ja minun täytyy miettiä raha-asiat tarkkaan, jotta tienaan tarpeeksi elääkseni ja elättääkseni myös Futuran.

Vaikka tilanteeni on ollut jo vuosia sellainen, että saan koko palkkani menemään ihan vain elämiseen, en oikeastaan edes kaipaa rahaa shoppailuun. Tietysti usein elämä sujuisi helpommin ja stressittömämmin, jos ei tarvitsisi joka kuukausi miettiä, riittävätkö rahat. Jostain syystä en kuitenkaan halua havitella itselleni rahaa. En unelmoi lottovoitosta tai leveämmästä elämäntyylistä. Itse asiassa mielestäni Lotto pitäisi juuri tässä jättipotin kynnyksellä lakkauttaa ja korjata pottirahoilla maailman epäkohtia. Mielestäni on suuri vääryys, että jollekin ihmiselle annetaan niin paljon rahaa ja niin monet elävät köyhyydessä. En usko myöskään, että raha tekee onnelliseksi. Olen itse asiassa vakuuttunut, että moni lottovoittaja saattaa jopa masentua rahojensa myötä.

Jos minun pitäisi juuri nyt miettiä, mitä haluaisin ostaa, en oikeasti tiedä! Ehkä farkut. Muuta ei nyt oikeastaan tule mieleen. Futura tarvitsee säkillisen pellavaa, mutta muuten meillä on varusteita ihan sopivasti, eikä uusille ole tarvetta toistaiseksi. Minulla ei ole shoppailun suhteen juurikaan mielitekoja. En pidä shoppailusta, koska kaupoissa on kuuma ja ihmiset tunkevat. Omalta osaltaan shoppailuinhooni vaikuttaa myös se, että kokojani on hyvin vaikea löytää Suomen kaupoista. Kengät ja sukat täytyy ostaa lastenosastolta, pipot ja lapaset minulle kutoo mummu ja rintsikat pitää ostaa erikoisliikkeistä tai ulkomailta. Housunlahkeet ovat aina liian pitkiä, samoin toppien olkaimet. Olen kyllästynyt etsimään kokojani ja pysyn mieluumin kaukana kaupoista. Kirpputoreista tykkään enemmän, koska siellä on uniikkeja vaatekappaleita ja on jotenkin iloisempi ja suurempi yllätys löytää jotain hienoa kirppikseltä, kuin kaupasta jossa on kaikkea montaa kokoa ja kun ostat jotain, huomaat että joka viidennellä vastaantulijalla onkin jo samanlainen.

Hevoselle on mukavampi shoppailla, kuin itselleen. Futuralle sentään löytyy kokoja. Tosin yleensä silti alekoria kaivaessa tuntuu, että kaikki tuotteet ovat ponikokoisia. Ostan tosi harvoin mitään, mille ei ole tarvetta, vaikka kuinka olisikin alennuksessa. On meillä tosin satulahuopia joka lähtöön, koska tykkään kuitenkin olla tarpeen tullen edustavana esimerkiksi kisoissa tai silloin kun satumme kameran linssin eteen. Minulla ei kuitenkaan ole mitään himoa ostella Futuralle uusia varusteita. Kuten joku varustepostaukseni katsonut ehkä muistaa, olen ostanut tai saanut lähes kaikki tavaramme käytettyinä.

Suosin käytettyä, sillä minusta on kamalaa, jos joku on aikeissa heittää jotain käyttökelpoista menemään. Nuorempana en osannut arvostaa käytettyjä vaatteita, mutta koska olen aikuisena joutunut välillä elämään aika pienellä budjetilla, olen oppinut koluamaan kirpputoreja ja iloitsemaan löydöistäni. Sen lisäksi, että ostan usein käytettyä, myös käytän samoja vaatteita niin kauan, että ne suurinpiirtein kuluvat puhki. Äitini on saanut korjata samoja vaatteitani moneen kertaan, sillä en vain halua heittää niitä pois. Kun kerran löydän hyvän, miksi luopua? :D Joskus nuorempana myös tuhlasin enemmän meikkeihin ja vaatteisiin. Nykyäänkin huolehdin ulkonäöstäni ja jotain turhaakin joskus ostan, mutta nätti naamataulu taas tekee minut itsevarmaksi ja tyytyväiseksi, joten siihen voin vähän enemmän panostaa.

Tästä kaikesta huolimatta asun avoliitossa miehen kanssa, joka ostelee mielellään uusinta uutta, karsastaa käytettyä ja arvostaa rahaa. Teemu pilkkaa minua usein siitä, että voisin kuvitella asuvani missä tahansa, jopa Afrikassa savimajassa. Hänen mielestään raha on tärkeää ja hän muistaakin saarnata minulle säännöllisin väliajoin siitä, kuinka olen niin vaatimaton, että se on jo melkeinpä huono asia. Minun pitäisi kuulemma yrittää rahastaa vähän kaikella, kuten esimerkiksi bloggaamisella. En kuitenkaan ole halunnut etsiä mitään sponsoria tai käyttää aikaa mainosten laatimiseen blogissani. Vaatimattomuuden olen perinyt äidiltäni, jonka joululahjatoiveet ovat aina mitä koomisimpia kaikessa vaatimattomuudessaan. Kerran kysyin, mitä äiti tahtoisi joululahjaksi. Vastaus oli "No pullasuti ois ihan kiva." Ostin hänelle sitten kaupan hienoimman pullasudin. :)Vaatimattomuudestaan huolimatta myös äitini yrittää herätellä bisnesvainuani toistaiseksi huonoin tuloksin.

Joku ehkä vielä jäi miettimään, miten voin seurustella täydellisen vastakohtani kanssa. Syy on todennäköisesti siinä, etten juuri välitä, jos joku on kanssani eri mieltä. Presidentinvaalien toisella kierroksellakin kävimme sulassa sovussa naureskellen äänestämässä, vaikka äänestimme kumpikin eri ehdokasta. Tai oikeastaan Teemu huokaili ja minä naureskelin. Vaikka itse pidän rahaa kaiken pahan alkuna ja juurena ja tahtoisin siitä mieluiten kokonaan eroon, en yritä tuputtaa muille mielipiteitäni. Saatan kertoa niistä, mutta tiedän että nyky-yhteiskunnassa raha on välttämätön paha ja yritän vain sopeutua siihen, vaikka perimmäiset ajatukseni ehkä poikkeavatkin valtavirrasta. Teemu taas pitää ajatusmaailmaani lähinnä söpönä. Hänen mielestään on söpöä, että jollain friikillä voi olla näin kaistapäisiä ajatuksia. Saan siis rauhassa olla muka söpö ja voin kuitenkin myhäillä itsekseni, että nämä ovat aivan oikeita ajatuksia, joiden ei ole tarkoitus näyttää söpöiltä. Mutta siinäpähän kuvittelee. Pysyypähän tyytyväisenä. :)

En usko, että tavarat tai raha tuovat minulle onnea ja haaveilen ennemmin hienoista kokemuksista ja rikkaasta tunne-elämästä, kuin mistään materiasta. Tässä on siis hieman syitä siihen, miksen tykkää postailla varusteistamme ja miksen kerro tänne jokaisesta uudesta ostoksestani. Ja miksi yleensä jostain ostoksesta kertoessani olen ostanut vain yhden tuotteen, enkä puolta kauppaa tyhjäksi. Mielestäni raha ja kaiken maailman tavarat ovat vain yksinkertaisesti yliarvostettuja. Tulen joskus harvoin onnelliseksi ostaessani jotain, mutta se on vain lyhytkestoista onnea. Jos minulla on ylimääräistä rahaa, saatan hyvinkin kerran puolessa vuodessa ostaa jonkin kivan jutun itselleni tai Futuralle. Kuitenkin haluan mieluumin sijoittaa rahani hyviin kokemuksiin ja esimerkiksi johonkin kivaan reissuun kaveriporukassa tai poikaystävän kanssa. Arvostan nöyryyttä ja vaatimattomuutta ja yritän toteuttaa samaa ideologiaa myös itse. Muut voivat tehdä mitä haluavat, mutta itse olen onnellinen juuri näin, vaikkei ylimääräistä rahaa yleensä olekaan.

Oppimisesta ja kehityksestä.

2012-02-12T20:10:00.001+02:00

Löysin netin kätköistä muutamia vanhoja videoita, jotka taas pistivät miettimään, miten paljon minun ja Futuran yhteisiin vuosiin onkaan mahtunut. Nyt kun itse on kehittynyt ja hevonen on kehittynyt, huomaa joskus yksinkertaisesti olevansa itselleen liian ankara. Vaikka moni kuvittelee minun olevan ylpeä ihminen, joka ei halua ottaa neuvoja vastaan, jokainen netissä saatu neuvo jää kuitenkin jonnekin taustalle kummittelemaan.

Alan helposti vaatia itseltäni virheetöntä ratsastusta, vaikkei sellaiseen voi koskaan pyrkiä sormia napsauttamalla. Oikeastaan tämä on se perimmäinen syy, jonka takia en neuvoista pidä. Niitä tulee joka suunnasta ja menen aivan sekaisin, kun yritän tasapainoilla itseni kanssa, kehittyä nopeasti ja miettiä virheitäni, sekä sitä mikä neuvoista on aiheellinen ja mikä taas ei. Ja kun yhden asian saa korjattua, tuleekin jo seuraava epäkohta. Ratsastus on juuri siksi mielenkiintoinen laji, että aina löytyy kehitettävää. Tavallaan se on kuitenkin myös kurjaa, kun koskaan ei tunne olevansa valmis tai riittävän hyvä. Siksi aloinkin nyt miettiä, että pitäisi aina muistaa mistä on lähdetty ja kuinka paljon töitä on kaiken eteen tehty jo tähän mennessä.

Kouluratsastus on aina ollut meille vaikeaa. Futura ei antanut pariin vuoteen ottaa kunnollista tuntumaa suuhun ja oikeastaan vasta viime vuoden puolella tultiin siihen pisteeseen, että tuntuman todella sai pitää tasaisena ilman, että välillä joutuisi reilusti myötäämään toisesta ohjasta. Futura on aina ollut hieman jäykkä ja hankala suustaan, mutta nykyään se on edestä kevyt, herkkä ja pehmeä. Välillä innostuessaan se saattaa hetkellisesti vetää tuntumaa vastaan, mutta pääasiassa se on ollut todella kevyt ja kiva ratsastaa. Peräänantoon sitä ei ole ikinä ollut helppo saada, mutta nykyään se pyöristää itsensä heti kun otan ohjat käteen. Kyllähän se ennenkin pitkän väännön jälkeen rentoutui ja venytti kaulaansa, mutta muuttui helposti etupainoiseksi. Tiesin kuitenkin, että eteen alas ratsastuksesta on hyötyä, joten annoin Futuran kulkea parin vuoden ajan pidempänä ja venyttää, enkä vaatinut siltä ollenkaan korkeampaa muotoa.

Tosiaan, parin vuoden ajan. Ei mikään ihan lyhyt aika. Mutta ei entisen ravurin kanssa voi hätäilläkään. Ensin oli saatava lihaksisto sellaiseksi, että hevonen ylipäätään pystyisi kulkemaan oikein päin. Lisäksi omaa istuntaa piti saada korjattua ja laukkaa parannettua. Joka ikinen asia on ollut työn alla kohta neljä vuotta ja vaikka kehitystä on tullut hurjasti jokaisella osa-alueella, silti joillain on valittamista. Ja minä hölmö vielä menen ja panikoin, että kaikki on muka huonosti kun hevosella vähän heiluu pää, vaikka itse tiedän että se on omasta istunnasta ja hevosen opitusta tavasta kiinni, eikä sitäkään korjata yhdessä yössä. Joskus tulee virheitä ja takapakkia, mutta niiden ei pitäisi antaa lannistaa, vaan jatkaa eteenpäin rennosti. Jos yrittää kaikin voimin, hirveällä vimmalla ja pakolla korjata virheensä, siitä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä ja hampaiden kiristelyä.

Minulle on alusta saakka ollut poneihin tottuneena hankala istua Futuran liikkeissä ja sillä tosiaan on aikamoinen ravi, jossa harva Futuraa kokeillut on pystynyt istumaan. Laukka sen sijaan on maailman tasaisin, mutta sekin on ollut minulle hankalaa, kun olen tottunut lyhyempään laukkaan. Pitäisi olla iloinen siitä, että nyt pystyn jo melkoisen hyvin istumaan Futuran liikkeissä. Jos kädet heiluvat vähän ravissa, niin tämän asian ihmetteljiät voisivat itse tulla selkään kokeilemaan, millainen ravi Futuralla tosiasiassa on. Futuran ravi on upean letkeän tuntuista silloin kun se liikkuu pyöreänä, mutta kyllä se silloinkin ihan mukavasti pompottaa. Jos Futura ei kulje peräänannossa, ravissa ei meinaa pystyä istumaan millään. Itse olen jo aika hyvin oppinut ja pysyn hangessakin kyydissä, vaikka Futura ravaisi pää ylhäällä. Mutta helppo ravi sillä ei kuitenkaan ole.

Tänäänkin tuntui, etten osannut yhtään istua ravissa, koska en ole viime aikoina juurikaan ratsastanut satulalla. Ilman satulaa on aina helpompaa mukautua hevosen liikkeisiin. Muutama vuosi sitten jouduin kokonaan opettelemaan uudestaan satulassa istumisen, koska olin ratsastanut Virossa pelkästään ilman satulaa. Moni on sanonut, että ratsastan paremmin ilman satulaa ja myös hyppään paremmin ilman satulaa, mikä varmaan pitää ihan paikkansa. Ja ilman satulaa kykenen hyppäämään ihan saman kokoisia esteitä, kuin satulan kanssa. Se on vain minulle jotenkin luontevampi tapa ratsastaa. Olin ihan pulassa tänään satulan kanssa, mutta otin jalustimet pois aina kun pompin liikaa ja se auttoi.

Pään heilumisesta sain tänään kysyttyä samaan aikaan kentällä olleilta Aadalta ja Emmiltä. Ei kuulemma heilunut juuri lainkaan. Videollakaan ei näkynyt ihmeempää pään heilumista. Huomasin, että kun pidin käsiäni hieman ylempänä ja tein pidätteet enemmän ylös, kuin taakse päin, tuntuma pysyi tasaisempana. Futura on kuitenkin hevonen, jolla on jatkuva eteenpäinpyrkimys ja sitä täytyy enemmän pidätellä, kuin ratsastaa eteenpäin, joten oli aika hienoa, että nyt löytyi selkeä apu tähän asiaan. Se heiluminen kyllä varmasti kyllä loppuu ajan kanssa, kunhan itse omaksun uusia asioita ja opin ratsastamaan paremmin. Täydellistä muutosta asiaan ei tietysti voi vaatia hetkessä, mutta nyt on ainakin selkeä suunta, jota kohti mennään. Sen täytyy riittää minulle itselleni ja saa luvan riittää myös muille.(tai sitten muilta ei kysytä...) Ei tässä mitään robotteja olla, vaan eläviä ihmisiä ja eläimiä, joilla valitettavasti saattaa joskus asioiden oppimisessa hieman kestää. Mutta pitkän harjoittelun jälkeen tuloksista tulee vain entistäkin parempi fiilis.

Futura oli tänään aika hyvän tuntuinen ja etenkin vasen laukka oli aivan super. Kuitenkin jossain vaiheessa alkoi pyryttää ihan hurjana lunta ja tuuli voimistui. Silloin Futura sai ihme kilarit ja lähti viemään laukassa niin rajusti, että oli pakko taas pysäyttää herra aitaa päin. Pian muut lähtivät kentältä ja jäin vielä vääntämään Futuran kanssa, jotta saisin sen vielä kuuntelemaan. Se rauhoittuikin heti, kun jäimme kahdestaan kentälle ja keventelin sitten vain muutaman kierroksen, jolloin Futura tuntui taas mukavan rennolta ja pehmeältä.

Olisin toki voinut rajata tämän, mutten sitä tehnyt, jotta saatte nauraa Emmin venyttelyille tuolla takana :D Ja Futuralla on kärsä :D

Vaikka kouluratsastus on meille ollut se hankala juttu ja esteet aina sujuneet paremmin, ei hyppääminenkään ole aina ollut mikään itsestäänselvyys. Siihenkin Futura on kuitenkin pitänyt alusta asti opettaa. Tekstin alla on video ensimmäisestä irtohypytyskerrasta, jolloin Futuralla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten esteisiin täytyisi suhtautua. Toisessa videossa on pätkä siitä, kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa "muuria". Ei mennyt ihan kuin elokuvissa, mutta yli päästiin. Aika nopeasti sain loppujenlopuksi Futuran ymmärtämään idean ja innostumaan hyppäämisestä. Nyt on oikein liikuttavaa, miten Futura innostuu esteistä ja tekee kaikkensa ylittääkseen ne puhtaasti. Töitä on siis tämänkin eteen tehty ja tokihan se sitten harmittaa, jos joku takertuu muutamaan raviaskeleeseen kisaradalla. Kuitenkin ollaan aika iso homma tehty, että tänne asti ollaan päästy ja pikkuasioiden ei pitäisi antaa häiritä. Monesti kuitenkin olen antanut toisten, asioista tietämättömien ihmisten kommenttien kasvaa suuriksi möröiksi silmissäni ja stressannut niistä aivan liikaa.

Ihmisillä tuntuu olevan aina liikaa ennakkoluuloja. Jos lihava poika aloittaa urheiluharrastuksen, joukkuetoverit katsovat häntä kuin halpaa makkaraa ajatellen, että tuolla läskillä ole mitään asiaa meidän joukkueeseen. Entä jos poika haluaa vain kohottaa kuntoaan ja oppia uutta? Pelokas ja lihakseton ihminen aloittaa jonkin taistelulajin ja muut ihmettelevät, että mitä ihmettä tuo nössö tekee täällä? Entä jos hän vain haluaa voittaa pelkonsa? Oppiminen ei ehkä tapahdu hetkessä, mutta mielestäni kaikilla tulisi olla yhtä suuri oikeus oppia uutta ja kehittyä ilman, että joku on heti lyttäämässä alimpaan maanrakoon ja kertomassa jokaisesta virheestä.

Minäkin annoin Futuralle mahdollisuuden, vaikka se oli kurjan näköinen, laiha, lihakseton ja säälittävä luuska. En hetkeäkään kuvitellut, että siitä tulisi koskaan yhtä hieno, mitä se on nyt. En silti myöskään ajatellut, ettei siitä voisi tulla mitään. Jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus näyttää, mihin pystyy. Seuraavan kerran, kun mielesi tekee arvostella toista ihmistä tai muistuttaa häntä virheistään, mieti ensin, kuinka paljon kyseinen ihminen on mahdollisesti jo tähän mennessä tehnyt kehittyäkseen, oppiakseen ja korjatakseen virheensä. Mieti, tarvitseeko hänen todella tietää mielipidettäsi, vai pärjääkö hän ilmankin. Mieti, kannattaisiko mieluumin kannustaa, kuin lytätä. Itse mieluumin valitsen kannustamisen, koska ei ole minulta pois olla toisia kohtaan ystävällinen ja kannustava. Saan siitä paljon enemmän iloa, kuin virheiden etsimisestä.

Tässä alla nyt siis kaksi ikivanhaa videota, sekä viimeisenä tänään kuvattu video. :)

Hyppääminen piristää aina!

2012-02-11T14:47:00.001+02:00

Tänään päätin hypätä, jotta eilinen unohtuisi. Aika kamala nuha mulla on vielä, mutta alan kyllä olla jo terveiden kirjoissa vähitellen. Hyppääminen ja sen tuoma loistelias fiilis varmasti poistavat nuhankin alta aikayksikön!

On se niin kivaa, kun on oman hevosen kanssa yhteinen laji, josta molemmat nauttivat täysin rinnoin. Kun on kaksi viikkoa vääntänyt koulua pakkasessa, alkaa minulta kärsivällisyys loppua ja täytyy päästä taas hyppäämään. Pakko päästä välillä irrottelemaan. Tänään oli onneksi pitkästä aikaa lauhempi sää, joten ei ollut epäilystäkään siitä, mitä tänään tehdään. Hain Viivin mukaani tallille ja lahjoin auttelemaan hyppäämisessä. Koska pakkasessa on kurjaa seistä kentällä, annoin Viivin mennä myös alkuverkat ja ottaa muutamia hyppyjä pikkuesteille. Itse olin aivan jäässä, kun vihdoin menin selkään. Tuuli oli aika kylmä ja ilma jotenkin kosteampi kuin kovalla pakkasella. Melkein tykkäsin enemmän niistä pakkasista, kuin tästä säästä. Mutta olipahan edes helpompi hengittää! :)

Futura teki taas alussa pikkuesteille aika hurjia loikkia. Se oli aivan innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Kun esteitä vähän nostettiin, löytyi keskittymiskykyäkin ja lopuksi hypättiin pari kertaa ihan mukavasti 100-115cm rata. En ole ihan varma kaikkien esteiden korkeuksista, mutta korkein taisi olla sen 115cm, muut vähän matalampia. Pohja oli aika hyvä, eikä Futura liukastellut ollenkaan. Ihanaa kun pääsi kunnolla hyppäämään pitkästä aikaa ja tuli hyvä mieli. Futura oli todella innoissaan, eikä pudotellut tai kieltänyt kertaakaan. Viivin kanssa kielsi kyllä aluksi puomille, mutta sen jälkeen meni rohkeasti. Huvittavaa, miten tuollainen innokas estehirmu voi kieltää puomille, mutta se itse asiassa tekee niin aika usein vieraampien ratsastajien kanssa ja joskus on minunkin kanssa kieltänyt, jos olen ollut vähän muissa maailmoissa.

Futura tuntui innostuvan sitä mukaa, mitä enemmän hypättiin ja jouduinkin välillä aika tiukasti ottamaan sen kasaan ennen estettä. Muutama sen verran hullu hyppy tuli, etten halunnut riskeerata. Kuitenkin selvästi huomaa, miten Futura tajuaa estekorkeuden kasvaessa ihan eri tavalla sen, ettei hyppyyn voi syöksyä kuin päätön kana neljän metrin päästä sokkona ja kauhoen, vaan pitää malttaa mielensä, ellei halua kuolla. Olin aika tyytyväinen Futuraan tänään ja jäi hyvä fiilis. Ja eipä tuo eilisestä vihainen näyttänyt olevan, päätä sain taas pitkän aikaa halia sylissäni ja suoritimme myös pienen äänenavauksen ja huulivenyttelyn ennen ratsastusta (ei vakavamielisille! :D) Tässä nyt muutama hieman heikkolaatuinen kuva, sekä lopuksi hyppykooste, joka sisältää myös niitä äänenavausharjoituksia. ;)

Hieman kaukaa lähtenyt ponnistus pikkuesteelle.

Päästiinhän sitten lähemmäskin ;)

fiuuuuu

Hyppykooste.

Aina ei mene hyvin.

2012-02-10T20:28:00.001+02:00

Ajattelin sitten tänään mennä kevyesti liikuttamaan Futuran, vaikka edelleen pää on täynnä räkää, eikä olo muutenkaan ihan tervein mahdollinen, vaikkei kuumetta olekaan enää. Nyt positiivisen postauksen tarpeessa olevat: SEIS! Lopettakaa lukeminen tähän! (tai skipatkaa marmatusosio ja menkää tekstin loppuun, jossa on linkki videoon.)

Tottakai siellä kentällä oli pakko ihan kunnolla alkaa työskennellä, kun viimeksi olin ratsastanut Futuralla maanantaina. No ei ollut niitä elämäni fiksuimpia vetoja. Huomasin, että olin liian heikko istumaan liikettä ja pitämään samalla käden tasaisena. Futura huomasi, että olin tavallista heikompi ja yritti sitten toki kuskata minua. Futuran ravissa ei ole helppo istua ja varsinkin kipeänä tuntui aika nopeasti, että alan nähdä tähtiä, eikä happeakaan saa, vaikka pakkasta oli vain -14.

Nykyään se, että menee huonosti, ei tarkoita sitä että Futura harppoisi pää ylhäällä eteenpäin kuin kameli. Se saattoi ehkä näyttää ihan kivalta, mutta selkään ei siltä tuntunut. Tunsin, etten saanut pidettyä kättä tasaisena ja tiesin, että Futuran pää heiluu. Yritin vain kaikin voimin pitää käden tasaisena, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut. Kentällä ei harmi vain ollut ketään, keltä kysyä heiluiko pää todella.

Olin ihan kauhean turhautunut tullessani alas selästä. Jalat olivat spagettia ja ärsytti. Tunnen itseni aina niin huonoksi, jos hermostun hevoselle. Nyt olin kyllä enemmän hermostunut itselleni, kuin hevoselle, mutta ainahan se hermostuneisuus heijastuu hevoseen jollain tavalla. Siitä tulee kurja olo ja jotenkin sellainen, ettei tiedä kuinka voi koskaan saada hevoselta anteeksi hermostumisensa. Tulee syyllinen olo siitä, että antaa itselleen luvan suuttua hevoselle, vaikka ratsastajassahan se vika on. Kuitenkaan hevonen ei koskaan pistä sitä pahakseen ja seuraavalla ratsastuskerralla se on taas oma ihana itsensä. Nyt kuitenkin ollaan vielä minun tapauksessani tänään tässä syyllinen olo-tilanteessa. Minähän se en osaa pitää käsiä hyvin tai istua kunnolla. Jos on heikko olo, ei pitäisi edes mennä selkään, jos hevosella kerran on sellaiset liikkeet, että niissä istuminen vaatii fysiikkaa.

Sitten vielä blogistakin piti toki lukea kommentti, jossa epäsuorasti ilmaistiin, miten Futuran pään heiluminen johtuu siitä, että nyplään ohjista. Voivoi kun voisinkin oppia yhdessä yössä pitämään käteni tasaisina, ratsastamaan täydellisesti ja niin edelleen. Olen niin väsynyt tuohon koko pään heilumiseen, etten kestä ellen saa istuntaani kuntoon, jotta kaikki todella näkisivät, että pystyn ratsastamaan hevosellani ilman, että sen pää vaappuu puolelta toiselle. Kun tästä on nyt tullut niin iso juttu. Itsekin teen siitä ison asian, mutta asia todella ahdistaa minua, koska niin moni päättelee siitä automaattisesti, että sahaan. Kurjaa. Olisin niin kovasti halunnut, että joku olisi nyt voinut minua auttaa tämänpäiväisen ratsastuksen aikana. Ehkä siitä ei olisi tänään kovin paljon hyötyäkään, kun kerran voimat olivat itsellä niin vähissä. Ehkä sitten ensi kerralla menee paremmin.

En jaksaisi enää olla päivääkään kipeänä. Haluan päästä treenaamaan ja kehittymään. Olen sentään nyt kipeänä ollessani ahkerasti editoinut videoita ja tänään keksin idean, jollaista en ole aiemmin hevosvideoissa nähnyt. Aihe itsessään on aika klisee, mutta video sai todella hyvän vastaanoton ja kommenttivyöryn youtubessa. Videon voi katsoa täältä.

Tylsyys selätetty!

2012-02-09T20:17:00.000+02:00

Kipeänä on aina kovin tylsää, mutta nyt olen keksinyt itselleni viihdykettä. Ruoka ei ole juuri maistunut, mutta onneksi sain tädiltäni viime viikonloppuna tehosekoittimen, jolla voi taikoa vaikka minkälaisia pirtelöitä. Olen nyt sitten juonut smoothieita ja hyvin pitävät nälkää. Mikään muu ei oikeastaan kipeänä ollessa maistu millekään, mutta marjoista tykkään aina! ♥ Tämän päivän smoothie sisältää vadelmia, mustaviinimarjoja, mansikoita, luonnonjugurttia ja gojimarjoja. Sen pitäisi siis tehdä minut terveeksi tuota pikaa!

Smoothien juonnin ja nukkumisen lisäksi olen leikkinyt Taaz:in Virtual Makeover-ohjelmalla. Otin ihan tätä varten itsestäni kuvan ilman meikkiä ja hiukset taakse sidottuina. Koska kaikilla perheenjäsenillämme minua lukuunottamatta on ruskeat silmät, minua on aina kiinnostanut tietää miltä näyttäisin ruskeasilmäisenä. Poikkean jotenkin aina kuvissa niin paljon vanhemmistani ja siskoistani vihreiden silmieni kanssa. Isovanhemmistani kahdella on siniset silmät, joten vihreä väri on periytynyt sieltä jotenkin mutkan kautta. Pienenä silmäni olivat siniset, mutta ne alkoivat muuttua vuosi vuodelta vihreämmiksi ja ovat nyt aivan selkeästi vihreät. Tuli siis tänään kokeiltua erilaisia silmiä, hiuksia ja myös julkkistyylejä. Tosin en kyllä näytä keneltäkään julkkikselta, vaikka voissa paistaisi, mutta aika huimia eroja tuolla silmien värin ja hiustyylin vaihtelulla sai aikaan. Kokeilkaa ihmeessä, jos kärsitte tylsyydestä! En kyllä pitänyt itsestäni ruskeasilmäisenä, sillä ruskea väri teki silmistäni oudon tuijottavat. :D Mielipiteitä saa kertoa, mikä sopii teistä parhaiten.

Lumikki :D

Blondi ja siniset silmät

Christina Aguilera-tyyli

Tuijottavat silmät ja ruskea tukka

Oikein kammoksuttaa tuo hiusmalli!

Oma silmien väri ja nykyistä lähimpänä oleva hiustyyli.

Pakko muuten laittaa nyt hassu kuva Fluffysta, etten unohda! :D Teemu vähän rypisti sen otsaa ja raukka näytti kovin huolestuneelta.

Ja sitten tietenkin mitä kaunein profiilikuva :)

Ehdin tässä vielä tylsyyksissäni editoida yhden lyhyen videon, sekä laittaa ruokaa. Itselle se ei oikein maistunut, mutta Teemu oli tyytyväinen. Nyt on jo vähän parempi olo, mutta aivastelen melkein koko ajan ja muutenkin pää on täynnä räkää, hyi!

Kivaa on myös, kun löysin edellisen blogitekstin kautta etsimäni ponin, eli siis entisen ylläpitoponini varsan, jonka elämän ensiaskeleita sain seurata. Aivan mahtavaa, että Milkyway löytyi ja suunnittelenkin nyt meneväni katsomaan sitä lähiaikoina. :) Mieletöntä, miten täältä blogin kautta kaikkea voi löytää.

Unohtumattomimmat kokemukseni hevosten kanssa

2012-02-09T13:38:00.004+02:00

Tällaista postausta nyt eniten toivottiin, joten toteutan tämän ensimmäisenä. Minulla ei luonnollisestikaan ole kovin paljon kuvia vuosien takaa, mutta yritän etsiä niitä jostain netin kätköistä. Kiitän taas onneani, että olen laittanut niin paljon kuvia nettiin, kun kone ja ulkoinen kovalevy ovat molemmat rikki! :D Yritän miettiä näitä kokemuksia aikajärjestyksessä suurinpiirtein vanhimmasta uusimpaan. Jotkut näistä asioista ovat varmasti sellaisia, mitä olen aiemmissakin postauksissa maininnut, mutta kun tätä niin toivottiin, saamanne pitää! :D

Ensimmäisen kerran olin hevosen selässä noin 3-vuotiaana sirkuksen talutusratsastuksessa. Muistan tämän hämärästi ja olen joskus nähnyt siitä kuvankin. Hevonen oli rautias ja hieman suomenhevosen näköinen. Vieläpä iso hevonen, eikä mikään poni. Tästä kai se innostus sitten lähti.

8-vuotiaana vaadin päästä ratsastamaan ja niinpä isäni vei minut lähimmälle tallille, eli Poni-Hakaan. Siellä pääsin talutukseen Kerppu-shettiksellä ja sen jälkeen en muuta ajatellutkaan, kuin hevosia. Muistan hyvin selkeästi koko ratsastuskerran. Aloin käydä talutuksissa joka viikko ja pian pääsin myös alkeiskurssille.

Olisin kamalasti halunnut oman hoitohevosen, mutta se ei onnistunut Poni-Haassa, jossa hoitajien alaikäraja oli tuolloin 12 vuotta. Erään kesän kohokohta kuitenkin oli, kun sain hoitaa Milton-ponia kahden päivän ajan, kun sen oma hoitaja ei päässyt tallille. Keräsin sille innoissani vihreää ruohoa muoviseen hillopurkkiin ja olin aivan onneni kukkuloilla, kun pääsin harjaamaan ponia.

Vaihdoin Tuomarinkylän Ratsastusopistolle, jossa ratsastin vain puoli vuotta. Sieltä en muista juuri muuta, kuin että harjoittelimme avotaivutusta melkein jokaisella tunnilla. Kerran Pasianssi-niminen hevonen heitti minut kunnon rodeolla kolme kertaa saman tunnin aikana pää edellä selästään ja sen jälkeen en pystynyt kunnolla kääntämään päätäni viikkoon.

Kesäisin kävin hoitamassa ravihevosia mummuni naapurissa Kaustisella. Pääsin mukaan hiitille ja sain joskus myös ajaa tai ratsastaa. Tuolloin tutustuin ensimmäistä kertaa lämminverisiin ravihevosiin ja mielestäni ne olivat maailman kauneimpia hevosia. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että jos en joskus saisi omaa ponia, voisi hevoseni aivan yhtä hyvin olla myös lämminverinen.

12-vuotiaana päädyin Karlvikin ratsastuskoululle ja sain ensimmäisen hoitoponini Nissen. Nissen hoitaminen oli suurin kohokohtani elämässä siihen saakka! Kun aloitin hoitamisen, Nissen entinen hoitaja kertoi Nissestä kauhujuttuja, kuinka se hyökkii päälle, puree ja potkii. Nissellä oli tallilla huono maine, mutta huomasin että se tarvitsee vain ihmisen, joka osaa olla sille johtaja. Nissen kanssa pääsin ensimmäistä kertaa estekisoihin, opin ymmärtämään mitä tippuminen todella on, sekä käsittelemään uhittelevaa ja hankalaa ponia. Nisse oli mitä paras ensimmäinen hoitoponi. Se todella opetti minut käsittelemään hevosia määrätietoisesti. Nissen kanssa meille kehittyi hyvä suhde. Poni seurasi minua joka paikkaan kiltisti ja lopetti kaiken uhittelun. Hoidin Nisseä neljä vuotta ja sinä aikana se muuttui koko ajan kiltimmäksi ja kiltimmäksi. Nisse lopetettiin toissakesänä noin 26 vuoden ikäisenä.

Kaktu 14v ja Nisse♥

Karlvikissa sattui myös yksi vähän hurjempi tapaus, kun kaveri pyysi minua pitämään kiinni hevosestaan, jotta saisi rasvattua sen suupielet. Olin juuri ottanut riimunnarun käteeni, kun hevonen äkkiä nykäisi, kääntyi käytävällä ympäri ja rynnisti kohti karsinaansa. Olin tietenkin niin hölmö, etten päästänyt irti ja kyllähän tällainen silloin 35kg painava pulkannaru oli hevosen helppo vetää perässään vaikka kuuhun. Hevonen runttasi minut samalla yhden karsinan ovea vasten ja pääni kolahti ihan kunnolla kaltereihin. Näin, että edessä oli betonitolppa, jolloin tajusin päästää narusta irti. Kaikki olivat ihan järkyttyneitä ja kyselivät olenko kunnossa ja että ei sattunut. Sanoin, että kaikki on ihan ok ja lepään vain vähän. Menin istumaan harjapakin päälle, koska näin tähtiä. Kohta joku huomasikin, että multa tulee korvan takaa ihan kunnolla verta. Minuahan ei ikinä, koskaan, milloinkaan ole sattunut yhtään mikään. :D Edelleen tippuessa aina päätän, että nyt ei varmasti sattunut ja myöhemmin mietin, että ehkä sittenkin sattui ihan pikkuisen vaan.

Karlvikin ajoilta muistuu mieleen myös valjakkoajokisat, jotka voitin Sampo-shettiksellä, sekä kenttäleiri toisen hoitoponini Ellin kanssa. Kenttäleirillä pääsimme hyppäämään erikoisempia esteitä ja maastoesteitä. Suosikkini oli portaat. Futuran kanssa tahtoisin myös päästä hyppäämään maastoesteitä joskus. Olisi kiva ihan kisata kenttää, mutten tiedä miten meillä onnistuisi kouluosuuden kanssa, kun Futura jännittää niin paljon, ettei kouluradoista oikein tule mitään. Mutta saa nähdä jos parin vuoden päästä siihen pystyttäisiin. Tämä kenttäleiri kuitenkin antoi minulle hieman kipinää kenttäratsastukseen.

Yksi huvittava tapaus ei varmaan ikinä unohdu. Aloin 16-vuotiaana hoitaa 2-vuotiasta lv-tammaa Hannaa. Kävimme Hannan kanssa paljon talutuslenkeillä metsässä ja sille kasvoikin hyvä kunto lenkkeilymme ansiosta. Kerran keskellä tietä lojui A4-kokoinen paperi. Hanna meni uteliaana haistelemaan paperia ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, Hanna oli jo pistellyt koko paperin poskeensa! Hauskaa oli myös, kun kerroin asiasta äidilleni. Siskoni nimi on myös Hanna ja äitini luuli, että kerroin nimenomaan siskoni syöneen tuon paperilapun metsätiellä! :D

Hannan kanssa koin myös paljon muita hienoja asioita. Sain kunnian olla ensimmäinen, joka sen selkään kiipesi. Pääsin myös ajamaan Hannalla. Kävimme joskus Porvoon raviradalla ajamassa ja Hanna oli innoissaan. Tuo aika oli muutenkin ikimuistoista. Talli jolla kävin, oli pieni yksityistalli mukavan perheen pihassa ja kävimme aina perheen tyttären kanssa yhdessä maastossa. Meillä oli todella hauskoja ratsastusretkiä ja joskus ikävöin niitä aikoja.

Seuraavat muistot ovatkin sitten ammattikoulusta, jossa opiskelin myös muutaman kurssin hevostaloutta valinnaisena. Sitä kautta pääsin myös töihin hevostilalle Viroon, jossa vietin noin 4-5 kuukautta. Jos Futuraa ei lasketa, se oli ehdottomasti hevoselämäni parasta aikaa. Kuvia ei ole lainkaan siltä ajalta, kun olin siellä töissä. Viime kesänä kävin kuitenkin tilalla ihan muuten vain vierailemassa. Siitä löytyy ihan omakin postauksensa, mutta laitan nyt tähän muutaman kuvan.

Virossa opin paljon hevosten käsittelystä. Tai oikeastaan siitä, että hevonen ei missään tilanteessa toimi voimalla, vaan hevosta täytyy aina osata lukea. Opin, että hevoselle tulee ilmaista olevansa vahva ja johtaja, muttei silti tule konkreettisesti näyttää sille voimaansa, koska hevonen on fyysisesti aina vahvempi. Työpaikassani jouduin jatkuvasti todistelemaan miehille, että olen pätevä hevostenkäsittelijä. Miehet olivat tottuneet käsittelemään hevosia voimakeinoin, pyydystämään lassolla laitumelta ja alistamaan tahtoonsa. Kun he näkivät minun tapani käsitellä hevosia, eräs pojista sanoi, että minulla on hevosia kohtaan hyvä aura. Minua huvitti tämä suuresti, sillä mielestäni hevosten käsittelyssä ei tarvita mitään yliluonnollista, henkistä yhteyttä, vaan kykyä lukea ja ymmärtää hevosen kieltä. Se ei ole mitään rakettitiedettä, taikuutta tai ydinfysiikkaa. Pitää vain ottaa hieman selvää, kuinka hevonen toimii ja tehdä asiat rauhassa ja hätäilemättä. Vaikka olen muuten aika hätäinen ihminen, hevosten seura jollain tavalla rauhoittaa minua ja olenkin aina tullut hyvin toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa, koska jaksan käyttää aikaa niiden ruumiinkielen tulkintaan.

Virossa olin tekemisissä niin monen eri hevosen kanssa, etten jaksa eri hevosista kertoa sen tarkemmin. Pääsin kuitenkin kouluttamaan nuoria hevosia ja myös muutamaa ongelmahevosta, sekä vetämään turistivaelluksia. Pehmeä valkoinen hiekka, sininen taivas ja loputon meri, sekä lämmin auringonpaiste. Sadoittain hevosia ympärillä. En tiedä, mitä muuta hevosihminen voi toivoa. Tämäkään ei kestänyt ikuisesti, mutta pienen ponin sain sentään Virosta mukaani.

Tämä poni, Missis Anna, opetti minulle myös todella paljon. Ensin inhosin koko ponia. Se oli kaikella tavalla hankala. Ei antanut kiinni laitumelta, heitti selästä heti kun sinne kiipesi, oli sulkeutunut ja apaattinen, ei kunnioittanut ihmistä, hyppi pystyyn pihasta lähtiessä ja teki äkkikäännöksiä maastossa säikähtäessään jotain. Tein kuitenkin ponin kanssa töitä koko kesän ja siitä tuli vähitellen minun ponini. Mukava ratsu, jonka kanssa asiat alkoivat sujua. Poni tuotiin myöhemmin syksyllä minulle Suomeen ja ehdin pitää sitä puoli vuotta, kunnes raha- ja tallipaikka-asiat kääntyivät sen verran päälaelleen, että minun oli pakko palauttaa poni Viroon. Missi varsoi minulla ollessaan ja myös pienen varsan hoitaminen ja käsittelyyn totuttaminen toivat kivasti lisää hevoskokemusta, josta olen tyytyväinen. Oli kuitenkin todella surullista palauttaa tärkeä poni, jonka kanssa olin tehnyt niin paljon töitä.

Missis Anna

Missi ehti Virossa tehdä vielä ilmeisesti pari varsaa ja toimia jonkin verran leiriponina, kunnes se noin kaksi vuotta sitten katosi laitumeltaan. Kukaan ei tiedä mihin poni on joutunut, mutta elävänä sitä ei enää ole mahdollista löytää. Saarelta se ei ole voinut mihinkään uida, eikä kukaan ole voinut sitä varastaa, koska se ei antanut vieraille kiinni. Se on todennäköisesti joko kuollut sellaiseen paikkaan, josta sitä ei ole löydetty, tai sitten metsästäjät ovat vahingossa ampuneet sen. Jos joku tuntee Missin varsan Milkywayn, joka on nyt Suomessa, olisin todella kiitollinen sen kuulumisista! Milkyway siis syntyi Suomessa, Missin ollessa vielä minulla ja olisi todella ihana tietää, mitä sille nykyään kuuluu. Kun Missiä ei enää ole, olisi hienoa kuitenkin tietää, miten sen jälkeläinen voi, etenkin kun olin muutaman ensimmäisen kuukauden tiiviisti varsan elämässä mukana.

Missin jälkeen kesti pitkään ennen kuin löysin seuraavan tärkeän ponin elämääni. Löytyi Ein Millenium Fantasy eli Fasu, joka oli minulla ylläpidossa puolen vuoden ajan. Fasu muistutti luonteeltaan paljon Missiä, muttei ollut yhtä hankala. Fasu ei aluksi uskaltanut lähteä kanssani yksin maastoon, joten paras hetki Fasun kanssa oli pari viikkoa ennen sen lähtöä, kun poni vihdoin luotti minuun ja lähti kanssani maastoilemaan kahdestaan ihan mihin tahansa.

Muutama Fasukuva, otettu videolta.

Sitten tuleekin jo Futura, jonka kanssa koetuista hetkistä kirjoittaisi vaikka kirjan! Joten enpäs kirjoitakaan niitä tähän. Voisin kuitenkin liittää tähän samaan syssyyn toisenkin toivepostauksen. Minua pyydettiin keräämään yhteen suosikkikuvani minusta ja Futurasta kautta aikojen. Se sopii tähän jatkeeksi ja tässä tulevat siis suosikkikuvani, sekä jokaisesta kuvasta kerron myös, minkä takia se kuuluu suosikkeihini.

Tässä kuvassa näkyy jotenkin ihanalla tavalla tuoreen hevosenomistajan ylpeys. Vaikka Futura on tuollainen vähän ruipelo vielä, se on alkanut jo kiiltää ja näyttää hevoselta. Ruma, ylikasvanut niskasiili kruunaa koko komeuden. Mutta tässä oltiin jo menossa hyvään suuntaan.

Ei varmaan tarvitse edes selittää, miksen unohda koskaan tätä kokemusta! :D Tämä oli ehkä hulluimpia ja rajuimpia hevosten kanssa kokemiani asioita ikinä, etenkin kun riehuminen ei jäänyt tuohon yhteen pukkiin, vaan samantyyppisiä tuli ratsastuskerran aikana varmaan ainakin kymmenen. Tämä kyseinen oli kuitenkin kaikkein suurin. Meidän ensimmäinen ilman satulaa ratsastus tässä siis kyseessä, aikamoinen kokemus...

Jotenkin vain tykkään tästä kuvasta, kun näytetään Futuran kanssa ihan samalta. Oltiin juuri hypätty ja molemmat ihan tyytyväisinä tässä. :)

Yksi Futuran hulluimmista hyppy-yrityksistä. Aika hyvin kyllä päästiin yli. Takajalka pudotti puomin ja sen jälkeen lähdettiin pukkilaukkaa, kun Futuraa suututti. Ihmettelen, että pysyin kyydissä. Tässä kuvassa näkyy Futuran asenne. Korvat hörössä yli vaan mistä tahansa hökötyksestä!

Tämä oli joskus, kun hypättiin ekaa kertaa trippeliä ja Futura halusi ottaa varman päälle, ettei pudoteta. Este oli varmaan metrin, mutta Futura vetäisi hieman suuremman loikan. Itse olin ihan autuaan tietämättömänä kaikesta ja sinnittelin kyydissä, vaikka satulassa oli mitä surkeimmat polvituet. Näin vasta kuvista, miten korkealta tosiaan liideltiin.

Tästä kuvasta tykkään, koska Futura on niin tärkeän näköinen! :D

Ihana talvikuva, jossa on jotenkin satumainen tunnelma.

Toinen yhtä postikorttimainen talvikuva. Hassua on enää se, että olen piilossa kaulan väärällä puolella. :D

Tykkään aina kuvista, joissa taputetaan tai rapsutetaan hevosta ja tämä onkin oikein erityisen kiva.

Tämä otettiin Kalliorinteellä kisoissa ja tykkään tästä sen takia, kun Futura näyttää niin luottavaiselta ja ihan siltä, kuin juttelisi kanssani. :D

Tämä on vain yksinkertaisesti onnistunut hyppykuva. Värit ovat kesäiset ja Futura näyttää innokkaalta.

Tämä on onnistuneimpia laukkakuvia meistä. Kerrankin on niin, että itse istun hyvin ja myös hevonen näyttää hyvältä. Rajaus voisi tietysti olla parempi, mutten jaksanut nyt tätä varten alkaa kuvaa enää kummemmin rajailemaan. Näkyy tuolla sentään synkkä taivas taustalla! :D

Suosikki-hyppykuvani. Vaikka laatu ei ole mikään paras mahdollinen, kuitenkin ihan riittävä ja Futura hyppää tässä tosi kivan näköisesti.

Tässä Futura näyttää komealta, innokkaalta ja kiiltävältä.

Pitihän tänne joukkoon nyt yksi edustuskuvakin saada! Muisto myös hyvin menneistä kisoista, joista tuli tuon keltaisen lisäksi vielä valkoinen ja sinivalkoinen ruusuke matkaan.

Tämä taitaa olla suosikkini kisakuvista ylipäätään. Mulla ei ole ihan kamalaa ilmettä, Futura on edukseen ja kuva on kisakuvaksi hyvin rajattu.

Näitä samantyyppisiä kuvia on useampi, mutta tämä on suosikkini. Futura on komea upouusi riimu päässään ja mun hiukset on tässä kivasti.

Niitä harvoja onnistuneita laukkakuvia. Futura näyttää tässä mielestäni erittäin hyvältä.

Tässä kuvassa on ihanat värit ja Futura kiiltelee kauniisti.

Hyvin rajattu kuva ja kiva asetelma. Näytetään onnellisilta tässä ja taidettiin sitä ollakin. :)

Mun lemppari koulutuuppauskuvista. Ollaan vaan jotenkin edustavia tässä. :D

Ihana vauhtikuva ja tuo lumen pöllyäminen ja aurinko näyttää niin kivalta!

Futura näyttää tosi hienolta tässä kuvassa ja tykkään myös tuosta lumisateesta, vaikka se tekeekin kuvasta vähän epätarkemman.

Tämä on ehkä lempparini kaikista kuvista! Tämä kuva on ollut myös puhelimessani taustakuvana iät ja ajat. Futura näyttää niin kiltiltä ja lempeältä ja näyttää taas siltä, että meillä on ihan omat jutut. :)

Siinä siis "muutamia" suosikkejani kautta aikojen. Tästä tuli nyt hieman pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea!

Taas kipeänä - erikoispostaustoiveita kaivataan!

2012-02-08T23:11:00.001+02:00

Viime yönä mulle nousi kuume ja nyt jouduin sitten jäädä kotiin lepäämään. Yleensä kipeänä ollessani olen kärsinyt jostain pahemman luokan nielurisatulehduksista, mutta nyt onneksi on vain hieman nuhaa ja kuumetta. Päässä on heittänyt sen verran, etten ole pystynyt koko päivänä oikein muuta kuin nukkumaan. Nyt alkaa onneksi olla jo hieman parempi olo. Harmittaa vain, kun olen nähnyt Futuran viimeksi maanantaina ja alkaa olla sitä jo kova ikävä. En kuitenkaan kuumeessa uskalla mennä ratsastamaan ja koska haluan parantua mahdollisimman pian, yritän malttaa mieleni ja levätä.

Minulta toivotaan jatkuvasti videopostauksia, mutten halua tehdä sellaista ilman järkevää aihetta. Videopostausaiheita saa siis ehdottaa! En näin kipeänä sellaista aio tehdä, mutta kunhan saan sopivan aiheen, toteutan videopostauksen heti kuin mahdollista. :) Nyt kipeänä ollessani olisi hyvin aikaa kirjoitella blogia, joten jos teille tulee mieleen aiheita, joista tahtoisitte lukea, kaikkea saa ehdottaa. Toteutan sitten eniten kannatusta saaneet ja omasta mielestäni kiinnostavimmat aiheet. Ehdotuksia siis vain tulemaan!

Kesä ♥

On ollut mielenkiintoista tarkastella tätä anonyymien kommentointioikeuksien poistamista seurannutta efektiä. Kommentit ovat olleet nyt huomattavasti positiivisempia, tosin niitä tulee myös reilusti vähemmän. Kuitenkin mieluumin luen asiallisia kommentteja vähän, kuin laidasta laitaan-kommentteja paljon. En koe tarvetta tietää, jos jotain ihmistä ei ratsastukseni, blogini, hevoseni, ulkonäköni tai mikään muukaan minuun liittyvä miellytä. Olen nähnyt parina yönä painajaista siitä, että anonyymit pystyivät sittenkin kommentoimaan tänne. Yhdessä unessa olin kisoissa Futuran kanssa ja sain tietää, että ht.nettiin oli kirjoitettu siitä. Olin siinä unessa ihan paniikissa, koska tieto siitä tuli juuri ennen suoritustani. Lisäksi johonkin lehteenkin oli kirjoitettu minusta ja Futurasta niiden ht.netin juttujen perusteella jotain. On mullakin unet! :D

Vaikka nyt olenkin päässyt anonyymeistä ja ht.netistä eroon, näköjään alitajuisesti nuo asiat ahdistavat edelleen. Joitain lukijoita ärsyttää, kun kirjoitan näistä jutuista tänne, mutta itselleni tämä on terapeuttista ajatusten purkua. Näitä juttuja on varmasti kiva lueskella sitten joskus, kun on oikeasti päässyt asioiden yli ja voi vihdoin olla ylpeä itsestään. Ja mielestäni tällainen nettikiusaaminen on asia, johon pitää ottaa kantaa ja puuttua. Haluan, että ihmiset tietävät mitä se voi aiheuttaa. Itse olen onneksi vahva ja positiivinen ihminen, mutta kuitenkin kaikenlainen netissä haukkuminen on aiheuttanut minulle myös paljon ongelmia ja nykyään hevosihmisiä tavatessani pelkään, että he ovat lukeneet minusta jotain negatiivista vihreältä sivustolta. Oikean valmentajan tunnille meneminen myös kauhistuttaa minua koko ajan enemmän ja enemmän. Sinä päivänä kun tunnille uskaltaudun, se on todellakin aika iso juttu.

Laittakaahan postaustoiveita tulemaan, toteutan ne mahdollisimman pian! :)

Vähän kuulumisia ja uusi video.

2012-02-07T21:51:00.015+02:00

Huomasin, etten ole kirjoitellut omia kuulumisiani tänne vähään aikaan, joten uuden videon julkaisun yhteydessä päätin myös kertoa mitä minulle kuuluu.

Autoni ei tosiaan käynnistynyt maanantaina ja se piti viedä korjattavaksi. Onneksi poikaystäväni isä osaa korjata autoja ja nyt purkissani on uusi startti ja uudet renkaat. Olen varmaan ikuisessa kiitollisuudenvelassa appiukkokokelaalleni, enkä voi vieläkään ymmärtää, miksi minulle ollaan näin kilttejä. Ensin ostetaan auto ja sitten vielä korjataankin vaikka kuinka paljon. Kuulemma yksi vanne oli sen verran pahasti lommolla, että oli ihme miten ilmat oli pysyneet renkaassa. Jotkut ahkerat lukijat ehkä muistavat sen postauksen, jossa kerroin hieman luistelleeni auton kanssa ja törmänneeni jalkakäytävän reunaan ensimmäisten liukkaiden kelien aikaan... :D

Menetin hermot naamani kuntoon, joten kysyin lääkäriltä luvan taas aloittaa e-pillerit aknen hoitoa varten. Sain luvan, koska verenpaineeni on kunnossa ja olen muutenkin terve. Nyt iho on taas hieman paremmassa kunnossa, mikä on kivaa. Ikävä kyllä tuo hormonien napsiminen aiheuttaa lievää ylitunteellisuutta ja saatan alkaa itkemään naurettavista asioista. Esimerkiksi Putous-hahmo Jani-Petterin näkeminen saa jostain syystä kyyneleet silmiin! :D Älkää edes kysykö miksi!

En meinannut pystyä kunnolla kävelemään pariin viikkoon, koska yksi varpaistani oli nivelen kohdalta niin turvonnut. Jalalle ei voinut laskea kunnolla painoa ja aluksi epäiltiin hiusmurtumaakin, mutta lääkäri lopulta sanoi, että kyseessä on vain jokin nivelen ärsytystila, jonka syytä ei tiedetä. Sain vahvat kipulääkkeet ja käskyn välttää rasitusta, joten olen nyt ratsastanut ilman satulaa, jotta jalka ei enempää rasittuisi. Nyt pystyn jo kävelemään, mutta jalka on vielä ajoittain hieman kipeä.

Futuran kanssa ollaan tehty ihan perustyöskentelyä kentällä ilman satulaa. Nyt on jo muutamia kertoja pystynyt ratsastamaan ihan kunnolla, kun pakkanen ei ole enää ollut niin kova. Tänään vuokraaja ratsasti Futuralla ja itse kävin ratsastamassa Epulla. Huomenna menen ratsutuskeikalle toisen pikkuponin luo ja sen jälkeen Futuran luo, jos vain suinkin ehdin. Loppuviikko on varattu Futuraa varten.

Nyt en ehdi kirjoitella pidempää postausta, mutta katsokaa ihmeessä tuo video. En saanut sitä biisivalinnan takia ollenkaan ladattua youtubeen, joten kommentoikaa ihmeessä videota tänne blogiin, jos vain viitsitte. :) Rytmitys siinä on tosin valitettavasti hieman pielessä, kun editointiohjelma ei toiminut kunnolla.