Kohti terveellisempää elämää

Kierrätysaiheinen kilpailu käynnissä

2012-01-30T09:50:00.000+02:00

Linkkivinkki: Taika-lehti järjestää kierrätysaiheisen kilpailun, mutta linkki tässä vaan ei toimi; kopsaa siis tää osoite :) http://kierrätyskeskus.fi/yritys/ajankohtaista?68_m=2027.

Myrath!!

2012-01-28T18:32:00.000+02:00

Aaaaah, tämän lauantain ja koko viikon pelastus tuli tällaisessa muodossa, aivan yllättäen, ilman mitään varoitusta.. Bändi on Tunisiasta.

Onko vähän hyvä??

<3

Eikä niin pahannäköisiä poikiakaan..

Eläinkokeet loppuu??

2012-01-24T02:11:00.002+02:00

Mitämitä!

Eläinkokeet kosmetiikkavalmisteiden testauksessa kielletään kokonaan 2013.

En ole kuullutkaan! Just täältä luin ja linkitinpä tänne.

Että hengissä täällä ollaan, vaikka tämmöistä tää bloggaaminen on viime ajat ollu.. ha.

Blogilla tienaamista??

2011-12-26T16:53:00.002+02:00

Auttakaahan vähän. Onko kellään kokemusta rahan tienaamisesta bloggaamalla? Olisin enemmän kuin kiinnostunut mistä tahansa aiheeseen liittyvästä, EI välttämättä just Bloggerissa kuitenkaan. En meinaa nyt tällä blogilla tienaamista, mutta kun mulla on parikin "bisnesideaa" mielessä hautumassa ja kiinnostaa ihan oikeat käytännön kokemukset :)

Minä ja mun blogi

2011-10-29T21:00:00.001+03:00

Damn it! Haluisin edes vähän useammin postailla tänne edes jotakin, mutta joku on syönyt mun vuorokausista useamman tunnin sitten kevään / kesän. Nettiin ei oikein kunnolla, ajan kanssa, häiriöttä enää pääse.

Just kun ajattelin, että nyt on hyvä aika käydä täällä kirjoittamassa, että hengissä ollaan, sain nuo 2,5 riviä kirjoitettua kahdella kädellä.

Mut kai se vaan pitää hyväksyä, että juuri nyt ei vaan oo hyvä aika blogata hirveästi, kun ei vaan ehdi, voi, jaksa.. vaikka olinkin jo suunnitellut hienon, uuden ruoka- ja ekoblogin perustamista, missä olisin enemmänkin oman paikkakunnan edustaja enkä niin anonyymi. Niitä ruokakuviakin on tullut räpsittyä jo paljon, mutta mutta.. Toisaalta se voisi olla sitä kuuluisaa omaa aikaa, että saa olla sosiaalinen netissä. En tiedä, ehkä perustankin tuon uuden blogin kunhan saan talossa meneillään olevat projektit (= raivaus, raivaus ja raivaus, sekä netissä myyminen) jollekin tolalle.

Mistä sitä tavaraa riittääkin, vaikka monta, monta, monta laatikollista on viety pois, myyty, laitettu roskiin.. ihmettelen vaan.

Mut ei mulla nyt muuta. Paitsi että tänään oli muutamassakin suhteessa hyvä päivä.

(Eli hymyilee.)

Kuukausi "kuurilla", jotenkin kevyempi olo

2011-09-10T21:14:00.000+03:00

No niin, kolme ja puoli viikkoa olin syömättä viljoja (paitsi että riisiä taisin syödä kerran, ohraa enemmänkin, linssejä n. kerran, ja ehkä jotain muutakin mitä voidaan pitää viljan kaltaisina juttuina), sokeria sain hunajan muodossa sekä jonkin verran marjamehussa (tai no, aika vähän kyllä tuli marjamehua juotua). Paino ei 10 päivän jälkeen tippunut ollenkaan, mutta kyllä olo on ollut parempi. Ainakin jotenkin. Ihan hirmu selvää muutosta en osaa sanoa, mutta ei oo niin tukala, tunkkainen, tukkoinen olo ollut melkein tuon aloituksen jälkeen. Sitten söin pikkuisen lasagnea ja ruisleipää, eikä olo huonoksi tullut, ja oonkin ruisleipää nyt pikkuisen syönyt aina silloin tällöin, muuten en oikeestaan viljoja oo syönytkään. Perunakin on vähän kuin itsestään jäänyt, ei sitä tee edes mieli. Hedelmien syönti on itsestään vähentynyt myös, samoin oikeestaan kaiken rasvaisen himo: ei tee mieli turkkilaista jogurttia, ei kermajuustoa..

Ai niin! Yksi tryffelisuklaa oli tällä viikolla kyläpaikassa pakko maistaa ;) Sen jälkeen kyllä teki mieli suklaata, kun lapsilla vielä oli karkkipäivä, mutta kun en sortunut niin eipähän sen jälkeen oo suklaatakaan mieli tehnyt.

Herkuteltiin lisäaineettomilla perunalastuilla viime viikon karkkipäivänä, ja ajattelin, että niitä voitaisiin tälläkin viikolla ottaa, muttei kaupassa tehnyt niitäkään mieli. Eihän ne mitään terveysruokaa ole, mutta kai paljon parempi kuin jokin normi Estrella- tai Taffelpussi!! Lisäks syötiin lisäaineettomia maissinaksuja silloin viikko sitten.

Lisäaineita on tullut saatua ihan minimaalisen vähän. Ehkäpä siis sekin on osasyynä parempaan oloon. Viimeksi ostin kaupasta tosi paljon luomua, oikeastaan kaikki oli luomua mitä oli mahdollista luomuna ostaa. Ja luomutuotteita alkaa jo olla meillä tosi paljon hevi-osastollakin.

Jatkossa en nyt nipota syömisteni suhteen, mutta luulen, että pysyttelen jonkin aikaa näillä linjoilla, kun kerta ei tee mieli jotain vaaleaa leipää, makaroonia tai muuta vastaavaa. Ihan vallan hyvin pärjää ilmankin, vaikka alussa hirvitti suoraan sanottuna vähän. Toisaalta nyt tää on niin helppoa, kun ei tartte lounastaa muualla kuin kotona, kylässä ei paljoa käydä missään eikä oo kesä :D

Nälän tunne on lähtenyt paljon pienemmillä annoksilla, mikä on jännä. Ainut vaan, että silti tulee syötyä ihan liikaa. Vaikka se olis salaattia, niin silti ei tarttis niin paljoa syödä.. Mut kun mä niin tykkään ruoasta ja syömisestä! Kaikki ruoka muuten maistuu tosi hyvältä. Onhan se aina maistunut, mutta nyt eritoten, enkä välttämättä hirveästi käytä edes mausteita - paitsi kyllä se Celtic Sea Salt ja ruususuola tuo esim. salaattiin niin hyvän lisän. Hitsi, verenpainettani en oo mitannut nyt viime aikoina, mutta jos on vieläkin koholla, niin kai mun täytyy jättää nuokin suolat ihan kokonaan pois.. :/

Ihanat uutiset

2011-09-02T14:53:00.003+03:00

Uutisten (hmm, tai no lööppien) lukeminen jäi keväällä/kesällä lähestulkoon kokonaan, paitsi joistakin uutiskynnyksen ylittävistä tapahtumista (Oslo, Amy Winehouse) piti lukea uutisointeja. Nyt kun huutiksessa taas on tullut jotain myytyä, siellä alhaallahan on ne IS-linkit. Voi olla, etten enää niitäkään aukaise, kun eka juttu mitä luin oli tällainen:

"21-vuotias opiskelija oli seurustellut 19-vuotiaan tytön kanssa. Tyttö lopetti seurustelusuhteen, ja viime talvena hän alkoi seurustella toisen pojan kanssa.

Ex-poikaystävä varasti tytön päiväkirjan ja luki sieltä uudesta suhteesta. "On tää elämä ihanaa!", kirjoitti tyttö päiväkirjansa viimeisiksi sanoiksi.

Seuraavana päivänä poika meni tytön kotiin ja kuristi tytön hengiltä. Sen jälkeen hän piirsi uhrin omalla verellä ja sormella "rikkinäinen sydän" -kuvion tytön päiväkirjan viimeiselle sivulle.

Surmateon jälkeen opiskelija meni normaaliin tapaan kouluun ja sanoi siellä tytön uudelle seurustelukumppanille: "Tämä on oikein hyvä päivä"."

Kuulostelua

2011-08-30T00:39:00.000+03:00

Kolme kiloa lähti 10 päivässä. Saas nähdä, tippuuko loputkin turhat kilot yhtä kivuttomasti, jos vielä jatkan viljatonta ja sokeritonta linjaa syömisteni suhteen.. Nyt on pari viikkoa tätä "dieettiä" takana, ja alussa tuntui hyvältä, paremmalta, olo, ei niin turvonneelta ja tukkoiselta kuin ennen, sitten joskus 8-11 päivän kieppeillä tuli hervoton väsymys, ihan kuin olis taas ollut raskaana. Yhtäkkiä se sitten vaan hellitti, mutta silloinkin väsyneenä sai aikaiseksi paljon enemmän kuin normaalisti. Nyt en oikein tiedä olotilasta, mihin suuntaan kehittyy, kun tuntuu, että välillä ahdistaa ilman mitään järkevää syytä (no, siis pyykit on laittamatta ja ei saa tehtyä asioita mitä haluaisi ja pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota ja voisi olla omassa rauhassa ja-ja-ja..). Haluun kyllä tän huonon olotilan oikeesti pois :'/ Ajattelin nyt aloitella yrttijauheiden käyttöä, auttaiskohan ne.. Niin, ja verenpaine on mulla koholla. Toivottavasti lähtee laskuun, ja pian, nyt päätin radikaalisti vähentää suolankin käyttöä, ruususuolaa ja celtic sea salt -suolaa kun on tullut käytettyä varmaan sitten liikaakin salaateissa sekä ruoissakin. Ennen käytin todella vähän suolaa, mutta ruususuolaan siirtymisen jälkeen sitä on tullut käytettyä, on se niin ihanaa!

Lisäaineita en oo syönyt nyt ollenkaan, paitsi juuston ostin viimeksi kaupasta. Nyt parin viikon jälkeen rupesi tekemään hirveesti mieli kermajuustoa, kookosöljyäkin oon silloin tällöin ottanut ihan sellaisenaan. Raakasuklaata tein samoihin aikoihin kuin milloin juuston ostin, mutta pariin viikkoon ei tehnyt mieli suklaatakaan. Alussa teki mieli hunajaa, ja sitä söinkin teehen lisäämisen lisäksi, mutta sitten vähensin sen käyttöä ja nyt teekin menee ilman hunajaa jo :) Pari kertaa alussa meinasi mennä suuhun jokin pöydälle lojumaan jäänyt leipäpala vanhasta tottumuksesta, mutta leipää tai muuta sellaista ei ole tehnyt yhtään mieli kuitenkaan koko aikana.

Näillä mennään nyt, katselen tuntemusten mukaan sitten jatkoa tarkemmin, ja haluun ehkä kokeilla ayervedisen kehotyyppini mukaista ruokavaliota tarkemmin piakkoin, jos olotila korjaantuis senkin myötä. Myös veriryhmä"dieetti" kiinnostaa edes kokeilla!

Viljat on, sokerit on..

2011-08-13T00:22:00.004+03:00

..jätetty taakse. Yritän parhaani mukaan nyt noudattaa viljatonta ja sokeritonta ruokavaliota kolme viikkoa. Kun se ei kerran viimeksi (maalis- ja huhtikuussa) kovin kauaa kestänyt ;)

Ei muuten, mutta kun paino ei oo tippunut sitten huhtikuun. (Huimista raskauskiloista 14 tippui ihan kuin itsestään n. 10 päivässä.) Ei sillä niinkään väliä, kyllä mahdun joihinkin vanhoihin, vanhoihin vaatteisiin, ja ostin käytettyinä joitakin uusia vaatteita, varsinkin sellaisia, missä voi imettää, ja ei mua niin haittaa se, miltä näytän (kun en ainakaan omasta mielestäni näytä niin hirmu lihavalta), vaan se tunne. Kilot tai nää läskit ei vaan tunnu hyvältä. Ja onhan se kiva, jos mahtuis niihin monissa paperipusseissa oleviin vaatteisiin vielä..

Katsotaan, kuinka kte-mamman käy. Ropiseeko kilot vai ei, sorrunko sokeriin (suklaata!!) ja viljaan (kakkua!! leipää!! pizzaa!!) vai en. Ekan päivän päätteeksi olo on innostunut ainakin.. no niinhän se oli viikko sitten myös, kun tää piti aloittaa, mutta parin päivän jälkeen tarjolla oli ihanuuksia kyläpaikassa ja sellainen tilanne, etten kertakaikkiaan kehdannut kieltäytyä, niin sittenpä se viikko jatkuikin suklaata napostellessa, ja tein jopa marjapiirakan ja kakun itse. Eilen sitten oli pakko syödä suklaat loppuun ja marjapiirakkaa, että saa tämän sitten aloitettua kunnolla :D

Niin ja olihan mulla syynä tälle myös se, että haluan nähdä, tasoittuuko mieli. "Mielenkiintoisen havainnon Heikkilällä on tehnyt siinä, että hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa nopeasti myös potilaiden mielentilaan. Erityisesti nuoret reagoivat ruokavalion muutokseen äärimmäisen herkästi.

-Mielentilan epätasapaino ja hyppely vähenee ja alkaa olla tasainen mieliala ja positiivinen aktiivinen mieli. Jos joku suututtaa, niin ei se enää juoksuta sillä tavalla. Melkein päivässä parissa mieli alkaa muuttua. Väärä ravinto vaikuttaa mieleen ja kun miettii sitä, kuinka paljon meillä on mielentilan häiriöitä, niin tämä olisi sellainen yksi tärkeä homma, huomauttaa Heikkilä." Tuollaiseen pätkään törmäsin tänään täällä.

Tämä on jännä juttu:

"Heikkilän mukaan pohjoismainen ihmisen elimistö ei ole vielä sopeutunut viljoihin, sillä viljaa on täällä viljelty vasta muutamia satoja vuosia, kun taas esimerkiksi Lähi-Idässä niitä on viljelty jo 10 000 vuotta. Siellä ihmisen elimistö sietääkin viljoja huomattavasti paremmin ja yliherkkyyttä viljalle esiintyy huomattavasti vähemmän.

-Pääsääntö on, että jos sinulla on himoja johonkin ruokaan, niin kannattaa miettiä, sopiiko se sinulle. Se himo tulee aivojen vinksahtaneesta tilasta, sinulla onkin tavallaan allergia tai herkkyys sitä ruoka-ainetta kohtaan, toteaa Heikkilä." Tätä vois kai soveltaa myös siihen, että esim. Pitta-ihmiset (Auyervedinen kehotyyppi) halajaa tulisia mausteita ym., mitkä vain korostavat Pittan äkkipikaisuutta. Mielenkiintoista.

En ees oikein tajunnutkaan aiemmin, mutta kai tää sit jo lähenee karppausta? Karppaus terminä vaan on niin kategorinen. Viljaton ja sokeriton kuulostaa lempeämmältä, eikä miltään uskonlahkolta ;)

"Moni karppaaja on myös yllätyksekseen huomannut, että alkoholi ei enää maistu entiseen malliin.

-Eräs potilaani kävi täällä ja sanoi, että toi on hyvä toi sun dieetti, mut hitto kun ei enää viina maistu. Kysyin sitten paljonko hän yleensä ottaa ja tämä kertoi, että ainakin kolme pulloa punaviinipulloa päivässä. Ihmisethän yleensä häpeävät jo kahta keskiolutta. Hän kertoi, että siitä vaan loppui kuin seinään, ei maistu. Se panee ajattelemaan, että kuinka paljon alkoholismissa on aineenvaihdunnallista asiaa takana. Yleensähän ihmiset, joilla on alkoholin kanssa ongelmaa, tykkäävät makeasta tai leivästä. Antti Heikkilä toteaa."

Tipaton tammikuu. Viljaton ja sokeriton elokuu.

Perhepedissä

2011-04-10T17:31:00.000+03:00

mahtuu imettämään, paijaamaan keskimmäistä, vaihtamaan vaippaa, lukemaan iltasatua, selailemaan Vauvalehteä (ilmaisnumeroa), nukkumaan vaikka kaikkien lasten kanssa, sekstaamaan. Nyt sitä harrastettiin 2 viikkoa synnytyksestä, viimeksi meni vähän vajaa 2 kk. Vaikka viimeksi jo synnärillä ollessa tuntui, että tästähän voisi lähteä vaikka tältä istuimelta harrastamaan seksiä, mutta kun on se vauva ja imetys ja väsymys ja isompi lapsi, nyt kaksi isompaa, niin tuntuu, että tuollaiset asiat sitten tahtoo vaan jäädä taka-alalle.

Voi hitto, miten helpolla oon synnytyksistä päässyt, oon tajunnut sen nyt. Siis itse synnytyshän _on_ sattunut, mutta heti synnytyksen jälkeen ei oo tietoakaan mistään alapään kivuista tai muuta, kun taas jotkut äidit sairaalalla ihan vaikeroivat kipujaan ja useat joutuvat tietty käyttämään sitä reikätyynyä istuessaan. Ja kävelevät kuin ankat.. Eli siinä mielessä seksin aloittaminen ei olisi ollut mitenkään poissuljettu asia jo aiemmin. Miten ennen siihen olikin aina aikaa ja paikka (paikkoja siis), nyt lasten kanssa tuntuu, ettei aikaa ja paikkaa sitten enää aina olekaan. Vaikka tekosyyhän se osittain taitaa olla.

Kondomia vaan täytyy muistaa käyttää, jos on vielä jälkivuotoa, ettei kummallekaan tule tulehduksia, limatulppaa kun ei vielä ole kehittynyt kohdunsuulle suojaamaan. Hoitaja sairaalalla muistutteli myös sopivista liukasteista, mutta ei mulla koskaan ole ollut ns. kuivia kausia. Ehkä suurin kynnys itselle seksin vonkaamiseen synnytyksen jälkeen on se, että jos ei toiselle "kelpaakaan" ihan vaikka synnytyksen näkemisen jälkeen (!) tai saa jostain muusta syystä pakit, tai jos paikat on löystyneet niin paljon.. Hoitaja myös mainitsi, että jos meidän lapsiluku tosiaan saa jäädä tähän, niin kannattaa sitten myös jälkivuodon jälkeen aina muistaa se ehkäisy.. Huh. Niinpä. Sanoinkin jo, että meillä kai se on kondomi sitten ainut, jos en sitä hormonikierukkaa halua.. sitä nimittäin hoitaja suositteli, ja ymmärsi heti pointtini, miksen kuparikierukkaa halua (ehkäisyasioiden pohdintaa on ollut täällä).

Ai niin. Eihän se meillä ihan perhepeti kuitenkaan ole, vaikka niin tän postauksen otsikoinkin. Mies nimittäin nukkuu muualla - ja näin on ollut jo vuosikaudet.. :D Ei tosin taideta olla ainut suomalainen perhe, joka nukkuu vähän hajallaan, oon useankin äidin suusta kuullut tän saman: äiti nukkuu lasten kanssa, isä jossain muualla..

Kirjaston hyödyntäminen

2011-04-08T23:46:00.001+03:00

Luonnoksista löytynyttä.. kirjoitettu 19.8.2009

Tuleepa muuten itsellä vähän liian vähän hyödynnettyä kirjaston antia nykyään. Välillä sieltä lainataan kasapäin kirjoja ja levyjä, mitä ei aina keritä tai muisteta lukea ja kuunnella kuitenkaan, eikä aina edes palauttaakaan, joten halvemmaksi kyllä tulee ostaa kirjoja vaikka sitten poistomyynnistä! Poistokirjojen myynnistä olen löytänyt vaikka mitä alle euron aarteita Tammen kultaisista kirjoista Koiramäen tarinoihin, ja viimeksi sain Viisikoita 25 sentillä kipale.

Viimeksi mukaan sattui myös kasa ilmaislehtiä: tietoa lapsille Euroopasta (mm. vihkonen erikielisistä sanononnoista (mukaanlukien numerot ykkösestä kymppiin), Tutkimusretkellä Euroopassa!, Matkustaminen Euroopassa, europa.eu:n hauskasti kuvitettu vihkonen kaikista EU-maista karttoineen, pääkaupunkeineen, lippuineen, pinta-aloineen, asukaslukuineen..), itselle tietoa ilmastonmuutoksesta, luonnontuotteista, maaseudun kehittämisohjelmista jne. Lehtiä kyllä tulee luettua kirjastossa liian vähän, vaikka meidänkin kirjastosta löytyisi paljon erityylisiä lehtiä, mm. Kumppani ja Kehitys, ja lehtiä jopa eri kielillä.

Musiikin kuuntelu niillä hienoilla kuulokkeilla on lapsista aina niin jännää :D

Äänikirjojakin kirjastosta voisi lainata - tosin tällä haavaa itse en taitaisi niitä kuulla, vaikka kuinka kuuntelisin sellaisia.. eipä sillä, koskaan en ole äänikirjaan tutustunut.

Niin, ja kirjastostahan voi lainata jotain myös lahjaksi!

Pullapäivä

2011-04-05T19:13:00.000+03:00

Oi kun herkullisia pullia.. Onpas täällä pullantuoksuinen kotiäiti :D

Vaan ei, nää kuvat löytyi luonnososion julkaisemattomista postauksista päiväyksellä 5.6.2009. Muistan, että pari kertaa innostuttiin leipomaan pullaa ja korvapuusteja tuolloin, mutta sen jälkeen meidän talossa ei varmaan pullaa oo paistettukaan. (Nuo on kyllä meidän koululaisen paistoksia, jos totta puhutaan.) Paitsi muutama viikko sitten, kun hätäpäissäni sieppasin kaupan pakastekaapista vähiten moskaa sisältäviä kököjä, kun loppuraskaudesta oli hirveä makeanhimo. Suklaatakin meni useita levyjä, erilaisia.. Sitten kun rotinoilla piti (huom. PITI!) syödä makeita leivonnaisia (niitä moskaakin sisältäviä), niin nyt taas ei tee mieli yhtään mitään tuollaista. Toisaalta alussa tuntui siltä, että on vaan pakko saada edes jotain syötyä, ja jos joku kökö oli siinä käden ulottuvilla, niin tokihan se suuhun meni. Ainakin jos toisessa kädessä oli vauva, jonka kanssa ei jtn salaattia vaikka voinut ruveta vääntämään.

Joitakin päiviä on nyt taas elelty ihan ilman makeita juttuja, viljoja yms. Ja olo on hyvä. Kyllä elimistö oikeesti kaipaa nyt jotain kevyempää, tuoreempaa ja maultaankin parempaa.

S 1, 2, 3

2011-04-02T19:49:00.001+03:00

Ekasta synnytyksestä mulla on kirjoitettuna mun omaan päiväkirjaan heti synnytyksen jälkeisenä päivänä, toisesta synnytyksestä tein omaan henk. koht. blogiini parikin pitkää, perusteellista postausta (joita on aika ihana lukea näin jälkeenpäin, varsinkin, kun ne on niin positiivista energiaa täynnä :), ja tästä viimeisimmästä mulla on vaan koottuna hajanaisia ajatuksia muistivihkojen monelle sivulle, ne mun pitää tässä lähiaikoina työstää omaan blogiin ja jäsennellä kaikki asiat ja tapahtumat omaan päähänkin. Mutta tähän laitan nyt jotain pientä koostetta siitäkin - no varsinaisen synnytyskertomuksen tästä viimeisimmästäkin synnytyksestä haluun pitää vain läheisten luettavissa, se on kuitenkin meidän perheen sisäinen tarina enemmän kuin kaiken kansan luettavaa ;)

Synnytys 1

Olin ihan voimissani ennen synnytystä, mitään oireita ei ollut vasta kuin lapsivesien mentyä. Supisteluitakaan ei ollut lainkaan ennen varsinaisten supistusten alettua, ja ne alkoikin heti 2-3 minuutin välisinä.

En oikein älynnyt synnytyksen jälkeen, mitä "tapahtumia" synnytyksen aikana oli missäkin vaiheessa tai missä järjestyksessä ne tapahtuivat. Sain alussa ilokaasua, mutta ei se paljoa enää auttanut supistusten kovetessa, vaan olin sitten seisoma-asennossa, keinuttelin lantiota sivulta sivulle ja vaan kärsin.. :D

Ponnistusvaihe kesti pidempään kuin kahdessa seuraavassa synnytyksessä, mutta ei nyt niin kovin pitkä silti ollut.. Ennen ponnistamista mun piti myös tyhjentää suoli :| En ollut koko päivänä käynyt "isolla hädällä" vessassa, joten siihen synnytysvuoteelle piti tehdä .. kakka. Se olis kuulemma haitannut ponnistusta. Ponnistusvaiheessa pystyin jotenkin olemaan paljon enemmän mukana kuin tulevissa synnytyksissä, ehkäpä kohdunkanavan puudutuksenkin takia, mutta myös siksi, että ponnistusvaihe oli pidempi.

Kun vauva syntyi, sen tajusi ihan eri tavalla kuin seuraavissa synnytyksissä. Vasta jälkeenpäin luin jostain, että äiti voi tuntea synnytyksen, varsinkin ponnistusvaiheen loppuosan / syntymän seksuaalisena kokemuksena, ja sitä se oli mulle tän ekan vauvan kohdalla. En nyt voisi sitä ihan orgasmiksi kutsua, mutta jotain sinne päin. Samaa ei ollut koettavissa synnytyksessä 2 tai 3, kaikkea muuta!!

Synnytys 2

Toinen lapsi syntyi samana raskauspäivänä kuin ensimmäinenkin lapsi (siis sama raskausviikko + päivä). Ounastelin synnytyksen ajankohdaksi jo viikkoja etukäteen juuri sitä yötä kuin vauva loppujen lopuksi syntyikin. Mitään varotoimenpiteitä ei oltu tehty ennen tätä ajankohtaa, vaikka mies oli silloin koko ajan töissä, naapurit olivat poissa eikä meillä ollut mitään muutakaan paikkaa, minne isomman lapsen olisi voinut viedä synnytyksen mahdollisesti alettua. Mun mielestä mitään varasuunnitelmaa ei edes tarvinnut tehdä, tiesinhän, milloin vauva syntyy.

Mitään oireita ei taaskaan ollut ja voin hyvin. Meille tosin tilattiin siivooja loppuraskaudesta, kun en ollut jaksanut siivoilla.. Viimeisimmässä raskaudessa, vaikka mulla olikin hirveän iso maha, tein perusteellisen siivouksen (siis jopa luuttusin ja kaikkea) noin viikkoa ennen synnytystä, mutta sen jälkeen laitoin pillit pussiin enkä tehnyt kämpän eteen mitään. Odottelin vain, että jospa nuo muut siivois.. Onneks muuten siivosivatkin, kun olin vauvan kanssa synnärillä, ihan silmät meinasin päästä tiputtaa kotiin tultuani!! Tässä viimeisimmässä raskaudessa olin muutenkin koko synnytystä edeltävän viikon tosi väsynyt ja nukuin vaan, ja 2 viimeistä päivää vetelin sikeitä hirsiä päivällä montakin kertaa. Ekassa ja tokassa raskaudessa en muista olleeni loppumetreillä näin väsynyt, toisaalta taas nyt en ollut väsynyt alkuraskaudesta lainkaan, kuten kahdessa ekassa; olin aivan kuolemanväsynyt.

Supistelut tulivat taas heti 2-3 minuutin välein lapsivesien mentyä. Synnytys oli nopea. (Joskin jo edellisestä synnytyksestä kaikki sanoivat, että olipa tosi nopea, vaikka oli puolet hitaampi, kolme tuntia..) Ponnistusvaihetta en edes tajunnut, vauva vaan syntyi, ja sen jälkeen olo oli vain turta, en oikein kunnolla edes älynnyt, että vauva on syntynyt eikä tullut mitään "äidinvaistoja" siinä heti kättelyssä, kattelin vaan vähän ulkopuolisena sitä vauvaa. Mutta kyllä se siitä, kun vauvan sai rinnalle/mahan päälle, vaikka vielä seuraavanakin päivänä oli vähän epätodellinen olo. Ai niin, ja tässäkin synnytyksessä taisi se kakka taas tulla siihen pöydälle.. (Kyllä, tiedän, että kaikki halusi tän lukea!)

Mitään kivunlievitystä ei ollut, paitsi lämpöpussit/tyynyt, joiden teho loppui pian eikä kätilöä juuri sen koommin enää näkynyt.. Ensin olin oikealla kyljelläni makuulla sängyssä, sitten olin keinutuolissa ja keinuttelin itseäni kovaa aina supistusten aikana. Eli melkein koko ajan. Kun kävin vessassa, supisteluita tuli sinäkin aikana kolme, ja hyvä, että pääsin takaisin keinuun. Taisin tuolloin jo huutaa ihan täyttä huutoa, ja onneksi kätilö tuli vihdoin ja viimein paikalle, mutta oli työn ja tuskan (varsinkin tuskan) takana, että pääsin sängylle, sen puolen metrin matkan. Ja mies kieltää huutamasta, kätilö ponnistamasta, vaikka ponnistutti niin pirusti, ja kun kätilö vihdoin sai mut tutkittua, sanoi, että vauvan pää näkyy jo, eli ponnista vaan..

Synnytys 3

Kolmas kerta ambulanssissa. Etuajassa. Siis muutamia tunteja etuajassa siitä, mitä olin luullut. Ajat sitten mulla tosiaan oli vahva intuitio syntymähetkestä, mutta tällä kertaa se meni joillakin tunneilla pieleen! Ajattelin vain, että ei mun vielä pidä lähteä, eihän tää synny kuin vasta yöllä.. mutta onneksi älysin muutaman 5-6 minuutin välein tulleen (ei kivuliaan!) supistuksen jälkeen soittaa 112 ja tiedustella heidän mielipidettään, pitäiskö lähteä vai ei, kun lapsivedetkään ei ole menneet, ja ambulanssi olikin sen siliän tien jo matkalla.. Onneksi älysin sitten hypätä ampparin kyytiin, vaikka vielä ambulanssimiehien kanssa arvottiin, jäänkö vielä kotiin ja lähdetäänkö omalla autolla sittenkin. Onneksi myös mies vastasi heti puhelimeen (aina ei käy näin) ja pääsi lähtemään töistä etuajassa.

Hyvä, että oltiin vähän aiemmin sairaalassa kuin liian myöhään - ja tässä tapauksessa kaikki olis ehkä ollutkin liian myöhäistä, jos pahasti olisi sattunut. Synnytys sinällään meni hyvin (siis jos ei oteta lukuun jatkuvia, 1-2 minuutin välein tulleita kivuliaita suppareita), mutta ponnistusvaiheessa tai vauvan synnyttyä oli ongelmia napanuoran kanssa ja vauva vietiin heti tarkkailuun. Itselläni oli suht rauhallinen mieli kuitenkin, olinhan nähnyt vauvan aukaisevan silmiäänkin, ja voimat ja ajatukset meni istukan synnyttämiseen (eka kerta, kun se oli aivan jumissa, mulle laitettiin tippakin sitä irroittamaan), kun taas miehellä ei ollutkaan enää mitään muuta tekemistä kuin kelata, mitä oikeestaan tapahtui tai mitä tulee tapahtumaan.

Jos oot joskus menossa synnyttämään, älä lue seuraavaa lausetta: Tää synnytys oli ihan HIRVEÄ, sattui niin _h:n_ paljon. En tiedä, sattuiko aiemmatkin synnytykset ihan näin paljon, mutta ekalla kerrallahan olin saanut kohdunkanavan puudutuksen, hmm, tai kyllä se toka synnytys sattui muuten myös, näin tarkemmin muisteltuna. Joo, kyllä se oli kivulias myös, ja kivuliaat supistukset mun omasta mielestä kesti kauemmin kuin nyt. Viimeksi sanoinkin, etten enää kovin montaa kertaa tähän rupea, ja nyt synnärillä ollessani olin melko varma, että meidän lapsiluku on nyt tässä. (Ei pelkästään synnytyksen takia, tosin ;) Voi olla, että tuo kipu jäi synnytyksestä päällimmäisenä mieleen, koska palkintoa eli vauvaa ei saatu heti viereen. Edellisissä synnytyksissä kipu unohtui sen siliän tien kun vauva oli siinä oman mahan päällä. Toisaalta nyt synnytyksessä pystyi (supistusten ollessa kohtuullisia sietää) keskittämään ajatukset vauvaan, että vauva se sieltä tulee, kun supistelee. Paitsi sitten, kun supistukset oli tosi kivuliaita, ei kyllä voinut ajatella mitään muuta kuin sitä kipua.

Onneksi loppujen lopuksi kaikki oli ok, mitään hengenvaaraa ei vauvalla koko aikana ollut, mutta kyllähän tuo "vaikea alku" jollain tavalla säikäytti. Onneks oli jo kolmas lapsi, niin ei varmaan jäänyt traumoja. (?) Ja tuntuu ehkä julmalta sanoa näin, mutta mulle kävi vallan hyvin, että vauva vietti yönsä tarkkailussa hyvässä hoidossa ja itse sain (jos sain) levätä ;) Pääsinhän vauvaa katsomaan ihan milloin vaan halusin. Ja päivisinkin sain syödä aamupalat, lounaat ja muut aivan rauhassa!! Eikä mua yhtään haitannut se, että saikulla oli maustettuja, sokeroituja jogurtteja, vaaleaa leipää (siis oli siellä tummaakin), aamupalajuustoa jne. jääkaapissa niin paljon kuin vain jaksoi syödä, ja kaakaotakin vedin vaikka miten monta kuppia. En muista, milloin viimeksi oon syönyt noin "huonosti"! Ehkäpä synnytyksen jälkeen vaan janoaa tuollaista energia(?)pitoista ruokaa.

Taaskaan en ollut tehnyt mitään suunnitelmia siltä varalta, että synnytys käynnistyy joskus muulloin kuin silloin, mitä olin ounastellut. En, vaikka jopa viimeisimmässä ultrassa lääkäri kehotti mua miettimään etukäteen, minne saan lapset lyhyellä varoitusajalla ja kuka voisi tulla mun kanssa taksiin, jos oma mies tai ambulanssi ei pääse mua kuskaamaan. Vauva syntyi vähän ennen sitä raskausviikkoa + päivää kuin kahdessa aiemmassa, mutta toisaalta tää vastasi aivan samoja lukemia, kun lasketaan hedelmöitysajankohdasta alkaen eikä kuukautiskierrosta. Tiedän nimittäin melkein minuutilleen (no, kuitenkin) hedelmöitysajankohdan. (Ekassa raskaudessa luulen tietäväni, milloin hedelmöityin, kun näin ikäänkuin pienenpienen "tähden" tai jotain..)

Luomusynnytys oli taas jälleen kerran. Ilokaasua tarjottiin, mutten halunnut sitä. Lämpötyynyt sain, mutta ei niistä taas kovin pitkäaikaista iloa ollut. Sitten sitä jo vietiinkin, tällä kertaa makasin koko ajan vasemmalla kyljellä enkä liikkunut yhtään minnekään, kun ei olisi pystynyt. Jossain vaiheessa kävi mielessä akupainantapisteet, mutta ne kävi vain mielessä, ei tullut enää mieleenkään yrittääkään käyttää noita, kun kivut oli ihan sietämättömät. Nyt jopa kätilö jossain vaiheessa ärähti mun huudosta, että nyt riittää. Seuraavana päivänä kätilön käydessä mua osastolla moikkaamassa piti ihan pyydellä anteeksi mun huutoa ja kiroilua.. vähän mua noin jälkikäteen nauratti, ja kätilö onneksi vaan sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Mies sanoi heti synnytyksen jälkeen, että pelotti, että saadaan vielä häätö.. Mielenkiintoista vaan olis tietää, olisko mun mies ollut samoissa kivuissa ihan viilipytty, eikö hän sitten olis huutanut ja kiroillut yhtään??

Ps. Ehkä se miehen käsi on ollut paras kivunlievitys kaikissa synnytyksissä, siis kun sitä saa puristaa ihan olan takaa.

Pps. Intuitio sukupuolesta on pitänyt kaikissa kolmessa raskaudessa paikkansa :)

"You might also like"

Raskaus 1, 2, 3

Tähän piti tulla..

2011-04-02T01:22:00.002+03:00

..jatkopostaus edelliselle, mutta mainittakoon tähän väliin näin juuri alkaneen huhtikuun kunniaksi, että (1) huomasin äsken, että 400 postausta on täynnä. Suurin osa niistä on kuitenkin kirjoitettu vauvavuonna 2009, lähes 250 postausta 22.3. ja 31.12. välisenä aikana. Viime ajat onkin olleet hiljaisempia.. monta lukijaa on tippunut pois kyydistä, mutta (2) monta uutta on tullut myös messiin.

(3) Ja mikä kummallisinta, Cision listasi terveysblogien kymmenen kärjen (aprillipäivänä tosin):

1. Veteraaniurheilija http://sundqvist.blogspot.com/
2. Aamiainen ruohikolla http://ruohikolla.blogspot.com/
3. Quinoaa! http://quinoaa.blogspot.com/
4. Viidakkomies http://www.viidakkomies.com/
5. ILON PISARA http://ilonpisara.blogspot.com/
6. KUKKA LAAKSO http://kukkalaakso.com/
7. Urbaani oranki http://www.urbaanioranki.com/
8. broccoli princess http://broccoliprincess.blogspot.com/
9. JUSSI RIEKKI.FI http://www.jussiriekki.fi/

10. Kohti terveellisempää elämää http://terveemmin.blogspot.com/

Hassua kerrakseen :)

R 1, 2, 3

2011-03-26T14:18:00.008+02:00

Raskaus 1

Reissasin koko raskausaikani kahden paikkakunnan väliä ja raskausajan neuvolat kävin ensin yhdellä, sitten toisella paikkakunnalla, loppuajasta taas tuolla ekalla paikkakunnalla. Opiskelin täyttä häkää vielä 3 viikkoa ennen synnytystä. Muutettiin 11 päivää ennen synnytystä. Olin hyvävointinen, raskaus ei oikeestaan tuntunut missään. Monet opiskelukaverit sanoivat, että hehkun raskausaikana.

Synnytyksen jälkeen kilot rapisivat vauhdilla ja parin kuukauden päästä olin jopa ali entisten mittojen. Housut tippuivat päältä jne. Sain minimiäitiyspäivärahaa, joten kun aloin saada kotihoidon tukea, tulot suurenivat huomattavasti, kun taas kaikki muut äitilapsikerholaiset valittivat, kun tulot tippuivat tuolloin.. Äitilapsikerhoissa oli mun mielestä tympeetä porukkaa, mutta kävin siellä silti.

Raskausaikana ja sen jälkeenkin jaksoin kirjoittaa omaa päiväkirjaa tuntemuksista jne. Välillä niin rankkaa luettavaa, ettei niitä jaksa jälkeenpäin kovin lukeakaan. Parisuhde ei ihan pelittänyt tuona aikana, onneksi on mies vähän edes kasvanut noista ajoista nyt.

Fyysisesti helppo raskaus, ja vielä synnytystä edeltävänä iltana käveltiin miehen kanssa reilu kilometri kylään, poistullessa suostuttiin kuitenkin kyytiin (kun oli niin myöhäkin..). Olin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen, mutta vauva nukkui todella vähän kerrallaan ja itsekin olin niin typerä, että alussa yöllä sitä syöttäessäni kävin sen hakemassa omasta vauvankopasta ja imetin istualleen, sitten vein sen takaisin omaan koppaan nukkumaan. Samalla usein pänttäsin jotain tenttikirjaa tai muuta, kun tein vielä tuolloin samaan aikaan viimeisiä opintojani loppuun. Onneksi jossain vaiheessa tulin järkiini ja aloin vauvaa nukuttaa ja imettää isossa sängyssä vieressäni. Silti olin ekan vuoden tosi väsynyt, kun en kertakaikkiaan saanut nukuttua, mies oli töissä todellapitkiä päiviä ja viihtyi viihteellä välillä liikaakin.

Synnytyksessä sain ilokaasua, mikä ei kyllä supistusten koventuessa auttanut lainkaan, joten jätin koko härvelin sikseen (nykyisin ilokaasua ei meidän sairaalassa enää olekaan). Viimemetreillä mulle laitettiin kohdunkaulan puudutus, vai mikä se nyt onkaan. Tiesin koko raskauden ajan vauvan sukupuolen. (Siis en sitä ultrassa kysynyt, vaan tiedostin sen, samoin mies.)

Raskaus 2

Olin töissä vielä pari päivää äitiysloman alettua, ja tein pitkää päivää ihan loppuun asti. Melkein jo lupauduin jatkamaan töitä pari, kolme viikkoa lisää, mitä onneksi en sitten loppujen lopuksi tehnyt, kun palkanlaskija oli noista paristakin päivästä ihan järkyttynyt: en ollut sinä aikana edes vakuutettu. Olin neuvolasta ja Kelalta kahteen eri otteeseen eri ihmiseltä varmistanut, ettei tässä ole ongelmaa, ja mitään ongelmaa ei pitänyt olla!

Alku- ja loppuraskaudesta mulla oli todella vahva tunne vauvan sukupuolesta, ja se menikin oikein. (Puolivaiheilla tuntui siltä, että voi olla kumpi vaan.) Lopussa useamman viikon ajan mulla oli selkeä tunne myös siitä, milloin vauva syntyy, ja juuri sinä yönä se syntyikin. Synnytys oli aivan luomu. Vain lämpimän vesi(?)tyynyn sain kipua lievittämään, mutta eihän siinä se lämpö hirveän pitkään riittänyt, eikä sen koommin koko kätilöä näkynytkään kuin vasta silloin, kun vauva syntyi. Ponnistusvaiheeksi laitettiin 2 minuuttia, hyvä että kätilö saapui paikalle siis juuri ja juuri ajoissa.. Synnytyksessä sattui sama kätilö kuin dellisellä kerralla! Heti synnytyksen jälkeen tuo synnytys ei tuntunut missään, pystyin istumaan, kävelemään ja tekemään ihan kaikkea normaalisti, en ollut edes väsynyt, vaan virkeä. Viisi päivää synnytyksen jälkeen aloitin jopa uuden kurssin kansalaisopiston ryhmässä :)

Kiloja lähti synnytyksen jälkeen, mutta jämähti ehkä nelisen (??) kiloa normaalipainon yläpuolelle kuitenkin niin, ettei entiset housut tahtoneet mahtua jalkaan. Kunnes aloin syödä täysrasvaisia tuotteita ja jätin lähes kaikki einekset ja lisäaineelliset jutut pois ruokavaliosta. Kiloja tuli muistaakseni 17, tai oikestaan 20, kun painoa ennen ekaa neuvolakäyntiä oli tullut jo muutama kilo.

Jokaisesta raskausviikosta tein koosteen henk. koht. blogiini ja monesti otin myös mahakuvat joka viikosta. Ainakin fyysisesti helppo raskaus, enkä muista, että kovin rankkaa olis ollut henkisestikään.. paitsi alussa, kun piti valita 2 paikkakunnan väliltä. Tehtiin kuitenkin varmaan oikea ratkaisu ja muutettiin raskauden alkuvaiheessa. Ja vaikka tein älyttömän pitkiä työpäiviä, ei ne oikeastaan tuntuneet missään.

Uuden vauvan kanssa oli helpompaa, eikä (pelkästään) sen takia, että tää oli toinen vauva, vaan ihan näiden kahden luonteen/temperamentin eron takia. Uusi vauva nukkui paremmin, oli hyvätuulisempi, rauhallisempi, eikä vaatinut seuraa ihan koko ajan itselleen. Uusi vauva nukkui ihan alusta asti mun vieressä - ja nukkuu yhä edelleen..

Raskaus 3

Kolmas raskaus on mennyt ihan omalla painollaan. Jos ekassa raskaudessa kirjoittelin kaikkea päiväkirjaan ja toisessa blogiin, niin tässä raskaudessa oon saanut aikaiseksi tasan kaksi blogipostausta omaan blogiin, yhden ensimmäisistä viikoista ja toisen viimeisistä. Maha on kasvanut enemmän kuin edellisissä raskauksissa, mistä oonkin saanut kuulla. Kaukana on ne ajat, kun oikein odottelin, että maha alkaa kasvaa (silleen pienesti ja nätisti), että pääsen käyttämään taas niitä ihania äitiysvaatteita mitä varastossa vielä oli. Nimittäin sitten kun se maha alkoi kasvaa, niin se tuntui kasvavan vauhdilla eikä ne vaatteet mun mielestä niin kivoilta sit näyttäneetkään päällä.. :|

Suht helppo raskaus ollut tämäkin, joskin jotain vaikeita juttuja tässä on henkisesti ollut ja fyysisesti uutena on tullut nyt loppuraskaudesta turvotus! Levottomat jalat vaivasi tuossa joulun aikoihin varsinkin alkuyöstä. Ja jotain ihan pieniä vaivoja, kuten jossain vaiheessa oli pieni kohta toisen puolen selästä pikkuisen arka ja sitten toisen kylkiluun alta oli tosi herkkää aluetta, tuntui, että kylkiluut olis olleet murskana ja hyvä että pystyin tiskikonetta tyhjentämään. Neuvolassa sanottiin, että varmaankin vauva oli jaloillaan vaan painanut kylkiluita/hermoja. Varsinkin loppuraskaudesta hermot on olleet kireällä. Ja on väsyttänyt. Eikä se tällä kertaa johdu (kai) hemoglobiinista, joka on kaikissa raskauksissa tippunut jossain vaiheessa mutta lähtenyt sitten taas nousuun. Kai se on vaan tää loppuraskaus ja painokin, sekä se, että en oikeesti oo ollut ulkona viime aikoina. En vaan jaksa/pysty kävelemään pitempiä matkoja tai nostelemaan pikkuista tuolta lumipenkoista, eikä tee mieli pihallakaan vaan seistä tekemättä mitään, ja koko ajan on myös vessahätä. Vähän on huono omatunto, ettei pienempi lapsikaan sitten oo ollut ulkona lähestulkoon lainkaan.. :/

Painoa on tullut ja rutkasti. 24 kiloa :) Tai 22 vähimmillään, kun mulla on aika liikkuva paino ollut aina, 2-3 kiloa on aina "liikkumavaraa", siis ihan melkein päivittäinkin saattaa olla eri paino, yhtenä päivänä se alin paino ja seuraavana 2 kiloa enemmän. Mies ei oo oikeestaan koko raskausaikana huomioinut mahaa/vauvaa lainkaan, mitä nyt kerran ajat sitten sanoi, että onkohan kaksoset tulossa, hahhah, vanha vitsi. Seksikin on ollut lähestulkoon nollassa.

Tällaisen linkin sain Chaokselta jonkin hänen postauksensa yhteydessä: http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html eli akupainannasta synnytyksessä. En tiedä, muistaako (ja kerkeekö) näitä vinkkejä hyödyntää nyt, mutta sinänsä todella mielenkiintoista. Varsinkin, kun luomulla taas mennään! Mielenkiintoista on myös nähdä, pitääkö hyvin vahvat intuitiot vauvan sukupuolesta ja synnytysajankohdasta paikkansa tällä kertaa..

"You might also like"

Synnytys 1, 2, 3

Levollisin mielin

2011-03-25T15:31:00.001+02:00

..potien hieman huonoa omaatuntoa siitä, että äiti istuu koneella kun pienin piirtelee ja höpöttelee yksin sängyssä kirjoittelen tänne kumminkin.

Mulla on ollut jo pitemmän aikaa hyvin vahva tunne siitä, milloin vauva syntyy. Sama oli edellisessä raskaudessa, jolloin ajoitus meni just nappiin. Viimeisessä ultrassa lääkäri katseli mun papereita ja kysyi sitten hieman empien, että onko nää synnytysajat tosiaan alusta loppuun -aikoja, ja miten meinasin sitten tällä kerralla ehtiä sairaalaan, vai oonko suunnitellut luomusynnytystä kotona. Sanoin, etten todellakaan, ja että meinasin kyllä sairaalaan keritä.. Lääkäri kehotti miettimään eri vaihtoehtoja, mitä teen, jos en ampparia saakaan ja mies on töissä ja ehdotteli mulle itsekin eri vaihtoehtoja, miten toimia, mutta en silloin enkä sen jälkeen vaan kertakaikkiaan oo jaksanut asiaa sen kummemmin pohtia. Luotan siihen, ettei se tule ennenkuin sinä ajankohtana, mitä oon jo pitkään pyöritellyt mielessä. (Siis mulla on mies 3-vuorotöissä ja useinkaan ei ole koko paikkakunnalla jne.)

Neuvolassa on ainakin parina viime kertana kysytty, millä mielin odotan synnytystä. Eipä tässä mitään, ihan levollisin mielin ollaan. En panikoi etukäteen, en oo jaksanut tehdä edes mitään mielikuvaharjoitteita sen kummemin (joita jossain vaiheessa yritin tehdä), en oo valmistautunut synnytykseen juuri lainkaan. Muuten kuin ehkä tiedostamalla, että kohta se lähenee, ja vaan olemalla, ja kuluttamalla roppakaupalla aikaa netissä kun sitten ei vähään aikaan pääsekään ;) Oon myynyt lastenvaatteita jne. ja nyt oon laitellut viimeisiä kuoria menemään, sitten pidän vähän taukoa.

Ai niin, onhan sitä tullut ostettuakin sitä vaatetta.. siellä Facebookissa kun on niiiin ihquja vaatteita aika halvalla (osalla tietty enemmän hintaa..). Ainut vaan, että jos vahva tunne sukupuolesta ei pidäkään tällä kertaa paikkaansa, niin sitten on roppakaupalla vääränlaisia vaatteita!

No joo, eipä tässä nyt muuta tältä erää :)

Vitjan viljat.

2011-03-19T14:13:00.000+02:00

Oon ollut on ja off kevyemmän/paremman/monipuolisemman ruokavalion kanssa viime viikot, ja on mennyt mukavasti, paitsi silloin, kun oon syönyt jotain "kiellettyjen" listalla olevista jutuista: viljoja, esim. leipää tai puuroa, juustoa, sokeria.. Koska oon (vielä vähän aikaa) raskaana, en halua noudattaa mitään ns. dieettiä vaan syödä niinkuin keho kehoittaa. Mutta kun ne tuntemukset menee välillä ihan mönkään, ja olo on oikeesti henkisesti sairaan huono, jos oon vetänyt leipää tms. No siis tottakai huonot tuntemukset voi johtua kaikesta muustakin sekä erityisesti loppuraskaudesta, mutta ihan varmasti on ruoalla selvät syy-seuraussuhteet. Oon jopa popsinut kaupan suklaata, vaikka ollaan tehty aika paljon ihania raakasuklaitakin. Viimeks oli etukäteen mielessä ostaa suklaata kaupasta lisää, mutta onneks tulin järkiini ja ostin paljon hedelmiä, soija- ja turkkilaista jogurttia, marjoja, kuivattuja taateleita ja muuta, ja kotona on tietty hunajaa aina, näitä pitää nauttia jos sattuu suklaan/makeanhimo yllättämään. Tai parempi on niitä syödä aina silloin tällöin muutenkin, ettei se himo yllätä. Muutenkin on parempi huolehtia riittävän ajoissa syömisestä, ettei tule kiire tehdä ruokaa ja hermostua, kun ruoanlaittoon menee aikaa ja sortuu johonkin typerään pakastemössöön, mistä ei edes lähde nälkä.

Oon vähän miettinyt tuota viljajuttua ihan vakavissani, pitäiskö ne jossain vaiheessa jättää ihan kokonaan pois vähän pidemmäksi aikaa ja katsoa, miltä olo sitten alkaa tuntua. Johtuuko tukkoisuus, ärtyneisyys ja muut oikeesti siitä vai onko syy muualla(kin). Välillä on viime viikolla tullut ihan turta olo aivan yllättäen, sellainen apea alakuloisuus, vetämätön olo, itkettää ilman syytä, eli vaikka mitään ei olisi sattunut eikä ole väsynyt olo, niin saattaa vetää mielialan ihan alas. Kun miettii syytä, muistaa, että hei, söin sitä tai tätä tai tuota. Mutta toki tää loppuraskauskin saattaa tuoda vaikka mitä fiiliksiä, luulisin.

Välillä vaan tekee mieli leipää. Ja sitten sitä usein tulee vedettyä enemmän kuin sitä tarttis. Mutta ei esim. hedelmiä voi vetää ihan älyttömästi, nehän jo täyttääkin olon. Samoin jos syö jotain kasvis/lohipihvejä pakkasesta tai muuta epämääräistä, mitä oon ostanut viime viikkoina pakkaseen ihan just in case, etten jaksa kokkailla enää loppupäivinä tai alkuaikoina vauvan kanssa. Niistä vaan ei lähde nälkä, niistä ei tule hyvä olo. :/

Nettikiusaaminen WTH

2011-03-17T01:14:00.001+02:00

Kivakiva, aattelin ihan nopsaan illan lopuksi (hieman ennen yhtä..) käydä bloggerissa kurkkaamassa blogimaailman kuulumisia, kun on vähän vähille jäänyt (siis blogit, ei koneella olo, ikävä kyllä :/). No heti tajusin, että Jarnan Tyylisuuntauksia on tauolla, tai kokonaan suljettuna, sinne ei pääse kuin kutsuttuna henkilönä (paitsi Googlen välimuistin kautta pääsee joitakin postauksia kattomaan, ei kaikkia). Alkoi kiinnostamaan, miksi - Jarnan viimeistä/toisiksi viimeistä postausta ei pääse kattomaan kuin pari riviä, mutta kunnianloukkaussyyte siellä vilahti. Vauvapalstoilta sain sitten lisätietoa, että ainakin Vauvan ketju(i)ssa on ryöpytelty lastenvaateblogeja ja nimenomaan -blogisteja, etenkin Jarnaa, ja julkaistu hänen nimensä ja osoitteensa. Hei, halooooo!! Mammat, äly hoi! Isoja ihmisiä. Joskus saattaa suusta keltä tahansa lipsahtaa asiattomuuksia, tottakai, mutta siis rajansa kaikilla ja kaikella. Miten aikuiset (äidit) opettaa lapsilleen netikettiä, jos ite käyttäytyvät jopa pahemmin?? Yksityisyydensuoja pitäisi olla jokaisella automaattisesti, vaikka jostain kuvasta haukuttaisiinkin siinä olevaa ihmistä tai vaatetta (mikä ei fiksua sekään ole).

Googlesta löysin myös Ninan Onni -nimisen blogin, missä ihmetellään, mitä ihmettä tapahtuu. Vaikka en tuota Vauva-lehden foorumilla ollutta viestiketjua pääse enää lukemaan, niin on siellä aikaisempia ketjuja esim. syksyltä, missä ruoditaan aika raa'alla kädellä Tyylisuuntauksia-blogia myös. Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, miksi?? Mua ei monet blogit kiinnosta lainkaan, en niitä siis lue. En jää selailemaan sivukaupalla postauksia, jos niissä ei ole mua kiinnostavia juttuja, tai jos niissä on rumia kuvia, tai muuta, mikä ei tunnu omalta, mutta nää ihmiset ketkä ruotii jotain blogia ja sen kirjoittajaa, vaatemakua, maailmankatsomusta, tuntuu nauttivan lukiessaan jotain sellaista, mitä eivät halua lukea ja katsellessaan kuvia, joista eivät pidä. Sairasta? Oisko parempaa tekemistä? Kuten omien lasten kanssa puuhaamista?

Ei hitto, miten voi aikuistenkin nettimaailma olla näin raadollista?

Nettiturvallisuudesta tosin oli noissa jutuissa aika hyviäkin pointteja, miten vanhempien tulisi harkita, mitä kuvia lapsistaan julkaisevat netissä, jos ylipäätään julkaisevat, ja mitä kaikkea heistä kertovat.

Jos Jarna ikinä luet tätä, niin toistan samat sanat kuin joku joka oli kommannut viimeistä postaustasi: "Voisitko ajatella kirjoittavasi vain ruokiin ja vastaavan keskittyvää blogia, joka olisi kaikille avoin? ja sitten toista suljettua jossa.." ja loppua en näekään, mutta kyllä, ruoat ja muutenkin sellainen järkevä terveellisyys elämässä, bloggaa edes niistä julkisesti!! Ettei tartte lukea joko hirmu vauhkoojien blogeja tai liian asiallisia juttuja näistä asioista, vaan ihan normiruokaohjeita, mitkä on kuitenkin terveellisiä ja ravinnerikkaita!!

Huono äiti ja hyvä iltapala

2011-03-09T20:18:00.000+02:00

Mies oli taas viiden täyden päivän työreissulla, ja palattuaan aamulla tokaisi, tai oikeastaan huusi melkein, etten oo antanut lapsille koko aikana mitään ruokaa. Tai ensin oli puhe leivästä: en kuulemma ollut antanut koko aikana lapsille (edes) leipää, kun kaapissa ei ollut voita. Tähän totesin, että jääkaapissa on voita-voita, olin nimittäin ostanut luomukirnuvoita yksien piirakoiden kanssa, ja sanoin, että pakkasessa on vaikka miten paljon leipää, ostanhan sitä aina alennuksesta pakkaseen silloin tällöin. (No, totuus on, etten oikeesti leipää ollutkaan antanut näiden piirakoiden lisäksi, paitsi yhden hapankorpun.) Sitten jatkui, etten oo tehnyt lihaa, ei lapsi elä ilman lihaa. Vastasin, että ollaan syöty kalaa useempana päivänä ja myös kalkkunaa saivat, myöhemmin tuli mieleen, että munia ollaan myös syöty. En kuitenkaan miehen mukaan ollut syöttänyt lapsille koko viiden päivän aikana yhtään mitään! Voi herranjumala, onneksi lapset saivat nyt iskän kotiin, etteivät sentään nälkään kuole.. vaikka jotenkin musta tuntuu, että iskän eineksillä ne eivät kyllä kasva, muuta kuin ehkä leveyssuuntaan.

Välillä tuntui näitten päivien aikana, ettei me muuta keretäkään kuin tehdä ruokaa ja syödä. Eikä koululainenkaan kertaakaan valittanut hedelmistä koostuvasta aamu/iltapalasta, vaan joskus jopa itsekin kysyi, tehdäänkö tänäänkin illalla hedelmäpaloja napsittavaksi (kun tehosekoitin pirulainen meni rikki!!). Syötiin mahat täyteen ainakin 5 kertaa päivässä ja syötiin todella monia eri raaka-aineita. Muuten, kun jättää leivät, pastat, riisit, perunat jne. vähemmälle, niin maha pysyy täytenä, kun vaan huolehtii siitä, että syö aina ajoissa eikä anna nälän yllättää, ja tulee syötyä paljon monipuolisemmin, erilaisia juttuja. Ja pysyy oikeesti virkeempänä!

Tämä huono äiti söi nyt porukan poissaollessa aivan ihanan iltapalan: soijajogurttia, mustikkarouhetta, banaania, kaakaonibsejä ja hunajaa. Voi, kerrankin kun olis ollut jotain syötävää, niin ei oo lapset syömässä..

Terveys lautasella ja muutama muu hyvä linkkivinkki

2011-02-27T17:51:00.001+02:00

Areenalla vielä näkyvän Väärennetty ruoka -dokumentin kirvoittamana netistä alkoi löytyä kirjoituksia kuten Facebookissa levinnyt Miksi meille syötetään tällaista roskaa? ja blogipostaus Maailman puhtaimmat lisäaineet! Hyvä, että nämä asiat herättää keskustelua eri foorumeissa, heräävät ehkä "tavallisetkin" ihmiset näihin juttuihin.

Tänään ykköseltä tulee Ykkösdokumentti Terveys lautasella klo 21.10. Aion tehdä poikkeuksen telkkarin katsomiseeni ja katsoa tuon ohjelman!

Ulkoista lastenjuhlasi!

2011-02-26T18:48:00.000+02:00

Aiemmin julkaisematon luonnos 19.8.2009 pienenpienillä muokkauksilla 26.2.2011

Joo, tällä otsikolla en tarkoita Mäkkäriin menoa, vaan oikeasti luonnonhelmaan. Ei haittaa, vaikka syksy olisi tulossa tai pakkanenkin paukkuu, meillä joillakin synttäreillä on menty laskemaan mäkeä ja kahvituskin (tai mikä tahansa muu tarjoilu siis) voi hyvin tapahtua ulkosalla tai esim. kodassa tai laavulla, jos sellainen on mahdollista vuokrata, tai kuka kieltää mäenlaskun jälkeen ajamaan kotiin syöpöttelemään ja juomaan jotain lämmintä.

Viime postauksen eko-kaverini on pitänyt lähes kaikki lastensa synttärit eri paikoissa ulkona, ja kaikki synttärit ovat olleet kaikkien mielestä hauskoja, kun saa temmeltää, milloin silitellä lampaita ja muita eläimiä maatilalla, milloin itse paistaa lettuja nuotiolla, milloin onkia oman piharakennuksen ikkunasta, milloin käydä pienellä lautta-ajelulla jokea pitkin, milloin päästä moottorikelkan kyytiin.. (no, tuo viimeinen ei ehkä kovin luonnonmukaista ole, mutta osin luontoelämys sekin. ?)

Säästyy kodin siivoamiselta sekä ennen että jälkeen juhlien! Meillä pidettiin viime ristiäiset muualla, ja tämä lysti tuli aivan samanhintaiseksi kuin mitä kotona olisi tullut, ja kyllä oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut haalia kahvikuppeja yms. muualta, miettiä, minne vieraat mahtuvat istumaan, joku olisi pitänyt palkata tarjoilemaan/tiskaamaan/järjestelemään joka tapauksessa, kaikkia tarjottavia en olisi itse jaksanut tehdä jne.

Eli: jos haluat päästä vähemmällä niin tarjoilujen kuin siivoamisen sekä omien hermojen suhteen, pidä seuraavat synttärit jossain muualla :)

Synttärikasvikset, nyyttärisynttärit ja turhat lahjat :/ Ja HAASTE

2011-02-22T20:12:00.000+02:00

Olen ollut edes jollain saralla ahkera, jos kämppä on sotkuinen. En tämän mahan kanssa enää siivoa, eikä meillä siivoa kukaan muukaan :/ Ahkeroin kuitenkin yksi ilta ja siivosin bloggerin lukulistani / lukemiston, sieltä lähti arviolta 40 blogia pois, osa olikin jo lopetettuja blogeja, osassa viimeinen postaus oli ollut 2 vuotta sitten, osaa en oo lukenut kuukausiin. Toisaalta mukaan lähiaikoina on tarttunut muutamia uusia, hyvin mielenkiintoisia blogeja. Nyt kävin läpi luonnososion postaamattomia kirjoituksia, joista osaa en kyllä aiokaan julkaista, mutta aika monta on mielessä julkaista, ehkä kumminkin pienellä muokkauksella..

Tässä "sarjan" eka "osio", luonnos 1,5 vuoden takaa :)

Aiemmin julkaisematon luonnos 19.8.2009 Synttärikasvikset muokkauksilla 22.2.2011:

Erikokoisiksi paloiksi pilkotut kasvikset ja dippi ovat aina tehneet kauppansa lasten synttäreillä. Ne on itse asiassa menneet aina kaikki, vaikka niitä olisi todella iso vadillinen, kun taas sipsejä jää.

"Mitä nää on?", aina joku kysyy milloin pähkinöistä, milloin kukkakaalista. (Voih.) Yksi pikkupoika sanoi syövänsä kookospähkinöitä suolapähkinöitä napsiessaan :)

Rusinapähkinäpopparitkin ovat olleet kova sana: popcornien sekaan laitetaan rusinoita ja pähkinöitä.

Yleensä laitan tarjolle kaikkea pientä purtavaa suolaisen ja makean lisäksi, pikkukippoihin kivasti aseteltuna. Joskus teen suolaisen piirakan, joskus teen salaatteja, joskus vaikkapa pastaa, toisinaan hedelmäsalaattia. Läheskään aina meillä ei ole täytekakkua (kun en vaan osaa!), mutta jotain makeaa piirakkaa kumminkin. Tai no, usein useampaa eri laatua, kun innostuu leipomaan ja vieraita kertyy jo ihan lähipiiristä aina sen verran, että on pakko olla vähän enemmän tarjottavaa. Vaikka ainahan sitä syömistä itsellekin jää.. paitsi noita synttärikasviksia!

Nyt ollaan menossa kaverin lapsen synttäreille. Ne pidetään nyyttäriperiaatteella: syömisen tuominen korvaa lahjan! Perhe ei toivo uusia, turhia lahjoja lapsilleen koskaan, vaan hyvin usein suoraan ehdottavat, mitä voisi tuoda, tai pyytävät osallistumaan esim. kympillä johonkin isompaan kimppalahjaan. Ovat monesti mullekin sanoneet, että saan tuoda kierrätettyä lahjaa, vaikka kirpparilta ostettua :) Heille oonkin monesti ostanut kirjoja kirpparilta tai sitten kestäviä pelejä alennusmyynneistä. Turhaa lahjaa on ikävä saada. Meillä on suoraan sanottuna monesti mennyt jotkin synttäritavarat suoraan kirpparille, kun niillä ei vaan kertakaikkiaan tee mitään, tai sitten en itse tykkää vaatteista, mitä lapset saavat (vaikka en mikään nirso vaatteiden suhteen ookaan, en!!). Ukkini on ehkä niitä ainoita, kenen ostamat vaatteet lapsille on aina menneet just nappiin, ne on hyviä, nättejä, simppeleitä, käyttökelpoisia ilman mitään turhia härpäkkeitä, muotikuvia jne.

Eräs tuttuni on vienyt synttärit ja synttärilahjat vielä pidemmälle ekologisesti: heillä ei juhlita synttäreitä tai joulua lainkaan. Ei osteta kellekään lahjoja, eikä lapset käy kavereiden synttäreillä. No, tämä ei ole heillä ekologiaa, vaan uskonnollinen vakaumus, tosin en tiedä, mikä ihmeen uskonto tällainen on.. (jehovat?)

HAASTE: Kerro kommentissa tai omassa blogissasi, mitä parempia tarjoomisia teillä voitaisiin synttäreillä tarjota ja mitä parempaa lahjaa voisit lastesi kavereille antaa!

Esimerkkejä lähipäivien syömisistä

2011-02-22T10:07:00.001+02:00

mutta ilman kuvia, kun Picasan verkkoalbumin kiintiötila on kuulemma loppu :/

Aamut on alkaneet ja illat usein loppuneet mukavasti erilaisilla smoothieilla. Milloin hedelmien mukana on ollut marjarouheita, milloin pakastemarjoja (kaupan pakastealtaasta, kun meillä ei kertakaikkiaan omia marjoja ole pakkasessa, mikä on harvinaista), välillä on ollut mukana chian siemeniä, usein macaa, lucumaa ja carobia. Vihersmoothieita en jostain syystä ole vielä saanut tehtyä, mutta lehtisalaatin lisäksi esimerkiksi selleri antaa kivan pirteän maun! Kookosöljy taas tuo täyttävyyttä ja pitää nälkää loitolla, kuten myös kookosmaito - tai miksi ei vaikkapa turkkilainen jogurtti.

Omenasta, banaanista, luumusta, pakastemustikasta, lorauksesta vettä, kookosjauheesta, macasta, lucumasta ja chian siemenistä saa hyvän, raikkaan smoothien. Makeamman smoothien saa vaikka appelsiinista, parista ompusta, parista banaanista, 7-8 kuivatusta taatelista, macasta, lucumasta ja carobista. Lapsillekin smoothiet yleensä maistuu, santsaavat jopa, ja pikkuinenkin pyytää "lisää herkkua".

Salaatteja syön yleensäkin paljon. Yleensä ne koostuu joistakin seuraavista ainesosista: (luomu)ruukkusalaatti, (luomu)tammenlehtisalaatti, jääsalaatti, rucola, kiinankaali, raaka pinaatti, herneenversoja, kurkku, tomaatti, paprika, purjo, makea/salaatti/salottisipuli, pavut, kylmäpuristettu luomuoliiviöljy / avokadoöljy, ruususuola, valkosipulinen yrttimauste, yrttinen pippurimauste, viherpippuria tai muita mausteita, norihiutaleet, siemenet (seesamin-, auringonkukan-, kurpitsan-, pinjan-, chian-), avokado ja limetti, joka C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi auttaa raudan imeytymistä. Joskus lisään salaattiin munaa, mutta se vie osan raudasta. Samasta syystä yritän olla juomatta teetä rautapitoisen aterian yhteydessä enkä enää laita juustoja (halloumi, feta, sinihome..) salaattiin. "Erityisesti tanniinit, joita on mm. teessä ja kahvissa heikentävät raudan imeytymistä. Myös maitovalmisteiden, soijan ja kananmunan proteiinit heikentävät ei-hemiraudan imeytymistä." (http://www.noc.fi/urheilijan_ravitsemus/erityisruokavaliot)

Huomenna on salaatin sijasta luvassa raakakasviksia avokadodipillä. Ainakin luomuporkkanaa (porkkanaa pitäisi muutenkin syödä raakana joka päivä, mieluummin kuin keitettynä/höyrytettynä), oranssia paprikaa, lehtiselleriä, naurista, kurkkua ja kukkakaalia tulee olemaan kasvispedillä.

Niin salaatin kuin lämpimän ruoan sekaan käy erilaiset pavut. Itse liotin ja keittelin pari päivää sitten mung-papuja. Huomenna olisi kikherneiden vuoro. Jos on liian laiska itse liottamaan ja keittämään näitä, niin kaupasta saa pahvipurkista :)

Lämmintä ruokaa ei aina tee mieli, toisinaan tekee. Viikonloppuna syötiin seitä herneiden, kiinankaalin, pinaatin ja valkosipulin kanssa, kyytipoikana oli porkkana-kesäkurpitsapastaa eli ohuita siivuja kyseisistä kasviksista sekä kukkakaaliriisiä eli tehosekoittimella pienenpieniksi paloiksi "pilkottua" kukkakaalia. Tosin tää seihärpäke oli paljon parempaa vasta seuraavana päivänä mung-papujen ja salaatin kera.. Eilen syötiin quinoaa ja pannulla kuumennettua sardiinia oliiviöljyssä, tomaattia, sipulia, valkosipulia ja provencaleyrttimaustetta sekä höyrytettyä bataattia, ruusukaalia ja porkkanaa, jotka tänään surautan kookosmaidon kanssa ja teen ihanan sosekeiton - jos jaksan, niin keitän tän kanssa vielä punaisia linssejä. Vaikka sanoin, etten viljoja syö nyt vähään aikaan, syön kuitenkin linssejä, quinoaa, couscousta, ohraa, hirssiä, tattaria, mutta en välttämättä joka päivä ollenkaan.

Tällä viikolla meillä syödään varmaan vielä jossain muodossa tofua ja tummaa soijarouhetta ilman sokerikulööriä, ja parina kiirepäivänä ehkä pakkasfalafelejä ja purkkikasvishernekeittoa. Pitkästä aikaa jotain valmista :D

Jälkiruoaksi tai välipalaksi, tai ihan vaan yleiseen makeannälkään sopii raakasuklaa tai sitä vastaava mössö. Namia tuli niinkin yksinkertaisesta reseptistä kuin raakakaakaovoi, kookosöljy, raakakaakaojauhe ja -nibsit, palmusokeri, maca ja lucuma. Se oli hyvää niin sulaneena mössönä kuin jääkaapissa kylmettymässä oltuaan :P

No käyhän tietty pikkunaposteltaviksi kaikki pähkinätkin ja kuivatut hedelmät esimerkiksi.. Kananmuna on oivallinen välipala myös, tai käy aamu- ja iltapalaksikin. Vaikkapa aamulla keitetyn munan ja illalla munakkaan muodossa. Munakas/paistettu muna (kuten myös kala ja kalkkuna) maistuu erityisen hyvältä, kun paistoöljynä käyttää kookosöljyä, samoin sitä voi laittaa keitetyn munan päälle. Ja kristallisuolaa tietty! Niin, ja avokado käy mielestäni munan kanssa herkullisesti yhteen. Munaa muuten voi syödä vaikka joka päivä, ainakin, jos ei ole taipumusta kolesteroliin.

Syömisiin!

Testing one two..

2011-02-22T00:30:00.002+02:00

Edit: Kirjoitettu maanantaina 21.2., joten siis "tänään" = eilinen :)

Oon nyt "virallisesti" parin päivän ajan syönyt vähän paremmin. Tänään oli kolmas päivä, joskin jo torstaina-perjantaina aloin syödä hyvin, mutta en ollut jättänyt vielä kokonaan sokeria, viljoja, kanaa ja maitotuotteita pois. Vaikka muuten perjantaina söin vain kasviksia ja hedelmiä, niin illalla söin vähän vieraille tekemääni pinaatti-halloumijuusto-kanapiirakkaa uunissa käyttämättömällä ruispohjalla, ja tämä kai kostautui seuraavana päivänä. Olin ihan rättipoikki, kuten monesti, kun edellisenä iltana oon syönyt leipää tai muuta "raskasta". Sama aamulla: jos (ja kun) aloitan päiväni leivällä (tai puurolla, mitä harvemmin enää oon syönyt), olo menee heti tukkoon. MonkeyFoodissa blogattiin loppusyksystä, etteivät viljat sovi ihmiselle. Tää pisti pään ihan pyörälle: ai, ei vai? Mutta viljojahan me ei-keliaakikot syödään - ja voidaan syödä - vaikka missä yhteyksissä! Miksi muka viljat ei sopisi meidän ruokavalioon?

Sittemmin oon monesti vaan todennut, että viljapitoisen aterian jälkeen olo ei oo ihan hyvä, vaikka en niistä mitään oireitakaan saa, olo on vaan.. tukkoinen. Ja sitä leipää varsinkin tulee mupetettua enemmän kuin tarttis, koska se ei juurikaan täytä mahaa (ainakaan oikealla tavalla). Näin pitkään oon jossain mielen sopukoissa haudutellut ajatusta, ja nyt päätin kokeilla, miltä tuntuu jättää viljat ja sokerit kokonaan pois joksikin aikaa. Samalla ajattelin jättää kanan + muun siipikarjan (paitsi että munia kyllä syön) ja vähentää maitotuotteet minimiin (teen kanssa käytän lurauksen maitoa).

Kokosin itselleni ehdotuksia aamu-, väli- ja iltapaloiksi, salaateiksi, lämpimiksi ruoiksi jne. ja ne osittain onkin auttaneet, ettei aina junnaa niissä samoissa ruoissa ja raaka-aineissa (perjantaina kokosin ruoka-ainelistaa niiden sisältämistä hivenaineista ja vitamiineista). Jossain vaiheessa iski melkein epätoivo, että mitäs sitten seuraavaksi syödään, kun listalla ei ole riisiä, pastaa, juustoa, mutta sitten jo alkoi tuntua, ettei kaikkea edes ehdi millään syödä, mitä haluaisi. Eli jos jättää jotain "olennaista" pois ruokavaliosta, keksii kyllä nopeasti niitä korvaavia ja parempia vaihtoehtoja. Joita ei jostain syystä tule käytettyä kuin tällaisen "pakon" edessä. Kun siis joutuu vähän vaivaamaan aivojaan ja käyttämään jopa mielikuvitusta, tulee mieleen kaikkea sellaista, mitä on unohtunut, vain jäänyt käyttämättä.

Helppoahan se olisi aukaista jääkaapin ovi ja mättää jotain valmista sieltä suuhun, tää tarttee vähän mietintää ja etukäteissuunnitteluakin. Toisaalta hedelmät ym. on aina korkkausvalmiita myös, eli ei kaikki parempi ruoka ole slow foodia. Ja parasta on, että saa syödä melkein mitä vaan mieli tekee, kunhan muistaa torjua sen sadasosasekunnin verran mielessä pyörähtäneen ajatuksen työntää käsi keksipussiin tai livauttaa suklaapala suuhun (viime ja tällä viikolla on ollut juhlia, nyyttäreitä jne., yleensä meillä ei keksiä tms. olekaan).

Ja kun sitten tän kokeilun lopetan, niin jätän lopullisesti kaikki kevytkermat sun muut pois (vähän ollaan käytetty niitä viime aikoina) ja ostan vain kuohukermaa (kun kaurakermoissakin yms. on lisäaineita), (täys)rasvaiset juustot yritän korvata pastöroimattomilla juustoilla, jos mahdollista, ja vaaleanvihreän Oivariinin rinnalla voisin kokeilla luomuvoita. Tavalliset vehnäjauhot tuun korvaamaan leivonnassa luomutäysjyväjauhoilla, speltillä, ruis-, ohra-, tattari-, soija- ja kookosjauholla. Margariinin sijasta oon jo pitkään käyttänyt voita, ja valkoisen sokerin saa korvattua täysruokosokerilla tai itselleni paremmin maistuvalla palmusokerilla, joskus hunajalla tai ruokosiirapilla, jopa taateleilla. Valkoisen sokerin korvaamisesta oli Karoliinalla hyvä juttu ja muiden ruoka-aineiden korvaavuudesta Elämänleipäblogin Ruokaremontti -postauksessa. (Itsekin reilu vuosi sitten tässä postauksessa mietiskelin alustavasti, mitä voi korvata ja millä.)

Jatkan suomalaisten kurkkujen, tomaattien ja marjojen ostamista ulkolaisten sijaan, vaikka ne kurkut ja tomaatit olisikin kasvihuoneiden tekovaloissa kasvatettuja tähän aikaan vuodesta. Samoin huomioin leivissä ne lisäaineluettelot, ja ostan mielelläni 100-prosenttista ruisleipää ja luomuruista. Samaten karkkihyllyltä valitsen ne paremmat vaihtoehdot karkkipäivää varten (tosin mies sitten kantaa myös ihan paskaa kotiin).

Tässä on muuten mainio selviytymisopas S-markettiin :D

Olotilasta en vielä parin päivän jälkeen uskalla sanoa mitään. Positiivista on se, että nyt on jotenkin tyhjä olo, ei siis ähky, turvonnut tai tukkoinen. Vaikka maha on niin täynnä, etten oo jaksanut vielä edes iltapalaa syödä, vain teetä oon juonut kuuden jälkeen. (Edit: tää oli iltayhdeksän-kymmenen maissa, mutta en oo kerinnyt tätä juttua jatkaa saatika lähettää ennenkuin vasta puolenyön jälkeen..) Olo on jotenkin myös rauhallisempi, vaikka on asiat taas tänä iltana ketuttaneet, kuten aina :> Se, mikä on tosi jännä, on tunne kehon "ulkokuoressa": naama ei tunnu rypistyneeltä, mitä viikko sitten valittelin. Voiskohan olla kiittäminen aamulla piiiitkästä aikaa tekemälleni kuivaharjaukselle + jalkakylvylle? Suihkussakin kävin, eli monen päivän liat on nyt kans pois ;) (Tätä nykyä en käy välttämättä edes joka toinen päivä suihkussa, kun en käy töissä enkä edes ihmisten ilmoilla muuten kuin toppatakki päällä ja pipo silmillä!)

Väsymys ei oikeastaan oo helpottanut. Lauantaina olin tosi väsnynyt koko päivän, sunnuntai eli eilinen oli parempi, jaksoin jopa käydä pienellä lenkillä pikkuisen kanssa. Tänään oli myöhäisen aamupalan (klo 10.30?) jälkeen pakko mennä sänkyyn lepäilemään, oli niin raukea olo (ei väsynyt tai väsähtänyt olo, vaan raukea), ja nukuin kai sitten huomaamattani pari tuntia aivan vauvan unta. Salaatin + pikkupuuuhastelun jälkeen oli pakko taas mennä nukkumaan, ja kello piti laittaa soimaan, että ehdin postiin ennen kirjeiden lähtöä. Postissa + kaupassa käynnin jälkeen olisin ollut valmis taas sänkyyn, mutta en antanut itselleni lupaa, jotta illalla on parempi mennä nukkumaan, mutta tässä sitä koneella taas ollaan..

Maha muuten tuntui ja näytti (omiin silmiin) pienemmältä eilisaamuna - oliskohan osuutta asiaan ollut lauantaisella ihmemahataudilla.. kaikki tuli ihan vetenä ulos. Mulla ei yleensä maha oon koskaan sekaisin, mutta keskiviikkoiltana yhtäkkiä kaikki oli aivan vetelää, sama toistui nyt lauantaina. Mutta ei minään muina päivinä!

Rahaa on mennyt ruokaan viime aikoina aivan sairaasti. Joko ruoka on oikeesti älyttömän kallista tai sitten minä syön aivan jumalattoman paljon. No, esimerkkejä viime päivien ruoista laitan tulemaan huomenissa.

Videonpätkä.

2011-02-19T22:41:00.000+02:00

17 minuuttia. Jokainen sekunti niin totta. Kannattaa katsoa.

Itse en juuri koskaan katso mitään nettivideonpätkiä, mutta kun esim. noille Jaakko Halmetojan luennoille en oo raaskinut mennä, niin onpas kätevää, että ainakin jotain voi katsoa ihan kotonakin. Kyllä tekniikka mahdollistaa paljon!