Roots and Leaves

Lapsen siunaus

2010-10-08T22:51:00.001+07:00

Muutama viikko sitten saimme seurakunnassa siunata taas vauvan. Tämän pariskunnan häistä kirjoitin tänne blogiin pari vuotta sitten. On Jumaln armoa, että he saavat tarjota lapselleen uskovan kodin.

Uusi putiikki Prutieossa

2010-09-30T21:18:00.001+07:00

May on vammainen 20 vuotias nuori nainen. Hän kuulee huonosti, puhuu sen takia epäselvästi, ja kävelee ontuen. Koulua hän ei ole käynyt montaakaan luokkaa, koska joutui muiden kiusatuksi jatkuvasti. Eälämänsä päivät hän on melkein istunut yksin kotona.

Annoimme projektista Maylle alkupääoman, että hän voisi myydä jotain pientä ja helppoa. Äidin ja sisko avulla perustettiin äidin kojun viereen, Prutieon tien varteen pikkutavaraputiikki, jossa myydään hiuksiin laitettavien pinnien ja pampuloiden lisäksi kaikkea pientä mitä naiset tykkäävät katsella ja ostaa hetken mielijohteesta. Kävimme katsomassa häntä heti ensimmäisen päivän aamuna noin klo 10.00 emmekä olleet ensimmäiset asiakkaat.

Kurkistus Bangkokin seudun naistentyöhön

2010-09-30T21:00:00.001+07:00

Naiskomitean kanssa olimme vierailulla Bangkokin seudun seurakuntien naistenryhmien luona. Paikalla oli salin täydeltä ihmisiä.

Väkevän saarnan piti Orawan Sangkhasta. Hän varoitti, ettemme anna valtaa laiskuuden hengelle, ja jää vain katsomaan ja arvostelemaan sivusta mitä seurakunnassa tehdään tai pitäisi tehdä, Sen sijaan olkoon meillä ahkeruuden henki joka saa nähdä lihavat päivät. Hän rohkaisi naisia tarttumaan työhön, olemaan Jumalan palvelijoita paikallamme.

Samalla pidimme myös naiskomitean kokousta. Katsoimme päättyneitä projekteja ja suunnittelimme tulevia tapahtumia.

Raamattu roskiksesta

2010-09-19T21:03:00.001+07:00

Tämän päivän todistuspuheenvuoro lämmitti todella sydäntä. Ee on jo vuoden verran käynyt seurakunnassa. Ee sairastaa Aidsia. Työkseen hän kerää kierrätykseen kelpaavaa tavaraa kyläläisiltä ja roskiksista. Viime viikolla kierroksellaan hänen silmänsä osui roskiksessa olevaan Raamattuun. Koska talon asukas oli paikalla hän pysähtyi kysymään, onko tuo kirja todella heitetty roskikseen. “Meillä ei ole aikaa lukea sitä,”kuului vastaus. Voisinko minä saada sen? Ee kysyi.

Siitä sitten kehkeytyi oiva tilaisuus keskusteluun. Eeltä kysyttiin onko hän kristitty. Hän kertoi uskovansa Jumalaan, joka on Isä, Jeesus, ja Pyhä Henki. Edelleen häneltä kysyttiin: Oletko saanut mitään hyvää siitä uskosta? Siihen Ee vastasi: “Muistatko minua vuosi sitten. En pysytynyt kunnolla kävelemään, käytin vaippoja kuin pikku lapsi, en pystynyt hankkimaan elantoa perheelleni.” Naapuri sanoi muistavansa. “Jumala on muuttanut minun elämäni. Ja siksi minä haluan lukea tätä kirjaa, koska se on Jumalan Sanaa.” Raamatun kannet pestiin liasta ja roskista, ja Ee sai sen.

Olisittepa nähneet Een innon, kun hän kertoi kuinka hän onnellinen hän oli että oli saanut vihdoin oman Raamatun. Toisekseen hän iloitsi siitä, että hän oli saanut todistaa uskostaan muille ihmisille, ja kertoa kuinka hänen elämänsä oli muuttunut

Ee on yksi niistä laitapuolen kulkijoista, joka on ollut Takuapaan seurakunnan paimenen sielunhoidossa ja avustuksen piirissä siitä lähtien kun hänet perheineen löydettiin. Lapset olivat aliravittuja, eikä perhe-elämä muutenkaan ollut parasta mahdollista. Pari kuukautta sitten Ee on kokenut vielä perheen hajoamisen. Vaimo lähti, lapset saatiin läheiseen lastenkotiin. Ee pitää silti kiinni uskostaan, sitä hän ei halua antaa pois. Kun katsoo mistä hän on tullut ja kuinka pitkän matkan jo kulkenut, näkee Jumalan armon hänen elämässään. Rakkauden teot ovat vaikuttaneet hänen elämässään paljon ja tuoneet paljon hyvää esille.

Jaksammeko kulkea näiden ihmisten rinnalla, puolustaa heidän etujaan ja oikeuksiaaan, olla se ainoa ihminen lähellä joka välittää ja rakstaa aidosti. Se puhuttelee joka kerta minuakin. Kun kukaan muu ei todista Herran suuresta hyvyydestä, niin se joka on paljon saanut anteeksi nousee puhumaan…

Sky & Jared 31.7.2010

2010-08-21T13:15:00.001+07:00

siisti possula

2010-03-24T21:36:00.001+07:00

Poikkesimme tänään projektin kirjanpitäjän ihka uudessa possulassa. Projektissamme työskentelee kaksi Tsunamista pelastunutta, jotka ovat nyt saaneet elatuksensa auttamalla projektin kautta muita. Nyt kun projekti alkaa olla loppusuoralla, olemme avustaneet molemmille perheille pienyrityksen, jotta he eivät jäisi työttömiksi heti projektin loputtua. Viime vuoden lopulla he sitten aloittivat suunnitelmat.

Tähän possulaan idean ja innon antoi syksyinen opintomatka Laosiin. Olimme Laosissa olessa vieneet tätä hajutonta possulaa kyliin. Nyt se tuli kiertäen taas Thaimaahan. Nämä possut ovat ollet tässä karsinassa 10 päivää, ja näyttivät kovin iloisilta ja onnellisilta. Idea perustuu siihen että kaivetaan metrin syvä kuoppa, joka täytetään joko riisin kuorella tai sahanpurulla. Täällä etelässä on käytetty kookospähkinän kuoresta saatua haketta, mitä on jäänyt patjateollisuudesta. Sikojen jätteet imeytyvät ja laskeutuvat alemmas, pinta jää kuivaksi ja possujen on kiva tonkia ja makoilla siinä. Kun posuut ovat kasvaneet nelisen kuukautta 60 kiloisiksi, ne voi myydä. Samoin myydään myös sopivasti kompostoitunut lannoite säkeissä (joka kuulemma on sikojakin arvokkaampaa täällä etelässä).

Ihmeelisintä on, ettei sikala todellakaan haise lainkaan. Possut pysyvät puhtaina, ja hoitajatkin viihtyvät niitä lähellä.

Ystävän päivän riemua projektikylässä

2010-02-19T12:15:00.001+07:00

Jo kolmatta vuotta olemme yhdessä seurakuntalaisten kanssa järjestäneet ystävän päivän tapahtuman projektikylässä. Ssuurin osa seurakuntalaisista itse asuu tässä kylässä. Tapahtumaan tuli paljon ihmisiä syömään, leikkimään ja kilpailemaan.

Paljon vapaaehtoisia auttajia ilmaantui myös sekä keittiöpuolelle, ruokaa jakamaan, leikittämään lapsia ja siistimään paikkoja. Tälläiset hvyät kyläjuhlat saavat meidätkin hyvälle mielelle, ja aina tutustumme uusiin ihmisiin. Ihmiset pääsevät palvelemaan toisiaan ja kaikilla on hauskaa.

Tammikuu 2010

2010-01-19T13:46:00.000+07:00

Vuosittaiset “talvipäivät” Pohjois-Thaimaassa. Koolla oli yli 200 seurakunnan edustajaa. Yrityisen kiitollisia olimme siitä että pääsimme pitkästä aikaa kahdestaan päville. Meillä oli lähetysharjoittelija Soinisen pariskunta hoitamassa velvollisuuksia Phuketissa. Teemana oli yhteys FGCT:ssä ja sitä harjoitettiin oikein käytännössä. Kuvat puhukoon puolestaan.

Seurakunnan pastorit saivat myös FGCT:n logolla varustetut takit. He Heidät kuvattiin alueittain.
Ja viimeisenä iltana pidettiin tosi juhlat.
Laulavat pastorit pääsivät esiintymään ja ruusuja myytiin kulujenpeittämiseksi. (Samat ruusut myytiin kymmeneen kertaan uuden laulajan esiintyessä.)
Tälläistä Thailaista yheyttä saimme nauttia, ja iloita mukana.

Tarinaa lapsista

2009-12-21T09:54:00.001+07:00

Näiden lasten äiti hylkäsi heidät heti vauvana. Keltapukuinen Maai asuu yli 70 v. isovanhempiensa luona. Sai-arunin aineellisen huolenpidon alla hän on kasvanut iiloiseksi ja reippaaksi 3-vuotiaaksi, joka usein etsiytyy sopivien ihmisten syliin ja kutsuu heitä äidikseen.

Nämä 5 kk vanhat kaksoset asuvat myös isoäidin hoivissa. Tilannetta hanakaloittaa se, että isoäidillä on itsellään kaksi kuukautta nuorempi oma vauva. Talossa asuu myös toinen tytär, jolla on samanikäinen lapsi. Kaksosten äiti yritti abortoida heidät juomalla vaatteiden valkaisuainetta. Vitsi kuuluukin, että siksi heistä tuli noin vaaleita. Rukoilkaa lapsille hyvä tulevaisuus, isovanhemmat olisivat valmiit antamaan heidät pois kuvassa olevalle lapsettomalle thai-naiselle. Vielä tarvitaan äidin suostumus niin prosessi pääsee alkuun

Tämän tytön vanhemmat ovat molemmat HIV positiivisia. Uskoon tultuaan äiti huokaisi helpotuksesta, “Nyt minun ei tarvi miettiä mitä lapsilleni taphtuu, jos me vanhemmat kuolemme. Tiedän että seurakunta perhe pitää heistä hyvää huolta.” Tytöllä ei ole tartuntaa.

Joulun iloa

2009-12-20T23:06:00.001+07:00

Seurakunnan joulujuhlissa Takuapassa

Tyttöjen tamburiini tanssi

lauluesityksiä

lahjojen paljoutta ja

lahjojen odotusta

joulun alla

2009-12-17T11:41:00.002+07:00

Joulumieltä tuo moni asia: korttien lähettäminen, leipominen, ohjelmaien suunnittelu yms

Harjoittelijat Suomesta

2009-10-25T21:15:00.002+07:00

Lokakuu toi meille myös kauan odotetut harjoittelijat projektiin. Paikka on ollut projektin alusta asti auki, mutta jostain syystä emme ole sinne harjoittelijoita saaneet. Soinisten tulo on ollut tiedossa jo alkuvuodesta lähtien, ja olemme saaneet pitää heihin yhteyttä pitkin vuotta. Aina kuitenkin jännittää miten kaikki tulee onnistumaan. Puolin ja toisin tätä on rukoiltu ja tulos on positiivinen. Rukoilkaa edelleen, että tämä koko neljän kuukuaden kokemus saisi olla heillekin positiivinen alku siihen mitä Jumala on heidän varalleen suunnitellut.

Tiimimme on ottanut ehodät hienosti vastaan ja kielimuuriakin alettiin heti ylittämään puolin ja toisin. On ihanaa saada olla osana Jumalan suunnitelmia muidenkin elämässä. Meikin saamme osaksi nauttia heidän palveluistaan vaikka emme Khaolakissa asukaan. Pääsemme Jayn kanssa kahteen seminaariin yhdessä pitkästä aikaa, kun Soiniset lupasivat tulla Mikulle kaveriksi tänne Phuketiin.

Seurakuntaleirillä

2009-10-25T20:53:00.002+07:00

Viime viikolla oli ensimmäinen Andaman Fellowshipin seurakuntaleiri. Mukana oli 65 vanhuksista lapsiin saakka. Jokainen perhe sai oman huoneen, ja nuoret pojat pitivät vanhoista miehistä huolta. Mukana oli myös aivan uusia perheitä, joihin on saatu kontakti lasten kautta.

Leirin päätarkoitus oli pitää kivaa perheen kesken. Oli varattu kaikenlaisia palkintoja joita arvottiin osallistujille. Puhuttiin pääpalkinnoista: Jääkaappi, uuni, pesukone, tehosekoitin ym. Ihmiset odottovat innolla iltaa. No, minäpä olin ensimmäinen onnekas, ja sain uimapuvun. Ja päälekin se piti vetää. Mikäs siinä, sehän oli thai-versio uimapuvusta eli iso hame joka kietaistaan ympärille. Eipä arvanneet kaikki siinä viaheessa, että mukavien pääpalkintojen nimikkeiden alla oli ihan yhtä hauskoja yllätyksiä. Tehosekoitin olikin huhmare, jääkaappi mahtuikin kainaloon, eikä tarvinutkaan tilata autoa hakemaan voittoapalkintoa kotiin. Pesukone oli se käsikäyttöinen, eli pesuvati ja pesujauhetta. Mutta kaikki nauroivat itsensä kipeiksi, ja kaikilla oli tosi hauskaa.

Illan mittaan karkeloimme moneen otteeseen Thailaseen tyyöliin, niin että kaikki pääsivät mukaan. Ruoka oli hvyää ja maisemat aivan mahtavat. Olimme vuorten väliin rakennetulla padolla.

Ruokalan väki oli aivan otettu meidän ryhmästä. He ihmettelivät miten niin sekalainen joukko oli tullut yhdessä perheleirille. Eivät olleet malttaneet olla kurkistelematta sisään mitä hauskaa me pidimme. Kyselivät myös ihmisisltä heidän taustojaan. Ja sitten järjestivät viimeisen aterian aikana yllätyksen: tarjosivat kaikille jäätelöt, niin paljon kuin jaksoi syödä. Sanoivat etteivät olleet koskaan nähneet mitään tälläistä. Jumalan rakkaus oli päässyt puhuttelemaan. Köyhän näköiset vanhukset istuivat syömään hyvinpuettujen joukkoon ruokapöytään. Heitä kohdeltiin samanarvoisina, arvokkaina ihmisinä. Perhe jossa on Aids tartuntaa sairastava, sai normaalin kohtelun. Vain Jumalan rakkaus voi näin vaikuttaa.

Suunnittelua seminaarissa

2009-10-25T20:38:00.002+07:00

Lokakuu alkoi mukavasti loman päättyessä ja englannin opettajan todistukset saatiin molemmat hyvin arvosanoin.

Toisella viikolla suuntasin sitten projektisuunnitteluseminaariin Nakhonnayokin kauniille resortille. Meitä oli koolla noin 25 eri komiteoista ja avain henklöitä kumppanin puolelta.

Ja taas on perustettu uusi komitea, johon minutkin pyydettiin mukaan. Ensimmäistä kertaa FGCT:llä on nyt kehityskomitea, jonka tehtävänä on tulevaisuudessa valvoa ja suunnitella yhteisön kehitysyhteistyötä eri kumppaneiden kanssa.

Seminaarissa sunnittelimme Fidalle esitettävää jatko projektia FGCT:n kumppanuuden vahvistamiseksi. Ihanaa kun vastuunkantajia alkaa löytyä ihan uusille alueille tässäkin organisaatiossa.

Nisten komitea on tänä vuonna kehittänyt itseään englannin kielen ja tietotekniikan osalta. Oli mukavaa kuulla kaikkien positiivisia kertomuksia kuinka rohkaistuneita he ovat olleet, ja heidän itsetuntonsa on kohentunut. Ensi vuodelle tämän puolen koulutusta endottettiin myös johtavien miesten taholta. Mitä naiset edeltä...

MInusta oli mukava olla ryhmätyöskentelyssä nyt kun osataan keskustella oikeista asioista jo. Lähes kolme vuotta Jay on ollut meilkein aina kouluttamassa ja keskusteluttamassa näistä kehitystärpeista. Mukavaa oli olla näkemässä mihin nuokin työtunnit ovat saaneet aikaan. Nyt jatkossa on sitten helpompaa kenellä tahansa työstää hankekuvauksia ja indikaattoreita.

Pre-evangelism

2009-09-01T09:16:00.002+07:00

Opiskeluaikoina tutustuin tuohon englanninkieliseen termiin pre-evangelism, joka tarkoittaa siis sitä vaihetta, joka johdattaa siihen vaiheeseen, että ihminen on valmis evankeliumin sanomalle. Eli tälläistä esityötä tehdään varsinkin lähetyskentillä, joissa on vallalla uskomuksia ja eri uskontoja, ja ihmiset ovat kaukana siitä pisteestä, että he edes pystyisivät ottamaan vastaan ilosanomaa.

Vuosien varrella olen miettinyt tätä juttua. Onko tämä missioteologien keksimä juttu, vai täytyykö sitä harkita omassa työssä.

Työkausi Laosissa kieltämättä menee sen piikkiin. Voidaan sanoa vaikka maan muokkausta, toinen sitten kastelee ja toinen korjaa sadon.

Viime sunnuntaina seurakunnassamme todisti nainen, joka on aika säännöölisesti käynyt jo puoli vuotta seurakunnassa. Hän aloitti näin: "En ole vielä uskossa, mutta olen koetellut Jumalaa eri asioissa jo pitemmän aikaa. Haluan tietää onko hän todella olemassa. Olen rukoillut häneltä asioita." Sitten hän kertoi ruokousvastauksen jonka oli äskettäin saanut.

Meillä on täällä ollut mielenkiintoinen seurakunnan syntyminen. Tsunami-projektin myötä monet ovat tulleet uskoon. Projektin periaatteiden mukaan apua täytyy antaa kaikille katsomatta mm. uskontoon, eikä ketyään saa pakottaa uskoon sen takia että on saanut apua. Positiivisena ilmiönä minulle siitä on ollut, että seurakunnan tilaisuuksissa käy paljon väkeä tutustumassa, eikä heitä olla heti käännyttämässä. Heidät hyväksytään mukaan joukkoon, syodään yhdessä, tehdään kylätyötä yhdessä, ja annetaan heille aikaa todella tutustua siihen mitä meillä on hengellisesti tarjottavana. Ehkä tämä on sitä pre-evankelioimista. Täällä ei liioin ollut kritittyjä aikaisemmin. Nyt vasta ihmiset pääsevät seuraamaan mitä Jumalan seurakunta on ja tarkoittaa. Nyt vasta voidaan puntaroida halutaanko päästä osallisiksi siitä mitä Jumalan lapsilla on.

Mietin tätä taas siksi, koska uusia haasteita odotellessa haluan myös valmistautua varaamalla erilaisia työkaluja reppuuni. Syyskuun aikana menemme Jayn kanssa täällä Phuketissa Englannin kurssille, josta saamme Englannin kielen opettajan pätevyyden. On paljon alueita, johon evankeliumi ei ole vielä levinnyt. Siellä asuu paljon ihmisiä, joita Jumala rakastaa. Monille alueille Thaimaassakaan ei mennä lähetyssaarnaajan tittelillä. Tarvitaan tätä pre-juttua, jonkun on sitäkin tehtävä. ja siihen on omat työkalunsa.

Äitienpäivän sanoma

2009-08-09T18:19:00.002+07:00

Tänään vietimme Thaimaan äitienpäivää seurakunnassa. Lapset olivat harjoitelleet montakin laulua, ja yksi niistä jäi puhuttelemaan. Laulussa kerrottiin jotenkin näin:

Opettaja antoi minulle eilen tehtävän,
se on niin vaikea tehtävä,
kirjoittaa aine äidistä

Mutta en ole koskaan tuntenut
kuinka äiti huolehtii,
en voi kerota miltä tuntuu
painaa pää tyynyyn saatuani äidiltä
hyvän yön suukon

Olen vain kuullut näistä ihmeellisistä asioista,
Mutta jos sinä äitini olet jossakin ja kuulet lauluni,
niin muista, haluan silti olla kiltti lapsi sinulle.

Se oli vaikuttava laulu, koska lasten joukossa oli monia,
jotka eivät todellakaan asu äitinsä luona,
osa asuu isoäidin kanssa, toisilla on uusi äiti, jne.

Muutama äiti itki penkissä, olivat jättäneet lapsensa muiden hoiviin

Kuitenkin ilmapiiri oli hoitava, ja Pyhä Henki vaikutti ihmisten sydämissä. Lapset antoivat äideille lahjat ja kukkaset. Pari lasten äitiä oli aivan ensi kertaa mukana seurakunnassa.

Kyläreissulla

2009-07-12T11:13:00.000+07:00

Olemme olleet Laosin Luangprabangissa nyt kaksi viikkoa. Aika menee nopeasti kun on paljon uutta näkemistä ja kokemista. Menneellä viikolla lähdimme projektitiimin kanssa koko perheen voimin kyläreissulle heidän kanssaan. Kohteena oli tällä kertaa projektin kaukaisemmat kylät. Olimme varustautuneet seikkailuun ja kylillä yöpymiseen, sekä patikoimiseen.
Matka kulki ensin päätietä, ja kääntyi sitten vielä 90km korkeiden vuorten yli päällystämätöntä tietä pitkin. Koska viikonloppuna oli satanut aika paljon, oli tie monin kohdin niin liukas ja savinen, että neliveto oli tarpeen. Tie kulki melkein koko matkan 1000-1300 m korkeudella, joten nautimme koko matkan mahtavista vuoristomaisemista. Joiltakin osin kuljimme myös pilvien yläpuolella.
Ensimmäiseen kylään patikoimme 7 km. Polku oli muuten hyvä, paitsi kurainen ja liukas sateiden jälkeen. Matka kesti kaksi tuntia, olimme kylässä klo 18.00. Ehdimme sinä iltana vielä kuitenkin tehdä ruokaa, syödä sekä pitää koulutus ensiavusta kylän vapaaehtoistyöntekijöille. Iltapesu tapahtui kylän vesipisteessä kunnon laolaiseen tapaan.
Seuraavana päivän teimme kalastusretken pientä jokea pitkin. Vettä oli noin 50-80 syvyydeltä. Miku kulki perässä kalakori vyötäisillä. Kalaonni ei oolut mahtava, koska vesi virtasi liian kovaa ja vettä oli liian paljon heittoverkoille, mutta saimme kymmenen pientä sinntiä, jotka sitten paistoimme nuotiolla, ja söimme riisin kera hienosti banaanin lehdeltä. Kasviksinä söimme polun varrelta kerättyjä kassavan lehtiä, jotka oli nuotiolla pehmennetty banaaninlehden sisällä nekin, sekä tikussa paahdettuja chilejä. Ruoka maistui todella hyvältä.
Iltapäivän uimme joessa, juttelimme kyläläisten kanssa ja nautimme olostamme. Mitä olisikaan asua tälläisessä kylässä vaikka vuosi elämästä. Joillakin kyläläisillä oli veteen aseteltu generaattori, jonka avulla he saivat sähkölampun palamaan. Muilla oli tuikkuja ja kynttilöitä. Korealaiset olivat rakentaneet kylään koulun ja vessan. Muita kehityksen tuomia asioita ei siiten ollutkaan. Tämä on uusi kohde Fida projektille, ja työ on vasta alussa tässä kylässä.
Aamulla seurasimme kun naiset lähtivät peltotöihin. Illalla he tulivat puukuormaa kantaen kotiin. Toiset naiset ahersivat koko päivän poljettavan ”riisimyllyn” kanssa. Riisi kuoritaan polkemalla, hakkaamalla, miten sen nyt selittäis. Jonkun pitää päivittäin tehdä sekin työ, että kuorittua riisiä on seuraavaksi päiväksi. elämä on todella kädestä suuhun elämistä.
Illalla minua tultiin hakemaan avuksi synnytykseen. Lähdin katsomaan, vaikka en tiedä yhtään mitään, ainakin voisin neuvoa välineiden steriloinnissa. Tämä oli naisen toinen synnytys, ja kovin kivulias. Lapsivesi oli mennyt jo kolme tuntia sitten, ja vertakin oli menetetty paljon. Isovanhemmat olivat huolissaan. Lääkäriäkin yritettiin soittaa, mutta hän ei luvannut tulla, koska matka oli liian vaivalloinen, eikä perhe ollut tiettävästi varakas, jotta se olisi ollut vaivan arvoinen. Päättelimme, että koska vauva edelleen liikkuu vatsassa, ja supistukset ovat ollet vain tunnin väliajoin, että varmaan kaikki on edelleen kunnossa. Rauhoittelimme äitiä ja perhettä. Isoisä oli huolissaan, mutta ketään miehistä ei ollut kotona, että olisi voitu lähteä kantamaan synnyttävää naista lääkärin luokse. Kylässä ei ole edes kyläkätilöä, vaan kaikki ovat perinteisesti synnyttäneet itse oman äitinsä avustuksella.
Talo oli köyhän tyypillinen talo, maalattia, ja muutama bambulaveri nukkumapaikaksi. Kaikki oli siinä neljän seinän sisällä. Keittiö toimi avotulella maalattialla, savut menivät kätevästi seinien rakosista ulos. Nainen istui jakkaralla. Katosta riippui vaate, josta hän sai otteen synnytystyöntöihin. Isoäiti yritti pakkosyöttää banaania ja riisiä, ettei voimat lopu kesken, ja hermostui, jos nainen hetkeksikään ummisti silmänsä, ettei vain nukahda tai pyörry. Lopulta nainen halusi siirtyä bambuvuoteelle. Pikkuveli oli vieressä pönkittämässä asentoa tyynyillä ja peitoilla, sekä syöttämässä riisivelliä. Minulta kysyttiin kaikenlaista, mutta en osaanut vastata kuin tehkää niinkuin olette ennenkin tehneet. Tunsin itseni kovin tietämättömäksi ja osaamattomaksi.
Lopulta kello 21.30 syntyi poika kynttilän valossa. Ihmettelin mielessäni elämän ihmeellisyyttä.
Aamuriisit syötyämme lähdimme paluumatkalle. Levähdyttyämme ja syötyämme luonaan, lähdimme uudelleen matkaan. Tällä kertaa 2 km kävely vuorta ylös ja alas. Ehdimme vielä uimaan joelle. Tämän kylän asukkat olivat toista heimoa, erittäin vaaleaihoisia. Talot olivat kaikki pylväiden päällä. Aikuiset olivat pelloilla iltamyöhään asti. Kotona lapset valmistivat ruokaa töistä palaville vanhemmille.
Molemmissa kylissä en voinut olla ajattelematta lapsia ja heidän tulevaisuutta tässä kehityksen pyörässä. Kyläkoulussa ei ole riittävästi opettajia, vanhemmilla ei ole aikaa lapsille. Lapsia kuitenkin syntyy edelleen 5-8 perheeseen. Tässäkin kylässä tytöt menevät jo 14-15 ikäisenä naimisiin. Elämä pyörii jokapäiväisen ruoan hankinnan ympärillä. Riisin lisäksi yleensä on vain kasviksia ja suolaa. Edelleen kehitysyhteistyöntekijänä jää miettimään, mistä aloittaa yhteisön kehittäminen. Mistä koostuu elämän laatu, jne.

Puun istutusta

2009-06-07T21:25:00.003+07:00

Pääsinpähän minäkin taas istuttamaan nimikkopuun. Kesäkuussa on Maailman ympäristöpäivä 5.6. Sen kunniaksi Prutiewn kylä oli valmistellut talkoot urheilukenttänsä ruohon kunnostamiseen ja puiden istuttamiseen sen ympärille. Taina ja Pauli olivat sopivasti käymässä, joten saimme kaikki kunnian istuttaa puita. Noin 80 kyläläistä oli mukana istuttamassa jalkapallokentälle ruohomattoa. Mukana oli kylän urheiluseuran jäseniä, aerobik-naisia keittiössä valmistamassa ruokaa, ja kylän nuorisoa sekä lapsia. Olipa mukava seurata touhua ja kuunella ihmisten puheita. Jotain kylän yhteistä on syntynyt tämänkin urheilukenttäprojektin kautta, joka varmasti tuo hyvän vaikutuksen pitkällä tähtäimellä tähän aluksi niin toivottomaan kylään. Kylässä asuvat seurakuntalaiset olivat myös täysillä mukana.

Prää

2009-05-24T19:13:00.002+07:00

Prää on yksi nuoristamme Takuapan seurakunnassa. Isä ja äiti eivät ole vielä uskossa, mutta kaksi veljeä kyllä. Tällä viikolla kun koulut alkoivat, monet oppilaista kävivät kiinais-ennustajamunkin luona katsomassa, miten heidän koulumenestyksensä ym. laita tulee olemaan. Nämä kiinalaismunkit käyttävät henkimaailmaa apunaan ja se ilmentyy heidän ruumiissaan esim. tälläisten ennustusten aikana. Jotkut Prään koulukaverit kysyivät munkilta myös miten Präälle ja hänen veljelleen Thanille käy. Than sai huonon ennustuksen, jotain pahaa tulee tapahtumaan tällä viikolla. Nuoret pelästyivät kavereidensa kyselyjä ja tulivat Ratrin luo heti. Siellä Ratri rukoili heidän kanssaan, selitti kuinka niillä voimilla ei ole mitään tekemista heidän kanssa, koska he ovat antaneet elämänsä jo Jumalan käsiin, eli ei tarvitse pelätä. Viikko kului, eikä Thanille tapahtunut mitään. Rukoilimme seurakunnassa tänään vielä Prään puolesta, että hän voisi uskovana olla todistukseksi myös koulutovereilleen, ettei Jeesuksessa ole pelkoa. Prää on jo parina sunnuntaina uskaltautunut laulamaan myös ylistyshetkessä mikkiin. Hänellä on erittäin hieno ääni, ja muutenkin hän on erittäin vakava nuori nainen. Muistakaa koko perhettä ja erityisesti näitä nuoria. Ei taida Suomen nuorilla heti tulla vastaan uudessa koulussa näin kovia haasteita.

Tänään sunnuntaina

2009-05-24T15:13:00.002+07:00

Matteus 9:913 Jeesus kutsui Matteuksen opetuslapsekseen. Matteus järjesti pidot siitä ilosta, että oli kohdannut Jeesuksen. Siitä uskonnolliset saivat aiheen antaa kritiikkiä Jeesuksesta, että hän söi ja joi syntisten seurassa. Siihen Jeesus vastasi, Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat...

Päivän saarnan piti Ratri. Se oli hyvää pohdiskelua siitä kuka tarvii Jeesusta. Hän kertoi myös kokemuksestaan viime sunnuntiasesta aerobik-kisastaan. Näkee, että kokemukset ihmisten kanssa kulkiessa tuovat väriä sanottavaan ja Raamattukin avautuu uudestaan eri kohdista.

Väkeä oli runsasti taas paikalla. Kokous oli lämmin henkinen. Rukoilimme toistemme puolesta, taas oli sairaita ja sellaisia, joilla oli muita huolia elämässä. Oli kiva nähdä viime sunnuntaiset opit heti käytössä. Jay puhui Apt 12 luvusta, kuinka ssrk rukoili kun yhdellä heistä oli ongelmia. Nuoret olivt mukavasti taas esilaulajina harjoittelemassa, ja vaikka kaikki ei mennyt nappiinsa, niin pohdin itsekseni, miten mahtavaa on vihdoinkin nähdä, että kaikki haluavat palvella ja olla tärkeä osa yhteentulemista.

2009-05-18T09:16:00.004+07:00

"Olemme tulleet palvomaan
Olemme tulleet iloitsemaan
Olemme tulleet tanssimaan Vapahtajallemme
Laulamaan ylistystä Jumalallemme.

Koska Jahve on Suuri Jumala
Suuri Kuningas ylitse muiden jumalien
Pelastuskalliomme
Me laulamme, tanssimme, palvomme Jumalaamme
Iloitsemme Hänen suuruudestaan"

Olin katsomassa Phuketin Tesco Lotuksen parkkipaikalla aerobik kilpailuja. Tämä oli monen läänin välinen kilpailu, josta valittiin edustajia seuraaviin kilpailuihin.

Prutiewn parhaat aerobik kerhon jäsenet harjoittelivat kuukausia. Ihan parin viime viikon aikana järjestäjät Lotuksesta vielä kiersivät tiimien luona katsomassa oliko heissä tarpeeksi ainesta, ja pyysivät Prutiewsta lisää tiimejä, koska Phanggan lääni oli heikosti edustettuna. Niinpä ihan viimeisillä hetkillä kasattiin toinen vanhempien naisten tiimi, jossa meidän projekti managerimmekin (yli 50v) on mukana. Prutiewssa on myös toisen projetin lastenkoti, ja sieltä saatiin nuorisotiimi. Lotuksen edustaja kuuli seurakuntamme lasten tanssiryhmästä, ja halusi heidätkin mukaan.

Kymmenen Andaman Fellowshipin nuorta kävi huhtikuun alussa Raamattukoulun kesäkurssin sekä ylimääräisen pari päivää tamburiini ylistytanssi kurssin, jonka olimme tilanneet heitä varten. Opettajana oli Raamattukoulun johtajan tytär. Kotiin palattuaan heille on ollut kysyntää. World Vision tilasi heidät esittämään Prutiown kylätapahtumaan, muissa seurakunnissakin on käyty esittämässä. Ja nyt tämä aerobik tapahtuma Phuketissa.

Tuo yllä oleva laulu kuului thai kielellä kaiuttimista parille sadalle aerobik kilpailua sillä hetkellä katsovalle joukolle. Minulle tämä oli juhlahetki. Meidän nuoret julistamassa Jumalan suuruutta Phuketin keskustassa. Olin kuullut että monet nuoristamme olivat täyttyneet kesäkurssilla Pyhällä Hengelleä ja kaikki olivat olleet viimeiseen asti mukana rukouskokouksissa. Nämä tytöt käyvät myös viikottain omassa hengellisessä solussaan.

Yhteisövaikutttajia

2009-05-05T07:55:00.001+07:00

Olin tänään iloinen paristakin syystä. Nuorin naistyöntekijöistämme, Puu, kertoi pienestä ihmeestä. Hän on projektin avulla aloitetun kylän naisten aerobik ohjelman varapuheenjohtaja. Täällä Phuketissa on nyt Toukokuussa aerobik-ryhmien kilpailut, johon tämän meidänkin aerobik ryhmä aikoo tulla kilpailemaan. Projektimme on siis tukenut tätä toimintaa, mutta koska projekti tulee loppumaan jonain päivänä, kannustamme heitä löytämään omia kanavia toimintansa tukemiseen, niin ettei se lopahda heti kun projekti loppuu. No tällekin matkalle he ovat pyytämässä projektilta kilpailupaitoja, mutta loput budjetista yrittävät kerätä itse (matkat, ruokarahat ym.). Puu kertoi että hän oli käynyt monelta busnikseltä pyytämässä kannatusta, eikä vieläkään ollut tarpeeksi. Sitten hän oli saanit ajatuksen lähettää pyyntökirjeen paikalliselle kansanedustajalle. Rukoillen kirje oli sitten viety sinne toimistoon. Jo iltapäivällä hän oli saanut puhelisoiton kyseiseltä kansanedustajalta, joka hetken keskusteltuaan lupasi antaa loput budjetista. Puu oli aivan innoissaan. Sanoin hänelle, että nythän voit kertoa muille aerobikkiläisille, että se oli rukousvastaus. Hän sanoi, kerroinkin heti heille jo. Minä olin rohkaistunut kahdestakin syystä. Puu on esimerkillinen kyläyhteisön johtaja nuoresta iästään huolimatta. Toiseksi, hän ei ole eristäytynyt kyläläisistä, vaan itse asiassa on lähtenyt johtamaan heitä hyviin asioihin. Samalla hän saa olla todistuksena omalla luonnollisella tavalla krititittynä olemisesta. Puu ja hänen perheensä tulivat Tsunamin jälkeen uskoon, kun näkivät kuinka kristityt tulivat auttamaan ja jäivät auttamaan.

Toinen ilon aihe liittyy samaan aihepiiriin, siis yhteisössä vaikuttamiseen. Kirkkokyydissämme kulkee 30 km matkan ajan yksi vanha täti, yli 60v. Hänkin on tsunamin jälkeen tullut uskoon. Täti on kylällään ainoa uskova, hänet tuntevat kaikki, koska hän oli ennen aikamoinen juhlija. Viime sunnuntaina Jay puhui Apt. 10 luvusta, kuinka Jumala näytti Pietarilla, että hänen tulee viedä sanoma pakanoillekin. Mahtavia asioita tapahtui sitten Korneliuksen talossa. Sieltä palattua muuta apostolit ottivat Pietarin koville, luvun 11 alussa, ja ihmettelivät, että hän oli jopa syönyt ympärileikkaamattomien kanssa. Jumala oli tarkoittanut, että kaikki tulisivat tuntemaan hänet. Apostoleille se piti selittää vielä uudestaan, koska he juutalaisina olivat hyvin tarkkoja oman uskontonsa asetuksista ja niiden noudattamisesta. Saarnan lopussa tämä täti kysyi: Voinko minä mennä ystävieni buddhalaisiin juhliin? Ja Jay selitti, että voimme olla mukana kaikissa ystäviemme juhlissa, mutta emme vain osoita kunnioitusta heidän epäjumalilleen, emmekä osallistu rituaaleihin. Auttamalla keittiössä ja muissa puuhissa osoitamme edelleen olevamme ystäviä, hyväksymme ja rakastamme heitä edelleen. Niinhän Jumalakin heitä rakastaa. Tänään, kotimatkalla täti pyysi minua jäämään hetkeksi ystävänsä luokse. Hänen poikansa buddhan munkiksi vihkiytymisen juhlat olivat tänään. No, mulla ei ollut mitään syytä olla menemättäkään. Minut esiteltiin kaikille keittiön väelle. "Tulemme juuri kirkosta, hän sanoi, tässä ystäväni sieltä." Juttelin muutaman sanan talonväen kanssa, jotka tekivät padoittain ruokaa juhlaväelle. Join pari lasia virvoitusjuomia. Pyysivät jäämään ruoalle. Täti kertoi minulle, ”Oikeastaan Jumala on antanut minulle ymmärrystä, että minun tulee edelleen olla auttamssa ystävieni parissa. Aina kun heillä on juhlia tulen auttamaan keittiöön.”
Mietin mielessäni miten valitettavaa on ettei seurakunnat ole kontekstualisoineet näitä kotijuhlia. Silloin tulisivat kaikki naapurit mukaan, ja auttamaan juhlien järjestämisessä. Häät, hautjaiset ja muut tärkeät kristilliset juhlat pitäis pitää kotona, etikä missään kirkossa. Onko kristillisyys tuonut vieraan kulttuurin, joka vieraannuttaa uskovat täysin heidän kyläyhteisöstään? Eikö kristillisyyttä voi paremmin mainostaa hyvillä kyläjuhlilla, joissa kaikilla on hyvä olla?

Bangkok 20-24.4.09

2009-05-02T13:08:00.002+07:00

Lensin KL:sta suoraan Bangkokiin. Jay ja Miku Phuketiin. Minulla oli tiedossa pari komitean kokousta sekä FGCT:n koulutus.
Hallituksen kokouksessa yritettiin järjestää yhteistä konferenssia tälle vuodelle. Kolmeen vuoteen ei ole pidetty. Järjestävältä maakunnalta ei vain saatu tarpeeksi tietoja vieläkään. Mietitään ensi kerralla..
Naisten toimikunnan kokous jatkui sitten klo 18.00-23.00 Monta asiaa saimme järjestykseen.

Koulutus
Tämän kertainen koulutus oli ensimmäinen kun meillä oli ulkopuolisia opettajia. Aiheena oli srk ja markkinoiti, ja organisaation hallinto. Kiinnostuneita opiskelijoita oli 60. Koulutus oli yhteistyössä raamattukoulun kanssa, ja halukkaat saivat siitä myös opintopisteitä. Sanoisin että todella haastavia ajatuksia tuli meille, jotka niin vähän pyörimme business maailman liikehdinnässä.
Tässä muutamia haasteita: -osta srk:lle kaikki naapuruston puhelin numerot ja lähetä tekstiviestiä heille. - Mainostakaa enemmän, jne, -Tutkikaa enemmän ihmisten tarpeita, että osaatte vastata heidän tarpeisiin. -käytä aikasi oikein, oikea ajoitus jne..

Orgamisaation hallinnoimisessa oli tehokurssi tiimityöstä, jossa jokainen tiimin jäsen tietää mitä tehdään, missä mennään jne. Tiimijohtajuudesta, jossa kaikkien tiimin jäsenten ajatuksia kuunnellaan. Sitten paneutduttiin strategiaan: missio ja visio sekä päämäärät. Ilman strategiaa mikään organisaatio ei voi mennä eteenpäin.

Olin niin onnellinen koulutuksesta. Kaikki oppilaat olivat täysin mukana alusta loppuun. Nyt ollaan sitten jo taas lähempänä sitä, että rakas organisaatiomme FGCT ymmärtää pikkuisen enmmän strategioista ja sen välttämättömyydestä.

Air Asia

2009-05-02T12:43:00.002+07:00

Mainoskatko tähän väliin.

Matkustimme koko reissun Air asia halpalennolla.

Phuket - KL - Phuket 1670 THB
KL- PLB -KL 1920 THB
KL-Manado.KL 1980 THB

Hotelli Tune (Air asia) KL , lentokentällä (2 yötä)
Hotellin sai varata joko 5 tunniksi, 12 tunniksi tai 24 tunniksi, air con (ilmastointi) tai ilman (pelkkä tuuletin), hiusten kuivaaja tai ei. Hinta vaihtui sen mukaan. Myös optiona oli ottaa pyyhe tai ei, taas halvempi omalla pyyhkeelä. Ideana oli, maksa vain siitä mitä haluat. Sänky ja suihku olivat viiden tähden tavaraa. Huone oli sängyn kokoinen, eli vain nukkumista varten. Me maksoimme valitsemistamme optioista 1000 thb-yö. Suosittelen yöpymistä, jos ei ehdo käydä kaupungilla, tai aamulento lähtee klo 6.00 niinkuin meillä.

Lentokenttäkin oli niin Air Asian tyylinen. Saimme kävellä lentokoneelta aulaan ja takaisin, ei kuljetusbusseja. Helpostihan siinä eksyisi, jos ei olisi tarkkana enskertalainen.
Lentokentän ruokala oli hyvä ja halpa. Cappuchinoakin saimme nauttia.

Manado ja Langowan

2009-04-29T16:46:00.005+07:00

Manado

Saavuimme Manadoon pääsiäispäivänä n. klo 11. Heti lentokentältä asti silmiinpistävää oli Manadon katukuva, joka oli täynnä kirkkoja. Aina parin sadan metrin päässä oli kirkko. Ja jokaisessa näytti olevan suuri juhla (ai niin, oli pääsiäinen).
Mahtava ruokapöytä oli katettu määränpäässä, ja mekin pääsimme siihen osallisiksi, ja siinä istuessä tuli jatkuvasti ruokaa lisää. Uusia makuja ja miellyttäviä mausteyhdistelmiä. Pääsiäislampaan sijaan söimme pääsiäispossua.

Jaytä pyydettiin heti iltakokouksen puhujaksi. Saimme vähän tietoa siinä ruokapöydässä seurakunnasta. yli 7000 jäsentä, sunnuntaisin neljä jumalanpalvelusta, klo 6, klo 9, klo 16 ja klo 19. Ehkä on ensimmäinen kerta kun Jay on koskaan puhunut nin suuressa seurakunnassa. Täällä Thaimaassa ne luvut on hiukan pienemmät. Onneksi Palambangissa Jay oli jo pitänyt pääsiäispuheen, joten yllätys ei ollut kovin suuri, ja valmistautumiseen oli muutama tunti aikaa.

Kirkon kolmannessa kerroksess oli muutama vierashuone, johon saimme majoittua. Olimme aivan yllättyneitä kaikesta, koska emme todellakaan tienneet mihin olimme tulleet. Meillä ei ollut mitään mielikuvaa miten suuresta työstä oli kysymys.

Meninmme klo 16 tilaisuuteen katsomaan mitä tulemaan pitää, että osaisimme käyttäytyä illan tilaisuudessa. Paikka täyttyi kuulijoista. Ylistys kaikui mahtavana, kuoro lauloi ihanasti. Emme ymmärtäneet kuin muutaman sanan, mutta Henki oli sama. Iltatilaisuudessa oli kuulujoita vielä enempi. Jay selvisi hienosti. Sen jälkeen vielä illastimme pastoreiden kanssa.

Langowan

Raamattukoululle lähdimme maanantai-aamuna. Tulkkikin löytyi matkaan, ja saavuimme vuoristokylään kauniille paikalle. Hevoskärryt muistuttivat jostain romanttisesta ajasta. Kirkko kirkon peräänja vastakkain taaskin. uusiakin oli rakenteilla.

Viikko meni mukavasti levätessä minulla ja luennoidessa Jayllä. Ruoka oli ihanan vaihtelevaa. Viiemisenä päivänä söimme jopa lepakkoa, jota joku ensin luuli koiraksi... Ensimmäinen kerta meillekin.

Torstai illaksi pyydettiin Manadoon iltakokoukseen puhumaan. Päättelimme, että parasta pitää luennot loppuun torstaina, ettei tarvi kuljetella ededtakaisin. Tulkkejakin oli jo ollut kolme neljän päivän aikana. Illalla söimme itsemme aivan ähkyksi. Ruokaa tuli aina vain lisää. Ehkä emme olleet vielä oppineet kääntämään lusikkaamme nurin lautaselle.

Perjantai oli seurakunnan rukous ja paastopäivä. Koko päivän aikana tuli ihmisiä rukoilemaan saliin. Illaksi oli järjestytty pidot sitten. Mielenkiintoinen käsitys paastosta. Ehkä se innostaa enemmän kun tietää että illalla sitten syödään yhdessä kunnolla. Vai onko tässä jotain perua paikallisen muslimikulttuurin paastokäytännöstä. Eipä sitä kaikkea kehdannut kysyä.

Saarelle
Yksi Manadon srk jäsenistä omistaa resortin saarella josta tehdään sukellusmatkoja. Harmi että seuraavana päivänä piti lentää, olisivat muuten Miku ja Jay päässeet sukeltamaan. Meille järjestettiin tosi hieno lomapäivä kaiken päätteeksi sinne saarelle. Olimme siellä yhden yön ja päivän. Palasimme lauantai-iltana takaisin.

Sunnuntai-aamu klo 6.00 oli päivän ensimmäinen kokous. Sali taas täynnä väkea, ja arvatkaapa kuka saarnasi. Jay. Hän innosti seurakuntaa lähetystyöhön. Puheen päätteeksi otettiin myös kolmas uhri, lähetystyön hyväksi.

Ehdimme vielä aamiaiselle, jonka jälkeen lähdimme lentokentälle ja kotimatkalle.

Taas mahtavaa kokemusta rikkaampana. Ensi vuonna uudestaan.