BEACH IS THAT WAY

SEEN IT ALL, DONE IT ALL, SPENT IT ALL

2013-05-26T16:25:00.000+10:00

Olimme matkalla 206 vuorokautta.
Istuimme bussissa 11398 kilometriä koko matkan aikana. Kiitos vaan Greyhound, Stray sekä muutamat muut Aasian bussiyhtiöt!
Vietimme viisi yötä yöbusseissa.
Vierailimme viidessä maassa.
10 000 euroa meni. Ja vähän yli.
Saimme monia uusia ystäviä ja tuhansia uusia kokemuksia.
Nukuimme kaksi yötä lentokentällä.

Sohvasurffasimme kuudessa eri talossa.
Aasiassa halvin leffateatteri käynti maksoi 2,5 euroa.
Leffassa siis käytiin. Ainakin 9 kertaa...
Yövyimme kolmen kaverin luona.
Hyppässimme 4,5 kilometrin korkeudesta.
Lensimme 11 kertaa (mukaan laskettuna siis koneenvaihdot).
Kata sukelsi 18 metriin ja näki 4 leopardihaikalaa.
Rinkat painoivat koko ajan 18-20kiloa. Ja sitten siihen vielä pikkureput ja ruokakassit mukaan..

Töitä matkalla tehtiin 0 tuntia. Sitä ennen kyllä senkin edestä.
Kalleimmat paprikat oli 13,99AUD/kg Australiassa.
TimTam paketti maksoi 3,50 AUD
Meitä luultiin siskoiksi 20914 kertaa. Siis koko ajan.

Kata ja Ella kiittää seuraajia!

DON'T LOOK BACK UNLESS IT'S A GOOD VIEW

2013-05-26T07:49:00.001+10:00

ELLA

Bongattiin kenguruja Canberrassa! Tässä vaiheessa oltiin vielä kalkkilaivan kapteeneja...

Ah, Sydney! Vaikka se ei meidän lempipaikka ollutkaan, jäi sinne silti monia hyviä (ja hauskoja!) muistoja; eräs kaunis päivä matkustettiin noin 50 km edestakaisin bussissa, koska ajateltiin mennä rannalle Ku-ring-gai chase-kansallispuistoon. No, puistoon päästiin, mutta rannalle ei - bussi vei meidät keskellä korpea yli 10 km päähään määränpäästämme.

Muut surffas, me posettiin.

Ei muuten näytetä ollenkaan siskoilta, eihän? Taisi olla vika päivä Sydneyssä ennen Uuden-Seelannin matkaa. Otettiin kirjat ja viltti mukaan ja suunnattiin kasvitieteelliseen puutarhaan.

Hot Water Beach

Katan lempipuuha Uudessa-Seelannissa oli melonta. Maisemat olivat kieltämättä mahtavat eikä säässäkään ollut valittamista!

Sydämeni osuman sai... Kävelyreitti kraaterijärville oli tajuttoman kaunis karuudellaan. Reitin varrella ei ollut ainuttakaan puuta vaan horisontissa kohosivat jylhät tulivuoret.

Jes, sain Katan ylipuhuttua hyppäämään kanssani! Oli aivan sairaan makeeta!

Katalle tuli vähän kylmä niin piti haudata se hiekkaan.

Tämä kuva otettiin vain hetkeä ennen polviepisodia. Loppu on historiaa.

Välillä reppureissaajan pihi luonne pakotti nukkumaan lentokentillä. Kun lento lähtee aikaisin aamulla, ei ole mitään järkeä maksaa 25 euroa parin tunnin yöunista. Kuva on Brisbanesta ennen meidän lentoa Airlie Beachille.

Oi, ihana Anni! Annilla oli myös ihana ABBA Singstar, jota tuli hoilattua viikonlopun aikana enemmän kuin laki sallii. Money, money, money, must funny in a rich man's world ja niin edelleen.

Tehtiin pikku pysähdys Bundabergissä ja maankuululla rommitehtaalla. Päätettiin mennä ihan koko rahalla ja otettiin kierros, joka esitteli tehdasta. Siihen kuului myös kolme maistiaista, jotka nautimme erittäin mielellämme. Hyvää oli!

Muistatteko, kun kerrottiin, että kenguru menetti päänsä rankkasateiden aikaan? No, tässe se nyt on.

Cairnsissä mentiin Uncle Brian's päiväretkelle, joka vei meidät vesiputouksille ja Atherton Tablelandseille katselemaan maisemia. Kuvassa näkyvällä vesiputouksella on kuulemma kuvattu yksi jos toinenkin hiustuotemainos. This is how you do it!

Tajuttoman hieno vedenalainen maailma avautui Suurella valliriutalla. Toisaalta omatunto kolkutti hieman, sillä turismi on osasyy koralliriutan tuhoutumiseen. Sisemmät riutat ovat jo kuulemma kuolleita.

Take me back, please.

Aasiassa ei voi välttyä durian-hedelmiltä. Jalkapallon kokoinen piikikäs hedelmä haisee kauas eikä kiellot mm. metroissa ole todellakaan turhia. Nuo madon näköiset pötkylät ovat syötäviä osia, jotka maistuvat mielestäni sipulilta. Tulipahan maistettua.

Ko Taolla meri oli turkoosin väristä.

Maassa maan tavalla.

Etelä-Thaimaassa on paljon hienoja rantoja. Sää suosi meitä, kun käytiin tutustumassa Ko Phi Phi-saariryhmään lähellä Ao Nangia.

Reppureissumme oli erittäin onnistunut enkä vaihtaisi sekunttiakaan. Pari kurjempaa juttua sattui meidän kohdalle, mutta niistäkin selvittiin. Oli ihanaa viettää aikaa ilman sen kummempia aikatauluja ja vain nauttia elämästä!

Like all travellers, I have seen more than I remember and remember more than I have seen.

- Benjamin Disraeli

DO IT TODAY OR REGRET IT TOMORROW

2013-05-26T07:48:00.003+10:00

ELLA

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kerron siis seuraavaksi, mitä me tehtiin Bangkokissa huhtikuussa 2013. Me asuimme mun vaihtarikaverin Parnin luona, joka oli tosi mukavaa vaihtelua hostelleille. Parnin vanhemmat olivat super mukavia vaikka aina ei ihan toisiamme ymmärrettykään. Onneksi meillä oli oma tulkki ja elekielellä parjäsi pitkälle!

Jos jotain huonoa pitää sanoa Bangkokista, niin siellä on todella kuuma siihen aikaan vuodesta, jolloin me oltiin siellä. Elohope kipusi _joka_päivä_ yli 35 asteen. Lääh. Uskokaa tai älkää, mutta taksimatkat keskustaan oli meidän lempparihetkiä päivästä, koska takseissa oli ilmastointi. Parnin talossa kun ilmastoinnista ei ollut tietoakaan...

Meidän eka tuk tuk-ajelu - jäiks!

Synttäri-illallisella Parn ja hänen kavereidensa kanssa.

Päästiin taas vaihteeksi viettämään merkkipäiviä hyvässä seurassa! Eka Bangkok-päivä sujui juhlahumussa mun 21v. synttäreiden vuoksi. Illalla Parn oli kutsunut koko köörin mukaan ja me mentiin yhdessä japanilaiseen ravintolaan syömään. Sen jälkeen jatkettiin yökerhoon, jossa soitti pari thaimaalaista bändiä. Mitään ei ymmärretty, mutta kaipa ne oli ihan hyviä, sillä kuultiin eräs biiseistä radiosta matkalla baariin!

Oltiin viettämässä iltaa Parnin yliopistolla, jossa fresh manit olivat järjestäneet kiitos-juhlat senioreille.

Katan ja mun tiet erosivat tässä vaiheessa, mutta mäpäs kerron, miten Songkrania vietettiin Bangkokissa!

Thaimaalaista uutta vuotta vietetään 13.-15. huhtikuuta vuoden kuumimpina päivinä. Eräässä paikassa saatetaan juhlia koko viikon ajan, toisessa vain pari päivää. Bangkokissa sitä juhlittiin kahtena päivänä ja se oli enemmän kuin tarpeeksi. Vesisodan tuoksinnassa kastui auttamatta läpimäräksi. Ohikulkijoiden naamaa tultiin myös sotkemaan puuterimaisella talkilla. Hauskaa oli, mutta jääkylmä vesi tuntuu silti jääkylmältä 35 asteen helteessäkin.

Me aloitettiin juhliminen ostoskeskuksen ulkopuolella järjestetyssä tapahtumassa, jossa oli musiikkia sekä erityinen water zone-alue. Hetken ihmeteltyämme menoa päädyimme silti lähtemään Khao Sanille, jossa on tiettävästi paras meno Songkranin aikaan. Ihmisiä sieltä ei tosiaan puuttunut! Kadut olivat täynnä osanottajia, niin paikallisia kuin turistejakin. Se ei niinkään haitannut, vaan se, että monet ampuivat vesipyssyillä suoraan naamaan. Oli myös inhottavaa saada puoli litraa kylmää vettä niskaan silloin tällöin!

Kolme edellistä kuvaa ovat eräästä temppelistä Bangkokissa, jossa kävin Songkranin aikaan.

Parnin kanssa kirjoitettiin molemmat omat toiveemme lapuille, laitettiin seteli kyytipojaksi ja heitettiin kulhoon. Omani ei ainakaan vielä ole toteutunut...

Yksi parhaimmista päivistä Thaimaassa tuli vietettyä kelluvalla torilla Bangkokissa. Mukaan lähti myös isovanhemmat ja muita Parnin sukulaisia. Välillä tuli hieman orpo olo, kun muut hölöttää jotain thaiksi ja meikäläinen vaan hymyilee vieressä, kun joku sattuu katsomaan kohti. Pysähdyttiin matkalla maistamaan pomeloa vanhan naisen luona. Hedelmä oli todella hyvää ja saatiin sitä myös tuliaisiksi kotiin. Sitä tulikin sitten syötyä seuraava viikko!

Torilla myytiin kaikenlaista tavaraa: vaatteita, leluja, erilaisia vekottimia ja ruokaa. Ruoka on olennainen osa mitä vain toria Thaimaassa ja sehän sopii mulle! Täällä uskaltauduin syömään mustekalaa tuommoisesta pikku paatista, joita vilahtaa kuvassakin.

Käytiinhän me myös sivistämässä itseämme Thaimaan pyhimmällä paikalla nimittäin Grand Palacessa. Sisäänpääsymaksu oli tuttuun thaimaalaiseen tapaa turistien riistoa - 500 bahtia eli yli 10 euroa! Haluttiin kuitekin käydä siellä, joten ei auttanut kuin kaivaa kuvetta esiin. Temppeli oli todella kauniisti ja yksityiskohtaisesti koristeltu - siis varsinainen turistirysä!

Wat Arun temppeli Bangkokissa sijaitsee joen toisella puolella. Pidin tästä enemmän kuin Grand Palacesta, koska se on erilainen. Monet temppelit ovat koristeltu kultaisin patsain ja kaikenlaisin härpäkkein, mutta Wat Arun seisoo joenrannalla parin torninsa voimin.

Perhepotretti.

Vietettiin aivan mahtavat pari viikkoa Bangkokissa Parnin perheen luona. He olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Saatiin kutsu tulla tapaamaan heitä uudestaankin, jos Bangkokiin eksytään. Väittäisin, että meidän suunnitelma vaihtaa maisemaa Aasiaan oli hyvä ratkaisu!

ขอขอบคุณคุณ

THE OCEAN IS WHERE I BELONG

2013-05-09T06:05:00.001+10:00

KATA

Lähdettiin Bangkokin kosteutta ja kuumuutta pakoon etelän saarille. Ensimmäiseksi pysähdyimme Ko Taolle, eli kilpikonna saarelle. Taolla mun päivät kului suomalaisessa sukelluskoulussa opiskellessa Open Water sukeltajaksi. Tämän tason sertifioitu sukeltaja saa sukeltaa Dive Masterin kanssa 18 metrin syvyyteen ja tästähän se jatkokoulutus alkaakin! Kursseja on valittavana vaikka kuinka paljon ja kiinnostustahan riittäisi enemmän kuin varaa on! OWD:n valmistujaisjuhla oli kolmen päivän kuluttua ja oppilaat saivat tarjota kouluttajalle Hartwallin Lonkeroa - sitä löytyi joka ravintolasta. Ko Tao on kuin pieni Suomi!
Kiitos KOH TAO DIVERS!

Taolta otettiin lautta kohti Ko Samuita. Siellä tehtiin päiväretki norsusafarille. Päivään myös kuului erilaisia eläinesityksiä, saaren nähtävyyksiä ja norsuajelu! Norsuajelu oli kyllä hauskaa, mutta meidän norsu vaikutti olevan väsynyt päivän kuumuudesta ja töräytti räkääkin välillä meidän päälle... Saaren nähtävyyksiin kuului iso Buddha, muumioitunut munkki ja kivipuutarha. Tarinan mukaan, tämä munkki kuoli vuonna 1973 ja hänen seuraajansa huomasivat, että hän ei mädäntynyt ollenkaan ja pitivät tätä ihmeenä. Vastusteluista huolimatta, munkki laitettiin näytteille ja on vieläkin lasikaapissa Ko Samuilla.
Ko Samuilla vietettiin myös paljon aikaa rannalla ja jäätelöbaarissa! Swensen's ja Mango Boat! <3

Seuraava pysähdys piti olla Krabi, mutta saatiin kaupungista tarpeeksi heti kun sinne saavuttiin, joten vaihdettiin se heti turistirysärantaan Aonangiin. Siellä tehtiin päiväretki Ko Phi Phille ja sitä ympäröiville saarille.

Phi Phi saaret ovat Thaimaan tunnetuimmat paratiisisaaret ja tutuja myös elokuvista. Itse Leonardo Di Caprio joukkoineen kävi kuvaamassa Maya Bayssa elokuvan The Beach. Leffasta ei osata sanoa mitään, mutta mä oon sujuvasti lukenu kirjaa pari kuukautta.... Ja kuten kuvasta näkyy, turisteja Maya Baylla oli enemmän kuin rantaa.

Aonangissa meidän tiet erosivat; Ella lähti kohti Bangkokkia ja mä jatkoin vielä saarihyppelyä parin päivän verran. Lähdin seuraavaksi Ko Lantalle, joka on rauhallinen pieni saari. Yhtenä päivänä kävin sukeltamassa ja näin neljä leopardihaitakin! Dive masterina toimi ruotsalainen Simon, joka kertoi että monet suomalaiset ja ruotsalaiset tulevat tänne talveksi töihin. Kuulostaa hyvältä!

Viikonlopun aikana juhlittiin thaimaalaista uuttavuotta, Songkrania ja vaikka juhlat ei ehkä olleet niin riehakkaat kuin Bangkokissa niin läpimäräksi sielläkin kastui! Tapana on siis "puhdistaa kadut seuraava vuotta varten" eli leikkiä vesisotaa!

Lempiherkkua: Mango sticky rice!

Phuketissa vietin vaan yhden kokonaisen päivän ja käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin mun rannalla! Kata beach oli hyvä vaihtoehto matkan viimeiseksi rannaksi. Phuketissa oli Thaimaan standardeilla "kallista" ja en muutenkaan tykännyt siitä saaresta kovin paljon. Onneksi olin hyvässä ja siistissä hostellissa, missä kaikki oli myös todella ystävällisiä kun huomasivat, että matkustan yksin. Suosittelen siis lämpimästi Bodega hostellia Patong beachillä.

OH DARLING, LET'S BE ADVENTURERS

2013-04-09T22:19:00.000+10:00

Tervehdys Ao Nangista! Ollaan reissailtu Thaimaan saarilla viikon verran; Ko Tao ja Ko Samui on nyt nähty. Ella lähtee torstai-iltana takaisin Bangkokiin viettämään thaimaalaista uutta vuotta, Songkrania, Parnin kanssa, Kata puolestaan jatkaa matkaansa Ko Lantan kautta Phuketiin.

Blogi on jäänyt ja jää taka-alalle viimeiseksi kahdeksi viikoksi, sillä tällä hetkellä meillä ei ole konetta mukana ja Bangkokista taas on mahdotonta löytää ilmaista wifiä. Bloggaus kuitenkin jatkuu vielä tovin - julkaisemme viimeiset postaukset takautuvasti Suomesta käsin.

ALL GOOD THINGS ARE WILD AND FREE

2013-03-27T03:04:00.001+11:00

Tässä Singaporen kohokohtia:

Ollaan käyty aika ahkerasti sekä Malesiassa että Singaporessa elokuvissa, kun se on täälläpäin maailmaa niin halpaa! Kuala Lumpurissa lippu maksoi 10 ringgittiä eli 2,50€ - täällä siitä saa maksaa vähän enemmän (about 4,50€). Eksyttiin erääseen suklaapuotiin Plaza Singapurassa, kun odotettiin leffan alkua. Sieltä löytyi Fazerin suklaata Fazerinan ja Kismetin muodossa. Niitä oli mukava mussuttaa leffaa katsoessa (Snitch - ihan ok, mutta suositellaan pikemminkin Side Effectsiä).

Emerald Hill Road

For you, Sam!

Tsekattiinpas eräänä päivänä myös Emerald Hill Road, joka on Singaporen vanhinta asuinaluetta. Talot ovat rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja hienojahan ne oli! Tie on myös hyvin keskeisellä paikalla Singaporea, mutta siellä kävellessä oli kuitenkin todella rauhallista ja hiljaista, joka on kaupungille hyvin epäluonteenomaista.

Kävimme sivistämässä itseämme Singaporen nykytaidemuseossa. Näyttely ei tosin herättänyt meissä suuria tunteita vaikka pari hienoa teosta sieltä löytyikin.

Kasvitieteellinen puutarha

Gardens by the Bay

Merlion Park

Oli siellä pari muutakin turistia.

Kasvitieteellisestä puutarhasta voidaan sanoa sen verran, että kyllä me ruohoa ollaan ennenkin nähty.

Gardens by the Bay eli valopuutarha iltaisin on täysin vastakohta kasvitieteellisestä puutarhasta - sinne todellakin kannattaa eksyä! Satuttiin tulemaan paikalle juuri Earth Hourin aikaan, jolloin valoista ei ole tietoakaan. Mikäs siinä sitten oli istua pulimassa ja odottamassa valojen sytyttämistä.

Nähtävyyskierros jatkui seuraavana päivänä Merlion Parkiin katsomaan yhtä Singaporen maamerkeistä. Merlion on puoliksi kala ja puoliksi leijona, joka seisoo vasten lukuisia pilvenpiirtäjiä. Patsas oli itseasiassa aika pieni (Ellan mielestä iso). Päätettiin samalla uhmata luontoäitiä ja kävellä parin kilometrin matka hostellille, jonka jälkeen olimme lämpöhalvauksen partaalla.

Raffles

Zebra crossing heh heh

Singaporessa ei voi sanoa käyneensä ennen kuin on käynyt Raffles-hotellissa Singapore slingeilla. Drinkki on kehitetty kyseissä rakennuksessa vuonna 1915 ja reseptiä on säilytetty sittemmin jopa kassakaapissa! Ellan kamera meni rikki juuri kun saavuimme paikalle, joten tämän enempää kuvamateriaalia slingeistä ei löydy.

Tänään käytiin vielä eläintarhassa, jota kehutaan maailman parhaaksi trooppiseksi eläintarhaksi. Sisäänpääsymaksu oli 22 dollaria ja lippulla näki kaikki eläimet lukuunottamatta jättipandaa (mitä kusetusta). Katan lemppariksi nousivat kirahvit, sarvikuonot olivat Ellan ykkösiä!

Huomenna lennämme Bangkokiin tapaamaan Ellan vaihtarikaveria. Ihan hurjaa, kuinka nopeasti aika menee; Thaimaa on meidän vika kohde ja sitten palataan arkeen. Loppuviikosta lähdetään saarihyppelemään aloittaen Koh Taolta. Ella palaa takaisin Bangkokiin 12.4. ja Kata siitä viikon kuluttua. Eihän meillä ole kuin kaksi ja puoli viikkoa yhdessä matkustelemista jäljellä! Oh no!

DON'T COUNT THE DAYS, MAKE THE DAYS COUNT

2013-03-22T13:34:00.001+11:00

Päätettiin Kuala Lumpurin lisäksi lähteä tsekkaamaan myös George Town, joka sijaitsee viiden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista. George Town on itseasiassa Penangin saarella ja kaupunki on nimetty Englannin kuninkaan Yrjö III:n mukaan.

Onhan George Townin vanhakaupunki nimetty Unescon maailmanperintökohteeksikin, sillä vastaavaa arkkitehtuuria ja kaupunkikuvaa ei löydy muualta Kaakkois-Aasian alueelta.

Yksi George Townin nähtävyyksistä on Khoo Kongsin temppeli, jossa mekin kävimme eräs iltapäivä. Se on suurin kiinalainen temppeli koko maassa ja nykyään se muistuttaa kiinalaisten pitkistä juurista Penangin alueella - temppeli on rakennettu vuonna 1851 Khoo-klaanille. Vuonna 1894 se paloi maantasalle luultavasti salamaniskusta johtuen, mutta kiinalaisen uskomuksen mukaan se oli jumalten voimannäyte, sillä temppeli muistutti liikaa keisarin palatsia.

Vaikka temppeliä uudelleenrakennettaessa siitä karsittiinkin turhat krumeluurit, oli se silti todella kaunis - kuvat eivät tee oikeutta kohteelleen. Eipä oltaisi tiedetty, että katsotaan "pelkistettyä" versiota temppelistä, niin yksityiskohtaisesti koristeltu se oli! Pääsymaksukaan ei päätä huimannut vaan se oli vaivainen yksi ringgit eli noin 25 senttiä.

Penangin saarelta löytyi myös loistavaa ruokaa! Meidän hostelli sijaitsi aivan katukeittiöiden lomassa ja iltaisin kävimme usein syömässä nuudeleita alle eurolla. Eräs päivä otimme alkupaloja allaolevasta kärrystä; tikku käteen ja kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi! Hetken kävi mielessä, että pitääköhän sitä istua vessanpöntöllä loppuilta, mutta onneksi niin ei käynyt. Siinä oli lihat ja merenelävät rennosti chillaamassa yli 30 asteen helteessä ilman minkäänlaista jääpalaa yms.

Löydettiin myös oikea George Townin helmi! Sivukadulla sijaitsi aivan loistava kiinalainen (?) ravintola, jossa söimme valkosipulikanaa, munakoisoa paputahnassa sekä jättikatkarapuja curryssa. Ehdottomasti yksi parhaista annoksista koko matkan aikana! Ei ollut edes hinnalla pilattu - ruoat ja neljä juomaa maksoi yhteensä alle 13 euroa! Menu oli myös englanniksi kiinalaisten merkkien ohella; propsit siitä!

Slurps, slurps! Limejuoma on paras janojuoma helteessä!

Lebuh Chulian menoa.

PEOPLE WILL STARE. MAKE IT WORTH THEIR WHILE.

2013-03-22T13:34:00.000+11:00

Malesiassa meidän matkabudjetti sai ihan uuden ulottuvuuden. Vaikka syötiinkin (ja syödään vieläkin) joka päivä ulkona, rahaa riittää vielä shoppailuun ja hemmotteluun. Ollaan käyty viiden euron kampaajalla KL:n Chinatownissa, jalkahieronnassa, manikyyrissa...

Paras oli tosin fish spa, jossa Garra rufa-kalat syövät kuolleen ihon pois. Ajatus siitä, että fisut tulee näykkimään jalkapohjia oli vähän inhottava, mutta sitäpäs ei kannattanut turhia miettiä! Meidän altaassa oli lähinnä pieniä kaloja, mutta näimme Pasar Senillä eli Central Marketilla altaan, jossa kaloja oli huomattavasti vähemmän ja suurinpiirtein valaan kokoisia verrattuna näihin minifisuihin. Vinkkinä siis, että tsekatkaa ensin, minne jalkanne työnnätte - oli nimittäin veden värissäkin eroa!

KL IS FOR KUALA LUMPUR

2013-03-16T12:38:00.001+11:00

Me päätimme sohvasurffata Kuala Lumpurissa, jotta tutustuttaisiin malesialaiseen kulttuuriin paremmin kuin matkaoppaan avulla. Oltiin tosi onnekkaita, kun saatiin kutsu eräältä pariskunnalta tulla viettämään viikonloppua heidän kanssaan. Ihan ekaksi meille kerrottiin, että tärkeintä Kl:ssä on ruoka, jota malesialaiset popsivatkin kuusi kertaa päivässä!

Petronas Twin Towers: Kata ja Ella

Koju, josta haimme jälkkäriä: tofua ja vihreitä jelly-matoja.

Ensimmäisenä aamuna mentiin syömään kanaa ja kookosriisiä (NAM). Hyväähän se oli, mutta aamupalaksi aika tuhti! Ariff ja Kida näyttivät meille vanhaa, uutta ja tulevaisuuden Kuala Lumpuria. Eka stoppi oli Merdeka Square eli Itsenäisyyden aukio, johon nostettiin ensimmäisenä Malesian lippu 31.8.1957. Siitä jatkettiin Chinatownin kautta lounaalle Café Penangiin, joka sijaitsee Petronas Twin Towereiden välissä olevassa ostoskeskuksessa. Tämä sekä lukemattomat muut ostoskeskukset taas edustavat uutta Kuala Lumpuria.

Batu-luolat

Yksi Kuala Lumpurin must see-paikoista on ehdottomasti Batu-luolat, jossa mekin kävimme sunnuntaiaamuna. Tippukiviluolat sijaitsevat 13 kilometriä keskustasta, mutta matka saattaa ajoittain tuntua pidemmältä ruuhkista johtuen. Paikka oli myös aika hieno senkin takia, että luolat ovat suosituin hindutemppeli Intian ulkopuolella! Hiki tuli kiivetessä 273 porrasta, mutta oli kyllä sen arvoista.

Lounaaksi kävimme syömässä kuvassa näkyvää currya banaanipuunlehdeltä! Se oli törkeän hyvää ja juuri sopivasti tulista! Melkein sulauduttiin valtaväestöönkin, kun syötiin sormilla.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kävimme tutustumassa Malesian Canberraan, virastokaupunki Putrajayaan. Alle olevissa kuvissa vierailimme pääministerin moskeijassa. Kaupunki ei meissä suuria tunteita herättänyt vaikka hienoja rakennuksia siellä olikin.

Terima kasih Ariff dan Kida!

GOOD HAIR DAY

2013-03-11T20:14:00.001+11:00

Oltiin kävelemässä Kuala Lumpurin Chinatownissa ja Kata bongasi 20RM:n(5euroa) hiustenleikkuun. Se oli menoa sitten!

Huomenna lisää ekasta viikonlopusta KL:ssa.

EVERY EXIT IS AN ENTRANCE SOMEWHERE ELSE

2013-03-08T01:22:00.000+11:00

Australia jätettiin taakse viikko sitten ja tällä hetkellä majailemme Kuala Lumpurissa. Ehdittiin tässä välissä jo tehdä pikavisiitti Singaporeen, jonne olemme menossa takaisin maaliskuun lopussa. Pari ensimmäistä päivää vietettiin jättisuurissa kauppakeskuksissa shoppaillen (yrittäkääpäs itse käyttää viisi kuukautta samoja vaatteita päivästä toiseen...), sillä meillä on vihdoinkin siihen (vähän) varaa! Kata osti uuden rinkan, koska vanha meni pilalle saksalaisten huonekaverien tehdessä ikävän jekun.

Yhtenä yönä Sydneyssä meidän huoneessa oli liikaa väkeä nukkumassa ja Kata meni kertomaan siitä hostellin respaan. No, kostoksi nämä idiootit piilottivat RAAKOJA KANANMUNIA Katan rinkkaan. Tosi kiva.

Eräs iltapäivä vietettiin Chinatownissa pyöriessä. Päätettiin syödä lounasta ja päädyttiin ottamaan safkaa katukeittiöstä. Olisi pitänyt uskoa jonossa seisovaa naista, joka varoitti meitä ruoan tulisuudesta, sillä se todellakin oli tulista! Eikä me vieläkään oikein tiedetä, mitä syötiin...

Sohvasurffaajaisäntämme suosituksesta lähdimme käymään Universal Studioilla. Okei, kyllä Ellakin sinne halusi mennä! Se on huvipuisto, joka sijaitsee Sentosa-saarella Singaporen eteläkärjessä. Päivä oli oikein rattoisa (ja kuuma), sillä laitteet olivat hyviä eikä jonoista ollut tietoakaan. Kata bongasi myös Marilynin!

Huomenna lähdemme sohvasurffaamaan malesialaisen pariskunnan luokse. He ovat luvanneet tutustuttaa meidät paikallisiin ruokiin ja nähtävyyksiin Kuala Lumpurissa!

MAGIC IS SOMETHING YOU MAKE

2013-03-03T14:35:00.000+11:00

Saavuttuamme takaisin Sydneyn lähdimme heti kohti Nowraa, sillä olimme saaneet kutsun, josta ei voinut kieltäytyä! Sam lupasi järjestää meille Aussie BBQ:n! Sam oli kutsunut myös omia ystäviään, joiden seurassa ilta vierähti pitkäksi. Nukkumaan mentiin joskus puoli viiden maissa aamulla...

Ai, että oli hyvää ruokaa! Tarjolla oli kanaa, pihviä, corn on the cob eli maissia kuoressaan, homejuustosieniä, salaattia, juustoja... Ei ollakaan pitkään aikaa syöty niin hyvin!

Jälkkäriksi oli Ellan ja Samin tekemä kakku. Epäilyistä huolimatta se osoittautui herkulliseksi ja Kata tykkäsi yllätyksestä. Ja tämähän oli vasta ensimmäinen niistä...

Ihana Ella tuli herättämään Katan synttäriaamuna 27.2. kahvin ja suklaacroissantin kanssa. Unenpöppörössä ei turhia mietitty, kun käsky kävi, että bikinit päälle! Katalle ei ollut aavistustakaan minne oltiin menossa ennen kuin lauttalipussa luki Watson's Bay. Eikä kyllä sekään sanonut yhtään mitään.

Watson's Bay kuuluu Sydney Harbour kansallispuistoon, joka on noin 20 minuutin lauttamatkan päästä keskustasta. Ranta oli todella kaunis ja rauhallinen, sillä monet turistit eivät varmastikaan tiedä paikasta. Aamupäivä vierähti nopeasti upeasta näköalasta ja mahtavasta säästä nauttien!

Iltapäivällä kävimme hostellissa vaihtamassa juhlavaatteet päälle ja suuntasimme kohti ostoskeskusta, sillä Ella oli "unohtanut" ostaa jotain ruokakaupasta. Oikeasti menimmekin katsomaan Anna Kareninaa, jonka liput Kata sai synttärilahjaksi Ellalta.

Illan päätteeksi menimme syömään Glebessä sijaitsevaan meksikolaiseen ravintolaan, jota olimme kuolanneet jo useasti aikaisemmin. Juhlahumussa oli mukana myös Hans, jonka tapasimme BBQ:ssa ja hänen kaverinsa Daniel. Jälkiruoaksi oli pavlova - se oli namia :)

FINDING NEMO

2013-02-19T12:29:00.000+11:00

Käytiin viime viikolla päiväretkellä Suurella valliriutalla. Me löydettiin nemo! Löydättekö te? ;)

DREAM AS IF YOU'LL LIVE FOREVER, LIVE AS IF YOU'LL DIE TOMORROW

2013-02-12T15:11:00.000+11:00

Kaksi viikkoa suunnitellusta myöhässä saimme ankkurin nostettua Airlie Beachin satamasta ja otimme suunnan kohti Korallimerta ja maailman perintölistalle listattuja Whitsunday-saaria. Olimme jo aikaisemmin ostaneet kolmen päivän retken Wings-katamaraanilla, jota voimme kovasti suositella muillekin matkaajille.

Ensimmäisenä päivänä pääsimme heti snorklaamaan ja Ellakin sai nopeasti jujusta kiinni. Kata ei ensin uskonut, että Ella oli nähnyt hain meressä, mutta siellä se kuitenkin uiskenteli - uskokaa tai älkää!

Matkan kohokohta oli vierailu Whitehaven Beachillä. Siellä hiekka on niin hienoa, etta sillä voi kiillottaa hopeakorut tai jopa hampaatkin. Kumpaakaan ei tosin tällä kertaa kokeiltu. Vedenalainen maailman aukeni taas iltapäivällä vaikka se jäikin vähän lyhyeksi useiden meduusojen takia. Kalat uivat aivan meidän ympärillä ja niihin huitaisi vahingossa silloin tällöin.

Koko viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut; Fiona kokkasi meille hyvää ruokaa ja Jeremy ja Tristan viihdyttivät työnsä lomassa. Aurinkokin paistoi lähes kirkkaalta taivaalta koko ajan.

Huomenna me mennään päiväretkelle Suurelle Valliriutalle ja tarkoitus olisi kokeilla myös laitesukellusta - saa nähdä, mitä siitä tulee!

YOU CAN'T ALWAYS GET WHAT YOU WANT

2013-02-03T21:13:00.001+11:00

ABC News

Oswald-syklooni sekoitti meidän(kin) suunnitelmat pahemman kerran; tällä hetkellä käytössä on suunnitelma e), joka sisältää muun muassa uudet lentoliput ja pari päivää Brisbanessa. Great.

Kuten jo aikaisemmin kerroimme, jäimme jumiin Hervey Bayhin, josta ei pariin päivään lähtenyt busseja mihinkään suuntaan - ruokakin meinasi loppua kaupasta. Tällä hetkellä Greyhound kulkee etelään, jonne mekin suuntaamme huomenna. Pohjoisen suuntaan kulkevat tiet ovat vieläkin suljettuja. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ostaa lento Airlie Beachille, että päästään Whitsundays-retkelle - kaksi viikkoa suunniteltua myöhemmin.

Pääasia kuitenkin on, että matka jatkuu. Olisi meille voinut käydä paljon pahemminkin, jos olisimme olleet Bundabergissä pari päivää pidempään. Koko kaupunki jouduttiin nimittäin evakuoimaan.

Tai mikä vielä kauheampaa: olisimme voineet jäädä saarroksiin Agnes Wateriin ja siihen kauheaan hostelliin.

KARMA IS A BITCH

2013-01-25T18:33:00.000+11:00

Anteeksi, kun niin kovasti valitettiin kuumuudesta. Saatiin nimittäin ihan samalla mitalla takaisin. Eilen oli tarkoitus lähteä Agnes Waterista Airlie Beachille. No, lähtö onnistui, mutta perille ei päästy. Jo lähes 48 tuntia kestänyt sade oli katkaissut teitä matkan varrella. Mekin lähes jouduimme virran vietäväksi kello 4 aamulla.

Tällä hetkellä meidän pitäisi siis olla 12 tuntia pohjoisempana, mutta sen sijaan olemmekin Hervey Bayssä - kauempana kuin mistä lähdettiin. Kaiken kukkuraksi meidän piti lähteä huomenna Whitsundayssille snorklaamaan... Onneksi sen sai sentään siirrettyä ensi keskiviikkoon, joten nyt täytyy vain odottaa teiden aukeamista!

HOT AS HELL

2013-01-22T08:33:00.001+11:00

Kuten olettekin jo varmaan lehdistä lukeneet, Austraaliassa on aivan helvetin kuuma. Viimeiset pari viikkoa olemme viettäneet rantakaupungeissa seuraavaa mantraa hokien: "Kuuma!" Toinen vastaa: "Ihan v*tun kuuma!". Sama keskustelu toistuu noin viiden minuutin välein siltä varalta, ettei vaan unohtaisi kuinka kuuma täällä on. Pikku pulahdus meressäkään ei juuri viilennä, sillä merivesikin on yli 25 asteista. Ja onhan siellä niitä inhottavia meduusoitakin.

Carlo Sandblow, Rainbow Beach

Arvaa ostettiinko?!

THE BEST OF BRISBANE

2013-01-22T08:23:00.000+11:00

Hostelli: Yövyttiin vain yhdessä ja ainoassa hostellissa Brisbanessa, joten muista ei ole tietoakaan. Chill Backpackers kuitenkin vetosi meihin siisteydellään ja hyvällä sijainnillaan. Tässä hostellissa tapasimme myös paljon mukavia ihmisiä!

Alue: Southbank oli ehdottomasti meidän lemppari paikka Brisbanessa, sillä se sopi niin kuvien räpsäilyyn että lenkkeilyyn. Southbankissä järjestettiin myös joulunaikaan paljon ilmaisia tapahtumia, jotka sopivat meidän budjettiin ;)

Ruokapaikka: Aivan ehdottomasti parhaimmat sushit saa Adelaide Streetiltä! Kun jono ylettyi viereiseen Starbucksiin, tiesimme, että oli aika liittyä tientukkeeksi. Kyllä kannatti! (Huom. Reseptiä ei tarkoituksella paljasteta.)

Must see: Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, käy ehdottomasti kävelyllä joenrannassa!

Shopping: Austraalia-oppaasta oli hyötyä! Löysimme Charlotte Streetiltä ihastuttavan second hand kirjakaupan, jonne pystyi eksymään tunneiksi.

SHIT HAPPENS BUT LIFE GOES ON

2013-01-12T18:42:00.001+11:00

~~Sori, hostellin netti toimii, mutta kuvien lataukseen se ei riitä. Me lisäillään kuvat joskus myöhemmin, kun siihen löytyy tilaisuus!~~

Vikat päivät Brisbanessa vietettiin Annin luona. Otettiin Queen Street Mallilta bussi kohti Calamvalea ja Pennant Hillsin pysäkkiä. Huomattiin bussimatkalla, että meillä on parempi paikallistietämys kuin brisbaneläisillä kuskeilla! Kata kävi pyytämässä, voisiko kuski kertoa meille milloin saavumme ko. pysäkille ja sai vastaukseksi räkäiset naurut "Se on kuulkaas Sydneyssä, tytöt!. Joo-oo... Tais herra olla pikkasen väärässä.

Heti, kun päästiin ovesta sisälle, oli pakko päästä pulahtamaan altaaseen! Lämpötila tuona torstaina nousi +37 asteeseen eikä rinkkoja ollut kovinkaan mukava kantaa siinä kuumuudessa (Thaimaata odotellessa...). Pitkä viikonloppu Annilla piti sisällään paljon lautapelejä, uimista, ABBA Singstaria sekä hyvää ruokaa! Oli ihana nähdä Annia pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Seuraavan kerran nähdään taas sitten koti-Suomessa!

Brisbanesta seuraava stoppi oli Noosa, joka on symppis rantakaupunki Sunshine Coastilla. Kata ei hirveästi tästä kaupungista ja sen rannoista saanut irti, sillä ekana iltana ollessamme lähirannalla Kata kaatui polvensa päälle aika pahasti. Kolmen päivän lääkäri- ja kuvausrumban jälkeen tuomio oli kuitenkin paras mahdollinen; lepoa ja kipulääkkeitä. Nyt polvi on jo parempi ja kainalosauvatkin yritetään myydä jonnekkin...

Tällä välin Ella ja Sam viettivät aikaa rannalla makoillen. Ella kävi myös kävelemässä kansallispuistossa 10 km coastal trackin, jonka varrelta löytyi merikilpikonnia!! Maisemat reitin varrella olivat mahtavat; turkoosi meri jatkui silmänkantamattomiin.

Huomenna lähdetään taas jatkamaan matkaa Greyhoundin kyydissä. Rainbow Beach kutsuu meitä ja kovaa!

LIFE IS FOR DEEP KISSES, STRANGE ADVENTURES, MIDNIGHT SWIMS AND RAMBLING CONVERSATIONS

2013-01-01T20:49:00.000+11:00

Toimituksen huomautus: Sam osti ja Stefan joi... suurimman osan.

Hyvää uutta vuotta 2013 <3

A SERIES OF UNFORTUNATE EVENTS

2012-12-31T11:03:00.000+11:00

Yeah, right.

Tässä muutama asia, jotka ärsyttää meitä täällä maailman toisella puolella.

- Melbournessa käännytään oikealle vasemmalta kaistalta. WTF?
- Suurin SPF, mihin ollaan tähän saakka törmätty, on 30.
- Liukuportaissakin seisotaan väärällä puolella.
- Maito on kermaa. Full cream, yummy!
- Kaikki pitää verhoja ikkunoissa.
- Australialaiset hedelmät ja vihannekset ovat tosi kalliita.
- Suojateistä ei usein ole tietoakaan.
- Suihkuissa on ihmeelliset suuttimet ja niitä ei saa nostettua kovin korkealle.
- Korttimaksuissa on usein 10 AUD minimi.
- Hedelmiä ja vihanneksia myydään useimmiten kappalehinnalla.
- "Back in 5 minutes" voi tarkoittaa koko iltaa.
- Vessoissa ei ole käsipaperia vaan ärsyttävät kuivaajat.
- Sydneyssä bussiliput on mitataan kilometreissä, ei ajassa.
- Kanssamatkustajat nousevat poistuakseen vasta, kun bussi on pysähtynyt.
- Irtojätskit puuttuvat lähes kokonaan.
- Vihreä mies vilkkuu tosi lyhyen ajan. Yritä siinä sitten ylittää tie.

HAPPINESS IS ONLY REAL WHEN SHARED

2012-12-29T18:13:00.001+11:00

Riikalle :)

Joulun fiilistely alkoi jo pari päivää ennen aattoa vaikka tunnelma olikin kaukana valkoisesta joulusta. Käytiin katsomassa Myer Centerin jouluikkuna, joka vastaa Stockmannin perinteistä jouluikkunaa. Myös King George Square oli koristeltu kuusella ja parilla porolla.

Totta kai jouluaattoon kuuluu myös riisipuuro! Coles yllättäen (okei, ei ollut ylläri) petti meidät eikä me löydetty puuroriisiä kaupasta. Paras vaihtoehto oli Long Grain White Rice, jonka avulla puuro näytti ja tuoksui aivan kotoisalta joulupuurolta. Ainoa ero oli, että riisit eivät aivan kypsyneet... kolmen tunnin keittämisestä huolimatta. Mutta siitä viis, upposi kaikki kuitenkin kanelisokerin kanssa nälkäiseen masuun!

Joulupäivä vietettiin +34 asteen lämmöstä "nauttien" South Bankin rannalla. Mukana menossa oli myös Sam ja meidän japanilainen huonekaveri Shizuka aka Sisu, johon olimme tutustuneet pari päivää aikaisemmin. Hänkin on Austraaliassa working holiday-viisumilla ja jatkoi joulun jälkeen matkaansa Gold Coastille.

Päivä sujui rattoisasti ristiseiskaa pelaillessa. Pöytä oli katettu juhlavasti pastasalaatilla ja Calippo-mehujäällä - kyllä maistui! Illalla Sisu päätti vielä opettaa meitä tekemään origamia, josta näätte taidonnäytteen seuraavassa kuvassa. Sam halusi myös tehdä varjoteatteria, mutta siitä ei saatu ollenkaan kuva-aineistoa.

Tälläinen oli meidän austraalialainen joulu.

Loppukevennys, heh!

MERRY XMAS

2012-12-25T01:49:00.001+11:00

GOOD TIMES, TAN LINES

2012-12-19T14:41:00.000+11:00

Terveisiä Brisbanesta!

Uudesta-Seelannista palatessamme lähdettiin heti Greyhoundin kyydissä jatkamaan matkaa kohti pohjoista ja Byron Bayta. Viidentoista tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme auringonpaisteiseen hippikylään. Yhtenä päivänä nautimmekin vähän liikaa auringosta ja paloimme ihan pikkuisen selästä. Kolme päivää oli meille riittävästi pienessä rantakaupungissa, missä aktiviteetit voidaan laskea yhden käden sormilla.

Torstaina ravistelimme Byronin hiekat bikineistämme ja saavuimme mini Miamiin- Surfers Paradiseen. Lämpötila kohosi päivittäin reippaasti yli 30 asteen ja aurinko oli jo todella korkealla heti aamusta. Parina aamuna käytiin lenkkeilemässä rannassa ja tuli niin kuuma, että täytyi pulahtaa mereen vilvoittelemaan. Välteltiin siis keskipäivän aurinkoa ja käytettiin aika ikkunashoppailuun.

Hiuksetkin kuivuu tässä auringossa ja koska kampaaja olisi maksanut $50-60 päätimme jälleen kerran säästää ja käydä ostamassa hiustenleikkuusakset sekä muutaman kamman. Ja kun kerran aloitettiin niin otettiinpa samantien vähän enemmän pois - tässä ennen/jälkeen kuvat Katan kuontalosta!

Lauantai aamupäivällä päätettiin mennä syömään brunssi Pancakes in Paradise-nimiseen pannukakkubuffetiin. All you can eat vain $9,99! Paikan ennätys on 25 pannaria voin ja siirapin kera, arvatkaa monta meihin upposi!

Viime sunnuntaina tultiin vihdoin ja viimein Brisbaneen. Täällä on tajuttoman kuuma ja kostea ilma - ollaan menty luvan kanssa kiertelemään kauppoihin, sillä niissä on ilmastointi <3 Huomenna meidän seuraan liittyy Sam, joka reissaa meidän kanssa ainakin pari viikkoa. Tapaamme myös suomalaista ystäväämme Annia, joka asuu Brisbanessa.

Loppukevennykseksi videon pätkä, jonka kuvasimme eilen hengatessa South Bankissa. Kata haluaa vielä korostaa, että hän ei tiennyt Ellan ottavan videota.

Psst. Huomasitko jo "Missä mennään?"-kartan sivupalkissa?

NEW ZEALAND: PART 2/2 - THE SOUTH ISLAND

2012-12-08T12:03:00.001+11:00

Stray-bussin kyytiin hypättiin siis Christchurchistä, josta ajoimme länsirannikkoa pitkin Kaikouran kautta Pictoniin. Pictonista otettiin lautta Wellingtoniin, mutta pohjoissaaren seikkailuista voitte lukea enemmän edellisessä postauksessa. Takaisin eteläsaarella tullessa lähdettiin ajamaan saaren itärannikkoa pitkin - yhteensä köröteltiin bussin kyydissä noin 2 500 km. Siis pelkästään eteläsaarella.

Vasta Christchurchiin saavuttuamme tajusimme maanjäristysten tuhojen suuruuden. Kaupungin keskusta oli suljettu ja aivan hiljainen. Jälleenrakennus oli vasta alkutekijöissään, sillä taloja oltiin vasta purkamassa. Oli kuitenkin mielenkiintoista viettää päivä Christchurchissä ja löysimmekin monia kivoja pikku putiikkeja ja kahviloita.

Kaikourassa parasta olivat ehdottomasti vuoret! Hostelli, jossa yövyimme, oli järkyttävä; koko talo löyhkäsi pubille ja huoneet olivat epäsiistejä. Iltapäivällä kävelimme näköalapaikalle, josta voi nähdä hylkeitä. Kahden tunnin kävelyretken kruunasi se, että näimme peräti yhden hylkeen nauttimassa auringonpaisteesta.

Eteläsaaren kohota oli Abel Tasmanin kansallispuisto. Sää suosi meitä oikein kunnolla, joten vuokrasimme kajakin päiväksi käyttöömme. Kajakoimme tyhjälle rannalle nauttimaan maisemista ja auringosta. Paikka oli kuin mistä tahansa matkailumainoksesta!

Marahausta matka jatkui Cape Foulwindin kautta Blackballiin. Kuvassa oleva lintu ei ole kiwi vaan "maori hen" eli maorilainen kana. Kanat olivat aika rohkeita ja tulivat melkein kädestä hakemaan ruokaa.

Blackballissa yövyimme maailman pienimmässä entisessä Hiltonissa, joka oli aikoinaan kaivostyöläisten kokoontumispaikka. Seuraavana aamuna osallistuimme kulttuurikierroksella, joka oli tällä kertaa ilmainen. Saimme kuulla alueen historiasta sekä todistaa kylän kuihtumista - paikkakunnalla asuu alle 300 henkeä ja luku on menossa koko ajan vain alaspäin.

Fox Glacier

Lake Matheson

Saimme myös oman annoksemme lunta täyteen tältä talvelta. Kävimme katsomassa maailman nopeiten liikkuvan jäätikön reunaa, joka oli aivan likaisen harmaa.

Bussissa tutustuimme sveitsiläis-suomalaiseen Larsiin, joka osasi pari sanaa suomea. Tulimme niin hyvin juttuun, että sovimme tapaavamme seuraavan kerran Helsingissä. Tervetuloa vaan, Lars!

Mirror Lakes

Queenstownissa meillä oli yksi ylimääräinen päivä aikaa, joten päätimme lähteä päiväretkelle Milford Soundeilla. Milford Sound on oikeasti vuono (fiord), mutta paikan ensimmäiset ihastelijat nimesivät sen virheellisesti salmeksi. Paikka oli erittäin kaunis, mutta odotimme ehkä vielä hieman enemmän, sillä olimme kuulleet siitä paljon. Sateinen ja sumuinen sää vaikutti maisemiin vaikka vuono olikin silti aika vaikuttava.

Matkan viimeinen etappi oli Mt Cook. Valitettavasti emme juuri ja juuri nähneet vuorenhuippua, sillä sää oli erittäin pilvinen. Käytimme silti iltapäivän tutustumalla Sir Edmund Hillary-museoon, jossa ihastelimme hänen saavutuksiaan. On varmasti ollut mahtavaa kiivetä ensimmäisenä ihmisenä maapallon katolle!