Anne-Riitan piirroksia ja kuvia, Artbox by Anne-Riitta Laukka-aho

Vantaan Peijas, ihmeen taiteellinen sairaala. Pari kuvaa kokeeksi blogissani, jota en itse pääse katsomaan

2025-10-06T18:46:00.003+03:00

😓

Äitini ensiavussa

Pitkä aika kun Blogiani olen edes yrittänyt käyttää, sillä kun jostain syystä ilmestyi uudelleenohjailija uudelleenohjaamaan sivut ties minne tosiaan kyllästyin. Blogi toimi pitkään ilman ongelmia, jos ei ongelmaksi lueta ettei salaus tullut kuntoon vaikka olin sen laittanut päälle asetuksista useampaankin kertaan. No se siitä.

Viime kesänä eli 2025 jouduin äitini kanssa käymään Peijaksen sairaalassa pari kertaan hänen rannemurtumansa takia. Ikävä juttu sattui vanhalle ihmiselle juuri keskellä parasta kesää. Mutta ihmeen tyynenä hän tuolla kuvassa odottaa luukoppiin menoa. Luita jouduttiin vetämään paikalleen ennen kipsausta.

En itse ollut aikaisemmin Peijaksessa käynnyt ja huomio kiinnittyi heti Heljä Liukko Sundstömin tutun näköisiin keramiikkatöihin. Tajusin ihmetelleeni näitä samoja kuvia ja luonnoksia ollessani työssä Arabialla lähes kolmekymmentå vuotta sitten. Kun kysyin niiden tarkoitusta saattoi vastaus minulta mennä ohi mihin enkä saanut oikein selvyyttä asiaan, mutta nythän tuo selvisi. Olisi kiva tietää, miksi jänöt ja pingviinit tulivat juuri tänne Vantaan terveyskeskuksen sairaalaan ensiapuun. Viihtyvätkö Pingviinit kylmäkääreen ja kipuvoiteen katkussa?

Google korjasi sivuston ongelmat?? No ei sentään!

2024-06-11T09:26:00.002+03:00

Mutta istu tähän! Ongelmat sivustollani kestäneet jo 8kk. Tänään sain kuitenkin sähköpostiini ilmoituksen, että osoitteeni olisi vihdoinkin indeksoitu, lukemattomien pyyntöjen jälkeen. Ilo oli kuitenkin vähän ennenaikainen, sillä en ole päässyt normaalinäkymiin ja niinpä uutta indeksointipyyntöä vieläkin lähettämään. Kun kävijöitä ollut viime kuussakin yli 600, mistähän he ovat osautuneet toimimattomaan umpiooni. Nyt sain sentään päivityksen tehtyä bloggerin sovelluksessa. Olisiko vastaavia kokemuksia muilla?

Puiston penkki Joensuussa

Blogini osoite on edelleen lukittuna vaikka Googgeli on indeksoinut sivuista suurimman osan. Odotan vain milloin ne taas katoavat. 😂 Olisihan se mukava kun indeksoisi etusivunkin. Harmia on jatkunut jo 4 kuukautta.

2024-03-06T13:13:00.004+02:00

Alkavaa Adventtia olen kymmenen vuotta sitten toivottanut tällä omatekoisella kuvalla

2023-12-18T14:27:00.003+02:00

Talven iloja ja kodikasta oloa,

toivotan tämän kuvan kera Sinulle Arvoisa vieras!

Tämä vanha postaukseni uudelleen ihan kokeeksi, sillä surukseni URL-osoitteeni kanssa on ollut ongelmia enkä tiedä näkeekö tätäkään julkaisua kukaan. Google on kovin nihkeä uudelleen indeksointiin.

Kahvilla, vesiväripiirros johon käytetty myös valkoista

Blogini ei edelleenkään toimi

2023-12-01T10:54:00.008+02:00

Blogini on ollut piilossa jo monta päivää

Onko blogini kadonnut?

2023-11-28T02:50:00.000+02:00

Yritin lukea blogiani sen jälkeen, kun korjailin kirjoitusvirheitä ja tein pikku muutoksia ja sitten yritin myös kirjautua Blogit.fi kautta useita kertoja pääsemättä, sain vain erroria ja ilmoituksia liian monista uudelleen ohjauksesta, ilmoituksen, että blogini on poistettu, tai se voi olla väliaikaisesti poistettu tai siirretty muualle. Blogspot osoite oli se, mikä ilmoitti blogin poistetuksi. En kuitenkaan ole tietääkseni poistanut. Pääsin sitten lopulta sisään klikkaamalla muualle jakamastani kuvallisesta linkistä. Ja sitten tarkastin https-asetuksen ja poistin Chromesta evästeitä jne. Jokin on edelleenkin vialla. En vaan keksi mikä. Miksi ei käytä https:aa kun se kuitenkin on päällä. Esim Instagramista ei koskaan ole päässyt blogiini siitä syystä että sivusto ei ole turvallinen.Tyhmä ei ymmärrä.

Mielikuvituskaveri

2023-11-27T19:32:00.001+02:00

Arvoisa Vieras!

Riihen takana illan tullen voi keksiä vaikka mitä. Vaikka sen puuttuvan leikkikaverin ihan omasta päästä. Kuvan reunassa vilahtava ja viuhtova otus ja vahvin lapiomies edustaa tässä tuota ilmiötä "näkymätön leikkikaveri". Itselläni oli lapsena usein pikkumetsän leikeissä mielikuvituskaveri josta ei oikein saanut selvääonko se metsäneläin vai tonttu. -Jätä se kuitenkin ulos, äläkä tuo sitä tupaan riehumaan! Olen kuullut jonkun toisenkin vanhemman käskeneen jättää lastensa näkymätön kaveri ulos. Kyllä se osaisi sitten taas tulla kun menet leikkimään.

Varsinkin vieraiden aikana ei aikuiset halunneet leikkejä "Kotilan kärpän" kanssa! Sen nimen olin antanut tuolle vilkkaalle vilkkusilmäiselle ystävällen, joka osasi tehdä temppuja ja kaikkea mahdollista mitä kuvitella voi ja oli myös nopea kuin elohopea toisin kuin minä itse, kömpelys.

Porukalla leikkimässä, piirros

Sonkajan koulun tammi

2023-11-26T05:27:00.005+02:00

Sonkajan koulun tammi.

Muistoissani Ilomantsi ja siellä Enon tien läheisyydessä, mutta Hömötintien varressa sijaitsee tarinoiden Sonkajan koulu, lähes 120 vuotta sitten rakennettu ja vähän myöhemmin laajennettu kaunis rakennus. Nykyisin sekin on hiljentynyt paikka. Kylätalona kuitenkin hyvässä kuosissa ja varmaan siellä vieläkin kangaspuut kolisevat. Siellä oli toiminut sodan aikaan myös sotasairaala, missä suoritettu leikkauksia ja amputaatioita. Ylimääräiset raajat oli haudattu koulun puutarhan perälle rantaan vievän tien varteen ja luutarhan päälle kylväytetty sakea elämänlanka eli isokierto. Kertomusten mukaan kouluun olisi liittynyt erikoisia tapahtumia, nähty liikkuvan öisiä valoja ja heijastusmaisia näkyjä. Näistä itsekin luin vanhoista Pogostan Sanomista, jotka varmaan jokaisen kävin läpi kasatessani paria leikekirjaa. Toinen tuli Iljalaan ja toinen käsitteli Koitereen vesialueen säännöstelyä. Koululla olivat asuneet ja vaikuttaneet aikanaan opettaja Tauno Kinnunen ja kulttuuriperheensä. Edeltäjämme, koulun yläkerrassa asunut kuvataiteilija ja kansalaisopiston opettajana toiminut Lahja naureskeli, että onhan siellä koululla voinut näkyä kummitus, kun hän oli pimeinä pakkasaamuina anivarhain mennyt alakerran luokkiin taskulampun kanssa lämmittämään pönttöuuneja, aamutakissa ja vielä tukka kampaamatta.

Nukuin kesälllä ainaisten hyttysten aiheuttaman riesan vuoksi koulun isolle vintille laitetussa teltassa. Karmea herätys oli, kun kerran yöllä havaitsin teltan suulla liikettä ja pian joku viileä tarttui jalkoihini vetäen minua syrjemmälle voimakkaasti sieltä oviaukosta käsin.

Koskaan en saanut selvää, mikä se olisi voinut olla. Sain heti teltasta pompattuani sähkövalon päälle eikä siellä ketään näkynyt. Ei se ollut ainakaan Mauri, jota ensin epäilin, että jos haluaa tulla sinne nukkumaan hänkin, tai kissani Faarao ollut liikkeellä, Muitakaan epäiltyjä ei ollut. Lukitsin perässäni vintin ainoan poistumistien eteisessämme moneksi päiväksi. Toinen, huvittavampi tapaus vintillä oli, kun minä kummitus itse istuin siellä eräänä sadepäivänä kaikessa hiljaisuudessa, vain sateen ihanasti ropistessa kattoon, möllötin vanhaan pulpettiin ahtautuneena piirtämässä. Paikalle tuli nuohooja tarkastuskäynnille tutkailemaan piippuja ja hormeja. Hän ei minua sieltä vintin perukalta ollut huomannut ennenkuin sanoin hänelle kajakalla äänellä päivää. Pahasti hän säpsähti ja katsoi minua kuin aavetta. Pahoillani tästä säikäyksestä olen.

Koulun vierustassa penkassa kasvaa tämä haaroittunut iätön tammi, Vanhasta Valamosta on tuotu taimi, pensasmaiseksi kasvanut ja juuresta asti haaroittunut, kai olisi kaivannut leikkaamista tullakseen yksirunkoiseksi suureksi puuksi. -Sonkajan kyläkirjasta, "Laatokan latvavesiltä" koonnut ja kirjoittanut Aini Peltola, toimittanut Urho Kinnunen, voi lukea tarkemmin Sonkajan vaiheista. Tammi oli vaurioitunut kuvan oton jälkeen myöhemmin seudun yli pyyhkäisseessä kovassa myrskyssä. Mitähän sille nyt kuuluu? Täällä Vantaalla sataa nyt lunta.

Tässäpä se Vanhasta Valamosta tuotu tammen taimi Sonkajan koulun pihassa

Sumerit, nuo supraviisaat seksagesimaalin keksineet tötteröpäät tekoälyn silmin. Huom tekoäly mainittu ihan suosiolla.

2023-11-18T16:52:00.024+02:00

Tarunhohtoinen, leikkimielinen ja nopealukuinen "eeppokseni" Tervetuloa!

Sumer

Samarran malja v 5000 eKr, Samarran laatan kuvasymbolit, ensimmäinen mallinnus Linnunradastamme? Muinaislöytö Etelä-Irakista.

Ajattelija ajan virralla

Ishtar, Burney relief, kuva wikibediasta

Innana, taivaan jumalatar, saattoi olla todella arvaamaton ja repiä kappaleiksi tai syöttää vaikka leijonalle

Ishtar ja Tammuz jumalat maan päällä

Sumerit, nuo supraviisaat kellonkeksijät. Mistä he tulivat? Tässä vähän leikkimielinen ja iloitteleva kurkistus tuhansien vuosien taakse Mesopotamiaan, missä kaupunkiin keskittyvä asuminen kehitti kotiasumista ja uusia elämistä helpottavia keksintöjä.

Savitaulu on saapunut

Innani....anna jo onneni

Kauppakaravaani saapuu kaupunkiin

Saatuaan siipeensä maanpäällisissä taisteluissa tämä anunnaki hankki härän ja päätti ryhtyä kasvattamaan karjaa. Tuloja hän sai myös nuolenpääkirjoittajana.

Kuin myös kalastajana

ja seppänä.

Myös purjevene keksittiin. Siitä en tiedä näyttikö se tältä.

Anunnaki

Aavikon poika? Enkeli? Innanin poika? No kerro nyt, avaruusmies vai aavikon poika?

Näin sen täytyy olla minuutteja tunnissa on kuusi ja nolla

Emme ole päässeet eroon tuosta seksagesimaalisesta järjestelmästä, vaan yhä vuorokauden tunnit määrittävät elämäämme. Miten historia olisi kirjoitettu ilman tuota oivallusta?

Uusvanhasta paristoilla toimivasta muovisesta pöytäkellostani oli muuten pudonnut se nippeli, jolla viisareita käännetään ja nyt kelloni käy kesäaikaa, vaikka ulkona on kohta metri lunta. Kellonsiirto onkin nykyihmisen aivan turha "keksintö". Sensijaan sumerien keksinnöt ovat ainutlaatuisia, niinkuin tarustokin ja jäljelle jääneet löydöt heidän muinaisesta olemassaolostaan.

Hiekkaa vain

Presidentti Martti Ahtisaari, rauhan mies

2023-11-16T09:14:00.000+02:00

Martti Ahtisaari oli tunnettu ystävällisenä ihmisenä myös presidenttiytensä ulkopuolella. Ei hän erotellut ihmisiä rikkauden tai aseman perusteella, vaan suhtautumisensa oli varsin tasapuolista myös hänen yksityisyydessään. Kannustavin sanoin hän oli puhutellut myös kotiinsa huoltomiehen hommissa tullutta nuorta Jouni-veljeäni, joka saattoi vasta Kuopiosta Helsinkiin muuttaneena etukäteen vähän arastella pressan kohtaamista, mutta turhaan. Heidän välilleen olikin syntynyt keskustelua, kun presidentti oli osoittanut kiinnostusta huoltomiehen tekemisiin ja jäänyt siihen seuraamaan ja jutustelemaan. Edesmenneelle veljelleni tuo Ahtisaaren mutkattomuus oli ollut yllätys ja hän muisti kyllä sen koko elämänsä. Ahtisaarikin oli Kuopiosa ollut koulussa, samoin Eeva ja Martin isä työssä aikoinaan siellä armeijan leivissä. Kuopion Saaristokaupungissa sijaitsee nykyisin Ahtisaaren koulu.

Ahtisaaren hautajaisia tuskin moni pystyi seuraamaan liikuttumatta. En minäkään. Poikkeuksellisen kaunis oli tämä hautajaistilaisuus myös musiikiltaan. Arvokkaat tarkasti suunnitellut valtiolliset hautajaiset kuin näytelmää. Ja muistutus, että kaikki me vanhenemme säätyyn katsomatta. Presidentit ja kuninkaatkin.

Iltalehden uutisia. Iso uutinen koko Suomelle.

Calvin&Hobbes ja tekoälykuvat

2023-11-16T08:45:00.003+02:00

Legendaarisen Lassi ja Leevi

sarjakuvan -alkuperäiseltä nimeltään Calvin&Hobbes- vähäpuheiseksi mainitun luojan, 'Bill Wattersonin' kerrotaan lausahtaneen " jokainen piirtämäsi viiva pudottaa housusi". Se on varsin totta. Jokainen kynän jälki on siinä kaikkien nähtävissä paperilla tai mihinkä piirrätkään, paljaana ja arvosteltavana ellet aio sitä ruveta peittämään tai muuten pientäkin hapuiluasi kumittamaan ja suhraamaan ja tuhoamaan lopulta koko kuvaasi virheiltäsi. Tämä muistuttaa siivoojan työtä. Peiliin jäänyt pienikin hiukkanen levähtää suureksi tahraksi kun aioit vain pyyhkäistä sen kevyesti pois. Jokainen pölyhiukkanen ja kärpäsenkakka, minkä jätät pyyhkimättä, kertoo tarkkaavaiselle pomollesi, mitä jätit tekemättä. Pahimmassa tapauksessa saat kenkää. Paras tehdä siis kestävää Hyvää jälkeä. Watterson tiesi tämän hyvinkin tarkkaan, kun hän Lassin ja Leevin kaikki stripit piirsi käsin. Valtava piirrosurakka. Sarjis ilmestyi vuosina 1985-1995. Wikipedian mukaan 2400 lehteä julkaisi Calvin&Hobbesia, meillä myös tunnettu nimellä Paavo ja Elvis.

Tässä Wattersonia tämän aamun Hesarissa niin tuoreena taas.

Kun seuraan tekoälyn tuottavan "yllätä minut"- kuvia, en voi sanoa enää näkeväni housut pudottavaa terävää jälkeä. Mutta ehkä sekin onnistuisi, jos vaan oikein osaa pyytää. Mielikuvani on se, että kuva on juuri niin hämäräperäinen kuin miltä näyttääkin. Hämäräperäinen Itsekin Luoja, sanaseppo, piileksit jossain kuvan sumuverhojen takana. Tyydyt sitten siihen, mitä tuutista tipahtaa. No alan jo kyllästyä omiin kokeiluihini, mutta varmasti viksumpia virtuooseja löytyy luomaan kuvia monenlaisiin tarkoituksiin. Tekoälykuvat on tällä hetkellä melko uusi juttu, joten mitähän kaikkiaan vielä on tulossa, onhan tämä luullakseni aika koukuttavaa myös lapsille.

Toivottavasti ei jonain päivänä lakata valmistamasta kyniä ja paperia, tai mennä siihen, että niiden valmistus vielä kokonaan rangaistuksen uhalla kielletään jonkun maapallon tilaan liittyvän syyn nojalla. Tulevaisuus on kaukana tulevaisuudessa onneksi.

Alla on tekoälyn tekemä hempeä satuakvarelli. Eipä sillä minulle ole muuta virkaa kuin uteliaisuus, miltä se lähde näyttäisi kehoitteillani ja tietysti tykkään kovasti hempeilystä🎀.

Batman Puolangalla ja Betlehemissä

2023-11-15T22:21:00.006+02:00

Batman Puolangalta

Pienen pohjoissuomalaisen kunnan, Puolangan pormestari esiintyi Batmanina Tiktokissa. Siellä se homma toimi ja someseuraajia tuli runsaasti, mutta kunnassa ei kuitenkaan väkiluku lisääntynyt. Mikä neuvoksi, jos ei Lepakon viittakaan auta? Puolangan puolessa kuitenkin on ollut hauskaa seuratessa pormestaria, jolla itsellään ainakin on ollut hupia Batmanin roolista. Pienten kuntien pormestareilta ja kunnanjohtajilta vaaditaankin huumorintajua. Vaaditaan paljon muutakin eihän se mikään kunnallinen suojatyöpaikka ole. Kunnanjohtajan pesti voi osoittautua ylivoimaisen karikkoiseksi tehtäväksi. Mitä yhteistä sitten Puolangalla ja Betlehemillä voisi olla? En osaa antaa siihen sanatarkkaa vastausta. Batman on mieltynyt molempiin.

https://www.iltalehti.fi/palat/b18501e2-f8bf-4ffe-8686-3e30edfe670c

Arabialainen aamu, Sadun Ja tuhannen ja yhden yön Ultraa tekoälyn silmin.

2023-11-15T18:26:00.002+02:00

Julkaisin jo arabialaisen yön, nyt on vuorossa aamu. Mielikuvitukseni näkymät selittänee lapsuuteni yksinäisessä paikassa maaseudulla, missä korkeinta viihdettä oli kammarin kuusiruutuisesta ikkunasta tuikkiva tähtitaivas ja kesällä poutapilvet taivaalla. Pahinta pelkoa sota, yön pimeys ja paha ukonilma. Kauneus tarttui lapsen silmiin kukkaniitystä ja auringon asemasta paremmin kuin kuluneista lattia lankuista tai nokisesta uunin rinnasta, mistä rappingit jo tippuivat lattialle.Olin lapsi leuka ikkunassa. Myöhemmin opiskelin kädentaitoasioita. Jossain vaiheessa olin töissä Arabialla. Tuolloinen kumppanini oli kultaseppä. Vanhojen korujen filigraani koristelu viehätti silmääni. Kun muutin Pohjois-Karjalaan, menin sinne aluksi punonnan koulutuksen houkuttelemana. Rajaseudulla syntynyt mieheni, jo edesmennyt, oli työskennellyt mm Irakissa. Nykyisin minulla on tuttavia arabi-maista ja kun olen arabian kieltäkin opiskellut, se tietysti. Somistajan piti opetella aikana ennen tietokone-fontteja tekstaamaan sujuvasti eri tyylisiä tekstauksia. Harjoitteluun minulta meni tunti jos toinenkin, mutta kun opettelin arabian kielen kirjaimia, eivät ne -yllätys yllätys- tuntuneetkaan enää niinkään vaikeilta. Koska taiteessa voi nähdä asiat miten haluaa, valitsin arabialaiseen aamuuni hollantilaisen laatukuvan. Olen hyvin tietoinen maailmaa repivistä asioista. Niitäkään ei aina jaksa, joten,

Ihanaa aamua!

Hyvää viikonloppua, Happy Weekend!

2023-11-11T21:50:00.002+02:00

Ole kuin hirvi💖

Liperiläiset vankikarkurit...

2023-11-11T20:01:00.002+02:00

Hei vain Arvoisa Vieraani!

Tässä vähän pitempi tarina, tapahtuma, jolle serkkuni kanssa saatiin nauraa. Ehkä siitä helpotuksesta, ettei naapurin Uunon kirveen terä päässyt kirvelemään aivojamme. Juttu tuli mieleen aiemmassa postauksessa mainitsemastani koulun hiihtolusikoiden rahankeruulla- käynnistä vauraan Ukko-Hiltan talossa, missä saatiin niitä herkullisia sokerimunkkeja pyytämiemme pennosten sijasta.

Oli juhannuksen jälkeinen täys'kesä ja meitä tyttöjä ei yöllä nukuttanut. Luxenburg-radiota kuunneltiin yöllä. Oli jyrkästi kielletty aitan ovea aukomasta nukkumaan menon jälkeen, jos ei saataisi vanhaa rautalukkoa enää kiinni lopun yöksi.. Miten siis voisimme käydä salaa katsomassa kiinnostavaa autiota mökkiä

Hiltaa vastapäätä jokirannalla?
Aitan ovi oli painava ja narisi ja kitisi niin, ettei sitä yöllä uskaltanut avata, jos sen kuulisivat vanhemmat ja heräisivät .. Lattiasta onneksi löytyi pari irtonaista leveää lankkua, jotka saatiin hilattua ylös seinää vasten. Ja niin ryömittiin aitan seinän alta ulos ja hiippailtiin saunarantaan ja veneelle.
Olipa ihanaa soudella kesäisessä yössä ja katsella maisemaa välillä vesiltä käsin. Niin erilaiselta se näytti. Mikään pahan teko ei tosiaan mielessämme ollut. Soutelimme varovaisesti parin nukkuvan maalaistalon ohi ja sitten saavuimme noin kahden aikaan yöllä sinne kapean puisen postisillan kohdalle. Samaan aikaan traktori yllättäin jyristeli pitkin hiekkaista kylätietä joen kanssa samaan suuntaan ja hiljeni siinä ylös Hiltan pihaan. Olimme unohtaneet, että talossa aloitettiin työt vasta myöhään ennen puolta päivää ja usein kuului suolta traktorin ääni yöaikaan. Ei siellä vastarannalla nukuttu nytkään. Salikammarin ikkunassa näkyi häämöttävän joku hahmo.
Sillan poskessa kyhjötti tuo harmaa tönö tuijottaen veteen pimeine ikkunoineen ihan vesirajassa. Hiivimme mökille sankean heinikon läpi. Pettymys oli, sillä sisällä oli vain sortunut kivikasa tuvan? uunin paikalla ja lahonneiden sisään pudonneiden lautojen raoista kasvoi vattua ja horsmaa. Näky oli ankeudessaan lohduton ja surkean mitäänsanomaton eikä yhtään mitenkään satumainen, niin kuin kai olimme kuvitelleet. Kävi mielessä, että noinkohan meidänkin kodille joskus kävisi, maalta muutosta juuri silloin paljon kuuli puhuttavan.

Olisi jo tehnyt mieli kävellä Hiltan pihan kautta tielle ja oikaista tietä pitkin kotiin. Hakea vene myöhemmin aamulla, soutumatka kun kierrätteli rantoja paljon pitempään. Vähän aikaa harkittuamme läksimme kuitenkin soutelemaan takaisin kotirantaan päin. Kenenkään pihojen kautta ei tehnyt mieli yöllä kulkea, vaikka siinä jokin vanha Postipolku olikin. Jokapuolela kihelmöi iho viholaisten polttelemana..

Seuraavana päivänä meidät lähetetiin kylään postille ja kauppaan. Kävi säkä, perimmäisen talon Juakko oli tulossa kaupoilta kuplavolkkarillaan, mikä oli sen puolen ainoa auto ja otti meidät tulomatkasta kyytiinsä. Ja kas, ite Ukko-Hilta istuikin nyt etupenkissä. Hän haukotteli kovasti korviaan myöten sanoen olevansa hirveän väsynyt .

Roikaleet kuuskytluvulta, vesiväri

Tämä isokokoinen vanha kaiken tietävä nainen oli sellainen ihmeellinen Armada, jonka kovaääniset puheet tapasivat kääntyä sensaatioihin kun vaan hänet tapasi. Kuin parin haaksirikon kokeneelta hän tavallisesti näytti ruuhettellessan risaisissa rytkyissä kuin kerjäläisellä, vaikka rikas olikin. Usein hänellä oli mukanaan pitkä riukuvartinen harava keppinä siltä varalta, jos joku kävisi kimppuunsa. Sitä vähän ihmeteltiin sillä eihän tuolla syrjäkylällä edes ketään asukkaita lukuunottamatta liikkunut. Emäntä katkoi mailtaan tienvarren leppiä aseinaan viikate, tuo harava ja vesuri. Eväinään piimähinkki tai kotikaljaa ja rätin sisällä kalakukon pala.. Taskussa ehkä parikin räjähtävää tykin kuulaa, arvelimme. Kaikenlaista työkalua roikkui vyötäisiltä, joten häntä vähän pelkäsimme.

Nyt tämä Armada näyttikin olevan paremmissa pyhävaatteissaan ja naamansa pesty jopa saunassa käynyt.. Oliko hän kenties äkkiä sairastunut, ehkä kirkolta lääkäristä nyt tulossa? En ollut koskaan tullut nähneeksi häntä edes linja-autossa. En edes käymässä kaupassa tai postilla jalkaisin. Polkupyörää hänellä ei ollutkaan.
Sitten alkoi pulputa vuolaasti juttua!
-Yöllä kun ei saanut nukutuksi ollenkaan. Meidän kun piti Roikaleita vahtia koko viime yö. Musta- ja valkolyyssinen mies soutivat varastettua venettä. Varmaan olivat ne liperiläiset

vankikarkurit, niistä oli lehdessä!! Ja sieltä Liperistä kun on niitä konnia kotoisin, se on tiedossa. Ja vaarallisia... Emäntä innostui kuvailemaan .Ei ne kunnon ihmiset siihen aikaan valvo. Onneksi Uuno tuli just samaan aikaan suolta kyntämästä...! Pahat niillä mielessä oli. Jos en olis lähtenyt minnekään niin veneen omistajille olisi kyllä
aamulla käyty sanomassa, että ilmoittavat polissille, vene on viety... Etsivät jotain autiosta rakennuksesta. JOS oisivat vaikka tappaneet meidät, kun eivät mitään arvokasta mökistä saaneet, JOS niillä oli joku kätkö piilossa ja joku sen vienyt...Mitäpä tehtäsiin nyt, JOS olisivat meidät tappaneet! Emäntä huokaili. -Vangin paita s isommalla ukolla oli. Kyllä se näkyi kun heitti valkean takin ja karisteli roskia takistaan. Liekö Liperin meijeristä varastanut valkean takin. Eikös siellä Liperissä lie meijeri. Juttua tuli kuin huttua, niin tolaltaan oli mennyt Ukko-Hilta-rukka.

Tuossa vaiheessa emännän kertomusta alettiin me takapenkkiläiset tuijottaa hämmästyneinä tuijottaa toisiimme. Herrajestas onko ollut liikkeellä myös vankikarkureita ja mekin oltu vaarassa, kauheaa! Mutta eipä siinä kaikki:

- Lippahatut niillä oli, tummat housut. Otettiinpas niistä kaikki tuntomerkit ylös!

Se toinen mustatakki oli vähän pienempi, arveltiin ensin naiseksi, mutta nuorempi mies se oli koska leveä harteinen. Uuno katsoi niitä kiikarilla kammarin ikkunasta. Se otti lihakirveen ja tähtäsi jo nurkalta haulikolla, että het' ampuu, jos ne roikaleet alkavat nousta pihaan. Jos ei saisi osumaan kunnolla, tai yrittävät tulla väkisin tupaan niin löisi päät lihakirveellä. Sen pani porstuvan ikkunalle. Niin eivät enää heilaha!

Meitä rupesi kauheasti naurattamaan, ei meinattu henkeä saada kulkemaan. Vieläkin ne samat vaatteet oli päällä. Minulla se valkoinen lakkanailon pusakka, sama josta yöllä olin karistellut sahajauhoja. Maripaidat, tummansiniset lippikset ja farkut. Eikö emäntä huomannut, vai ällyyttikö vain viisaampanaan meitä? Kun jäätiin risteyksessä pois, oli minun heittäydyttävä selälleni maahan ja taottava palleaani, etten olisi nauruun tukehtunut..

Kyselimme kotona varovasti, oliko lehdessä ollut jotain liperiläisistä vankikarkureista? -Äiti nauroi, että onhan saattanu joku vuosi sitten olla, mutta ei hänen miniänä olon aikanaan ole näillä kylillä käyneet. Joku sukulainen tuo naapurin emännälle vanhat Maaseudun tulevaisuudet ja Hymy-lehtensä kun ei tämä tse raski lehtiä tilata.

Sitten niitä luettuaan saa päähänsä jotain kummia.

Syksyä junan ikkunasta ja tienvarresta

2023-11-10T09:12:00.002+02:00

Hitunen

maahan langennutta lunta paljon pudonneita puun lehtä

Hitunen hetkeä retkellä jonnekin

Ihminen aloitti sodan, ei aasi.

2023-11-08T10:53:00.002+02:00

Voisi kai hminen lopettaakin sen! Ei aasi voi.

Suuri kurpitsa ja Köyrijätär

2023-11-08T10:51:00.000+02:00

Vantaalla Kauppatien varressa parkkipaikalla lähellä Lidliä nökötti vanha traktori kurpitsoineen odottamassa viikonloppua. Kekri eli Köyri -nykyisin kakaroiden suosima Halloween tulossa. Vai olisiko tuo jokin hupimuotoiltu soppatykki. Ei ollutkaan vaan Puotilan kartanon Halloween elämyspuiston vekotin , selvisi kun kävelin ohi toiselta puoleltaostamaan pipoa 157-liikkeestä. Ovellamme kävi sitten neljä polvenkorkuista lapsi-noitaa koreineen. Silmät kiiluivat toiveikkaasti suuntaani kuin kaasulamput. Voi itku, suuresta kurpitsasta huolimatta olinkin unohtanut karkit. Se ei sinänsä ole mikään ihme, äitini on vasta päässyt sairaalasta ja toipilaana kotona. Ollut niin paljon ylimääräistä järjesteltävää ja ajateltavaa sen takia. No olisi täältä löytynyt pikku noidille edes omenoita, mutta vain yhdelle noidalle omena kelpasi. Ymmärrän kyllä.

Karkki vai kepponen! Se on homman nimi. Onneksi ei tullut ovelle kuitenkaan itse kauhea Köyrijätär hupia etsimään.

2019, Kaarlo Isotalon novellikilpailun antologia ja sen jälkeen

2023-11-08T07:29:00.010+02:00

Antologia

Uuden työväenkirjallisuuden novellikilpailu

-Kumpaa tehdä, kirjoittaa vai piirtää? Vai käykö niin kuin välillä on käynyt hiihtämisen ja uimisen suhteen, että valinnan kehkeydyttyä liian vaikeaksi lopettaa kummatkin. No uimistahan en voi lopettaa.

Tuossa nyt kuitenkin novellini valittuna antologiassa, johon oli tarjolla satoja kirjoituksia.

7.11.2023. Hyvä päiväkirja! Jatkan vanhaan postaukseeni vuodelta 2019.

Eipä ole tarvinnut tehdä valintoja harrastusten välillä senjälkeen kun nyt 91- vuotias äitini jäi yksin ilman huolenpitäjää kun lähistöllä asunut nuorempi veljeni kuoli yllättäen liikenneonnettomuudessa. Veljeäni ja hänen seuraansa äiti jäi ikävöimään lopuksi iäkseen niinkuin minäkin. Asunnon hankkiminen ja muuttaminen lähemmäs äitiä on minulle pääkaupunkiseuduille on vaikeaa. Olen kuitenkin asunut siellä aikaisemmin sen verran ettei mene sekaisin liikkuessa vaikka hoitopaikoissa. Äiti on alkanut sairastella enemmän viimeaikoina. Toki häntä käy vilkaisemassa iltaisin kotipalveluhenkilö, joka viipyy 25 minuuttia ja laittaa silmätipat. Muusta vielä selvitään itse. Mutta se kysyy sitä, että olen paljon poissa kotoa. Ja sitten kaukana kotonani on äidin voinnista kova huoli, kortisolit jyllää taivaissa. Aikaa menee kotiin tultua matkasta lepäytymiseen. Rasittavia ovat vierailutkin. Usein lääkärissä ja tutkimuskäynneillä huonosti liikkuvan kanssa. Ja mikä selittäminen.Vaikka äidin mielestä olisinkin teinityttö jonka menoista ja hatusta ja lapasista pitää huolehtia, olen itsekin alun kahdeksannella kymmentä. Pienessä yhden ihmisen asunnossa ei ole tilaa tehdä omia juttuja. Hyvä jos mahtuu ja pystyy edes ajattelemaan, toisella kun on jatkuva tarve raportoida pieninkin asia ja jokainen sadepisaran putoaminen parkkipaikan autojen katoille. Vähäiset tekstini ovat jääneet yritelmiksi ja tyngiksi ja kiireessä tarkastamatta eivätkä raakileet ole menestyneet kirjoituskilpailussakaan. Olen vähentänyt puhelimeen vastaamista yksin olessani enkä pidä enää yhtään puhelimen soitosta. Jotenkin en jaksa käsitellä ylimääräistä vaan vetäytynyt olen kaikesta ja jättänyt huomiseksi senkin, mikä olisi pitänyt välttämättä tehdä tänään

Palaan taas kotiini ja istun junassa oltuani poissa pari viikkoa. Surulliselta tuntuu äidin muuttuminen ihan silmissä kuin

pieneksi linnuksi joka kohta muuttaisi muuanne enkä voi sille pienenemiselle mitään. Katsoin kun äiti lähti taksissa eikä häntä voinut nähdä sivuikkunasta, vain vähän pipon kärkeä. Sananmukaisesti hän kuihtuu kuin" pyy mualimanlopun eellä". Nikamat painuneet enemmän ja enemmän maata kohti.

Ja tietokone-aika tekee asioiden hoitamisesta ongelman. Se ei ole huononäköisen vanhuksen itsensä syytä. Papereidenkin kanssa on vaikeaa. Kun olen kymmenennen kerran selittänyt saman asian juurtajaksain en voi mitään, että voin olla jo vähän kireä kun vanhis alkaa aivan uutena asiana kysyä, että mikäs paperi se tämä sitten on.. Keskusteluissa olen usein pudonnut jo omalta minäkentältäni. Sanon pian joka asiaan enää joo, kyllä, niinhän se on. Muuta en aina keksi. Pelkään loukkaavani, enkä jaksa kinastelua. Alanko tulla kyllästyneeksi ja sarkastiseksi hoitajaksi, sellaisiakin on nähty, kun ennen sentään olin tytär ja voitiin hyvällä omallatunnolla vaikka vähän kiistelläkin ja olla asioista erimieltä. Vaikken niin herttainen hymyhuuli ole ollut, vaan ajoin ärtynyt ja vähäpuheinen, vailla tippaakaan siirappia, olen kuitenkin mielestäni tyttärestä käynyt. Enkä ole jättänyt äitiäni pulaan. No on äiti itsekin sanonut, että hän suuttuu jos hänelle aletaan puhua kuin lapselle lätystellään ja vielä jos puhutellaan kolmannessa persoonassa! Eip kannatakaan ruveta imeläksi ja teeskentelemään hänelle Hyvää ihmistä. Koska asuinpaikkojemme välillä on tuo 500km on kuleteltava myös matkatavaroita ja pidettävä mukana vaihtovaatteita. Joka kerran käydessään ei voi ostaa uutta karderobia ja kaksia kenkiä kun ei ole oikein rahaa yksiinkään, vaikka miten mieli tekisi, sään vaihtuessa aivan muuksi matkalla.

Alun ensipostauksessa sanon etten voisi uimista lopettaa. En ole enää kuitenkaan jaksanut käydä uimassa, en koko syksynä. Se kun vaatisi aikaa ja matkustamistakin hallille ja tulisi lisåä järjestelyjä. Yritän kuitenkin olla syyttämättä itseäni laiskuudesta oman itseni suhteen. Vaikka nyt haluaisinkin vain nukkua eikä ole paljoakaan virtaa ehkä syntyy vielä joskus edes novellin pätkä. Mutta tuliko tuohonkin liian monta epäilevää määrettä? Ehkä, joskus, edes jne. Ehkäpä. No tämä tästä.Juna tuli perille kerrankin ajoissa klo23.15 vaikka oli rataosuudella tapahtunut henkilövahinko. Taas.

Novellistit: Ali Heikkilä, Anne-Riitta Laukka-aho, Elisa Haverinen, Elli Valtonen, Jarkko Immonen , Jenny Kangasvuo, Jorma Aaltonen, Marja Mäenpää, Merja Leskinen ja Uni Ojuva.

Antologian tekstit ovat Kaarlo Isotalo -novellikilpailun kärkeä. Kirjaan sisältyy novellien lisäksi Harri Kumpulaisen esipuhe-essee sekä Sirpa Kähkösen ja Kari J. Kettulan aihealueen tiiviit luonnehdintatekstit. 🐓

Hyvää Pyhäinpäivää!!

2023-11-04T20:04:00.001+02:00

Arabialainen uni

2023-11-04T19:56:00.000+02:00

Itämainen taide on aina viehättänyt minua. Arabialainen Musiikki suorastaan hivelee selkäpiitäni. Savi ja punonta on side vanhaan Arabian tehtaan alkuaikoina taiteilijoilla on myös ollut vetoa itämaisuuteen.

Ajattelin katsoa, miten tekoäly ymmärtää, kun annan sille muutamia sanoja suomeksi, mistä se voi tekaista itämaista eksotiikkaa.

Jospa yhtä helposti voisi säveltää arabi- musiikkia, sitä kun ei vahingossakaan esitetä Suomen radiossa. Ei edes nykymusiikkia, vaikka kuinka sille kuulijoita löytyisikin.

Kulta mielessään

Illuusio

Mitä on ollut

Mitä olisi ja voisi olla

Mitä ei ole nyt

Köyhyys tappaa

Liika rikkaus tuhoaa valtakunnan

Kiiltävä katoaa käsistään

Lapsi leuka ikkunassa

2023-11-02T23:17:00.000+02:00

Blogivieraita lokakuussa

2023-10-29T11:59:00.004+02:00

Heipä hei! Kiitos jo etukäteen kun jätät kommentin kenttään. Kerro vaikka sataako vai paistaa!🥰🥰🥰🥰 Blogi elää omaa elämäänsä, vaikka se on jäänyt välillä ihan peruslämmölle, sillä minulla on riittänyt perheessä huoltapidettäviä. Nyt on avun tarpeessa 91- vuotias äitini, joka asuu noin 500km: n päässä. Aikaisemmin olin mieheni omaishoitajana. Usein olen joko lähdössä tai tulossa. Energiat huolestuttavan vähissä. Postauksiinkin on tullut todella pitkiä taukoja. Omat tekemiset jääneet väistämättä taka-alalle. Mielenkiintoista on kuitenkin katsoa, mihin asti blogi on kulkeutunut sillä aikaa kun matkustan "virtaa edestakaisin". No souda en mutta kulutan junan penkkiä.

Unilampaiden Perheidylli

2023-10-29T02:49:00.001+03:00

Kellot siirretään pian normaaliaikaan! Kellon veivaaminen tuntuu niin turhanpäiväiseltä. Keväällä taas eteenpäin ja jos olet puutarhatöissä ja joudut kitkemään rikkaruohoja aamutuimaan, tai poimit mansikoita klo 8 aamulla, käden joutuu työntämään yökasteesta kylmään puskaan. Tunnin päästä se kaste olisi jo häipynyt.

Viraton kuva?

2023-10-26T14:24:00.007+03:00

Kaipaisin selkeyttä siihen missä ilmaisia tekoälykuvia voi käyttää. Luojalla kun ei ole tekijänoikeutta, vain omistusoikeus.