Jumi, Brio ja Hifi

Hifin luonnetesti

2018-03-06T07:51:00.003+02:00

Tajusin yhtenä päivänä, että Hifin luonnetesti ei löydy internetin syövereistä. Täytyyhän sen siellä olla joten tässä siispä Hipihimpulan testi olkaa hyvät.

Toimintakyky, +1a Kohtuullinen
Terävyys, +2 Suuri ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu, +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu, +3 Suuri
Hermorakenne, +1b Hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti, +1 Erittäin vilkas
Kovuus, +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys, +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus, +++ Laukausvarma
Yhteensä 153

Jumin joulupennut

2018-02-28T14:39:00.000+02:00

Koska olen ollut niin laiska päivittämään en ole muistanut myöskään päivittää Jumin joulun alla syntyneistä pienokaisista.

Korpihillan kenneliin syntyi 25.12 seitsemän iloista kaveria - kaksi urosta ja viisi narttua. Värejä sieltä tuli mustasta punaiseen erinäisillä valkoisilla merkeillä. Pennuista voit lukea lisää täältä.

Pentueen tiedot löytyy jalostusnetistä tästä linkistä.

Vihdoin sibbi

2018-02-14T14:35:00.000+02:00

Joskus vuonna 2013 lähti ajatus siitä, että olisipa kiva jos koirani saisi C.I.B muotovalion arvon. Siitä ajatuksesta lompakko keveni, mielenterveys lähti ja autoon kertyi tuhansia kilometrejä.

Mutta.
Nyt se on vihdoin saavutettu. Marraskuussa 2017 Tarton kansainvälisessä näyttelyssä Jumi pokkasi viimeisin tarvittavan cacibin ja on näin ollen vahvistusta vailla C.I.B <3

Tietyllä tavalla haikeaa koska nyt ei sitten ole ketään jota voisi pyöräyttää kehissä mutta onneksi Jumi täyttää syksyllä sen pappa-ikään vaadittavan kahdeksan niin päästään veteraanikehiin piipahtaa.

Paljonko rahaa jonkun hassun cacibin metsästykseen sitten meni? No paljon. Ihan helvetin paljon. Mutta kaikki ne reissut ja muistot, kamalat hotellit ja parhaimmat puistot. Ei sellaisia muistoja voi mitata rahassa. Jos joskus saan koiran jota kehässä kehtaa esittää niin aivan varmasti lähden uudestaan yrittämään samaa.

Jos ei yritä ei voi epäonnistua

2018-02-02T12:30:00.000+02:00

Kuten osa tietää Brion kanssa harrastetaan suojelua. Jostain syystä en koe hirveää tarvetta julistaa tätä asiaa maailmalle koska laji itsessään herättää mielipahaa osassa koiraharrastajissa jonka lisäksi rotu itsessään tuo oman säväyksensä. Jos ihan rehellisiä kuitenkin ollaan niin amstaffi on varmasti tyhmin valinta jos haluaa suojelua harrastaa. Toki tämä varmasti on yksilöstäkin riippuva mutta noin yleisesti rotu jonka historiakin perustuu siihen, että sen ei kuulu osoittaa aggressiota ihmistä kohti niin se ei tule koskaan olemaan hyvä kaksiviettinen suojelusesse.

Siitä huolimatta harrastan Brion kanssa suojelua. Tai no, maalimiehen kanssa hakataan päätä seinään koska kerta näin pitkälle ollaan päästy niin ei luovuteta ennenkun se IPO1 on plakkarissa. Syksyllä otin härkää sarvista ja lähdin kokeilemaan oman seuran kisoihin.

Sää oli kuin morsian eikä todellakaan meidän puolella minkä (ehkä) pisteistä huomaakin. Vettä tuli kun aisaa koko suorituksen ajan ja meinas usko loppua jo ennenkun päästiin paalulle pellolla. Jälki meni kuitenkin ihan kivasti, ei ongelmia. Tottiksessa koiran hengaili mukana kuin märkä rätti - ei mennyt liikkeestä maahan, ei myöskään hypännyt estettä kumpaakaan suuntaan eikä mennyt maahan eteenmenossa (meni kuitenkin eteen eli voitto sinänsä). Paikallaolossa olin jo niin vihainen, että koirakaan ei tohtinut sieltä nousta. Ensi vuonna otetaan uusiks mielellään sellaisella kelillä että Brion kassit ei kastu.

A96 B55 C70 yht 221 (= pistemäärä sinänsä riittäisi tulokseen jos ei tuo pirunsaatanan tottis olisi noin paska). Ja lisätään tähän vielä se, että Brio on ainoa amstaffi suomessa joka on suorittanut koko kokeen hyväksytysti vaikkakin pisteet ei riittänyt tulokseen.

Ensimmäinen kuva © Jari Ananin. Loput kuvat © Pia Ananin

Mainiot mainoskasvot

2018-02-01T07:46:00.001+02:00

Jumi ja Brio oli viime vuonna parissa mainoskuvauksissa ja niiden helmiä on nyt sitten vihdoin julkaistu. Noise Fear Buddies löytyy Facebookista ja he julkaisivat tämän videon sekä tämän videon.

Kuvauspäivät oli jänniä omistajan mielestä, ei niinkään koirien mielestä. Nuo yhteiskuvaukset oli haastavimmat kun vierekkäin oli leikkaamattomia uroksia liuta ja amstaffi ei rotuna tunnetusti ole mikään maailman leppoisin samaa sukupuolta olevia vastaan. Onneksi Jumi on fiksu kaveri ja kun on tehtävä niin se tehdään eikä käydä ihmettelemään mitä vierellä on. Brio ei tehnyt yhteiskuvauksia kuin Jumin kanssa kun se on vähän yksinkertainen ja kahden koiran ohjaaminen yksin on ihan riittävän haastavaa ilman vieraita koiria.

Vähän temppuja tuli opeteltua näitä varten myös mm. pään laskeminen ja nostaminen maasta (kuten tokassa videossa näkyy ihan liikkuvana kuvana). Kyllä vanhakin koira uusia temppuja oppii :D

Tässä vähän kuvasatoa, kaikki kuvat ovat © Noise Fear Buddies

Kivikova kives (edelleen)

2017-04-30T23:25:00.001+03:00

Otsikkohan sen jo kertoo. Natolla on edelleen kova kives eikä silleen hyvällä tavalla (hard balls) vaan sillä huonolla ja kipeällä tavalla.

Käytiin viikolla eläinlääkärissä hakemassa piiiitkä antibiootti-kuuri. Kivekseen kun kuulema menee vähän huonosti suun kautta otetut lääkkeet niin sai sitten varuiksi kolmen viikon kuurin + kipulääkkeet. Se olikin tarpeen sillä kaveri on repinyt hampaita irti urakalla - eikä sitäkään sillä hyvällä tavalla. Yläkulmuri ja pieni ylähammas on lähtenyt ja irtilähteneiden hampaiden perusteella eivät ole olleet valmiina lähtöön. Meillä on siispä myös ensi viikolla hammaslääkäri. Ihanan halpaa.

Kasa terriereitä

Hifi kävi viime vuonna SmartDogin pentupilootissa jossa viimeisteltiin testi. Nyt tuli uusi kutsu, haluavat varmistaa viime vuoden tuloksia ja katsoa onko ne edelleen paikkaansa pitäviä. Laitan siitä pidemmän postauksen sitten kun ollaan käyty ensi viikolla.

Muuten kaikki hyvin eläinlandiassa - valkoista vappua vietetään niinkuin vissiin kaikkialla muuallakin.

Mikä tämä on?! Eilen just laitoin uudet nurtsinsiemenet maahan kun oli aurinkoa ja lämmintä!

Kova kives ja vähän karkailua

2017-04-22T19:15:00.001+03:00

Tiedättekö sen tunteen kun koira vingahtaa ja sitä vaan tietää, että jokin on pielessä? Nato oli hyppäämässä sohvalle ja mies auttoi nostamalla takapuolesta. Mitä tekee koira? Vingahtaa oikein kunnolla. Pikaisen tutkimisen tulos oli, että koiralla on toinen kives aivan kivikova. Itse tietty säikähdin, että nyt on koiralla kiertynyt kives. Google ei ollut ystäväni tässä asiassa sillä en löytänyt mitään kiveskiertymisestä ja koirista. Ei muuta kun koira autoon ja Mevetin päivystykseen.

Nato raasulla oli kipeä kives

Mevetissä meidät otettiin vakavasti kun huomasivat miten kova kives on ja miten kipeä koira oli. Kives ultrattiin ja helpotuksena siinä kiersi veri normaalisti eli kyseessä ei ollut kiertynyt kives. Diagnoosi oli lyöttymä tai muu trauma jonka seurauksena sekä kives, että lisäkives oli todella turvonneita. Nato sai tulehduskipulääkettä (kiveksen tulehdusarvot oli ok mutta crp oli ylärajoilla) ja pääsi kotiin. On se kives edelleen melko kova joten pentu pysyy tarkkailussa.

Nämä karkailut sitten... Hifiltä on evätty kokonaan ulkona liikkuminen paitsi valvonnan alla. Iltaisin tai pimeällä koira on ainoastaan valopannan kanssa pihalla ja valvonnan alla. Mehän paikattiin se verkko niin, että siinä on neljä kerrosta verkkoa päällekkäin ja alaosa on vedetty kivillä ja betonilla kiinni kallioon.

Uskoisi tuon pitävän yhden malinoissin

Ja kyllähän meidän askartelu piti koiran sisäpuolella - siitä kohtaa. Se pirulauta löysi toisen kohdan. Ja kolmannen. Kaveri käy systemaattisesti kokeilemassa kaikki väliköt, että mistä pääsee. Ja yhdestä kohdasta pääsi kun silmä vältti. Hifi oli jälleen karussa ja tällä kertaa 1,5h. Mies kävi sitä huutamassa ja minä lähdin autolla ajelemaan. Siinä autolla ajaessa muistin; silloin kun muutettiin nykyiseen taloon pistin miehen opettamaan koirille koirapillin kun sen luoksetulokäsky ei aina toiminut ansvatteihin. Soitin siltä istumalta miehelle, että mene pihalle ja puhalla siihen pilliin. Viisi minuuttia myöhemmin sain soiton, että Hifi oli kotona. Huh helpotus ja eikun auto kotiin ja viikonloppuja jatkamaan.

Pari tuntia myöhemmin soi ovikello. Oven takana oli muutaman kilometrin päässä asuva vanhempi nainen. Olemme puhuneet joskus ja tiedän hänellä olevan koiria. Mies tosin meni ovea avaamaan joten kuulopuheiden varassa tätä kirjoitan. Ilmeisesti Hifi on käynyt kahdesti hänen pihalla uhittelemassa hänen uroskoiralle. Tämä on sinänsä mielenkiintoista logiikkaa Hifiltä sillä jotta koira pääsee naisen pihaan on sen ohitettava pari-kolme koirallista taloa ennen sitä. Mies ei tajunnut kysyä, että onko naisen nartulla kenties kiima koska en keksi muuta järjellistä syytä, että Hifi lähtisi niin kauas vain uhittelemaan koiralle (kun niitä tosiaan löytyisi lähempänäkin).

Tämä oli herran viimeinen oljenkorsi. Minua haittaa se, että koira karkaa ja minua haittaa se, että se käy häiritsemässä metsässä asuvia elikoita mutta olen ollut sinänsä turvallisin mielin sillä, että se pahimmillaan tekee pahaa itselleen. Se, että tyyppi käy vieraiden pihoissa uhittelemassa ei vaan käy päinsä ja näin meillä on tätänykyään tyhjä piha ja hyvin tyytymätön Hifi. Mutta minkäs teet - pitää miettiä uusi jekkuja ja katsoa josko saadaan koira pysymään pihassa.

Hauskaa pääsiäistä!

2017-04-16T11:21:00.002+03:00

Vakuutuksista

2017-04-13T10:33:00.000+03:00

Minulla on ollut tapana vakuuttaa kaikki eläimeni sillä köyhällä ei ole varaa olla ilman vakuutusta. Etenkään nykypäivänä kun pieneläinklinikat veloittaa ihan järkyttäviä summia kaikesta.

Minulla on lähes kaikki vakuutukseni LähiTapiolassa. Nyt kuitenkin ko. firma pikkuhiljaa hinnoittelee itsensä ulos pelistä ihan jo pelaamalla omavastuu-osuuksilla ja hankaloittamalla vakuutuksen ottajan elämää. Niinpä sitten päätin kilpailuttaa Naton vakuutuksen.

Kohteena on siis kääpiöbullterrieri, Tanskasta tuoto, alle 4kk. Hakusessa eläinlääkärikuluvakuutus sekä vastuuvakuutus ja niin, että kotivakuutusta ei tarvitse olla ko. yhtiössä.

LähiTapiola
Vakuutuskatto 1700e /vakuutuskausi.
Omavastuu 60e + jäljelle jäävästä osuudesta 25% ja maksetaan joka käynnistä.
Hinta: 415e /vuosi.

Agria
Vauutuskatto 3000e /vakuutuskausi.
Omavastuu 160e (kerran 125 päivän aikana) + 20% käynnin hinnasta.
Hinta: 271e /vuosi (vain ekana vuotena, lopuksi hinta nousee 418e /vuosi).

If
Vakuutuskatto 2000e /vakuutuskausi.
Omavastuu 35% käynnin hinnasta, ei muita kuluja.
Hinta: 315e /vuosi.

Päädyin lopuksi If:in tarjoukseen. Se on satasen muita halvempi ja mikäli eläinlääkärilasku jää alle sen 600e niin se korvaa myös paremmin kun esim. LähiTapiola. Agriaa mietin pitkään mutta vihaan piilokuluja ja vakuutuksen lopullisen hinnan sain selville vasta siinä vaiheessa kun soitin heille (sähköposti tai internet-tutkailu ei avannut lopullista hintaa). Ehdot näissä on kutakuinkin samat paitsi, että en ottaisi If:ltä vakuutusta mikäli minulla olisi jalostusnarttu sillä vakuutus ei korvaa keisarinleikkauksia (nuo kaksi muuta korvaa sen kyllä). Kaikenkaikkiaan vakuutusta ottaessa tulisi olla tarkkana siitä mihin käyttöön koira tulee ja minkälaisia riskejä terveydellisesti sillä saattaa olla. Pitää muistaa myös se, että valitun vakuutusyhtiön kanssa saattaa olla naimisissa koiran loppuelämän sillä jos koira sairastuu vaikka allergiaan tms niin tuskin pystyy enää yhtiötä vaihtamaan ainakaan niin, että seuraava yhtiö korvaisi allergiahoidoista mitään.

Iktu pitkästä ilosta

2017-04-11T09:58:00.000+03:00

Tuossa aiemmin rakas halimalinoissa oli käynyt omatoimisesti jänismetsällä ja sen jälkeen aita vedettiin kallioon kiinni kivillä ja betonilla.

Halimalinoissi ei ole tyhmä eläin.
Olin viime torstaina kokouksessa ja laitoin kotiin viestiä kysyäkseni miten menee. Vastaus tuli bumerangina "lapsi huutaa ja Hifi karkasi taas". Onneksi tällä kertaa koira oli tullut heti huudattaessa kotiin eikä jäänyt haahuilemaan. Kotiin päästyäni kysyin miten tai mistä koira oli tällä kertaa mennyt. Minulle näytettiin kohta... Halimali oli tajunnut, että verkko on kiinni alhaalta eikä siitä enää pääse joten se askarteli itselleen oman pienen kolon siihen yläpuolelle. Naks naks sanoo aita kun siihen reiän tekee.

Ryhmä rämä lenkillä

Seuraava askel on verkottaa panssariaidalla se karkukohta. Hyvin tuo koira on ehdollistunut vain siihen yhteen kohtaan joten toiveessa tietty on, että kun se tukitaan kunnolla häviää tuollaiset karkaamiset. Toistaiseksi Hifi ulkoilee vain valvotusti.

Muuten elämä kulkee aika mukavasti eteenpäin. Pentu on yllättävän helppo, ei ole pissa-alusia sisällä vaan viedään ulos tasaisin väliajoin. Öisin Nato on jo ihan kuiva, päivisin jos vaan muistaa viedä ulos tarpeeksi usein niin ei tee sisälle. Tässä kolmen viikon aikana on alle kymmenen pissaa tai kakkaa tullut sisälle mikä minusta on ihan hyvin. Omakotitalo ja piha toki helpottaa asiaa ihan hirveästi.

Pihasta puheenollen. Pitäisi keksiä jotain tuolle meidän pihalle. Nythän toinen puoli tontista on tuollaista risukkoa ja se olkoon sellainen mutta tämä "tasainen" nurmiosuus - sille olisi kiva tehdä jotain. Puskaa, kivetystä jne. Alla olevassa kuvassa näkyy, että kun terassilta laskeutuu niin siinä on (kiitos koirien) melkoinen savialue. Mietin, että jos siihen laittaisi liuskekiviä tms jotta pysyisi hiukan paremmassa kunnossa. Nurtsikaan ei kasva siinä kohtaa enää kunnolla. Ääh, kaikki puutarhavinkit otetaan vastaan, meillä on hiton iso ja hieno piha ja täys tumpelo omistaja joka ei todellakaan osaa mitään puutarhajuttuja.

Piha on melko surkeassa kunnossa tällä hetkellä

Riistavietti on pahin vietti

2017-04-05T09:00:00.000+03:00

Mulla menee niin pahasti hermo tuon meidän malinoissin kanssa. Paimenkoira? Pyh. Hifi taisi seistä riistakoirajonossa kun paimentaipumukset jaettiin. Vietti kuin vietti varmaan ajatteli.

Amstaffeista molemmat tapaukset omaa jonkinasteisen riistavietin, Jumi jopa ajanut jänistä ja nostanut lintuja. Brio taas tyytyy katselemaan pidemmältä ja välillä intoutuu jälkiä haistelemaan (paitsi jos auto näkyy horisontissa silloin sitä ei pitele mikään). Näkölähdöstä molemmat syttyy parhaiten.

Tuo PAIMENkoira sitten... Luulen, että kipinä riistalle syttyi reilu vuosi sitten kun kaverit toimi yhdessä jäniksenkaatovälineenä. Samana keväänä muutama viikko myöhemmin oltiin poikien kanssa metsässä. Samalla kun tallusteltiin alkoi yhtäkkiä satamaan lunta. Kävelimme eteenpäin ja mies huomasi makuupaikan - ympärillä oli lunta, itse makuupaikalla ei eli hirvi (tai todella iso peura) oli lähtenyt siitä juuri ennenkuin me saavuimme paikalle. Kerkesin huikata miehelle, että ota Hifi kiinni kun se oli jo matkalla. Suoraan meidän edessä oli jyrkkä kallioseinä ja siinä ei tarvitse kauan miettiä kumpi voittaa kun kisataan neliveto vs. kaksiveto. Hifi lähti.

Tyyppi oli poissa ehkä 10 minuuttia ja siinä ajassa ehdin jo haudata sen koiran pariin otteeseen. Iloisesti se sieltä kuitenkin tuli takaisin - jäätiin odottamaan paikalle josta hävisi ja haukutin Jumia useampaan otteeseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Meidän piha on reilun puolenhehtaarin kokoinen ja kokonaan aidattu. 2m aidoilla. Mutta katsokaas kun malinoissi menee ali. Kesällä 2016 mies kävi kahteen kertaan hakemassa sen supikoiran kimpusta pois - poika oli omatoimisesti karannut pihasta ja lähtenyt hakemaan viihdykettä. Takametsässä menee niin paljon elämää ettei malinoispoikanen ymmärrä tällaisia aitoja.

Piha ei ole pienuudella pilattu mutta se ei riitä malinoissinpoikaselle

Nyt kun lumet sulaa aita on taas liikkunut hieman ja pieniä aukkoja ilmestyy maan ja aidan väliin (toim. huom ne on siis maksimissaan 10cm korkeita aukkoja). Lauantaina malinoissi kävi ulkona muun lauman ja miehen kanssa. Mies käänti selän viedäkseen pennun sisälle niin sillä välin malinoissi totesi, että arrivederci ja lähti. Mies lähti samantien perään mutta koiraa ei näkynyt.

Kun tunti kului ja naapurit ei ollut nähnyt sitä, eikä me löydetty Hifiä kävelemällä tai autolla ajaen niin olin jo haudannut koiran ehkä miljoona kertaa mielessäni. Itkin epätoivoa kun mies yhtäkkiä käveli sisään koira kädessä ja huuti, että "löytyi". Oli koira ollut jänismetsällä, mies oli sattumoisin ollut pihatiellä kun näki ensin metsäjäniksen painelevan täyttä häkää tien yli ja hetken päästä ajossa ollut Hifi. Onneksi ja luojan kiitos ei ollut näköyhteyttä ja mies sai huudettua Hifin pois ajosta.

Hifi siis kävi nostamassa makuulla olleen jäniksen ja on sitä ajanut jonkin aikaa ja jatkuvasti vaikka ei ole ollut näköyhteydessä koko ajan. Se on aika paljon koiralta joka on PAIMEN, ei ajokoira... Tosin se ajaa hiljaa kun ei ole näköyhteyttä eli se selittää miksi me ei kuultu sitä kun käytiin huhuilemassa.

Nyt on aita vedetty karkurikohdalta kivillä ja betonilla kiinni. Jää nähtäväksi, että pitääkö se riistaviettisen paimenen aitojen sisäpuolella vai ei. Veikkaan, että ainakin aitaa koetellaan - oli se käynyt jo vähän tassulla ja hampailla yrittämässä, että josko pääsis. Prkleen elukka kun aiheuttaa minulle sydämentykytyksiä.

Siivoaminen on astetta kivempaa

2017-04-03T14:11:00.000+03:00

En vihaa siivoamista enää.

Ostin viime viikolla Kärcherin uuden lattiapesurin Verkkokauppa.comista (on siellä muutaman kympin halvempi kuin Kärcherin omien sivujen kautta). Pesuri lupaa, että "FC 5 Premium lattiapesuri tekee lattian pesusta helppoa ja nopeaa". Helppoa se oli mutta nopeudesta voidaan olla eri mieltä.

Meillä asuu saman katon alla tällä hetkellä 4 koiraa, 3 ihmistä ja 6 kissaa. Meidän käyttöaste lattioille on aika suuri puhumattakaan nyt kura-aikana kun olohuoneesta päästetään koiria suoraan takapihalle ja välillä unohtuu, että siellä on mutaista ja sitten ne päästetään myös sisään olohuoneen kautta. Samoin neljä uroskoiraa tuottaa aika mojovasti pippelitöhnää (ehkä niin paljon, että sillä voisi päällystää jo tien). Suoraan sanottuna meillä on törkyistä ellei moppi ole heilunut vähintään kerran viikon aikana.

Siinä se seistä nököttää

Nyt pääsi sitten käymään niin, että lapsi/koirat/kissat vei niin ison ajan ajasta ja joka viikonpäivälle oli jotain menoa, että kun lauantaina tuo Kärcherin masina otettiin pakkauksesta niin lattiat oli muhinut pari viikkoa. Siis niin törkyistä, että teki mieli vaan kävellä ulos talosta, laittaa ovi kiinni eikä enää koskaan palata.

Ensin mattojen imurointi ja sitten muualta pikaisesti. Matot rullalle ja pois jaloista.
Sit aloitettiin. Nopeaa se ei ollut - siivottiin keittiö, olohuone + kolme makuuhuonetta ja aikaa meni melkein pari tuntia (siis tuon Kärcherin laitteen kanssa). Mutta uskon, että kun jatkamme normaalia siivoustahtia niin siivoaminen nopeutuu kun lattiat ei ole enää niin likaisia. Kärcher mainostaa, että 60 neliötä hoituisi kahdella vesitankilla, meillä meni viisi mutta pippelitöhnien kohdalla piti jäädä surrailemaan pidemmäksi aikaa.

Maistuisko kuravesi? Likaa lattioilta ainakin lähti.

Okei, sit hyvät puolet;

se vetää itse (ei tarvitse työntää)
se pesee aina puhtaalla vedellä, ei enää lian siirtämistä
se kuivaa perässä = ei enää koirien likatassuja juuri mopatulla mutta märällä lattialla
lattiat oikeasti tuntuu puhtailta ja tuntuu, että pysyvät pidempään puhtaina (siivouksesta kaksi päivää ja edelleen näyttävät vastapestyiltä)

Huonoja puolia ei ole paljon mutta mainittakoon, että olisi kiva jos puhdistaisi laattalattian saumoja ja, että laite taipuisi hieman paremmin (sängyn alta ei saa siivottua mitenkään) mutta toisaalta, eipä noita syviä ja matalia kohtia ole kuin se sänky.

4,5/5 ⭐️ ihan parasta mitä siivoukselle on tapahtunut vähään aikaan.

Ruokailua jälleen kerran

2017-04-02T14:58:00.000+03:00

Olen löytänyt kilpailijan RCn 4800-ruualle. Kuten monet blogini lukijat varmasti tietää on etsinnässä ollut jo pidempään ruoka joka voisi proteiinin ja energian puolesta kilpailla Royal Caninin Endurance 4800 -ruuan kanssa. Melkein poikkeuksetta kaikki "high energy" -ruuat mainostetaan aktiivisille koirille mutta lähempi tarkastelu jättää ne protskut ja energiat alle 30, joskus jopa alle 25.

Nyt olen kuitenkin löytänyt kovan kilpailijan ja koirat onkin syönyt tätä lanseerauksesta lähtien. Kyseessä on Nutrima Sport Intense.

Kuva lainattu Mustin ja Mirrin verkkosivuilta

Tuoteseloste on minusta kohtuullinen ja erityisplussaa pussi saa siitä, että kaikki proteiini on eritelty prosenttimäärien kera. Muistetaan jälleen, että jos se ei ole kuivattua lihaa niin se on pääosin vettä.

Kana, kalkkuna ja taimen 76 % (sisältää 16 % kuivattua kanaa, 16 % kalkkunanrasvaa, 15 % kuivattua kalkkunaa, 11 % tuoretta kanaa, 9 % tuoretta taimenta, 7 % tuoretta kalkkunaa, 2 % kanalientä), täysjyväriisi, ohra, juurikaskuitu, vitamiinit, mineraalit, pellavansiemen, kookosöljy, frukto-oligosakkaridit 1 000 mg/kg, glukosamiini 710 mg/kg, metyylisulfonyylimetaani 710 mg/kg, mannaanioligosakkaridit 650 mg/kg, kondroitiini 500 mg/kg, takiaisenjuuri, nokkonen, jukkauute

Ravintotiedot oli minusta myös kohdillaan kun puhutaan pelkästä nappulasta:
Raakavalkuainen 32 %, Raakaöljyt ja -rasvat 30 %, Raakakuitu 2 %, Hehkutusjäännös 9,5 %, Kosteus 8 %, Hiilihydraatit (NFE) 18 %, Omega 6 5,4 %, Omega 3 1,1 %, Kalsium 2,0 %, Fosfori 1,2 %, Metaboloituva energia 430 kcal/100 g

Pojat on tätä syönyt hyvillä mielin. Nato syö Nutriman Growthia mikä ei minua hotsita samalla tavalla mutta on sekin ihan laadukas ruoka - enkä todensanoen löytänyt fiksumpaa junioriruokaa. Kallishan merkki on, eteenkin kun pusseja menee n. 3-4kpl /kk mutta kerta on löytynyt sopiva ruoka niin siitä ei pois vaihdeta.

Suurin syy vaihtoon oli se, että minua aina kismitti RCn ruuassa se, että ne ei ilmoita lihamääriä ja lihajauho on aina vähän, no, ei se ole sama kuin liha.

Dermoidi silmässä, osa 2

2017-04-02T10:35:00.000+03:00

Dermoidi silmässä, osa 1

Hifin silmäleikkaus tehtiin huhtikuun puolessa välissä viime vuonna (2016). Leikkauksen suoritti Sari Jalomäki Apexissa (nyk. Evidensia). Hifi oli tällöin 8kk vanha mutta ymmärtääkseni leikkauksen voi tehdä koska vaan (kunhan koira kestää anestesian) sillä ne karvatupet ei lisäänny siellä silmässä, eli ei tarvitse odottaa, että "kasvaa" tms.

Leikkaus meni hyvin, kävin hakemassa koiran iltapäivästä kotiin. Käytiin lyhyesti läpi leikkaus Sarin kanssa - sarveiskalvoa oli jouduttu hiukan poistamaan sillä karvatuppeja oli ollut sinne asti vaikka alunperin oli katsottu että se loppuu ennen kalvon alkamista. Saatiin tippoja useampaa laatua ja kaulurin koska kaikki raapiminen oli ehdoton ei.

Tötteröpää, tötteröpää, naisia naurattaa

Hifi eleli kaulurin kanssa viikon kunnes oli jälkitarkistus. Tarkastuksessa Sari totesi, että silmän parantuminen oli mennyt hyvin, tikit olivat sulaneet ja karvatupet oli poissa. Jatkohoitoa ei vaadittu paitsi, että suosituksena oli käyttää kosteuttavia silmätippoja (jota me sitten laitettiin itseasiassa koko kesä).

Konsultaatio maksoi 100e, leikkaus 750e ja jälkitarkistus 100e. Tuosta jälkitarkastuksen hinnasta saatoin laittaa vähän palautetta - minusta olisi kohtuullista, että tarkastuksen hinta sisällytetään itse leikkaushintaan. Tuntui jokseenkin hölmöltä käydä lääkärillä alle 5min näyttämässä miten hänen työnsä on parantunut ja maksaa siitä 100e.

Nyt vuosi myöhemmin silmä on välillä vähän punaisempi kuin toinen silmä mutta kun kaikki karvatupet saatiin pois ei silmässä kasva mitään sinne kuulumatonta ja koiran näkökyky on ennallaan.

Silmä nyt, vuosi leikkauksesta

Jumi matkailee

2017-04-01T09:57:00.000+03:00

Olen jossain ohimennen maininnut, että meille tuli vauva joulukuussa. Laskettu aikani oli siis 7.12 mutta Ruotsissa oli houkuttelevasti näyttelyt (Swedish Winner) samoihin aikoihin. Eipä tarvinnut pitkään ihmetellä kun Brion omistaja Siru kysyi, että ottaisko hän pojat mukaansa näyttelyihin.

Jumi oli mun hämmästykseksi näyttelyissä VAL ERI1, SA ja Paras Uros 2. Kaveri sai CACIBin eli nyt puuttuu enää se yksi cacib jostain ulkomailta (Suomestahan Jumilla taitaa olla kahdeksan cacibia). Toiseksi sijoittuminen ei sinänsä harmita kun tuli tuo cacib mutta olisihan se ollut kiva lisätä titteli koiran nimen eteen (+ se sertti jolla olisi valioitunut Ruotsiin).

Ruotsin Voittajassa

Oltiin jo toisen kaverin kanssa sovittu kesällä, että lähdetään tammikuussa Liettuaan. Kippaskappas ja lapsi päätti tulla vasta joulukuun loppupuolella, kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Kuukausi myöhemmin olisi ollut lähtö mutta päätin, että koira saa reissata ilman minua. Anu onneksi sai matkakaverin ja niin Jumi pääsi tavoittelemaan cacibia Liettuasta. Ikävä kyllä paha karma Liettuassa jatkuu sillä koira tuli kotiin tyhjin käsin. Tänä vuonna sitten uusiksi! (kohtahan tuo koira onkin vetskuiässä, että sietäis tulla se cacibi ennen sitä)

Jumi Liettuassa

Onneksi molemmilla kerroilla oli koiralla silti hyvät esittäjät (kiitos Siru ja Tuija) ja koira varmasti esiintyi niin hyvin kun pystyi. Minulla alkoi kunto juoksemiseen loppua jo Kuopiossa kun käytiin kolmen päivän turneella joten itseasiassa ihan tyytyväisenä jäin kotiin sohvalle kun koira kiersi maailmaa - eteenkin kun tiedän, että siitä pidettiin erittäin hyvää huolta.

Helppoa kuin heinänteko ja vähän tappelukoiria

2017-03-31T10:21:00.000+03:00

"4 koiraa ja lapsi. Mitä te oikein ajattelette?"

Ei ole eka kerta kun kuulen tuon kommentin. Tai sensuuntaista "kevyttä" vihjailua. Miksi neljäs koira. Miksi kolmas koira. Miksi koiria ylipäänsä. Menemättä sen syvemmin siihen miksi meillä ylipäänsä on koiria niin neljä koiraa menee aikalailla siinä missä kolmekin. On vaan yksi suu ja yksi vakuutus lisää. Nato on kaikenlisäksi niin pieni niin eihän sitä edes huomaa! Lenkillä mennään toistaiseksi kuin aiemminkin. Brio ja Hifi vetovyössä kiinni, Jumi flexissä ja Nato vapaana. Jos menen yksin lenkille lapsen kanssa otan vaan kaksi koiraa mukaan.

Kuten kuvassa näkyy, ihan hyvin ne menee :) Nato ei tietenkään jaksa samoja matkoja kuin isot pojat joten sille on järjestetty erikoiskuljetus siinä vaiheessa kun jalat ei enää jaksa. Nato saa matkustaa vaunujen alaosassa. Tyyppi haki sinne ihan itse, ei tarvinnut paljon kysyä, että kelpaako kyyti.

Ja sitten siihen tappelukoira-osioon. Törmäsin hyvin hämmentävään asiaan menneellä viikolla. Minulle kaksi hyvin läheistä ihmistä (jotka eivät kuitenkaan keskustele keskenään) molemmat hämmästeli minulle Naton ostamista ja päivitteli, että "eikö nuo ole niitä tappelukoiria". Hei kamoon, mulla on ollut amstaffeja kohta 7 vuotta mutta se on ollut ilmeisesti ok - nää munapäät ei ole? Nämä kaksi ihmistä ei tiedä / tunne koirarotuja ollenkaan joten ilmeisesti kyömyinen munapää on sellainen piirre jonka helposti muistaa ja osaa liittää siihen "tappeluun". Vastasin (kuten aina) niin diplomaattisesti kuten vaan pystyin; ei, tappelukoira on sellainen joka tappelee, tää on ihan seurakoira.

Valjaita ostamassa

2017-03-29T12:52:00.000+03:00

Oletko koskaan yrittänyt löytää sopivia vetovaljaita amstaffille suoraan hyllystä? Niitä ei vaan ole. Jos koirasi ei ole standardinkokoinen (koiralla ei ole iso rintakehä, iso pää, suhteessa rintakehään lyhyt selkä) niin on melko mahdottomuus löytää sopivia valjaita koirille. Trust me, olen yrittänyt. On kokeiltu kaikkea maasta taivaaseen. Joko ovat liian löysät edestä, liian tiukat edestä, liian pitkät, liian lyhyet tai ei vaan mahdu pää.

Kyllästyin koko hommaan totaalisesti ja meinasin jo luovuttaa ja sanoa miehelle ettei löydy, että ei ole juoksulenkki mahdollinen, sori. Kaveri vinkkasi suomalaisesta firmasta joka tekee mittojen mukaan valjaat ja (onko edes mahdollista) halvalla! GMN.fi sivuilla lukee miten mitataan koirat ja mittasimme mieheni kanssa kolmeen kertaan kaikki koirat (jotta mitat olisi varmasti oikein) ja laitoin tilauksen menemään. Pari tarkentavaa kysymystä myöhemmin sain vahvistuksen tilauksesta ja tästä pari viikkoa sain valjaat kotiin. Olisi ollut mahdollista palauttaa ne (mikäli eivät olisi sopineet) mutta kaikki kolme valjasta sopii kuin nakutettu. Ihan parasta.

Pieni juoksunäyte

Fatboy

2017-03-27T10:53:00.000+03:00

Ei, kyse ei ole läskistä pojasta vaan siitä ihka oikeasta säkkituoli-Fatboysta. Ostin koirien Fatboy Doggieloungen reilu vuosi sitten Vepsäläiseltä. Ostin sen sillä rapisevalla, vähän kovalla kankaalla. Se kestää paremmin ajattelin. Väärin... tai no, oikein ajateltu mutta se kesti koska koirat eivät voineet sietää sitä liukasta kangasta (ja lisäksi täytettä oli niin paljon, että liukuivat pediltä pois samantien).

Eli tässäpä vinkki jos Doggielounge miellyttää silmää - osta Doggielounge Stonewashed. Kangas on puuvillaa ja todella mukava, myös koirien mielestä. Päällisen saa myös tilattua erillisenä Vepsäläiseltä, eli jos sinulla on käyttämätön kiiltävä Fatboyn peti niin kokeile ostaa siihen pelkkä päällinen.

Kun ostaa uuden pedin niin se on sen verran pinkeä alkuun, että siinä on vähän epämiellyttävää nukkua. Meillä on jo täyte painunut kasaan mutta jos olisin ostamassa uutta petiä niin ottaisin täytettä pois noin neljäsosan alkuun ainakin.

Seuraavaksi kikaarin on osunut Roomox joka on Fatboyn halpisversio. En ole vielä päässyt testaamaan tuotetta kun haluamaani väriä ei ole valikoimassa mutta heti kun sitä saa niin tilaan varmasti. Samalla ostan vähän halvempaa lisätäytettä tuohon meidän nykyiseen Fatboy-petiin.

Hups. Neljäs koira taloon.

2017-03-24T23:46:00.000+02:00

Joskus siinä tammikuun puolessavälissä mainitsin sivulauseessa miehelleni, että nyt ois "se" minibulli syntynyt. Hän taisi luulla, että vitsailen.

Helmikuussa mainitsin asiasta uudestaan silleen ohimennen. Että nyt se yksilö olisi varmistunut. Näytin jopa kuvan. Mieheni hymähti, rapsutti Hifiä kaulasta ja jatkoi lukemista. Taisi edelleen luulla, että vitsailen.

Saimme vauvan tuossa joulukuun lopulla. Ajankohta uudelle pennulle ei siis todellakaan ole optimaalinen eteenkin kun olisi kaksi aikuista jolla pitäisi treenata täyspäiväisesti + hoitaa se lapsi. Ja vaatiihan Jumikin vähän huoltoa välillä. Joku saattaisi pitää minua hulluna. Ehkä sitä olenkin mutta onneksi en välitä - ikinä ei ole hyvä hetki jos oikein mietitään joten parempi toteuttaa niitä unelmia kun vielä voi.

Olen vuodesta 2012 enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt minibullia. Vuodesta 2015 olin päättänyt kasvattajan (tai kaksi niitä oli minkä välillä odottelin pentuja). En halunnut narttua sotkemaan poikien välejä joten alusta asti oli selvää, että uros tai ei mitään.

Kerroin kasvattajille aina rehellisesti meidän laumasta ja tavastani käsitellä / kouluttaa koiria sekä ajatusmaailmastani. Naton kasvattajallakin on amstaffeja eikä hän nähnyt laumassamme mitään ongelmaa. Sain kuitenkin osakseni tätä varoittelua siitä, että ei kannata mini-urosta uroslaumaan ottaa sillä minit on niin hulluja jne. Samalla kuulen myös miten minit ja stantut vie omistajia kuusnolla, eivät suostu kävelemään 100m pidemmälle tai ovat niin itsepäisiä ettei liiku ollenkaan jos sataa jne ja mietin et jaa, onkohan oikeasti koirat vaikeita vai omistajat liian leppoisia. Tosin mä luulen, että se varmaan selviää kohtapuolin.

Helmikuun loppupuolella varailin lentolippuja ja kysyin mieheltä, että mitä se meinaisi jos lähettäisin hänet hakemaan koiran, itse kun en pystyisi vauvan takia lentämään (olemaan pois niin pitkään). Sain vastaukseksi, että "jaa, sitä minibulliako pitää hakea... no kai se sopii". Ei ollut vaikea ylipuhuttava!

Nato on nyt asunut meillä viikon ja onhan se melkoinen terrieri. Jopa ehkä enemmän kuin nuo amstaffit. Sellainen jästipää jota jopa herkkä malinoissi vähän väistelee kun Nato aloittaa terrorisoimisen. Elämä näyttää miten tässä käy.

Long time no see.

2016-09-06T12:41:00.001+03:00

Viime postauksesta on ehkä ikuisuus.

Ja me ollaan tehty vähän kaikkea sen jälkeen - tulee ihan tuskanhiki kun vaan mietin mitä kaikkea pitäisi päivittää.

No, jos tässä syksyn mittaan ja viimeistään sitten lokakuun loppupuolella kun on enemmän aikaa eikä työ syö kaiken vapaa-ajan. Meille pitäisi syntyä kaksijalkainen joulukuussa joten raskaus ja kesälomat ja elämä on vienyt aikaa tästä blogista.

Mutta kiva olla takaisin ja lupaan palata piakkoin ekan jutun kanssa.

Dermoidi silmässä

2016-04-06T10:41:00.000+03:00

Lupasin kirjoittaa enemmän Hifin silmästä ja siitä löytyvästä dermoidista.
Kaikki "alkoi" sillä kun pentuna katselin sen silmää - olisiko ollut jotain reilu 10 viikkoinen ja huomasin, että sen vasemman silmän reunalla näyttäisi olevan ryppyjä. Siis pieniltä rypyiltä ne vaikutti.

Ensimmäisellä rokotuksella unohdin asiasta kysyä (oli maitohammasoperaatiot juuri takana ja niitä hampaita vaan ihmeteltiin) ja toisella rokotuksella eläinlääkäri katsoi niitä, totesi, että hän ei tiedä näistä mutta muistaisi että olisi perinnöllistä. No hei kiitti.

Eletään vuoden alkua, tammikuuta, ja katselen silmää ja totean, että sitten joskus kesällä kun rahatilanne paranee niin vien sen silmäspesialistille. Ei ne rypyt näyttänyt haittaavaan koiraa, silmä ei vuotanut, se näkee molemmilla silmillä ja kaikki oli kuten normaalisti. Kelataan pari kuukautta eteenpäin ja ollaan Hifin kanssa ontumatutkimuksissa kun se hypätessä sängystä vingahti ja klenkkas useamman päivän. Luustossa kaikki hyvin mutta kun koira on rauhoitettu huomaan katsoa silmää tarkemmin. Sinne on kasvanut karvaa. Siis pitkiä karvoja silmään. Niin pitkiä, että osa sojoittaa ulos silmästä kun koiralla on silmä kiinni.

Tässä kohtaa tajusin, että kyseessä on dermoidi.
Kun sarveiskalvolle on muodostunut saarekkeena ylimääräistä kudosta, puhutaan dermoidista. Vaiva on synnynnäinen, eikä sen perinnöllisyyttä tiedetä.

Käytiin Apexissa viime viikolla ja meitä otti vastaan Sari Jalomäki. Leikkausaika sovittiin ensi viikolle. Silmässä on useampi karvatuppi joka pitää kirurgisesti poistaa mutta ovat onneksi helpossa kohtaa (sarveiskalvon reunassa). Leikkaukseen asti käytetään nyt tekokyyneliä jolla "voidellaan silmä" sillä karvat olivat ehtineet hangata silmän pintaa sen verran, että oli pientä pigmenttimuutosta sekä tulehdusta. Ilman leikkausta karvoista kuulema kasvaa ihan täysipitkiä turkkikarvoja, eli ne jossain vaiheessa alkaa repsottaa ulos silmästä ihan kunnolla.

Leikkaus on kertaluontoinen olettaen, että sieltä saadaan pois kaikki tupet. Koira saa tikit silmään (ja kaulurin) ja pari viikkoa leikkauksesta on kontrolli. Hintaa leikkauksella on sitten muille jakaa - hinta-arvio oli maksimissaan 750e.

Ensi viikolla sitten leikkuriin.

Rapatessa roiskuu

2016-04-01T17:25:00.000+03:00

Brio kävi viime viikonloppuna (eli pässiäisenä) luonnetestissä ja heti seuraavana päivänä ensiavussa. Koirat telmusi ihan normaalisti pihalla, oli muutaman sekunnin pystypaini, vihelsin, juoksivat tykö ja jatkoivat leikkimistä. Brio tuli hetken päästä terassille ja jäi siihen nuolemaan jalkaa. Ensin en reagoinut asiaan koska, noh, koirat nuolee tassujaan mutta hetken päästä se "spider-sense" heräsi ja kävin katsomassa.

Rikkipoikki se nahka oli. Siitä oli revennyt tosi siististi 0,5cm x 3cm pala ihoa ja alta paistoi lihaskalvot ja luut. Ei muuta kun koira suihkuun, vettä - betadinea - vettä - haavasidos ja koira autoon. Muut koirat sisälle (tässä kohtaa unohdin kuitenkin laittaa pakkasen lapsilukon kiinni) ja nokka kohti Helsinkiä.

Matkalla soitin ensin Univetiin Tammistoon jossa vastaus oli, että tervetuloa mutta saat odottaa pari tuntia. Ei mun pupsi odota eli jatkoin soittamista ja Mevetistä lupasivat ottaa sisään heti. Ei muuta kuin nokka kohti Mevettiä.

Päästin kun päästiinkin sisälle heti ja eläinlääkäri tutki, totesi, että pitää tikata ja Brio rauhoitettiin. Siellä se sitten oli pöydällä vajaa 20 min ja sain kotiohjeet ja kaulurit ja ab-kuurin ja kipulääkkeitä. Sain myös laskun - 520e. Lähitapiola kiittää taas ;)

Kotiin tullessani Jumi oli avannut sen lapsilukottoman pakastimen ja syönyt leivät mitä siellä oli.

Seuraavana päivänä lähdin Hifin kanssa silmälääkärille jossa sillä todettiin dermoidi vasemmassa silmässä (kirjoittelen toiste tästä) ja kun tulin takaisin oli Jumi askarrellut auki pakastimen ihan itse tällä kertaa. Myös kilon ankka oli hävinnyt. Mä en välillä kestä tuota vanhinta koiraa.

Jumin taidonnäyte siitä miten rikotaan lapsilukko

Brion luonnetesti

2016-03-31T13:07:00.001+03:00

Oulunkylä 27.3.2016
Tuomareina Tarja Matsuoi / Lea Haanpää
Ikää testihetkellä 2v 7kk.

Toimintakyky +1a Kohtuullinen
Terävyys +1a Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1a Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +3 Suhteellisen kova
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Huolimatta siitä, että meillä oli kaksi kuvaajaa kumpikaan ei saanut haalaria tai tynnyriä videolle.

Mitä narunpäässä ehdin reagoimaan niin koira käyttäytyi kuin suhteellisen kovalta voisi odottaa - ei mikään onnistunut pilaamaan päivää - väisti haalaria rävähtäessä, ei reagoinu tokalla kerralla. Kääntyi heti tynnyriä kohti ja halusi mennä katsomaan.

Who Bites the Best

2016-03-25T10:02:00.000+02:00

Jos oikein tarkkaa katsoo, saattaa videolta huomata pienen sinisen. Kirkkonummella nähdään!

Jäniksenkaatoväline

2016-03-24T10:22:00.002+02:00

Kävipä tuossa hetki sitten sillai hassusti, että jänis eksyi meidän pihaan. Meillä on kahden metrin aidat, maata mukaillen. Jänisparalla oli niin suuri kuolemantahto, että oli tullut portin alta jossa pieni rako.

Makoilin jo mukavasti kirja sylissä sängyssä kun kuulin hirveää älämölöä ulkoa. Ulkona oli Brio ja Hifi, Jumi sisällä mun kanssa. Huusin miehelle, että käy katsomassa mitä pojat siellä meuhkaa. Mies teki työtä käskettynä ja ennenkun ovi ehti sulkea perässä kuulin pihalta "voi vi**u". Pomppasin sängystä ja kävin huikkaa ovelta, että mitäköhän siellä tapahtuu. Siellä se mies seisoi verkkareissaan pihalla ja huitoo ja huutaa, että koirat jahtaa kissaa. Samalla kuulen koirien lähestyvän nurkan takaa ja näen, että ne ei suinkaan jahtaa kissaa vaan jänistä. Julmetun isoa rusakkoa.

Koirat juoksi rusakon perään toiselle puolelle tonttia ja mies perässä kirveen kanssa. Koirat eivät suinkaan tappaneet pientä mutta haavat niskassa oli sen verran ikävät, että rusakko koki armeliaan kuoleman kirveen kautta. Siinä sitten mies pyöri pihalla ympyrää se jänis kädessä, että missähän nyt sen suolistaa ja koirat pyöri mukana - eteenkin Jumi thö jäniskoira.

Lopuksi saatiin säädettyä koirat sisällä (jossa Jumi alkoi huutamaan ja hyppimään ovea vasten) ja odotin koirien kanssa sisällä, että jänis olisi valmis ja koirat uskaltaisi päästää ulos takaisin. Jumilla oli niin kova tahto ulos, että häipy yhtäkkiä terassinovelta taka-ovelle ja kuului "rämpsrämps" ja ovi oli sepposenselällään ja Jumi pihalla syömässä sisäelimiä.

Se kyllä kävi ilmi Jumin innokkuudesta jänistä kohtaan, että jänistä se todennäköisesti nostaa jos niikseen on ja toivon mukaan päästäisiin ens syksynä kunnon jänismetsälle tuon kanssa.

Minulla olisi muutama kuva ja video tästä koko hommasta mutta jotenkin minusta tuntuu ettei nyljetty jänis ole kovin kaunista katseltavaa. Sitäkin parempi se oli padassa ja syötiin aivan todella hyvää jänispaistia perunoiden kera. Omnom.