I can do it! - Project Mariina

Polkuja blogiin

noreply@blogger.com (Mariina) — Sun, 24 May 2015 13:57:00 +0300

Moni on seurannut blogia Blogilistan kautta, ja koska se ilmoitti lopettavansa toimintansa, keräsin tähän muita tapoja seurata blogia. Vaikkakin myönnettävä on, että viime aikoina ei hirveästi ole ollut edes seurattavaa mutta yritän kovasti taas aktivoitua kunhan saan viimeisetkin kouluhommat purkkiin. :)

Jos siis olet seurannut blogia Blogilistan kautta, suosittelen vaihtamaan seurantakanavan johonkin seuraavista:

1. Facebook

Postaukset päivittyvät tänne ja niiden välissä ajoittain muutakin.

2. Instagram

Instagramia päivittelen tiheimmin, silloinkin kun blogi ei päivity.

3. Bloglovin'

Helppo kanava seurata blogeja.

4. Blogipolku

Tämä on melko uusi kanava blogien seuraamiseen. Paljon on blogeja jo

liittynyt tänne ja vaikuttaakin toimivalta sekä selkeältä konseptilta.

5. Google - käyttäjäraati

Jos tykkäät seurata blogia Bloggerin/Googlen kautta, voit liittyä

sivupalkista lukijaksi.

Siinäpä muutama tapa seurata blogia. :)

40 km reisi- ja pakaratreeniä

noreply@blogger.com (Mariina) — Fri, 24 Apr 2015 15:12:00 +0300

Tarkoitus on kirjoitella kuulumisia tässä kunhan kerkeän, mutta sitä ennen oli ihan pakko tulla teillekin kertomaan tämän viikon saavutuksesta.

Kaivelin nimittäin pyörän talviteloilta ja sillähän tulikin sitten heti tällä viikolla (tähän mennessä) poljettua jo 40 km. 40!!!! Minulta, joka ei ole laittanut tikkua ristiin ties milloin viimeksi. :)

Eipä mulla tällä kertaa muuta. :)

p.s. Blogilista uutisoi lopettavansa sivustonsa 1.6., joten jos seuraat blogia sitä kautta, suosittelen jatkossa seuraamaan esim. Bloglov'inin tai Facebookin kautta. :)

-1943 kaloria

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 21 Apr 2015 17:57:00 +0300

Monen moooonta kuukautta mennyt ihan täysin lusmuillessa ja liikkumatta. Nyt uusi vaihe käyntiin ja tänään tulikin sykemittariin seuraavat lukemat:

Mitä ihmettä olen tehnyt, siitä seuraavaksi. :)

Pääsiäisen Alevinkit

noreply@blogger.com (Mariina) — Sat, 4 Apr 2015 14:38:00 +0300

Tässä pari vinkkiä pääsiäisen ajan alennuksiin.

Hyvinvoinnin Tavaratalossa koko valikoimasta -20%

Yves Rocherin koko tilauksesta -30% + ilmainen toimitus ja yllätyspaketti

Käytä koodia: EASTER30H

Mukavaa pääsiäistä! :)

Sisältää mainoslinkkejä.

H&M - ostoksia

noreply@blogger.com (Mariina) — Sat, 14 Mar 2015 15:03:00 +0200

Joko on keväisiä fiiliksiä? Onko maaliskuu jo virallisesti kevätkuukausi? Minusta kevät on jo hyvässä vauhdissa. Aurinko paistaa, päivät pitenevät ja ennen kaikkea lumet sulavat. :) (Paitsi, että Ilta-Sanomat kyllä kertoo ihan jostain muusta kuin keväästä. :/ )

Tilasin H&M:ltä muutamia vaatteita kevääksi, ja miksei kesäksikin. Ihan vielä ei taida tuolla (toppa)liivillä pärjätä, mutta niitä aikoja odotellessa. Monena vuonna olenkin etsinyt tuollaista liiviä, mutten löytänyt mieleistä. Nyt onneksi löytyi. Mukava vaate keväälle, silloin kun paksumpi takki on liikaa tai pelkällä puserolla ei vielä selviä.

Joko te olette kevätvaateshoppailleet? :)

Kuvat: H&M

What's up?

noreply@blogger.com (Mariina) — Sun, 1 Mar 2015 19:14:00 +0200

Pitkä tovi vierähtänyt viimeisistä postauksista. Muutamia kuvia kertynyt takataskuun viime viikkojen varrelta, joten laittelen nyt niitä tähän sekalaisessa järjestyksessä. Pääasiassa kuvat näyttävät olevan ruokaotoksia, niin niitä parempia vaihtoehtoja kuin vähän huonompiakin. :)

Huh, jaksoitko katsoa kuvat loppuun asti? :)

Yritän skarpata jatkossa kirjoittamisen kanssa, ja seuraavassa postauksessa voisinkin kertoilla kuulumisia. :)

Instagram + Facebook

noreply@blogger.com (Mariina) — Mon, 9 Feb 2015 20:55:00 +0200

Hei, hei, hei pitkästä aikaa! Palaan piakkoin kuulumisilla ja menneinä viikkoina napsituilla kuvilla. Mutta päivittelen Instagramia ja Facebookia aktiivisemmin. Jos haluat, niin käy näitä kurkkimassa/seuraamassa/tykkäämässä sillä välin. :) (Kuvan alla on linkit)

Instagram / Facebook

Lauantai-illan naposteltavat

noreply@blogger.com (Mariina) — Sat, 17 Jan 2015 19:19:00 +0200

Mukavaa lauantai-iltaa! :)

Mitä vuonna 2015?

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 13 Jan 2015 18:35:00 +0200

Yleensä teen yhden uudenvuoden lupauksen, ja se on laihdutus. Haluan laihtua. Paljon. Mutta jätän ne seikat, jotka voisivat johtaa haluttuun tulokseen, miettimättä. Eli teen yhden ison lupauksen, ja, no nähtävästi se ei toimi kun tässä ollaan.

Tälle vuodelle halusin tehdä pienempiä, konkreettisempia lupauksia. Toki takana on edelleen se halu laihtua. Mutta nyt pyrin siihen armollisemmin ja lempeämmin keinoin, olematta itselle liian ankara.

Liikuntaan liittyen olen luvannut...

... lisätä sitä pienin askelin.

... löytää mukava ja miellyttävä liikuntamuoto.

... lisätä hyötyliikuntaa.

... antaa enemmän aikaa sille ja sen harrastamiselle.

... kohottaa kuntoa.

Ruokaan liittyen olen luvannut...

... kiinnittää huomiota ruuan laatuun ja terveellisyyteen.

... syödä monipuolisemmin.

... juoda vettä enemmän.

... vähentää herkkujen syöntiä.

... karsia turhat sokerit arjesta minimiin.

... sallia herkkupäiviä.

Kehoon ja mieleen liittyen olen luvannut...

... kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin.
... voida paremmin.
... pitää parempaa huolta kehosta ja mielestä.
... blogata jatkossakin hyvät ja huonot hetket.
... seurata muutoksia myös vaa'an ja mittanauhan kanssa.
... unohtamatta peilikuvan ja voinnin muutosten merkitystä.
... nukkua tarpeeksi.
... käydä InBody - mittauksessa.
... olla itselle armollinen, kärsivällinen, pitkäjänteinen ja anteeksiantavainen.

Näillä lähdetään rakentamaan vuotta 2015. En siis asettanut mitään (ainakaan toistaiseksi) kilo- tai senttitavoitteita. Yritän mennä eteenpäin ajatuksella, että tässä tehdään loppuelämän muutosta. Kuitenkin pyrin etenemään pienin askelin, ettei liian suuret muutokset tai muutosten yritykset pilaa tätä.

Kerro yksi muutos/päätös/lupaus, jonka teit tälle vuodelle? Vai teitkö mitään? :)

Ajastetut herkut

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 13 Jan 2015 06:42:00 +0200

Katsoin Leijonan luola - ohjelmaa, ja siinä esiteltiin Kitchen Safe - keksintö. Heti tuli mieleen "oma ajastettu herkkuboxi". :) Tässä on tarkoituksena, että laatikkoon voi laittaa jotain jonka saa tietyn ajan kuluttua. Ja minullahan tietysti lähti ajatukset juoksemaan, ja aloin suunnittelemaan olisiko tässä hyvä juttu herkkupäivien harventamiseen.

Ajatuksena tämä olisi mielestäni kiva ja toisaalta kannustavakin. Koko ajan näkee kun aika juoksee ja herkkupäivä lähestyy. Kun jaksaa odottaa niin saa sisällön. :) Mietin vain, että kuinka raastavaa on nähdä herkut koko ajan. Toisaalta laatikoita saa myös läpinäkymättöminä. Ja kuinkahan helposti nämä todellisuudessa aukeavat (lue: kestävät murtautumisen) jos todellinen herkkuhimo yllättäisi? Tai mitä sitten jos patterit loppuu ja boxi ei aukea ajan loputtua? :D No joo, aika turhia vekottimiahan nämäkin loppupeleissä on mutta miksei elämässä voisi olla pieniä juttuja piristämässä sitä. :)

Turhake vai ei? :)

Kuvat ja lisätietoja Kitchen Safe:n sivuilta.

Vuoden ensimmäinen

noreply@blogger.com (Mariina) — Sun, 11 Jan 2015 19:51:00 +0200

Hyvää alkanutta vuotta vielä kerran. Juhlat ja pyhät ovat nyt hetkeksi takanapäin ja arki taas käynnissä. Pidin ihan tarkoituksella vähän etäisyyttä blogiin. Halusin rauhassa miettiä asioita blogiin liittyen. Olen edelleen vähän kahden vaiheilla, että mitä ja miten blogiin asioita kirjoitan. Olisikin kiva kuulla myös teidän mielipide asiaan.

Eli mietin jatkanko blogia suht samaan tyyliin kuin aiemminkin vai karsinko ns. turhat pois ja keskityn pääasiassa niihin asioihin, joita teen tai joissa onnistun tässä elämäntapamuutoksessa. Eli toisin sanoen jättäisin ne narinat ja epäonnistumiset pois? Ja paino- yms. muutoksista laittaisin vain ne miinustulokset?

Alla muutama sekalainen kuva menneistä viikoista ja päivistä. :)

Aattoaamun klassikko. :)

Täydennystä kaupasta.

Luntakin rupeaa jo olemaan ihan riittävästi.

Uusi kausi jälleen menossa tv:ssä Suurinta pudottajaa.

Ruokahommia.

Talvitukan hoitoon.

Purkkavarastot täydennetty. :)

Illan napostelua karkin sijaan.

Seuraavaksi voisin valottaa tuliko niitä lupauksia tehtyä. Ja jos tuli niin millaisia. :)

Hyvää uutta vuotta!

noreply@blogger.com (Mariina) — Wed, 31 Dec 2014 20:16:00 +0200

Malja hetkille, hyville menneille,
kaksi maljaa toiveille tuleville.
Uusi vuosi tuokoon mukanaan suunnan

hyvästä parempaan.
Helmeilevän hilpeää uutta vuotta!

*<:)

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 23 Dec 2014 21:02:00 +0200

Rauhaa, rakkautta ja hyvää ruokaa kaikkien jouluun! ♥

Joulukalenterin 17. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Wed, 17 Dec 2014 19:03:00 +0200

Q. Quinoa. Kvinoa.

Jokunen aika sitten kokeilin kvinoaa, ja siitä asti sitä on tullut keiteltyä säännöllisesti niin lisukkeena kuin ruokaisammassa salaatissa. Olen käyttänyt kvinoaa esim. riisin korvikkeena. Mielestäni maku ei ole kummoinen sellaisenaan, tai ei se oikeastaan maistu millekään. Mutta hyvä puoli on se, että mausteilla ja lisukkeilla siitä saa tehtyä erilaisia makuvariaatioita. :)

Tässä hieman tietoa kvinoasta:

★ Kvinoan siemeniä käytetään viljan tapaan.

★ Kvinoa sisältää jonkin verran kertatyydyttymätöntä rasvaa ja omega-3-rasvahappoja, jotka lisäävät hyvän HDL-kolesterolin määrää veressä. Siinä on runsaasti myös vesiliukoista kuitua, joka alentaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta. Kvinoassa on antioksidantteja, jotka ehkäisevät kolesterolin kertymistä valtimoiden seinämiin ja siten verisuonten ahtautumista.

★ Kvinoan vaikutus verensokeriin on loivempi kuin viljojen, koska sillä on hyvä kuitu-, rasva- ja proteiinikoostus.

★ Kvinoa valmistetaan kuten esim. riisi. Se täytyy vain huuhdella hyvin ennen keittoa.

Onko tuttu kasvi? :)

Lukijoiden halventamista?

noreply@blogger.com (Mariina) — Wed, 17 Dec 2014 15:04:00 +0200

Yleensä en jaksa puuttua toisten pahaan oloon ja negatiiviseen kommentointiin mutta nyt tuntui, että olisi paikallaan pieni omakin kommentointi edelliseen postaukseen tulleisiin palautteisiin. Ensinnäkin kiitos palautteesta, niin positiivisista kuin negatiivisistakin. Jokaisella on oikeus olla omaa mieltä asiasta kuin asiasta, ja sen oman mielipiteen voi jättää esimerkiksi blogiin kommentin muodossa jos siihen on annettu mahdollisuus.

Muutaman sanat jäivät mieleen antamistanne kommenteista: "itsesäälissä pyöriminen, laiska ja saamaton, susta ei ole laihduttamaan, turha jaarittelu, ei saa mitään aikaa mutta jaksaa päivittää tätä blogia, lukijoiden halventamista". Joihinkin näistä voin yhtyä, useampaan en.

Pakko tähän on tämä mainita vaikka se on päivänselvä asia, suurimmalle osalle: blogilla on aina kirjoittaja(t) ja se ei ole sama asia kuin blogin lukija. Blogi yleensä kertoo kirjoittajan elämästä tai hänen näkemyksestään blogin aiheeseen. Joskus kirjoittaja saattaa kysyä lukijoiden toiveita, mitä hän voisi kirjoittaa. Mutta nekin on toiveita, ja toteutuksen kirjoittaja tekee omalla tavallaan. Blogin aihe tai teema saattaa antaa lukijalle odotuksia, odotuksia siitä mitä kirjoittajan pitäisi kirjoittaa ja mitä bloggarin elämässä pitäisi tapahtua. On aivan eri asia, mitä lukija odottaa blogilta kuin se mitä blogin kirjoittaja voi halutessaan kirjoittaa.

On varmasti olemassa monta ns. täydellistä blogia, mutta suurimmassa osassa blogi on kirjoittajan sen hetkisen elämän näköinen. Ja elämät eivät aina ole täydellisiä, ainakaan kaikilla. Mitä jos blogi olisikin se täydellinen luomut. Ruokablogien eväät onnistuvat aina ja asetelmat ovat niin viimeisen päälle että. Laihduttajan blogissa aina vaan laihtuu ja laihtuu, onnistuu ja onnistuu. Eri asia on se, jos kirjoittaja haluaa antaa täydellisen kuvan eli toisin sanoen kirjoittaa vain niistä positiivisista asioista. Jättää tarkoituksella kaikki elämän kolhut pois. Sekin on kirjoittajan oma valinta.

Onko lukijoiden halventamista se, että blogin kirjoittaja kertoo rehellisesti elämästään, ja siitä mitä se kullakin hetkellä on. Vai voisiko jopa sanoa, että halventamista on se, että kirjoittaja ei kerro rehellisesti elämästään vaan jättää tarkoituksella huonommat päivät ja hetket kertomatta. En tiedä, lukija päättää. Onko epäonnistumiset turhaa jaarittelua. Vain onnistumiset ja positiiviset asiat ovat oikeita postauksia eikä mitään turhaa jaarittelua.

Laiska, saamaton, kykenemätön laihduttamaan. Kyllä, kaikkea näitä tällä hetkellä. Huono asia on se, että kirjoitan niistä ja siitä kuinka yritän, jossittelen, aion, sittenkunnittelen. Olisin voinut valita toisen tien, ja kirjoittaa vain niistä onnistumisista. Kirjoittaisin vain niistä hetkistä kun valitsin rahkan vanukkaan sijaan tai kun kävelin kauppaan autolla ajon sijasta. Mutta siinä antaisin väärän kuvan, en kertoisi totuutta. Poimisin elämästä vain ne hetket ja asiat, mitkä kuulostavat ja näyttävät hyvälle. Eli ne, mitä odotetaan kirjoitettavan.

Vaikka nuo negatiiviset kommentit eivät tunnu kivalta, olen onnellinen että päätin olla rehellinen. Blogi kertoo hyvin hyvin pienen osan elämästäni, ja se mitä kaikkea muuta siihen liittyy, voi olla syynä siihen miksi olen tällä hetkellä laiska, saamaton, lihava yms. Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista ja musta-valkoista.

Olen pahoillani, etten minä tai blogini olla täydellisiä eikä me sellaisia tulla koskaan olemaankaan. Blogi on kirjoittajan, eli minun, näköinen ja juuri tämänhetkisessä elämässä mukana eläjä. Omaa elämääni en voi elää toisten toiveiden tai odotusten mukaan. Joten blogianikaan en voi kirjoittaa toisten toiveiden tai odotusten mukaan. Sinulle, lukijana, jää vaihtoehdoksi joko hyväksyä minut tällaisena kuin olen, tai sitten olla hyväksymättä.

Olen puhunut.

Joulukalenterin 16. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 16 Dec 2014 20:17:00 +0200

P. Paino.

Paino on asia, jota mietin paljon ja joka saa aikaa harmaita hiuksia (ei niitä onneksi kuitenkaan vielä oikeasti ole :D ). Painoa tulee mietittyä jo senkin takia, että en viihdy tässä mikä se tällä hetkellä on. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi tehdä asialle jotain. Ei mene päivääkään etten sitä miettisi, ja tätä asiaa tulen varmasti tavalla tai toisella miettimään aina. Jos se ei muuten ole mielessä niin kyllä se sieltä taas mieleen putkahtaa vaikkapa silloin kun menet vaatekauppaan tai sidot kengännauhoja.

Muiden paino ei kiinnosta minua ollenkaan, vain oma. Ihan sama onko joku toinen lihava, laiha, normaalipainoinen tai jotain näiden väliltä, ei sillä ole minulle mitään väliä. Ja toisaalta haluaisin muiden miettivän näin minusta. Jokainen meistä kantaa oman painon, ei sen pitäisi olla muiden ongelma. Mutta valitettavasti sitä tulee mietittyä, että mitä muut ajattelevat.

Selvää on se, etten viihdy nykytilanteessa. Sitten ~~jos tai~~ kun tulee se hetki, että otan itseäni niskasta kunnolla kiinni, mitä lähden tavoittelemaan. Jokainen pudotettu kilo on jo voitto, mutta mikä voisi olla se tavoite? Tiedän jo nyt, etten todennäköisesti tule koskaan olemaan normaalipainoinen taulukkojen mukaan. Normaalipainoni on taulukoiden mukaan 54-68 kg. En kyllä rehellisesti sanottuna haluaisi olla painossa, joka alkaa 5:lla. Luulen, että tavoitteeni ja haaveeni olisi jossain vaiheessa painaa 70-75 kg, se olisi semmoinen paino missä itse viihtyisin.

Tavoitteeseen olisi siis muutama kilo matkaa, jos aloittaisin tänään, milloinhan olisin tavoitteessani. Hmm.

p.s. On taas vaa'an nykyinen tulos melko huippulukemissa. Jos rohkenen, laittelen teillekin päivitystä...

Joulukalenterin 15. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 16 Dec 2014 18:23:00 +0200

O. Onni. Onnellisuus.

Jokainen meistä pyrkii ja pitäisi pyrkiä siihen, että olisi onnellinen ja elämässä olisi onnea. Monesti se unohtuu kiireen keskellä ja varsinkin silloin kun jotain ikävää tapahtuu. Silloin ei muista, että monesta asiasta voi silti olla onnellinen. Kun asioita oikeasti miettii niin varmasti elämässä on monta sellaista asiaa josta voi olla onnellinen, vaikka pieniäkin. Ei sen aina tarvitse olla sitä, että on työ, oma asunto, auto, rahaa, mies/vaimo, koira, lapsia..

Tosiasia tietenkin on, että jos elämässä on jokin/jotkut asiat todella heikosti niin eihän siinä tule ensimmäisenä mieleen, että olenpa onnellinen tuosta hienosta kattolampusta. Vaikka ilman sitä olisikin aika pimeää. Pitäisi vaan välillä pysähtyä ja miettiä niitä elämän positiivisiakin asioita. Itsellenikin se on hankalaa, valitettavan usein tulee mietittyä vain niitä asioita mitkä on hullusti tai mitkä asiat puuttuu elämästä tai niitä tekemättömiä asioita. Elämässä tulee aivan liikaa murehdittua ja käytettyä aikaa negatiivisiin asioihin.

Pyri onnellisuuteen, iloitse pienistäkin asioista, hymyile, ole kiitollinen ja positiivinen. ♥

p.s. Tänään tulee vielä tämän päivän luukku.

Joulukalenterin 14. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 16 Dec 2014 13:54:00 +0200

Sori, sori. Pari luukkua jäi välistä, oli pakko saada viimeiset kouluhommat ja tentit alta pois. Tänään olikin sitten viimeiset rutistukset ja loma, siis älooämaa, alkoi. :) Mutta laitan tänään luukut ajan tasalle.

N. Nukkuminen.

Nukkuminen ja uni ylipäätään on minulle erittäin tärkeää. Jos en saa nukkua tarpeeksi, perusarjen pyörittäminenkin hankaloituu. Kun jossain vaiheessa elämää olen kärsinyt uniongelmista, niin unta ja nukkumista osaan nyt arvostaa. Nukkuminen muutenkin on tärkeä osa elämää. Unen aikana niin kroppa kuin aivotkin lepäävät. Sekä keho palautuu päivän mahdollisista suorituksista. Uni virkistää. Unen tarve on jokaisella yksilöllinen, siksi on tärkeää kuunnella itseä ja antaa aikaa unelle ja nukkumiselle jos kroppa sitä vaatii. Virkeänä ihminen jaksaa enemmän ja paremmilla tehoilla.

Elämässä olisi hyvä olla balanssissa: työ. vapaa-aika, ravinto, liikunta ja uni. Nuo nyt ainakin. Itse kun saisin ravinnon ja liikunnan tasapainoon ja tähän elämäntilanteeseen sopivaksi niin silloin pitäisi olla asiat suht mallillaan. :) Itse nukun mielellään ja paljon, aina silloin kun siihen on mahdollisuus. Ja varsinkin tähän vuoden aikaan.

Koetko sinä itsesi tällä hetkellä virkeäksi? :)

p.s. Tähän luukkuun olisi sopinut passelisti myös Nuha. Eilen alkoi niiskutus, joten rauhallisesti alkaa loman vietto. :)

Joulukalenterin 13. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Sun, 14 Dec 2014 02:36:00 +0200

Pikkasen myöhässä tämä luukku nyt tulloo. :)

M. Musiikki.

Musiikki on hyvä keino rentoutua. Nimenomaan musiikin kuuntelu. Oma musikaalisuuteni on kaukana, no musiikista yleensäkään. ;) Tykkään kuunnella musiikkia eritoten autolla ajaessa. Tiiättekö sen tunteen kun kuuntelet hyvää kappaletta ja saatat siinä samalla hieman itsekin laulaa mukana ja eläytyä musiikkiin. Ja satut vilkaisemaan naapurikaistalle, varsinkin risteyksessä. Jep, punaiset posket taattu. :D

Musiikki on myös äärettömän hyvä treenipiiskuri. Mikä sen mukavampaa kuunnella oikein menevää kappaletta ja samalla laittaa tossua toisen eteen. Tai spinningissä, siellä kun tulee hyvä biisi niin johan se peppu taas nousee penkistä. :)

Mitä musiikki sinulle merkitsee? :)

Joulukalenterin 12. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Fri, 12 Dec 2014 21:03:00 +0200

L. Lontoo.

Mikä ihana kaupunki. Haluan päästä tänne jälleen, ja pian. MUTTA. Mutta haluan, että matka tulee olemaan palkinto itselleni asetettuihin tavoitteisiin pääsemisestä. Lopulliset tavoitteet on vielä miettimättä, mutta funtsin niitä ilmottelen sitten teillekin. :)

Tietenkin tavoitteista riippuen matka voi olla joko viikon päästä tai viiden vuoden. Ajattelisin, että tavoite tulee olemaan jokin kilomäärä (eikä tule olemaan viis tai kymmenen kiloa). En aseta aikaa vaan kilomäärän. Loppu onkin sitten itsestä kiinni. Voi voi, haluan niin palavasti tuonne, että pitää pikapikaa miettiä tavoite ja alkaa hommiin. :D

Millaisia palkintoja olette itsellenne asettaneet tsemppareiksi? :)

Joulukalenterin 11. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Thu, 11 Dec 2014 17:45:00 +0200

K. Karkit.

Kaikista maailman herkuista juuri karkit ovat suurin paheeni. Voin vallan hyvin olla syömättä pullaa, jäätelöä, keksejä, suklaata yms. Mutta peruskarkit ovat se heikko kohta. Ei ole väliä onko karkki kova, pehmeä, hedelmä- tai lakritsi/salmiakkikarkki, toffee, vaahtokarkki, kirpeä, hapan... You name it. Kaikki menee.

Jostakin luin, että 400 g:n karkkipussissa on 109 sokeripalaa. 109!! Kuka hullu syö kerralla noin monta sokeripalaa. No, aika monikin kuten allekirjoittanut. Huh, kuulostaa hurjalta. Hillitsisiköhän se karkin syöntiä jos karkkipussin viereen laittaisi vastaavan määrän sokeripaloja? Ehkä tätä pitää kokeilla. :)

Jos karkkihammasta kolottaa, kannattaa käydä tutustumassa Urjalan makeistukun sivuihin. :)

Joulukalenterin 10. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Wed, 10 Dec 2014 19:53:00 +0200

J. Juoksu. Juokseminen.

Olen aina inhonnut juoksua. En ole koskaan jaksanut juosta montaa metriä pidempään ilman kylkeen pistämistä tai armotonta läähättämistä. Kouluaikojen Cooper - testit olivat tuskaa, samoin kuin muutkin juoksuun pakottavat liikuntatunnit. Peruskoulun jälkeen se on unohtunut ja unohdettu kun ei ole ollut pakko juosta.

Vasta viime vuosina on juoksu harrastuksena taas alkanut kiinnostamaan. Ennen kaikkea sen takia koska kävely on tylsää ja juoksemalla pääsee nopeampaa. ;) No joo, oikeasti olisi kiva opetella juoksemista. Kyllä, vaikka se tuntuu helpolta niin ei se ole. Ainakaan minulle. Kai se niin on, että silloin kun hengitys- ja juoksutekniikka on kunnossa, ei kylkeen pistä ja juoksemaankin pystyy pitempään kuin kymmenen metriä (toki kunnollakin on merkitystä). Ja on niillä juoksukengilläkin varmasti suuri vaikutus.

Juoksu on muutenkin monipuolista. Sitä pystyy harrastamaan melkein missä vaan, vaihtelevissa maastoissa ja se on vielä ilmaista. Se olisi hyvä lisä kävelyn ja mahdollisen salinkin rinnalle. Täytyy nyt vain ensin aloittaa sillä rauhallisella kävelyllä ja saada kuntoa ylöspäin sekä painoa alaspäin.

Juoksusta olisi helppoa saada motivoivaliikuntamuoto. On helppo asettaa, alkuun pieniäkin, tavoitteita ja siitä nostaa niitä korkeammiksi. Alkuun se voisi olla vaikkapa, että juoksen puoli minuuttia ja siitä eteenpäin. Mikä mahtavat tunne siitä tuleekaan kun onnistuu ja pääsee tavoitteeseen sekä siitä kun saa haastaa itseä ja asettaa uusia tavoitteita. :)

Joulukalenterin 9. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Tue, 9 Dec 2014 20:46:00 +0200

Illan puolelle kääntynyt jo tämäkin päivä. Voi kun tulisi lunta, on niin hurjan pimeää koko ajan. :)

I. Itsevarmuus.

Tämä aihe itselleni arka, ahdistava ja ehkä jopa surullinenkin. Olen tästäkin useasti kirjoittanut, ja hyvähän tätä on miettiä vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

En tiedä, olenko koskaan omistanut hyvää itsetuntoa. Todennäköisesti en. Itsetunto (eli omanarvontunto) siis tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta. Itsetuntohan ei välttämättä liity siihen, kuinka menestynyt (esim. työ, koulu) olen, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta.

Juuri nämä itseni hyväksyminen ja omiin mahdollisuuksiini uskominen painavat mieltä. En pidä itsestäni, en hyväksy itseäni, en usko mahdollisuuksiini, en pääse tavoitteisiini. Näin ajattelen suurimman osan ajasta. Tiedän, että esim. olen hyvä työssäni ja koulussa mutta nämä asia eivät pääse oikeuksiin koska vähättelen omaa osaamistani ja taitojani. En koskaan ns. rehvastele osaamisellani, mieluummin vähättelen asioita.

Itsevarmuus ei ole vain joku yksi osa minää. Se on kokonaisvaltainen juttu. Luulen, että suurin syy itsevarmuuteni poissaoloon on ylipaino. Sen vaikutus moneen asiaan on ilmeinen. Jo ensinnäkin se, etten halua olla esillä, vaikeuttaa mm. sosiaalisia tilanteita. Ajattelen aina ensin painoani ja sitä miltä näytän. Ja ennen kaikkea sitä miltä näytän muiden silmissä. Ja mitä muut ajattelevat. En osaa/pysty nauttimaan oikein mistään asioista koska en ole tyytyväinen itseeni enkä voi asioita tehdä olemalla itsevarma.

Tiedän, ettei painonpudotus ole suora vastaus parempaan itsetuntoon. Ei tietenkään. Mutta tiedän sen, että itsetuntoni on parempi kun olen enemmän tyytyväinen itseeni. Ja siihen kuuluu se, että tykkään itsestäni pienempänä. En laihana, enkä välttämättä normaalipainoisenkaan vaan pienempänä kuin nyt. On kuitenkin monia laihoja ja normaalipainoisia ihmisiä, joilla on alhainen itsetunto. Heillä se johtuu vain jostakin muusta kuin painosta (ei ainakaan ylipainosta). On myös vähemmän ja enemmän ylipainoisia ihmisiä, ketkä ovat itsevarmoja ja sinut itsensä kanssa. Se jos mikä on mahtavaa. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Siinäpä se. Kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa toisesta, jos vain itse on itseensä tyytyväinen. Itsevarmalla ihmisellä on uskallusta olla juuri se mitä on.

Mutta kaikki me ei viihdytä tällaisena kuin ollaan. Jos tiedän mikä saisi itsetunnon edes hieman korkeammalle, miksi en tekisi sen eteen jotain? Eikö olisi mahtavaa olla ylpeä itsestä, omista saavutuksista ja omasta osaamisesta? Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa. Myös minä olen ainutlaatuinen.

Anteeksi sekava ajatuksen juoksu. Mutta jotain tämän hetkisiä mietteitä raapustelin aiheesta. ♥

Joulukalenterin 8. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Mon, 8 Dec 2014 19:14:00 +0200

Mukavaa viikonalkua!

H. Herkut. Herkuttomuus.

Tämä on aihe, josta olen kokeillut montaa eriä toimintamallia. Ja mikään ei ole oikein toiminut. Ihanteellista olisi tietysti kohtuullisuus, kohtuullisuus, kohtuullisuus. Mutta onko se koskaan mahdollista? Opinko koskaan herkuttelemaan kohtuudella, ilman syyllisyyden tuntoa?

Totaalikieltäytymistä en halua edes ajatella vaihtoehtona, vaan vaihtoehtona on oppiminen esim. herkkupäivään tietyin väliajoin tai kohtuullinen herkkujen syönti silloin kun sille tuntuu. Herkkupäivä kuulostaa tällä hetkellä järkevämmälle. Vaikka siinäkin vaara ns. putken päälle jäämisellä.

Tässä pitäisi yrittää muistaa kuitenkin se armollisuus. Jos suunnittelen pitäväni herkkupäivän kerran viikossa ja repsahdan toiseenkin herkkupäivään, ei se tarkoita sitä että kaikki on menetetty. Ja samalla yrittää päästä siitä ajatuksesta irti, että ainut ratkaisu epäonnistumiseen on syöminen. Oppimista ja vahvaa tahtoa vaatii tämäkin osa-alue. :)

Miten sinun herkuttelu? Herkkupäivät? Silloin kun herkututtaa? Ei herkkuja ollenkaan? :)

Joulukalenterin 7. luukku

noreply@blogger.com (Mariina) — Sun, 7 Dec 2014 15:44:00 +0200

Linnan juhlat juhlittu ja tänään vielä saa viettää rentoa pyhäpäivää ennen uuden viikon aherruksen aloittamista. :) Mutta mennään seuraavaan luukkuun.

G. Gourmet. Gurmee.

Itselläni on edelleen vaikeaa ymmärtää, että hyvän ruuan ei tarvitse olla raskasta, rasvaista, kermaista, sokerista jne. Voiko gurmee - ruokaa tehdä kevyesti? Ja voiko se olla hyvää? Gurmeehan suomennetaan kutakuinkin näin: laadultaan ja ulkoasultaan korkeatasoinen ruoka. Lähinnä epäilykseni on tuon maun kohdalla. Kyllä keveistä raaka-aineista saa laadultaan ja ulkoasultaan hyvännäköistä ruokaa. Mutta entä se maku?

Ihminen on mitä syö, sanotaan. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Mutta ihmisen suu ja mieli tottuu äkkiäkin ruokavaliomuutoksiin, mm. maun suhteen. Jos on tottunut syömään paljon suolaista tai sokerista ruokaa, vähemmän näitä sisältävät maistuvat pahalle. Tai ainakin niihin pitää lisätä suolaa tai sokeria. Muistan sen ajan kun olin Superdieetillä ja ruuat olivat aika yksipuoleisia (tai tein itse niistä yksipuoleisia), niin mikään ei ollut niin hyvää kuin kukkakaali, parsakaali, jauhelija, kana yms. Ihan simppeleitä makuja mutta niin hyviä. Kun ruokavaliossa ei ollut sokeria tai juuri muitakaan makeutusaineita, jopa purkka maistui silloin makealle. Ja makean himon saikin tyydytettyä jo esim. sillä purkalla.

Tällä hetkellä eniten ajatuksia herättää kevyempään ruokavalioon siirtymisessä se, että saisin tehtyä ruuasta hyvää ja maukasta. Jos syö pelkkää rahkaa ja kuivaa kanaa sekä riisiä, ei mene kauaa että ollaan lähtöpisteessä jälleen. Terveellinen, ravitseva ja monipuolinen ruoka voi olla laadukasta, hyvää ja jopa gurmeetakin. Täytyy tutustua erilaisiin ruokaohjeisiin ja -kirjoihin, niistä löytyy varmasti paljon apua. :)

Mitä ajatuksia teillä herää tästä? Voiko kevyt ruoka olla oikeasti hyvää? :)