Styled by Nina

Vastasyntyneestä vauvaksi - menneiden kuukausien menoa

noreply@blogger.com (Nina) — Fri, 16 Oct 2026 18:54:06 +0300

Kirjoittelin edelliskerran heinäkuun lopussa, poikamme ollessa noin 2,5 kuukautta. Ajattelin summata nyt syksyn ollessa jo hyvässä vauhdissa hieman lähiaikojen menoa, sopivasti hänen 5 kk päivän tienoilla.

Rutiinit asettui uomiinsa

3 kk iän täyttyessä kaikki muuttui selvästi tasaisempaan ja ennalta-arvattavampaan menoon. Käsittääkseni se on myös aika yleistä, että näin tapahtuu, ja suuri tekijä tähän on varmaankin aika ja sen tuoma tietynlainen viisaus: osaat yksinkertaisesti paremmin lukea vauvan tarpeita oikea-aikaisesti ja reagoida niihin. Opit myös sen mistä vauvasi nauttii ja mitkä "konstit" toimivat hänen kohdallaan.

Tämän lisäksi vauvan keho alkaa tuottamaan melatoniinia näihin aikoihin, joka puuttuu täysin ensimmäisistä kuukausista. On ihan valtava helpotus, kun nukuttaminen sujuu helpommin tämän jälkeen. Edellisessä kirjoitelmassa taisinkin mainita, että yksi haasteista ja vaikeista asioista kohdallamme liittyi nimenomaan nukuttamiseen ilta-aikaan. Pahimmillaan siihen saattoi mennä kuusikin tuntia (!) jos ei lasketa ihan lyhyitä 15 minuutin torkahtamisjaksoa väliin (vauvan, ei vanhemman hehe). Siihen meni siis kirjaimellisesti iltapäivä ja koko ilta. Olen kyllä niin onnellinen, että pystyimme jakamaan vastuun kahden kesken etenkin näissä tilanteissa, jotta toinen pystyi ottaa välillä koppia jolloin toinen sai syödäkseen ja ihan vaan levätäkseen. Se tauko jolloin vaihdoimme nukutusvuoroa oli tosi tärkeä, kun sai ottaa aikalisän ja hieman hengähtää. (tämä kuulostaa joltain hard-core työltä näin kirjoitettuna, mutta vaikkei se virallinen työ ole niin työstä se toisinaan menee.) 😆

Nukuttamisrumban kestäessä noinkin pitkään, alkaa vahvintakin heikottamaan ja vaikka olisi niin kutsutut lehmän hermot, alkaa nekin rapistua ennen pitkää. Ihan joka kerta nukutus ei kestänyt noin kauaa, tuo oli ihan ääri-esimerkki, mutta toisinaan mentiin ainakin siellä parin-kolmen tunnin rajoilla iltaisin. Päivisin ei mennyt juuri lainkaan aikaa nukuttamiseen ja poikamme nukkui sitten onneksi yöt sikeästi vain lyhyitä ruokkimisia ja vaipanvaihtoja varten heräten, niin sai itsekin ihan hyvät unet öisin vaikka ilta olisikin ollut taistelua toisinaan. Asiat alkoivat muuttumaan, kun hän tottui tuttiin. Se taisikin olla puuttuva palanen, ja lisäksi tietysti aika. Tällä hetkellä nukutus kestää noin 10 minuutista puoleen tuntiin iltaisin yötä varten (klo. 20-21 maissa) poislukien ruoka-aika. Ainoat haasteet nukuttamisessa on tällä hetkellä vain 16-18 välillä, silloin on usein levottomuutta ja unia kertyy usein vain puolen tunnin tai korkeintaan tunnin pätkissä vähän riippuen paljon aiemmin päivällä on nukkunut. Valveillaoloaikakin on nyt huomattavasti pidempi, joten se selittää lyhyemmät iltapäivän unet.

Yöheräämisiin tottuu ajan mittaan ja ensimmäiset viikot olivat tässä(kin) ne haastavimmat. Toki välillä käy mielessä, että olisipa ensi yö sellainen, ettei tarvitsisi herätä, mutta toisaalta ne heräämisen hetket ovat nyt jo niin uusi normi, ettei se tunnu ylitsepääsemättömän pahalta. Ja tietysti tieto siitä, ettei nekään ole ikuisia. Olemme alusta alkaen myös jakaneet yöruokinnat puolisoni kanssa (jompi kumpi ottaa ekan ja toinen tokan syötön) jolloin toinen saa nukkua sitten sen ajan. Olen huomannut, että öisin kun olen poikamme syöttänyt ja ennenkuin saan unenpäästä kiinni, saatan keksiä jotain uusia ideoita esim. Instagram-postauksille, ja tällaiset ideat tulee harvemmin mieleen päivisin touhuessa, eli kyllä tälle yölliselle kukkumiselle on ihan paikkakin siinä mielessä.

Tottuminen uuteen arkeen vei aikaa, mutta lopulta se tuntui niin ihanalta

Alkumuutos oli tässäkin asiassa melkoisen suuri: hyppy työarjesta siihen, että kalenteri on täysin tyhjä, poislukien pojan neuvola ja muut käynnit. Arjen rytmi ja toisaalta myös prioriteetit muuttui täysin erilaiseksi silmänräpäyksessä. Vaikka tekemistä oli kuitenkin siinä mielessä paljon, oli se paljon aiempaa hidastempoisempaa ja aivan uutta kaikin puolin: vähän kuin opettelisi lukuisia uusia taitoja kerralla ihan ruohonjuuritasolta.

Mutta myös tähän elämänmenoon tottui ajan mittaan, ja lopulta se muuttuikin hieman erikoisen tuntuisesta tilanteesta ihan parhaaseen arkeen. Aika harvassa on ne kerrat, kun työelämästä on vain “poissa”, ja silloin jos ei ole töitä, aika menee työnhaussa. Nyt aika menee vauvan hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen, ja muun siitä ylijäävän ajan kanssa voi tehdä mitä milloinkin. Se on aika vapauttavakin tunne, ja arki rullaa myös tällä tavalla todella (siis todella) nopeasti eteenpäin. Tämä on uniikkia aikaa elämässä josta kuuluu nauttia täysin siemauksin. Aluksi se "löysä" aika tarkoitti paljon lepäämistä ja päiväunia, ja kun rutiinit alkoi rullaamaan, pystyi jo lisäämään viikkoon vähän omia harrastuksia ja sellaista mitä itse aiemmin teki, toki paljon pienemmässä määrin kuin aiemmin mutta ei se määrä vaan se laatu. Vauvan kanssa toimiessa tulee myös tietyllä tapaa ajoittamisen mestariksi: et jää arpomaan jos mielessä on jotain, mitä haluat tehdä vaikka hänen ollessa päiväunilla, vaan asia tulee tehdyksi aikalailla heti.

Olen pitänyt siitä, että on ohjelmaa ja menoja vauvan kanssa sopivissa määrin. Noin yksi-kaksi menoa per viikko on mielestäni ollut todella sopiva. Sellaisina päivinä, jolloin ei ole mitään kummempaa agendalla, voi tehdä vaikka lyhyen patikointiretken johonkin uuteen paikkaan, tai mennä vaunulenkille tähän lähiseudulle. Sellaisena päivänä, kun on menoa, se saattaa meidän kohdalla olla kaikkea muskarista vauva-uintiin tai vauva-äiti joogaan tai hierontaan. Tekemistä kun on tarjolla paljon, voisi halutessaan helposti täyttää kalenterin menoilla. Mielestäni on myös aivan ihanaa, että lapsiperheille järjestetään runsaasti tapahtumia joista osa myös täysin ilmaisia.

Mutta vaan kotoilu ja sitä kautta kiireetön läsnäolo vauvan kanssa voi joskus olla mitä ihaninta. Sillä tavoin hänen kehitystään pääsee seuraamaan parhaiten. Hän ei kuitenkaan vaadi täyttä kalenteria sillä lailla, mutta pienet menot kyllä aina piristää arkea. Ensin menoja ja sitten vaan oleilua on toiminut mielestäni todella hyvin. En myöskään halua olla vain kotona, koska haluan poikamme tutustuvan myös muihin vauvoihin ja haluan itse nähdä muita ihmisiä ja vanhempia neljän seinän sisällä oleilun vastapainoksi.

Joskus oma mieli sanoo, että nyt voisi tehdä yhtä sun toista, mutta koitan miettiä asiaa aina vauvan kannalta: milloin hän hyötyy siitä, jotta molemmat voivat nauttia. Super väsyneenä tai univelkaisena olevaa vauvaa ei kannata väkisin viedä menoihin, koska siitä ei voi silloin kumpikaan nauttia. Siksi olen tykännyt mennä menoihin drop-in periaatteella, sen sijaan että maksaisin koko kaudesta, jolloin tuntuu stressaavalta kun ei viitsisi jättää mitään väliin. Koska joinain päivinä vauva ei selkeesti jaksa, ja silloin on aika kiva vaan voida viettää lepopäivää.

Kehitysaskeleet

On ihana seurata, miten ilmeistä kehitys on siinä ekojen kuukausien jälkeen. Kolmen kuukauden iän aikana tapahtuu todella paljon. Poikamme alkoi 3 kk iän täytyttyä tarraamaan kiinni esineisiin ja myös vähän kiinnostumaan pehmoleluista. Hän heilutti itse marakassia hieman alle 4 kk ikäisenä, mikä oli jo melko aikavaa käytöstä, telkkarin äänet ja valot on myös kiinnostavia. Hyppely tukien on mielekästä, ja jalkojen nostelu ja “jumppaaminen” kun hänestä pitää kiinni kainaloiden alta tukien. Hän selkeästi alkaa huomaamaan jatkuvasti uusia kehonosiaan.

Vauvahankinnat - mistä oli eniten hyötyä?

Kun puhutaan vauvan tarvikkeista, on olemassa lievästi sanottuna himmeli erilaisia tavaroita, joita “kuuluu” hankkia jotta pärjää arjessa. Tietyssä määrin voin allekirjoittaakin tämän, tietyistä hankinnoista tosiaankin on paljon hyötyä arjessa. Listasin tähän alle meidän kohdallamme olleet parhaat vauva-hankinnat ensimmäisten kuukausien osalta:

Vaunun autokoppa

Tämä on ollut ihan paras ja monipuolisin hankinta. Kun hankimme yhdistelmävaunut ja tämän osan siihen, en voinut kyllä lainkaan aavistaa, millaista käyttöä tästä kopasta olisi arjessa.

Poikamme tottui tähän koppaan jo hyvin varhaisella iällä ja myös autossa olemiseen, mikä oli valtava helpotus kun liikutaan enimmäkseen autolla. Mutta se, miten paljon itse koppa palvelisi myös auton ulkopuolella, tuli aika suurenakin yllätyksenä jälkikäteen. Ollaan käytetty sitä kuljetuskoppana ja vaunuissa kiinnitettynä tietenkin jolloin hän näkee ympäristöön hieman paremmin. Mutta tämän lisäksi myös sitterinä, sillä siinä on kätevä kehto-ominaisuus, ja poikamme onkin istunut siinä milloin satua lukiessamme, milloin ruokapöydän äärellä.

Laulukirja

Poikamme rakastaa kaikkia lauluja kirjassa mutta ykkönen on Elefanttimarssi ja hyvänä kakkosena Juoksee metsähiiroset. Elefanttimarssiin on myös tanssi jota hän mielellään matkii ja on ihanaa seurata, miten tärkeäksi osaksi rutiineja se on muodostunut. Kirjassa on napit joita painamalla tulee melodia ko. lauluun, sen lisäksi siinä on ihanat värikkäät kuvitukset jotka on helppo tunnistaa kun lauluhetki koittaa.

Satukirjat

Ollaan hankittu satukirjoja kirjakaupoista, saatu lahjaksi ja paljon olen myös lainannut kirjastoista. On myös aikuiselle hyvä päästä päivittäin lukemaan ääneen näin paljon, se on kehittävää ja rentouttavaa myös aikuisiällä. Poikamme tykkää erityisesti kirjoista, joissa on jokin toiminto, esim. nappi jota painaa ja tulee ääntä, luukkuja joita availla (Puppe-kirjat best) ja/tai värikkäitä piirrustuksia ja hahmoja. Aiemmin esim. nukuttaminen lukemisen lomassa toimi hyvin, mutta jossain kohtaa hän halusi itse alkaa pläräämään sivuja ja katselemaan kuvia.

Vaipparoskis

Ihan huikea hankinta oli myös sellainen roskis, joka sulkee hajut sisään liu’utettavan kannen avulla. Meillä on käytössä Ubbi-merkkinen vaipparoskis ja näitä oli saatavilla aika rajoitetusti kun hankimme sen keväällä, kertoo jonkin verran suosiosta. On kätevä saada vaippa suoraan viereiseen roskikseen siirrettyä ja roskis todellakin sulkee sisäänsä kaikki hajut ilmatiiviisti, sen huomaa viimeistään kun on tyhjentämässä roskista ja kansi on pitkään auki :D Lisäplussa on se että roskis on korkea ja siihen mahtuu ainakin 3-4 päivän vaippasaldo.

Tuttipullon lämmityslaite

On ollut ihan huippuhankinta, meillä ei ole mikroa joten oli aika selvää että jokin helppo ja nopea laite on hankittava maidon lämmitystä varten. Meillä on käytössä Philips advent-lämmitin, ja siihen säädetään maidon määrästä riippuen oikea lämpötila. Sen lisäksi sillä voi sulattaa ja lämmittää myös vauvalle ruokia, joten se on ehdottomasti ollut hankinnan väärti.

Kylpyamme istuinosalla

Alkukuukausina on ollut kätevä kun poikamme on päässyt ammeeseen istumaan liukumatta ympäriinsä kun hän on vielä sen verran pieni. Meillä on Stokken kylpyamme jossa hieman kaareva istuinosa, joka on helppo kiinnittää ammeen päätyyn.

Imetystyyny

Tämän saimme perhepiiristä, mutta halusin liittää listaan, sillä imetystyynyt on todella käteviä, kuin myös imetysliivit tai toppi. Ei tarvitse hankkia viittä erilaista, itselläni on ollut käytössä yksi imetystoppi ja olen pärjännyt sillä hyvin. Imetystyyny on mahtava apu kun koittaa löytää asentoa istualteen, ja vaikka lihaskramppeja edelleenkin toisinaan syntyy, uskaltaisin epäillä että ne olisivat paljon pahempaa luokkaa ilman tukevaa imetystyynyä. Minulla on käytössä U-kirjaimen muotoinen imetystyyny ja sen lisäksi toki muita tyynyjä, mutta tästä yhdestä on jo iso apu.

Ilmapallot

En kyllä olisi uskonut, mutta poikamme ristiäisiin hankkimat isot foliopallot joissa paino on yksinkertaisesti todella mukava ajanviete. Kiinnitetään pallojen narunpääty hänen käsivarsiin ja/tai reisiin ja siitä alkaa sitten kunnon sambaaminen pallojen liikuttelun merkeissä. Paras tässä “lelussa" on se, että hän voi hyvin viettää puolikin tuntia pallojen kera ihan itsekseen tylsistymättä, ja siinä ajassa ehtii itse tehdä vaikka mitä askareita. Todelliset saviours ovat siis olleet! Perinteisestä lelukaaresta hän on hieman pitänyt, mutta se kyllä kalpenee pallojen rinnalla. Seuraavaksi mietinnässä on pyöreä leikkikehä, jonka keskustaan vauva laitetaan istumaan kuitenkin pysty-asentoon ja hän voi siinä ihailla leluja ja samalla treenata jalkavoimaansa ja seisomista omillaan.

//Nina

Kustomoitua kotimaista muotoilua - Rinara Spirit of the North

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 30 Sep 2026 14:06:55 +0300

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rinara-verkkokaupan kanssa

Kotimainen verkkokauppa Rinara on todellinen keidas sille, joka arvostaa ja etsii yksilöllisesti kustomoituja tuotteita kotiin, lahjaksi tai mökille. Tuotteissa hauskinta on niiden luova toteuttamistapa, jossa saa itse osallistua suunnitteluprosessiin. Myös tarkka käsityö-aspekti puhuttelee, näinä päivinä kun paljon tuotantoa tehdään massana - on tosi mukavaa, että löytyy vielä kotimaisia yrityksiä, jotka suosivat käsintehtyä ja yksilöllistä toimintatapaa ja asiakaspalvelua mahdollisimman pitkälle vietynä.

Rinaran tukikohta on Loviisassa Itä-Uudellamaalla, josta tuotteet toimitetaan asiakkaalle tai tilauksen nouto onnistuu halutessa myös sieltä käsin. Tuotteissa kohtaa pohjoinen neuleperinne ja moderni laserkaiverrus. Toiminnan ytimessä on suurella sydämellä ja tarkalla viimeistelyllä valmistetut tuotteet, jotka ovat tehty kestämään aikaa.

Löydät verkkokaupasta kodin sisustuksen yksityiskohtiin monipuolisesti esimerkiksi kylttejä WC-tiloihin ja keittiöön. Löydät myös muun muassa kaiverrettuja viikinki-tyylisiä koruja tai lemmikkien nimilaattoja vaikkapa lahjaksi. Korut ovat enimmäkseen keinonahasta sekä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja, kodin kyltit koivuvanerista.

Lisäksi voit ideoida laserkaiverrettuja, laserleikattuja sekä 3D-tulostettuja tuotteita monipuolisesti verkkokaupassa ja laittaa ajatuksesi eteenpäin Rinaralle. Esimerkkejä tällaisista on esim. yrityslahjat, logotuotteet tai paikkakortit vaikkapa isompiin juhliin. Näiden suunnitteluideoiden tilaus onnistuu niin ikään kätevästi suoraan verkkokaupan kautta.

Valitsin Rinara-verkkokaupasta muutamia suosikkejani mökille vietäväksi. Tuli heti mieleen, että nämä sopivat todella hyvin mökkimaisemiin metsän keskelle.

Pyyhemerkit ovat erittäin pitkälti itse suunniteltavissa Rinaran verkkokaupassa: voit valita niiden muodon tai koivuvanerille painettavan fontin erilaisista vaihtoehdoista. Lisäksi merkin tekstin voi valita verkkokaupan valmiista vaihtoehdoista tai keksiä täysin oman tekstin vaikkapa perheenjäsenten omilla nimillä. Kylttien puun syykuvio vaihtelee luonnostaan, mikä tekee myös jokaisesta yksilöllisen.

Puiset saunakyltit olivat ehdottomasti omia suosikkejani: On olemassa saunakylttejä, ja sitten on olemassa itse suunniteltuja saunakylttejä. Oli tosi virkistävää saada kylttiin oma teksti painettuna ja suunnitteluprosessi sujui jouhevasti. Valittavana oli erilaisia maisemia kyltin yläosaan, ja siihen alle Sauna/Bastu/Löylyhuone (tai oma teksti) ja alle oma teksti. Tulevaisuudessa verkkokaupasta voi tilata myös värillisiä kylttejä.

Verkkokaupan kautta on helppo ja kätevä tilata, tuotteiden suunnitteluprosessi on selkeä. Tilaukset valmistuivat todella nopeasti ottaen huomioon käsityö-aspektin ja tarkan työn jäljen yksilöidyssä kaiverruksessa.

//Nina

Vauvantahtinen elämä - ensimmäiset kaksi kuukautta uuden äärellä

noreply@blogger.com (Nina) — Sun, 26 Jul 2026 18:09:31 +0300

Aika jälleen uudelle blogi-kirjoitelmalle, ja tällä kertaa on siirrytty raskaudesta sen todellisen muutoksen eli vauva-elämän äärelle. Summaan tähän mennyttä kahta kuukautta ja osia siitä mitä se on tuonut tullessaan.

Otsikoin tämän tekstin vauvantahtisella elämällä, sillä se kuvaa mielestäni hyvin osuvasti sitä, miltä arki tällä hetkellä näyttää. Uuden perheenjäsenen tullessa kuvioihin kaikki muuttuu, mitä usein painotetaankin, mutta oleellisimpana asiana elämäntahti muuttuu ihan täysin. Toki riippuu vähän minkätahtinen tahti on ollut aiemmin, mutta sanoisin että kaikille se muuttuu ainakin jossain määrin totutusta.

Mutta vaikka tahti muuttuu ja hidastuu niin koko elämän ei suinkaan tarvitse muuttua siinä mukana, vaan ne asiat jotka ovat aiemmin olleet tuttuja ja osana arkea ja elämää, pikemminkin muuttaa vain hieman muotoaan ja tyyliään - eivät häviä minnekkään. Palaan tähän vielä myöhemmin tässä kirjoitelmassa.

Kuva yllä otettu reilu viikko ennen synnytystä

Raskaudesta synnytykseen

On erikoista huomata, miten se tosiaankin on niin, että oman raskauden ja jopa synnytyksen kokemuksen yksityiskohdat unohtuvat loppupeleissä aika nopeasti jälkikäteen. En tiedä onko tähän biologinen ja evoluutioon nojaava selitys, mutta voin vahvistaa että tämä tosiaankin on totta. Siksi on todella hyvä, että kirjoitin ja pidin raskaus viikko viikolta-päiväkirjaa läpi raskauden, ja kirjoitin samaiseen päiväkirjaan myös tuoreeltaan synnytystarinani, ettei se unohdu. Nyt jos lähtisin sitä raapustamaan, voi olla että monet jutut olisivat jo unohtuneet. Suuressa kuvassa kaiken tietty muistaa, mutta tunnepohjaiset yksityiskohdat haihtuvat nopeasti mielestä.

Raskaus oli yksi vaihe, synnytys seuraava ja heti perään intensiivinen vauva-arki, joten ei ihmekään että detaljeja unohtuu siinä matkan myllerryksessä. Kun luen tuota pitämääni päiväkirjaa nyt jälkikäteen, ja luen kuvausta jostain raskausaikaisesta vaivasta, ihmettelen itsekin miltä se nyt taas tuntuikaan, kun se on tällä hetkellä niin “kaukainen” muisto menneisyydestä. Mutta siinä ja silloin se oli vaan niin luonnollinen, vaikkakin epäluonnollisen tuntuinen, olotila. Ja nyt kun mahaa ei enää ole, on kuin sitä ei koskaan olisi ollut olemassakaan. Muistan hyvin kuitenkin hetken, kun tultiin kotiin synnytyssairaalasta koko perheen voimin, ja näin keittiön pöydällä lapun johon mieheni oli kirjannut kaikki supistukset ennen lähtöä synnyttämään. Tuon lapun nähdessäni jostain laukesi hurja itkukohtaus. Koko se nopea muutos jotenkin kulminoitui siihen. Huomasin myös kaipaavani raskausvatsaani, miten oudolta se saattaakaan kuulostaa. Sekin herkisti alkupäivinä.

Muistat siis tietyt hetket, jotka ovat erityisen tunne-ladattuja. Itselleni toinen tärkeä hetki oli, kun synnytyksen ja kaikkien toimenpiteiden jälkeen oltiin aamun sarastaessa koko perhe sängyn päällä vierekkäin ja hoitaja tuli onnittelemaan upean aamupalan kera. Tämä oli kaunis hetki ja sellainen, jonka tulen varmaan aina muistamaan. Siinä oli kaikki hyvän elämän ainekset: onni, helpottuneisuus, rakkaus ja lämpö.

Vauva-arki koitti

Nykyään on mahdollista käydä lukuisia eri valmentavia kursseja myös ilmaiseksi ennen vauvan syntymää, jotka on toki hyödyllisiä. Käydessäsi kursseilla niissä kaikissa painotetaan usein sitä, miten intensiivisiä ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat. Kuuntelet sujuvasti näitä puheita kuitenkaan ymmärtämättä tilannetta täysin, kunnes se on ajankohtaista. Ja totuus on, että vaikka olisitkin käynyt kaikki mahdolliset kurssit etukäteen, on vauva-elämä itsessään oppikoulu, johon sopii täydellisesti sanonta “learn as you go”. Haluaisin myös käyttää sanontaa venäläinen uimakoulu: hyppäät veteen tietämättä mitä tehdä, mutta tiedät vain että pakko on alkaa rämpimään jollain tavalla eteenpäin.

Eli siinä kun olet uuden äärellä vauva kotona, opit hurjan paljon aivan joka päivä, vähän kuin uudessa työpaikassa. Opit ei vaan vauvasta vaan myös itsestäsi. Auttaa hurjan paljon, jos odotukset ja oletukset koskien arki-elämää ja päiviä eivät ole kiveen hakattuja, koska yhden päivän aikana voi tapahtua aivan mitä tahansa laidasta laitaan. Vaikka rutiinit ja päivät näyttäisivät suurin piirtein samalta päivästä päivään, eroavat ne kuitenkin aina toisistaan. Vauvan tahtisesti mennään tässäkin ja avoimin mielin.

Asiat muuttavat muotoaan, mutta kaiken ei tarvitse muuttua

Toinen juttu mistä paljon puhutaan kun vauva ja uusi perheenjäsen saapuu elämään on se miten radikaalisti kaikki muuttuu. Perheen perustaminen onkin varmasti isoimpia muutoksia ihmiselämässä, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta en silti sanoisi, että kaikki muuttuu, vaan ennemmin että asiat ja rutiinit muuttavat muotoaan.

Raskauden viimeinen kolmannes mielestäni valmisteli hyvin siihen asiaan, että tulet olemaan erittäin paljon a) sisällä ja b) kotona kun vauva syntyy. Myös öiset heräilyt loppuraskaudessa valmistelee siihen mitä tuleva tuo mukanaan eli nimenomaan öisin valveilla oloa enemmän tai vähemmän. Luulen etten juuri koskaan ole ollut näin paljon kotoilemassa kuin tänä keväänä ja alkukesänä. Olen kuitenkin aina viihtynyt kotona, joten on ollut myös melko ihanaa kun on vaan saanut pysähtyä tänne. Ei missään vaiheessa ole käynyt mielessä että olisin jossan muualla mielummin. Mutta tilanne on vaatinut totuttelua ja valehtelisin jos sanoisin etten olisi nauttinut suunnattomasti hetkestä, jolloin pääsi ensimmäisille vaunulenkeille ja olin palautunut sen verran synnytyksestä. Kun lenkit sitten piteni ja pystyi jopa tekemään retkiä lähialueille ja kesämökille, oli riemu aivan vallaton.

Vauvan ehdoilla voi tehdä yllättävän paljon sellaista, mistä aiemmin nautti. Pitää vaan säilyttää se tietty avomielisyys ja joustavuus mukana: voi olla että kotiin joutuu menemään vähän aiemmin tai syöttää vauvaa on the go. Ajatukset ovat myös enemmän vauvassa ja vasta sen jälkeen retkestä nauttimisessa, mutta molempien yhdistäminen kyllä onnistuu yllättävän hyvin kun on tahtoa tarpeeksi. Päätin niin raskauden aikana kuin myös ajatellessa vauva-arkea, että paikalleni tai neljän seinän sisään en tahtoisi jäädä muuta kuin äärimmäisen pakon edessä. Ja onneksi ei ole tarvinnutkaan.

Elämää rennosti ja omalla painollaan

Olen aiemmin ollut todella tietoinen siitä, mitä on tullut tehtyä minäkin päivänä ja olen myös laittanut aikaa tulevan suunnittelulle (kirjannut kalenteriin etukäteen) ja kaikki on mennyt oikeastaan omien rutiinien ylläpidon kautta. Elämä vauvan kanssa muuttaa myös väistämättä tämän: en ehdi enkä oikeastaan viitsi suuremmin suunnitella tulevaa vaan asiat menee niin kuin päivä näyttää. Toki alustavasti voi suunnitella varovasti jotakin, muttei liikaa ettei joudu pettymään. Joustavuus on tärkeää myös tässä asiassa. Omia juttuja ehtii kyllä sitten tehdä jossain kohtaa, mutta niiden suunnittelun kanssa kannattaa olla maltillinen ja joustava tyylillä "teen, jos ehdin, ja olen onnellinen jos ehdin."

Täytyy myöntää, ettei tästä ole ollut arjessa juurikaan haittaa vaan päinvastoin, se on ollut aika vapauttavaa ja virkistävää vaihtelua. Kaikkea ei voi eikä tarvitse kontrolloida, vaan antaa elämän viedä rennosti eteenpäin. Ja uskomattoman nopeasti ne päivät ja viikot menee myös tällä tavalla. Ne menee itseasiassa paljon nopeammin näin “ilman suunnitelmia”, kuin silloin jos omaa viikkoaan suunnittelee viimeisintä yksityiskohtaa myöten.

Vauva on onnellinen, kun se syö, nukkuu - ja vatsa toimii

Mainitsin aiemmin postauksessa, että vauva-arkeen sopii hyvin sanonta “learn as you go”, ja alkuviikkoina onkin lähes joka päivä tullut googlattua erilaisia vauvan käytöstapoja ja/tai oireita, joille haluaa selityksen sekä avustusta. En sitten tiedä miten ennen maailmassa näissä tilanteissa meneteltiin, todennäköisesti soitettiin tutulle tai neuvolaan avun saamiseksi, mutta voin kyllä sanoa että thank god sentään että nykyään kaikki apu on niin helposti saatavilla hakukoneiden avulla (parilla klikkauksella kirjaimellisesti AI-yhteenvedon aikana.) Tosin ihan kaikkeen netistä löytyvään ei tietenkään kannata luottaa, mutta kyllä ne niksit joita sieltä olen lukenut on ainakin tähän asti auttanut.

Esimerkiksi tilanne, jossa vauvallamme alkoi kehittymään melko paljon ilmavaivoja ja hän ilmaisi epämukavat tuntemukset itkuisuudella. Vinkki, jossa kehotettiin pitämään vauvaa 10-15 minuuttia puoli-istuvassa asennossa hieman yläkenossa ruokailun jälkeen auttoi runsaasti tähän, sen sijaan että vauva asettuu suoraan selinmakuulle jolloin maha-hapot helposti pulpahtaa heti ylös mikä johtaa ilma-vaivojen syntyyn. Lisäksi vatsan hieronta pyörivin liikkein ja polvien koukistus kohti vatsaa vauvan ollessa selinmakuulla on vaikuttanut positiivisesti suoliston toimintaan. Myös sama asento istualteen (risti- tai sääri-istunnassa vauva sylissä) on toiminut.

Toinen juttu ja tieto mistä oli erittäin paljon apua oli se tosiasia, että pieni/vastasyntynyt vauva ei välttämättä/yleensä jaksaisi olla valvelilla tuntia tai 90 minuuttia pidempään putkeen. Tämän aika-ikkunan täyttyessä helposti päivisin ja iltaisin, harvoin öisin, vauva alkaa näyttämään aikaisia väsymisen merkkejä (itku on se myöhäisempi merkki). Osa näistä merkeistä voivat olla hyvin hienoisia, ja vaikeastikin havaittavissa - vauva heiluttaa vähän kättään samaan malliin kuin ruokaa hamuillessaan, mutta tästä poiketen hän ei maiskuta huulia vaan silmät hieman “kostuvat” ja katse siirtyy kaukaisuuteen ja on vähän poissaoleva, toisin kuin virkeänä jolloin vauva saattaa tuijottaa suoraan silmiin eloisalla katseella pitkäänkin. Tämän lisäksi vauva haukottelee mikä toki on jo selkeä merkki unen tarpeesta.

Yllättävimmät asiat

Koska koko elämäntilanne on tällä hetkellä aivan uusi, löytyy tietenkin monia asioita, jotka yllättivät vaikeudellaan, vaikken kovasti ennakkoluuloja halunnut etukäteen maalailla. Ajattelin että mennään vähän virran mukana ja se tulee joka tullakseen on. Tästä on kuitenkin selvinnyt kaikki maailman vanhemmat aiemminkin.

Mutta heti alusta huomasin, että etenkin kaksi asiaa on paljon rankempaa kuin olin etukäteen kuvitellut: imettäminen ja vauvan nukuttaminen. Imetys näyttää tosi helpolta, tai äidit saa sen näyttämään todella iisiltä ja mutkattomalta, mutta ainakin allekirjoittaneelle se tuotti alkuun aika suuriakin hankaluuksia. Ihan kaikki tuntui vaikealta: oikean asennon löytämisestä (joka johti päänsärkyyn ja lihaskramppeihin alkupäivinä) siihen miten fyysistä ja energiaa vievää se on. Lisäksi se vie todella paljon enemmän aikaa, kun olisin koskaan kuvitellut - imetyshetkiin uppoava tuntimäärä vuorokaudessa on tosi iso. Imetys tuntuu kuitenkin niin palkitsevalta ja tärkeältä tehtävältä, että sen haluaa oppia vaikka päällään seisten. Hetket vauvan kanssa lähikontaktissa ovat myös korvaamattomia ja hienoja.

Vauvan nukuttamiseen liittyvä vaikeus valkeni vasta ajan mittaan, sillä aivan ekoilla viikoilla vauvan saa helposti nukkumaan, ilman että tarvitsee sen paremmin avittaa. Haasteet alkaa näkyä vasta muutaman viikon jälkeen.

Nukuttaminen on tällä hetkellä toisinaan aivan oma taitolajinsa, ja painotan sanaa taitolaji, ja siitä en ollut kuullut paljon kerrottavan vanhemmilta joita tunnen aiemmin. Tietysti varmaan syynä myös se, että tämä vaihe ei ole kovin pitkä (muuttuu viimeistään kun vauvan melatoniin tuotanto lähtee käyntiin). Mutta alle 3 KK ikäistä vauvaa nukuttaessa aina ei oikein tiedä, mistäpäin tuulee, ja vauvan eleiden tulkinta voi toisinaan olla vähän kuin koittaisi ratkaista pytagoran lausetta. Mutta ajan myötä oppii tunnistamaan ne parhaiten toimivat konstit nukuttamista helpottamaan: sadun lukeminen, kevyt keinuttelu sitterissä/autotuolissa. Samalla lailla aseteltu huone, kun mennään iltaisin yöpuulle: ikkuna auki, verhot kiinni, nukuttelumusiikki tai white noise päällä Youtubessa. Vauvan nukuttaminen kun on huomattavasti vaikeampaa iltaisin, ainakin meillä, päivisin huomattavasti nopeampaa ja helpompaa. Ja onneksi myös öisin.

Palailen jälleen tässä syksyn mittaan uudella päivityksellä, silloin varmaan suunnilleen kaikki taas muuttunut ☝👦 Tulee olemaan kiva lukea näitä kirjoituksia sitten vuoden päästä, kun hädin tuskin varmaan enää muistaa mitä kaikkea tuli käytyä läpi alkuaikoina. Hyvä siis että on "kirjoissa ja kansissa" 👍

/Nina

Raskauden viimeinen kolmannes

noreply@blogger.com (Nina) — Sun, 26 Apr 2026 16:58:00 +0300

Maha viikolla 27

Kuten viimeksi kirjoittelin, palailen nyt taltioinnilla raskauden viimeisen kolmanneksen tiimoilta. Minulla on kotona ruotsalainen raskaus viikko viikolta-päiväkirja jonka sain lahjaksi, ja tämän kirjan mukaan kolmas ja viimeinen raskauskolmannes alkaa viikosta 28 eteenpäin, ja joissain paikoissa olen nähnyt että sen alku lasketaan viikosta 27. Oli miten oli, näistä ajoista olen tämän tekstin kirjoittamisen aloittanut :)

On erikoista, miten aika saa erilaisen perspektiivin raskaana ollessa. En ole koskaan aiemmin laskenut, kuinka monta viikkoa johonkin tapahtumaan on näin pitkälle etukäteen. Olen saattanut jonkun kauan odotetun reissun tiimoilta miettiä, että parin kuukauden päästä on aika, mutten ole liiemmin miettinyt viikkoja. Nyt viikkoja on tullut laskettua oikeastaan viikosta 6-7 ja laskenta jatkuu keskimäärin viikkoon 40 (oletettavasti) eli aika pitkään. Näin sen huomaa, että samalla kun 9 kuukautta on pitkä aika, on se samaan aikaan melko lyhyt ohikiitävä hetki. Tuntuu nimittäin, että raskaus on edennyt aika nopeasti. Silloin kun olin viikolla 15, raskausviikko 30 tuntui ihan mielettömän kaukaiselta. Siihen nähden kun miettii, että tähän raskausaikaan kuuluu keskimäärin kolme vuodenaikaa, on aika mennyt mielestäni nopeasti. Ainahan se toisaalta menee, mutta näin sen ajankulun huomaa ehkä helpommin ja siitä tulee entistä tietoisemmaksi. Odotathan uuden ihmiselämän syntymistä maailmaan, joka on iso asia.

Toinen raskauskolmannes oli kaiken kaikkiaan tosi hyvää ja pääosin helppoakin aikaa, lukuun ottamatta alun lyhyttä pahoinvointijaksoa. Olen jaksanut ja pystynyt tekemään todella hyvin lähes kaikkea, mitä aiemminkin tein, tosin ehkä vähän iisimmässä mittakaavassa. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, on saanut oppia tekemään enemmän tilaa levolle ja palautumiselle, tietoisesti tai tietämättään, koska raskaus tuo mukanaan paljon lieveilmiöitä, ja jollei niiden kuuntelua noudata, keho kyllä viestii tästä selkeästi.

Maha viikolla 30

Harjoitussupistukset alkoivat kohdallani joskus toisen kolmanneksen loppuvaiheilla (nk. Braxton Hicks-supistukset). Vaikka ne on vähän epämiellyttävän tuntuisia (maha menee ihan kovaksi ja entistä pallomaisemmaksi, kun kohtu “vetäytyy” ja supistuu) ovat ne kuitenkin vaarattomia, jos niihin ei liity jotain suurempaakin kipua tai vuotoa, joka ei mene ohi. Joskus sitä voi siis tulla jokin uusi “kremppa” ihan puskista, jota ei ole koskaan aiemmin elämässään kokenut, ja tietysti sitä miettii alkuun onko tämä normaalia.

Harjoitussupistuksia ei tullut alkuun lainkaan kehon ollessa lepotilassa, vaan aina liikkeessä ja joka kerta oikeastaan liikuntasuorituksen aikana tai jälkeen. Jos kävelin pidemmän lenkin ja joskus jopa lyhyenkin, niitä saattoi tulla montakin. Joskus niitä tuli kun olin autossa matkalla kotiinpäin tunnilta. Olen ymmärtänyt, että liike (ja myös osin nestehukka) triggeröi näitä, joten varmaan siksi ne alkoi jo niin aikaisin ja sain niitä erityisen usein. Huomasin, että runsas veden juonti ja vanha kunnon lepo kyllä auttoi oireisiin. Myöhemmin supistuksia saattoi tulla myös lepotilassa vaikka sohvalla maatessa, tai keittiössä kokkaillessa, mutta tämä on onneksi harvinaisempaa. Kätilön mukaan jonka kanssa juttelin puhelimessa niitä tuleekin usein monta peräkkäin ja usean päivän ajan rykelmässä, kunnes taas helpottaa joksikin aikaa.

Hankin myös tässä viimeisen kolmanneksen alussa SI-vyön, jonka tehtävänä on tukea lantiokoria kun kehon lisääntynyt relaksiini-hormoni rentouttaa huomattavasti juurikin lantion alueen lihasmassaa, ja toki mahakin alkaa tässä vaiheessa jo painaa sen verran, että tukivyö auttaa etenkin kun liikkuu ja seisoo kauan vaikka kotosalla ruokaa laittaessa ja silloin kun käy kävelyllä. Alkuraskaudesta saakka mahani on myös roikkunut melko matalalla, joka on saattanut edesauttaa liitoskipuja eli pistelevää tunnetta lantion pohjassa liikkuessa, ja toki joogassakin tulee tehtyä useana tuntina viikossa lantion avauksia, joilla on myös oma roolinsa kokonaisuudessa. Sain vinkin tukivyöstä kun osallistuin fysioterapeutin pitämään etä-ohjaukseen raskaana oleville. Suosittelen ehdottomasti tämän hankkimista, jos sinulla on raskauden aikana paljon liitoskipuja, lantion alueen lihaksistossa yliliikkuvuutta tai vaikka alaselkävaivoja. Vaikka vyö ei sinänsä poista kipuja tietenkään, tekee se kuitenkin liikkumisesta monin verroin helpompaa.

Olen todella onnellinen siitä, että vaikka lantion alueen kipu onkin vähän lieveilmiöitä tuottanut, on kuitenkin varsinaiset selkäkivut pysyneet kokonaan poissa. Ne ovat hyvin yleinen vaiva raskauden aikana, enkä ole tuntenut niitä missään kohdassa. Luulen että tähän on auttanut isoimpana asiana työ joogan parissa todella paljon, se ettei istu liikaa putkeen päivän aikana ja joogassa on juuri lantion ja selän avausten lisäksi paljon myös niitä vahvistavia liikkeitä.

Alaselässä tuntuu omalla kohdallani vain kireyttä, mikä johtuu lisääntyneestä painolastista keskivartalossa joka sitten helposti alkaa painamaan kun on istuma-asennossa liian pitkään. Olen kokenut m.m. Gua Sha-hierontatekniikan, jossa vedetään esim. hillopurkin kantta keskiselästä alas lantioon, todella hyvänä näiden kireyksien hoidossa.

Maha viikolla 34

Vauvan liikkeet ovat jo viimeisen raskauskolmanneksen alussa todella ilmeisiä. Alun pieni vatsanpohjassa tuntuva väpätys on muuttunut yhä selkeämmäksi potkuksi, ja oli kiva kun on alkanut myös huomaamaan eri kehon osia, esimerkiksi pään, pepun, kädet tai selän. En tosin tiennyt alkuun mikä oli mikäkin, mutta oli mukava arvuutella. Oli myös hauska huomata, miten vauva elää eräänlaisessa symbioosissa kantajansa kanssa: jos herään yöllä vaikka vessaan, vauva alkaa liikkumaan samaan aikaan. Aamulla kun hän kuulee puhetta, hän vastaa siihen liikkeellä. Jos silitän mahaa, vauva liikehtii usein puolelta toiselle. Sama tapahtuu, kun vaihtaa öisin kylkeä. Erityisen ihastunut hän on riisityynyyn, jota voi lämmittää uunissa ja laittaa sen jälkeen vatsan päälle kohtua rentouttamaan, jos on ollut harjoitussupistuksia. Kun tyyny ilmestyy vatsan päälle, vatsapeitteen alla alkoi varsinainen movement disco! Vauvan sambaamista on myös kiva seurata iltaisin: oma napani liikehtii puolelta toiselle, vähän kuin musiikin tahtiin, ja kutsun tätä vauvan sambahetkeksi. Liikkeet oli myös alkuun aika satunnaisia, ja RV 30 jälkeen ne alkoivatkin muuttua enemmän tai vähemmän jatkuviksi. Enimmäkseen liikkeet tuntuvat miellyttävältä “hieronnalta” vatsapeitteen alla, vähän kuin kiinnittäisi hierontavyön ihon alle. Mutta toisinaan liikkeet voivat vihlaista hieman epämiellyttävästi, varsinkin jos potku on kova ja se osuu joko kylkiluihin tai virtsarakon hermoihin!

Huomattava asia tässä ajassa on myös ollut kehon lisääntyneen verimäärän eri lieveilmiöt. Alkuun sitä ei juurikaan huomannut, paitsi herkemmin verta vuotavista ikenistä. Verenpainetta seurataan jokaisella neuvolakäynnillä ja ihan syystä. Vaihtelut on tuottanut joskus pyörryttävää olotilaa omalla kohdallani, jos olen vaikka joogassa tehnyt eteentaivutusta ja noussut sieltä liian nopeasti ja vaan jatkanut liikehdintää. Kehon läpi pumppaa paljon enemmän verta raskauden aikana, joten ei ihmekään että huippaa vähän, jos roikkuu pää ylösalaisin jonkin aikaa ja sieltä nousee liian äkkiä. Nämä on näitä sarjassamme “keho kyllä viestii, jos tulee tehtyä jotain epäsopivaa”.

Olen tässä muutenkin kaiken muutoksen keskellä huomannut, miten ihanalla tavalla raskaus myös pakottaa ottamaan rauhallisemmin ja hiljalleen hidastamaan tahtia. Ihan jo fyysisten muutosten tiimoilta, ja tämä on sitten automaattisesti vaikuttanut myös henkiseen puoleen. On mielenkiintoista seurata, miten maailma vipeltää ohi kun käy vaikka hieman hitaammalla kävelylenkillä. Ihmiset vilisevät ohi paikasta A paikkaan B. Minulla on itsellänikin tosi nopea kävelytyyli muuten, ja huomaan kun kävelen muiden seurassa, että monilla muillakin on.

Raskaus on ollut ihanaa juuri siksi, kun ei mitenkään tunne että nyt tarvii suorittaa tai mennä kovalla vauhdilla eteenpäin, vaan on kaikessa rauhassa voinut edetä omaan tahtiinsa. Edessä siintävä äitiyslomakin tulee olemaan niin omituinen mutta samalla jotenkin innostava aika: Voi ottaa kaikessa rauhassa niin rennosti kun vaan suinkin voi, ja hidastaa elämän tahtia ollakseen vauvan kanssa, ja enimmäkseen kotosalla tai ainakin kotikonnuilla. Se on niin ihana ajatus, ja luulen että tulen kaikin puolin nauttimaan siitä täysillä. Olen usein aina suunnittelemassa seuraavaa juttua tai jotain uutta, mutta nyt ei tarvitse tehdä sitä vähään aikaan. Vanhemmuus ja vauva-aika pakottaa hidastamaan elämäntahtia, ihan jo fyysisesti raskauden aikana, mutta viimeistään kun uusi perheenjäsen syntyy ollaan totisesti uuden äärellä.

Joskus 30 raskausviikon kohdalla aloin huomaamaan vaikeudet nukkua yhteen putkeen öisin suuren mahan ansiosta, ja joskus kyljeltä kyljelle siirtyessä saattaa iskeä närästys, joka on aivan eri luokkaa kuin aiemmin kokemani närästys (Rennie-paketti sängyn vieressä on siis erittäin suositeltavaa). Joskus sekään ei riitä, vaan paras on nousta ylös jalottelemaan jolloin vauva ehkä myös laskeutuu alemmas ja mahahapot ns. tasoittuu. Sain myös imetystyynyn käyttöön, joka toimii loistavasti mahan tukemiseen - suosittelen lämpimästi hyödyntämään, niin petiin ei tarvitse levitellä lukuisia tyynyjä. On olemassa myös raskaustyynyjä, joita voi hankkia oloa helpottamaan öisin. Selällään makaaminen on haastavaa loppuraskaudessa, jos on pään alla kolme tyynyä, se onnistuu jotenkuten, mutta liian “alhaalla” maatessaan kohtu painaa laskimoita, joka saa aikaan hengityksen salpaantumisen hetkellisesti ja näin ollen pakottaa vaihtamaan asentoa.

Vauvan hankinnat ovat tässä kirjoittavalla hetkellä jo hyvällä mallilla, on vaatetta, hoitotarvikkeita, autotuolia ja yhdistelmävaunut, sänky (kuvassa). Täytyy antaa vielä myös erityismaininta äitiyspakkauksen koko sisällöstä, siis noin iso määrä laadukkaita vaatteita - ei ihme, että pakkausta ylistetään eri puolilla maailmaa, koska onhan se ihan ainutlaatuinen. Yllätys-baby showereidenkin tiimoilta saatiin paljon upeita lahjoja, ja vauvan ekat Muumi-vaipat odottelevatkin jo kylpyhuoneessa. On jotenkin epätodellista nähdä siellä täällä kotia kaikkia vauva-juttuja: tulee niin konkreettinen olo, että hän on kohta tosiaankin täällä, myös kun taittelee kaappiin kaikkia vauvan vaatteita.

Viimeisen ultran mukaan hänen pää on laskeutunut hyvin lantioon. Kirjoittavalla hetkellä raskautta on jäljellä enää tasan kuukausi, jos hän saapuu lasketun ajan lähellä. Palailen seuraavan kerran vauvan synnyttyä ja kerron hieman uudesta arjesta ja varmaan jotakin mainitsen myös synnytyksestä. Ihana kun on taas sannut herätellä tätä blogia enemmän eloon! Kaikelle on tilansa ja paikkansa.

//Nina

Raskauden ensimmäinen ja toinen kolmannes

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 28 Jan 2026 13:43:00 +0200

Koska tämä blogi on kulkenut mukana elämäni käänteissä aina vuodesta 2011 lähtien, päätin laittaa tänne jatkossa muutamia asioita myös raskauteen ja äiti-elämään liittyen! Blogi on vähän mukautunut tässä senhetkisen elämäntilanteen mukaan vuosien varrella, nyt lähivuosina se on toiminut lähinnä reissublogina, sitä ennen se oli lifestyle blogi johon laitoin vähän kaikenlaista laidasta laitaan, ja alkuaikoina se keskittyi eniten tyyliin ja muotiin, kuten jotkut teistä saattaa muistaa, ja siitä tuleekin blogin nimi jota en raaski muuttaa koska siinä vasta onkin nostalgiaa 👌

Mielestäni on vähän sääli, että blogit (tällaiset perinteiset kirjoitetut) ovat vähän kuolleet sukupuuttoon kaiken muun somen rinnalla. Nykyisin varmaan AI hoitaa muutenkin suurimman osan pidempien tekstien kirjoittamisesta, ja sanon sen vielä erikseen, että itse nämä tekstit tänne nyt ja jatkossakin raapustan, mutta toki ymmärrän jos joku luulee muuta 😀 Vain koska “kukaan” ei enää tunnu blogeja kirjoittavan saati lukevan, ei se tarkoita etteikö niitä saisi tai voisi silti päivittää. Itselleni ei kuitenkaan ole ominaista puhua kameralle vlogi-tyyliin, vaikka puhun ihmisten edessä lukuisia kertoja viikoittain joogaohjaustyössäni. Suosin silti kirjoittamista enemmän, ja tyylilleni ominaisesti päätkinkin kirjoittaa hieman raskaudestani, joka tietenkin on ollut erittäin suuri ja uusi asia elämässäni. Jaan nämä hieman sektioittain josta edetään tähän päivään. Ihan kaikkea en kerro täällä, sillä olen tykännyt pitää suuret elämäntapahtumat kuitenkin omana tietona ja perhepiirin sisällä, mutta joitakin asioita päätin silti jakaa. Aloitetaan tällä kertaa alkuraskaudella, josta jatketaan toiseen kolmannekseen, jossa olen tässä hetkessä.

Alkuraskaus, viikot 6-12 (maha kuvassa vko 11)

Tein positiivisen raskaustestin ollessani raskausviikolla 6, mikä taitaa olla aika yleinen aika testata raskaus. Testi näytti RV 3+ kun sen tein, eli verrattain ehkä myöhemmin testasin, mutta halusin toisaalta tehdä testin vasta, kun olin jotakuinkin varma siitä, mitä se tulee näyttämään. Kumppanini oli kotona ja pystyttiin heti iloitsemaan tulosta yhdessä. Tätä oltiin odotettu.

Näinä viikkoina vointini oli tosi vaihtelevaa. Jaksoittainen pahoinvointi tuli ja meni, mutta yleensä siihen auttoi jokin pieni suolainen syötävä (suolakeksi jossa ei ylimääräisiä mausteita), pieni lepohetki tai kävelylenkki raittiissa ulkoilmassa. Loppupeleissä aika pienet asiat auttoivat, sillä pahoinvointini ei ollut läheskään pahimmasta päästä. Ennen testin tekoa tunsin joissain päivän kohdissa, että tuli outo pahoinvointi ihan yhtäkkiä, esimerkiksi autossa istuessani etupenkillä, joko ajaessa tai pelkääjän paikalla. Näissä tilanteissa harvemmin tulen muutoin pahoinvointiseksi, ja ajan paljon autoa.

Jossain kohtaa mukaan tuli perinteiset aamupahoinvoinnit, jotka helpottivat hetkellisesti kun otin sängyn viereltä suolakeksin tai pari. Valitettavasti ne paheni joskus kun tein pientä aamujumppaa tai joogaa johon olin tottunut, sitten taas helpotti aamiaisen aikana, mutta ihme ja kumma aamiaisen jälkeen ne palasivat. Usein pahoinvointi pysyi yllä koko aamupäivän ajan. Iltapäivällä ja illalla voin harvoin tai en koskaan pahoin. Pahoinvointini ei juuri koskaan ollut sitä luokkaa, että olisin joutunut oksentamaan, vaan se pysyi sellaisena lievänä, jatkuvana pikku pahoinvointina, vähän kuin olisin ollut jossain vähän epämiellyttävässä laitteessa Lintsillä. Toisen raskauskolmanneksen alussa tuli eräs yllättävä, mutta onneksi ohimenevä pahoinvointihetki jolloin jouduin kerran oksentamaan, mutta onneksi sitä vointia kesti vain pari päivää.

Toinen juttu joka oli vähintään yhtä iso oire oli ilma, joka kertyi vatsaan. Ummetus oli lähes jokapäiväinen vaiva, maha ei juuri koskaan toiminut normaalisti. Hankin apteekista lääkettä tähän, mutta huomasin että paras lääke oli silti aamukahvi, joka laittoi mahan mölyt niin sanotusti liikkeelle.

Nukkuma-asennon löytäminen alkuraskaudesta ei ollut vaikeaa, sillä maha oli vielä niin pieni, että pystyin oikeastaan nukkumaan kaikissa niissä asennoissa, joihin olin tottunut, jopa “puolisammakossa” vatsallani, sillä lailla että nostin toista polvea kohti vatsaa, ja vein painopistettä enemmän lonkalle kuin vatsalle. Kääntyminen ei ollut vaikeaa ja yöunet olivat hyviä. Maha näytti vähän loivalta liukumäeltä, kun katselin sitä syötyäni. Tyhjänä ollessaan se pullotti vain ihan vähän, syötyäni se oli selkeästi normaalia isompi. Seistessä se näkyi parhaiten, istuessani vähän ja selinmakuulla ei juuri lainkaan.

Ruokailusta yleensä tähän aikaan: jotkut asiat houkuttelee enemmän, jotkut vähemmän, mikä sekin lienee aika yleistä raskausaikana. Hajut on voimakkaampia, minulla on muutenkin hyvä hajuaisti ja se totisesti on raskaana ollessa korostunut niin hyvässä kuin pahassa. Yleensä pahassa, valitettavasti 😉 Rasva on haju, joka tuntuu ikävältä, olen aiemmin pitänyt pekonista, mutta se ei enää maistunutkaan ihan samaan tyyliin ja jo haju pekonin ollessa uunissa oli hieman inhottava. Kananmunaa en myös pystynyt syömään, etenkään keitettynä, koska haju kananmunaa kuorittaessa oli liian paha 😅

Myös muut rasvaiset ruoat kuten pizza ei mennyt samaan tyyliin alas sekä hyvin mausteiset ruoat kuten chili con carne tuotti vähän hankaluuksia. Sen sijaan kevyesti syötävissä olevat jutut: pähkinät, kuivatut hedelmät, erilaiset salaatit ja tuoreet hedelmät olivat kovassa käytössä. Smoothiet maistui aamupalalla erinomaisesti. Aamupaloista parhaiten maistui leipä jossa vähän sitkoa, vaikkapa ruisleipä tai croissant. Kaupassa ollessa sai olla tosi valikoiva, sen suhteen että valitsee niitä juttuja joita mieli tekee ja myös katsoo pastöroitujen tuotteiden perään, mitä ei aiemmin koskaan ole tarvinnut tehdä. Tämä koski myös ravintolakäyntejä, sai syynätä listaa ja kysyä jeesiä tarjoilijalta.

Harrastukset pysyivät alkuraskaudessa täysin samana, poislukien vähennetyt juoksulenkit. Olen tottunut juoksemaan aamuisin, ja kun olo usein oli hieman heiveröisempi silloin, tein mielummin jotain muuta, vaikkapa pehmeämmän joogaharjoituksen tai kävelylenkin. Talviuintia jatkoin normaaliin tapaan kerran viikossa, ja sainkin neuvolasta tiedon, että se on turvallista mutta hyvä lopettaa viim. raskausviikolla 26 tai jos tulee jotakin tuntemuksia. Työni ollessa fyysistä enimmäkseen, saan hyvät liikunnat jo sitä kautta viikon aikana, joten omat harrastukset on pitkälti juurikin aamujoogat, joskus studiotunnit, avantouinti sekä kävelylenkit ja satunnainen patikointi.

Psyykkisesti raskaushormonit ovat kyllä ihan real deal, ainakin omalla kohdallani. Jotkut jutut jotka ei aiemmin olisi ärsyttäneet, vaikkapa liikenteessä ajaessa, ärsytti nyt monin verroin enemmän. Mieli tuntui ailahtelevan tuon tuosta, eikä sitä voinut mitenkään kontrolloida tai estää, se on fysiologinen tosiasia ja jopa vähän pelottavakin juttu. Toisaalta kyyneleet olivat yhtä herkässä ja jokin joka aiemmin olisi itkettänyt ehkä vähän itketti nyt oikein kunnolla.

Muutoin oli outo tunne, kun ei ollut vielä käynyt ekassa ultrassa mutta tiesi, että pieni ihminen kasvaa sisälläni. Ajatuksia siitä, millainen hän tulee olemaan, rupesi syntymään päässä. Ekassa raskaudessa kaiken ollessa uutta, on myös tämä ehkä isoin yksittäinen asia, joka kulki mukana päivästä toiseen. Ollessani yksin saunassa kerran mietin, etten ole täällä yksin, vaan tunsin vauvan läsnäolon kaiken aikaa minne ikinä suuntasinkin.

Keskiraskaus, viikot 13-27 (kuva yllä viikolta 15)

Raskaus konkretisoitui toden teolla, kun viikko 13 käynnistyi heti ultraäänellä. Johon meno oli kyllä kieltämättä elämäni jännittävimpiä kokemuksia - mutta klinikalle saavuttuamme, tuntui että jännitys raukesi, kun se koko tilanne tuntui niin luonnolliselta. Vauva liikkui vilkkaasti ja oli kiva huomata, että kohdussa oli noinkin paljon liikehdintää, vaikkei päällepäin huomaa vielä liikkeitä vatsapeitteellä, vaikka vatsa pullottaakin viikko viikolta enemmän.

Ruokahalut palasivat tässä ajanjaksossa lähes normaaleiksi, ja aamupahoinvointi oli enää lähinnä satunnaista, kun se aiemmin oli säännöllistä. Tuntui myös että energiaa oli yleisesti vähän enemmän - alkuraskaudessa päivä jossa tapahtui paljon saattoi olla rankkakin, mutta nyt suurin osa asioista luonnistui helposti. Myös kunnon aamujoogat ja kävelylenkit palasi repertuaariin, tosin lenkit vähän lyhyempinä liitoskipujen takia, jotka alkoivat vähitellen, ja joihin auttoi vähän lantionpohjalihasten treenaaminen.

Pientä päänvaivaa tuottava asia oli sopivan nukkuma-asennon löytäminen; kun maha alkoi enemmän tulemaan esiin, ei voinut enää nukkua ihan niissä tutuissa asennoissa, jotka vielä alkuraskaudessa olivat mahdollisia. Polvien väliin sai asettaa tyynyjä ja muita apuvälineitä, jotta sai tukea asentoihin, jotka vaihtelivat oikean ja vasemman kyljen välillä. Selälläni en nuku muutenkaan paljon, ja kun vatsallaan ei voi olla, jää enää nuo kaksi vaihtoehtoa jäljelle. Vähän enemmän tuli herättyä yön aikaan kuin normaalisti, aina kun asennon vaihto tapahtui, ja sitä sai vähän aikaa hakea, jotta maha jäi hyvään asentoon. Luulen myös että vauva vaihtoi välillä kylkeä minun mukana, ja tämä tuntui pienenä “kouraisuna” vatsassa. Keskiraskauden edetessä huomasin, että paras tapa saada tukea mahalle on asettaa tyynyjä kaksin kappalein molempien kylkien alle, ja tyynyt saa olla vähän isompia, jotta voit asettaa ne myös jalkojen väliin tarvittaessa.

Toisen raskauskolmanneksen alussa oli myös aika toiselle neuvolakäynnille, joita raskausaikaan (ja lisäksi vielä vauvan syntymän jälkeenkin) kuuluu useita. En ollut aiemmin tietoinen, että neuvolakäynnit jatkuvat niin pitkään vielä synnyttämisen jälkeen mutta on kyllä ihan mahtavaa, että jatkuu. Nimetyn tukihenkilön kanssa on aina mukava päivitellä kuulumisia ja kysellä kysymyksiä henkilöltä, joka ei ole perheenjäsenesi, kumppanisi tai sukulaisesi. Saimme tällä käynnillä myös kuunnella vauvan sydämen sykettä, joka oli niin kaunis hetki aiemmin ultrassa käymisen lisäksi.

Täytyy myös todeta tässä kun aiheen äärellä ollaan, miten mahtava asia on, että saamme näin paljon tukea ja apua Suomessa raskausajalle ja lapsiperhearkeen siirtymiseen. Tuntuu siltä, ettei koskaan ole yksin, ja vaikka olisikin vauvan kanssa yksin, on aina joku jolle jutella. Tuntuu erittäin etuoikeutetulta saada kaikki nämä palvelut ilmaiseksi, näin usein ja näin korkealuokkaisina. Ja jos olisi tai tulisi ongelmia, niihin on saatavilla apuja. Toiselle neuvolakäynnille täytin voimavara-testin, jossa kyseltiin elämän tukipilareista ja yleisestä psyykkisestä voinnista. Jos nämä ei olisi mallillaan, olisi tähänkin saanut tarvittaessa tukea ja apua. On tosi huojentavaa tietää, että apu, tuki ja informaatio on aina lähellä.

Maha viikolla 21

Muutoin, olen huomannut tässä raskauden edetessä sen positiivisen asian, miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa elämääsi, kaikin puolin hyvin tavoin. Syön todella terveellisesti raskausaikana: minulla on ollut oikeastaan koko aikuisikäni todellinen sweet tooth, olen lähes päivittäin etenkin iltaisin syönyt jotain makeaa kuten suklaata tai karkkeja. Kun raskaus alkoi, minimoin herkut vaan viikonloppuun, mikä kyllä on vaikuttanut yleiseen mielialaan ja vireyteen. Vaikken ollut mikään herkkujen ahmija aiemmin, niin kyllä tuon eron huomaa jo kun malttaa olla arkipäivät ilman. On jotenkin juhlallisempaa sitten kun “saa” syödä herkun vs. kun se on aina ulottuvilla. Tämän lisäksi olen syönyt huomattavasti enemmän sekä vihanneksia että etenkin hedelmiä. Ilta-herkut olen korvannut yleensä joko pähkinöillä tai juurikin tuoreilla tai kuivatuilla hedelmillä.

Mietin muutenkin enemmän mitä syön ja milloin: raskaana ei voi jättää liian pitkää taukoa ruokailujen väliin, sillä se kyllä tuntuu kehossa ja mielessä negatiivisesti. Joten olen lisännyt yhden kunnon välipalan joka päivään ja mukana kulkee aina jotain pientä purtavaa, ja nyt vatsa pysyy kylläisenä paremmin ja energiataso tasaisena. Aiemmin saatoin kärvistellä turhan pitkään esimerkiksi ennen lounasta tai illallista. Kalan ollessa suositeltua vähintään kerran-pari viikossa raskausaikana, olen tässäkin asiassa aiempaa tarkempi: aiemmin saattoi mennä muutamakin viikko, ennenkuin kalaa ilmestyi lautaselle. Näitä ravintoasioita on jotenkin helpompi arvottaa, kun teet kaiken jonkun muun puolesta - ihmisen alun, joka kasvaa sisälläsi. Itselleen on helpompi vetää heiveröisempiä rajoja ja myös lipsua niistä, vaikka ravintosuositukset pitäisi aina olla ajankohtaisia. Tämä on yksi isoimpia asioita, joita toivon elämässäni säilyvän myös raskauden jälkeen.

Toinen asia jonka olen huomannut lisääntyneen merkittävästi raskausaikana on itsemyötätunto. Olen harjoitellut tätä buddhalaisen Metta-meditaation kautta tietoisesti vuodesta 2021, mutta kuitenkin, vain raskaus on toden teolla sitä lisännyt. Olen vaatinut itseltäni paljon oikeastaan koko aikuisikäni, ja raskaus on todellakin osoittanut, miten itsensä voi päästää itseasiassa aika useinkin hieman helpommalla, ja miten vähempikin on kyllin hyvä. Se on ollut sekä vapauttavaa että huojentavaa. Minulla on tässä vielä toki työnsarkaa, mutta kyllä minä ehdottomasti sanoisin, että olen rennompi itseäni kohtaan näinä päivinä. Kun oppii rentouden itseään kohtaan, osaa sitä myös hiljalleen olla rennompi muita kohtaan. Näitä asioita on hyvä harjoittaa myös muutoin, eikä jättää vain raskausaikaan tai eläkepäiviin.

Ammattini puolesta raskaus ei ole vaikuttanut muuhun kuin ehkä yleiseen jaksamiseen, kehon rasittuessa aiempaa helpommin ja nopeammin. Alussa pahoinvointi haittasi hieman, mutta lähinnä omaa harjoitusta, sillä omat ohjatut tunnit sijoittuvat usein iltoihin jolloin olotila oli poikkeuksetta parempi.

On ihana huomata vauvan liikkeitä päivittäin, kun ne aiemmin tuntui vain satunnaisesti ja harvakseltaan. Viikosta 17 eteenpäin liikehdintä on lisääntynyt jatkuvasti, ja pieni heilahtava/väpättävä tunne mahan pohjassa on vaihtunut ihan kunnon potkuun, ja voi jo melkein erottaa, että kyse oli jalasta. Olen myös ollut huomaavinani vauvan pään ja tunnen milloin se on missäkin kohtaa vatsaa. Potkut tulevat usein pienissä rykelmissä pitkin päivää ja melkein poikkeuksetta silloin kun olen makuuasennossa, mutta yhä useammin ne tuntuvat myös istuessani.

Palaan uusien kertomusten kanssa viimeisen raskauskolmanneksen edetessä, toivottavasti vielä ennen vauvan syntymää! Hurjan pitkä kirjoitelma ja kiitän jos jaksoit lukea tänne asti 😄

Portugalin huhtikuu: Cascais, Estoril, Sintra & Lisboa

noreply@blogger.com (Nina) — Sun, 4 May 2025 19:05:00 +0300

Tulipa avattua pitkästä aikaa Blogger ja lähdin rustailemaan kirjoitusta blogiin, tänne on aina kiva saapua takaisin pitkän hiljaiselon jälkeen! Tämän blogin nykyisenä funktiona on toimia lähinnä reissublogina, joten puhallan eloa tähän aina luonnollisesti käytyäni jossakin matkoilla. Mukava jakaa muille reissuvinkkejä kun tulee kuitenkin säännöllisesti käytyä vähän eri paikoissa 👌

Portugali valikoitui kohteeksi, sillä Italiassa ja Espanjassa on käyty jonkin verran aiemmin, ja Portugalia on hieman vähemmän koluttu. Mieheni ei ole käynyt aiemmin ko.maassa, minulle tämä oli kolmas kerta, mutta aiemmat visiitit ovat olleet hieman lyhyempiä ja toinen niistä oli 19 vuotta sitten, joten mitään tuoreita muistikuvia ei ollut paikasta. Olen käynyt tuolloin Lissabonissa kaupunkilomalla, ja hieman tuoreempi Portugalinmatka tapahtui vuonna 2019, kun olin Algarvessa työmatkalla, sekin parin päivän viikonloppuvisiitti. Olikin mukava siis palata tähän mielenkiintoiseen maahan, ja vieläpä sillä lailla uuteen paikkaan, sillä Cascais/Estoril jossa hotellimme sijaitsi (alin kuva on hotellin kadulta Monte Estorilin alueelta) oli täysin uusi kohde. Ihana rauhallinen seutu, suosittelen lämpimästi - siellä pääsee välittömästi lomatunnelmiin.

Aloitin postauksen juurikin Cascaisin kuvilla, joka on erittäin viehettävä rannikkokaupunki, kutsutaan myös Portugalin rivieraksi. Kesällä uskoisin että kadut vilisee ihmisiä, sillä ei nytkään mitenkään autiota ollut, vaikka kävimme ennen sesongin alkua pääsiäisenä. Cascais on pieni ja kompakti paikka, jonka voi helposti taittaa jalkasin ja suurimman osan nähtävyyksistä voi kiertää yhdessä päivässä. Ravintolatarjontaa siellä on runsaasti, ihan mielin määrin suorastaan, ja moni kiva paikka jäi näkemättä, illallistettiin useimmiten Estorilissa jossa hotellikin oli, koska sieltä oli kuitenkin 30 minuutin kävelymatka Cascaisiin.

Käytimme yhden reissupäivän pyöräilyyn, mutta jos on hurahtanut maastopyöräilyyn saat kyllä päivän jos toisenkin kulumaan fillarin selässä, tämä alue on juuri kuin tehty siihen tarkoitukseen. Reitiksi valikoitui Guinchon ranta, joka on noin 7 km päässä Cascaisin keskustasta, josta lähdimme liikkeelle. Tie liukertelee Atlantin valtameren rannikkoa pitkin, päällystetty hyvä pyörätie, ja varmasti yksiä upeimpia maisemareittejä joita olen koskaan pyöräillyt. Mieleen on jäänyt elävästi myös Japanin matkan pyöräretki Ishigakin saarella vuonna 2018, mutta tämä pääsi kyllä lähelle sitä upeudellaan. Siinä kyllä tuntee että elämä antaa paljon kun rullailet ja tiirailet alas avautuvaa aavaa merimaisemaa. Huippuhetkiä, jotka jää elämään muistoihin ja piirtyy verkkokalvoille erittäin pitkäksi aikaa. 🙏

Guinchon ranta on upea, mitä muuta siitäkään voi sanoa. Kuohuvat aallot, silkinpehmeä hiekka ja upeat hiekkadyynit, jotka kantaa silmänkantamattomiin. Kannattaa jäädä joksikin aikaa rannalle ja kiertää myös lyhyt luontopolku joka on rannan vieressä sen pohjoispuolella. Kulkee dyynien ohi kohti upeita kallionkielekkeitä, johon voit mennä fiilistelemään merimaisemaa eri vinkkelistä.

Lissabon sijaitsee Cascaisista noin 25 km päässä, junalla matka taittui noin 45 minuutissa. Juna - ja taksimatkailu on tosi edullista Portugalissa, tämä matka Lissaboniin oli noin 2,50€ per henkilö/suunta, ja taksilla (Bolt) noin 7 km matka oli 3€ luokkaa. Eli pääsi melko edullisesti liikkumaan paikasta A paikkaan B.

Lissabon on kuitenkin niin kompakti ja symppis kaupunki, että se on mielestäni parhaimmillaan jalkasin koettuna. Upeita rakennuksia ja paikkoja on nimittäin joka puolella, eli paljon jää kyllä näkemättä jos kulkee julkisilla tai taksilla siellä. Meillä oli lista nähtävyyksiä jossa oltiin suunniteltu käyvämme, joista moni luonnollisesti jäi näkemättä kun aikaa oli rajallisesti, mutta monia upeita mestoja nähtiin ja itseasiassa myös sellaisia joita ei suunniteltu etukäteen. Käytiin Carmo Convent-kirkolla, joka tuhoutui ja paloi aika pahasti Lissabonin maanjäristyksessä 1700-luvulla. Etuosasta on enää rauniot jäljellä, ja katto ikäänkuin puuttuu. Onneksi kuitenkin alttarin alue oli hyvin säilynyt, ja moni vanha alkuperäisesine kirkosta. Jotkin skulptuurit ja ikonit olivat peräisin 1000-luvulta. Siellä oli aivan upea olla ja aistia historian havinaa.

Viimeisin kuva yllä on Gracan alueelta läheltä Alfamaa, vanhaa kaupunkia. Tuo kirkko, The Church of Our Lady of Grace, on yksiä upeimpia kirkkoja, joita olen nähnyt koko Euroopassa. Jos olet kirkkofani kuten minä, käy siellä Lissabon-visiitilläsi. Kirkkosalia pääsee katsomaan ylhäältä (sisäänpääsylipulla) ja siinä urkujen vieressä voisi viettää tuntikausia kaikkia ihania yksityiskohtia ihaillen. Vähän erikoinen mutta mukava juttu oli myös "kattoterassi", josta aukeaa panoramanäkymät ympäri kaupunkia. Oltiin melkein yksin sillä katolla, ja ennen katolle menoa saatiin myös sisäänpääsylippua näyttämällä valita yhden juoman katolla nautittavaksi, ja toki Port Viini oli aika oiva valinta kirkossa kun oltiin.

Allaoleva kuva on Lissabonin katedraali, joka muistutti kieltämättä paljonkin Pariisin Notre Damea. Sisältäpäin kaunis kirkko, muttei vetänyt kyllä vertoja tuolle edellä mainitulle Lady of Gracen kirkolle. Olen matkoilla huomannut, että usein ne hieman vähemmän "suositut" kirkot ovat ne kaikista upeimmat, paitsi ehkä Tukholmassa, jossa kyllä vanhan kaupungin Storkyrkan on aika vertaansa vailla.

Meren antimet ovat mitä parasta syötävää tässä matkakohteessa. Tilaan usein joko hummeria tai mustekalaa kun siihen tarjoutuu mahdollisuus etenkin tällaisissa paikoissa, eikä kyllä joudu pettymään. Nykyään Google toimii hyvänä oppaana illallispaikkaa valitessa, kannattaa katsoa paikkoja joilla hyvät arvostelut, Lissabonin kokoisessa kaupungissa kun on ihan loputon kavalkadi tarjontaa. Käytiin Bairro Alton alueella ihanassa pienessä kotiruokaan erikoistuneessa paikassa, tosi kodikas ja lämmin tunnelmaltaan.

Ehkä suurin suositukseni on matkustaa joko Lissabonista tai Cascaisista (tai pidempääkin Portugalista) Sintran kaupunkiin. Tämä paikka on kuin suoraan satukirjasta. Olin nähnyt ja kuullut tämänsuuntaista paikasta jo ennen matkaamme, mutta toki täytyy ensin nähdä ennenkuin voi täysin uskoa sitä todeksi.

Sintra on kansallispuiston sisällä (Sintra-Cascais National Park) sijaitseva pieni kylä, jossa suurimpina nähtävyyksinä on toinen toistaan upeimpia palatseja. Suurin ja varmasti vaikuttavinkin on kukkulan huipulla komeileva Palace of Pena (tuttavallisemmin Penan palatsi). Seisoo jylhänä vuoren huipulla ja on kyllä sen luokan nähtävyys että oksat pois. Sen kertoo myös isohkot turistilaumat, jotka saapuvat linnalle myös näin sesongin ulkopuolella. Kannattaa tilata taksi vuoren huipulle saakka, niin säästää paljon aikaa ja energiaa muuhun. Esimerkisi upeiden kansallispuiston luontopolkujen kiertelyyn, jotka lähtevät tämän palatsin ulkopuolelta. Valittiin kohteeksi Lagos Route, vaikka olisi toki ollut todella paljon eri vaihtoehtoja. Lagos route kulkee eri pienten lampien ohi, ja siinä tuntee olevansa jatkuvasti jossakin ihmemaassa, jota ei edes ole olemassa. Tuntuu melkein unenomaiselta käppäillä luontopolkua pitkin, ja siinä miettii vaan että tämäkin rakennettiin joskus jollekin joka asui palatsissa.

Kun saavut ulos palatsin porteilta, luontopolku jatkuu vielä alas Sintran kaupunkiin, joka sekin aivan ihastuttava. Täällä saa helposti päivän kulumaan.

Reissun varsinainen grande finale oli viimeisen päivämme retki ja Euroopan läntisin paikka, Cabo Da Roca, johon voi mennä joko pyörällä, bussilla tai taksilla. Se sijaitsee vähän päälle 10 km päässä Cascaisista. Suosittelen poikkeamaan Cabo Da Rocan pohjoispuolella kulkevalla, rannikkoa pitkin luikertelevalla luontopolulla, joka vie ehkä upeimpaan maisemapaikkaan jonka olen Euroopassa nähnyt, Praia da Ursan rannalle. Siinä ja silloin tunnet kyllä olevasi maailman laidalla. Luontopolku on vain 2 km pitkä suuntaansa, mutta saat sillä kyllä tunnit kulumaan kun pysähdyt ihailemaan sitä mitä edessäsi näkyy.

Yksityistä tunnelmaa arvostavalle tämä polku on myös hyvä, sillä koko turistilauma jää kyllä Cabo Da Rocan majakan alueelle, saat tosi rauhassa kiertää tätä luontopolkua ja ihmisiä on vain harvakseltaan. Mikä on hieman erikoista koska tuo Praia Da Ursan ranta-alue oli ehkä upein näkymä koko reissullamme.

//Nina

Latvia-roadtrip: Sigulda, Cesis, Rundale, Riika & Jurmala

noreply@blogger.com (Nina) — Sat, 20 Jul 2024 16:40:00 +0300

Päätin pitkän tauon jälkeen tuoda elämää myös tähän blogiin! Pidän tätä nykyisin reissublogina, johon päivittelen hieman vinkkejä ja kokemuksia matkoilta. Niitä tulee kuitenkin tehtyä aina säännöllisin väliajoin.

Viime kevättalvena aloin miettimään vähän alustavasti, mihin kesällä suunnistaisi reissuun. Lapissa ollaan käyty jo muutamaan otteeseen, joten aloin miettimään mitä muuta voisi keksiä - jokin lähimatka, joka olisi sopivan välimatkan päässä, mutta kuitenkin vähän eksoottisempi kohde, missä ei liiemmin ole tullut käytyä, ja plussaa olisi jos pääsisi sinne autolla. Mieleen tuli sitten yhtäkkiä Latvia, kun katselin Google Mapsia ja mietin kohteita. Näin siellä kartalla Jurmalan ja siitä suunnittelu pikkuhiljaa alkoi eskaloitumaan. Käytän aika paljon Google mapsia reissusuunnittelun alussa, sillä se näyttää kaiken, monumentit, luontokohteet, ravintolat jne. valitussa paikassa. Kerron nyt tässä kirjoitelmassa hieman kattavammin matkan kulusta, ja tämän roadtripin tiimoilta tehdyistä pysähdyksistä.

Stoppi 1: Sigulda & Cesis

Lähdettiin aamulaivalla matkaan, ja ajettiin ekana reissupäivänä Siguldaan. Ajokilometrejä kertyi ekan päivän aikana vähän päälle 300 km, joten Latvia ei ole kovin kaukana loppupeleissä. Toki tunteja saa kulumaan auton penkissä, joten ei kannata olla liian optimistinen matka-ajan ja sen aikana tehtyjen pysähdysten kanssa.

Yllä kuvia Siguldasta ensimmäiseltä kokonaiselta päivältä, yövyimme siellä pari yötä. Siellä oli todella upeata, ja jos pitää valita yhden kohteen viikon aikana koetuista, nostaisin Siguldan ehdottomasti kärkipaikoille, koska se yllätti eniten, en ollut ajatellutkaan että Latviasta löytyy noin keski-Eurooppalaisen tyylinen kaupunki. Siguldan keskusta oli tosi sympaattinen pikkukaupunki, majoituksemme sijaitsi upeassa aidossa Latvialaistyyppisessä mökkitalossa, paikallisen naisen ja hänen brittiläisen miehensä ylläpitämänä. Oltiin vieläpä lähestulkoon ainoat asiakkaat paikalla, joten koko paikka tuntui hyvin yksityiseltä. Saatiin myös iloksemme vuokrata laadukkaat maastopyörät täältä, joilla kierrettiin Siguldassa.

Pari ekaa kuvaa ovat vanhoista kartanoista ja linnoista, joista tämä alue on tunnettu. Ekassa kuvassa on Krimulda Manor, joka nykyisin toimii hoitolana. Etenkin sen puutarha oli todella upea ja siellä olisi voinut olla lähes kokonaisen päivän vain nauttimassa. Toinen kuva on kenties suosituimmasta nähtävyydestä Siguldassa, Turaida Castle, joka sijaitsee upealla paikalla laakson kukkulalla. Täälläkin on mukava käyskennellä kaikessa rauhassa, itse linnakkeen ympäri ja sen eri rakennuksissa. Kellotorniin kannattaa ehdottomasti mennä, vaikka sinne joutuukin vähän rappusia pitkin kipuamaan, mutta näköalat ovat kaiken arvoisia.

Toisen Sigulda-yöpymisen jälkeen jatkettiin matkaa Cesiksen vanhaan kaupunkiin, josta olin lukenut paljon suosituksia, myös majatalostamme suositeltiin ko. paikkaa. Tämä pieni kaupunki sijaitee noin 40 km päässä Siguldasta itään, ja sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Vertaisin paikkaa vähän Riikaan pienoismuodossa, mutta toisaalta paikka näytti myös hieman Göteborgilta, jossa vierailimme viisi vuotta sitten kesällä. Kaupunki on tosi viihtyisä ja aidon latvialaistyylisen kodikas. Sieltä löytyy pieni lampi, jossa pesii harvinainen musta joutsenpariskunta. Linnuille on rakennettu pesimäpaikka veden äärelle puistoon.

Siguldassa ja Cesiksessä oli parhaimpina puolina turistien vähäisyys: ei olisi uskonut, että on high season turismin kannalta kun ympärilleen katseli. Kohteet ovat hieman vähemmän tunnettuja, joten saattoi johtua siitäkin, koska meno muuttui aikalailla, kun mentiin Riikaa ja Jurmalaa kohti vielä samana iltana.

Stoppi 2: Jurmalan kautta kohti Rundalea

Cesiksen jälkeinen päivä meni Rundalessa. Saavuttiin Jurmalaan jossa majoituspaikka sijaitsi, oltiin siellä illan ja seuraavana päivänä lähdettiin Rundalen palatsia katsomaan. Etukäteen nähtyjen kuvien ja kertomusten perusteella tätä ei olisi halunnut missata, ja onneksi ei missattu. Paikkaa on luonnehdittu Versailles-tyyliseksi, ja vaikken voi verrata kun en ole käynyt Versaillesissa, mutta uskon kyllä sen, koska tämä on todella spektaakkelimainen paikka. Palatsin on suunnitellut sama arkkitehti kuin Talvipalatsissa, ja huomasin paljon yhtäläisyyksiä kun käveli tuntitolkulla huoneesta huoneeseen rakennuksessa, jossa oli toinen toistaan hienompaa ja vaikuttavampaa nähtävää. Joka tilanteelle löytyi oma huone ja juhlasaleja oli vähintään kaksin kappalein. Palatsi oli Von Bironin suvun omistuksessa, kunnes siitä tuli museo myöhemmin.

Palatsi sijaitsee melko lähellä Liettuan rajaa, ja Jurmalasta kertyi noin 80 km ajoa yhteen suuntaan kohti etelää, eli jos on menossa esim. Riikaan viettää pidennettyä viikonloppua, suosittelisin ehdottomasti palatsissa vierailua. Toista samanlaista ei ole ihan joka nurkan takana, ja itselleni tuo oli yksiä upeimpia rakennelmia, jossa olen koskaan vieraillut. Reissun ehdottomia kohokohtia. Sinetin koko upeudelle tarjoaa kokonaisuudessaan noin 80 hehtaarin kokoinen palatsin puutarha, jonka ihastuttavassa ruusupuutarhassa voisi siinäkin viettää kokonaisen päivän.

Stoppi 3: Riika

Rundalen palatsissa vietetyn päivän jälkeen lähdettiin Jurmalasta kohti Riikaa. Olin käynyt Riiassa ajat sitten, vuonna nakki ja kivi voisi jo tokaista (noh, 2009) eli sieltä ei ollut kovin tuoreita muistikuvia.

Kaupungissa on parasta vaan käyskennellä ympäriinsä ja nauttia upeista rakennuksista, niin vanhassa kaupungissa kuin empire-kaupunginosassa. Niitä sieltä löytyy, monin verroin enemmän kuin Tallinnasta, vaikka siinäkin on oma charminsa. Toinen juttu mistä nautin sekä Riiassa että yleisesti kaupunkilomilla on eri kirkoissa vierailu. On mukava mennä kirkkoon katsomaan kaikkia upeita yksityiskohtia ja vain nauttia olostaan. Riiassa on useita upeita kirkkoja, toinen toistaan hienompia, eritoten vähän pienemmät kirkot olivat mieleeni, niissä oli aivan erityinen tunnelma. Riiassa on useita hyviä ravintoloita varmastikin, varasimme etukäteen pöydän Snatch-nimisestä italialaisesta, joka osoittautui huippuvalinnaksi. Hintataso on koko Latviassa luonnollisestikin Suomea alhaisempi, ja voit saada upean illallisen huomattavasti edullisemmin kuin Suomessa samantasoisessa ravintolassa, sanoisin juomineen lähes puolet edullisemmin.

Stoppi 4: Jurmalan ranta

Tukikohtamme oli Jurmala, ja kävimme siellä syömässä eräänä iltana ja vielä rannalla toisen päivän. Paikka on todella fiini, en keksi sille muuta sopivampaa sanaa. Ranta on aivan etelän rantojen vertainen, yhtä silkkistä ja pehmeää hiekkaa kilometritolkulla. Paljon oli beach clubeja ja yleisesti elämää ja hotelleja rantaviivan tuntumassa.

Ravintolasuositus Jurmalassa on Faces Restaurant, ei sijaitse aivan keskustassa (Majori) vaan hieman sen ulkopuolella, josta muutenkin usein löytyy parhaat paikat. Paella oli aivan yhtä hyvää kuin espanjassa, jollei parempaa. Drinkit olivat myös 10/10, sekä alkupalan tryffeli croquetit. Käytiin syömässä aika paljon paikoissa, joissa oli kansainvälinen menyy, eli itse latvialaista ruokaa emme liiemmin syöneet. Tyyliltään latvialainen ruokakulttuuri muistuttaa kuitenkin jonkin verran venäläistä ja lähi-idän tyyliä. Marjoja ja hedelmiä oli saatavilla joka puolella.

Tämän reissun jälkeen tuli fiilis, että mielellään lähtisi uudelleen samantyyliselle matkalle autolla, hieman pidemmälle Eurooppaan. Autolla (ja junallakin sen suhteen) matkatessa on se hyvä puoli, että voit seurata maisemien vaihtumista ikkunasta koko matkan, toisin kuin lentäen.

//Nina

Loppuvuosi 2023-alkuvuosi 2024, Tallinna, Koli ja Helsinki

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 10 Jan 2024 13:20:00 +0200

Taas on aika päässyt vierähtämään edellisestä blogikirjoituksesta, ja vuosikin on ennättänyt vaihtumaan!

Tänä vuonna tämä blogi täyttää jo huimat 13 vuotta, uskomatonta mutta totta. Sen jälkeen kun starttasin Yoga by Nina-sivuston ja sen myötä myös joogaan liittyvät aiheet siirtyivät sinne, olen päättänyt pitää tämän blogin aihepiirinä oman elämän tapahtumat, esim. matkat ja sellaiset, mistä kertyy enemmän kuvia. Normiarkea tulee tosi vähän kuvattua, joten kyllä se tapahtumissa ja reissuissa on jolloin suurin kuvasaldo kertyy. Päivittelen myös aika aktiivisesti (ainakin omaan mittapuuhun aktiivisesti 😁) Instagramiani @yogabynina.s, joten jos olet siellä ota ihmeessä tili seurantaan. Päivittyy huomattavasti useammin kuin kumpikaan blogeista, joita ylläpidän 🙌

Päätin nyt korkata vuoden 2024 kirjoitukset matkamuistoilla viimeisimmältä reissulta, Kolilta Pohjois-Karjalasta, tätä reissua edustaa kaikki yllänäkyvät kuvat. Käytiin vaeltamassa m.m. Huippujen kierros (mielettömän upea ympäristö talvisin lumikenkäillen, näkyi m.m.aivan punaisena hehkuva auringonlasku, eli ajoitus oli täydellinen). Toinen kohokohta oli ratsastusretki vaaramaisemissa. Laukkaaminen ylämäkeen keskellä erämetsää on kyllä aina yhtä mieleenjäävä kokemus. Suosittelen lämpimästi Kolia myös talviaikaan, saatat yllättyä positiivisesti. Vaikka ei tällä kertaa oltu ihan lapissa, oli siellä kuitenkin samaa fiilistä, lappilaista erämaisuutta havaittavissa. Pielisjärven jäällä käytiin myös pieni kierros, mutta kovan pakkasen takia sinne ei viitsinyt lähteä sen pidemmälle seikkailemaan.

Viime vuoden reissusaldo oli 4 matkaa yhteensä: Zanzibar ja Tansania vuoden alussa (siitäkin alkaa olemaan aika tasan vuosi, oli kyllä huikea elämys koko matka kaikkinensa. Lämmittää mieltä vielä kauan, vaikkei pitkä kaukomatka ihan häämöttäisikään nurkan takana vielä).

Toinen reissu suuntautui Pallastuntureille, josta kirjoittelin kesällä. Kolmas matka tapahtui joulukuun alussa, kun kävin äidin ja siskojen kanssa Tallinnan city-lomalla, joka oli todella virkistävä kokemus, kun ehti nähdä vähän enemmän Tallinnaa yhden reissun aikana kuin mihin on tottunut.

Hotelli oli aivan vanhan kaupungin kupeessa, Savoy boutique hotel, joka oli kaikille uusi tuttavuus mutta täytti kaikki odotukset ja oli kaikkeudessaan upea. Sopivan kompakti hotelli josta löytyi kaikki tarvittava.

Myös vanhan kaupungin kupeessa löytyy pieni "piilobaari" nimeltään Whisper Sister, suosittelen niin ikään lämpimästi. Henkilökunta vastaanottaa vieraat yksitellen ja saattaa pöytään, drinkkimenu on laaja ja kaikki drinkit erittäin hyviä. Siellä soitettiin myös sopivasti jazzia kun kävimme.

Kävin muutamassakin kirkossa saittaripäivän aikana; kirkoissa on tunnelmaa ja siellä voi hiljentyä nauttimaan esim. kuorolaulusta joulun alla. Suosikki oli kuitenkin tämä ortodoksi-katedraali yllänäkyvässä kuvassa, ihan mieletön kaikkia yksityiskohtiaan myöten. Luulen että olen viimeksi Pietarissa lukuisia vuosia sitten nähnyt yhtä hienon katedraalin.

Siskon hauva jouluna reissujen välissä 💟

LUX Helsinki oli tänä vuonna tosi upea. Onneksi oli hoodeilla kun festivaali tapahtui niin ehti kiertää. Tapahtuma kasvaa selkeesti vuosi vuodelta, ollaan monena aiempana etenkin Helsingissä asuttuna vuonna käyty tapahtumassa, mutta silloin muistan että teokset oli nähty aika nopeesti ja olivat aivan vieri vieren. Nyt tapahtuma oli levittäytynyt lähes koko kantakaupunkiin Hietaniemen hautausmaata myöten, joten askelia kertyi kierroksen aikana helposti 10,000.

Oma suosikki oli helppo valita, se oli ehdottomasti Hietaniemeen sankarihautojen ympärille pystytetyt valot ja teokset (viimeisimmät kuvat). Musiikki kruunasi koko komeuden, tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Toinen suosikki oli Oodin edessä olevat valopäät (hehe) ja tuomiokirkon animaatio-valotaide ääniefekteineen.

//Nina

3x lokakuun tuoksu ja maku-suosikit

noreply@blogger.com (Nina) — Tue, 24 Oct 2023 15:08:00 +0300

Yhteistyössä: Suitsukekauppa.fi

Lokakuu lähenee loppuaan, ja sitä mukaan kesä-ajalle on pian aika sanoa hyvästit. Lapissa onkin jo ollut monta viikkoa lunta, ja kohta täälläkin mitä todennäköisimmin.

Tässä kuussa usein havahtuu siihen miten lähellä joulu on. Yhtäkkiä huomaa, että jouluaattoon on vain pari kuukautta. Siksi on mielestäni mukava alkaa jo lokakuussa tuomaan vähän joulun tuoksuja elämään ja etenkin kotiin, jossa viettää syksyisin huomattavasti enemmän aikaa kuin muuten. Listaan alle kolme lokakuun suosikkia, jotka mielestäni kuuluu syksyyn ja luo kivaa tunnelmaa kotiin:

1) Tuoksut kodissa

Muun muassa suitsukkeilla, huonetuoksuilla ja diffuusereilla saat luotua mukavaa tunnelmaa kotiin oli ajatuksenasi sitten tuoda huoneisiin levollista tunnelmaa tai meditoida.

Maroman Orange Cinnamon - huonetuoksu tuo lisää joulun odotus - tyylistä tuoksumaailmaa kotiin. Tässä aromaattisessa huonetuoksussa tuoksuvat aineet on sekoitettu eteerisiin öljyihin, ja tuote on vegaaninen. Maromalta voi myös Suitsukekaupan kautta ostaa yksittäisiä eteerisiä öljyjä, joita voi sekoittaa vaikkapa diffuuseriin tuomaan lisää samantyylistä tuoksumaailmaa kotiin. Olen myös monta vuotta vannonut heidän fairtrade-suitsukkeiden nimeen.

Kotimaisen verkkokauppa Suitsukekaupan missiona on tuoda tuoksuja maailman tuulilta helposti saataville ja tarjota eksoottisiakin tuoksuja helposti lähestyttävässä muodossa. Verkkokauppa ja maahantuontiyritys toimii Lahdesta käsin ja heidän arvojaan ovat eettisyys (m.m.tuotteiden alkuperässä ja tuotantoketjussa), ekologisuus (varsinkin pakkausmateriaaleissa ja varastolle kuljettamisen hiilijalanjäljen minimoimisessa) sekä luotettavuus (nopeat toimitusajat sekä logistiikkaan satsaaminen).

2) Pumpkin spice latte

Välillä on kiva tehdä kahville jotain normista poikkeavaa. Juon kahvia päivittäin vähintään kupillisen, ja syksyllä on mukava lisätä siihen kanelimaustetta (pistän usein kahvipurujen kanssa hieman kardemummaa tai kanelia suodatinpussiin).

Halusin kokeilla pumpkin spice latte - juoman tekoa, ja Googlasin mitä mausteita siihen tulee. Mausteseos on seuraavanlainen: teelusikallinen tai pari kardemummaa, kanelia, inkiväärimaustetta, neilikkaa ja muskottipähkinää. Normisti suhteet on yksi teelusikka kaikkia, mutta itse tykkään etenkin kanelista joten lisäsin sitä hieman enemmän. Sekoita kaikki yhteen ja käytä mausteseosta haluamallasi tavalla.

Jos haluat tehdä latte-juomaa, keitä ensin vahvaa suodatinkahvia (eli 1-2 mittaa enemmän kahvia kuin vettä). Kuumenna maito haluamassasi muodossa, eli vaikkapa soijamaito tai barista - vaahtoutuva maito liedellä keskilämmöllä. Lisää seokseen halutessasi vähän sokeria ja ehdottomasti kannattaa laittaa pumpkin spice mausteseosta myös maidon sekaan (noin 1 teelusikallinen riittää). Vaahdota, ja kaada ison lattemukin pohjalle halutessasi tilkka siirappia, ja päälle suodankahvi. Tämän jälkeen päälle tulee maitoseos (noin puolet enemmän maitoa kuin kahvia bruukkaan laittaa, mutta tämä toki riippuu siitä miten paljon haluat kahvinmakua), ja päällimmäiseksi vähän pumpkin spice - mausteseosta. Nauti juoma hitaan aamupalan yhteydessä ja nauti elämästä!

3) Korvapuusti

Kanelbulle - päivällä on Ruotsissa jo pitkät perinteet, sitä on vietetty muistaakseni 90-luvulta saakka. Suomessakin on lähivuosina alettu huomioimaan päivä ja pullia nostetaan esiin mainonnassa, kahviloissa ja kaupoissakin ko. päivänä eli 4.lokakuuta.

Olen jo muutamia vuosia ottanut tavaksi leipoa juuri tähän vuodenaikaan korvapuusteja pitkän kaavan mukaan. En omista taikinakonetta, joten vaivaan taikinaa käsin ja tämä on ehkä osasyy siihen, että leivonta on aina hieman korkeamman kynnyksen takana. Mutta pienen tsempin jälkeen saa aina palkintona mitä parhaimpia pullia, harvemmin saa parempia muualta tai pakkasesta ostettuna. Laitan leivontaan aina monta tuntia kun projektiin ryhdyn. Tärkeimmässä roolissa on huoneenlämpöiset raaka-aineet, eli voi, hiiva (jos käytät tuorehiivaa) sekä maito kuuluu olla vähintään kädenlämpöistä, joten tämä tarkoittaa usein että ne saa ottaa jääkaapista ulos ja antaa lämmetä 4-6 tunnin ajan.

Toinen tärkeä juttu on pitkä kohoamisaika ja taikina saa kohota kahdessa erässä, ensin taikinan vaivaamisen jälkeen n. puoli tuntia, jonka jälkeen muotoile pullat täytteen kera, ja anna vielä muotoilun jälkeen kohota 2 tuntia vähintään. Tiedän, aikaa pitää olla, joten leivonta-urakka kannattaa suorittaa vaikkapa vapaapäivänä. Kolmas on pullien viimeistely: kuivat pullat eivät yksinkertaisesti ole yhtä hyviä kuin kosteat, joten muista keittää sokeri - ja vesihauduke ja voitele tällä pullat paiston päätteeksi. Olen monta vuotta jo vannonut Camilla Hamidin reseptin nimeen, tätä step-by-step säntillisesti noudattamalla et kertakaikkiaan voi saada huonoja pullia aikaan. Lisäsin täytteen mausteseokseen myös neilikkaa tänä vuonna, tämä tuo lopputulokseen piparkakkumaisen makumaailman, suosittelen!

//Nina

Blogipostaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Suitsukekaupan kanssa.

Summertime 2023 - osa kaksi: länsi-Suomi & Lappi

noreply@blogger.com (Nina) — Mon, 14 Aug 2023 19:56:00 +0300

Kesälomakuvat osa kaksi luvassa tällä erää 🙌 tapahtumat tulee nyt käänteisessä järjestyksessä, Lapin kuvat piti tulla ekaksi mutta latautuivat nyt tänne blogiin uusin ensin - järjestyksessä joten näillä mennään.

Kolmas lomaviikko meni saaristomaisemissa, yllä Korpo-visiitiltä kuvia. Olen käynyt muutamaan otteeseen Nauvossa niin oli tosi mukava kokea ulkosaaristoa enemmän. Saariston rengasreittiä en ole kokenut vaan tehnyt päiväretkiä eri saarille länsi-Suomen archipelagossa. Nauvon ja Korppoon lisäksi olen käynyt Brännskärissä joka oli huikea paikka, tarkoituksena olisi ensi kesänä suunnata sinne Glamping-lomalle, sinne on rakennettu ihan uusia majoituspaikkoja. Utö ja Houtskari olisi myös mukavia kohteita, nämä menee myös tulevaisuuden suunnitelmien listalle.

Korpo oli kuin mini-Ahvenanmaa, paljon samantyylisiä maisemia näkyi. Varsinkin Korpoström - satama-alue oli kuin Sjökvarteret Ahvenanmaalla pienoismuodossa. Tosi viehättävä paikka, ainut miinus oli ruoka-paikkojen vähyys, ravintolat eivät olleet myöhään auki edes sesonki-aikaan, joten ajettiin eri paikkaan illalliselle Hjalmar'sille. Korpo on pieni saari ja sen ajaa äkkiä vaikka ympäri, visiitimme aikaan oli lämmin päivä joten jäimme uimarannalle mutta jos saittarille tulee niin ehtii hyvin päivän aikana nähdä suurimman osan. Matkaan Paraisten keskustasta saa varata 1,5 tuntia lauttoineen.

Barfotastigen - luontopolku

Nämä yllänäkyvät kuvat ovat Paraisten saaristosta. Kesäloman yksi upeimpia auringonlaskuja näkyi tuossa kuvienottohetkellä, välillä mietin että tämähän on yhtä upeaa kuin oli Santorinilla aikoinaan. Kesälomaviikko länsi-Suomessa oli todella onnistunut kaiken kaikkiaan, kävin myös ratsastamassa paikallisella Islanninhevostallilla parin tunnin maaston yhtenä päivänä 💜

Oli nimenomaan mukavaa tässä lomaviikossa se kun pystyi olemaan putkeen vähän pidemmän aikaa mökkeilemässä kuin mihin on tottunut, ja tämä pätee yleensä mökkeilyyn - on aina hieman spesiaalimpaa saada olla siellä pidempään. Siihen maailmaan astuminen kaupunki-elämän jälkeen vie oman aikansa, niin jos aina mökkeilisi pari päivää, ei juurikaan pääsisi laskeutumaan mökilläolon mahtavuuteen. Huomasin tämän itse vuonna 2020 kunnolla ensimmäisen kerran, kun aloin viettämään ensinnäkin enemmän aikaa ja toisekseen pidemmän aikaa mökillä. On upea fiilis kun ei tarvitse joka kerta havahtua siihen, että huomenna lähdetään pois, vaan saa ajatella että on niin monta päivää vielä edessä. Siinä ehtii myös eri tavalla tutustua eri mahdollisuuksiin oman mökkipaikan lähellä.

Ennen länsi-Suomea tuli käytyä lapissa, edelliskerrasta oli ehtinyt vierähtämään 1,5 vuotta. Lappi on kyllä sellainen paikka, että siellä kun on kerran käynyt haluaa aina vain takaisin. Syitä on monia mutta jokainen lapissa käynyt varmasti osaa nimetä ne omat syynsä. Minulla niistä yksi on yllänäkyvissä kuvissa: missä muualla muka tuollainen maaginen aamuhetki yöttömän yön jälkeen? Tuo kuva on otettu 03.30 maissa, ja aurinko jo noin häikäisevä, se tuskin kävikään alhaalla. Muun muassa siksi lappi!

Tämä matka olikin ensimmäisen hääpäivämme kunniaksi tehty retki. Se oli kyllä kaikin puolin upea seikkailu, koska lähdimme matkaan autojunalla, joka sekin oli virkistävä uusi kokemus jota suosittelen. Hytti ei ole koolla pilattu mutta sinne mahtuu hyvin viettämään yhtä yötä, joskaan en viikkoa viihtyisi junassa asuen. Mutta toki kätevää että astut junaan Pasilassa ja kun heräät olet jo suunnilleen yli-Torniossa ja junan päätepysäkki Kolari tulee nopeasti vastaan. Siitä oli Pallastuntureille enää 100 km matka.

Patikkaretki tällä erää oli Taivaskeron kierros, jota suosittelen lämpimästi jos ehtii käymään yhdellä pidemmällä vaelluksella Pallaksella ollessaan. Tämä on 8 km rengasreitti ja korkein huippu on noin 800 m., eli suhteellisen korkealla mutta kuitenkin hyvällä yleiskunnolla täysin kiivettävissä. Mutta täytyy myöntää että alkupään jyrkkyys pääsi yllättämään, ei tämä kyllä mikään rento sunnuntai-kävely ole vaan menee lähes urheilusuorituksesta. Kun pääset tuntureille maasto on aika tasaista pienempiä nousuja ja laskuja lukuun ottamatta, rankin osuus on alussa. Pallastuntureilta avautuva huikea panoraama-näkymä kaikkiin ilmansuuntiin on kyllä kaiken arvoista.

Mökkimajoituksemme sijaitsi Ounasjoen rannassa, yksiä parhaita mökkejä jossa olen ollut. Täysin yksityinen alue ja ranta. Menin joka ilta ja aamu jokeen istumaan (ei voinut uida varsinaisesti, vesi sen verran matalaa). Joessa istuskelukin oli mieletön elämys, ei ihan joka päivä tule istuttua keskellä jokea.

Pallasjärvi, toinen patikkapäivä sekä SUP-retkipäivä. Upea ja rauhallinen järvi, jossa hädin tuskin näki ihmisiä. Kuuluu Pallastunturin kansallispuistoon eli alue on rauhoitettu eikä siellä ole veneliikennettä tai kesämökkejä, lohiveneitä lukuun ottamatta. Tällaisiin järviin ei kovin paljon Eteläisessä Suomessa törmää.

Hillat eivät olleet vielä kypsyneet

Paluumatka taittuikin sitten kauttaaltaan autolla, tietenkin yhden yöpymispysähdyksen taktiikalla Oulussa. Tässä Nallikarin ranta, joka sekin hieno mutta eniten mieleen jäi jotkin tiekirkot ja täysin sattumalta nähdyt levähdyspaikat matkan varrella. On hienoa nähdä miten erilaista elämä Suomessa voi olla eri alueilla ja paikoissa - nämä roadtrip - kokemukset todella rikastuttavat kun on tottunut näkemään enimmäkseen tätä PK-seudun elämää!

//Nina

Summertime 2023 - Suomi ristiin rastiin, osa 1

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 2 Aug 2023 18:17:00 +0300

Hei tähän blogiin!

Itsellänikin on lähes vaikea uskoa, että avasin Bloggerin näinkin pitkän tauon jälkeen ja rupesin raapustamaan kirjoitusta. Kuten kevättalvella täälläkin informoin, avasin uudet sivut ja sitä myötä myös uuden jooga - aiheisen blogin, jonka jälkeen kirjoitukset tähän aihepiiriin liittyen siirtyivät luonnollisesti Yoga by Ninan puolelle. Tälle blogille mietin jo silloin lokeroa ja käyttötarkoitusta, mutta päädyin silti pitämään blogin pystyssä ja jatkamaan tätä lifestylie - blogina mitä se jo aiemminkin oli. Ja nyt päätin kirjoittaa tänne kesästä 2023!

Kesä on tuntunut tähän asti pitkältä, ja tuntuu että on ehtinyt sekä levätä että rentoutua kunnolla. Liikunta - ja hyvinvointialalla, jossa tällä hetkellä vaikutan, ei ole varsinainen sesonki kesäisin, joten tuntitarjontaa on vähemmän ja tätä myöten myös töitä. Olen pyrkinyt nauttimaan tästä nyt kun on ollut mahdollisuus sillä syksystä tulee kiireisempi.

Toukokuu - Kesäkuu

Toukokuussa tulee usein käytyä katsomassa ainakin Roihuvuoren kirsikkakukinnot, tänä vuonna myös Haagan alppiruusupuiston kukinnot. Näin myös sattumalta ehkä upeimman auringonnousun omalla mökillä tässä kuussa.

Kesäkuussa kävimme jopa pariin otteeseen Länsi-Suomessa mökkeilemässä, joista toisella kertaa maalasimme taloa ja toinen käynti oli juhannuksena. Oli myös mukava tehdä päiväretki Suomenlinnaan alkukesästä, kun siellä oli kausi vasta starttaamassa ja tosi vähän turisteja - päivä jolloin kävimme oli myös aika kylmä ja vielä arkipäivä, eli kelikään ei houkutellut liiemmin ihmisiä paikan päälle. Kävimme Adlerfeltissä lounaalla ja muuten kierrettiin vaan saarta ilman mitään kiirettä.

Muita Helsinki - päiväretkiä kesäkuussa oli Pihlajasaari, joka oli tosi kiva uusi tuttavuus. Suosittelen suuntaamaan sinne uimaan kuumana kesäpäivänä, rannan hiekka on siellä tosi silkkistä ja merivesi freessiä. Syntymäpäiväni sattui tänä vuonna kuumalle päivälle, joten menimme silloin saarelle.

Heinäkuu

Kuukausi alkoi heti kesälomaviikolla, joten suunnattiin Tampereen ja Ruoveden kautta (kuvat ekana alla) kohti kesämökkiä jossa vierähti eka lomaviikko. Tähän mahtui m.m. suppailuretki, joka jatkui siitä mihin viimeksi (pari kesää sitten) jäätiin Väliväylällä: Kannuskoskelta oli lähtö kohti Livonkylää ja takaisin.

Väliväylä on mahtava melontareitti, jos sinulla on kajakki tai olet enemmän SUP-lautailijoita niin suosittelen molemmissa tapauksissa suuntaamaan tälle reitille. Emme ole yöpyneet väylän varrella vaan olemme pariin otteeseen tehty päiväretkiä 12-15 km välimaastossa. SUP-retkeily onkin mielestäni yksiä parhaita aktiviteetteja joita voi kesällä tehdä, miksei syksylläkin jos pukeutuu sään mukaan.

Kesäkuvat osa kaksi tulossa myöhemmin erikseen ✌

//Nina

Jambo Bwana - Tanzania Ngorongoro NP & Zanzibar part two

noreply@blogger.com (Nina) — Thu, 16 Mar 2023 13:34:00 +0200

Hyena

Jellonat

Toinen safaripäivä valkeni Ngorongoron kansallispuistossa (minun on aina copy - paste - toiminnolla laitettava tuon kansallispuiston nimi joka paikkaan, sen verran vaikea on kirjoittaa saati vielä lausua oikein) 😅. Tämä on rankattu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ja on Unescon maailmanperintölistalla, enkä yhtään ihmettele. Auringonnousu kraatterin reunalla pilvien seassa oli jotain mitä en todennäköisesti koskaan tule unohtamaan. Jos eka päivä oli uskomaton, tämä toinen safaripäivä oli vielä astetta mahtavempi. Oli aika mahtava tapa aloittaa normi tiistaipäivä ajelemalla alas kraatterin reunaa kansallispuistoon seurailemaan paikallisten villieläinten uuden päivän koittoa.

Auringonnousu kuvattuna hetkeä ennenkuin ajoimme alas kansallispuistoon. Vaikka todella lämpimästi tätä ihmettä suosittelen kohteena jokaiselle, täytyy kuitenkin todeta että tiet jotka vie sinne ei ole heikkohermoisille, nousut ja laskut ovat nimittäin sellaista kaliiberia että saattaa heikompia heikottaa, myös allekirjoittanutta. Tiet ovat myös kapeita ja korkeutta on ihan mukavasti, eikä teillä ole (Afrikkalaiseen tapaan) minkäänlaista aitaa tai suojamuuria. On siis vain ristittävä kädet ja toivottava parasta.

Esimerkkinä pari tilannetta joissa lievästi sanottuna pelotti: Kraatterilta alas ajettaessa hyvin kapeaa tietä johon juuri ja juuri mahtui limittäin pari safariautoa, ja tällöin autolla oli vauhtia 80 km/h. Toinen tilanne jossa jeepin moottori ylikuumeni ja jouduttiin pysäyttämään ajoneuvo keskelle kiemurtelevaa ja hyvin jyrkkää ylämäkeä. Kuskimme alkoi kaatamaan vettä moottoriin, joka auttoi meitä vähän eteenpäin mutta 15 min aiemmin nähtyämme buffaloiden suuri vaellus kansallispuistossa en voinut olla miettimättä, että mitä jos - tyyppisesti yksi niistä yllättäisikin kuskimme pusikoista. Mitään ei kuitenkaan onneksi sattunut ja päästiin jatkaa matkaamme ylämäkeen.

Tarkkasilmäiset saattavat bongata kuvista kirahvin tai pari!

Ja tässä toinen absurdi juttu, joka tapahtui toisena safaripäivänämme. Herra baboon (yllä) pääsi yllättämään ja hyppäsi avoinna olleen safari-auton ikkunan läpi pelkääjän paikalla olleista eväslaatikoista varastamaan parhaat päältä, eli liharullan, josta sain kuvatodistettakin herran herkutteluhetkestä. Alfauros nautti täysin siemauksin hyvistä eväistä. Se hänelle suotakoon, kun noin tulla tupsahdamme hänen reviirilleen, niin oli tämän jälkeen puntit niin sanotusti tasan.

Huom: paviaanin vieressä makaa puoliksi syöty bush baby (en tiedä suomenkielistä sanaa tälle eläimelle, mutta pieni isosilmäinen otus kyseessä). Tämä jäi kakkoseksi kun eväät löytyi autosta.

Hetkeä ennen H-hetkeä, paviaani odottaa oikeaa tilaisuutta ja aikaa iskeä.

Lintujen väriloistoa oli kiva seurata. Nämä linnut tulivat hyvin lähelle, sattuneesta syystä, koska meillä oli silloin evästauko ja ostimme pikkukioskista suklaata ja kahvia. Olikin ihan mielenkiintoinen kahvitauko, kun viereisessä pienessä lammessa kuului välillä virtahepojen huokaisuja. Olit välillä unohtanut että ne majailevat lammessa, kunnes vetten alta kuului taas jotakin tuhinaa.

Parasta Tansanian matkalla oli kyllä kulttuurin näkyvyys ja mielenkiintoiset kohtaamiset paikallisten kanssa. Harva se ilta oli jotain happenkinkia joko omalla hotellilla tai naapurissa. Tässä meneillään perinteinen Arikkalainen tanssi - ja rumpushow, jossa ikäänkuin jodlataan ja huudetaan musiikin tahtiin.

Kirjoittelin ekassa Sansibar - kirjoituksessa hieman sen rannoista, tässä Paje beach yllä, jossa on mitä mahtavimmat tuulisurffaus-mahdollisuudet jos olet vesiurheilun ystävä. Tosin tälläkin rannalla tulee ottaa huomioon vuorovesivaihtelut jos mielii merelle. Käytiin kokeilemassa lautasurffausta, ajatuksena oli päästä foil - boardia kokeilemaan mutta tämän taitaminen olisi vaatinut vielä toisenkin oppitunnin. En ole koskaan ns. purjeen kanssa surffaillut joten oli tosi kiva, joskin fyysisesti vaativa kokemus.

Jozani forest, Sansibarin tunnetuimpia luonnonpuistoja jossa red monkey - apinalaji elelee ja juoksentelee vapaana. Tässä yllä mangrove - metsä, minkä näkeminen oli tosi ainutlaatuinen elämys. Taksikuskimme hotellilta ystävällisesti ajoi meidät tänne Jozani - vierailun jälkeen, hänen mielestään tämä oli yksiä upeimpia paikkoja saarella rauhoittumiseen. Emme todennäköisesti olisi tätäkään löytänyt ilman paikallisen mukanaoloa. Mangrove - puut imevät vettä juuriinsa, ja tämä suojaa Sansibaria m.m. tulvilta.

Kendwa beach, jonka auringonlasku oli mitä mielettömin kokemus todistaa.

Saarella koettiin uskomattomia ruokaelämyksiä, parhaimpia oli ehdottomasti aiemmassa postauksessa mainittu Stone Town - pääkaupungin Emerson on Hurumzi - arabi/swahili kattoravintola, oman hotellin mahtavat merenelävät ja tämä yllänäkyvä The Rock Restaurant. Ravintola on tosi tunnettu ja suosittu, ja aika uniikki kokemus jo itsessään koska pääsimme kävellen ravintolaan mutta korkean vuoroveden takia emme olisi päässeet pois ilman venekuljetusta, sillä tällöin ravintola on vetten päällä täysin.

Joskus hyvin suosittujen ravintoloiden joissa on lokaatio kohdillaan sattuu käymään niin että ruoka ei ole priimaa, mutta tämä ei päde The Rockiin: söin siellä varmaan yksiä elämäni parhaita pasta-aterioita, luulen että Veronassa olen ainoastaan yhtä hyvää pastaa aiemmin syönyt. Tämä oli hummeripasta arrabiata - tyylisessä tomaattikastikkeessa. Raviolit jossa oli spirulinaa täytteenä oli myös mielenkiintoisia. Yksi pääkokeista on Italialainen, joten voit luottaa siihen että pasta-ateriat on mahtavia.

Afrikanmatka jätti kyllä sellaiset fiilikset, että voisin ehdottomasti koluta vielä manteretta enemmän, sen verran mielenkiintoinen kulttuuri. Olen matkan jälkeen seurannut Youtubesta Nigerialaisia dokumentteja, jossa tutkimusmatkailija tekee reissuja sinne ja kokee erityylisiä maailman kolkkia joita kohtaan monilla on tiettyjä ennakkoluuloja. Minun kokemus Tansaniasta on päällisin puolin ystävälliset ja lämminhenkiset ihmiset ja ainut paikka jossa oli vähän levoton meno oli pääkaupunki Stone Town, siellä missä ei ollut turistimenoa ja hotelleja. Suosittelen avoimin mielin kokeilemaan Afrikkalaista kohdetta, saatat yllättyä tosi positiivisesti. Tansanian charmi on kyllä siellä ihan normikylissä, myös Sansibarilla, esimerkiksi paikallisten kokoontumiset yleisen telkkarin äärelle katselemaan futista, koska kaikilla ei läheskään ole telkkaria kodissaan. Myös liikennevalojen puuttumattomuus on mielenkiintoinen juttu, sillä ruuhkaiselle tielle saattaa yhtäkkiä ilmestyä kokonainen koululuokka tai vaikka lehmälauma, ja tämä sekoittaa heti liikennettä. Tavaroita kuskataan pään päällä. Naiset ajaa harvemmin autoa, se on enemmän miesten heiniä, ainakin mitä Sansibarilla huomasin.

//Nina

Tanzania continued: Tarangine National Park

noreply@blogger.com (Nina) — Sat, 18 Feb 2023 18:42:00 +0200

Safarireissua suunnitellessa törmää moniin eri palveluntarjoajiin ja reissuvaihtoehtoihin, ja suosittelenkin tekemään hieman ekstra taustatutkintaa sekä kun valitsee kohdetta, palveluntarjoajaa että majoitusta. Valikoiman kirjo on nimittäin sellainen himmeli, että valinnanvaraa on, sen voi totisesti sanoa!

Meille tärkeintä oli lentojen ja lentokenttäkuljetusten sisältyminen pakettiin, sillä lähdimme safarireissulle Sansibarilta, ja palasimme sinne vielä safarireissun jälkeenkin. Ajattelimme sellaistakin, että olisi sitten lopettanut matkan safariin, mutta oli toisaalta aika kiva vielä mennä Sansibarille takaisin nauttimaan elämästä vielä puolikkaan viikon ajaksi, plus näin ei myöskään tarvinnut kantaa ihan kaikkia tavaroitaan mukana ympäri ämpäri. Kannattaa tsekata vaihtoehtoja Safari Bookings - nimiseltä verkkosivustolta, siellä on paljon kirjoitettu myös näistä palautteita niin voi sitten valita luotettavan toimijan josta ihmiset ovat tykänneet ja kirjoittaneet pääosin positiivisia juttuja. Toki tiedän että safareita voi varata myös ns. kaupparatsuilta Sansibarin kaduilta ja rannoilta, ja nämä väittää aina kiven kovaa että heidän hinnat ovat parempia tms., mutta mene ja tiedä. Itse tykkään ainakin, kun kaikki on etukäteen suunniteltu ja varattu, niin ei tarvitse matkalla alkaa säätämään.

Miksi tämä on tärkeää on tietenkin se, että saat sellaisen reissupaketin joka sopii tarpeisiisi mutta myös se, että vietät safarikuljettajan kanssa tuhottoman määrän aikaa yhdessä autossa tien päällä, niin on tietty plussaa jos opas on mukava sekä asiantunteva. Oppaamme oli onneksi näitä molempia (käytimme Kamar Safarisin palveluja), ja istuimme myös yhdessä iltaa vielä safari majoituksessamme kertoen hänelle hieman Suomesta ja näyttäen hänelle eksoottisia kuvia Lapista.

Marera Mountain View Lodge, toisin sanoen safarimajoituksemme, oli kyllä ehdottomasti eksoottisin hotelli, jossa olen koskaan käynyt. Erikoista oli myös, että korkean sijaintinsa vuoksi (vuorenhuiput kohosivat jopa 1800 m. korkeuteen) ilma oli siellä hyvin erilaista, lämpötilat putosi illalla siihen 10-15 asteeseen, mikä oli Sansibarin kuumuuden jälkeen hyvin erikoista. Vuorilla asuu myös eri heimo Masaaista, tämän vuorikansan heimon nimi oli Iranique.

Nämä lapset kyselivät, jos eväistämme oli jäänyt jotakin yli, ja annoimme heille pähkinöitä, hedelmiä ja muffinseja. Kadulla makoili myös kilpikonna. Oli mahtava nähdä tätä paikallista elämää matkapäivien aikana, ja miten heimon ihmiset elävät siellä omissa savimajoissaan onnellisesti. Kouluun lapset saattoivat kävellä omin päin jopa 10 km matkan suuntaansa, ja matkaan lähdettiin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. Näimme paljon näitä koulumatkalaisia toisena safaripäivänä majoitukselta lähtiessämme.

Ensimmäisenä safaripäivänämme kruisailtiin Taranginen kansallispuistossa, joka on tunnettu elefanttien "suurena marssina" näin kuivalla kaudella, niitä on ihan mielettömästi siellä tähän vuodenaikaan, ja monilla oli myös vastasyntyneitä perheenjäseniä mukana. Elefanteista ei siis ollut vaikeaa saada kuvia tässä luonnonpuistossa, ja huomasinkin että niistä oli tallentunut kameraan eniten otoksia. Tarangine on pienempi kansallispuisto ennen Serengetin mahtipontisen isoa kansallispuistoa, jossa tosiaankin saisi vielä monta lisäsafaripäivää kulumaan.

Puistossa oli paljon ikivanhoja Baobab - puita, joita kasvaa myös m.m. Madagascarilla.

Pumba

Saavuimme Arushaan pienellä "propellikoneella", olivat söpöjä ja vähän kuin yksityiskoneet. Tästä matka jatkui kansallispuistojen alueelle, jotka sijaitsivat 2,5 h ajomatkan päässä. Ajoa kertyi siis safaripäivinä aivan tolkuttoman paljon, mutta sillä tavoin näkeekin eniten. Afrikan välimaastot ovat sen verran pitkiä, että auto on yksinkertaisesti paras menopeli lentokoneen lisäksi.

Ekana safaripäivänä Taranginessa näimme antiloopit, seeprat, leijonat, norsut, pahkasiat, leopardi (joka makasi super kaukana, en saanut kuvaa) ja mitä upeimpia lintuja ja puita sekä ihan ainutlaatuisia näköaloja. Todellinen kerran elämässä - kokemus.

Jaan nyt reissukertomukset safarilta kahteen erään, seuraavaksi siis luvassa Day Two ja maailman kahdeksas ihme, palataan siihen mikä se on seuraavalla kerralla!

//Nina

Elämäni paras tammikuu - Pole Pole Zanzibar!

noreply@blogger.com (Nina) — Sat, 11 Feb 2023 22:56:00 +0200

Siitä on aikaa, kun on viimeksi käynyt talvella ylipäätään ulkomailla reissussa, ja itse asiassa taitaa olla ensimmäinen kerta ainakin mitä itse muistan kun on käynyt tammikuussa missään etelässä! Häämatka Zanzibarille ja Tansanian sisämaan safarille oli siis sanomattakin melko eksoottista, niin ajankohdan mutta etenkin kohteen suhteen. Tulen tekemään todennäköisesti yhteensä kolme reissupostausta tältä reilu parin viikon elämykselliseltä matkalta! Tervetuloa mukaan seuraamaan, Pole Pole! (=otetaan rauhallisesti, tätä paikalliset hoki joka paikassa). Vinkki: jos haluat päästä ultimaattiseen tunnelmaan, pistä tämä biisi soimaan kuvia skrollatessasi, tätä soitettiin usein live-musiikki-illoissa ja muutenkin vähän joka puolella!

Yllä: rentoutumista omilla hotellin lähihoodeilla sekä ratsastusta Nungwi Beachilla 🐎 sen jälkeen kun kävin maastoratsastaa Islantilaisella rannalla kolme vuotta sitten, on ollut lähes pakko päästä hevosen selkään jokaisella matkalla, eikä Afrikka ollut poikkeus! Hevosen nimi oli Moon.

Freddie Mercury - museon seinällä olleet Queenin kappaleiden luonnokset, ei ihan joka päivä näe!

Emerson on Hurumzi, Stone Town Zanzibar. Yksiä reissun ruoka-huippuhetkiä, suosittelen lämpimästi! Ennen kaikkea ruoan osalta, mutta eihän maisemissa ja näköalassakaan mitään vikaa ollut!

Kiwengwa Beach, parhaita rantoja koko saarella, ja vieläpä hotellimme naapuriranta eli kävelymatkan päässä. Kiwengwan parhaita puolia oli sen yksityisyys: tuntui, ettei sinne ihan kaikki turistit olleet löytäneet, meno oli rauhallisempi niin rantamyyjien kuin ruuhkien suhteen. Miinuspuolena sitten voisi mainita palveluiden vähäisyyden, mutta saimme aina syötävää ja juotavaa, vaikka toisinaan joutui menemään ns. vieraisiin muiden resorttien hoteisiin, mutta tarjoilijat ottivat hyvin vastaan kunhan näyttää turistilta niin se riittää 😀

Kävimme matkan aikana myös muilla rannoilla, Paje Beachilla, Kendwa Beachilla ja Nungwi Beachilla, jotka sitten vuorostaan ovat huomattavasti enemmän "löydettyjä" rantoja kaikin puolin: kaikilla tuntui olevan paljon enemmän menoa ja meininkiä, sekä sen myötä myös rantamyyjiä eli Beach boys. Jos mietit Zanzibarin eri rantavaihtoehtojen välillä hotellia valitessasi, kannattaa tosissaan harkita näitä hieman vähemmän suosittuja helmiä, sillä se on aika siistiä kun saa tuntea olevansa ainoa ihminen pitkällä rantaviivalla (Hotellimme Z-Lodge Zanzibar oli mieletön löytö). Toki jos arvostaa aivan kaikkien palveluiden läheisyyttä, niin tietenkin mitä suositumpi ranta, sen enemmän meininkiä. Häämatkailijoille suosittelen todella lämpimästi tosin Kiwengwaa tai muita itä-rannikon pienempiä kyliä 💛 Sillä ehdolla tietenkin, että hotellilla on hyvä/hyviä ravintoloita, sillä tulet illallistamaan usein hotellilla ja tietenkin mahtava jos ruoka on toinen toistaan maittavampaa ilta toisensa jälkeen.

Muiden rantojen hyviä puolia ja vinkkejä: Nungwi beachilla oli ehdottomasti TURKOOSEIN vesi joka tuli nähtyä, niin upea ja siinä oli muutenkin todella hyvä uida, eikä vuorovesivaihtelut ole niin nähtävissä jos oikein ymmärsin. Kendwa Beach, suuntaa tänne ainakin tsekkaa (paikallisten mielestä ja en pistä hanttiin) saaren upein auringonlasku. Paje Beach, jos olet innostunut vesiurheilusta ja tuulisurffauksesta, suuntaa tänne, paikassa oli myös kivoja ja trendikkäitä "hipsterikahviloita" ja smoothiebaareja 👍

Z-Lodge Zanzibar, Kiwengwa. Hotellimme ja tukikohta lähes koko loman ajan!

Pontile, Kiwengwa Beach!

Ravuilla oli aina tosi hyvä suojaväri, hiekassa olevat oli valkoisia ja kallioilla olevat kallioiden värisiä!

Sansibarin itärannikolla majaillessa suosittelen valitsemaan hotellin jossa on oma uima-allas, niin ei tarvitse elää pelkästään vuorovesien armoilla jos haluaa pulahtaa uimaan! Veden nousemisessa takaisin ylös menee nimittäin oma aikansa, usein monta tuntia. Ja vuorovesi oli ylhäällä usein vain kerran päivässä, seuraavan kerran kun oli ns. uimakelpoisesti ylhäällä oli myöhään illasta tai aamuyöstä. Oli tosi jännä seurata tuota luonnon ilmiötä parin viikon ajan!

Seuraavaksi jatketaan safarikuvilla! Hakuna Matata 🦁

//Nina

Yoga by Nina on auennut!

noreply@blogger.com (Nina) — Sat, 4 Feb 2023 12:58:00 +0200

Lanseerasin tällä viikolla uudet verkkosivuni, eli aloitin toisin sanoen uuden ajanlaskun tämän blogin rinnalle. Valmistuin tammikuussa joogaohjaajaksi, ja tämän tiimoilta uusi sivusto nimeltään Yoga by Nina on auennut, jonka niminen on myös yritykseni.

Yoga by Nina tulee tästä edespäin toimimaan jooga - ja meditaatio - aiheisten postausteni kirjoituspaikkana (olen aiempia tänne tekemiäni kirjoituksia kasannut tuonne Jooga & Meditaatio - välilehdelle, ja tulen todennäköisesti sieltä siirtämäänkin uuteen blogiin joitain kirjoituksia ja tekemään uusia säännöllisesti). Olen jo lisännytkin blogiin pari kirjoituksia, muun muassa opekoulutuksesta sekä lopputyöstäni.

Styled by Nina - sivustolle teen edelleenkin toki sisältöä, tänne tulee oman elämän jutut eli matkakuvat ja muut lifestyle - kirjoitukset kuten ennenkin, ainoastaan jooga - aiheinen sisältö siirtyy kokonaisuudessaan uudelle alustalle. Tervetuloa seuraamaan jatkossakin molempia siis :) Yoga by Nina - sivustolle kasaan blogiartikkeleiden lisäksi ajankohtaisia joogapalveluitani, sieltä pääset varaamaan paikkasi tuleville tunneilleni & jatkossa myös retriiteille, ilmoitan niistä ensi kädessä aina siellä. Näet sieltä myös ne yhteistyösalit, joissa ohjaan säännöllisiä tunteja ja teen tuurauksia.

Yoga by Ninan upouusille verkkosivuille päästet tästä.

Mukavaa, kun olet matkassa mukana, ja tervetuloa tutustumaan joogatunneille!

Tämän postauksen & uuden verkkosivuston bannerikuvat: @matsbetter_photos

//Nina

Suomen luonnossa 2022

noreply@blogger.com (Nina) — Sun, 4 Dec 2022 15:51:00 +0200

Aloin käymään läpi kamerani muistikorttia tältä vuodelta ja huomasin, että siihen oli kuin olikin tallentunut melkoinen määrä luonto-otoksia, joita en koskaan ole missään julkaissut, joten päätin että nyt on korkea aika omistaa niille näin kollektiivisesti oma kirjoitelma sopivasti ennen vuodenvaihdetta. Kuten aina niin ajatuksena oli tietenkin julkaista niitä jo hieman reaaliaikaisemmin, mutta tämä oli päässyt jäämään ajatuksen tasolle; no, kuten sanonta kuuluu, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kannan toisinaan luonnossa liikkuessani mukanani kameraa, toisinaan pelkkää kiikaria, joskus molempia ja hyvin usein en kumpaakaan. Monta kertaa onkin tullut harmiteltua, että näitä ei mukana ollut, jos on nähnyt jotain spesiaalia. Mutta kannustan kuitenkin luonnon seuraamiseen toisinaan ilman mitään dokumentaarisia välineitä, se voi tarjota ihan mielettömiä kokemuksia myös tuolloin, ja etenkin tuolloin mielestäni. Eilen Kallahdenniemeä kulkiessa tajusin, että säännölliset hetket luonnossa on kyllä hyvinvoinnille aivan vertaansa vailla. Suomalaista luontoa ja sen paljoutta kun ihaillaan varmasti ihan jokaisessa maailman kolkassa, eikä yhtään turhaan. Se on meillä milloin tahansa ja niin lähellä käytettävissä, että hyödynnetään sitä ja sen tarjoamia elämyksiä jokaisena vuodenaikana.

1) Vanhankaupunginlahti Helsinki, Tammikuu 2022

Jos en olisi tähän mitään kirjoittanut, nämä kuvat olisi voinut olla aivan yhtä hyvin napattu jossain pohjois-Suomessa. Mutta ei, tuo kotoisa kotimme vieressä lymyävä Vanhankaupunginlahtihan se siinä, kaunis vuoden jokaisena aikana.

2) Kulosaaren kartanonpuisto & Kivinokka

Ihastuttavia paikkoja, ja uskomattomia siinä mielessä, että hyvin usein näissä vieraillessa unohdat, että olet 10 minuutin metromatkan päässä pääkaupunkimme ytimestä.

3) Nuuksion kansallispuisto, tammikuu 2022

Nuuksiossa on mielestäni kiva käydä talvella, sillä silloin hiljaisuus on siellä ilmeisempää kun on vähemmän porukkaa liikenteessä. Tällä reissulla kuulimme lähinnä korppien rääkäisyt, ja sain taltioitua vuoden kuu-kuvat, siitä ei ole epäilystäkään.

4) Mökkimaisemia, Kymenlaakso, huhtikuu & lokakuu 2022

Olen aiemmin blogiin kirjoittanut, että mökkeily näin off-season on kyllä toisinaan aivan parhautta. Se toki tarjoilee omat haasteensa, mutta haasteiden yli kun pääsee niin se on aivan mahtavinta mindfulnessia. Tämän tajusin kunnolla vasta Uutenavuotena 2020-21, kun keksimme hetken mielijohteesta mieheni kanssa mennä evakkoon sinne viettää juhla-iltaa, kun koronalta ei paljon muuta voinutkaan. Ja tästä alkoi kiinnostus ja innostus kasvaa talvi-mökkeilyä kohtaan siinä määrin, että mökkikausi ei enää rajoitukaan sinne kesäkuukausiin vaan pikemminkin skaalautuu lähes kaikille vuoden kuukausille (marraskuuta lukuun ottamatta, se ei kyllä ole houkutteleva yövierailun tiimoilta).

5) Varsinais-suomi, Paraisten saaristo, lokakuu 2022

Tämä ylläoleva kuva on otettu uinnin jälkeen, joka oli kiva aktiviteetti pihatöiden jälkimainingeissa. Paraisten saaristo ei petä koskaan, viime vuonna kävin Nauvossa joogaretriitillä niin ikään lokakuussa ja tänä vuonna käytiin mökkimaisemissa.

6) Kotikaupunki Porvoo, marraskuu 2022

Nämä ei ihan täysin mene luontokuvat - kategoriaan, mutta onhan ne kuitenkin vähän sinnepäin. Porvoosta saa talvisin mielettömän hienoja otoksia.

Seal

7) Kallahdenniemi, Rastila, joulukuu 2022

Nämä viimeiset kuvat inspiroivat tämän kokonaisuuden rustaamiseen. Kallahdenniemi oli talvisin niin hienoa katsottavaa, että se on malliesimerkki siitä, että lähiluonto tosiaan on kaikkien ulottuvilla. Hiljaisuus, veden ja jään yhdistelmät, joutsenet, kaamoksen pienimuotoinen valaistus, ihan kaikki inspiroi valokuvaamaan tätä upeaa paikkaa joulukuisena lauantaina.

Hyödynsin kuvissa Art-filtteriä, mikä sai aikaan sen että paikka näyttää lähes samalta kuin musta hiekkaranta Islannissa kolmisen vuotta takaperin.

//Nina

Joogaohjaajan vastuullisuus

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 30 Nov 2022 20:15:00 +0200

Tämän kirjoituksen aihealue sai alkunsa nähtyäni Ylen Spotlight - dokkarin Valohoitajista ja parantajien bisneksestä. Vaikkei nämä suoranaisesti ole korrelaatiossa joogaan, niin molemmissa on kyse henkisyydestä ja sen lisäämisestä/edistämisestä.

On totta, että lähivuosien räjähdysmäinen kasvu self help - ja hengellisten hoitomuotojen suosiossa on vääjäämättä johtanut siihen, että alalle on hakeutunut ja päässytkin jos jonkinlaista palveluntarjoajaa. Jos mielii saada hyvän ja luotetavan koulutuksen esim. joogaopettajuudessa, on syytä tutkia huolella markkinaa ja vaihtoehtoja, tämän huomasin itsekin jo reilu pari vuotta takaperin, kun koulutuksia aloin katselemaan. Alalla on paljon tarjontaa näinä päivinä ja niiden tasoista voidaan tosiaankin olla montaa mieltä. Ihan mihin tahansa ei kannata osallistua siis hetken mielijohteesta. Tämä pätee niin ohjaajiksi haluavia mutta etenkin se pätee kuluttajaa, koska tarjonnan kirjo on tietysti moninkertainen verrattuna koulutusten kirjoon. Valinnoissa on syytä noudattaa yleistä varovaisuutta.

Tuosta YLE:n dokkarista tuli mieleen päällimmäisenä, että lähtökohtaisesti kaikkeen hengelliseen opetukseen ja ohjaukseen ei voi tuputtamalla pakottaa asiakasta uskomaan johonkin tiettyyn, vaan koulutukselle, kurssille tai tunnille osallistuvan on annettava itse löytää vastaukset sisältään. Jooga ja meditaatio on ennen muuta tutkimusmatka itseen, ei toisinpäin eli että ohjaaja tutustuttaa osallistujaa omaan sisäiseen ajatusmaailmaansa ja pakottaa tämän näkemään maailman sen mukaisesti. Joogan ollessa hengellinen harjoitus se on samalla erittäin abstraktia, vähän niinkuin abstrakti taide, eli on katsojan, tässä tapauksessa oppilaan silmissä miten haluaa taiteen kokea. Kukaan muu ei voi olla siinä kapellimestarina kuin sinä itse. Tämän takia jokaisen joogaohjaajan vastuulla on antaa oppilailleen ja harjoittajilleen luvan turvalliseen ja luovaan itsetutkiskeluun, eikä asettaa sitä jonkun tietyn raamin sisälle. Täytyy myös osata lukea ryhmäänsä ja auttamaan sekä neuvomaan yksilötasolla oikeaoppisesti.

On sääli sekä vaarallistakin, että alalle tulee ihmisiä, jotka haluavat hyötyä muiden hyväuskoisuudesta rahallisesti. Rahan ja tulojen ei pitäisikään toimia missään nimessä motivaattorina mihinkään sisäiseen kasvuun tai ihmisten auttamiseen liittyvään työhön tai ylipäätänsä sille uralle. Sinulla on oltava auttamisen halu ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen DNA:ssasi jotta voit lähteä rakentamaan tällä alalla asiakaskuntaasi. Se, ettet kanna vastuuta aiheuttamastasi harmista ja ihmisten olon huonontamisesta, kertoo jo aika paljon siitä millainen ihminen olet ja et lähtökohtaisestikaan silloin sovi henkisiä elämäntapoja edistävälle alalle.

Käytyäni vähän päälle vuoden joogaohjaajakoulutustani, voisin jakaa tähän loppuun muutaman teesin tästä dokkarista inspiroituneena, esimerkiksi muille nimenomaan joogaohjaajiksi haluaville, tai muuten vaan joogatunneilla säännöllisesti käyville, minkätyylisten opettajien oppiin kannattaa hakeutua:

1) Tunnille tulevalle täytyy antaa tilaa oppia uutta ennenmuuta itsestään, henkilöä pitää kutsua tähän eikä pakottaa. Vain näin asiat alkaa rullaamaan eteenpäin.

2) Yksi totuus ei ole ainut totuus, variaatioita on annettava ja esim. meditaatioharjoituksen on oltava tarpeeksi universaali eikä se saa edustaa vain yhtä totuutta tai maailmankatsomusta. Tunnille osallistuvalle on annettava mahdollisuus myös luoda oma versionsa vallalla olevasta teemasta, eikä ohjaaja saa liikaa määräillä.

3) Ohjaajan on oltava vastuullinen ja nähtävä ryhmänsä myös yksilötasolla. Eri ihmisille täytyy pystyä tarjoamaan variaatioita ja tukea koska kaikki ei sovi kaikille.

//Nina

Aina sydämessäni

noreply@blogger.com (Nina) — Mon, 7 Nov 2022 19:44:00 +0200

Elämässä tapahtuu toisinaan asioita, jotka ovat raskaita ja vaikeita hyväksyä. Muutaman päivän epäuskoisuuden ja kieltämisen jälkeen tapahtunut alkaa prosessoitumaan sisälläsi, ja pikkuhiljaa huomaat olevasi surutyön keskellä. Tuntuu, että aika ensin pysähtyy ja menee sitten hitaasti eteenpäin.

Minulle kävi näin toissa viikolla, kun tätini nukkui pois syövän uuvuttamana. Ikävä on kova, ja päivä kerrallaan yritän päästä surutyössä askeleen edemmäs. Tätä kai tarkoitetaan koko sanalla, se saa uuden merkityksen kun ymmärrän konkreettisen tilanteen. Olen menettänyt ihmisiä lähipiirissäni aiemminkin, mutta tällöin on ollut erittäin nuori tai jopa teini-ikäinen, jolloin suruprosessi oli hieman erilainen, koska et samalla tavalla vielä käsitellyt tuolloin tunteitasi.

Joogaharjoitus on syventänyt omaa tapaani ensinnäkin huomata tunnetilani ja toisekseen työstämään niitä samoin tein. Luin ensitöikseni läpi tätini kanssa viimeisten kolmen vuoden aikana vaihtamiani Whatsapp-viestejä, ja siirryin näistä vanhempiin, noin 10 vuotta sitten vaihdettuihin sähköposteihin. Lähes kilometreiltä tuntuvien viestiketjujen läpikäynti auttoi minua henkilökohtaisesti surun keskellä ja toi lohtua, ikäänkuin tätini olisi siinä vierelläni ja eläisin nuo iloiset hetket ja yhteiset matkasuunnitelmamme Espanjaan uudelleen. Ymmärrän että monille tämä tekisi erittäin kipeää ja ei tulisi kuuloonkaan tehdä heti tai edes vuosiin menetyksen jälkeen, mutta minulle tämä on toiminut hyvin ja olen löytänyt tästä tosi paljon lohtua. Olisin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin käynyt nämä läpi, joten päätin että mielummin näin ennemmin.

Olimme sähköpostien kulta-aikana eli ennen Whatsapin yleistymistä yhteiset kirjekaverit, voisi sanoa. Juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä sähköpostin välityksellä, kun asuin itse Ahvenanmaalla ja Englannissa ja tädilläni oli asunto Espanjassa. Tätini tsemppasi ja hänellä oli äärettömän hyviä vinkkejä ja neuvoja antaa asiaan kuin asiaan, ja hyvin sivistynyt maailmankatsomus.Olen huomannut, että menetyksen hetkellä tunnetilat menee melkoista vuoristorataa.

Itkua voi tulla tuon tuosta ihan arvaamatta, yhtäkkiä voi iskeä kiukku tai raivopuuska, toisinaan saattan nauraa jollekin vaikka lukemalleni sähköpostille, ja joskus sydämeni täyttyy kaipuusta mutta myös kiitollisuudesta. Se että käy läpi vanhoja viestejä ja valokuvia ei ole menneessä vellomista, vaan arvostuksen osoitusta niille yhteisille jaetuille hetkille ja muistoille. Paljon jäi vielä sanomatta ja tekemättä, mutta paljon tuli myös sanottua. Tärkeän ja läheisen ihmisen menettämiseen ei ole koskaan valmis, mutta voimme iloita jaetuista iloisista muistoista ja elää niitä uudelleen mielestäni niin paljon ja usein kuin se meitä huvittaa, ei pelkästään henkilön hautajaisissa.

Surun keskellä voi löytää valoa ja lohtua. Vaikka alkuun tilanne saattaa pysäyttää ja jopa lamaannuttaa, on hyvä muistaa, että menehtynyt ihminen ei haluaisi nähdä läheisiään siinä mielentilassa kovin pitkään. Varmasti hänkin toivoisi, että he löytäisivät uskoa tulevaan ja voimaa jatkaa eteenpäin ja toteuttaa itseään. Se ei ole välinpitämätöntä asennetta, vaan vahvuutta ja välittämistä.

Laitoin tämän otsikoksi tarkoituksella Aina sydämessäni, sillä viimeinen käyty keskusteluni tätini kanssa loppui hänen sanoihin: “Olette aina sydämessäni”. Se oli mielestäni mitä ihanin lause kuulla, vaikken halunnut uskoa että se jäisi viimeiseksi. Uskon kuitenkin, ettei se oikeasti ollut viimeinen ja että tiemme kohtaavat vielä joskus jossain muualla.

Tässä loppuun vielä pieni säe tätini yhdestä lempikappaleesta, Cheekin Timantit on Ikuisia

Anna mun säilyttää se voima mun sisällä,

Se sama voima, kun isällä.

Erikoiset elämät luo erikoisii ihmisiä,

Oon yksi heistä, anna jalat maassa silti pitää.

Nuori, tyylikäs ja varakas,

Ne sanoo et mä räppään vaan naisist, autoist ja rahasta.

Mutsi kysy, luuletsä olevas James Bond,

Sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on.

Tää, ei tuu poistuu täältä koskaan.

Woo-oo-oo-oo

Timantit on ikuisiaaa-a-aa.

//Nina

Our Wedding Day at Storfinnhova Gård

noreply@blogger.com (Nina) — Mon, 3 Oct 2022 19:51:00 +0300

Kiitos vielä taitavalle valokuvaajallemme Petri Kajanderille. Teit loistokkaan työn josta on meille & vieraillemme iloa loppuelämän ajaksi!

Muutama hetki lisää hääjuhlistamme heinäkuussa! 💛

Päivä oli alusta loppuun täysin ikimuistoinen, sydämen täyttää lämpö läpikotaisin kun ajattelen kaikkea häihin liittyvää. Parikuvat onnistuivat yli odotusten ja kaikkia muitakin päivän aikana otettuja kuvia on ollut ilo katsella näin jälkikäteen, niitä on katseltu niin printatussa kuin digi-versiona läpikotaisin moneen otteeseen. Sain tuona päivänä mennä naimisiin maailman rakkaimman ihmiseni kanssa, henkilön joka tukee minua kaikessa ja on minulle kuin tukipilari elämän pyörteissä - joka tekee minut joka päivä onnelliseksi. Kyynel jos toinenkin tuli tirautettua niin hääpäivänä kuin pitkään juhlien jälkimainingeissa.

Sen enempää enkä vähempää en ole tainut kertoa häälokaatiosta jne. niin avaan nämä myös tässä samalla. Käytiin silloin keväällä 2021 katsomassa yhteensä vain kaksi paikkaa häillemme, kolmanteen ei koskaan mentykään koska valinta oli jo heti niin selvä, että Storfinnhova se on. Oltiin tutustuttu paikkaan Ylen ohjelman (Egenland) kautta, ja oli jotenkin heti selvää tämän jälkeen että tässä voisi olla potentiaalinen häälokaatiomme, ja niin se olikin. Storfinnhova täytti kaikki odotuksemme, ja kaiken lisäksi sieltä löytyi vielä Suomen suurin luonnonvarainen savusauna. Oltiin aika myytyjä kun tämä nähtiin, ja tottakai sekin piti saada sisällettyä hääviikonlopun sunnuntain ohjelmanumeroon.

Storfinnhovan tilan upeat villat toimi erinomaisesti valmistelukuvien miljöönä. Upeat oli puitteet jokaisessa ja vieraat viihtyi erinomaisesti. Pulahdin lampeen myös aamu-uinnille tyylilleni uskollisesti hääpäivänä ja jo perjantaina sauna lämpesi etkojen tiimoilta. Tilalla on tosi paljon eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia erityyliselle toiminnalle ja virkistykselle. Rantasaunalla on pieni tupa jossa voi syödä omaa grilliruokaa, saunoa, uida ja paljuilla. Itse hääjuhlat järjestettiin vanhassa navettarakennuksessa, jonka alakerrassa hääräsi tilan oma henkilökunta kokkeineen valmistaen erinomaista lähiruokaa. Häätanssi tapahtui rantasaunan lammen kupeessa terassilla Kodalinen tahtiin, josta siirryttiin ottamaan drone - kuvia.

Eikä siinä vielä kaikki: saatiin paikalle ehkä suomenruotsalaisista bändeistä se kaikista parhain, Ove & The Lydians. Ei kyllä meno eikä meininki tästä puuttunut. Tanssittua ja laulettua tuli kuin olisi ollut viimeistä päivää elossa.

Storfinnhova 16.7.2022, never forget indeed 💛 saa nähdä, jos häiden tiimoilta joskus järjestetään reunionia. Jos näin käy, ei tarvitse kahta kertaa miettiä missä paikassa. Kiitos kaikille rakkaille jotka jaoitte nämä taianomaiset hetket siellä & silloin kanssamme.

//Nina

Lomalla voin ottaa iisimmin

noreply@blogger.com (Nina) — Sat, 3 Sep 2022 19:06:00 +0300

Kesä 2022! Paketissa on sekin kesä, mutta mielettömin muistoin. Oli huikea palata näihin upeisiin hetkiin, mitä loma tänä vuonna tarjoili. Näistä muistoista isoimmassa roolissa oli tietenkin häät, joista kyllä vielä teen lisää julkaisuja, mutten tietenkään kaikkea aio pistää blogiin. Varmasti laittelen muutamia kuvia seremonian sekä illan ajalta kuitenkin, kenties pari myös pre-party illasta 💜 Mutta nyt, näitä kesälomaotoksia, joita oli myös tallentunut mukava määrä, niistäkin karsin parhaat päältä!

Yllä: Kallahdenniemi, uusi rantatuttavuus omilta hoodeilta. Suosittelen lämpimästi käymään: erittäin siisti ranta, hieno hiekka ja puhdas vesi, joskin melko matala ranta, sai kahlata jonkin matkaa että pääsi syvyyksiin, mutta se onkin rannan charmi, voit yhdessä kohtaa kävellä pitkälle kahlaten pieneltä saarelta saarelle, ja seuraavassa kohtaa uida ihan normaalisti!

Loman yksiä kohokohtia oli Ahvenanmaan reissu - Åland, long time no see! Vihdoinkin pääsi tekemään paluun tuolle rakkaalle saarelle, jota myöskin kerran maailmassa sain kunnian kutsua kotipaikaksi. Paljon oli muuttunut sitten viime visiitin, paljon säilynyt ennallaan. En ole koskaan nähnyt Ahvenanmaata noin paljon pyörän selästä käsin, saati sen upeaa maaseutua. Yleensä on tullut vietettyä aikaa lähes pelkästään Maarianhaminassa, myös silloin kun siellä asuin tein lähinnä lyhyitä päiväretkiä saaren eri kolkkiin, nyt tuli asuttua Hammarlandissa ja käväistiin oikeastaan vain pari kertaa pikaisesti Maarianhaminassa, muutoin lomamatka sujui teitä suhaten sähköpyörän selässä!

Pulled pumpkin burger, tämä kylläkin Paraisten keskustan Café Hallonbladissa

Norrbyholm, kesän kajakkiretki suuntautui Turunmaan saaristoon

Pakolliset ja aina niin upeat Pommern - otokset! Illalliskohteeksi valikoitui reissun aikana ÅSS Paviljongen (Pommernin vieressä oleva pursiseuraravintola) jossa söin aitoa ahvenanmaan ruokaa ahvenfilettä, ja toisena iltana Smakbyn-ravintola Godbyn Kastelholmassa, jota suosittelen tosi lämpimästi. Jos yhden yksittäisen asian muistan Ahvenanmaalla vietetystä kesästä, on se että hyvää ruokaa on kyllä aina joka paikassa tarjolla, eli voit melko hyvin mielin valita lähes minkä tahansa ravintolan ja saada todella laadukkaan ruokakokemuksen.

Pommernin viereisessä satamassa oli myös ihan hämmentävä määrä mini-meduusoja (kuva alla)

Paraisten saaristossa, jossa myös moni leppoisa kesälomapäivä takana

Kastelholm, oli kiva käydä taas ja tällä kertaa näki jälleen senkin paikan hieman eri vinkkelistä

Majoituimme Glampingiin eli vähän fancympaan telttaan. Erittäin kiva kokemus ja mieli kyllä lepäsi tuossa paikassa, voisin mennä ehdottomasti uudelleen.

Lomailua myöskin Itäisessä Suomessa, tässä Kannuskosken karhulampi! Ei onneksi karhuja näkynyt vaan sai seesteisesti nauttia ihan omassa rauhassa.

Taipalsaari, Saimaa. Aina kun on mahdollisuus on kesälomalla tosi mukava suunnata johonkin päin Saimaata, onhan se vähän kuin järvi-Suomen archipelago parhaimmillaan. Aiempina kesinä ollaan käyty luontopolulla patikoiden Punkaharjulla ja Puumalassa pyöräillen pari kesää sitten, tällä kertaa mukana kulki SUP-laudat.

//Nina

Joogan fyysinen vaikutus kehoon

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 31 Aug 2022 18:38:00 +0300

Vaikka joogaa harrastankin ensisijaisesti henkistä hyvinvointia edistääkseni ja tätä suosittelen lämpimästi muillekin, ajan mittaan se kuitenkin muokkaa kehoa varsin dramaattisesti. Tämän on huomanneet varmasti kaikki lajia pidempään harrastaneet. Kun menin ekalle joogatunnilleni (1,5 tunnin power vinyasa flow) sukelsin heti syviin vesiin fitness-joogan osalta. Toisaalta tämäntyyppiset “jumppamaiset” joogatunnit ovat etenkin aloittelijoille erittäin helposti lähestyttäviä, sillä niissä on harvemmin mukana “vaikeita” henkisiä osioita ja aspekteja kuten chakroja, mantroja tai muita tosi paljon henkiseen puoleen nojaavia asioita. Olen tosin näitäkin nyt viimeisen parin vuoden aikana uskaltanut ruveta lähemmin opiskelemaan, sillä jos ja kun joskus joogaa haluan ammatikseni opettaa, täytyy filosofisesta puolesta olla hyvin perillä, vaikkei näitä juttuja omiin tunteihinsa niinkään lisäisi. Intilalainen ja vedalainen filosofia ja uskonto kun on aika kaukana länsimaisesta nykyisestä elämänmenosta, voi olla vähän vaikea löytää sopivan helposti ymmärrettävää tulokulmaa aiheeseen. Olen kuitenkin ajatellut jotain näistä aiheista lisätä omaan tulevaan opetukseeni, päässä on jo muutamia ideoita jotka voisi toimia.

Mielestäni alkumeditaatio tai laskeutuminen harjoitukseen ovat todella tärkeitä etenkin fyysisemmillä tunneilla. Näin valmistaudutaan ns. henkisesti edessä olevaan kenties haastavaankin koitokseen, ihan kuten olympiaurheilijat valmistautuvat h-hetkeensä. Tehdessäni eräänä päivänä haastavampaa flow yogaa tuli mieleen tämän kirjoitelman aihepiiri, ja tähän alle listaan muutamia havaintoja siitä miten säännöllinen jooga on kehoani viimeisen 8 vuoden aikana muokannut. Pyydän siis huomioimaan, ettei muutos minkään allakuvatun osion kohdalla ole tapahtunut yhdessä vuodessa, vaan takana on ollut hidasta muutosta vuosien varrella:

Vahvat hartiat ja käsivarret

Kuten kaikki perinteisillä vinyasa - hatha - tai flow-joogatunneilla käyneet tietävät, tehdään tuntien aikana lukuisia ja taas lukuisia punnerrusliikkeitä, jotka yleensä kuuluvat osaksi sun salutation/aurinkotervehdysten sarjaa joiden pohjalle lähes kaikki joogatunnit rakentuvat. Joskus näitä on todella iso määrä ja jatkuvana virtana kuten astangajoogassa, muissa suuntauksissa niitä on maltillisemmin mutta aina niitä on ja välillä korkeassa lankussa saatetaan viipyä pidemmän aikaa. On siis tästä johtuen selvää, että paljon joogaavan käsivarsiin sekä hartiaseutuun tulee ajan mittaan lisää massaa. Tämän olen etenkin huomannut siksi, että kehonmuotoni on luonnostaan aika pieni hartioiden seudulla, en siis ole ollut ennen erityisen harteikas vaan suorastaan laiha ylävartalon alueelta. Joogassa myös m.m. sivulankut sekä käsien varassa tehtävät harjoitteet kuten crow pose vaatii ylävartalolta paljon työtä. Yoga sculpt - eli käsipainojen kera tehtävät harjoitteet niin ikään lisää ylävartalon voimaa ja ulkomuotoa.

Vahvat sekä lihaksikkaat reidet

Toinen alue, jossa huomaan selkeää muutosta monien vuosien harjoittelun tuloksena. Joogaan kuuluu luonnollisena osana yleisiä sarjoja m.m. chair pose/tuoliasanaa sekä eri soturiasentojen muodot ja pitkät pidot jotka omalla tahollaan vaikuttaa reisialueen lihasten kehittymiseen. Kehonmuotoni ollessa A - mallinen ei tällä alueella ole huomannut yhtä paljon muutosta, mutta kyllä reisi sekä pakaralihaksia on silti tullut selkeästi lisää, tämän huomaan jos esim. yritän kiskoa ylleni esim. 3-4 vuotta sitten ostettuja housuja jotka eivät jousta, niin yleensä eivät kiinni mene. Jäävät yleensä kiristämään nimenomaan reisien kohdalta (tähän voi vaikuttaa toki myös 30-ikävuoden jälkeen tapahtunut luonnollinen kehonmuutos jossain määrin, hehe.)

Selkeästi erottuvat hamstrings eli takareisien lihakset

Koska joogatunneilla tehdään paljon ja välillä jopa jatkuvasti eteentaivutuksia joissain muodoissa, sekä juuri näitä muutenkin alavartaloa vahvistavia asanoita, takareisilihakset alkaa ensin vahvistumaan ja lopulta seurauksena on että ne erottuu tarkasti varsinkin ojennuksissa. Painoa siirretään usein taaksepäin hieman esim. leveissä eteentaivutuksissa jolloin tämän venytyksen suuren vaikutuksen takalihaksiin huomaa erittäin selkeästi. Säännöllinen yin - jooga saattaa myös vaikuttaa näiden kehitykseen, vaikka siinä tehdään liikkeet enemmän passiivisesti mutta kuitenkin venyttäen pitkiä aikoja.

Notkea selkärangan alue

Mielenkiintoisimpia muutoksia ovat selkärangan alueen elastisuus ja notkeus. Tunnen jollain lailla koko selkärankani aina niskanikamista alas häntäluuhun saakka. Joogassa tehdään paljon lapojen venytyksiä ja pitkiä pitoja jotka vaikuttaa myös selkärankaan, ja muutenkin koko vartalon alueen venytykset reisiä myöten vaikuttaa myös selän elastisuuteen. Käsivarsien pyörittäminen ja liikuttaminen ympyrää on oleellinen asia myös, sekä perinteiset liikkeet kuten kissa lehmä, joka kuuluu lähes jokaiseen hathajoogatuntiin. Lähivuosina olen myös oppinut olemaan esim. täydessä silta-asanassa pidempiä aikoja, joka notkistaa selkärangan ikäänkuin käännettyyn U-muotoon mikä vaatii paljon liikkuvuutta selkärangalta. Jo pienetkin taaksetaivutukset kuten kameli/camel pose kannattaa ottaa rauhallisesti ja edetä kärsivällisesti ikäviä ja pitkäkestoisia selän alueen vaivoja välttääkseen. Toistuvat istualteen tai alhaalla tehtävät venytykset vaikuttavat myös positiivisesti rangan alueen elastisuuteen ja liikkuvuuteen (esim. thread the needle ja seated spinal twist)

Vähentyneet päänsäryt yläselän joustavuuden seurauksena

Joogatunnit jotka keskittyvät istumatyöstä palautumiseen kuten afterwork flow tai mitkä tahansa flow-tunnit tekevät ihmeitä selällesi ja niskallesi, suosittelen kokeilemaan. Yleensä suurin osa kankeuksista jää matolle ja kaikkoaa. Joskus jos herätessäni on ollut päänsäryn tuntemuksia, ja olen tehnyt sinä aamuna vaikka jo 15 minuutin aamujoogan, olen huomannut harjoituksen jälkeen etten tarvitse ottaa särkylääkettä sillä todennäköisesti kyseessä on ollut jännitystila niskassa joka on lähtenyt joogaliikkeillä pois. Joskus päänsärky johtuu psyykkisestä jännityksestä ja tähän jooga vasta auttaakin.

Käsivarsien rotaatio kasvanut

Pitkien ja toistuvien venytysten kuten cobran, kala-asanan/fish pose, käsien yhdistämisen ja nostamisen pään taakse sekä thread the needle (mikäköhän on suomeksi?) ansiosta kädet kääntyy eri suuntiin ja niihin tulee elastisuutta lisää, pidän myös toimistotyöpäivän jälkeen erilaisista ranteiden venytyksistä ja ne lisää käsien liikkuvuutta. Pienet liikkeet johtavat suuriin tuloksiin, sillä tuntuu että kädet ja käsivarret liikkuvat tosi syviin asentoihin (mieheni mielestä tuo allaoleva asana on hyvinkin erikoinen, minusta hyvin luonnollinen koska ei satu eikä tunnu missään)

Aineenvaihdunta vilkastuu ja sisäelimet vahvistuu päälläseisonnan myötä

Ihmiselle tekee todistetusti hyvää toisinaan tarkkailla maailmaa ylösalaisin. Pienenä teki aika jotain roikkumisliikkeitä esim. keinussa ylösalasin, aikuisena se jäi hetkellisesti unholaan kunnes uskalsin ottaa hartia - ja päälläseisonnan osaksi harjoitustani. Käsilläseisontaa en ole vielä uskaltanut kokeilla. Päälläseisonta paitsi vahvistaa ylävartaloa ja keskustaa, se myös lisää aineenvaihduntaa ja on hyvää terapiaa sisäelimille. Sen virkistävä vaikutus on myös ilmiömäinen, puhumattakaan henkisistä vaikutuksista.

Disclaimer: tämän kanssa kannattaakin vasta edetä hitaasti ja kehoansa kuunnellen, suosittelen lämpimästi opiskelemaan vaikka Youtuben kautta löytyvillä opastusvideoilla, tai lukemalla tarkasti step by step ohjeet, koska väärin tehty päälläseisonta voi pahimmassa tapauksessa johtaa vakavaan niskavaurioon. Seinää vasten on erittäin suotavaa kokeilla tai päälläseisontatuolin avulla harjoittelu.

Aiempaa parempi tasapaino

Hyvä tasapaino saattaa olla asia jonka toiset meistä saa synnyinlahjana, mutta olen aivan varma että säännöllinen jooga auttaa parantamaan sitä vaikkei tasapaino lähtökohtaisesti olisikaan hyvä. Joogatunneilla ihmiset usein ns. nolostuvat jos ei tasapainoasanoissa pysy pitkään, ja se on viimeinen tunne mitä tulee potea - jopa erittäin kokeneilla joogeilla on joskus huonoja tasapainopäiviä ja mitkään perusliikkeetkään ei meinaa onnistua. Pääasia on, että kokeilee vaikka yhdellä jalalla seisomista alkuun niin, että vie vain jalkapohjan ylös pohjetta pitkin niin että varpaat koskevat maata, tästä aloitin itsekin. Hitaasti mutta varmasti jalkaa voi alkaa nostamaan, kunnes se lopulta tulee yläreiteen kiinni. Oleellista tässä on suoran linjan säilyttäminen, myös niin ettei alaselkä notkistu ja keikahda ulospäin. Jos saa pidettyä nämä asiat kuosissa, voi hiljalleen jalan nostamisen lisäksi alkaa viemään käsiä ja kylkiä kohti taivasta. Näin ollaan puu-asanassa, tree pose. Joskus puu on huojuva meillä kaikilla, ja se kuuluu elämään. Jooga vaatii pitkää pinnaa sekä ison kasan kärsivällisyyttä.

Warrior 3 / Soturi 3

//Nina

Photos by my man, thank you 🙏

16.7.2022

noreply@blogger.com (Nina) — Sun, 24 Jul 2022 23:08:00 +0300

Kodaline - The One

"You make my heart feel like it's summer, when the rain is pouring down"

"When we are together you make me feel like my mind is free & my dreams are reachable"

Muutama hetki elämäni onnellisimmasta päivästä 💛 Häät oli upeat, paikka oli upea, kaikki vieraamme olivat upeita, sulhasesta puhumattakaan. Hän on paitsi elämäni rakkaus, myös paras ystäväni ja elämäni tukipilari. Ja ei haittaa, että hän näytti hääpäivänä Tom Fordin mallilta.

Hääkirjoituksia tulossa vielä lisää, halusin vain tuoreeltaan jakaa muutamia potretteja. Valokuvauksesta ja tästä upeasta tuotoksesta vastasi Petri Kajander, iso kiitos sinulle, oman alansa ammattilaisten kanssa on aina ilo tehdä yhteistyötä.

Kuten sanottu, jatkan hääkertomuksia hieman myöhemmin, kaikkea en tule jakamaan blogissa mutta joitain kuvia hääpäivältä/viikonlopulta on tulossa vielä 💛

//Nina

The wedding: outfit details

noreply@blogger.com (Nina) — Sun, 5 Jun 2022 15:00:00 +0300

Huh, vähiin käy ennenkuin loppuu - häitä edeltävä aika nimittäin. On se aika jännä tunne, kun reilusti yli vuoden kestänyt suunnitteluprosessi alkaa olemaan hiljalleen lähestyvän maaliviivan edessä. Paljon on toden totta mahtunut tähän matkan varrelle, lukuisia yhteistyömeilejä, viilaamista, intuitiivista suunnitteluotetta, aikatauluttamista. Jos tässä yhden yksittäisen neuvon voisin antaa kaikille, joilla häät ja niiden suunnittelu on vielä edessäpäin jossakin tulevaisuudessa, olisi se seuraava: maalaile mielessäsi kuva siitä miltä haluat juuri teidän häiden näyttävän ja ryhdy suunnitteluhommiin ajoissa! Näin varmistat että saat luvan ja tarvittavan ajan nauttia prosessin joka vaiheesta. Kuten me kaikki tiedämme, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Yksinhän tässä ei onneksi ole oltu, koska yksin ei koskaan tule valmista: ollaan saatu monesta eri suunnasta apuja ja vinkkejä, mikä on ollut erittäin tervetullutta ja ilahduttavaa. Näin hommat on rullanneet melko kivuttomasti eteenpäin ja valmista alkaa tulla, hitaasti mutta varmasti.

Noniin, ja ettei tästä nyt tule 5 vinkkiä joilla onnistut hääsuunnitelmien laadinnassa - tyyppinen kirjoitelma, niin mennään itse asiaan! Kevät on ollut vähintäänkin kiireinen, joten en tässä häämekko-tarinoinnin jälkeen ole ehtinyt lainkaan tehdä välikirjoitelmia. Jatkan siis nyt vankasti enimmäkseen vain hääteeman ympärillä ja muut aiheet saavat seurata perässä sitten häiden jälkimainingeissa. Tästä on nyt tullut vähän hääblogi teemainen tässä välissä, mutta kuten aiemmin olen todennut niin blogi hieman muokkautuu oman elämäntilanteen mukaan, jota nyt tällä hetkellä dominoi melko vahvasti häät, vaikkei sitä kuitenkaan suinkaan ole muuta elämää unohdettu ☝ esittelen siis tässä alla hieman hääpäivän tulevia asu-yksityiskohtia. Nämä ovat lähes vähintäänkin yhtä tärkeitä mielestäni kuin itse häämekko. Pienet yksityiskohdat täydentävät asun kuin asun!

Kengät: Valentino Garavani samettisandaletit.

Oli kyllä vähintäänkin epätodellinen fiilis, kun tuota boksia availin. Olen tietysti tyyliä rakastavana ihmisenä jo kauan unelmoinut Valentinon kengistä, mieluiten sandaalien muodossa, ja tässä haave on nyt toteutunut kun pääsin painamaan jalkaan ensimmäisiä omia pareja. Tarkemmin ottaen olen unelmoinut Rockstud block heel - sandaleteista jo todella kauan, ja kokeilinkin niitä Tukholman reissulla NK:lla. Tykkäsin kovasti, ja tiesin että tämä korkomalli on se mitä lähden etsimään. Mielessäni alkoi tämän jälkeen pyöriä vahvemmin second hand - mallin ostamista, koska uutena kenkien hinnat ovat aika pilvissä. Selailin sitten aktiivisesti ja säännöllisesti Vestiaire Collectivea, huomatakseni että Block heeleja on tosi huonosti second hand markkinoilla. Uutena niitä olisi tietenkin saanut kaikissa mahdollisissa väreissä.

Käänsin vielä yhden kortin, nimittäin The Outnetin, Net-A-Porterin outlet-sivuston josta olen aiemminkin tehnyt timanttisia löytöjä (kirjaimellisesti). Hain Valentinon kenkiä, ja kuin taikaiskusta sieltä tuli vastaan koossa 36 juurikin nämä sandaalit, joissa on täydellinen väriharmonia joka sulautuu hienosti yhteen hääpukuni kanssa. Jäin vielä hetkeksi miettimään, josko odottelisi second hand aarretta, mutta nämä jäi kuitenkin mieleen kummittelemaan. Yhtäkkiä sitten tein päätöksen ja klikkasin nämä kotiin!

Sormus: Tiffany Elsa Peretti Band ring

Aina menee vain utopistisemmaksi nämä hääasun detaljit. En olisi kyllä villeissä unelmissanikaan voinut uskoa että päälläni on hääpäivänä Valentinon sandaalit ja Tiffanyn sormus, unelma-mekosta puhumattakaan, mutta on se vain uskottava. Olen siis unelmoinut aina myöskin Tiffanyn vihkisormuksesta, jos menen naimisiin. Olen nähnyt Breakfast at Tiffany's - elokuvasta vain viisi ensimmäistä minuuttia, ja se riittää koska siinä Audrey Hepburn menee Tiffanyn näyte-ikkunan äärelle croissantti kädessään tiirailemaan kauniita koruja. Katselen edelleenkin Youtubesta säännöllisesti tuota pätkää.

Kihlasormukseni on melko sileälinjainen ja klassinen, joten halusin myös hääsormuksen toistavan samaa tyylimaailmaa jotta ne sulautuvat hyvin yhteen, siksi valikoitui yhden timantin sormus. Väri on rosé kulta, jotta se istuu hyvin kihlasormuksen kanssa samaan pakettin. Sormus on tilattu Frankfurtista suoraan Tiffanyn myymälävastaavan avustuksella, sillä heillä ei ole verkkokauppaa.

Korvakorut: Oscar De La Renta Orecchini - korvikset

Nämä tilasin jo alkuvuodesta. Korujen paras ja tärkein tehtävä on mielestäni symboloida ihmistä ja hänen luonnettaan. Olen kuuhullu joten tuo puolikuu oli siihen itsestäänselvä valinta. Nämä korvikset tilasin niin ikään The Outnetista.

Saa nähdä ehdinkö blogiin ennen häitä, olisi kiva ehtiä kuitenkin tehdä pieni normijuttu tähän väliin jossa hieman kesäkuulumisia!

//Nina

Say yes to the dress in Stockholm

noreply@blogger.com (Nina) — Wed, 20 Apr 2022 19:48:00 +0300

Lupasin aiemmin jakaa hieman häihin liittyviä suunnittelukuvia täällä bloginkin puolella, ja mikä olisikaan sopivampi kohde josta kertoa lisää kuin morsiuspuvun valintaan liittyen! Tässä yllä taannoisen Tukholma-reissun tiimoilta morsiuspuvun valintaa. Kuten aiemmin taisin mainita, olin etukäteen tsekkaillut paikkoja josta saa toivomiltani suunnittelijoilta pukuja, tai ainakin näiden tyylisiä. Hakusessa oli myös paikka jossa olisi mahdollisimman laaja valikoima ja repertuaari, sillä toiveena oli löytää juurikin tällä hakureissulla se Dream dress, ja kyllähän se sitten lopulta vaan löytyi kuin löytyikin.

Paikan valintaan liittyen sattui pieni onni onnettomuudessa - episodi: olin alun perin kysellyt Ida Sjöstedt sekä By Malinasilta sovitusaikoja tälle reissuviikonlopulle, joista jälkimmäinen oli ainut joka tarjosi palvelua showroomilla, puolen tunnin sloteissa. Varasin sitten tämän sovituksen alunperin, kunnes aivan liian myöhään huomasin varauksen menneen epähuomiossa aiemmalle kuukaudelle. Kiireen vilkaa sitten katselin Ida Sjöstedtin edustajan lähettämää meiliä ja siinä olleita suosituksia paikoista, joista heidän mekkoja saattaa löytyä, ja muutenkin mistä mekkoja ja sovituksia nyt saa. Tätä kautta muistui mieleen Sundbybergissa sijaitseva Bröllopsbruket, joka sitten valikoitui paikaksi ja hyvä niin, koska sieltä löytyi myös se täydellinen mekko ja itse sovitus oli vieläpä 1,5 h mittainen, ja voin kertoa että se aika hurahti kyllä sellaista vauhtia, että lyhyempää ei olisi kannattanut tehdäkään, varsinkaan kun käy vain yhdessä sovituksessa. Ja ehkäpä parhaana juttuna Bröllopsbruketissa oli fokus uusiokäytettyihin mekkoihin, eli sieltä sai muutamien uusien mallien lisäksi lähinnä ostaa käytettyjä mekkoja, mikä on erittäin fiksu väylä myös aiemmille morsiamille myydä omansa. Luulen siis lopulta että tarkoitus oli löytää mekko juurikin tästä paikasta.

Olin onneni kukkuloilla, kun mukana oli läheiseni eli parhaat makutuomarit ja sain kivoja vinkkejä myös stylistilta, joka haki aktiivisesti malleja sovitettavaksi joita ei itse ollut bongannutkaan. Yllä näkyi muutama sneak peek kuva siis juurikin sovituksesta, mutta mekko joka on ylläni ei tietenkään ole se jonka valitsin (varoitin kyllä miestäni ettei avaa tätä blogikirjoitusta, jollei halua yhtään mitään indikaattia edes minkä tyylinen mekko on kyseessä, hehe.) Sovitin noin 7 eri mallia muistaakseni, ja se oli kyllä yksiä mahtavimpia kokemuksia elämässäni so far. Et kyllä pääse ihan joka päivä tuollaisia luomuksia päälle vetämään, joten olin fiiliksissä viedessäni mekon taannoin ompelijalle ja sain vetää valitun kappaleen päälle jälleen ja muistella kaikkia yksityiskohtia.

Reissu oli täynnä onnistuneita hotelli - ja ravintolavalintoja, ja tässä kermana kakun päälle vielä tietenkin onnistunut puvunhakureissu. Ylin kuva oli aasialaisfuusioravintola Takosta (Birger Jarlsgatan) joka keskeisestä sijainnistaan huolimatta oli erittäin vaikea löytää, etsittiin sitä kissojen ja koirien kanssa (=monien muiden ihmisen kanssa) kadulla varmaan 20 minuuttia ennenkuin lopulta löytyi oikea sisäänkäynti, ja voi sanoa käsi sydämellä että pitkä odotus palkittiin, ruoka oli aivan fantastista (vähän kuin Helsingin Gaijin mutta täällä oltiin fokustoiduttu enemmän Japaniin Korean sijasta ja viety kyllä raaka-ainevalinnat ja niiden yhdistely aivan uudelle, ennennäkemättömälle tasolle). Menyssa ei siis todellakaan ollut pelkkää sushia ja goyzaa ja vaikka niitäkin oli, olivat ne maultaan täysin omaa luokkaansa.

Pari alempaa kuvaa on Haymarket by Scandicin ravintolasta ja drinkkibaarista. Tämä on aivan upean tyylikäs hotelli jossa 1920-luvun elokuvan tunnelmaa aina tarjoilijoiden asuja myöten.

Matka taittui toki vanhalla kunnon risteilyaluksella! Aivan mahtavan nostalgista ja äärettömän virkistävää. On ollut mieletöntä hypätä vähän kerrallaan takaisin vanhaan normaaliin matkojen ja menojen suhteen, tätä ihminen tarvitsee virkistyäkseen aika-ajoin.

Jatkan jälleen jossakin välissä häätarinointeja, varmaan seuraavaksi luvassa se toiseksi tärkein heti mekon jälkeen eli sormus. Joka toki on kyllä ihan yhtä tärkeä...😅 Olen melko fiiliksissä sormusvalinnasta myös, se on juuri laitettu tilaukseen eli varmaan toukokuun puolella on sopiva aika kertoa siitä tarkemmin.

Postauksen kuvat: ylimmistä moni siskoni ottamia, kiitos kuvausavusta! 📷

//Nina

Jokaviikkoinen rituaali: teeseremonia

noreply@blogger.com (Nina) — Sat, 2 Apr 2022 18:02:00 +0300

Ihmisen tiellä pitää rutiinit ja rituaalit, senhän suurin osa meistä tietää. Rutiinit luo runkoa arkeemme ja päivimme, ja kasvattavat myös sisäistä sisuamme kun pyrimme pysyttelemään rutiineissa. Vietynä liian pitkälle ne voivat tosin kontrolloida elämäämme, joten rutiineja kannattaa siksi haalia itselleen kohtuudella, jotta kalenteriin jää myös “löysää” spontaanille, suunnittelemattomalle tekemiselle joka sekin virkistää mieltä mukavasti. Mielestäni 4-5 rituaalia viikossa on sopiva määrä, tämä voi sisältää sekä rennompaa tekemistä että treenirutiineja.

Tällä kertaa halusin esitellä erään rituaalin, jota olen harjoittanut koko alkuvuoden oikeastaan ja aina samana päivänä samaan kellonaikaan suurin piirtein (ajankohdaksi on valikoitunut perjantai-alkuilta). Tavasta muodostuu tutkitusti rutiini kun sitä toistaa tarpeeksi monta kertaa. Tämä verrattain uusi rutiini omassa arjessa on nimeltään japanilainen teeseremonia. Sain siskoltani joululahjaksi kirjan Ichigo Ichie (japanista käännettynä yksi hetki, yksi elämä) jonka aika alkupuolella kuvattiin tätä japanilaisille erittäin rakasta, ikivanhaa rutiinia, joka sopii mielestäni nykyajan hektiseen elämäntyyliin kuin nenä päähän, kuten niin moni muukin itämainen suuntaus tekee. Kirja Ichigo Ichie itsessään pohjautuu Zen buddhismiin (johon kuuluu m.m. Zazen-meditaatio, jossa tuijotetaan jotain kohdetta liikkumatta yleensä silmät auki). Silmät kiinni tehtynä keskitytään vain hengitykseen ilman sen kummempia tekniikoita, kyseessä on siis suhteellisen askeettinen meditaatio, mutta sitäkin tehokkaampi - pyritään tuomaan mielen lepäämään omaan olemukseensa, joka on joogankin perimmäinen ajatus.

Mutta zen buddhismissa on tämän meditaatiotekniikan lisäksi kyse kollektiivisesti ajateltuna siitä, että noteerataan nykyhetki, ja tämä onkin sen suurin haaste. Kirjassa kuvataan, miten tulevaisuuden suunnittelu ja menneisyyden analysointi, johon jatkuvasti mielemme koittaa karata, estää meitä kokemasta nykyhetken ainutlaatuisuuden. Oikeastaan negatiiviset tuntemukset lepäävät aina joko menneisyydessä tai tulevaisuuden analysioinnissa, eli melko usein emme elä tässä hetkessä ja tämä vaikuttaa mielialaamme merkittävästi.

Tämän sanottua pohjustuksen sanoina, voin lähteä kuvaamaan itse teeseremoniaa. Olen itse kokenut teeseremonian esim. Shanghaissa vuonna 2014 parissa eri paikassa, joista toinen kokemus ehdottomasti parempi. Istuin siinä japanilaistyylisessä puutarhassa yksinäni, sain kannun teetä ja erilaista pientä vegaanista purtavaa eteeni. En silloin tiennyt tai tiedustanut asiaa mutta itseasiassa tässä hetkessä täyttyi kaikki teeseremonian tunnusmerkit. Olin siinä puutarhassa oikeastaan vain sen teen seurassa hiljaisuudessa.

Tämä teeseremonia jota olen mieheni seurassa järjestänyt on melko samantyylinen, mutta koska meitä on kaksi tähän tulee eräs lisänyanssi mukaan. Hakeudumme olohuoneen lattialle risti-istuntaan, otan esiin tiibetiläisen äänimaljan ja sytytämme suitsukkeen palamaan. TV, radio, läppäri, puhelin yms. on kaikki sivussa ja hiljaisella. Itseasiassa olisi paras jos ei niitä olisi lähettyvillä lainkaan. Laitamme “Pöydän” eli tässä tapauksessa lattian koreaksi eli katamme siihen teekannun ja pientä purtavaa. Seremonia alkaa kolmella lyönnillä äänimaljaan ja pienimuotoisella alkumeditaatiolla jolloin saavumme hetkeen, ja lausumme tämän jälkeen sanat “ichigo ichie” muistaaksemme että hetki sellaisenaan tapahtuu vain kerran juuri näin, vaikka se olisikin jokaperjantainen rutiini muuten. Tällä tavalla kunnioitamme molempien osallistumista tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Japanissa nämä seremoniat kestävät useita tunteja ja usein istutaan myös vain täydessä hiljaisuudessa, mutta kirjassa kuvailtiin erästä toista lähestymistapaa josta ollaan pidetty. Eli jos puhutaan seremonian aikana, aiheet eivät saa olla negatiivissävytteisiä missään muodossa, vaan keskitytään käymään läpi yksinomaan positiivisia asioita, meitä sillä viikolla inspiroineita asioita. Nämä voi olla ihan mitä vaan laidasta laitaan, joskus ne on “isompia” ja joskus pienempiä, mutta aina käsittelevät inspiraatiota, kiitollisuutta ja onnistumista jossakin muodossa. On aika mielenkiintoista huomata, että vaikka viikko olisi päällisin puolin vaikuttanut alkuun melko tavanomaiselta, löytyy siitä aivan mielettömästi uusia ulottuvuuksia ja iloisia tapahtumia kun asiaa positiivisen kautta alkaa oikein miettimään. Kirjassa oli myös luku, jossa käsiteltiin aihetta “kuulen, mutta kuuntelenko?”. Tämä on erittäin hyvä kysymys ja myöskin erinomaisen ajankohtainen maailmassa jossa tällä hetkellä elämme. Liian usein tuntuu, että halumme tuoda esiin omia sanomisiamme on niin kova, että unohdamme tyystin kuunnella OIKEASTI mitä vastapuoli haluaa meille kertoa. Teeseremonian aikana, kun kaikki ärsykkeet on sammutettu ja istutaan hiljaa teekupposen äärellä, on huomattavasti helpompaa vain kuunnella ja nähdä toista ihmistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Tärkeä aspekti jota en vielä maininnut on teen makuun keskittyminen, eli aina kun otat huikan, tee se ajatuksella ja maista teetä kaikilla aisteillasi. Tässä ei siis vaan kitata teetä kurkusta alas vaan ideana on juoda se mahdollisimman antaumuksella ja hidastempoisesti, jotta jutustelulle jää aikaa. Itseasiassa olisi hyvä jos teeseremoniahuoneessa ei olisi kelloa ihan hoodeilla, koska idea on että keskustelu on niin inspiroivaa että ajantaju menee. En ole tarkkaa aikaa ottanut, mutta arvoisin että teeseremoniamme kestää kaikkeudessaan noin 1-1,5 tuntia, eli harvemmin puhutaan kovin lyhyestä “tapahtumasta”. Kun kaikki osapuolet on saanut kerrottua tahoillaan kaikki heitä inspiroineet asiat, on aika lopettaa seremonia, sekin tehdään kiireettömästi. Jälleen äänimaljaa kilautetaan kolme kertaa silmät suljettuina, lopuksi lausutaan samat sanat kuin alkuun eli Ichigo Ichie, ja päätetään seremonia kumarrukseen ja kädet yhdessä otsaa vasten. Jos ei omista äänimaljaa, tämän voi tehdä millä tahansa “kilisevällä” instrumentilla tai vaikka lyömällä jotain puikkoa kattilan kanteen. Varmasti löytyy myös Youtubesta lyhyitä äänitallenteita, jos haluaa aidon äänimaljan äänen.

Jos alan nyt selostamaan miten tämä seremonia vaikuttaa yleiselämänlaatuun niin tästä tekstistä tulee aivan liian pitkä, mutta tokaisen vain että suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan. On sanomattakin selvää että tämäntyylinen aktiviteetti sekä maadoittaa, rauhoittaa, luo positiivisia tuntemuksia ja elämäniloa, mutta myös syventää parisuhdetta tai ystävyyssuhdetta kun keskustellaan oikeasti toisiinsa keskittyen. Mutta sanoisin että ennen kaikkea se inspiroi, ja saattaa luoda inspiroivia vastavaikutteita kaikissa osallistujissa.

Tässä klipissä japanilianen ihminen kertoo tarkemmin, mitä on Ichigo Ichie.

//Nina