Highway to Health

Uusien ravitsemussuositusten käyttöohje à la Hanna

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Tue, 28 Jan 2014 12:15:00 +0000

Selasin upouudet suomalaiset ravitsemussuositukset, joita yksi jos toinen asiantuntija sekä itseoppinut wannabe onkin jo kommentoinut. Mietin tarvitaanko tähän enää minua, mutta tulin sitten siihen tulokseen, ettei käytännön vinkkejä ole koskaan liikaa. Yritän siksi panostaa jaarituksen sijaan toimintaohjeisiin.

Suosittelen vilkaisemaan omaa kannanottoani ennen ruokakolmion, lautasmallin sekä pidemmän tekstiosuuden (kts. kaikki täältä).

Suositusten parhaat kohdat ja uudistukset

Kasvikset, marjat ja hedelmät ovat vaihtaneet paikkaa viljatuotteiden kanssa, mikä on merkittävä parannus. Eli nyt koko pyramidin perustana ovat kasvikset, kun ennen suurimmassa osassa olivat pasta, riisi ja leipä.

Ruisleipä on melkoisen tiivistä ravintoa ja jos pitäisi valita yksi tekijä, joka lihottaa näennäisen terveellisesti syövän keski-ikäisen suomalaisen, niin se on järjetön viljatuotteiden mättäminen rasvaisten päällisten kera. Tämä näkyy selkeästi painonhallinta-asiakkaideni ruokapäiväkirjoissa.

Kun aamupala ja lounas jäävät liian niukoiksi, saattaa koko ilta kulua pupeltaen leipää, muroja, raksuja sekä poksuja telkkarin äärellä. Lisäksi pahimmillaan kaikki lämpimät ateriat korvataan leipäaterioilla, jolloin vähärasvaisen proteiinin saantikin jää turhan niukaksi. Kasviksia ei tietenkään syödä riittävästi, koska kellä on ensimmäisenä mielessä parsakaali, kun lapset, suklaahylly ja nälkä huutavat kilpaa huomiotasi supermarketissa raskaan työpäivän jälkeen.

Jos arkiliikunnan määrä olisi edelleen sama kuin muinoin talonpojalla tai tukkijätkällä, tarvittaisiin ruista ranteeseen. Sen sijaan toimistoissa, kokoustiloissa ja luentosaleissa muumioituvien kansalaisten paino-ongelmien keskeiseen torjuntaan kuuluu ruokavalion volyymin lisääminen ja energiatiheyden vähentäminen siirtämällä painopiste rehuihin.

Hötön vaihtaminen parempilaatuisiin hiilihydraatin lähteisiin

Suomalaiset saavat edelleen liian vähän kuitua. Lisäksi mitä enemmän ruokavaliossa on kuidutonta tärkkelyshöttöä sitä hankalammaksi tehokas nälänsäätely käy. Vertaa esimerkisi vaaleaa paahtoleipää kaurapuuroon.

Kokonaistilanne kuidun osalta korjaantuu helpoiten vaihtamalla vaaleaa leipää, riisiä ja pastaa täysjyväversioihin sekä ottamalla käyttöön monelle suomalaiselle vieraiksi jääneet palkokasvit. Pavuista ja linsseistä saa loistavia lisäkkeitä, alkukeittoja sekä muhennoksia ja monipuolisuutta salaatteihin. Näitä kannattaa ostaa purkkiruokana ja jos jaksaa keittää moisia itse pakkaseen kattilatolkulla, suosittelen lisäämään reilusti sitä keittoaikaa, jotta suolisto-oireilta vältytään. Ei niiltä kyllä kokonaan vältytä, mutta entä sitten? Terveys ennen kaikkea? Tai määrällinen kohtuus?

Punaisen lihan rajoittaminen

Tämä aiheuttaa ammattipiireissä jatkuvaa vääntöä, koska on vaikea erottaa johtuvatko punaisen lihan terveyshaittoihin viittaavien tutkimusten tulokset lihan käsittelystä ja rasvapitoisuudesta vai onko punainen liha itsessään aidosti syöpäriski ja suoliston bakteerikantaa heikentävä ruoka-aine. Tunteita nostava topiikki ja ituhippisyytökset on jo ammuttu kohti ravitsemusneuvottelukuntaa, koska ympäristönäkökulmakin mainittiin. Että kehtaavat sotkea terveysasioihin jotain maapallon hyvinvointtiin liittyvää, toteaa karnivoori, jolla ei toivottavasti ole lapsia.

Mene ja tiedä, mutta terveysetuja koituu tilastollisesti suurelle osalle niistä, jotka vaihtavat lihan ja varsinkin runsaan lihajalosteiden tankkaamisen kala-aterioihin sekä hyödyntävät kasvikunnan proteiininlähteitä. Syöpäriski voi pienentyä ja suoliston bakteerikanta parantua. Lisäksi kalan lisäämisen myötä ruokavalion hyvien rasvahappojen määrä suhteessa huonompiin lisäntyy, mikä edistää hermoston, ihon ja verisuoniston terveyttä.

Jos villikalan raskasmetallit tai kasvatetun antibioottijäämät huolettavat, voin selkeyttää tilannetta. Raskaana olevat noudattakoon Eviran ohjeita, muut vaihdelkoon kalalajeja. Kasvatetussa lohessa (jota suuri osa kaupassa myytävästä lohesta yleensä on) ei ole antibiootteja eikä raskasmetalleista tarvitse murehtia. Esimerkiksi muikku on taas sekä ekologinen että pienen kokonsa takia puhdas kala.

Pähkinät ja siemenet mainittu

On hienoa, että viimein pähkinöiden ja siementen syömistä korostetaan erikseen. Näillä on paljon terveysetuja. On kuidut, hyvät rasvat ja kivennäiset. Kannattaa vain pureskella tai hienontaa nämä huolella, jotta ruoansulatus pärjää kovien rakenteiden kanssa. Pirtelöt, rouheet jne. ovat kelvollinen ratkaisu. Lisäksi täytynee korostaa, ettei mitään hyvin rasvaista kannata syödä suuria määriä, vaikka se olisi kuinka terveellistä tahansa. Pieni kourallinen päivässä riittää, jos on taipumusta paino-ongelmiin tai haluaa niitä välttää. Se joka on laskenut muutaman kourallisen kaloripitoisuudet tietää kyllä miksi.

Jodin ja seleenin saantiin panostaminen

Jodista on erikseen asiaa seleenin ohella suositusten tekstiosuudessa. Tämä on hieno juttu, koska olen itsekin ollut viime vuosina huolissani näiden ravintoaineiden saannin riittävyydestä ruokavaliossamme. Suomalainen elintarviketeollisuus ei lisää ruokiin jodioitua suolaa eikä sitä enää monessakaan huushollissa käytetä merisuolan, ruususuolan ja mineraalisuolan vallattua markkinat. Suosittelen jodilisää, jonka voi hoitaa esimerkiksi Kelpamax-valmisteella.

Jodi on kilpirauhasen toiminnalle tärkeä ravinne, kuin myös seleeni, jolla on lukemattomia muitakin terveyshyötyjä. Seleeni on suojelee sydämen terveyttä sekä sitoo itseensä haitallisia raskasmetalleja. Suomen maaperä on seleeniköyhää, mistä johtuen on harmillista ettei luomurehuun saa lisätä seleeniä. Jos haluaa varmistaa seleeninsaantinsa ilman pillereitä, voi syödä parapähkinöitä, joista seleeni imeytyy jopa ravintolisiä tehokkaammin. 1-3 pähkinää päivässä on sopiva määrä.

Suositusten kyseenalaisuudet

Hiilihydraattipainotus, proteiinirajoitus

Heti kärkeen totean, että nyt ei tarvitse omien energiajakaumien selvittämiseksi kaivaa taskulaskinta ja ruoka-ainetaulukoita esille saati surkutella huonoa matikkapäätä. Suosittelen sen sijaan käymään edes kerran jonkin netin ilmaisen kalorilaskurin tai vaikkapa kiloklubin puolella näpyttelemässä sisään muutaman päivän syömiset ja katsomaan miltä energiaravinteiden jakautumista visuaalisesti havainnollistava piirakkadiagrammi sen jälkeen näyttää. Itse koen tämän hauskaksi puuhaksi, mutta olenkin ravitsemusnörtti.

Katsellessani suomalaisten ravitsemussuositusten osalta energiaravintoaineiden eli rasvan, proteiinin ja hiilihydraatin suositusjakaumia, täytyy todeta että painotusten kanssa joutuu olemaan eri linjalla työkokemuksen tähden. Proteiininsaannin yläraja on ilman terveysperusteita rajattu vain 20 prosenttiin ja ihanteena pidetään melko alhaista 15 prosenttia. Hiilihydraateista pitäisi tulla puolet päivän energiasta ja rasvasta mielellään noin 30 prosenttia.

Tässä vielä suositusten "sallitut" vaihteluvälit

Hiilihydraatti 45-60 protenttia energiansaannista
Rasva 25-40 prosenttia energiansaannista
Proteiini 10-20 prosenttia energiansaannista

Monen asiakkaan ja itseni kohdalla olen huomannut, että proteiinin riittävään saantiin panostamalla ruokahalunsäätely toimii paljon tehokkaammin kuin runsaasti tärkkelystä ja rasvaa vetämällä. Osa ihmisistä on tästä johtuen esimerkiksi zone-dieetin vankkumattomia kannattajia. Jennifer Aniston esimerkiksi jonkun nyt mainitakseni. Kyseisessä ruokavaliossa noudatetaan energiajakaumaa, jossa 40 prosenttia energiasta tulee hiilihydraateista, 30 rasvasta ja 30 proteiinista. Usein sellaisina päivinä, kun syön automaatiolla mahdollisimman hyvin ja olo on tasainen, huomaan omankin ruokani jakaumani hakeutuvan tuohon haarukkaan. Mikäli liikuntaa on runsaasti, nostan hiilihydraattien osuutta jonkin verran, mutta rasvamäärät pidän kohtuullisina todettuani tämän hyväksi keinoksi pitää kehonkoostumus aisoissa.

En siis löydä terveysperusteita rajoittaa proteiininsaantia 15 energiaprosenttiin päivässä, vaan erityisesti paino-ongelmaisen, ahmintahäiriöisen ja kiinteytymiseen tähtäävän ruokavaliossa nostaisin sen tuonne 20 prosentin tuntumaan tai tätäkin korkeammaksi 30 prosenttiin asti. 30 energiaprosenttia ei proteiinin osalta kannata ylittää, sillä jos sitä saadaan liikaa on se aina jostain muusta terveellisestä pois, kokonaisuus vinksahtaa epäterveellisen puolelle ja olo voi olla tukkoinen.

D-vitamiinirajoitus

Kyllä. Sen sijaan, että meitä pimeässä vaeltavia zombeja kannustettaisiin hankkimaan talvellakin riittävät D-vitamiinivarannot flunssien ja vakavampien sairauksien torjumiseksi, sisältää suositus hössötystä D-vitamiinin liikasaannista sekä käsittämättömän alhaiset viiterajat laboratorioarvojen osalta.

20 mikrogramman päiväannosta ei suositella ylittämän. Syvä huokaus. Vaikka tämä suositus koskee terveitä yksilöitä, en voi millään puoltaa noin niukkaa D-vitamiinilisää. Kannustan ottamaan ainakin 50 mikrogrammaa päivässä ja jos asia huolestuttaa, voi omat tasot käydä tsekkaamassa yksityisellä puolella. Osteoporoosiliitto suosittelee, että veriarvo olisi noin 80 nmol/L, mihin harva pääsee millään muotoa ilman D-vitamiinivalmistetta. Kerran on yksi mummo tullut vastaan ja hän söikin reippaasti kalaa, maitotuotteita ja levitteitä.

Ravintoaineiden imeytymisessä on yksilöllisiä eroja. Minulla on ollut asiakkaita, jotka ovat tunnollisesti syöneet esimerkiksi 25 mikrogrammaa päivässä eivätkä ole päässeet edes nykyisten hyvin alhaisten viiterajojen sisälle, mikä altistaa tulehdussairauksille, luuston heikkenemiselle sekä flunssakierteelle.

Perusteettomia käyttörajoituksia kalan ja kananmunan osalta

En ymmärrä mihin pohjautuu suositusten ohje syödä kalaa "2-3 kertaa viikossa". Onko tuo kolme kertaa yläraja? Miksei voida kannustaa, että ainakin nyt kaksi kertaa viikossa ja mielellään paljon useammin. Menkää käymään Japanissa ja miettikää uudelleen. Hoikat, terveet ihmiset vetävät siellä sushirullaa aamupalaksi, kalakeittoa lounaaksi ja grillattua lohta päivälliseksi. Ohoh, tulikohan nyt liikaa kalaa jo yhden päivän aikana, huh huh.

Sitten iänikuinen kananmunarajoitus. Jos on diabeetikko tai perinnöllisestä ylikorkeasta kolesteroliarvosta kärsivä, voi kananmunaa syödä todella vähän viikon aikana. Kananmuna on siis tällöin todellinen terveysriski liiallisesti käytettynä.

Sen sijaan me muut. En löydä mistään vakuuttavaa näyttöä, jonka perusteella en voisi syödä yli kolmea munaa viikossa. Eikö tämän suosituksen pitänyt olla terveille ihmisille? Se taannoin uutisiin päässyt 114-vuotias nainenkin sanoi salaisuutensa olevan kaksi kananmunaa päivässä ja jos hänen superruokansa ravintoarvoja tarkastellaan, niin kyseessä onkin melkoinen vitamiinipommi. Lisäksi kananmunaan painottuva aamupala edistää painonhallintaa.

Mitä seuraavaksi?

Siinäpä sitten kaikki. Tykkäsin tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä, mutta jään edelleen odottamaan sitä että ravitsemusneuvottelukunta palkkaa armeijan mainonnan ammattilaisia tekemään tästä touhusta selkeämpää ja innostavampaa. Vaikka työhöni kuuluu kuivien kokotekstien selaaminen ja saan vielä nykyisin välillä ihan mielettömät kiksit lueskellessani jotain jargonia, meinasin tuupertua matkan varrella perehtyessäni suositusten tekstiversioon. Jotain sähäkkyyttä homma kaipaisi.

No, tässä loppuun vastapainoksi ruokapyramidi, joka kuvailee tämän ravintovalmentajatten omaa syömistä. Suklaa on elämäntapa. Taidan myös tehdä oman terveyspyramidin, joka paljastaa mitä kaikkea muuta psykologi painottaisi suklaan ja muun ruoan ohella terveyden rakentamisessa.

Yrittäjyys on parasta huumetta

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Fri, 06 Sep 2013 05:54:00 +0000

Yrityspalvelukeskus Luotsin slogan.

Viime viikon sunnuntai meni seuraavanlaisissa tunnelmissa:

"Odotan huomista intohimoisesti. Kuin luennoimista rakastava nälkäinen tiikeri, joka päästetään maanantaiaamuna häkistään. Sitten katson työlistaa ja ohjelmassa on pelkkää yksilötapaamista toisensa perään. Pöh. Vasta perjantaina pääsen puhumaan itsetunnosta. On se vain jännä, että aikanaan tällaiset päivät olisivat olleet helpotus. Että ihminen voi ensin tottua siihen ja sitten alkaa rakastaa sitä mitä aikanaan pelkäsi ja vihasi eniten. Esiintymistä siis.

En yleensä koskaan muista, että tästä maksetaan. Tai että olen töissä. Tai ylipäätään psykologi. Olen artisti, filosofi ja asiakkaat mulle tosielämän platoneita ja murmeleita."

Joka tapauksessa alkamassa on paras viikko ikinä, toivon samaa teille!"

Niinpä sitten saapui tämä "paras viikko ikinä" ja eiliselle sattui vielä Yrittäjän päivä, joka venähti tällä bisnesnaisella kymmeneen asti illalla. Armottoman paahtamisen merkeissä tietenkin. En siis ehtinyt lähetellä omia onnentoivotuksiani kohtalotovereille, vaan jämähdin työhuoneeseeni nakuttamaan yli kolmetkymmenet kirjaukset pidettyäni sitä ennen pitkän luennon ihmismielen voimasta ja otettuani vastaan niin monta asiakasta, etten heidän määräänsä tässä kehtaa kertoa. Saan pian jonkun työsuojelujärjestön kimppuuni. Eli normipäivä. Tätä edeltävinäkin päivinä paukkuivat toki ennätykset asiakasmäärissä ja ajomatkoissa, joihin minulla menee 2-4 tuntia jokaisena työpäivänä. Ajoin kotiin, kuuntelin täysillä teknoa ja nautin mielialasta, joka oli taas kerran katossa.

Aiheellinen ja usein minulta kysytty kysymys tässä kohtaa kuuluu: Miten jaksat tällaista? Tai kuten miespuolinen tuttavani asian ilmaisi: "Toi on käsittämätöntä, meinaan et miten riittää neidin energiat. Mulle samoja pari purkkia, tai edes ripaus tuota tarmoa. Tai edes jotain."

Jaksamiseni salaisuus on vaikea-asteinen yrittäjyysriippuvuus. Tämä toiminta aiheuttaa aivokemiassani euforisia muutoksia, joiden voimalla lentää vaikka kuuhun ja takaisin. Otan kaikki kohtaamani ihmiset vastaan hyvin motivoituneena ja täynnä samaa paloa, kuin vuosia sitten aloitellessani psykologin hommia. Vaikka asiakastani olisi edeltänyt jo maksimaalinen määrä muita ihmisiä omine iloineen ja suruineen, huomaan että jostain tulee aina lisäenergiaa.

Onnellisimmat ihmiset auttavat muita ja saavat sitä kautta palkitsevia kokemuksia sekä merkityksellisyyden tunnetta elämäänsä. Oma työni on juuri tätä. Lisäksi sektorilleni on ominaista, että ihmiset kertovat keskimääräistä helpommin hyvää palautetta. Niinpä vaikka kaikki muu olisi psykologin omassa elämässä mennyt jo pidemmän aikaa täysin mönkään, on työ usein murenematon kivijalka, joka pitää omanarvontuntoa kasassa. Lisäksi kaikki yksityiselämän vaikeudet tekevät psykologista vain entistä osaavamman, kun motivaatio perehtyä ihmisten toiminnan koukeroihin säilyy ehtymättömänä.

Mutta palaan vielä Yrittäjän päivään, jota organisoiva järjestö tiivistää juhlistamisen idean näin:

"Kun on palava halu toteuttaa unelmansa ja luoda uutta, yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto. Jos lisäksi uskoo ideaansa ja on valmis työskentelemään sen eteen, oma yritys on hyvä tapa turvata työnsä. Suomi tarvitsee huomattavan määrän uusia yrityksiä."

Tiesin jo opiskeluaikana, että minusta tulee yrittäjä. Taisin itseasiassa tietää sen jo ala-asteikäisenä. Toisella luokalla piti piirtää kuva itsestä sitten joskus aikuisena ja ilmeisesti nauraa vuosia myöhemmin sille kuinka erilainen todellinen minä isona olisi.

Kahdeksanvuotias pikku-Hanna taiteili kiireisen näköisen vaaleaverikön, jolla on jalassa korkkarit, kädessä salkku ja korvissa isot korvarenkaat. Blondi näyttää tärkeältä.

Minä niin tiesin.

Psykologian opintojen loppuvaiheessa pohdin, että vaatisi noin kymmenen vuotta kokemuksen ja kontaktien keräämistä alalla, jotta pääsisi siihen pisteeseen että uskaltaisi perustaa oman firman. Hetken päähänpistosta laitoin kuitenkin yritykseni alulle heti, kun sain paperit ulos laitokselta ja ravintovalmentajan tutkinnon kasaan.

Olin kypsynyt (sanan kaikissa merkityksissä) siihen, ettei alueellani ollut yhtäkään tahoa, joka yhdistäisi kehon ja mielen hoitamista synteesiksi, jonka kautta korjata monimutkaisia ongelmavyyhtejä kuntoon.

Jos ei ole tyytyväinen järjestelmään, jonka osa on, täytyy perustettaa oma.

Ensimmäiset kuukaudet menivät 18-tuntisia työpäiviä painaen. Vedin niin kovaa kun vaan lähtee. Lopulta ajellessani eräänä yönä kaupunkini sillalla pohtien mikähän vuodenaika on meneillään, ymmärsin vähän hiljentää tahtia. Jos haluaa luennoida yöunen ja rentoutumisen merkityksestä terveydelle, ei ehkä kannata tehdä sitä vetämällä itseään piippuun varoittavaksi esimerkiksi ja raahautua eteenpäin puolikuolleena rähjäkkeenä.

Viimeinen tikki oli, kun ensimmäistä kertaa elämässäni tuntematon mies tuli pokaamaan minua junassa ja arvasi ikäni oikein! Päätin, että jotain on tehtävä ja aloitin unikuurin. Parin viikon päästä olin jälleen junassa ja taas uusi mies (itseasiassa ulkonäköään 20 vuotta kronologisesti vanhempi) tuli juttelemaan. Hän arvioi minut yli kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmaksi. Tiesin olevani jälleen oikealla raiteella. ;)

Ensimmäinen yritykseni täytti kaksi vuotta viime kuussa. Olen kokenut sen kanssa paljon. Kipinä ei ole sammunut mihinkään, vaikka olen tehnyt paljon virheitä, ajanut itseni monta kertaa uupumuksen rajalle ja kääntynyt sieltä takaisin pohtimaan entistä toimivampia strategioita tehdä kaikkea mitä haluan.

Yrittäjän päivän tavoitteena on korostaa yrittäjyyden merkitystä kansantaloudellemme ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana. Minun tavoitteeni lienee tämän tekstin kautta vähän samansuuntainen. Tahdon kannustaa kaikkia teitä, joilla on hyviä ideoita, rakkautta kovaa työtä kohtaan sekä hyvä koulutus. En voi kuitenkaan missään tapauksessa suositella tätä tietä jokaiselle.

Paineensietokyvyn täytyy olla hyvä ja sitä pitää myös kehittää koko ajan entistä paremmaksi. Monelle yrittäjyyden ensimmäiset kuukaudet ovat rankkaa vuoristorataa kauhukuvien ja hypomanian vaihtelevassa maastossa. Sen jälkeen alkaa tulla ongelmia, joihin et ikinä olisi osannut varautua. Sitten taas onnen hetkiä ja niin upeita ihmisiä, ettet osannut unelmoida heidän kaltaistensa kohtaamisesta. Jossain vaiheessa huomaat tekeväsi kaikkea sellaista mitä olet aina pelännyt ja kohta jatkatkin samoja juttuja jo tyynesti ilman pelkoa.

Tiivistettynä tätä elämäntyyliä rakastavat eniten ne, joilla on paljon elämyshakuisuutta ja aivokapasiteettia. Ennen kaikkea täytyy olla hyvä back up sille varalle, ettei loistavaakaan ideaa saa markkinoitua ajoissa kohderyhmälle. Back up voi olla esimerkiksi jonkin vakityön muodossa. En suosittelisi kovin monelle aivan kaiken jättämistä yksityisten markkinoiden varaan, vaan on viisaampaa aloittaa pienten projektien kasvattaminen sivutoimisesti ja pistää kaikki peliin vasta kun on siihen varmasti valmis.

Parhaita ovat palaverit muiden innostuneiden ja viisaiden osaajien kanssa. Rentouttavimpia vapaapäivät, joita voit ripotella vähän minne haluat. Onnellisimpia sellaiset hetket, kun tulee mietittyä, ettei paluuta entiseen ole enää koskaan. Että tämä oli se elämän rankin mutta viisain ratkaisu, joka avasi portit ihan minne vain.

Tätä kirjoittaessani istun kampaajalla, jonne juoksin yöpuvussa pidetystä skype-palaverista, jonka aiheet liikkuivat mieskunnon, musiikin, markkinoinnin ja minkä tahansa välillä. Totesin palaverin lopussa, että tämä on parempaa kuin mikään. Todella tarkoitin sitä.

Nyt alan avautua kampaajalle omista asioistani hänen hoitaessaan päätäni sisältä ja ulkoa. Sen jälkeen taas narkkaamaan tätä yrittäjyyshuumetta, josta en halua vieroitusta.

Kympin tyttö epäkunnossa

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Wed, 04 Sep 2013 09:12:00 +0000

Katja sanoi olevansa väsynyt ja menevänsä nukkumaan. Hän oli jättänyt keittiöön lapunkin: "Älä herätä minua aamulla." Katja oli kympin tyttö, jolla ei ollut edes murrosikää. Yhtenä iltana hän otti yliannostuksen lääkkeitä eikä herännyt enää koskaan.

Miksi kilttien kympin tyttöjen mieli hajoaa? Tätä pohtivat viisaasti Iltasanomien haastattelussa äiti, jonka lahjakas ja tunnollinen tytär teki itsemurhan sekä Ruukinmatruuna, joka puntaroi blogissaan kiltin tytön syndrooman syitä ja seurauksia. Nämä naiset saavat minut nostamaan esille kolme olennaisinta teemaa, jotka selittävät ilmiötä:

1) Opinnoissaan menestyvät ylikiltit ja ahkerat tytöt eivät osaa kohdata elämän rankimpia takaiskuja. Sellaisia, joihin heidän oma kontrollinsa ei enää ulotu.

Parhaiten mielenterveytensä säilyttävät ne, jotka suuntaavat vaikeassa tilanteessa energiansa niihin asioihin, joille voivat tehdä jotain ja hyväksyvät ne, joille eivät voi mitään. Antavat ajan parantaa.

Ylitunnolliset tytöt ovat sen sijaan oppineet virheellisesti uskomaan, että omalla ahkeruudella voi selvitä kaikesta mahdollisesti. Kun vain tarpeeksi yrittää. Johonkin asti tämä kantaakin, mutta erityisesti ihmissuhdeasioissa lähestymistapa on tuhoisa.

Muiden ihmisten tunteita ja peliliikkeitä ei voi kontrolloida.
Yliyrittämisestä ei jaeta mitaleja eikä hyvä tai paha saa aina palkkaansa. Lopulta hyvää tai pahaa ei edes ole määriteltävissä.

Olemme kaikki paholaisten tai enkeleiden sijaan ihan vain ihmisiä.

2) Moni ylikiltti oppii alistumaan marttyyrimaisesti. Heillä on pakottava tarve hyvittää muille loputtomasti jotain, ehkä omaa lahjakkuuttaan ja hyväosaisuuttaan. He tavoittelevat pyhimyksen kirkkainta kruunua luopumalla omista rajoistaan ja antamalla muille loputtomasti omastaan - itsestä huolehtimisen jäädessä täysin toissijaiseksi.

Tässä maailmassa saisi olla enemmän hyviksiä, jotka eivät yritä olla pyhimyksiä. Tai muita taruolentoja, jotka kuuluvat fantasiasarjoihin ja uskonnollisiin teoksiin.

3) Kun kiltti ja lahjakas ihminen huomaa, kuinka julma, kylmä ja epäoikeudenmukainen maailma oikeasti toimii, pettyy hän raskaasti. Ihmissuhteissa ja työelämässä pelataan aivan eri säännöillä kuin hän on oppinut. Taidot joita hän on hionut huippuunsa eivät viekään huipulle.

Edessä on uusi kivulias, mutta oikein toteutettuna palkitseva oppimisprosessi. Ylisuorittajan täytyy ymmärtää syvemmällä vaikuttavat toimintamekanismit, jotka hänet jyräävät yksilöt hallitsevat jo taidokkaasti. Ne kaikki psykologiset lainalaisuudet, joita muut hyödyntävät surutta ja pärjäävät, vaikka heidän substanssinsa olisi heikommalla tasolla.

Näitä ilmiöitä minä katson aitiopaikalta työni puolesta. Tämän lisäksi toki omassakin elämässäni, päivästä toiseen.

Mutta en halveksuen, en yliymmärtäen, vaan suurella kiinnostuksella.

Omalla työlläni ja elämälläni koitan vaikuttaa siihen, että tässä maailmassa olisi edes vähän vähemmän meitä uupuneita, katkeroituneita ja pahimmillaan itsetuhoisia naisia, joilla olisi ollut mahdollisuudet ihan mihin tahansa.

Esimerkiksi onnelliseen, rentoon ja vauhdikkaaseen elämään, joka tarjoaa joka ikinen hetki kallisarvoisempia elämyksiä, kuin yksikään väkisin kasaan puserrettu työprojekti tai ihmissuhde.
_____________
Hanna facebookissa

Emotionaalinen einstein ja ihmissuhteellisuusteoria

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 27 Jun 2013 20:06:00 +0000

Luen.
Kirjaa "Hyvä yhdessä".
Mun on hyvä yksin.
Jos luen.

David D. Burnsin maailmaan sukeltaessani saan rauhan. Joskus on hienoa löytää mies, joka kirjoittaa kirjassaan Hyvä yhdessä näin viisaasti:

"Hyvää tai huonoa suhdetta ei ole olemassakaan. Ihmissuhteen laatu on täysin henkilökohtainen ja subjektiivinen käsite. Meidän kaikkien täytyy itse arvioida, täyttääkö suhde tarpeemme."

Tähän asti luulin olevani ainoa, joka ajattelee noin. Mutta taustallani onkin asiantuntijoiden armeija.

Jätä se sika!
Olen nähnyt ja kokenut paljon. Burnsin näkemyksen vastaista, tämän kappaleen otsikon kaltaista yksioikoista ajattelua. Luottamukseni ihmisten emotionaaliseen älykkyyteen on siksi alkanut rakoilla. Tuntuu siltä, että nykyihmisten suosituimmat ratkaisut haasteellisten lajitovereidensa kanssa toimimiseen ovat melko alkeelliset. Vielä alkeellisemmat ovat näiden ihmisten ystävien tai läheisten neuvot. Tai korjaan: määräykset ja diagnoosit. Suosikkejani näistä ovat kannustaminen aina ensimmäisenä a) valittamaan jonnekin b) luokittelemaan hankala henkilö narsisitiksi c) jättämään se sika/biatch.

Radikaalineuvot ja sulkeutuminen
Lopulta vaikean ihmissuhteensa taikapiiriin vajonnut alkaa vajota entistä syvemmälle, koska hän ei enää uskalla kertoa ystävilleen missä mennään. Hänellä ei ole voimia tehdä korjausliikkeitä, joita haasteellisen ihmissuhteen ulkopuoliset ehdottavat syyllistävään sävyyn.

Usein jopa mielenterveysammattilaisetkin sortuvat antamaan radikaaleja toimintaohjeita auttamatta asiakastaan edes etäisesti näyttöön perustuvan tiedon ja käytännön vinkkien lähteille.
Eivätkä asiakkaat tee kuten käsketään, vaan hiljenevät, kun eivät uskalla kertoa seuraavalla tapaamisella jatkaneensa elämäänsä entiseen malliin.

Olen itsekin hyvin ratkaisukeskeinen ystävä ja jopa psykologi, mutta pyrin säilyttämään aina aidon yhteyden ihmiseen, jota koitan auttaa. Operoin tarvittaessa kylmällä logiikalla, mutta siten, etten syyllistä. Enkä toisaalta lässytä tai yliymmärrä esimerkiksi kuuntelemalla tuntikausia puhelimessa ystävättäreni vuodatusta. Esimerkiksi jahtaamaltaan mieheltä saamastaan kaltoinkohtelusta. Kerron jaarituksia ja pseudopsykologisia ylianalyysejä mieluummin ehdotukseksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Niillä pääsee eteenpäin, jos niitä kokeilee. Sitten annan olla. Annan myös ystävieni tehdä rauhassa virheensä, jos katson, ettei kenenkään terveys vaarannu.

Vastaanotollani en pelkää läväyttää tutkimustiedon ja käytännön työn tuomalla kokemuksella tilastollisia todennäköisyyksiä, vaikka ne eivät aina ole miellyttäviä. Näiden varjolla en kuitenkaan pistä asiakastani koskaan tekemään mitään mihin hän ei ole itse valmis. Katson aina ensin löytyisikö työkalupakistani jonkinlainen henkinen vasara ja nauloja, joilla kasata kokoon säröttyneempikin rakennelma, jota on rakkaudella rakennettu, usein vähän vinoon, mutta kuitenkin. Näen jatkamisen arvon jokaisessa ihmissuhteessa, johon ei liity asiakkaani terveyden tuhoavaa alkoholismia, narsismia tai väkivaltaa ja jonka puolesta asiakas on valmis tekemään töitä.

Kommunikaatiokoulutusta kaivataan
Monissa tapauksisa onkin paljon tehtävissä. Suurin osa työ-, pari-, perhe- tai ystävyyssuhteiden ongelmista on kommunikaatio-ongelmia. Ihminen voi kehittää kommunikaatiotaan niin paljon pidemmälle kuin ongelmansa, niin pitkälle kuin motivaatio kantaa.

Burns kirjoittaa ajatuksen, jota olen pyöritellyt paljon mielessäni.

"Nuorina opimme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta kukaan ei opettanut meitä kommunikoimaan tai ratkaisemaan ihmissuhdeongelmia."

Toivoisin tämän takia erilaisten koulutusten osaksi yhä enemmän vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen opetusta. Se pitäisi aloittaa jo alakouluiässä. Tämän rinnalla myös itsereflektiokyky on erittäin tärkeä, jotta yksilö oppii erottamaan myös oman osuutensa elämänsä ihmissuhdetapahtumiin. Tällaista opetusta monessa koulussa ja kodissa toteutetaankin, lasten tulevaisuuden parhaaksi. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, vaikka itseopiskelua.

Siksi ajattelin opetella tänä kesänä lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan auki ihmissuhdeongelmia, aikaisempaa tehokkaammin. Tämä tapahtuu treenaamalla niin paljon, että minulla on lopulta ihmissuhteellisuusteoria hallussa ja alter egoni on emotionaalinen einstein.

Sitä odotellessanne, voitte lukea kanssani kirjoja, joista alkaa ilmaantua tänne tai fb-ryhmäni puolelle arvioita. Tulossa on myös haastatteluja, kenttätutkimuksia ja kaikkea muuta jännää.

Onnellinen minäsuhde

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Mon, 17 Jun 2013 13:58:00 +0000

Kallisarvoisinta mitä voit tehdä hyvinvointisi lisäämiseksi, on opetella nauttimaan omasta seurastasi. Sitä on tarjolla vuodesta toiseen. Se on laadukasta. Lisäksi "me, myself and I" on lopulta elämäsi tärkein ihmissuhde.

Istuskelen parhaillaan suosikkikahvilassani. Aivan yksin. Siirryin tänne jo pari tuntia sitten mukanani kaikkea jännää. Kolme uutta psykologiaan liittyvää kirjaa, jotka huusivat nimeäni Suomalaisen hyllyiltä. Viivadiagrammeja varten shoppailemani pieniruutuinen vihko, jonka avulla alan tehdä tutkimusta naisen (mm. minun) tunne-elämän logiikasta. Kuppi latte macchiatoa, jonka tilaan aina. Toivoisin että sen saisi täyteen pelkkää kahvivaahtoa, jota rakastan.

Olen onnellinen. Jos jaksaisin kaivaa diagrammikaavioni esille, merkitsisin pisteen huippulukemiin. En tiedä voisinko olla enää onnellisempi, jos edessäni istuisi rakas ystävättäreni, komea mies tai tärkeä liikekumppani.

Ehkä tästä on hyvä aloittaa. Kaivan sen vihon esille ja tajuan, että ennen kuin tutkimukseni siitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi on alkanutkaan, olen selvittänyt vastauksen.

Mitä asioita sinä teet mieluiten yksin? Mitä haluaisit tehdä yksin, mutta et ole vielä uskaltanut?

Omalla listallani ovat nyt alkuun elokuvissa käyminen, baariin lähteminen, syöminen ja mökkeily - onnellisesti yksin.

Hot as chocolate - keho kesäkuntoon prodekaakaolla

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Fri, 08 Mar 2013 18:23:00 +0000

Proteiini on ikuisesti tärkeä kiinteyttä ja kauneutta tavoittelevalle naiselle. Ajattelin edistää tämän ravinteen riittävän saannin helppoutta jakamalla kanssanne hittireseptini. Reseptin yksi versio ilmestyi tannoin Cosmopolitan-lehdessä, jossa annoin vinkkejä helpon fitness-ruokavalion noudattamiseen.

Homman nimi on siis proteiinikaakao, joka on ainoa koelaboratoriossa löytämäni keino saada proteiinijauhe sisäänotettua nautinnollisesti. Itse käytän maitoyliherkkyyden takia heraproteiinin sijaan erittäin hyvin sulavaa idätettyä riisiproteiinia, jonka syömisessä on ollut melkoisia haasteita. Tämä proteiinityyppi ei maullaan koreile ja muistuttaa lähinnä puisevaa jauhoa sekä onnistuu pilaamaan läpitunkevalla aromillaan ruoan kuin ruoan, johon sitä yrittää piilottaa. Kaakaon seassa tätä mainiota aminohapposeosta ei sen sijaan edes maista! Lisäksi kun on tottunut terästämään kaakaonsa proteiinijauheella, ei kaakaota enää sen koommin ilman viitsi juodakaan. Miksi haaskata hyvä mahdollisuus yhdistää nautinto ja terveellisyys, kun voi parantaa kehonkoostumustaan proteiinin avulla ja saada samalla suklaajuomaa?

Seuraavassa ohjeistus siihen miten tämä terveellinen fitness-elämäntyyliin tai vaikka painonhallintaan sopiva herkku valmistuu:

Ainesosat

· Reilu 1 dl suklaajuomaa (esim. Alpro Soyan Light -suklaajuoma) + 0,5-1 dl vettä (sen mukaan kuinka makean/laimean kaakaon haluat)

· 2 rkl (mielellään reilusti enemmän) proteiinijauhetta (herkkävatsaiselle ja maitoallergiselle sopii hyvin idätetty riisiproteiini, muut voivat nauttia heraproteiinia vaikka suklaan maulla ja sitä proteiinijauhetta voi laitta enemmänkin)

· Maun ja mielikuvituksen mukaan lisämausteeksi kaakaojuomajauhetta (Canderelin kaakaojauhe on sokeritonta ja hyvää ja sitä voi laittaa reilun teelusikallisen tuohon seokseen), steviaa tarpeen mukaan, erilaisia mausteita, kuten vaikka vaniljaa tai piparminttuöljyä (löytyy joka marketista nykyään), pieni palanen Maraboun Premium-sarjan minttusuklaata jne.

· Oma suosikkini kaakaon seassa on edellämainittujen lisäksi Chocolate Bliss -raakakaakaojauhesekoitus, jossa on todella hyvä maku ja koostumus (on macaa, mausteita, hamppua ja vaikka mitä). Suosittelen lämpimästi. Tämä on yksi niitä harvoja tuotteita, joita ilman elämästäni puuttuisi jotain olennaista ja proteiinikaakao olisi vähemmän taivaallista.

1. Kiehauta suklaajuomaa ja vettä kattilassa hetken aikaa.

2. Sekoita sillä aikaa mukissa valmiiksi proteiinijauhe, kaakaojuomajauhe, haluamasi mausteet. Jos haluat tosi hyvää kaakaota, laita joukkoon pala Maraboun minttusuklaata.

3. Lisää sitten seoksen joukkoon kiehautettu suklaajuoma ja sekoita haarukalla tasaiseksi juomaksi.

Proteiinikaakaon hyödyt

helppo ja hauska tapa lisätä kiireessäkin proteiininsaantia
mahdollisuus saada ei-niin-hyvänmakuinen proteiinijauhe menemään ongelmitta
edistää palautumista urheilusuorituksen jälkeen
lämmittää mukavasti talvella
auttaa lisäämään lihasmassaa ja vähentämään siten rasvakudoksen määrää = kiinteyttämään kroppaa
pitää hyvin kylläisenä
toimii jälkiruokana
on aivan ihanaa

Nautinnollisia treenejä, kaakaohetkiä ja kesän odotusta! Minä ajattelin hoitaa kiinteytyksen panostamalla proteiiniin ja isoilla painoilla tapahtuvaan punttisalitreeniin 1-2 kertaa viikossa. Sekä lueskelemalla naistenlehtiä kuntopyörän selässä.

Terveys pinnan alla

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 29 Nov 2012 10:06:00 +0000

Pidän tänään luennon suoliston ja sisäelinten hyvinvoinnista. Aihepiiri on niin kiehtova, että haluaisin jäädä seuraavaksi viikoksi kotiin sukeltelemaan aina vain syvemmälle elimistön puhdistusjärjestelmien ja bakteerikantojen maailmaan. Olen siis hyvin innoissani ja samanaikaisesti eräänlaisessa "hullu professori" -vaiheessa. Haluan muodostaa loputtomasta suosta luennolle selkeän tietopaketin. Haluan tarjota jotain kouriintuntuvaa, käytännöllistä ja selkeyttävää.

Sessioni kulku rakentuu seuraaviin kysymyksiin vastaamisen ympärille:

Mitkä ovat parhaat eliksiirit kodin lääkekaappiin?
Hyväkuntoinen suolisto, parempi mieli. Vai toisinpäin?
Miten voit hoitaa kotikonstein erilaisia ruoansulatuskanavan ongelmia?
Miten maksasi jaksaa paremmin?
Entä haimasi?
Miten yksilöiden väliset erot sisäelinten toiminnassa kannattaa huomioida?
Onko detox- eli puhdistuskuureista hyötyä?
Mitä on oikea detox?
Mikä on nyky-yhteiskuntamme näkymätön myrkky?

Luennolla on 1,5 tuntia aikaa käsitellä niin ärtyvän suolen oireyhtymää, ummetusta, maksan hyvinvoinnin vaalimista ja vastailla kysymyksiin. Tulen käymään läpi oikeita ruokavalintoja sekä ravintolisiä, joilla voidaan saada parannusta vaikeaankin tilanteeseen.

Olen auttanut monia suolisto-ongelmista kärsiviä yksinkertaisilla, pienillä muutoksilla. Hyvät vaihtokaupat ovat kaiken A ja O. Esimerkkeinä näistä: kauraleivän ottaminen ruisleivän tilalle, oikeanlaisen kuitulisän valitseminen, stressaavien tilanteiden tasapainottaminen rentoutumisharjoituksilla sekä yksilöllisen ruokarytmin hakeminen epäsäännöllisen nakertamisen tilalle. Kun kehon yksilöllisten vaatimusten näkökulmasta parempia valintoja alkaa kasautua riittävän paljon, voi myös välillä irrotella. Herkkujen kanssa voi ottaa rennosti juhlissa ja elää normaalia elämää soveltamalla.

Maksan ja haiman hyvinvointiin panostaminen on monimutkaisempaa, kuin suoliston terveyden vaaliminen. Nämä kaksin sisäelintä kun eivät ilmoittele itsestään yleensä ennen kuin jokin on todella huonosti. Merkkejä on myös vaikea huomata, joten on parempi panostaa ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Tehokasta ennaltaehkäisyä ovat jälleen sellaiset hyvät ruoka- ja juomavalinnat, jotka eivät kuormita kehoa liikaa. Yrttien maailmassa on myös paljon hyödyntämisen arvoista.

Tervetuloa paikalle kuulemaan lisää klo 18-19:30 Torikeskuksen 4. kerrokseen, Kuntomaailman luentotilaan:

Voit ilmoittautua iltaan soittamalla 040 729 2909 tai sähköpostilla tuija.nieminen@kuntomaailma.fi tai suoraan Vivianin kassalla.

_______________________________________________

Kerro nimesi, puhelinnumerosi ja sähköpostisi. Sitten osta lippu etukäteen Vivianin kassalta (ostaminen onnistuu vielä iltaan tullessasi). Liput kerätään tilaisuuden alussa. Lipun hinta 15 e sisältää 1,5 tunnin luennon ja kirjallisen taustamateriaalin.

(Huom. Ostaessasi kerralla 4 lippua saat ne hintaan 50 euroa.)

Eating for dummies: Note to self - älä jätä lounasta väliin

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Wed, 21 Nov 2012 22:30:00 +0000

En yritä koskaan rakennella itselleni imagoa, joka antaisi ymmärtää minun olevan jokin täydellisen terveyden ja hyvien tottumusten ruumiillistuma. Kerron mieluummin hyvin avoimestikin inhimillisistä heikkouksistani, joiden pohjalta saan yleensä parhaat oppini. Lisäksi tykkään havainnollistaa erilaisia ilmiöitä käytännön esimerkeillä, jotka heräävät henkiin, kun niitä kertoo välillä itsestään. Ei aina vain siitä "eräästä tapauksesta".

Tänään sain taas kerran lisää omakohtaista aineistoa...

1) siitä että kunnollisten aterioiden korvaaminen välipalojen nakertamisella kostautuu. aina.
2) siitä että suklaan voittaa aina.

Työmatkan haasteet
Lähdin eilen työmatkalle melkoisella höngällä. Aamupala hoitui kätevästi nakertamalla porkkanaa ja mandariinia sekä juomalla epämääräistä jääkaapin antimista matkalle sekoittelemaani jogurtti-talkkuna-mustikka-lesitiini-hampunsiemenseosta. Suoraan purkista tottakai. Enkä myönnä että ajoin samalla autoa.

Mutta ravitsemuksellisesti ihan kelvollinen kokonaisuus.
Paitsi että eihän tällaisilla eväillä pitkälle pötkitä melkoisen suurella energiankulutuksellani.

AAMIAINEN

1.50 kpl Porkkana, iso
1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
387.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
0.50 dl Talkkunajauho, Rantasen
5.00 g Hamppu, siemen, ka
0.80 rkl Lesitiinirae, reformi-keskus
0.30 dl Metsämustikka, mustikka, ka
0.60 dl Puolukoita

LOUNAS

1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
150.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
0.10 dl Yosa-kauravalmiste, naturell

Seisovan pöydän kirous
Tuo edellä mainittu oli lähinnä lounaan irvikuva, joten illalla nälkä oli melkoinen, kun pääsin töideni jälkeen seisovan pöydän kimppuun. Yövyn usein näillä työmatkoilla hotellissa, jossa on maailman parhaat ruoat. Ne todellakin ovat parhaat. Tiedän mistä puhun, koska sen verran monessa hotellissa on tullut syötyä ja tässä hotellissa on erityisen vaikeaa pitää jotain rotia ilta-aterioiden kanssa. Olen vuoden ajan kuitenkin opetellut vaihtelevalla menestyksellä buffe-annoskokojen hakemista.

Ihminen tulee kylläiseksi vain yhteen ruokaan kerrallaan, joten jos tarjolla on kymmeniä eri sortteja, ymmärrätte varmasti mikä on lopputulos. Ähky. Joka ikinen kerta.

Ainoat strategiat selvitä seisovasta pöydästä kunnialla ovat siis vaihtoehtoisesti:

a) keskittyminen vain pariin lämpimään ruokalajiin + rajaton määrä kasviksia ja salaattia.
b) minimaalisen pieni määrä jokaista ruokalajia eikä uusintakierrosta. tai jos uusintakierros tehdään, niin sitten enää mukaan vain parhaat suosikit ja todella pieninä määrinä.
c) Tietoinen syöminen eli todella rauhallinen pureskelu sekä intensiivinen keskittyminen ruokaan (ruoan kauneuteen, makuun jne,) Toisin sanoen eräänlainen zen-meditatiivinen ruokailu.

Nyt meni suhteellisen hyvin putkeen. Keskityin muutamaan lajiin, en hakenut kuin pari kertaa lisää, pureskelin todella huolellisesti ja ihailin ruokalautastani meditatiivisesti, mutta sitten kamerasta loppui akku, joten todisteena mestyksestäni on vain yksi pimeä kuva.

Ruokamäärät ja lajikkeet sain sentään ylös listauksena. Kokonaisuudesta kertyi päälle 500 kaloria.

PÄIVÄLLINEN

0.70 kpl Ahven, filee
3.00 kpl Graavilohisiivu, mausteinen, lohicarpaccio
1.50 kpl Peruna, kuorittu, keitetty, keitinvedessä ei suola
1.50 rkl Ruskeakastike, rasva-jauhosuurus
2.00 kpl Palsternakka, keskikokoinen
7.00 g Camelina-öljy, kylmäpuristettu, neitsytöljy
1.00 rkl Punajuurisalaatti, majoneesikastike
1.00 Vihersalaatti
7.00 g Majoneesi, kotitekoinen

Päivällisen jälkeen olo oli harvinaisen kevyt tavalliseen nähden. Kävin vähän kävelemässä ja sitten vielä polkemassa hotellin kuntopyörää. Siinäpä se. Illalla oli taas kova nälkä, joten vedin kaikki matkaevääni loppuun. Ironista kyllä, iltapalasta tuli enemmän energiaa kuin seisovan pöydän antimista eli yli 700 kaloria. Koko päivän suurin ateria siis ja juuri ennen nukkumaanmenoa. Olisi ehkä kannattanut syödä kunnolla päivällä.

ILTAPALA

1.00 kpl Porkkana, iso
350.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
4.00 rkl Talkkuna, Herkkutalkkunajauho, Taivalkosken mylly
0.30 kpl Kaki-hedelmä, sharon, persimoni, keskikokoinen
3.00 dl Metsämustikka, mustikka, ka
3.00 kpl Saksanpähkinä, kuorittu, ka
2.00 dl Hernekeitto, lihaton, luomu, pirkka

Päivän saldo
Lopputulemana päivän energiansaanti oli kuitenkin ihan hyvällä tolalla ja jäi reiluun 1800 kaloriin eli alle suosituksen. Olen 33-vuotias, 171 cm pitkä ja harrastan liikuntaa muutaman kerran viikossa. Niinpä mikäli tavoittelen pientä kehonkoosumuksen viilausta, mutta ilman nälkiintymistä, olisi minun hyvä saada jopa vähän päälle 2000 kaloria päivässä. Silläkin laihtuu.

Mitä tapahtuu Hannalle, joka jättää lounaan väliin?

Seuraavana päivänä söinkin sitten sen 2000 kaloria. Ja vielä 745 päälle. Eli ylimääräisen megailtapalan, jonka olisi voinut jättää väliin. Ellei olisi jättänyt ensin väliin lounasta, minkä seurauksena aiheutui verensokerin heittelyä ja loputonta pupellusta. Katsotaanpa mitä tapahtui.

Aamupala oli vielä kunnollinen.

AAMIAINEN

3.00 viipale Lanttukukko, ruiskuori, viipale 1cm, ravintokuitua 6,1 g/100 g
1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
0.50 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
0.80 tl Keiju juokseva rypsiöljyvalmiste
4.00 g Tuorejuusto, 6-11% rasvaa, kevyt
1.00 kpl Tomaatti
8.00 kpl Salaatinlehti
4.00 viipale Kurkku, tuore

Työpäivä meni pikaisesti ja kotiin oli päästävä vieläkin pikaisemmin. Olisin voinut syödä kunnollisen lounaan hotellilla, mutta halusin vain äkkiä ajamaan.

Koska nälkä jo painoi, söin omenan ennen kauppaan menoa.

Kaupassa minuun vaikutettiin erilaisilla psykologisen sodankäynnin aseilla ja viesteillä. Tärkeimpänä niistä jäi mieleen Fazerin "Ajattele suklaata".

Toimi kuin häkä. Ajattelin suklaata niin paljon, että söin loppupäivän aikana kolme suklaavanukasta, yhden kaakaon ja epämääräisiä nakerruksia tummasta suklaalevystä. Olisin pystynyt suurempaankin määrään ellei kaakaojuomajauhe olisi ollut loppu.

Sonnetorin piparkakkumauste (Ekolosta) muuten toimii todella mukavasti niin teen, jogurtin kuin minkä tahansa muun makean joukossa. Tuli joulufiilis.

Söin kunnollisen päivällisen, mutta se ei enää pelastanut tilannetta. Väliin jätetty lounas ja pitkittyneet ateriavälit johtivat loputtomaan nakerteluun. Tässä päivän kokonaisuus:

LOUNAS

500.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro

VÄLIPALA

300.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro
0.50 kpl Tomaatti
1.00 kpl Porkkana, iso

PÄIVÄLLINEN

1.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
5.00 Lupiini-tofupihvit 1
0.60 rkl Salaattikastike, Thousand island, kevyt, Felix
0.90 (0.5 dl) Jäävuorisalaatti, amerikansalaatti, rapea

ILTAPALA

300.00 g Kaali, paistettu
1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
1.00 tl Oliiviöljy
1.00 rkl Tomaattiketsuppi
3.00 pala Suklaa, tumma, pieni
250.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
132.00 g Kaurajuoma plus, oatly
1.00 rkl Mantelilastu
0.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
3.00 Lupiini-tofupihvit 1
1.00 Lupiini-tofupihvit 1
0.25 dl Soijasuklaajuoma, alpro soya
1.00 rkl riisiproteiinijauhe
95.00 g Suklaasoijavanukas, alpro

Eli mitä tästä opimme.

Perusasia, jota pitää itsestäänselvyytenä ei useinkaan matkoilla toteudu. Päivän tärkeitä aterioita tulee helposti kuitattua välipaloilla, joiden takia koko päivän energiamäärä nousee yli suositellun ja verensokerin heittely aiheuttaa oireita.

Päätin parantaa tapani, sillä näiden työreissujen jälkeen illat menevät aina samaa huonoa rataa, jolta kannattaa päästä pois. Verensokeri on niin alhaalla, ettei kotiin päästyä huvita lähteä liikkumaan "ennen kun on syönyt vähän jotain". Se vähän jotain on loputonta pupeltamista ja lopulta ei huvita lähteä liikkumaan, "kun on syönyt niin paljon", kello on jo paljon ja päivä meni vähän miten sattui.

Yleensä syömiseni on tasaisempaa, mutta näissä päivissä on siis vielä viilattavaa. Alan tästä lähtien panostaa enemmän tuohon lounaaseen.

Suosittelen myös lukemaan Patrik Borgin loistavan kirjoituksen, jossa hän käsittelee naisen reagoimista verensokerin heittelyyn ja ateriarytmin epäsäännöllisyyteen. Olen tässä mielessä erittäin tyypillinen nainen.

http://patrikborg.blogspot.fi/2012/11/verensokerisaaga-tuleeko-naisilla.html

Aloitan muuten pian uuden blogausrupeaman, joten lisää tällaisia syömisjuttuja on tulossa. Voitte laittaa ideoita ja toivomuksia näkökulmien osalta, sillä joulukuussa aktivoidun toden teolla kuvaamaan ja kirjoittamaan.

___________________
Liity facebook-ryhmääni

Hanna approves Top 10: Näillä kaikki kääntyy tosi hyväksi

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Fri, 14 Sep 2012 15:36:00 +0000

Pitkästä aikaa edessänne häämöttää Hanna approves -katsaus, jossa listailen kymmenen suosikkiani liittyen aina johonkin tiettyyn teemaan tai ajankohtaan. Tällä kertaa teemana ja ajankohtana on elämä, jonka laatuun voi jokainen vaikuttaa ihan itse kääntämällä hyvillä valinnoillaan paremmaksi kaiken aina yksittäisestä ateriasta omaan fiilikseen.

Miksi tyytyä ihan hyvään, kun voi saada tosi hyvää?

En osaa vastata tuohon, joten käytän jatkuvasti esimerkiksi seuraavia taikoja.

1. Ajatuspäiväkirja

Jos kohtaan vaikeuksia ihmissuhteissani tai mokaan jotenkin (eli lähes joka päivä kun astun ulos kotoani tai avaan netin), hyödynnän kirjoittamisen terapeuttista voimaa. Monelle, erityisesti naiselle vaikeiden asioiden ja tunteiden kirjoittaminen auki on ainoa keino saada päänsisäiseen kaaokseen tasapainon palauttava logiikka.

Oma kirjoitusterapiani noudattaa yleensä aina seuraavaa kaavaa:

Vaihe 1. Kuvailen harmittavan/ahdistavan/vituttavan tilanteen neutraalisti ja objektiivisesti. Kuin uutistenlukija. "Kuka, mitä, missä, milloin?" Tässä vaiheessa en laita pieneen tekstinpätkään mukaan minkäänlaista tunnetta tai arvostelua.

Vaihe 2. Listaan kaikki asiaan liittyvät tunteeni täysin sensuroimatta. Tässä kohtaa huomaan aina, kuinka huonosti osaan nimetä erilaisia tunnetiloja. Siitäkin huolimatta, että olen psykologi. Kuitenkin kun käyttää hieman mielikuvitustaan ja ruoppaa pään sisältöä, alkavat padot murtua ja päästään nopeasti kaikkein olennaisimpiin tunteisiin. Niihin, jotka tekevät kipeää.

Vaihe 3. Listaan estoitta myös kaikki asiaan liittyvät ajatukseni. Näiden listausten lukeminen joskus jälkeenpäin on muuten parhainta oppia oman mielen toiminnasta. (Usein myös parhainta viihdettä.) Listaan ajatuksia niin kauan kunnes löydän ydinajatuksen eli sen, joka pitää vaikeita tunteita yllä ja vetää kohti pohjamutia. Yleensä omissa listauksissani päädyn toteamaan kokevani aidosti, että olen arvoton, lahjaton, riittämätön tai ei-raskastettava. Psykoterapiassa tällaista kaiken taustalla vaikuttavaa negatiivista oletusarvoa voidaan kutsua ydinoletukseksi. Sen murtaminen korjaa psyyken toimintaa.

Vaihe 4. Luettelen kivuliasta ydinajatustani tukevat ja sen lopulta (eli aina) kumoavat todisteet. Nämä löytyvät helposti ja selkeyttävät miettimään käytännön ratkaisuja tilanteeseen - itsesäälissä rypemisen sijaan. Fiksua ratkaisukeskeisyyttä, jota moni nainen saisi toteuttaa enemmän niin olisi paljon helpompaa tämä elämä. Minulle ratkaisukeskeisyyden ovat lopulta opettaneet ajatuspäiväkirjan sinnikkään täyttelemisen ohella myös miespuoliset ystäväni. Olen tästä ikuisesti kiitollinen.

Vaihe 5. Teen toimintasuunnitelman. On turha vatkata tuloksetta mitään sellaista mitä ei voi muuttaa saati sitten sellaista minkä voi. Kaikkeen auttaa ylianalysoinnin kierteessä piehtaroimisen sijaan konkretia ja toiminta! Aloitan yleensä konkretiaan siirtymisen ihan jostain pienestä jutusta. Jostain mitä voin tehdä vaikka samantien. Sitten listaan seuraaviksi tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä toteutettavat peliliikkeeni ja pistän ne käytäntöön. Tai sitten en. Naisen mieliala on stabiili kuin säätila.

Vaihe 6. Kun on kulunut riittävästi aikaa, palaan tekemään seurannan, jonka olen nimennyt osioksi "tapahtui myöhemmin". Kerron itselleni miten tilanne on aktiivisemman episodin jälkeen edistynyt. Yleensä kaikki on selvinnyt ja alkuperäiset pelot ja arvottomuuden ynnä muun kokemukset osoittautuneet täysin turhiksi. Luen sitten vanhat merkinnät, jotka tässä vaiheessa tuntuvat aina niin kovin etäisiltä, epärealistisilta ja negatiivisilta.

Tämän vaiheen avulla opin aina vain paremmaksi siltä osin, että seuraavan kerran ollessani alakuloinen, tiedän että jossain vaiheessa palaan kirjoittamaan tilanteen kääntyneen hyvin ja oloni parantuneen. Eli miksi surra edes tilanteen keskellä? :) En useinkaan enää tiedä, joten kestän aivan kaikkea paljon paremmin kuin vuosia sitten.

Uups, tulipa tästä pitkä selostus. Toivottavasti kaikki lukijat eivät pökränneet jo ennen kuin päästään seuraaviin kohtiin. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut kehittää tähän mitään kuvitteellista esimerkkikuvausta. Saati sitten kehdannut ottaa näytteeksi omia vanhoja merkintöjäni. Nauran niille mieluiten yksin.

2. Kamppailulajit

Mikään ei ole niin voimaannuttavaa, kuin rankka fyysinen rasitus ja kanssaurheilijoiden kohtaaminen yhdistettynä äärimmäistä keskittymistä vaativien liikeratojen opetteluun. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät kokeilemaan jotain budolajia. (Ja kyllä, käytän sanaa voimaannuttava niin kauan kunnes joku keksii sille korvaajan.)

Aloitin itse eilen karaten. En enää jaksa avautua saamistani mustelmista, jotka koristelevat tällä hetkellä käsiäni siihen malliin, että joku voisi olettaa minun osallistuneen katutappeluun. Ei tämä suuntaus tietenkään sovi kaikille, mutta itselleni ei oikein sopinut mikään muu. Käytin koko kesän eri lajeja demonstroivien youtube-videoiden ja omien edellytysteni analysoimiseen sekä erään kokeneen, itseäni enemmän elämää nähneen karatekan konsultoimiseen. Lopputulemana päädyin siihen, ettei ole kertakaikkiaan ainuttakaan toista budolajia, jota minun kannattaisi kokeilla ennen tätä.

Eilisen puolentoista tunnin jälkeen olen edelleen vahvasti samaa mieltä.

3. Mielikuvaharjoittelu

En ole käynyt ainuttakaan aiheeseen liittyvää kurssia saati saanut yhtäkään kirjaa luettua muutamaa sivua pidemmälle. Mielikuvitukseni on kuitenkin ollut lapsesta asti hyvin voimakas. Hyödynnän tätä ominaisuuttani nykyään entistä jäsennellymmin.

Jos en ymmärrä jonkun kohtaamani ihmisen toimintaa tai koen itseni satutetuksi hänen takiaan, vaihdan ajatuksissani hänen kanssaan osia. Jos tietoa on riittävästi käytettävissä, saan aina jonkinlaisen valaistumisen ja itseni erillisyys häneen liittyen alkaa purkautua. Tulee tunne, että olemme kaikki täällä samassa veneessä ja jokaisen yksilön toiminnalle on selitys. Tämä selitys ei koskaan liity siihen, että toinen haluaisi minulle pahaa tai olisin itse jotenkin huono. Ihmiset käyvät läpi jokainen omia prosessejaan ja yrittävät yleensä aina parhaansa.

On vaikea olla vihainen ja katkera, jos osaa suojella itseään muiden pahalta ololta ja löytää kaikesta syvemmällä olevat motiivit. Ne ovat aina hyvät, kun on kyse perusterveellä mielellä varustetusta tapauksesta.

Toinen mielikuvaharjoittelun tärkeä osa elämässäni liittyy muutosten vahvistamiseen. Halusin sitten muuttaa toimintaani omien elintapojeni tai psykologisten toimintamallieni suhteen, käytän aina mielikuvaharjoittelua, johon tutustuin jo hyvin nuorena urheilijana.

Yksinkertaisimmillaan maalaan mieleeni ensin muutoksen jonka tahdon tehdä omassa toiminnassani ja sen jälkeen käyn läpi elämääni muutoksen tehtyäni. Katselen helppoja tilanteita, joissa uusi tapa on käytössä. Sitten katselen haasteellisempia, joista toimin vaikeuksista huolimatta sinnikkäästi eri tavalla kuin ennen.

4. Pensasmustikat

Ennen en ostanut koskaan pensasmustikoita, vaan ihailin niitä kaukaa ja kaihoisana. Koin että ne ovat kalliita eikä niitä saa ostaa, jos pakastin on täynnä hienoja mustikoita suoraan Suomen luonnosta. Sitten kerran päätin, että nyt repäisen "Just because I´m worth it." Ostin rasian ja söin sen maustamattoman jogurtin kanssa.

Tajusin silloin että pensasmustikat eivät ole kalliita, ne ovat todella hyviä (ja ihan eri asia kuin muut mustikat) ja niillä piristyy kurjakin fiilis. Koska ne ovat niin hyviä. Voiko tämä enää yksinkertaisemmaksi mennä. Voiko luvan saaminen jonkin ruoan ostamiseen olla näin monimutkaista? Miksi en ostanut pensasmustikoita jo vuosia sitten, vaan ihailin niitä kaukaa?

Ihminen urautuu ruokakaupassa.

5. Savuchipotle

Tämä jos mikä pelastaa aterian kuin aterian. Ensikontaktini chipotle-chilikastikkeeseen oli Amarillossa, muistaakseni Tampereella. Tilasin vain bataattilohkot ja chipotle-majoneesia. Paras yhdistelmä ikinä! Päätin hankkia chipotle-majoneesia. Prosessi vei taas monta vuotta, sillä muistin vasta viime viikolla tämä herkun tehdessäni ruokakuvauksia ystäväni kanssa.

Tein eräälle lehdelle kuvaa, johon tuli "akneystävällinen" ateria eli höyrytettyä lohta ja bataattilohkoja. Ystävälläni oli savuchipotlejauhetta ja -kastiketta, joita huiskimme aivan kaikkien kuvattavien raaka-ainesten päälle. Lopputulos oli tosi hyvä.

Tilasin kaksi pussia savuchipotle-jauhetta Poppamiehestä ja tänään hain vielä savuchipotle-kastikkeen, jota olen hölvännyt jokaiseen ateriaan sen jälkeen.

6. Suklaa

Suklaa on tunnetila. Tavoittelen tätä tunnetilaa aina erityisesti silloin, kun on vähän tyhjää tai pitää saada jotain säpinää tai on aikaa hiljentyä teekupin äärelle sulattamaan suussa tumman suklaan palasia. Nyt on muuten ilmaantunut tosi hyviä stevialla maustettuja suklaita. Raahaan näitä käsilaukussani, jotta en sortuisi aina jossain ravintolassa jälkiruokaan, joka on täynnä aineksia joista saan yliherkkyysreaktion. Syön suklaapalan kahvin tai teen kanssa, jos olen jossain vilkkaassa lounaspaikassa, jossa oman suklaan syöminen salaa ei johda katastrofiin.

Puuh, nyt muuten loppui turnauskestävyys. En jaksa enää kirjoittaa seuraavista yhtään mitään. Jatketaan seuraavalla kerralla näistä eli jatkuu ensi numerossa.

7. Tanssi

8. Tarot-kortit

9. Tekohymy

10. Wasabi

Ekstra: Mutakakku!

Kertokaahan omia suosikkejanne, jos vaikka oppisin teiltä jotain mikä tekee elämästäni vieläkin hienompaa.

Kai elämästään saa tehdä aina vain hienompaa?

______________________________

Liity facebook-ryhmääni

Jutun kuva: Joonas Palomäki

Psykologia 2012 -kongressi, päivä 1

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Wed, 22 Aug 2012 16:46:00 +0000

Piti kirjoittaa vain pikainen tilapäivitys facebook-ryhmän puolelle, mutta Psykologia 2012 -kongressin ensimmäinen päivä tuotti niin paljon pieniä ajatuksia, että listattakoon niitä nyt satunnaisesti tänne.

Mieleen jäi mm. se, että neuvolapalvelujen sukupuolisidonnaisuuden tähden mies tuntee itsensä yleensä koko odotusajan lähinnä statistiksi, "siittäjäksi". Tuleville isille tarvittaisiin omia juttuja. Parisuhteen laadulla ja vanhempien hyvinvoinnilla kun on luonnollisesti merkitystä tulevan lapsensa kiintymyssuhteiden kehittymiselle. Isien hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia ja psykologi jos toinen saa kyllä käyttää mielikuvitusta, että miehille löytyy toimivia keinoja käsitellä tunteitaan ja tilannettaan.

Sitten jututin Lauri Nummenmaata, joka on tutkinut aivokuvantamismenetelmien avulla vaikka mitä. Hän vaikutti olevan samoilla linjoilla esim. siinä, että erilaisten "ruokariippuvuuksien" ja oikeiden addiktioiden välillä on selkeä analogia.

Bongasin yli vuosi sitten KG-lehdestä jutun, jossa Lauria haastateltiin aihetta sivuten. Artikkelissa todettiin, että narkomaaneilla ja lihavilla ihmisillä on havaittu olevan harvemmassa aivojen tyvitumakkeiden dopamiinireseptoreja. Eli tavallaan makeaa tai rasvaista ruokaa kaivataan tällöin enemmän mielihyväkokemuksen aikaansaamiseksi.

.Voivatko tällaiset muutokset aivotoiminnassa altistaa ylensyömiselle vai onko ylipaino aiheuttanut näitä muutoksia? Vai ovatko riippuvuudet ikuisia, mutta kohde vain vaihtuu?

Tätä pohdiskelen silloin tällöin ja olen toistaiseksi sillä kannalla, että haitalliset riippuvuudet voi vaihta kärsivällisellä yrittämisellä terveellisempiin kohteisiin.

Täällä on muuten myynnissä niin paljon hyviä kirjoja, että tekisi mieli tilata ne kaikki kotiin ja hautautua niiden kanssa johonkin piilopirttiin mietiskelemään erilaisten ihmisten ja psykologisten ilmiöiden koko kirjoa.

Päätän lähetyksen tähän ja yritän tehdä tässä välissä vähän oikeita töitäkin. Huomenna ja ylihuomenna meno jatkuu taas entistä hurjempana. Odotan huomisen ohjelman osalta eniten katseeseen liittyviä luontoja sekä iltatilaisuutta. :)

Erilainen jäätelökesä

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Mon, 23 Jul 2012 13:31:00 +0000

Jäätelö kuuluu kesällä ruokapyramidin perustaksi eli päivään jokaiseen. Myös maito/laktoosi/sokeri/kalorirajoitteisen tai muuten vain erityistapauksen ollessa kyseessä.

Laitoin juuri pakastimeen Alpro-soijajogurtin ja Oatly-vaniljakastikkeen seoksen. Kohta heitän joukkoon tuoreita marjoja. Katsotaan mitä tapahtuu. Teen nimittäin kokeellista jogurttijäätelöä, joka on tänä kesänä erittäin vahvasti in ja cool.

Raakajäätelö

Viime kesän juttu oli raakajäätelö, jonka perustaksi valikoituu yleensä paloiteltu ja pakastettu banaani. Mausteena toimii lähes mikä tahansa marja, hedelmä tai minttuaromi + kaakaojauhe. Ohessa kuva minusta syömässä mökillä erästä tekelettäni, jossa oli mangoa ja kukkia. Tuotekehittely jatkuu tällä sektorilla ja onnnistuminen on yleensä väistämätöntä. Kokeilkaa vaikka. Seuraavaksi ajattelin katsoa mitä tapahtuu, jos jäädyttää sekä banaanin että jogurtin seoksen.

Jogurttijäätelö

Jogurttijäätelöinnostukseni taas lähti liikkeelle tänä keväänä vieraillessani Yobot-jogurttijäätelöbaarissa, Helsingin Töölössä. Yobot on ihana paikka. Lämmin tunnelma ja viileä jogurtti ovat viihtymisen takaava yhdistelmä. Valikoimassa on perusvaniljaista jogurttijäätelöä tai mansikkaversiota, jota saa tursottaa itse isosta jäätelökoneesta haluamansa määrän. Sitten koko komeus koristellaan erilaisilla karkeilla, sörsseleillä tai vaikka kanelilla. Jäätelön perustana on ihan tavallinen maito, mutta yleensä lievemmästä laktoosi-intoleranssista kärsivät ovat voineet syödä jogurttia ongelmitta. Näin kertoi minulle paikan omistaja Tom Beidler.

Syynä mainitsemaani ilmiöön saattavat olla laktoosin pilkkoutumista edistävät maitohappobakteerit ja valmistusvaiheessa mahdollisesti pudonnut laktoosipitoisuus. Tässä kohtaa voin paljastaa, että itselläni laktoosin imeytyminen on tasan nollassa, mutta jogurttijäätelö ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia oireita. Suosittelen siis kokeilemaan itse mikä on lopputulos. Tom sanoi lukevansa suurella mielenkiinnolla aina vain edistyvää tietoa maitohappobakteereista ja jogurttiviljelmistä. Suomessa onkin tehty tällä sektorilla jo vuosia sitten uraauurtavaa tutkimusta Valion kaupallisten intressien takia. Onkin erittäin hienoa, että jogurttijäätelö on löytänyt tiensä myös Suomen markkinoille ja ennustan monipuolisepien valikoimien invaasiota myös pakastehyllyille.

Nyt omatekoinen jogurttijäätelöni on ihanan hileistä. Söin jo melkein kaiken ennen kuin ehdin edes lisätä marjat. Palaamme asiaan.

Ice ice baby.

Seuraa kirjoituksia tällä facebooksivustollani.

On virallinen suutelupäivä, juhlikaa.

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Fri, 06 Jul 2012 08:23:00 +0000

Tänään 6.7. on kansainvälinen suutelupäivä, joka kuuluu ehdottomasti hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin teemapäiviin. Terveysbloggarina velvollisuuteni on noteerata tämä. Suudelma on lääke ja nyt perustelen miksi.

Suutelupäivän lähtökohtana on muistuttaa ihmisiä suutelemisen ihanuudesta suutelemisen itsensä takia. Kyseinen aktiviteetti kun leimautuu niin helposti yhteiskunnassamme lähinnä kyseistä aktiviteettia seuraavien aktiviteettien edeltäjäksi. Tai sosiaaliseksi muodollisuudeksi. Niinpä tänään keskitytään vähän paremmin toimintaan, jota harjoitamme keskimäärin lähes kolme kuukautta elämämme aikana. Mitä enemmän sen parempi tietenkin. Uskon, että siinä missä nauru pidentää ikää, tekee suuteleminen saman niin määrällisesti kuin laadullisestikin.

"It was not my lips you kissed.

But my soul."

-Judy Garland

Tässä hieman The Science of Kissing -kirjasta ja muutamista artikkeleista löytynyttä suudelmadataa, jota olen vapaasti muotoillut:

Tutkimuksissa on havaittu ihmisten muistavan paljon enemmän yksityiskohtia ensimmäisestä suudelmastaan, kuin ensimmäisestä seksuaalisesta kokemuksestaan.

Noin 66 prosenttia naisista ja 59 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että ensimmäisen suudelman laatu voi hiekottaa suhteen heti alkuunsa.

"If you wanna know

If he loves you so

It's in his kiss!"

- Aretha Franklin - It´s in his kiss.

Kaksi kolmesta kallistaa päätään oikealle suudellessaan eikä tällä ole mitään tekemistä oikeakätisyyden kanssa. Hmmm...pään kallistamiseen liittyen olen muuten huomannut, että sitä tapahtuu automaationa myös empaattisen kuuntelemisen yhteydessä. Arvatkaa vaan onko niska jumissa, kun olet kököttänyt pää empaattisesti oikealle puolelle kallellaan kahdeksan tuntia.

Suutelemisen huumausainevaikutuksia: Intohimoinen suudelma saa pupillit laajentumaan, mistä johtuen moni sulkee silmänsä suudelleessaan. Suuteleminen voi lisätä myös dopamiini-välittäjäaineen tuotantoa samalla tapaa, kuin riippuvuutta aiheuttava kokaiini.

Huulet ovat täynnä herkkiä hermopäätteitä, joten kevytkin sipaisu voi lähettää miellyttävien signaalien sarjan aivoihin saaden jatkamaan suutelemista - missä tahansa olosuhteissa.

“Well, it's either kiss me or kill me, that's how I see it.”

- Tom Waits

Mies pitää naista suuremmalla todennäköisyydellä märistä kielisuudelmista, ja vielä suu hieman enemmän auki. Hänen sylkensä sisältää libidoa nostavaa testosteronia, joten tästä johtuen kuolaaminen on boonusta ja mies kai jotenkin yrittää siirtää tätä naisenkin iloksi.

Suutelemisen terveysvaikutuksia: Sekä naisten että miesten stressihormoni kortisolin tasot laskevat suutelemisen seurauksena.

Älä ikinä odota

Että yhdestäkään suudelmasta

Olisi paluuta.

-Tommy Tabermann

Siispä juhli tätä päivää suutelemalla. Tai vielä parempaa...

Käy pitkäksesi sängylle, sulje silmäsi ja muistele elämäsi parhaita, pysyvästi sieluun jääneitä suudelmia. Nämä ovat niitä, jotka jatkuvat ikuisesti.

Hanna approves: Top 10 Juhannustarvikkeet

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 21 Jun 2012 10:34:00 +0000

Nyt alkaa (kyllä, taas kerran) uusi sarja, josta olen hyvin innoissani.

Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa niin vaikea-asteisesta writer´s blockista, että jotain oli keksittävä. Oli kehitettävä väylä kirjoittaa silloinkin kun siihen ei muka vain kykene. Tämä on nyt sellainen. Hanna approves Top 10 -lista tulee ilmestymään tästä lähtien aina silloin tällöin. Ehkä jopa useammin ja millä tahansa hyvinvointiteemalla. Te lukijatkin voitte esittää toivomuksia siltä osin, mistä aiheista haluatte psykologin & lisensoidun ravintovalmentajan Top 10 -katsauksen. Joten antakaa palaa. Minäkin annan, joten nyt mentiin tämänkertaisena aiheena juhannustarvikkeet!

10. Kesäruokien maagiset piristäjät

Olivat ruokailuolosuhteet mitkä hyvänsä ja tarjolla miten ankeaa säilyketölkkiä tahansa aina on tehtävissä jotain. Wasabilla, tuoreyrteillä, savusuolalla sekä kylmäpuristetulla laatuoliiviöljyllä fiksaat ankeimmankin säilykkeen uuteen kukoistukseensa. Savusuolaa löytyy muuten suihkeenakin nykyään ja on muuten hyvää.

Uusin keksintöni on laittaa säilykekalaan tai grillattuun loheen hieman wasabia ja kokonaisuus toimii. Se niin toimii, varsinkin sushin ystävälle. Tämä konsti tulee viikonloppunakin käyttöön festareilla, koska ystäväni asuntoauton jääkaapissa ei ole liiemmin tilaa neljän ihmisen kokkauksille. Mukaani lähtee siis makrillia, lohta ja jotain perinteistä Nummirock-ruokaa tölkkimuodossa. Jäk. Enkä ole tietenkään jaksanut käydä isommassa ruokakaupassa hakemassa mitään hienoa ja tänään sellaiseen meneminen on jo aikamoinen haaste. Tsemppiä teille jotka olette lähdössä.

Heh.

Taidan siis metsästää vain lähikaupasta hieman jogurttia, kananmunia, hedelmiä, hyvin säilyviä tomaatteja sekä salaatteja, fetaa, suklaakauramaitoa drinkkisekoituksiani varten ja jotain juhannusspesiaalia eli tietenkin suklaata.

9. Peppu

Lueskelin tänään vähän nettiä ja tulin siihen tulokseen, että naisten rasvaprosenttien trimmaushommelit ovat lähteneet taas kerran käsistä. Kunpa voisimme jo vähän relata ja myöntää että kauniisti asettunut rasvakudos on yksi naisen hienoimpia ominaisuuksia. http://aidonkauneudenmetsastajat.wordpress.com/2012/06/21/kansallinen-rasvaprosenttikriisi/

Niin ja peppu arvostettua korkeakulttuuria, jolle Kiasmakin on antanut aitiopaikan. Antakaa siis tekin. Katsokaa tuo video. Ja sen jälkeen tämä. Ja sen jälkeen olkaa ylpeitä itsestänne ja menkää rasvaprosenttimittauksia mieluummin vaikka dancehall-tunneille.

8. Mielialaa piristävä juhannuslukeminen

Olin missä tahansa olosuhteissa. Vaikka teltassa sammuneiden hevarien keskellä tai puistossa tai baarissa, on mukanani oltava nykyään laadukasta lukemista. En ehkä lue sivuakaan kanniskelemastani kirjasta, mutta jos edes tiedän että mukanani on voimaa teos, olen vahvempi. Jossain vaiheessa pidin käsilaukussani Havahtumista ja aina kun tuli paha olla, luin sitä ja sain itseni kasaan. Nyttemmin ei ole ollut enää tarvetta saada niinkään itseä kasaan, vaan ennemmin perehtyä ihmisyyteen yleisemmällä tasolla.

Niinpä päätin eilen, että juhannuksen aikana minun on pakko tutustua viimein kunnolla johonkin ihmiseen, jota en ehkä tapaa koskaan, mutta joka kiehtoo minua ammatillisesti. Ehkä voisin lukea rokkarien elämänkertoja psykologin näkökulmasta ja siirtyä niistä sitten muihin. Kuulinkin sopivasti, että Herra Ylpöstä on tehty kirja Herra Ylpön sydän ja päätin heti hankkia sen.

Herra Ylppö on ollut suuri idolini sen jälkeen kun hän teki kappaleen, joka kertoo kaltaisistani naisista. Tahtoisin joskus keskustella hänen kanssaan siitä miten raavas mies voi onnistua kuvaamaan naisen sielunelämää paremmin kuin yksikään nainen itse ikinä:

Herra Ylppö & Ihmiset - Tyttö Epäkunnossa

Kirjakauppa oli jo mennyt kiinni, kun ryntäsin keskustaan hakemaan ylppöäni. Onneksi Sokos oli vielä auki ja siellä oli yksi ainoa kappale Herra Ylpön sydäntä. Minun kappaleeni.

En malta odottaa, että pääsemme matkaan muutaman tunnin kuluttua! Siitäkin huolimatta, että minua alkaa aina oksettaa, kun luen autossa...

7. Kohtuudella kaikkea. Tai ehkä vaan kaikkea.

Sikke Sumari sanoi suurinpiirtein näin jossain keskusteluohjelmassa ja osui asian ytimeen. Minä en ole kohtuuihminen. Moni muukaan hyvinvointialalla työskentelevä ei ole. Siitä ei kuitenkaan paljoa puhuta. Esimerkiksi siitä, että teemme töitä niin paljon, että tässä liikutaan välillä burn outin rajalla. Tai että välillä tulee ostettua levykaupalla suklaata ja käytettyä sitä coping-keinona heti kaupasta ulos päästyä kadulla. Toisessa kädessä levy, toisessa ostoskassi ja kotona sama meno. Nimim. kokemusta on.

Juhannuksena en ajatellut syödä tai juoda kohtuudella. Teen niinkuin hyvältä tuntuu. Yleensä ei tunnu hyvältä vahingoittaa sielun temppeliä, mutta ajatus siitä etten saisi tehdä jotain saa minut tekemään juuri sitä. Siksi lähden aina juhlimaan avoimin mielin ja itseäni kuunnellen. Olen vuosien myötä oppinut nauttimaan elämästä ihan oikeasti ja nykyisin olen siinä paljon parempi kuin nuorena. Olokin on paljon parempi. Älkää ikinä pelätkö vanhenemista nuoret neidot siellä. Se voi tuoda terveyden takaisin.

Mutta tosiaan. Minä en halua elämältä kohtuullisesti jotain. Minä haluan kaiken. Nykyään onneksi vähän pienempinä paloina ja ajan kanssa.

6. Nokkonen ja muut ilmaiset hyperfoodit

En ole ehtinyt kerätä vielä ainoatakaan nokkosta. Taas meni paras kasvukausi ohi. Mutta onneksi tätä herkkua riittää koko kesän ajan. Menen siis kohta pienelle hölkkälenkille ja tuon tullessani kuntopolun varrelta pari nokkosta, joista teen virhemehun. Jotain vastapainoksi tuleville päiville. Kaikki vihreä on hyväksi maksalle ja kaikki suomalaiset superfoodit peittoavat ulkomailta tuodut pölisevät jauheet ja kuivat käntyt kuus nolla.

5. Maksa jaksaa jaksaa!

Jos kesä on edennyt tähän mennessä kosteissa merkeissä ja raskaalla ruokavaliolla, suosittelen lämpimästi Vogelin tuotteita kehon puhdistamiseen. Itse olen nyt nappaillut Antitox-tabletteja, sillä maksani on todella herkkä ja sen kapasiteetti käsitellä ylipäätään yhtään mitään aika huono. Reagoin ihan jo kofeiiniin melkoisen voimakkaasti ja uskon tämän johtuvan genetiikastani sekä siitä, että keho on ollut lapsuudessani sattuneen onnettomuuden takia kovilla koko elämäni ajan. Siksi huolehdin maksani jaksamisesta kuureilla, joiden aikana syön paljon vihreää ja käytän hyödykseni maksaa vahvistavia yrttejä. Nämä keinoni eroavat täydellisesti kaikenlaisista hömppä-detoxeista, joita markkinat ovat pullollaan. Niistä lisää joskus toiste. Luottakaa maarianohdakkeeseen ja jättäkää kaikenlaiset siirapit ja magnesiunoksidit kauppojen hyllyille. Ja kerätkää sitä nokkosta.

Jos yrttitietous kiinnostaa enemmänkin, suosittelen hankkimaan Frantsilan Virpi Raipala-Comierin Luontoäidin kotiapteekki -kirjan.

4. Kesäfestarit

Olen lähdössä Nummirokkiin, kuten saatoin jo mainita. Olin vielä viime vuonna liian vanha festareille. Nyt en onneksi enää ole.

Raporttia seuraa. ;)

3. Perspektiivi

Olen koko talven ja kevään ajan saarnannut perspektiivin tärkeydestä mielenterveydelle. Usein kaikki ahdistus, stressi ja mielenterveyden ongelmat palautuvat siihen kuinka näemme asiat, usein liian suurina. Kaikki on niin suhteellista. Kun lähdemme uuteen ympäristöön, saamme etäisyyttä ja suhteellisuudentajua. Näemme elämämme uusin silmin, mikä helpottaa huomattavasti tarvittavien korjausliikkeiden tekemistä.

Tiedän että oma työstressini, joka yltyy välillä melkoisen pahaksi, on seurausta pieneen oravanpyörään lukittautumisesta. Pitää muistaa välillä hypätä sieltä pyörästä pois ja lähteä katselemaan maailmaa.

Siksi on tärkeää käydä mökillä, festareilla, ulkomaanmatkoilla tai vaikka vetämässä perspektiivit. Sen jälkeen kaikki on toisin. Ainakin omassa päässä.

2. Missä on parhaat bileet?

Olen oppinut Marko Bjurströmiltä yhden ainoan lauseen, joka on kantanut yllättävän pitkälle. Aikanaan Marko totesi, että parhaat bileet ovat siellä missä itse on. Jostain syystä tämä yksinkertainen lause on auttanut todella paljon tilanteissa, joissa voi tuntua siltä että tuli päädyttyä väärään paikkaan tai ei oikein muuten vaan irtoa. Kaikki on lopulta asenteesta kiinni. Jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä on uskomaton potentiaali ja noin miljoona kerrosta, joiden alta voi kuoriutua timanttia. "Namaste" sanovat ihmiset. Näen valon sinussa. Kaunein ihminen keskittyy ja ottaa aikaa nähdä toisen sisäinen kauneus ja kaikki sen mukana tulevat enemmän tai vähemmän miellyttävät boonukset.

1. Sydänystävyys

Eilen juuri ennen nukahtamistani ajattelin ystävyyttä oikein perinpohjaisesti. En tiedä mitä sydänystävyys tarkoittaa, mutta sitä sanaa on käytetty minusta tällä viikolla ja se kuulosti maailman kauneimmalta tavalta huomioida toinen ihminen. Otin sen itsekin käyttööni, vaikken edelleenkään tiedä mitä se alunperin tarkoitti, mutta minulle se tarkoittaa nyt ihmistä, jonka kanssa olen valmis rakentamaan ja ylläpitämään jotain herkkää ja kaunista. Jotain mikä saa aina osapuolista riippuen oman muotonsa sydämessäni.

Mielestäni ystävät ovat kaikkein kallisarvoisinta mitä ihmisellä voi olla. Jokainen meistä selviää kyllä hengissä ilman lapsia tai puolisoa, mutta ilman ystävää ei pärjää kukaan. Tämä on nähty niin koulusurmien kuin vanhusten itsemurhien kohdalla. Nyt alkoi muuten itkettää kun kirjoitin tuon. Apua. Pitää saada tähän onnellinen loppu tai edes jotenkin yrittää pelastaa kirjoitus.

Tai ehkä me jotka olemme maailman onnekkaimpia, koska meillä on paljon ystäviä, voisimme hetkeksi pysähtyä. Miettiä uudella tavalla jokaista vastaantulijaa. Muistaa, että tuolla on ihmisiä ilman ystäviä. Juuri vieressäsi oleva pieni poika tai vanha nainen, ihan kuka tahansa, saattaa kaivata ystävällistä hymyä tai minuutin verran aikaasi. Tai paria ystävällistä sanaa ja vaikka kutsua juhliin. Ei jätetä kaveria varsinkaan kauniina kesänä.

Kuva:

http://www.buzzfeed.com/expresident/pictures-that-will-restore-your-faith-in-humanity

Siispä hyvää ja kaunista juhannusta! Rakasta itseäsi ja muita, niin kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitus.

Ps. Hienoa olla täällä taas ja kiitos sinulle WM. Sait minut kirjoittamaan.
---------------------------------------------------------------
Sivustoni facebookissa

Miksi hirssi on hyväksi hiuksille?

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Fri, 08 Jun 2012 08:10:00 +0000

Aloitin eilen intensiivisen hirssipohdinnan. Muun muassa siteeraamalla väärin viljojen välistä vertailutaulukkoa sekä hehkuttamalla fb-sivustollani hirssin ravitsemuksellista ylivoimaisuutta ilman perusteita. Nyt pohdintani jatkuvat (koittakaa kestää).

Olen tutkaillut lisää erilaisia ravintoarvotietokantoja pyrkimyksenäni selvittää miksi hirssi on joka ikinen kerta mukana listattessa hiuksille ja kynsille hyödyllisiä ruokia. Lisäksi hirssiuutetta käytetään lähes poikkeuksetta erilaisten hiusten kasvua/rakennetta parantavien puristeiden ainesosana, joten...

a) Hirssi on hyväksi hiuksille ja kynsille.

b) Hirssin maine hiusten- ja kynsien superfoodina on perusteeton.

Tällä hetkellä vertailujeni tulokset ovat seuraavanlaisia.

Hirssi on kivennäisaineiden ja monien vitamiinien osalta kärkikastissa verrattaessa sitä muihin gluteenittomiin viljoihin (myös kauraan).
Vehnä kuitenkin peittoaa hirssin 6-0 monen ravintoaineen osalta.
Mutta ennen vehnän voiton hurraamista on hyvä huomioida, että kyseistä viljaa syödään maassamme yleensä pitkälle prosessoidussa muodossa, jolloin ravintoarvotkin vaihtelevat.
Viljojen välinen kilpailu on siis monimuuttujainen soppa.
Hiusten kasvulle hyödyllistä metioniini-aminohappoa hirssi sisältää sentään enemmän kuin muut viljat, mutta tätäkin ainetta on helpompi saada reilusti mm. kananmunasta tai soijasta.
Piitä hirssissä huhutaan olevan paljon ja se on ainakin faktaa, että pii imeytyy viljatuotteista parhaiten (esim. banaanin runsasta piimäärää ihmisen keho ei oikein osaa hyödyntää johtuen ilmeisesti sen erilaisesta rakenteesta).

Lopputulemana voisin todeta katsovani tällä hetkellä hirssin eduksi monipuolisen ravintoainesisällön, jonka painotukset sattuvat olemaan mahollisimman monen aineen osalta edulliset hiusten ja kynsien kannalta. Kokonaisuus siis ratkaissee. Lisäksi hirssi sopii myös vatsaoireiselle ja gluteeniviljoja karttavalla, joiden on muutenkin kiinnitettävä enemmän huomiota ravitsemustilaansa. Hirssille kannattanee siis antaa mahdollisuus, mutta hieman skeptisellä otteella.

Jatkan selvityksiäni vielä ja kirjoittelen lisää tietoa, kunhan löydän jossain kunnollisen taulukon tuon piin osalta. Lisäksi ajattelin ottaa yhteyttä eri yrityksiin, joiden puristeissa hyödynnetään hirssiä, sillä haluan kuulla jos nämä tahot osaisivat kertoa miksi käyttävät raaka-aineenaan juuri tätä viljaa ohi kaikkien muiden helpommin saatavien.

Ruokavinkki:

Hirssihiutaleiden maku on kitkerä enkä suosittele niiden käyttöä, sillä hirssin pinnalla olevia haitta-aineita ei ole valmistusvaiheessa poistettu. Hirssi on tärkeä pestä hyvin ja tarvittaessa vaikka liottaa, jolloin se sulaa entistä paremmin. Kannattaa siis ostaa suoraan kokonaisia hirssisuurimoita.

Koekeittiössäni tapahtuneiden kokeilujen perusteella hyvin keitetty hirssi sopii erityisen mainiosti yhteen...

1) Suklaan tai raakakaakaon ja sopivan makeutuksen kanssa, jolloin seoksesta saa hyvän suklaamannapuuron korvikkeen.

2) Oliiviöljyn, basilikan ja yrittisuolan kera. Näin hirssi toimii vaihtelua tuovana lisäkkeenä esimerkiksi kalalle tai jollekin kasvisruoalle.

3) Kun hirssistä tehdään risoton tyylistä "hirsottoa", on rajana vain makujen taivas.

4) Kun olin nuori vatsaoireille altis jääkiekkoilija, tein hirssistä usein leipää. Muistelen tuota mielenkiintoisella rakenteella varustettua känttyä lämmöllä.

Ps. Kuten ehkä huomasitte, tämä blogikirjoitus ei antanut lopullista vastausta otsikon kysymykseen.

The truth is out there.

-Ravitsemustieteen Fox Mulder

Hyvinvointia hiljaisuudesta: Gila Heimosen haastattelu

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Wed, 29 Feb 2012 09:49:00 +0000

Korostan aina asiakkailleni, että rentoutuminen on terveyden kannalta vähintään yhtä olennainen elementti kuin monipuolinen ruokavalio ja liikunta. Tästä johtuen on tärkeää pysähtyä välillä pohtimaan, kuinka saisimme hektiseen elämäämme enemmän palauttavia hetkiä. Tänään oppaanamme aihepiiriin toimii rentoutumiseen ja tietoiseen läsnäoloon erikoistunut asiantuntija, Gila Heimonen. Kyselin Gilalta vinkkejä elämän rauhoittamiseen ja kerron seuraavassa osassa millainen kokemus Gilan Hiljaisuuden kylpylään osallistuminen oli.

________________________________________________________

Gila Heimonen fact file: Gila on peruskoulutukseltaan sosionomi, tanssi- ja liiketerapeutti sekä rebalancing-kehoterapeutti. Lisäksi hän on kouluttautunut TRE (Trauma and tension releasing exercises) ja mindfulness-menetelmien ohjaajaksi. Gilalta löytyy kokemusta työskentelystä hyvin erilaisten asiakaisryhmien kanssa, kuten kipupotilaat, erilaiset työyhteisöt, päihderiippuvaiset, mielenterveyskuntoutujat, työttömät ja seksuaalisesti hyväksikäytetyt. Tällä hetkellä Gila vetää muun muassa todella suosittuja Hiljaisuuden Kylpylä -iltoja sekä kouluttaa ja luennoi tietoisen syömisen opettelemisesta.

Haastattelu

Miten kuvaisit tietoista läsnäoloa?

- Se on tietoista olemista niin, että mielemme ja huomioimme on tässä ja nyt. Havainnoimme ja aistimme tietoisesti itseämme, kehoamme, ajatuksiamme, tunteitamme ja reaktioitamme sekä mitä ympärillämme tapahtuu sallien ja hyväksyen tämän hetken sellaisenaan.

Miten päädyit alunperin tietoisuustaitojen pariin? Oletko ollut aikaisemmin elämässäsi kiinnostunut hiljentymisestä, joogasta, meditaatiosta jne.

- Muistan ajatelleeni ihan pienenä lapsena, että voiko mieltä pysäyttää/hiljentää. Kiinnostuin meditaatiosta jo yli 20 vuotta sitten eli 18-19 vuotiaana. Elämä on kuljettanut minua sen jälkeen erilaisille kursseille ja koulutuksiin niin koti- kuin ulkomailla. Olen opiskellut mindfulnessia Suomen lisäksi mm. Intiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Miten tietoisuus-aiheen pariin päätyminen on konkreettisesti muuttanut elämääsi, tapaasi hoitaa terveyttäsi ja onko näkynyt joitain muita selkeitä vaikutuksia?

- Tietoinen läsnäoleminen on auttanut tiedostamaan omia ajatus- ja toimintamalleja ja saanut aikaan suuria muutoksia itsessä. Se on tuonut elämään lisää mielenrauhaa, luottamusta ja kykyä elää tässä hetkessä. Se on muuttanut suhdetta omaan itseeni myönteisemmäksi, auttanut päästämään irti asioista ja ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni. Päivittäinen pysähtyminen ja hiljentyminen lisäävät niin kehoni kuin mielenikin hyvinvointia. Eläminen kroonisen kivun kanssa on helpottunut erittäin merkittävästi mindfulnessin avulla. Eli muutoksia ja vaikutuksia on todella paljon…

Mikä on hiljaisuuden kylpylä? Mistä idea syntyi?

- Hiljaisuuden Kylpylä syntyi yritykseni Hiljaisuuden Sauna –tuotteesta, joka lanseerattiin markkinoille viime syksynä sekä omista kylpyläkokemuksistani. Hiljaisuuden Kylpylä yhdistää mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon harjoittelun sekä hiljaisuudessa olemisen. Se on runsaan neljän tunnin kokonaisuus, jossa ensin luennon ja käytännön harjoitusten myötä perehdytään tietoiseen läsnäoloon, syödään iltapala, ja sitten nautitaan kylpyläosaston saunoista ja altaista hiljaisuudessa harjoitellen samalla tietoista läsnäolemista. Ilta päättyy yhteiseen kokemuksen jakamiseen. Se toteutetaan Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoressa Jyväskylässä.

Millaista palautetta ihmiset usein antavat oltuaan mukana hiljaisuuden kylpylässä?

- Osallistujat ovat olleet todella vaikuttuneita kokemuksestaan. Kylpylässä on tunnelmavalaistus kynttilöineen ja hiljaisuudessa rentoutuu sekä keho että mieli. Ihmiset ovat kertoneet rentoutuneensa syvästi, mutta samalla virkistyneensä. Myös yhdessä hiljaa oleminen on ollut monelle uusi, mutta miellyttävä kokemus.

Olet todennut: "Elämä on tässä ja nyt, meille jokaiselle. Ei ole sitten kun -hetkeä". Miksi me ihmiset elämme niin helposti sitten kun elämää?

Mikä ajaa meidät irtautumaan hetkestä?

- Olemme niin tottuneet siihen, että mieli vie meitä. Olemme unohtaneet kykymme olla läsnä ja mielen taipumus on olla aina tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Mielellä on monenlaisia ”temppuja”, esim. viedä meitä unelmointiin, kun meidän on hankala kohdata tätä hetkeä.

Tiedostamalla mielemme toimintaa voimme oppia elämään täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä.

Mitä mieltä olet eri ikäisten ihmisten tietoisuustaidoista tai taipumuksesta olla läsnä tässä hetkessä ja aidosti muiden kanssa?

Onko tässä maiden välisiä eroja?

- Meissä kaikissa tietoisen läsnäolon taito on luonnostaan, koska olemme olleet joskus lapsia. Pienet lapset ovat täysin läsnä tässä ja nyt, me aikuiset olemme usein kadottaneet tämän taidon. Mielestäni läsnäolon taito ei niinkään liity ikään kuin ihmiseen itseensä – ja kaikki voivat harjoittelemalla oppia tämän taidon uudelleen. Kokemukseni kansainvälisistä koulutuksista on, että mielemme ominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta ihminen tulee. Mutta voisin kuvitella, että ihmiset, jotka elävät ei-teollistuneissa maissa, lähellä luontoa, yksinkertaista elämää, ovat enemmän tässä hetkessä kuin me.

Voisitko kertoa jonkun pienen harjoituksen, jonka tämän jutun lukija voisi tehdä nyt samantien. Miten rauhoittua tietokoneen ääressä. Vaikka keskellä työpäivää?

- Hengityksen tiedostaminen ja havainnoiminen on helppo, yksinkertainen ja toimiva tapa palauttaa itsensä läsnä olevaan hetkeen missä tilanteessa tahansa päivän aikana. Muodollisena harjoituksena se menee näin:

Istu alas, selkä suorana, hartiat ja kädet rentoina. Sulje silmät ja hengitä muutaman kerran vähän syvempään. Jätä hengitys sitten virtaamaan luonnollista kulkuaan.

Vie huomiosi hengitykseen vatsan seudulle ja havannoi hengitystäsi ja sen tuottamaa liikettä vatsan seudulla. Aina kun huomaat, että ajatuksesi ovat vieneet huomion muualle, palautat huomion takaisin hengitykseen.

Ajatuksia ei tarvitse pysäyttää tai muuttaa. Pysyt parhaan kykysi mukaan ajatustesi tarkkailijana. Älä pyri mihinkään, koska pyrkimys muuttaa oloa jo luo stressiä. Havannoi ja tiedosta hengitystäsi ja oloasi sellaisenaan, hyväksyen olosi olipa millainen tahansa. Hyväksyminen ja tietoisuus rauhoittavat ja rentouttavat.

Voit tehdä harjoitusta muutaman minuutin tai niin kauan kuin haluat. Avaa silmät ja anna läsnäolon laadun jatkua vaikka päätät harjoituksen.

_______________________________________________

Kiitos Gilalle asiantuntemuksesta ja hyvistä vinkeistä! Gilan yritys on Ilonsilta, jonka facebook-ryhmän kautta saat hyvää tietoa rentoutumisesta, erilaisista tapahtumista ja tietoisesta läsnäolosta. Liittykää! Ensi kerralla kerron omakohtaisesti, kuinka koin osallistumisen Gilan ohjaamaan Hiljaisuuden Kylpylään ja mitä pysyvää illasta jäi muistoksi.

Hanna facebookissa

Image: Phiseksit / FreeDigitalPhotos.net

Pohjoista vehnää ja vatsaoireita

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 16 Feb 2012 08:13:00 +0000

Ovatko suomalaiset vehnälajikkeet suolistolle vihamielisempiä kuin ulkomailla viljeltävät? Yhä useampi ihminen on raportoinut oireilevansa vehnän takia enemmän koto-Suomessa kuin ulkomailla, joten ilmiötä on tarpeellista arvioida eri suunnista. Lähdetäänpä taas tonkimaan kuokan kanssa ravitsemus- ja elintarviketieteen kivistä peltoa. Tämä aihe ei ole todellakaan millään muotoa selvä kuin pläkki. Pyydänkin huomioimaan tämän kirjoituksen lähinnä ajatusten ikuisena virtana, johon teistä lukijoista jokainen voi heittää oman kaksisenttisenne tuolla kommenttiboksin puolella.

Siispä mietitään asiaa, mutta ei hysterisoida. Naistenlehtiä selaamalla keliakia näyttää olevan uusinta muotia, joten olen tällä hetkellä gluteenista kirjoittaessani aika varovainen. On edelleen syytä muistuttaa, että keliakia on harvinainen sairaus. Sen sijaan gluteeniviljojen ärsyttämä ärtyvä suolisto sitäkin yleisempi ongelma. Jälkimmäisen ollessa kyseessä gluteenia ei tarvitse karsia ruokavaliosta sataprosenttisesti, vaan on viisainta arvioida yksilökohtaisesti millaiset ratkaisut viljojen osalta ovat paras kompromissi.

Siten asiaan.

Elintavat muuttuvat ulkomailla

On useita syitä siihen, miksi matkatessa vatsa voi joko ärtyä tai sitten vaihtoehtoisesti rauhoittua. Usein ruokavalion kokonaisuus muuttuu vieraalla maalla ja liikuntaakin tulee tavallista enemmän rauhallisen kävelyn muodossa. Psyykkisiä syitä ei voida myöskään poissulkea, sillä uudessa ympäristössä saattaa käydä niin, että huolet unohtuvat ja koko keho rauhoittuu suolistoa myöten.

Kylmien ja lämpimien alueiden vehnät

Edellä mainitut syyt eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään sitä, että kehoaan kuuntelevat yksilöt ovat huomanneet juuri vehnän osalta vaihtelevia vatsareaktioita eri maissa liikkuessaan. Onko vehnälajikkeissa siis selkeitä eroja, jotka voisivat vaikuttaa suolistoon?

Ilmasto asettaa omat ehtonsa viljelyskasveille. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon lämpimämmillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Yhdysvaltojen eteläosissa viljellään pääosin lajiketta, jota kutsutaan syysvehnäksi. Sen sijaan alueilla, joiden kasvukausi on lyhyt ja hyytävä, viljellään kevätvehnää. Täten myös Suomessa noin 85 prosenttia vehnästä on kyseistä kevätvehnää. Vertailtaessa näiden lajien eroja leipoutumisessa ja siten sitkopitoisuudessa, peittoaa kevätvehnä syksyisen lajitoverinsa. Vehnässämme on siis enemmän gluteenia, minkä lisäksi suurin osa leipomoidemme käyttämästä vehnästä on kotimaista. Ehkä siis tästäkin syystä herkät yksilöt huomaavat eron.

Knoppitietona esimerkiksi italialaisten suosiman durumvehnän proteiinipitoisuus on korkea, mutta gluteenipitoisuus alhainen. Tästä johtuen haluttaessa tehdä taikinasta helpommin leipoutuvaa, lisätään joukkoon gluteenipitoisempaa vehnää. Olisi erittäin kiinnostavaa tietää millaista vehnälajiketta suositaan pitkäikäisistä asukkaistaan tunnetussa italialaisessa Campodimelen kunnassa. Siellä nimittäin ruokavalion yhtenä perusosana suositaan pastaa.

Mitä tästä voidaan päätellä?

Näkisin ruokavalion maltillisen gluteenipitoisuuden terveydelle suotuisampana, kuin ylenmääräisen gluteenitykityksen, jolle länsimainen ihminen altistuu vuodesta toiseen. Useissa leipomotuotteissa on erikseen lisättynä gluteenia ja jopa karppaajien suosima leipä on aivan täynnä samaista mömmöä. Tällainen kokonaisuus ei ole millään tapaa optimaalinen ihmiselle, jonka vatsa on herkkä tai geeniperimä altistaa jollekin autoimmuunisairaudelle. Muuten voidaan todeta, että mikäli terveys on kunnossa, ei gluteenin karttamiseen ole syytä. Huomio kannattaa keskittää tällöin merkityksellisempiin asioihin ja ruokavalion kokonaisuuden hiomiseen.

Ajatuksia?

________________

Image: Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net

Kun karpit muuttuvat piraijoiksi

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Tue, 31 Jan 2012 15:18:00 +0000

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa aiheesta, joka on vähän kipeä ja ehkä vaiettukin. Erityisesti sosiaalisissa medioissa liikkuvien terveys- ja ravitsemusasiantuntijoiden piirissä.

Miltä tuntuu päätyä karp...piraijojen raadeltavaksi?

Karppaus - so over it?

Erehdyin viime viikolla toteamaan utopistisesti, että ehkä pahin taliban-karppaus olisi jo menneen talven lumia. Ne joita ketoosi ei ole kaatanut, jatkavat omissa oloissaan ja ne joille karppaus ei ollut portti maanpäälliseen taivaaseen, etsivät paratiisiaan jo muualta. Elä ja anna elää.

Tiesin kuitenkin karppausbuumin jättäneen suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun jälkensä ja aiheuttaneen monelle suoranaista hiilihydraattipelkoa. Päätin siis varmuuden vuoksi tarkistaa missä pekoninpuputuksen tuputuksen osalta mennään. Elin siinä toivossa, että eihän nyt kukaan enää voi uskoa tiukan karppauksen sopivan ihan kaikille ja ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eihän? Se olisi niin 2011´s.

Niinpä...

1. Kirjoitin Iltikseen pienen karppauskriittisen pakinan.

2. Sain tuta fundamentalistikarppaajien raivon.

3. Sekä sen, ettei pakinani käsitellytkään aikansa elänyttä ilmiötä, jolle voisimme jo vähän nauraa. Karppaus on maailman vakavin asia.

4. Sain kuulla olevani ruma, lihava, ammattitaidoton, surkea kolumnisti, THL:n kätyri, keski-ikäinen, ituhippi, karppauksen kanssa flirttaileva wannabe-asiantuntija ja sairas. Mitä nyt kommenttiboksini roskalaatikkoon sekoittaneet ikinä keksivätkään.

Ja mitä sitten kävikään

En todellakaan tiedä, mutta tulipahan selväksi että tätä työtä on jatkettava. I´ll be back! Hasta la vista baby! :)

-Hiilihydraattori

______________________________________________

Huom. Tämä kirjoitus ei käsittele karppaajia yhtenä homogeenisena ihmisryhmänä. Ymmärrätte varmasti, että taiteelliset ja inhimilliset syyt rajoittavat sitä mitä yhteen blogikirjoitukseen mahtuu. Ne jotka ovat seuranneet blogia pidempään tietävät myös, että olen kirjoittanut karppauksesta myönteisiä kirjoituksia jo aivan tarpeeksi moneen kertaan.

Eating for dummies: Terveellistä "läsöilyä"

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Sun, 22 Jan 2012 18:00:00 +0000

Lauantai 21.1. kului True Blood -sarjan, kokkailun ja "läsöilyn" merkeissä. Jos mietit nyt mitä ihmettä läsöily tarkoittaa, niin se on vapaapäivään ajoittuva, psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön toimenpide, johon sisältyy elokuvien katselua ja syömistä. Eli kaikkea hyödyllistä hyödytöntä aktiviteettia.

Aamupala

Tällä kertaa eväinä oli teemaan sopien paljon hampurilaisaineksia ja suklaata, mutta aamu alkoi puurolla ja leivällä. Leivän päälle laitoin omatekoista levitettä, jossa on yksi osa voita, yksi vettä ja yksi oliiviöljyä/rypsiöljyä + mausteita. Suosittelen käyttämään tällaista mieluummin, kuin voita josta ei saa monipuolisesti hyviä rasvahappoja. Makukin on jees ja peittoaa kyllä margariinit mennen tullen.

Lounas

Kuvissa seikkailee uusin aikaansaannokseni, vegaaninen hampurilaispihvi, joka sai osakseen kiittävän arvion: "Ei tätä syödessä kyllä kaipaa mitään oikeaa hampurilaista." (Valmistusaineina voimakkaat mausteet, hamppujauhoseos, tofu, pieni peruna jne.)

Samantyyppisiä kuvia on paljon, sillä kaikki pihvit menivät lounaalla, koska ne olivat niin hyviä ja nälkä oli taas hirmuinen niukan aamupalan takia. Huomaan tätä sarjaa väsätessäni, että saisin kyllä panostaa aamiaisiin vähän enemmän.

Päivällinen/leffarouskutettava

Kuvassa näkyy tilli-mustapippuri-valkosipuli-dippikastike, joka on tehty maustamattomaan jogurttiin. Sen vieressä on kulhollinen ruistikkuja, jotka on paistettu uunissa oliiviöljyllä siveltyinä. Oliiviöljyyn sekoittelin valkosipulimurskaa, cajun-maustetta ja mustapippuria. Kyllä muuten toimi, näitä pitää tehdä useamminkin. Mukana menossa vielä Reilun kaupan tummaa suklaata a la Pirkka. Olikin muuten parasta reilua suklaata kaikista kokeilemistani tähän mennessä.

Iltapala(t)

Ilta kului pupeltaessa enemmän tai vähemmän kaikkea. En jaksanut edes ladata jokaista itseään toistavaa kuvaa, mutta pääpiirteissään homma meni seuraavasti.

Tein kaakaota keittämällä kauramaitoa kattilassa ja maustamalla sitä sitten raakakaakaojauheella ja iHerbista tilaamallani minttusuklaastevialla. Yleensä jos muistan, laitan mukaan piparminttuöljyä, koska rakastan minttusuklaayhdistelmiä. Nyt varsinainen minttuaromi oli harmillisesti loppu ja stevia sai riittää.

Seuraavassa kuvassa on tempehiä, joka on itselleni soijatuotteiden ehdoton ykkönen. Tempeh on valmistettu hapatetuista soijapavuista ja siinä on hmmm...juustoisen hiivainen aromi. Maku jakaa mielipiteet, mutta itse olen fani. Paistoin tempehsiivuja soijakastikkeessa ja söin leivän päällä.
...ja join taas lisää kaakaoviritelmääni katsoessani True Bloodin viimeisimmän tuotantokauden loppuun. Paras sarja mitä koskaan olen katsonut, Game of Thronesin ohella. Ja nyt vaalivalvojaisten pariin. Olen varustautunut rauhoittavalla yrttiteellä.

_______________________________________

Hanna facebookissa

Eating for dummies: treenipäivä

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Sat, 21 Jan 2012 10:13:00 +0000

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Johdanto aiheeseen

_________________________________________

Koneellani on nyt kansiokaupalla ikuistuksia ruokahetkistäni. Suurin osa näistä teoksista näyttää siltä, kuin hirvi olisi oksentanut lautaselle ja ottanut koko komeudesta valokuvan. Ruokakuvaaminen kännykän kameralla on haasteellinen laji ja kehityin siinä paremmaksi vasta eilen tutkiessani tarkemmin älypuhelintani. Nokian N900 pystyykin yllättävän hyvään jälkeen, kun salaman ottaa pois päältä varsinkin lämmintä ruokaa kuvattaessa. Tästä johtuen taidan aloittaa raportoinnin vasta eilisestä ja harkita näkeekö menneiden viikkojen tuotanto koskaan päivänvaloa.

Perjantai 20.1.2012 oli yhdistetty työ- ja salireenipäivä. "Jouduin" työni puolesta käymään kuntosalilla, joten ruokien päätarkoituksena oli pysyä mukana menossa ja energiankulutuksessa. Päivän voisi tiivistää seuraaviin kuviin ja tunnelmiin.

Aamupala: Kauralesepuuroa ja puolukoita, joukossa Yosa-kaurajogurttia

Uusi Yosa kaurajogurtti teemalla sitrus on ilmestynyt ja se on niiiin hyvää. Laitan sitä esimerkiksi maustamattoman jogurtin ja puuron sekaan, jolloin makuelämys on kohdallaan.

Yleistä pakinaa sokerista

Mainittakoon, että Yosa on myös todella imelää, joten ei sitä pysty syömään koko purkkia kerrallaan. En ainakaan itse ole makeasta ylin ystävä, minkä lisäksi kehoni alkaa oireilla nopeasti liiallisesta sokerista. En ole sairastanut yhtäkään kuumetta sen jälkeen, kun päätin alkaa rajoittaa pysyvästi ruokavalioni sokerimääriä (ja korjasin D-vitamiinitasoni kuntoon). Välillä toki menee överiksi, mutta pääsääntöisesti nautin hiilihydraattini mieluiten marjoina, kokojyväviljoina ja juureksina, kuin ällömakeina herkkuina, joista tulee liian suurina annoksina henkisesti huono olo. Enkä nyt tarkoita syyllisyyttä, vaan enemmin vaikeuksia keskittyä asioihin, pitää mieli tasapainossa jne.

Jos muuta ei ole saatavilla, syön toki mielelläni valkoista riisiä ja perunaa, mutta lisättyä sokeria, fruktoosia, hunajaa ja kaikenlaisia imellyksiä syön juhlia lukuunottamatta pienempiä määriä kerrallaan.

On kiinni haiman kunnosta, suoliston bakteerikannasta ja aivojen välittäjäainejärjestelmästä, mitä ruokavalion suuri hiilihydraattikuorma voi aiheuttaa. Esimerkiksi osa naisista saattaa saada liiallisesta sokerista ja puhdistetuista hiilihydraateista iho-oireita, virtsatulehdus- ja hiivatulehduskierteen, mielialan ailahtelua, PMS-oireita ja kylläisyydensäätelymekanisminsa sekaisin.

Toisaalta en kannata lisätyn sokerin tai puhdistettujen höttöhiilihydraattien täydellistä karttamista. Ruokavalio on aina laaja kokonaisuus, jossa pienet määrät potentiaalisesti haitallistakin ainetta voivat hukkua muiden parempien osasten joukkoon. Puhunkin usein sen puolesta, että myös tarkoilla raameilla koostetussa ruokavaliossa on oltava pelivaraa. Muuten pipo alkaa kiristää liikaa.

Eli lyhyestä virsi kaunis. Syö sokeripitoisia herkkuja pieninä annoksina, jos niistä tykkäät ja pidä ruokavalion kokonaissokerikuorma alhaisena, niin hyvin menee.

Lounas: Katkarapu-feta-pinaattipasta

Lounaaseen mennessä olin kehittänyt todella kovan nälän (sillä aamupala oli niin niukka). Siksi kuvien joukossa on myös porkkanaa ja riisikakkuja, koska yleensä nakerran niitä odotellessani kärsimättömänä ruoan valmistumista. Tein siis pääruoaksi glutenittomasta täysjyväpastasta, pinaatista, tuoreesta basilikasta, katkiksista ja lampaan- ja vuohenmaidosta valmistetusta fetajuustosta sörsselin, josta tuli tosi hyvää. Katkaravut tosin eivät oikein pitkän tauon jälkeen maistuneet, joten taidan jatkossakin pysyä vain satunnaisemmissa jättikatkiksissa. Katkaravut ovat todella epäekologista ruokaa, joten tästäkin syystä korvaan ne mieluummin kalalla.

Kuten kuvista näkyy, käytän paljon gluteenittomia tuotteita, koska en pysty syömään vehnää. Rukiin olen ottanut takaisin ruokavaliooni, mutta pääsääntöisesti elelen gluteenittomilla viljoilla sekä kauralla. Näin pystyn välttämään atopiaoireita. Atopiaa pahentavat myös maitotuotteet, mutta vuohen- ja lampaanmaidosta tehtyä juustoa voin hieman syödä erilaisen proteiinirakenteen takia.

Kuvassa esiintyvä pullo on Lysin nestemäistä kalaöljyä. Sen käyttäminen on paljon halvempaa, kuin kapselien vetäminen. Jotta en joutuisi tiskaamaan kalaöljyn makuisia ruokalusikoita, olen kehittänyt tekniikan, jolla kaadan kalaöljyä suoraan suuhuni teelusikallisen verran ilman että kosken pullon suuhun. Tämä ehkä kyseenalainen tapa skipata lusikointi tarttui eräältä mieheltä, jonka ruokavaliota fiksasin aikoinaan painikisoja varten. Tässä kohtaa on muuten huomautettava, että liikaa ei kannata lisäravinteilla läträtä. Suuret kalaöljymäärät voivat johtaa ongelmiin, joten pysykää niissä pullojen annostelusuosituksissa.

Välipala reenin jälkeen: Raw food proteiinipatukka

Ennen kuin lähdin nostelemaan kahvakuulaa ja vapaita painoja sekä lukemaan naistenlehtiä kuntopyörän äärellä, käväisin paikallisessa Ekolossa katselemassa patukkatarjontaa. Energiapatukan avulla on helpointa estää hirvittävä nälkäkohtaus, joka seuraa väistämättä rankan reenin ja pitkittyneen ruokailuvälin jälkeen. Harvemmin kyllä "törsään" tällaiseen luksukseen, mutta nyt iski inspiraatio, kun huomasin suureksi ilokseni tervetulleen täydennyksen vegaanisten energiapatukoiden valikoimaan. Organic Foodbarilta löytyi todella reippaasti proteiinia sisältävä systeemi, joka oli koostettu kunnon aineksista. Suuri proteiinimäärä pohjautui idätettyyn riisiprodeen, joten olihan se pakko maistaa mihin asti tuotekehittely oli päässyt tuon sahajauhon kanssa.

Mmmm, sanoisin että aika pitkälle.

Kuntosalin pukkarissa tutkivan journalisti räpsi kuvia patukasta ja nautti. Riisiproteiinin jauhoisa maku paistoi kyllä hieman läpi, mutta se ei haitannut laisinkaan. Tätä on saatava lisää! Siispä yritän nyt kirjoittaa nopeasti ehtiäkseni Ekoloon vielä tänään ennen sulkemisaikaa. Ostan kaikki loputkin proteiinipatukat itselleni ennen kuin joku vegaanibodari vie ne.

Kahvihetki: Coffee Housen soijalatte

Punttiksen jälkeen lähdin ostelemaan leipomustarvikkeita. Samalla käväisin jotain stimulanttia kaipaavan ystäväni kanssa iltakahvilla. Tilasimme soijalaten, joka oli tosi hyvää. Sain syödä suuren osan lattevaahdosta. Haaveilen siitä, että saisin kotiini niin tehokkaan maidonvaahdottimen, että voisin tehdä pelkkää kahvivaahtoa ja nauttia sitä kerrallaan kulhollisen. Ah.

Päivällisen loputon nakerrusmaraton

Alkupalaksi täysjyväkauraleipää.

Ihmeleipää.

Ja aina vain lisää leipää.

Energiapatukka taittoi pahimman nälän, mutta yllä näyttäytyy tulos siitä, mitä tapahtuu kun ei ehdi urheilun jälkeen ajoissa syömään kunnon ruokaa. Ja tarjolla on vain leipää. Mutta ei mitä tahansa leipää, vaan Ihmeleipää, jonka reseptin kehitin eilen. Palaan aiheeseen erillisessä reseptipostauksessa, mutta lyhyesti voisin mainita leivän sisältävän tofua, mausteita, kaurahiutaleita ja kaikkea jännää. Koostumuksesta tuli ihana ja mausta ainakin paikalla olleen tuomariston mielestä "miellyttävä ja täyteläinen".

Kuvissa vilisee myös muutamia tuotteita, jotka voisin erikseen mainita. Ostin maukasta vegaanista juustoa sieltä samaisesta Ekolosta ja tykkäsin. Lisäksi löysin sokokselta täysjyväkauraleipää, joka koostui todellakin kaurasta eikä vehnäjauhoista, joiden sekaan on ripoteltu pari kaurahiutaletta nimen vuoksi. Maku oli erinomainen.

Yhteenveto

Kaikkiaan syömiset menivät päivän mittaan hyvin. Ruokarytmi oli säännöllinen ja aterioiden makroravinnejakauma (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tasapainossa. Energiansaanti oli tosin melkoisen ilta- ja leipäpainotteinen, kuten viimeisestä kuvasarjasta näkyy. Olisin voinut syödä enemmän ruokaa aamupalalla (jos jääkaappi ei olisi ollut tyhjä), sillä nyt nälkä kumuloitu iltaa kohden. Lisäksi päivällisellä olisi saanut olla jotain lämmintä ruokaa, sillä pelkästä leivästä ei tule kovin hyvä olo.

Yksi parhaista asioista, joita karppausbuumi on Suomessa aiheuttanut on mielestäni leivän syömisen vähentyminen ja vaihtuminen kasvisten suurempaan määrään, palkokasvien ja puurojen hyödyntämiseen. Yritän jatkossa skarpata tämän osalta.

Sen pituinen se tällä erää.

Uusi sarja alkaa: Eating for dummies

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 19 Jan 2012 10:40:00 +0000

Minulla on unelma. Siinä syömisemme muuttuu taas helpoksi. Jokaisesta suupalasta tulee rakettitieteen, poliittisen kannanoton tai suorituksen sijaan terveellinen nautinto. Hyvät tottumukset automatisoituvat ja ruokakulttuurimme alkaa rakentua hötön sijaan lujemmalle pohjalle. Ilman että asiaa tarvitsee joka välissä analysoida.

Totuus löytyy nettikeskustelujen, voin, superfoodien ja karppisleivän sijaan kalasta, kasviksista, pähkinöistä, palkokasveista, marjoista, hedelmistä, kylmäpuristetuista kasviöljyistä, riistalihasta, täysjyväviljasta, hapanmaitotuotteista, suklaasta, hyvistä yöunista, rennosta elämästä, päivärytmistä, läheisistä ihmissuhteista, liikunnasta ja sopivasta määrästä paheita.

Siinä kaikki.

Mutta kun...

Emme nyt ehdi.
Ainakaan laittaa ruokaa.
Haluamme tuloksia äkkiä.
Ja mielellään ilman että pitää muuttaa jotain.
Kun on tämä elämäntilanne.
Ja miten ihmeessä "kuunnellaan omaa kehoa"?
Kun se keho ohjaa syömään liikaa ja väärin.
Terveellinen ruoka on kallista.
Kaikki on niin ristiriitaista ja vaikeaa.
Ei tässä tiedä enää keneen voi luottaa.
Ainakaan asiantuntijoihin ei voi luottaa.
Eikä itseenkään.
Mikä siis avuksi?

Edellä kuvattu ajatuskulku on nykyään niin yleinen, että päätin rakentaa uuden kirjoitussarjan purkamaan syömiseen liittyvää sekasortoa. Välillä on hyvä palata yksinkertaisten peruspilarien äärelle ja katsoa ovatko ne kaikki paikallaan omassa ruokavaliossa. Miettiä mitä itselle edustaa normaali ja rento syöminen, jossa terveellisyydestä ei tingitä. Paitsi silloin kun se tinkiminen on terveellistä, kuten viikonloppuna, juhlissa ja tilaisuuden mukaan.

Terveellisin ruokavalio on oman ammatillisen näkemykseni mukaan sellainen, jota on mahdollista nuodattaa koko loppuelämän ajan, kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tämä edellyttää selkeiden raamien yhdistämistä joustavuuteen. Voisin kirjoittaa tuhansia sivuja siitä, kuinka tämä onnistuu käytännössä, mutta nyt ajattelin kokeilla siirtää viestinnän painopistettä tekstin sijaan kuvalliseen ilmaisuun.

Tavoitteenani on koostaa Eating for dummies -opas, jota vilkaisemalla kuka tahansa voi saada nopeasti uusia ideoita omaan ruokavalioonsa. Tulen sarjan edetessä kertomaan valokuvien ja kuvatekstien avulla, kuinka itse syön ja miksi koen syöväni terveellisesti. Silloinkin, kun lautasella komeilee kasa suklaata kaurapuuron seassa tai rekkamiehen annos hampurilaisia. Tämän lisäksi ne, joilla on ollut pitkään ongelmia syömisen kanssa, voivat hyödyntää raporttejani saadakseen käsitystä siitä, kuinka normaalipainoinen, perusterve, (allergioista huolimatta) monipuolisesti kulinaarisista iloista nauttiva nainen syö.

Jos tässä vaiheessa tulee mieleen kysymyksiä terveelliseen syömiseen liittyvistä haasteista, voitte laittaa niitä minulle tulemaan. Vastailen kysymyksiin tulevien juttujen yhteydessä.

Enjoy the ride. And food!

_____________________

Liity facebookryhmään

Saatko varmasti tarpeeksi jodia?

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 12 Jan 2012 08:42:00 +0000

Ensin mainos. Liity facebookryhmääni. Sitten asiaan...

Jodifaktaa

Jodi toimii osana kilpirauhashormoneja, joten sen riittävä saanti on välttämätöntä kilpirauhasen toiminnalle. Kilpirauhashormonien kautta jodi vaikuttaa muun muassa perusaineenvaihduntaan, kehon lämpötilaan ja pitkäaikaiseen stressiin sopeutumiseen.

Jodihysteriaa

Jodi on siis tärkeä, mutta maineensa osalta myös ristiriitainen ravintoaine. Sen 15 minuuttia julkisuudessa ajoittuu yleensä ydinonnettomuuksien yhteyteen, jolloin kansa rynnii ostamaan apteekit tyhjiksi joditableteista. Pian kohu laantuu eikä ketään enää kiinnosta. Ainakaan jodin optimaalinen saanti. Ennemmin oletetaan, että pitäisi pelätä liikasaantia, varoa merilevän suurkulutusta ja sen semmoista. Saammehan päivän kiintiömme täyteen jo elintarvikkeidemme ruokasuolasta, joka on jodioitu. Vai onko? Se selviää kohta.

Jodin saanti teoriassa

Jodin päivittäinen saantisuositus on 150 mikrogrammaa. Runsaasti maitoa tai juustoa nauttivilla ei ole ongelmia tähän yltämisessä, sillä karjan rehuun lisätään jodia. Esimerkiksi 75 grammaa emmentaljuustoa sisältää jo tuon 150 mikrogrammaa. Myös jodioitu ruokasuola nostaa jodinsaannin vaivattomasti riittävälle tasolle ja vaikka jodia tulisi ravinnosta vaihtelevalla menestyksellä, ei vielä kannata huolestua. Kilpirauhanen varastoi jodia tehokkaasti silloin, kun sitä tulee ravinnosta päivittäistä tarvetta enemmän. Näitä varastoja voidaan hyödyntää jopa usean kuukauden ajan. Teoriassa suomalaisilla ei siis ole ongelmia tämän hivenaineen osalta.

Jodin saanti käytännössä

Käytännössä tilanne on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Pienen kartoitukseni mukaan miehet peittoavat jodinsaannissa terveystietoiset naiset 6-0. Tämä johtuu siitä, että miesten maitotuotteiden kulutus on yleensä suurempaa ja ruokaan ripotellaan suolaa reippaalla kädellä, kun taas yhä useampi nainen...

a) ei voi nauttia suuria määriä maitotuotteita.

b) on vaihtanut jodioidun suolan merisuolaan, ruususuolaan tai johonkin muuhun "laatusuolaan", joissa ei ole jodia nimeksikään.

c) luulee, että elintarviketeollisuus käyttää jodioitua suolaa viljavalmisteisiin.

Terveystietoisten yksilöiden jodinsaannissa saattaa siis olla petrattavaa. Moni on tähän asti luottanut siihen, että viljavalmisteiden sisältämä suola olisi jodioitua ja tällöin leivän syöminen kompensoisi ravinnon muuten vähäistä jodimäärää. Näin ei kuitenkaan enää ole.

Jodi ja elintarviketeollisuus

Tein asian osaltaa pientä selvitystä soittelemalla sekä erittäin suureen leipomokonserniin että pienempään paikallisleipomoon. Kummastakin ilmoitettiin muutaman päivän päästä, että mihinkään leipomotuotteisiin ei käytetä enää jodioitua suolaa, vaan jodioimatonta. En tiedä voiko tämä johtua kustannussyistä vai pelkästä tottumuksesta, sillä pienempi leipomo oli harkinnut jopa merisuolan lisäämistä tuotteisiinsa. Joka tapauksessa elintarviketeollisuuden varaan ei voida suomalaisten jodinsaantia laskea.

Viljatuotteet eivät suolaisuudestaan huolimatta varmista riittävää jodin saantia, joten mikä avuksi, jos ei voi käyttää maitotuotteita eikä ruokasuolan kanssa hölvääminen huvita?

Taseet nousuun merilevällä

Yksi ratkaisu on ottaa käyttöön jodivalmiste, joka täyttää päivän saantisuosituksen. Tällainen on esimerkiksi Kelpamax. Toinen vaihtoehto on merilevän lisääminen ruokavalion normaaliksi osaksi. Kannattaa muistaa levänkin käytön kanssa kohtuus (erityisesti raskausaikana), mutta samalla myös se, että koko Japani mättää merilevää kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Joka päivä. Nori ei sisällä paljoa jodia, joten suosittelen mieluummin vaikkapa wakamea. Se on tosi hyvää esimerkiksi keitoissa.

_____________________________

Voit jatkaa aiheeseen perehtymistä täällä.

Kun talven pimeys valtaa mielen

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Thu, 29 Dec 2011 05:49:00 +0000

Säde vastas: "Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä
Niin en hetkeäkään elää saa."
- Reino Helismaa

Mitä on oikea kaamosmasennus ja miten se erottuu tavallisemmasta kaamosrasituksesta? Millainen lamppu kannattaa hankkia kaamosoireita lievittämään? Entä jos valohoito ei riitä? Tämä kaikki selviää lukemalla eteenpäin.

Kaamosoireiden vakavuusaste
Kaamosmasennus ja -rasitus sekoittuvat arkikielessä helposti toisiinsa, mutta on hyvä hahmottaa näiden olevan vaikeusasteiltaan aivan eri luokkaa. Jos siis kärsit tähän aikaan vuodesta väsymyksestä, alakuloisuudesta ja ylikorostuneesta hiilihydraattihimosta, on kyse todennäköisesti vasta kaamosrasituksen oireista. Tilanteen korjaamiseksi suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvän tietopaketin Iltalehden blogistani ja hankkimaan kirkasvalolampun. Sillä päästään jo pitkälle, kunhan käyttö on riittävää ja säännöllistä.

Hyvän kirkasvalolampun hankinta
Minulta on kyselty paljon millainen lamppu olisi hyvä hankkia ja mistä sen saisi. Yllä olevassa kuvassa paistattelen auringonkorvikkeenani Innosolin Aurora, jota voi käyttää ulkonäön puolesta sisustuselementtinäkin. Noita pitäisi löytyä elektroniikkaliikkeiden ja tavaratalojen valikoimista. Lamppuja kannattaa kokeilla ja ostaa sitten sellainen, joka miellyttää omia silmiä niin ulkonäön kuin kirkkausasteensa puolesta. Sitten valossa lueskelu joka-aamuiseksi rutiiniksi ja elämänlaatu kohenee huomattavasti.
________________________________________________________

Kaamosmasennus käytännössä - haastattelu

Talvikuukausiin liittyvät mielialaoireet ovat siis hyvin yleisiä, mutta varsinaista kaamosmasennusta sairastaa vain noin 1 prosentti suomalaisista. Tällä kertaa haastattelen naista, joka kuuluu tuohon väestönosaan. Hänen nimensä on Hanna ja ammattiltaan hänkin on psykologi. Vaikka niin voisi luulla perustietojen pohjalta, en haastattele nyt itseäni vaan kaamosmasennukseen niin teoriassa kuin käytännössä minua paremmin perehtynyttä henkilöä. Luvassa on siis kokemusta ja erittäin hyviä neuvoja.

1. Miten kaamosmasennuksesi alkoi oireilla?

Muistan miettineeni ensimmäisen kerran kummallista olotilaani murrosikäisenä, 13-14 -vuotiaana. Koin talven tullessa, etten osannut olla "oma itseni". Syytin itseäni siitä ja mietin mikä minulla on. Huomasin lukioikäisenä, että koin näin aina erityisesti marras-joulukuussa. Lopulta aloin vihata ja ennalta pelätä marraskuuta, psyykaten itseäni olemaan oma itseni. Koin, että kaverini eivät halunneet olla kanssani. Myöhemmin olen oivaltanut että tulkitsin heidän käyttäytymisensä kielteiseksi vaikkei se sitä ollut.

Kaamosmasennukseni on näkynyt vuosien varrella negatiivisina tulkintoina, väsymyksenä, uupumuksena, kokemuksena että olen joku toinen, uskona ettei ketään oikeasti kiinnosta mitä minulle kuuluu ja että kaikki ystäväni ja läheiseni ovat hylänneet minut, pelkona olla yksin, itkeskelynä, itsetuhoisuutena, ja kykenemättömyytenä nousta esimerkiksi sohvalta ylös tai aloittaa jokin toiminto (esimerkiksi nostaa haarukka).

Silloinkin kun elämässäni kaikki on ollut hyvin ja minun olisi periaatteessa pitänyt olla onneni kukkuloilla, olen oireillut vahvasti. Silloin kun elämässäni on ollut muuten vaikeaa, kaamosmasennus on tehnyt siitä lähes sietämätöntä. Keväällä, yleensä maaliskuussa olen kokenut että ikään kuin heräisin pitkästä sumuisesta unesta. Yhtäkkiä pystynkin taas olemaan oma itseni, ihmiset välittävät minusta ja haluavat olla kanssani, ja elämä on ihan kivaa eikä jatkuvaa liimassa kävelyä.

2. Millaista apua sait ja miten päädyit sitä hakemaan? Mikä on hoitoprotokollasi nykyään?

Minulla on ollut elämässäni muutamia hetkiä, jolloin olen tajunnut, ettei oireiluni kaamosaikana ole ihan samanlaista kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Yliopistossa aloin opintojeni myötä perehtyä aiheeseen ja jutella muiden kanssa heidän kokemuksistaan kaamosajasta. Huomasin, ettei lähes kenelläkään ole yhtä voimakkaita ja lamauttavia kokemuksia kuin minulla. Sain myös tietää, että sekä äitini että hänen äitinsä reagoivat voimakkaasti kaamosaikaan. Jostakin syystä minä kuitenkin reagoin meistä voimakkaimmin. Yritin mahdollisuuksieni mukaan päästä keskipäivällä ulos ja tuijottaa aurinkoon. Tein sen jotenkin vaistomaisesti, huomasin kaipaavani valoa. Tein myös vuosien varrella pari etelänmatkaa, jotka nekin helpottivat oloa.

Kirkasvalolamput tekivät silloin vasta tuloaan Suomen markkinoille, ja lopulta yhden todella vaikean marras-joulukuun jälkeen päätin hankkia sellaisen. Huomasin, että lampun säännöllinen tapittaminen teki elämästä hieman helpompaa ja katkaisi pahimman terän masennukselta. Lamppu oli kuitenkin melkoisen suuri, eikä sitä voinut ottaa mukaan esimerkiksi viikonloppureissuille. Huomasin jo yhden viikonlopun valodeprivaation seurauksena, että oloni alkoi huononemaan.

Asuessani syksyn Espanjassa Málagassa huomasin marraskuun tienoilla, että vaikka olin silloin hetkellisesti surullinen ja minulla oli koti-ikävä, olotilani oli kuitenkin merkitsevästi erilainen kuin yleensä samaan aikaan vuodesta - en ollut masentunut. Kun palasin Suomeen viettämään joulua, kahden viikon aikana mielialani laski lähes samalle tasolle kuin yleensä talvella. Tähän väliin haluan korostaa, että rakastan joulua, ja että perhejoulumme ovat onnellista ja minulle erittäin tärkeää aikaa. Minulla ei ollut aiemmin hankkimaani kirkasvalolamppua mukana, sillä en suoraan sanottuna uskonut mielialani voivan laskea niin nopeasti viiden kuukauden "valohoidon" jälkeen. Muutaman viikon päästä hankin pienikokoisen, kannettavan, akulla toimivan kirkasvalolampun, joka maksoi noin 400€. Se oli opiskelijabudjetista iso summa, mutta ostos on kannattanut.

Osittain kaamosmasennuksen, osittain muiden tekijöiden vuoksi päädyin hakemaan psykologista apua YTHS:ltä muutaman vuoden opiskelun jälkeen. Pääsin lopulta tukikäynneille psykiatrille, jonka kanssa pohdin myös kaamosmasennukseni hoitoa. Olin pitkään vastustanut lääkehoitoa, enkä halunnut syödä masennuslääkkeitä. Lopulta päätin kuitenkin kokeilla niitä, siitä syystä että kirkasvalohoidon päivittäinen toteuttaminen ei ollut aina mahdollista eikä se poistanut kaamosmasennustani - pikemminkin katkaisi siltä pahimman terän.

Joudun myöntämään, että ensimmäinen talvi masennuslääkkeiden kanssa oli siihenastisen elämäni paras talvi.

Söin lääkkeitä aluksi syyskuusta maaliskuuhun, mutta sitten sovimme että syön niitä vuoden ympäri, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta minun kohdallani. Lääkkeeni ovat selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, Citalopramia, joita otan 20mg päivässä. Määrä on melko pieni, eikä minulle tule niistä minkäänlaisia sivuoireita. Lääkkeet eivät tosin sovi kovin hyvin alkoholin kanssa, mutta enpä suosittelisi runsasta alkoholinkäyttöä masennuksen hoitoon muutenkaan...

Minulle paras hoito näyttää tällä hetkellä olevan yhdistelmä kirkasvalohoitoa ja masennuslääkkeitä, sekä lisäksi säännöllinen ulkoilu valoisaan aikaan niin usein kuin mahdollista. Lisäksi syön talvella D-vitamiinia, ja pyrin urheilemaan, syömään terveellisesti ja hoitamaan sosiaalisia suhteita. Nauru auttaa sekä keittiöpsykologian että tieteellisten tutkimusten mukaan kaikkeen masennukseen, joten pyrin saattamaan itseni mahdollisimman usein tilanteisiin joissa voin nauraa vapautuneesti. Myös riittävä uni on tärkeää.

En ole vielä kokeillut korviin suunnattavaa kirkasvalohoitoa, mutta sen kokeileminen kiinnostaisi minua. Masennuslääkkeiden syöminen lopun elämääni ei tunnu kovin houkuttelevalta, mutta yritän suhtautua siihen niin, että jos aivoni reagoivat tavallista voimakkaammin valon puutteeseen niin että välittäjäainetasoni häiriintyvät, miksi en voisi korjata sitä lääkkeillä.

Ilman mitään hoitoa voisin elää ainoastaan jos muuttaisin sellaiseen maahan jossa aurinkoa on saatavilla vuoden ympäri.

3. Mitä mahdollisia selityksiä voisi yhdistää siihen, että oireesi ovat niin voimakkaat ja millaisia arvioita olet kuullut asiantuntijoilta?

Joistakin, kenties perinnöllisistä syistä aivojeni serotoniinin tuotanto häiriintyy voimakkaasti auringonvalon puutteen vuoksi. Perinnöllisiä syitä puoltaisi se, että sekä äitini että hänen äitinsä ovat reagoineet kaamosaikaan voimakkaasti. Sitä en tiedä, miksi muut perheen jäsenet (kuten äitini sisaret ja heidän lapsensa) eivät reagoi yhtä voimakkaasti. Olettaisin että kärsin nimen omaan serotoniinin vähyydestä talvella, sillä lääkkeeni (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) auttavat minua merkittävästi. Minua hoitaneet psykiatrit ovat kallistuneet samoihin johtopäätöksiin.

4. Mitä antaisit ohjeeksi ihmiselle, joka epäilee kärsivänsä kaamosmasennuksesta?

Kannattaa seurata oireita ja niiden esiintymistä. Muut kuin kaamokseen liittyvät syyt kannattaa ensin sulkea pois. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 10-30 prosenttia väestöstä kärsii kaamosrasituksesta, mutta vain noin prosentti kaamosmasennuksesta. Kaamosoireiluun liittyy esimerkiksi lievä alakuloisuus, väsyneisyys, kokemus ettei huvita tehdä asioita yhtä paljon kuin yleensä, mahdollisesti ärtyväisyys ja tarve tankata hiilihydraatteja.

Kaamosmasennuksen oireet ovat samankaltaisia, mutta huomattavasti voimakkaampia. Kaamosmasennuksesta kärsivät saattavat kokea esimerkiksi toivottomuutta, aloitekyvyttömyyttä, itsetuhoisuutta, itkuisuutta, haluttomuutta, voimakasta väsymistä, ruokahalun menetystä tai voimakasta lisääntymistä, ja saattavat vetäytyä sosiaalisista kontakteista. Kaamosmasennus on siis aivan kuin ns. tavallinen masennus, mutta ajoittuu talviaikaan.

Kun on kyse kaamosmasennuksesta, oireet vastaavat siis kliinisesti diagnosoitavan masennuksen oireita, ne alkavat syksyllä valon vähenemisen myötä, ja poistuvat keväällä kun valo lisääntyy. Jos oireet eivät poistu maaliskuun loppuun mennessä, kyse tuskin on kaamosmasennuksesta.

Suosittelisin kaamosoireilusta tai kaamosmasennuksesta kärsivää aivan ensimmäiseksi ostamaan kirkasvalolampun. Kannattaa ostaa sellainen lamppu, jota oikeasti pystyy ja ehtii käyttämään. Jos esimerkiksi työ on todella liikkuvaista, suosittelisin hankkimaan joko kannettavan tai korvanappien kautta käytettävän kirkasvalon (korvavalon tehosta ei ole vielä yhtä laajaa tutkimusnäyttöä, kuin kirkasvalolampun, toim. huom). Lamppu kannattaa ostaa hyvissä ajoin syksyllä, ja sen käyttö kannattaa aloittaa jo ennen kuin valon vähenemisen huomaa mielialassaan.

Kaamosmasennuksesta kärsivät huomaavat ensimmäiset oireet jo aikaisimmillaan syyskuussa ja yleensä viimeistään lokakuussa, joten kirkasvalohoito olisi hyvä aloittaa jo syyskuussa. Kaamosaikana kannattaa oleilla mahdollisimman paljon ulkona valoisan aikaan. Urheilu ja myönteiset kokemukset nostavat aivojen "mielihyvävälittäjäaineiden" tasoja joita kaamos laskee. Eli ensin lenkille, ja sen jälkeen hyvässä seurassa katsomaan komediaa!

Kaamosoireilu, erityisesti väsyneisyys voi joillakin ihmisillä johtua D-vitamiinin puuttesta. D-vitamiinitaso on helppo tarkistaa talven aikana hakeutumalla testeihin, joissa sen taso mitataan. Jos niissä käy ilmi että henkilö kärsii D-vitamiinin puutoksesta, se on helppo korvata ravintolisillä. Kaamosmasennuksesta kärsivillä pelkkä D-vitamiinihoito ei kuitenkaan useimmiten tunnu riittävän. Ainakaan minulla pelkkä vitamiinilisä ei ole auttanut.

Jos kirkasvalohoito ja D-vitamiinin lisääminen ruokavalioon ei auta riittävästi, suosittelen hakeutumaan lääkäriin. Näyttäisi siltä, että joillakin ihmisillä erityisesti serotoniinitasot laskevat niin alas valon puutteen myötä, että paras hoito on täsmälääkkeet (minun kohdallani jostakin syystä näin on). En kuitenkaan suosittelisi kenellekään lääkehoitoa ensimmäisenä vaihtoehtona. Ehkä kuitenkin ennen pakoa ulkomaille kaamoksen vuoksi.

Omalla kohdallani kaamosmasennuksen oikea ja minulle sopiva hoito on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Koen, että voin elää ympäri vuoden täyspainoista elämää ilman että puolet vuodesta menee selviytymiseen ja toisestakin puolesta suuri osa seuraavan talven pelkäämiseen.

Kaamosmasennus - kuten mikä tahansa masennus - voi olla hyvin lamauttavaa, joten siihen kannattaa ehdottomasti puuttua ajoissa ja hoitaa sitä. En myöskään usko, että kaamos on sellainen aika, joka suomalaisten tulee vaan jotenkin kestää ja mennä siitä kuin läpi harmaan kiven vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Kirkasvalolampun voi aivan hyvin hankkia myös siinä tapauksessa että kaamos vain pikkuisen väsyttää.

______________

Hanna facebookissa

Kuva: Miika Ihanainen

Image: chrisroll / FreeDigitalPhotos.net

Image: pakorn / FreeDigitalPhotos.net

Kelpaako soijarouhe ihmisravinnoksi?

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Wed, 28 Dec 2011 11:43:00 +0000

Kirjoittelin jo viime kesänä soijan vaikutuksista ihmiskehoon pyrkimyksenäni tuoda hieman tasapainoa hysteerisiäkin piirteitä saaneeseen soijakeskusteluun. Jutun jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan soijasta vielä lisää, sillä monessa taloudessa soija edustaa halvan ja hyvän kotiruoan yhtä peruspilaria. Sitä ei siis olla heivaamassa ruokavaliosta kovin heppoisin perustein.

Osalle soijan karttaminen näyttää sen sijaan olevan itsestäänselvyys. Edelleen tulee vastaan argumentteja, joiden mukaan soija on myrkkyyn verrattava hirvitys, johon ei varsinkaan miesten kannata koskea pitkällä tikullakaan:

"Aivan viimeaikoina useat tutkimukset ovat osoittaneet soijatuotteiden laskevan merkittävästi miesten testosteronitasoja. Lisäksi tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että soijatuotteet surkastavat miesten aivoja, heikentävät mentaalisia kykyjä ja aiheuttavat masennusta. Tämä johtunee soijan phytoestrogeenien kilpailusta miesten pienen mutta älylliselle toiminnalle välttämättömän estrogeenitason kanssa."

- Tuntematon

En ole edelleenkään nähnyt useita tutkimuksia, joihin lainauksen kaltaisissa kannanotoissa viitataan. Mutta jos varteenotettavia tutkimuksia tulee vastaan, ilmoitan kyllä. Pubmed or it didn´t happen. En mene enää tarkemmin aiheeseen miehet ja soija, mutta kysytäänpä vieressäni istuvalta soijan entiseltä suurkuluttajalta kokemuperäinen näkemys.

Herra Z, mitä vaikutuksia aivotoimintaasi, mielialaasi, testotasoihisi ja kehoosi huomasit vuosina 2006-2008, jolloin vedit prosessoitua soijaa reippaalla otteella joka päivä?

"En huomannut mitään muuta, kuin lihasmassan kasvua edistävän vaikutuksen."

Miksi et käytä enää soijaa niin paljoa?

"Flatulenssi ja sen myötä seuraavat sosiaaliset haitat."

Tästä päästäänkin asian ytimeen. Soija voi toimia ruokavalion normaalina osana silloin, kun se ei aiheuta allergia- tai vatsaoireita. Osalle suomalaisista soijan käyttäminen on sen sijaan vähän samanlainen dilemma kuin ruisleivän. Sosiaaliset haitat ajavat jo hyötyjen ohi. Tästä johtuen en yritä markkinoida soijaa ruokana, jota jokaisen olisi hyvä syödä. Pyrin ainoastaan tuomaan uusia näkökulmia soijatuotteita koskevaan keskusteluun. Tällä kertaa annan lausuntoni soijarouheesta.

Pahamaineinen soijarouhe

Soijarouhe on saanut muita soijatuotteita enemmän kritiikkiä osakseen ja katson tämän johtuvan lähinnä seuraavista syistä:

1. Soijarouhe on herkälle suolistolle vähemmän ystävällismielistä kuin esimerkiksi tofu. Tämä johtuu soijarouheen sisältämästä suuremmasta hiilihydraattimäärästä. Soijan hiilihydraatit sulavat huonosti, joten mikäli soijapavut ja soijarouhe aiheuttavat ongelmia, voi pääosin proteiinia sisältävä tofu olla parempi valinta. Kannattaa kuitenkin huomioida myös se, että soijarouhe muuttuu helpommin sulavaksi, jos sitä kypsennetään riittävästi. Itse laitan rouheen turpoamaan aina kiehuvaan veteen ennen, kuin alan tehdä siitä varsinaista ruokaa.

2. Soijarouheen valmistamisessa käytetään heksaania, joka on ihmiselimistölle haitallinen liuotin. Heksaania käytetään öljyn erottamiseen soijapavuista, jolloin valmiiseen soijarouheeseen jää jäljelle hyvin vähän rasvaa. On epäselvää kuinka paljon heksaania voi päätyä tässä prosessissa valmiiseen tuotteeseen ja mitkä jäämien vaikutukset ovat elimistössä. Netissä on paljon heksaanipohjaisia varoittelukirjoituksia, mutta selkeää informaatiota niistä ei oikein löydy. Onneksi kemiantekniikan DI Anja Nystén tietää tarkemmin:

"Heksaani haihtuu helposti, toisin kuin öljy, joten liuotin on helppo
erottaa seoksesta. Kuluttajalle myyntivalmiissa, rasvattomassa soijatuotteessa saa heksaanijäämiä olla enintään 30 mg/kg. Eli jos pistelee poskeensa kilon soijarouhetta, saattaa syödä enintään 30 mg eli 0,03 g heksaania. Sadan gramman annoksella maksimimäärä on 0,003 g, joka on todella vähän. Heksaani on siis sangen epäolennainen asia."

- Anja Nystén

Olen tyytyväinen Anjan vastaukseen enkä rajoita omaa soijarouheen käyttöäni ainakaan heksaaniargumenttien perusteella. En tosin näe mitään syytä siihenkään, että tietoisesti painottaisin ruokavaliotani soijatuotteisiin, kun saatavilla on ravintorikkaampiakin aineksia. Välillä on vaan kivaa syödä hyvää vegaanista pastakastiketta. Siinä kaikki.

Siispä yhteenvetona: Soijarouhetta voi käyttää, jos pakki kestää ja inspiraatiota riittää. Mitään superterveellistä ruokaa soija ei kuitenkaan ole varsinkaan teollisesti prosessoidussa muodossa.

__________________

Facebookryhmäni

Image: winnond / FreeDigitalPhotos.net

Etsitään aidosta kauneudesta ja terveydestä kiinnostuneita naisia pilottiryhmään

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Mon, 12 Dec 2011 12:50:00 +0000

Haku on päättynyt. Kiitos kaikille hakemuksen lähettäneille.

Hanna Markuksel

www.avalonia.fi

Ruisleipä rules, ok?

noreply@blogger.com (Hanna/Highway to Health) — Wed, 07 Dec 2011 15:45:00 +0000

Nyt seuraa jotain uutta syömisen vapautusrintamalla. Luin tänään Kukka Laakson blogista fantastisen jutun, joka iski ylävitosen ajatusmaailmani kanssa. Intouduin sen seurauksena kirjoittamaan omistakin kokemuksistani liittyen rentoon, tavalliseen syömiseen. Sellaiseen syömiseen, jossa terveellinen järki ja ravinto muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Katoava luonnonvara nykyään. Tällä kertaa puhutaan ruisleivästä.

Tein taannoin pienen gluteeniartikkelin, jonka lopussa uhosin katkaisevani pitkän tauon ruisleivän kanssa. Olen ollut on-off-suhteessa kyseiseen herkkuun jo vuosien ajan, mutta nyt tunsin olevani valmis kokeilemaan yhteenpaluuta. Halusin kai tuntea itseni normaaliksi ja ennen kaikkea suomalaiseksi. Lisäksi olin saanut ruoansulatuskanavani niin hyvään kuntoon, etten nähnyt enää perusteita tiukoille rajoituksille rukiin suhteen.

Gluteeniartikkelissani ihmisten huomiota ei kuitenkaan kiinnittänyt yritykseni korostaa, kuinka tärkeää on välttää keliakian itsediagnosointia ja ruokavalion turhaa karsimista. Sen sijaan kirjoitus aiheutti pienimuotoisen gluteenihysterian. Tekstiä linkattiin innolla siellä sun täällä muunnetulla ydinsanomalla. Ymmärsin karvaasti millaisilla jutuilla pääsee laajempaan levitykseen. Haluamattaan. Pelonlietsonta ja kiellot myyvät tehokkaammin, kuin pienet tavalliset terveysteot. Sellaiset, jotka toimivat, mutta joissa ei ole jäljellä erikoisuuden glamouria. Halusin entistä hanakammin ruokavaliostani edes vähän tavallisemman, ruista sisältävän.

Ruisleipä aiheuttaa minulle pahimmillaan työkyvyttömyyteen johtavia vatsaoireita, jotka täyttävät kaikki ärtyvän suolen oireyhtymän diagnostiset kriteerit. En reagoi vielä yhteen leipään, mutta ongelma onkin siinä, etten koskaan lopeta siihen. Olen ruisleipäriippuvainen. Vedän yhden tai kaksi leipää, siis kokonaista limppua, joten seurauksetkin ovat sitten mitä milloinkin.

Olen aikanaan saanut myös vaikean atopian diagnoosin samoihin aikoihin, kun yritin syödä viikkokausien ajan gluteeniviljoja ennen allergiatestiä. Gluteenin ja ruoansulatusjärjestelmäni yhteensopivuus on siis mietityttänyt kovasti. Diagnosoituani itseni päädyin kuitenkin siihen, ettei suvussani kellään ole keliakiaa enkä kärsi vielä toistaiseksi mistään autoimmuunisairaudesta, joten voisin varsin hyvin kokeilla ruisleivän kohtuukäyttöä. Katsotaanpa parin päiväkirjaotteen avulla miten äijän lopulta kävi.

Päivä 1. Yhteistyöpalaveri, sikahienot tarjoilut. Reissaria, jonka välissä juustoa, kasviksia ja voita. Aah. Nyt tiedän hetkeni koittaneen. Isken kiinni kuin sika limppuun. Illalla maha on hyvässä kunnossa ja fiilis korkealla.
Päivä 2. Koko viikonlopun maha voi hyvin olosuhteisiin ja syömisiin nähden. Kyynärtapeisiin alkaa ilmaantua ihottumaa, mikä johtunee juustosta (olen maitoallerginen).

Päivä 3. Olen syönyt tänään kaksi, kaksi (!) ruisleipää. Ei siis palaa, vaan kokonaista ruisleipää. Ei ole ihme, jos vatsa "hieman" reagoi. Mutta jospa se tästä. Voisin soittaa fanfaarin.

Päivä 4. Voi jee, miten tässä uskaltaa mennä edes töihin. Luulen, että suolistoni bakteerikannan pitää nyt antaa sopeutua rauhassa rukiin kuituun. Jos ei onnistu, pysyn jatkossa parissa palassa. Minkä sitä ihminen elimistölleen mahtaa. Pakko kai hyväksyä se, että on yksi ruoka, jota en voi syödä niin paljon kuin huvittaa...

Patrik Borg ilmaisee asian loistavasti Kiloklubissa, lohdullista:

"Kun siirtyy kuitupitoisempaan ruokavalioon (vehnäleipä -> ruisleipä, kasvikset jne.), niin ilmaa syntyy enemmän - ruuansulatuskanavan pöpöt elävät kuidulla ja kun sitä tulee enemmän niin ne voivat paremmin ja myös tuottavat enemmän kaasua. Vaikka tämä voi tuntua haitalta, niin terveyden kannalta tätä pidetään jopa suotavana, koska ruuan kuidut ylläpitävät terveellisiä bakteerikantoja. (...) Asiaan auttaa lähinnä aika, jos varsinaisia allergioita ei ole kyseessä. Yleensä muutamassa viikossa tuo reippain ilmantuotanto rauhoittuu, mutta jää pysyvästi entistä suuremmalle tasolle jos vain jatkaa terveellisempää ruokavaliota - mikä kannattaa tehdä, koska järkevän syömisen hyödyt ovat joka tapauksessa suuremmat. Tuo on yksi harvoja järkevän syömisen haittoja." Lähde

Päivä 8. Okei, suolisto tuntuu kestävän aika suuriakin annoksia, jos leipä on tehty hapanjuureen ja rajoitan määrän alle kokonaiseen leipään päivässä. Ja pureskelen tosi hyvin.

Päivä 13. Olin eilen kuvauksissa ja söin kaksi ruisleipää kansallisromanttiseen paitaan ja esiliinaan pukeutuneena. Tunsin itseni pitkästä aikaa normaaliksi, suomalaiseksi ja onnelliseksi. Voi kuinka hyvää ruisleipä on itse tekemäni margariinin kanssa.

Lopputulemana minulle on mitä ilmeisimmin henkisen hyvinvointini kannalta todella tärkeää syödä silloin tällöin kaksi ruisleivän palaa. Tämä on riittävä peruste jatkaa valitsemallani tiellä. Siis kultaisella keskitiellä, jolla ruisleipä naisen pitää.

______________________________

Sivustoni facebookissa

Kuvalähde: http://campaignforfinnishimage.com/wp-content/uploads/2009/12/finnish-rye-bread.jpg