Käsillä.

Leather: Vegetable-tanned Leather Sandals

2018-04-14T10:19:00.001+02:00

Making Leather Sandals / Teva Original Sandals inspired ⧼Week 36/52⧽

2018-04-14T10:14:00.001+02:00

Pellavamekko

2015-01-06T20:07:00.000+01:00

Sain vihdoin valmiiksi jo keväällä aloittamani pellavamekon.

Mekon teko lähti alkuun työväenopiston kurssilla. Hurraa jälleen kerran Helsingin työväenopisto ja opiston mainiot kässäopettajat! Tällä kertaa kehissä oli kaksi opettajaa, ompelun ohjaajana Leena Karhu ja mekko kankaan kuviointia ideoimassa Heljä Reponen.

Mieleisen mekon kaavan etsi jokainen tietysti itse, mutta Leena avusti mallin ja kaavojen muokkaamisessa, että se sopi itse kunkin mittoihin ja muotoihin.

Kankaanpainantaa olen harratanut aikaisemminkin jonkun verran, joten tällä kertaa päätin kokeilla kankaankuviointia päinvastaisella tavalla, nimittäin väriä poistamalla.
Värjäsin valkoisen pellavakankaan kotona Dylonilla pesukoneessa violetiksi. Värinpoisto tapahtui geelimäisellä konetiskiaineella. En tiedä, onko merkillä väliä, mutta ainakin Sun-merkkinen toimii hyvin. Konetiskiaine levitetään kankaalle aivan samalla tavalla kuin väri kankaanpainannassa. Apuna voi käyttää sapluunaa, seulaa, voi maalata haluamansa kuvion siveltimellä tai ruiskupullolla.
Tärkeää on tehdä testitilkkuja siitä, kuinka monta minuuttia konetiskiaineen pitää antaa vaikuttaa. Näissä minun mekkoni kappaleissa aine seisoi noin kahdeksan minuuttia. Sitten oli vuorossa ankara väljässä vedessä huuhtelu.
Lopuksi tein vielä painokuvioita tummanvioletilla värillä ja samalla sapluunalla kuin olin värin poistoa tehnyt. Lisäkuvioksi selkään tuli painamalla tehtynä tuo putoamiskuvio.

On muuten tosi vaikeaa kuvata violettia väriä! Noissa allaolevissa ei oikein mikään toista värejä oikein.

Keittiötuolit uusiksi

2014-12-07T20:05:00.002+01:00

Vihdoinkin valmista. Kaksi vuotta taidettiin näitä tehdä.

Jättimuurahainen - Giant Puppet

2014-04-22T19:41:00.004+02:00

Viime ajat olen rakennellut jättimuurahaista.

Työväenopisto juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Juhlallisuudet huipentuvat kaikille avoimeen kansalaisjuhlaan sunnuntaina 5.10.2014 Opistotalon juhlasalissa (Helsinginkatu 26). Juhlaan liittyy Giant Puppet – Jättinukkekulkue Tokoinrannasta Karhupuiston kautta Kallion kentälle.

Helsingin työväenopiston käsityönopetuksen blogissa Opistosta käsin kerrotaan projektista.

Muurahaisen osat on muotoiltu kanaverkosta ja sen pintaan liisteröidystä sanomalehtipaperista. Heikki tuli mukaan, kun piti alkaa ratkomaan murkun kokoamista. Se oli yhtä ongelmaratkaisua. Ilman Heikkiä en olisikaan sitä kokoon saanut.

Näitä olisi tarkoitus olla kulkueessa viisi. Toivottavasti muutkin muurahaisryhmän ihmiset ehtivät tekemään omansa valmiiksi ennen syksyä.

Helsingin työväenopisto on hieno paikka ja siitä kannattaa iloita ja juhlia rakentamalla jättimuurahainen!

Ja tältä se kaiken ahertamisen jälkeen vihdoin näytti:
Työväenopiston satavuotisjuhlakulkue

Jättinukkekulkue
Su 5.10. klo 11.30 alkaen Porthaninrinne – Brahen kenttä
Näyttäviä jättinukkeja, musisoijia, tanssijoita ja laulajia Porthaninrinteen viereiseltä aukiolta (Ympyrätalon ja Kallion virastotalon välissä) Karhupuiston kautta Brahen kentälle, jonne kulkue saapuu n. klo 12.15. Liity iloiseen tunnelmaan ja koe hauskoja, yllättäviä kohtaamisia. Ota mukaan omia lyömäsoittimia, kilistimiä ja kalistimia tai vaikka kattilan kansia
sekä ystävät, tutut ja vieraat! Jättinukkekulkueen reitti löytyytäältä.

Karnevaalitapahtuma Brahen kentällä
Su 5.10. noin klo 12.15–15 Brahen kenttä
Tapahtumassa mukana kulkueen esiintyjiä, opiskelijoita, opettajia sekä tietenkin jättinuket.

Lisää printtiä ja pistoa

2013-09-17T20:06:00.001+02:00

Tuunasin

Printti ja pisto

2013-09-08T19:51:00.003+02:00

Opettelen taas uutta.
Nimittäin, viime maanantaina alkoi Tupu Mentun Printti ja pisto kurssi työväenopistossa. Kurssilla painetaan, kirjotaan ja leikellään trikookangasta.Kuvio painetaan trikoolle ja kuviointia jatketaan alikeompelulla kirjomalla niin, että alla on toinen tirkookangas. Seuraavaksi painokuviota leikellään sillä tavoin , että alla oleva kangas tulee näkyviin.

Ainakin ensimmäisissä kokeiluissa vanhat t-paidat ovat mitä parrhainta materiaalia. Näistä kahdesta minulle naftista paidasta tulee irtohihat.

Legginssit printillä ja pistolla tuunattuina

Kurssin opettaja Tupu Mentu on yksi Printti ja pisto -kirjan tekijöistä.
Täältä kannattaa katsoa lisää vinkkejä: Alabama Chanin.

Mummon nojatuolit, osa 15

2013-07-07T11:38:00.001+02:00

Me teimme sen! Tuolit ovat nyt valmiit.

Suuret kiitokset Vantaan aikuisopiston verhoilun opettajalle Heli Karpaleelle ja Helsingin työväenopiston opettajalle Anne-Maj Forsmannille.

Tästä se alkoi Vantaan aikuisopistossa kesäkuussa -12 ja runsaat satatuntia työtä/tuoli se vaati.

Ennen: Jälkeen:

Vihon viimeisinä vaiheina olivat kädensijojen petsaus, lakkaus ja kiinnitys.

Mummon nojatuolit, osa 14

2013-06-17T15:06:00.004+02:00

Tuolimme ovat lähes valmiit! Olemme kättemme työhön kovasti tyytyväisiä :)

Alla kuvasarjaa vihon viimeisestä neljän päivän rypistyksestä Vantaan aikuisopistossa. Olivat muuten aika helteisiä päiviä!
Kaikenlaista tapahtui tälläkin kertaa. Ehdin piirtämään kankaalle jo koko leikkuusuunnitelman, mutta onneksi Heikki tuli katsomaan piirustelujani ja huomasi, että viimeiset kappaleet alkoivat mennä suht vinoon. Kangas ei ollutkaan alareunasta aivan lankasuora. Onneksi tilanne oli vielä hyvinkin korjattavissa, sillä saksia en ollut vielä iskenyt kankaaseen.
Tereen ompelu ei yllättäen ollutkaan kovin hankalaa. Sain sen muutamien purkamisten jälkeen istutettua ihan mukavasti istuimien osien ja kappakappaleiden kanssa yhteen.
Yksi aika paha hutileikkaus tapahtui, kun leikkasin ensimmäisen tuolin istuinosan viimeistä kulmaa. Helle oli kait pehmittänyt pääni, sillä enkös iskenyt sakseni sivukappaan. Siitä vaan kolmionmuotoinen kappale pois, klipps, klipss. Se on aika mielenkiintoinen tunne, kun samalla sekunnilla kun leikkaa, leikkaa, että väärästä kohtaa meni. Pieni ähkäisy pääsi, ei sentään kuitenkaan itku. No, onneksi kangasta oli reilusti yli tarpeen ja siitä riitti myös korjauskappaleeseen.
Kehaista pitää, että näistä (ja muutamista muistakin) seikkailuista huolimatta, opettaja sanoi tuolien olevan pro-jälkeä.
Saimme tuolit kurssilla mainioon vaiheeseen. Vielä pitää ommella takakangas piilopistoin selkään ja lakata
kädensijat. Sitten ne ovat valmiit.

Mummon nojatuolit, osa 13

2013-06-06T15:31:00.001+02:00

Tuolit olivat kevätlukukauden verhoilukurssin jälkeen noiden kahden ensimmäisen kuvan vaiheissa. Heikki viimisteli kotona jalkojen petsauksen lakkauksella.

Nyt olemme samanlaisella verhoilun kesäkurssilla Vantaan aikuisopistossa kuin missä viime kesänä aloitimme tuolit. Hartaana toiveenamme olisi saada tuolit valmiiksi.

Joka tapauksessa pääsimme vihdoin käsiksi verhoilukankaaseen. Kankaan menekin laskeminen sekä leikkuusuunnitelma vaati vaati tarkkoja laskemia.

Mummon nojatuolit, osa 12

2013-03-24T10:51:00.003+01:00

Tuoliprojekti on jatkunut, mutta välillä eteneminen on tuntunut tahmealta. Reunakantin kanssa taistelin kolme torstai-iltaa. Yhtään ei auttanut, että olin jo tehnyt toiseen tuoliin samanlaisen. Tämän kakkostuolin kanssa ompelu ei tuntunut sujuvan ollenkaan. Onneksi se on nyt vihdoin ja viimein lukuisten purkamisten ja korjausompeluiden jälkeen tehty suht suoraksi.

Sillä välin kun minä taistelin tuon reunakantin kanssa, Heikki ehti petsaamaan tuolin kädensijat ja eteni jo toisen tuolin selkään.

Naisellisen kaunista

2013-03-23T12:08:00.000+01:00

Naisen elämää -näyttely Kirnussa 4.3.-28.3

Koivukylän kirjasto

'Naisellisen kaunista' Koivukylän kirjastossa

koko 88 cm x 89 cm

huopakollaasi merinoneulahuopaa ja värjättyä silkkisifonkia ja kierrätysmateriaaleja (nappeja, pitsiä)

Virikekuva ja toteutus:

Naisen elämää

2013-02-16T14:55:00.000+01:00

Tulevasta näyttelystämme kertova juliste on Heikin tekemä - Paula Vertainen-Zimmelin kuvasta. Työ on mukana näyttelyssä.

Näyttelyn esittelyteksti on Heidi Halmin:

Naisen elämää -näyttely Kirnussa 4.3.-28.3

Sirpa Eronen, Heidi Galle, Heidi Halm, Inkeri Holopainen, Katri Kananen, Katja Salmi, Tuula Vuokkomaa ja Paula Vertainen-Zimmel

Kokeilevan käsityötaiteen opinnot Helsingin suomalaisessa työväenopistossa yhdisti kahdeksan erilaista ja eri-ikäistä naista niin että vielä opintojen päättymisen ja toukokuussa 2011 pidetyn lopputyönäyttelyn jälkeenkin naiset ovat pitäneet yhteyttä ja tavanneet aika ajoin. Viime kesänä syntyi ajatus uuden yhteisnäyttelyn tekemisestä. Teeman valinta naisen elämästä tuntui luonnolliselta, koska opiskelujen aikana oli käsitöiden tekemisen lomassa eletty niin iloja kuin surujakin.
Näyttely kuvaa naisen elämän kirjoa monella värillä ja materiaalilla. Suurin osa töistä sijoittuu Kirnun näyttelyseinälle erilaisina seinätekstiileinä ja teoksina. Katja Salmi tutkii teoksissaan äideiltä tyttärille siirtyvää henkistä perintöä ja sen vaikutusta naisten elämään. Katri Kanasen työ tarjoaa naisellista kauneutta, kun taas Sirpa Erosen teos kertoo elämän kerroksellisuudesta ja kauneuden katoamista. Heidi Galle miettii naisen ehtiväisyyttä omassa teoksessaan Kuin kissan yhdeksän henkeä ja Irkeri Holopainen käsityönperinteitä ryijy-työssään.
Heidi Halm kuvaa omassa työssään naisen sisäistä maailmaa kun kylmyys tulee ja pimeys laskeutuu.
Osa näyttelytöistä sijoittuu lasivitriiniin. Vitriinissä näkee Paula Vertainen-Zimmelin Kaunottaren ja hirviön, sekä Tuula Vuokkomaan itse sitomiaan kirjoja. Tekemistään Tuula kuvaa siten että
tarve tulee usein tilanteissa, joissa jokin elämässä muuttuu tai päästän vanhasta irti. Kuvaan mieluiten eri tekniikoita yhdistelemällä tunnetiloja ja asioita, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Mummon nojatuolit, osa 11

2013-02-16T14:11:00.002+01:00

Tuolit etenevät omaa tahtiaan. Tuoleja on todellakin taas kaksi. Kuultuaan, että meillä on toinenkin verhoilua odottava tuoli, opettaja käski ottaa toisenkin tuolin mukaan. Muuten emme kuulema saa tuoleista samanlaisia. Ja tosi on. Olemme tuoli numero kakkosen perustustusta tehdessämme ahkerasti vertailleet perustuksen korkeutta ensimmäiseen.

Sitä jaksan ihmetellä, kuinka autaasti olen unohtanut tuon ekan tuolin eri vaiheet. Ihan niin kuin olisi taas ensimmäistä kertaa tekemässä. Kaiken joutuu taas kysymään opettajalta.

Solmut ovat niiiin vaikeita!

Naisen elämää

2013-01-20T12:22:00.000+01:00

Kokoonnumme kokeilevan käsityön vanhan ryhmän kanssa edelleen silloin tällöin (käsityötaiteen perusopetus aikuisille). Meitä on noin kymmenen naisen tiivis ja mukava ryhmä. Olimme koossa työväenopiston ryhmänä noin viisi vuotta. Syventävät opinnot meiltä päättyivät keväällä -11. Kesällä päätimme, että haluamme tehdä edelleen jotain yhdessä. Mietimme yhdistyksen perustamista, mutta tulimme siihen tulokseen, että se on liian vaivalloista eli byrokraattista. Keksimme sen sijaan, että puuhaamme yhdessä kevään aikana pystyyn oman näyttelyn.
Näyttelytilaksi koko maaliskuuksi saatiin Heidin suhteiden avulla Vantaan Koivukylän kirjaston näyttelytila Kirnu.

Teemaksi otimme 'naisen elämää'. Siitä meillä kaikilla on kokemusta hyvin monesta näkökulmasta.

Minä aloitin aiheen tutkiskelun mietiskelemällä, mitä naiseus minulle merkitsee. Olen aina ihmetellyt naisia, jotka kiljuvat pienten ampiaisten ja hämähäkkien takia, esittävät avutonta koneiden ja laitteiden kanssa, pitävät vaaleanpunaisesta ja ennen kaikkea osaavat kävellä korkokengillä, käyttävät helmiä ja meikkaavat. Outo maailma minulle!

Olen aiemmin näissä käsityötaiteen jutuissani pyrkinyt johonkin muuhun kuin kauniiseen. Nyt päätin ottaa haasteeksi 'naisellisen kauniin'. Tutkin nyt, pystynkö ollenkaan tekemään kaunista. Kaunis-sanakin on muuten perin naisellinen sana. Miehet eivät sitä juuri viljele.

Tutkiskelin aihetta tekemällä kuvakollaaseja kaikkein naisellisimmasta kuvista, joita netistä löysin.
Huopakollaasi sopii mielestäni hyvin tekniikaksi tuon vaaleanpunaisen ruusu- ja helmimaailman toteuttamisessa.

Mummon nojatuolit, osa 10

2013-01-13T11:55:00.004+01:00

Verhoilu-kurssi käynnistyi taas Vuotalossa. Tällä kertaa toimessa olin vain minä, sillä Heikki hoiteli kotona flunssaansa. Minä selvitin ko. taudin tällä kertaa ennen Heikkiä. Vuorovedolla siis mennään.

Jänskätti hiukan etukäteen, sillä tiesin, että tällä kertaa pitäisi nitoa liinauskangas kiinni tuolin sarjoihin. Paineilmalla toimiva niittipistooli on aiemmilla kerroilla ollut vain Heikin käsissä. Vaikka en olekaan mikään iiik-naisellinen nainen, pelkään hiukan työkaluja, joiden toiminnasta en ole varma.
No, onneksi opemme piti minulle ja yhdelle uudelle kurssilaiselle pikakurssin niittipyssyn toiminnasta. Sen jälkeen pystyin kyllä tarttumaan siihen. Osoittautui, ettei se niin kamala hurja ja käsistä karkaava kapistus sitten todellisuudessa ollutkaan. Ja ainahan noissa laitteissa on varmistukset, ettei niillä aivan helposti satuta itseään. Työväenopiston kursseilla työturvallisuus on varmasti ykkösasia, kun meitä on niin monenlaisia laitteita käyttämässä. Mitään kovin vaikeasti hallittavaa varustusta niihin tuskin hankitaan.
Liinauskangas tuli siis nidotuksi. Leikkasin myös pois ylimääräiset reunaliepeet. Lisäkiinnitykseksi ommellaan vielä reunaa kiertävä ommel pienellä käyräneulalla ja ompelulangalla.

Mummon nojatuolit, osa 9

2012-12-16T11:09:00.000+01:00

Reunan tukiompeleen ompelu oli kahden kurssikerran juttu. Onneksi toisella kerralla älysin jo ottaa hanskat mukaan, että vältyin uusilta rakoilta sormissa. Sen verran kovasti piti ommelta kiristää, että 'makkara' muotoutui tasaisesti tuolin sivureunojen mukaan ja hiukan ulos etureunasta. Opettaja oli ihan tyytyväinen reunakanttiimme. Kaipa siitä sitten hyvä tuli. Kun ensimmäistä kertaa elämässään verhoilee jotain, on välillä vähän vaikeaa hahmottaa, että mitä missäkin kohden tavoitellaan.
Tämän syksyn viimeisellä kerralla teimme pintatäytteen. Sitä varten ommeltiin perustustäytteen tekemisestä tutut ainelankalenkit. Niiden alle aseteltiin lastuvillaa niin, että kaikki kuopat peittyivät ja tuolin pintaan saatiin oikea muoto. Kumpikin istui moneen kertaan tuolille, että saimme lastuvillan tiiviiksi. Sitten teimme lakanakankaalla liinausta. Työ jäi tosin kesken, sillä ehdimme ainoastaan kiinnittämään liinauskankaan heftausneuloilla.
Käsinojat tulivat hiotuksi. Kovan työn Heikki niiden kanssa teki. Ulkona vuositolkulla olleissa käsinojissa oli homeläikkiä ja niiden liitoskohdat vaativat uudelleen liimausta.
Projekti jatkuu kevätlukukaudella. Onneksi ilmoittautuminen hoitui opettajalle tehdyllä jatkoilmoittautumisella. Syksyllä kilpailu kurssipaikasta oli sekuntipeliä.

Paperinarupallo ikkunaan

2012-11-26T20:34:00.000+01:00

Tampereen Kädentaidot -messuilla iskin silmäni Pirkanmaan kotityön paperinarupalloon. Heillä oli peräti tekemispaketti palloa varten. Ja ostinhan minä sitten sen Paperiinipallo -tarvikepaketin. Paketissa oli liimaa ja talouskelmua luukuun ottamatta kaikki, jopa valosarja, valaistun paperipallon tekemiseen. Lauantaina sen sitten rakentelin. Pallo kuivui pari päivää ja tänään liima oli niin kuivunutta, että saatoin puhkaista ilmapallon ja virittää kynttiläsarjan pallon sisään.

Tässä, olkaa hyvä, kuvakertomus paperipallon tekovaiheista...

Mummon nojatuolit, osa 8

2012-11-25T11:03:00.001+01:00

Kolmen viikon flunssatauon jälkeen pääsimme taas rakentamaan nojatuoliamme. Minä ompelin reunan tukiommelta ja Heikki siklasi vanhaa lakkaa tuolin käsinojista.
Heikki oli jo piirtänyt reunamakkaran ommelriville apuviivat, joita pitkin ompelin isolla käyräneulalla ja purjelangalla kolmiomuotoista kuviota täytteen sisälle. Reunoihin muodostuivat suorat tikkirivit. Jokaisen kolmion kärkeen tuli ulkoreunaan kahdeksikon muotoinen kiristyssolmu. Langan kiristäminen oli sen verran kovaa hommaa, että rakkoja tuli sormiin.
Vanhan lakan poistaminenkaan ei ollut kaikkein kevyimmästä päästä verhoilutöitä, sillä Heikki valitti seuraavana päivänä olkapäitään

Villatakki kappaleina

2012-11-11T19:28:00.000+01:00

Joskus muinoin syyskuussa kasvivärjäämästäni Wool-langasta aloittamani villatakki alkaa olla loppusuoralla. Langan päättelyä on vielä paljon. Huomasin myös neuloneeni selkäkappaleen neljänneksi ylimmän raidan eri keltaisella kuin etukappaleissa ja hihoissa. Täytynee tehdä uusiksi! Olen näissä käsityöhommeleissa huomannut parhaaksi tehdä lopputuloksesta sellainen, että mikään ei jää itseä kismittämään. Tuommoiset fibat eivät nimittäin unohdu, vaikka niitä ei kukaan muu välttämättä huomaisikaan.

Mummon nojatuolit, osa 7

2012-11-04T14:00:00.003+01:00

Reunojen täyttöä ja tukiompeleita...

Minä olin viikon verran tukevassa flunssassa, joten Heikki edisti yksinään tuoliprojektiamme. Kuvissa oleva veitsennäköinen esine on pryyli, jolla haettiin tuolin reunatäytteisiin oikea muoto. Heikki ehti jo piirtää reunan tukiompeleelle eli kanttiompeleelle apuviivat, joita seuraillen alamme ensi kerralla isolla käyräneulalla ompelemaan.

Lasinsulatuksia

2012-10-28T18:07:00.003+01:00

Tämä viikonloppu sujui taas lasia sulatellen. Tai oikeammin lasia leikaten ja asetellen. Uuni hoitaa yön aikana sulatuksen. Nuo esineet ovat noin kokoa 20 x 20 cm.
Ylin vati on maalattu liima-lasiväriseoksella tavalliselle ikkunalasille. Keskimmäinen on oikeaa 4 mm paksua sulatuslasia (Bullseye) ja alin on aseteltu viinipullon siruista. Helmien reiät onnistuivat tällä kerralla eristyslangalla.

Mummon nojatuolit, osa 6

2012-10-14T17:32:00.000+02:00

Tuoliprojekti jatkuu.
Olimme tietysti tehneet aloittelijan virheen ja tunkeneet pääosan lastuvillasta tuolin takaosaan ja opettajan arvioivan katseen jälkeen saimme laittaa melkoiset määrät lisää lastuvillaa tuolin etureunaan ja sivureunoille. Tuolin täyttäminen jatkui ohuella kerroksella hamppua. Nytpä eivät jouset enää tunnu Heikinkään pepussa!
Täytteen päälle laitettiin säkkikangas. Säkkikankaaseen piirrettiin kaksi neliötä läpiveto-ompelun helpottamiseksi. Viivoja pitkin ommeltiin läpi perustuskankaan, täytteen ja joustinkankaan. Ompelu tapahtui pitkällä, kaksikärkisellä neulalla ja suoraan kerästä tulevalla purjelangalla. Lankaa ei saanut katkaista ja piti varoa, ettei ommel tarttunut jousirenkaisiin tai sidontalankoihin. Pisto oli tuolin päällä kämmenen levyinen ja alapuolella pari senttiä pitkä. Homma onnistui meiltä juuri ja juuri, koska meillä on tekstiilivyöt äänenvaimenninkankaana pohjaristikon päällä. Mysteeriksi meille jäi, kuinka läpiveto-ompelu voi ylipäätään onnistua osumatta jousiin tai sidontanaruun, jos pohjakankaana käytetään säkkikangasta.

Kurssilla käytetään Opetushallituksen julkaisemaa oppikirjaa Perinteinen verhoilu. Toinen erittäin hyvä kirja on Näin kunnostat mummolan mööpelit, jossa on K-tuolin kunnostus hyvin pikkutarkasti ja havainnollisesti selitettynä.

Takaisin sorvin ääreen - back to the work

2012-09-30T15:32:00.003+02:00

Huomenna minulla on sitten edessä paluu työelämään ja viiden kuukauden hieno vuorotteluvapaajakso on elettyä elämää. Sain ja ennen kaikkea jaksoin kerrankin harrastaa päivät pitkät. Ihan kiertelemättä on sanottava, että työ vie suurimman osan voimistani normielämässäni.

Mitäkö sitten ehdin tehdä? Vaikka mitä. Heikin kanssa aloitimme suur-urakan kahden K-tuolin uudelleen verhoilemiseksi. Sen lisäksi ainakin kehräsin, kasvivärjäsin, huovutin, neuloin, tein helmitöitä ja lasinsulatusta. Ihanuutta oli saada marjastaa ja sienestää melkein päivittäin heinäkuun puolesta välistä syyskuu loppuun. Tämä vuosi olikin erittäin marjaisa ja sienekäs. Yksi parhaista jutuista elämässäni on juuri tuo erilainen luonnonantimien keräily. Siihenhän sisältyvät syötävien marjojen ja sienten lisäksi myös kasvivärjäyksen väriaineiden keräily. Esimerkiksi toukokuussa kyykin aika monta tuntia tervaleppien alla keräilemässä tervalepän "käpyjä".
Ulkomaillakin käytiin. Berliinissä oltiin viikko ja lyhyempiä reissuja tehtiin parikin kertaa Tallinnaan ja kerran Tukholmaan. Tukholmassa käytiin muuten katsomassa Svenska Hemslöjdsföreningarnas Riksförbundin satavuotisjuhlanäyttelyä. Koko näyttely oli yhtä luovuuden ylistystä!

Oma projektinsa oli lapsuuden kodin romahtaneen navetan purkuprojekti. Sielläkin oltiin aika monena lauantaina veljen ja Heikin kanssa ensin siivoamassa romuja pois ja sitten kaatamassa seiniä.

Ihmiset valittavat, että tämä kesä oli sateinen. Uskokaa tai älkää, minä en sitä huomannut. Ilmat olivat mielestäni mitä parhaimmat. Ja kun ei ollut liian kuuma, jaksoi puuhata. Kai se on niin, että jos on enemmän vapaata aikaa, ei haittaa, jos ajoittain sataa. Silloin vain muutetaan suunnitelmia ja tehdään jotain muuta. Esimerkiksi lukea. Vihdoin sain luettua koko hienon Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan.

Nyt kun on ollut viimeaikoina kovasti puhetta vuorotteluvapaaoikeudesta, voin omalta kohdaltani sanoa, että töihin minä palaan hyvin levänneenä ja etäisyyttä ottaneena. Jaksan taas vaikka mitä. Luulisin sen olevan työnantajan(kin) etu.

Tomorrow I will have a return to the working life after I have spent five fine months in the job alternation leave. Without quite circling, one must say that the work takes most of my powers in my norm life.

What did I do with a job alternation leave? A great number of things!

With Heikki, we began a huge project upholstering two old chairs. Then, I spun, dyed with natural dyes, felted, knitted, pearl worked and melted glass.

Most of all I love mushrooming and picking berries and this summer there was them in the woods and I was extremely happy. In addition to the edible berries and mushrooms I also collected plants for dyeing. It is really one of the greatest joys collecting natural products and wandering in the woods.

People are complaining that this summer was rainy. Believe or not, I did not notice it. The weather was the most good, in my opinion. Perhaps it is so if there is a more free time that it will not bother if at times it is some raining. Then you can do matters indoors, read for example.

Recently, there has been hard talk about the job alternation leave. I can say from my own experience, that now I'm well rested and have taken the distance from the job and I will come back to work refreshed. I would think that it is an advantage to employer and me.

Mummon nojatuolit, osa 5

2012-09-28T12:02:00.001+02:00

Kesällä Vantaan aikuisopistossa alkanut mummon nojatuolien korjausprojekti jatkuu nyt syksyllä Helsingin työväenopistossa. Onnistuimme ilmoittamaan itsemme noin puolessa minuutissa täyttyneelle huonekalujen verhoilukurssille Vuotalolla.

Päädyimme tällä kertaa ottamaan mukaan vain toisen tuolin. Tuoli numero kakkonen pääsee käsittelyyn, kun ensimmäinen on valmis.

Eilen oli kolmas kurssikerta. Tähän mennessä olemme peittäneet jouset joustinkankaalla, joka on tiuhaa säkkikangasta. Se nidottiin kiinni tuolin sarjoihin ja jousirenkaat ommeltiin siihen kiinni.
Reunapuut vaativat hiukan säätämistä ennen kuin saimme ne ruuvattua siististi joustinkankaan päälle. Tutustuimme vannesahaan, jolla teimme pienet lovet solmu- ja naulakohtiin, jotta puut asettuivat kunnolla kohdilleen. Olipahan jännä laite! Heikki pääsi myös poraamaan reikiä työväenopiston jykevällä porakoneella.
Eilen aloitimme tuolin perustan eli grundin rakentamisen. Ensin ommeltiin käyräneulalla aine- eli täytelankalenkit joustinkankaaseen. Täyteaineena käytimme lastua. Lastua työnnettiin takakulmasta alkaen ainelangan alta niin paljon kuin sinne mahtui. Testailimme täyttöä istumalla tuolilla. Opettaja nimittäin sanoi, että puolet verhoilusta tehdään takapuolella! Jousien ei pitäisi tuntua istujan takapuoleen. Heikki tuossa sanoi, että hän kyllä vielä tuon täytön jälkeen tunsi ne. Täytynee siis vielä ensi kerralla jatkaa tuon lastun parissa.