Kalakerho Siloneula - letkeästi onkien

Karppipäiväkirjat 4 - Olet mitä syöt, syöttöboilareista / 1

2024-04-16T16:53:00.003+03:00

Sinä viikonloppuna syötiin ihan helvetisti hernekeittoa!

On vaikea olla uskomatta asioihin joiden on itse nähnyt toimivan ja toisaalta isojenkin auktoriteettien pieteetillä perustellut teesit kuittaa liian helposti olan kohautuksella jos itse on ajanut näiden kanssa voimalla kerran päin seinää. Purematta nieleminen on pahinta, jää vielä pala kurkkuun ja tukehtuu toisen tietoihin. Toisaalta teoriatiedosta puhutaan usein ylimieliseen sävyyn. Ikäänkuin itseoppiminen olisi oikea, ylevämpi tapa hiffata asioita. Itselle suurimmat oivallukset on tullut kun yht.äkkiä on tajunnut omien kokemusten alleviivaavan jotain tuttua teoriaa. Siinä vaiheessa oletus muuttuu nopeammin tiedoksi ja tätä uutta ymmärrystä kykenee käyttämään monessa muussakin tilanteessa. Kun aloitimme karpinonginnan emme tienneet yhtään mitään.

Boilie tehtaalla oli vielä talvi

Sinä viikonloppuna leivottiin ihan helvetisti boilareita.

Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla, soisten metsien siimeksessä aurinko sulatti nopeasti metristä lumipatjaa. Kulkemattomien korpimaiden mahdolliset villieläimet ja metsäteollisuuden raiskaamat tehometsät vilisitivät auton ikkunoissa ja tutulla rauhallisella nuotilla lausutut totuudet ja tarinat siivittimät meitä eteenpäin. Auton ratissa istui Jari Käpylä. Meillä on käynyt ihan hillitön tsägä!

Mitri sai meistä ensimäisenä ison karpin, Kalalla oli painoa muistaakseni reilut 9 kiloa ja se ihastui Lidl:stä ostettuihin viiteen hiuksen rigattuun sokerimaissin jyvään. Tämän jälkeen käytännössä kaikki karppimme on saatu itse tehdyillä boilareilla. Tietämättämme suorastaan harppasimme yli ensimmäisen karpinongintaan liitytetyn ongelman. Ensimmäisestä varsinaisesta karppikesästä asti olemme onkineet ja syöttäneet riittävän hyvälaatuista kamaa. Alkuun vain luulimme, mutta nyt tiedämme. Kaikki teoriatieto tukee rannassa oppimaamme ja 12-vuoden jälkeen uskallan jo väittää, että tiedämme myös sen miksi meidän syöttimme ja tapamme syöttää toimivat. Hillitön tsägä alkoi kun Jari liittyi meidän jengiin!

Sinä viikonloppuna puhuttiin paljon syöttämisestä.

Miten eroaa itse tehty syötti kaupallisesta? Toista saa kilotolkulla kotiovelle pelkästään klikkaamalla ja toisen eteen joutuu tekemään kokonaisen viikonlopun duunia. En kiistä, ettei jo tämä alleviivaa tekijälleen laatueroa ja kalastuksessa usko on usein se mikä ratkaisee. Mihin siis perustuu meidän usko, toivo ja ennenkaikkea rakkaus. Tajutakseen ajatuksen, kannattaa boilie alkuun murentaa osiin. Kaupallisten boilieden kilohinnat vaihtelevat n. 2,5 eurosta melkein 20 euroon ja meidän itsetehdyt asettuvat n. 6-10 euron kilohintaan. On siis helppo huomata, että kyseessä ei ole ainoastaan meille tyypillinen laihialainen lähestymiskulma.

Ensimmäiset syöttitalkoot järjestettiin kevättalvella 2013 (Ekat syöttitalkoot) ja siitä lähtien, lukuunottamatta paria koronatalvea, kesän syötit on leivottu aina kimpassa. Ensimmäiset kerrat sujuivat ihmetelessä - pipettejä, tuoksuja, purkkeja ja puteleja. Tiesimme syöttien toimivan, mutta kokonaiskuva siitä mitä ja ennenkaikkea miksi taikinaan livautettiin oli mysteeri. Nyt meillä on jo omiakin ajatuksia. Kyse on karpin fysiologiasta. Ihmisen ja eläimen erottaa se, että eläin kykenee huomattavasti paremmin määrittämään sen millainen ravinto sille on hyväksi.

Työleirin lopputuotoksia

Sinä viikonloppuna opittiin jälleen uutta.

Vehnäjauho on halpaa ja se sisältää prosentuaalisesti ylivoimaisesti eniten hiilihydraatteja. Karppi pitää proteiinista, tarkemmin ottaen eri proteiineista ja niiden saaminen luonnon vesistä on sille hidasta. Kaupallisten tuotteiden hintaero selittyy pallon koostumuksella - karpille oleelliset ravintoaineet maksavat enemmän ja meidän onkijoiden hajuaistille osuvat tuotteet vähemmän. Itse maualla, saati tuoksulla ei siis lopulta ole syötettäessä kovin suurta merkitystä. Saadakseen karpin innostumaan tarjolla oltavaa kamaa kannatta hiukan miettiä. Pelkkä huono boilari voi olla huomattavan paljon enemmän no-go kun tarkkaan harkitut lähikaupan antimet. Toisaalta saisimme täysin toimivia syöttöboilareita halvemmalla ja ennenkaikkea helpommalla jos tilaisimme ne suoraan kotiin. Uskoa ja toivoa voi rahalla ostaa, mutta rakkautta ei ikinä.

Kotimatka - spekulointi jatkuu

Kun tiedät jokaisen aineen ja nykyään alkuun eriskummalliselta hifistelyltä haisseiden molekyyligastronomisten elementtien merkityksen on kynnys muuttaa lähestymiskulmaa iso. Silti - samoilla rannoilla, erilaisella syöttitaktiikalla muut porukat osuvat kaloihin hyvin samankaltaisella osumisprosentilla kuin me. En tiedä onko tässä syöttitehtailussa lopulta mitään järkeä, mutta hauskaa se on. Lopputulos palkitsee ja matolla makaava kala tuntuu ehkä hiukan paremmalta kun rigin päässä on IVP, Lucifer, Fiesta tai RokastajaRantanen

Sinä viikonloppuna nautittiin maaseudun rauhasta.

Kaupungin kivisolien kasvatille hiljaisuus on ylellisyyttä. Lintujen laulu ja pimenevä metsä siivitti ajatukset kohti tulevaa kesää. Harvoin sitä on aikaa olla niin, että ainut vastuu on onkisyöttien valmistus. Kodan hämärässä, nuotion valaistessa tutut kasvot alati muuttuvan kellertävään valoon olimme ajatuksien kanssa jo kesässä. 12-vuodessa siitä on tullut tapa ja mielentila. Pystyttäisinpä jo telttaa, hörppisinpä jo trangia kahvia, nukahtaisinpa jo linnun lauluun ja heräisinpä tänä vuonna edes kerran siihen kun Jari herättelee rannassa myöhään nukkujia kahville. Pienen piirin sosiaalisuus ja omien pieruvitsien ja kommellusten kertaaminen on itselle tärkeää. Siihen on syntynyt tuttu viitekehys ja siksi karpinonginttaa on jo ikävä.

Sinä viikonloppuna katse käännettiin lopullisesti kohti kesää.

Vanhoissa blogikirjoitukset ovat ainoa "tilasto" joka meidän kalastuksesta on olemassa. Sieltä oli myös helppo tarkistaa - ensimmäinen kalareissu karpin perään on tehty 2.7.2011. Silloin rannassa olivat mukana Tapion Jerry, Villarealin Marco, Käpylän Jari, minä ja Jukka. Emme sukeltaneet karpinonginnan syviin vesiin yksin, vaan ympärillä oli siinä vaiheessa meitä paljon osaavampia ja intohimoisempia kavereita. Yhdessä oppiminen tuuppi meitä

Karppipäiväkirjat osa 3 - Pitkä, tylsä ja pimeä

2023-10-15T23:16:00.004+03:00

Suomessa on viisi vuodenaikaa - Talvi, kevät, kesä, syksy ja marraskuu. Marraskuun pituutta on hankala arvioida. Täällä etelässä se kestää pahimmillaan neljä kuukautta ja näinä vuosina sen puristavan otteen todella tuntee. Ne on niitä tunnelmakuvia - aamulla duuniin pimeässä vastatuulen piiskatessa jääkylmää vettä valkokaulushenkilönkin paidan sisään. Illalla polvia myöten sohjossa takaisin sen saman, nyt kääntyneen tuulen puhaltaessa jalkarättejä väsyneisiin silmiin. Tästähän me maalailemme itseironiaa, ehkäpä myös brändätään sisukkuutta ja peräksiantamattomuutta. Lopulta ikuinen marraskuu on kuitenkin vain vittumainen ajanjakso ennen mahdollisen talven alkua.

Marraskuuhun päättyy myös meidän karppikausi. Viimeinen pikkujoulureissu on pimeä, kylmä ja aina yhtä katkeransuloinen. Karpinonkijan vuosi päättyy liian aikaisin ja kauden viimeisissä tarinoissa katsotaan taakse jo tehtyyn, mutta liidetään samalla pitkän talven yli seuraavaan kevääseen. Järkevä aika onkia karppia kestää Suomessa toukokuusta lokakuun loppuun. Pikkujoulujen jälkeiset kuusi kuukautta olen onkijana parhaimmillani. Silloin osaan ja tiedän, itse onkikaudella vaan epäilen ja luulen.

Kauden 2022 paras kala itselle - Enkkakala uudelta mestalta

Kausi 2022 jätti jälkeensä erittäin hienoja kaloja ja paljon kiinnostavia ajatuksia kaudelle 2023. Millainen on oikeastaan hyvä karppijärvi? Mitä pienempi ongittava järvi on, sen helpommin siellä olevat kalat on löydettävissä ja sen nopeammin järven kalat ja luonne selviää. Kun järven koko kasvaa, muuttu homma mielenkiintoisemmaksi. Se miten kalat jakautuvat järven eri osiin, miten ne liikkuvat vallitsevan kelin ja vuoden ajan mukaan muuttuvat merkityksellisiksi. Nollareissujen todennäköisyys kasvaa, mutta opittavaa, ongittavaa ja tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa. Kauden päätteeksi mielessä kummitteli kaksi tällaista järveä joiden rannoille ja lahdukoihin oli nyt puoli vuotta aikaa ajatuksissaan harhautua ja unohtua.

Kuinka usein sinulla on tylsää? Sellaista perinteistä vanhanaikaista tylsyyttä jossa vain olet, sinä ja ajatuksesi, tylsyyttä joka antaa aivoille mahdollisuuden levätä. Siedätkö enää olemista ilman jatkuvaa tarvetta tehdä jotain? Itselle nämä hetket on nykyään yhä harvinaisempia, tieto ja maailma on jatkuvasti yhden napauksen päässä ja liiian usein huomaan olevani tylsistynyt ja ahdistunut samaan aikaan. Eksyn tilaan jossa etenen turhan tiedon tyyssijassa napautus kerralla eteenpäin hallitsematta enää itse eteentulevien impulsien määrää ja laatua. Joudun muistuttamaan itseäni millaisessa olemisessa olen onnellisimmillani.

Oikeanlaisen tylsyyden ihanuuden huomaa kun oma mieli rauhoittuu ja tajuaa liukuvansa esteettä ajatuksesta toiseen. Parhaimmillaan kellut jalkapallon, perheen ja karpinonginnan suloisessa sekamelskassa. Tunti kuluu huomaamatta ja tylsyys muuttuu tärkeäksi. Kaiken tekemisen ei tarvitse olla hyödyllistä, mutta joskus nämä ajatukset kääntyvät myös todellisuudeksi. Teorian ja käytännön välinen kuilu on melko mittava, mutta parhaatkin käytännöt ovat olleet aluksi pelkkää teoriaa. Miksi kaikki rigit eivät toimi Nimettömällä? Vaikuttakaa karpin syöntiin enemmän syötetyn tavaran laatu vai se mitä ravintoaineita koukkusyötti sisältää? Miksi saimme aiemmin todella hyvin kalaa kauempaa rannasta ja nyt ongimme pääasiassa ihan rantakaistaa? Mihin hävisi Jarin järven karpit? Miksi kolme makkaraa illassa alkaa nykyään olla maksimi?

Todella usein ajatukset johdattavat sinut lopulta karttojen ja istutustilastojen äärelle, sillä lopulta karpinonginta on epätoivoista etsimistä. Meitä kalan koko ei motivoi riittävästi vaan karpin saanti uudelta järveltä on harrastuksen todellinen kruununjalokivi. Talvi 2023 puksutti silti erinäköisillä raiteilla. Halun löytää oli korvannut halu kalastaa riittävästi näitä kahta meille uutta järveä. Halu oppia ymmärtämään isomman järven logiikkaa sai oikeanlaisen tylsyyden tuntumaan upottavalta kaislikolta kahluusaappaiden alla. Pitkän ärsyttävän pimeän mustimpana hetkenä seuraavan kauden alku haipui ikuisuuteen. Silloin uusien järvien karpit saisivat laiduntaa rauhassa. Meidän onkimisemme tulisi olemaan tehokasta, tarkkaan mietittyä, täydellisessä sopusoinnussa ja aivan törkeän menestyksekästä. Ennenkaikkea se keskittyisi vanhoille uusille paikoille. Villasukat jalassa, suklaarasia auki kirjoituspöydällä ja jouluradion soidessa taustalla olin itse karpinonkijana voittamaton. Mikään - ei yhtään mikään suistaisi itseluottamusta tältä kukkulalta.

Neljä kuukauden kuluttua tästä karppikausi oli lähellä. Aurinko paistoi lämpimästi, Vanajaveden reitin salmipaikat olivat jo auki ja juna puksutti kohti pohjoista. Olimme Jukan ja Mitrin kanssa matkalla kohti Oulaisia. Syöttipakkaset kaipaisivat täydennystä. Juttu luisti ja kaikilla oli mukavaa, askelmerkkejä soviteltiin ja karpinonginta pysyi polveilevien tarinoiden keskiössä. Jossain Lempäälän kohdalla vilkaisin hymyileviä tovereita ja tajusin kauden olevan ihan juuri tässä. Siinä hetkessä sen taas tajusi. Karpinonginnassa todellisen tiedon kerääminen on tuskastuttavan hidasta. Kokemus on paljastanut, että teoreettisten fantasioiden ja arkitodellisuuden välinen kuilu on ammottava. Kalastusmäärät, saati kalamäärät jäävät niin pieniksi, että edes auttavien tietojen haaliminen ottaa vuosia. Muuttujia on kamalan suuri määrä ja niiden hallinta tuntuu mahdottomalta. Mistä tämäkin kalattomuus taas johtui ja mikä oikeasti sai karppit syömään kuin hullut? Viimeistään Tampereelle tullessa mieli oli jo asettenut uuteen asentoon. Juna kulki, ja niin eteni myös aika. Kausi 2023 oli alkamassa. Tiesin luulevani ja epäilin osaavani. Mitäköhän tästäkin taas tulisi?

Seuraavan blogin tapahtumaympäristö - Pohjoisen Boilietehtaalla!

Karppipäiväkirjat osa 2 - Takana loistava tulevaisuus!

2023-10-10T20:10:00.003+03:00

Me olemme jo vahvasti vanhentuneita miehiä. Takana on paljon yhteisiä kalatunteja, yhdessä nukuttuja öitä ja litratolkulla kahvia erinäisillä rannoilla - ja kalojakin on saatu. Onneksi aika tasoittaa puutteet osaamisessa ja hitaasti oppimisessa ei ole mitään pahaa. On hulvatonta katsoa vanhoja kuvia. Parin kymmenen vuoden takaisista otoksista sen todella ymmärtää. Siitä on jo aika kauan. Siksi nuorisolaiset tuntuvat lapsilta ja omia lapsia saavat aikuiset nuorilta tulokkailta. Kun vuonna 2007 kirjoittelin ensimmäisiä blogitekstejä uunituoreeseen blogiimme nykyisten instagram kuviemme nuorimmat tykkääjät eivät välttämättä olleet edes syntyneet. Myös maailma oli aivan erilainen paikka.

Kun tapasimme, joutui nykyinen vaimoni tavoittelemaan minua lapsuuden kotini lankapuhelimesta. Silloin oleminen ajassa oli hyvin erilaista. Toki on myönnettävä, että jo silloin olkapäälläni istui iloisesti visertelevä "Muutos Vastarinta". Olin ehkä viimeisiä oman ikäluokkani edustajia joka itsellensä matkapuhelimen hommasi. Sillä mitäpä sitä tässä elämässä sellaisella tekisi ja onhan sitä ennenkin pärjätty ilman. Maailman rytmi oli vuosituhannen vaihteessa aivan toinen. Elämän laatua ja hyvyyttä on vaikea mittaroida, mutta tämä nykyinen aika ja tapa olla kuormittaa enemmän. Mielenterveysongelmien diagnostiikka ja hyväksyttävyys ovat yksi tekijä, elämän keskimääräinen kuormittavuus toinen. Onneksi en itse ole nuorisoa nyt, miten lie pärjäisin?

Mitrin eka - Elokuu 2011 (Blogiraportti reissusta)

Karpinonginta alkoi osaltamme vasta vuonna 2011. Siitä on vain hiuksen hieno hujaus ja jälkeenpäin mietittynä oma kalamääräni olisi takuulla isompi ilman ystävääni Muutos Vastarintaa. Usein on menty perse edellä puuhun ja junnattu liian kauan tutulla ja turvallisella tavalla onkia. Onneksi vierellä on aina ollut kavereita, jotka ovat ymmärtäneet muutoksen mahdollisuudet. Kalamäärät ovat tosiasioita ja lopulta jääräpäisinkin hiffaa ettei aika tasoita eroja vaan kasvattaa niitä. On pakko nöyrtyä - Mitä sä oikein teet eritavalla?

Elämän yksi mageimmista asioista on uuden oppiminen, on kyse mistä tahansa. On paljon kivempi yrittää pitää itsensä edes vähän kartalla ympäröivästä maailmasta. Tieto lisää ymmärrystä ja valitettavasti ymmärrys myös välillä turhauttaa. Onginnassa on aivan sama. Olemme oppineet, mutta vähintään yhtä usein olemme myös turhautuneet. Alkuvuosien vakaa usko siihen, että karppeja on saatavissa oikeastaan joka järvestä on pikkuhiljaa haihtunut kylmään realismiin. Tämä on aihepiiri jota luultavasti sivutaan jatkoblogeissa kohtuu taajaan ja sitä pohditaan oikeastaan aina kun olemme asettuneet rauhaisalle onkirannalle. Olemme oppineet paljon, mutta silti tajuamme usein olevamme totaalisen ymmällämme karpin mielenliikkeiden kanssa. Se lienee myös suurin syy sille, että tälle harrastukselle ei näy loppua.

Teemun eka - elokuu 2012 (Blogiraportti reissusta)

Millaistakohan olisi aloitella onginta harrastusta nyt? Olemmeko jopa huomaamatta olleet todistamassa jonkun sortin muutosta suomalaisessa kalastuskultturissa vai istummeko juuri nyt sillä kynnyksellä? Ehkäpä edessä on "ruotsin malli" ja onginta on kiilaamassa tasaväkiseksi osaksi suomalaista kalastuskulttuuria. Tätä muutosta - hidasta, mutta pikku hiljaa kiihtyvää on ollut ilo ja etu seurata. Muutoksessa ja uuden oppimisessa pahamaineinen sosiaalinen media on veturi. Samanmieliset saavat seuraa, opettavat ja oppivat. Veturi tarvitsee myös kuljettajansa. Tavallaan luulen, että olemme itse olleet osana edistämässä tätä muutosta. Nykyään karpinonginnan aloittamisen kynnys on matalampi, mutta sen turhauttavat lainalaisuudet ja tietynlainen ongelmallisuus tekevät siitä silti vielä pitkään pienen piirin toimintaa. Luulen silti, että ne ajat kun tiesimme suurimman osan karpinonkijoista etunimeltä ovat kohta takana. Ja sanoo se nostalgiassa rypevä ja vanhoja hyviä aikoja kaipaava "Muutos Vastarinta" mitä tahansa. Me emme ole mystisiä ja tavoittamattomia karppijermuja jotka itsekseen pyrkivät ratkaisemaan pohjoisen karpin mysteerin. Meitä on jo aika monta ja määrä tulee yhä kasvamaan. Siksi suomalaisen karpin mysteeri on avautumassa yhä nopeammin ja siksi se kaikkein jääräpäisinkin karppijermu hymyilee hiljaa.

Jukan luultavasti eka - syyskuu 2012

Karppipäiväkirjat osa 1 - Miksi?

2023-10-08T19:51:00.002+03:00

Kirjoittaminen ja karpinonginta, aika ja ajankäyttö - mielenkiinto ensimmäisiin ja haasteet jälkimmäisen kanssa elävät ja ovat. Josko sitä nyt alkavan pitkän syksyn kynnyksellä pystyisi purkamaan tätä kautta molempia. Miettimään mitä tuli tehdyksi ja miksi? Millaiset reissut ja ajatukset saattelivat istumaan tänä sateisena lokakuisena lauantaina tuttuun nojatuoliin ja ottamaan kirjan sijasta syliin "kirjoituskoneen". Sillä käänteitä ja ajatuksia tähänkin vuoteen on mahtunut. Vuoteen jota karpinonginnan osalta on jäljellä enää yhden reissun verran.

Karpinonginnassa kalat ovat se ykkösjuttu, mutta siinä sivussa tapahtuu niin paljon enemmän kuin somekuviin ja lyhyisiin tekstin pätkiin saa ahdettua. Ehkä joku vielä jaksaa lukea ja syventyä,. Kenties kirjoittaminen tuo yhä sitä tuttua mielihyvää, tyhjentää pään muusta ja rentouttaa? Ehkäpä jotakuta myös kiinnostaa - karpinonginta ja sen sivujuonteet. Jokunen tiedon jyvä siellä ja ajatusvirtaa tuolla. Joten astu kyytiin, tästä se alkaa. Matka Siloneulalaiseen karppikauteen 2023.

Päivitetyt listat - Pelikaani™, tervetuloa Boilariksi Boilareiden joukkoon 7.8.2019

2019-08-07T16:33:00.001+03:00

Onkikausi on parhaimmillaan ja projekteja on päällä erilaisia. Joku niistä liittyy kai suoraan ongintaankin. Blogipuolella kirjoitellaan pidempää rapoa aikajänteestä ja iän vaikutuksesta katsantokulmaan. Kalastus lasten kanssa ja neljänkympin kriisi käynnisti kirjoitusprojektin joka ei ehkä ikinä tule valmiiksi.

Ehkä odotetuin ulkokalastuksellinen hanke etenee myös. Skabasimme kesäkuussa karpinonginnassa Urpoerämiehiä vastaan ja nyt leikkauspöydältä alkaa nousta ensimmäisiä kohtauksia. Mitri on aloittanut hommat ja valmista tullee tämän vuoden puolella. Ekat maistiaiset vakuuttavat ja epäilemättä yleisön katseltavaksi valmistuu ihan pätevää kotimaista kalastusta. Saa nähdä kuinka pienenä Mitri projektin pystyy pitämään.

Vähän on myös ongittu joten tässä nopsaan alta pois listaukset ja tilastoinnit.

EGOLISTAUS:

Pari lisäreissua taas tehty ja tilastot elää. Jari on saanut selkänsä jonkinlaiseen kondikseen ja heti kauden ekalla onkireissulla onnisti. Samalla reissulla Jukka kepitti sen verran kaloja, että kiilasi itsensä egolistauksen kärkipaikalle. Karpinonkijan kulta-ajat lähestyy ja epäilemättä tämän vuoden egottajan tittelistä tulee tiukka taisto. Heikkilät ovat karkumatkalla, mutta jos syksyllä sattuu osumaan hyvä viikonloppu kohdille voi egotilastossa kaikki kääntyä vielä päälaelleen.

Viime viikkojen aikana on tehty myös pari turpareissua. Kalamäärää on tullut hyvin, mutta koko on ollut valitettavan pientä. Mihin lie isommat kalat kadonneet - joet ovat rutikuivia ja ehkä olemme onkineet hiukan väärän profiilin paikkoja. Suutarisektori näyttää täyttä nollaa. Toisaalta ilman yhtään suutarireissua tätä ei sovi ihmetellä. Parin vuoden tauko lahnojen saannista päättyi kun Jukka mäskäsi itselleen ensimmäisen läpyskät, melkoinen meriitti sekin.

Pelikaani™:n ensimmäinen uhri

Kaiken maailman karvanaamoja rannasta löytyy - Liian pieniä turpia löytyy roppakaupalla, mutta missä on isommat

Onkija	Karppi	Ruutana	Lahna	Turpa
Jari	1	0	0	0
Jukka	6	8	2	11
Mitri	1	3	0	0
Teemu	5	9	0	10

SYÖTTITILASTO

Olet tervetullut joukkoon arvon Pelikaani™. Heinäkuun kääntyessä viimeiselle päivälle kilahti puhelin iloisesti. Karppikeskustelun ja kalasalaisuuksien kehto, Siloneulan sisäinen wattsapp-ryhmä oli taas hereillä ja ruudulle lävähti kauan odotettu kuva. Järvenpään boilitehtaan luovanosaston iskuryhmä oli pyöräytellyt onkijoille uutta kokeiltavaa. Tuo mustavalkoinen kummajainen, työnimeltä Mysteerilerssi2019 oli nähnyt päivän valon.

Ja heti ekalla karppireissulla kolisi komeasti. Kaksi saatua karppia ja yksi lahna erehtyi Pelikaanin lentoon. Syöttitilasto on historiallisen tasainen ja kisa vuoden 2019 syötistä ratkeaa todennäköisesti vasta viimeisten reissujen aikana.

Vuoden 2019 Mysteerilerssi - aka Pelikaani™

Vuoden eka Iivo - Jukka egolistauksen piikkipaikalle

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	3	2	8
Lucifer™	3	2	8
IVP™	2	1	5
Pelikaani™	2	0	4
Rokastaja Rantanen™	2	0	4
Batman™	1	0	2
BonBon™	0	1	1

Tilastopäivitys 28.7.2019

2019-07-28T11:41:00.000+03:00

Edellisestä blogipostauksesta on aikaa ja reissuja on kertynyt sen jälkeen muutamia. Kohtuu vähän, mutta silti niin, että kalatilastot ovat muokkautuneet aika erinnäköisiksi kuin ennen kesäkuun alkua. Kesäkuun alussa Jukka oli aktiivinen läheisillä turparannoilla ja muutaman karppireissun, useamman saadun kalan ja katkeran karkuutuksen jälkeen myös syöttitilasto näyttää erilaiselta.

EGOLISTAUS

Ihme ja kumma! Jukka ei porskuta egolistauksen kärjessä. Kaloja ja varsinkin lähtöjä on osunut kohtuu tasaisesti kaikille ja vielä toistaiseksi jokaiselta reissulta on saatu vähintään yksi kala. Pääsääntöisesti tämä saalisvarmuus johtuu paikkavalinnoista, vaikka toisaalta - tätä nykyä reissujen esityöt tehdään aina huolella. Helteiden kadottua pääsemme toivottavasti viimeinkin panostamaan uusiin (vaikeisiin) kohteisiin.

Kauden toistaiseksi viimeinen - 12,6kg

Ruutanan onginnassa olemme löytäneet viisasten kiven ja paikan jossa tartutustapoja pääsee treenaamaan kunnolla. Suurkalarajan ylittäviä kruusialaisia on napsunut reilusti toistakymmentä ja aikanaan mahdottomana tartutettavana pitämämme kalalaji on antautunut myös useamman alaikäisen toimesta.

Kalan saaja 6v - kuvan ottaja 7v

Onkija	Karppi	Ruutana	Turpa
Jari	0	0	0
Jukka	3	8	6
Mitri	1	3	0
Teemu	5	9	2

SYÖTTITILASTO

Kauden alla kävimme kiivasta keskustelua boilarimauista ja ennenkaikkea siitä miten ennakkomäskäys vaikuttaa niiden toimivuuteen. Viime vuosien trendinä on ollut, että uudet maut ovat toimineet alkuun todella hyvin, mutta seuraavina vuosina niiden tehot ovat tuntuneet laskevan. Viime vuoden Luciferin ylivoiman jälkeen puntaroimme tilannetta. Luciferin osalta emme halunneet muuttaa mitään ja pyöritellessämme hataria ajatuksia ajassa taaksepäin huomasimme saman toistuneen aiemminkin. BonBon, Rantanen ja jopa Fiesta ovat toimineet niinä vuosina kun niitä ei ole käytetty ennakkosyötössä lainkaan. Toki näillä syöteillä on kaloja aina saatu, mutta alun hurmio ylivoimaisesta tehosta on laantunut seuraavien vuosien aikana. Niinpä tänä vuonna ennakkosyötit tehtiin "neutraaleista kakkosketjulaisista"

Tänä vuonna yksikään syötti ei ole noussut ylivoimaiseksi. IVP toimii aina, Lucifer on varmistanut paikkansa keskikentän keskustassa ja Fiesta on palannut jokapaikan höyläksi. Onko syy sitten kevään päätöksessä vai missä. Mitään merkittävää eroa aiempiin vuosiin ei voi näillä kala(stus)määrillä huudella.

Lucifer maistuu myös perheen pienimmille

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	3	2	8
Lucifer™	3	2	8
IVP™	2	1	5
Rokastaja Rantanen™	1	0	5
BonBon™	0	1	1

Kauden avaus 26.5.2019

2019-05-29T21:25:00.002+03:00

Sumuisen järven jäädessä taakse marraskuu puraisee onkijan sielua. Karpinonkijan vuosi on Suomessa kovasti kaksijakoinen. Toukokuusta marraskuun alkuun ongittavaa riittää. Voit lähteä kalaan käytännössä koska vaan, mutta lopulta kun jääpeite aina yllättää huomaat katsovasi kalenteria hiljaa nieleskellen. Onkitauko kestää puolivuotta. Sen aikana tulee lumi, sohjo, pakkanen ja jää. Sieltä saapuu myös hauen täkyonginta, mutta sulaa vettä ja pitkiä iltoja rannassa on ikävä. Sitä sielunmaisemaa ei talvella ole. Silti, nopeammin kuin arvaatkaan räystäät alkavat lorista, muuttolinnut saapuvat ja pikkuhiljaa - hitaasti ja varmasti jääpeite väistyy. Kevät on tullut ja koko kausi siintää edessä. Silloin Karpinonkija on kuin kevään ylioppilas. Aivan kaikki on mahdollista.

Tämä kausi avattiin toukokuun loppupuolella, myöhemmin kuin monesti aiemmin. Useina vuosina olemme kihelmöineet jo huhtikuussa ja istuneet jäistä yötä toukokuun alussa saamatta minkäänvaltakunnan kontaktia vedeneläviin. Samalla alkuinto on ropissut ja muut velvoitteet siirtäneet seuraavan ison reissun kesäkuulle. Näin olemme hukanneet jotain. Viimeiset vuodet kausi on aloitettu vasta kun vedet ovat lämmenneet riittävästi. Lisäksi olemme päättäneet, että kautta ei enää aloiteta uudesta paikasta.

Syy sille miksi me ongimme karppia on ainakin osittain niissä hetkissä kun kalaa ei tule. Siitä on kirjoitettu paljon, mutta tämä kuva jatkaa samaa tarinaa.

Tällä reissulla oli kaksi ongintaan liittyvä tavoitetta. Saada kauden avaava karppi ja samalla onnistua onkimaan jokaiselle suurruutanat, joita onkipaikalla todennäköisesti esiintyy. Miten kävi - tarina kertoo, että...

RUUTANA

Ruutana on eittämättä ja todistetusti Suomen ylivoimaisesti vaikein onkikala. Meille kruusialainen on aiheuttanut harmaantumista nopeammin kuin hiusraja vetäytyy. Lukemattomia ovar ärräpäät ja epäuskoiset päänpudistukset. Paljon on puitu tartutuksen ongelmia, mutta edellenkään emme ole keksineet mitään millä ylössaantiprosenttia oltaisiin oikeasti nostettu.

Useinkaan emme halua onkia kahta lajia samaan aikaan. Koho-onkiminen on yllättävän hektistä puuhaa. Kohoa on kokoajan pakko tuijottaa ja me myös syötämme jatkuvasti pieniä määriä maissia ja pellettiä tontille. Se kaikki on pois karppireissun rauhasta ja meitä yhteen kasaavasta jatkuvasti juttelun porinasta. Koho-onkiessa ehkä jopa korpeaa, kun taas pohjaongella mieli on oikeastaan aina kovin tyhjä. Nyt poikkesimme suunnitelmasta ja aloitimme koho-onginnan heti kun aika siihen antoi mahdollisuuden.

Illan valossa kahdesti mäskätty tonti oli hiljainen. Ei pintovia kaloja, ei kuplia ja täysin kuolleena kelluva koho. Kunnes ensimmäisen, täysin yksittäisen ja puskista tulleen viennin päätteeksi pitelin kädessäni ruutanaa. Tartutus oli helppo ja harhakuva osaamisestani selviö. Paluu maanpinnalle oli nopea kun ruutanan paljastivat itsensä. Syönti seurasi toista ja kirosana kolmatta. Kaikki oli niin kovin tuttua. Mitri ja Jukka valtasivat kapean onkipaikan mutta kalat veivät yhä onkijoita. Ja toki ttässä vaiheesa tiesin taas tarutuksesta liki kaiken ja tein sen toisille hyvin selväksi.

Lopulta Mitrin telkkari taipui vaativalle kaarelle. Etiketti virhe, sofistikoitunut kelaonkimies vaan tuhahtaa moiselle. Pitkällä, brutaalilla ja esteettisesti arveluttavalla televavalla saatuja kaloja ei edes pitäisi laskea saaduksi, mutta tämä ei pyyhkinyt pois saamamiehen maireaa hymyä. Jukkakin sai kalan ja samaan hetkeen tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ruutanat alkoivat syömään niin, että jopa me tajusimme oikean hetken vastaiskulle. Itse en vavan varteen päästyäni tätä päässyt kokemaan, koska tartutin tukevasti kolmen metrin korkeudessa vaanineen salakavalan haavanoksan. Tele Häkkinen oli täysin liekeissä. Viides kala, täysin samankokoinen kuin edeltäjänsä päätti silti onkimisen syönnin ollessa kiivaimmillan. Kahvihammasta kolotti, makkaran kuoren nitriittisen kaunis poksahdus kaikui korvissa eikä koho-onginta jaksanut kiinnostaa enää ketään.

Mitri "Tele" Häkkinen

KARPPI

Korrelaatio. Sitä me etsimme. Mikä toimii, mikä ei - sateella kala syö ja jos sylkäiset matoon vie kohoa kohta valtava Antti Ahvenainen. Usein olemme erimieltä: rigeistä, syötin koukutuksesta jopa onkipaikan valinnasta. Yksi asia silti korreloi selvästi saatujen kalojen kanssa. Ilman etusyöttöä onkiminen on kuin sukeltelu ilman uimalaseja. Silkkaa hakuammuntaa ja hämärän sumeaa hapuilua. Voi sen helmen niinkin löytää, mutta tsägää se vaatii.

Itse olin tässä syötössä isosti vapaamatkustajan roolissa. Kehityin ja vapautin ajatuksiani duunipaikan koulutus-/virkistypäivillä. Ymmärsin olevani yllättävän hidas ja kankea sekä tajusin pitkäkestoisen liikuntaponnistelun tuottavan ennennäkemättön jumin. Mikään ei silti haitannut kun tiesin Jukan ja Mitrin hikoilevan onkitontin kimpussa. Kolmella syötöllä ennusmerkit olivat oikein hyvät, mutta silti tuleva 14 tuntinen yllätti.

Ensimmäinen lähtö tuli oikeastaan heti. Kauden ekaa kalaa ei haluaisi menettää ja sen näki onkimiehen kasvoilta. Teleongella sen olisi ehkä saanut satimeen. Mielialat ja -piteet vetivät raivokasta siksakkia. Oli huikeaa avata kausi nopealla lähdöllä, mutta mitä jos tämä oli tässä. Reissun ainoa vienti ja katkera karkuutus rantarytöihin. Kun potkut loppuvat ja vastassa on vain betonin kova paine on kuin jäätelöpallo olisi tippunut hiekkatielle.Onneksi lähdöt seurasivat tasaisesti toisiaan ja mitä pidemmälle reissu eteni sen ällistyneempiä olimme. Tiedossa on, että tässä järvessä ei kaloja liikaa ole ja autossa vaihdetut epäilevät kommentit tulevasta tuntuivat todella kaukaisilta. Kausi avattiin viimevuoden tapaan huikean hyvällä reissulla ja tästä on oivallista suunnata eteenpäin.

Pakatessamme seuraavana aamuna kamoja ja muistellessamme mennyttä kaikkia hymyilytti, yhtä hiukan kitkerämmin. Vain viiden metrin mies jäi ilman karppia. Ongimme epäilemättä sitä aluetta järveä johon kala luonnostaan parkkeerra. Sopiva rinne kerää kalat ja kun mäskiryhmä oli ollut aktiivinen pääsin itse päättämään ekan reissun egotilaston kärkipaikalla. Eikä pummilla matkustaminen jäänyt tähän. Omistaminen on historiaa: yhteisautot, kimppaveneet ja ystäväperheiden yhteiset mökit. Miksi karpinonginta poikkeasi tästä. Ilmastonmuutosta vastaan Jukan rigeillä, Mitrin teltassa nukkuen ja molempien ruutanavapaa kätellen. Pitäisi ehkä tehdä se karppitilaus ja kamapäivitys ennenkuin auton takavalot katoavat ja taakse jää marraskuun sumuinen järvi joka saa taas odottaa seuraavat puoli vuotta.

EGOLISTAUS

Onkija	Karppi	Ruutana
Jari	0	0
Jukka	1	1
Mitri	0	3
Teemu	2	1

SYÖTTITILASTO

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
IVP™	2	1	5
Rokastaja Rantanen™	1	0	2
Lucifer™	0	1	1

Miksi ongin 14.4.2019

2019-04-14T00:32:00.001+03:00

Vapaus on tila jossa ajatusta ei rajaa määreet. Siellä mielen pyörteet saavat virrata ilman estoja. Ne jämähtävät tarpettomaan nauttien ihanan pehmeästä huolettomuudesta vailla ajatusta vastuusta. Löydän pienen palan tätä kun suljen silmät. Aurinko värjää vastarantaa kultaisella sudilla ja koivu puskee talven takaa esiin kevään hentoa vihreää. Linnut laulavat ja lämmin päivä on kääntymässä viileäksi illaksi. On pakko laittaa takki päälle ja pipo päähän. Päivän aikana puhaltanut kevyt tuuli on tyyntymässä, mutta pienet laineet liplattavat yhä vasten rantakalliota. Avatessani silmät uudellen tiedän, että enää kuluu silmänräpäys ja olen taas siellä. Minun pakopaikka on onkiranta.

Elämän tekevät toiset ihmiset. Ilman muita en ikinä ymmäräisi kuinka hyvältä tuntuu yhteinen riemu ja kuinka paljon lohduttavampaa on surra yhdessä. Usein toisen hymy on omaa naurahdusta arvokkaampi. Itse tunnen eniten kun tiedän pystyväni pyyhkimään poskelle vierähtävän kyyneleen ja muuttamaan suolaisen itkun pienellä eleellä riemukkaaseen nauruun. Meillä kaikilla on elämänpolkunsa mutkiin liittyvä hatara ajatus. Reitti jonka päätepistettä emme voi tietää, mutta jonka suunnan luulemme olevan selvä.

Ihmissuhteisiin aika tuo syvyyttä. Rakastuminen on riehakasta halua ja pakahduttavaa onnen ja toisaalta epävarmuuden tunnetta. Rakastaminen jo paljon tasaisempaa. Arvostusta, ystävyyttä ja altistumista sille, että toinen tietää sinusta enemmän kuin edes itse ymmärrät. Jokaisella meistä on heikkoutensa ja lopulta, vaikka kuinka niitä yritämme peittää ne tekevät meistä mielenkiintoisia. Pitkissä ja syvissä ihmissuhteissa nämä heikkoudet muuttuvat jos ei vahvuuksiksi niin yhteiseksi salaisuudeksi. Yksi paha sana ei muuta mitään, kaksi eriävää ajatusta on vain mielipide-ero sillä me tiedämme kulkevamme elämänpolkua yhdessä. Risteyksessä valitsemme saman suunnan.

Vuosi kuluu ja luonnon kierto ei katso yksilön elon käänteitä. Olen aina kokenut oman pienuuteni lohdullisena. Oman elämän valinnat ja välillä suurilta tuntuvat muutokset eivät isossa kokonaisuudessa merkitse. Lopulta kevät tuo aina uuden ja hento vihreä on taas täällä Aina kyyneltä ei hetkessä muuteta hymyksi ja epävarmuus elämänpolun päätepisteestä kauhistuttaa. Kun huolehdimme muista huomaamme kannattelevamme myös itseämme. Hymyn saa aikaan myös se kun tajuaa itse olevansa huolehdittavana.

Onkirannassa vuoden kierto toistuu ja tulee lähelle. Marraskuun viimeinen ongittu hetki tuntuu yhä kirpeänä nipistyksenä nenän päässä. Voin melkein koskettaa silloin leijunutta kylmää usvaa ja nyt olemme taas tässä, Suunnitelemassa kesää ja pohtimassa turhaa. Toistuvuus voi olla tylsää, mutta samalla tuttuus on turvaa. Rannassa elän vain itselleni, tunnen toiset ja voin olla halutessani vain hiljaa. Siellä olen niin lähellä huolettomuutta kuin mahdollista. Aurinko lämmittää kasvoja ja odotan. Ilta hämärtää, yö pimenee ja lopulta se tapahtuu. Olemme hämmentävän onnellisia ja vilpittömän riemukkaita väsytellessämme kalaa. Lapsekas ilo on vastakohta vastuulle ja huolehtimiselle.

Aina välillä joku kysyy miksi ongin? Jään miettimään, mutta sulkiessani silmät tiedän vastauksen.

Olen taas hetken siellä. Onkirannassa.

Reissukuulumisia Jääkaudelta 2018-2019

2019-02-25T01:14:00.000+02:00

Karppikauden jäädessä marraskuun puolivälissä taakse oli katse jo kaukana kiinteän veden päällä. Viimeisten avoveden liplatusten unohtuessa puheenparsi risteili petokaloiss ja ensijäissä. Eka kertaa luulimme tajuavamme ismetestä jotain ja usko enkkakaloihin oli kova. Paljon se ei vaatisi. Jääenkkamme ennen kautta kirjattiin näin: Mitri 1,3kg, Jukka 3,1kg ja Teemu 4,1kg.

Kauden avaus 6.12. - Metri puhki

Jäät saapuivat aikaisin ja ensimmäiset hurjat kairasivat etelässä onkiluukkuuja jo ennen joulukalenterin aukeamista. Meille jääkausi aukesi tuttuna ja turvallisena päivänä. Kun muut laittavat kuohuvia pakkaseen ja kaivavat iltapuvut ja frakit kaapista juhliakseen Suomea me kurvaamme usein kauden avaavalle kalareissulle. Pilkkihaalari on meidän tapamme kunnioitta rakasta Suomea.

Viikolla ennen reissua satoi vettä ja jossainpäin jo kyseltiin voiko kalaan lainkaan lähteä. Sen verran on tullut noita pikkujärviä ja lampia ensijäiltä ongittua, että jonkunlainen hiljainen tieto piti varmana sitä, että jäät kyllä kantavat. Lopullista onkikohdetta pohdittiin isolla porukalla. Ekan reissun ohessa käytiin ismeteskaba Urpoerämiesten ja Siloneulan välillä. Kilpailu jota oltiin juonittu jo aikaisin syksyllä.

Lopulta päädyttiin meidän ehdottamallemme mestalle, koska epäilimme siellä olevan alueen tukevimmat jäät. Urpot suhtautuivat paikkaan kohtuu nuivasti - kaloja olisi kuulemma paljon, mutta kokoon ja potentiaalisin jättikaloihin ei niissä piireissä uskottu.

Kausi avattu

Reissusta tuli kaikin puolin erinomainen. Kaikki (paitsi minä ja Mitri) saivat kaloja ja meidän jääenkka paukautettiin Jukan toimesta komeast metrin paremmalle puolelle. Saimme myös seurata vierestä, miten lajille vihkiytyneet hommaa tekevät. Vaikka lopulta tulos oli meidän kannalta jopa nöyryttävä emme jaksaneet paljoa murjotella. Totuus käsikirjoituksen takaa nimittäin on, että ilman meidän hinkua onkia auringon laskuun asti Urpot olisivat poistuneet paikalta jo reilusti ennen omaa kolmen yli 110cm:sen hauen puolituntistaan. Niin se vaan Varsilakin ilman meitä yhä jahtaisi sitä puuttuvaa jääkymppiään ;)

OPPI 1:
Kalojen tartutus on ollut meille aina täydellistä salatiedettä. Kiitos vihollisjoukkueen tajusimme mitä olimme tehneet väärin. Karpinonkijat ovat unohtaneen vastaiskun merkityksen.

OPPI 2:
Myös pienellä tasamatalalla järvellä paikanvalintaan kannattaa käyttää aikaa ;)

Siloneulan uusi jääenkka - 101cm / 6,3kg

Saatiin oppitunti hauen onginnasta - Pauli ja 10,1kg

Revanssi joulupyhinä 27.12.2018

Ekalta reissulta jäi jäätävä polte. Tiesimme nyt yhden paikan josta enkkakalojen saanti hyvänä päivänä ei pitäisi olla mahdotonta. Pakkanen ja suoja vaihtelivat ja jäät pysyivät pitkään mallikkaina. Valitettavasti kaiken maailman kissanristiäiset ja joulukiireet kiilasivat kalenteriin ja jouduimme odottamaan yli pyhien kunnes taas marssimme hymyssä suin kohteeseen. Jostain syystä kulkumme johti hiukan eri paikkaan kun ennen - aikalailla tasantarkkaan siihen, missä toiset pitivät viimeksi peijaisiaan.

Emme oikein tienneet mitä odottaa. Keli oli täysin päinvastainen kuin viimeksia. Koko järvi oli sumun verhoama ja jäälle satanut lumi ja sohjokerros epäilyttivät kaikkia. Ennakkopelot osoittautuivat ainakin osittain turhiksi. Kuten edellisellä kerralla tapahtumia tuli paljon ja tartutus murheet jatkuivat. Iltapäivää kohti prosentti parani , mutta kalojen keskikoko oli valitettavan pieni. Liekö koukutuksen vaikeus ainakin osittain mennyt tämän piikki.

Yksi kala pelastaa paljon. Ehkä kymmenes vipan nousu päättyi monivaiheisen sähläilyn jälkeen ylivoimaisesti suurimman SiloHauen punnitukseen. 114cm olisi monessa paikassa ilmeisesti reilusti kymppi, mutta näilläkin kiloilla Jukan hymystä löytyi tuttu suurkalatärpin aikaansaama häpeilemätön maireus ja mielihyvä. On helppo todeta, että kuvat vääristävät. Tuon kokoinen hauki on yksinkertaisen pelottava otus. Ei sovi ihmetellä miksi kovat tosiäijät kiroilevat kovaa, juovat karhua, paskantavat rautalankaa ja heittokalastavat haukea. Hauki on yläasteen urheileva ja juopotteleva mukakingi ja karppi hiukan ylipainoinen hiljainen lukutoukka.

OPPI 3: Kukin tyylillä, mutta kauden aikana meidän rigien koukkukoko on kasvanut.

OPPI 4: Lumi ja sohjo ei tapa syöntiä ainakaan täysin

Uusille luvuille 114cm / 9,1kg

Kevään tuntua 16.2.2019

Vuosi vaihtui ja pakkanen kiristyi. Olemme joskus onkineet haukia hirmupakkasissa, mutta se ei ollut todellakaan kivaa. Lisäksi ero entiseen on se, että nyt aikomuksemme on saaada isoja kaloja ja vapauttaa nämä. Niinpä reissu toisensa jälkeen peruuntui ja lopulta koko Etelä-Suomi makasi niin tukevan lumiepeitteen alla, että päätimme siirtää seuraavan reissun kevääseen.

No se kevät ilmeisyi koputtelemaan ovelle täysin yllättäen keskellä helmikuuta. Vettä satoi kun syksyllä ja välillä lämpötila kohosi liki kymmeneen plus asteeseen. Kun viikonlopuksi luvattiin silkkaa aurinkoa ja selkeästi plussalle nousevaa lämpöä löysimme itsemme jäältä odotettua aiemmin. Mukana kulkivat myös Mitrin tyttö Iida ja Urpojen Pauli, joka joutui tyytymään seuraamme kun muut seuratoverit jättivät ilmeisesti vkl:n kalastamatta.

Yksi Paulin neljästä kalasta

Olimme odottaneet törmäävämme jäällä paksuun sohjokerrokseen, mutta yllätys oli melkoinen löysimme onkipaikalta asfaltin kovan kuoren. Ensimmäiset kalat pamahtivat paulille ja karvan vajaata vitosta seurasi Mitrin ilon hetki.

- On tää varmaa mun enkka, edellinen on 1,3kg joten...

Kun kala makasi matolla ja Mitri tökki sitä sormella hakien otetta jolla kalan kanssa voisi pönöttää satuttamatta sormiaan oli enkka selviö. 96 senttiä ja 6,1kg on sellainen kala joka kauden alussa asetettiin jokaisen tavoitelistalle. Yli vitonen - sitä me lähdettiin hakemaan ja nyt 2/3 oli tavoitteessa onnistunut.

OPPI 5: Eikö perhana yksi kerta riittänyt. Pitääkö noita urpoja roikottaa mukana joka toisella reissulla. Vievät hyvät hauet meidän edestä. Tällä kertaa Pauli vs. Siloneula meni härskisti yksinäiselle urpole lukemin 4-1

Mitri jäärekordi 96cm / 6,1kg

Hilman kanssa kalassa 23.2.2019

Omalta osaltani haukikuume vain kasvoi epäonnistumisten ja muiden isojen kalojen myötä. Perhana kun sitä voisi ottaa vaikka viikon onkiloman kaikista velvollisuuksista. Vaikka en minä niitä velvollisuuksia mihinkään vaihtaisi. Tällä kertaa raahasin yhden tärkeimmistä mukaan jäälle. Kaksi isoveljeä kieltäytyivät kauniisti reissu kutsusta. Ilmeisesti ikä tekee tehtävänsä tai sitten nille on pakkosyötetty liikaa videoitua onkihuttua. Onneksi Hilma innostuu joikänsä puolesta kaikesta. Viikonlopun kiireissä tämä oli oivallinen tekosyy paeta hetkeksi jäälle.

Ja tottakai väsyttelin edellisenä iltana valtavia mörköjä jääkuoren kuivemmalle puolelle. Kohde vain oli sellainen, että se suurin positiivari sai vääntää mielikuvitusta tiukalle spiraalille löytääkseen haaveille edes himpun realismia. Onneksi parin tunnin pikavisiitti todisti, että missä tahansa hauki voi kasvaa ainakin kohtuullisen isoksi. Yksi vipan nousu ja 4,6kg haukea jäällä - vasta vapautettuamme kalan tajusin se olleen suurin koskaan jäälle kelaamani. Ehkä muiden suursaaliit vääristävät ja pudottavat pois todellisuudentajun kelkasta

Vaikka toisaalta. Kun kauan sitten kalastelimme haukea liikuimme rannoilla ilman venettä, heittelimme pieniä uistimia ja saimme järjestäen vain pieniä puikkareita. Ehkä tämä talvinen tapa kalastaa vaan altistaa suuremmille yksilöille. Hauki on karpinonkijan silmin siitä hauska laji, että niitä on joka hiivatin lutakossa. Menet sitten Tuupovaaraan tai Ylistaroon voit aina kalastaa haukea. Ja ainakn tämän talven näytöt väittävät: jokaisessa järvessä elää myös suurempia yksilöitä. Tämä motivoi kummasti.

Toivotaan, että ehdimme edes kerran yhdessä jäälle sillä kausi jatkuu vielä. Kuulen sen tänne asti: Kulkunen kilisee.. Tuolla heiluu vippa. Juoksuaskeleiden mukana pulssi nousee ja jännitys tiivistyy. Tarkistus, siima on kireällä - hauki on yhä kiinni. Vastaisku, tämä voi olla elämäni kala. Jokainen tsänssi on mahdollisuus.

OPPI 6: Kalassa voi olla vaan kaksi tuntia ja se on silti ihan kivaa

Uutta, joskin pienintä jääenkkaa myös Teemulle - 4,6kg

Palkintogaala 2018

2018-12-31T22:27:00.000+02:00

Taas hujahti yksi vuosi. Siloneula kokoonpanolle on kirjattu ensimmäiset reissut vuonna 2002, joten yhteisiä kalareissuja on takana jo ihan riittävästi. Tälle vuodelle osui hyviä osumia ja mahtavia hetkiä roppakaupalla. Etenkin karppikausi oli hämmentävän onnistunut. Koko vuodelle sattui vain yksi täysin tyhjä reissu. Ruutana ja karppienkat paukkuivat kaikilla ja Jukka paranteli jäiden tultua joulukuussa pariinkin otteeseen haukienkan sellaiseksi, että sen voi sanoa jo ääneen jopa pelottavissa petokalapiireissä.

Vuoden aikana sattui kalastuksen ulkopuolella kaikenlaista ja kalenterit tuntuvat kaikilla olevan kohtuu tukossa. Tämä on ollut trendi jo kauan. Istuessamme pikkujouluja marraskuussa tajusimme, että se oli vuoden ensimmäinen reissu jossa kaikki neljä olimme paikalla yhtä aikaa. Hyvä puoli tässä hektisyydessä on se, että kun rantaan pääsemme osaamme takuulla jokainen nauttia näistä hetkistä enemmän kuin ennen. Vuosi oli siis kalastuksellisesti erinomainen ja tämänkaltaisen vuoden toistaminen saattaa kaudella 2019 olla vaikeaa. Tätä kautta on hyvä muistella talven kylminä iltoina.

Kauden karpit kolmea lukuunottamatta

VUODEN SYÖTTI - LUCIFER™

Vuoden uusi tuttavuus ehti olla vedessä 25 minuuttia kunnes se narutti Siloneulahistorian siihen mennessä suurimman karpin. Tästä eteenpäin kausi oli Luciferille silkkaa riemukulkua. Kauden teeman mukaan se myös päätti pikkujouluissa kautensa vuoden viimeiseen kalaan . Näin siitä tuli nsimmäinen maku joka on toiminut kelillä kuin kelillä kesähelteiltä jääntuloon. 11 saatua karppia, useampi lähtö ja vain yksi iso kysymysmerkki? Kannattaako Luciferia tehdä syöttöboilariksi? Tähän asti olemme kuvitelleet, että etukäteen kantsii syöttää ainakin pieniä määriä niitä syöttejä joilla ongintaan. Luciferia ei ole koskaan edes tehty syöttöboilariksi.

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	11	5	27
IVP™	5	0	10
BonBon™	2	0	4
Fiesta™	2	0	4
Batman™	1	0	2
Rokastaja Rantanen™	1	0	2

VUODEN KALAROHMU - JUKKA

Tämä kategoria on joka kausi hyvin samanlainen. Jotain tarttisi meidän muiden tehdä. Kuva ja tilastot kertoo, ei paljon runoiluta.

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Turpa
Jari	2	0	0	0
Jukka	12	4	2	1
Mitri	5	0	1	0
Teemu	3	3	2	1

VUODEN REISSU - KAUDEN AVAUS 27.5.

Hyviä reissuja tehtiin paljon ja tämän kategorian voittajan valinta oli itseasiassa kohtuu vaikeaa. Ruutanareissu oli vaikeuksista huolimatta hyvin onnistunut. Enkkakalat kaikille. Uudella paikalla saadut kolme kalaa ekana iltana on aina huikea juttu, mutta alla olevista palkintokategorioista selviää miksi sille ei voittoa kirjattu. Pikkujoulut olivat parin vuoden tauon jälkeen aivan huikeat ja suutarirannassa vierailukin kääntyi lopulta plussan puolelle.

Silti kauden ekaa reissua on vaikea syrjäyttää. Seuraennätykset lyötiin kahteen kertaan uusiksi ja kaloja saatiin parin yön aikana ennennäkemätön määrä. Keli oli ihan huikea eikä oikeastaan mikään olisi voinut sujua paremmin. Voi olla, että kauden 2019 avaustango ei tule sujumaan yhtä kiihkeissä merkeissä.

Reissujen parhaita hetkiä

VUODEN VEGEKALA - KARPPI 18,2kg

Enkkakala on aina enkkakala. Varsinkin kun puhutaan karpista. Toki tässä kategoriassa oli myös muita ehdokkaita. Uuden paikan eka ja enkka ruutanat etuneneässä. Tällä hetkellä karppiennätys on jo niin kova, että sen lyöminen alkaa olla vaikeaa. Toisaalta meille kilolla suuntaan tai toiseen ei ole lopulta hirveänä merkitystä. Enemmän kuin puntaria arvostamme sitä fiilistä jonka kala tarjoaa. Tällä kalalla kaikki oli kohdillaan. Vuoden eka reissu, täydellinen keli ja saantiaika. Pitkä väsytys ja epäusko kun kala lopulta makasi matolla. Näistä oli vuoden vegekala tehty.

VUODEN PETOKALA - HAUKI 9,1kg

Helvetin pelottava otus. Karpilla on pusuhuulet ja laupias mieli. Hauella piruna teräviä hampaita ja arvaamaton luonne. Kyllä siinä särkikalaonkijalla oli adidaksen raidat kalsarien sisäpuolella kun Jukan särkitäkyyn 27.12. erehtynyt hauki ilmestyi luukun alle. Kaikki sormet tallella ja naarmuitta on helppo todeta ison hauen olevan hieno kala, todella hieno.

VUODEN ULKOPUOLINEN - PAULI "Feeder" VARSILA

Onkihommista on tullut juteltua tänä kautena myös Siloneulan ulkopuolelle. Pitkiä puheluita ja paljon tietoa on liikkunut Espoosta Vantaalle ja ehkä myös toisinpäiPauli "Feeder" Varsilan kanssa on puhuttua tunti jos toinen onginnan nyansseista.

Paulin syytä on myös se, että uuden kohteen reissua ei kirjattu vuoden reissuksi eikä uuden paikan ekaa kalaa vuoden kalaksi. Karpin onginnassa, kuten kaikessa kalastuksessa parasta on löytäminen. Ettei jäisi epäselväksi fakta on, että uutta kohdettamme emme löytäneet itse. Toki olimme pomputelleet ajatuksia järvestä, mutta lopullinen sinetti reissulle tehtiin yhden pitkän karppipuhelun päätteeksi. Epäreilusti ehdotimme, että kiilaisimme rantaan ekana ja lupa Urpoilta irtosi. Aikamoinen luottamus, en tiedä olisimmeko me menetelleet näin. No kaloja sieltä löytyi lopulta kaikille ja taisipa joku Urpoistakin saada kalan meidän jälkilöylyiltä.

Paulissa ja Jukassa on yksi yhteinen piirre. Tuntuu siltä, että nämä herrat käyttävät porukoissaan eniten aikaa reissuun ennen rantaan pääsemistä. Rigit ovat aina ajatuksen kanssa tehtyjä ja tikissä. Fiilis on, että kuten Jukalla on Paulilla aina rantaan siirtyessä ajatus siitä miten milloinkin ongitaan ja miksi. Minä, Jari ja Mitri enemmän vaan mennään ongelle. Jukan saalismääristä ei tarvitse erikseen mainita ja on Paulikin kai jonkun kalan saanut.

VUODEN TEKO - Karppi 16,7 / Bitch slap

Me muut emme siihen pystyneet, mutta veden eläville ei ryppyillä. Jukan kelaillessa ties monennettako kalaa muut kanssa onkijat nieleskelivät ylpeyttään ja taputtelivat saamamiestä olalle. Yksi saaduista karpeista teki sen mitä kukaan muut ei kehdannut tai uskaltanut. Se läimätti Jukan poskelle mojovan jalat maahan palauttavan litsarin. Hieno teko kertakaikkiaan. Video alla!

VUODEN FLOPPI - Turpareissuton kausi

Vuonna 2017 emme päässeet ikinä ruutanaongelle ja tänä vuonna varsinaiset turpareissut jäivät kokonaan tekemättä. Muutama hyvin nopea onkireissu lähijoelle heti alkukeväästä ongittiin, mutta oikea kunnon ajatuksella ja ajalla toteutettu reissu ei ikinä toteutunut. Noloa. Tuossa toi joki on ihan naapurissa ja hyviä kaloja on Etelä-Suomessa kohtuu helposti ongittavissa. Tämä virhe on pakko korjata ensi vuonna.

Muistikuvieni mukaan tämä on turpa

Kalakerho Siloneula vs. Urpoerämies Productions - Ismetekuninkuus haussa 6.12.2018

2018-12-29T19:12:00.002+02:00

Auringon noustessa punaisen ja violetin sävyt värjäsivät taivaan alati muuttuvaksi maalaukseksi. Tätä oltiin suunniteltu jo tovi. Olimme itse heittäneet ehdotuksen ilmoille. Sulan veden aikaan on helppo kuvitella olevansa kiinteän veden John Wilson. Olisiko amatööreille rahkeita haastaa kokeneemmat ja eittämättä osaavammat kilpakumppanit. Mitä tarjoaisi tuleva kuusituntinen. Ismete-kisa, otatus osaavuudesta ja orastava mahdollisuus osoittaa, että suurkaloja pursuava somefeedi on vain kulissi. Kyllä mekin osaisimme jos ehtisimme?

Hampaat löivät loukkua kun astuimme ulos autosta kättelemään tulevat vastustajat. Jouduin katsomaan ylöspäin ja nouseva aurinko pimeni lähestyvien hartioiden taakse. Tutisevin polvin yritin seisoa miehekkäässä haara-asennossa näytellen rohkeaa, Uskottavuuteni suli kun omat pianistin sormeni tuntuivat pikkulapsen käsiltä vasten valtavaa kämmentä. Tuima, vaikkakin lämmin katse pakotti laskemaan omat silmät ujosti varpaisiin. Mihin sitä oli taas mennyt lupautumaan. Edessäni seisoi Pauli "Feeder" Varsila.

Jukka viritteli epäröiden baitrunnerkelojaan ja bankstickejään. Kordan virttynyt toppahaalari ei istunut kunnolla, vipan punaiset pallot olivat kulkusen kokoiset ja vieressä seisova Olavi "Armando" Kujanen lisäsi kontrastia amatöörin ja kokeneen jermun välillä. Niillä kaikilla oli kuivapuvut, seuralogot ja aiempien onnistumisten aikaansaama itseluottamusta pursuava hymy.

Viimeisenä parkkipaikalle liukui maanteiden luotettava matkustajalaiva. Vanteet kiilsivät ja vastavahattu maalipinta heijasti pimeässäkin kirkasta auringon valoa. Kun ovi aukesi ja kolmas vastustajamme nousi ylös kuskinpaikalta ymmärsin paljon. Kesäisillä karppirannoilla kujeilevat kauniit naisihmiset ovat kyselleet meiltä tämän miehen perään. Merimiehillä on satamansa ja onkijoilla onkirantansa. Nyt tuo kirveellä veistetty jumalhahmo seisoi edessämme kaikessa komeudessaan. Eikä kyse ole nyt pelkästä ulkonäöstä vaan zeniläisestä rauhallisuudesta ja henkisestä tasapainosta. Jani "Casanova" Laitisen en usko koskaan lipeävän balanssista. Hän on tilanteen herra. Kiukku ei nouse pintaan vaan kasvoilla viipyy vieno hymy joka ratkaisee ongelmat.

Guruosastoa, vastustajia ja kalakavereita

Urpoerämies Production - suomalaisen tubeskenen kalastava keihäänkärki ja somesisällön airut. Nuorehkoja innokkaita miehiä jotka viettävät enemmän aikaa kalassa kuin Pietari itse. Kalansaaliit korreloivat käytettyä aikaa, joten kuvavirtaa seuratessa voisi kuvitella näiden herrojen onginnan olevan pelkkää ylävitosta. Päällisin puolin olemme hyvin erilaisia. Urpot hymyilevät ja nauravat ääneen jokaisella videolla. Meidän pätkissä kellään ei näytä olevan hauskaa, ikinä. Suurkalaa haavitessa voisi kuvitella saamamiehen kissan kuolleen tunti sitten. Urpot rokkaavat ja Siloneula ulisee kaihoisia mollisäveliä. Niillä on yhtenevät kalastusvaatteet ja siisti tyyli, meillä tokmanni-grocsit ja virttyneet villasukat. Silti tavassamme kalastaa ja suhtautua saatuun saaliiseen on paljon samaa.

Luulen, että meillä on jalat kohtuu tukevasti maassa ja urpoissa mielyttää perisuomalainen vaatimattomuus. Noilla suurkalamäärillä olisi mahdollisuus keulia paljon enemmän. Mitä pidempään olemme olleet yhteyksissä sen selvemmäksi on tullut miesten tiedonjano ja itseopettelun arvostus. Ja se, että oppimaansa myös jaetaan sopivassa suhteessa. Ei niinkään kalapaikkoja kuin oivalluksia liittyen kalastuksen tekniikoihin ja nyansseihin. Toivon, että meitä yhdistäisi myös taito kuunnella ja kyky esittää oivaltava ehkä kriittinenkin jatkokysymys. Tätä kautta me olemme urpoilta oppineet paljon. Vaikka olisit erimieltä voit löytää toisen totuudesta sivujuonteen joka lopulta johtaa ahaa-elämykseen.

Vuoden eka viritys

Yksi Siloneulan kisakaloista

Tämä kalaskaba lyötiin lukkoon yhteisessä saunaillassa jonka aikana työnnettiin karppikausi historiaan. Ajatusta kisailusta ja sen kuvaamisesta on pyöritelty kesästä asti ja ismete tarjosi oivat kulissin kuvauksille. Säännöt olivat selvät: 6 tuntia ja kolmen kalan yhteispituus, aikaa yhdeksästä kolmeen. Se mitä kisassa tapahtui saa vielä jäädä salaisuudeksi. Kisan alku sisälsi silti jo lupauksen. Koko maiseman leiskuessa punaisen sävyissä kaksi joukkuetta erosivat ja jatkoivat matkaa omille paikoilleen. Kopteri surisi taivaalla ja kaikille oli selvää. Tällä kelillä kuvamateriaalista tuli sellaista karkkia, että väitän tulevan filmin juoksuttavan ruuduille kauneita kuvavirtaa jääkalastuksesta mitä suomenmaalla on hetkeen nähty.

Itseä suorastaan kihelmöi nähdä mitä kisasta julkaistavaksi saadaan. Päivän edetessä me opimme paljon ja kun aurinko lopulta värjäsi kisa-areenaan aamusta tuttuun pastelliin tajusin todistaneeni jotain ainutlaatuista. Luvassa on alkutalven järviluontoa kirkkaine jäineen, pitkiä väsytyksi ja valtavia kaloja sekä iloista kisailua. Ennätykset paukkuivat ja päivän päätteeksi kaikki nauroivat. Voittajat vailla taka-ajatuksia. Me tiedämme tulokset, mutta te muut saatte odottaa.. Kumpi kuittailee ja ketkä punovat jo seuraavaa haastetta.

Kantsii laittaa Urpoerämiesten kanavat seurantaan, sillä filmi julkaistaan siellä.

Urpoerämies Productions - Youtube

Urpoerämies Productions - Facebook

Armando Kujansen kisakala

Sweet Home Alabama - Perinteistä pikkujoulurallia 3.-4.11.2018

2018-11-10T21:57:00.003+02:00

Tsip tsap ja kausi pakettiin. Istuttiin perinteisessä pikkujoulupaikassa ja nautittiin innokkaan ennakkomäskäyksen annista. Keli oli syysongintaan liki paras mahdolinen ja glögit ja konvehdit tekivät reissusta pikkujoulun. Jos viime vuonna siirsimme perinnereissun jäiden takia ykköspaikalta toisaalle ei nyt samoilla päivillä tätä ongelmaa ollut. Vesi oli vielä kaukana jäätymispisteestä. Onkijan kierrossa tähän päättyi vuosi ja paremmin sitä tuskin olisi voinut katkaista. Vielä niitä karppeja voisi saada, mutta nyt on hyvä hengähtää. Täkypilkille suunnataan kyllä kun vaan jäät sen mahdollistavat. Nämä reissut on silti kevyttä välikauraa - kotona lapset puhuivat hymyillen isin viimeisestä kalareissusta puoleen vuoteen.

Kaislikossa, hyytävän kylmässä vedessä muniansa myöten kahlaa perinteisesti Heikkilän Teemu

Pikkujouluja istutiin nyt kuudetta kertaa. Meksikolaiset, Home weet home Uganda ja historiamme myöhäisin karppi - hienoja muistoja ja mahtavia reissuja kaikki. Totuus on silti, että kaksi edellisvuotta tonttukaloja ei olla saatu. Toissa kaudella vaihdoimme huonolla menestyksellä kohdetta ja viime vuonna hommaa vaikeutti jäätyneet järvet ja tämän takia peruuntunut ennakkomäskäys. Nyt odotusarvot olivat tapissa. Melkein kuulimme jo mielessämme iltaa ohjaavan duurissa soivan, mutta kaukaa kaihoisan karppivalssin sävelen. Ekan lähdön ajankohta yllätti silti - eteen näki vielä. Jari lauloi ja karppi vei - karppi lauloi ja siima löystyi. Tahti oli siinä.

Osalle meistä on tälle kaudelle osunut reissuja ennätysvähän. Aikataulut eivät ole osuneet ja valitettavista syistä peruuntumisia on tullut useita. Siksi oli oivallista, että ensimmäistä kalaa kätteli Häkkisen Mitri. Kuvan kaunis fullscale-peili ja tälle paikalle meille vielä saamaton otus lankesi Fiesta™:n lumoukseen. Alunperin tämä syötti esiteltiin meille ensimmäisissä pikkujouluissa ja alkuun sitä pidettiin vain kylmän veden erikoisuutena. Näille kuukausille sen suurimmat meriitit on kirjattu, mutta tätä nykyä Fiesta™ pyytää vähintään yhdessä vavassa vuodenajasta riippumatta. Ylipäätään meillä on syöteissä selkeästi vuodenaika suosikit. Vain yksi pallura näyttää poikkeavan tästä kaavasta.

Meidän kalansaannin kulmakivi on hyvät, omasta mielestämme kansakunnan parhaat onkisyötit. Toki me kaikki olemme osaltamme mukana boilitehtailussa, mutta varsinaisesti syötiti ovat Järvenpään Valkoisen Zombien käsialaa. Siksi oli oivallista, että toista karppia väsytti Käpylän Jari. Hälyttimen kiljaisu katkaisi nuotioinnin ja makkaran syönnin. Ponteva kala painoi poikittain ja onnistui matkalla kaappamaan mukaan oman siimani. Myös sählääminen kuuluu pikkujouluhin. Vapoja on lennellyt jonkkaan, pipareita ja glögikuksia on etsittiÿ varvikosta ja sotkeutuneet siimat ja tästä aiheutuneet hälyttimien valo- ja äänikakofoniat ovat kiristäneet pinnaa ja lopulta kirvoittaneet monet raikuvat naurut. Jarin joulukala saatiin silti siististi matolle ja valokeilaan.

Koukkuja irroitettaessa yhtä siimaa vietiin taas. Yhdelle meistä on vuosien saatossa osunut selkeästi enemmän kaloja kuin muille. Vuodesta ja reissusta toiseen puhutaan tuurista, mutta tällä otannalla on pakko kallistua johonkin muuhun. Joko rigeihin ja tai härskiin taktikointiin paikkavalinnassa. Taitoa yhtä kaikki ja siksi olikin mahtavaa, että kolmatta kalaa käski Heikkilän Jukka. Kaksi karppia samaan aikaan. Toinen matolla ja toinen siiman päässä. Yksi kuvauskohdetta etsivä ja ledihelvetillä valaiseva ohjaajatähti ja yksi omien kamojen solmuisuuteen ylettömän turhautunut onkiveijo. Tähän hetkeen tiivistyi koko kausi. Kalojen jo uidessa vapaudessa ja omien syöttien taas pyytäessä homma oli selvä. Kiskoessani toista kertaa kahluuhousuja jalasta se sanottiin ääneen. Tämä reissu kiilaa helposti legendaaristen SiloneulaReissujen joukkoon.

IVP:tä ja Rantasta kesäkuusta syyskuuhun. Fiestalla ja BonBonilla kylmästä vedestä, Gelmillä sieltä ja Batmanillä tuolta. Syöteille on tähän asti ollut aikansa ja paikkansa, mutta tänä vuonna kaikki on ollut toisin. Ihan sama missä ollaan oltu. Ihan yhdentekevää onko taivaalta ropissut rakeita vai onko aurinko paahtanut välimeren siniseltä taivaalta. Täysin merkityksetöntä onko vesi ollut kylpylälämpöistä vai valmiina jäätymään. Lucifer™ on pyytänyt ja ällistyttänyt. Kun otimme ensimmäisiä nuuhkaisuja minigripistä ja kuuntelimme Jukan kanssa Jarin turinointi ainesosista olimme hiljaa. Kotimatkalla spekuloimme oliko syöttikeisari viimein astunut liukumiinan. Tuoksu oli vaisu ja ainesosista emme tienneet osaa edes nimeltä.

Olimme pahasti väärässä. Lucifer™ on mullistanut siloneulalaisen syöttiajattelun. Luotto on kasvanut pikkuhiljaa, mutta se, että syötillä on tullut puolet kaikista kaloista on ennenkuulumatonta. Kaikilla meistä omia suosikkisyöttejä, parhaita onkitontteja ja unelmien kaloja. Tietyt asiat ovat silti koko nelikolle yhteisiä.

Siksi oli parasta, että kauden viimeinen kala herätti meidät aamuyöllä kolmelta paikassa Sweet Home Alabama, syöttinä oli vähemmän yllättäen Lucifer™ ja saatuna kalana vanha toverimme Ihan Vaan Iivo. Ei voinut kuin hymyillä ja kömpiä takaisin makuupussiin. Kausi päättyi unelmareissuun ja unelmointiin. Puoli vuotta ja kausi 2019 starttaa...

EGOLISTAUS

Toisena vuotena peräkkäin Jukka dominoi Egokilpailua. Heti ensimmäisen oikean reissun jälkeen voittaja oli kohtuu selvä, mutta onhan tuo ero aikalailla mykistävä. Mitrin 5 saatua on itseasiassa todella hyvä tulos - yli 1 saatu kala / reissu on melkein kaikille vaan kaukainen haave.

Suutarit saatiin yhdellä reissulla ja samoin ruutanat. Turpareissuja ei kaudella oikeastaan edes tehty. Ehkä hämmentävintä on lahnojen puuttuminen. Yleensä niitä saa noilta meidän karppirannoilta ihan säännöllisesti.

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Turpa
Jari	2	0	0	0
Jukka	12	4	2	1
Mitri	5	0	1	0
Teemu	3	3	2	1

SYÖTTITILASTO

Tähän tilastoon on vaikea suhtautua. Lucifer dominoi alkukaudesta, oli lyömätön hellekelillä ja täysin ylivoimainen vesien lämpötilan painuessa kohti jäätymispistettä. Muista syöteistä ei paljoa kannata puhua - IVP toimii aina ja jotain kaloja saatiin muillakin palleroilla. Kuten jo kirjoitettu Luciferin käyttöaste ei selitä eroa tilastoissa lähellekään kokonaan. Pikkujouluissa mentiin suhteella 3/9 ja aika lailla suhde on pysynyt koko vuodennähden on pysynyt koko vuoden.

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	11	5	27
IVP™	5	0	10
BonBon™	2	0	4
Fiesta™	2	0	4
Batman™	1	0	2
Rokastaja Rantanen™	1	0	2

Uusi kohde ja uudet kalat 20.-21.9.2018

2018-09-22T23:34:00.000+03:00

Viimeiset vuodet Siloneulalaisessa karpinonginnassa ovat kuluneet pitkälti samoja järven rantoja tuijotellen ja kooltaan ja käytöstavoiltaan tuttuja kaloja onkien. Uusia järviä on mietitty, rantoja tampattu ja välillä jopa alkusyöttöä aloitettu. Silti edellinen kala uudesta paikasta on noussut meille vuonna 2015. Pönöttämien ja egon kiillotus on helppoa kun onkii vaan vanhoja rantoja, mutta ehdottomasti isoimmat fiilikset on aina saatu uusien mestojen ekoilla kaloilla.

Kohdejärveksemme valikoitunut paikka oli yhä onkikelvoton, joten jouduimme hakemaan onnistumisia muualta. Voi olla, että haaveemme kalastaa tätä mielessäni unelmien onkikohteeksi muovatunutta pumpulipilveä kariutuu tänäkin vuonna. Ehkä hyvä niin, sillä pitkän fiilistelyn ja silmät kiinni väsyteltyjen suurkarppien illuusio vain särkyisi. Onnistuminen sieltä lienee epätodennäköistä. Lopulta päädyimme meille täysin uuteen rantaan, johon saimme ehdotuksen toisaalta. Vinkin antajalle valtavan kokoinen kiitos siitä, että varmisti epäilymme. Tuskin olisimme ikinä päätyneet testaamaan hajatelmaamme ilman tätä puhelua.

Eka
Saaja: Jukka
Syötti: IVP

Syyskuun puolivälin kalamuistot on kudottu kauneimmilla ristipistoilla. Nyt eletään onkimisen ehdotonta huippuaikaa. Keli on päivällä kohtuu lämmin, yöt ovat pimeitä nukkua ja luonto on kauneimmillaan. Ehdottomasi parasta on silti karppien jatkuva nälän tunne. Paksuselkäiset ystävämme lipuvat majesteettisina ympäri järveä hakien aktiivisesti sapuskaa pitkää talvea ennakoiden. Usein maistuu IVP™. Ennakkosyötimme viikon ja onkipäivän saapuessa fiilis oli kohtuu luottavainen. Viikon edetessä sääennuste tarkentui ja pe-la väliseksi yöksi ennustettu syysmyrsky lisäsi intoamme ennestään.

Kelin piikkiin pystyy pistämään paljon. Usein tuulee väärästä suunnasta, aurinko lämmittää liikaa, on ahdistavan kuuma tai jäätävän kylmä. Välillä edes haavan lehti ei heilahda, järven pinta on ärsyttävä peili ja joskus naapurin maanviljelijän pelto haisee vaan niin pahasti kananpaskalta, että karpit ovat siirtyneet toisaalle. Kun kala ei syö on syy aina säässä, mutta jos onkirantaan osuu juuri ennen syysmyrskyä tai heti tämän jälkeen ymmärrämme kaikki valtavan suollon johtuvan aivan helvetin taidokkaasti sidotuista rigeistä.

Jukka odotteli jo rannassa kun itse saavuin paikalle. Aina kaikki ei mene askelmerkkien mukaan, mutta onneksi valoa riitti vielä kevyesti pariksi tunniksi. Paljon toistetun totuuden mukaan karppireissussa parasta on se hetki kun vavat on vedessä, leiri pystyssä ja kahvi kiehuu. Ehkä näin, mutta makealta maistui myös ensimmäinen kirkuva lähtö ennen kaikkien vapojen veteen saamista. IVP:tä vietiin ja katselimme Jukan kanssa pari sekuntia hämmentyneinä toisiamme. Kalan laji oli selvää heti kun Jukka nosti vavan pystyyn. Sukellusvene Vesikko painoa vauhdilla läheiseen tiiviiseen lumpeikkoon ja ongelmat alkoivat. Kun kala on jumissa vesikasveissa kysytään pinnaa ja toivotaan tuuria. Usein kun paineen vaan pitää tasaisena kala itse tekee tarvittavan työn. Niitettyään tarvittavan määrän ulpukkaa se lopulta vapauttaa itsensä jumista - niin nytkin ja pian matolla makoille erittäin nätti pitkäprofiilinen suomukarppi. Eka uuden kalan mesta kolmeen vuoteen, joskin toisen käden tieto poisti uudenlöytämisestä sen kaikkein makeimman terän.

Vajaan tunnin päästä toista kalaa väsytellessä hämmenys oli vaihtunut epäuskoon. Esisyöttö ja olosuhde - kultainen kaksikko, josta on onnistuneet reissut tehty. Kalat olivat viikon aikana löytäneet uuden pikaruokapaikan ja ruoka maistui niin hyvin, että reissulle varattu syöttöboilari meinasi loppua ennen pimeän tuloa. Viime vuoden jälkeen päätimme panostaa enemmän reissun aikaiseen syöttöön ja tänä vuonna saadun kalan jälkeen tontille on aina syydetty heti reilusti lisää syötävää. Tulokset näyttävät lupaavilta, vaikka ihan samoin kun Jukan vuosittain dominointi Karppitilaston kärjessä voidaan tämäkin sattumus lyödä halutessaan pelkän tsägän piikkiin.

Kala haaviin, koukku pois alahuulesta, haavi rauhallisesti pois matolta, pönö, punnituspussi valmiiksi, punnitus, vapautus, pitkä viipyvä katse katoavan harmaan hahmon perään, pieni naurahdus, onki takaisin pyyntiin ja paluu istumaan ja rupattelemaan. Kädet väpäjävät - yksi tärkeä syy viihtyä rannassa. Saama kaava ja samat askelmerkit.

Toka
Saaja: Jukka
Syötti. IVP

Emme ikinä uskoneet, että kaksi kalaa olisi ylhäällä parin ekan onkitunnin aikana. Olimme suunnitelleet koho-onkivamme ruutanoita, mutta karpit terrorisoivat suunnitelman. Pimeys tuli ja koho-onkihalut meni. Syysreissuilla parasta on myös pimeys, kaiken alleen imevä musta nielu. Silloin teltassa tulee uni parhaiten ja herääminen on vielä normaalia sekavampaa. Ennustettu myrsky painui ohi ja naureskelimme nukkumaan mennessä Iltasanomien klikkiuutisille jotka lupailivat kaatuvia puita ja nelimetrisiä aaltoja. Säästä on tullut uutinen ja nykyään uutisissä liioitellaan ja maalaillaan - pelotellaan ja herätetään mielenkiinto.

Sukeltaessani teltaan hihittelin järveltä nouseville nelimetrisille ja odotin ikikuusien kaatuvan millä hetkellä hyvänsä romahtaen päälleni. Peloista tai pelottelusta huolimatta uni vei nopeasti. Turvallinen tuttu telttauni katkesi hälyttimeen. Piippaus, pari nopeaa ja lopulta jatkuva huuto - jälleen Jukan vavassa ja IVP:ssä. Pimeässä sähellyksen todennäköisyys on suuri. Sitä on kompasteltu telttanaruihin, nostettu vahingossa ylös väärä vapa, hyökätty kaverin vavalle ja jopa rynnätty tyrät ryskyen läpi ghettotulen. Nyt kaikki sujui seesteisesti Martti-myrskyn humistessa rauhallisesti taustalla. Kun reissun vika ja isoin ui jo vedessä makasimme Jukan kanssa teltoissamme silmät auki.

Parhaat onkimuistot ovat nykyisten vanhojen rakkaiden rantojen ensimmäisiltä reissuilta. Niiltä joihin on usein panostettu eniten. Välillä suunnitellun ja juonimisen tuloksena on ollut silkkaa sekundaa, mutta joskus onnistuu. Näillä rannoilla ongitaan yhä ja nautitaan siitä tiedosta, että järvessä on karppeja. Jokaisen uuden paikan ensimmäisen kalan muistaa hyvin:

(1) Se ihan ensimmäinen jonka ylössaantiin ei kukaan uskonut. (2) Se yksi joka kertautui samalla reissulla kerran elämässä kokemukseksi. (3) pitkän väsytyksen katkera karkuutus jota seurasi pimeässä kuvan kaunis pieni nahkakarppi (4) valtavan paksu selkä ja jättimäinen kala - niin suuri, että sen luuli jäävän elämän kalaksi (5) ja ehkä kirkkaimpana muistona satojen tuntien työn ja seitsemännen reissun onnistuminen - valtava helpotuksen tunne ja hämmentävän ärsyyntynyt epäusko siitä, että puntari oli himassa. Tämä reissu ja Jukan ensimmäinen suomu päätyy tälle samalle listalle numeroksi 6. Kala joka otti pultit alle minuutin päästä syötin veteen heittämisestä. Karppi joka painui pitkälle lumpeikkoon ja josta ison kiitoksen ansaitsee herra Siloneulan ulkopuolella.

Kolmas:
Saaja: Jukka
Syötti: IVP

EGOLISTAUS

No voi sun seitsemän. Jukka terrorisoi muita listan kärjessä. Todellisuudessa herran viimeinen ylössaatu kala ennen tätä reissua oli toukokuulta. Onnistumiset kannattaa selkeästi ajoittaa vuoden parhaille reissulle.

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Turpa
Jari	1	0	0	0
Jukka	10	4	2	1
Mitri	3	0	1	0
Teemu	3	3	2	1

SYÖTTITILASTO

Tietyn tyyppisissä paikossa, tiettyyn aikaan vuodesta legedaarin IVP on ollut vuodesta toiseen ylivertainan syötti. Tämän kertaisella reissulla kaikki speksit olivat jo etukäteen IVP:n puolella ja aavistus realisoitui oikeaksi. Syystä syötin omintakeinen paskan ja mädäntyneen kalan sekalainen tuoksu on saanut kaikkien onkijoiden sieraimissa ruusuisen sivuaromin.

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	7	4	17
IVP™	5	0	10
BonBon™	2	0	4
Fiesta™	1	0	2
Batman™	1	0	2
Rokastaja Rantanen™	1	0	2

Tilastoinnin vaikeudesta - Jarin kauden avauskarppi 9.9.2018

2018-09-15T22:09:00.001+03:00

Siloneulalainen kalatilastointi on surullisen kuuluisaa - vuodet kipittävät vikkelästi eteenpäin, reissut seuraavaat toisiaan ja kaikilla on vain hämäriä muistikuvia ja innon tai epätoivon sävyttämiä mielipiteitä tapahtumista. Suurin osa kaloista on kuvattu ja paljon pienempi osa punnittu. Valitettavasti näitä painoja ei ole kirjattu mihinkään muualle kuin onkikesien haperoimiin limittäisiin muistilokeroihin joten oikeasti kukaan ei tiedä mistään mitään. Kaikenlaisia parannuksia tilastointiin on talvisin kehitetty muistivihkosta, excelin kautta tuoreimpaan softaan. Mikään ei silti auta koska kyseessä tuntuu lopulta olevan käyttäjäongelma. Vaikka teoriassa halua tilastoida olisi, taitaa onginnan ydin olla silti kaukana saatujen kalojen ja kilojen takana. Sen verran ponnistin, että kasasin kaikki kuvatut kalat onkipaikoittain omiin kansioihinsa. Kun ongintaa on takana kohta 8-vuotta on meille osunut saatuja karppeja satakunta.

Uusia tilastoimattomia tosiasioita lähdettiin metsästämään syyskuun käännyttyä kalenteriin. Kesän helteet olivat jatkuneet ja suomalaisen karpinonkijan yllättäviin muuttujiin lisätään tällä hetkellä myös sinilevä. Pitkään olemme mittailleet yhtä houkuttelevaa järveä ja lopulta löimme reissun lukkoon. Aloitimme pitkän mäskäysprojektin jonka päätteeksi toivoimme todistavamme viiksekkään ystävämme viihtyvän myös kohdejärvessä. Ekalla mäskireissulla uuteen viikkoon innolla suuntavaa onkijaa tervehti surullinen näky. Syyskuinen lämmin, tyyni ja aurinkoinen aamuilo kääntyi fosforinhohtavaan epätoivoon kun kohdejärvi seisoi vavahduttavan vihreänä puurona edessämme. Vaikea sanoa vaikuttaako sinilevä kalansaantiin. Tuskinpa, mutta liikumme tuuliviireinä mielialamme mukaan ja siinä aamussa fiilis oli täysin poissa. Niinpä reissu siirrettiin tuttuun kohteeseen.

Ensikeltaista näkyi jo vähän ja jotain viitteitä syksystä leijui ilmassa. Silti lämpötila kohosi auringon mukana kesäisiin lukemiin. Kantaessamme rojujamme rantaan hiki valui norona selästä ja vanha aamukaste kuivui jalkojen alla. Lopulta lauantai-iltapäivää istuttiin t-paidoissa ja jossainpäin pohjolaa lämättiin helleraja rikki ties monennen kerran kesälle 2018.

Tässä rannassa on koettu myrskyä, sumua ja kauneimpia pastellin pehmeitä aamukajoja. Iltatulien loimussa on veistelty mukaviisaita elämänviisauksia, naurettu hyvin huonommillekin jutuille ja nostettu hiljaisia maljoja kotona uutta elämää ihmetelleelle Mitrille. Näitä kaikuja oli myös Mitrin poissaolo tältä reissulta - Elsi täytti jo 4-vuotta. Isiltä lapsille siirtyy malli ja asenne elämän käänteisiin. Läsnäolo ja taito antaa hetki muille on lapsuudesta siirtyvä tapa olla. Se, ettei paasaa omaa totuuttaan vaan kuuntelee muita on sivistyneen keskustelun pohja. Samalla se mahdollistaa ymmärryksen myös muiden totuuksille. Pitkä vuosi ongintaa on kohta takana ja vasta nyt istuimme yhdessä iltahämärää Jarin seurassa. Kalenteri on välillä kumma kapistus ja kaikkia elämän käänteitä siihen ei voi ennalta kirjata.

Ilta pimeni ja paikan tuttua hämärän kalaa ei kuulunut. Oli hämmentävää maistella mustaa iltaaa, kun lämpötila pysytteli vain hiukan parinkympin alapuolella. Kahvia kului, munkit maistuivat ja silmäluomet muuttuivat vääjämättä raskaammiksi. Kun oheistoimintaa on takana riittävästi malttaa nukkumaan mennä ajoissa. Siksi pyrimme yhden yön reissulla pääsemään rantaan jo aamupäivän aikana. Nyt painuimme makuupussien kuumuuteen epäillen, mutta odotusta täynnä. Taustan äänimaisema hävisi nopeasti kun unikuviin syöksyivät alitajunnan ja muistojen käsittämättömätön sekamelska.

Puolikolmen aikaan heräsimme hälyttimeen huutoon. Jarin kauden eka onkiyö realisoitui kuvan kauniiksi rivikarpiksi. Samaamies loisti kilpaa otsalamppujen kanssa ja kaikki tiesivät mitä olisi edessä. Karpin pärskyttäessä matalaa rantavettä hyvästiksi me valmistauduimme kiivaaseen yöhön ja pohdimme kuinka nopeasti syksyisimme taas ulos teltoista. Puolikahdeksan aikaan se tuli - oli pakko lähteä makuupussista aamukuselle. Yö jäi täysin hiljaiseksi ja hälyttimet pysyivät vaiti läpi koko lämpenevän aamun. Odotukset karkaavat joskus kauas maisemaan. Olemme tehneet vuosien aikana jo hyvän nipun hyviä ja erittäin hyviä karppireissuja. Nämä kultaiset hetket ovat osuneet usein näille syksyisille reissuille. Vaikka kalenterissa elettiin melkein samoja viikkoja oli olosuhde yhä silkkaa kesää. Vesi seisoi yli 20 asteisena, tuuli pysyi poissa koko reissun ja taivas loisti iloisen sinisenä. Ehkä syy oli olosuhteissa tai sitten mitään syytä ei edes ollut.

Karppireissun voi aina merkitä plussalle jos vapautusmatton, punnituspussin ja haavin kuivattaminen kotioloissa harmaannuttaa hiuksia. Itse ne odotukset hilaa huippunsa. Itselläni on onkireissua edeltävällä viikolla tapana unohtua, ehkä paetakin ajatuksiini. Siellä päänsisällä syysmyrsky hiljenee, kevyt tuuli tuo kasvoille vesisumua ja pipo lämmittää korvia. Silloin ongin aina myös vastasidotuilla rigeillä. Lasten leikkiessä ja pesukoneen lingotessa nostan mielikuvissa vavan pystyyn. Kala on aina kovin iso. Kun viikkaan pyykkiä vapautan mielessäni kuvan kaunista peilikarppia ja saappaanvarsi hörppää vettä. Se vain naurattaa, sillä mennessäni kotona nukkummaan ajattelen sukeltavani onkirannassa takaisin lämpimään makuupussiin. Haaveissa en unohda ikinä kirjata saatua kalaa Siloneulan aukottomaan tietokantaan - turvaan ja muistiin, sinne kaikkien muiden, yli sadan saadun karpin seuraksi...

Yksi kauneimmista meille osuneista rivikarpeista

EGOLISTAUS

Kauden voisi käytännössä lopettaa tähän. Kaikki ovat karppinsa saaneet ja kaloja on toistaiseksi osunut jokaiselle ongitulle reissulle. Syksy on meidän ehdotonta suosikki aikaa ja kuluva kuukausi ja vielä lokakuun pari ekaa viikkoa on tarjonnut aiemmin hyviä kaloja. Eiköhän tämäkin tilasto vielä muutu. Lahnakuninkuus on ainakin yhä jaossa.

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Turpa
Jari	1	0	0	0
Jukka	7	4	2	1
Mitri	3	0	1	0
Teemu	3	3	1	1

SYÖTTITILASTO

Yksi sana - Lucifer. Seitsemän saatua kalaa, nippu selkeitä karppilähtöjä ja pari pudotusta päälle. Tätä ylivoimaa on spekuloitu rannassa paljon, mutta yhtään pitävää selitystä ei vielä ole keksitty. Tilastoja ei edes kummemmin vääristä syöttien vedessä olo aika, koska meillä on paha tapa antaa "parhaille" n.5 syötille melkolailla tasaisesti peliaikaa.

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	7	4	17
BonBon™	2	0	4
IVP™	2	0	4
Fiesta™	1	0	2
Batman™	1	0	2
Rokastaja Rantanen™	1	0	2

Kolme rakasta ruskeaa kalalajia 21.8.2018

2018-08-21T00:32:00.001+03:00

SUUTARI

13.-14.7. Tsygäreissu

Suutari on kiehtova kala. Punaiset silmät, valtavan kokoinen pyrstö ja ulkonäkö joka erilaisuudessaan herättää jo itsessään mielenkiinnon. Onkikalana suutari on kimurantti vastustaja ja ohuiden siimojen päässä se on taistelija vailla vertaa. Meille suutari on ennenkaikkea kelaonkikala ja sen jahtaaminen on kerran pari kesässä toistuva rituaali. Emme ole tässä(kään) lajissa mitään guruja. Ehkä jonkunlainen viisasten kivi on suutarireissuilla rantametsiköistä silti löytynyt. Paikka tekee yhä kalastajan, mutta kenties pelimerkkejä vielä joskus laitetaan myös uusien paikkojen etsintään. Meille suutari on rakas jo pelkästään siksi, että heitettyämme minnowspoonit kaapinperälle ja innostuttuamme särkikalojen onginnasta valitsimme ekaksi kohdekalaksi helpoimmaksi luulemamme Suutarin.

Tämän vuotinen heinäreissu onkirantaan tehtiin tsygällä. Ajokoiran kuntoinen Jukka pyöritteli menemään ja itse liu'uin perässä vihellellen tuntemiani Karpinonginta lauluja. Kilometri toisensa jälkeen jäi taakse ja lopulta kolmetuntisen pyöräilyn päätteeksi kasasimme leirin tuttuun paikkaan. Helteisen heinäkuun yöstä tuli ikimuistoinen. Kuplapilvet pörräsivät onkitontille ja kontakteja kaloihin saatiin reilusti. Illan laskiessa Jukka linjasi karpinonkijana vääristyneen totuuden - Ei se karpinonginta todellakaan ole mitään zen-homma, kamat veteen ja kahvinjuontiin. Näiden suutareiden tartuttamisen kanssa menee hermot ja terveys.

Illan saldoksi jäi yksi saatu kala, mutta parin tunnin tirsojen jälkeen aurinko lämmitti ja myös kohdekalojen saantiprosentti parani tuntuvasti. Ehkä muistimme jotain menneiltä vuosilta tai jopa opimme hyppysellisen uutta. Kotimatkalla pyörä liisi yhdellä hymyllä läpi alavan ja kumpuleivan uudenmaan eikä unettomuuskaan hidastanut vauhtia saati pilannut onnistuneen onkireissun aikaan saamaa ihanaa euforiaa.

KARPPI

Pikapisto kohteeseen 28.-29.8

Yhtä kalareissua en unohda ikinä. Elettiin elokuun 13. päivää vuonna 2011 ja kello näytti 4.32. Mitrin hälytin huusi ja meidän tapamme kalastaa lyötiin tällä kiljaisulla kerrasta uusiksi. Karppi ui Siloneulalaiseen kalapäiväkirjaan ja työnsti viiksensä kerrasta suosikkilajilistan kärkeen. Karpin onginta ei ole mitään salatiedettä. Rigejä voi viritellä, syöttejä mallata sopiviksi ja kalan siiman päähän saaminen kysyy pitkää mieltä, uskoa ja kestäviä perslihaksia. Itse tartutuksessa ollaan kaukana ahvenpilkinnän tai koho-onginnan herkkäkätisyydestä. Käytännössä kun välineet on kunnossa tartutukseen ei itse paljoakaan voi vaikuttaa. Karpin magia on onkihetken pituudessa, kalan koossa, väsytyshetkien sporttisuudessa ja paikkojen löytämisen vaikeudessa. Kun puhutaan siloneulalaisesta karpinonginnasta ollaan retkeilyn, toveruuden ja arjesta irrottautumisen ytimessä. Turhuuden turuilla ja vapauden aallonharjalla joihin karppi tarjoaa meille passelin viitekehyksen.

Tämän kesän lomat päätettiin tutun järven uuteen rantaan. Hirveiden helteiden jälkeen odotimme hikisen kuumaa rantaa, mutta keskelle intiaanikesää osui yksi hyvin tuulinen päivä ja pilvinen ja vähäsateinen yö. Mitrille tähtimerkit osuivat kohdilleen. Yön eittämättömän enkkakalan huonotuurinen karkuutus kääntyi aamulla kahdeksi saaduksi kalaksi. Toinen niistä rullasi vakaa Mitrille ennennäkömättömiin lukuihin. Itse en nukkunut tuskaisen kuumuuden ja huutavien lintujen takia yöllä silmäystäkään ja autossa unikuvat meinasivat puskea väkisin läpi kiivaan keskusteluun. Tällakin kertaa kaikki kontaktit kaloihin saatiin Jarin uudella neronleimauksella - Luciferilla.

Mitrin rekordi

Viimeinen lomapäivä

RUUTANA
Enkat paukkuu 18.-19.8

Kolmas ruskea onkikala ja ehkä kimurantein kaikista. Aliarvostettu ruutana huijaa onkijan luulemaan itseään taitavaksi. Se napostelee ja näykkii ja hylkää syötin juuri oikealla hetkellä. Siloneulalaisista onkireissuista ruutanakeikoille kiroillaan ylivoimaisesti eniten. Suutarista ymmärrämme jotain ja karpista luulemme tajuavamme enemmänkin. Ruutana on arvoitus. Emme tajua sen sielunelämästä yhtään mitään. Koukkukoko pienenee, syötti samoin, kamat kevenevät ja ruutanat jatkavat uintiaan. Vain silloin tällöin joku raukka harhautuu ja päätyy haaviimme. Yhtäläisyyksiä tartutuksen onnistumisille emme ole keksineet.

Tai emme olleet. Arjen pyörähdettyä täysillä liikkeelle teimme reissun järvelle jossa luulemme elävän kaikkia kolmea suosikkionkikalaamme. Karppeja siellä on niin vähän tai ei enää olenkaan, että ajatuksissamme risteili enemmän suutarin ja ennenkaikkea ruutanan kuvat. On epäreilua, että usein reissuille ei osu se paras mahdollinen ilma. Karppirannassa sillä ei ole niin väliä, mutta vaikka sadetta emme pelkää vesittää piiskaaava tihku kelaonginan kauneudesta terävimmän mielihyvän pois. Kohon tuijottaminen veden ripistessä kolmatta tuntia hupun liepeeseen vaatii sisua. Näin se nytkin meni. Illalla sateli kuuroissa ja onkiminen oli jaksottaista. Yön pimeyden saapuessa taivas veti kirkkaaksi ja kohon valokärkien loistaessa kilpaa tähtien kanssa pääsimme kokeilemaan pitkästä aikaa pimeää ongintaa.

Kirosanoja kuultiin nytkin eikä vähiten siitä, että aamulle luvattu sade vaikutti väistämättömältä. Jukka - malttamattomin meistä oli valmis lyömään leikin sikseen kun ensimmäinen kohdekala narahti maissiin. Illan alati latistuva tunnelma parani huomattavasti ja Jukka oli niin tyytyväinen, että alkoi puhua jo nukkumaan menosta. Sääennusteen takia olimme ajatelleet valvovamme pitkään, mutta toisin kävi. Valokärjen tuijottaminen väsynein silmin on raskasta. On kuin kirjaa lukisi. Silmä lurppaa ja ajatus nukahtaa. Pohjaongella ei nukuta juuri koskaan, mutta nyt päätimme nukahtaa hetkeksi ja herätä pari tuntia ennen alkavaa sadetta.

Kun heräsimme ennuste oli muuttunut. Ehdimme Mitrin kanssa onkia ehkä vartin, pudottaa yhden ruutanan ja hämmästellä ääneen Jukan valintaa nukkua. Sitten alkoi sade jota jatkui käytännössä koko aamun. Välillä satoi kuin saavista, joskus sade loppui täysin tai laantui siedettäväksi. Näiden taukojen aikan löysimme jotain ja lift-metodi tuntui tekevän tartutuksesta juuri sen pienen askeleen helpompaa. Päivän päätteeksi leirin ollessa kasassa aurinko tuli esiin ja sade oli ohi. Kävelimme asfaltoitua tietä autolla ja hymyilimme. Kaikille osui täsmälleen saman kokoinen kala - seuraennätys on nyt jaettu kolmen kalastajan kesken.

Aliarvostettu älykkö

Alkuillan huumaa

EGOLISTAUS

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Turpa
Jari	0	0	0	0
Jukka	7	4	2	1
Mitri	3	0	1	0
Teemu	3	3	1	1

SYÖTTITILASTO

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	6	4	15
BonBon™	2	0	4
IVP™	2	0	4
Fiesta™	1	0	2
Batman™	1	0	2
Rokastaja Rantanen™	1	0	2

Tilastojen päivitys 16.6.2018

2018-06-16T21:36:00.000+03:00

Kesäkausi on avattu yhdellä turpareissulla ja iltapistolla karppirantaan. Alla pari kuvaa kaloista ja päivitetyt listaukset. Ainoastaan Jari on enää karpitta, mutta tälle on olemassa pätevä syy - miestä ei ole paljon rannassa näkynyt. Kesäkuu on jokatoinen vuosi hankala kalastus kuukausi, sillä Jukan kanssa meidän ajatukset harhailevat vihreällä shakkilaudalla. Tällä kertaa perherauhaa ja onkimahdollisuuksia rajataan Venäjällä pelattavilla fudiksen MM-kisoilla. Katsotaan millaisia reissuja on luvassa, mitään ei ole vielä sovittuna. Sen verran hauskaa puuhaa tuo on, joten tuskin tästä reissutonta kuukautta tulee.

Rokastaja Rantasen pettämä

Koti Vantaan antia

EGOLISTAUS

Onkija	Karppi	Turpa
Jari	0	0
Jukka	7	1
Mitri	1	0
Teemu	3	1

SYÖTTITILASTO

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	4	3	11
BonBon™	2	0	4
IVP™	2	0	4
Fiesta™	1	0	2
Batman™	1	0	2
Rokastaja Rantanen™	1	0	2

Kauden avaus - kerran elämässä reissu 18.-20.5.

2018-05-25T00:26:00.000+03:00

Edessä oli kaksi kaunista ja lämmintä toukoyötä parhaassa paikkassa, karppirannassa. Parin viikon takaisen pikapiston jälkeen kausi alkaisi todenteolla. Joskus elämän realismin ei toivo pääsevän ongelle - siellä haluaisi hengitellä puhdasta vastuuta vaille olevaa vapautta. Tämän kertainen alku oli itselleni siitä vaikemmasta päästä ja viikolla päässä pyörineet ajatukset meinasivat parkkeerata ohituskaistalle. Vielä alkuviikosta pallottelin reissun väliinjättämistä, mutta lopulta onkijan mieli ajoi rantaan. Ensimmäisen yön aikana ajatukset lopulta tasoittuivat. Onneksi en jättänyt reissua väliin. Tätä viikonloppua muistellaan vielä pitkään.

Auton pysähtyessä keskellä metsää linnut lauloivat jo kiivaasti aurinkoa alemmas. Pohjoisen päälle parkeerannut hellerintama oli hiukan hellittänyt, mutta parin viikon yllättävä välimerellinen ilmasto oli tehnyt keväästä kesän. Maisema oli kesäkuun vihreä ja etelän järvet jo vahvasti uimalämpöisiä. Ensimmäisen reissun odotuksia maalaillaan koko pitkä talvi ja onkijan viimeiset askeleet ennen rantaanpääsyä sujuivat kannettavasta painosta huolimatta ilmassa leijuen. Hämmentävä on se onnen läikähdys, joka väistämättä nousee pintaan kun edessä tiiviinä seinänä muotoaan muuttava vihreä metsä harvenee ja puunrunkojen välistä kimmeltää rauhallinen onkijärvi.

Auringon laskiessa metsän taaksen kuu ja venus ilmestyivät länsitaivaalle. Olimme ajatelleet ehtivämme virittää onkikamat ennen pimeää ja aloittaessani teltan kasaamisen näin ensimmäisen otsalampun jo palavan. Leiri oli täynnä irrallisia pusseja ja nyssäköitä ja milloin mikäkin kama oli hukassa. Tähän hetkeen jossa vavat ovat jo pyytämässä, mutta rauha ei ole vielä laskeutunut osui ensimmäinen lähtö ja tästä alkoi sellainen 12h jollaista me olemme harvoin päässeet todistamaan. Lopulta rauha laskeutui leiriin vasta seuraavana päivänä.

Uusi seuraennätys - 17,2kg

Kun lauantaina aurinko paistoi suoraan etelästä seurarekordit oltiin puhkaistu kahdesti, yksi vapa oli nasahtanut kahvan päältä poikki ja unta ei ollut kertynyt kellekään paria tuntia enempää. Yllättävän viileä kesätuuli puhalsti rantaan, Jukka ja Mitri nukkuivat teltassa ja itse torkuin, nautin auringosta ja hätistelin joka paikkaan pyrkiviä pieniä mustia mauriaisia tuloksetta tiehensä. Elämä maistui ja silmäluomien alla ajatus liiteli pysähtymättä ja tarttumatta. Oma enkkakalani, katkennut vapa ja tämän kepin kanssa koetut hetket, miksi aina unohdan kahvikupin kotiin, miksi Jukka aina saa eniten karppeja, mitä jos paskahätä yllättää ja paperi on kotona. Entä voiko elämäänsä rakentaa ilman perusturvallisuutta?

Kortit jaetaan varhain ja edes vaihtopakkaan ei kykene itse alkuvuosina vaikuttamaan. Horina yhdenvertaisista mahdollisuuksia on sitä suurinta paskaa jota valtaapitävät jaksavat meille tuputtaa. Susanna Kosken lausunto köyhän ja valtaapitävän erilaisesta kulurakenteesta on yksittäinen anekdootti ja ehkä Koskea kohtaan jopa epäreilu esiinnosto, mutta väistämättä se kertoo jotain ymmärtämättömyydestä. Rahalla on ihmisille eri merkitys. Toiselle se on väline materian ja henkisen hyvinvoinnin hankkimiseen kun toiselle se määrittää koko olemisen. Kun rahaa ei ole sen arvo kasvaa. Silloin kyse ei ole enää rahasta vaan jatkuvasta huolesta. Huoli lisää stressiä, joka altistaa sairauksille - sekä fyysisille, että henkisille. Yhdelle ilmainen lounas on erilainen kulurakenne ja toiselle viikon kohokohta.

Köyhyys ja varattomuus ei automaattisesti merkitse mitään - rakastamalla, välittämällä ja huolehtimalla luodaan perusturvallisuutta. Kun pieni lapsi itkee hänellä on hätä. Itku on avun pyyntö tai protesti. Vanhemmuus on tämän tarpeen ymmärtämista ja huomioimista. Turvallisuus syntyy kun tietää, että apua pyydettäessä käsi ojentuu kuivaamaan kyyneleet. Kun lohduttava syli on lähellä ja rauhallinen ääni kertoo kiukun syyn pyöristyy särmä. Kun ymmärtää oman tunnetilan syyt ja seuraukset oppii lopulta kohtaamaan myös vastoinkäymiset. Ilman tätä perusturvaa edessä on enemmin tai myöhemmin ongelmia. Näitä lapsia ja nuoria käy sääliksi. Hyvin usein taloudellinen ja henkinen epäreiluus kulkevat käsikädessä. Heille erilainen henkinen kulurakenne on muovannut kokonaan toisenlaisen todellisuuden. Kuka auttaa häntä, jonka kokemus itsestä on kuluerä tai painolasti - niin omalle perheelle kuin yhteiskunnalle. On helppo vihata jos ei omaa kokemusta siitä miltä tuntuu kun lohdutetaan. Jokainen valitsee oman tiensä ja sääli on sairautta? Kääri hihat. Tsemppaa. Aloittaa talkoot. Kaiva tiesi ulos poterosta ja syö lopulta lounaasi valtion piikkiin - Hevonkukkua!

Seuraennätys - 18,1kg

Onkirannassa iso osa korteista jaetaan isojaossa ennen kalastuksen aloittamista. Tällä kertaa mäskit oltiin levitetty kahteen osoitteeseen - sisemmäs ja ulommas.Itse laitoin kaksi vapaa lähemmäs vesikasveja ja yhden kauas, samoin teki Mitri ja hymähdellen päästimme Jukan valitsemaan paikat ulkoalueelta. Yllättävän usein Jukka onnistuu laittamaan vapansa oikeaan paikkaan tai sitten karpit löytävät Jukan taiten tehdyt ja presentaatioltaa ylivertaiset rigit nopeiten. Kun itse olin kepittänyt elämäni kalan ja noussut seuratilaston kärkeen alkoi Jukan yö. Kalat olivat isoja, kauniita, pulskia ja jostain ihmeen syystä tuntui, että niillä oli enemmän voimaa kuin ikinä. Väsäsytystaistelut kestivät, karpit uivat puolelta toiselle ja vielä 10 minuutin väsyttelyn jälkeen jaksoivat spurtata voimalla eteenpäin.

Itse kaloista ja väsytyksistä on vaikea sanoa mitään, mutta jälkeenpäin väsytysvideoita katsellessa muutama yksityiskohta jaksaa naurattaa. Markkinoin salaa ja julkisesti Siloneulan epäkaupallisuutta, vaikka esim. Onkijan Vuosi - pätkässä vilahti Mitrin laskujen mukaan 22 tuotemerkkiä. Ei ihme, ettei näistä merkeisstä kukaan lähesty meitä kaupallisessa mielessä. Sen verran Kaurismäkeläisen apaattiselta Jukka näytti ja kuulosti pidellessään yli 18kg kalaa vavan päässä. Kukaan muukaan ei juuri hymyile tai naura vaan tunnelma on koko suuren taistelun ajan yhtä innostut kuin Muoviämpärifirman viikkokokouksessa. Onko eletty aika piiskannut setämiehistä kaiken riemun vai mitä, mutta näiden rainojen pohjalta kukaan ei usko, että onkirannassa kaikilla on kivaa ja nauru raikaa.

Toinen kalastukseen liittyvä ajatus on Chod-rigi. Tällä kertaa yhtä lukuunottamatta kaikki kalat osuivat chodeihin. Osittain tämä on trendi kysymys, mutta joku ajatus ja kutina nostaa trendit esiin. Usein tarvitaan myös joku Trendsetter. Itse olen löytänyt tämän rigityypin kunnolla vasta parin viimevuoden aikana. Tällä reissulla 3/8 vapaa pyysi bolteilla ja 5/8 chodeilla. Myös etukäteissyötön ja ennenkaikkea onkimisen aikaisen spodaamisen ja heittämisen määrä puhutti. Jo viime syksynä puimme omaa laiskuuttamme onkirannassa. Mutufaktat osoittavat, että mäskäämisen määrä korreloi saatujen kalojen määrän kanssa. Viimevuosina olemme karsineet välillä syöttäkertoja ja laiskistuneet ennenkaikkea onkihetken syötössä. Tällä kertaa painoimme boilaria veteen koko ajan lisää ja ainakin nyt tämä tuntui oikealta valinnalta.

Vaikka toinen yö saatiin nukkua melko rauhassa on tästä on vaikea laittaa paremmaksi. Uni teki sikäli hyvää, että kotona perusturvan luominen on astetta helpompaa kun ei nukahda hiekkalaatikolle ja ala lukiessa horista jotain Luciferista. Oli muuten maaginen avaus uudelle syötille. Lucifer™ on tästä lähtien takuuvarma valinta alun syöttipalettiin. Vaikka kalenteri näyttää tällähetkellä melko lohduttomalta on varmaa, että ennen juhannusta ongitaan ja ehkä saadan lisää karppeja. Itselleni tämä reissu todisti jotain. Asioiden märehtiminen ja puiminen väsyttää. Välillä ratkaisut ja helpottavat ajatukset vaativat etäisyyttä ja sitä tilaa missä mauriainen kävelee kalsareissa, aurinko lämmittää kasvoja ja ajatteleminen ei kurtistuta kulmia. Siinä rantakalliolla oli tila armollisuudelle ja ymmätykselle omasta rajallisuudesta.Sitä en kyllä edelleenkään tajua miksi Egolistaus on niin karua luettavaa. Tätä vastoinkäymistä en yrityksistä huolimatta kykyne kunnolla käsittelemään. Kalastus jatkuu...

Viikonlopun pulskin possu

EGOLISTAUS

Pyynnöistä ja toiveista huolimatta Egolistaus pysyy kirjauslajina myös vuonna 2018. Listauksen tarkoituksena on kertoa kuka heiluu kukkona tunkiolla. Usein se on ollut Jukka ja ekan reissun jälkeen tilasto on karua luettavaa. Jo ennen kesäkuuta näyttää liki varmalta, että Jukka kuittaa potin myös tänä vuonna. Ekan reissun jäätävä lukema ja superonnistuminen siivittänevät Jukan voittoon. Pitäisi ehkä panostaa lahna sarjaan.

Onkija	Karppi	Suutari	Ruutana	Lahna	Turpa
Jari	0	0	0	0	0
Jukka	7	0	0	0	0
Mitri	0	0	0	0	0
Teemu	2	0	0	0	0

Karppikuningas

SYÖTTITILASTO

Kausi sai räjähtävän lähdön ja syöttitilastoon kirjattiin heti ekalla reissulla viisi eri boilieta. Merkittävää listauksessa on uuden tulokkaan - Lucifer™:n syöksyminen suoraan syöttilistauksen ykköseksi. Tänä vuonna julkisuuden ulkopuolella pyöritetään myös syöttien "tehotilastoa" jossa otetaan huomioon myös syötin vedessä olo aika. Softa ja käyttäjät ovat vielä betavaiheessa. Toivomme kovasti, että jossain vaiheessa ohjelmasta onnistututaan kaivamaan esiin "huippumielenkiintoisia detaljeja.

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Lucifer™	4	2	10
BonBon™	2	0	4
IVP™	1	0	2
Fiesta™	1	0	2
Batman™	1	0	2

Jäsenuutisia - Jarista virallinen Siloneula 7.4.2018

2018-04-07T01:07:00.001+03:00

Siloneula on sisäänpäinlämpiävä, kaavoihinsa kangistunnut kolmikko. Kolmen stadilaisen entisen salskean nuoren miehen ja nykyisen keski-ikäistyvän ja kaljuuntuvan intohimoisen onkijan trio. Jos tarkkoja ollaan kyse ei ole ollut triosta tai kolmikosta enää vuosiin, mutta jähmeillä rattailla toimivan jäsenkorttikoneiston päivittyminen on hidasta. Hyvin Siloneulalaista on myös päätösten mielivaltaisuus. Itse uudelta jäseneltä asiaa ei kysytty vaan nimi lisättiin salakavalasti kaikkia tietoturvariskejä uhmaten Cambrige Analytycsin ja ties minkä korruptoituneiden rahanmarinoimien tietokanavien ja mainosmogulien käyttöön.

Ehkä muutoksella on jotain tekemistä kadonneen luoteishelginkiläisen identiteetin kanssa. Lassilasta Länsi-Vantaalle on henkisesti paljon pidempi matka kuin Louhelasta Oulaisiin. Maantieteellinen etäisyys on vain numero jos päänsisäiset tajunnanvirran huopaneet pyörähtävät samaan suuntaan. Niihin kaikkein pyhimpiin - puhelinaplikaatioiden ryhmäviesteihin joissa jaetaan avoimesti ne kaikkein arvokkaimmat on vain harvalla pääsy. Kyse on äärimmäisestä luottamuksesta. Harmaantuvien tasaisen tylsää elämää elävien, lihamakaroonilaatikolla ryyditettyjen lapatossujen omasta leikkikentästä ja illuusiosta harrasteensa merkityksellisyydelle- varsinaisesta karppimafiasta. Meidän keskusteluryhmää jossa karppipaikoista puhutaan niiden oikeilla nimillä lukevat anonyymien salaiseten palveluiden henkilöiden lisäksi vain neljä nimeä. Jukka, Mitri, minä ja Käpylän Jari. Luulisin, että jo siksi meille kaikille se on ollut selvää jo vuosia. Jari on mitä suurimmassa määrin Siloneula.

Tästä kuvasta kaikki lähti - ainakin melkein

Siitä on nyt 8-vuotta. Törmäsimme Jariin ensimmäistä kertaa kalamaratontreeneissä vuonna 2010 eräänä toukokuisena iltana Skattan rannassa. Sinä iltana saimme ensimmäisen mustakitatokkomme, mutta tokkopa meistä kolmesta kukaan arvasi minkälaisiin kalapaikkoihin ja keskusteluihin tuo ilta välillisesti johti. Käsipäivää siellä lyötiin ja muutama sana vaihdettiin. Lopullisesti keskusteluyhteys aukesi helvetinkoneeksi tituleeratun sosiaalisen median myötä. Vielä silloin Oulaisten pikkujättiläinen oli faceaktiivii, joten nopeasti huomasin keskustelevani Jarin kanssa onginnasta. Jälkeenpäin ajateltuna homma melkein naurattaa. Ensimmäiset viestit liittyivät Jarin elämän ensimmäiseen karppiin.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että tapamme ajatella kalastusta ja ennenkaikkea kalastusta yhtenä osana kalareissua oli yhtenevä. Jarin suhtautuminen oikeastaan kaikkeen tietoon ja tekemiseen on hämmentävää. Nykyään puhutaan erityisyydestä, erikoisuudesta, erilaillaisuudesta ja erinomaisuudesta. Me määrittelemme ja luokittelemme ihmisiä kuin sanaluokkia. Olemme onnellisia kun löydämme diagnoosin ja selityksen yksilön tavalle toimia. Ymmärrän tätä, mutta toisaalta pesuveden mukana liukuu joskus osa persoonaa. On erinomaista, että olen saanut istua Järvenpään valkoisen Zombien kanssa iltoja ja öitä rupatellen niitä ja näitä. Ei riitä raajojen varpaat ja sormet niihin kertoihin kun Jari on avannut eri ilmiöiden taustoja ja syntymekanismeja tai historiallisia tapahtumia. Oppia tulee siinä onginnan ohessa kuin kansakoulussa. Tässä maailmantilanteessa yksi huolestuttavimmista ilmiöistä on yleissivistyksen arvostuksen romahdus. Meidän onkirannassa tästä ei tarvitse kantaa huolta.

Eka karppi omalla boilarilla - heinäkuu 2012

Mitä enenmmän Jaria on oppinut tuntemaan sen itsestäänselvempää on, että juuri tämä herra aloitti kotikeittiössään boilareiden valmistamisen. Onnistumisen, erehdysten, mutta ennenkaikkea intohimioisen tiedon janon ja tämän tiedon tinkimättömän käytäntöön laittamisen johdosta me ongimme erinomaisilla karppisyöteillä - Suomen parhailla. Tämä kaiken tekemisen pilkulleen viilaamisen piirre Jarissa on erityistä, sekopäistä ja mahtavaa.

Jos Isometsän Jari hitusen nakersi pohjoisen miehen sanan luotettavuuden merkitystä on se pikkuhiljaa palautunut. Ainakin pieneen osaan Oulaislaisia voi luottaa. Itseltäni voi joskus lipsahtaa salaisuus tai unohtua sanomaton sopimus, mutta vielä kertaakaan en ole epäillyt Jarille käyneen moista. Muistan hyvin kun kalamaratonin piikkimonnilampi ilmestyi kuvioihin ja jollain ilveellä oikea paikka tuli Jarin tietoon. Muistan miten osa kisaajista lähestyi itseäni melkein agressiivisesti ja kehotti paljastamaan paikan. Oletusarvo oli, että me tiesimme koska Jari tiesi. Meille ajatus oli lähinnä huvittava - miksi Jari sen meille olisi kertonut. Ja toisaalta miksi olisimme kysyneet, kun tiesimme sen saattavan toisen ikävään rakoon.

Me olemme siis oppineet Jarilta monella tavoin paljon. ja uskon, että myös Jari on saanut yhteisiltä kalareissultamme muutakin kuin läjän karppeja ja ison kasan ansaittua ja ansaitsematonta vinoilua.
Harvoinpa sitä edes viimeiset maskuliisuuden riippeet ja testosteronin purskeen kadottanut mies toiselle fiiliksiään avaa, mutta toivottavasti meillä kaikilla on onkirannassa yhtä hyvä boogie kuin itselläni. Toveruuden arvoa on vaikea mitata ja paskan puhumisen kauneutta ja terapeuttisuutta eivät mitkään konsultit tule koskaan tajuamaan.

Jari on siis nyt, kenties tahtomattaan virallinen osa Kalakerho Siloneulaa ja meidän muiden yhteiselle kynällä rohkenen kirjoittaa, että toivomme tämän toveruuden jatkuvat yli yhden karpin iän.

Jäsen nro 4. - Jari Käpylä

Jääkauden avaus 14. ja 20.1.2018

2018-01-23T00:07:00.000+02:00

Pitkään Etelään odoteltiin jäitä, mutta kun ne lopulta saapuivat tilanne oli Siloneulalaisittain erikoinen. Vähään aikaan pilkkikautta ei kauheasti ole kaipailtu, mutta nyt tilanne oli toinen. Viime vuonna pääsimme lopulta snadisti Ismete- kalastuksen makuun. Oikeastaan nimi voisi olla "Talvinen karpinonginta ilman karppia", niin lähelle lempikalastustapamme mielentilaa jäällä voi päästä. Kamat tiputetaan veteen ja loppupäivä syödään, keitellään kahvia, istuskellaan ja jutellaan läpi tärkeimmät. Erona on se, että muu oheispuuha keskeytyy snadisti useammin ja hyttysiä ei ole missään. Lisäksi kalan saadessa on syytä varoa ettei säikähdä, hauelta puuttu silmistä tietty lämpö ja äreä kala saattaa purra varomatonta onkijaa sormeen. Kesäongen ja ismeten yhteys on myös potentiaalisten saaliskalojen koko ja paikat josta niitä etsitään. Järvi Etelä-Suomessa on pirun hyvä kalapaikka myös talvisin.

Letkeissä hommissa - myös talvisin

Pari kautta olemme pikkuisen kerrallaan aloitelleet talviongintaa ja hitaasti homma on alkanut muuttua mielekkääksi. Tämä taas herättää uusia kysymiksiä ja näin homma imee vääjäämättä mukaansa. Näin se itselläni aina toimii, mieltä askarruttaviin kysymyksiin haluaa vastauksen ja onkihommissa ne vastaukset löytyvät lopulta aina vasta onkimalla. Vielä emme ole sillä tasolla, että tajuaisimme ottaa kesällä särkiä pakkasvarastoon, mutta ehkä tähän vielä päästään . Silakat kulkevat mukana ja täkykalojen pilkintä on epätoivoisen onnistumisprosentin takia jäänyt kokonaan. Täkyonginta on oivallista puuhaa siksitkin, että kamat ovat kompaktit ja ne on iisisti pidettävissä järjestyksessä Jopa niin, että onkiaamuna tarvittavat kamat voi pakkaamatta napata kellarista suoraan mukaan.

Ennen ensimmäistä reissua istuimme Mitrin ja Jukan kanssa Espoossa - metron ulottumattomissa, mutta välittömästi jouhevien liityntälinjojen varrella. Meidät oltiin kutsuttu saunailtaan, jonka johtoajatuksena oli ajatusten vaihto lähinnä karpinonginnan ja muun kalastuksen tiimoilta. Olemme epäsosiaalisia ja meidän kalareissut on tiivisti pidetty nimenomaan meidän kalareissuina. Henkilökohtaisesti tuntuu, että tunnen jo ihan riittävästi ihmisiä enkä jaksa tutustua uusiin. Rehellisesti täytyy myöntää, että olemme moneen kertaan pyöritelleet päätämme somen aiheuttamalle kalastuksen sosialisaatiolle. Jatkuvalle debatille puolituttujen ja tuntemattomien kanssa, ryhmä loukkaantumisille, bänneille ja mukaan ryhmään ottamisille. Puhumattakaan legendaarisista Charter-reissuista. Kalamatkoista joihin on lähdetty puolituttujen ja tuntemattomien kanssa tarkoituksena välittää oman rakkaan kalastusmuodon ilosanomaa läpi suomen. Meitäkin on kutsuttu ja mukaan meidän reissuille on kysytty, mutta olemme onnistuneet aika kunniakkaasti kieltäytymään tarjouksista.

Urpoerämies Production

Joitakin vuosia takaperin törmäsin kuvaan nuorista miehistä karppiongella. Ärsytti sillä kuva oli aivan selvästi järveltä Etelä-Suomesta. Joukkion nimikin herätti epäilyksiä ja kun tutustuin ryhmään selvisi, että porukalla oli oma Youtube-kanava. Hirvitti - kohta kaikki järvet Etelä-Suomessa olisivat kansalle tuttuja. Pian porukka ilmestyi kalamaratonissa samalle lähtöviivalle ja ensimmäiset ajatukset vaihdettiin. Eivät ne vaikuttaneet läpeensä pahoilta, vaikka lähestyivätkin asioita vähän eri kulmasta kuin me ja pursusivat nuoruuden intoa, jonka demokraattinen Suomenmaa oli meistä jo aika päiviä sitten piiskannut pois. Ryhmän nimi oli Urpoerämies.Yhteydenpito tiivistyi pikkuhiljaa, karppihommista puhuttiin ja toisena yhdistävänä tekijänä oli kalareissujen kuvaaminen ja dokumentointi. Mitri lainaili herrojen kamerakamoja ja kai joku Mitrinkin värkki matkusti urpojen kanssa aina lappiin saakka.

Ja siellä me nyt istuimme. Keskustelemassa henkeviä kaikkeen kalastukseen liittyvästä ja imemässä itseemme tietoa jonka voi saada vaan ulkopuolelta. Omassa porukassa oppiminen on aina hitaampaa ja me allekirjoitamme usein yhteisellä kynällä selkeät mokat ja tajuamme totuuden vasta vuosien päästä. Urpoissa parasta on se, että järkyttävän hienoista saaliista ja suorastaan viraalisuosiosta huolimatta jalat ovat tukevasti maan kamaralla. Usein on tullut törmättyä kalastuspiireissä hahmoihin jotka kovin kärkkäästi alleviivaavat omaa osamistaan ja eivät juuri jaksa leveyilyltään muiden turinoista innostua. Janin, Paulin, Olavin, Oskarin ja Teon ulosanti taas on alleviivatun kohteliasta ja nöyrää. Tämä osuu meidän 70-lukulaiseen mielenlaatuun paljon paremmin kuin oman erinomaisuuden nosto. Ryhmä on myös yksi todistus sille, että innokkuudesta seuraa ahkeruus ja ahkeruus palkitaan onnistumisilla. Kuten kaikessa - tekemisen määrä näkyy tilastoissa. Sitäpaitsi katsottuaan yhden urpojen videon Hanna totesi: "Ei oo ihme, että noilla on enemmän katsojia kuin teillä. Tossa on joku idea - teidän pätkät on niin korkealentoisia, ettei kukaan jaksa niitä loppuun asti katsoa."

Koko 2000-luvun ja pitkälle 2010-luvun puolelle pilkintä erimuodoissaan on ollut itselleni ehkä parasta kalastusta. Jäiltä kalastaessa veneettömästä tuntuu, että mahdollisuuksia rajaa ainoastaan oma kondis. Jokaisen järven jokainen kulma on pilkittävissä ja jokaisen saaren takana on taas uusi paikka. Lukemattomia on ne pilkkireissut joille on lähdetty intoa puhkuen ja useimmiten niiltä on palattu uupuneina ja jälleen yhtä realismin avokämmentä rikkaampana. Kesäisten onkihommien alettua pilkin heiluttelu ja jatkuva reikien kairaaminen on muuttunut lähinnä pakkopullaksi. Viimeisimpien varsinaisten pilkkireissujen antina on ollut se, ettei omaa laiskitunutta luonnetta voi enää kiistää. Ismete saattaa hyvin olla vastaus talvionki-innon paluulle.

Ensimmäiselle reissulle - pikaiselle nelituntiselle lähdettiin heti saunaillan jälkeisenä viikonloppuna. Yksi kalastusvuoden siisteimmistä hetkistä on ensijäät. Kun jäätä on reilusti alle 10 senttiä ja lumettomalla pinnalle liukastellessa näkee veden alle ollaan hienon äärellä. Olo on liki ylimaallinen. Me emme todella ole saati näytä täkyonkiexperteiltä. Ismete-välineemme ovat taatusti puritaaneista huvittavia. Karppikelat näyttävät huvittavilta ja bankstikkien kiinnittäminen ohueen jäähän on lievästi sanottuna haastavaa. Toisaalta mun onkiuskossa ratkaisevaa ei lopulta ole veden pinnalla olevat kamat vaan vedenalainen viimeinen metri. Eka reissu tarjosi silti juuri sen mitä siltä haimme.

Kohdejärvi

Karpinonkijan väärät välineet

Toinen reissu tehtiin heti seuraavana viikonloppuna, mutta maisema oli täysin toinen. Jään päälle oli satanut viikolla reilun kymmensenttinen lumipeite. Molemmat päivät kulkivat samoin merkein. Auringon nousun ja puolen päivän välille osui yhteenstä 5 kalaa ja pari hutia ja loppupäivästä ei tapahtunut yhtään mitään. Kalan koko ei päätä huimannut, mutta epäortodoksisia virityksiämme saatiin tuunattua taas eteenpäin ja kalojen tartutusprosentti nousi aikaisempiin kokemuksiin verrattuna selkeästi. Molemmilta reissuilta kotiin napattiin pari safkakalaa ja tästä tuli kotona sarkasmin ja katkeruuden välimaastossa polveilevaa positiivista palautetta. Kardemummahaukea Louhelalaisittain ja Pike and Chips - kieltämättä hyviä kokemuksia valikoivasta kalastuksesta.

Voi olla, että parin seuraavan viikonlopun joutuu vetämään huilia kalastuksesta, mutta viimeistään nyt voin ainakin omalta osalta nostaa kädet ylös. Talvikalastuskausi on palannut kalenteriin. Seuraavat reissut suunnataan johonkin toisaalle. Etsivä löytää ja tarkoitus on hinata saaliskalojen keskipainoa astetta tai pari ylemmäs. Jos vielä Jarin saisi myös talvikauden reissuille mukaan homma alkaisi vaikuttaa liki kesäiseltä. Pannu kahvia, munkit, vähän safkaa ja parin vipan nousua. Elämän suuria iloja läpi koko vuoden.

Leirielämää

Alkukauden isoin - 3,6kg

Kauden 2017 palkintogaala 7.1.2018

2018-01-07T20:31:00.002+02:00

Kalavuosi 2017 on taputeltu ja ollaan jo vuodessa 2018. Vuosi oli hieno kuten aina ja juuri tällä hetkellä Mitrin kovalevy käy kuumana kun vuosikatsausta laitetaan ekakertaa myös videoformuun. Ennen tätä on aika kääntää vielä hetkeksi katse menneeseen. Tässä vuoden 2017 - palkintogaalan voittajat.

Vuoden syötit top 3

1. Fiesta™
Kauden ylivoimainen ykkössyötti. Fiesta™ esiteltiin alunperin ensimmäisissä pikkujouluissa (Jotka lopulta nimettiin syystä Meksikolaisiksi pikkujouluiksi). Tämän jälkeen syötti on toiminut luottosyöttinä kylmän veden onkireissuilla. Tänä vuonna Fiesta™ jyräsi alkukaudesta ja poimi voittoon tarvittavat kalat kauden loppupuolella. Sementoi lopullisesti asemansa Siloneulan syöttivaraston ykkösketjussa.

Historian eka Fiesta™-kala - lokakuu 2013

2. IVP™
Heti karppijermuiksi siirtymisemme toisena vuonna esiteltiin IVP™. Tästä lähtien IVP on saanut peliaikaa läpi koko kauden eikä varmaan yhtään reissua olla tehty ilman IVP:n mukana oloa. Syötin parhaina peliaikaa on ollut lämpimänveden aika aina syyskuun lopulle saakka. Pikkujouluajan reissuilla IVP™ ei ole koskaan toiminut. Näin myös tänä vuonna.

Historian eka IVP™-kala - elokuu 2012

3. BonBon™
Elokuun puolivälissä tehtaalta alkoi tihkumaan tietoa. Uutta mysteerilerssiä viriteltiin ja osa meistä hämmästeli mikä luovuuden puuska tehdasduunareihin oli iskenyt. Hämmentävä makukirjo ja kaunis vaaleanpunainen väri viestivät siitä, että Jarin kesäloma oli selkeästi sujunut rattoisissa merkeissä. Lopulta 4:ään reissun 2 kalaa ja 2 lähtöä, sekä kolmas sija kokonaissyöttitaulukossa. BonBon oli vuoden ehdoton yllätyssyötti nro1 - Kauden tulokas.

Historina eka BonBon™-kala - elokuu 2017

Vuoden Teko - Jari:
Oikeastaan vuosien 2012-2017 teko. Muiden ei reissuilla oikeastaan tarvitse huolehti kahveista ja pullista. Jari ja kakkutalo Gilan hoitavat nämä.

Vuoden kalarohmu - Jukka
kts. tilastot. Niin suutarirannassa kuin etenkin karppiongella Jukka kahmi suurimman osan kaloista. 8 karppia (muille yht. 6) ei jätä paljon jossiteltavaa. Emme ole hetkeen tilastoineet saatuja kaloja, mutta luulisin kaikien epäilevän lukujen olleen samassa suhteessa myös edellisinä vuosina. Harvoin Jukka näillä keulii - liekö syynä terve nöyryys vai pelko karmeasta maahan palautuksesta.

Ei kahta sanaa!

Vuoden petturi - Mitri
Ei kahta sanaa. Historian ensimmäinen ruokkoreissulla saatu karppi osuu Mitrille. Tulevaisuudessa vuoden petturititteli saattaa Korjaanut kalastuskulttuurin uudistaja - arvonimeen. Ehkä muutkin rohkenevat vasta onkia myös ennen sovittua reissua.

Kehtaa vielä hymyillä ;)

Vuoden kylmäkalle - Karppi 8,3kg 22.10.2017

Pikkujouluissa ei kaloja tullut, mutta ennakko pikkujouluissa kärkipaikka vaihtui Siloneulan kylminkarppi kategoriassa. Mitri kepitti -7 asteen pakkasessa kauniin suomukarpin.

Vuoden yllättäjä - Streetfishing menestys
Tulimme, koimme ja voitimme. Junioripitoiset Siloneulajoukkueet harjasivat ykkös- ja kolmossijat SVK:n streetfishingtapahtumasta lokakuussa. Kisa oli hauska ja menestys valtava yllätys.

Vuoden kala - Karppi 13,6kg lapsireissulta
Tässä kohtaa palkintokomitea vetää härskisti kotiinpäin. Vuoden yllättävin ja samalla (itselleni) makein kala oli eittämättä lapsireissulta saatu enkkakarppi. Paino sinänsä on aika yhdentekevää, mutta muuten tuota kalaa ei ihan hevin unohda. Kesken lettujenpaiston, keskellä kirkasta päivää hälytin huusi rannassa jossa olen istunut paljon saamatta yhtään lähtöä omalle osalleni. Myös itse väsytystaistelu oli kuumottava koska jouduin ylittelemään veteen kaatuneita puunrunkoja ja seuraamaan napasyvyisessä vedessä välillä polvia myöten mudassa kalaa kymmeniä metrejä välillä suopursuissa roikkuen. Ehkä oman karppihistoriani hektisimmät ja kuumottavimmat 15min. Perhana vaan letut ehtivät jäähtyä.

Näyttää rauhallisesta - Ei pidä paikkansa

Vuoden Tärppi & Sähläys - Tuplatärppi kesäkuulta:
Tai oikeastaan tuplatärppi ja tuplasähläys. Jukan molemmissa vavoissa +14kg karpit samaan aikaan, toinen kela paskaksi vastaiskussa ja kelan kammen vaihto kesken väsytyksen. Tarina aihioita tuleville kymmenelle vuodelle niihin hetkiin kun mitään ei tapahdu.

Näyttää rauhalliselta - Ei pidä paikkansa!

Vuoden Floppi - Tekemätön karppireissu uuteen kohteeseen
Tänä vuonna uutta karppipaikkaa ei kokeiltu, mäskättiin kyllä. Reissua edeltävänä hetkenä saimme kuitenkin epämielyttävän ja mielestämme riittävän varman faktan siitä, että järven karpit ovat kuolleet. Siirsimme reissun tuttuun paikkaan. Tämä harmittaa kyllä hitusen, olisi sitä onkimista ehkä silti voinut kokeilla.

Että näin...

EGOLISTAUS

Onkija	Karppi	Suutari	Lahna	Turpa
Jari	1	0	4	0
Jukka	8	3	0	0
Mitri	2	0	0	0
Teemu	3	0	1	5

SYÖTTITILASTO

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	5	2	12
IVP™	4	1	9
BonBon™	2	2	6
Rokastaja Rantanen™	2	1	6
Tyyne™	1	0	2
Gelmi™	0	0	0
Ananas™	0	0	0
Superhessu™	0	0	0

Näihin kuviin - kohti kautta 2018

Kotiin jäävä varamies 21.-22.10.2017

2017-10-22T23:08:00.003+03:00

Onkiviikonlopun vaihtoehtoseura

Välillä tuntuu, että kalastus ja alleviivaten karpinonginta on tärkeintä elämässä. Se on myös yksi ainoista asioista, joilla melkein aina onnistun nollaamaan pään sisään pyörimään jäävät asiat. Rigit, tulevat reissut ja uudet salaiset mestat - täytän tietoisesti ajatukset onginnalla kun joku asia alkaa ahdistaa. Useimmiten ja parhaimmillaan fillarin selässä keskellä syksyisiä Tuomarinkylän peltoja liitelen kesäisissä öissä tai pohdin rigihienouksia ja suomalaisten metsäjärvien luontaista tilaa. Työt on takana ja perhearki edessä - matkan soisi joskus kestävän pienen hetken kauemmin. Nukkumaan mennessä ajatuksen korvaaminen toisella ei valitettavasti toimi.

Oikeasti tärkeintä on silti pitää elämä tasapainossa. Muuttujia on paljon ja ollakseen huolista vapaa ja onnellinen ei voi ajatella vain omaa etua. Yksinäistä on itsekkään elämä. Välillä sitä huomaa päätyneensä tilanteeseen, jossa peli on vihellettävä poikki. Kun aika tuntuu loppuvan kannattaa valita ne läheisimmät. Myös oman itsensä vuoksi.

Perinteinen loppuvuoden karppiyö jäi tällä kertaa väliin sekä minulta että Jarilta. Itse valitsin perheviikonlopun ja Jari karisteli pitkään vaivannutta flunssaa popsimalla lämpimässä olohuoneessa karppireissulle suunniteltuja viinereitä. Onneksi Jukka ja Mitri eivät antaneet periksi vaan painelivat ilolla pakkasen kuuramaan päivään. Syksy on parhaimmillaan sinä aamuna kun taivas on sininen ja maisema keltainen. Yön pakkanen on kuurannut kaiken kirpeällä valkoisella ja raikas tyyni ilma tunkeutuu kylmänä alipukeutujien vaatekerrosten alle. Karpinonkijalle tämä on kokemustemme mukaan myrkkyä. Niinä lokakuun puolivälin taakse osuvina iltoina kun keli on ollut kauneimmillaan ja kylmimmillään ei meille ole osunut yhtä ainoaa kalaa. Nyt elettiin sitä parasta syyslauantaita.

Syksyn valo

Kotiin jäävän varamiehen rooli on ahdistella onkijoita whatsapp-viestein ja älyttömin kyselyin. Rannassa olijat yrittävät parhaan taitonsa mukaan sietää varamiestä ja vastailla tahtiinsa kyselyihin. Erityisesti kotirottia ilahduttaa ja samalla ärsyttää kristallin kauniit kuvat rannasta. Tämänkertainen onkikaksikko jaksoi raportoida kiitettävän hyvin . Puhelin piippaili tasaisesti koko päivän kirpputorikierrokselta perheaterian kautta lautapelisessioihin ja rauhallisen hiljaiseen iltaan. Niin usein on siinä seurassa ongittu, että melkein pystyi arvaamaan juttujen aiheet ja äänenpainot. Yöpuulle painuttiin sumun peittäessä Mitrin haaveilemat revontulet ja orionidien tähdenlentoparven. Päiväpintomiset olivat ohi ja hälyttimet olivat pysyneet hiljaa. Reaaliaikaiseen raportointiin toivottiin jatkoa, mutta puhelin painettiin äänettömälle

Syksyn pimeys

Aamu neljän aikaan heräsin pikkuihmisen tassutellessa pöllämystyneenä harsoa perässään vetäen huoneeseen ja sukeltaessa tottuneesti kahden suuremman väliin. Kyllä sen heti muistaa. Kävelin keittiöön, söin mandariinin ja kurkkasin puhelinta. 3 viestiä tullut - Mitri hymyili maireasti ja poseerasi pikkuisen karpin kanssa. Kirkkaan kuulaan lokakuun taika oli rikottu ja pakkaskarppi jatkoi jo uintiaan ismetekauteen valmistautuvissa järvivesissä. Onnistuminen lämmittää myös varamiehiä ja lämpömittarin katsominen häkellytti. Ismetekauden pakkasrajoja kolkuteltiin varmaan myös tiheässä sumussa Nimettömällä järvellä jossain pohjoisen taivaan alla . Yhden sortin ennätys oltiin rikottu.

Aamuun ei uusia kalaviestejä kuulunut ja armoitettu onkikaksikko palasi hyhmäisenä takaisin sivistykseen ja jo lämmenneeseen päivään. Jos elämä ei ole karpinongintaa niin kalastus kyllä maustaa meidän eloamme juuri oikein hyppysellisin. Onnellinen ei voi olla aina ja jatkuvasti. Luulisin, että täydellisen onnen etsintä ja jatkuva oman hyvänolon tavoittelu ajaa ihmisiä lopulta enemmän epätoivoon. Kun se ilo ja onni kuitenkin asuu muissa ihmisissä - niissä läheisimmissä ja niissä jotka raportoivat rannasta ja huomioivat myös kotiin jäävän varamiehen.

Valo syksyn pimeydessä

EGOLISTAUS

Onkija	Karppi	Suutari	Lahna	Turpa
Jari	1	0	4	0
Jukka	8	3	0	0
Mitri	2	0	0	0
Teemu	3	0	1	5

SYÖTTITILASTO

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	5	2	12
IVP™	4	1	9
BonBon™	2	2	6
Rokastaja Rantanen™	2	1	6
Tyyne™	1	0	2
Gelmi™	0	0	0
Ananas™	0	0	0
Superhessu™	0	0	0

Kunnianimi Stadin Kalakunkku - Streetfishing Helsinki 30.9.2017

2017-10-08T21:45:00.000+03:00

Kaupunkikulttuuri, lähiruoka, kivijalkakahvila, DIY, osallisuus ja yhteisöt - kalastustuksen puolelta eittämättä Streetfishing. Youtubevideoilla mielestään trendikkään oloiset kaupunkilaiset nostavat kalaa suurkaupunkien kanaaleista, joista ja rantapenkereiltä. Välillä poiketaan kahvilla, hypätään taas metron tai fixin kyytiin ja vaihdetaan paikkaa. Kevyttä, letkeää ja helppoa. Harrastus on tässä, kotiovella - hiilijalanjälki pysyy maltillisena ja mieli puhtaana. Andien etelärinteillä kypsyneen kahvin aromin kuiskiessa korvaan yksilö on mielestään velaton. Maapallo pelastuu ja ensikesänä on taas taloudellisesti varaa lentää valtameren toiselle laidalle. Ehkä kehittymään ja saamaan se unelmien kala, vain parin välilaskun kautta. Ilmassa turbiinimoottoreiden voimin yli 15 tuntia.

Kantsii muuten lukea ilmastonmuutoksesta tämä - systerin taattua laatua: http://www.muutoslehti.fi/artikkelit/miksi-geologi-pelkaa-ilmastonmuutosta/

Myönnän kumartavani osittain samoille belsebuubeille kun pahamaineiset hipsterit. Kaukaa lähiöiden takaa Vantaalta voi vallan hyvin tuntea olevansa osa sykkivää kaupunkia. Liikun aina ja kaikkialle pyörällä tai julkisilla ja valitsen fudiskaljani pienemmiltä panimoilta. Viimeinen linnakekin on murrettu ja kahvinkeitin on nostettu kaappiin. JuhlaMokka on vain muisto kun mutteripannu vislaa aamulla kahvin merkiksi. Ennen muuta oman elämänpiirin hyödyntäminen ja valjastaminen vapaa-ajan käyttöön ja lähialueiden mahdollisuuksien ymmärtäminen merkitsee. Tähän on ajanut sekä taloudelliset realiteetit, että ennenkaikkea ajatus hyvästä arjesta. Lähelle katsominen ja tekemisen luominen sille alueelle missä elää on itselleni ollut aina antavampaa kuin kaikkien pelimerkkien ja haaveiden kasaaminen vuoden tietyille viikoille. Jos ilon ja onnen löytää pienemmistä ja arkipäiväisemmistä asioista on onnellisempi. Kun aikaa tuntuu kaikilla olevan liian vähän on helpottavaa harrastaa lähellä.

Kalastus on iso osa tätä ajatusmallia. Olemme etenkin Jukan kanssa harrastaneet streetfishingiä tietämättämme jo 90-luvun alkupuolella. Onginta, kuhan tai ahvenen jigaus, ajoittainen haukiralli, siian onginta jne. Ihan tähän päivään asti kulkuvälineenä on toiminut ja toimii vastakin pääosin fillari. Olen istunut metrossa kaira kädessä, matkannut dösällä jigikuhien vielä sätkiessä lihasjännitystään repussa ja istunut junaan käsien tuoksuessa karisiialle. On mahtavaa, että nykyään tälle tavalle harrastaa on olemassa oma nimi. Urbaanille oliolle pystyy myymään mitä vaan joka on oikein brändättyä ja johon mielellään saa ostaa juuri tarkoitukseen sopivia "laadukkaita" välineitä. Vielä huikeampaa on, että tätä tapaa elää markkinoidaan kalastuslupavaroin toimivan järjestön kautta.

Oli siis liki itsestään selvää, että osallistuisimme jollain kombolla SVK:n Lähelle kalaan hankkeen järjestämään Stadin Streetfishing-tapahtumaan. Kisassa on tarkoitus pyydystää neljä eri kalalajia. Näiden lajien pisimpien edustajien mitta lasketaan yhteen ja tulokset julistetaan yhteispituuden perusteella. Helsingin kisassa alueeksi oltiin määritelty Arabian ranta tulvalammikolta Suvannon sillalle. Lisäksi alueeseen kuului Kalasataman ranta, Itäväylän penger Kuliksen sillan kupeessa ja Mustikkamaa. Aikaa kalastaa oli kolme tuntia ja liikkumiseen piti käyttää omaa lihasvoimaa.

Siloneula 1 ja Siloneula 2 (foto: Tuomas Heinonen)

SILONEULA 1:

Jukka Heikkilä 33-vuotta:

Joukkeen taito ja täsmällisyys. Takana 25-vuotta kalastusta Stadin vesillä. Turhautunut elämänsä aikana kalattomuuteen ja sillanalusten kivikoihin useammin ja vahvemmin kuin kukaan Helsinkiläinen. Entinen intohimoinen siianonkija ja nykyinen laiskanpulskea karpinonkija. Onnistuu usein kairaamaan kalan minkälaisesta lutakosta tahansa. Laji kuin laji, vapa kuin vapa - Jukka on silti ensimmäinen jota kalattomuus alkaa ahdistaa. Rakastaa pyöräilyä.

Ahto Heikkilä 9-vuotta:

Joukkueen kapteeni. Kalastusreissuilla panostaa eväisiin ja hauskanpitoon. Viihdevastaava jota ei niinkään kiinnosta itse kalastus vaan kuuneltavan musiikin laatu. Luonteelta pohjaonkija. Mitä enemmän tyhjää aikaa sen parempi. Saadut kalat eivät ratkaise vaan saavutettu elämys. Syttyy aina hetkeksi kun koho sukeltaa. Kisakestävyys arvoitus. Pitää pyöräilystä, kun matkat ovat riittävän lyhyet.

Joukkue muodostettiin Ahton toiveesta. Vaikkei fisustus sinänsä kiinnosta mielyttää menestys ja veljen voittaminen yllättävän paljon. On lukenut Egolistauksensa tarkasti ja valitsi siksi joukkuetoverikseen Jukan.

SILONEULA 2

Teemu Heikkilä 37-vuotta:

Joukkueen ajatus ja oivallus. Takana 30-vuotta kalastusta Stadin vesillä. Turhautunut elämänsä aikana kalattomuuteen ja sillanalusten kivikoihin useammin ja vahvemmin kuin kukaan Helsinkiläinen -Jukkaa lukuunottamatta. Intohimoinen Helsinkiläinen joka asuu Länsi-Vantaalla. Luulee yhä asuvansa lähellä merta ja rajattomia kalastuskohteita. Sekoittaa nykyään raikkaan merituulen lentokoneen turbiinimoottoreiden alaspäin suuntautuviin pyörteeisiin. Pyrkii maksimoimaan ajan kalassa ja lumoutuu kalalajien kauneudesta. Rakastaa pyöräilyä.

Lauri Heikkilä 11-vuotta:

Joukkueen kapteeni. Ei kovinkaan intohimoinen kalastaja. Lähtee reissulle aina kun kysytään, mutta näitä kyselyitä tulee yllättävän vähän. Oppinut silti heittämään virveliä, tunnistamaan lajeja ja ymmärtänyt koska mato-ongella kannattaa tehdä vastaisku. Jaksaa tarvittaessa kalastella hamaan auringon laskuun asti. Rakastaa pyöräilyä.

Joukkue muodostettiin Teemun toiveesta. Vaikka menestys ei sinänsä kiinnosta mielyttää veljen voittaminen yllättävän paljon. On tietoinen poikiensa kalastustottumuksista ja valitsi siksi joukkuetoverikseen Laurin.

KISATARINA:

Pasilan asema jäi taakse - pyörätie rullasi alla ja viileä stadi maistui alkavalta lokakuulta. Kisailmoa tehdessä ajattelin Lauria, Ahtoa ja hauskaa perhetekemistä, mutta sivuuttaessamme vauhdikkaasti Velodromin maistoin kielen päällä jo aavistuksen alkavaa kisafiilistä. Jättiläismäinen kisakeskus kohosi Arabian rannassa ja vanhat maratonmuistot tulvivat mieleen. Valkoposkihanhien kokoontumisajot keräsivät vain hiukan kalaskabaa tukevamman osanoton ja vanhastaan tutut, armoitetut lajikalastajat alkoivat kasaantumaan kisa-alueelle.

Legendaariset Paula ja Antti - Tarantellat joiden harjoitus- /kalastusmäärät tukkivat välillä koko sosiaalisen median. Jo mystisiin mittoihin maineensa paisuttanut lajikalastusässä Olli Varhimo tyttärineen myhäili aurinkolasien takana vesisumun leijaillessa tyynessä päivässä. Helsinki Anglers Finlandin Roope Jansson vaikutti olevan tiukemmassa kunnossa aikoihin. Valtavat pohkeet kiristivät kalahousuja ja Jopon kumit olivat pumpattu täyteen ilmaa. Katse hamuili kauas Mustikkamaan rannoille. Viimeinen silmä uskon ja odotuksen suossa hukutti kun kohtasin Markus Ratisen katseen. Species Fishing Teamin nimi on kirjoitettu valtavan kokoisin aakkosin kalamaraton folkloren nyt jo paksuun läpyskään. Pelotti, sillä Markus poikansa Eetun kanssa oli silmin nähden valmis kilpaan.

Todellisuudessa koko kisailijajoukko vaikutti epävarmalta kuin huonosti matikan yo-kokeeseen valmistautunut abiturientti joka toivoo edes osan tehtävistä osuvan vahvuusalueelleen - vektorilaskentaan. Syyskuun viimeinen päivä ja kisa-alue oli kaikille enemmän tai vähemmän arvoitus. Lajituomari Lauri Urhon kommentit eivät ainakaan nostaneet odotuksia ja starttia odotettiin epäilevin tunnelmin.

Lähtölaukauksen pamahtaessa Siloneulan molemmat joukkueet pitäytyivät etukäteissuunnitelmassa ja suuntasivat viereiselle tulvalammelle. Joskus 10-vuotta sitten olemme sieltä hauen saaneet ja oletettavasti viherpuikula olisi tämän kisan lopputulosten kannalta oleellinen kala. Heti alkuun nähtiin mistä kisassa todella oli kysymys. Jukka jätti Ahto katselemaan ja kyselemään kalakamojensa perään. Suurkarpisti viritti ensiksi itsellensä vavan, sillä tärkeintä oli ehtiä heittää lammikon aukkopaikat ennen minua. Me virittelimme pohjaongen valtavien lahnanlorttojen toivossa - ehkä matoa purisi jopa paikalla kohtuu yleinen karppi tai pituusarvoltaan ylivoimainen ankerias. Ahto ei ehtinyt edes aloittaa ongintaa kun Jukka kelasi kuiville valtavan 49 senttisen hauenroikaleen. Kala oli niin jättiläismäinen meidän stadihaukimittapuulla, että omassa päässäni Siloneulan ykkösjoukkue kiilasi samassa potentiaaliseksi pallijoukkueeksi.

Syönti meren puolella oli vaisua. Vavan kärki ei tärissyt ja meikäläisen heittointo alkoi laskea ripeämmin kuin demareiden kannatus. Onkijan ongelma - tekemätön ja laiska heittokalastaja on täysi turhake, kun karppiongella vastaava taivaanrannanmaalari kalastaa ajatuksissaankin tehokkaasti. Lopulta meidän ensimmäiseksi kalaksi nousi henkisesti valtava ehkä 11 senttinen salakka. Tunnelmaa latisti ainoastaan Jukan ja Ahton samaan aikaan narraama 16 senttinen ahven. Olimme kaukana perässä - yli ison hauen verran takamatkalla.

Jatkoimme Laurin kanssa haukiyrityksiä, vaikka ajatus riensi jo Kalasataman kautta Mustikkamaalle. Ihannekisastrategiaan kuuluivat Arabianranta, Tulvalammikko ja Kalasatama ja saalislistalle hauki, kuha, kivinilkka ja lahna. Ensimmäinen kohde alkoi muuttua positiivisemmaksi kun lipan pyörimisen keskeyttänyt pohjaruoho paljastui 25 senttiseksi haueksi. Ärsytys Jukan krokotiilia kohtaan oli sen verran tukeva, että halusimme vielä kokeilla josko lammessa olisi jäljellä suurempia kaloja

Ensimmäisellä heitolla tärähti - kala se oli, muistikuvat 2000-luvulta aktivoivat myöhäiseen vastaiskuun. Seuraavalla heitolla hauki oli kiinni. Yllättävän isolta se tuntui - jopa jarru surisi hetken. Maratoneissa haukiemme keskipituus on huidellut 30 sentin korvilla joten kun järkyttävän väsytystaistelun jälkeen hartiat jäykkänä asettelin haukea mitalle hämmennys oli melkoinen. 63 senttiä on suurin stadin vesiltä saamani hauki - jos ei heittämällä niin ainakin luultavasti. Kalasta ei koskaan saatu kummoisia kuvia kun hiusrigejä kasvissyöjien huulista irrottamaan tottunut luonnosta vieraantunut kaupunkikalastaja säikkyi valtavan pedot teräviä hampaita. Kala lähti hiekkaisena iltaevääksi kun vapauttamaan sitä ei hellän käsittelyn jälkeen enää kyennyt.

Samaan aikaan vastustajajoukkueessa oli havaittavissa rivien rakoilemista - Ahtolle iski tylsyys, kylmyys ja nälkä samaan aikaan. Tällä hetkellä erkanivat myös ykkös- ja kakkosjoukkueiden tiet. Ahto ja Jukka siirtyivät harppauksen kohti pohjoista ja me Laurin kanssa kasasimme rojut ja hyppäsimme riemusta kiljuen pyörien vietäviksi. Etukäteisajatus piti ja fillarit kuljettivat meitä kiivasta vauhtia Kyläsaarentietä etelään. Eron hetkellä meidän kalojen kokonaispituus oli n.74cm (salakka, hauki) ja ykkösjengin n.75cm (hauki, ahven, salakka). Keskinäinen hegemonia ratkaistaisiin erillään toisista.

hauki nro 1

Miten voi kalasta saada näin ruman kuvan - hauki nro 2.

Stadi on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon ja samalla myös kaupunkikalastajalle on auennut uusia paikkoja kalastaa. Itseleni täysin kokeilematon paikka löytyy uudeen Kalasataman rannasta. Satoja metrejä kalastettavaa rantaa houkuttelee päivittäin paikalle ison nipun vapaveijoja ja kohdekalojen esiintymisestä paikalla kielii myös aluetta jigaavien ja uistelevien veneiden määrä. Ei ihme, että kuhat tällä kalastuspaineella pysyvät pieninä. Mitä suurempi kalastajien määrä, sen tärkeämpää on kalojen järkevät ala- ja ennenkaikkea myös ylämitat. Toki valvonnalla on oma osuutensa, mutta itse liputan sitäkin enemmän vertaisvalvonnan ja asennekasvatuksen puolesta.

Jigaaminen maistui heti ensimmäisten heittojen jälkeen siltä miltä muistin. Ekan viskaisun viimeiset kammenpyöräytyksen ja jigi oli jumissa rantapenkassa. Lauri mato-onki ja minun oli vaikea keskittyä kuhasteluun kun katse hamusi aalloilla pyörivää kohoa. Joko olen malttamaton tai sitten vuodet ovat tehneet itsestäni lopullisesti onkijan. Molemmat lienevät totta ja kun Laurin koho ekan kerran sukelsi vaihtui oma kalastukseni loppuajaksi mato-ongintaa. Löysimme pasuriparven ja pari ahventa nosti senttilukeman jo kevyesti metrin paremmalle puolelle. Samaan aikaan saimme raporttia pari kilometriä pohjoisempaa. Ahto oli saanut 24 senttisen ahven ja Jukka 17 senttisen pasurin. Tilanne kun viimeinen puolituntia alkoi oli kutkuttava:

Siloneula 1 : Hauki 49cm + Ahven 24cm + Pasuri 17cm + Salakka 11cm = 101cm

Siloneula 2: Hauki 63cm + Ahven 17cm + Pasuri 20cm + Salakka 11cm = 111cm

Ahton isomus 24cm

foto: Tuomas Heinonen

Pasurituuletus foto: Tuomas Heinonen

foto: Tuomas Heinonen

Viimeinen puolituntinen lisäsi kierroksia ja kilpailu vei mennessään. Halusimme Laurin kanssa eroon salakan senteissä ja haaveilimme suuresta merisärjestä. Haaveista ja tahtotilasta huolimatta vain aiempaa pienemmät pasurit ja ahvenet löysivät matomme eikä ylipieni täplätokkokaan parantanut aseamiamme. Tiesimme reaaliajassa Jukan ja Ahton tilanteen ja jos jonkunlaista tulospalvelua kykenisi järjestävän tahon puolesta luomaan lisäisi se kisajännitystä ennestään. Noin vartti ennen kisa-ajan päätöstä puhelin piippasi. Arabiasta oli noussut 28 senttinen lahna ja olimme nyt ykkösjoukkuetta 7 senttiä perässä. Kalojen mittaus puolen sentin tarkkuudella on aina yhtä arpapeliä joten se, minkä pituisiksi tuomarit kalamme dumaisivat oli sitten jo asia erikseen.

Kello kävi ja katse osui jo melkein yhtä useasti kelloon kuin kohoon. Viime minuuteilla tiputin pari pasureja varovaisemmin syövää kalaa ja kellon näyttäessä 17.59 sameasta vedestä muurin juurelta nousi punasilmäinen kaunotar. Koskaan ei ole kalakuvia otettu yhtä nopeaan. Särki mittanauhalle ja kuva kisakeskukseen - ajassa 17.59. Heti perään otetun Laurin poseerauskuvan lähetysaika oli 18.00 ja minun sääntöpäällä tämä kuva lähti jo puoli minuuttia liian myöhään. Olimme siis alle puolen minuutin päässä Siloneulan mestaruuden lipumisesta Jukalle ja Ahtolle.

Kisa oli hieno ja kilpailumuoto mielenkiintoinen. Toki kisapaikkaa ja muutamia muita nyansseja voisi viilata, mutta tällaiselle skaballe on olemassa tilaus. Vannoutuneena tsygäilijänä ja joukkoliikenteen kannattajana koen, että yksi oleellinen osa streetfishingiä on nimenomaan autottomuus. Tiedän olevani ajatuksen kanssa yksin, mutta kun kisakolona pyörineen lähti liikkeelle läikähti sydämessä jokin. Kisa-aikaa pidin ja osittain pidän vieläkin liian lyhyenä, mutta ykkösjoukkueessa kolmetuntinen koettin juuri sopivaksi ajaksi - varsinkin syysviileässä.

Voittotuuletus - foto: Tuomas Heinonen

Kärkikolmikko - foto: Tuomas Heinonen

Jukalle ja Ahtolle - tai tarkemmin ottaen Jukalle oli käynyt kisaohjeita lukiessa kämmi. Luetunymmärtämisen ja ennenkaikkea luetun sisäistäminen on hankalaa ja ykkösjoukkueelta jäi virallisessa kisalaskennassa 17 senttiä pasuria huomioimatta. Harmillinen sattuma, mutta seremonian alkaessa mieli oli kaikilla iloinen. Ahto oli rannalla ilmoittanut, ettei mitään kelaa tai vapaa palkinnoksi halua koska ei kuitenkaan niitä käytä. Pronssisijan jigirasia sensijaan mielyttäisi. Joukkue toisensa jälkeen vastaanotti aplodit sijoituksestaan, mutta komealta kalskahtavaa Siloneulaa ei ilmoille meinannut kajahtaa millään. Hekottelimme onnellemme. Lopulta kolmanneksi julistettiin Jukka ja Ahto. Huikea tulos, kun ottaa huomioon puuttuvat 17 senttiä. Ahto sai jigirasiansa ja pääsi pokkaamaan ja kylmärinki Jukan persauksen alla lämpeni selkeästi.

Jäljellä oli enää kaksi joukkuetta - Janssonin pohkeet tärisivät ja omat kylkiluuni kolisivat jännityksestä. Kun kakkoseksi julistettiin Helsinki Anglers Finland meidän leirissä riemu repesi. Olimme Laurin kanssa voittaneet Roopen ja Ollin 4,5 sentillä. Ero on merkittävä ja se saavutettiin viidellä säälisentillä jotka saimme Laurin alaikäisyydestä. Hauskaa tuloksissa oli myös se, että vaikka Jukan ja Ahton pasuri olisi ollut laskuissa mukana olisivat he hävinneet hopean puolen sentin erolla. Pokkasimme palkintovavat, poseerasimme valtavalle mediajoukolle ja käänsimme jo katsetta kohti kotimatkaa. Kotimatkaa, jolle lähdimme Laurin kanssa kisamainoksen sanoin Stadin Kalakunkkuina.

Lopputulokset

Kahden yön lumo 15-17.9.2017

2017-09-30T23:57:00.000+03:00

Perjantai vapaapäivä, letkeä lauantai ja haikea sunnuntai. Koko viikonloppu karppirannassa on kiireen keskelle rakennettu pikainen visiitti taivaspaikalle. Raporttiin ei ole oikein millään löytynyt lähestymiskulmaa joten mennään tällä kertaa vaan kuvilla ja listoilla. Ehkä ajatuksen katoa selittää se täydellisen tekemättömyyden ihanuus jota koko viikonlopun onki tarjoaa. Istumista, olemista ja raukeita päiväunia. Vaikea siitä on mitään trilleriä raapusta. Pari kalaa kävi rannalla ja Jari tiputti kausiapinan harteiltaan. Pari reissulle voisi tänä vuonna vielä keretä. Katsotaan...

EGOLISTAUS

Egolistaus on herättänyt rannassa keskustelua ja rivien väliin kätkettyjä toiveita siitä, että kyseisellä tilastointimuodolla voisi heittää ohi lentävää valkoposkihanhea. Suurin egolistauksen vastustaja tuntuu olevan Jukka. Alla varmaan syy tähän. Ja listaushan pysyy - ehkä juuri valituksen tähden. Saa nähdä miten lopulta käy. Pari reissua varmaan vielä tehdään ja oletusarvoisesti myös jotain kaloja saadaan.

Onkija	Karppi	Suutari	Lahna	Turpa
Jari	1	0	4	0
Jukka	8	3	0	0
Mitri	1	0	0	0
Teemu	3	0	1	5

SYÖTTITILASTO

Vuoden syötti - tittelistä kisaillaan yhä. Vedonlyöntitilastot liputtavat Fiesta™:n puolesta viitaten syötin aikaisempiin meriitteihin kylmässä vedessä. Mutta katsotaan. Joku kuudes tuonne saantilistaan olisi vielä kiva saada.

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	4	2	10
IVP™	4	1	9
Rokastaja Rantanen™	2	1	5
BonBon™	2	1	5
Tyyne™	1	0	2
Gelmi™	0	0	0
Ananas™	0	0	0
Superhessu™	0	0	0

Paikkokarppi 19.-20.8.2017

2017-08-22T01:25:00.002+03:00

Yhteen onkireissuun mahtui viikko syöttöä, viime hetken peruuntuminen Kiiran takia ja myrskypäivänä tuttuun hätävarakohteeseen tullut tieto, että uuden paikan kalat onkin kuolleet 10-vuotta takaperin. Tämä on syy miksi uusien mestojen hakeminen on niin työlästä, Kerta ei ollut ensimmäinen kun viikon mäskäys päättyy ratkaisemattomaan ärsytykseen. Verkot ovat blokanneet onkipaikkamme ja kelit ovat tehneet onkimisesta melkein mahdotona. Haasteiden ja epäonnistumisten takia uuden paikan löytäminen on parasta mitä tämä harrastus tarjoaa.

Viikon nuolimme haavoja ja lopulta suunnitellun ja epäonnisen ison reissun jälkeen ongittiin yksi terapiayö tutussa rannassa. Sää käänsi tuulensuuntaa 180 astetta, muovasi peilityynen pinnan loiskuvaksi kylpyammeeksi ja sinisuvisen taivaan raivoisan piiskaavaksi vesisateeksi. 28 tuntia seurasimme luonnon ja ilmaston leikkiä ja paransimme pahasti sairastunutta maailmaa. Tieto lisää tuskaa ja suru, epätoivo ja pelko myy lehtiä. Moneen meistä on istutettu pelko - hallitsematon möykky joka ei kysele syitä tai etsi ratkaisuja. Valitettavasti se ei poistu vihalla eikä katkeruudella - se olisi liian helppoa ja siksi houkuttelevaa. Minun ilo on kiinni sinun hymystä ja hänen kauniistä sanasta, ihmisyydestä ja halusta olla toiselle oikeudenmukainen. Yksilö - ainakaan minä tai sinä - ei ratkaise Lähi-Idän kriisiä tai Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta. Sen sijaan me voimme tehdä ympärillä elävän ja hengittävän mosaiikin elosta yhden naurun verran kauniimpaa. Siinä haluaisin olla edes hiukan etevämpi.

Rannassa hymyä ja naurua riitti ja Jukka sai kaksi kaunista karppia. Vanhalla paikalla kalat kuuluvat asiaan ja vaikka niiden saanti on aina reissun huippukohta tarvitaan pysyvämpään tunnejälkeen jotain spesiaalia. Torstaina someryhmään putkahti kuva Järvenpäästä. Prototyyppisyötti työnimelle MysteeriLerssi oli nähnyt päivän valon. Noin kerran vuodessa näitä putkahtelee ja silloin onkirannassa pyöritään kuin karkkikaupassa. Reseptiä arvotaan ja analysoidaan ja mietitään olisiko tässä uusi nyt IVP - syötti jonka karmean tuoksun kymmenet onnistumiset muuttavat ruusuiksi ja tulppaneiksi. Perinne on, että ensimmäinen kalan syötillä saanut sen nimeää.

Kun toinen kirkuva lähtö riipi ajatukset itseensä kaikui kaikkien sisimmässä huuto - MysteeriLerssi, tämä kala on saatava ylös. Vaaleanpunaisissa unelmissakaan kukaan ei odottanut tätä. Uusi syötti ehti olla vedessä hyvä jos 4 tuntia kun sillä oli jo nimi: BonBon™ tulee tekemään meidän vielä montaa kertaa onnelliseksi.

Ilo lähtee katseista, hymyistä tai ollalle taputuksesta. Yksinkertaisista teoista joiden voima pienentää suoraan suurempien linjojen aiheuttamaa ajoittaista epätoivoa ja huolta tulevasta. Ne myös ylläpitävät tietoa siitä, että syntyessään ihminen pyrkii tuottamaan hyvää ja vasta kohdattu elämä muovaa motiiveja. Meidän pitäisi muistaa huolehtia muista, sillä oman onnen tärkein palanen on tieto siitä, että oman elämänpiirin hengittävä mosaiikki jaksaa, hymyilee ja on onnellinen.

IVP ja BonBon

Syöttikeisaria hymyilyttää

SYÖTTILISTAUS

Kesä etenee ja syöttitilasto elää. Edelleen tämän vuoden yllätys on ollut kalojen painottuminen tietyille syöteille, vaikka oikeastaan jokainen listan syöteistä saa peliaikaa vähintään kohtuullisesti. IVP:n nousu jatkuu edelleen ja jännityksellä odotellaan mitä syksy tuo tullessaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa IVP:n teho ei hyydy ennen myöhäissyksyä. Gelmi ja Tyyne olivat viimevuonna syys-lokakuun kaksi kovaa. Saa nähdä miten käy nyt!

Syötti	Saatu karppi	Lähtö	Pisteet
Fiesta™	4	2	10
IVP™	3	1	7
Rokastaja Rantanen™	2	1	5
BonBon™	1	1	3
Tyyne™	0	0	0
Gelmi™	0	0	0
Ananas™	0	0	0
Superhessu™	0	0	0

EGOLISTAUS

Jukka taitaa karpit - 5 reissua ja 6 saatua karppia. Yhteensä karppeja on tälle vuodelle saatuna 10 ja karppireissujareissuja on vyöllä 5. Osumatarkkuus on karpinonkijan urallemme ylivoimainen. Tilastot näyttää hyviltä kun lopettaa etsimisen. Uudet paikat ovat jääneet tänä vuonna onkimatta ja voi olla, että toisena vuotena peräkkäin näin on vuoden loppuun.

Onkija	Karppi	Suutari	Lahna	Turpa
Jari	0	0	3	0
Jukka	6	3	0	0
Mitri	1	0	0	0
Teemu	3	0	0	5

Terveisiä turparannasta 3.8.2017

2017-08-06T21:38:00.003+03:00

Ruskea vaihtui hopeaan ja seisova vesi virtaavaan. Kalapelletti piti yhä pintansa, samoin maissi - mutta makkara ja cheesepaste löysivät tiensä kalareppuun. Katse käänneettiin turparantaan. Kesän aikana tutun joen rannassa on vierailtu pariin kertaan, mutta jokainen reissu on mennyt tavalla tai toisella puihin eikä kaloja ole näkynyt. Koko puuha alkoi tuntua ärsyttävältä ja onkisuunnitelmat risteilivät enemmän ruutanajärvien puolella.

Onneksi Jari geokätköilee. Ei ole harvinaista. että etsintä kuljettaa harrastajansa myös makean näköisille kalapaikoille. Tämän kertainen ranta oli yksi näistä. Jos kala on nähty se on melkein saatu ja tämä reissu oli käytönnössä sovittu kun saimme viestin kävelysillalta jonka alta tukevan kokoiset suurisuomuiset saalistajat parvena pyrähtivät ohi. Viikonlopun kätkö piileskeli selkeän turpajoen rantakatveessa.

Tiistaina - loman jo loputtua fillaroin duunista himaan himoiten sitä ensimmäistä hetkeä kun turpakoho liukuu hitaasti virran pyörittämänä odottaen sukellusta. Virtaavan veden humina ja rantaheinien suhina kaikui korvissa ja aurinko lämmitti. Odotukset reissulle olivat suuret, tällä kertaa myös saalisodotukset. Jo autossa saimme ensimmäisen saalisraportin. Makkaralla on saatu särkiä, ahvenia ja pasureita turpien lisäksi, mutta pohjaonkeen tarttunut rapu oli yllätys. Jari kuulosti innostuneelta - ravusta ja siitä, että alueella pyöri myös oletettavia kohdekaloja.

Ensimmäinen tärppi

Laskeutuessamme rantaan suut loksahtivat auki. Vantaajoen jyrkkiin mutarantoihin ja lohkareilla loikkimiseen tottuneet turpaveijot eivät olleet osanneet odottaa tällaista onkitonttia. Kaunis aurinkoinen ranta teki sekä olemisesta, että onkimisesta ihanaa. Kamat kaivettiin nopeasti esille ja kopteri nousi taivaalle. Me kaikki, myös Mitri, kihisimme innosta. Ilta oli alkua vaille valmis. Enää odotettiin turpien saapumista.

Iso osa turvan onginnan nyansseista ja hienovireistä liittyy jokeen. Virtaavaan veteen joka liikkeellään on muovannut kulkunsa läpi alavien laakeiden ja tuonut mukanaan elämän myös sisämaahan. Virta ei koska pysähdy, se vaimenee ja voimistuu kuljettaen mukaan niin muistoja kuin sitä saastaa, jota me sen kuljetettavaksi suollamme. Joen voima ja lumo liittyy sen ikuisuuteen, päättymättöön liikkeeseen. Onkijalle joki tuo haasteensa. Virran voiman mukaan kalojen olinpaikat vaihtuvat, ne pitää aina löytää ja laskeutuessasi rantaan et ikinä täysin tiedä mikä silloin on joen luonne.

Muutaman särjen ja parin oletettavan hutilyönnin jälkeen ensimmäinen selkeä turpa oli kiinni. Taisteltuaan koko elämänsä virtaa vastaan turpa on kuin vesiemme Bull Mentula. Edestäpäin kala on yhtä suuta ja ylhäältä katsottuna selän paksuus saa hymyn huulille. Uudella paikalla kalan koko on arvoitus. Ensimmäinen kala jäi odotettua pienemmäksi mutta meidän kokemukset turvista ovat vielä sen verran hentoisia, että jokainen saatu kala on voitto emmekä kykyne arvioimaan tarkoittaako pieni yksilö suurten kalojen poissaoloa. Vaikka turpaa ongitaan kaikenlaisilla syöteillä leipäpalasta täkykalaan, mutta me ongimme useimmiten jollain kombosta maissi, makkara tai cheesepaste. Tämä kala tarttui makkaraan.

Mahtavat pintomiset pitivät uskoa yllä ja virran pyörittäessä pyörteitään jatkoimme yritystä. Illan piirtäessä jo tummempia sävyjä saalislistalla komeili useimpia kaloja, mutta ne isommat puuttuivat yhä. Joskus toukokuisessa uhossa huutelin kahden kilon maagisen rajan perään. Ajatuksen tasolla tuollaisen kalan ei pitäisi olla mahdoton, mutta todellisuudessa ja näillä turpaonkitunneilla sen saaminen ottanee vielä vuosia. Aikaisemmin isoimmat ovat kolkutelleet ihan suurkalarajan tuntumassa ja tämä puuttuva raja väikkyi ajatuksissa kellon kiriessä kotiinlähtöä kohti. Viimeinen tärppi tuntui päivän rajuimmalta ja jarrun suristessa käsikirjoitustiimi hieroi käsiiän. Tämä kala rikkoisi käsituntumalla 1,3kg rajan ja ohuiden siimojen vinkuessa hymyyn sekoittui häivähdys huolestusta. Kalan maatessa haavin pohjalla käsituntuma paljastui hiukan yli-innokkaksi, mutta silti puntari painui parilla kymmenellä sementtisellä grammalla yli suurkalarajan. Nyt raja on rikottu osaltani ruutanan, karpin, suutarin, kuhan, lahnan ja turvan voimin ja tämä hymyilyttää. Jukalla suurkaloja on 4 ja Mitrillä 2.

Leikkimielinen nokittelu kuuluu kalastukseemme, mutta autossa kaikkia nauratti. Seuraavasta karppireissusta puhuttiin - parikin uutta paikkaa odottaa vaan mäskiprojektin aloitusta ja nyt meillä on taas yksi uusi hienoja kaloja antava kalapaikka. Ja kuka sen tietää. Kenties seuraava mysteerikätkö löytyy paikasta jossa sorvat painavat kilon ja särjillä kasvaa parta. Isoja kaloja saa onkimalla ja ongelle ajaa halu irrota hetkestä. Kohon kadotessa veteen suljet silmäsi, nostat vavan pystyyn, naurat ja leijut taas hetken. Virta elää, joki jatkaa liikettään ja me ongimme.

Päivän pienin

ja suurin

Onkija	Karppi	Suutari	Lahna	Turpa
Jari	0	0	3	0
Jukka	2	3	0	0
Mitri	1	0	0	0
Teemu	3	0	0	5