Design Thinking

Täydellinen vs. erilainen

2011-12-16T12:01:00.000+02:00

Joka kerta, kun olet tekemässä valintaa, teet päätöksiä enemmän sydämellä, kuin järjellä. Vaikka selitteletkin itsellesi järjellisiä syitä valintasi perusteeksi, totuus on, että kuuntelet enemmän "musta tuntuu"-ajatuksia, kuin järkeäsi. Eihän siinä olisi järkeäkään, jos tekisi valinnan, joka täydellisyydestään huolimatta tuntuu huonolta.

Tunne-aistimme (ei, kyseessä ei ole tunto-aisti vaan ajatuksiemme tunne-aisti) vaikutus pitää muistaa myös silloin, kun itse, oma yritys tai oma tuote on valinnan kohteena. Erilaisuuden tuoma mielenkiinto on voittanut täydellisesti valintakriteereihin sopivan vaihtoehdon useammin, kuin uskallamme ajatellakaan. Erilainen saa olla järjellisesti ajatellen jopa paljon huonompi vaihtoehto ja voittaa silti. Valinnan kohteena olevan henkilön saattaa näissä tapauksissa olla vaikea hyväksyä tappio, mutta valittamisen sijaan kannattaisi keskittyä miettimään, mitä uutta ja mielenkiintoista voisi seuraavaan valintaan tarjota.

Erilaisuuden valinta on aika riski, mutta mikään ei muutu, jos ei riskejä oteta. Useita ihmisiä hämmästyttävä (=mitä ne oikein tekee, eikö ne tajua) erilaisuuden voitto paremmasta näkyy kaikenlaisissa valinnoissa:

Juha Vuorinen aloitti Juoppuhullun päiväkirjojen kirjoittamisen 2008 nettiin. Hulvattomat tarinat saivat lukijat pyytämään häntä kirjoittamaan näistä tarinoista myös kirjan. Vastassa oli kuitenkin vaikeuksia, kun huonoa makua osoittavia kirjoja ei painotalo suostunut painamaan, kirjakaupat myymään eikä häntä myöskään hyväksytty Kirjailijaliittoon. "Vääränlainen" kirjailija on kuitenkin kirjoineen saavuttanut vankan lukijakunnan ja myynyt yli miljoona pokkaria. Parhaaksi saavutuksekseen koen kuitenkin sen, että hänen kirjojaan lukevat myös ne, jotka muuten eivät lue kirjoja.

Työntekijöitä valittaessa perinteinen kaava menee niin, että päätetään kriteerit ja julkaistaan työpaikkailmoitus, johon ihmiset vastaavat jne. Hakijat pyrkivät toinen toistaan paremmin vastaamaan näihin kriteereihin ja olemaan "täydellinen valinta kyseiseen toimeen". Kenties paras hakija on jopa työskennellyt aiemmin yrityksessä ja hänet tiedetään hyväksi ja ahkeraksi työntekijäksi. Jostain kulman takaa saattaa kuitenkin tulla joku muu hakija, joka ei täytä kaikkia kriteerejä yhtä hyvin, kuin muut hakijat, mutta tuleekin valituksi erilaisen osaamisensa vuoksi. Muiden hakijoiden voi olla vaikea ymmärtää päätöstä, jossa paremman voitti "huonompi", joka kuitenkin toi yritykseen jotain uutta ja erilaista osaamista.

Nokia hallitsi pitkään matkapuhelinmarkkinoita ja suomalaisille oli synti, jos puhelin oli jotain muuta merkkiä. Nokialainen oli se tuttu valinta, jonka käyttöjärjestelmää kaikki osasivat käyttää ja tämän tilanteen pysyvyyteen taidettiin Nokiallakin luottaa. IPhonen tullessa markkinoille sitä kritisoitiin monenlaisista puutteista, eikä sillä edelleenkään voi esim. selata Flash-pohjaisia sivustoja netissä. Suomalaisistakin useat ovat kuitenkin tehneet valintansa erilaisuuden puolesta. Tosin nythän muut valmistajat ovat muuttaneet suuntaansa puhelinten muotoilussa ja markkinat täyttyvät toinen toisensakaltaisista iPhone-tyylisistä monitoimipuhelimista.

Timo Soini oli viime eduskuntavaaleihin mentäessä altavastaajan asemassa ja monet muut poliitikot tuntuivat pitävän hänen uhoaan huvittavana. Äänestäjät olivat kuitenkin kyllästyneet tylsään, värittömään ja muuttumattomaan politiikkaan, johon Soini toi uutta väriä ja erilaisuutta. Soini sai jytkynsä ja ohitti jopa vanhan linjan suuren puolueen Keskustan. Voimme vain kuvitella, kuinka monen mielestä Soinin erilaisuus oli väärä valinta.

Yhdysvaltojen presidentinvalinnassa Obama kamppanjoi muutoksella ja erilaisuudella. Vastassa oli perinteisemmän linjan edustaja McCain, joka oli monen mielestä varmasti juuri oikeanlainen valinta presidentiksi, sellainen, kuin presidentit aiemminkin olivat olleet. Äänestäjät tekivät kuitenkin valinnan erilaisuuden puolesta.

Ensi kerralla, kun valinnan kohteena olet sinä, tuotteesi, yrityksesi tai muu, mieti, pystytkö tuomaan valitsijalle hänen kriteeriensä lisäksi jotain erilaista ja uutta mukaan.

PS. En ota kantaa siihen, ovatko valinnat oikeita vai vääriä eivätkä nämä myöskään kuvaa poliittisia kantojani. Näissä tarinoissa on kyse vain siitä, että täydellisyys ja oikeanlaisuus ei aina riitä.

Luovia tapoja

2011-11-09T14:49:00.000+02:00

Aloita
Kun ei tiedä, mistä aloittaisi, pitää vain aloittaa. Jos huomaat aloittaneesi väärästä päästä, ei se mitään. Aloita uudestaan. Luovuus seuraa kyllä perässä, kunhan teet jotain. Niin nämä kirjoituksetkin syntyvät. Pitää vain aloittaa ja kohta on ajatuksia sanoina edessäni.
Syvenny
Keskity aiheeseesi ja hanki aiheesta ja sen ympäriltä tietoa. Unohda sillä hetkellä muut asiat, jotka vain häiritsevät luovuuttasi. Anna aivoille työskentelyrauha, kuten (toivottavasti) antaisit työkaverillesikin.
Älä rakastu ensimmäiseen ideaan
Helposti tulevat ideat ovat niitä, mitä kuka tahansa muukin voi keksiä.
Pidä tauko
Jos ajatus ei kulje, keskity välillä muuhun. Tai meditoi ja tyhjennä pää. Tai käy kävelyllä. Tai tee mitä tahansa muuta ja palaa sen jälkeen asiaan.
Älä luovuta
Jos heti et keksi uutta, yritä hetken päästä uudelleen. Kyllä se sieltä tulee, vaikka pitäisi vähän kaivella. Ja joskus vähän enemmänkin. Ja vielä vähän enemmän. Parhaat ideat ovat yleensä vaikeimmin löydettävissä.
Nuku yön yli
Anna aivojen tehdä töitä ja lepää itse. Ajatukset järjestyvät nukkuessa ja aamulla saattaa selkeä vastaus kaipaamaasi ongelmaan tulla kristallinkirkkaana mieleen.
Anna hautua
Kun ei ole kiire, voi paahtavan ongelman jättää taka-alalle ja antaa alitajunnan tehdä työtä. Alitajunta kerää ideoita puolestasi kaikesta, mitä näet ja soveltaa niitä ongelmaasi. Kun aloitat taas ongelman käsittelyn, on alitajuntasi kerännyt jo valmiiksi aineistoa ongelman ratkaisemiseksi.
Toimi viimetingassa
Deadline, tuo ihana, kamala orjapiiskuri. Kun on pakko pusertaa, niin sitten puserretaan. Jos ei aivoista muuten tule mitään luovaa esiin, niin viimeistään tässä vaiheessa. Kannattaa yrittää tehdä myös itselleen deadlineja, mutta paremmin toimivat ne, joita ei vain voi venyttää.

Luovaa tunnelmaa

2011-10-12T14:04:00.000+03:00

Ensimmäinen ajatus, mikä luovuuden lisäämisestä tulee mieleen, on vapaus ja toimettomuus. Luovuus tarvitsee tilaa, luovuus tarvitsee aikaa. Näin joka puolella toitotetaan ja luodaan luovuuteen kannustavia työtiloja, joissa ihmiset ovat sujuvasti vuorovaikutuksessa keskenään ja tekevät töitä sohvilla maaten. Todellisuus useimmilla työpaikoilla taitaa olla aivan muuta. Tylsän työtilan sijaan selkeimpiä luovuudentappajia ovat kuitenkin sellaiset asiat, joista aiheutuu mieliharmia: kiire, stressi, huonot ihmissuhteet, epäonnistumiset jne.
Toki, onhan se hyvä, jos välillä voi istahtaa muuallekin, kuin työpöydän ääreen ja jos työtila on viihtyisä, mutta näitä tärkeämpänä pidän työpaikan hyvää ja kannustavaa ilmapiiriä. Kun ihmiset tuntevat toisensa ja tulevat hyvin toimeen, on työpaikallekin kiva tulla. Jos pomo antaa kiitosta hyvin tehdystä työstä ja työpaikalla kannustetaan tuomaan esiin uusia ajatuksia, päästään paljon pidemmälle, kuin pelkällä aloitelaatikolla (joka sinänsä on jo hyvä alku).

Jos työpaikalla odotetaan ihmisiltä luovia, uusia ajatuksia, kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että huonotkin ajatukset otetaan kiitollisena vastaan. Kymmenestä ajatuksesta yhdeksän saattaa olla tavanomaisia, huonoja tai jopa idioottimaisia, mutta jos siellä joukossa on yksi loistava, kannatti ne kaikki tuoda esiin. Kukaan ei sano yhtään ajatustaan ääneen, jos pelkää joutuvansa niistä tuomiolle. Ja käy välillä niinkin, että huonosta ajatuksesta joku muu saakin kimmokkeen loistavan ajatuksen keksimiseen. Uusi ajatuksia ei kannatakaan ikinä tyrmätä suoralta kädeltä - olivat ne sitten millaisia tahansa.

Luovia yhtä kaikki

2011-09-12T13:45:00.000+03:00

Inhoan sitä, kun joku sanoo, ettei hän osaa olla sellainen "luova". Ja kuitenkin hän on kävellyt luokseni, keskustelee sujuvasti ja on pukeutunut tyylikkäästi. Kaikki nämä vaativat luovuutta: kuinka taapero hoksaa, millä tavalla jalkoja liikuttamalla pääsee lujaa eteenpäin; mitä vastata keskustelukumppanin viimeisimpään suunavaukseen; miten yhdistää eri vaatteita niin, että niistä tulee hyvännäköinen kokonaisuus.

Jos ihmisiä voidaan tunnistaa luoviksi, niin keitä sitten ovat ne, jotka eivät ole luovia? Jotenkin kai luovat ihmiset kuitenkin erottuvat ei-luovista, kun kerran luovan voi tunnistaa. Mutta... kuka muka ei ole luova? Eikös meistä jokainen kykene oppimaan? Ja oppiminenhan on aivojen uudelleenjärjestelyä. Samaa, mitä luovuus vaatii. Kun yhdistetään asioita uudella tavalla, saadaan aikaan jotain uutta. Luovuutta on, että pystyy oppimaan ja käyttämään oppimaansa uusiin asioihin. Luova ajattelu on tapa ajatella toisin. Miettiä muita mahdollisuuksia. Kokeilla jotain uutta. Ja hulluttelu se vasta luovaa onkin. Tiivistettynä: jos olet joskus hullutellut, osaat aivan varmasti olla luova.

Eri asia on sitten, kuinka kukin luovuuttaan käyttää (minulla oli joskus kaveri, joka oli hyvin luova keksimään tapoja, joilla sai poikakaverinsa mustasukkaiseksi). Onneksi luovia tapoja voi harjoitella ja uskon, että jokaisella on mahdollisuus käyttää omaa luovuuttaan hyväkseen, oli kyse sitten työstä tai vapaa-ajasta.

Aivot liikkeelle

2011-07-20T09:51:00.000+03:00

Jumittaako ajatuksenkulku? Miten olisi, jos lähtisit liikkeelle.

Muistat varmaan vanhoista piirretyistä, kuinka ihmiset pyörivät ympyrää yrittäessään keksiä ratkaisua käsillä olevaan ongelmaan. Saattaa näyttää hassulta, mutta toimii!

Aivot tarvitsevat toimiakseen mm. happea ja glukoosia. Vedäpä muutama kerta oikeen syvään henkeä, niin huomaat, kuinka päässä tuntuu käyvän oikein kuhina, kun aivot saavat reippaasti happea. Venyttämällä kireitä hartialihaksia saat myös veren kiertämään paremmin aivoihin asti ja kuljettamaan polttoainettta ajatuksille. Taukojumppaakaan ei suositella tehtäväksi turhan tähden.

Parasta ajatuksille olisikin tuulettaa niitä välillä. Jos et pysty lähtemään raikkaaseen ilmaan happihypylle, yritä kuitenkin jollakin tavalla saada kehosi liikkeelle. Vaikka vain ympyrää kävelemällä saavat aivosi paremmin tarvitsemiaan polttoaineita käyttöön ja ajatukset kulkevat helpommin.

Tyhjä pää tuottaa parempia ideoita

2011-06-20T09:16:00.000+03:00

Ideointi on itsessään hyvin yksinkertaista. Ajatuksia heitellään suuntaan ja toiseen ja joku ajatuksista saattaa olla käyttämisen arvoinen. Kovin helposti ne ideat kuitenkin loppuvat kesken tai toistavat itseään. Toisinaan ajatus ei vain lähde liikkeelle, toisinaan taas ajatukset lentävät ihan muissa maailmoissa.

Ideoiden löytämiseksi tärkeintä olisi keskittyä asiaan kunnolla - ja vain siihen yhteen asiaan. Kun tehtäviä on miljoona kesken ja asiakkaille pitäisi soitella ja tavarat ovat hukassa, voi keskittyminen yhteen asiaan tuntua ylivoimaiselta tehtävältä. Ratkaisu on - kuten yleensä - kuitenkin hyvin yksinkertainen: Tyhjennä pää.

Ajatusten tyhjääminen aivoista voi ensi alkuun tuntua vaikealta. Stressiäkin helpottavaa pysähtymistä kannattaa kuitenkin harjoitella vaikka joka päivä, useammankin kerran päivässä. Tässä muutama vinkki, joista voi olla apua:

Kirjoita kaikki keskeneräiset asiat ylös. Aina, kun jokin asia tulee mieleen, kirjoita se ylös, jotta sitä ei tarvitse muistella. Päänsisäinen tehtävälista tuppaa tuomaan muistutuksia tekemistä odottavista asioista juuri silloin, kun pitäisi keskittyä aivan muuhun.
Mene rauhalliseen paikkaan (jos muuta paikkaa ei ole, myös WC toimii tässä tilanteessa) ja hengitä syvään kymmenisen kertaa. Jo minuutin rauhallinen syvähengitys rentouttaa lihaksia. Keskity seuraamaan, kuinka vatsa liikkuu ja ilma kulkee.
Laita silmät kiinni ja yritä olla ajattelematta mitään. Voit keskittyä tuijottamaan silmissä näkyvää mustaa tai valkoista pistettä. Kun ajatukset yrittävät tulla häiritsemään rauhaasi, voit sanoa niille mielessäsi kiitos ja antaa niiden mennä pois. Voit myös kuvitella, kuinka otat ajatuksesta kiinni ja heität sen muualle (tämä toimii myös silloin, kun työasiat uhkaavat häiritä yöunia; ne voi kuitenkin mielessään heittää työpaikalle odottamaan seuraavaa työaikaa, jolloin niitä voi miettiä tarkemmin).
Kun olet saanut pääsi tyhjemmäksi, voit siirtää keskittymistäsi kohti käsillä olevaa ongelmaa.

Jos pystyt, jatka ideointia silmät kiinni keskittyen ainoastaan kyseisen asian ideointiin. Kun olet saanut muut asiat pois päästä häiritsemästä, on keskittymisesi syvempää ja voit odottaa parempia tuloksia myös ideoinnilta.

Onko hyvä muotoilu aina myös kaunista?

2011-05-20T12:46:00.000+03:00

Voinko arvostaa tuotteen muotoilua, vaikka en pitäisi sen ulkonäöstä? Tämä kysymys jäi kaihertamaan mieltäni edellisen blogikirjoitukseni jälkeen. Olen tottunut ajattelemaan muotoilua sekä esteettisesti että käytännöllisesti toimivaksi tuotokseksi. Mutta voisinko arvostaa tuotosta muotoilun näkökulmasta, vaikka esteettisesti en kokisikaan sitä miellyttäväksi?

Kauneus nyt tietenkin on katsojan silmissä, joten tätä kysymystä voin miettiä osittain vain omien subjektiivisten kauneuskäsitysteni kautta. Tosin tätä ongelmaa voidaan katsoa käsitellyn myös Frasier-sarjassa. Frasierin tarkasti sisustetussa asunnossa vain hänen isänsä lempituoli poikkeaa design-huonekalujen sarjasta. Useaan otteeseen Frasier yrittää saada isänsä luopumaan rumasta, vanhasta, teipillä korjatusta tuolista, mutta isäukko ei anna periksi vaan pitää kiinni rakkaasta huonekalustaan, koska siinä on niin hyvä istua. Tarjolla olisi Eamesin nojatuoli, mutta pappapa ei suostu moista edes kokeilemaan. Jossain jaksossa Frasier lopulta ajautuu itse istahtamaan isänsä raihnaiseen tuoliin ja joutuu toteamaan, että onpas tässä kieltämättä hyvä istua.

Tuolit ovatkin hyvä esimerkki pohtimisen avuksi: Voisinko itse arvostaa tuolia, jossa olisi sairaan hyvä istua, mutta jonka ulkonäköä en voisi sietää? Jos tuoli olisi kaunis, mutta ei kovin mukava, olisi arvostaminen kieltämättä helpompaa, vaikka silloinkaan ei ehkä kovin hyvästä muotoilusta voida puhua. Tästä syystä en voisi myöskään ajatella hyvin muotoilluksi tuotetta, joka mielestäni on suorastaan ruma.

Tosin, koska rumuus on subjektiivinen kokemukseni, voisinkohan arvostaa tuotetta, jos se muiden mielestä on hyvän näköinen tai hyvää muotoilua? Ensimmäisenä tällaisena asiana tulevat mieleen alkuperäisen muotoiset Crocsit ja sitä myötä myös selkeä mielipiteeni: ilman esteettisyyttä en todellakaan koe toimivaa tuotetta hyvin muotoilluksi. (Tosin myönnettävä on, että uudemmat Crocs-mallit ovat paremmin muotoiltuja ja näyttävät jo ihan kengiltä. Voisin jopa kuvitella käyttäväni jotain niistä.)

Kaunis on hyvän alalaji?

2011-01-13T13:58:00.001+02:00

Tuomas Enbuske pohtii Sivistyksen käsikirja -ohjelmansa klassisen musiikin jaksossa mm. hyväksi koetun musiikin olemusta. Esille tulee mielenkiintoinen ajatus: kaunis on hyvän alalaji. Kaunis musiikki on sinänsä hyvää, mutta hyvä musiikki voi olla muutakin, kuin kaunista.

Jäin miettimään samaa ajatusta muotoilun kannalta. Onko kaunis muotoilu hyvää? Toki se voi sitä olla, mutta koska määrittelen muotoilun esteettiseksi toimivuudeksi, ei pelkkä kauneus riitä. Muotoilusta puhuttaessa kauneuden voisi määritellä alalajin sijaan hyvän osatekijäksi.

Entä pitääkö hyvän muotoilun olla aina myös kaunista? Voinko arvostaa tuotteen muotoilua, vaikka en pitäisi sen ulkonäöstä?

Jääkäämme pohtimaan tätä seuraavaan kirjoitukseen asti. Jos mielessäsi on ajatuksia aiheeseen liittyen, laita niitä kommentteihin. Tätä viimeistä kysymystä olisi hienoa pohtia isommallakin porukalla.

Millä maailma pelastetaan

2010-04-15T13:30:00.000+03:00

Varoitus: Teksti sisältää maailmanparannusta ja paasausta.

Kulutamme liikaa. Luonnonvarat ehtyvät. Saasteet aiheuttavat ilmaston lämpenemisen. Sairaudet ja nälänhätä vaivaavat. Maanjäristykset tuhoavat koteja ja tulivuorenpurkaukset aiheuttavat maanvyöryjä ja tulvia. Eri puolilla soditaan ja terrorisoidaan.

Hyvä on, luovutetaan: kaikkea ei ihminen pysty ratkaisemaan ja hyvä niin. Mutta eikö meidän kuitenkin pitäisi yrittää ratkaista edes ne ongelmat, jotka olemme itse aiheuttaneet? Päättäjät kyllä tuntuvat havainneen ongelmat ja yrittävät yhdessä ratkoa niitä, mutta tuo havaitsemisen ajankohta tuntuu olevan aina vasta silloin, kun ongelmia on jo kohdattu. Miksi ongelmiin ei puututa etukäteen ja ehkäistä niitä, jo silloin, kun niistä vasta varoitellaan? Minun logiikallani se tulisi halvemmaksi, mutta ehkä en ole yhtä viisas, kuin...

Jotkut uskovat siihen, että lopettamalla kulutus maailma pelastuu. Minä uskon siihen, että tuottamalla vähemmän kuluttavia hyödykkeitä maailma saadaan paremmaksi. Eli siirtäisin vastuuta enemmän kuluttajalta tuottajalle. Tosin kuluttaja lopullisen valinnan tekee, joten suosittakoon kestävämpiä tuotteita.

Päättäjiltä odottaisin enemmän uskallusta. Jos päästöjä vähentämällä x verran päästään tavoitteeseen y, niin pirulauta tehdään niin. Tehdään saman tien Suomesta kestävän kehityksen esimerkki. Kun kerran tiedetään, millä maailma pelastettaisiin, niin miksi aina pitää vain selitellä, miksi mitäkin ei voi tehdä. Mitä jos sen sijana vain otettaisiin ja tehtäisiin niistä totta. Käytetään vain uusiutuvia energianlähteitä, kielletään vesivessat ja otetaan ihmislannoitteet käyttöön, lopetetaan hiilidioksidipäästöisten ajoneuvojen käyttö kerralla, samoin öljyn käyttö lämmityksessä, vaaditaan tuotteilta parempaa kestävyyttä, kierrätetään kaikki, mitä pystytään jne. Johan alkaisi maa(ilma) muuttua.

Mitä rajut muutokset tekisivät Suomen kansantaloudelle? Se olisikin mielenkiintoista nähdä. Alkuun kaikki olisi varmasti hyvin, hyvin sekaisin. Päästökaupassa tosin emme ainakaan jäisi miinukselle. Mallimaana Suomen esimerkki herättäisi varmasti koko maailman mielenkiinnon. Ja tulevaisuudessa energiatehokkuus ja ekologinen kestävyys olisivat erinomaisia kilpailuvaltteja.

JK. Tietysti terveydenhuolto pistetään vielä parempaan kuntoon ja poistetaan kaikki muutkin epäkohdat tästä maasta. Ja päättäjille neuvoisin avuksi design thinkingiä: etsi, mikä on oikea ongelma, kehitä useita vaihtoehtoisia ratkaisuja, testaa niitä ja valikoi ja kun paras ratkaisu löytyy, anna palaa.

Design thinking linking

2010-03-16T14:05:00.000+02:00

Blogeja

Ideon ja Tim Brownin blogi: http://designthinking.ideo.com/
Haluatessasi kurkistaa palvelumuotoilija Sarah Drummondin pään sisään: http://sarahdrummond.wordpress.com/
Muotoilututkimuskin liittyy läheisesti aiheeseen: http://muotoilututkimus.blogspot.com/
Innovatiivinen OK Do: http://www.ok-do.eu/
Kun ykkösasiana on ihminen ja hänen kokemuksensa: http://www.experientia.com/blog/
Palvelumuotoilusta: http://www.servicedesignthinking.com/
Palveluideointiprojektin blogi: http://serviceinnovationcorner.blogspot.com/

Kirjoja

Tim Brown: Change by Design: How Design Thinking Transforms Organizations and Inspires Innovation
Roger L. Martin: Design of Business: Why Design Thinking is the Next Competitive Advantage
Nigel Cross: Research in Design Thinking

Pysähdy miettimään

2010-03-09T12:49:00.000+02:00

Ihmiset tapaavat tehdä töitä automaattisesti, samoja rutiineja toistamalla. Jos sen sijaan hetkeksi pysähtyisi ja ihan vain katselisi ja pyörittelisi papereitaan, naputtelisi sormiaan, voisi työhön saada taas rentoutta. Jo 5-10 minuutin mietintätauolla saattaa yhtäkkiä tulla Oivallus, joka vie keskeneräistä asiaa uudella tavalla eteenpäin. Oivallus voi olla suuri tai pieni, mutta ilman miettimistaukoa Oivallus jäisi tulematta.

Uskalla näyttää reilusti laiskalta, vaikka se tuntuukin työelämässä oudolta, jos joku vain istuu ja tuijottaa eteenpäin; eikö sillä ole mitään tekemistä. Mutta ajattelu ei ole mitään fyysistä. Ajattelu ei näy ulospäin. Kummasta sinä saat palkkasi: ajattelusta vai kiireiseltä näyttämisestä?

Luovuus tarvitsee aikaa. Luovuus tarvitsee tylsyyttäkin. Luovuus vaatii sitä, että ehtii miettimään. Kokeilepa joskus autolla ajaessa, ettet laitakaan radiota päälle tai käytä aikaa puhelimessa. Ole ihan hiljaa autossa. Anna ajatusten kulkea juuri niin, kuin ne kulkevat. Välillä se voi olla aika rentouttavaakin. Ehdit miettimään ja voit saada uusia ideoita tai ratkaisuja pulmiin, joita työelämässä tai omassa elämässä olet viime aikoina kohdannut. Arvosta joutilaita hetkiä ja käytä ne hyväksesi!

PS. Tämän kirjoituksen aiheen ja sisällön mietin automatkalla, jolla jätin radion kuuntelemisen väliin ja viiihdytin itseäni sen sijaan omilla ajatuksillani. Ideoiden tallentamiseen autoa ajaessa käytän apuna handsfreeta ja kännykän sanelinta. Sanelu olikin nopea purkaa blogikirjoitukseksi ja samalla tavalla muutkin ideat saa helposti talteen.

Ideoita nopealla tahdilla

2010-03-02T14:03:00.000+02:00

Aina välillä tulee tilanteita, joissa tarvitaan uusia,hyviä ideoita - ja nopeasti. Hiuksia on siinä vaiheessa turha repiä irti, se ei aivoja vapauta, mutta hyvillä ideointitekniikoilla homma helpottuu. Oma suosikkini on ääripää-tekniikka:

kirjoita aihe paperin yläosaan
kirjoita seuraavalle riville kaksi vastakkaista, äärimmäistä ratkaisuideaa ja niiden puoliväli
Valitse näistä kolmesta järkevin
Tee seuraavalle riville tästä uudesta valinnasta erilaiset, äärimmäiset ratkaisuideat ja niiden puoliväli
Jatka kohtia 3 ja 4 ja lopputuloksena saat runsaasti hyvin monenlaisia ideoita, joista parhaat / järkevimmät valitsemalla pääset jatkamaan muita töitäsi.

Tällä menetelmällä aikaa ei kulu kovinkaan paljon, mutta ideasaldo tulee olemaan värikäs ja monipuolinen. Kokeilepa ensi kerralla, millaisia ideoita omaan ongelmaasi saat tuotettua tällä menetelmällä!

Lisää luovuutta työhön

2010-02-09T18:07:00.000+02:00

Jos haluat olla luova työssäsi, panosta myös työympäristöösi ja työskentelyoloihisi. Luovuuteen voi vaikuttaa yllättävän pienilläkin asioilla. Tässä muutamia vinkkejä, joista olen todennut olevan hyötyä, kun haluan tuottaa hyviä ajatuksia ja ratkaista pulmallisia ongelmia.

Pysähdy. Laita silmät kiinni, hengitä muutaman kerran syvään ja tyhjennä ajatuksesi kaikesta.
Keskity. Unohda muut työt, huolet ja murheet siksi aikaa, kun teet yhtä tehtävää. Jos haluat keskittyä kunnolla, sulje sähköposti ja laita kännykkä äänettömälle.
Listaa tehtävät. Ilman tehtävälistaa pääsi käsittelee koko ajan asioita, joita tänään pitäisi vielä muistaa tehdä. Kun kirjoitat tehtävät paperille esim. työpäivän alussa, voit keskittyä kerrallaan vain yhteen asiaan, etkä silti unohda, mitä seuraavaksi piti tehdä.
Pidä käsillä muistilappuja ja kyniä. Aina, kun saat idean, kirjoita tai piirrä se ylös, jotta se ei unohdu saman tien. Jos ideasi ei liity sen hetkiseen tehtävääsi, se ei jää pyörimään häiritsevästi päähäsi, jos kirjoitat sen heti ylös. Kerää muistilaput yhteen laatikkoon, josta käyt ne läpi silloin tällöin.
Siivoa työpöytäsi. Puhtaalta pöydältä on helppo aloittaa uuden miettiminen. Jos pöytäsi tursuaa keskeneräisiä töitä, et voi olla miettimättä niitä aina välillä. Täytä pöytäsi aina yhdellä tehtävällä ja sen papereilla kerrallaan, siisti ne taas omaan laatikkoonsa tms. kun siirryt tehtävälistallasi seuraavaan kohtaan.
Palastele. Miten viisi elefanttia mahtuu kuplavolkkariin? Yksi kerrallaan. Tehtäviäkin on helpompi suorittaa, kun tekee ne pienissä erissä, osio kerrallaan. Jos joku tehtävä tuntuu liian raskaalta, palastele se pienemmäksi ja keskity kuhunkin osioon kerrallaan. (Palkitsevaa on myös se, kun voi ruksata osion kerrallaan tehtävälistasta yli.)
Visualisoi tavoitteesi eteesi. Tee tavoitteistasi esim. taulu tai laita tavoitteisiisi liittyviä kuvia tai tekstejä ilmoitustaulullesi. Kun näet kuvan esim. himoitsemastasi käsilaukusta tai autosta, tulet paremmalle tuulelle ja tuottavuutesi kasvaa, kun muistat, miksi tätä työtä oikeasti teet. Itseäsi varten.
Kaunista ympäristösi. Kaunis kalenteri, julisteet, taulut, omat aiemmat työt, kuvat kiitollisista asiakkaista jne. Kuva-aiheita, jotka innostavat, löytyy jokaiselle varmasti omansa. Myös sitaatit ja lainaukset innostavilta henkilöiltä voivat luoda hyvää mieltä päivääsi. Kasvitkin voivat tuoda kaivattua viihtyisyyttä työpisteellesi.

Kun työympäristösi on viihtyisä, keskityt yhteen asiaan kerrallaan ja mielialasi on koholla, tuntuu työskentelykin mukavammalta. Ja kun työ on mukavaa, ajatus luistaa ja tekemättömät työt eivät koko ajan muistuta olemassaolollaan, tuotat varmasti hyviä, luovia ajatuksia. Hyvää työpäivää sinulle!

Miten luova ihminen toimii?

2010-02-02T11:10:00.000+02:00

Löysin mielenkiintoisen artikkelin luovan ongelmanratkaisun työtavoista. Artikkelista löytyy paljon vinkkejä luovan työskentelyn avuksi, mutta tällä kertaa huomioni kohdistui taulukkoon, jossa verrataan harjaantunutta, luovaa työskentelyä "tavalliseen" työskentelijään. Tässä muutamia poimintoja taulukosta:

Luova löytää herkästi eri asioista parantamismahdollisuuksia.
Luova tuottaa paljon ideoita, joista myöhemmin valitsee parhaat.
Luova arvioi omat ideansa monipuolisesti eikä ihastu suoraan yhteen, erikoiseen ideaan niin, ettei näe sen haittapuolia.
Luova on kiinnostunut myös muiden ideoista, näkee niiden hyvät puolet ja etsii huonoihin puoliin uusia ratkaisuja.
Luova lukee paljon ja kuuntelee avoimesti muita.
Luova hyväksyy epäonnistumisen.
Luova etsii ratkaisuja sitkeästi.

Jos listaa hieman yksinkertaistetaan, ei luovan ihmisen toiminta eroa kovin paljon yleisistä elämänohjeista: Ole avoin, huomioi myös muut ihmiset, etsi rohkeasti ratkaisuja, uskalla epäonnistua äläkä anna periksi liian nopeasti. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla kuka tahansa voi kehittää omaa itseään, työskentelyään ja sitä omaa luovuuttaan.

Luovuutta prosessina?

2010-01-26T10:29:00.000+02:00

Sanat luovuus ja prosessi eivät oikein tunnu istuvan yhteen. Luovuuteenhan kuuluu vapaus ja irrottautuminen tavanomaisesta, kun taas prosessi tarkoittaa aivan päinvastaista. Wikipedian mukaan luovuus onkin "vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (assosiaatioita), kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista".

Saman sivuston määritelmä sanalle prosessi menee taas seuraavasti (vahvennukset omia): "Prosessi tarkoittaa yleisesti edistymistä. Prosessi on sarja toimenpiteitä, jotka tuottavat määritellyn lopputuloksen."... "Prosessissa tapahtumat ja suoritteet toistuvat samankaltaisina jostain määritellystä näkökulmasta tarkasteltuna." Miten ihmeessä näin erilaisista asioista voidaan puhua edes samassa lauseessa?

Tehokkaasti luova

Prosessi on siis etukäteen määritelty tapahtumasarja, joka etenee joka kerta suurin piirtein samanlaisena. Mitä tapahtuu, kun luovuus taivutetaan prosessiksi? Eikös tiukan tahdin ja tulosten vaatimisen pitänyt olla luovuutta tappavia asioita?

Liian tiukka prosessi ei mitenkään edistäkään luovien tulosten saamista, mutta ilman minkäänlaisia rajoja tai aikatauluja valmista ei varmasti saada aikaan. Monet luovaa työtä tekevät tarvitsevatkin ehdottoman deadlinen, jotta toivottu työ valmistuu viimeistään edellisenä yönä (tosin paremmin suunniteltuna prosessina työ valmistuisi tasaisella tahdilla eikä sitä tarvitsisi rykäistä viime hetkellä kasaan).

Vaikka luova työ olisi kuinka luovaa tahansa, siinä kuitenkin toistuvat tietyt asiat samassa järjestyksessä.

Taulua maalatessa ensin tarvitaan kangaspohja, värit, ehkä idealuonnos, sitten vasta toteutetaan luovaa osiota.
Julistetta suunniteltaessa ensin selvitetään, mitä julisteella halutaan julistaa ja mitä asioita siitä täytyy löytyä. Sitten vasta aloitetaan luova työ. Lopuksi vielä hiotaan lopputulosta ja painetaan se.
Tuotetta suunniteltaessa ensin selvitetään materiaalit, valmistusmenetelmät, kohderyhmät jne. Sitten vasta mietitään luovia ratkaisuja. Ja lopuksi viimeistellään, testataan ja tuotetaan valmistusta varten tarvittavat tiedostot.

Kun nämä toistuvat asiat prosessoidaan valmiiksi tapahtumasarjaksi, ei niitä tarvitse erikseen jokaisella kerralla miettiä. Kun prosessissa edetään luovaan vaiheeseen, on helppo päästää aivot vapaaksi kehittelemään uusia ratkaisuja. Sopivilla raameilla pääset siis hyödyntämään luovuuttasi tehokkaammin. Ja niinhän se on, että ilman raameja ei synny tauluakaan.

Tavoitteen saavuttaminen on luovankin tavoite

2010-01-19T11:08:00.000+02:00

Ennen vuoden vaihdetta kirjoitin kymmenvuotistavoitteen asettamisesta. Tällä kertaa muistutan, että jos haluat tehokkaasti päästä johonkin tavoitteeseen pidemmällä tai lyhyemmällä aikavälillä, tarvitset muutakin, kuin vain ylöskirjoitetun tavoitteen. Tarvitset askeleita oikean polun kulkemiseen, raippaa jotta pysyisit polullasi oikeassa tahdissa ja ruusuja, jotta myös haluat pysyä polullasi.

Aseta oma tavoitteesi
- Mitä haluat saavuttaa ja missä ajassa
Mitä sinun pitää tehdä, että saavutat tavoitteesi oikeassa ajassa
- Aseta erilaisia välitavoitteita tai askeleita aikatauluineen
- Pilko erilaiset tehtävät pienemmiksi osiksi
- Mieti, missä järjestyksessä teet eri asiat
Mikä on palkinto tavoitteen saavuttamisesta?
- Aseta pienempiä palkkioita myös välitavoitteille
Miten seuraat tavoitteen saavuttamista?
- Laitatko tavoitteen esim. muistilappuna johonkin näkyvälle paikalla (jotta ei unohdu)
- Kerrotko tavoitteestasi muille? (sosiaalinen paine)
- Teetkö esim. ylivedettävän tehtävälistan (osien saaminen valmiiksi helpottaa)
- Erilaiset tavoitetaulukot auttavat näkemään kuinka lähellä tai kaukana tavoitteesta olet

Hyvä esimerkki mallikkaasti asetetusta ja toteutetusta tavoitteesta on Katleena Kortesuon kirjankirjoittamisprojekti. Tavoitteen lisäksi hän on selkeästi asettanut realistiset välitavoitteet ja niille palkkiot. Tavoitteen saavuttamiseksi ja sosiaalisen paineen luomiseksi Kortesuo myös julkaisi tavoitetaulukkonsa blogissaan, kertoi väliaikatietoja tilanteesta, sai kannustustakin ja saavutti tavoitteensa ajallaan.

Ja miten tämä kaikki liittyy luovaan ongelmanratkaisuun ja muotoiluajatteluun? Henkilökohtainen mielipiteeni on, että inspiraation odottelijat saavat rauhassa inspiraatioitaan odotella ja ne, jotka haluavat saavuttaa tavoitteensa löytävät inspiraatiota esimerkiksi asettamistaan palkinnoista. Yllä olevaa kaavaa voikin käyttää hyväkseen myös erilaisissa muotoilu- tai ajatteluprosesseissa. Kun päätät etukäteen, kauanko käytät aikaasi kuhunkin design thinking-prosessin vaiheeseen, et jumiudu yhteen kohtaan turhan pitkäksi aikaa. Ja kun asetat tavoitteesi selkeästi, tiedät, mihin olet menossa etkä eksy sivuraiteille. Jos jokin sivuraide tuntuu mielenkiintoiselta vielä tavoitteen saavuttamisen jälkeen, voit keskittyä siihen myöhemmin omana prosessinaan.

Valkoista Joulua!

2009-12-23T15:58:00.000+02:00

Yritän rauhoittaa oman joulunaikani ja siten pidän taukoa myös bloggailusta. Seuraava kirjoitus on siis luvassa vasta ensi vuoden puolella. Toivotan kuitenkin kaikille lukijoilleni

Rauhaisaa Joulua ja Tavoitteellista Uutta Vuotta!

Missä olet kymmenen vuoden päästä?

2009-12-17T11:30:00.001+02:00

Vuoden vaihde on taas käsillä ja samalla astumme uudelle vuosikymmenelle. Ennen lomallelähtöä ja pään tyhjäystä voisi tehdä ihan hyvää katsoa taaksepäin: oletko tyytyväinen omiin saavutuksiisi, oletko edennyt kymmenessä vuodessa odottamallasi tavalla, oletko ihmisenä sellainen, miksi kuvittelit tulevasi. Onko jotain, mitä olisit voinut tehdä toisin ja oletko oppinut virheistäsi? Entä missä asioissa olet toiminut hyvin ja voisitko tehdä niitä jatkossa jopa vielä paremmin?

Lyhyen tilinpäätöksen jälkeen voitkin siirtyä tulevaisuuteen. Kirjaa ensin ylös, mitä haluat seuraavalta kymmeneltä vuodelta ja missä haluat silloin olla. Ja nyt älä vain ala miettimään, mikä on mahdollista ja mikä ei. Jospa sovitaan niin, että maailma on nyt avoinna edessäsi ja pystyt saavuttamaan juuri niitä haaveita, joita et muuten edes kertoisi muille. Eli mitä oikeasti haluaisit saavuttaa?

Seuraavassa vaiheessa voitkin lähteä miettimään, millä askelilla saavutat nämä upeat tavoitteesi kymmenessä vuodessa. Ja edelleen kaikki maailmassa on mahdollista. Mitään esteitä tielläsi ei vielä tässä vaiheessa ole. Tee jokaiselle haaveellesi kymmenen askelta, jotka vievät kohti tavoitetta, yksi kutakin vuotta kohti.

Vasta nyt voit päästää kriittisyyden valloilleen ja arvioida haaveita ja niihin johtavia askelia. Kuinka mahdottomia ne oikeasti olisivat? Pystyisitkö kuitenkin saavuttamaan jopa villeimmän unelmasi? Tai pääsisitkö lähelle pienillä muutoksilla? Arvioituasi polkuja tee niiden avulla suunnitelma seuraavalle kymmenelle vuodelle. Mitä haluat ja pystyt saavuttamaan. Kirjoita suunnitelmasi paperille ja tallenna se. Pääset tavoitteisiisi paremmin, jos pidät suunnitelmasi näkyvillä, mutta jo pelkkä tavoitteen kirjoittaminen jättää muistijäljen, joka johdattaa sinut tekemään valintoja, jotka vievät lähemmäs tavoitettasi. Ehkä löydät lappusi kymmenen vuoden päästä ja voit iloita, että kirjoitit sen.

Viimeiseksi tee vielä sotasuunnitelma seuraavalle vuodelle. Kirjoita sekin ylös, niin voit rauhassa aloittaa rentouttavan loman. Vuoden alussa ota suunnitelmasi esiin, paina se mieleesi ja tee jatkossa valintoja, jotka johtavat tavoitteitasi kohti.

PS. Itse olin kymmenen vuotta sitten miettimässä opiskelupaikkavalintoja. Muistan elävästi, mitä vastasin ammatinvalinnanohjauksessa kysymykseen, missä olen kymmenen vuoden kuluttua: "Olen teollinen muotoilija omassa yrityksessä tai jossakin teollisuusyrityksessä. Työskentelen yhteistyössä insinöörien ja muiden kanssa." Vaikka välillä kuljin toiseenkin suuntaan, olen tavoitteeni täydellisesti saavuttanut. Nyt vain pitäisi miettiä uusi tavoite seuraavalle vuosikymmenelle saavutettavaksi.

Design thinking: Mihin, kenelle ja miten

2009-12-08T18:54:00.000+02:00

Aiemmissa kirjoituksissani olen jo hieman selittänyt käsitettä design thinking ja mihin sitä voi käyttää. Laajemman kuvan aukaisemiseksi listasin esimerkkejä, mihin muotoiluajatteluprosessia on käytetty ja mihin sitä voi käyttää.

Kirjastotädit ja -sedät voivat käyttää design thinking -prosessia ongelmanratkaisussaan
Japanissa menetelmää on kokeiltu potilaiden sairaalassaolokokemusten parantamiseksi (artikkeli ei luettavissa suoraan)
Tuotekehityksen riskinhallintaankin design thinkingistä on apua
Halutessasi paremmaksi johtajaksi ei luova ajattelu ole pahasta
Ja vaikka haluaisit vain pelastaa maailman, kannattaa aiheeseen tutustua

Lyhyt lista esimerkeistä kuvaa hyvin muotoiluajattelumenetelmän monipuolisuutta. Jos on ongelma, sen ratkaisemiseen voidaan käyttää design thinking -prosessia.

Ja miten itse muotoiluajatteluprosessi voisi kulkea? Stanfordin videon esimerkissä suunnitellaan pyörään tulevaa juomatelinettä. Varsinkin tutkittavan ongelman selvittämiseen on videolla panostettu ja ongelma saadaan ratkaistua, mutta kummallisesti projekti jätetään kesken. Paitsi, että mahdollisia, erilaisia ratkaisuja olisi voinut tutkia enemmän ja vapaammin, olisi siihen itse tuotteen muotoiluunkin voinut keskittyä, kun kerran muotoiluprosessia esitellään. Kokonaisuudessaan video toimii kuitenkin hyvänä esimerkkinä yhdestä muotoiluprojektin kulusta.

Ja koska kirjoitukseni on aika yksioikoisesti design thinking -myönteinen, tässä vielä piristeeksi hieman kriittisempi puheenvuoro Peter Merholzilta.

Ratkaisut versoavat ongelmista

2009-12-01T12:30:00.000+02:00

Joka työpaikalla on omat ominaiset ongelmansa, joihin on niin totuttu, ettei niitä enää edes huomioida. Kolmessa vuorossa toimivassa tehtaassa menetetään helposti 50 miestyötuntia työpistettä ja vuotta kohti, kun työvuorojen vaihtuessa tulostettavien listojen hakuun kuluu joka kerta vaivaiset kolme ylimääräistä minuuttia. Oman tulostimen työpisteeseen saisi satasella, mutta koska aina on pärjätty yhdellä tulostimella kaikkien työpisteiden kesken, ei kukaan edes ajattele, kuinka helposti parin tonnin verran euroja heitetään tuottamattomana työnä hukkaan. Ja sekin vain yhtä työpistettä kohti. Toisessa työpaikassa yhtä paljon aikaa ja rahaa saattaa kulua hukkaan ihan vain epäjärjestyksen takia. Mutta eihän se pieni trukkikasalava kulkureitin varrella mitään haittaa. Ei, vaikka parin minuutin ylimääräinen kierros päivittäin aiheuttaisikin vuositasolla jopa tuhansien eurojen menetyksen yritykselle.

Esimerkkini olivat kovin teollisesta maailmasta tarkoituksella. Vaikka suunnittelua ja luovaa ajattelua kuvitellaan vain konttorirottien puuhasteluksi, löytyy luovuutta kyllä tuotantopuoleltakin, kunhan sille annetaan mahdollisuus.

Aloitelaatikosta on hyvä aloittaa

Aloitelaatikoista on tehty paljon vitsejä, mutta niiden takana on hyvä ajatus. Parhaimmillaan tuotantotyöntekijöiltä saaduilla aloitteilla onkin saatu aikaan mittavia tuloksia. Aloitelaatikoiden kanssa on kuitenkin muutama ongelma:

Vaikka joku huomaisikin ratkaisua kaipaavan ongelman, viitsiikö hän pohtia siihen ratkaisua (vaikka luvassa olisi mahdollisesti mainetta ja mammonaa)
Jos joku keksiikin hyvän ratkaisun, pitäisi se viitsiä raapustaa paperille (yleensä ylimääräisellä ajalla) ja uskaltaa viedä aloitelaatikkoon löydettäväksi (sillä seurauksenahan voi olla idean huomiointi ja kaikki ihmiset eivät halua tulla huomatuiksi edes laatikon lähellä, vaikka idean nimettömänä voisikin palauttaa)
Parhaita ratkaisuja ongelmaan ei aloitelaatikon avulla välttämättä saavuteta vaan se tuottaa helposti vain ensimmäisenä mieleen tulevia, tavanomaisimpia ratkaisuja
Aloitelaatikko vaatii viitseliäisyyttä myös työnjohdolta, sillä kuka näkisi turhaa vaivaa, ellei siitä kukaan edes välitä.

Vaikka tässä nyt esitänkin aloitelaatikon kanssa esiin tulevia mahdollisia ongelmia, on se kuitenkin hyvä lähtökohta työntekijöiden osallistamiseen tuottavuuden ja työolojen parantamiseksi.

Ongelmalaatikolla ratkaisuja

Aloitelaatikon ongelma on vuorovaikutuksen vähäisyydessä, hyvä puoli taas ideoiden kerääminen talteen. Mutta mitä jos unohdettaisiin ideat tässä vaiheessa sikseen ja keskityttäisiin ongelmiin? Valittaahan osaa jokainen, mutta jos ongelmien etsimiseen ja esille tuomiseen kannustettaisiin, olisi niitä helpompi ratkoakin. Jospa aloitelaatikko muutettaisiinkin ongelmalaatikoksi, johon kerättäisiin silloin tällöin esille tulevia tai jo vanhoja ongelmia työpaikalta. Ja toki ratkaisuehdotuksenkin voi mukaan laittaa, mutta pääajatus olisi kuitenkin ongelmien etsimisessä. Ja kuten aloitelaatikonkin kanssa tulisi toiminnan olla suunnitelmallista, samoin myös ongelmalaatikon kanssa. Ensin tietysti karsitaan henkilökohtaisuudet yms. pois, mutta sen jälkeen ollaan kiitollisia mahdollisimman suuresta määrästä löydettyjä, ratkaistavissa olevia ongelmia.

Nyt tässä vaiheessa ei kuitenkaan tulisi hätiköidä ja yrittää saman tien kehittää jotakin ratkaisua ongelmiin. Ensinnäkin tulee muistaa, että yksinkertaiselta tuntuva ongelma saattaa olla vain heijastus isommasta ongelmasta, joka jää kokonaan ratkaisematta, mikäli keskitytään vain helppoon, pieneen ongelman muruseen. Toiseksi, työnjohdon on turha yrittää ratkoa työntekijöitä vaivaavia ongelmia keskenään. Takaapäin kuuluisi helposti nurinaa ja murinaa, kun ratkaisu ei helpottaisikaan työntekijän toimia vaan saattaisi aiheuttaa jopa lisätyötä. Se, mitä työnjohdon tässä vaiheessa tulisi tehdä, olisi järjestää työntekijöille mukava, yhteishenkeä ja viihtyvyyttä parantava päivä, jonka aikana myös näihin ongelmiin kehitettäisiin ratkaisuja rennolla meiningillä. Jos työnjohdon ja -tekijöiden välit ovat kunnossa ja kritiikkiä uskalletaan antaa molemmin puolin, voi päivä toimia hyvin itse järjestettynäkin. Mutta mikäli yhtään tuntuu paremmalta ajatukselta antaa ulkopuolisen pitää ongelmanratkomishetki, kannattaa sitä tosissaan harkita.

Itse ongelmia ratkottaessa tulisi toiminnan perustua muotoiluajattelun neljään vaiheeseen:

Mikä on todellinen ongelma, johon ratkaisua kaivataan? Onko ongelmana kulkuväylän tukkeena oleva kasa trukkilavoja vai onko oikea ongelma logistinen vai onko varastointitilojen vain liian vähän? Löytämällä oikeat ongelmat voidaan löytää oikeita ratkaisujakin.
Millä kaikilla eri tavoilla kyseessä oleva ongelma voidaan ratkaista? Tässä vaiheessa kaikki hulluimmatkin ideat ovat arvokkaita, sillä niiden avulla saatetaan löytää uusia, järkevämpiä ajatuksia. Kannusta siis välillä hullutteluun, välillä järkevämpien ideoiden tuottamiseen. Ja pidä kritisoijat kurissa vielä tässä vaiheessa.
Miten hyvistä ideoista saadaan toteutuskelpoisia? Karsi kakkosvaiheen ideoista järkevimmät ja parhaimmat esiin ja kehittäkää niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Ja taas ideointi käyntiin vapaasti, välittämättä järkevyydestä.
Mikä ratkaisuvaihtoehdoista on toteuttamsikelpoisin? Tässä vaiheessa eri vaihtoehtoja voidaan vielä testata. Parhaimmillaan paras ratkaisu on kuitenkin jo selvillä ja se voidaan suoraan toteuttaa.

Tätä kaavaa läpikäymällä saadaan ideoista ja ratkaisuista kaikki irti ja useimmiten tulokset ovat päätä huimaavia. Muista kuitenkin pitää yllä rentoa ilmapiiriä; toisten ideoita ei saa lytätä, kaikki ideat ovat karsintojen välillä yhtä arvokkaita, ideoita ei saa repiä esiin pakolla. Lupaan, että yllätyt tuloksista*. Toistamalla samaa kaavaa (esiintulevien ongelmien määrästä riippuen) vaikka puolivuosittain, voi tuotantosi kokea uutta vauhtia. Ja tietenkin: samaa ideaahan voi käyttää myös muualla, kuin vain tuotantolaitoksissa.

*Mikäli tulokset eivät yllätä, mieti, kävitkö neljä vaihetta varmasti kunnolla läpi, jokaisen. Jos kävit eikä silti tuloksia syntynyt, laita ihmeessä kommenttia: sellaisesta ihmeestä haluan minäkin kuulla!

Nelivaiheisella ongelmanratkaisuprosessilla luovia tuloksia

2009-11-24T12:28:00.000+02:00

Ensimmäisiä oppimiani asioita muotoilua opiskellessani oli sääntö: Älä rakastu ensimmäiseen ideaan. Vain todella harvoin ensimmäinen idea osoittautuu parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuvaihtoehdoksi luotaessa uutta. Käytännössä tämä tarkoitti eräänkin opettajan ohjauksessa vähintään kuutta metriä luonnoksia (luonnospaperimme on rullatavaraa, ks. kuva) ennen kuin pääsi edes miettimään, mikä luonnoksista voisi olla toteutettavissa.

Vaikka ideointi ja luonnokset ovatkin tärkeä osa luovaa ongelmanratkaisua, on se kuitenkin vain pieni osa siitä kokonaisuudesta, jota kutsumme muotoiluprosessiksi. Tätä muotoiluprosessia, jonka opintojeni aikana opin selkärankaani, käytetään yleisimmin uusien tuotteiden suunnitteluun, mutta yhtä lailla sen avulla saavutettaisiin parempia tuloksia politiikan, lääketieteen tai vaikka hyväntekeväisyyden saralla. Muotoilu on prosessi, joka ratkaisee ongelmia luovasti ja etsii uusia toimintatapoja. Tätä prosessia tulisikin käyttää laajemmin hyväksi, sillä kun sitä käytetään tehokkaasti, se on voimakas työkalu ja voi toimia pohjana koko liiketoiminnalle tai organisaatiolle.

Muotoiluprosessin voi jakaa ja määritellä monella tavalla, mutta pohjimmiltaan se on aina samanlaisena toistuva. Fast Companyn esittämä nelivaiheinen jako kuvaa mielestäni oivallisesti ja ymmärrettävästi muotoiluprosessin vaiheet:

Ongelman määrittely

Ensimmäinen ja kenties jopa tärkein vaihe muotoiluajattelussa on löytää oikeat kysymykset, oikea ongelma ratkaistavaksi. Olisihan se helpompaa lähteä miettimään: "millainen voisi olla uusi lintulauta", mutta jos haluaa kehittää uudenlaisen, luovan ratkaisun, täytyy varsinainen ongelma asetella uudelleen. Kysymys: "Miten saadaan linnut pysymään talven yli hengissä, kun niille ei lumen alta löydy tarpeeksi ravintoa" voisi tuoda jo aivan erilaisia ratkaisuja. Ratkaistavaa ongelmaa pitääkin kyseenalaistaa ennen kuin mitään muuta ehditään edes miettiä. Vain oikeilla kysymyksillä voidaan löytää oikeat ratkaisut.

Parhaan ratkaisun löytämiseksi ongelmaa on pystyttävä myös tarkastelemaan tasapuolisesti monesta suunnasta. Esimerkin lintulautaongelmaan erilaisia näkökulmia voisivat olla eläinten terveyden varmistaminen, muiden talvieläinten huomioiminen, eri lintulajien käyttäytyminen jne. Näkökulmia riittää ja mitä useammasta näkökulmasta ongelmaa pohditaan, sitä parempia tuloksia saadaan. Ja jotta tulokset eivät jää vain arvailuiksi, tulee ongelmaa ja sen tasoa määritettäessä todella syventyä aiheeseen ja tehdä siitä huomioita ja tarkastella sitä monipuolisesti. Pari päivää lintubongarin tai rengastajan seurassa voi tuoda esiin kysymyksiä, joita ei muuten olisi osannut edes miettiä. Toisaalta tutustuminen nykyisten ratkaisujen toimivuuteen tuo alkuperäiseen ongelmaan taas uutta syvyyttä. Monipuolinen tarkastelu ongelman ympäriltä ja syventyminen ongelman lähtökohtiin luovat mahdollisuuden uusien ratkaisujen ja toimintamallien löytämiseksi.
Luo ja tuota useita vaihtoehtoja

Alussa kerroin yhdestä ensimmäisistä muotoiluopinnoissa vastaani tulleista asioista: Älä rakastu ensimmäiseen ideaan. Kyseinen asia kun on yleisin ongelma yritysten ongelmanratkaisussa. Jos ensimmäiset, selviltä ratkaisuilta tuntuvat ideat hyväksytään saman tien käytäntöön, jäävät parhaat ratkaisut kokonaan pois pelistä. Käytä hyväksesi ensimmäisessä vaiheessa mietittyä ongelmia ja kysymyksiä. Voit ensin miettiä kaikkiin kysymyksiin useita erillisiä ratkaisuja, sen jälkeen koko ongelmaan sopivia ratkaisuja. Tärkeintä on, että tuotat paljon ideoita riippumatta siitä, tuntuvatko ne hyviltä tai eivät. Ja siinä vaiheessa, kun mahdolliset ratkaisut tuntuvat loppuvan, olet vain askeleen päässä parhaista ratkaisuista. Sisäiset suodattimesi yrittävät estää sinua näkemästä uudenlaisia ratkaisuja (tämä on sitä kuuluisaa luovuuden tuskaa), mutta jatkamalla ideoiden työstämistä pääset lopulta irti rajoittuneista ajatuksista ja saat aikaan loistotuloksia, parempia, kuin olisit ikinä voinut kuvitella (ja tässä vaiheessa sitä tuntee olevansa lähes nero).

Tiimityö on ideointivaiheessa paikallaan, sillä tulosten määrä ja laatu kertautuvat tiimin jäsenten määrää nopeammin. Käytännössä siis viisi ihmistä tekee enemmän tuloksia päivässä, kuin yksi ihminen viidessä päivässä. Itse tuloksia kannattaa tuottaa tekstin lisäksi kuvin ja mallein. Ne ovat tehokkaampia havainnollistajia uusien ideoiden ja ratkaisujen esittämiseen, kuin pelkkä teksti.
Jalosta valitut ratkaisut

Kaikkia toisen vaiheen ideoista ei tietenkään kannata miettiä sen enempää, mutta tässä vaiheessa pitäisi olla kerättynä jo kourallinen lupaavalta vaikuttavia ideoita. Niitä pitää kuitenkin vielä kehittää eteenpäin ja tuottaa niille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Sellaisenaan ne ovat liian hauraita kestääkseen juuri minkäänlaista kritiikkiä. Muista ensimmäisen vaiheen kysymykset ja käytä niitä taas apunasi etsiessäsi luovia ratkaisuja näiden ideoiden kehittämiseen. Testaa ideoita, äläkä pelkää virheitä. Virheiden avulla voit löytää uusia ongelmia ja sitä kautta uusia ratkaisuja. Kokeile ideoita käytännössä; toimivatko ne vai löydätkö taas uusia ratkaisumahdollisuuksia. Anna ideoiden kasvaa ja kehittyä, laajentua ja yhdistyä.

3.5 Voit toistaa kohtia 2 ja 3, kunnes löydät oikeita vastauksia.
Valitse voittaja ja toteuta

Edessäsi pitäisi nyt olla useita ratkaisuvaihtoehtoja, joita on kehitetty, testattu ja arvioitu. Valinta on käsissäsi: mikä ratkaisuista varmistaa menestyksesi. Ikään kuin kaupan päällisenä olet saattanut saada useita muitakin käyttökelpoisia ideoita tai strategioita. Nyt on aika ottaa hyöty irti ratkaisuista, testata viimeiset valinnat tosissaan ja arvioida niitä kriittisesti. Ja lopulta ongelmasi on ratkaistu tai uusi mahdollisuus löydetty.

Jos prosessi on toteutettu kunnolla, ylittävät loppuvaiheen tulokset alkuperäiset odotukset roimasti. Muotoiluajattelu ei ole tämän vaikeampaa, mutta sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ongelmanratkaisun tuloksiin. Se onkin liian merkittävä toimintatapa vain tuotteiden kehitykseen. Yritys, joka tämän ajattelutavan omaksuu yleiseksi toimintatavakseen ongelmanratkaisutilanteissa, voi tehdä vielä historiaa.

Design thinking palvelut

2009-11-23T23:21:00.000+02:00

Jos olet kiinnostunut design thinking -palveluista, pyydä tarjous tai kysy lisää: Irina Kujanpää (design by Kuja) p. 040 706 22 24 tai irina.kujanpaa ( at ) designbykuja.fi.

Esimerkkejä design thinking -palveluista:

luennot
luovan ajattelun työpajat ja koulutukset
ideointi / muotoilu

Mitä on design thinking?

2009-10-01T12:07:00.001+03:00

Design thinking, vapaasti suomennettuna suunnitteluajattelu, muotoiluajattelu tai luova ajattelu, tarkoittaa muotoilijoiden käyttämää suunnitteluprosessia, jonka tavoitteena on tuottaa uusia innovaatioita. Teollinen muotoilija normaalisti tuottaa tämänkaltaisen ajatteluprosessin avulla suunnitelmia tuotteiksi, mutta samaa suunnitteluprosessia voidaan hyödyntää myös kaikessa muussakin liiketoimintaan liittyvässä, tuotannosta myyntiin, terveydenhuollosta teollisuuteen.

Kun tarvitaan uudenlaista ajattelua, innovatiivista otetta tai ihan vain jotain erilaista, on design thinking käyttökelpoinen tapa ideoiden tuottamiseen ja kehittämiseen. Tämän blogin tarkoitus onkin tehdä design thinking -prosessista ymmärrettävämpää sekä antaa ideoita ja menetelmiä, joiden avulla voit helpottaa ja nopeuttaa luovaa ajatteluasi. Työskentelitpä sitten johtotehtävissä, tuotekehityksen parissa tai markkinoinnissa, voit käyttää luovan ajattelun menetelmiä hyväksesi omien tulostesi parantamiseen.

Innostavia lukuhetkiä!

- Irina K.

PS. Voit lukea design thinking -aiheesta artikkelin myös planssi-blogini puolelta.

Kuka kirjoittaa?

2009-10-01T12:07:00.000+03:00

Teollisena muotoilijana muotoiluajattelu on arkipäivääni. Koska muotoiluajattelulla (design thinking) voidaan ratkaista luovasti monenlaisia ongelmia, haluan valottaa sen filosofiaa laajemmallekin. Olen tällä hetkellä Forssassa toimiva muotoiluyrittäjä, nimeltäni Irina Kujanpää. Yritykseni on teollisen muotoilun toimisto design by Kuja.

Kiinnostukseni suunnitteluun alkoi leikeistä naapurin tytön kanssa. Hän oli rakennusinsinööri-vaariltaan oppinut, miten sisustussuunnitelmia piirretään ja niin jo n. 10-vuotiaana suunnittelin minäkin huoneeni sisustusta moneen kertaan. Alunperin muotoiluopintojeni pitikin olla sisustussuunnittelua, mutta yksi teollisen muotoilun kurssi sai minut vaihtamaan suuntaa enkä valintaani ole katunut. Tuotemuotoilussa pääsen tekemään minulle ominaista työtä - suunnittelua, joka loma-aikoina suuntautuu useimmiten puutarhaan tai sisustukseen - sekä voin käyttää hyväksi testatusti erinomaista loogista päättelykykyäni ja ongelmanratkaisutaitoani. Ja koska olen sillä tavalla kieroutunut, että rakastan erilaisia prosesseja ja toimintamalleja, on muotoiluajattelu prosessina kuin minua varten tehty.

Tekstejäni voit lukea myös kahdesta muusta blogistani. Planssi on yritykseni "virallinen" blogi, mutta lähinnä se tarjoaa ajatuksia ja ideoita liiketoiminnan kehittämiseen tuotteiden kautta. Muotoilijan puutarhassa taas on henkilökohtainen blogini siitä, kuinka kehitän ja hoidan puutarhaani, osin muotoilusta saamini opein.

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä, sähköpostini saat kun vaihdat oikeat nimeni osoitteseen eunimi.sukunimi (ät) designbykuja.fi. Muut yhteystietoni löytyvät design by Kujan sivuilta.