Ei oo totta

Opetusvideo yritystaloudesta

katleena — Tue, 21 Feb 2012 22:30:02 +0000

Olin tiistain kotona pitämässä muksujen sairastupaa. Aamupalalla esikoinen mietti, että ananaskirsikat olivat alennuksessa, koska flunssakautena ihmiset tarvitsevat paljon vitamiineja.

Tästä päädyimme keskustelemaan yritystaloudesta. Mitä syitä on antaa alennusta ja mihin ne ananaskirsikoista maksetut eurot menevät?

Tuloksena oli neliminuuttinen opetusvideo yritystaloudesta. Vaihdoimme ananaskirsikat mansikoihin, koska leikkihuoneen rekvisiitasta ei löytynyt ananaskirsikoita. (Yksi kouluttajan työn tyypillisimmistä ongelmista on koulutustilan puutteellinen varustus.)

Kaksoispiste loppusulku

katleena — Tue, 21 Feb 2012 15:34:46 +0000

Eräs taikuritutuistani on 19-vuotias sokea taikuri, Ronja Oja. On huikeaa, että hän ylittää kepein askelin sokeuden, joka jollekulle toiselle olisi suoranainen este taikuudelle.

Ronja käyttää nettisurffailuun ruudunlukuohjelmaa ja puhesyntetisaattoria, joka lukee hänelle ääneen kaikki netistä löytyvät tekstit. Kysyin Ronjalta tänään, kuinka hänen lukuohjelmansa tulkitsee hymiöt. Tunnistaako ohjelma hymiön ja lukee sen ääneen: "naurava hymiö" tai "surullinen hymiö"?

Pohdin myös sitä, josko ohjelma nauraisi tai itkisi ääneen hymiön mukaan. Siinä olisi draamaa.

Ronja kertoi, että ohjelma lukee hymiön vain tylsästi "kaksoispiste loppusulku". Harmillista.

Nyt vetoan puhesyntetisaattorin kehittäjiin. Enemmän draamaa kehiin! Olisi upeaa, jos puhesyntetisaattori nauraisi ja itkisi hymiöiden tahdissa. Samalla se voisi tunnistaa sarkasmin ja korostaa sitä äänensävyllään. Ehkä syntetisaattori voisi myös tunnistaa vitsit ja pidätellä nauruaan niitä ääneen lukiessaan.

Hienointa olisi, jos puhesyntetisaattorin tyylin voisi valita. Kyyninen syntikka reagoisi kaikkeen sarkastisesti, ja se kuittailisi käyttäjälleen alentuvasti tämän kirjanmerkeistä. Sen sijaan tiukkapipoinen syntikka korvaisi kaikki kirosanat toteamuksilla "tuhma sana" ja "tosi tuhma sana". Lisäksi se pakottaisi kävijänsä aika ajoin vierailemaan vanhoillis-uskonnollisilla sivustoilla.

Lukuohjelmien tuotekehityksessä on ilmiselvä aukko.

Paskimmat bloggausvinkit

katleena — Tue, 21 Feb 2012 04:33:22 +0000

Varoitus: Tämä on turhautunut postaus. Olen mennyt lukemaan laaduttomia blogeja.

Olen nimittäin puolen vuoden aikana törmännyt erilaisiin nettimarkkinointifirmoihin ja blogivinkkisivustoihin. (Nyt jätän tarkoituksella linkittämättä kyseisiin puljuihin enkä edes mainitse niiden nimiä.)

Kahdesta asiasta olen varma:

Nämä firmat osaavat hakukoneoptimoinnin, nettimainonnan ja erilaiset verkkoansaintamallit paremmin kuin minä.
Siinä vaiheessa kun kyseiset firmat ryhtyvät antamaan kirjoitusvinkkejä, ne astuvat väärän kokoisiin saappaisiin. Näiden firmojen kirjoitustaidot ovat - sanon tämän kauniimmin kuin otsikossa - vuorokausi sitten syötyä sapuskaa.

Jos nettimarkkinointifirmat myyvät kirjoitusvinkkejä, bisnes muuttuu asiakkaiden huijaamiseksi. Kun epämääräinen nettipulju antaa puolivillaisia neuvoja verkkotekstien tekoon ja ottaa niistä kaiken lisäksi rahaa, minulla nousevat karvat pystyyn.

Otetaanpa esimerkkejä näiden firmojen surkeista kirjoitusneuvoista. Olen muuttanut niitä hitusen, niin että ette pysty kovin helposti googlaamaan lähdefirmoja. Oleellisimmat mokat ovat tallella, mutta joitain sanoja ja sanajärjestyksiä muutin sen verran, että hakukone ei ainakaan aivan heti löydä kyseisiä blogeja.

(Jos muuten satut törmäämään kyseisiin blogeihin, ethän lisää niiden nimiä tai osoitteita kommentteihin? Ne eivät ansaitse yhtään enempää huomiota.)

Näytteitä esimerkkiblogeista

Teksti on ulkonäöltä tyylikäs

Mitä hiivattia? Missä on persoonapääte? Teksti voi olla ulkonäöltään tyylikäs, mutta ilman persoonapäätettä se ei oikein täytä vaatimuksia.

Voit saada tekstistäsi visuaalisesti selkeämmän ja tyylikkäämmän panemalla eri suuruisia otsikoita, painikkeita, numeroita ja nuolia yms. oikeisiin paikkoihin postauksessa.

Siis häh? Mitkä ovat niitä "oikeita paikkoja", joihin otsikoita ja painikkeita pitää lisätä? Ja onko tulos todella selkeämpi, jos törkkään nuolia ja numeroita sinne tänne? Entä mitä tarkoittaa "yms."? Voi apua. Kaiken lisäksi erisuuruinen on yhdyssana.

Tämä tuli eteen useammallekkin bloggaajalle, jotka kysyivät neuvoja siitä mistä itseasiassa kirjoittaisi?

Aaargh. Pupilleihini puhkesi juuri ihottuma.

Aloitetaanpa siitä, että
a) itse asiassa kirjoitetaan erikseen
b) kin-päätteessä on vain yksi k-kirjain
c) mistä-sanan eteen tulee pilkku
d) kysymysmerkkiä ei tarvita toteavaan virkkeeseen.

Sitten voimme pohtia, kannattaako tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkaista virkettä. Sanoisin asian mieluummin näin: "Tämä kysymys tuli eteen monelle bloggaajalle: mistä kirjoittaisi?"

10 ihmistä löytää teksti ajatuksia enemmän kuin 1.

"Yhdys sanojen oikein kirjoitus on vaikeaa." Anteeksi sarkasmini, mutta jos antaa toisille kirjoitusvinkkejä, pitäisi osata edes perusyhdyssanat. Lisäksi numerot yksi ja kymmenen kannattaa kirjoittaa tällaisessa yhteydessä kirjaimin.

* * *

Maallikko saa tehdä kirjoitusvirheitä niin paljon kuin haluaa. Kirjoittamisen ammattilainenkin saa tehdä pieniä kirjoitusvirheitä. Jokainenhan niitä tekee joskus.

Mutta se on jo moraalitonta toimintaa, kun nettimarkkinointifirma väittää antavansa kirjoitusvinkkejä ja samalla tuottaa itse alakoulutasoista tekstiä.

Suutari pysyköön lestissään ja nettimarkkinoija hakukoneoptimoinnissaan.

Älä kirjoita niin kuin minä

katleena — Mon, 20 Feb 2012 13:52:26 +0000

Pidän sähköpostia arkisena pikaviestintäkanavana, joten en oikolue kovin tarkkaan lähettämiäni meilejä. Useimmiten huomaan kirjoitusvirheeni vasta jälkikäteen.

Kokosin oheen tuoreimmat muistisääntöni, jotka olen oppinut kipeästi kantapään kautta. Kaikki lainaukset ovat siis kirjoittamistani meileistä.

1) Vastaus-sanassa on kaksi a-kirjainta.

Ei näin:

Kiitos nopeasta vastuksesta

2) Toivottaa-sanassa on keskellä v-kirjain.

Ei näin:

Hauskaa työpäivää toitotellen

3) Kaikki-sanaan kuuluu kaksi i-kirjainta.

Ei näin:

Osallistujat ovat kakki asiantuntijoita - -

4) Speksit-sanaan kuuluu p-kirjain.

Ei näin:

Uusien seksien mukaan - -

5) Multitaskaus-sanassa on kaksi t-kirjainta.

Ei näin:

Olen kova multipaskaaja - -

Onneksi tämä viimeinen ei koskaan mennyt asiakkaalle asti.

Saavatko tyhmät lukea blogeja?

katleena — Mon, 20 Feb 2012 06:24:19 +0000

Seuraan professori ja yleisnero* Jukka Kemppisen blogia. Suosittelen samaa muillekin.

* Tässä en ole sarkastinen, vaan Kemppinen on oikeasti älykäs monen alan osaaja.

Kemppisen tekstit ovat vaikeita. Tuoreessa postauksessaan hän kuvailee itse omaa tyyliään:

Käytän näissä kirjoitelmissani yksinkertaista rakennetta. Aiheita on tavallisesti kaksi. Vaihdan aiheesta toiseen näennäisen oikullisesti. Joillekin lukijoille tämä on sekavuutta. Jotkut ärtyvät. Itse en sure, että luteet putoavat lipusta. [- -] Vaikka en halua tietää mitään lähempää lukijoistani, kuvittelen kaksi tai neljä tuhatta päivittäistä lukijaani ja kirjoittajan omahyväisyydellä ajattelen, että taitavat olla fiksua väkeä joka sorkka.

Jokainen bloggaaja haluaa, että hänen tekstejään luetaan. Muutenhan kirjoittaisimme kaikki pöytälaatikkoon.

Kemppinen haluaa, että hänen tekstejään lukevat vain fiksut. Hänen tarkoituksellisesti poukkoileva kirjoitustapansa ja vaikeat aiheensa karkottavat lukijoista ne tyhmät. Luteet, kuten Kemppinen itse sanoo.

Itse olen ottanut toisenlaisen lähestymiskulman.

Tavoitteenani on, että EOT-blogi tuottaa hyötyä kaikille, olipa lukijan älykkyysosamäärä tai koulutus mikä tahansa. Jos kirjoitan kielioppisäännöistä tai selkeästä tekstistä, vinkit ja keskustelu ovat avoinna joka ikiselle.

Olen viritellyt itselleni asiantuntijabloggaajan eettisen ohjeistuksen. Ohjeistukseni perustuu vastavuoroisuuteen. Jokainen meistä on saanut yhteiskunnalta ilmaisen koulutuksen, joten velvollisuutemme on myös tuottaa silloin tällöin ilmaista hyötyä yhteiskunnalle.

Lähiaikoina on puhuttu paljon siitä, että yhteiskunta eriarvoistuu ja jakautuu kahtia. Tuloerot ovat isoja; yhä useampi syrjäytyy.

Niinpä on oleellista, että tieto on mahdollisimman monen saatavilla. En halua kirjoittaa tekstejäni niin vaikeiksi, että vain "sivistyneet", "koulutetut" tai "älykkäät" tulevat blogiini. Jos joku loukkaantuu siitä, että tekstini ovat liian helppoja, hän voi mennä lukemaan Kemppistä.

Tämä on minulle äärimmäisen tärkeä asia: se on itse asiassa oma elämäntavoitteeni. Haluan olla hyödyksi muille. Blogissa teen sitä ilmaiseksi.

Kaikkein rakkaimmat saamani palautteet ovat olleet henkilökohtaisia meilejä. Niiden lähettäjät ovat kertoneet - joskus kirjoitusvirheiden kera - että EOT-blogista on ollut hyötyä heille omassa arjessa.

Saavatkohan Kemppisen lukijat tehdä kirjoitusvirheitä?

Tunnistatko tästä lauseesta Sonerasi?

katleena — Thu, 16 Feb 2012 14:01:49 +0000

Joidenkin ääliöbrändääjien mielestä brändin nimi voi ihan hyvin olla kieliopin vastainen.

Oppi lienee tullut joltain amerikan gurulta, jonka kielikorva sanoo, että Sonera ja Sonerani ovat kaksi eri sanaa ja että yhdysviiva on omituinen välimerkki.

Sitten me suomalaiset uskomme ontuvaa brändäysoppia, vaikka oma kielemme on tyystin erilainen kuin englanti.

Tuloksena on kielikorvan vastaisia sanayhdistelmiä, joista puuttuvat taivutusmuodot, yhdysviivat ja persoonapäätteet.

"Minun Sonera" (Pitäisi tietenkin olla Minun Sonerani.)

"Yle Uutiset" (Pitäisi olla Ylen uutiset tai Yle-uutiset.)

"Nordea Pankki" (Pitäisi olla Nordea-pankki tai vain Nordea.)

Voisiko pliis jonkin pörssiyhtiön ylimmäinen brändipäällikkö kertoa, mitä haittaa on kieliopin mukaisista kirjoitusasuista?

Minä nimittäin pystyn kertomaan, mitä haittaa on kieliopin vastaisista muodoista:

Niitä on usein vaikea taivuttaa ja käyttää suorasanaisessa tekstissä.
Ne antavat kehittelijästään varsin aivottoman kuvan.
Ne vihlovat kielikorvaa yhtä paljon kuin riitasointu sävelkorvaa.
Kieliopin vastaisia muotoja on vaikea opettaa yrityksen työntekijöille, koska niihin ei ole kieliopin tuottamaa muistisääntöä. Tuloksena on monta erilaista kirjoitusasua ja entistä sekavampi brändimaailma.
Asiakkaat ja yhteistyökumppanit käyttävät brändin nimeä "väärin" - siis kieliopillisesti oikein.
Kieliopin pienet asiat kuten yhdysviivat, taivutuspäätteet ja persoonapäätteet auttavat lukijaa hahmottamaan tekstin nopeammin. Jos ne puuttuvat, lukeminen on hitaampaa.

Jos käytämme taivutusmuotoja tai väliviivaa, murtuuko brändi? Ja miten hiivatissa se sen tekisi?

Jos jokin brändi haluaa pitää nimensä kielenvastaisella linjalla, suosittelen olemaan looginen. Silloin pitää jättää toimarinkin nimi taivuttamatta:

Auto Oyj:n uuden toimitusjohtajan, henkilön Marja-Liisa Mastola mielestä on välttämätöntä - -.

Samalla ehdotan, että jos toimitusjohtajan nimi ei ole tarpeeksi cooli ja brändiä tukeva, sekin pitää muuttaa.

Auto Oyj:n uuden toimitusjohtajan, henkilön Marja-Liisa Maasturi mielestä on välttämätöntä - -.

Jos olemme johdonmukaisia loppuun asti, suosittelen saman tien poistamaan tekstistä kaikki yhdysviivat ja taivutusmuodot. Kyllä nyt pysyy brändi kiiltävänä!

Auto Oyj uusi toimitusjohtaja, henkilö Maisa Maasturi mieli olla välttämätön - -.

Abiristeilylle!

katleena — Thu, 16 Feb 2012 06:02:18 +0000

Lähden illalla abiristeilylle valvojaksi.

Epäilen, että se on elämäni huonoin päätös. Twitterissä Jan Stenberg totesi rohkaisevasti, että se on myös elämäni viimeinen päätös.

Twitteristä ja Facebookista tuli muitakin kannustavia kommentteja. Yksi hauskimmista oli Tapio Parkkarin:

Helpompi vahtia kapallista kirppuja kuin abeja risteilyllä.

Ajattelin joka tapauksessa tweetata laivan kuulumisia hashtagilla* #Abiristeily. Saa nähdä, mitä sieltä tulee.

Seuratkaa siis tuota hashtagia, samalla kun istutte tylsistyneinä ja kateellisina näyttöjenne ääressä ja juotte kylmennyttä kahvia. Hähää!

* Jos et tajunnut etkä ole Twitterissä, voit silti seurata tweettejä ja kaivata merelle tällä haulla.

PS. Valvonnassani on kymmenpäinen abilauma. Tavoitteenani on tuoda porukasta 70 % ehjänä kotiin. Se on ehkä kunnianhimoinen tavoite, mutta vanhana partiojohtajana pystyn kyllä siihen.

Edit la 18.2. klo 8.50: Petteri Uusitalo kokosi ansiokkaasti kaikesta Storify-tarinan. Kaunista.

Tietokirjakustantamoiden yhteystietoja

katleena — Mon, 13 Feb 2012 19:41:55 +0000

Huh mikä urakka!

Kokosin suurimpien yleiskustantamoiden yhteystiedot Pinterest-palveluun Haluatko tietokirjaiijaksi? -tauluun. Olen jo pitkään halunnut koota niitä yhteen, ja nyt tuli samalla testattua Pinterest.

Jos sinulla on kirjaidea, valitse taulusta haluamasi kustantamot ja ehdota niille ideaasi. Jos taas taulusta puuttuu iso yleiskustantamo, vinkkaa toki minulle, niin lisään sinne puuttuvan firman.

Urakka oli melkoinen, koska jostain syystä kustantamot piilottelevat yhteystietojaan äärimmäisen tehokkaasti. Yllättävän harvalla on etusivullaan "Haluatko kirjailijaksi?" -painike - vaikka kirjailijat ovat kustantamon elinehto. Sanoma Prolta en löytänyt oikeaa sivua lainkaan, joten kaivoin yhteystiedot meilistäni.

Jos vielä kaipaat vinkkejä kustannussopparin saamiseksi, ne löytyvät vanhoista postauksistani:

Kuinka saan kustannussopparin tietokirjalle, osa 1

Kuinka saan kustannussopparin tietokirjalle, osa 2

Olen yleensä helppo, useimmiten varma

katleena — Fri, 10 Feb 2012 15:09:20 +0000

Sain tänään paketin, joka sai minut itkemään. Siis ihan oikeasti kyynelehtimään.

Paketti tuli täysin vieraalta ihmiseltä. Siinä oli kirja, jossa oli minulle varta vasten laaditut kannet:

En tuntenut lähettäjää, mutta hän sanoi saatteessaan lukeneensa blogiani jo pidemmän aikaa. Saatteessa kerrottiin, että kirja oli kiitos minulle EOT-blogin kirjoittamisesta.

Kirjan mukana tuli tietenkin vakuuttavan näköinen käyntikortti. Lähettäjä oli graafisen suunnittelutoimiston toimari; kirja oli hänen yhtiökumppaninsa puoliksi kirjoittama.

En ole pelkästään helppo, vaan olen varma. Minä itkin tuon saatteen ja kannen kauniin lauseen vuoksi. Kohdistettu kehu uppoaa minuun kuin liimattava bonustarra Valittujen Palojen tilaajaan.

Soitin lähettäjälle ja kiitin lahjasta. Hän sanoi toivovansa, että pidän kirjasta - onhan se blogini aihepiiriin liittyvä.

Vaikka olen helppo ja usein varma, ymmärrän silti pelin hengen. Personoitu kirjankansi on markkinointipanostus. Kirjan lähettäjä on ehkä miettinyt, mainitsenko hänen yrityksensä EOT-blogissa, arvostelenko kirjan tai kiinnostunko graafisen suunnittelutoimiston palveluista.

Uskon kyllä, että lähettäjä on silti jokaisen sanansa takana. Kirjehän voi olla yhtä aikaa molempia: sekä vilpitön kiitos että pahuksen pätevää markkinointia.

Lähettäjä oli Sissyn Miitre Virtanen.

Kerron tämän, koska hyvä kirja ja taitava markkinointi ansaitsee krediittejä.

Kerron tämän myös siksi, koska olen helppo ja usein varma.

Kirja-arvostelu: Voittava kierre - the Winning Helix

katleena — Thu, 09 Feb 2012 06:10:47 +0000

Sain taannoin Cristina Anderssonilta hänen kirjoittamansa kirjan The Winning Helix. Kirjasta on olemassa myös suomennos Voittava kierre, jonka on kustantanut WSOYpro.

Kirjassaan Cristina esittelee voittamisen kaksoiskierteen - mallin jolla hän kuvaa oppimisen ja voittamisen prosessia. (Huomautettakoon, että tässä kirjassa voittaminen ei ole muiden polkemista alemmas, vaan oman itsen ylittämistä ja huippusuoritukseen pääsemistä.)

On olemassa kahdenlaisia hyviä kirjoja:

niitä, joista lukija oppii jotain aivan uutta
niitä, jotka käsitteellistävät ja järjestelevät lukijan olemassa olevan oman tiedon ja saavat lukijan prosessoimaan omaa tietoaan syvemmäksi.

Jälkimmäiset ovat parempia. Cristinan kirja kuuluu niihin.

Moni ilmiö ja tunnetila omassa historiassani sai ikään kuin kehykset ympärilleen. Löysin kaksoiskierremallista yhtymäkohtia omaan oppimiseeni ja kehittymiseeni vuosien varrella.

Nyt kun Cristinan ansiosta tunnistan oppimisen ja voittamisen eri vaiheet, uskon että pystyn nopeuttamaan kehitystäni - Cristinan sanoin kaksoiskierrettä. Tunnistan tarkemmin, missä vaiheessa olen ja mitä pitää tehdä seuraavaksi.

Kirjan parhaat puolet:

Ehdoton hyödynnettävyys omassa arjessa
Napakka rakenne ja looginen eteneminen
Selkeä grafiikka ja teorian visualisointi
Laajat viittaukset ajattelijoihin ja kaunokirjallisuuteen

Kirjan isoimmat kehityskohdat:

Osa sanastosta oli minun englannin kielen taidolleni liian kasvatusteoreettista.
En aina saanut kaikkea irti Cristinan ja hänen valmentajansa Collinin keskusteluista, koska ne tuntuivat hieman epäkonkreettisilta.

Vierailin Hyvejohtajuudessa: Guggenheim ja vallankäyttö

katleena — Thu, 09 Feb 2012 05:08:25 +0000

Kirjoitin vieraspostauksen Hyvejohtajuuteen. Aiheena on Guggenheim-raportin kielellinen vallankäyttö.

Postaus on reilusti pitempi kuin tänne EOT-blogiin tekemäni. Laita siis silmiisi tulitikut, jotta pysyt hereillä.

"Huono päivä"

katleena — Wed, 08 Feb 2012 10:56:39 +0000

Ei ole olemassa "huonoja päiviä". Toki on olemassa huonoja hetkiä, mutta kokonainen päivä ei mene koskaan pieleen.

Viime yöni ja tämä aamuni eivät menneet kovin hyvin:

Nukuin pätkittäin. Koira piti käyttää ulkona puoli yhdeltä ja neljältä, koska sillä oli vatsa sekaisin. Kuopus tuli sänkyyn viideltä ja vietti tunnin potkimalla kylkeäni.

Aamulla Hämeenlinnan taksikeskuksesta oli osa takseista pudonnut pois linjoilta. Taksin saapuminen kesti kolme kertaa niin kauan kuin yleensä, joten myöhästyin junasta. Seuraava juna oli kaksi tuntia myöhässä. Kolmas juna oli ajoissa, mutta se oli hidas taajamajuna.

Jouduin siis matkustamaan taajamajunassa eli karjavaunussa Helsinkiin. Matka-aika oli puolet pidempi, polvet kolisivat yhteen toisten matkustajien kanssa, enkä voinut tehdä läppärillä töitä, koska sähkövirtaa ei ollut. Tämäkin juna oli lopulta myöhässä. Jäin junasta Tikkurilassa, jossa oli pitkä taksijono. Taksin odotus pakkasessa kesti vartin.

Olin varannut aamuuni yli tunnin ylimääräistä aikaa, mutta silti myöhästyin koulutuksesta puolella tunnilla. Koulutustilassa datatykissä oli vikaa, joten kaikki näkyi pinkkinä.

Hetken aikaa kävi mielessä, että "tästä tulee väkisinkin huono päivä". Sitten havahduin.

Tosiasia on, että huonot hetket eivät ennusta seuraavien hetkien huonoutta.

Huono päivä on vain itse aiheutettu tai itse huonoksi tulkittu. Saatamme omalla murjotuksellamme laukaista lisää kurjia hetkiä kuten epäonnistuneita vuorovaikutustilanteita. Toisaalta saatamme unohtaa ne hyvät hetket ja nähdä vain huonot.

Todellisuus on juuri sellainen, kuin sen päättää itse kokea. Tähän mennessä päiväni on ollut oikein hyvä.

Yrityksen X perustaja ja kirjan Y kirjoittaja

katleena — Mon, 06 Feb 2012 02:28:34 +0000

Yllättävän moni asiantuntija käyttää esittelyteksteissään jenkkityylin luonnehdintoja:

The Founder of Z, the Author of Y

Yritys Z:n perustaja, kirjan Y kirjoittaja

Jos päätät käyttää tällaista määritettä, varmista ensin, että yrityksesi tai kirjasi on tunnetumpi kuin sinä itse. Vain silloin voit ratsastaa suuremmalla nimellä.

Vertaile vaikka näitä:

Nokian perustaja

vs.

Nappikauppa Nappulan perustaja

Finlandia-palkitun Puhdistuksen kirjoittaja

vs.

Puolustusvoimien pukeutumisohjesäännön kirjoittaja

Jos esittelet itsesi tällä tavoin, viittaat siihen, että yrityksesi tai firmasi on kaikkien tuntema. Kaikkiin tilanteisiin tämä ei sovi.

Kuka tahansa voi perustaa yrityksen. Kuka tahansa voi kirjoittaa omakustanteen. Kuka tahansa voi myös ratsastaa niillä. Jos kehtaa.

Kuka saa kehittää blogia?

katleena — Wed, 01 Feb 2012 19:51:00 +0000

Sain meilin yksityishenkilöltä, jota kutsun tässä Jussiksi. Jussi seuraa menestyvää muotiblogia, jota kutsun tässä Trendiblogiksi.

Jussi kysyi viestissään, kuinka kehittäisin kyseistä Trendiblogia, jotta blogilla voisi elää. Jussi ei siis väittänyt olevansa Trendiblogin ylläpitäjä, vaan hän vain sanoi seuraavansa blogia. Viestistä kävi selvästi ilmi, että Jussi leikitteli sillä ajatuksella, kuinka muotiblogin saisi tuottamaan.

Kirjoitin Jussille viisi vinkkiä, joita itse tekisin muotibloggaajana. Lähetin vinkit Jussille kurkkaamatta Trendiblogia. Sen jälkeen kävin tsekkaamassa Trendiblogin. Se oli sen verran edistyksellinen, että kehitin kolme vinkkiä lisää, joita tekisin blogille. Meilasin nekin Jussille ja kiitin hauskasta ajatusleikistä.

Jussi meilasi luvallani vinkkini eteenpäin Trendiblogin ylläpitäjälle, jota kutsun tässä Kaisaksi. Kaisalta oli tullut tällainen vastaus:

En pelästynyt, minusta on vain täysin asiatonta minun nimelläni kysyä muilta henkilöiltä ohjeita. Et ole töissä Trendiblogissa, joten toivoisin, ettet puuttuisi Trendiblogin hallinnollisiin asioihin tai ottaisi kolmansiin osapuoliin yhteyttä puolestani.

Korostan, että Jussi ei missään vaiheessa väittänyt minulle olevansa Trendiblogin työntekijä tai ylläpitäjä. Hän on vain vilpitön Trendiblogin fani, jota kiinnosti kehittää blogia.

Täten lupaan, että jos joku kysyy puolestani vinkkejä EOT-blogiin joltain taholta, en loukkaannu vaan olen imarreltu. Niin kauan kuin kysyjä esiintyy yksityishenkilönä ja blogin lukijana (eikä minuna tai EOT-blogin edustajana), hänellä on täysi vapaus koota neuvoja. Olisin imarreltu näin paneutuvasta lukijasta.

Joka kerta kun bloggaaja näpäyttää faniaan ja torjuu tämän avun, hän sahaa omaa oksaansa. Jos ryhtyy bloggaamaan, pitää varautua siihen, että sosiaalinen media on sosiaalinen. Se on yhteisöllisyyttä, heimoutumista ja fanittamista. Jos tätä ei kestä, ei kannata myöskään blogata.

Jussin paneutumista pitää arvostaa, ei torjua.

Pekka vai Sauli?

katleena — Tue, 31 Jan 2012 05:25:28 +0000

Sunnuntaina menen taas äänestämään. Kaksi suosikkiehdokastani ja suosikkipuoluettani ovat jatkossa, joten minulle kelpaa presidentiksi kumpi tahansa.

Netti on täynnä perusteluja sille, miksi pitäisi äänestää Pekkaa tai Saulia. Osa perusteluista on absurdeja: "Se on homo!", "Sillä on huono ylioppilastodistus!", "Sillä on nuori puoliso!" tai "Se on sivari!" (Nämä argumentit ovat jonkun äänestäjän mielestä myönteisiä piirteitä - ja toisen mielestä kielteisiä. Silti kaikki nämä ovat typeriä sivuseikkoja.)

Onneksi suurin osa perusteluista on järkeviä. Useimpien mielestä presidentin pitää edustaa omaa arvomaailmaa. Moni tekee valintansa myös sillä perusteella, että presidentillä pitää olla ymmärrystä taloudesta tai ulkopolitiikasta.

Yksi järkiperustelu on jäänyt uupumaan.

Äänestän Pekka Haavistoa siksi, että en halua yhdenkään presidentin saavan ylivoimaista voittoa. Sauli Niinistön on paljon terveellisempää päästä presidentiksi pienellä äänienemmistöllä kuin suurella.

Sekin on tärkeä viesti, että ketään ei haluta presidentiksi Georgian Saakašvili-tekniikalla eli 97 prosentin äänivyöryllä.

Toki tämä perustelu on pätevä vain silloin, jos molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä hyviltä. Sen sijaan jos oma presidenttikanta on ratkennut muuta kautta, tällä argumentilla ei luonnollisestikaan ole väliä.

Ota lusikka mihin käteen?

katleena — Sun, 29 Jan 2012 19:24:54 +0000

Mieheni työkaveri ihmetteli, miksi kehotetaan ottamaan lusikka kauniiseen käteen, kun jotakuta käsketään sopeutumaan tilanteeseen. Miksei sanota, että lusikka pitää ottaa käteen kauniisti?

Sanonnan takana on entisaikojen uskomukset: vasenta kättä pidettiin huonompana ja jopa paholaisen kätenä. Sen sijaan oikea käsi oli "parempi" ja "kauniimpi" käsi.

Vasenta kättä saatettiin sanoa huonoksi kädeksi, rumaksi kädeksi, kurakädeksi tai metsänpuoleiseksi kädeksi.

Kun siis lusikka käsketään ottamaan kauniiseen käteen tai koreaan käteen, sillä tarkoitetaan oikeanpuoleista kouraa. Vasenkätisten oli entisaikaan syytä sopeutua olosuhteisiin - eli käyttämään oikeaa kättänsä.

Kymmenen tapaa mokata verkkokeskustelu

katleena — Sat, 28 Jan 2012 20:03:00 +0000

Sosiaalisessa mediassa keskustellaan ja kommentoidaan. Verkkokeskustelu on se voima, jolla FB-sivu herää eloon, Twitter-tili saa seuraajia ja blogi puksuttaa eteenpäin.

Niinpä päätin listata aloittelijoita varten kymmenen huonoa keskustelutapaa, joilla saa taatusti muiden vihat niskoilleen.

1) "Mä annan suuntaviivat, loput pitää päätellä."

Olet väärässä!

Voit olla tarpeen mukaan kriittinen tai kannustava, mutta perustele ja yksilöi näkemyksesi.

2) "Masokistilla on aina mukavaa."

Tämä blogi on aina ollut yhtä huono. Ihan turhaan tulin. Tässäkään tekstissä ei taaskaan ollut mitään järkeä.

Huonoja blogeja on maailma täynnä, joten älä kiusaa itseäsi menemällä niihin. Jos blogilla on vakiintunut lukijakunta, bloggaaja ei muuta tyyliään sinun kommenttisi vuoksi.

3) "Osaan ilmaista itseäni muutamalla merkillä."

???!!!111

Pelkät kysymysmerkit tai huutomerkit eivät kerro, mikä sinulle on epäselvää. Jos sinulla on kysyttävää, kerro se sanoin, älä merkein.

4) "Mä olen hei niin sisäpiirissä!"

Hyvä pointti! Tosta tuli mieleen viime uusi vuosi. :) Muistat varmaan - 'Seteli, pinkopahvi ja hölkyn-kölkyn'? Ou jea ja jetsulleen, kuten sanonta silloin kuului!

Jos sinulla on inside-juttuja, jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa:
1) Ota yhteyttä kirjoittajaan yksityiskanavan kautta tai suppeammassa foorumissa.
2) Selitä muillekin kommentoijille, mitä sisäpiirivitsi tarkoitti (jos kehtaat).

5) "Rakastan yksityiskohtia."

Muuten kiva teksti vaaleista, mutta 'agressiivinen' olisi pitänyt kirjoittaa kahdella g:llä.

Satunnaisella kielivirheellä tai tyylihorjahduksella ei ole mitään väliä, ellei puhe ollut nimenomaan aggressiivinen-sanan oikeinkirjoituksesta tai juuri aggressioista, jolloin päätermi pitäisi kirjoittaa oikein. Jos huomaat toistuvan kielivirheen, voit antaa kirjoittajalle palautetta yksityiskanavassa, jos välttämättä haluat.

6) "Mainostaja täällä moikka!"

Hyvä status kelloista! Laadukkaita kelloja saat muuten mun verkkokaupastani: www.kellopuoti-kilikali.fi.

Useimmat verkkokeskustelijat vieroksuvat mainostamista, varsinkin jos se on päälleliimatun ilmeistä.

7) "Olen yhden asian ihminen."

Hienoja kuvia kelloista! Miksi hiivatissa täällä on muuten niin paljon homoja? Homot pois Suomesta! Ei täällä sodittu niiden takia!

Vaikka rakastaisit väittelyä jostain aiheesta, älä käännä väkisin keskustelua siihen. On olemassa muitakin keskustelunaiheita.

8) "Ajatukseni poukkoilevat - ota kiinni!"

Aika kiinnostavaa - ei tullut monelle mieleen... Asiaa vierestä ja sen ohitsekin. Kiva huomata että muillakin on ollut samaa. Jaa-a... Kokemukset. Ne opettavat.

Kukaan ei ymmärrä sinua, ellet täsmennä ajatuksenvirtaasi. Muista, että muut eivät näe pääsi sisään, eivätkä he pysty arvaamaan, mihin viittaat.

9) "Ei sn kieli opin nii välii."

aivan sika hvyä idea mä oleb aivanliekeisä sun ajatuskista voistasko me tvata?

Voit rauhassa käyttää oman tyylisi mukaan puhekieltä tai kirjakieltä, mutta rajansa lyöntivirheilläkin. Kukaan ei taatusti halua tavata, jos tekstisi näyttää siltä, kuin mammutti olisi vahingossa istahtanut näppäimistösi päälle.

10) "Tarvitsen psykologia."

S**tanan v*tun ääliö! Miksi edes julkaiset mitään! Tapa ittes!

Oletko kuullut tarinaa kepistä ja porkkanasta? Vaihda keppi porkkanaan, niin voit saada tuloksia.

"Kaikki haluavat minut!"

katleena — Sat, 28 Jan 2012 08:32:29 +0000

Erilaisten tapahtumien mainoksissa esitellään tietenkin esiintyjät. Useimmat tietänevät, että nämä esittelytekstit on laatinut aina esiintyjä itse. (Joskus laatija voi toki olla esiintyjän edustaja, mutta esiintyjältä pyydetään silti aina kuittaus.)

Minultakin on monesti pyydetty kolmannessa persoonassa kirjoitettuja esittelyjä: "Katleena on..." Tällaisen esittelyn kirjoittaminen on aina tasapainoilua. Toisaalta pitäisi kehua omaa osaamista, jotta tapahtuma myy, mutta toisaalta ei saisi olla liian äitelä.

Nyt olen löytänyt hyvän ja vaatimattoman mallin. Mitä tuumaatte tästä?

Katleena Kortesuo on Suomen seuratuin blogialan yrittäjä ja kirjoittaja. Itseään määrätietoisesti median, kirjoittamisen ja tietokirjallisuuden saroilla markkinoinut bisnesnainen on onnistunut luomaan uniikin tuotteen, Katleenan, joka konseptina on kasvanut jo kansainvälisen tason brändiksi.

Kaikki tuntevat Katleenan.

Kaikki haluavat Katleenan.

Kirjoittaminen, esiintyminen ja puhuminen ovat Katleenan elämäntavan kantavat pilarit, joiden kautta hän ilmaisee itseään ja paljastaa rivien välistä niitä asioita, joita moni toimittaja on jo kauan yrittänyt urkkia – tosin huonolla menestyksellä, sillä Katleena tuntee pelin säännöt usein toimittajia paremmin.

Katleena on osoittanut toteuttavansa kaiken mitä haluaa – ja millintarkalla työllä. Blogin rohkea ja nöyristelemätön ote hehkuu Katleenan luontaista vetovoimaa, joka tarttuu yleisöön myös livekeikoilla.

Mitä tykkäsitte? Menikö överiksi? Mutta kyllä tätä muutkin käyttävät.

No tässäpä selkeä ilmaisu

katleena — Wed, 25 Jan 2012 19:11:02 +0000

Sain kutsun johonkin tutkimuspaneeliin. Ensin olisi pitänyt antaa omat taustatiedot verkkolomakkeelle. Lomakkeen alussa oli näin älykäs ohjeistus:

Täyttämällä tämän lomakkeen voimme lähettää sinulle tutkimuksia paremmin juuri sinua kiinnostavista aiheista ja autat meitä tekemään luotettavampia analyysejä tutkimustuloksista.

Tutkimustalo aikoo siis täyttää itse oman lomakkeensa. No mitä hiivattia minulta enää tarvitaan?

Tutkimusfirma halusi kenties sanoa näin:

Kun täytät tämän lomakkeen, voimme lähettää sinulle tutkimuksia paremmin juuri sinua kiinnostavista aiheista. Samalla autat meitä tekemään luotettavampia analyysejä tutkimustuloksista.

Nyt täytyy toivoa, että kyseinen pulju osaa asettaa kysymyksensä paremmin kuluttajapaneeleissa. Ainakaan minä en jaksa vastata tutkimuksiin, joissa on raskaita lauserakenteita ja epäselviä ohjeita.

Tarinan opetus: Kun ostat kalliin tutkimuksen, tarkista tutkimustalon käyttämä kieli. Jos tutkimuksen kysymykset ovat epäselviä, et saa rahoillesi vastinetta. Vastausprosentti jää surkeaksi ja tulokset ovat epätarkkoja.

Viimeinen strippaus

katleena — Wed, 25 Jan 2012 13:34:02 +0000

Nyt viimeinenkin Kakkonen on ykkönen -sarjakuvaideani sai piirroksen ympärilleen:

Auta naista Fingerporissa - voita kirja

katleena — Wed, 25 Jan 2012 05:29:03 +0000

Apua! En pysty julkaisemaan viimeistä Fingerpori-ideaani, koska en löydä Jarlan tuotannosta sopivaa pohjaa.

Tarvitsisin stripin, jossa Heimo Vesa pitää luentoa tai tiedotustilaisuutta. Hän puhuu jotakin, yleisöstä tulee kysymys ja Heimo vastaa siihen.

Olen nyt kelannut eestaas Hesarin ja Aamulehden arkistoja, mutta en ole löytänyt sopivaa pohjaa. Jos sinulla sattuu olemaan linkki sopivaan strippiin, pistäthän sen kommentteihin?

Se, joka ensimmäisenä lisää kommentteihin oikeanlaisen, ideaani istuvan linkin, saa itselleen jonkin rustaamani kirjan. En tosin tiedä, onko se palkinto vai rangaistus.

Edit klo 14: Jos jätät strippi-idean, merkitse kommenttiin koko nimesi ja vaikka firmasi. Näin kirja päätyy oikealle vinkkaajalle.

Olen seksisti

katleena — Wed, 25 Jan 2012 05:23:17 +0000

Sain kaveriltani Aleksilta tekstarin:

Moi kirjailija! Oon Hesassa [automerkin] myynti/markkinointikoulutuksessa ja parhaillaan lueskellaan Asiakaskokemus-kirjaa! Kouluttaja käski välittää terveiset, että aivan loistavaa materiaalia. :D

Vastasin saman tien:

Wohoo! Sano terveisiä, että kouluttaja on selvästikin viisas mies.

Allulta tuli vastaus:

Se on nainen. :D

Nolo vastaukseni:

Voi apua, mä olen seksisti. :(

Vieläkin hävettää.

Strippausta, osa II

katleena — Mon, 23 Jan 2012 19:58:59 +0000

Tässä toinen käsikirjoitukseni Jarla-Haavisto-sarjakuvakisaan:

Edellinen Fingerporihkoni ilmestyi viikonloppuna, ja viimeinen tulee julki ennen perjantaita.

No nyt se bloggaaja strippaa

katleena — Sat, 21 Jan 2012 07:43:27 +0000

En voittanutkaan Jarlan sarjakuvaideakilpailua. Olin niin epätoivoinen, että melkein lähdin Rinkelinmäen jäähalliin ylläni paita, jossa lukee HPK ON HOMO.

Olen kuitenkin niin huono kirjoittaja, että en osannut tekstata tuotakaan. Jäin kotiin ja murjotin.

Lopulta minut läpäisi oivalluksen kirkas valo. Voinhan julkaista strippi-ideani itsekin!

Kisassa piti siis ideoida Fingerpori- ja Kakkonen on ykkönen -aiheisia strippejä. Nyt kun Jarla ei kuvittanutkaan näitä, jouduin tekemään sen itse. Onneksi Jarla kertoo omilla sivuillaan, että hänelle sopii kuvien satiirinen muokkaus.

Ensimmäinen kilpailuehdotukseni:

Jarlan sarjakuvakilpailu ratkesi - väärällä tavalla

katleena — Fri, 20 Jan 2012 14:38:50 +0000

Osallistuin Pekka Haaviston kampanjan ja Pertti Jarlan sarjakuvakilpailuun, jossa piti ideoida "Kakkonen on ykkönen" -aiheinen sarjakuvastrippi.

Lähetin kisaan kolme unohtumattoman humoristista versiota, mutta voittajaksi selviytyi joku muu. Omituista ja ennalta arvaamatonta.

Hukkuivatkohan sarjakuvaideani matkalla? Oliko tuomaristo lahjottu? Sabotoiko joku kisaani?

Maailmassa on virhe.

PS. Tarvitseeko kukaan "Eläköön Katleena - sarjakuvakilpailun voittaja!" -banderolleja?

Asenteet kunnossa

katleena — Fri, 20 Jan 2012 09:18:33 +0000

Kesä 1987. Olin R-kioskin edessä kahden kaverini kanssa.

Paikalle tulee perhetuttuni, varakas kartanonrouva. (Tämä on oleellinen tieto tarinassa.)

Kartanonrouva tervehtii minua, vaihtaa muutaman sanan ja menee R-kioskille hoitamaan asioitaan. Kun hän tulee ulos, hän ojentaa meille kaikille jäätelöt ja toivottaa hauskaa kesäpäivää.

Kiitämme ja olemme oikein tyytyväisiä.

Kun rouva on poistunut, toinen kaverini sanoo: "Olipas tosi kiva nainen."

Toinen kaverini nuolee jäätelöään ja katsoo happamasti rouvan perään: "Mutta kyllä nekin maitotiliään odottaa."

Asenteissa ja hyvissä tavoissa on yksi yhteinen ominaisuus. Yksikään 12-vuotias ei hanki niitä omin päin. Ne tulevat perheeltä.

Uhrin ei pitäisi hävetä

katleena — Tue, 17 Jan 2012 08:41:17 +0000

Myin kesätöikseni torilla leipää yläaste- ja lukioikäisenä. Sain tuolloin osani aikuisten miesten häirinnästä.

Mieleeni on jäänyt turpeahuulinen 30-40-vuotias setä, joka kutitti sormellaan kämmentäni aina kun hän laittoi kolikot käteeni. *puistatus* Sama setä tuli kerran puhaltamaan korvaani, kun olin kaupan maitohyllyllä. Pelästyin niin, että lähdin kotiin ostamatta mitään.

Eräänä kesäaamuna kauppasin turpeahuulelle karjalanpiirakoita. En ajatellut sanamuotoa lainkaan, kun kerroin, että "minulla on tänään tuoretta piirakkaa". Turpeahuulen silmiin syttyi valo, hän koukisti etusormeaan ja kysyi merkitsevästi kulmiaan kohautellen: "Saakos sun piirakkaas kokeilla?"

En 16-vuotiaana osannut olla jämäkkä, vaan väistelin sedän katsetta ja kerroin vain tuotteiden hintoja. Muistan yhä sen vastenmielisyyden ja nöyryytyksen tunteen.

Törmäsin eilen kahvilassa samaan mieheen. Olin juuri lähdössä, kun setä tuli sisään. Hän ilahtui kovasti näkemisestäni ja kyseli kuulumisia.

Mitä tekee 36-vuotias aikuinen nainen, jämäkkä ja nasevasanainen konsultti?

Väistin katsetta, mutisin jotain epäselvää ja kerroin, että minun pitää lähteä.

Taannuin välittömästi 20 vuotta taaksepäin, menetin kaiken henkisen ryhtini ja tunsin häpeää. Siis minä, joka yleensä en häpeile juuri mitään saati pelkää ihmisiä.

Päätin kaksi asiaa.

1) Seuraavan kerran kun satun törmäämään turpeahuuleen, katson häntä silmiin enkä väistä. En aio hävetä 20 vuotta sitten tapahtuneen seksuaalisen häirinnän vuoksi.

2) Kun kuulen raiskausoikeudenkäynnistä, jossa uhri tuntee häpeää raiskaajan edessä, en päivittele uhrin tunteita. Jos minä jäädyn pelkistä lapsena kuulluista tuhmista jutuista ja käden hipeltämisestä, en ole oikeutettu ihmettelemään raiskauksen uhrin tunteita.

Fischer - tuo oikein kirjoituksen osaamis keskittymä

katleena — Sat, 14 Jan 2012 14:45:39 +0000

Lapset saivat uudet monot. Kotona vilkaisin fischereiden hoito-ohjeita. Päätä alkoi välittömästi särkeä.

En nillittäisi parista pilkkuvirheestä, mutta rajansa kaikella. Teksti oli huonompaa kuin ekaluokkalaisen aineessa.

maastohiiihto, eritynen, kengän huolto tuote, siderärjestelmä, eiole, expertti, side systeemi, turva-standarti, turvallisuus vinkki, niinkuin, kengä, saatavillaoleva

Lappusessa oli lisäksi rikottu lähes jokaista pilkkusääntöä, mikä sinänsä oikeuttaa jonkinlaiseen pilkkumokapokaaliin. Paikka paikoin oli niin innovatiivista välimerkkien käyttöä, että Setälä ja Lönnrot kääntyisivät haudoissaan.

Ohjeessa puhutaan "hiihtokengistä", koska kaikesta päättäen Fischerillä kukaan ei ole kuullut sanaa mono. (Ilmeisesti tuntemattomia käsitteitä ovat myös oikoluku ja kielenhuolto.)

Ymmärrän näin säälittävän suomen kielen jossain aasialaisessa halpatuontilelussa, mutta laatumerkiltä odotan parempaa.

Kuten esimerkiksi ja niin edelleen

katleena — Sat, 14 Jan 2012 08:09:08 +0000

Mitä kannattaa tehdä, jos pitää kirjoittaa luettelo, joka ei ole kattava?

Vaihtoehtoja on useita:

1) Pitää ottaa huomioon esimerkiksi

sää

liikenne

aikataulu.

2) Pitää ottaa huomioon monta seikkaa kuten

sää

liikenne

aikataulu.

3) Pitää ottaa huomioon muun muassa

sää

liikenne

aikataulu.

4) Pitää ottaa huomioon

sää

liikenne

aikataulu

yms.

5) Pitää ottaa huomioon

sää

liikenne

aikataulu

ja niin edelleen.

6) Pitää ottaa huomioon

sää

liikenne

aikataulu

ymv.

Suosittelen käyttämään vaihtoehtoja 1-3, ja syitä on kaksi:

Kun varoitat lukijaa jo etukäteen, että lista ei ole kattava, hän osaa orientoitua siihen paremmin.
Jos jätät vajautta ilmaisevan rakenteen luettelon loppuun, se vaikuttaa siltä, kuin mielikuvituksesi olisi loppunut kesken. "Mitähän vielä? En keksi enempää, joten pistetään yms."

Muistathan, että näitä ilmaisuja tarvitaan vain yksi. Älä kirjoita "kuten esimerkiksi" tai "yms. yms."

Muuten saat vakavan rangaistuksen kuten esimerkiksi piiskauksen jne. jne.

Kootut latteudet

katleena — Fri, 13 Jan 2012 10:25:20 +0000

On olemassa sanontoja ja kielen rakenteita, jotka toimivat sinällään. Ne ovat kielen tuttuja ilmaisuja, ja kaikki ymmärtävät ne.

Sovitaanko nyt niin, että näitä sanontoja ei "kehitetä" mukahauskoiksi? Annetaan niiden olla ihan sellaisenaan, ilman kuorrutuksia.

Sanontojen kielletyt jatkoversiot

ja niin pois päin > ja niin päin pois

Jos käytät jälkimmäistä, puolisosi on oikeutettu ottamaan eron ja saamaan kaiken omaisuutesi. Sinä et ole arvollinen hallitsemaan mitään haarukkaa suurempaa.

ilman muuta > ilman muuta ja muut ilman

Jos käytät jälkimmäistä, satunnainen vastaantulija on oikeutettu läimimään sinua nahkarukkasella kasvoille. Kesäaikaan kelpaa myös pientareelta repäisty voikukkamätäs.

mitäs pienistä > mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä

Jos käytät jälkimmäistä, joudut rangaistuksena asioimaan VR:n verkkokaupassa ja hankkimaan sieltä eläkeläisten kuukausilipun pistokepaikalta allergiavaunusta välille Helsinki-Rovaniemi via Kokkola. Kaikenlainen kitinä suorituksen aikana on kielletty. Jos ketuttaa, saat sanoa ainoastaan "Mitäs pienistä".

* * *

Nämä sanontojen jatkokuorrutukset ovat ehkä olleet huvittavia, kun ne on kuultu ensimmäisen kerran. Huumori oli kuitenkin ropissut sanonnoista pois jo siihen aikaan, kun London Boys tuli keikalle Hämeenlinnaan neonvärisissä topeissaan. Eli aika kauan sitten.

Näin ostat lipun VR:n verkkokaupasta

katleena — Thu, 12 Jan 2012 13:00:42 +0000

VR:n laadukas verkkokauppa on reistannut eilen ja tänään. Olen hitusen turhautunut.

Kannattaa vilkaista taustaksi Userpointin viime vuonna tekemä VR:n verkkokaupan käytettävyysarvio, jos se jostain kumman syystä on jäänyt lukematta. Sieltä löytyy kymmeniä megamokia, joten EOT-blogi keskittyy bonushavaintoihin.

Tuoreet havaintoni VR:n verkkokaupasta:

1) Kjäh-kjäh! Tunnistenumero on vain sormien treenausta varten, mutta sillä ei tunnisteta yhtään mitään.

Kun ostat lippua, sinulta pyydetään vapaavalintainen tunniste:

Tällä tunnisteella ei ole mitään merkitystä vikatilanteessa, vaikka teksti niin väittää.

Ostin nimittäin eilen matkalippua, mutta verkkokauppa kaatui maksamisen jälkeen. Lippua ei tullut sähköpostiin eikä kännykkään.

Niinpä minä - lapsellisen toiveikkaana ja tulevaisuudenuskoisena - soitin VR:n tekniseen tukeen ja yritin antaa tunnistenumeroni. Asiakaspalvelija valisti minua, että tunnistenumerolla ei tee yhtään mitään. Sen sijaan hän pyysi minua kaivamaan verkkopankistani maksun viitenumeron ja soittamaan uudelleen.

Kiitos, VR.

2) Meillä on sun rahat, mutta niillä sä et saa lippua.

Kaivoin verkkopankista esiin viitenumeron ja soitin uudelleen tekniseen tukeen. Johan alkoi löytyä tietoa! VR:n asiakaspalvelija totesi, että rahat ovat tosiaan tulleet perille, mutta lippu ei ole lähtenyt minulle.

"Me palautetaan sulle nää rahat, ja sun pitää ostaa uusi lippu."

Mitäh? Ettekö te voi vain lähettää sitä lippua minulle, koska kerran rahatkin näkyvät tilillänne?

"Ei me voida. Sanotko sun tilinumeron?"

Sanon.

"Sanotko mikä summa me palautetaan?"

Täh? Eikö summaakaan näy? Hetken aikaa harkitsen sanovani, että yritin ostaa VR:ltä puolen vuoden Pendolino-liput välille Helsinki-Rovaniemi. Kerron kuitenkin totuuden: junalippu Helsingistä Hämeenlinnaan.

Menen kolmannen kerran verkkokauppaan ja tällä kertaa saan jopa lipun.

Kiitos, VR.

3) Jos meidän verkkokauppa ei toimi, niin sä maksat siitä! Ruhahahaa!

Unohdin yön aikana vaikeuteni ja yritin jälleen tänä aamuna ostaa verkkokaupasta junalippua Hämeenlinnasta Helsinkiin. Kauppa ei toiminut. Pääsin kyllä muille nettisivuille, mutta verkkokauppa pysyi valkoisena.

Junassa piti ostaa konduktööriltä lippu. Junasta ostettunahan lippu on vitosen kalliimpi (kevyt 25 prosentin korotus matkan hintaan). Kysyin konduktööriltä, pitääkö minun siltikin maksaa lisämaksu, vaikka VR:n oma verkkokauppa ei ollut toiminut.

"Juu, kyllä pitää. Meillä ei ole täällä junassa muunlaisia lippuja."

Kiitos, VR.

Kirjoituskilpailu, jonka haluan voittaa

katleena — Wed, 11 Jan 2012 14:54:49 +0000

Pekka Haaviston kampanjalla on kirjoituskilpailu. Kilpailussa pitää keksiä idea Fingerpori-strippiin. Voittaja saa palkinnoksi ideoimansa stripin - tietenkin Pertti Jarlan piirtämänä ja signeeraamana alkuperäisversiona. Vau!

Osallistuin juuri kilpailuun kolmella strippi-idealla. Älkää te muut osallistuko. Haluan sen palkinnon.

Kyllähän talousjohtaja osaa olla ymmärrettävä

katleena — Wed, 11 Jan 2012 09:44:59 +0000

Finanssivalvonta edellyttää, että julkinen osakeyhtiö tiedottaa asioistaan ymmärrettävästi.

Mitä tuumaat seuraavien vuosikertomuskatkelmien selkeydestä?

Kulutuskysynnän elpyminen, kuluttajien luottamuksen vahvistuminen ja kaikkien liiketoimintayksiköiden toimenpiteet kilpailuasemansa vahvistamiseksi näkyivät Stockmann-konsernin tilikauden liikevaihdossa (ilman alv), joka kasvoi 7,3 prosenttia ja oli 1 821,9 miljoonaa euroa (2009: 1 698,5 miljoonaa euroa).

Työntekijöidemme perehdyttäminen, jatkuva koulutus, työpaikkaan ja työhön liittyvien riskien arviointi, toimenpiteet riskien pienentämiseksi ja poistamiseksi mahdollisuuksien mukaan sekä paikallisen lainsäädännön järjestelmällinen seuraaminen muodostavat perustan työturvallisuusjohtamisellemme. [Metso]

Ymmärrettävyys on laaja käsite. En edellytä, että sijoittamiseen liittyvät asiat (siis substanssi) ovat ymmärrettäviä. Sen sijaan edellytän, että teksti on ymmärrettävää.

Ilmainen vinkki vuosikertomusten laatijoille: älä koskaan aloita lausetta pitkällä luettelolla. Silloin teonsana jää liian kauas lauseen alusta, ja lukija ehtii unohtaa pitkän alun.

Loput vinkit maksavat.

Ei tieto, vaan missä se sanotaan

katleena — Wed, 11 Jan 2012 08:31:12 +0000

Pöydällä oli auki Hesari, ja näin siitä otsikon:

Ikämiehet pysyvät sitkeästi vallassa.

Ajattelin jutun kertovan siitä, että poliittinen ja yhteiskunnallinen valta keskittyy suurten ikäluokkien miehille.

Mutta eipäs kertonutkaan. Juttu olikin urheilusivuilla:

Ei sittenkään politiikkaa vaan pöytätennistä.

Samaan kontekstiharhaan törmäsin vuosia sitten, kuin näin ensimmäistä kertaa Krisse Salmisen televisiossa. Hän oli kilpailemassa jossain visailuohjelmassa, enkä kestänyt kuunnella hänen tollouttaan. Sammutin television.

Vasta myöhemmin sain selville, että Krisse on stand-up-koomikko. Jutut aukenivat aivan eri valossa, ja nykyään pidän häntä yhtenä Suomen kärkiviihdyttäjistä.

Ei sittenkään noloa vaan nokkelaa.

Twitterissä käy usein samalla tavalla. Omaan uutisvirtaan ilmestyy vieraan ihmisen twiitti (tietenkin oman seurattavan retwiittaamana), ja viesti nostaa saman tien karvani pystyyn. Käyn katsomassa julkaisijan profiilin - ja kas! - teksti oli selvästikin ironiaa.

Typerä väittämä "Vain kristitty hetero on terve ihminen" on yhtäkkiä hauska, kun sen julkaisijana onkin ateisti tai homo.

Ei sittenkään vihamielistä vaan vapauttavaa.

Mitä tästä voi oppia?

Tarkista julkaisija ja konteksti, ennen kuin reagoit.
Jos käytät itse monitulkintaista ilmaisua, ymmärrä heitäkin, jotka reagoivat "väärällä" tavalla. He eivät vain tunteneet julkaisijaa ja kontekstia.

Blogit ovat muuten typerien ihmisten säälittävä yritys vaikuttaa asiantuntevilta asiassa, josta he eivät tajua yhtään mitään.

Makeuttamaton minä

katleena — Wed, 11 Jan 2012 05:47:53 +0000

Tätä te ette ikinä usko. Kirja- ja kuntoprojekti etenee.

Kävin toissapäivänä kuntosalilla ja eilen kävelin kuuden kilometrin lenkin. Käsittämätöntä. Kuntosalihan on ääliöiden paikka, ja yhtä pässiä on päämäärättömän ympyrän käveleminen.

Nyt syön aamupalaksi maustamatonta jugurttia ja juon vettä. Siis vettä! Sehän ei maistu miltään. Ja sokeriton jugurtti saa kielen rullalle.

Olen jopa ryhtynyt juomaan rooibokseni - silloin harvoin kun sitä juon - ilman sokeria. Aiemmin olen laittanut kuppiin 2-4 palaa.

Omituisinta on, että tunnen tästä kaikesta sairasta nautintoa. Olen löytänyt masokistin itsestäni. Tätä varmasti Tapanaisen Jarikin kokee, kun hän roikkuu pää alaspäin palavasta köydestä.

Kiduttavaa mutta kivaa.

Ilmainen lounas ja muut talousvinkit

katleena — Tue, 10 Jan 2012 11:29:33 +0000

Tänään VPK-koulutuksessa käsitellään taloutta. Päivän vetäjänä on VTM Ilari Salmi. Olen poiminut Ilarilta muutamia hyviä kommentteja, joita on pakko jakaa täällä blogissakin:

Tase ei kerro juuri mitään, jos firman omaisuus on ihmisissä ja osaamisessa.

Saamasi ennakkomaksu ei ole tulosta. Se on ikään kuin velkaa, kunnes toimitat asiakkaallesi lupaamasi asiat.

Jos et ymmärrä oman ja vieraan pääoman eroja, älä perusta yritystä. Perusta kerho.

Päivän aikana olemme tehneet konkreettisia laskelmia oikeilla ja kuvitteellisilla yrityksillä. Hyödyllistä ja opettavaista.

Pahin treeni on vielä edessä. Aion tietenkin soveltaa kaikkea oppimaani omaan puljuuni.

Tlinpäätös on tulossa (sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti). Mitähän virheitä olen tehnyt viime vuonna ja mitä aion niistä oppia?

Eiku mikä firma tää olikaa?

katleena — Mon, 09 Jan 2012 20:02:52 +0000

Tuli taas tehtyä vuoden noloin moka.

Aloitan joskus koulutukseni kyselemällä osallistujilta firman arvot. (Useimmiten osallistujat eivät muuten muista niitä.)

Kun arvot on lopulta yhdessä riivitty kasaan, niihin on helppo verrata organisaation tekstejä. Ovatko tekstit ristiriidassa vai linjassa arvojen kanssa?

Tämähän on yleensä tehokas tapa, kunhan kouluttaja ei heijasta seinälle väärän yrityksen arvoja.

Piru periköön firmat, joilla on lähes sama nimi.

Haastattelu Yle Hämeessä

katleena — Tue, 03 Jan 2012 07:28:50 +0000

Kävin viime perjantaina radio Yle Hämeessä toimittaja Maarit Piri-Lahden haastateltavana. Suora lähetys on aina jännää, mutta selvisin siitä elossa enkä lirauttanut edes housuuni. Ainakaan paljoa.

Maaritin juttu on nyt ilmestynyt nettiin otsikolla Blogilla voi tienata - "Blogosfääristä" mokaajan paratiisi

Kuvituksena on jälleen yksi vaisu valokuva minusta. Kuvan huonous ei ole Maaritin vika, vaan syy on omassa kuvausjännityksessäni. Se alkaa jo lievittää, mutta yhä sitä on jäljellä.

Uuden vuoden vai uudenvuoden?

katleena — Mon, 02 Jan 2012 06:55:22 +0000

Rolle kysyi Twitterissä, kirjoitetaanko uusi vuosi vai uusivuosi. Vastaus perusteluineen ei mahtunut twiittiin, joten jatkan tässä.

Uusi vuosi = tuleva vuosi (tai juuri alkanut vuosi)

Uutena vuotena en tupakoi. = En tupakoi koko vuonna 2012.

Uusivuosi = juhla

Uutenavuotena en tupakoi. = En tupakoi vuodenvaihteen juhlissa, mutta voin kyllä tupakoida mielin määrin 2.1.-30.12. (Tämä on muuten ovela tapa uskotella muille tekevänsä hienon lupauksen ja sitten luistaa siitä.)

Välitapaukset

Voin siis kirjoittaa sekä uudenvuodenjuhla että uuden vuoden juhla, sillä ne tarkoittavat hitusen eri asiaa.

Uudenvuodenjuhlan aatto on Suomessa 31.12., ja uudenvuodenjuhlan varsinainen vapaapäivä on 1.1. Sen sijaan uuden vuoden juhlaa voin halutessani viettää vaikka joka päivä läpi vuoden, jos pidän uudesta vuodesta erityisen paljon.

Yhteen kirjoitettuna sana on vakiintunut käsite, mutta erikseen kirjoitettuna sen merkitys on avarampi.

Kypsä kolumnisti

katleena — Mon, 02 Jan 2012 06:20:55 +0000

Kirjoitin aikanaan vuosina 1997-1998 Hämeen Sanomien Parkki-kimppakolumnia. Kirjoitusvuoroni oli muistaakseni joka toinen kuukausi.

Isäni toi eilen tämän lehtileikkeen, jonka hän oli löytänyt arkistoistaan. Siinä olen jotain mieltä normeista.

Jos kirjoittaisin nyt samasta aiheesta, tekisin sen hieman napakammin ja paremman otsikon kera. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin aika ylpeä tekstistä. Se on aika hyvä 21-vuotiaan kirjoittamaksi.

(Äärimmäisen ruma Parkki-logo on HäSan silloisen graafikon työtä. Puistattaa.)

Näin jälkikäteen ajatellen olin tuohon aikaan konservatiivinen ja pikkuvanha. Se paistaa kuvan tyylistä ja vähän tekstistäkin.

Silloinen minä vieroksuisi nykyistä minua. Olisin 21-vuotiaan Katleenan makuun liian epäsiisti ja liian meluisa. Todennäköisesti saisin osakseni syvää, hiljaista paheksuntaa.

Ehkä pääsisin kolumniin varoittavana "ystävä"-esimerkkinä.

Runosuoli

katleena — Thu, 29 Dec 2011 12:35:17 +0000

Kävin lasten kanssa aamupalalla Rossossa. (Aamupala alkoi kello 11, ja se sisälsi pitsaa ja ranskalaisia. Olemme rappiolla.)

Rossossa silmään osui maailman ontuvin runonpätkä:

Mamma Rosso
laittaa monesta - Pukki
tulee keittiön ovesta

Mitä hiivattia? Mitä tarkoittaa sanonta "laittaa monesta"? Laittaa ruokaa monesta ainesosasta?

Sitä paitsi koko pätkässä ei ole rytmiä, ei perusteltuja säkeitä, ei loppusointua, ei kielioppia, ei järkeä. Luulisi, että edes yksi asia olisi kunnossa.

Jos Rosson mainoskirjoittaja ei osaa kirjoittaa rytmistä tekstiä, olisi järkevämpää todeta yksinkertaisesti vaikkapa tähän tapaan: "Mamma Rosso tekee niin hyvää ruokaa, että pukkikin tulee sisään keittiön ovesta."

Nähtävästi on järkeä painattaa kalliita neliväritötteröitä pöytiin tuhansilla euroilla, mutta ammattikirjoittajaan ei viitsitä investoida muutamaa satasta. Näen punaista mainoskirjoittajien ammattikunnan puolesta.

Ensi jouluna Rosso voi vapaasti valita mainoslauseensa seuraavista runonpätkistä. En veloita niistä mitään.

Ylensyönnistä kertova runo:

Pukki syö vain Rosson ruokaa,
kinkun kanssa minttua.
"Lumi pois mun eestä luokaa,
en voi nostaa kinttua."

Henkilökemiaan tukeutuva runo:

Pukki nostaa lasiaan:
"Saanko maistaa ihan vähän?"
Mamma menee asiaan:
"Kaulimen lyön naamaas tähän."

Oma suosikkini:

Pukki kertoo huolensa:
"Täss' on huonot puolensa -
ontuu runo Rosson Mamman
pahemmin kuin askel ramman."

Täytynee palata töihin, koska lomalla olo on henkisesti näin raskasta.

Puolueetonta tiedonvälitystä JSN:n tapaan

katleena — Tue, 27 Dec 2011 11:15:51 +0000

Tein alkuvuodesta kantelun Julkisen sanan neuvostolle, koska laatulehti Hymy oli editoinut keskustelupalstaansa vääristellen. Innoitus kanteluun oli syntynyt Anssi Kelan Hymy-postauksesta. Testasin silloin itsekin tässä blogissa Anssin kuvailemaa Hymyn puolueellista sensuuria.

Tein JSN:lle kantelun, koska alue oli epäselvä. Lehti vastaa ilman muuta siitä, että toimituksellinen aiheisto on puolueetonta (edes näennäisesti), mutta miten on lukijakommenttien laita? Koskevatko journalistin eettiset ohjeet myös lehden keskustelupalstaa, vai saako sitä editoida ja sensuroida puolueellisesti? Näihin kysymyksiin halusin saada vastauksen.

JSN:n vastaus tuli ennen joulua. Minä petyin.

JSN:n mukaan lehti saa vapaasti päättää, mitkä keskustelupalstan viesteistä julkaistaan. Näin on siitä huolimatta, vaikka tuloksena olisi äärimmäisen puolueellinen kuva lukijoiden mielipiteistä tai vaikka kommenttien poistolla pyritään peittelemään omia virheitä. Tämä JSN:n ratkaisu ei ehkä ole aivan omiaan tukemaan puolueetonta kuvaa mediasta.

Hymyn päätoimittaja Mika Lahtonen oli vastineessaan kertonut, että Hymy pyrki poistamaan kommentteja "vain erittäin painavista syistä, esimerkiksi jos kyseessä oli ollut alatyylinen haistattelu". Lahtosen mukaan oli "vahinko", että myös asiallisia kriittisiä kommentteja oli poistettu. (Tämä sattumanvarainen "vahinko" oli muuten tapahtunut useammalle asialliselle kriittiselle kommentille peräkkäin.)

Tämä on jänskä juttu. Hymyn palstalla on yhä näkyvissä vastenmielisiä kommentteja kuten "Haistakaa nyt saatana vittu Hymyllä on oikeus sensuroida niin paljon kuin haluttaa", mutta se ei selvästikään ole Hymyn mielestä alatyylistä haistattelua. Ainakaan se ei kohdistu lehteen, joten sen voi jättää näkyviin.

Ymmärrän kyllä eron toimituksellisen aineiston ja keskustelupalstan välillä, mutta pidän silti sekä JSN:n päätöstä että Hymyn toimintaa moraalisesti äärimmäisen arveluttavana. Tiedotusvälineiden imagoa ei paranna lainkaan se, että ne pääsevät epäeettisestä toiminnasta kuin pässi portista - ja kaiken lisäksi säälittävällä selittelyllä.

Disclaimer 1: En ole Anssi Kela -fani. Minulla ei ole yhtään hänen levyään tai kirjaansa, enkä ole koskaan käynyt hänen keikallaan. Fanitan kyllä kovasti hänen blogiaan.

Disclaimer 2: Periaatteessa minulle pitäisi olla samantekevää, mitä jokin roskalehti puuhaa. En ole koskaan kuvitellutkaan, että Hymy edustaisi laatujournalismia. Siinä kuitenkin ylittyy raja, kun tiedotusväline on olevinaan puolueeton ja antavinaan vastineita - ja JSN hyväksyy kaiken tämän.

Jos JSN päästää roskalehden näin vähällä, mitä se tekee, jos Hesari tai Aamulehti syyllistyy vastaavaan? Isoilla lehtitaloilla on paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin Hymyllä.

Onko JSN tulevaisuudessa vain päänsilitysorganisaatio, jonka tehtävänä on keksiä selityksiä sille, miksi lehdistön epäeettinen toiminta on ihan OK? Tai onko JSN:n tehtävänä laatia niin ylimalkaisia ohjeita, että ne eivät ota kantaa itse ongelmaan - puolueelliseen sensuuriin?

Nyt kannustan kaikkia viestintävälineitä lähtemään JSN:n suosittelemalle linjalle: lehden keskustelupalstan ylläpitäjän kannattaa ilman muuta poistaa lehteä solvaavat kommentit ja jättää näkyviin vain vastapuolta halveksivat kommentit. Jos joku kritisoi toimintaasi, niin kerrot, että sinulta vain pääsi "vahinko" ja että toiminnallesi on JSN:n siunaus.

Kyllä tällä saadaan Suomen media-ala nousuun.

Kiinnostava, hauska ja nolo

katleena — Mon, 26 Dec 2011 21:47:03 +0000

Olin syksyllä mukana Tomi Suojoen haastattelututkimuksessa nimeltä Digitaalinen markkinointi murroksessa - blogien käyttö yritysten markkinointiviestinnän välineenä. Tutkimus oli Tomin opinnäytetyö, jonka hän teki Haaga-Helialle.

Opinnäytetyö rakentui kvalitatiivisten haastatteluiden pohjalle. Muut haastatellut olivat Jari Parantainen ja Riku Vassinen. Olin siis päässyt aika kovaan seuraan.

Luin juuri Tomin opinnäytetyön läpi ja tein kolme erilaista huomiota: kiinnostavan, hauskan ja nolon.

Kiinnostavaa oli huomata, kuinka raivostuttavan samanmielisiä me kaikki olemme olleet bloggaamisen hyödyistä:

Asiantuntijaimago kasvaa.
Asiantuntijuus paranee.
Tunnettuus lisääntyy.
Asiakastyytyväisyys paranee.
Kirjojen teko helpottuu.
Bloggaaminen on lähes riskitöntä.

Hauskaa oli huomata, että kenelläkään meistä ei ollut kirjoitettua blogin strategiaa, vaikka kaikki vakuutimme bloggaamisen olevan tärkeää.

Onko siis sittenkin niin, että tärkeitä asioita voi tehdä hyvin, vaikka niitä ei suunnittelisikaan?

Sen sijaan noloa oli huomata, että muut selvittivät haastattelunsa reilussa tunnissa, mutta oman haastatteluni pituus oli lähes kaksi tuntia.

Tehokkuus, miksi juokset minua karkuun?

Seuraavan kirjani kansi

katleena — Sun, 25 Dec 2011 20:21:51 +0000

Tytti Heikkinen mainitsi blogissaan Fabion. Kaikki popkulttuurin fanithan tuntevat tuulitukka-Fabion, joka on rintalihasten ritari ja korniuden kalifi.

Olinkin jo miettinyt, millainen olisi tulevan kirjani kansi, mutta nyt asia on päätetty. Kuvitelkaas, jos seuraava kansi näyttäisi fabiomaiselta. Siinä olisi varma myyntimenestys.

Ainakin se pistäisi silmään bisneskirjallisuuden hyllystä kuin paljettikasukka pääsiäismessussa.

Perustaidot kaikessa, huipputaidot yhdessä

katleena — Fri, 23 Dec 2011 10:45:33 +0000

Eilisen postaukseni kommenteissa Timo Rainio pohti kiinnostavaa teemaa:

- - kun jonkun asian hallitsee, usein vasta [sitten] ymmärtää sen merkityksen ja näkee mihin kaikkeen se liittyykään. Ja vastavuoroisesti, jos asia ei pätkääkään kiinnosta, on helppo ulkoistaa se "asiantuntijoille" ja samalla helposti ulkoistaa sen taidon tuomat hyödyt myös jollekin toiselle.

Hyvää analyysia. Ei missään olennaisessa osaamisessa kannata heittäytyä niin ääliömäisen taitamattomaksi, että ei osaa edes perusteita itse. (Huomaattehan, että tämä perustietojen vaatimukseni koskee vain olennaisia osaamisen aloja. Sen sijaan horoskoopeista ei tarvitse osata edes perusteita.)

Iso kysymys onkin kaksiosainen:

1) Mitkä ovat niitä olennaisia osaamisen lajeja?

2) Miten määrittelemme perustaidot ja -tiedot?

Poimin kysymyksiini vastauksen lukiosta. Jos osaa lukion oppimäärän kahdeksikon arvoisesti, hallitsee perusteet lähes kaikista olennaisista osaamisen aloista.

(Tosin lukion oppisisällöistä pitäisi olla enemmän kansalaiskeskustelua. Oma kantani on, että sieltä puuttuu taloustietoja ja yrittäjyyttä sekä sosiaalisten tilanteiden harjoittelua. Lisäksi hajauttaisin liikunnan pienemmiksi paloiksi pitkin viikkoa.)

Tässä kohtaa on muuten helppo astua Timon kuvaamaan harhaan:

Veikeää tässä "tarpeellista vaiko ei" -keskustelussa (koulussa, työssä ja vähän kaikkialla) [on se,] kuinka tuo tarpeellisiin ja ei-tarpeellisiin taitoihin luokittelu riippuu niin paljon omista taustoista ja kokemuksista.

Aivan totta. Jostain syystä se oma osaamisen ala on aina tärkein ja tarpeellisin. Olen aivan varma, että jopa horoskoopin laatija pitää työtään olennaisena erityisosaamisena, josta kaikkien pitäisi osata perusteet.

Lukion oppimäärällä ei tietenkään elämässä pitkälle pingota, koska perusteiden lisäksi tarvitaan syvällistä osaamista joltain alalta. Sen alan voi sitten valita oman kiinnostuksen tai taipumusten mukaan.

Menestyjän resepti on yksinkertainen:

Huipputaidot yhdestä tärkeästä, perustaidot kaikesta olennaisesta, nollataidot kaikesta turhasta.

Resepti on helppo, mutta sen toteuttaminen on pirun vaikeaa.

Välikatsaus projekteihin

katleena — Thu, 22 Dec 2011 21:36:29 +0000

Näin vuoden lopulla on hyvä tehdä väliaikakatsausta meneillään oleviin hankkeisiini.

Kookosprojektini päättyi etuajassa. Pidän nykyään kaikista kookosherkuista, jopa Bountysta.
Tammelle tehtävä kunnonkohotushanke alkoi vasta nelisen viikkoa sitten, ja nyt jo on kaksi kiloa pudonnut. (Aika hyvin, sillä välissä oli viikon mässäilyloma.) Kunnon kohenemisesta en tosin vielä osaa sanoa mitään.
Graduani en ole tehnyt pätkääkään. Tapaan gradunohjaajani Leif Åbergin tammikuun alussa, joten siihen mennessä pitää olla enemmän tavaraa valmiina.
Viestintäpäällikön koulutusohjelman lopputyö on jäänyt ihan hyvään vaiheeseen, mutta en ole pitänyt ohjaajaani Santtu Toivosta ajan tasalla. Tässäkin täytyy skarpata.
Kokousten 7 kuolemansyntiä -kirja etenee. Käsiksen ekan version pitää olla valmiina 2.1., minkä vuoksi välipäivät menevät kirjoittamisen merkeissä.
Nörtin esiintymisoppaan kirjoittaminen siirtyi keväälle. Meillä on Jannen kanssa sopimatta kirjoitusaikataulu, mutta olen jo joitain päiviä varannut helmikuulta.
Tolkku blogiin -tuotteistusprojektini pilotti meni tosi hyvin, mutta olen ollut laiska lahna enkä ole markkinoinut pakettia potentiaalisille asiakkaille. Olen tehnyt yrittäjän perusmokan: olen aikatauluttanut kalenterini vain nykyisille asiakkaille enkä jättänyt tilaa uusasiakashankintaan. Sama saamattomuus pätee toiseen uuteen tuotteeseen, Joku tolkku -kirjoitusvalmennukseen.

Saldo on surkea. Kahdeksasta hankkeesta yksi (helpoin) on päättynyt etuajassa, neljä on hyvällä mallilla ja kolme on säälittävässä tilassa.

Olen yhtä tehoton kuin EU-hanke tai Tekes-rahoitteinen projekti.

Blogimarkkinointi on tullut painosta!

katleena — Thu, 22 Dec 2011 11:08:59 +0000

Lähden kohta hakemaan yhtä synttärilahjaani: Blogimarkkinointi on tänään tullut painosta. Kivaa!

Kustantaja on Talentum, mutta painotyön on tehnyt hämeenlinnalainen Karisto. Niinpä opukset odottavat minua vain kivenheiton päässä.

Haen muksut samalla tarhasta, joten palaan linjoille taas alkuillasta Pikku Kakkosen aikaan.

Se parempi oikolukuohjelma

katleena — Thu, 22 Dec 2011 11:01:12 +0000

Wordin oikolukuohjelma on melko alkeellinen. Se tuottaa tekstiin virheitä, joita sitten saa käsipelillä korjata. (Outi Lammi on muuten kirjoittanut hyvän ohjeen niille, jotka painivat Wordin väliviivavirheiden kanssa.)

Olen miettinyt, voisiko Wordin oikolukua kehittää paremmaksi. Tarvittaisiin siis lisää loogisia sääntöjä, joilla Word tunnistaisi tietyt epäselvät kielenpiirteet ja joko korjaisi ne automaattisesti tai ehdottaisi parannusta.

Olen tehnyt listan niistä kielen ilmiöistä, joita pitäisi välttää asiateksteissä. Nämä haluaisin mukaan Wordin oikolukuun.

Disclaimer: Käytän Wordia harvoin, joten osa näistä kielenpiirteistä saattaa jo olla sen oikoluvussa valmiina. Toivottavasti edes osa on kuitenkin sellaisia, että niitä voi hyödyntää Wordin kehitystyössä.

1) Liian pitkät virkkeet ja lauseet

Ylipitkät virkkeet ja lauseet ovat tuskaisia lukea. Unelmieni Word huomaisi, jos virkkeessä on yli 20 sanaa tai lauseessa yli 10 sanaa. (Jos saisin päättää, nämä sanamäärät olisivat vieläkin pienemmät.)

Usein ylipitkän virkkeen voi katkaista seuraavista kohdista:

Tämä pois	Tämä tilalle
, ja	.
;	.
, joten	. Niinpä
, mutta	. Kuitenkin
, koska	. Tämä johtuu siitä, että

Unelmieni Word huomaisi nämä ja ehdottaisi korjausta, jos virke on ollut liian pitkä.

2) Minen-muotojen ketjut

Osaamisen kehittämisen johtamisen varmistaminen ja auditoimisen hyväksymisen varmentaminen ovat kamalaa kieltä.

Haaveitteni Word huomaisi teonsanojen minen-ketjut ja huomauttaisi niistä kirjoittajalle. Se sallisi vain yhden minen-muodon kerrallaan, ja lopuista se valittaisi ärsyttäväksi animoidulla klemmariukolla.

3) Toisteisuus

Johtajan johtamistyön johtajuutta ei kestä kukaan. Unelmieni Word ilmoittaisi, jos sama kantasana toistuu samassa lauseessa kolme kertaa tai useammin. Se osaisi ehdottaa tilalle synonyymejä sanastonsa pohjalta.

4) Vierassanat

Implisiittiset iteroinnit ja eksplisiittiset entropiat ovat ahterista. Toiveitteni Word hyväksyisi yhden tai kaksi vierassanaa per tekstikappale, mutta sen jälkeen se alkaisi huomautella niistä.

Lisäksi haaveitteni Word antaisi kaikki kielioppihuomautuksensa ensin neutraalisti ja vähitellen yhä sarkastisemmin. Jos kirjoittaja tekee saman virheen jatkuvasti, Word menettäisi hermonsa:

Kuinka pässi täytyy ihmisen olla, jos ei tajua yksinkertaisia ymmärrettävyyden lakeja? Ansaitsetko edes työpaikkaasi? Minä kaadan koko Windowsin, jos sinä et ota tätä hommaa tosissasi!

Sellaisen Wordin oikoluvun minä haluaisin.

Kaino syntymäpäivätoive

katleena — Thu, 22 Dec 2011 09:46:15 +0000

Sain tekstiviestin hyvältä partiokaveriltani Liisalta. Viestissä oli upea runo, jonka viimeiset säkeet kuuluivat näin:

Toivottavasti saat tänään paljon kakkua,
eikä hiuksiisi tule lisää takkua!

Tämä oli niin lyyrinen kokonaisuus, että haluaisin mieluusti samanlaista lisää. Jos siis runosuonesi sykkii, voit purkaa luovuuttasi kommentteihin.

Olen kiitollinen jokaisesta riimitelmästä, joka on yhtä herkkä ja eleginen kuin Liisan.

Minä en sitten tajua insinöörien ajattelua

katleena — Thu, 22 Dec 2011 09:25:53 +0000

Suuresti arvostamani Jussi Kari (puoliksi juristi, puoliksi kuutti) tilasi minulta postauksen. Aiheeksi hän asetti kiinnostavan ilmiön: monet ihmiset määrittelevät itsensä niiden asioiden avulla, joista he eivät tajua mitään.

Miksi hiivatissa kenenkään kannattaa tunnustaa tietämättömyytensä? Eikös tieto ole hyvä juttu?

Aihe tuli Jussin kanssa puheeksi lad-ilmiöstä. Brittien lad-kulttuurissa on nimittäin coolia olla tietämättä asioista. Tietämättömyys ei ole ladien mielestä naurettavaa vaan hauskaa. Lisäksi on erityisen hienoa kohautella olkiaan asioille, joita tavikset pitävät tärkeinä. Sillä saa kasvatettua ylemmyydentunnetta, ja ah se balsamoi egoa.

Ladit ovat idiootteja, mutta fiksunkin ihmisen kannattaa tarkoituksellisesti viestiä, ettei tiedä jotain. Itseään voi profiloida paitsi sitoutumalla johonkin tietoon myös sanoutumalla irti jostain. Tähän on kaksi tapaa:

1) Sanoudu irti asioista, joita pidät typerinä.

Minä en tiedä mitään horoskoopeista enkä kilpaurheilusta. Tietoni niistä ovat mitättömiä, enkä edes halua kasvattaa osaamistani, koska aihepiirit eivät kiinnosta minua. Jos käyttäisin puoli päivää, saisin juuri ja juuri muisteltua paperille kaikki horoskooppimerkit tai SM-liigan lätkäjoukkueet.

Olen muuten analysoinut, että suurin osa Porin Jokereista on sonneja tai kalamiehiä.

2) Sanoudu irti asioista, joita kannattaa sanoutua irti profiloitumisen vuoksi.

Olen moneen otteeseen naureskellut insinööreille tässä blogissa. Oikeasti kuitenkin tykkään numeroista ja teknisestä ajattelusta.

Nyt tulee salaisuus: vähältä piti, ettei minustakin tullut insinööri. Kirjoitin aikanaan laudaturin pitkästä matikasta tekemättä kertaakaan läksyjä. Olen vanhoilta koulutuksiltani merkonomi ja rakennuspiirtäjä. (Tämä on sitten vain meidän kesken. Älä puhu asiasta eteenpäin.)

Miksi pahuksessa väitän, että en tajua mitään numeroista tai tekniikasta?

A) En halua ohjata keskustelua numeroiden ja tekniikan suuntaan, koska viestintä ja vaikuttaminen on kiinnostavampaa.

B) En ole opiskellut teknisiä teemoja keskiastetta pitemmälle, joten oikeasti en osaa keskustella niistä. Tyydyn vain ihailemaan Petteri Järvisen perehtyneisyyttä teknisten vimpainten ominaisuuksiin.

C) Kukaan ei voi olla kaikkien alojen ammattilainen. Olen keskittynyt viestintään ja vaikuttamiseen, joten jätän suosiolla tekniikan ja numerot muille - ja kerron sen avoimesti. Tästä muuten syntyy vertailun illuusio. Kun nostat esiin pienen pullan (tai osaamisen) ja asetat sen pöydälle ison pullan (tai osaamisen) rinnalle, iso vaikuttaa entistäkin isommalta.

D) Kun keskityn yhteen asiaan, pystyn kehittymään siinä paremmaksi. Minun ei tarvitse yrittää päteä insinööritaidoissa, joten voin keskittyä kehittämään viestintäosaamistani ja -kokemustani. En yritä leipoa pientä pullaa isommaksi, vaan suurennan sitä isompaa pullaa entisestään.

E) Koska en tajua tekniikasta mitään, voin huoletta paljastaa, etten löytänyt iPhonestani roaming-estoa (kiitos Pietarille avusta) saati näppäinlukkoa (kiitos Hannalle avusta). Avun pyytäminen on paljon helpompaa sellaisesta asiasta, josta ei ymmärrä mitään, kuin sellaisesta, josta on kertonut ymmärtävänsä paljonkin.

Minä en sitten tajua insinöörien ajattelua.

EOT-blogin syntymäpäivähaastattelu

katleena — Thu, 22 Dec 2011 07:58:58 +0000

Olet tullut blogina täysi-ikäiseksi. Onneksi olkoon! Mitä aiot tehdä syntymäpäiväsi kunniaksi?

Ottaisin paukun, mutta minun ei anneta. Jos minulle tarjoillaan, headerini alkaa muka horjua ja sivupalkkini sammaltaa. Itse en usko sitä.

Kenen kanssa vietät aikaasi mieluiten?

Olen täysin riippuvainen kiinnostavasta ja kommentoivasta lukijakunnastani. Siellä on upeaa porukkaa, enkä olisi edes elossa ilman heitä. Jos se Katlaama-mikälie on äitini, niin lukijakunta on isäni.

Mikä on suurin saavutuksesi blogina?

Eniten kommentteja on kerännyt aikanaan Empore-juttu, joka päätyi sunnuntain paperi-Hesariin asti. Postaus olisi saanut enemmänkin kommentteja, mutta jouduin sulkemaan palstan pariksi päiväksi, koska Anonyymit Alatyylit löysivät minut.

Miksi haluat tulla isona?

Aion ensinnäkin pysyä sen Katluuskan henkilökohtaisena blogina, vaikka se kekkuli virittelee joitain kirja- ja tuoteblogeja muiden kanssa.

Olen tosin antanut vieraspostausoikeudet yhdelle (1) ihmiselle, joka tulee esiin sitten kun itse haluaa.

Tulevaisuudessa toivon lukijakuntani kasvavan entuudestaan. En kuitenkaan halua koko kansan blogiksi, vaan kohderyhmänäni ovat viestinnästä ja vaikuttamisesta kiinnostuneet aktiiviset yksilöt.

Mitä terveisiä haluat lähettää lukijoillesi?

Jaa iskälle? Ole minulle mukava mutta kriittinen. Ole kiltti myös Katliimalle, vaikka se on joskus ärsyttävä.

Tervetuloa huomenna synttäreille!

katleena — Wed, 21 Dec 2011 19:58:24 +0000

Huomenna on kahdet synttärit: Ei oo totta -blogi täyttää kolme vuotta ja minä 36 vuotta.

Olet lämpimästi tervetullut tänne blogiin virtuaalisynttäreille. Juhlia on vietetty kahtena vuonna aikaisemminkin, ja jäljet löytyvät tuolta arkistosta oikealta.

Juhlan kunniaksi tarjoilen huomenna koko päivän maukasta postauspotkaa ja herkullisia blogiblinejä. Toivottavasti pystyn välttämään mauttomimmat tekstitortut.

Äh, en pystynyt.

Kuinka haudataan joku elävältä kivalla tavalla?

katleena — Mon, 19 Dec 2011 21:16:25 +0000

Mitä muita tapoja on elävältähautaukseen?

Ei minulla muuta.

Paras PIN-koodini ikinä

katleena — Tue, 13 Dec 2011 20:42:58 +0000

Hankin ensimmäisen pankkikorttini joskus 1990-luvun puolivälissä. Tarkalleen ottaen se ei ollut pankkikortti vaan käteisnostokortti. Sillä ei siis voinut maksaa kassalla, mutta sillä sai rahaa seinästä.

Tunnuslukukuoren avaaminen jännitti. Olen niin huithapeli (olin jo silloin), että pelkäsin tunnusluvun olevan jokin vaikea muistettava.

Kädet tärisivät. Avasin kuoren.

PIN-koodi oli 1111.

Selkeä osoitus siitä, että korkeampia voimia on olemassa.

Tector v*ttuilee asiakkaille

katleena — Mon, 12 Dec 2011 09:30:40 +0000

Feissarimokista sattui silmään seuraava Facebook-keskustelu (kuvakaappaus omani):

Tectorin logon takaa on helppo kettuilla ulkomaalaiselle - ei tarvitse kuin kopioida Wikipedian ensimmäinen lause maksan määritelmästä. Heh, miten ovelaa.

Mistä lähtien hyvään asiakaspalveluun on kuulunut oman nokkeluuden näsäviisas osoittaminen?

Täytyy testata samaa mallia omassa käyttäytymisessäni:

Asiakas: Mitä koulutat yleisimmin?
Minä: Osallistujia.
Asiakas: Siis mihin teemoihin olet keskittynyt?
Minä: Siniseen ja vihreään, mutta myös Arabian kausivärit kiinnostavat.

Mahtaa tulla kauppaan vauhtia.

Säilytä tämä lappu, koska tämä lappu on säilytettävä

katleena — Thu, 08 Dec 2011 07:43:10 +0000

Terveisiä Fuerteventuralta!

Esikoinen hukkasi reissulla juomapullonsa, joten ostimme uuden. Pullon sisällä oli tärkeä ohje:

Lapun toinen puoli oli tyhjä, eikä muita ohjeita ollut koko pakkauksessa. Kaiken lisäksi oikean reunan symbolit oli jo valmiiksi leimattuna pullon pohjaan, joten niitä on äärimmäisen vaikea hukata.

Montakohan tällaista lappua on turhaan jaossa ympäri maailmaa? Parhaimmillaan jotkut tunarit jopa uskollisesti säilyttävät ohjeet, koska eihän niitä uskalla poiskaan heittää.

Aion jatkossa jakaa koulutuksissani vinkkejä, jotka koostuvat kahdeksasta sanasta:

Säilytä tämä ohje, koska tämä ohje on tärkeä.

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 5/5

katleena — Tue, 06 Dec 2011 08:07:46 +0000

Hups ja anteeksi! Tämän postauksen piti ilmestyä jo viime viikolla, mutta lomareissun valmistelut veivät aikaa. (Olemme perheen kanssa paraikaa Fuerteventuralla.)

Mutta asiaan: tämänkertainen vinkki nojautuu aiempaan postaukseeni, jossa puhuin jo skeemoista eli tekstin rakennemalleista.

Kokoa itsellesi rakennepankki.

Rakennepankista pystyt poimimaan kuhunkin tarkoitukseen sopivan mallin. Esimerkkejä malleista on useita:

1) Venematka

Venematkarakenteessa ensin vene lähtee rannasta, sitten tapahtuu pääasia, ja lopuksi vene palaa rantaan. Tässä tekniikassa siis aloitat jollain asialla, joka saa selityksensä tai vastineensa vasta viimeisessä kappaleessa.

Esimerkkejä venematkarakenteista:

Jari Parantaisen Design ilman tarinaa on ontto
Siri Kolun Huominen ja suuri salaisuus

2) Tornin rakennus

Tornitekniikassa aloitat tekstisi neutraalisti tukevalta lattialta, mutta pian tyyli tai tapahtumat kasvavat liioitelluiksi. Lopussa palikkatorni on niin huojuva (eli tyyli ja tapahtumat ovat menneet omassa tyylilajissaan niin pitkälle), että rakennelma sortuu.

Torni voi kasautua absurdiudesta, jännityksestä tai vaikka sarkasmista. Kun tyylilaji on mennyt äärimmilleen, teksti päättyy romahdukseen.

Esimerkkejä tornirakenteista:

Harmaan hatun Anteeksi rouva, voisitteko antaa minulle paikkanne rokotusjonossa?
Oma vanha tekstini Postausta, punaviiniä ja muita huonoja tapoja

3) Kärki edellä

Kärki edellä -rakenne on perinteinen tiedotteen rakenne. Siinä kerrotaan asiat tärkeysjärjestyksessä. Viimeinen kappale ei vedä lankoja yhteen, vaan siinä on yksinkertaisesti vähiten tärkeä asia.

Tämä rakenne ei kovin helposti istu blogiin, koska loppu on lässähtävä, mutta uutisissa se toimii yhä.

Esimerkkejä kärki edellä -rakenteista:

YLEn uutinen Vuoden voimakkain maanjäristys Kouvolassa
YLEn uutinen Autokauppa jatkoi kasvuaan marraskuussa

4) Bulletlista

Bulletlista on kaikille tuttu. Siinä luvataan vaikkapa 5 vinkkiä tai 10 tapaa tehdä jotakin, ja itse teksti rakentuu listan muotoon. Tämä paraikaa lukemasi postaus on perusesimerkki bulletlistatekniikasta.

Bulletlista toimii parhaiten, jos kirjoitat parhaan vinkin ensimmäiseksi ja toiseksi parhaan viimeiseksi. Näin ensimmäinen vinkki koukuttaa ja viimeinen palkitsee, eikä loppu lässähdä.

Esimerkkejä muista bulletrakenteista:

Kimmo Svinhufvudin Verkkokirjoittamisen perusteet
Lauri Järvilehdon 6 tapaa kehittää älyä nopeasti

5) Vihdan sidonta

Teksti alkaa näennäisesti irrallisista havainnoista tai elementeistä, jotka vasta loppukappaleessa sidotaan vihdan lailla yhteen.

Esimerkkejä vihtarakenteista:

Seija Vilénin Sattumia ja satuja
Oma tekstini Lukihäiriön ilmenemismuoto: oikea vai vasen? (Tässä tosin alkukappaleet eivät kuulu puhtaaseen vihtarakenteeseen.)

6) Vyyhti

Vyyhti on kuin vihta - mutta ilman sitä loppusolmua. Vyyhdissä kirjoittaja käy irrallisia tai löyhästi yhteen liittyviä asioita läpi, eikä tekstissä ole varsinaista lopetusta. Se vain loppuu.

Vyyhdin tunnusomainen piirre on se, että siitä voisi vaihtaa kappaleiden järjestystä, ilman että teksti sanottavammin kärsii. Vyyhti vaatii hyvän kirjoittajan ja omintakeisen näkökulman, koska muuten lukija jättää vyyhdin kesken.

Esimerkkejä vyyhtirakenteista:

Markus Kajon Kiusaa
Kasbachin Homo narraticus narkoosissa

Tämän tekstin tekemiseen meni 17 minuuttia. Linkkien etsimiseen meni pirulliset 89 minuuttia.

Kirjaprojekti alkaa kuntosalilta

katleena — Fri, 02 Dec 2011 20:20:51 +0000

Olen aloittanut yhteistyön uuden* kustantajan kanssa: pääsen tekemään kirjaa Tammelle. Kirja käsittelee elämäntapamuutosta, eikä opuksella ole vielä edes nimeä.

Kirjan tekee kanssani ravinto- ja liikuntaguru Kaisa Jaakkola, joka on kirjan substanssiosaaja ja pääasiantuntija. Kaisa on energinen tehotykki, joten yhteiset tapaamisemme ovat olleet intoa täynnä.

Kaisan kanssa tehtävä kirja on täysin erilainen kuin aiemmat opukseni. Tällä kertaa oma roolini on olla objekti.

Opuksemme kertoo, kuinka istumatyöläinen voi muuttua rievusta ryhdikkääksi puolessa vuodessa. Case-esimerkkinä toimin minä. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka muutos tehdään, mutta onneksi Kaisa tietää.

Olen siis tänään aloittanut kunto- ja ravintokuurin, joka dokumentoidaan tarkasti. Ravintoneuvojana toimii Kaisan tiimistä Tytti Koro, ja kunto-ohjeet antaa Kaisan puoliso ja yrittäjäkumppani Joni Jaakkola. Aikaa muuttumiselle on kevään 2012 loppuun asti. Raportoin vaiheista myös täällä blogissa.

Kirjoitustyö tehdään syksyllä 2012, ja kirja tulee ulos tammikuussa 2013.

Arvatkaa jännittääkö? Mitä jos puolen vuoden päästä olen yhä ryhditön velliranne? Mitäs jos olen ensimmäinen, jota ei saada ruotuun Kaisan opeilla? Mistäs se kirja sitten tekaistaan?

* Muutkin kustantajani ovat yhä minulle tärkeitä. Tyrkytän jatkuvasti kirjaideoitani Inforille, Talentumille, Karistolle ja Sanoma Prolle.

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 4/5

katleena — Thu, 01 Dec 2011 07:38:57 +0000

Haluatko oppia kirjoittamaan hyvin ja nopeasti?

Ryhdy bloggaamaan. Nyt heti.

Olen tehnyt tietokirjoja 14 vuotta. Tästä ajasta olen pitänyt asiablogia 3 vuotta. Nyt harmittaa, etten aloittanut jo aiemmin. Kirjoitustaitoni on nimittäin kehittynyt enemmän bloggausvuosina kuin aiempina 11 vuotena.

Bloggaaminen on viisaampaa kuin pöytälaatikkoon kirjoittaminen, koska pöytälaatikko ei anna palautetta. Sen sijaan lukijoilta tulee kommentteja heti. Saat kuulla saman tien, jos olet valinnut epäkiinnostavan aiheen tai näkökulman. Sinulle myös huomautetaan kirjoitusvirheistä ja epäselvästä tekstistä.

Bloggaaminen on viisaampaa kuin kolumnipalstan pitäminen, koska blogin kirjoittaminen on nopeaa ja päivittäistä. Jos pidät kolumnia kerran kuussa, se ei kehitä tyyliäsi mihinkään suuntaan. (Luota minuun. Puhun kokemuksesta.)

Bloggaaminen on viisaampaa kuin kirjojen tekeminen, koska kirjoja rustaamalla ei opi tiivistämään. Jokainen blogipostaus on pieni, itsenäinen tekstinsä, johon on saatava tietty teesi ja siihen sopiva rakenne.

Parasta on, että bloggaaminen pitää sinut ajan tasalla oman alasi uutisista ja tapahtumista. Samalla kontakti lukijoihin säilyy aktiivisena.

Kun opit reagoimaan nopeasti ajankohtaisiin uutisiin, opit väistämättä myös kirjoittamaan nopeasti. Bloggaamisessa ei voi haudutella postausta viikkotolkulla, koska muuten aihe kuivahtaa kokoon kuin viikon vanha voisarvi.

Tämän tekstin tekemiseen meni 11 minuuttia.

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 3/5

katleena — Wed, 30 Nov 2011 16:03:42 +0000

Toinen vinkkini: siirry virkakielestä luontevaan arkikieleen.

Arkikielen sanat ja ilmaisut ovat lyhyempiä ja selkeämpiä kuin virkakielen rakenteet. Kun käytät luontevaa kieltä, pystyt kirjoittamaan nopeammin ja tekstisi laatu paranee.

Siis näin:

välittömästi > heti, nyt
viipymättä > heti, nyt
mahdollisesti > kenties, kai, ehkä
on mahdollisuus tehdä > voi tehdä, saa tehdä
on velvollisuus tehdä > pitää tehdä, täytyy tehdä
sovellutus > sovellus
esiolettamus > oletus
jälkiraportti > raportti
koulutustilaisuus > koulutus
sääolosuhteet > sää, keli
Y vaikuttaa X:ään lisäävästi > Y lisää X:ää
suorittaa arviointi > arvioida
toteuttaa tutkimus > tutkia

Arkikieli näkyy myös kielen rakenteissa:

lauseenvastike > sivulause
pitkä virke > kaksi lyhyttä virkettä

Arkikielessä on sekin etu, että viestisi menee sujuvammin perille. Jos haluat vaikuttaa lukijaan, kirjoita helppolukuista kieltä.

Tämän tekstin kirjoittamiseen meni 8 minuuttia.

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 2/5

katleena — Wed, 30 Nov 2011 15:35:24 +0000

Postaussarjan ensimmäinen käytännön vinkki:

Lue paljon laadukkaita tekstejä sillä kielellä, jolla itsekin kirjoitat. Keskity erityisesti siihen tekstilajiin, jota itsekin tuotat.

Kun luet hyviä tekstejä, päähäsi jää kirjoittamisen skeemoja eli rakennemalleja, joita pystyt hyödyntämään omassa kirjoitustyössäsi. Se nopeuttaa kirjoittamistasi huomattavasti - ja samalla laatu paranee.

Skeemojen ansiosta sinun ei tarvitse käyttää aikaa oikean rakenteen valintaan, sopivan tyylin hakemiseen tai loogisen etenemisjärjestyksen pohtimiseen. Ne löytyvät kuin itsestään, sillä aivosi hakevat luontaisesti toimivista tekstimalleista sen parhaan.

(Skeemat toimivat muuten muuallakin ihmisen käyttäytymisessä. Kun on saanut riittävän kokemuksen vaikkapa esiintymistilanteista, skeemojen avulla voi selvitä aivan uudenlaisista esiintymistilanteita tehokkaasti ja toimivasti.)

Huomaathan kursivoidun ohjeeni tarkennukset: lue käyttämääsi kieltä ja tuottamaasi tekstilajia. Suomenkieliset blogipostauksesi eivät parane, vaikka kahlaisit ruotsinkielistä huippurunoutta läpi. Englanninkielinen scifi-osaamisesi ei kehity, jos seuraat päivisin saksankielisiä laatu-uutisia.

Tämän tekstin tekemiseen kului 8,5 minuuttia.

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 1/5

katleena — Wed, 30 Nov 2011 10:32:32 +0000

Voiko kukaan kirjoittaa laadukasta tekstiä nopeasti? Eikös kiireessä tule vain säälittävää sekundaa, ja vasta pitkällisellä pohtimisella saa aikaan kunnon kirjoituksen?

Loppuviikon kunniaksi kirjoitan viisi postausta näistä kysymyksistä. Keskiviikon postauksessa alustan hieman aihetta, ja muut neljä ovat konkreettisia vinkkejä nopeaan ja laadukkaaseen kirjoittamiseen.

Tärkein oivallettava asia on se, että laatu ja nopeus ovat kaksi eri suuretta, joilla ei ole korrelaatiota. Siinä missä yksi opiskelija kirjoittaa kuukaudessa huippugradun, joku toinen käyttää vuosikausia ja saa aikaan vain surkean tutkielmanretaleen.

Sen sijaan kiireessä ei saa aikaan kunnollista tekstiä, mutta kiire onkin tunne, ei konkreettinen ajan yksikkö.

Saatan kirjoittaa laadukkaan postauksen vartissa, jos minulla on hyvä flow enkä koe kiireen tunnetta. Jos taas olen kiireinen ja stressaantunut, en saa aikaan huonoakaan tekstiä, vaikka aikaa olisi tuntikaupalla.

Jos haluat oppia kirjoittamaan laadukkaasti ja nopeasti, kahlaa postaussarjani läpi.

Tämän tekstin tekoon kului 9,5 minuuttia.

Mies, aseta minulle rajat!

katleena — Tue, 29 Nov 2011 09:45:55 +0000

Vakiolukijat jo arvasivat, että otsikko ei ole oma mielipiteeni. Miehen tehtävänä ei ole asettaa naiselle rajoja, vaan ihmisen tehtävänä on asettaa toiselle ihmiselle rajoja.

Facebookissa on tänään jaettu kaksi vuotta vanhaa haastattelua, jossa psykologi Tony Dunderfelt vaatii miehiä asettamaan naisille rajat.

Dunderfelt tarkentaa, että mies ei saa olla ylimacho mutta ei myöskään tahdoton nyhverö. Olen samaa mieltä - mutta kantani koskee myös naisia. Elämässä ei pärjää sellainen nainen saati mies, joka joko jyrää toiset alleen tai myötäilee kaikessa toisia.

Hyvä ihmissuhde* on välillä joustamista ja välillä napakkaa luovuttamattomuutta.

Dunderfelt kertoo, että moderni nainen kaipaa parisuhteeseen vastusta, ei vastustajaa. Olen tässäkin samaa mieltä - tosin sääntö pätee myös miehiin. Ei yhdenkään ihmisen kuulu saada tahtoaan läpi kaikkialla ja joka paikassa, olipa hän nainen tai mies.

Hyvä ihmissuhde* on vastuksen antamista puolin ja toisin.

* Yhtä hyvin parisuhde kuin bisnessuhde.

Keväällä alkaa Blogiklinikka!

katleena — Mon, 28 Nov 2011 14:57:55 +0000

Infor järjestää keväällä Blogiklinikan, jonka olen lupautunut vetämään.

Blogiklinikka sisältää kaksi puolen päivän koulutusta sekä niiden välissä yhteensä kolme tuntia henkilökohtaista sparrausta. Sparraukset pidetään kasvokkain, puhelimessa tai Skypessä tarpeen mukaan.

Blogiklinikka sopii yritysbloggaajille ja asiantuntijabloggaajille.

Jos koulutuksesta ei ole hyötyä, teen ilmaiseksi organisaatiossasi töitä päivän ajan. Olen huono keittämään kahvia, mutta tehokas pesemään lattioita.

Indiaani likaisine kasvoineen

katleena — Mon, 28 Nov 2011 07:39:59 +0000

Jukka Kemppinen postasi tänään kirjailija Armas J. Pullasta. Pulla oli yksi lapsuuteni suosikkikirjailijoista.

En suostunut lukemaan klassisia tyttökirjoja, koska en pitänyt siitä oletusarvosta, että kaikkien tyttöjen "täytyy" lukea ne. Minulle ovat yhä täysin vieraita Anni Polvan Tiinat, Anni Swanit ja Louisa Alcottit. Kuulemma olen menettänyt paljon.

Sen sijaan lapsuuteni kului 1910-1960-lukujen poikakirjojen ja seikkailuromaanien parissa. Pullan lisäksi kahlasin läpi Zane Greyt ja James Oliver Curwoodit. Suomalaisista kirjailijoista luin Simo Penttilät ja Aaro Hongat.

Aina kun haluan piehtaroida nostalgiassa, kaivan hyllystä esille lapsuuteni suosikkeja. Käännösromaanien kieli on tämänsuuntaista:

Muudan indiaani likaisine roiston-kasvoineen hiipi viattoman uhrinsa kimppuun, joka - yllätettynä herättyään - kirkaisi kauhun levitessä kasvoilleen ja apua-hakeva ilme silmissään.

Herttaisen vanhentunutta ja sympaattisen kömpelöä.

WSOYprosta tuli SanomaPro

katleena — Thu, 24 Nov 2011 21:39:33 +0000

Tänään oli ravintola Sipulin talvipuutarhassa WSOYpron kumppani-ilta, joissa julkistettiin firman uusi nimi. Uudistus oli tosin helppo arvata ennakolta: WSOYprosta tuli SanomaPro.

(Tällaisia kirjoitusasuja en muuten ole koskaan ymmärtänyt. Itse en haluaisi olla KATLEENAkortesuo tai KatleenaKortesuo.)

Joka tapauksessa ilta oli oikein onnistunut. Mielenkiintoisia ihmisiä, hyvää ruokaa, tehokas henkilökunta ja kaunis miljöö.

Erityisen ylpeä olen siitä, että en sotkenut itseäni, en kompastunut mattoihin enkä kaatunut kenenkään päälle. Ehkä minussa on sittenkin aineksia sivistyneeksi ihmiseksi.

Kömpelö ääliötunari

katleena — Thu, 24 Nov 2011 10:29:54 +0000

Asialla minä.

Onko itsestäänselvyys yllättävää?

katleena — Thu, 24 Nov 2011 08:42:41 +0000

Yle on julkaissut mukauutisen: vanhat* ihmiset käyttävät yhä enemmän nettiä.

Toimittaja (tai tutkija) on astunut miinaan.

On itsestään selvää, että netin käyttö lisääntyy vanhojen ihmisten keskuudessa. Kysymys on samasta porukasta, joka näkyi edellisessä tutkimuksessa nuoremman pystypalkin kohdalla.

Jos ihminen käytti nettiä 57-vuotiaana vuonna 2007, hän käyttää sitä ilman muuta myös 61-vuotiaana vuonna 2011.

Vasta se olisi uutinen, että vanhojen ihmisten netinkäyttö pysyisi samana tai pienenisi. Siitä olisin aidosti hämmästynyt.

Kun ihminen vanhenee, hän ei unohda entisiä toimintatapojaan ja siirry kutomaan villasukkia.

Kyseinen tutkimus on muuten täysin turha vuonna 2020. Silloin kaikissa ikäluokissa käytetään nettiä lähes sataprosenttisesti.

*Tutkimuksessa puhutaan ikääntyneistä, mutta minä puhun vanhoista. Vanha ei ole haukkumasana. Se on kunnianimitys.

Uudet kirjaideani - varmoja myyntimenestyksiä

katleena — Tue, 22 Nov 2011 19:31:38 +0000

Kuulemma kirjoihin kannattaa tehdä jatko-osia. Olen jo kehitellyt omani.

Blogimarkkinoinnin jatko-osa

Blogimarkkinointi menee painoon perjantaina, mutta ajatus jatko-osalle on mietittynä: Glögimarkkinointi. Tämän loistoidean keksi Twitterissä Cristina Andersson, joka loi myös kirjalle ytimekkään alaotsikon: "Hik".

Innostuin Cristinan ideasta niin, että loin jo Glögimarkkinoinnille takakansitekstin:

"Glögimarkkinointi. Hik." on katsaus moderniin bisneskulttuuriin erityisesti pikkujouluteknisestä näkökulmasta. Kirjan tekijät ovat tutustuneet omakohtaisesti useaan keissiin, ja he ovat uupumatta panostaneet empiirisiin tutkimuksiin.

Jostain syystä Talentum ei ottanut Glögimarkkinointia kustannusohjelmaansa.

Olen vilpittömän hämmästynyt.

Kuka vastaa -kirjan jatko-osa

Kuka vastaa -kirjan julkkariseminaari oli tänään loppuunmyyty. Niinpä opukselle on saatava jatko-osa: Kuka kastaa - opas dippaamiseen.

Sitä paitsi Kuka kastaa -kirja on helppo luoda ensimmäisen osan perusteella. Aion käyttää Wordin Korvaa-toimintoa, jolla teen seuraavat termivaihdokset:

some > dippi
FB > paprika
Twitter > homejuusto

Tällä saadaan aikaiseksi varsin sujuvaa tekstiä: Dippiosaaminen syntyy vain harjoittelemalla. On muutakin dippiä kuin paprika; kannattaa kokeilla esimerkiksi homejuustoa.

Ehdotin tätä jo kirjoittajakollegalleni Liisa-Maria Patjakselle, mutta hän ei ole vielä vastannut.

Olen vilpittömän hämmästynyt.

Koeajettua: Tolkku blogiin -yksilövalmennus

katleena — Mon, 21 Nov 2011 21:02:54 +0000

Kehittelin syyskuun lopussa uuden yksilövalmennuksen, Tolkku blogiin -koulutuksen. Tänään vedin pilottikeikan, ja urheana uhrina oli Antti Pietilä.

Antilla oli hyviä ajatuksia tuotteen jatkokehitykseen:

Sata bloggausvinkkiä päivässä on hyvä määrä, mutta ne sata voisi poimia asiakaskohtaisesti isommasta valikoimasta. Antti itse on ideatykki, jolta eivät aiheet lopu (päivässä oli siis 25 hänelle turhaa neuvoa). Niiden sijaan hän kaipasi näkemystä blogin markkinoinnista (kokosin lennosta 10 vinkkiä lisää).
Koulutuksessa voisi olla mukana muutama kevyt esitehtävä, jotta osallistuja pääsee orientoitumaan aiheeseen jo etukäteen.
Koulutukseen kannattaa liittää jatkopaketti, jossa valmentaja tsekkaa kuukauden välein lukijamäärät, postausmäärät, kommentit, vieraspostaukset ja postausten laadun - ja antaa niiden pohjalta palautetta. Pieni potkiminen kuuluu hintaan.

Antti lupasi postata aiheesta lisää myöhemmin, joten jään odottelemaan hänen raippaansa.

Surkeimmat työnhakijat, sijat 6-10

katleena — Sat, 19 Nov 2011 17:06:25 +0000

Postasin tällä viikolla surkeimmista työnhakijoista. Twitterissä toivottiin jatkoa: millaisia olivat seuraavat viisi surkeinta?

En muistanut enää kaikkia omituisuuksia, joten kysyin neuvoa Liisa-Marialta, joka aikanaan penkoi hakemuskasoja kanssani. Hänen ansiostaan lista tuli täyteen.

Sijalla 10: Minä osata suomen kieli.

"Minä olen opiskeltu Suomen Kieli jo kaksi kurssia. Olen mielellään avuksi tässä työssä ja opin lisää Suomea."

Sympaattinen yritys, mutta nyt eivät taidot aivan taida riittää kirjallisen viestinnän valmentajaksi.

Sijalla 9: Pelkään ihmisiä.

"Tulen haastatteluun mutta en katso silmiin. Kuljen hartiat lysyssä ja kiinni käytävän seinissä. Puhun niin hiljaisella äänellä, että tuskin kuulee."

Yhä sympaattisemmaksi menee. On silti äärimmäisen vaikea kuvitella hiljaista hissukkaa dynaamisena kouluttajana. Itku tulisi, jos tämän ihmisen pitäisi myydä osaamisensa kiireiselle koulutus- tai HR-johtajalle.

Sijalla 8: Hihihihiii!

"Tihihihii! Ihanaa päästä tähän haastatteluun! Tihihihiii! Minä olen - hihihihii - innoissani. Matkalla tänne sattui yksihihihihii!"

Olisit varmasti pätevä kouluttaja, jos osallistujat saisivat selvää kikatuksesi lomasta.

Sijalla 7: Niin mikä firma?

"Ai mistä sä soitat? Mikä firma? Hainko mä siihen? Ai niin, niinpäs hainkin! Niin mihin tehtävään mä hainkaan?"

Vinkki: yleensä kannattaa painaa mieleen niiden yritysten nimet, joihin on lähettänyt hakemuksen.

Sijalla 6: Diiva

"Haen paikkaa kirjallisen viestinnän valmentajaksi. En kuitenkaan tee töitä perjantaisin."

Kiinnostavaa. Tehtävään ei haettu osa-aikaista, mutta sinä siis sanelet ehdot. Olisikin mukava kertoa tuleville kollegoillesi, että kuulkaas, palkkasimme tämän tädin, joka ei tee töitä perjantaisin.

Surkeimmat työnhakijat, top 5

katleena — Wed, 16 Nov 2011 19:35:21 +0000

Olen ollut kahdesti äitiyslomalla. Heti kun raskaustesti näytti plussaa, ilmoitin isoimmalle asiakkaalleni, että nyt on kuulkaas edessä vaippavuosi. Olin ollut päätoimisesti alihankkija-kouluttajana, joten lupasin asiakkaalleni, että rekrytoin ja perehdytän itselleni sijaisen.

Tavoitteena oli siis löytää kirjallisen viestinnän valmentaja, joka osaa kirjoittaa ja kouluttaa - ja tuntee kieliopin.

Molemmilla kerroilla löytyi onneksi huipputyypit, mutta nyt en kirjoita heistä.

Työpaikkoja haki nimittäin sekalainen sakki huuhantereita, jotka eivät olleet aivan työkalupakin terävimpiä talttoja. Kokosin näistä tyypeistä top-5-listan.

Kirjoitin lainausten perään ne sarkastiset vastaukset, jotka jouduin pitämään mahassani ja jotka ovat odottaneet ulospääsyä vuosikausia.

5) Automatically in English

"Hello this is NN from Russia. I am very interested in Your Company and will Gladly come for an Interview as I have Masters Degree in Mechanics."

Kyllä. Olet varmasti kielikouluttaja-ainesta.

4) En tunne kelloa enkä maantietoa.

"No tässä NN hei. Mulla oli se työpaikkahaastattelu sovittuna puolen tunnin päästä. Mä olen nyt vielä Turussa, joten en ihan ehdi Helsinkiin, mutta oletteko te paikalla vielä kahden tai kolmen tunnin päästä?"

Haastatteluasi on jo siirretty kerran omasta toiveestasi, joten se ei onnistu enää toista kertaa. Sitä paitsi jos osaisit a) kellon b) Suomen maantiedon, olisit oivaltanut jo tunti sitten, että et ehdi paikalle.

3) Pikku lyntivirhe ei hattaa

"Haluan kirjallisen vistinnän valmentajaksi, ja palkkatoiveeni on XX eruoa."

Juuri näin. Työpaikkahakemus on juuri se teksti, jota ei kannata oikolukea.

2) Mitä!?! Enkö päässyt toiselle kierrokselle?!?

"Miten voitte tehdä tämän minulle? Te nillittäjät! Ohessa on tuloste, johon merkitsin kaikki kirjoitusvirheet, joita nettisivuiltanne löytyy. Onneksi en päätynyt teille hommiin! Turha firma!"

Aina kannattaa haukkua potentiaalista työnantajaa. Näin varmistat innovatiivisella tavalla, että nimesi pysyy rekrytoijan mielessä.

1) Ah, tässä työssä saa varmaan esiintyä ja olla taiteellinen?

"Ohessa on kuvani, jossa nojaan koivuun kukkamekossa ja seppele pitkissä kiharoissani. Tässä on myös haastattelu, joka minusta on tehty paikallislehteen. Siinä on runojanikin."

Haluaisin nähdä sinut neuvottelemassa koulutuksesta ministeriön koulutusjohtajan kanssa seppele päässäsi. Ehkä voit esitellä hänelle sinusta tehtyä haastattelua ja runojasi.

Edit 19.11.2011 klo 19: Tein jatkopostauksen lähes yhtä surkeista työnhakijoista.

Läpsystä vaihto!

katleena — Wed, 16 Nov 2011 10:56:54 +0000

Blogimarkkinointi-kirjan käsikirjoitus kävi tällä viikolla loppusyynissä. Jarkko lopetti kirjoitus- tai tarkistusurakkansa kolmelta aamuyöllä, ja minä jatkoin siitä aamukuuteen. Meille on tullut jo oma koodikieli versionhallintaan: Läpsystä vaihto!

Tekstiä tuli vielä lisää muutamia sivuja. Jarkko lisäsi laajan haastattelun Hellapoliisilta ja täydensi tekniikkaa koskevia jaksoja. Minä taas lisäsin keissin Microsoftilta*, järjestelin alalukuja uusiksi ja kirjoittelin niiden johdantoja.

* Kiitokset aurinkoiselle Terhi Jaakkolalle, jota sain haastatella vielä kahdeksalta illalla!

Käsis menee nyt viimeiseen oikolukuun, joten se tupsahtaa esilukijoiden meiliin tänään tai huomenna.

Taittaja saa pitää kiirettä, koska painon ovet aukeavat kirjalle 25.11. Huoh.

Reetalla ei ole peetä

katleena — Mon, 14 Nov 2011 13:12:08 +0000

Istumme paraikaa Reetta Kosken kanssa suunnittelemassa kirjaamme. Tulevan opuksen nimi on Kokousten 7 kuolemansyntiä, ja sen kustantaa Talentum. (Kirjaa ei muuten vielä ole julkaistu Talentumin verkkokaupassa, mutta Facebook-sivut ovat jo olemassa.)

Reetalla on ongelmia tietokoneensa kanssa. Läppärin päälle kaatui viime viikolla kivennäisvettä*, ja nyt Reetan koneessa eivät toimi p-kirjain, kysymysmerkki eikä backspace.

Paraikaa Reetta välttelee p-kirjaimen käyttöä: palaveri on kokous, päivä on vuorokausi ja paha on kamala. Hän on myös lopettanut kysymysten tekemisen, ja niiden sijaan hän kirjoittaa väitelauseita: "Kirjoitatko artikkelin kirjaamme?" on muuttunut muotoon "Kiva kun kirjoitat artikkelin kirjaamme."

Reetalla ei siis ole tässä touhussa peetä eikä häntää.

Muhahahaaa, mikä oivallus. Haluaako joku minut pikkujouluihinsa koomikoksi?

*Jos minä olen kävelevä katastrofi, niin Reetta on myös. Me emme ole paita ja peppu, vaan kaksi ahteria.

Edit klo 15.13: Nyt Reetta kaatoi koneelleen glögiä. Yritän pitää naamani peruslukemilla.

Edit klo 15.20: Glögi sai p-kirjaimen palaamaan! Näytölle tulee p-kirjain, kun painaa e-näppäintä. Kätevää.

Blogin lukematta jättäminen ei estä laskun saapumista

katleena — Thu, 10 Nov 2011 07:04:50 +0000

Huhhuh. Kela on päättänyt ulosmitata opiskelijoiden veronpalautuksista liikaa maksetut opintotuet. Ulosmittaus tehdään joka tapauksessa, vaikka opiskelija olisi palauttanut opintotukia täysin sovitusti maksusuunnitelman mukaan.

Kela ei varoittanut ulosmittauksesta millään lailla, vaan opiskelijat saivat postissa ulosottoilmoituksen. Tästä jää jälki opiskelijan ulosottorekisteriin kahdeksi vuodeksi.

Kela oli jättänyt itselleen kätevän takaportin ulosottoa varten. Maksusuunnitelmassa nimittäin luki:

Osamaksusuunnitelman tekeminen ei estä mahdollisten veronpalautusten ulosmittaamista.

Kelan toiminnasta innostuneena haluan nyt ilmoittaa asiakkailleni, että laskujeni maksaminen ei estä koron juoksemista ja perintätoimiston listoille päätymistä.

Blogin lukijoille tiedoksi, että EOT-blogin lukeminen tahi lukematta jättäminen ei estä Katleena Kortesuo Oy:n laskun saapumista.

Kelalle haluan viestittää, että lapsilisien maksaminen ei estä julkisen blogikettuilun kohteeksi joutumista ja naurunalaiseksi päätymistä.

Ole hyvä ja vastaa näihin 228 kysymykseen

katleena — Wed, 09 Nov 2011 12:58:23 +0000

Hämeenlinnan kaupunki toivoi, että osallistuisin palautekyselyyn.

Mielelläni. Kiva juttu, että kaupunki haluaa kuulla näkemykseni palveluistaan.

Paitsi että eipäs halunnutkaan. Minun olisi pitänyt vastata 228 kysymykseen, jos olisin halunnut kertoa kantani. En jaksanut.

Kaiken lisäksi kysymyksiä olisi ollut tarjolla enemmänkin. Valittavana oli kaupungin palveluista 11 eri osa-aluetta, mutta minulla oli kokemusta vain kuudesta. Jokainen osa-alue antoi 33 kysymystä lisää, joten vastasin perustietokysymysten lisäksi 198 kysymykseen - ja onneksi vältin 165 mukavaa ja innostavaa lisäkysymystä.

Olen tilittänyt huonoista tutkimuksista ennenkin, mutta sappi kuohahti jälleen. Miten ihmeessä kyselyn kokoaja luulee, että joku jaksaa vastata satoihin kysymyksiin? Eikö laatijalla ole ollut lainkaan kykyä asettua vastaajan asemaan? Kuvitteleeko kaupunki oikeasti, että tällä tavalla saadaan hyödyllisiä tutkimustuloksia?

Kele.

Pelkään pahoin, että kyselyn tarkoituksena on vältellä tuloksia. Kun tekee tarpeeksi monimutkaisen kyselyn, kukaan ei jaksa vastata. Sen jälkeen voi aina vedota siihen, että "mehän kysyttiin asukkailta", vaikka oikeasti kysely pikemminkin passivoi kuin aktivoi.

Ketuttavinta oli jokaisen osa-alueen pseudoaktivoiva kysymys:

Miten te henkilökohtaisesti voisitte vaikuttaa XX-palveluiden kehittämiseen tulevaisuudessa?

Jaa-a. Minulla ei ole hajuakaan, kuinka voisin auttaa kaupunkia katujen kunnossapidossa. Tai neuvolatyössä. Tai jouluvalojen pystyttämisessä.

Mutta autan kyllä mielelläni seuraavan palautekyselyn laatimisessa. Ja ihan ilmaiseksi.

Allakka ahtaalla

katleena — Tue, 08 Nov 2011 14:45:53 +0000

Katsoin juuri ensi vuoden kalenteriani: seuraavat vapaat koulutusajat löytyvät maaliskuulta, ellei peruutuksia tule. Onneksi kouluttajaverkostooni kuuluu loistavia tyyppejä, joten Joku tolkku -päiviä pystymme toteuttamaan aikaisemminkin.

Tänään sain myös myönteisen kustannuspäätöksen eräästä kirjaprojektista, joka ilmestyy keväällä 2013. Kustantajana on Tammi.

Kiva päästä tekemään yhteistyötä uuden kustantajan kanssa! Soppareita ei ole vielä allekirjoitettu, joten kirjan aiheesta en voi toistaiseksi sanoa mitään.

Vanhat kustantajani ovat toki tukevasti toisissa projekteissa mukana, mutta on myös kiva nähdä työtapoja muissa taloissa.

Vahvistamattomia kirjaprojekteja on kolme, ja niitä pitchaan kustantajille loppuvuoden aikana. Raportoin niistä sitä mukaa, kun nimet ovat soppareissa.

Koeajettua: Joku tolkku -kirjoituskoulutus

katleena — Tue, 08 Nov 2011 12:31:56 +0000

Vedin perjantaina ensimmäisen kerran uuden tuotteeni, Joku tolkku -valmennuksen. Joku tolkku on selkeän tekstin kirjoituskoulutus asiantuntijoille.

Pyysin uhriksi Pohjantähden, koska minulla ei ollut siellä kontakteja etukäteen. Niinpä tiesin saavani puolueetonta palautetta.

Valmennus meni hyvin. Osallistujapalautteet olivat myönteisiä:

Tosin osallistujista neljä ei ole vielä vastannut kyselyyn. Ehkä he pyörtyivät koulutuksen jälkeen käytävälle.

Näin kuvasi kokemuksiaan Maarit Reunanen, Pohjantähden tiedotus- ja henkilöstöjohtaja:

Kiitos vielä kerran meitä pohjantähtiläisiä ravistelleesta Joku tolkku -kirjoitusvalmennuksesta. Kolmetuntinen oli erittäin tehokas, mieltä ja ajatuksia virkistävä. Osallistujat saivat uusia näkökulmia työnsä kehittämiseen ja suosittivat koulutusta myös kollegoilleen. Huumorilla höystetty, iloisen reipas esittämistapasi oli mukaansatempaava!

Haluamme palvella asiakkaitamme vaikeaselkoisen ammattisanaston sijaan ymmärrettävällä tavalla, ja koulutuksesta saimme uutta potkua tähän työhön. Kiitos!

Jotain kertonee sekin, että Maarit haluaa uuden toteutuksen myös korvauskäsittelijöille.

Jos kiinnostuit Joku tolkku -koulutuksesta, voit vilkaista presentaation tästä:

Joku tolkku - kirjoituskoulutus asiantuntijoille

View more presentations from Katleena Kortesuo

Asiakaskokemus-kirjasta uusi painos - jea!

katleena — Tue, 08 Nov 2011 06:43:37 +0000

Talentumin kustannustoimittaja Hanna Virusmäki oli eilen yhteyksissä: Asiakaskokemus-kirjastamme otetaan lisäpainos. Aivan mahtava uutinen!

Ansio kirjasta kuuluu tietenkin Löytänän Jannelle, joka toi kirjaan substanssiosaamisensa. On ilo tehdä töitä asiantuntijan kanssa.

Päätän itsekeskeisen raporttini täältä tähän ja lähden hakemaan kuohuvaa illaksi.

Hanki halpa koulukuva

katleena — Mon, 07 Nov 2011 19:56:03 +0000

On taas koulu- ja tarhakuvien aika. Meidän perheeseen saatiin tänä vuonna kahden eri kuvausfirman otoksia. Asialla olivat Seppälän koulukuvat ja Frendikuva.

Ohessa hintavertailu:

Kuvittelenko vain, vai onko hinnoissa huima hintaero?

Hassuinta asiassa on se, että vanhemmat - jotka maksavat kuvista - eivät voi valita kuvausfirmoja.

Sen sijaan eräässä pääkaupunkiseudun oppilaitoksessa opettajat saavat ilmaiset kuvat, koska he ovat valinneet tietyn firman räpsimään koulukuvat.

Kiinnostaisi tietää, millaisen kuvauslaskun sikäläiset vanhemmat maksavat.

Edit klo 22: Kulutusjuhla vinkkasi Twitterissä hyvän linkin koulukuvien hintavertailuun.

Sosiaalinen media on nopeampi kuin viranomaiset

katleena — Sat, 05 Nov 2011 22:10:43 +0000

Lauantaipäivän aikana on tapahtunut tietovuoto, jossa noin 16 000 suomalaisen henkilötiedot ovat päätyneet julkiseen levitykseen.

Sain alkuillasta käsiini henkilötietolistan ja kävin sen läpi. Omaa nimeäni sieltä ei löytynyt, mutta bongasin listalta neljä tuttuani.

Kontaktoin nämä neljä kaveriani läpi illalla - monta tuntia tietovuodon paljastumisen jälkeen. Yksikään ei ollut kuullut asiasta poliisilta.

Aika hassua, että ihminen kuulee tietovuodosta ensimmäisenä omalta kaveriverkostoltaan. Nyt seuraamme, koska poliisi suvaitsee ilmoittaa asiasta tietovuodon uhreille.

Olisiko tässä tilanteessa ollut ryhmätekstarin tai -meilin paikka? Poliisi olisi voinut lähettää lyhyen tiedotteen kaikille listalla olleille ja avata puhelinpalvelun ja nettisaitin lisäkysymyksiä varten.

Tai ehkä yhteiskuntamme tulee jatkossakin olemaan tällainen: viranomaiset toimivat hitaasti ja ohjeistuksia odotellen, kun taas vapaaehtoisten verkosto toimii ripeästi ja oma-aloitteisesti.

Uusintapostaus: Viisi vinkkiä työpaikkahakemukseen

katleena — Wed, 02 Nov 2011 12:09:00 +0000

[Tämä postaus on julkaistu Inforin uutiskirjeessä jo vuosi sitten. Teksti on nyt poistunut verkosta, mutta eräs aktiivinen lukija kyseli sen perään. Tässä siis encore.]

Kaikista asioista löytyy vinkkilistoja, mutta usein ne ovat vain vanhan toistoa. Mitään uutta ei löydy.

Niinpä päätin koota erilaisen vinkkilistan työpaikkahakemuksen kirjoittajalle. Luotan siihen, että näistä vinkeistä vähintään pari on sinullekin uusia.

1) Hauku itseäsi.

Kaikkihan osaavat kehua itseään, mutta kerro suoraan myös se, mitkä ovat heikot puolesi.

”Olen luonteeltani kärsimätön, koska haluan saada asioita aikaan. Yritän pitää tämän piirteeni kurissa, mutta usein huomaan olevani se, joka patistaa ihmisiä takaisin asialistalle.”

Oman luonteen haukkuminen kertoo paitsi itsetuntemuksesta, myös itsevarmuudesta. Vain epävarmat ihmiset yrittävät kaunistella kaikkea.

2) Kerro, että sinua saa googlata.

Työnantaja ei saa googlata sinua ilman lupaasi, joten salli hänelle hakukoneen käyttö. Tämä kertoo, että olet huolehtinut nettijulkisuudestasi, eikä sinulla ole salattavaa.

3) Taklaa vastaväitteet.

Mieti jo etukäteen, mitkä asiat saattavat epäilyttää työnantajaa. Taklaa ne jo hakemuksessasi.

”Minulla on kolme pientä lasta, mutta olen onnistunut tasapainottamaan työ- ja kotielämän hyvin. Puolisoni työ on sellainen, että hän pystyy luontevammin jäämään kotiin, jos joku lapsista sairastuu.”

4) Viittaa blogiisi ja muuhun nettiaineistoon.

Sähköiseen hakemukseen kannattaa laittaa linkkejä omaan blogiin tai kirjoittamiisi asiantuntija-artikkeleihin. Näin saat ujutettua työnäytteitä hakemukseen mukaan.

Kun lisäät linkkejä tekstiisi, muista kaksi sääntöä: 1) Älä ryöstöviljele linkkejä: 2–3 nettiosoitetta per hakemus riittää mainiosti. 2) Älä tee monisanaisia linkkejä, koska ne hyppivät silmille. Linkiksi riittää yksi sana.

5) Lisää aina kuvasi.

Hakemus tarvitsee ehdottomasti kasvokuvan. Otos ei saa olla epätarkka ja rakeinen, mutta sen ei välttämättä kannata olla myöskään ylitaiteellinen ateljeekuva. Valitse sellainen kuva, joka sopii hakemaasi tehtävään. Tarkista, että kuvassa oleva asu on työhön sopiva ja että ilmeesi on aito ja luonteva.

+1 Nimeä hakemuksesi fiksusti.

Ajattele työnantajaa. Älä siis nimeä tiedostoasi ”Hakemus Nokialle tuotesuunnittelijaksi”, koska sikäläinen HR-ihminen saa satamäärin tismalleen samannimisiä tiedostoja.

Nimeä hakemuksesi mieluummin näin: ”Tytti Työnhakijan hakemus tuotesuunnittelijaksi”. Käytä siis tiedostossa sekä omaa nimeäsi että hakemasi tehtävän nimeä.

Uusin kirja uunista ulos

katleena — Mon, 31 Oct 2011 14:41:25 +0000

Kirjoitin Liisa-Maria Patjaksen kanssa toisenkin kirjan, ja se on juuri tullut painosta.

Opus on nimeltään Kuka vastaa? Asiakaspalvelu sosiaalisessa mediassa, ja sen on kustantanut Infor.

Kirjassa on varsinaisen leipätekstin lisäksi neljä asiantuntija-artikkelia sosiaalisen median asiakaspalvelusta:

Tuomas Dahlroos / Veikkaus
Tiina Lyyra / Suur-Savon Sähkö
Noora Kykkänen / Infor
Petteri Järvinen / Petteri Järvinen Oy

Kirjan julkaisusemma on Helsingissä 22.11., joten ilmoittaudu heti. Seminaarin hintaan kuuluu valaistuneita puheenvuoroja, uunituore kirja, herkulliset kahvit sekä katsekontakti kirjailijoihin.

Mokan voi aina pahentaa toisella mokalla

katleena — Thu, 27 Oct 2011 13:28:52 +0000

Ike lähetti tekstareita Tukiaiselle. Sitten hän kiisti kaiken. Sitten hän valehteli määrän pienemmäksi. Sitten hän väitti viestitelleensä vain työasioista.

Ike joutui jättämään työnsä.

Pekkarinen puhui ryntäistä. Sitten hän kiisti kaiken. Sitten hän suuttui.

Joutuuko Mauri jättämään työnsä?

Tärkein asia, jonka opin tänään VPK:n kriisiviestintäpäivässä:

Ei ole niin suurta mokaa, etteikö sitä voisi pahentaa valehtelulla ja suuttumisella.

Monenkeskinen ei ole kahdenkeskistä

katleena — Tue, 25 Oct 2011 12:07:28 +0000

Luen usein Ajattelun ammattilaista. Siellä filosofi Lauri Järvilehto kertoo selkeällä kielellä isoistakin filosofisista kysymyksistä. Hänen näkökulmansa ja esitystapansa on sellainen, että minunkin kaltaiseni maallikko saa tolkun.

Eilen keskusteluun oli tullut omituinen kommentti nimimerkiltä Matias:

Matias ei ole tajunnut Ajattelun ammattilainen -blogin perimmäistä ideaa. Blogi on suunnattu niille, jotka eivät ole filosofian ammattilaisia. Tällainen kysymys osoittaa huonoa tilannetajua - se on kuin päiväkodin hoitaja kertoisi nelivuotiaille näkemyksensä kognitiivisesta oppimisprosessista.

Kun keskustelee blogissa, täytyy keskustella sen kohderyhmän mukaan. Ei minunkaan blogissani jutella verbien frekventatiivijohdoksista, vaikka ne olisivatkin omasta mielestäni kiinnostavia.

Samanlaista keskustelun kohteliaisuussääntöjen rikkomista on sekin, kun joku vihjaa kommentissaan tuntevansa bloggaajan henkilökohtaisesti: "Nähdäänkö taas keskiviikkona? Muista makkara ja luomiväri, U know! LOL!"

Tällainen keskustelu syrjii muita, koska suurin osa putoaa kärryiltä.

Blogien kommentoinneissa pätee samat normit kuin muissakin keskusteluissa: huomioi kaikki paikallaolijat. On kiusallista, kun keskustelu menee kahdenkeskiseksi niin, että muut eivät pysty ottamaan siihen osaa.

Odotan kiinnostuneena, mitä Lauri Järvilehto vastaa Matiaksen kommenttiin.

Näin korjaat huonoa tekstiä

katleena — Mon, 24 Oct 2011 11:13:39 +0000

Opiskeluaikoina tein sivutöikseni kielenkorjausta. Pistin pilkut paikalleen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pöytäkirjoista, Kosmopolis-tiedejulkaisusta sekä monesta opinnäytetyöstä.

Hyviä ja keskinkertaisia tekstejä on helppo oikolukea, mutta huonot aiheuttavat päänsärkyä. Tuntipalkka jää mitättömäksi, kun saa oikoluettavakseen surkean tekstin. Prosessi menee näin:

Minulla on selitys päivän toiselle vuokaaviolle. Huomasin nimittäin tänään, että kaavioiden teko on kivaa. Samalla tämä on oheistoimintaa, jolla korvaan oikeat työt.

Propsit Shellin poletille ja palvelutankkaukselle

katleena — Mon, 24 Oct 2011 02:47:36 +0000

Hoo! Shellille on tullut ilmainen palvelutankkaus.

Siskoni ajoi tankkaamaan Iittalan Shellille, mutta hän ei ehtinyt ottaa edes bensapistoolia esille, kun huoltoasemalta tuli auttavainen mies paikalle. Shellin työntekijä tankkasi, pesi tuulilasin ja tarjoutui tarkastamaan öljyt ja lasinpesunesteet.

Mies antoi siskolleni tällaisen poletin:

Loistava idea! Asiakas maksaa vain halutessaan, ja kaiken lisäksi euron hinta on naurettavan pieni raha noin suuresta avusta.

Pidän myös poletin yksinkertaisesta viestistä. Siihen ei ole yritetty tunkea mitään ylimääräistä hampurilaistarjousta tai visiolätinää.

* Seuraa pakollinen pilkunviilausosuus. Hyppää yli, jos et kestä. *
Vaihtaisin mikäli-sanan jos-sanaan, lisäisin kaksi puuttuvaa s-kirjainta ja hioisin hieman välimerkkejä. Lisäksi vaihtaisin teitittelyn sinutteluun. Nämä ovat kuitenkin vain detaljeja - kokonaisuus on toimiva sinällään.
* Pilkunviilaus päättyy. Voit hengähtää. *

Siskoni kävi maksamassa euron kassalle ja pyysi poletin mukaansa muistoksi eräälle bloggaajasukulaiselleen.

Mun työni on p*rseestä

katleena — Mon, 24 Oct 2011 01:04:07 +0000

Jotkut ihmiset vihaavat työtään. Yleensä he valittavat rankasta kohtalostaan muille.

Onneksi omasta työstä pitämiseen on helppo ratkaisu. Tein kärjistetyn yksinkertaisen kaavion:

Vietämme arkipäivisin puolet valveillaoloajastamme töissä. Ei ole mitään järkeä käyttää tätä puolikasta siihen, että tekee vihaamiaan asioita.

Ammattiaan inhoava ihminen ei taatusti ole tehokas työntekijä saati leppoisa työkaveri. Todennäköisesti työstressi seuraa vapaa-ajallekin, jolloin kotiväki ja kaverit saavat kuulla jatkuvasti tilitystä työongelmista.

(Nyt en muuten puhu siitä, että jollakulla on joskus huono päivä töissä. Sitä saa toki purkaa kotona. Sen sijaan ihmettelen sitä ilmiötä, jossa ihminen vihaa työtään kokonaisuutena ja joka päivä.)

Tilastokeskus ei ole vähään aikaan julkaissut uutta tutkimusta työoloista, mutta vanhatkin julkistukset kertovat karusta ilmiöstä. Työssä ei viihdytä.

Eläkeikää on turha yrittää nostaa väkisin, koska ihmiset eivät pysy sellaisessa työssä, jota he inhoavat. Ammattiaan vihaavat ihmiset päätyvät ennenaikaisille eläkkeille ja sairauslomille - eikä se ole ihme.

Sen sijaan jos ihminen rakastaa duuniaan, hän tekee töitä vielä seitsemänkymppisenäkin voimiensa mukaan. Tiedän monta ihmistä, jotka olisivat voineet jäädä eläkkeelle mutta jotka tekevät yhä työtään nauttien ja pakottomasti.

No mitäs minun pitäisi tehdä?

Toimi äskeisen kaavion mukaan. Älä tapa itseäsi työllä, jota vihaat. Sen sijaan kun teet rakastamaasi työtä, saat arjestasi mielekkäämpää.

Vaihda led-valosi kaljakeissiin

katleena — Tue, 18 Oct 2011 17:59:50 +0000

Täällä Hämeenlinnassa paikallinen myymälä piti päivän mittaisen kampanjan: jokaisesta ostoksesta sai pienen led-lampun.

Myymälän kilpailija tuhahti ja lupasi paremman kampanjan: jokaisesta kilpalijan led-lampusta sai kaljakeissin.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tästä pitäisi oppia, mutta tarina on hauska.

Vierailijapostauksia siellä sun täällä

katleena — Mon, 17 Oct 2011 19:09:49 +0000

Olen lähiaikoina rustannut pari vieraskynäpostausta. Jos tunnet suurta uteliaisuutta rinnassasi, niin käy toki katsomassa:

Digimediatoimisto Aucorin blogi Aucoraattori: Yrittäjä on yrittäjälle susi.

Koulutusyritys Inforin blogi: Teksti on uusi musta.

Kuten vakiolukijat tietävät, sekä Aucor että Infor ovat yhteistyökumppaneitani.

Tuunaa sun traktori

katleena — Thu, 13 Oct 2011 12:58:21 +0000

Seuraan aika ajoin Lisa Sounion blogia. Kiehtovaa tavaraa – ja tämän määrittelyn saa tulkita sekä suoraan että ironisesti.

Lisa muuten esiluki juuri Asiakaskokemus-kirjamme. Siitä iso kiitos hänelle. (En ole koskaan ollut Lisaan suoraan yhteyksissä saati tavannut häntä, koska yhteinen kustannustoimittajamme Hanna Virusmäki hoiti yhteydenpidon.)

Tänään Lisa kirjoitti Kluuvin kauppahallista. Pari otetta postauksesta:

Kaikki kipinkapin ihailemaan Kluuvin kauppakeskuksessa lauantaina avautuvaa Maatilatori myymälää - Eat & Joy Kluuvin kauppahallia! Kurkistin juuri sisälle ja näin muotoilija Harri Koskisen rakentamassa tinkimaitoa ja kotijogurttia pursuavaa maitokaappia – –

– – Kluuvin kauppahalli ja maatilatori on loistoveto tuoda keskustaan aitoa toritunnelmaa!

Olen ollut nuoruudessani torikauppiaana viisi tai kuusi kesää. Kaikki kunnia tyylikkyydelle ja designille, mutta Harri Koskinen, Kluuvin kauppahalli ja maatilatori eivät taatusti ole aitoa toritunnelmaa.

Mitä aito toritunnelma sitten on? Se on eläkeläispariskuntien identtisiä tuulipukuja, pressumuovisia likaantuneita torikojuja, puluparvia askeleitten välissä, tuoretta kahvia kertakäyttökupista ja helppoheikin kaksi kolmen hinnalla -huutelua. Aito torielämä on rehevää, käsittelemätöntä, ihmistenmukaista arkea – ja yhtä kaukana designista kuin minä merileijonasta.

Ymmärrän hyvin, että pääkaupungin ydinkeskustaan halutaan joskus maalaismaista, nostalgista tunnelmaa. Siitä tulee kuitenkin helposti maalaiselämän idealisointia, jonkinlaista muotoiltua maaseutua, jossa pystytetään trendiväreillä maalattu hytitön traktori kadunkulmaan. Ja sitten ihmiset haaveilevat slow lifesta ja maaseudulla elämisestä, koska se on niiiiin ihanaa.

Kaikki tämä on ihan OK. Nautin itsekin suunnattomasti kauniista muotoilusta, enkä jaksa visuaalista krääsää. Toivon silti jokaisen pohtivan kahta asiaa:

Kaupunkiin rakennettu maalaistori on designattu, maaseutua matkiva kokonaisuus. Se ei ole oikeasti maaseutua. Aito toritunnelma löytyy niiltä toreilta, joita ei ole tietoisesti muotoiltu. Aitous ei aina ole kaunista – mutta se on aitoa.
Jos jokainen kohta maailmassamme on stailattu puhdasmuotoiseksi ja huipputyylikkääksi, missä on paikka pennittömille mummoille, likaisissa haalareissa kulkevalle remonttiporukalle, mekastaville lapsiperheille ja eläkeläispappojen kahviseuroille? Onko ylimuotoilussa niin iso elitismin riski, että karkotamme osan ihmisistä pois? Onko design-Suomi enää ihmisiä varten ollenkaan?

Taikuri Luttisen opit esiintymiseen

katleena — Thu, 13 Oct 2011 08:48:58 +0000

Olin eilen seuraamassa Hämeenlinnan Taikaviikon iltaohjelmaa, jossa Jarmo Luttinen piti 20 minuutin taikuriesityksen ja lisäksi luennoi keskustellen reilun tunnin verran. Setin nimi oli Esiinny luovasti.

Näin Luttista ekaa kertaa livenä, ja kokonaisuus oli vakuuttava. Oli hauskaa tunnistaa joitain perustemppuja, joita jo itsekin osaan toteuttaa – mutta en esittää.

Ammattilaisen käsissä ja oikean tarinan höystämänä ne perustemput muuttuivat joksikin paljon suuremmaksi kuin omat huivin hävittämiseni ja narun katkaisemiseni ja korjaamiseni. Oli vain katsottava ja tunnustettava nöyränä, että paljon on minulla vielä opittavaa.

Luennolta poimin muutamia Luttisen teesejä, jotka sopivat kenen tahansa esiintyjän pohdittaviksi.

Ymmärrä kuka olet. Älä kerro vitsejä, jos ne eivät istu suuhusi.
Ota aito kontakti yleisöön ja tilanteeseen. Älä soita ulkomuistista suutasi kuin gramofonia.
Tee teknisten laitteiden käytölle varasuunnitelma, minkä ansiosta pääset aina kuiville. Se vähentää esiintymisjännitystä.
Päästä irti yli-ihmistunteesta, joka saattaa vallata menestyvän esiintyjän. Kun saat myrskyisät aplodit, älä ota niitä itsellesi, vaan ajattele niiden kuuluvan kaikille esiintyjille, joilta olet oppinut ammattisi.
Kun mokaat esityksesi oikein pahasti, se ei vie ihmisarvoasi. Olet yhä veli, isä, poika ja aviopuoliso, ja arvokas niissä asioissa.

Tapahtumaan oli varattu paikkoja 30 osallistujalle, mutta meitä oli vain kymmenkunta. Tapahtuman järjestäjiä varmasti harmitti, mutta vähäinen katsojakunta oli meidän voittomme. Loppuillan keskustelu saman pöydän ääressä oli intensiivinen ja jakava.

Jarmo Luttisella on takanaan rankkoja kokemuksia, ja sen näki hänestä hyvällä tavalla. Harvoin tapaa ihmistä, joka on niin sinut itsensä kanssa kuin Luttinen.

En halua shoppailla talouspalveluita

katleena — Tue, 11 Oct 2011 12:24:50 +0000

Jouduin tällä viikolla ensimmäistä kertaa käyttämään perintätoimistoa. Valitsin lopulta Lindorffin pikaperinnän, koska olen laiska ja toimeksiannon tekeminen oli pahuksen helppoa.

Kysyin kyllä tarjousta muualtakin, mutta sain vastaukseksi meilin, jossa oli mukana esite. Minun olisi pitänyt ilmoittaa sähköpostitse henkilötietoni (tietoturvatonta!), ja sopimuspaperit olisivat tulleet etanapostitse perässä. Liian vaikeaa, liian kankeaa ja liian hidasta.

Ajan kanssa shoppailu on kivaa silloin kun ostamisen kohde on myös intohimoni kohde. Voin käyttää aikaani tuntitolkulla partiokaupassa, jäätelöbaarissa, kirjakaupassa tai laukkuliikkeessä. Minua ei kuitenkaan kiehdo shoppailla talouspalveluita.

Olen vaihtamassa myös tilitoimistoa. Siinä käännyin Vihaisen puoleen, koska sekin oli helppoa: kuukausimaksu on aina sama, ja se sisältää jopa veroilmoituksen. Vertailin kyllä muitakin, mutta en jaksanut perehtyä laskutusperusteisiin ja palasista koottaviin palveluihin. (Sitä paitsi toimistoasioiden suhteen olen täysin piiskattava yksilö. Mitä vihaisempi kirjanpitäjä, sitä parempi.)

Jos toimiala on intohimoja herättävä, voi shoppailusta tehdä nautittavan ja aikaavievän tilanteen. Sen sijaan harva jaksaa kiinnostua talouspalveluista niin, että tutkisi niitä intohimoisesti tuntitolkulla verkossa.

Mitäs siitä työnhakijasta saa googlata?

katleena — Tue, 11 Oct 2011 07:48:06 +0000

Lain mukaan rekrytoija ei saa googlata työnhakijaa ilman tämän lupaa. Tämä on ilman muuta hyvä asia, koska Googlen hakutulokset voivat tarjota väärää tietoa oikeasta ihmisestä tai oikeaa tietoa väärästä ihmisestä.

Kielto poikii kuitenkin jatkokysymyksen: saako rekrytoija käydä etsimässä tietoa työnhakijan julkisessa ammattiblogissa, LinkedIn-profiilissa tai Slideshare-tilissä? Nehän ovat työnhakijan itsensä julkaisemia ja kaikille lukijoille avoimia.

Rajaan tässä pois yksityiselämän blogit ja vanhentuneet sometilit, koska ne ovat ilman muuta epärelevantteja tiedonlähteitä. Mutta entä aktiivinen ammattiblogi, Slideshare-tili, julkinen FB-sivu tai LinkedIn-profiili?

Oman järkeni mukaan työnhakijan julkiset sometilit ovat "sallittua aluetta", mutta onko asiasta ennakkopäätöstä tai oikeuden ratkaisua?

(Ja ei – minä en ole palkkaamassa ketään. Sen sijaan kirjoitan artikkelia Hallinto-lehteen, ja asia alkoi kiinnostaa.)

Blogimarkkinointi-kirja sai itseään paremmat esilukijat

katleena — Mon, 10 Oct 2011 06:29:15 +0000

Kirjoitan parhaillaan Kurvisen Jarkon kanssa kirjaa nimeltä Blogimarkkinointi. Kustantajaksi on ilmoittautunut Talentum. Kirjalla on tietenkin myös blogi, jotta suutarin lapsella olisi kengät.

Kirjan käsiksen eka versio on jo valmis, ja täydennämme sitä paraikaa. Prosessia viivästyttää hieman kustannustoimittajamme loma, mutta lukukelpoinen versio on tarjolla tämän kuun lopussa.

Olemme saaneet kirjalle huikeat esilukijat. Kunhan käsiksen toinen versio valmistuu, Blogimarkkinoinnin lukevat ja ruoskivat nämä gurut:

konsultti Cristina Andersson
konsultti Christina Forsgård
kouluttaja ja tietokirjailija Petteri Järvinen*
tuotteistaja ja tietokirjailija Jari Parantainen
professori Alf Rehn
markkinoija Riku Vassinen

* Petteri tosin lupasi antaa palautetta vasta sitten, kun on nähnyt käsiksen. En ihmettele yhtään.

Mukaan mahtuu vielä esilukijoita. Jos olet viestinnän, markkinoinnin tai verkkobisneksen osaaja, ilmoittaudu minulle. Haluamme kuulla näkemyksesi kirjastamme.

Viestinnän seminaari Vetoa, vakuuta ja vaikuta 18.10.

katleena — Tue, 04 Oct 2011 12:08:38 +0000

Viesti ry järjestää viestintäalan seminaarin Vetoa, vakuuta ja vaikuta 18.10. Helsingissä Bottalla.

Paikalle tulee nimekkäitä puhujia:

Jukka Jalonen
Minna Mars
Jari Parantainen
Maarit Pedak
Pekka Pere
Juhana Torkki

Kaikki puhujaesittelyt löydät Viesti ry:n sivuilta.

Olen lupautunut seminaarin moderaattoriksi. Tule mukaan katsomaan, kuinka ensikertalainen pärjää moisessa puuhassa.

Joku tolkku myynnissäkin

katleena — Tue, 04 Oct 2011 05:29:44 +0000

Vein eilen kirjoja postiin. Kun olin ostanut pahvikuoren ja merkin, keskustelu eteni näin:

Myyjä: Tarvitsetko postimerkkejä?
Minä: Ei kiitos, mulla on tarpeeksi.
Myyjä: Tarvitsetko ensi vuoden kalenteria?
Minä: En kiitos, mulla on jo.
Myyjä: Tuossa on muuten isänpäivälahjaideoita.
Minä: Kiitos mutta mä en hanki niitä vielä...
Myyjä: Nyt meillä on Muumi-korttejakin. Niitä ei yleensä ole tähän aikaan vuodesta.
Minä: Ahaa, nyt mun on pakko jo lähteä palaveriin. Kiitti hei!

Kaikki kunnia myyjän sinnikkyydelle, mutta joku tolkku myynnissäkin on oltava.

Vaadin kaikille tietokirjailijoille vastikkeetonta rahaa!

katleena — Tue, 04 Oct 2011 05:16:20 +0000

Hesarin kuukausiliitteessä oli hyvä erittely kirjastoapurahoista. Me kirjailijat saamme kirjastoapurahoja, jos haemme, mutta myöntämisperusteet ovat oudot. Tuhansien eurojen apurahoja saattaa saada kirjailija, joka on kirjoittanut joskus muinoin kaksi näytelmää ja yhden kirjan – vaikka kukaan ei lainaisi hänen teoksiaan ja vaikka hänellä ei olisi ollut tuotantoa moneen vuoteen.

Kirjastoapurahan saamisen edellytyksenä eivät ole suuret lainausmäärät, pienet tulot saati tuoreet julkaisut, vaan pelkkä ahne hakeminen ja irrationaaliset perustelut riittävät.

(Älkää muuten sekoittako kirjastoapurahoja lainauskorvauksiin. Lainauskorvaukset saadaan lainausmäärien perusteella, mikä tuntuu mielekkäämmältä periaatteelta kuin muka-perusteltu arpominen.)

Ennen kuin kysytte, niin itse en ole hakenut minkäänlaisia apurahoja. En halua niitä, koska tahdon bisnekseni kannattavan omillaan.

Kirjastoapurahojen puolustajat selittelevät, että joka toinen kirjailija saa kirjoistaan alle 2 000 euroa vuodessa. Tätä vajetta pitää paikata kirjastoapurahoilla.

Iso kysymys: Minkä ihmeen takia kirjojen kirjoittamisen pitäisi elättää? Harva tekee sitä kokopäivätyönään, mutta kirjoittaminen voi tuottaa sivutuloja, jos niin haluaa.

Absurdia kyllä, tässä suhteessa kirjailijoita voi verrata malleihin. Vain huiput elävät mallityöllä tai kirjoilla – tähän voi toki pyrkiä – mutta suurin osa malleista ja kirjailijoista saa työstään pelkkiä sivutuloja. Tätä ei tietenkään pidä väheksyä. Mallikeikat ja kirjat kasvattavat tunnettuutta, ja se taas tuottaa juontokeikkoja malleille ja luentokeikkoja kirjailijoille.

Jos joku taho haluaa myöntää apurahoja kirjailijoille, se pitäisi tehdä meneillään olevan projektin perusteella eikä menneitten mainetekojen mukaan. Eiväthän tutkijatkaan saa vuosittaista rahaa siitä hyvästä, että he tekivät hyvän tutkimuksen 1980-luvulla.

Mikä vikana viestinnässä? (Osa III)

katleena — Thu, 29 Sep 2011 08:18:49 +0000

Jatkan vielä yhden postauksen verran Viestintäpäällikön koulutusohjelman herättämiä epäsopivia ajatuksia:

3. Viestintä tuottaa turhaa rojua.

Liian monessa yrityksessä mitataan tehtyjen tiedotteiden määrää. Tämän vuoksi maailma on täynnä huonoja tiedotteita, jotka lentävät suoraan toimitusten roskakoreihin. Onneksi näitä turhuuksia ei enää lähetellä paperilla tai faksilla, vaan ne kulkevat sähköisesti.

Viestintä ei paneudu oleellisiin asioihin. Vuosikertomusta viilataan viikkotolkulla ja esitteiden värisävyjä ja kuvarajauksia säädetään kokonaisen työryhmän voimin. Sen sijaan olisi tärkeämpää valmentaa firman huippuasiantuntija pitämään unohtumaton puheenvuoro seminaarissa, joka täynnä kohderyhmää. Yhtä tärkeää on, että viestintä kurkistaisi joskus asiakaspalvelun maailmaan ja katsoisi, millaisia viestejä sieltä lähtee asiakkaille.

Heti kun viestintä lopettaa pikkuasioiden kanssa puuhastelun, se pääsee hyödyttämään bisnestä ihan oikeasti.

Mikä vikana viestinnässä? (Osa II)

katleena — Thu, 29 Sep 2011 08:04:30 +0000

Jatkan Viestintäpäällikön koulutusohjelman herättämiä epäsopivia ajatuksia:

2. Mitä hyötyä on viestinnän mittaamisesta?

Viestinnän tutkimuksissa ja mittareissa on enemmän epäilyttäviä seikkoja kuin varmoja hyötyjä.

Vaikka kohderyhmätunnettuus olisi erinomaista, se ei välttämättä näy viivan alla. (Kaikki tunsivat hampurilaisketju Carrolsin, mutta ihmiset eivät silti syöneet siellä. Kilpailija Hesburger tuli ja osti.) Viestinnän tehokkuustutkimukset saattavat näyttää huippulukemia, mutta se ei välttämättä näy myynnissä lainkaan.
Mielikuvamittaukset ovat aina hähmäistä touhua. Kadulla kulkeva Pertti Perusjätkä tai kiireinen Toini Toimitusjohtaja ruksii kysymyslomakkeeseen satunnaisia arvailuja, eikä hän välttämättä toimi lainkaan väittämällään tavalla.
On helppo mitata ja seurata vääriä asioita. Vaikka organisaatiolla olisi 50 000 Facebook-tykkääjää, nämä eivät välttämättä ole ostavia asiakkaita vaan vain satunnaisia klikkailijoita. Arvonnalla on helppo saada tykkääjiä, mutta silloin touhu on vain kosmeettista kikkailua.

Otetaanpa esimerkki: oman blogini lukijamäärät ovat kasvaneet vuoden aikana noin 300 %. Tällä perusteella voisin heppoisesti väittää, että viestintäni on tehokasta. Tosiasiassa ratkaisevaa on se, käyvätkö oikeat ihmiset sivuillani. Julma totuus on se, että bisnekseni ei kasva lainkaan, jos blogin lukijat ovat keskisuomalaisia kukkakauppiaita tai metsästystä harrastavia maanviljelijöitä.

(Toki minä rakastan keskisuomalaisia kukkakauppiaita ja metsästäviä maanviljelijöitä, mutta he eivät ole kohderyhmääni. He ehkä hankkivat itselleen jonkin kirjani, mutta he eivät osta puheenvuoroa tai koulutusta.)

Jokaisen viestintäpäällikön ja -johtajan on syytä tonkia mittarinsa ja tutkimuksensa läpi. Onko kaapissa relevantteja tutkimuksia vai vain näennäisfaktoja, joiden kerääminen on laihduttanut lompakkoa jo useamman vuoden?

Ei oo totta

Opetusvideo yritystaloudesta

Kaksoispiste loppusulku

Paskimmat bloggausvinkit

Älä kirjoita niin kuin minä

Saavatko tyhmät lukea blogeja?

Tunnistatko tästä lauseesta Sonerasi?

Abiristeilylle!

Tietokirjakustantamoiden yhteystietoja

Olen yleensä helppo, useimmiten varma

Kirja-arvostelu: Voittava kierre - the Winning Helix

Vierailin Hyvejohtajuudessa: Guggenheim ja vallankäyttö

"Huono päivä"

Yrityksen X perustaja ja kirjan Y kirjoittaja

Kuka saa kehittää blogia?

Pekka vai Sauli?

Ota lusikka *mihin* käteen?

Kymmenen tapaa mokata verkkokeskustelu

"Kaikki haluavat minut!"

No tässäpä selkeä ilmaisu

Viimeinen strippaus

Auta naista Fingerporissa - voita kirja

Olen seksisti

Strippausta, osa II

No nyt se bloggaaja strippaa

Jarlan sarjakuvakilpailu ratkesi - väärällä tavalla

Asenteet kunnossa

Uhrin ei pitäisi hävetä

Fischer - tuo oikein kirjoituksen osaamis keskittymä

Kuten esimerkiksi ja niin edelleen

Kootut latteudet

Näin ostat lipun VR:n verkkokaupasta

Kirjoituskilpailu, jonka haluan voittaa

Kyllähän talousjohtaja osaa olla ymmärrettävä

Ei tieto, vaan missä se sanotaan

Makeuttamaton minä

Ilmainen lounas ja muut talousvinkit

Eiku mikä firma tää olikaa?

Haastattelu Yle Hämeessä

Uuden vuoden vai uudenvuoden?

Kypsä kolumnisti

Runosuoli

Puolueetonta tiedonvälitystä JSN:n tapaan

Kiinnostava, hauska ja nolo

Seuraavan kirjani kansi

Perustaidot kaikessa, huipputaidot yhdessä

Välikatsaus projekteihin

Blogimarkkinointi on tullut painosta!

Se parempi oikolukuohjelma

Kaino syntymäpäivätoive

Minä en sitten tajua insinöörien ajattelua

EOT-blogin syntymäpäivähaastattelu

Tervetuloa huomenna synttäreille!

Kuinka haudataan joku elävältä kivalla tavalla?

Paras PIN-koodini ikinä

Tector v*ttuilee asiakkaille

Säilytä tämä lappu, koska tämä lappu on säilytettävä

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 5/5

1) Venematka

2) Tornin rakennus

3) Kärki edellä

4) Bulletlista

5) Vihdan sidonta

6) Vyyhti

Kirjaprojekti alkaa kuntosalilta

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 4/5

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 3/5

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 2/5

Näin kirjoitat yhtä aikaa hyvin ja nopeasti, osa 1/5

Mies, aseta minulle rajat!

Keväällä alkaa Blogiklinikka!

Indiaani likaisine kasvoineen

WSOYprosta tuli SanomaPro

Kömpelö ääliötunari

Onko itsestäänselvyys yllättävää?

Uudet kirjaideani - varmoja myyntimenestyksiä

Blogimarkkinoinnin jatko-osa

Kuka vastaa -kirjan jatko-osa

Koeajettua: Tolkku blogiin -yksilövalmennus

Surkeimmat työnhakijat, sijat 6-10

Ota lusikka mihin käteen?