Elämästä ja kuolemasta

Hommouven veslasissa myrskyää jälleen

noreply@blogger.com (Juho L) — Tue, 22 Mar 2011 09:30:00 +0000

Fundamentalistikristityt ovat iskeneet jälleen; tällä kertaa Älä alistu! -kampanjan muodossa. Aiheen ympärillä myrskyää jälleen ja myös tällä kertaa näyttäisi siltä, että vaikutukset ovat samaa luokkaa kuin syksyisen Homoillan jäljiltä: Kirkosta eronneiden määrä on lähtenyt rajuun nousuun. Kirkon vastaista liikehdintää on havaittavissa myös kampanjaa vastustavassa Facebook-ryhmässä.

Tämä osaltaan kielii tyytymättömyydestä kirkon toimintaa kohtaan tasa-arvo- ja moraalikysymyksissä, mutta kirkon nostamisessa keskeiseen rooliin piilee vaara. Tälläkin kertaa syyttävä sormi osoittaa evankelisluterilaista kirkkoa, minkä alaiset lahkot kyseessä olevan kampanjan takana puuhailevat. Syntyneessä keskustelussa homoviha ja kirkko linkitetään toisiinsa ja koko ongelman syntipukiksi on valittu uskonto.

Missä se ongelma sitten on? Se on siinä, että nyt haukutaan väärää puuta. Moderni kirkko ei enää toimi niin vahvana moraalisena ohjastajana kuin aiemmin historiassa. Nykymuotoinen evankelisluterilainen kirkko on jäsenistönsä näköinen. Kirkko vastaa jäsenistönsä tarpeisiin, ei toisin päin. Näin ollen mm. kirkolliskokouksen painostaminen tekemään virallisia linjauksia ei ole se tehokkain keino edesauttaa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutumista. Se olisi toki edistysaskel, mutta sen vaikutukset jäisivät lopulta vain symbolisiksi.

Homofobian juuret ovat kansalaisissa. Seksuaalivähemmistöihin liittyvät ennakkoluulot ja niiden viljely ei todellakaan ole fundamentalistikristittyjen yksinoikeus, vaan siihen syyllistyy myös paljon ihmisiä kirkon ulkopuolelta ja nk. tapakristittyjen parista. Tapakristityt ovat siinä mielessä mielenkiintoinen katras, että kirkolla ei ole heihin juurikaan minkäänlaista otetta, mikä juurikin on se heikentävä tekijä kirkon vaikutusvallassa tämän asian suhteen.

Homovastainen yhteiskunta on kieltämättä vahvan kristillisen kirkon ja kristillisen historian aikaansaannos, joten kristillinen kirkko on epäsuorasti syyllinen vallitsevaan ongelmaan, mutta ratkaisua ongelmaan ei sitä kirkon kautta saada. Nyt olisikin viisainta keskittää kaikki tarmo kansalaisten silmien avaamiseen sen sijaan, että haukutaan kirkko ja uskovaiset. Kansasta se kirkon linjauskin kumpuaa. Vai kuinka moni on kuullut, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorien kiusaajat ja pahoinpitelijät perustelevat tekojaan Raamatun opeilla? Entä homoa haukkumasanana käyttävä tekee sen uskonnollisista syistä?

Kyseessä on siis sosiologinen vyyhti, jolla on teistiset juuret. Tästä syystä tämä koko kansakunta on ongelmasta vastuussa ja kirkon demonisointi on vain käsien pesemistä ongelmasta. Koko Suomi tarvitsee asennekasvatusta ja asenteiden muuttamista, ei vain kirkon piiri. Vanhat dinosaurussukupolvet ovat tältä osin jo menetettyjä tapauksia. Nyt onkin tärkeää, että voimavarat suunnataan nuorten asennekasvatukseen kirkon rankaisemisen sijasta. Yhteiskunnalliset muutokset vaativat aina sukupolvenvaihdoksia - niin tämäkin asia.

Muutos parempaan lähtee alhaalta ylöspäin.

P.s. Tulipa ehkä historian asiallisin Elämästä ja kuolemasta -teksti.

Kuumia perunoita

noreply@blogger.com (Juho L) — Sat, 23 Oct 2010 16:07:00 +0000

Edellisestä kirjoituksesta on yli kaksi vuotta... Maailma on paukuttanut tämän ajan menemään. Ilmiöt ovat tulleet ja menneet. Nyt kuitenkin päätin jälleen kirjoittaa teille elämästä. Olen näet löytänyt sanan, joka tänään puistattaa lähes kaikkia jotka tämän äänneyhdistelmän kuulevat: Homo.

Tällä kertaa tilanne on kuitenkin toisenlainen. Homous ei puistata siksi, että se on karmeaa devianttia toimintaa, vaan siksi, että se on loppuunpuitu mediassa - Kiitos nk. homoillan ja Päivi Räsäsen.

Minäpä kerron teille. Koko asiassa ei ole kyse homoudesta. Kyse ei ole myöskään kristinuskosta tai mistään muusta uskonnosta. Kyse on seksuaalisuudesta ja siitä miten merkillisellä tavalla seksuaalisuus näkyy yhteiskunnassamme. Enää en tässä kirjoituksessani mainitse tuota puistattavaa sanaa, vaan siirrymme yleisemmälle tasolle.

Suomalaisessa yhteiskunnassa seksi on paradoksaalisessa asemassa. Se näkyy mainonnassa ja mediassa yleisesti, mutta yksilökohtainen seksuaalisuus on edelleen rankka tabu. Julkisen median maailmassa seksuaalisuus on tiettyyn pisteeseen asti ok, mutta se on edelleen salainen osa jokaisen meidän elämää. Tästä hämmentävästä ristiriidasta (öhöhö) kielii myös syntynyt keskustelu avioliittolaista.

Miksi näin on? Miten seksuaalisuus voi olla yhtäaikaa ok ja täysin muuta kuin ok? Tilanne vastaa hyvin karusti karrikoiden samaa kuin että jengi nauttii vapaaottelun seuraamisesta, mutta ei missään nimessä halua itse olla kehässä. Ontuvien analogioiden kerho.

Mikä ihmisen seksuaalisuudesta ja sen variaatioista tekee niin suuren demonin, että se kätketään kellariin jopa omalta itseltään? Seksuaalinen suuntautuminen ei näet ole ainoa seksuaalisuuden ja oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen liittyvä rankka tabu, joka yhteiskunnassamme vallitsee. Muunmuassa fetissit loistavat poissaolollaan "sallittujen" keskusteluaiheiden listalla parafilioista nyt puhumattakaan. Tämä on siinä mielessä hämmentävää, että ihmisen seksuaalisuus on itse asiassa kokoelma vahvoja ja vähemmän vahvoja fetissejä. Jos saivartelemaan lähdetään, niin jopa sukupuoli voidaan luokitella fetissiksi. Miksi siis nämä teemat ovat kiellettyjen listalla? Varsinkin nuoret puhuvat seksistä perinkin avoimesti, mutta näiden mystisten tabujen puitteissa.

Kaiken tämän lisäksi edelleen aktiivinen seksielämä koetaan deviantiksi hurjasteluksi - Tällaiset naiset ovat kansan apaattisten syvien rivien mukaan lutkia, mutta, merkillistä kyllä, seksuaalisesti aktiivisia miehiä jopa joissain piireissä ihannoidaan. Patriarkaalisen kristillisen sekoilun reliikki, mitä ilmeisimmin, sillä vanhan uskomuksen mukaan nainen on vaimo ja mies on mies. Olisi ehkä aika heittää nämäkin käsitykset romukoppaan. Jos tunnet piston sielussasi, että olet käyttänyt tätä järjetöntä ihmisten lokerointimenetelmää, niin lyö itseäsi kolme kertaa ohimoon nyrkillä; lujaa.

Nyt kuulen, kuinka joku vinkuu: "Pitäisikö tässä nyt muka alkaa kaduilla huutelemaan omista seksiasioistaan?!". Kaivan ruosteiset puukot jo valmiiksi esiin. Ihmisen seksuaalisuus ja sen vapaa toteuttaminen on mielenterveyden kannalta keskeinen seikka. Tässä maassa krooninen masennus on merkittävä kansanterveydellinen pulma ja olen vakuuttunut, että iso osa näistä tapauksista juontavat juurensa seksuaalisuuteen. Ennen kuin kukaan lynkkaa minua freudilaisena hoopona, niin suosittelen teitä katsomaan asiaa sosiologiselta kantilta.

Ihminen luontaisena laumaeläimenä pyrkii mukautumaan laumaan parhaansa mukaan. Lauma on luonut itselleen sisäisen moraalikoodiston, joka onneksi muuttuu vähitellen ajan kanssa. Tämä moraalikoodisto sisältää myös sanattomia määräyksiä, jotka rajoittavat luontaista toimintaa. Jottei saisi deviantin stigmaa otsaansa, on pyrittävä pelaamaan moraalikoodiston sanelemalla tavalla. Ongelmaksi tulee, kun luontaiset taipumukset on muutettava epäluontaisiksi keinotekoisesti tai vastaavasti kätkettävä osa omaa itseään laumalta. Sanomattakin selvää, että tämä on äärimmäinen rasite psyykeelle ja surullisinta on se, että tämä kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän alitajuisesti. Vanhemmilta kognitiivisesti "ohjelmoitua" käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa... Sitä vastaan on vaikea taistella.

Tämä johtaa vaikeisiin henkisiin lukkoihin, missä minuus on hukassa ja sosiaalisiin normeihin sopeutuminen tuntuu väkinäiseltä ilman, että itse osaa selittää syytä sille. Suomessa vallitsee seksuaalisuuden kaksinaismoralismi. Seksuaalisuus on täysin ok, kunhan se on kasvotonta ja poissa omasta habitaatista.

Ihmiset elävät surkeina ja syövät masennuslääkkeitä ihan vain siksi, että eivät ole tajunneet panna riittävästi ja oikein. Lopettakaa, hyvät ihmiset. Puhukaa asioista ja, mikä tärkeintä, tehkää asiat selviksi edes itsenne kanssa. Menkää mylläämään sydämenne kyllyydestä. Se ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. Toteuttakaa fantasioitanne ja pitäkää hauskaa. Siitä koko hommassa on kyse.

Kuten Jeesus olisi sanonut: "Heitä housusi ja käy".

Olen menettänyt uskoni tähän kansakuntaan

noreply@blogger.com (Juho L) — Tue, 23 Sep 2008 18:31:00 +0000

Kirjoitan tätä tekstiä vahvan fyysisen pahoinvoinnin kourissa. Tämä pahoinvointi ei aiheudu opiskelijoiden menehtymisestä. Se ei myöskään aiheudu ajatuksesta mielipuolisesta tappajasta toisessa ammattikorkeakoulusta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä kansakunta on kaikilla mittapuilla saavuttanut sen tekopyhyyden kliimaksin ja huipentuman, mitä en koskaan sen uskonut saavuttavan.

Vaikuttaa epäilyttävän optimistiselta? Ehkä hieman, mutta kuitenkin takana oli jo yksi vastaava insidentti minkä jälkimainingeissa medialle ja muille jeesustelijoille annettiin viesti, että "ehkä nyt mentiin hieman liian pitkälle". Entäs sitten nyt, kun on aika testata mitä Jokelan käsittelystä ja tiedottamisesta on opittu? Tehdään se vieläkin enemmän päin persettä! Totta kai! Onhan tämä maa täysien ääliöiden asuttama!

Heti ensitöikseen Matti Vanhanen tarttui härkää sarvista ja oli asettamassa internettiä, aseita ja puolta valtakuntaa tarkempaan valvontaan. MTV3 perusti salamannopeasti oman sivuston Kauhajoen tapaukselle. Iltalehden ja Ilta-sanomien nettisivut täyttyivät paskasta kertalaakista. Parhaillaan juorunnälkäiset "toimittajat" vakavasti otettavia tiedotusvälineitä myöten ejakuloivat housuihinsa kirjoittaessaan siitä kuinka ampuja piti tietokoneista, seksistä ja ampumisesta. Ja perkele! Kohta niitä lapsuuskuvia lakaa taas tulemaan! Ja soitetaan vielä uhrien vanhemmille ja omaisille, että saadaan lisää paskaa lehteen!

Sosiaalitantat ovat taas päässeet ylös haudoistaan tarjoamaan psykiatrista tukea kaikille Suomen opiskelijoille. Pitäähän nyt jokaisen opiskelijan saada nyt hieman tukea. Parastahan olisi, että koko maan mielenterveyshuollon koneisto valjastettaisiin tätä tarkoitusta varten. Tämä toisaalta johtaa siihen, että ne ihmiset joilla on oikeasti paha olla ja jotka haluaisivat hoitoon eivät sinne pääse, kun kaikki ovat hyysäämässä terveitä ihmisiä. Mutta eihän se haittaa! Pääasia on, että Tanelilla Tampereella on joku kriisiapujuntti häiritsemässä ruokatuntia, kun Tanelilla saattaa olla paha mieli tapahtuneesta! Saatana! Silloin kun Metropolia-ammattikorkeakoulussa alkaa julkinen kriisineuvonta käytävillä, niin en voi kuin murtua huutamaan keskellä pääaulaa.

Minä en edes viitsi eritellä kaikkia niitä yksityiskohtia, mitkä saavat minut raivon valtaan tällä hetkellä. Tämä yhteiskunta on mätä kaikkine tekopyhyyksineen ja pseudoempaattisuuksineen. Oi, kansakuntamme Suomi, olet oksettava läjä moraalista jätettä. Silloin sun aikas koittaa, kun ihmiset kykenevät käsittelemään asioita rationaalisesti omantuntonsa ohjastamana sen sijaan, että ollaan olevinaan empaattisia jeesustelijoita, jotta näytettäisiin hyviltä ihmisiltä naapurin silmissä. Kai te siat tiedätte, että falskiutenne tekee teistä repulsiivisia kaksinaamaisia valehtelijoita, joiden paikka on jossain helvetin kaukana täältä.

Nyt vain ei pysty enää kirjoittamaan. Ei vain voi! Tekstissä on vaikea huutaa täysillä.

Vanhus murhaa, mutta kenen on syy?

noreply@blogger.com (Juho L) — Mon, 16 Jun 2008 13:50:00 +0000

Ylitorniosta lennähteli kansakunnan reposteltavaksi uutinen, jonka mukaan 87-vuotias mies olisi ilmeisen harkitusti murhannut vaimonsa, kaksi kehitysvammaista lastaan ja lopulta tappanut itsensä. Täysin kylmäverinen eliminointi tulee varmasti herättämään viljalti keskustelua.

Koska aiheesta voinee jauhaa rutkalti, täytynee minun osioida tekstini erinäisiin osa-alueisiin tekstin jäsentämisen helpottamiseksi ja lukuelämyksen maksimoimiseksi. Pidemittä puheitta aloitettakoon:

Motiivi median silmin

Aidon kotimaisen lällypyllylogiikan mukaan murhaaja ei ole 87-vuotias mies, vaan jokin ulkopuolinen ilmiö, harrastus tai muu asia. Esimerkiksi nuorten tekemissä surmissa ja muissa väkivaltarikoksissa nuori saa kaksi varttia ehdollista vankeutta ja 15 vuoden elinkautisen kuritushuonerangaistuksen saa internet, TV, elokuvat, tietokonepelit, musiikki, virvoitusjuomat, sähly, pajatso, keskiolut ja kaikki keskiverron nuoren elämään enemmän tai vähemmän vaikuttavat asiat.

Tämän hämmästyttävän selkeän "ihminen on pohjimmiltaan hyvä" -hevonkakkadeduktion johdattamana voidaan lähteä purkamaan Ylitorniota ravistellutta kolmoismurhaa. Koska tekijä on itse syytön, on murhaan löydettävissä syyt tekijän kiehtovan vauhdikkaasta eläkkeen ryydittämästä elämästä. Siispä totuutta etsimään!

Tekijä on todennäköisesti ollut polkupyörän aktiivinen käyttäjä, kuten valtaosa hänen ikäisistään vanhuksista ovat. On myös mahdollista, että murhaaja on ollut poikkeuksellisen teknologisoitunut seniori, jolloin hänellä on ollut pääsy internetin kiehtovaan maailmaan, jossa hän on ehkä julkaissut näin teon jälkeen epäilyttäviltä vaikuttavia katiskan rakennusohjeita. Lisäksi bingon paheellinen maailma on saattanut olla tekijälle murheellisen tuttu. Musiikkina on mennyt vanha iskelmä ja Solistiyhtye Suomi.

Mitä tästä voidaan päätellä? No vaikka mitä! Ensinnäkin: polkupyörä. Tämä syntinen kulkuväline on selvästi vaikuttanut haitallisesti tekijän psyykkeeseen rajoittaen rationaalisen ja leppoisan ajattelun prosessointia. Pätevän loogisen syyn puuttuessa voimme nostaa polkupyörän ominaisuuksista esiin ihmisen liikkumiselle epäluonnollisen sirkulaarisen jalkojen heiluttelun polkupyörän välittämänä tuottamaan etenemiseen. Polkupyörät on siis asetettava ajokieltoon ja uusien pyörien myynti on tyrehdytettävä lakiteitse. Tällä tavoin polkupyöräsurmat ennaltaehkäistään ja veronmaksajien ennenaikaisen menehtymisen riski pienenee.

Toisekseen: Katiskojen rakentelu. Tähän uhkaan on reagoitava nopeasti kesälomakalastelun kiihtyessä alati. Pyydyslupien hankintalukemat kasvavat silmissä ja uusia pyydyksiä sidotaan lisää päivittäin! Siispä lupien hankkijat on asetettava tarkkaan valvontaan ja asettaa etenkin katiskoilla pyytäjät erityisen tarkkailun alle. Jos katiskalla kalastajalla on myös käytössään nettiyhteys, on hänet pidätettävä kuulusteluita varten. Näillä eväillä vältymme kavalilta mökkimurhilta.

Kolmanneksi: Bingo. Uhkapelit ovat astinlauta paheelliselle ja sosiaalisten ongelmien runtelemalle elämäntilanteelle. Ongelma voidaan ratkaista nostamalla bingohallien alaikäraja 120:een vuoteen. Tällä voi olla jotain minimalistisia haittavaikutuksia bingohallien toiminnan kannattavuuteen, mutta se on pieni hinta murhilta säästymisestä.

Neljänneksi: Vanha iskelmä ja Solistiyhtye Suomi. Näistä sanoituksista huokuu murhaan kiihottava sointi. Agressiiviset haitarikompit ja Elämää juoksuhaudoissa saavat kenet tahansa tarttumaan aseeseen, jos nyt ei omaisiaan uhatakseen, niin ainakin haitaristia palkeisiin ampuakseen.

Mutta härregy! Tästähän nousee kohu! Suomen maa ei ole enää entisensä! Kauhistuttavaan kylmäveristen murhaajien riskiryhmään lukeutuu yli puolet koko maan asukkaista, ellei mainittuja turvatoimia panna käytäntöön välittömästi.

Kohta Suomen kansa vaatii päitä pölkylle! Helkama ja Martta-Bingo oikeuteen! Kanaverkko kiellettävä! Ikääntyminen laittomaksi! Kohua odotellessa...

Mitä murhaaja oikeastaan tekikään?

Sitten vakavammin: 87-vuotias tekijä tappoi vaikeasti sairaan vaimonsa ja kaksi kehitysvammaista tytärtään. Nämä seikat tiedetään ja jostain käsittämättömästä syystä maamme möhömahat vielä ihmettelevät mikä on teon motiivi! "Hän surmasi puolustuskyvyttömän vaimonsa ja lapsensa! Hirviömäistä!", itketään. Ääliömäistä puhetta! Tekijä on itse asiassa ollut humaani ja huolehtivainen vanha mies. Juho selittää nyt teille motiivin:

1. Tekijän vaimo on ollut samoilla ikälukemilla kuin miehensä ja hän on ollut vuodepotilaana vaikean sairauden vuoksi. Tästä voidaan päätellä, että meneillään on ollut Suomen modernin kristillisen lässykulttuurin ah niin ihana helmi: Avuttoman ihmisen kiduttaminen ja keinotekoinen kuoleman pitkittäminen. Mies murhasi vaimonsa, koska halusi päättää rakkaansa kärsimyksen. Suomessahan tällaisen "vailla täysiä ruumiin ja sielun voimia" olevan ihmisen kiduttamisen lopettaminen on laitonta, joten tavalla tai toisella se oli tehtävä. Motiivi vaimon murhaan: Rakkaus.

2. Tekijän lapset olivat vaikeasti kehitysvammaisia ollen täten edelleen täysin riippuvaisia vanhemmistaan. Äidin poistuttua pelistä sairauden ja myöhemmin humaanisti edesautetun elottomuuden vuoksi, on koko taakka jäänyt miehen harteille. Koska mies itse on vanha ja iän mukanaan tuomat vaivat ja sairaudet ovat myös papan vitsauksena, on hän ollut realisti ja olettanut menehtyvänsä muutaman vuoden sisällä. Näin miehelle on tullut realiteettien tajuamisen hetki: hän on käsittänyt lastensa jäävän täysin heitteille ja sosiaaliviraston lumppupalloiksi ajan hänestä jättäessä. Esiin nousseen kiperän tilanteen mies päätti viisaasti ratkaista lopettamalla lastensa nykyiset kärsimykset ja myöhemmät suuremmat kärsimykset päähän tähdätyillä laukauksilla. Motiivi lasten murhiin: Huolenpito.

3. Tekijä tiesi kuolevansa pian ja tiesi joutuvansa pitkällisen, ehkä koko loppuelämänsä kestävän oikeusprosessin rattaisiin, minkä johdosta hän päätti lopettaa prosessin ennen kuin se ennätti edes alkaa. Motiivi itsemurhaan: Yhteiskunnan vaatima rangaistus huolenpidosta ja rakastamisesta.

Tekijä oli siis viisas ja huolehtivainen mies. Ymmärsi ihmisyyden päälle. Hieno mies.

Lisäys: Huomasin juuri, että perinteistä kriisiapua on taas tarjolla. Tällä kertaa kaikille terveyskeskuksessa olleille. Minä vaadin, että jatkossa jokaiselle terveyskeskusvieraalle järjestetään kriisiapua ilman erillistä pyyntöä, sillä terveyskeskuksissa kappelin ovi käy verraten tiuhaan viikottain, kun mummoa ja pappaa lakoaa. Ihminen on ollut samassa rakennuksessa kuolevan henkilön kanssa. Se on muuten psyykkisen kriisin paikka!

Bussiturma-rock

noreply@blogger.com (Juho L) — Mon, 21 Apr 2008 15:18:00 +0000

Espanjassa suomalaisia humpan ja viinanjuonnin eksoottiseen tunnelmaan kuljettan ut turistibussi joutui vakavaan onnettomuuteen ja uusi kansallinen kriisi oli käsillä... Mutta mitä ihmettä! Kitinäblogin kirjoittajana joudun kritisoimaan ulkoministeriön ja avustusjärjestöjen toimintaa harrastustani rampauttavista toimista: Kriisiapua vain uhreille ja uhrien omaisille?

Mistä minä nyt revin huumoria, kun kriisipuhelinta ei perustettu Jokela-tyyliin kaikille ihmisille, joihin pätee yksi tai useampi seuraavista kriteereistä:

a) On joskus ollut Espanjassa turistibussissa.
b) On käynyt Espanjassa tai ulkomailla yleensäkin.
c) On joskus ollut bussin kyydissä.
d) On nähnyt bussin joko livenä tai videolla (myös valokuva tai piirros käy).
e) On ollut suomalainen turisti.
f) Tietää ihmisiä, joihin pätee yksi tai useampi kohdista a-e.
g) Tuntee henkilön, johon pätee kohta f.

Olen todella karvaan pettynyt. Onko tämä merkki siitä, että tällä pullamössö-läskimahakansalla on vielä kykyä käsitellä onnettomuuksia ja tragedioita rationaalisesti? Toivo elää.

Suomalaisesta kulttuurista

noreply@blogger.com (Juho L) — Mon, 14 Apr 2008 08:10:00 +0000

Suomalainen kulttuuri, tuo elämän jalokivistä suurin - Ainakin jos kysytään tietyltä iloiselta osalta Suomen kansaa. Ennen vanhaan vanhuksia, hippejä ja maahanmuuttajia potkittiin ihan vain silkasta potkimisen ilosta. Nyt mukaan on noussut Suomen kulttuuri ja sen uhattu asema. Yhtäkkiä Suomen ÄO:n tasapainottava negatiivinen voima on kiinnostunut kulttuurista. Mutta pirupliut! Sehän on hienoa! Suomalainen kulttuuri onkin pitkään ollut modernissa elämänmenossa taka-alalla ja joutunut länsimaisten vaikutteiden raiskaamaksi!

Mutta kun syytä tähän yhtäkkiseen heräämiseen lähdetään selvittämään, tulee pakollakin vaivuttua epätoivoon. Ei siksi, että syyn selvittäminen olisi niin vaikeaa, vaan siksi, että vastaus on luonnollisen tapaan silkka kakkaa. "Somalit ja karvakäet vie meijjän kulttuurin!". Jouduin prosessoimaan päässäni pitkään mahdollisia seikkoja, mikä tekevät juuri tästä mainitusta kansanosasta ainoan uhkan maamme kulttuurille. Onko tätä kukaan edes ajatellut loppuun! Jos otan huomioon sen kansanosan, joka tämän ongelman esittämisen on generoinut, on vastaus oletusarvoisesti "Ei varmasti". Katsotaanpas...

Kun lähdin laskeskelemaan niitä seikkoja, mitä reilun vuosikymmenen ajan maassamme asustaneet ongelmalliseksi nostetut kansanosien edustajat ovat korvanneet suomalaisesta kulttuurista, niin jostain syystä mieleeni ei tule yhtään seikkaa. Ehdokkaita ongelmiksi kuitenkin löytyi:

Pizzeriat? - Suomalaisten itse tuoma vaikutus lännestä. Jäänyt onneksi harmittomaksi. Kalakukko elää yhä. Päätelmä: Ei uhka kulttuurille.

Kulttuuriristiriidat aiheuttava lähiöissä ongelmia? - Tässä seikassa on Suomen kansa kunnostautunut aivan ilman ulkomaalaista panostusta jo vuosikymmeniä. Toisaalta monia voi harmittaa, että yhtäkkiä "mutakuonot" tulevat kilpailemaan köyhyys- ja pahoinvointiteollisuudessa. Päätelmä: Tukee suomalaista kulttuuria.

Maahanmuuttajien kulttuuri suosii väkivaltaa? - Tässä jouduin pysähtymään pidemmäksi aikaa pohtimaan. Aluksi mietin, että Suomi oli kuitenkin ennen vuotta 1980 täysin väkivallaton maa. Ketään ei lyöty tai pahoinpidelty. Sitten heräsi epäilys, että muistin ihan helkkarin paljon väärin. Onneksi kävin kirjastossa tutkimassa asiaa ja tajusin, että Suomihan on ollut jo vuosikymmeniä väkivaltarikosten luvattu maa! Toisaalta ehkä kyse ei ole väkivallasta. Täällä ihmiset vain epähuomiossa törmäävät nopeasti liikkuviin nyrkkeihin, teräaseisiin ja erinäisiin ammuksiin keskimääräistä useammin. Nyt kun maahan tuli ulkomaalaisia, jouduttiin jo uutisoimaankin "Juuri saapuneet somalit ovat äärimmäisen epäonnisia". Suomen epäonni tarttuu! Päätelmä: Tukee osittain suomalaista kulttuuria.

Näitä keskisiä kysymyksiä ja useita muita pienempiä väläyksiä pohdittuani päätin hylätä omien uhkakuvaskenaarioideni rakentelun ja turvata uhkakuvittelijoiden omiin teeseihin: "Joulua vietetään vaikka mikä olisi ja Suvivirsi pysyy! Isämmaan ja suomalaisen kulttuurin puolesta!", kaikuu huudot. Mitä perkelettä siellä takarivissä taas touhutaan! Kuulkaas te lyttyotsaiset hinurit, kristinusko on islamin kanssa samasta puusta veistetty lähi-idän uskonto. Suomalainen uskontokulttuuri tuhottiin menestyksekkäästi viimeiseen pisaraan asti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa viimeisten uhrilehtojen mukana.

Ja nyt alkaa se kitinä, että "no mitä muka se suomalainen kulttuuri sitten on?". Antakaapas, kun minä kerron: Suomalainen kulttuuri on sitä, että mennään syksyiseen metsään kävelemään ja syödään eväinä ruisleipää. Suomalainen kulttuuri on sitä, että uidaan kesäyön valossa kädenlämpöisessä vedessä. Suomalainen kulttuuri on sitä, että käydään onkimassa ahvenia ja tehdään niistä kalakukko. Suomalainen kulttuuri on sitä, että käydään saunassa ja uidaan avannossa, jonka päälle juodaan olutta. Suomalainen kulttuuri on sitä, että juhannuksena hipsitään yöjalkaan tekemään seksiä. Suomalainen kulttuuri on sitä, että mennään talvella hiihtämään. Suomalaista kulttuuria on se, että pidetään hauskaa. Näyttäkää minulle se taho, mikä tämän kaiken meiltä ottaa pois!

Mitä taas ei ole suomalainen kulttuuri? No, katsotaanpas: Suomalaista kulttuuria ei ole Suvivirsi ja kristilliset pyhät. Suomalaista kulttuuria ei ole makkaransyönti ja autourheilu. Suomalaista kulttuuria ei ole poliittinen korrektius ja siveys. Suomalaista kulttuuria ei ole MTV ja keltainen media. Suomalaista kulttuuria ei ole Mannerheim, sota ja leijona. Suomalaista kulttuuria ei ole tyhjästä iniseminen ja idiotismi. Suomalaista kulttuuria ei ole riehuminen ja jääkiekko. Näyttäkää minulle se taho, joka tämän kaiken meiltä ottaa pois, niin minä olen sen tahon kanssa ihan helvetin hyvä ystävä!

Tässä kun tarkastelee jälkimmäistä listaa, niin sehän on pelkästään Euroopasta ja muualta lännestä tulleita vaikutteita! Ehkä meidän on nyt tuhottava muu Eurooppa tai edes suljettava rajat muilta eurooppalaisilta. Toinen vaihtoehto on, että ajattelemme järkevästi. Se voi tuntua aluksi aika kaukaa haetulta idealta, mutta siihen tottuu aika äkkiä. Suosittelen kokeilemaan.

Kuten olette jo huomanneet, koko kulttuurillinen uhka on hatullinen paskaa. Tyhjänpäiväiset inisijät: Syökää siis hattunne ja sen sisältö, olkaa hyvät.

Asioiden alkuperiä II: Kersantti Dowell

noreply@blogger.com (Juho L) — Mon, 28 Jan 2008 18:23:00 +0000

"Jumankavita!", kersantti Dowell karjahti mielessään herätessään tuntemattomassa ympäristössä. "Ensin ammutaan vinosilmiä tiesulutteella ja nyt ollaan jossain loukossa! Mitä kommarien juonia tämä on?!"

Kylläpä Vietcong olikin yllättänyt Dowellin johtaman partion. Täysin housut kintussa - Konkreettisesti housut kintuissa, sillä meneillään oli ollut juuri marssitauko ja sotamies Loyd oli tarpeillaan tien varressa. Ensimmäinen luoti roiskutti osan Loydista korpraali Willowsin ylle. Tapahtumaa seurasi raivoisa tulitus, mihin partio vastasi parhaansa mukaan.

Dowell muisti osuneensa yhteen viholliseen, mutta hänen muistikuvansa katkeavat vihellykseen ja nyt hän oli tässä oudossa ympäristössä. Hän oli luultavasti menettänyt tajuntansa ja oli nyt vihollisen kynsissä. Dowell kirosi. Piti vielä vangiksi joutua! Hän oli kuullut monia tarinoita siitä, mitä Vietcong tekee sotavangeilleen - Kidutusta, leikkelyä, ihmiskokeita! Kuolemakin olisi varteenotettava vaihtoehto. Dowell oli kuitenkin päättänyt selvitä kaikesta, mitä ikinä Jumala hänelle koettelemuksekseen tarjoaa.

Dowell oli hieman sekavassa tilassa. Ajatukset eivät tahtoneet pysyä kasassa. Päässä vilisi, silmissä sumensi ja kaikki oli niin unenomaista. Ensin mielessä oli taistelu, sitten tajunta palasi nykyisyyteen ja outoon ympäristöön ja siitä takaisin taisteluun.

Korvissa humisi ja jostain kaukaisuudesta kuului vaimeaa puhetta. Ympäristö oli pimeä ja lämmin tai paremminkin hieman kuuma. Hengittäminen tuntui vaikealta. Välillä hänestä tuntui ettei hän edes hengittänyt lain, mutta hän ei tuntenut tarvetta paniikkiin. Hänen olonsa oli kevyt ja hänestä tuntui kuin hän kelluisi miellyttävästi huumattuna ja voimattomana. Hänen silmissään näkyi epämääräisiä hahmoja ja himmeää punaista valoa. Katsetta oli vaikea tarkentaa.

Dowell tunsi kuinka ympäristö alkoi liikkua. Hänen selkänsä osui seinään. Dowell alkoi haparoida tilaa käsillään. "Mitä pirua!", Dowell tuhahti, kun hänen kätensä tunnustelivat selkeästi toista ihmistä. Toinen vanki! "Willows? Mosley?", Dowell yritti huhuilla, mutta hän ei saanut ääntä suustaan.

Dowellin käsi takertui letkuihin hänen haparoidessaan eteensä puolisokeana. Tilanne alkoi saamaan Dowellin menettämään malttinsa. Minkä helvetin kommarien lääketieteellisen testin uhriksi hän nyt on joutunut! "Jo on saatana!", hän yritti karjua.

Katse alkoi tarkentua. Eikä aikaakaan kun hän jo kykeni näkemään edessään levollisesti leijuvan vankitoverin. "Harris?". Katse tarkentui ja Dowell havaitsi olevansa tässä ahtaassa vankitilassa mustaihoisen vankitoverin kanssa. "Tämäkin vielä! Vankina kaljupäisen neekerin kanssa! Perkele!", Dowell vaahtosi mielessään ja alkoi olemaan kiihtyneessä tilassa.

Vankitoveri tuijotti Dowellia levollisen hiljaisesti, mikä ärsytti Dowellia suunnattomasti. "Mitä helvettiä tuokin tuossa mulkoilee!", hän kirosi. Etelän poikana Dowellilla ei ollut aikomustakaan sietää moista mulkoilua. Jos hän ei olisi tässä ahdingossa, hän tekisi tuolle elukalle, kuten kotopuolessa tehtiin. Ajatus Dodge Coronetin perässä narun päässä sätkivästä vankitoverista sai Dowellin hieman piristymään. "Siitäs saisi nekru mitä ansaitsisi!". Vankitoveri käännähti hiljaa sivulle ja osui polvellaan Dowellia imakasti nivusiin.

"Ai saatana!", Dowell kirosi. "Kaikkea sitä joutuu kestämään! Ensin vinosilmät ottavat vangiksi ja sitten samassa saatanan kopissa on neekeri, joka potkii munille!". Hän toivoi, että vankitoverin esi-isät olisivat jääneet Afrikkaan ja riutuneet nälkään.

Vankitoveri tuijotti edelleen Dowellia tyynen rauhallisesti, mikä oli viimeinen tikki. "Älä tuijota, saatanan mulkero!", Dowell yritti karjua niin, että otsassa sykki. Vanki tuijotti edelleen ja Dowell oli näkevinään hänen kasvoissaan hymyn häivän. Se riitti Dowelille.

"PERKELE!", hän karjaisi ja samalla potkaisi toveriaan vatsaan tummanpuhuvalla jalallaan. Synnytys käynnistyi.

Pelasta maailma - Kierrätä hyvä ihminen!

noreply@blogger.com (Juho L) — Fri, 28 Dec 2007 21:47:00 +0000

Paperi menee paperinkeräykseen. Muista kuitenkin, että paksumpi paperi ja kartonki menee kartonginkeräyslaariin. Alumiinitölkit alumiininkeräykskoriin ja pahvi laitetaan pahvinkeräykseen. Kierrätys on nykyään niin kovin helppoa! Kaikkialla kierrätetään ja yritykset pönkittävät imagoaan ahkerasti kierrättämällä enemmän ja enemmän vihertävien kuluttajien iloksi. Kierrättäminen on trendikästä. "Kaikki kiertoon!", huutaa iloinen maailman väki!

Voi miten auvoisa planeetta! Mutta tässä asiassa rohkenee ihminen olla eriävää mieltä. "Kaikki kiertoon"-teemassa on nykyisten standardien ja käytäntöjen takia apinan pään kokoinen aukko - Eikä muuten ole ihan pieni apina! "Mutta kuinka? Kaiken jätteen kierrättäminenhän on elintärkeää!", kuuluu huudot. Näinhän se on, sitä ei käy kiistäminen. Ongelma piileekin siinä, että kaikkea jätettä ei älytä kierrättää.

Nyt en puhu jätteestä, jonka kierrättäminen on mahdotonta, vaan jätteestä, jota ei jostain käsittämättömästä syystä mielletä jätteeksi. "Ei tämä ole jätettä! Haudataan se maahan muhimaan!", sanotaan. Viekkaimmat jo varmaankin arvanevat mistä on kyse: No, vainajista tietty!

Länsinaapurissa oli jokunen vuosi sitten kokeilu, missä krematorion hukkalämpöä otettiin kaupungin kaukolämpöverkkoon lämmittämään sinikeltaisia pikkuvarpaita. Voi elämä mikä haloo syntyi, kun tämän todellisen ekoenergian käyttäjät saivat tietää, mistä tämä miellyttävä lämpö oli peräisin. Ensin alkoivat huutamaan uskon koskettamat henkilöt ja pian tähän kuoroon yhtyi valtaosa muusta kansasta. "Haamuja lämpöpattereissa!", mitä ilmeisemmin. Meteli oli niin kova, että kokeilu päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Krematorio poistettiin vähin äänin lämpöverkosta - Kansa nukkui vailla pelkoa vainajien verenhimoisesta kostosta ja krematorio puski suunnattomat määrät lämpöenergiaa ulkoilmaan harakoille. Takaperoinen askel ihmiselle, suuri harppaus harakoille.

Mutta mikä siis erottaa kuolleen ihmisruumiin biojätteestä? Jokainen vainajan ruumiin nähnyt tietää, että kuollut ihmisruumis on vain kuori, joka muistuttaa etäisesti sitä henkilöä, kenet kuolo oli korjannut. Se on eloton ja sieluton - kuin vahanukke tai valokuva. Se on vain kasa biomassaa, mikä on aloittanut juuri hajoamisensa. Kun Antero menehtyy jää jäljelle vain ruumis. Antero on enää elävien muistoissa; ei siinä ruumiissa, joka mätänee.

Nykymaailmassa ero kuolleen naudan ja kuolleen ihmisen välillä on se, että kuollut nauta käytetään säälimättä hyödyksi. Ajatelkaa mikä edistysaskel se olisikaan ihmiskunnalle, jos ihmisruumiiseen alettaisiin suhtautua järkevästi ilman outoja pyhyyksiä ja jeesustelua. Makaaberia; kyllä - Taloudellista; epäilemättä!

Alkeellisessa unelmayhteiskunnassa kaikki vainajat poltettaisiin ja prosessissa syntynyt lämpö käytettäisiin hyödyksi niin lämpö- kuin sähköenergiana. Jokaisella ihmisruumiilla olisi vielä viimeinen käyttötarkoitus. Mummi elää muistoissa ja mummin ryppyiset sormet lämmittävät kylmää tammikuista kotia: "Kiitos, mummi!". Lisäksi vesistötkin kiittäisivät, kun jätevainajia ei käsittämättömästi haudattaisi maahan pilaamaan pohjavettä. Maistuu vesikin paremmalle.

Jätteenpoltto on kuitenkin merkki heikosta kierrätyksestä. Kaikki mitä ei ole kierrätetty järkevästi on poltettava. Se ei käy päinsä! Tästä syystä edistyneessä unelmayhteiskunnassa vainajan hyötykäyttö rationalisoitaisiin ja tehostettaisiin äärimmilleen, jolloin poltto-osuuden määrä minimoituisi. Kuinka tämä sitten toimii käytännössä? Helppoa!

Liha ja sisäelimet: Ensinnäkin vainajasta poistettaisiin lihaskudos, josta voitaisiin valmistaa monia herkullisia ravintokokonaisuuksia. Jos nyt ei ihmisille, niin miksei vaikka minkinrehuksi ja lemmikkien ruuaksi. Soylent Green - sitä kissa ostaisi! Ikääntyneen vainajan liha voi olla jokseenkin riippunutta, mutta on sitä ihmiset ja eläimet rujompaakin tavaraa syönet. Myös osasta sisäelimiä saisi valmistettua ravintoa, mm. suolen voisi laittaa makkaran pinnoitteeksi.

Nahka: Vainajien nahka olisi luonnollista hyvä ottaa talteen, sillä se lienee kaikista käyttökelpoisinta tavaraa. Vaikkakaan ihmisnahka ei ole vahvuudeltaan ja paksuudeltaan parasta mahdollista, olisi sillä siitä huolimatta monia mahdollisia käyttökohteita. Vaatteita tai sohvanpäällisiä ei vainajista varmaankaan saisi tehtyä kestävää käyttöä silmällä pitäen, mutta pieniä käyttöesineitä ja kalusteita kylläkin. Lompakko Veijon reidestä, Helvin päästä lampunvarjostin, Ruupert-enon selkänahasta rummunkalvoja. Kirjansivuja, seinäpinnotteita, käsilaukkuja jne. Vain mielikuvitus on rajana. Lisäksi ihmisnahkan voisi täyttää, jolloin lopputuloksena olisi hätkähdyttävän elävän näköisiä mallinukkeja, proteeseja ja miksei vaikka mainioita design-kalusteita: Täytettyihin pakaroihin integroitu CD/DVD-soitin (jolloin lausahdus "tämä musiikki on totaalisen pyllystä" saa täysin uuden ulottuvuuden), käsinaulakko ja hienoja seksileluja! Entä sitten upeat naamarit ja peruukit/hiuslisäkkeet! Ed Gein oli ihmisihon hyötykäytön pioneeri. Ehkä hieman kaheli mies, mutta siitä huolimatta edelläkävijä, visionääri ja selkeästi nero! Nerouden ja hulluuden rajahan on tunnetusti olematon. Hieno mies, kertakaikkiaan.

Luusto ja jänteet: Luu - Kovaa, kestävää ja kauniin väristä. Pianon koskettimia, koruja, ruokailuvälineitä, koriste-esineitä, kirurgisia vahvikkeita, noppia, astioita... Luusta voi tehdä kaikkea! Viikingit olivat kovia käyttämään ihmisluuta hyödyksi ja tätä perua on tiettävästi myös skoolaus, mikä tarkkoittaa maljan juomista vihollisen kallonpuolikkaasta (skåll). Kerää koko sarja! Lapsivainajista snapsi- ja käyttölasit - Varttuneemmista kalloista kelpaa hörpätä saunaoluet ja syödä aamupuurot. Jänteistä puolestaan saa aikaiseksi köysien ja narujen lisäksi kielisoittimiin kieliä.

Kaikki loppu räipe ja moska voidaan sitten polttaa energiaksi. Näillä keinoin maailmaa uhkaava energiakriisi helpottuisi ja ympäristön rasitukset pienenisivät merkittävästi! Itse ainakin henkilökohtaisesti olisi ilahtunut, jos tietäisin ruumiini hyötykäytettävän kuolemani jälkeen.

Kaikki tämä hienous ja ihmiskunnan räjähtävä harppaus eteenpäin on kiinni vain siitä, että joku on saanut päähänsä ihmisyyden koko olemuksen olevan kiteytyneenä ruumiiseen. Hölmöläiset! Teidät sietäisi ajatuttaa vossikalla suonsilmäkkeeseen. Tulkaa järkiinne ja tehkää maailmalle palvelus: Kierrätä hyvä ihminen!

Voi jesuksen muna

noreply@blogger.com (Juho L) — Thu, 08 Nov 2007 17:57:00 +0000

Juuri edellisen tekstin kirjoitettuani Ylen uutisista hyppäsi silmilleni erittäin tärkeä uutinen. Se uutinen oli niin tärkeä, että se ylitti kevyesti Ylen uutiskynnyksen.

Uutinen oli välttämätöntä saattaa koko kansakunnan tietoon. Siksi se julkaistiin maamme uskottavimmassa uutismediassa. Juttu tarjoaa äärimmäisen merkittävää tietoa jokaiselle Suomen kansalaiselle. Valmistaudu... Kohta saat kuulla jotain, joka vielä pelastaa sinun henkesi jokin päivä...

"Jokelan ampuja löytyi vessasta"

Siis ei saatana! Mikä on tämän uutisjutun funktio? Mitä uutisoitavaa on siinä, mistä kuoleva ampuja löytyi? Voi jesuksen muna! Kyllä olisin keltaisesta mediasta vielä uskonut, mutta Yle! Saattanaah. Yhtä keltaista juorunnälkäistä kakkaa kaikki!

Hyvä Ylen uutisten toimitus: Mitä te poltatte siellä?

Lisäys: Jep-jep... Tällaista vielä. Pidetään koko vuoden mittainen sapatti samalla! Koko maa kiinni!

Lisäys 2: Hah!. Tässä maassa on oikeasti fiksuja ihmisiä! Voi veljet, että sai juorunnälkäinen shakaalitoimittaja nenilleen!

Lisäys 3: Ei fittanan persaus!. Voi jumanskaude! Surunvalittelut PÄÄMINISTERILLE!

Lisäys 4: Ja näin!. Tässähän ollaan jo kolmannen ja neljännen vaiheen välissä!

On aika mässäillä!

noreply@blogger.com (Juho L) — Thu, 08 Nov 2007 16:38:00 +0000

Jokela. Näin aloitetaan blogiteksti yhdellä sanalla. Voihan jumantsuigula mikä onnenpotku Suomen kansakunnalle! Ei tarvitse enää kirjoittaa Maajussi-Teijasta ja BB-kilpailijoiden tissilainoista. Sellaiset otsikot ovat vain hätävararuokaa medialle. Onneksi on nyt jotain oikeata mässättävää! Fiilikset ovat tiedotusvälineiden keskuudessa kuin olisi vaihdettu nöttkött kaviaariin ja uppokeitettyyn vuohenpäähän - Groteskia, mutta varmasti gourméta!

Mediassa kansallisen tragediamässäilyn kehityskaari noudattaa aina samoja linjoja.

1. Ensimmäisessä vaiheessa Internetin reaaliaikaiset uutissivustot täyttyvät tuhannesta asiaa käsittelevästä artikkelista. Yle, MTV, Iltalehti, jne. - Kaikki menevät suorastaan tukkoon toimittajien suoltaessa sivustoille tarinoita aiheesta. Kriisin ensimmäisillä hetkillä 90% Internetin liikenteestä on toimittajien aiheuttamaa. Tällä välin pääministeri ja presidentti ovat ennättäneet jo antaa lausuntonsa asiasta. Eduskunta huutaa yhteen ääneen "SURULIPUTUS!". Samalla uutissivustot alkavat anella tapahtumapaikalla olleilta lausuntoja ja mieluiten vaikka kännykuvia tai videoita. Jos materiaalissa näkyy vainajia, niin siitä vain plussaa.

2. Tapahtuman seuraavana päivänä puskee päälle eilen sovitun suruliputuksen päälle "OMAISTEN SUVÄ SURU"-lööpit ja uhrien omaisiin keskittyminen. "Surmatun Annan äiti: Hän kuoli liian nuorena". MTV:n ja Nelosen uutisissa mässäillään niin, että uutistenlukijalta lentää desi kuolaa rinnuksille. Lehdissä julkaistaan eilen saatuja kännykuvia vainajista ja ampujasta. Kansanedustajat antavat lausuntoja kuinka heidän mielestään koulujen turvallisuuteen pitäisi panostaa "kuten puolueessamme on aina sanottu". Omaa poliittista agendaa ajetaan kuin mökkimopoa - Täysillä ilman kypärää pää edellä soramonttuun.

3. Kolmannen päivän vaiheilla alkaa media olemaan jo kunnon nousuhumalassa. Kahden ensimmäisen päivän aikana on tapahtuman peruspiirteet jo koluttu ja omaistenkin kyynelsilmiä on käyty kuvaamassa. Kohta alkaa tulemaan tenkapo? Ehei! Jos tiedotusvälineet olisivat mässäilyn sijasta vetämässä kännejä, olisi tämä se piste, missä olut vaihtuu tiukkaan viinaan. "TÄLLAINEN OLI JOKELAN TAPPAJA", laitetaan lööppeihin. Kuvat ja kaikki! Katsokaa tappajaa silmiin! "Hän oli rauhallinen ja älykäs poika". Kaikki tekijään liittyvä materiaali julkaistaan vaikka pakolla. Nettisivut, galtsukuvat kesän mökkireissulta, kaitafilmiä lapsuuden joululta 1989. Aivan kaikki! Vanhempiakin yritetään haastatella. Tappajan vanhemmat!

4. Seuraavaksi tulee laskuhumalatila. Käy juuri niin kuin käy mässäillessä - Syötävä loppuu. Median nälkä on ollut suunnaton ja se on vaatinut veronsa. Kaikki tapaukseen liittyvä on käyty läpi. Ei hätää! Vielä on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet esimerkiksi tappajan lapsenvahtina tappajan oltua lapsi, ihmisiä, jotka olisivat saattaneet olla koulualueella tapahtuma-aikaan. "Riston täpärä pelastautuminen: Hain Jokelan koulusta opettajan virkaa vuonna 1992!"

5. Kukaan ei enää jaksa kuunnella aiheesta yhtään mitään. Aiheesta ilmestyy vielä otsikoita, mutta ne ovat vaatimattomia. Kuin kaikua menneestä herkusta. Muistona hyvistä ajoista.

Ja nyt nostan tiettyjä asiakohtia esille:

a) Suruliputus

Kansakunnan yhteinen suru! Joukko nuoria on kuollut traagisen väkivaltaisesti. Kollektiivista surua tuntemattomien ihmisten puolesta. Ei tämä ole normaalia! "Keneltä suruliputus on pois?! Minusta se on kaunis ele!". Hiljaa siellä takarivissä! Julkinen suruliputus on yksi mediamässäilyn kulmakivistä ja kaikessa tekopyhyydessään kuvottavaa toimintaa. Julkisuuspelleilyn ansiosta yhtäkkiä kaikki maan kansalaiset ovat uhrien läheisiä ja näin todelliset suremisen tarpeessa olevat ihmiset eivät saa surra - Uhrien todellisilta läheisiltä viedään oikeus suruun pois, kun heidän henkilökohtainen menetyksensä onkin suurta viihdettä. Ihmisiä kuolee joka päivä. Kuolee jopa traagisin tavoin. Miksi heidän puolestaan ei koko valtakunta suruliputa? Jos olette edelleen sitä mieltä, että valtakunnallinen suruliputus on hieno asia, niin ilmoittakaa ihmeessä vaikka sähköpostitse, kun läheisenne menehtyy. Aloitan heti suruliputuksen.

b) Median reagointi

Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, että nykytekniikkaa käytetään hyväksi nopean tiedottamisen muodossa, mutta onko oikeasti tarvetta tiedottaa ketä on ammuttu ja mihin kohtaan, miten tutkinta etenee, kuka on syypää ja onko lattioilla miten paljon verta. Poliisi kyllä tiedottaa tarpeelliset faktat uhrien omaisille ja auttaa apua tarvitsevia. Toisaalta median syyllistäminen on rahtusen hölmöä, koska media on aina kansakunnan kuvajainen. Media on kansakunta! Utelias ja draamannälkäinen media viestittää uteliaasta ja draamannälkäisestä kansasta. Ei liikenneonnettomuuspaikallekaan kerääntyneet ihmiset ole siellä auttamassa, vaan vahtaamassa, jos näkisi edes vähän vainajaa tai katkenneen raajan. Tähän kysyntään media vastaa. Uteliaat akat putoavat ikkunasta katukivetykselle toinen toisensa jälkeen, nähkääpä vain.

c) Poliitikkojen lausunnot

Aivan sama mikä tragedia on kyseessä, niin aina ensimmäiset lausunnot lennähtää valtionjohdolta. Tämänkin tapauksen yhteydessä vaikkapa Päivi Räsäsellä olisi hyvä sauma tiedottaa, että ampujan teko johtuu väkivaltaisesta tietokonepelistä - Väkivaltaviihde kieltoon! Joku trendikkäämpi kansanedustaja voisi ehdottaa tapaukseen syylliseksi Facebookia tai muuta vastaavaa nettiyhteisöä, päästiinhän kuitenkin brittiläisen opiskelijatytön murhaajan jäljille Facebookin kautta. Nettiyhteisöt lukkoon! Moni kansamme sankari voi nyt vaatia turvatoimien tehostamista maamme kouluissa. Kouluthan ovat nyt tapauksen johdosta maamme vaarallisimpia paikkoja, sillä juuri kouluissa ammutaan. Kunnon hysteriaa kehiin! Älä mene kouluun tai kuolet! Jokelan ampumatapauksen johdosta metrossa ei lyödä ketään kirveellä päähän, mikään ei räjähdä ostoskeskuksessa, rattijuopon alle ei jää kukaan ja paperirekkakaan ei enää tuhoa linja-autoja. Näinhän se menee aina. Missään ei ole vaaraa, ellei jotain ole tapahtunut viimeisen viikon aikana. Nyt koulujen turvallisuuteen panostetaan täysillä. Poliittista tahtoa löytyy! Toisaalta jos kohta Tikkurilan kirjastossa pellepukuinen mies puukottaa hengiltä viisi ihmistä, niin koulujen turvalaitteet siirretään kirjastoihin ja pellenenät vedetään pois kauppojen hyllyiltä. "Pitäähän kirjastojen turvallisuutta lisätä! Siellä saa puukosta pelleltä!"

Saatana! Katsotaan miten pitkään mässäily jatkuu. Jos yksikään taho lähtee ruotimaan teon syitä ja päätyy deduktiossaan vaikka väkivaltaviihteeseen, niin silloin todistamme uuden Suomen syntymää - Suomi, Euroopan uusi pikku-Amerikka. Lupaan polttaa tämän henkilön asumuksen maan tasalle.

YLE ja Elämä pelissä -ohjelma

noreply@blogger.com (Juho L) — Fri, 28 Sep 2007 11:49:00 +0000

http://elamapelissa.yle.fi/

Kas näin! "Kuusi tunnettua suomalaista paljastaa paheensa ja kuulee pysäyttävän ennusteen: kuinka vanhaksi he elävät nykymenolla".

Varsin mielenkiintoinen idea. Sivuilla voi jopa tehdä testin kuinka vanhaksi itse elää. Testiä tehdessäni hätkähdyin, kun kysymykseksi napsahti kuinka usein käyn kirkossa tai muissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Enhän minä missään kirkossa käy! Siispä vastausvaihtoehtoni oli "harvemmin tai en koskaan". Testin mukaan elän noin 76-vuotiaaksi. Mielenkiinnosta tein testin uudestaan ja huijasin-puijasin konetta valehtelemalla käyväni kirkossa ihan ala(s)ti. Mitä kummaa! Nyt elinkin jo 78-vuotiaaksi!

Tästä voidaan tehdä matemaattinen laskelma: 78 - 76 = 2. Onko tämä jäljelle jäänyt kaksi vuotta se paljonpuhuttu kristittyjen iankaikkinen elämä? Elinikäinen omistautuminen ja kaksi vuotta lisäaikaa! Melkein kuin voittaisi lotossa viiden vuoden täysrivikeston kunniaksi kymmenen euroa. Siinä tuntee saavuttaneensa jotain.

"Se ikuinen elämä onkin kuoleman jälkeistä elämää ruumiin ulkopuolella!". Hah. Kuvittelette vain. Toisaalta jos kristillisen mallin kuolemanjäkeistä elämää olisi, niin voiko haamuna haahuilua laskea elämäksi tai oleskelua paikassa, missä viina, naiset, taiteet ja hupi on kiellettyä. EI!

Joh 3:16. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi kaksi vuotta pidemmän elämän". Aamen.

Lööpit ja HIV-mies

noreply@blogger.com (Juho L) — Fri, 28 Sep 2007 10:57:00 +0000

Sattuipa tuossa eilen silmääni räikeänkeltaiset lööppilehdykät, missä reposteltiin episodia rovaniemeläisen miehen elämästä, missä hän oli päättänyt tartuttaa tahallisesti kantamansa HI-viruksen moniin naisiin.

"Suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies!", oli kirjailtuna lööppiin. Tästä päättelin, että lehden mukaan tämä ominaisuus teki teosta vielä käsittämättömämmän.

Olisi ollut edes työtön, niin olisi tapauksen voinut ymmärtää. Kyllähän sitä tiedetään miten työtön on päivät pitkät joutavana ja pahimmassa joutilaisuuden puuskassaan työtön voi keksiä mitä impulsiivisimpia päähänpistoja kuten liittyä kuoroon, ajaa polkupyörällä sadan kilometrin päähän nakkikioskille tai päättää kuluttaa aikaansa levittämällä HI-virusta, kuten tässä tapauksessa. Samalla olisi voinut koko tapauksen laittaa syrjäytymisen piikkiin. "Ollut jo viikon työttömänä!". Kyllä siinä ajassa raavaampikin mies lähtee hakemaan arkeen jännitystä harrastuksista, mitkä eivät työssä käyvän mieleen edes juolahtaisi.

Entäs sitten suomalaisuus. Jos kyse olisi ollut vaikka norjalaisesta tai mikä parempi vaikka somalista tai muusta tummemmasta henkilöstä, niin sehän olisi tehnyt tapauksen täysin loogiseksi. Kaikki syntyperältään vierasmaalaiset ovat poikkeuksetta alttiita tekemään seksuaalirikoksia tai muita rikkeitä, joissa seksuaalisuus on ollut osana. Lisäksi kaikilla ulkomaalaisilla on AIDS tai vähintään HIV. Senhän tietää jokainen suomalainen lyttyotsa.

Perheetön mies. Ei ole akkaa tai ukkoa pitämässä jöötiä. Sivistynytkin urho villiintyy moisessa tilanteessa. Yksin asuva mies ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Aluksi ollaan spontaanisti alasti koko päivä, kun kukaan ei ole kehottamassa pukemaan. Mikä vapaus! Sitten syödään eineksiä suoraan paketista! Jännittävää! Kuitenkin kaikki tämä käy hyvin äkkiä arkiseksi, jolloin jännitystä ja huumaa on etsittävä mitä erilaisimmista asioista ja lopputulos on sama kuin työttömän kohdalla. Tapaus olisi taas looginen. Poikamies on potentiaalinen murhaaja!

Mutta entäs jos... Epäilyksen häivä laskeutuu. Entäs jos lehti onkin väärässä? Katsotaan tilastoihin! Lehdet rakastavat tilastoja! Suomalainen perheellinen työssäkäyvä mies on kirkkaasti yksi runsaslukuisimmista aikuisikäisistä väestöryhmistä, ellei jopa runsaslukuisin! Jokainen tilasto-oppia koulussa lukenut ymmärtää, että tämän johdosta kyseisen ihmistyypin tilastollinen todennäköisyyskerroin on suuri. Lisäksi jos otetaan huomioon ne seikat, että merkittävä osa uusista HIV-tartunnoista on maksullisen naisen tai miehen tarjoama lomamuisto idästä ja seksimatkailijoista valtaosa on suomalaisia perheellisiä työssäkäyviä miehiä, niin lööpin sensaatiojulistukselta tylsyy hammas. Tällä päätelmällä "Suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies!"-repäisy saa aikaiseksi yhtä räjähtävän sensaation kuin "Mies menehtyi - Sydän pysähtyi!". "Mies menehtyi - Sydän lyö edelleen!" olisi ollut jo sensaatio, samoin kuin "Katkera HIV-potilas ei ollutkaan suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies!".

Minä tiedän jo koko jutun taustatarinan: Mies hyvästelee vaimon ja lapset ja lähtee sovitulle työmatkalle. Työmatka olikin vain alibi seksiretkelle itään, missä mies vapautuu tylsän perhe-elämän ahdistuksesta ja revittelee täysillä maksullisten seksipalveluiden iloilla. Suojausta ei aina viitsitty käyttää, olihan tyttö vakuutellut puhtauttaan. Kotiinsa palattuaan miehen mielen valtaa epäilys: Olisiko sittenkin pitänyt? Mies menee testiin ja testituloksesta selviää, että tytön puhtaus olikin ollut vain suihkunraikkautta.

"Se valehteleva emakko!", karjuu mies ja lyö nyrkillä pöytään. "Luonto-ohjelmaa vain katson... Ööö... Katala otus tuo sika", hän jatkaa vaimon udeltua mitä mies mekastaa. Voi veljet, että voi ihmisen mieli täyttyä sekunnissa katkeruudella! "Vielä minä akoille näytän, saatana! Enpä lähde täältä yksin!", hän toteaa itsekseen hammasta purren ja lähtee ristiretkelleen. Näin suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies tartuttaa kantamansa viruksen lukuisiin naisiin tyydyttääkseen mielessään roihuavat katkeruuden liekit. "Kuolkaa akat penikseni kautta!".

Lukuisat naiset saavat kärsiä siitä, että mies oli suomalainen, työssäkäyvä, perheellinen, tyhmän vastuuton ja täysi torvi. Mikä vääryys! Onneksi HI-virus aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman piristävän hyvällä tehokkuudella. Kuole suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies!

Seuraavan kerran näkiessänne uutisen tai lööppirepäisyn jostain railakkaan törkeästä rikoksesta, niin sen sijaan, että antaisitte mieleenne puikahtaa ajatuksen "Taas varmaan ulkomaalainen" tai "Varmasti syrjäytynyt. Yhteiskunnan syy!", tarjoilkaa itsellenne ajatus "Taas varmaan suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies!". Osutte todennäköisimmin oikeaan ja kaikkihan me pidämme oikeassa olemisesta. Eikö?

Hyvä lukija. Jos olette suomalainen työssäkäyvä perheellinen mies, olette lukumäärin tarkasteltuna todennäköisin niin rikoksen kuin tapaturman uhri. Lisäksi olette todennäköisimmin taipuvainen erinäisiin rikoksiin ja rikkeisiin. Siispä suosittelen teitä hankkiutumaan eroon jostain mainituista attribuuteista.

Pelastakaa itsenne! Hankkikaa lopputili! Ottakaa avioero! Muuttakaa Ruotsiin!

Baby girl

noreply@blogger.com (Juho L) — Wed, 26 Sep 2007 15:30:00 +0000

Seuraava artisti, oli sitten hiphopin, R'nB:n tai minkä tahansa genren saralta, joka käyttää termiä "baby girl" kappaleesaan tulee kokemaan kuoleman. Tulen tuhoamaan tämän henkilön paljain käsin välttelemättä äärimmäistä väkivaltaa.

Lisäksi pakollisten rap-osuuksien tekijät likvidoidaan. Ketään ei kiinnosta mikään helfetan ähinä, ahattelu ja yninä! Velttoja räjäytysvalmiita makarooneja, fittana!

Syytä vihalleni en osaa jäsentää. Käsitelty asia vain saa minut niin tolaltani, että tahtoisin katkoa kyniä.

Syödään kevyesti

noreply@blogger.com (Juho L) — Mon, 24 Sep 2007 07:04:00 +0000

"Rasvaa vain 0,5%!", "Nyt uusi rasvaton vaihtoehto!", "Entistäkin suolattomampi ja rasvattomampi!", "Rävintoköyhä uutuus!". Kun minä olin lapsi, niin miehet oli rautaa ja ruoka oli vielä ruokaa.

Vielä muutama vuosi sitten kaupan hyllyiltä löytyi tuotteen perusmalli ja marginaalisena vaihtoehtona oli kevyempi vaihtoehto. Nyt jostain käsittämättömästä syystä normaalit versiot ovat alkaneet kadota ja rasvaton ja suolaton ruoka on muuntunut standardiksi.

Ja mistä kaikki johtuu? Minulla on asiasta teoria. Olen vakuuttunut, että tässä on käynyt niin, että sosiaali- ja terveysministeriö on antanut lääkäreistä ja tutkijoista muodostetulle työryhmälle tehtävän keksiä ratkaisu suomalaisten loputtomaan sydän- ja verisuonisairauksien kierteeseen. Työryhmä ryhtyi sitten työhön ja haastattelivat tuhatta läskiä suomalaista. "Koeryhmän haastatteluista selvisi, että jokainen koehenkilö syö keskimäärin 60 kilogrammaa ravintoa päivässä. Laskimme tästä päivittäisen rasvan ja suolan määrän ja tulos oli hälyttävä: Annokset oli melkein satakertaisia suosituksiin nähden. Tämän tuloksen nojalla esitämme, että jokaisen maassamme myytävän tuotteen suola- ja rasvapitoisuutta on laskettava 99%:lla.".

Läskien syytä! Mikään muu ei tätä voi selittää. Länsimaalaiset syövät rutkalti enemmän ruokaa kuin olisi tarvetta. Tästä on seurauksena paljon puhuttu rasvan ja suolan liikasaanti. Ongelma vaatii ratkaisun!

Ja hyvin se onkin ratkaistu! Sen sijaan, että pyrittäisiin normalisoimaan ravinnon kulutusta, mikä olisi ekologista ja humaania, vähennetäänkin länsimaisesta ruuasta ongelmallisia ravintoaineita, ettei vain Anteron tarvitse vähentää mässäilyä normaalille tasolle. SAATANA!

Vähäsuolaisuus on ihan positiivinen juttu, mutta rasvan määrän polkeminen nollaan johtaa ongelmiin. Rasva on se ainesosa ruuassa, mikä tuo kylläisyyden tunteen. Tästä seuraa hassu ilmiö: Mitä vähemmän rasvaa ruuassa on, niin sitä lyhyemmän aikaa nälkä pysyy loitolla. Näin ollen runsaasti syömän tottuneet ihmiset syövät vielä entistäkin enemmän ja kehitysmailta joudutaan kiristämään vähän lisää rehua suurkarjatiloille. "Nälänhätä on kauhea asia. Laitanpa viisi euroa Nälkäpäivä-keräykseen", tuumii Tuula (41) ja päättää ottaa toisenkin kyljyksen, joka on kasvanut kolmannen maailman ihmisen ruualla.

Palkkiona siitä, että läski vie toisilta ihmisiltä ruuan, saa hän läjän kavalia vaivoja. Rasvattoman "terveys"-ruuan ansiosta ravinnossa on enemmän ja enemmän pääosin huonoja hiilihydraatteja, mikä taasen edesauttaa diabeteksen syntyä ja yleistä fyysistä pahoinvointia. Hah! Kuole läskimahainen kaveri!

Milloin maailman muodottomat valasihmiset tajuavat, että kyse ei ainoastaan ole siitä miten paljon syö, vaan myös siitä mitä syö. Normaalirasvainen keskikokoinen ateria on parempi kuin vähärasvainen iso ateria. Luulisi sen nyt järkikin sanovan. Pitää vain miettiä vähän tarkemmin mitä syö. Vähemmän hiilihydraatteja, enemmän proteiinia ja hyviä rasvoja.

Yritäpä nyky-Suomessa syödä järkevästi, kun kohta on mahdotonta löytää normaalirasvaista ruokaa. Rasvaa korvataan keinotekoisilla myrkyillä! Odotan innolla sitä päivää, kun voi katoaa kauppojen hyllyltä ja korvaantuu lähes täyssynteettisellä Mobil1-sukuisella rasvalla. "Uusi terveysvaikutteinen Voimix! Vain 1% rasvaa. Ennaltaehkäisee sydänsairauksia. Huom. Luonnollisen rasvan korvanneet kemikaalit voivat aiheuttavat pahoinvointia, hermostoperäisiä sairauksia, luuston rappeutumista ja dementiaa.". Hmm-mm. Tunnen jo voivani paremmin pelkästään kuvittelemalla nauttivani uusia terveysvaikutteisia tuotteita.

Tästä sitten pääsemmekin terveysvaikutteisuuteen. Perkele! Sairausvaikutteista se on, jos mitä! Keksisivät vielä suolallekin myrkkykorvikkeen. Rasvoille ja sokerille onkin jo omat tuskaa aiheuttavat aineensa.

Ehkä terveysvaikutteisen tuotteen ideana on jonkin marginaalisen vaivan ehkäisy. Sillä ei sitten olekaan merkitystä, tuleeko tämän terveysvaikutuksen ohessa menehtymisen riski. Pääasia, että on terveysvaikutusta ja Omega3:a - Jaksaa syöpäpotilaana sitten pidempään.

Olen vakuuttunut, että räjähtäneet syöpälukematkin johtuvat terveysvaikutteisista elintarvikkeista ja luonnollisten "haitallisten" ainesosien syntetisoinnista. Ei tarvita tohtoria sanomaan, että synteettinen ravinto ei ole ihmiselle luonnollista. Väitteen antiteesihän olisi logiikaltaan järjetön.

Terveysvaikutus on tuonut länsimaiselle ihmiselle 60 kiloa läskiä, kohtuuttomat ruoka-annokset, syöpää, parkinsonia, alzheimeria, masennusta, väsymystä ja tuskallista kuolemaa.

Eläköön nälänhätä! Eläköön hikoilevat valtavat mahat! Kiitos terveysvaikutus! Kiitos pseudoterveellisyys!

Raketilla avaruuteen

noreply@blogger.com (Juho L) — Wed, 19 Sep 2007 08:08:00 +0000

Voi ihmiskunnan kohtalon sinetöivä pöpömurikka avaruuden syövereistä!

Ensin uutisoidaan, että Peruun on pudonnut sairauksia aiheuttava meteoriitti. Sitten uutisoidaan ettei suuri kraateri olekaan meteoriitin aiheuttama, vaan se on tulosta vulkaanisesta toiminnasta. Kuitenkin uutisjutun lopussa puhutaan taas meteoriittikraaterista.

Tiedotusvälineillä on mitä ilmeisimpiä vaikeuksia päättää, onko kyseessä meteoriitin vai vulkaanisen toiminnan aiheuttama lätäkkö. Lisäksi neutraalin katsantokannan ottamatta jättäminen herättää kysymyksen, onko lehdistöllä jotain salattavaa. Soppa on valmis!

Tästä toveri Juoppis esitti teorian, jonka mukaan tiedotusvälineet eivät halua luoda paniikkia ja kiertelyn tarkoituksena on salata kaikkien poliittisten johtajien vaivihkainen evakuointi. "Mutta oletteko kuulleet, että suuret poliittiset johtajat olisivat viime päivinä puhuneet julkisesti? Ettekö?", hän kiteyttää. Pirupliut! Sehän on totta!

Ihmiskunnan ruotsinlaiva siis uppoaa ja rotat lähtevät ensimmäisenä. Tappava virus leviää ja pyyhkii altaan koko ihmiskunnan! Jo oli aikakin! Jos nyt ei ihmiskunta sittenkään lakoonnu tappavan viruksen edessä, niin edes jotain positiivista on tapahtunut.

Mielestäni evakuointiteoria olisi parasta, mitä tälle planeetalle voisi koskaan tapahtua koko sivilisaation täydellisen tuhon jälkeen. Koko johtolössi ammuttuna raketilla avaruuteen! Toveri Juoppiksen teorian pohjalta kehitin jatkoteorian ja ennusteen, jonka mukaan maailman hallituksien jokaiselle jäsenelle ja maiden johtajille olisi ollut varattuna syväjäädytetty matkustusarkku suuresta avaruusraketista. Eilisen päivän aikana kaikki maailman johtajat pakattiin rakettiin, syväjäädytettiin ja ammuttiin avaruuteen. Avaruuteen päästyään raketti siirtyi maata kiertävälle radalle ja pysyy radallaan, kunnes raketin sensorit havaitsevat oletetun meteoriittikraaterin ja sen lähiympäristön muuntuneen olosuhteiltaan normaaliksi.

Jos tehdään oletus, että tieto vaarallisesta meteoriittikraaterista onkin ollut virheellinen, niin tästähän seuraisi sellainen mielenkiintoinen juonenkäänne, että kraaterin ollessa normaalia vulkaanista toimintaa, kiertää raketti maata, kunnes maapallon tuliperäinen toiminta lakkaa täysin ja maan ydin on jäähtynyt merkittävästi. Tämän jälkeen johtajat sulatetaan ja raketti palaa maahan.

Homo superior ihmettelee, että miksi fittanassa planeetalle laskeutuu raketilla joukko apinoita. Rakettimatkalaiset vangitaan ja heistä tehdään Mustela superiorin rehua Pohjanmaan kansantasavallalle. Ja taas turkki kiiltää!

Lasten kasvattamisesta

noreply@blogger.com (Juho L) — Wed, 19 Sep 2007 03:13:00 +0000

Kävin tuossa aamutuimaan viemässä toverini linja-autoasemalle ja paluumatkallani kuuntelin Yle Suomen radiolähetystä. Oli sen verran varhaista, että yöradio vielä veteli viimeisiään.

Äänessä ollut naistoimittaja sitten kertoi kuinka hänen poikansa oli kysynyt: "Äiti, mikä on maailman isoin luku?". Tähän toimittaja kertoi vastanneensa selittämällä äärettömästä ja päivitteli, kuinka hän joutui selityksessään jumiin pojan esitettyä jatkokysymyksenä "No, mikä luku sitten tulee ennen sitä ääretöntä". Taisipa vielä lopuksi sanoa, ettei oikein tiennyt asiasta mitään alun perinkään.

Hah! Sai siinä haahka nenilleen! Kaikkihan me tiedämme, ettei ääretön ole luku, vaan abstrakti epäreaali käsite. Toisin sanoen toimittaja avoimesti kertoi valehdelleensa pojalleen. Ääretön on äärettömien, nollien ja määrittelemättömyyksien hetteikkö. Poika läksytti äitiään esittämällä aristotelesmäisesti opettavan kysymyksen, mikä (toivon mukaan) auttoi äitiään tajuamaan, ettei ääretön ole luku. Hyvä poika!

Miksi sitten äidin piti suoltaa palturia, jos vielä itsekin tiesi, ettei ole varma asiasta? Itse asiassa miksi vanhemmat ylipäätään selittelevät lapsilleen loruja totuuksina sen sijaan, että tunnustaisivat tietämättömyytensä? Ilmeisesti jonnekin ihmisen geenistöön on koodattu tietämättömyytensä kieltämisen geeni - Besserwissergeeni. On helpompi selittää epämääräistä potaskaa kuin sanoa rehellisesti, ettei oikein tiedä asiasta mitään.

-Äiti, miten teräs on tehty?
-Totanoinnii terästähän tehdään sellaisessa kattilassa raudasta ja metallista ja sitten siinä syntyy uusia atomeita ja sitten haikara vie sen teräksen traktoritehtaalle ja...
-Äiti, tiiätkö sinä mistä sinä puhut?
-Äää...

"Mutta lapsi pitää minua vanhempanaan esikuvanaan! Täytyyhän minun näyttäytyä hänen silmissään viisaana ja tietäväisenä, jotta hänkin pyrkisi viisauteen ja oppineisuuteen myöhemmällä iällä!", raakkuvat vanhemmat ympäri maan. Ensin lapselle suolletaan vuosia palturia ja ennen pitkää alkaa koulutie ja tämän tien varrella lapselle vähitellen selviää kaikki ne asiat, mistä vanhemmat ovat aikaisemmin valehdelleet tietämättömyyttään peitelläkseen. Mikä onkaan parempi kasvualusta lapselle, kuin sen tosiasian tajuaminen, että vanhemmat ovat vuosia ylpeyksissään syöttäneet pajunköyttä täysin häikäilemättömästi.

Näin ollen alussa mainittu toimittajan poika oppii koulussa, ettei ääretön ole luku. Tämä saa hänet tajuamaan koko lapsuutensa kasvatuksen olleen täyttä petosta, minkä takia pojasta tulee maantieryöväri, joka elää postivaunuista anastamallaan kullalla. Hän asuu kadulla viinan ja mahorkan maailmassa. Hänelle kasvaa pitkä tukka. Tai vieläkin pahempaa: Hän tajuaa kumonneensa äitinsä valheen ovelalla teesillä ja tämän johdosta päätyy yliopistoon matematiikan laitokselle loppuelämäkseen haahuilemaan käytäville ja pyörittelemään päässään analyysin peruslauseita. Hänelle kasvaa parta ja rintataskuun kynä. Kyllä siinä on äiti varmasti ylpeä! Katuu vielä haudassaankin erhettään.

Tästä taas päästään siihen perusperiaatteeseen, että maailma olisi paljon leppoisampi paikka, jos lisääntyäkseen täytyisi käydä kokeessa, mikä testaisi soveltuvuutta vanhemmaksi. Testissä testattaisiin raadollisesti niin geneettinen kuin henkinen soveltuvuus. Selkeästi vajaaälyiset juntit eivät pääsisi lisääntymään, mikä vuosien saatossa vähentäisi Perussuomalaisten kannatusta merkittävästi. Lisäksi perinnöllisiä sairauksia saataisiin ehkäistyä ja kaupan päälle vältyttäisiin lastensuojelullisilta ongelmilta, kun ongelmaperheillä ei olisi mahdollisuutta lapsiin. Kaikki voittaa!

Testin läpäisseet saisivat virallisen sertifikaatin lasten hankkimiseksi. Lupaa vastaan lapsi synnyttyään merkitään väestörekisteriin. Luvattomat lapset, iästä riippumatta, jälkiabortoidaan ja jauhetaan minkinrehuksi pohjanmaalle. Näin päästään eroon ongelmallisista vahinkolapsista, joita syntyy ongelmaperheisiin ja teineille. Lisäksi minkit saisivat kunnon apetta ja niiden turkki kiiltäisi.

Oikeastaan, jos oikein tarkkaan mietitään, niin miksi pitäisi ylipäätään hankkia lapsia. Ihmisiä on jo muutenkin liikaa. Menköön kaikki minkinrehuksi! Paljon puhutaan lapsettomuudesta kärsimisestä. Hitto! Ei lapsettomuus ole mikään kärsimys, se on suorastaan siunaus! Luontoäiti on antanut lapsettomuuden lahjan ja siitä pitäisi iloita.

Tästä syystä lapsettomuutta ei tule siis hoitaa. Hedelmöityshoidot ovat vihonviimeinen villitys, mitä tämä planeetta tarvitsee. Ei siksi, että se olisi vastoin jonkin jumalan tai Esa Pakarisen haamun tahtoa, vaan siksi, että luonto yrittää sanoa ihmiselle jotain tehtyään ihmisen hedelmättömäksi. Lapsettomuuden yhteydessä ihminen tuntee jonkun kyynärpään tökkivän häntä kylkeen. Se on äitimaa, joka yrittää hienovaraisesti vihjata, että planeetta ei ehkä välttämättä halua kyseisen ihmisen jälkeläisiä riesakseen. Planeetta on viisas.

"Mutta kun lapsen saaminen on jokaisen perusoikeus!", huutavat ihmisten suut. Mikä laki niin sanoo? Toisaalta Suomen laki kyllä tunnustaa jokaisen ihmisen oikeuden vanhemmuuden taakkaan takaamalla, ei suinkaan kaikille, mutta jokaiselle soveliaalle vanhemmalle mahdollisuuden adoptioon. Maailmassa on monen monta orpoa vailla kotia ja niin kauan, kun on maailmassa lapsia odottamassa uutta kotia, niin niin kauan jokainen hedelmöityshoitoon hakeutuva pitäisi räjäyttää.

"Mutta adoptiolapsessa ei ole omaa verta!", kiljutaan. Jaan kanssasi yhden tietouteni salaisuuksista: Se on 99%:ssa tapauksista vain hyvä juttu. Vuosisatojen ja jopa vuosituhansien saatossa ovat samat geenit velloneet suurissa suomalaisten heimojen geenivalikoimapadoissa. - Pienien kyläyhteisöjen ristiinnaimiskulttuuria jaloimmillaan! Onhan se selvää, että siinä hommassa hyväkin soppa köyhtyy vesivelliksi.

Oma nassikka kullan kallis. Otsa madaltuu ja silmät ovat lähellä toisiaan ja ennen kuin huomataankaan, penikka onkin jo tappelemassa grillijonossa. Hyvässä lykyssä liittyy vielä uusnatseihin puolustamaan kovaan ääneen omaa geneettistä köyhyyttään: "Valkoisesta perimäkourallisesta syntynyt veri ei vapise! FITE BOWER!". Se on hedelmöityshoidon tulos, helfeta! Kai ymmärrät, ettei siis ole lainkaan pahitteeksi tuoda maahamme uutta verta rikastamaan perimäämme.

Sitä kyllä täytyy harmitella, että adoptioprosessi on pitkällinen ja byrokratialtaan omaa luokkaansa. Se suorastaan kannustaa hankkimaan lapsia perinteisin menetelmin ja tekee adoptiosta jo ajatuksenakin luotaantyöntävän. Paperisotaa. Minusta adoptointi pitäisi olla vaivattomampaa kuin oman lapsen hankkiminen, vaikkakin edelleenkin vaatimuksiltaan korkea. Tähän päästäisiin aikaisemmin esittämälläni vanhemmuuskokeella. Hyvillä pisteillä saa adoptio-oikeuden ja erinomaisilla pisteillä saa luvan omaan lapseen. Myös samaa sukupuolta olevien parien ja miksei jopa erinäisten perheyhteisöjen oikeudeksi kuuluisi oikeus adoptioon - Vanhemmuuskoe loppujen lopuksi mittaisi vanhemmuutta, ei kristillisten normien noudattamista. Jälkimmäistä ominaisuutta voitaisiin jo pitää vanhemmuusoikeuden eliminoivana tekijänä.

Mutta aivan sama kuinka paljon asiasta kirjoittaisi, suuri totuus on silti kaikesta huolimatta sama: Lapsen, oli se sitten omaa verta tai adoptoitu riesa, hankkiminen on oiva keino tuhota omat hermot ja elämä. "Mitä lapsien kapalointiin tulee, niin minusta heitä ei pitäisi kapaloida lainkaan, vaan heidät tulisi tuhota", sanoo Harms ja viisaasti sanoikin.

Taas minut keskeyttää horisontista kaikuva vasta-argumentti. "Elämäni ilman lapsia on sisällötöntä! Nuo pienet elämäni ilon aiheet!", kertoo äiti (32). Hän ei ole tullut ajatelleeksi, että juuri lasten hankinta on johtanut siihen, että hänen elämässään ainoa ilon aihe on mekastava kakara. Joskus öiden pimeinä tunteina äidin mieleen hiipii unelma elämästä: Vapaa-ajasta, matkoista, elämyksistä, ystävistä ja vapaudesta. Unelmistaan havahduttuaan hän katsoo ulos ikkunasta, mistä kuun valo paistaa läpinäkyvien kaltereiden lomasta. Kuun kalpea valo saa kyyneleen loistamaan.

Tehkää planeetalle palvelus ja olkaa lapseti. Humanitaariseen uhraukseen halukkaat voivat adoptoida. Ota jakamani tietous omaksesi, niin ei tarvitse jälkikäteen kuolon pedillä katua.

Lapsi kuitenkin on sukupuolitaudeista pahin. Hankkikaa mielummin AIDS. Siihen sentään kuolee.

Tee itse paremmin

noreply@blogger.com (Juho L) — Wed, 19 Sep 2007 03:07:00 +0000

Jokainen meistä on väistämättä törmännyt tilanteeseen, jossa negatiivisen kritiikinantajan sanat kuitataan perättömäksi panetteluksi ja kateudeksi, jonka jälkeen häntä kehotetaan tekemään kritisoitu asia paremmin riippumatta siitä, onko kyseessä valtion johtaminen tai laulun tekeminen.

Tänään käsittelemäni aihe tuli mieleeni lukiessani erään keskustelupalstan ketjua Ari Koivusesta. Ketjussa erehdyttiin kritisoimaan Arin laulutyyliä, mihin tulikin tiukka vastine: "Tähän pätee mielestäni vanha sanonta: tehkää itse paremmin".

Tee itse paremmin! Tämä on varsin oiva argumentti ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Tämän perimmäisen totuuden hyväksyminen yleiseksi kansalliseksi dogmiksi olisi parasta sitten leipäkoneen keksimisen!

Kansakunnasta muodostuisi moniulotteinen matriisi, mikä jakaisi jokaisen kansalaisen lukemattomiin alakohtaisiin pyramideihin. Matriisista löytyisi muun muassa timpurien osio, mikä jakaantuisi suunnittelijoiden pyramidiin ja nikkaroijien pyramidiin. Näin jokainen ihminen sijoitettaisiin jollekin pyramidin tasolle kummassakin kategoriassa taitojensa ja taipumustensa mukaan. Näin ollen esimerkiksi rakennustekniikan insinööri Jauhiainen sijoittuisi suunnittelupyramidissa korkealle, mutta nikkaroinnissa hän olisi matalalla. Jokaisen pyramidin pohjalle jää se kansanosa, mikä ei kyseistä taitoa hallitse lainkaan.

Jotta esitetty kritiikki olisi täsmällistä ja oikeutettua, on kritisoijan oltava pyramidissa kritiikin kohdetta korkeammalla. Jotta kritiikkiä voi jostain asiasta tai henkilöstä esittää, on käytävä alaa koskevassa testissä missä määritellään kritiikin kirjoittajan sijainti pyramidissa.

Näin ollen esimerkiksi Jorma Hynnisen esitystä voi kritisoida vain Hynnistä korkeammalle sijoitetut ammattilaulajat. Naiset eivät saisi Jormaa kritisoida, sillä naisten on käytännössä katsoen mahdotonta saada Jormaa korkeammat pisteet baritonilaulannassa. Akat pysyvät siis hiljaa tässä asiassa. Tästä johtuen kaikki Jormaa huonommat mieslaulajat ja naiset joutuisivat tyytymään siihen, että Jorman suoritus on moitteeton, vaikka Jorma kettuillakseen laulaisikin nuotin vierestä kuin lauantaiyön karaokekuningas. Moni arka artisti säästyisi kritiikin pistävältä peitseltä. Mikä ilo! Uljaan taiteen uusi renessanssi! Harvalla on varaa valittaa!

Tästä uudesta kansallisesta dogmista riittäisi iloa myös teollisuudelle ja elinkeinoelämälle. Esimerkiksi autotehtaat voisivat leikata kuluja rakentamalla moottorin puolivillaisesti puoli-ilmaisista raaka-aineista. Ajoneuvon lopulta päädyttyä kuluttajalle alkaisi satelemaan tehtaalle valituksia, kun uudesta ajokista on viikon käytön jälkeen hajonnut vaihteisto ja lopulta moottori on leikannut kiinni. Hah! Minkäs kuluttajat tekisivät! Eivät ainakaan parempia autoja! "Hyvä automme ostaja. Saimme valituskirjelmänne. Tehkää itse parempi auto. Terveisin, tehtaan pojat". Samaa menetelmää voi soveltaa alalle kuin alalle. Uusi leivinuuni hajoaa kappaleiksi? Muuraa itse parempi! Kahvipannu halkeaa lämmitettäessä? Puhalla itse lasista parempi pannu! Tietokone ei toimi lain? Tee itse parempi tietokone!

Entä sitten politiikka? Pänniikö Ranskan ulkoministerin varomattomat lausunnot? Ole itse parempi Ranskan ulkoministeri! Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Äsh, perhana! Heitetään koko matriisi menemään ja laajennetaan määritelmää pelkistä saavutuksista ja tekemisistä henkilökohtaiselle tasolle - Eli siirrytään materian maailmasta hengen ja sielun tasolle! Tietynlaista äärimmäisen spesifiä tee-itse-paremmointia.

Tämähän tarkoittaa sitä, että jotta voisi esimerkiksi esittää kritiikkiä naapurin Riihelän Ensiota kohtaan, täytyy kritiikin antajalla olla omakohtaista kokemusta Riihelän Ensiona olemisesta, ja vieläpä kokemusta parempana Ensiona. Eipä ole siinä kenelläkään nokan koputtamista, vaikka Ensio kasaakin jätteensä rappukäytävään. "Ole itse parempi Riihelän Ensio ja tule sitten sanomaan, saatanan C-rapun niuhottajat", karjuu Ensio! Ja oikeassa onkin!

Näin ollen jokaisen ihmisen perusoikeudeksi tulee kritiikin yläpuolelle kapuaminen. Jo on Anterollakin olo kuin Everestin valloittajalla! "Vai että tulee teestäni parempaa jos keitän sen etikan sijasta veteen, FITTANA!", laukoo Antero. Jokainen on sankari. Huipulla ei kukaan saa enää osakseen pahansuopaa kritiikkiä. Kritiikistä kuitenkin saa vain pahan mielen. Kettuilua vailla funktiota, sanon!

Kaikilla on oikeus olla täydellinen tekemisissään. On huutava vääryys ja absurdia elitismin ihannointia sallia täydellisyyttä hipovat suoritukset vain harvoilta ja valituilta. Se johtaa eriarvoistumiseen ja enemmistön depressoitumiseen. Kaikki osaavat tehdä kaikkea ja vieläpä erittäin hyvin. Se totuus vain on nieltävä!

Mitä sitten tulee niihin nipottajiin, jotka kritisoivat tämän kirjoituksen huonoa jäsentelyä, lauserakenteita, toistomaisuutta ja huonoa sisältöä, niin kirjoittakaa itse tähän blogiin parempi teksti! Eipä näy kirjoittajia. Sitä vähän arvelinkin!

Asioiden alkuperiä I - Luutnantti Andrews

noreply@blogger.com (Juho L) — Tue, 18 Sep 2007 09:04:00 +0000

"Kaikki pilotit koneisiin!", raikui kuulutus englantilaisen lentotukikohdan äänentoistojärjestelmästä 1917 huhtikuun raikkaassa ilmassa. Mekkala oli niin luja, että sikeäkin nukkuja olisi siihen herännyt. Niin heräsi myös lentäjäluutnatti Andrews. Hän pongahti ylös punkastaan kuin vieteri ja kärsi oitis suuresta kalabaliikista.

"Missä on käsineeni?!", hän karjahteli hätäisenä. Pyörittyään tovin parakissaan löytämättä nahkaisia käsineitään hän päätti, ettei tule tarvitsemaan niitä. Melkein valmiina lähtöön.

"Kuninkaan nimeen, missä on kaulaliinani?!". Kaaos ei ottanut loppuakseen. Taas luutnantti Adrews pyöri ympäri parakkiaan tällä kertaa etsien jäljettömiin kadonnutta villaista vaaleankeltaista kaulahuiviaan, minkä oli saanut käydessään edellisen kerran Hastingsissa tapaamassa äitiään. Hän oli vakuuttunut, että oli jättänyt sen tuolin selkänojalle. Kello tikitti ja kuuluttajan äänensävy alkoi saamaan ankaria piirteitä.

"Menkööt helkkariin koko kaulahuivi", luutnantti tuhahti ja valmistautui ampaisemaan ulos parakistaan valmiina kohtaamaan Saksan ilmavoimat jylhässä taistelussa. Astuessaan ulos hän tapansa mukaan katsoi parakin oven kynnystä, sillä kokemus oli osoittanut huolimattomuuden tässä asiassa johtavan ruumiinvammoihin varpaiden alueella. Astellessaan hän pohti tulevaa taisteluaan: "Henki vastaan henkeä! Teräs vastaan terästä! Moottoreiden jylinän yli kantautua ammusten saksalaiseen koneeseen iskeytymisestä kantautuva repivä ääni! Kunniaa ja..." Korkea kynnys oli edelleen paikoillaan, mutta jokin epäkohta kiinnitti välittömästi hänen huomionsa: "...runsaasti nais-Saappaani! Missä helkkarissa ovat saappaani?!".

Niinpä niin. Kadonneet jäljettömiin. Aivan kuten käsineet ja kaulahuivi. Andrews alkoi olla vakuuttunut, että tämä kolmikko oli salaa liittoutunut häntä vastaan ja meneillään oli jokin salakavala juoni. Saappaita ei näkynyt missään. Ei edes sängyn vieressä, mihin hän oli ne jättänyt. Kiukussaan luutnantti päätti ohjastaa mekaanisen kotkansa kohti uljasta voittoa paljain jaloin. Valmista on! Enää vain lentolasit silmille ja tie sankaruuteen on avoin!

Luutnantti tunnusteli paljasta otsaansa. Käsineet, kaulahuivi ja saappaat olivat mitä ilmeisimminkin saaneet houkuteltua myös lentolasit juoneen mukaan. "Saamarin saamari!", Andrews kirosi ja alkoi jo täristä turhautuneisuuden tuottamasta raivosta. Lopulta hänen pinnansa katkesi ja hän säntäsi ulos parakistaan. "Aivan sama millä varusteilla mennään, konehan siinä lentää enkä minä!", hän puhkui ja säntäsi koneelleen kovaäänisten karjunnan säestämänä ja merkillisen viiman hyväillessä hänen pakaroitaan. Kiivetessään koneeseen huoltoesimies Woods ilmoitti, ettei herra luutnantti voinut kivuta koneeseen ilman housuja.

"PERKELE!", karjahti Andrews ja menetti tajuntansa. Näin jäi Verinen huhtikuu kokematta lentäjäluutnantti Andrewsilta, aikamme suurimmalta hävittäjälentäjältä - Hyvä hänelle.