"ENS VUONNA SITTEN..."

Rossenrollia.

2012-01-30T10:31:00.001+02:00

Tämän hetkisestä musiikista mielipidettä tulee nyt.

Aamuisin meillä toimistolla soi usein Radio Rock. Korporaatio on sopivaa lässytystä aamukahvin polttamille korville. Niin kutsutun asian välissä soiva musiikki on vain kovin kehnoa. Tässäpä sahatuimpien listaa:

BÄNDIT, JOTKA TOSISSAAN YRITETÄÄN PILATA:

Megadeth - Public Enemy No. 1 - Alkaa tämä kappale olla nimensä veroinen.

Michael Monroe - All You Need - Oisko soinut vähän liikaa? Levyn paskin biisi pilattu täysin.

KESKITEMPOPASKAA:

Trivium - Built To Fall - Koko Trivium on aika hirveää. Tätä samaa Sparzanza/Battle Beast osastoa.

Hardcore Superstar - We Don't Need A Cure - Aivan hirveä jollotus. Onhan bändin nimikin jo niin paska, ettei parempaa voi odottaakaan.

Nickelback - When We Stand Together - Orkesteri on kaikissa ilmentymismuodoissaan 95% paskaa. Ei tämä sitä paranna pätkääkään.

3 Doors Down - Believer - Paskapunkkia ärsyttävän epävireisesti

KAIKKI NAISHEVI KUULOSTAA SAMALTA:

Nämä nyt on järjestään aivan hirveitä kaikki. Holopainen tekee mielettömän rock-oopperan, jota ei kyllä muutenkaan jaksaisi kauaa kuunnella. Mahtipontisuus ja eeppisyys menee laitojen yli, että heilahtaa. Sitä jotenkin odottaa, että laulu kun alkaa, niin vähintään tukka nousee pystyyn. Sitten Anette avaa suunsa. On kuin Idolsiin vuoden mietinnän jälkeen päässyt 16v teini alkaisi hoilottamaan. Jos on sanat tätä maailmaa suurempia, niin soisi sen laulajan äänenkin olevan. Hietala pitäisi lauluun pistää. Nightwishin naislauluidea kaatuisi, mutta ehkä on aikakin. On tuo naismetalli nyt kuultu jo. Vaikka se Battle Beast onkin kammotus, on laulajaeukolla pikkuisen enemmän potkua.

Evanescence - What You Want

Within Temptation - Shot In The Dark

Nightwish - Storytime

------

Olen yleensäkin hyvin kriittinen musiikin suhteen. Isältä perittyä osin, mutta pitkä soittoharrastus lisää valtavirtavastaisuutta. Korvat ovat ehdollistuneet aikanaan erottelemaan kaikki soittimet toisistaan. Joku harrastamaton ei välttämättä kuule bassolinjaa vaikka yrittäisi. Nuorena power-metalli nörttinä oli tärkeää vain se, kuinka korkealla laulaja pääsee ja miten nopea on kitaristi. Nykyisin pystyy jo kuuntelemaan kokonaisuutta.

Tämän päivän soittolistakulttuuri sanelee ehdot musiikin tuottamiselle. Mielestäni juuri raskaampi musiikki kärsii tästä eniten. Pop- ja hiphop-musiikissa on edelleen aika oivaltavia tuotoksia. Raskas rock/hevi on vaan niin perkeleen tasapaksua. Anteeksi, perkele on liian ronskisti sanottu - perhanan tasapaksua.

Nykyisin tuottajien seinillä on kaiketi seuraavat säännöt:

Tempo ei saa ylittää 140bpm.
Tee kitarasäröstä niin tasapaksu, ettei se vaan häiritse ketään.
Ota biiseistä koukut pois. Näin voidaan suoltaa enemmän uusia biisejä, kun ihmiset kyllästyy nopeasti.
Sanoitukset voivat olla seksistisiä, mutta vain niin, että pitkät kalsarit pysyvät jalassa. Ne voivat kertoa myös viinasta, mutta korkeintaan laadukkaasta konjakista. Autotkin on sallittuja Toyota Yarikseen asti.

Täytyy kehua Tohoa hieman. Mies, joka ei soittamisesta ymmärrä mitään, pystyy kiitettävästi analysoimaan musiikkialaa. Hänenkin mielestään nykyinen hevi on "liian turvallista." Juuri näin. Ei ole nykyään sirkkelinteriä haaroissa, eikä Slipknotin pelletkään pysty enää järkyttämään biisien kuulostaessa huonolta Bon Jovilta. Voice of Finlandissa Monroe ottaa vaan ne laulajat, jotka on äänen perusteella juoneet tarpeeksi viskiä.

MUSIIKKIA, JOKA USEIN MUILLE TOIMII, MUTTEI MINULLE:

Hurriganes - En vaan jaksa. Taitavia olivat Remua lukuunottamatta.

Amorphis (uusi) - Koskisen lähdön jälkeen ei ole iskenyt. Joutsen on hyvä laulaja, mutta silti ei.

Kotiteollisuus - Vanhoista menee osa biiseistä. Keikat toki ovat hyvää viihdettä.

In Flames - Ei ole toiminut sitten koskaan.

Rammstein - Samaa junttaa parikytä vuotta. Kiitos ei.

Bullet For My Valentine & Disturbed - Ei ei ei...

Volbeat - Hirveintä paskaa radiosta. Ja mistä vaan.

Ramones - En vaan jaksa noin huonoa soittoa. Livenä vois mennä. On vaan aika karsinut pari soittajaa...

MUSIIKKIA, JOKA TOIMII MINULLE, MUTTEI VÄLTTÄMÄTTÄ MUILLE:

For The Imperiumin pojat

For The Imperium - Jotain uutta. Raskaampi versio Faith No Moresta. Tyylilajien sekoitusta ja rohkeita kokeiluja. Ja tuloo Suomesta!

The Dear Hunter - Casey Crescenzon mielettömän sävellystaidon konkretisoija. On valikoimaa raskaasta hevistä progeen ja ambient-hiimailusta kantrimusiikkiin.

Mastodon - Harvoja bändejä, joiden uusin levy on paras tuotos. Hyvää stoner-meininkiä.

Queens Of The Stone Age - Tuomoa lainaten: "Viimeinen bändi, joka on tehnyt jotain oikeasti uutta."

Nerve End - Devin Townsendin oppipojat suoraan Joensuusta. Vähän lisää koukkuja biiseihin, niin bändi menee maailmalle.

Justice - Ihan eri pään musiikkia. On vaan saakelin hienot soundit. Allukin tykkää.

Sólstafir - Islannista. Viikinkiä.

Pepe Deluxe - Suomen ammattitaitoisimpia bändejä. Levyn teko venyi 2 vuotta siksi, että odoteltiin jotain soitinta. Bändi varmasti tietää, mitä haluaa.

------

Näin ihan juoksun sivusta. Ja syy siihen on flunssa. Taas! Tammikuu on ollut kovin repaleinen. Ei hyvä. Viikon päästä on hallikisat Joensuussa. Tarkoitus oli toimitsemisen välissä juosta 800m. Tarkastellaan, mihin flunssa kunnon vie. Onneksi muuten on lämmin ja kiva keli.

"Urheilija ei tervettä päivää näe."

2012-01-18T17:37:00.000+02:00

Perinteinen tammikuun treenitauko ilmeni tänä vuonna flunssan ja yskän muodossa. Se teki sitten 10 päivän juoksutauon. SP:n kanssa mietittiin mitä kommentteja tällaiseen toteamukseen yleensä saa:

"No sen jälkeen kulkee!"
"Se vaan herkistää!"
"Elimistö kaipas lepoa!"
PARAS KAIKISTA - "Urheilija ei tervettä päivää näe."

Kun jostain syystä en ollut Urheilugaalan palkittavien listalla, niin aattelin taas alkaa hölkkäilemään. Ratavetoja on siis tehty. Tuon elimistön herkistymisen jälkeen on hengitys ollut aika karkeata. Jalat on melko mukavassa tikissä.

Aamusta lohnustelin 7x400m 65-67 sekuntiin. Ei ymmärrä miten on tämä ihminen joskus juossut tuon matkan reippaan 12-13 sekuntia kovempaa? Ei ole nimittäin yhtään kivaa. Siinä sivussa OK-Karjalainen vetää satasia kevyesti 12-13 sekuntiin. Onko sitä vanha vai paska vai sekä ja että?

Loppiaisena olin kuitenkin äijäviikonloppua viettämässä. Se oli virkistävää. Paskanjauhaminen on mielestäni yksi elämän kantavia voimia. Siitä ei tosin olla vaimojen keskuudessa ihan samaa mieltä. Siksi pitääkin survoutua tietyin välein Töysän perukoille saatarin kylmään mökkiin samanhenkisen porukan kanssa luomaan.

Tuotoksena saatiin jonkinlaista videomateriaalikin. Pyynnöistä huolimatta:

Mondo Generator - All I Can Do

2011-12-28T15:48:00.000+02:00

Kuusi viikkoa on totutettu jalkaa mondolle. Orientoitujat naureskelevat olemattomiin partoihinsa meikäläisen palautuksille kyseisissä vedoissa. (Samalla itse juosten outoja 2-tonnisia.) Asia on niin, etten kovin kauaa pääse tarpeeksi lujaa jos palautukset ovat liian lyhyitä. Kyllä sitä aiemmin olikin hermotus 'hitaalla'. Ei se vieläkään kiitoa ole, mutta kummasti helpompaa jo. Oli treeni nyt millaista tahansa, niin aika säännöllistä se on ollut. Se monesti riittää kulun parantumiseen tällaisella kuntoilijalla .

Sama kuusi viikkoa on tullut rynkytettyä punttia . Ulkomuoto ei ole terminatoroitunut mitenkään merkittävästi, mutta on sitä tautia vähän tullut kapuloihin. Onko syynä sitten itse punttiliikkeet vai kontrastihyppelyt liikkeiden välissä? Ihan sama, hyvältä tuntuu.

Ratavedot ovat helpottaneet myös VL-lenkkejä. Kovemmat pätkät tuntuvat siedettäviltä. Puolittaisessa talvikelissä kilsavauhdit ovat parhaimmillaan olleet alle 3.10-luokkaa. Testijuoksussa kuitenkin näkyi, ettei vauhtikestävyys riitä kympin juoksuun. Eihän se koskaan ole riittänyt.

Viimeinen pääharjoitus on tehty vaunujen kanssa. Tuossa laskeskelin, että V on nyt 5kk ikään mennessä tehnyt pitkiä lenkkejä jo 140 kilometrin verran. Saman verran kuin itse juoksen kilometrejä kolmessa viikossa. Tyttö kuitenkin vahvistaa mielipidettäni siitä, että pitkät lenkit ovat unettavan tylsiä.

Pari viikkoa mennään vielä tällä mätöllä ja sitten jotain namiskaa pitää vähän kääntää. Jos vaikka syöttäisi jalkansa krokotiilille ja laittaisi piikkaritkin välillä töihin.

Päheet piikkarit

Hyvä brojekti.

2011-12-12T22:18:00.002+02:00

Joo. Ei teidän tarvitse yrittää saada minua vakuuttumaan, että treenaan liian vähän. Tiedän sen kyllä aivan hyvin itsekin. Mutta eihän tässä ole tarkoitustakaan harjoitella kuin kilpajuoksijat. Treenaan sen, mihin on järkevästi aikaa. En vain kuollaksenikaan jaksa treenata, ellei ole mitään kilpailunomaisia tavoitteita. Sitten sitä harjoitellaan ja lyödään vetoja, milloin ketäkin entistä tai nykyistä urheilijaa vastaan. Se on homman nimi. Mutta onhan se toisaalta huvittavaa, jos joku oikeasti huolehtii minun treenien laadusta ja määrästä ja palautumisesta. Tämä tästä blogin perustavasta ajatuksesta. Eikä nyt tarkoita ForrestG:ta tai muita läppäheittoja, vaan tyyppejä, jotka täysin tosissaan marisevat treenaamisestani.

Sitten tavalliseen paskanjauhantaan. Kuukauden päivät on harjoiteltu edellisessä päivityksessä kuvaillun kaavan mukaan. Voimaa on varmasti tullut lisää ja ratajuoksu on parantunut. Kuitenkaan pidempään kovaan juoksuun ei ole rahkeita. Sen 5-6km jaksaa itselleni kovaa vauhtia. Sitten loppuu VK. Joku tonni voisi kulkeakin.

Lauantaina läpsittiin testijuoksu Mehtimäen kolmiolla. Keli oli paska eli sopiva suunnistajille. Pöperölunta tai liukasta. Vammaisilla nastoilla varustettuna ei ollut oikein kulkua. Tai kulkua, mutta ei sitä viimistä vaihdetta. Ja hävisin Raivosaarelle. En sitä kuitenkaan häpeä. Mies on kunnossa ja sillä on nimikoidut kengät. Onhan se kuljettava. Airilan ja AP:n kanssa kutoseen asti, sitten Raivosaaren viiden askeleen taktiikka puri. Pojat kaikkosivat horisonttiin hitaasti, mutta varmasti.

Act cursoribus primum

2011-11-22T22:23:00.001+02:00

Jollain tapaa on aloitettu uusi harjoittelu. Olen antanut ymmärtää, että satsaan 800 metrin juoksuun. Saattaa olla, että uskottelen itselleni sen vaativan vähemmän treenaamista. Tai kevyempää treenaamista. Paskapuhettahan se on. Kasin harjoittelussa vauhtitreenit on läpeensä ikäviä ja raastavia. Saattaa myös olla, että olen liian mukavuudenhaluinen tehdäkseni kovat tarpeeksi kovaa.

Olen tankannut kasin valmennustietoutta ja yrittänyt ammentaa paremmilta juoksijoilta/valmentajilta. En tosin ihan vain itseäni varten. Olen näiltä pohjilta kehittänyt ohjelmarungon, joka ei välttämättä ole järkevä. Todennäköisesti se kuitenkin istuu sopivasti tällaisen lepsun treenaajan elämäntapaan. Pääasia, ettei itse usko pätkääkään siihen mitä tekee. Kunhan kikkailee.

Tästä Joulun tienoille mennään kutakuinkin alla olevan kaavan mukaisesti:

MA: kevyt 45'-60'
TI: kevyt 60' tai vesijuoksu
KE: akatemian aamutreenit + ratavetoja (100m-600m väliltä erimoisin sarjoin ja palautuksin.)
TO: kevyt 60'
PE: kevyt 30' + puntti-/hyppelytreeni (vahvasti suurjuoksija Werner Gunthorin metodeilla.)
LA: 60' vaihtelevassa maastossa 3'-5'/km
SU: kevyt 90'-120' vauvan vaunuja työnnellen ("pohjetreeni")

Homma perustuu neljään päätreeniin, jotka yritetään toteuttaa säntillisesti. Muissa voi sitten vähän soveltaa ja usein pitääkin.

Punttitreeni on ollut mukavaa pitkästä aikaa. Ja Tohon esittelemä Gunthor on tehnyt muutakin kuin kasvattanut viiksiä.

Ja toiminnallinen harjoittelu on muka uusi juttu?! Itselläni on vähän vähemmän rautaa, mutta todennäköisesti kovempi kasin enkka... Ei kyllä oo varmaa sekään.

Loppuun on pakko laittaa nettitaivaan uusin tulokas.

"...koska urheilijat treenaa."

2011-11-08T22:53:00.002+02:00

Pientä treeninpoikasta on aloitettu. Ensimmäisen kerran jopa piti hengästyä. Tampereen seminaarikeikalla käytiin serkkupoikien kanssa nykäisemässä lähes legendaarinen Suolijärven pururata. Lenkillä on msittaa 4,2km. Löytyy jos minkälaista mutkaa ja mäennyppylää.

Serkkujen kanssa on ammoiset ajat kisailtu, ja niin nytkin. Arvioimme aikatasoituksen, jolla teoreettinen kiriratkaisu olisi toteutunut. Kauas ei arvio mennyt, mutta lähtöjärjestyksessä maaliin saavuttiin. Toinen näki ensimmäisen ja kolmas toisen, mutta kiinni ei ihan saanut. Itseltä juoksu oli kolmen viikon tauon tuntuista. Ei kulkenut henki eikä jalat. Irtiotto tipotiessään. Juoksu ei silti ollut kamala. Joku sordiino vain vielä päällä.

Olen tässä miettinyt tulevia tavoitteita ja haasteita.

· Ensi vuoden harjoittelupainotus on villin kuuloisesti 800m juoksussa. Jopa 400m on harjoituksen kohteena. Näin vanhana, muttei kai vielä ikäloppuna, on järkevää koittaa tuota nopeampaa puolta pitää yllä. Sen verran jäi kaivelemaan tuo 2.10 päällitys, että pakko on koittaa… Happovetoja ja nopeus-/voimaharjoittelua. Sehän se sopii lapsellisen miehen laariin. Maraton-enkkoja voi rikkoa sitten tosi vanhana.

· Edelleen SM-maastot ja Vaarojen mara on eräänlaisia rajapyykkejä. Toivottavasti tulevana vuonna pääsisi Palsinajärvellekin loikottamaan.

· Gumpin Forrestin kanssa teimme sopimuksen, että tonnin otatus käydään kevättalvella jos kisoja suodaan. Pitäisihän tuo tatuoitu tukkajumala hoidella. Onhan hän sentään vanha.

· Anssi A sai haasteen, jossa juostaan 200-400-800m ja näistä lasketaan yhteisaika painotetusti. Eli 4x200 aika, 2x200m aika ja kerran kasin aika.

· Ja SE ehkä henkilökohtaisin haaste on tulevana syyskesänä paukuttaa Sapsalammen pururadalle ennätys, johon ei Saaren kloppi pysty. Maastotonni sinne 2.50 tuntumaan.

Siinä sitä on askaretta yhdelle miehelle. Hyviä haasteita saa heittää ilmoille.

Vaarojen Maraton 2011 - Osa 3.

2011-10-26T23:12:00.001+03:00

31-35km

Toomio:

Polku kohti viimeistä juomapistettä kesti kauemmin kuin oletin, mutta sain pidettyä hyvähköä vauhtia. Takaa tuli joku kovaa. Meni ohikin, koska ei jäänyt huoltopisteelle. Itse täytin puolisen minuuttia juomareppua loppumatkaa varten.

Tankkaustaktiikkani oli juoda vartin välein + geelien päälle. Geelejä otin ensimmäiset neljä puolen tunnin välein, seuraavat neljä 20 minuutin välein ja viimeiset kolme 15 minuutin välein. Ehkä yksi geeli enemmän olisi saanut olla. Kyllähän nuo aika liisteriltä alkavat maistua loppua kohden, mutta imeytymisongelmia ei ollut. Vauhti ei nouse niin kovaksi.

Ruohikkoinen tie, joka Mäkrän itäpuolta vie kohti Pielisen rantaa oli sisäreisille tuskien tie. Kramppeja tuli tasaisesti molemmin puolin. Alusta oli mutaista, ruohikkoista savitietä, joten kenkä tarrasi kuin purkkaan joka askeleella. Kaivelin joutessani SP:n mainostamat suolapähkinät juoksurepusta. Voi jumaliste, mitä paskaa! Kuin olisi suolaista pahvia rouskuttanut. Ei alas kurkusta niin millään ja muruihin lähes tukehtui. Suolan vaikutuskin oli siinä ja siinä. Toisaalta en ymmärrä miksi niitä edes otin. En ole koskaan niistä pitänyt, joten miksi ne olisi hyväksi raskaan suorituksen aikana? Kulutin noihin ihan liiallisen määrän positiivista energiaa.

Kilsavauhdit: 5.46 – 6.30 – 6.18 – 5.43 – 4.58

Härvääjä:

Metsästä juottopaikalle ja tässä vaiheessa tuli pieni hyvänolon tunne kun tiesi että pystyy vielä jotenkin juoksemaan. En jäänyt juottopaikalla täyttämään vesivarastoja vaan hörppäsin mukillisen vettä, geelin ja lähdin hölkkäämään ylämäkeen. Liian reippaasti, sillä jalat ilmoittivat mäen päällä ettei vastaavaan revittelyyn ole mitään syytä. Katsoin kelloa ja päätin että mokoman rakkineen vilkuilu saa riittää, ilman täydellistä romahdusta tulee oma ennätys ja toisaalta 5 tunnin alitus vaatisi jalkojen ihmeparantumista ja vauhdinpitoa. Päätin keskittyä vain pitämään jonkinlaista hölkkävauhtia yllä, juoksusta on ihan turha puhua. Alamäet kyllä meni ihan rennosti ja niissä saavutin edellä meneviä, vaikka aika kipeää se teki reisille. Ylämäet jostain syystä ei kulkeneet yhtään.

36-40km

Toomio:

Pielisen ranta tuntuu tuossa vaiheessa rallia hyvin pitkältä. Kaunis ruska ja maisema ja plaa plaa. Ei vaan napsi soratie tuohon väliin yhtään. Joku meni edellä, ketään ei näkynyt takana. Retkeläisiä, duolaisia ja ultraajia tuli ohiteltua. Kannustusta ja typeriä toteamuksia tuli kuultua. Sykähdyttävimpinä seuraavat:

”Koita nauttia maisemista!"

”Saatat olla kymmenen joukossa… tai kymmenen on minut ohittanut tässä tiellä… osa taisi olla ultraajia.”

”Ei ole kuin pari nousua enää.”

Odotin peloissani pientä Ipatin rinteelle nousua. Viime vuonna se oli kävelykeikka. Mistä lie johtui, mutta pystyin jyrkimpiä pätkiä lukuun ottamatta juoksemaan koko pätkän. Sain jopa pari tyyppiä kiinni tuon koukun aikana. Periaatteessa olisin voinut koko ajan ottaa juoksuaskelia, mutta totesin rivakan kävelyn olevan nopeampi tapa edetä.

Kilsavauhdit: 5.23 – 4.52 – 5.29 – 5.24 – 8.07

Härvääjä:

Rantatiellä tuli muutama selkä vastaan ja Mäkrän kohdalla karanneet menijät alkoivat kadota näkyvistä. Etenin kevyttä englantilaista jalkapallohölkkää niille main, missä käännytään polulle. Sitten iski toiseen sisäreiteen kramppi, ja taisin karjaista melko kuuluvasti kun edellä menevä kaveri kääntyi katsomaan. Kramppi ei tahtonut hellittää millään enkä päässyt etenemään, mutta sitten kokeilin kävellä hetken takaperin joka auttoikin. Edellä menevä parivaljakko oli kuronut ehkä 100 m etumatkan. Menin laskettelurinteen nousun kävelemällä ja pakotin jalat juoksuaskeliin vasta kun reitti kääntyi laskuun. Se tulikin jalkojen kunto huomioiden reippaasti: otin edellä menneen kaksikon kiinni ja menin toisesta ohi. Kaverin peesissä sitten satamaan ja siitä ylämäkeen. Siinä sitten loppui jaloista viimeinenkin veto, ei vain pystynyt enää. Neljäs kymppi 66 minuuttia, eli eipä sinne juuri alle 5 min kilsoja mahtunut.

41-43km

Toomio:

Viimeinen nousu. Tällä kertaa oli nousu kellotuksen alla. Kuului siis aina PIIP, kun maton ylitti. Loivahkosti nousu lähtee, mutta pituudellaan se tappaa. Ja ihan tarpeeksi jyrkkäkin se on paikka paikoin. Tarkoitus oli juosta koko mäki, mutta taas arvelin loppuajan olevan parempi jos rivakasti kävelen jyrkimmät kohdat. Meni hetki ja A.Varis tuli juosten ohi. Mies oli oikeasti tullut erittäin vauhdikkaasti, koska ei näkynyt häivääkään rannan suorilla. Ylämäki olikin kuuleman mukaan päivän nopeinta.

MÄKIJUOKSUN TULOKSET

Joku oli jo palstoilla spekuloinut, että pitäisi nousta laskettelurinnettä, jotta olisi tarpeeksi raskas loppunousu. Jonkun mielestä se olisi pitänyt kuivalla kelillä vielä kastella. Joo… Minun mielestä voisi jyrkimpiin kohtiin laittaa jotain esteitä. Pitkospuuosuuksilla voisi joku olla tönimässä ja voishan sitä juoma-asemillakin joka toiseen mukiin laittaa tärpättiä? Hullut. Kyllä se on ihan tarpeeksi haastava noinkin. Juoskaa kaksi kierrosta jos ei kelpaa.

VIDEOLINKKI

Viimeisessä nousussa kannustus oli niin valtavaa, että jaloista irtosi kiri. Samalla taisi irrota miehestä viimeiset energian rippeet. Istuin ottamaan suolaa, kun Airila jo kuulutti Leppäsen Jaakkoa maaliin tulevaksi. Voitin vain minuutilla?!? Ei ollut kaukana, mutta voitin sen silti.

Kilsavauhdit: 6.10 – 7.55 – 7.17

Ihan virallisestikin viimeinen nousu

Härvääjä:

Pari viimeistä ylämäkivoittoista kilometriä tulin kävellen ja jotenkin raahustaen. Edellä mennyt kaveri juoksi välillä ja katosi ehkä kilometrin jälkeen horisonttiin. "Tuu jo!" -kehoitukseen en jaksanut reagoida mitenkään. Joku tässä tuli ohikin vielä, ei toivoakaan lähteä peesiin. Siinä välitasanteella jaksoin ottaa pari juoksuaskelta vain todetakseni, että jalat eivät jaksa enää. Maaliin raahustin hämärässä olotilassa pelikellon näyttäessä aikaa 5.04.37. Juoksemalla täpöllä viimeinen nousu 5 tuntia olisi alittunut. Eipä ollut jalkoja siihen.

Loppusetit

Toomio:

Oletin olevani hyvävoimainen ja lähdin kamppeiden kanssa saunaan. Suihkuun päästyäni alkoi vähän väsyttää. Saunassa istuin alemmalla lauteella ja sitten siirryin pukuhuoneeseen. SP kysyi, että ”pitäsköhän Pyylammen ottaa vähän energiaa?” Kysyin, ”miten niin?” ”Oot aika valkonen.” Sitten nostin jalat seinälle ja makailin pari tuntia saunan pukuhuoneen penkillä.

Olo oli kuin elämäni pahin krapula kertaa kaksi. Sen lisäksi, että koski joka paikkaan, niin myös väsytti ihan poskettomasti. Yritin syödä 1/10 banaania, greippilimsaa ja soijakaakaota. Ei apua. Lopulta Härvääjän tuoma urheilujuoma latasi akkuja sen verran, että mies pääsi yläkertaan.

Tässä vaiheessa palkinnot oli jaettu. SP voitti, Pantteri toinen ja Marto kolmas. Melko odotettua. Kysäisin Vartiaisen sijaintia. SP totesi, että kotona varmaan. Kiva. Mistäs kyyti? Sain hankittua urheilumersukyydin Joensuuhun. Sen verran oli matala profiili, että pohja löi kipinää Penttilän hidasteissa.

Illalla tilattiin pizza. Oli geelit vissiin vienyt pinnan kitalaesta, koska kurkkua karhi niin, ettei syömisestä tullut mitään. Siitä se ilta sitten meni pikkuhiljaa. Yöllä ei uni onnistunut. Sen verran jalkoja jomotti.

Härvääjä:

Toomioon verrattuna taisin olla aika hyvin tajuissani maalissa. Jalat ei toki totelleet tahi kantaneet mutta muuten oli ihan hyvä olo. Jotain kramppeja siinä taisi välillä olla. Menin syömään lihakeittoa ja soittelin Toomiolle, joka piipitti puhelimeen hiljaa olevansa vähän väsynyt ja että Jaska on voitettu. Onnittelin ja manailin paskoja jalkoja ja mutaa. Hetken päästä tuli samalta mieheltä tekstiviesti jossa pyysi tuomaan lihakeiton lientä saunan pukukoppiin. Lientä en saanut salakuljetettua mutta vein pullon urheilujuomaa. Hetki siinä turistiin ja Toomion naamalle alkoi vähän kerrassaan palata väri. Siitä sitten takaisin mökille, saunaan ja muutama olut. Seuraava yö normaaliin maraton-tyyliin koiranunta, hikoilua ja itsekseen nykiviä jalkoja.

Loppusanat

Toomio:

Tapahtuma oli hyvä. Toivoisin, kuten monet muutkin, maratonillekin GPS-seurantaa. Kun kulkuyhteydet ovat järjestäjienkin mielestä heikot, niin seuraaminen olisi mahdollista GPS:n avulla. Maksaisin itse vaikka enemmän osallistumisesta jos seuranta mahdollistuisi. Voihan sitä maraajallekin jotain käydä… Pitkospuut olivat heikossa kunnossa. Ei ehkä järjestäjän ongelma, mutta ikävää se oli.

Oma suoritus oli hyvä. Vaikka nyt vähän harmittaakin tuo kolmen minuutin pummaus, niin ennätys parani 12min. Ja tietysti todistin, ettei Jaakko ole yli-ihminen. SP saattaa olla. Mutta suolapähkinöiden takia ollaan siinäkin arviossa maltillisia. Voitto ei ollut lähelläkään. Ei silti tunnu, että 4h olisi mahdoton suoritus. Ensi vuonna voisi kokeilla kärjen vauhtia ja katsoa mihin se riittää. Se oma kunto siis. Toisaalta pitäisi tietää kuka on kärki?

Suurimman yllättäjän palkinto menee Rantalan pojalle. Miehen perusolemus on aiemmin viestittänyt muuta, lähinnä ei mihinkään ja muita itselleni sopivia määreitä, mutta nyt on keksinyt itselleen mainion kunnon. Ehkä siitä vielä jotain tulee.

Härvääjä:

5 tunnin päällitykseen ei oikein osaa olla edes pettynyt. Koitin miettiä kisan jälkeen, että missä kohtaa tuo muutama minuutti olisi ollut otettavissa, ja vastaus on että nykykunnolla ei oikein mistään. Tasaiset olisi voinut juosta (paljonkin) kovempaa, jolloin olisi ehkä kantannut jo Ryläyksellä eikä vasta lopun nousussa. Ryläyksen olisi voinut yrittää tulla kovempaa, mutta kun ei vaan pääse. Nousut pitäisi jaksaa tulla kovempaa ja jalkojen pitäisi kestää laskut paremmin.

Sillähän se paranisi. Hyvin juostavassa maastossa tuolla tulee vähemmän takkiin kuin noilla rankoilla pätkillä. Toisaalta (paskaan) nykykuntoon nähden tuo on hyvä tulos. Yleisfiiliksenä voisi todeta vielä, että kropassa sinänsä varaa olisi kovempaankin, mutta jaloista tuo nyt on kiinni. Saa nähdä miten ensi vuonna, ensisijainen tavoite on päästä maratonilla alle kolmen tunnin mutta Vaarojen maratonistakin on niin paljon hampaankolossa, että tekee mieli yrittää taas uusiksi. Nyt ainakin tietää mistä se homma on kiinni. Jaskahan tämän niputti osuvasti jälkikäteen, Vaarojen mara on vähän semmoinen reitti, ettei se anna anteeksi oikein mitään juoksijan heikkouksia jos meinaa kovaa juosta. Pillikintuilla tuolla ei pärjätä.

Kiitos kuuluu teille:

Toomio:

Perhe - kaikesta säätämisestä huolimatta, suunnistushanut - spekuloinnista, videolaseista, kettuilusta, Jaakko - hyvästä vastuksesta, Varjoankat – joukkuehengestä, vielä kun sijoitus saataisiin.

Härvääjä:

Järjestäjille hienosta tapahtumasta ja osallistujille reilusta urheilumielestä. Varjoankoille luottamuksesta. Tomille ja Jaskalle tsemppauksesta. Isäukolle matkaseurasta. Marille kärsivällisyydestä. Ratamestarille...huumorintajusta?

Vaarojen Maraton 2011 - Osa 2.

2011-10-18T23:14:00.000+03:00

6-10km

Toomio:

Jauholanvaaran suuntaan kaarrettiin samalla erotuksella, vajaata parisataa metriä kärkijoukon perässä. Lopulta neljänneksi juossut Antti Lepistö iskeytyi kantaan. Hetken kuluttua saimme kiinni alkuvauhdista vastanneen neon-vihreän miehen. Tuntui olevan eväät loppumaisillaan vaikka alle 10km oli takana. Jauholanvaaran päällä mies lopulta ohitettiin. Lepistö siirtyi vauhtimieheksi ja vauhti jopa kiihtyi maaston teknisyydestä huolimatta. Siinä yleisesti höpöteltiin ja ohiteltiin duon kilpailijoita. Saattoi olla kyllä ihan marankin menijöitä. Mistä noista tietää…

Kilsavauhdit: 4.16 – 6.27 – 6.03 – 5.14 – 5.54

Härvääjä:

Siinä tiepätkällä ennen metsään kääntymistä sai aika hyvän kuvan

muodostui.
Menin suunnilleen samaa kyytiä jonkun naispuoleisen kanssajuoksijoiden
matkavauhdista ja joitakin porukoita siinä juoksijan
kanssa, ja kävi ilmi että kyseinen hahmo oli taivaltamassa ensimmäistä
maratoniaan. Ennakkoluuloton reittivalinta kyllä ja pakko myöntää että
kävi mielessä että saattaapi kanttaus odottaa (olin kovin väärässä).
Herajärven kierroksen Pielisen puoleinen osa on enimmäkseen ihan
helppokulkuista polkua eikä tiukkoja nousuja ole kuin muutama. Siinä mentiin
vaihtelevassa porukassa suht koht maltillista kyytiä,mutta ihan
hyvällä rytmillä ja juoksu tuntui hyvältä. Kellään takaa tulevalla ei
tainnut olla niin kovia menohaluja, että olisi tällä pätkällä
ohittanut, joku selkä siinä taisi tulla vastaan. Vaihdettiin tämän
suunnistajanaisen kanssa muutamia ajatuksia siinä matkan varrella,
kovasti kyseli että mitä tuleman pitää ja koitin vähän viimevuotisten
mielikuvien perusteella kertoilla Ryläyksen miellyttävyydestä.
Ensimmäiseen kymppiin tuhraantui aikaa reilut 61 minuuttia,
joka on tuohon maastoon ihan liikaa mutta sillä lailla linjassa
kisasuunnitelman kanssa, että alkuvauhti oli tarkoitus pitää maltillisena.

11-15km

Toomio:

Miehissä etenimme Herajärven itäistä puolta. Pieni aavistus hiipi mieleen, että tulikohan sitä sittenkin lähdettyä liian kovaa. Jaloissa oli väsymisen merkkejä ja polku oli osittain kovin mutainen. Pitkospuut olivat heikossa kunnossa, ja näin oli lähes koko reitin mitalta. Aivoissa kiersi vielä sen verran verta, että uskalsin jättäytyä Lepistöstä pikkuisen. Annoin askeleen hiukan rentoutua ja passailin ennen Ryläyksen tuskia.

Kilsavauhdit: 4.44 – 4.47 – 5.04 – 4.53 – 5.26

VIDEOLINKKI

Härvääjä:

Tämäkin pätkä meni vielä aika kevyesti. Jokunen juoksija tuli selkä edellä vastaan laskussa ja vähän sen jälkeen joku tuli takaakin saman Tämäkin pätkä meni vielä aika kevyesti. Jokunen juoksija tuli selkä letkaan niin että Lakkalan kohdilla samassa nipussa oli puolenkymmentä juoksijaa. Samoilla paikkeilla heitin yhden numerolappua kiinni pitävistä hakaneuloista menemään, kun se oli auennut ja tökkäsi ikävästi mahaan. Näillä main meno muistutti jo ihan oikeaa maastojuoksua ja polku oli paikoin tosi märkää mutavelliä. Pudonneet lehdet naamioivat ovelasti kiviä ja juuria niin että askelta sai kyllä koko ajan varoa. Jotenkin Kiviniemeen tullessa tätä mutaa riitti eniten.

16 – 20km

Toomio:

Lakkalan tilalta Kiviniemen ylitykseen voimat alkoivat palailla. Oli vahva usko siihen, että jalat jaksavat ja vauhti pysyy. Leppäs-Jaskasta ei ollut tietoakaan, eikä Raivosaari tai Turkka kummitellut taustapeilissä. Kiviniemen vesistöylityksessä kävin keskustelua miehen kanssa, joka sanoi keskeyttävänsä. Vanha Kettu Vartiainen seisoi vastarannalla huutaen: ”Fincke on 4min edellä!” Tuumasin mielessäni, että: ”Ei perkele ole vielä sen kauempana…” Kysyin Vartiaiselta myös kyytiä Joensuuhun. Luvattiin. Eli iltakin oli turvattu.

Kiviniemen pihalla jätin huollot väliin saavuttaen Lepistön uudelleen. Ensikertalaiseksi Lepistö eteni vauhdikkaasti. Sen verran mukavaa vetoapua olin mieheltä saanut, että päätin varoittaa Kolinvaaran petollisesta noususta. Mies näytti peukkua ja paineli menojaan. Lähestyttiin mielestäni reitin ikävimpiä vaiheita. Todennäköisesti juuri Kriikkula hivuttautui kantaani.

Kilsavauhdit: 5.42 – 5.43 – 5.53 – 5.52 – 6.24

Härvääjä:

Kiviniemeen tullessa käväisi mielessä, että tuleekohan ruuhka vesistönylitykseen, kun edellä menevien selkiä alkoi vilkkua vähän matkan päässä. Pelko osoittautui turhaksi. Ainoa kommellus vesistönylityksessä sattui, kun vene jäi hetkeksi jumiin karille ja osa porukasta luikki tietysti menojaan sillä välin. Samassa veneessä ollut porukka (minä, suunnistajaneitonen ja joku iisalmelaishemmo) jatkoi letkana Kolinvaaraa ylös. Vesipisteellä en pysähtynyt sen kummemmin, ryystin vettä repusta veneessä nautitun geelin päälle. Koitin Kolinvaaran nousussa ajatella vielä edessä olevaa Ryläystä ja himmailin vauhtia kävelyksi, vaikka oikeastaan olisi tehnyt mieli juosta ja pysyä letkassa. Sama porukka kyllä oli taas kasassa kun 20 km merkille tultiin. 11-20 km- väli tuli päälle 72 minuuttiin, eli hipi hiljaa.

21-25km

Toomio:

Päästyäni hetkeksi Heraniemen tielle, ja siitä kohti Ryläystä vievälle tielle keskittyminen petti hetkeksi. Ensiksikin tie Ryläykselle päin oli peitetty uudella hiekalla ja soralla. Sepä olikin mannaa jaloille. Tosin puuron muodossa. Ennen pitkää nousua oli tehty hakkuuhommia. Maisemat olivat muuttuneet. Kaivelin siinä repusta geelejä ja yhtäkkiä huomasin olevani mökin pihassa, josta ei ollut tietä minnekään. Mitä helvettiä? No helvettiä! Täyskäännös ja takaisinpäin. Hetkessä olinkin takaisin reitillä. Hyvin se oli merkattu. Merkkausnauhat ja viitat. Geelien kaivelu vei huomiontikykyä ja näin tapahtui tuo virhe. Uskoin pummin olevan puolen minuutin luokkaa. GPS-viivan ja kartan kun tutkin, niin pummin kestoksi tuli 3 minuuttia. Jumalauta, KOLME minuuttia!?! On se nyt aika paljon. 570m tuli ylimääräistä juoksua oman kepsin mukaan. No, oma moka ja muutama sijoitus.

Omasta mielestä olen hiukan kehittynyt alamäkijuoksussa. Tästä kuuluu kiitos suunnistajille. Jonkun verran olen heidän perässä juossut ja varmaan on myös luottoa kenkien pitoon tullut lisää. Eteneminen ei siis aivan kävelyksi mennyt missään vaiheessa. Melkoisen yksin sain edetä. Lepistö meni menojaan ja takana ei näkynyt ketään.

Kilsavauhdit: 6.27 – 5.48 – 6.30 – 8.20 – 6.40

Härvääjä:

Ensimmäiset väsymisen merkit jaloissa. Tuumailin että passailu edellisen nyppylän ylityksessä ei tainnut auttaa ja edellä paineleva suunnistajatyttö alkoi mennä menojaan. En edes yrittänyt pysyä peesissä kun tiesin mitä on tulossa ja jalat eivät antaneet aihetta kiristää vauhtia. Tiukimmat nousut menin kävellen enkä muutenkaan yrittänyt pitää vauhtia kun jalat eivät antaneet siihen aihetta. Manailin mielessäni että ensi vuodeksi pieni voimaharjoittelu voisi olla paikallaan. Jokunen ukko tässä lappoi ohi, enkä koittanut peesata vaan mennä vaan jotain vauhtia eteenpäin.

26-30km

Toomio:

Himpun verran ennen Ryläyksen laavua takaa alkoi kuulua ääntä. Kuului ainakin lause: ”Tuohan on Pyylampi.” Katsoin taakse arvaten Leppäsen tai Raivosaaren saavuttavan. Mutta ei. Siellä olivat Hernelahti ja Rantala. Olin luullut, että Hernelahti on kärkiporukassa. Rantalan en uskonut saapuvan maaliin alle viiden tunnin. Olin väärässä. Olin tyytyväinen, sillä taktiikkani oli joltain osin onnistunut. Alku ja helpot kohdat kovaa, ja välimatka Jaakkoon riittävän suureksi. Uskallus ei riittänyt Hernelahden ja Rantalan polkuvauhtiin, joten miehet menivät menojaan.

Saattoi olla jälleen Kriikkula, joka jatkoi vauhdissani. Pitkospuut eivät kulkeneet ja kiertelinkin niitä mahdollisuuksien mukaan. Jerontielle saavuttiin hyvissä voimissa. Jaksamista olisi ollut vaikka minkä verran. Entuudestaan tiesin, etteivät pohkeet ja sisäreidet kestä kovaa vauhdinnostoa tiellä. Ja kuin käskystä nivusalueella alkoikin olla krampin esiasteita.

Kilsavauhdit: 7.08 – 8.20 – 8.45 – 7.06 – 7.02

Härvääjä:

Viime vuodelta tutuksi tullut ilmiö, etureisissä poltteleva helvetin tuleen verrattavissa oleva vihlonta alkoi riivata. On tämä vaan perkeleenmoinen pätkä. Koitin tulla jyrkimpiä laskuja nilkkoja rikkomatta ja juostavammat pätkät jotenkin hölkäten ja tässä taas vakiintui muutaman juoksijan letka. Hetkeksi tultiin tielle, ja yllättäen juoksu kulki hetken selittämättömän hyvin. Seuraava polkupätkä ennen juottopaikkaa oli taas takkuisempaa, mutta pystyin kumminkin juoksemaan pääosin ja tunsin pientä voitonriemua, sillävuosi sitten kanttasin näillä main ja jalat lakkasivat toimimasta. Nyt tuntui siltä, että energiat on hyvät ja koneessa olisi vielä tehoja vaikka miten, mutta jalat aiheuttivat pientä huolta. Etureidet tuntuivat naurettavan jumisilta ja muutenkin erästä bloggaavaa wannabe-maratoonaria lainatakseni tuntui siltä että kapulat olisivat vähintään väärin päin hanurissa kiinni. Katselin kelloa ja mietin, että viiden tunnin alitus vaatisi viimeisen kympin juoksemista reippaasti kokonaan. Muuten onnistuisi, mutta mites ne nousut? Kolmannen kympin aika 1h25min kertoo aika karulla tavalla missä kohtaa peli 5 tunnin rajaa vastaan hävittiin.

Vaarojen maraton 2011 - Osa 1.

2011-10-12T23:56:00.000+03:00

Nyt vasta saan aikaan jotain tekstiä Vaarojen Maratonin osalta. On ollut kiire, kipeys ja saamattomuus. Tänä vuonna vierailevana äänenä Härvääjä – Varjoankkojen luottomies jo vuodesta 2010.

Edeltävä päivä

Toomio:

Puolittaisen tavallinen työpäivä. Vähän palaveeria ja kevyitä hommia. Kotosalla ruuanlaittoa ja kukkia syövän koiran vartiointia. Helvetillisessä myrskyssä repun, vyön sekä kisavaatetuksen testaamista. Tankkausruokana oli erityisen maukasta broileripastaa. Join merisuolavettä ja illalla pienen paukun Bunnahabhain-viskiä, koska kurkkua karhi. Muukalaisen ääntelystä huolimatta uni oli riittävää.

Härvääjä:

Toomio jakoi kirjoitusvastuuta tämän vuoden raportoinnista mulle. Vissiin sama kaava kuin viime vuonna: hitain Varjoankka toimii vierailevana blogistina, ja johan tässä oltiin toista kertaa mukana joukkueen luottokanttaajana.

Ajelin Kolille jo perjantaina ja poimin isäukon matkaseuraksi. Oli vähän ajatuksissa käydä ihan lenkillä vielä illalla, mutta laiskana miehenä päädyin pikku kävelyyn ja venyttelyyn. Illallahan tuuli pirun kylmästi ja oli muutenkin jylhä keli, hotellilta kisanumeroa hakiessa kävi taas mielessä että tulikohan nyt haukattua paskaa kun täällä taas mennään.. Kolin rinteen jyrkkyys iskee todellisena vastaan nimittäin vasta siinä vaiheessa kun tulee paikan päälle. Hotellilla oli iltasella jo täysi rähinä, kovakuntoisen näköistä porukkaa pyöri pitkin aulaa ja ilmassa oli sitä kuuluisaa maratonjännittyneisyyttä. Soittelin Jaskalle kun arvelin sen yöpyvän Ryläyksen laavulla, mutta kävikin ilmi että mies oleili vielä Joensuussa.

Kisa-aamu

Toomio:

Herätys 6:02. Sää näytti lämpimältä eli SP:n veikkaamalta ”superhelteeltä.” Laittelin kootusti kamoja kasaan. Vettä reppuun ja suolaa sekaan. Varalta otin suolapähkinöitä. Sekin SP:n suosituksesta. Myöhemmin tuli selväksi, ettei Finckeä välttämättä kannata jumalana pitää.

Aamupala sisälsi kaksi paahtoleipää Balkan-makkaralla, Valion maitorahkaa kera mustikkasopan ja pähkinöiden, vettä, banaani ja Allpro-soijakaakaojuoma (velipojan suurta herkkua).

SP puoliskoineen noukki kyytiin 7:51, ja mukaan nousi vielä Raivosaari ennen kuin varsinaisesti suunnattiin kohti Kolin mäkeä. Matkalla mietittiin fysioterapeuttien työllisyystilannetta, LIKE-hanketta, Lemmyn luomia ja vanhemmuuden saloja. Huipulle saavuimme Big-Airilan ohjatessa tietä. Chipit nilkkaan ja vermeet kasaan. Ei siinä oikein ehtinyt jännittämään. Piti vain toimia, että ehti hiukan verkkailemaan ennen starttia.

TT, Leppäs-Jaska, Toomio, Härvääjä = Varjoankat

Härvääjä:

Kisa-aamuksi tuuli oli tyyntynyt, lämmintä oli peräti 6 astetta ja yöllä oli tullut reippaanlaisesti vettä. Kävi mielessä, että ainakin kalliot on sopivan liukkaita mutten osannut ajatella että tuo sade saa aikaan myös mutavelliä. Aamupuurot naamariin ja pienen säähavaintokierroksen jälkeen kisavarustus-arpajaiset. Jotenkin kisa-aamu tahtoo mulla olla aina semmoista ihme häsläämistä, tällä kertaa onnistuin mestaroimaan energiapatukat hyvinkin tehokkaan lattialämmityksen päälle pitkäksi toviksi. No niistä tuli sitten geelimäistä mössöä mutta energiasisältö ei tainnut kärsiä. Olo tuntui kaikkinensa ihan hyvin levänneeltä ja luottavaiselta.

Varustus

Toomio:

Buff-huivi - pahaenteisellä lohikäärmekuviolla.
Nike Dri-fit pitkähihainen paita – Musta.
H&M hanskat – halvat ja mustat.
Brooks lyhyet trikoot – mustaa ja oranssia.
CEP-kompurasukat – mustat.
Inov8 Mudroc-kengät – pito mahtava ja vaimennus riittävä kun oli tukipohjalliset.

Videoivat aurinkoklasit - mallia made in China.
Garmin Forerunner sykemittari – iso, mutta toimiva.
Camelback 2l juomareppu – Mainio kapistus, vähän isompaa taskua toivoisi.
Dexal-juomavyö – Geelilöille ja puhelimiloille tarkoitettu.

2 x Squeezyn geelipullo + 1 geelipussi = 265g geeliä.
suolapähkinöitä kourallinen
Vettä, jossa vähän sokeria ja merisuolaa
71,4 kiloa 31 vuotta kypsynyttä lihaa.

Härvääjä:

Varusteluarpajaisten tulos Ensi vuonna sitten -tyylisesti: pitkä paita (Nike), pitkät trikoot (Craft), kompurasukat ja La Sportiva Crosslite-monot jalkaan, maratonriepu päähän ja Salomonin juomareppu täytettynä parilla litralla vettä, järjestäjän määräämillä pakollisilla varusteilla (kännykkä, kartta jne) sekä jokusella geelillä (Squeezy) selkään. Statistiikkapuolesta huolehti Garmin Forerunner 305, jonka sentään muistin ladata. Kisa-alueen tungosta ennakoiden laittelin juoksuvermeet niskaan jo mökillä. Puolen yhdeksän aikaan siirryin pikaisella moottorimarssilla mökiltä kisa-alueelle.

0-5km

Toomio:

Siinä vielä kasattiin joukkuehenkeä, kun kutsu lähtöviivalle kävi. Hiukkasen liian laiha joulupukki pisti meidät matkaan. Mies neon-vihreässä asustuksessa vastasi vauhdinpidosta. Puolen kilsan kohdalla oli jo pari sataa metriä edellä.

Aikaisempina vuosina alku on tuntunut tahmealta ja jalat kylmiltä ja kivikot vaikeilta, mutta nyt tuo vaihe sujui teknisesti ongelmitta. Siitä huolimatta sykemittari tippui vatsalle parin kilsan kohdalla. Sekös syljetti. Painon pudotus oli kai ollut liian rajua. Tielle päästyä paita ylös ja mittari kireämmälle. Mikäpä siinä muu auttaa?

Turkka ja Rantala leijuivat kivikkoisissa alamäissä ohi. Mittarin korjattuani pistin vähän hönkää ja paukuttelin herroista ohi. Kymmenen kärki läpsytteli n. 100-150m päässä edellä. Näytti, että siellä SP viritteli irtiottoa.

Kilsavauhdit: 4.34 – 3.54 – 5.25 – 4.37 – 4.10

Härvääjä:

Lähtölaukaus ja sitten matkaan. Lähdin turhankin rauhallisesti

liikkeelle, alun helppokulkuisella polkupätkällä olisi voinut juosta reippaastikin. Ajatuksena oli pitää vauhti aika maltillisena ja säästää voimia vaikeisiin paikkoihin. Tokalla kilsalla hitaampaa ohittaessa meinasin kompuroida nurin ja siitä eteenpäin yritin taas skarpata. Tällä kertaa tielle tullessa ei kärkeä tai muiden Varjoankkojen selkiä enää näkynyt. Tiellä olisi periaatteessa ollut menohaluja, mutta hillitsin vauhtia ja yritin vaan keskittyä nauttimaan menosta. Ihan helpolta tuntui meno.

Ennuste viikonlopulle.

2011-10-06T16:54:00.000+03:00

Päivä pari vielä spekulointia ja sitten se toteutuu. On nimittäin SP:n ja Tuukan kanssa analyseerattu ja pyöritelty.

Tällä hetkellä tuntuu seuraavalta:

Vaatetus: pitkä paita ja lyhyet housut, kompurasukat ja juomareppu.
Kengät: Tämä on päätetty ja pitää - Inov8 Mudroc.
Juoma ja ravinto: vettä tai mehua, energiageeliä by Squeezy.
Taktiikka: Alusta alkaen liian lujaa. Sitten sammuu henkinen harmoniatähti meikäläisen taivaalta ja tapahtuu esimerkillinen sippaus viimeistään Jeron tien kohdille.

Myös vastustajia on mietitty puolin toisin:

SP - voittaa.
Tankha - lähtee kärkeen ja sippaa.
Marto - lähtee hiljaa ja on kokemuksella toinen.
AP - lähtee harkiten meikäläisen peesiin ja kokee Jeron kuolokohdaksi.
TT - särpii kumppaninsa gin-tonicin, hakee päälle neljä pinttiä olutta ja pienessä tumussa yllättävän varmasti 4.45 loppuaikaan.
Jaska - valittaa kipeää kurkkuaan ja huonoa kulkuaan ja katoaa Ryläyksellä näköpiiristä, mutta joutuu kävelemään kaksi kilometriä tieosuudella. Kuudes.
Tuomo - lähtee liian kovaa, mutta tiputtelee Tuukan kanssa samoille ajoille.

Varjoankkojen joukkue on koottu hivenen muutettuna. Kun yksi jäsenistä on Caracasissa mittailemassa silikonipitoisuuksia, on TT otettu korvaamaan. No, siinä vaihdossa Varjoankat ei hävinnyt mitään. Tällä kertaa juhlitaan vasta kun tulokset ovat varmistuneet.

Kestää, ei kestää, kestää...

2011-10-03T09:07:00.001+03:00

Nipin napin ollaan kasassa. Ihan pieniä tuntemuksia oli, että voisi flunssakin iskeä. Sain sen kuitenkin sysättyä vain suunnistajien kiusaksi. Perjantaina piti olla palauttava uinti, mutta se vaihtuikin 7km juoksuksi, josta 3km työnnettiin kalkkikärryä. Se sitten rasitti vähän vasenta akillesta. Reidet on ollut aika jumissa ja viikonloppu meni lepäillessä. Jos tässä kevyen hieronnan saisi, niin ei ihan läskiksi menisi.

SP, AP ja Jaska on kuuleman mukaan flunssan kourissa. Heistä huolimatta Pellon Ponnen mies esitti lauantaina sellaista menoa, että saattaa tossu Mizuno liikkua aika haipakkaa myös Kolilla. Myös vanha Skylon-mies varmisteli kuntoaan pituushyppyharjoituksissa.

Kaikesta tästä kaaoksesta voi siis päätellä, että SP ei ole viivalla. AP ja Jaska varmasti on. Tankha voittaa ja toisena läpsii varpaaton Skylon-mies. TT tekee tasaisen suorituksen ja hyytyy Ryläykselle, josta loppumatka kestää kolme tuntia. Itse juoksen siihen Jaskan ja AP:n väliin.

Ei vaan. Ihan hyvä olo ennen kisaa. Kaikki pienet vaivat kuuluvat kuvioon. Loppuviikko on käytännössä kisakamppeiden pesua ja spekulointia.

Vaarallisen lähellä ollaan

2011-09-24T18:49:00.000+03:00

Eikä aikaakaan, kun Vaarojen Maraton jo kolkuttaa ovella. Tänä vuonna ei voittoon liene suuria mahdollisuuksia. Lähtölistalta löytyy liian iso joukko Finckejä ja Martomaita. AP:n ja Jaskan kanssa varmaan voikin sitten jo tapella sijoituksista. Edelleen uskon, että Tuukka jää taa.

Totta kuitenkin on, että nyt lähdetään erittäin nöyrin mielin matkaan. Kunto on hyvä, valmistautuminen on ollut kelvollista. Varusteet pitäisi olla priimaa ja onhan tuosta reitistä jo jonkinlainen kokemuspohjakin kasvanut. Pari viikkoa aikaa löytää jaloista maasto-/kiipeämisvaihde. On se kuitenkin niin erilaista tiehen verraten tuo Kolin seutu.

Oma treeni on muuttunut lähes kokonaan aamuvoittoiseksi Muukalaisen myötä. Tuon aamuliikunnan takia on painokin tippunut lukemiin, missä se ei ole pariin vuoteen ollut. Toisaalta hyvä, sillä Kolilla tulee se pari kiloa kantamusta selkään.

Huomenna pitäisi lähteä tutustumaan maastoihin ihan miehissä. Miehiin kuuluvat kenties SP, AP ja TT. Ajattelin myös tyypätä noita enerkiakeelejä. Hyvää se ei ole, mutta kyllä sitä useana vuonna on kaivannut lisäenergiaa.

Kisajärjestelyt on sen verran muuttuneet, että lähtö tapahtuu oletetuissa tasoryhmissä. Eli viiden tunnin alitukseen tähtäävät lähtevät ensin ja muita sitten pienellä porrastuksella. Voi olla hyväkin. Näkee ainakin, ketkä luulevat olevansa kärkikahinoissa.

Ostin videoivat lasitkin, mutta sitten tuli vääränlainen muistikortti. Toivottavasti oikeanlainen löytää tiensä tänne ennen Kolia.

Maaottelun setit

2011-09-12T14:23:00.000+03:00

Viimeisen veikkailun tulokset sen suurempia kommentoimatta. Lähetän myös veikkaukset veikanneille tarkastusta varten.

Voittojako menee näin:

Toholle ei mitään... no okei 30€.
AnssiV 15€
SaHa 10€

Toho sanoi ennen veikkaamista, että pitäskö sekin veikkaus voittaa. Tohon en muista kovin usein voittaneen, mutta nyt kävi näin. Mies kun on nyt ulkomailla, niin voi olla, että voitto jää lunastamatta...

Ottelun tulokset löytyvät kyllä helposti, mutta extra-kysymyksenä ollut meikäläisen puolikas kesti 1:20.35 ja sillä voitettiin veto Chef Änkyrää vastaan reilusti 13 sekunnilla. Vuosaarijuoksun reitti oli ihan mukava. Hiekkaa ehkä 60-70% ja loppu asfalttia. Pari aika tanakkaa nyppylääkin, mutta silti nopeanlainen reitti. Ilman mäkiä pari minuuttia kovempi aika olisi ollut mahdollinen. Ihan olen tyytyväinen silti.

Vuoden viimoinen veikkaus - Suomi-Ruotsi-Maaottelu!!!

2011-09-06T15:36:00.000+03:00

Yhdestä toivutaan niin toiseen syöksytään! Laitetaan vielä viimeinen veikkaus pystyyn tälle vuodelle. Tällä kertaa Suomi-Ruotsi-maaottelu.

Kysymykset ovat yksinkertaisempia. Uutuutena vain haravajärjestelmän käyttö. Voitte siis veikata useampaa lopputulosta, mutta mitä enemmän veikkauksia, sen vähempi pisteitä oikeasta vastauksesta.

Tällä kertaa rivin hinta on 5€ ja jälleen kaikki rahat jaetaan. Ilmaisrivi on Tpyyllä.

Tässä se olisi linkki veikkaukseen. LINKKI

Kisaextroihin vihjeeksi, että Toomion ennätys on välillä 1.13-1.23 ja vajaan 10 vuoden takaa. Kohteena tässä Toomion tavoite nro. 3.

Tuossa olisi sitten linkki paperimaaotteluun. Siinä myös osallistujat. LINKKI

Daegu-veikkaus - Lopulliset tulokset!

2011-09-04T20:46:00.003+03:00

Tulosta, tulosta:

Maratonin läpsytys oli hieno kisa. Tai suuremmin siinä ei kisaa ollut. Kirui lönkkäsi hullua vauhtia. Ei pohkeet krampannut, kun yltyi tanssiinkiin maalissa. Kuru, Toho, JIRI ja JUKISUKI napsivat täydet pongot.

Naisten moukarin vei Lysenko kivoissa shortseissaan. Muutenhan kärki oli täysin odotettu.

Kuten oli voittotuloskin.

Miesten 3-loikka oli komea kisa. Idowu pisti kampoihin, mutta kaksi senttiä vajaa 18m on paha lyötävä.

Eipä tiennyt kukaan kaikkia kolmea.

Miesten vitonen ja Farahin kulta. Viimeinkin. Lagat kämmensi taktiikassa ja Merga hankaloitti Lagatin tietä entisestään. Tiukka viimeinen kierros 52,6. Ihan helvetin kuluneesti voisi todeta, että "jokainen voi itse käydä koittamassa pelkkää 400m tuohon aikaan." Sama kuin rallista sanoisi, että "jokainen voi itse koittaa ajaa ouninpohjan tuota vauhtia."

Naisten kasilla Jepkosgei lähti uhkarohkeaan peliin. Se riitti pronssiin. Savinova ja Semenya laskivat voimansa oikein ja Savinova juoksi "kovempaa kuin pystyi juoksemaan". Ainakin omien sanojensa mukaan. Kuusi sai tämän oikein.

Naisten 4x100 viestin kaksi ensimmäistä mitalia oli melko odotettua kamaa. Ukraina hiihteli tasaisella työllä pronssille. Barrios ja Sarpaneva tiesivät tämän.

Miesten vastaava oli melkoista säätämistä. Jamaika täysin suvereeni, kuten ME:llä pitääkin. Ranska ja Pyhä Kitt & Co. pääsivät muiden jäätyessä mitalin makuun. Hyvä heille.

Päivän Extran viime hetken vaihdolla saalisti itselleen Johku. Kisaextraa ei tiennyt kukaan.

Päivän vahvimmat olivat Kuru ja Toho. Heikoimmat Lanttu & Tpyy. Päivän sijoitukselliset nousijat olivat Toho ja Barrios. Suurimpia sukeltajia @IlkkaPalomaki ja TimLii.

Koko paskan nappasi nimiinsä Kuru. Hopeeta Johku ja kolmanneksi kestomenestyjä Espoon Borza. Jumbopalkinnon sai Tpyy. Ehkä teen jonkun livakan Maaottelu-veikkauksen jos aikaa jää.

Pikkuisen on vielä pakko spekulointisoppaa hämmentää... Muutoksia veikkauksiin tekivät kisan aikana seuraavat: Kuru, Johku, Espoon Borza, Toho, Toomio 1, Toomio 2, Lanttu. Joten henkisesti Ändy voi olla ylpeä suorituksestaan.

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 8.

2011-09-03T22:10:00.000+03:00

Joo:

50km kävely oli juuri niin rankka kuin oletin. Tai enhän minä sitä kävellyt, mutta katsoin peiton alta. Venäjälle kaksi ekaa sijaa ja sitten Aussien maalle. Suomi-pojat ei tahtoneet pystyssä pysyä, mutta kyllä Kinnusen suoritusta pidän ihan hyvänä. Tämän vastauksen tietysti tiesi Kuru.

Kempaksen kävelystä ei jaeta pisteitä, koska sijoitusta ei tullut. Kinnusen sijoitusta ei kukaan tiennyt tarkasti.

Naisten korkeuden vei juuri viime vuonna synnyttänyt Chicherova. Outoa, että vei. Näkyi nuo synnytyskilot vielä kovasti habituksessa. TimLii sai oikein tämän.

Keihään kärkikolmikko oli yli puolella oikein.Voittotulos ei kellään.

Lähes puolet aavisti tylsähkön tonnivitosenkin oikein.

Naisten nelkun viestin kärkimaat oli selvillä, järjestys ei. Kaikki oikein saivat @IlkkaPalomäki, Toho ja Änkyrä.

Kisojen ylivoimaisempia voittajia oli satasen aitojen Pearson. Ei nimittäin ollut huono startti. Eikä nyt niin onneton juoksu muutenkaan. Toho teki hyvän vaihdon viime hetkillä kun vaihtoi Harperin Wellsiin. Kaikki oikein Tpyy ja @IlkkaPalomäki.

Bolt ei paljon Pearsonille ylivoimassa hävinnyt. Juoksi muutkin kovaa. Kaikki sen kaksikon tiesikin. Voittotulos oli nopeammin ja kyllä joku senkin arvasi.

Toho tiesi Extran lähes tarkalleen.

Päivän paras veikkaaja oli Toho. Huonoin Toomio 2. Päivän nousun teki Toomio 1 ja eniten tippuivat SaHa ja Barrios. Espoon Borzalta puuttui eilen kaksi pistettä, joten hän oli eilen oikeasti kolmas. Kuru taitaa voiton viedä, ei maha mitään. Sijoilla 2.-7. majailevat voivat sitten vielä rahoille kiriä.

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 7.

2011-09-02T21:32:00.000+03:00

Juttuja:

Ei Merjan vasara lentänyt. Sijoituksen tiesi tarkasti Kuru. Kuinkas muutenkaan... Lopputulos oli sentään monen muunkin tiedossa.

Pousi olisi pomppinut finaaliin. Kuin jousi, jos huumori sallitaan.

Närpiön kloppi juoksu alkuerän komeasti. Välierä ei enää ihan niin nättiä ollutkaan. Tietysti voi jossitella kahdella 1-radan paikalla, mutta ihan hyvä suoritus kuitenkin. Sijoitusta ei tiennyt kukaan, ajan arvasi lukuisa joukko.

Saksan Storl oli mieletön kuulakisassa. Muut pikkupojat jäi taa, ja poika paransi ennätystään ihan päteviin lukemiin. Ja surullista on se, että Kuru tiesi tämänkin kärkitrion. Toki muutama muukin.

Naisten keppi oli tasoltaan jonkinmoinen. Rakenteeltaan hintelä Abakumova vei kisan. Jos jossain lajissa, missä joskus menestyttiin, ollaan Suomen maalla kaukana kärjestä niin naisten keihäässä. Tuollanen 14 metriä, vaan. Täysi tieto TimLiillä.

Watt ei pituuskultaa ottanutkaan. Sen vei Phillips. Kukaan ei kaikkea oikein saanut.

Naisten kasia tykiteltiin kovasti. Ei olisi Merikosken SE riittänyt.

Naisten vitonen täysin oikein vain Kurulta ja Toomio ykköseltä. Molemmat olivat tänään veikkaushurmoksessa.

Naisten 200m ei yllättänyt. Siitä täydet pisteet isolle sakille.

Nelosen viesti oli mahtava. Etelä-Afrikan kopla veteli yllätyshopealle. Lähes kultaa, mutta D-Merritt oli vahvempi. Päivän Extran vei Toomio 2.

Päivän pisterohmu ja edelleen veikkauksen kärki on Kuru. 29 pistettä eroa hopeasijaa pitävästä Johkusta. Paljon pitää tapahtua, että ero kiinni saadaan. SaHa teki hyvän nousun kolmoseksi. Espoon Borza ja Ändy kamppailevat mielien palkinnoille. Päivän nousija oli Toomio 1. Viisi sijaa ylös. Karvalakkipyy valui 3 sijaa alas. Chef Änkyrä oli päivän heikoin, ja tästä johtuen uupui jumboksi. Tpyy nousi kaksi sijaa.

Tämän hetken kuuden kärki todennäköisesti selvittelevät rahojen tulevan osoitteen. Keskikastissa voi tapahtua mitä vaan, ja jännitys lähinnä siinä, kuka on toimiston kingi. Jumbosijasta mittelee punainen nelikko.

Yöllä se on varmaan noustava katsomaan 50km kävelyä. Ihan hanurista lajina, mutta kiva katsoa kärsimystä. Ei vaan, raaka laji, mutta hiukan teennäisen rajoitettu.

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 6.

2011-09-01T21:27:00.000+03:00

Päivän tulospörssi:

Tadaa. Reijo olisi kuulan vienyt. Ainakin karsinnassa. Samoin Lasse olisi ollut ihan ylivoimainen vitosen alkuerissä.

Sitten keihäs. Poliisipäällikkö Mannion... Ari. Kaikesta huolimatta ei mihinkään. Piti, mutta ei. Eikä myöskään Tero. Sen ei kyllä pitänytkään. Rusi kuitenkin Mäkelän kiusaksi heitti finaaliin. Paljon tuli miinuksia heittäjien tuloksista. Ei kukaan tiennyt, että vain yksi finaalissa.

Korkeuskulta meni Jenkkeihin. Kärkikolmikko oli hyvin arvailtu. Samaten voittokorkeus.

Naisten kolmiloikka veikkauksen osalta kaatui Savignen reisivammaan. Kahdeksan pistettä keräsi Tpyy. Tpyylle taisi muutenkin olla mahtipäivä.

Pursiainen olisi heittäen 200m finaalissa. Samaten Loikkanen ja Vasala.

Esteissä mitalistit arvattiin hyvin. Tästä voi myös sanoa, että jos Jukan rytminvaihto 2006 oli aika kova takasuoran viimeisellä esteellä, niin ei se ihan heikko ollut Kemboillakaan. Hyvä päivän extra olisi saattanut olla myös Kemboin rasvaprosentti. Barrios arvasi lähimmäksi pronssi-ranskalaisen ajan.

Naisten 1500m oli yllätyksellinen. Jamal oli köykäinen ja USA:n tytöistä epätodennäköisempi voitti.

Naisten 400m aidat voitti Demus ja ainut joka kärkikolmikon tiesi oli Kuru. Miesten aidat meni Greenelle ja ei ollut kaukana ettei Felix ollut pronssilla. Kova jätkä läpsyttämään...

Päivän pisterohmu oli Kuru. Pitää jo vaarallisen kovaa 15 pisteen kaulaa toisena roikkuvaan Ändyyn. Johku tulee ihan Ändyn peesissä, eikä Borzakaan kaukana ole. Vielä on kesää jäljellä. Toomio on kyllä ollut molemmilla riveillä luokaton. Oikeastaan paska. Kovin nousija tänään Tonttu ja eniten alas Barrios. Mutta jaettuja sijoja ei enää näy.

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 5.

2011-08-31T11:26:00.002+03:00

Päivän setit:

Sasoonlamiisapui. Eli jassoo. Eihän sitä yöllä tapahtunut kuin naisten 20km kävely. Sepä tulikin sitten Muukalaisen kanssa kateltua kokonaan, kun ei hälle uni maistunut. Toisaalta vaarallista, tiedä vaikka innostuisi kävelijäksi... Saakeli, meni pasmat ihan sekaisin kun tuota uhkakuvaa alkoi miettimään...

Vain juoksuhullut Barrios, JIRI & JUKISUKI saivat mitalikolmikon täysin nappiin. Tätä pitää ihmetellä, sillä nykyisen etenemisvauhdin perusteella kävelypisteet pitäisi jakaa Toholle, mulle ja Chef Änkyrälle. No joo, JUKISUKI laskettaneen tähän taapertajien joukkoon. Kuusi naista diskvalifioitiin, kuten suomeksi termi menee. Neljä arvasi tämän ja siitä kolme pistettä.

Ja perheen sisäisistä voimasuhteista huolissaan oleva Johku huomasi pienen unohduksen. Naisten 7-ottelun pisteet olivat jääneet jakamatta kokonaan kolmannelle päivälle. Yli puolelta mitalikolmikko oikein. Eikä vaikuttanut Johkun perheen voimasuhteisiin.

Viidennen päivän kärki oli JIRI. Pyyn veljekset onnistuivat olemaan viimeisiä. Piti sitä kyllä ihan yrittää, ettei Lantuille tule paha mieli. Puolimatkassa reilussa johdossa on Kuru, toisena keikkuu laastari nenällään Ändy. Vierekkäin kolmannesta sijasta tappelevat SaHa, johku ja Espoon Borza. Lanttu yllättäen valmistelee ehkä pientä nousua. Osasto Katajan toimisto on kyllä alisuorittanut tässä puolivälissä. Josko sieltä vielä...

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 4.

2011-08-30T20:27:00.000+03:00

Päivän tulossato:

Ei ei, Osku, ei... Ei kule, niin ei kule. Helander olisi pyyhkinyt nelkun aitojen finaaliin.

Seiväsfinaali oli hyvä. Tosin se teki sen, ettei kukaan osannut odottaa moista mitalikolmikkoa. Hyvä, ettei Venäjälle tai Jenkkeihin aina kultaa.

Lattu ei olisi finaalikamaa ollut.

Miesten kiekkofinaali sai paidat repeämään. Harting otti omansa ja Kanter hopiaa. Kolmonen ja nelonen olikin yllättäviä. Toomio 2 "tiesi" tämän. Hyvin se onnistuu arparivilläkin. Taso olisi ollut sellainen, että Franz olisi vienyt puhtaasti pelin.

Tyynelä olisi myös tyynesti lasketellut finaaliin eurooppalaisella maililla.

Miesten kasi. Kuru, AnssiV ja JUKISUKI tiesivät kolmikon. Borza vaan vanhana jarruna mitaleilla taas. Miksei muuten Espoon Borzan veikkauksessa ole Venäjän Borzaa?!?!

Naisten esteet - parhaita lajeja koko kisoissa. Kova taktiikka venäläiseltä. Sinne ne hyytyy kun vain omaan taktiikkaansa luottaa. Ghribi kiri vielä kakkoseksi. Edelleen on kenialaisille tuntematon käsite naisten estekulta.

Miesten nelosen vei ikäloppu James. Aivan oikein douppi-Merrittille. Kuru, Ändy ja AnssiV saivat oikein.

9 suoritusta teki brassi-tyttö seipäässä. Kukaan ei tiennyt, mutta monelle tuli pisteitä koska 8 ja 10 suoritusta oli useampi veikannut.

Näin sitä mennään. Kuru on vahva, ainakin näin virtuaalisesti. Ändy kampesi kakkoseksi ja SaHa sekä johku jakavat pronssia. Eniten floppasi Sarpaneva ja paras nousu oli karvalakkipyyllä.

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 3.

2011-08-29T20:55:00.001+03:00

Spekulaatiot huomenna. Kiire unille. Tässä tilanne.

Päivän tulossadon korjuu:

Keskisalon sijoittuminen oli suunnilleen lapasessa. SaHa silti ainoana täsmäveikkaajana. Aikakaan ei Jukalla ollut kummoinen. Harmillista, mutta jos tämän blogin nimi olisi ohjenuorana tähänkin tapaukseen...

Moukarin kärki oli täyspisteille veikattu taas useammalla taholla. Muropurkin kova sarja oli jälleen liikaa muille. O-P:n sijoitus 9. Tämän aavistivat Ändy ja Tonttu. Aivan kelpo suoritus O-P:lta.

Artsihan olisi ajallaan ollut kärkiluokkaa. Tämäkin todistaa sen, että mies oli urheilijana kyvykkäämpi kuin kommentaattorina.

Seiväskisassa lensivät miehet ja lasikuidun kappaleet. Puolan poju voittoon ja ranskis toinen. Viisi tiesi tästä itselleen kahdeksan pojoa.

Marjamaa olisi juossut naisten satkun finaalissa. Finaalissa olisi kipittänyt myös Kukkoaho nelkulla.

Naisten kärki kuulassa oli odotettu. Neljältä täysin oikein.

Naisten 400m mitalistit eivät sisältäneet Richards-Rossia vaikka moni toivoi. JIRI naisten 400m:n asiantuntijana ainoana kaikki oikein.

Naisten satanen tasoltaan himpun valju. Jeter sai vihdoin kultansa ja voi kasvattaa mieskatsojien iloksi pitkät hiukset. Moni arvasi kärkikolmikon, mutta voittoaikaa uskottiin kovemmaksi.

Kuru entisenä kovan tason aiturina niittasi Extran pisteet 3 sadasosan heitolla. Olisittepa nähneet kurun aidalle tulon 10 vuotta sitten. Sen verran on vielä pohjia, että pitää veikkauksen kärkisijaa.

SaHa nousi kuusi sijaa. Ei vielä palkinnoilla, mutta pyrky on kova. Kärjen tuntumaan on hiipinyt myös Ändy. liekö kyynärpäätaktikaalla vai millä? Mystisen nimimerkin takana majaileva @IlkkaPalomäki on päässyt myös tämän hetken sijaintinsa ja työnkuvansa edellyttämälle paikalle. Voisi sanoa, että mies on piireissä.

Toho otti reippaan välikuoleman ja on näin ollen kuuluisan välikuolijan, Barrioksen, kanssa samalla sijalla. Sarpaneva täällä nauraa. Tohon nousuista ei ole muistikuvaa, mutta Barrios on viime aikoina tehnyt koviakin viimeisen kierroksen kirejä. Jumbosijoilla majailee Pyyn lanttuja 2 kappaletta. Ei yllättä.

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 2.

2011-08-28T21:13:00.000+03:00

Päivän tulossatoa:

Miesten 20km kävelyn mitalikolmikon tiesi vain Johku.

Eihän se Nikkasen enari olisi finaaliin riittänyt Sitä vastoin Suhosen kasin rekka olisi edelleen kovaa valuuttaa. Toho, Toomio 1 ja Lanttu tiesivät heikkotasoisen naisten pituuden mitalikolmikon. Armoton nousu alkoi tästä.

9,99 riitti finaaliin, olisi riittänyt myös mitaliin. Myös satasen mitalikolmikko meni kaikilta metsään Boltin hätäillessä. Naisten kiekkokärki oli paremmin aavisteltu. Oikein tekivät Tonttu, TimLii, Kuru ja Espoon Borza.

Miesten kympin voitto meni yllätysjakoon. Mo ei lähtenyt ajoissa, ja kulta meni. Merga kuitenkin myös mitaleilla, joten useakin sai kärkikolmikon oikein.

Kiekon voittotulos oli extran kohteena. Lähimmäksi arvasi Sarpaneva. Vaatimattomasti sentin päähän. Lisäksi ratkesi miesten 10-ottelu. Sielläkin hyvin monelle kärki oikein.

Tilanne on siis seuraava. Borza johtaa. Toho teki kovan nousun kakkoseksi. Tohohan on tunnettu kovasta loppukiristä, joka alkaa kun kierros on juostu. Kuru ja Sarpaneva erittäin hyvin edelleen kolmossijalla.Toomio 1 päivän kovin nousija. Jopa kuusi sijaa. Lanttukin ohittaa Tpyyn ja välttää jumbosijan. Tästä eteenpäin ja yöllä ylös esteitä kattomaan!

Daegu-veikkaus - Kisapäivä 1.

2011-08-27T21:15:00.000+03:00

Nysse o sitte alkanu. Parikymmentä veikkaajaa on rahoja jakamassa. Eli voitonjako seuraavasti:

80 €
40 €
20 €

Ja jumbolle seuraava veikkaus ilmaisella rivillä. Ja jos omistan jumbosta jonkun nolon kuvan, niin ajattelin sen sitten täällä julkaista. Hymiö.

Päivän tulossatoa.

Naisten maraton oli Kenian näytöstä. Kolmoisvoittoon riitti usko kuitenkin vain kolmella. Espoon Borza, Barrios ja SaHa.

Sandra ei esteissä oikein onnistunut. Sijoitus 24. Tälläista oli useampikin ennakoinut täysin kohdilleen. Eniten heittoa onnistui saamaan Lanttu. Sekään ei oikeastaan yllätä. Kukaan ei uskonut Sandran ajaksi yli 10 minuuttia, joten siitä ei pisteitä.

Bergius seivästeli samalle sijoitukselle. Sitä ei täysin tiennyt kukaan. Eniten heittoa Lanttu. Sekään ei oikeastaan yllätä.

Karjalainen selviytyi finaaliin, joten se ratkeaapi sitten vasta myöhemmin.

Naisten 10 000m oli sekin Kenian heiniä. Täysin oikein mitalikolmikko meni Tontulta ja Lantulta. Lanttu yllättää! Siitä heille napsahtaa 8 pojoa, mikä tekee heidän kokonaissaaliilleen hyvää.

Päivän Extran vei Lanttu. Yllätti siis jälleen. 10-ottelun 400m kärkiaika 46,99.

Ensimmäisen päivän jälkeen tilanne siis näin. Espoon Borza johtaa. Rahoilla keikkuu myös Sarpaneva ja Kuru. Huhhuh. Huomenna jatketaan...

Mainos!

2011-08-25T21:21:00.000+03:00

Ja jos haluaa varmistaa vedonlyöntien riittävän määrän, niin toinen veikkaus löytyy kollega Borzan sivuilta.

Tsäm: http://espoonborza.blogspot.com/2011/08/daegu-tippaus.html

MM-Daegu - Virallinen ja eeppinen kisaveikkaus

2011-08-22T22:52:00.004+03:00

Sitten mennään. Taas viime tingassa. On tätä muuttujaa tässä kotosalla ihan omiksi tarpeiksi. Kyselyhän oli valmis jo eilen, mutta sitten se katosi ja piti tehdä täysin uusiksi. Jee.

Säännöt:

Osallistua saa useammalla rivillä. Jokaisen rivin hinta on 7e. (Tilinumero ilmoitaan myöhemmin)
Kaikki rahat jaetaan palkinnoiksi ja jumbo saa seuraavaan tippaukseen ilmaisen rivin. (Tähän tippaukseen rivin sai Lanttu)
Alustavat vastaukset eli yksi valmis rivi pitää olla perillä viimeistään lauantaina 27.8. klo 02.30 yöllä.
Tulevien päivien veikkauksiaan saa vaihtaa seuraavasti:

Merkitse kysymyksen numero tai kysymys ja kerro miten haluat vastaustasi muuttaa
Lähetä se minulle sähköpostiin toomio(a)gmail.com tai ne joilla on numero, kännykkään tekstiviestinä.
Tulevan päivän muutokset PITÄÄ olla muutettu ennen kisapäivän alkua eli esim. tiistain veikkausmuutokset pitää olla minulla maanantaina klo 23.59!
Pakko ei tietenkään ole niitä muuttaa.

Kaikkiin kysymyksiin, paitsi extroihin on pakko vastata.
Vastatkaa sijoituskysymyksiin numerolla. Esim. Sampo Lehtolan sijoitus? 6.
Mitalikolmikko-kysymyksissä "Joku muu"-vaihtoehto voi vastata vaikka kolmea mitalistia. Voitte siis valita esim. miesten sataselle Usain Boltin ja sitten vaihtoehdon Joku muu. Näin veikkaatte kolmen kärkeen Boltia ja kahta mainitsematonta urheilijaa.

Epäselvissä asioissa ottakaa yhteys.

Linkki vastauslomakkeeseen:

LINKKI

Muita hyödyllisiä linkkejä:

Veikkausta saa lähettää eteenpäin ja kuka vaan saa osallistua. Pyrin lähettämään kiireiltäni myös muiden vastaukset teille, jotta saatte analyseerata!