Vihdoinkin! Valve on ilmoittanut laajentavansa Steam-verkkopalvelunsa tarjontaa myös Apple-käyttäjille. Homma alkaa maaliskuussa, toivottavasti jopa nopeammin kuin ehdimme sanoa: “ennenaikainen aprillipila”.

[via: Mac Rumors]

[via: Digitaalinen Elämä]

Keräsin lyhyen listan asioista, jotka säväyttivät eniten. Ei spoilereita. Vain juttuja joista minä innostuin. Lisää omasi kommentteihin

Näistä innostuin:

1. Wanhaa seikkailupelihenkeä. Omaperäisen sarjamurhaajan jallittaminen on kovin nähty aihe, etenkin valkokankaalla. Peleissä ei niinkään. Heavy Rainissa on paljon yhteistä ysikytluvun seikkailupelien kanssa, sillä kaikkia etenemisvaihtoehtoja ei hierota pelaajan naamalle. Esimerkiksi virkavallan kynsistä pakeneminen tuntui paljon voitokkaammalta, kun juonen oli punonut itse, eikä valmiiden ohjeiden mukaan.
2. Tunnelma. Heavy Rain on tiukasti käsikirjoitettu peli. Käytännössä se edustaa perinteistä putkijuoksukulttuuria, mutta sentään ajatuksen kanssa. Tiukka vaihtoehtojen rajaaminen kun mahdollistaa sen, että pelaaja voi rauhassa uppoutua Heavy Rainin tunnelmaan. Viikkokausien Modern Warfare 2 –tykityksen jälkeen Heavy Rain oli jotain aivan muuta. Missään muussa pelissä en muista tuijotelleeni alakuloisena ikkunasta sateiselle pihalle tai edes ole joutunut pyyhkimään sormenjälkiäni rikospaikalta.
3. Loputon (kuin sade). Heavy Rain ei lopu gameoveriin, vaikka joku pelin neljästä päähenkilöstä sattuisi kuolemaan. Tekemiseen suhtautuu kokonaan eri tavalla, kun kohtausten läpäisyyn ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Toki hahmon kuolema ahdistaa, mutta toisaalta on kiinnostavaa nähdä miten tapahtumat etenevät sen jälkeen.
4. Sallittu aikuisille. Heavy Rain on selvästi suunnattu aikuispelaajille. Varsinkin sellaisille, joille pelaaminen tai ainakin vakavampi videopelaaminen on vielä uutta. Elokuvamaiseen tunnelmaan pääsee helposti kiinni, koska se on useimmalle tuttua tavaraa. Hyvä suomenkielinen tekstitys laskee kynnystä entisestään. Lopullisen rohkaisevan tönäisyn antaa mahdollisuus valita vaikeustaso heti alussa, jolloin ummikkokin uskaltaa tarttua ohjaimeen. Kollegani antoi lehdistöversion vaimolleen pelattavaksi ja vastaanotto on kuulemma ollut hyvä. Peliä kelpaa myös katsella sivusta.

Heavy Rain ei tee kaikkea täydellisesti. Esimerkiksi eräissä toimintakohtauksissa vaihtoehdot hukkuvat muuhun animaatioon, jolloin ei ole mitään tietoa siitä mitä napin painaminen tekee. Välillä puolestaan hahmot kävelevät toistensa läpi, ohjain reagoi parin sekunnin viipeellä tai taustalla soivat ääniraidat sotkeutuvat ja sekoittuvat keskenään ärsyttäväksi älämölöksi. Ne ovat kuitenkin pieniä teknisiä yksityiskohtia, joiden perusteella ei voi hyvää peliä tuomita.

Heavy Rain lyhyesti:
Tunnelmallinen murhamysteeri, jossa on enemmän elokuvaa kuin peliä.
Pisteet: ****~ (4/5)

Miten saan verkkopelit toimimaan Welhon kaapelimodeemilla?

Helppo tapa:

Thompson TCW710 ei kestä useita yhteyksiä. Modern Warfare 2 vaatii niitä kuitenkin runsaasti. Helpoin ratkaisu on asettaa TCW710 siltaavaan tilaan ja hankkia väliin ihan oikea reititin. Esimerkiksi Belkin N+ on saanut kehuja.

Hankalampi tapa (köyhille):

1. Jätä Thompson TCW710 reitittävään Residential Gateway -tilaan ja selvitä mikä on sen IP-osoite. Windows-käyttäjät näkevät sen kirjoittamalla komentorivillä: “ipconfig/all”. Mac-käyttäjät voivat luntata luvun AirPort-verkkoasetuksista, joissa lukee: ”Airport on yhteydessä kohteeseen mikälie ja sen IP-osoite on jotain”.
2. Kirjoita selaimen osoiteriville äsken etsimäsi IP-osoite. Pääset kirjautumaan sisään Thompsonin hallintavalikkoon.
3. Kytke hallintavalikosta IP Flood Detection pois päältä.
4. Aseta konsolille kiinteä IP-osoite. PlayStation 3:lla se onnistuu menemällä verkkoasetuksiin ja valitsemalla manuaaliset asetukset. Täytä sinne tällaiset tiedot:
   

   IP Address: Tähän kohtaan tulee konsolisi kiinteä IP-osoite. Jos Welhon reitittimen osoite on 192.168.0.1, voi konsolin osoitteeksi määritellä vaikka 192.168.0.30. On tärkeää ettei osoite mene päällekäin muiden verkkoon kytkettyjen laitteiden kanssa, eli laita viimeiset kaksi numeroa sen mukaan.

   Netmask: 255.255.255.0

   Default Router Address: Tähän tulee reitittimen osoite, jonka selvitit kohdassa 1.

   Primary DNS Address: Ja tähän myös*

   Secondary DNS Address: Ja tännekin sama*.

   Älä käytä välityspalvelinta tai UpnP:tä!

5. Seuraavaksi asetetaan konsoli ns. Demilitarized Zone (DMZ) -tilaan. Käytännössä DMZ tarkoittaa sitä, että kaikki nettiliikenne päästetään esteettä suoraan konsolille. Erillisiä porttiavauksia ei siis tarvitse tehdä. Mene jälleen Thompson TCW710:n hallintasivulle ja valitse kohta ”Advanced”. Siellä kirjoita IP-osoitteeksi konsolisi osoite ja klikkaa ”Apply”.
6. Testaa yhteys konsolillasi. Kaiken pitäisi nyt toimia. Pitäisi. Minulla ei onnistunut ilman jokeritehtävää:

*) PlayStation 3 saattaa antaa muutettujen asetusten jälkeen 80710102 virheen. Vaihda silloin DNS-reititys kulkemaan toista kautta. Esimerkiksi OpenDNS-verkkopalvelun kautta saat toimivat DNS:t, jotka asetetaan Pleikkarin verkkoasetuksissa:

DNS1: 208.67.222.222
DNS2 : 208.67.220.220

Testaa uudestaan. Nyt kaiken pitäisi toimia. Sitten vaan Modern Warfare 2 päälle ja katsomaan löytyykö peliseuraa.

Ananasakäämä, ratkaisu on löytynyt!

Taukopelaamisen merkitystä ei pidä aliarvioida. Simppeli ja näennäisen vähän aikaa vaativa pelaaminen on törkeän suosittua. Taukopelit yltävät jopa niihin kohderyhmiin, joissa ei normaalisti pelata yhtään mitään. Esimerkiksi pieniä flash-pelejä tarjoavan Pelikone.fi-palvelun kävijöistä jopa 64 % on naisia (Pelikone.fi kävijäprofiili 2009).

Yllättäen iPod ja iPhone alkavat vaikuttaa kiinnostavilta laitteilta myös pelinkehittäjien kannalta. Mainstream merkitsee rahaa. Ja jos pelintekijät innostuvat, on pelaajien helppo seurata perässä. Voisiko siinä olla se viisastenkivi, jolla pelaamisesta tulee lopullisesti suurten massojen hyväksymää viihdettä?

[Kokeile itse: Skattelister.no]

WE3 on julkaistu jo muutama vuosi takaperin, mutta myöhäisherännäisenä löysin sen vasta nyt nettikauppoja selaillessani (Book Depositoryssa vaan 7 euroa posteineen). Onneksi tilasin. WE3 on todella hyvä. Frank Quitelyn kynänjälki on näyttävää ja etenkin tiukat tapahtumat on kuvitettu todella persoonallisesti. Viimeisessä kappaleessa meinaa silmänurkka kostua. Se on harvinaista. Siksi suosittelen.

***** (5/5)

GUD FELDON. NO DE-COMM-ISH WE3!

Muutama vuosi takaperin julkaistu Starcraft The Boardgame herättää kunnioitusta. Valtavan kokoiseen laatikkoon on pakattu toistasataa upeaa figuuria ja isot läjät muuta samannimiseen tietokonepeliin perustuvaa sälää. Viimeistään monikymmensivuinen sääntökirja pistää heikommalta pelaajilta pään pyörälle. Kärsivälliset pelaajat palkitaan mahtavalla tieteisräiskintäelämyksellä.

Miten pelataan?

Starcraft on kevyt ja upea sotapeli, jonka ääreen mahtuu kahdesta kuuteen pelaajaa. Alussa jokainen valitsee itselleen värin ja rodun. Tarjolla on Starcraft-tietokonepelistä tuttu valikoima futuristisia sotajoukkoja:

• Zergit ovat kuin suoraan Alien-elokuvista tuttuja biologisia hirvityksiä, jotka hyökyvät valtavina laumoina pahaa-aavistamattomien vihollistensa kimppuun.
• Protossit turvaavat mijardien vuosien aikana kehittyneisiin yli-inhimillisiin kykyihinsä ja nujertavat vastustajansa silkalla teknologisella ylivertaisuudellaan.
• Terranit ovat ihmisiä ja avaruuden uudisraivaajia. Yliluonnollisten voimien tai tappanvaistojen sijaan ihmiset luottavat juonitteluun ja tekniikkaan joka toimii. Sopivalla virittelyllä jopa perinteinen jalkaväki on kovaa kamaa.

Kullakin rodulla on valittavana vielä kaksi eri johtajaa, joista kummallakin on omanlaisensa taidot ja erikoisvoittoehdot. Vaihtelua piisaa siis pienemmälläkin porukalla.

Pelin perimmäinen tarkoitus on varmistaa universumin herruus. Tavoitteeseen pääseminen vaatii taktikointia ja kallisarvoisten kaasu- ja mineraaliesiintymien valtausta. Raaka-aineilla kehitetään puolestaan omaa armeijaa ja teknologiaa, jonka avulla valloituksia voi jatkaa entistä pidemmälle. Toimintaa ja taktiikoita on lukematon määrä.

Starcraft-lautapeli muistuttaa teemansa puolesta tietokone-esikuvaansa, mutta tahti on huomattavasti rauhallisempi. Yhteen moninpelimättöön hujahtaa helposti nelisen tuntia – mikä tuntuu kuitenkin aina liian lyhyeltä. Jos teema kiinnostaa edes etäisesti ja kalenterista löytyy aikaa pidemmille pelisessioille, kannattaa Starcraft hakea talteen.

Plussat ja miinukset:

+ Eeppinen ja upea teema
+ Runsaasti tekemistä ja vuorovaikutusta
+ Nerokkaita oivalluksia ja peliteknisiä niksejä
- Paikoin vähän liikaakin liikkuvia osia ja muistettavia erikoissääntöjä. Ei todellakaan sovi aloittelijoille.

Starcraft-lautapeli lyhyesti:

Lelulaatikollinen scifi-taktikointia kokeneemmille pelaajille.

Suunnittelijat: Corey Konieczka, Christian T. Petersen
Kustantaja: Fantasy Flight Games
Julkaistu: 2007
Pelajaajia: 2 – 6
Kesto: 3 – 6 tuntia
Pisteet: ****~ (4/5)

HUOM! Lautapelit.fi myy Starcraftia 90 eurolla, mutta toistaiseksi Bookplussasta Starcraftin saa tilattua 60 eurolla. Suosittelen lämpimästi!

Katso myös pelin esittelyvideo: