RIMMA - matkablogi

Uusi blogikoti on avannut ovensa!

2015-03-01T19:01:00.003+02:00

Kiitos vielä kerran Bloggerille näistä ikimuistoisista yhteisistä vuosista!

Jatkossa meikäläisen tarinointia voi seurata uudesta blogikodista, eivätkä nämä sivut enää tule päivittymään. Lämpimästi tervetuloa!

*klik kilk*

PS. Muistathan päivittää Bloggerin lukulistallesi uuden
osoitteen www.rimmablog.com, mikäli mielit pysyä vielä matkassa mukana!

Nähdään!

Kaksinverroin vuoria horisontissa

2015-02-19T21:20:00.001+02:00

Muistatteko kun reilu kuukausi sitten pallottelin tulevan vuoden matkasuunnitelmia, mutta mikään pläneistä ei ollut vielä edennyt suunnittelua pidemmälle. No nyt voin ilokseni kertoa, että matkakuumeiluun on saatu ensihätään lääkettä. Nimittäin muutama reissu on nyt varmistunut tälle keväälle ja alkukesälle! Huisia. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme toden teolla matkaan pienen pötkylän kanssa muuallekin kuin tähän lähiympäristöön, vaikka myös nämä mikroseikkailut ovat olleet oivia pienen vauvan kanssa.

Ensimmäisenä on luvassa kotimaanmatkailua, kun hurautamme pääsiäisenä kohti pohjoista tarkemmin sanottuna Syötteelle. Meikäläinen on viimeksi kunnolla lasketellut melkoisen monta vuotta sitten alpeilla, jos parin vuoden takaista Himoksen keikkaa ei lasketa, joten katsotaan miten pahasti puntit rinteessä tutisee! Haha. Pääsemme yöpymään Hotelli Iso-Syötteen ihan älyttömään sviittiin, joka on ehkä cooleinta ikinä. Toivotaan että taivas on yöllä kirkas ja voimme ihastella tähdenlentoja sängyssä pötkötellen.

Toukokuussa lähdetään pitkästä aikaa (eka kerran vuoteen!) lentokoneen kyytiin, kun matka vie vajaaksi viikoksi alppien syleilyyn Zürichiin. Odotan innolla veljen perheen luokse pääsemistä, mutta tällä kertaa aiomme myös tutkailla hieman muutakin, kuin tuttuja huudeja Zürin laitamilta ja sitä varten vuokrasimme menopelin allemme pariksi päiväksi. Monia mestoja löytyisi bucket listalta, mutta katsotaan mihin asti ehditään! Onneksemme Sveitsi on pieni maa, vaikkakin toki vuoriston vuoksi melkoisen hidaskulkuinen.

Ja mitä vielä? Kolmas trippi koittaa kesäkuun alussa, kun me ja Laura siippoineen ahtaudutaan matkailuautoon ja road trip kohti Norjan Lofootteja voi alkaa. Aikaa reilu viikko, kilometrejä törkeästi ja nähtävää vielä enemmän. Mulla on kuitenkin vahva luotto, että reissusta on tulossa kertakaikkisen eeppinen!

Palataan näihin suunnitelmiin vähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin, mutta jos teiltä löytyy tipsejä etenkin Lofoottien päähän, niin antaa tulla! Mitkä on ne kohteet, joita ei missään nimessä voi missata? Suosituksia leiriytymispaikoista?

Jännä nähdä mitä muuta tämä reissuvuosi 2015 tuo tullessaan, kun startti on näinkin huippu!

Kivaa pian koittavaa viikonloppua kamut!

#ReilutBlogit kamppis haastaa reissaajat kohti kestävämpää matkailua

2015-02-16T22:24:00.001+02:00

Eilen katkesi niin sanotusti kamelin selkä, kun yhden Suomen suurimman matkanjärjestäjän Instagram-sivuilla julkaistiin kuva heidän oppaastaan kellimässä huumattu tiikeri kainalossa, josta mm. Annika kirjoittikin jo kattavan postauksen. Tästä todella epäeettiseen toimintaan kannustavasta fotosta levisi ihan aiheellisesti melkoinen myllerrys, josta otti kopin myös Iltalehti omilla nettisivuillaan ja Reilun Matkailun yhdistys kommentoi tapausta täällä. Sosiaalisen median valtaansa ottaneen puhurin tiimoilta päätettiinkin pistää matkabloggajien kesken syyttävät sormet takaisin omiin taskuihin ja miettiä tätä ikävää asiaa vähän toisesta näkökulmasta #ReilutBlogit-haasteen muodossa. Miten voisin itse toimia vastuullisemmin niin omassa arjessa kuin matkoillakin? Minut haastoi mukaan maapallon toiselta puolelta Gia ja tartunkin tähän itselleni erittäin tärkeään asiaan oikein mielelläni!

Haaste menee näin:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että Instagramissa hashtagillä #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa Facebookissa ilosanomaa myös muille, kun kohtaat hyvän tarinan! Voit osallistua tähän myös omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Ja meikämandoliini vastaa:

1. Olen ollut yli puolet elämästäni kasvissyöjä, joskin tänä päivänä linja on kääntynyt enemmänkin vegaaniuden puolelle. Tämä näkyy meidän perheen arjessa sekä kulutustottumuksissa luonnollisesti joka ikinen päivä, sillä myös puolisoni on jättänyt lihan ja muut eläinperäiset tuotteet pois niin ruokavaliostaan kuin muustakin kulutuksesta. Emme ole mieheni kanssa tällä tiellä pelkästään eläinten oikeuksien vuoksi (vaikkakin se suurin syy taitaa ollakin), vaan tiedostamme myös valintamme positiiviset ympäristövaikutukset, sillä yksi suurimmista ilmastoamme kuormittavista yksittäisistä tekijöistä on nimenomaan tehomaatalous ja etenkin naudanlihan tuotanto.

Kaikki minut tuntevat tietävät kuinka lähellä sydäntäni eläinten asiat ovat, joten olenkin vilpittömän iloinen aina, kun kuulen jonkun läheiseni alkaneen miettiä myös omia kulutustottumuksiaan eläinten oikeudellisesta näkökulmasta. Mainittakoon nyt esimerkkinä ystäväni Laura, joka lanseerasi itsellensä pienen vegehaasteen ja on sen myötä ottanut ohjelmaansa viettää kaksi täysin vegaanista päivää viikossa. Ihan mahtava juttu!

Meistä kukaan ei ole täydellinen kuluttaja, mutta jokainen voi kuitenkin pyrkiä omien resurssiensa mukaan toimimaan niin kestävästi ja eettisesti kuin mahdollista joka ikinen päivä. Pienistä puroista kasvaa isoja virtoja ja meitä on täällä maapallerolla PALJON, joten älä koskaan ajattele, ettei yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä!

2. Parhaat ja ikimuistoisimmat kokemukset kestävästä "eläinturismista" sijoittuvat meidän maailmanympärysmatkaan, jolloin pääsimme näkemään Uudessa-Seelannissa mm. luonnontilassa eläviä hylkeitä, pingviinejä ja delfiinejä. Kaikkein eniten meitä kuitenkin kosketti vapaaehtoisena työskentely Chiang Main Elephant Nature Parkissa, jossa asuu kymmeniä turismin kynsistä pelastettuja elefantteja. Näillä norsuilla ei ratsasteta, ne eivät maalaa kärsällänsä tai tee muitakaan temppuja turistien iloksi. Nämä kaverit saavat elellä niin luonnonmukaisesti kuin se vain on mahdollista valtavan kokoisessa vuorten ja joen ympäröimässä laaksossa yhdessä norsuystäviensä kanssa ilman kahleita, väkivaltaa tai alistamista.

Kotimaisena kohteena on pakko vielä mainita Somerolla sijaitseva pääasiassa maatila- ja tuotantoeläimille perustettu turvakoti Eläinsuojelukeskus Tuulispää, jossa vierailimme viime kesänä. Ihana paikka! Voin erittäin lämpimästi suositella jokaiselle, sillä kokemus voi olla todella avartava.

3. Haastan mukaan kolme reissaavaa ystävääni:

Tuntemattomaan ja takaisin Lauran, Kaukokaipuun Nellan sekä Deep Reb Bluesin Kean.

Herättävätkö nämä kestävämmän matkailun asiat teissä lukijoissa ajatuksia?

Keskustelu tärkeiden juttujen tiimoilta on aina tervetullutta, joten kommenttiloota on teidän!

Onnea on reissaava ystävä - kun tytöt reilaamaan läksi

2015-02-14T15:27:00.003+02:00

Moni minun ja Lauran blogeja seuraava ei ehkä tiedäkään, että olemme tunteneet ja reissanneet Lauran kanssa kimpassa jo kauan ennen, kun kumpikaan alkoi näitä juttujansa jakaa nettisfäärissä. Olemme matkustaneet yhdessä yli kymmenessä Euroopan valtiossa ja reilu vuosi sitten juhlittiin myös joulua porukalla maailman toisella puolen! Aikamoista. Ihania nämä tällaiset ystävät joiden kanssa voi jakaa yhden suurimmista intohimoistaan. Tänä vuonna voimme lisätä vielä yhden valtion yhteisten seikkailujen listalle, kun kesäkuun alussa starttaamme matkaan kohti pohjoista.

Meidän ihka ensimmäinen yhteinen reppureissumme sen sijaan sijoittuu viiden vuoden taakse, kun kesällä 2010 pakkasimme jo siinä vaiheessa melkoisen paljon elämää nähneet rinkkamme ja läksimme junailemaan vajaaksi kuukaudeksi pitkin poikin Euroopaa. Löysin viime viikolla muistojen arkistoista meidän reissukuvat ja olivathan ne niin järkyttävän huvittavaa settiä kaikkine tärähtäneine selfieineen, että sainkin kipinän kertoa teillekin vähän tarkemmin tuosta reilikokemuksestamme. Tosin jätetään ne kaikkein epäilyttävimmät kuvat juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli pois ihmisten silmien ulottuvilta. Reissu oli sen verran moninainen, että jaan tämä muutamaan osaan, mutta startataan nyt iki-ihanasta Pariisista, josta meidän elämämme yksi hauskimmista seikkailuistakin alkoi.

Kello oli reippaasti yli puolen yön, kun matkailijat saapuivat tyhjyyttään kumisevalle Charles De Gaullen lentokentälle. Luonnollisestikaan emme olleet ottaneet selvää kuinka päästä kentältä keskustaan muulla kuin taksilla ja tuohon aikaan ei vielä kännyköillä surffailtu ulkomailla netissä nykypäivän tapaan. Tunnin kentällä pyörimisen jälkeen löysimme onneksi ihmeen kaupalla yölläkin pelittävän bussiyhteyden keskustaan, mutta seuraava ongelma koittikin sitten tajutessamme, ettei meillä ollut pienintäkään käryä miten suunnistaa bussiasemalta etukäteen varattuun majapaikkaamme, jonne olisi parin kilometrin kävelymatka läpi öisen kaupungin. Öö mikä kartta? Onneksemme törmäsimme pariin argentiinalaiseen kaveriin, joiden kartasta otimme kuvan pokkarilla ja tämän kallisarvoisen foton avulla (!) suunnistimme sitten silmät ristissä majapaikkaamme. Kello oli 05.00 aamulla, kun vihdoin ja viimein saimme heittää reput nurkkaan ja ottaa unta palloon.

Pariisissa vierähti leppoisasti muutama päivä ensimmäisen yön univelkoja kuittaillen (itsehän nukahdin kerran muun muassa metroon keskellä kirkasta päivää). Hengailimme meidän uusien argentiinalaisten kamujen kanssa ja tutustuimme sinkkutyttöjen näkövinkkelistä tähän rakastuneita pareja kuhisevaan romanttisuuden mekkaan. Söimme piknikkejä omassa parhaassa seurassamme Eiffelin juurella ja tsekkailimme kaikki päänähtävyydet hitaasti ympäri kaupunkia ajelehtien.

Olimme ostaneet Suomesta 22 vuorokautta voimassa olevat reilipassit, jotka sisälsivät 10 matkustuspäivää. Oli ihanaa olla reissussa ilman sen kummempia suunnitelmia, joten kun saimme tarpeeksemme Pariisista, hyppäsimme junaan ja täräytimme meikäläiselle jo kovin tutuksi tulleeseen alppimaahan, Sveitsiin. Majapaikka löytyi veljen ja hänen vaimonsa luota, jossa punkkasimme jälleen muutaman päivän Zürichiin ja heidän asuinkyläänsä Wädenswiliin tutustuen. Törmäsimme Sveitsin puolella junassa paikallisiin inttipoikiin, jotka kantoivat aseitaan rennosti olkapäällä roikottaen. Kuinkahan nopsaan meillä täällä Suomessa olisi poliisit paikalla, jos joku seikkailisi Helsingin metrossa kivääri kainalossa töröttäen ilman suojapussia.

Käytiin myös pulahtamassa Zürich-järvessä, mikä oli itselleni kauhistuttavan riemastuttava kokemus. Minut paremmin tuntevat tietätävät, että pelkään haihyökkäystä uima-altaassakin ja kaikki vedessä räpiköimiseen liittyvä on enemmänkin pakkopullaa, mutta voinpahan nyt sitten sanoa uineeni ja pomppineeni vesitrampoliinilla Sveitsissä. Yhtenä iltana eksyimme järven rannalla lilluvaan pubipaattiin, jossa nautimme reissun ensimmäiset drinksit järven takana loistavia valoja ihastellen.

Ihanan ja niin koitoisen linkkuveitsien luvatun maan jälkeen matka jatkui pitkin kiskoja kolkutellen vuorien välistä kohti uusien seikkailujen ja tuttavuuksien etelää.

Ei muuta kuin mitä ihaninta ystävänpäivää kaikki reissaavat ystäväni!

EN // Few years back me and my friend Laura were inter-railing for a month in Europe. Our first stops were in Paris and Zürich, where we spent few days each. You will hear about our next destinations later!

Vuosi maailmanympärysmatkan jälkeen - mikä fiilis?

2015-02-12T14:48:00.001+02:00

Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä hetkestä, kun palasimme takaisin pohjolaan hanimuunilta maailman ympäri. Viimeinen reissuviikko hurahti Thaimaassa ja Hong Kongissa vatsataudin kourissa kärvistellen, joten kotiinpaluu alkoi tuntua molempien mielestä melkoisen houkuttelevalta ajatukselta. Kolme kuukautta kestänyt reissu oli ollut todellakin ikimuistoinen kaikkine upeine kokemuksineen, mutta olimme valmiita jättämään rohkeasti auringon taaksemme ja suuntaamaan loskan keskelle.

Istuimmekin eilen illalla miehen kanssa yhdessä alas miettimään, tekisimmekö jotain toisin, jos nyt olisimme lähdössä samaiselle tripille ja kokosin meidän ajatuksia hieman teillekin.

Matkan pituus

Totesimme molemmat, että vaikka aluksi suunnitelmissa oli puolen vuoden matka, olisi se ollut meidän tapauksessamme aivan liian pitkä aika jättää koirat, hevonen ja perhe. Kompromissina sovittu kolme kuukautta oli meille pituutena juurikin passeli. Onkin ihan oleellista miettiä ennen pidempää reissua sitä, millainen se oma maksimi matkan pituus on. Olisi ollut todella harmi palata kotiin tuntien, että hitto kun olisi vielä ollut tuplasti enemmän aikaa tai toisinpäin eli potea puolet reissusta jäätävää koti-ikävää.

Kohteissa vietetty aika

Meidän matkamme jakaantui kutakuinkin näin:

- 1,5 viikkoa Kaliforniassa

- 1 viikko Cookinsaarilla, jossa pari yötä Rarotongalla ja viisi yötä Aitutakilla

- 3 viikkoa Uudessa-Seelannissa

- 1,5 viikkoa Australiassa

- 6 viikkoa Kaakkois-Aasiassa

Budjettisyistä olimme Kaakkois-Aasiassa nuin pitkän pätkän, vaikka se kohteena kiinnosti meitä tällä kertaa vähiten. Jos valuuttaa olisi ollut enemmän mistä mällätä, olisimme ehdottomasti nipistäneet puolet Aasian osuudesta pois ja olleet ainakin viikon kauemmin Uudessa-Seelannissa ja pari viikkoa pidempään Jenkeissä. Meillä onkin haaveissa palata vielä joskus takaisin Uuteen-Seelantiin pidemmäksi aikaa, joten toisaalta ihan kiva, että maasta jäi niin paljon upeita paikkoja näkemättä - Jenkeistä nyt puhumattakaan!

Budjetti

Laskimme ennen reissua aika tarkan päiväbudjetin joka kohteelle, jonka mukaan sitten kutakuinkin elimme. Budjetti piti sisällään niin ruuat, majoituksen, mahdolliset auton bensat, juna- ja bussiliput, ostokset, nähtävyydet ym. aktiviteetit. Lennot ja autonvuokrat oli maksettu erikseen. Päiväbudjetti per henkilö per maa meni näin:

- Jenkit 50 eur

- Cookinsaaret 50 eur

- Uusi-Seelanti 40 eur

- Australia 80 eur (majoitukset joulun ja uuden vuoden aikaan olivat todella tyyriit)

- Thaimaa ja Myanmar 25 eur (+ yksi yö Honkkarissa)

Laskin joka päivä suunnilleen paljonko rahaa oli käytetty ja paljonko oltiin kokonaisbudjetissa joko plussalla tai miinuksella. Suurimman osan kakusta nappasi tietysti majoitus, joten Uudessa-Seelannissa nukkuessamme autossa säästyi siinä pitkä penni. Budjetti kuitenkin riitti hienosti ja olimme melkein koko ajan hieman plussalla. Emme toki noudattaneet budjettiamme orjallisesti, vaan jos halusimme tehdä jotain mikä maksoi vähän enemmän teimme sen ilman muuta ja pihistelimme sitten jonain muuna päivänä.

Lääkkeet

Ostimme ennen lähtöä matkailulääkärin suosituksesta kalliit malarianestolääkkeet, joita emme sitten kuitenkaan syöneet kuin pari päivää niiden aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi. Mukana meillä oli myös "yleispätevät" antibiootit mahdollisten tulehdusten varalta, silmätippoja, särkylääkettä, allergialääkkeitä, jotain hydrocortisonia sekä hiivalääkkeet just-in-case. Nämä kaikki olivat oikeastaan tuota Aasian pätkää varten (joskin jäivät muutama särkylääkettä lukuunottamatta käyttämättä), vaikka tulipahan todistettua, että myös Myanmarin peräkylillä terveydenhuolto toimi ihan näppärästi.

Rinkat ja muut varusteet

Meillä oli molemmilla mukana omat rinkat sekä pienet päiväreput, mutta myös nämä Sannan ja hänen miehensä käyttämät käsimatkatavaroihin sujahtavat "rinkat" voisivat olla melkoisen kätevät. Koska vierailemissamme kohteissa oli suhteellisen erilaiset lämpötilat (Uudessa-Seelannissa oli aika viileää), joten vaatetta piti olla mukana vähän laidasta laitaan. Matkassa olivat myös kevyet gore-tex/barefoot vaelluskengät, jotka olivat kyllä ehdottomasti nappiostos.

Mieleenpainuvimmat muistot

- Anaheimin NHL-matsi

- San Fransisco

- HW1

- Elephant Nature Park

- Uusi-Seelanti kokonaisuudessaan

- Joulu ja uusivuosi Ausseissa ystävien kesken

- Aitutaki

Tulevaisuuden pidemmät matkat

Ainahan se on mielessä - reissaaminen. Tänä vuonna tulemme tekemään useampia lyhyitä pyrähdyksiä, mutta ensi vuodelle olemme suunnitelleet vähän pidempää reissua Jenkkeihin etenkin Kean innoittamana. Joka kuukausi säästöön napsahtaa pieni summa rahaa, jotta tämä haave saadaan toteutettua ennen kuin poika täyttää 2-vuotta, jonka jälkeen hänkin tarvitsee lentokoneeseen oman matkalipun.

Jotenkin koko reissu oli meille molemmille todella avartava ja tätä omaa rakasta kotimaata arvostaa vielä enemmän, kuin reilu vuosi sitten. Hinku kauas maailmalle ei ole niiiin suuri kuin ennen häämatkaa (vaikka mihinpä se kokonaan katoaisi), sillä olemme tajunneet että Suomessa ja näissä lähinaapurimaissakin on vielä ihan tajuttoman paljon nähtävää. Siksipä en maltakaan odottaa, että starttaamme oman perheen voimin pääsiäisenä kohti pohjoista ja kesäkuun alussa tämän parivaljakon kera Norjaan.

Mukavaa torstaita kamut! Huomenna arvotaan!

Saaristolaistunnelmaa Helsingin keskustan edustalla

2015-02-08T15:27:00.000+02:00

Rakastan merta. Rakastan myös Suomen tuhansia järviä, metsiä, harjuja ja mäennyppylöitä, vaikkakin pidemmän korren vetävät armaasta kotimaastamme puuttuvat vuoret. Ylipäätänsäkin luonto ja sen moninaiset muodot ovat lähellä sydäntäni, kainuun korpien kasvatti kun olen. Tätä nykyä asummekin metsän laidalla Espoossa, mutta vielä muutama vuosi sitten punkatessani Helsingin keskustan laitamilla, poikkesin usein fiilistelemään meren kohinaa Kaivopuiston edustalla sijaitsevaan Uunisaareen.

Eilen vietettiin kansallista retkipäivää, jota emännöi tällä kertaa kollega Kaukokaipuun takaa. Nella haastoikin joukon matkabloggaajia näyttämään esimerkkiä, kuinka retkeillä voi ihan yhtä hyvin myös talvella! Se on vain asenne(ja pukeutumis-)kysymys. Siksipä mekin päätimme lähteä sulattelemaan brunssilla pyöristyneitä vatsojamme tähän niin näppärän lähellä sijaitsevaan pikkuruiseen saareen.

Uunisaareen pääsee talviaikaan siltaa pitkin ja kesäisin lauttamatka kestää vaivaiset kolme minuuttia. Uunisaaressa on toiminut joskus ennemuinoin niin lakka- kuin öljytehdaskin, mutta teollinen toiminta on lakannut saarella jo yli sata vuotta sitten. Muistona näistä ajoista saarella seisoo yhä tehdasrakennus, jonka tiloissa toimii tunnelmallinen ravintola. Tiesitkö muuten, että Uunisaaresta pääsee kulkemaan aallonmurtajaa pitkin läheiseen Liuskasaareen? Minä puusilmä en ole moista murtajaa koskaan edes nähnyt, ennen kuin nyt törmäsin asiaan Uunisaaren historiasta tietoa etsiessäni. Selkeästi ensi kesälle on jälleen yksi pieni retki saarelle tiedossa ja sille reissulle otetaan sitten mukaan eväät piknikkiä varten.

Tällainen päiväretki on suhteellisen helppo toteuttaa Uunisaaren sijaitessa niin lähellä Helsingin keskustaa. Olemme nyt viime aikoina sattuneesta syystä suosineet näitä vaunuilla saavutettavia retkikohteita, mutta kohta poikamme on jo sen verran iso jätkä, että alkanee viihtyä paremmin kantorepussa, josta näkee huomattavasti paremmin ympäröivää maailmaa. Sen jälkeen koittaa meidän perheessä jälleen ihan uudet retkeilykokemukset!

Oletteko te vierailleet lemppariretkikohteessanne myös talvella?

PS. Blogin osoite on muuttunut ja sen vuoksi Bloggerin oma lukulista päivittyy blogini osalta yli vuorokauden viiveellä ja välillä ei ilmeisesti ollenkaan? Voin tehdä ohjeet kuinka osoitteen muutos lukulistalle onnistuu, mutta blogin seuraaminen onnistuu myös esimerkiksi Facebookin tai Bloglovinin kautta! Pus! Ja kivaa sunnuntaita!

Synttäriarvonta: voita potrettikuvaus!

2015-02-04T14:50:00.000+02:00

Ihan näinä päivinä juhlitaan 3-vuotiasta blogiani. Sen kunniaksi ajattelin, että te rakkaat blogini lukijat olette ansainneet arvonnan sponsored by me! Haluan kiittää teitä, että olette pysyneet matkassa mukana ja jatkaneet kommentointia ahkerasti, vaikka blogissani onkin ollut ajoittain hiljaisempaa vauva-arjen pyörähdettyä käyntiin.

Mutta siis siihen arvontana, joka on tättärää, potrettikuvaus!

30-40 minuuttia kestävä kuvaus suoritetaan joko la 21.2. tai su 22.2. puolen päivän aikoihin pääkaupunkiseudulla ulkoilmassa. Lopputuotoksena saat 10-15 valmiiksi käsiteltyä valokuvaa sähköisesti toimitettuna. Varmistathan ennen osallistumista, että sinulle tämä ajankohta ja ulkokuvaus varmasti sopivat! Tällä kertaa en aio suorittaa arvontaa suoraan kaikkien osallistujien kesken, vaan voit itse vaikuttaa aika paljonkin voittomahdollisuuksiisi. Valitsen nimittäin mielestäni parhaat kommentit, joiden kesken valokuvaus sitten lopulta arvotaan.

~~Eli mitenkä siis voit osalistua tähän synttärikisaan?~~

Kuvailemalla minulle muutamalla lauseella millaisen kuvauksen haluaisit mahdollisen voiton napsahtaessa kohdallesi, ketä kuvaisimme ja ennen kaikkea missä lokaatiossa kuvat otettaisiin. Mitä erikoisempi mesta ja idea, sen parempi! Eli nyt ei muuta kuin kuvaushaaveita ideoimaan, jotta päästään yhdessä niitä sitten toteuttamaan!

~~Osallistumisaika päättyy pe 13.2. klo 12.00.~~

HUOM! Jätäthän kommenttikenttään myös toimivan sähköpostiosoitteesi, josta sinut tarpeen tullen tavoittaa. Kuvauksen satoa tulen jakamaan myös täällä blogissani, joten mietithän jo etukäteen onhan sinulle varmasti ookoo, jos oma naamataulu bloginlehdillä vilahtaa.

Onnea kisaan kamut!

PS. Muitakin terveisiä, palautetta tai toiveita saa mielellään jättää. Tackar!

Mikromatkalla loskaisessa stadissa

2015-02-01T22:52:00.001+02:00

Jestas mikä keli! Lunta on tullut hela dagen, mutta kun lämpötila pysyttelee plussan puolella, on järkyttävät loskavuoret taattu. Kyllä pikkupakkanen tekisi kotihuudeista melkoisen talven ihmemaan, mutta näillä vähän vetisemmillä keleillä mennään. Sää on pukeutumiskysymys sanovat, joten meikämandoliinin paksupohjaiset tekonahkamaiharit toimivatkin melkein perinteisten kumikenkien tavoin ja iso huppu suojaa kivasti kutreja pipon puutteessa. Kovasti olimme tänään matkalla miehen ja pojan kanssa katselemaan Porvoon söpösiä kujia, mutta kun Kehä ykkösellä ei meinannut vesilumen roiskuessa nähdä edes eteensä, kurvasimmekin kohti Helsinkiä.

No eihän se päivä stadissa paistanut paksun harmaan pilviverhon läpi sen kummemmin kuin kotona Espoossakaan, mutta mukava oli käydä vähän kamera kädessä pyörimässä niin Kauppa- kuin Senaatintorillakin. Meillä on tuollaiset hirmuisen näppärät vaunusysteemit, joihin saa auton unikaukalon tökättyä suoran kiinni, joten nukkuvaa vauvaakin on helppo kärrätä messissä. Kerron itseasiassa tästä paljon autolla reissaavan vauvaperheen pelastuksesta omassa postauksessaan lisää toisella kertaa.

Olimme ystäväni Lauran kanssa tänään toisistamme tietämättä käyneet samoilla huudeilla suomiretkeilemässä, mikä on sikälikin hauskaa, että tuossa Senaatintorilla seistessäni viestittelimme puhelinten välityksellä toisillemme, mutta eipäs siinä tullut puheeksi, että missä toinen viilettää. Haha. En ole muuten koskaan käynyt sisällä Tuomiokirkossa jostain käsittämättömästä syystä ja samaten myös tuo Finskin maailmanpyörä on vielä kokematta. Tätä jälkimmäistä varten olisi ainakin suotavaa kelin olla sen verran kohdillaan, että näkisi hyvin yli Helsingin huudien. Ehkäpä sitten ensi kerralla näin on, kun päätämme pakata perheen autoon ja suunnata mikromatkalle stadiin!

Blogi viettää nyt helmikuun alussa synttäreitään, joten minulla on teille oikeastikin aika kiva arvonta mielessä. Palaan siihen lähipäivinä, jahka saan parit jutut vielä varmistettua.

Pus och kram ja kivaa uutta viikkoa kaiffarit!

PS. Kun tuota miehen naamakarvoitusta kattelee, niin ei liene epäselvää, että aika moni kohta tämän listan jutuista on kuin suoraan meikäläisen kynästä!

Mikä bueno päivä!

2015-01-29T10:48:00.000+02:00

Asioissa voi hyvin nähdä joko positiivisen tai negatiivisenkin puolen. Se riippuu ihan miltä kantilta kutakin tapausta tarkastellaan. Sain jo aika päiviä sitten Kinttupolulla-blogin Tiinalta positiivisuushaasteen, jossa oli tarkoituksena kertoa viisi positiivista asiaa omasta päivästä. Eilen oli oikeasti aika tavallinen, mutta kiva päivä. Aurinko ei paistanut ja ulkona oli tutun harmaata, mutta onneksi mieleni oli vähäisistä yöunista huolimatta suhteellisen kirkas, eikä vähiten näiden seuraavien juttujen vuoksi.

1. Metsäretki

Pakkasin nyytin päiväunille vaunuihin ja läksimme trion kera tallaamaan tuttuja metsäpolkuja. Johan se viimeaikainen tutkimuskin kertoi, että parinkymmenen minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta sekä vähentää stressiä. Siksipä yritän käydä metsässä joka päivä, etenkin silloin kun väsyttää tai muuten vain arki potkii päähän, eikä millään jaksaisi nostaa hanuria ylös sohvannurkasta. En oikeastaan malttaisi odottaa kevättä, jolloin pääsemme koluamaan kotimetsiä ja vähän kauempiakin retkeilymaastoja ihan uudella tavalla koko pienen perheen voimin napero rintarepussa keikkuen.

2. Matkasuunnitelmia

On se hassua, että vielä muutama viikko sitten olimme tyystin epävarmoina mitä reissuja tämä vuosi tuokaan tullessaan, mutta nyt niistä on jo kolme lyöty lukkoon ja viimeisin päätettiin juurikin eilen. Enää tarvitsee vain hommata piltille oma passi ja we are ready to go! Palataan näihin ja muutamiin vasta tapetilla oleviin plääneihin tarkemmin myöhemmin!

3. Mies

Tämä kaveri se vain jaksaa yllättää ja toimia kodin hengettärenä nyt, kun minä olen maitokannuineni pääsääntöisesti kiinni vauvassa. Eilen hän jälleen kerran pitkän työpäivän jälkeen loihti meille herkkuillallisen ja pyöräytti vielä iltapalatkin toisella kädellä vaimollensa. Olen kyllä oikea onnenpekka!

4. Herkkuhetki

Edelliseen kohtaan viitaten jääkaapista löytyi kerrassaan perfetto yllätys, kun mies oli jättänyt sinne muutaman tekemänsä proteiinipannarin minulle välipalaksi. Päälle vielä kookosmaidosta tehtyä vaahtoa, kourallinen vadelmia ja päivän terveellinen herkkuhetki oli katettu.

5. Kippuravarpaat

Olen ihan käsittämättömän onnekas, kun saan illalla nukahtaa ja aamulla herätä näiden pienten kippuravarpaiden omistaja kainalossani. Kuvittelimme, että poika alkaa heti kotiuduttuamme nukkua omassa kehdossaa, mutta vielä mitä. Siinä hän tuhisee meidän kanssa samassa sängyssä ja näyttää pullukkaposkineen maailman ihanimmalta.

5+1. Cision

Viime vuonna sain suuren kunnian, kun blogini valittiin Cisionin listauksessa vuoden 2014 suosituimmaksi matkablogiksi. Sitä kilistelimmekin silloin aavistuksen epäuskoisina vatsataudin kourissa Myanmarissa. Tämän kuluvan vuoden tuore listaus julkistettiin tänään ja valitettavasti tällä kertaa blogini ei mahtunut mukaan. Epäilen roimasti hiljentyneen postaustahdin varmastikin osaltaan vaikuttaneen asiaan, mutta onneksi minulla on ollut maailman paras syy pysytellä poissa tietokoneen äärestä. Nyt kun arki on alkanut kotona suhtkot mutkattomasti rullaamaan, lupaan päivitellä kuulumisia sekä tulevia matkasuunnitelmia teidänkin suuntaan useammin!

Joka tapauksessa monet ystävieni blogit ovat tänäkin vuonna Cisionin listauksessa mukana, joten onnea hirmuisesti etenkin Inka, Milla, Satu ja Nella! Olette paikkanne ansainneet!

Positiivista torstaita kamut!

Back in business - photography business

2015-01-20T12:40:00.001+02:00

Viime vuosi oli monelta osin ihan huikea. Luonnollisesti koko pitkän ja pimeän syksyn kruunaamaton kohokohta oli pikkujätkän syntymä, mutta vuoteen mahtui niin paljon muutakin! Huikeita reissuja sinne sun tänne, niin Suomessa, muulla Euroopassa kuin vähän kauempanakin. Mutta on vielä eräs muukin itselleni todella merkityksellinen asia, joka tapahtui vuonna 2014. Kohta tulee nimittäin kuluneeksi vuoden päivät siitä, kun perustin vihdoin ja viimein oman yritykseni. Ja mikä parasta, valokuvausasiakkaita on riittänyt niin paljon kuin olen vain päätyöni ohella ehtinyt kuvata. Tästä jos jostain olen ihan älyttömän kiitollinen.

Pian koittavan vuosipäivän kunniaksi halusin koota tähän postaukseen joitakin täällä kauniissa kotimaassamme napattuja otoksia menneen vuoden varrelta. Kaikki kuvat on otettu Olympus OM-D E-M1 järjestelmäkameralla ja objektiiveina M.Zuikon 25mm f1.8, 45mm f1.8, 75mm f1.8 sekä 12-40mm f2.8.

Pari kuukautta kestänyt valokuvaustauko on nyt siis virallisesti ohi ja I'm back in business! Jos olet potrettikuvaajaa vailla ja tykkäät kuvaustyylistäni, niin heitä viestiä osoitteeseen rimmaphotography@gmail.com.

Huikeeta uutta viikkoa!

Hobittien jalanjäljillä Uudessa-Seelannissa

2015-01-17T15:45:00.001+02:00

Hittolainen. Me ei olla vieläkään päästy näkemään uusinta ja samalla viimeistä osaa Hobitin trilogiasta. Toivottavasti saadaan se järjestymään jossain kohtaa, kun leffa vielä pyörii teattereissa, sillä olisihan sitä jokseenkin vaatimatonta katsella kotisohvalta. Edellinen osa nimittäin nähtiin Uudesssa-Seelannissa ja ensimmäinen itse pätkän ensi-iltapäivänä Helsingin Tennispalatsissa, joten tunnelmat oli molemmilla kerroilla melkoisen kohdillaan!

Hobitista tulikin mieleeni, että minulta on useaan otteeseen toivottu postausta liittyen Uuteen-Seelantiin ja Taru Sormusten Herrasta-kuvauspaikkoihin, joista koitimme matkamme varrella löytää muutamia. Tästä postauksesta voinee saada kuvan, että ollaan jotain ihan kreisi-faneja, jotka larppaili menemään pitkin maapalloa karvaisin avojaloin ja hiippalakit päässä keikkuen, mutta ei nyt sentään. Niin leffat kuin kirjatkin on tullut koluttua useampaan otteeseen, joten sen vuoksi näitä paikkoja oli mukava päästä näkemään ja saatiinpahan road tripillemme vähän uutta ulottuvuutta, kun välillä käytiin näillä löytöretkillämme.

Kontu

Tämä nyt ei esittelyjä sen enempää kaipaa ja olenkin paikasta kirjoittanut jo aiemmin ihan oman postauksensa. Lyhyesti sen verran, että tämä suloinen lavastekylä sijaitsee Uuden-Seelannin pohjoissaarella lähellä Matamata nimistä kyläpahasta. Pääsylippu alueelle oli suhteellisen tyyris, mutta jokaisen kopeekan arvoinen. Hobittilassa ei pääse itsekseen haahuilemaan pitkin poikin, vaan ryhmä kiertää oppaan kanssa kololta toiselle. Tämä oli omasta mielestäni tosi jees, sillä näin saimme kuulla paljon yksityiskohtia niin kuvauksista kuin kylän muistakin mielenkiintoisista vaiheista.

Kolo, johon hobitit piiloutuivat mustilta ratsastajilta

Niin Hobitin kuin Taru Sormusten Herrasta-leffojen kuvausstudiot sijaitsivat Uuden-Seelannin pääkaupungissa Wellingtonissa. Siksipä monet kuvauspaikoista löytyivät kyseisen cityn laitamilta, kuten esimerkiksi tämä Mt. Victorialla kuvattu hobittien piilopaikka. Metsä kyseisen tönkyrän rinteillä oli muutenkin kerrassaan mystisen ja pelottavan näköinen, joten oiva mesta kyseisen kohtauksen ikuistamiselle.

Kukkula, jossa yksi mustista ratsastajista pisti Frodoa miekallansa

Tämä spotti löytyi Abel Tasman National Parkin toiselta laidalta Takakasta melkoisen kärrypolun päästä. Olimme menossa katsastamaan Uuden-Seelannin suurinta luolaa, tai siis itseasiassa kyseessä oli pystysuoraan maan alle menevästä valtavan kokoisesta rei'ästä, joten nämä kukkulat olivat näppärästi matkan varrella. En kyllä pystynyt kivenmurikoiden ja lampaiden joukosta sen kummemmin tietämään, missä kohti tarkalleen kohtaus on kuvattu, mutta eipä sen niin väliä.

Rivendell

Wellingtonin läheltä löytyi tämäkin paikka, mutta jälleen kerran oli todella vaikea sanoa missä kohtaa olisi pitänyt pojottaa, jotta tietäisi missä Elrondin pirtti on sijainnut. Lavasteet on purettu aikaa sitten ja tietysti paljon asioita on lisätty elokuviin tietokoneilla, mutta joka tapauksessa täällä pusikoissa Liv Tyler ja kumppanit ovat lehahdelleet haltijaviitat lepattaen.

Joki, jonka Frodo ylitti yhdessä Samin kanssa ensimmäisen osan lopussa

Suheellisen lähellä Rivendellin kuvauspaikkaa löytyi joki, jonka Frodo ja Sam yhdessä ylittivät Sormusten ritarien lopussa. Ei taidettu tässäkään sattua tismalleen samalla kohdalle, mutta kyllä nämä paikat jo tunnistaa tutuiksi elokuvista.

Tuomiovuori ja Mordor

Ehkä suurin harmituksen kohde koko meidän maailmanympärystripillämme koskee tätä kyseistä vuorta, Mt.Ngauruhoe, joka paremmin tunnetaan elokuvissa Tuomiovuorena. Vuorta ympäröivät laaksot toimivat taasen Mordorina, jossa on kuvattu monia kohtauksia kuten mm. se, jossa Klonkku hyökkää Samin ja Frodon kimppuun. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, koko vuori oli aivan järkyttävän sumukerroksen peitossa useita päiviä, joten ei toivoakaan, että olisimme päässeet sinne kiipeämään. Paikalliset sanoivat sään jatkuvan samanlaisena ennusteiden mukaan ainakin viikon verran, joten jouduimme nielemään karvaan pettymyksen ja skippaamaan kuuluisan Tongariro Alpine crossingin. No, jäipähän selkeästi jokin hyvinkin tärkeää syytä palata vielä takaisin tähän tarunhohtoiseen maahan. Jos haluat kuitenkin virittäytä Tuomiovuoren tunnelmiin kirkkaassa auringonpaisteessa tämän sumusetin sijaan niin kurkkaapas Lauran blogiin.

Monet matkailutoimistot järjestivät opastettuja kierroksia pitkin maita ja mantuja, joten jos haluaisi nähdä vielä enemmän, kannattaisi osallistua sellaiselle. Lisäksi ainakin Hobittilassa myytiin opusta, johon näitä mestoja oli paljastettu ihan koordinaateinkin, mutta me löydettiin nämä muutamat ihan vain googlettelun tuloksena.

Näitä paikkoja oli hauska kierrellä, mutta toisaalta katsoipa Uudessa-Seelannissa melkeinpä mihin suuntaan tahansa, pystyi helposti kuvittelemaan Frodon ja kumppanit vaeltamaan pitkin upeita niittyjä, kukkuloita, metsiä ja vuoria. Ihan uskomattoman huikea maa!

Että semmoinen memory lane se. Löytyykö ruudun siltä puolen muita Uusi-Seelanti tai Tolkien-faneja?

Anyways, mukavaa lauantain jatkoa kuomat!

PS. Kaikki kirjoittamani Uusi-Seelanti postaukset löytyvät täältä.

EN // These photos are from New Zealand and taken from the places where some of the Lord Of The Rings movie scenes were captured.

Matkamessuille käy hän!

2015-01-15T11:57:00.001+02:00

Eilen postilaatikkoon kolahti nippu uunituoreita käyntikortteja meikäläisen suosikkikuvilla varustettuna. Näitä on eri tahojen toimesta kysytty minulta erinäisissä tapahtumissa kohtuu usein ja on ollut jokseenkin noloa myöntää, etten moisia pahviläpysköitä blogin tai valokuvauksen tiimoilta omista. Paitsi nyt. Kortit on tilattu Moo:sta ja kortteihin käytetty matsku on tietty kierrätettyä ja muutenkin mahdollisimman ekologisesti tuotettua.

Saas nähdä tuleeko näille jo tänään tarvetta, sillä kohta suuntaamme pikkujäbän kanssa kohti vuoden 2015 Matkamessuja kettureput olalla keikkuen!

Nähdään siellä kamut! Saa tulla nykimään hihasta.

Lapsiperheen matkakuumeilua tulevalle vuodelle

2015-01-09T14:16:00.004+02:00

Syksy sujahti sukkelaan, enkä pallomahani kanssa paljon matkustelua lähikauppaa pidemmälle miettinyt. Loppuvuosi meni vieläkin nopeampaa, kun nyytti vihdoin ja viimein syntyi itsenäisyyspäivän alla. Nyt kun tammikuu koitti, päivä pitenee ja vauva-arki rullaa jouhevasti niin se vanha tuttu meikäläistä kroonisenakin vaivannut tauti nostaa taas päätänsä. Matkakuume.

Näin äitiyslomalalaisen tuloilla ei kovin kauaskantoisia suunnitelmia kannata tehdä, joten olen koittanut pitää haaveilun kutakuinkin realistisena. Tänä vuonna ei lähdetä kiertämään jenkkejä eikä myöskään vaelleta Nepalin vuorilla. Sen sijaan kun ensimmäinen pari viikkoinen kotimaanmatka sujui pojan kanssa niin mukavasti, että uutta talvilomareissua tässä jo kovasti suunnitellaan autoillen johonkin Lapin hiihtokeskuksista. Maaliskuun loppupuolella siispä pakkaamme perheen autoon ja karautamme kohti pohjoista. Toki aiomme matkalla pistäytyä kotikonnuilla Kainuussa ja palatessa ystävien luona niin Rovaniemellä kuin Oulussakin. Pitäähän sitä juniorille esitellä armasta Suomineitoa!

Loppukeväällä olisi kiva lähteä jonnekin kotimaata askeleen kauemmas. Mielessä on pyöritelty niin visiittiä veljen perheen luo Sveitsiin, pidennettyä viikonloppua Berliinissä tai Amsterdamissa taikka risteily + hotelliyhdistelmää meren yli joko Tallinnaan taikka Tukholmaan. Näistä jokainen olisi varmasti suhteellisen helppo kohde ensimmäiseksi ulkomaanpyrähdykseksi vauvan kanssa, jolle pitääkin muuten hommata ikioma passi piakkoin.

Kesän varalle on tietysti suunnitelmissa matkustaa mökille pohjoiseen perheen pariin. Se on ja pysyy minulle rakkaimpana paikkana maailmassa ja en malta odottaa, että pikku-jätkä pääsee mukaan mökille ihastelemaan yötöntä yötä. Jos kaikki menee nappiin niin elokuulle on myös ollut mielessä lähteä ystäväpariskunnan kanssa reiluksi viikoksi kohti meidän yhteistä haavekohdetta Pohjois-Euroopassa. Tämän suhteen suunnitelmat ovat vielä täysin avoinna ja reissua on ideoitu vasta alustavasti, mutta toivottavasti pääsemme pian plänäämään kyseistä trippiä oikein kunnolla!

Syksyyn ja alkutalveen olisi haaveissa vielä ainakin yksi ulkomaan reissu. Johonkin lämpimään tätä iänikuista loskaa pakoon! Vanhempani juhlistavat pyöreitä häävuosikymmeniä marraskuussa, joten olemme vähän miettineet yhteistä viikon mittaista perhelomaa esimerkiksi Kreikan saaristoon, jossa meistä kukaan ei ole koskaan aikaisemmin käynyt. Olisiko sinne suunnalle tipsejä?

Ensi viikolla starttaavilta matkamessuilta toivon saavani hieman helpotusta tähän kuumeilun, vaikkakin paljon todennäköisempää on, ettei se tauti niissä kinkereissä ainakaan helpota.

Mitä matkahaaveita/suunnitelmia teillä on tulevalle vuodelle?

PS. Huippua viikonloppua kamut!

PPS. Nähdään matkamessuilla! Eiks jeh?

Oiva välistoppi matkalla pohjoiseen - Scandic Kuopio

2015-01-01T08:00:00.000+02:00

Täällä sitä ollaan. On the road again, mutta tällä kertaa matka kulkee pohjoisesta kohti etelää ilman yön yli kestäviä stoppeja. Hiljakseen mennään ja pysähdellään tunnin parin välein vauvan ruokailujen tahdittamina. Auto on pakattu kattoa myöten täyteen tavaraa, sillä kyydissä on neljän ihmisen lisäksi viisi (5) koiraa. Tai no - chihuja. Onhan ne kuitenkin himpun verran eri asia, kuin yhtä iso nippu vaikkapa kultaisianoutajia.

Kun pari viikkoa sitten matkasimme saman reitin kohti Kainuun susirajaa, pääsimme suurinpiirtein puolivälissä matkaa nauttimaan yöstä hotellin mankeloiduissa lakanoissa blogiyhteistyön tiimoilta. Kunnon arjen luksusta! Tämä oli itselleni viiden vuoden Helsingissä asumisen aikana ensimmäinen kerta, kun kotimatka jaettiin kahteen pätkään. Tätä tullaan varmasti harrastamaan jatkossakin silloin, kun aikaa on pohjoisen tripille enemmän kuin pelkkä viikonloppu. Olihan se kieltämättä pikkaisen eri meininki lähteä taittamaan loppupuolisko matkasta hotellin runsaan aamiaisbuffan ja hyvin nukutun yön jälkeen päivänvalossa, kuin painattaa silmät ristissä illan pimeydessä nahistuneiden eväsleipien voimin.

Scandic Kuopion viime keväänä uudistetut huoneet olivat meidän makuun hyvin viihtyisiä ja valoisia. Oma lukaalimme oli lisäksi todella tilava ja myös koiratrio pääsi nautiskelemaan elämänsä ensimmäisestä hotelliyöstä. Kämpästämme löytyi sauna, joka tietysti lämmitettiin pakkasen puraisemia nenänpäitä lämmittämään ja pulahdettiinpa me minimiehen kanssa kylpyammeeseenkin lilluttelemaan.

Pian talvilomien koittaessa voisin kuvitella, että Pohjois-Suomen hiihtokeskuksiin reissaaville pysähdys Kuopion Kallaveden rannalla sijaitsevaan Scandiciin olisi yhtä freesaava kokemus, kuin mitä se oli meidänkin autoilevalle pesueelle.

Kiitos Scandic Kuopio! Tulemme taatusti toistekin.

PS. Huisia uutta vuotta 2015 frendit!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Scandic Kuopion kanssa, vaikkakin kokemukset ja mielipiteet ovat luonnollisesti täysin omiamme.

Joulu Kainuun sydämessä

2014-12-29T11:15:00.001+02:00

Joulu loppuu virallisesti vasta reilun viikon kuluttua, mutta meikäläisen mielestä jo tapsantanssien jälkeen on kutakuinkin sopiva ajankohta riisua koti punaisesta asustaan ja kantaa kuusi kartanolle. Aatto perheen kesken oli justiinsa niin ihana kuin muistinkin ja kaikki äidin loihtimat joulupöydän herkut taivaallisia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun juhlimme näitä paardeja koto-Suomessa yhdessä mieheni kanssa. Aiempina vuosina olemme molemmat viettäneet joulun omissa kodeissamme, mutta tällä kertaa kurvasimme koko joukolla lumiseen ja pakkasen puremaan Kainuuseen.

Lahjoja oli kuusen alle kertynyt sopivasti. Ehkäpä eniten niitä oli osoitettu suvun nuorimmalle edustajalle, joka ei vielä moisten päälle ymmärrä, joten tämä tuore äiti saikin sitten availla melkoisen monta käärettä. Itselleni paketeista paljastui muunmuassa hyvinkin tarpeelliset talvikengät, ruosteen värinen kettureppu sekä kunnon sauvasekoitin 25 vuoden takuulla.

Pakkasta on riittänyt joka päivälle ja vain yhden kerran reilun viikon aikana lukemat ovat laskeneet alle 20 asteen. Voinette siis kuvitella miten meidän koiralauma alkaa hyppiä seinille, sillä takeista ja tossuista huolimatta ei trio tarkene olla ulkona viittä minuuttia kauempaa. Huomiseksi on lupailtu kuitenkin jopa ihan oikeasti siedettäviä lukemia, joten sitten pakkaan nyytin vaunuihin ja trion toppakamppeisiin ja suuntaan nokkani lumiselle kylänraitille.

Vielä muutama päivä täällä talven ihmemaassa ennen pitkää ja puuduttavaa kotimatkaa. Onneksi tullessa pääsimme viettämään yhden yön taipaleen puolivälissä hotellin pahnoilla, mutta siitä lisää ensi kerralla. Toivottavasti sielläkin puolen ruutuja joulunpyhät sujuivat leppoisissa merkeissä!

Huisia uutta (työ)viikkoa kamut!

Hei maailma - minä olen täällä!

2014-12-10T15:31:00.000+02:00

Viime viikolla koimme tähän astisen elämämme onnellisimman hetken, kun pieni poikamme syntyi joulukuisena tähtiyönä. Elo on ollut sen jälkeen niin ihmeellistä, että ei ole paljon muuta ehtinyt tehdä, kuin nuuskutella rakasta pientä nyyttiä ja antaa sydämen pakahtua ilosta. Hän on meidän maailman suurin ihmeemme, pikkuruinen mies, jota kannoin vatsassani päivää vaille yhdeksän kuukautta.

Näiden kuvien myötä toivottelenkin teille ihanat lukijat, ystävät ja myötäeläjät mitä upeinta joulun odotusta täältä vaaleansinisestä vauvakuplasta. Palaan kyllä blogin pariin taas myöhemmin. Ehkä ensi viikolla, ehkä ensi kuussa, sillä nyt on aika nauttia täysillä näistä ainutlaatuisista hetkistä elämäni miesten kanssa.

Olen niin onnellinen.

Sinua odotetaan

2014-11-28T10:51:00.001+02:00

Aika tarkalleen pari kuukautta sitten lokakuun koleana aamuna suuntasimme ensimmäistä kertaa tälle vuodelle nokkamme kohti tuulista Suomenlinnaa. Samoille huudeille, jossa olimme vuotta aiemmin tanssineet häitämme ja ikuistaneet onnemme hääpotretteihin Suokin karuilla rantakallioilla. Tälläkin kertaa mukanamme oli jo hyvinkin tutuksi tullut luottokuvaajamme Tuomas. Kuvauksen teema oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin elokuussa 2013. Meidän kahden aikuisen perhe on ihan pian muuttamassa muotoaan ja se tuntuu edelleen niin uskomattomalta, ettei sitä vielä oikeasti pysty edes käsittämään.

Tänään starttasi viimeinen raskausviikko ennen laskettua aikaa ja voin muuten kertoa, että kyllä täällä joka ikinen päivä suhteellisen malttamattomina varrotaan, että vihdoin näkisimme meidän pienen ihmeemme. Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Mutta tällä ajoittain piinaavaltakin tuntuvalla odotuksella on selkeästi se oma tärkeä tehtävänsä. Kun vielä alkuraskaudesta väistämättä edessä oleva synnytys suorastaan kauhistutti, niin nyt kyseistä urakkaa odottaa jokseenkin malttamattomana. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Any day now.

PS. Tahdon!

Photos: Tuomas Mikkonen
Dress: Pukuni
Hair: Marjo

Tuli valkeus ja mikromatka peltomaisemiin

2014-11-23T11:56:00.001+02:00

Mikromatkailu on ollut lähikuukausina meidän juttu ja sama meno jatkuu taatusti myös tulevaisuudessa. Mitä mikromatkailu tai -seikkailu sitten mahdollisesti meinaa? Oman käsitykseni mukaan se tarkoittaa sitä, miten omasta kotikaupungistakin voi löytyä arjesta poikkeavia elämyksiä ja uusia näkökulmia. Sitä että heittäydytään tutkimaan niitä vanhoja ja ehkä vähän turhankin tuttuja huudeja matkailijan seikkailuasenteella. Mikroseikkailut voidaan hyvin laajentaa Sadun tavoin kattamaan kotikulmien lisäksi koko kotimaa ja näitä suomiretkiä meillä onkin suunnitteilla ensi vuodelle useamman sorttista.

Niinpä eilen me mikroseikkailimme ensilumen peittämille Pohjois-Espoon pelloille koko perheen voimin. Maisemat ovat hyvinkin tuttuja ison harmaan tyypin näkövinkkelistä katsottuna, mutta pitkästä aikaa otimme myös koirat sekä kameran mukaan tallipuuhiin. Tavoitteenamme oli käydä reipas lenkki ihanassa pikkupakkasessa peltoteitä pitkin, mutta melko pian muistimme meidän trion säänkestävyyden puutteen ja luontoretki typistyi puolen tunnin happihyppelyksi.

Jokapäiväset Herra Hoon rapsuttelut tietysti kuuluivat asiaan ja kaiholla katselimme kauraturvan kanssa tallikavereita, jotka lähtivät ilman satuloita kirmailemaan innosta puhkuvien hevostensa kanssa lumisille metsäteille. Eiköhän mekin päästä Hoon kanssa pian samoilemaan yhdessä Espoon korpeen, kunhan maha-asukki on puserrettu maailmaan ja meikäläinen on kutakuinkin palautunut kyseisestä koitoksesta. Onneksi meillä on maailman paras hevosenvuokraaja, joka on jo pian viiden vuoden ajan liikuttanut Hanurenia. Hän on kyllä täysin korvaamaton. Lisäksi Hoo saa tarhailla aamuvarhaisesta iltamyöhään iiiisossa metsätarhassa yhdessä bestiksensä kanssa, joten ihan hyvin sillä on pullat uunissa.

Seuraavaksi lähdetäänkin seikkailulle Helsingin puolelle, sillä aion hoitaa parit jouluostokset nyt heti paikalla, jottei sitten aaton alla ole nyytin kanssa tarvetta kammeta itseään tungokseen.

Nautitaanhan lumesta vielä kun voidaan! Se on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla sulamassa jo kovaa vauhtia pois. Sniif. Missä on hanget korkeat nietokset kysynpähän vaan. Ei ole pimeyskään yhtään niin synkkää lumikuorrutteen ansiosta, joten olisin suonut tämän ilon kestävän sinne maaliskuun huitteille saakka.

Leppoisaa sunnuntaita kamut!

Photos: Olympus OM-D E-M1 + M-Zuiko 25mm f1.8

Babymoon Helsingin kattojen yllä

2014-11-20T13:25:00.004+02:00

Ai että. Kolmen viikon takainen rentoutumishetki hotellin lakanoissa teki kyllä terää! Niin terää, että luulimme vauvan jo samaisena viikonloppuna syntyvän ja jouduimme koko sunnuntain viettämään synnytysosastolla seurannassa. Mutta eihän se pikku-pirulainen ollut vielä valmis luopumaan lämpimästä sviitistään, joten täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. Uusi harjoituskierros synnärille tehtiinkin tuossa pari päivää sitten, mutta yön tarkkailun jälkeen pääsimme kotiin hakemaan vielä lisää vauhtia. Odotusta - sitä tämä kyllä kirjaimellisesti on!

Sain joskus keväällä Sokos Hotelli Tornista kutsun tulla mieheni kanssa testaamaan heidän kasvismenuaan sekä yöpymään tässä yhdessä Helsingin tunnetuimmista maamerkeistä. Tartuimme tarjoukseen erittäin mielellämme, sillä juuri tällainen pieni arjenluksus lähellä kotia jää monesti toteuttamatta. En tajua miksi, kun se kuitenkin antaa niin paljon energiaa ja tuntuu kuin olisi ihan oikeasti lomalla, vaikka kotiovelle hotellista olisikin vain se vartin matka. Eipäs tosiaan ollut sitten hääyön tullut tutustuttua pääkaupunkiseudun hotellitarjontaan! Oli siis jo aikakin.

Rantauduimme hotellille halloween-perjantaina pimeän jo laskeuduttua miehen työpäivän päätteeksi. Asetuimme ihan ensimmäiseksi valoisaan huoneeseemme, josta oli huimat näköalat kaupungin ylle sekä aikas mielenkiintoinen kylppäriratkaisu lasiseinineen. Vähän aikaa kortteeria ihmeteltyämme ja juotuamme lasit kuohuvaa limonaatia purjehdimme tähyilemään hotellin ylimmän kerroksen baarin terassille öistä Helsinkiä sekä kasvattelemaan ruokahalua illan menua varten.

Mielettömät maisemat! Indeed. En käsitä miten en ole koskaan aiemmin tullut käyneeksi Tornin baarissa. Ihan synti ja häpeä, että nämä näköalat ovat aikaisemmin jääneet niin kameraan kuin omille verkkokalvoille tallentamatta. Ilma oli kuitenkin tällä kertaa sen verran hyinen, ettei kovin montaa kuvaa tarennut nuissa korkeuksissa ulkoterassilta näpätä, joten ensi kerralle tilauksessa olisi lämmin kesäilta ja auringonlasku kiitos!

Illallinen tarjoiltiin meille Ravintola Tornissa ja kokemus oli yhtään liioittelematta täys kymppi. Kirjoittelin menusta ja sen sisällöstä tarkemmin Tornin omaan blogiin, mutta lyhykäisyydessään alkuun oli pieni alkupala tillinäkkileipää, sieniä ja pikkelöityjä kasviksia. Seuraavaksi särvittiin isot lautaselliset suussa sulavaa ja halloween-teemaan sopivaa kermaista kurpitsakeittoa sekä pääruuaksi törkeän herkullista kasvisrisottoa (oikeasti parasta risottoa ikinä). Tämän setin jälkeen oltiin niin täynnä, että jälkiruoka ja sen pötsiin mahtuminen vähän arvelutti, mutta onneksi se olikin todella kevyt pläjäys tuoreita marjoja soijamoussella. Kyllä muuten kelpasi lukkiutua aterian päätteeksi huoneeseen ja pujahtaa silitettyjen lakanoiden väliin köllimään mahojemme viereen.

Aamu valkeni jokseenkin vähemmän harmaana kuin edellinen. Mies veti sikeitä ainakin tunnin kauemmin kuin maha-asukkaan potkuihin herätetty meikäläinen, joten annoin hänen tuhista prinssiuniaan peiton alla ja keskityin itse seuraamaan ikkunalaudalta käsin pyhäinpäivän aamuun heräävää Helsinkiä. Edessä oli vielä hotellin aamiainen ja kaikkihan tietää, että ne ovat hotelliöissä useimmille se juttu. Minä en tee tässä asiassa poikkeusta. Nytkin syötiin siihen malliin pitkän kaavan kautta, ettei ollut ihan heti kiire kotona jääkaapille. Loppuun vielä isot kupit kahvia ja viikonloppu-Hesari. Just nyt en keksi parempaa päätöstä loistavalle vierailulle.

Meidän lyhyt, mutta sitäkin antoisampi babymoon, oli kerrassaan ihana. Oli mukava viettää iltaa ihan kaksistaan ilman kaiken maailman arjen velvollisuuksia. Suuntaamme tämän kokemuksen pohjalta Torniin taatusti toistekin yöpymään, nautiskelemaan ravintolan antimista tai juomaan lasilliset skumppaa Helsingin kattojen ylle.

Kivaa marraskuista viikkoa kamut!

Kohta tämä harmaa loskakuu on ohi ja starttaa lähtölaskenta jouluun. Jei!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotels Tornin kanssa, vaikkakin kokemukset ja mielipiteet ovat luonnollisesti täysin omiamme.

On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin

2014-11-15T10:23:00.002+02:00

Unelmat on tehty toteutettaviksi. Joku viisas on joskus sanonut näin ja se on kyllä ihan totta. Dream big. Niin mekin teimme ja tasan päivälleen vuosi sitten pakkasimme miehen kanssa rinkkamme ja suuntasimme unelmiemme häämatkalle maailman ympäri. Matkalle, jota varten olimme säästäneet jo ties kuinka kauan, koska olimme päättäneet toteuttaa sen hinnalla millä hyvänsä, eikä meitä haitannut syödä välillä kaurapuuroa muiden illastaessa vähän fiinimmin. Meillä oli selkeä päämäärä, jonka eteen olimme valmiit tekemään uhrauksia. Kuka olisi uskonut, että vuosi tuon lähdön jälkeen elämämme on muuttunut ihan totaalisesti ja täällä sitä nyt odotellaan viimeisillään raskaana pientä sinaappikonetta syntyväksi.

Teetätimme vastikään olohuoneen seinälle neljä kuvasuurennosta matkaltamme. Niistä jokaisesta välittyy jotenkin niin älytömän hyvin se kaikki uskomaton tunne, jota noiden kolmen kuukauden aikana koimme. Upeita muistoja. Niitä on nyt sydän täynnä ja vielä joskus pääsemme varmasti toteuttamaan seuraavaa suurta matkaunelmaamme, joita on toki kertynyt haavelistalle jo useampia.

Mutta kuinka ihmeessä niputtaa kolmen kuukauden seikkailut yhteen postaukseen? En tiedä, mutta yritetään. Näitä kuvia on sitten "muutama".

CALIFORNIA

COOKINSAARET

UUSI-SEELANTI

AUSTRALIA

MYANMAR - BURMA

HONG KONG

THAIMAA

Just nyt on ihanaa olla kotona ja palata kuvien myötä sohvan uumenista näihin kuukausiin. Matka oli kaikkea sitä ja paljon enemmän mitä ajattelimmekin, mutta tällä hetkellä mitään kaipuuta pidempään irtiottoon arjesta ei ole. Joskus pitää ihan kirjaimellisesti lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

Tai kuten Nuuskamuikkunen asian ilmaisisi: On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.

EN // Memories from year back when we started our honeymoon round the world.

Kolme kertaa kettureppu

2014-11-11T10:22:00.002+02:00

Kaikki oleellisin alkaa olla vauvaa varten valmiina, kuten esimerkiksi conversen tennarit ja kettureppu. Näiden luottoasusteiden turvin me miehen kanssa ollaan paineltu maapallon ympäri, joten oli sanomattakin selvää, millä vermeillä juniorimme lähtee tekemään omaa henkilökohtaista maailman valloitustaan. Voitte varmasti kuvitella miten tippa linssissä täällä jo fiilistellään sitä hetkeä, kun pikkuinen sitten joskus ensi kertaa ikioman reppunsa selkään heittää. Sniif (sori, hormoonit). Siihen asti pieni Kånken saa kunnian koristaa vauvahuoneen seinää. Jos nyt ihan vakavissaan puhutaan, niin kyllä meillä on muutkin oikeasti tärkeät jutut valmiina tulokasta varten. Odotamme hänen saapumistaan hetkellä minä hyvänsä, sillä laskettuun aikaan on enää jäljellä kolmisen viikkoa. Huimaa!

Männä aikoina on ollut jos jonkinlaista huippua tapahtumaa, kuten ystävien ja lähiperheen minulle järjestämät unohtumattomat babyshowerit, joiden peruja myös tämä pikkuruinen sininen reppu on. Kyllä siinä piti taas kyynelkanavia vuodattaa ihan urakalla, kun tallilta kotiin saapuessani tupa olikin täynnä maailman rakkaimpia naisia superine tarjoiluineen ja lahjoineen.

Viime sunnuntaina otettiin sen sijaan varaslähtö isänpäiviin, sillä olin koonnut miehelle isyyspakkauksen, josta löytyi kaikkea tarpeellista (ja vähemmän tarpeellista), kuten Billebeinon vaihtopaita puklujen varalle, californialaista olutta, äänenvaimennin (tutti), lahjakortti joka vapauttaa vaipanvaihdosta vuorokaudeksi sekä muuta kivaa. Mies on ollut niin uskomattoman suuri tuki koko raskausajan, joten isyyspakkaus oli enemmänkin kiitos hänelle siitä, että kestää meikäläisen hormoonimyrskyjä ja osaa aina sanoa just ne oikeat sanat.

Minun pitäisi muuten olla tällä hetkellä suomiretkellä Kainuussa, mutta harmikseni jouduinkin jäämään kipuilun vuoksi kotiin. Ehtiihän sitä toki reissata pohjoiseen sitten myöhemminkin. Viimeistään jouluna. Joulu. Voi jestas, että odotan joulua! Viime vuoden jouluaatto oli ensimmäinen koskaan jonka vietin totaalisen erilaisessa ympäristössä ja poissa lapsuudenkodistani, joten kyllä tulee hanget korkeat nietokset, pakkanen, äiti perinteisine jouluessuineen sekä kuusi kynttilöineen tarpeeseen. Kaivoin jo viikko sitten marraskuun pärähtäessä kalenteriin osan joulukoristeista esiin, joten vaikka täällä pääkaupunkiseudulla on ulkona synkkää ja harmaan sateista, ei se minua haittaa. Meillä ainakin on kotona jo jouluisen lämpöinen meininki.

Tämmöistä tällä kertaa. Seuraavaksi ajattelin kertoa teille meidän reilun viikon takaisesta babymoonista Hotelli Tornin näköalahuoneessa. Kyllä oli niin nättiä että!

Palataan! Kivaa tiistaita folks!

Entä jos lentäminen ahdistaa

2014-11-06T11:14:00.000+02:00

Matkalla maailman ympäri saatiin istua luonnollisesti suhteellisen paljon erinäisissä siivillä varustetuissa peltipurkeissa. Tarkalleen ottaen lentoja oli yhteensä vajaat parikymmentä. Osa ihan lyhyitä tunnin parin pyrähdyksiä, mutta mukaan mahtui myös pisimmillään yli 13 tunnin raapaisu välillä Hong Kong - Lontoo, joka sujui meiltä molemmilta vähemmän rattoisasti unettomina vatsataudissa kärvistellen.

Luulisi, että tuollaisella lentomäärällä puuhaan alkaisi pikkuhiljaa tottua. Kuvittelimme ennen reissua lievästä lentoahdistuksesta kärsivän mieheni vieroittuvan peloistaan kolmen kuukauden matkamme aikana, mutta mitä vielä. Tilanne kääntyi oikeastaan vain huonompaan suuntaan, sillä lopulta lentopelko tarttui myös meikäläiseen. Tai no, ei ehkä voida puhua varsinaisesti pelosta, sillä kyllä meidät molemmat edelleen koneeseen saa ilman rauhoittavia tai nuijanukutusta, mutta jonkin asteinen ahdistus kyseiseen toimitukseen riivaa kumpaakin. Onhan se toisaalta käsittämätöntä, että me molemmat "suhteellisen" järkevinä ihmisinä kyllä tiedostamme miten irrationaalista on edes pelätä lentämistä, joka on matkustusmuodoista taatusti etenkin länsimaissa sieltä turvallisimmasta päästä, mutta minkäs teet. Se sama ahdistava tunne, ettet voi periaatteessa mitenkään hallita omaa kohtaloasi, vaivaa aniharvoin muissa kulkuvälineissä eikä koskaan läheskään samassa mittakaavassa (poikkeuksena mainittakoon turhankin ikimuistoinen bussimatka pilkkopimeässä Myanmarin vuoristossa hullun bussikuskin kyydissä).

Lääkkeeksi ei näköjään auttanut lentomäärien lisääminen, joten kokeillaan nyt sitten vähentämistä ja suositaan muita matkustusmuotoja. Kevättalvella päättyneen maailman ympärysmatkan jälkeen olemme molemmat astuneet koneeseen vain neljä tai viisi kertaa, joten joskos tätä samaa vähälentoista linjaa jatkettaisiin myös ensi vuonna. Lisäksi meistä kahdesta pahemmin lentämistä kammoksuva mieheni on myös menossa lentäjänä toimivan ystävämme mukaan reittilennolle ohjaamon ylimääräiselle penkille nakottamaan jossain vaiheessa ensi talvea. Joten ehkäpä kun näkee mitä siellä koneen keulassa lennon aikana ihan oikeasti tapahtuu ja mistä mikäkin erinäinen ääni syntyy, voinee sekin lievittää ahdistusta. Toivon hartaasti ma.

Kohta meidän perheessä lentäviä jäseniä on kolme, joten olisi ihan hyvä saada tämä vanhempia vaivaava lentoahdistus kuriin, jotta ei vain vahingossakaan siirretä sitä jälkipolvien riesaksi.

Jännittääkö/ahdistaako/pelottaako lentäminen sinua vai oletko niitä tyyppejä, jotka nukahtavat jo ennen kuin kone rullaa kiitoradalle?

Minä kuuluin ennen juurikin tähän jälkimmäiseen kategoriaan, mutta ilmeisestikin those days are gone. Ehkä mä palaan vielä siihen moodiin! Hoppas.

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat Kaukokaipuu, Running With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Postauksen kuvat on otettu Samsung Galaxy S4 - matkapuhelimella. Minut ja lisää kännykkänäpsyjä löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // Are frighten of flying? These photos have been taken by Samsung Galaxy S4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.

Babymoon Helsingissä

2014-10-31T09:47:00.001+02:00

Mikä ihmeen babymoon? Niinpä. Tismalleen samaa mietin, kun ensimmäistä kertaa kyseiseen käsitteeseen törmäsin selaillessani jotain vähemmän asiapitoista jenkkiblogia. Ymmärrykseni on sen verta tämän vuoden aikana lisääntynyt, että käsitteellä tarkoitettaneen sitä "viimeistä mahdollisuutta" nauttia lomasta kaksin siipan kanssa, ennen kuin puklujen ja sinaappikakkojen täplittämä arki lopullisesti koittaa. Ja tottahan se on, että elämämme pariskuntana on pian muuttumassa. Siksi päätimme noudattaa läheistemme neuvoa ja ottaa kaikki mehut irti näistä viimeisistä viikoista ennen kuin kahdesta tulee kolme.

Jotenka tänä viikonloppuna pakkaamme kettureppumme ja suuntaamme pyhäinpäivän kunniaksi minilomalle täältä Espoon landelta niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin naapuripitäjäämme Helsinkiin ja Hotelli Torniin. En ole koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä pytingissä, joten odotan innolla, että pääsen näkemään millaisesta laitoksesta on kyse ja kuinka upeasti Tornin huipulta loistavatkaan pimeässä pakkasillassa armaan pääkaupunkimme valot.

Onko teillä jotain spesiaaleja suunnitelmia näin pyhäinpäiväksi? Aiotteko juhlia halloweenia ja kovertaa kurpitsoja taikka pukeutua kummitukseksi?

Joka tapauksessa; huisia viikonloppua kuomat!

En vaihtais sekuntiakaan

2014-10-28T15:32:00.001+02:00

Äsken kuului radiosta Samuli Putroa. Itseasiassa tismalleen samalla hetkellä, kun selailin Tuomaksen Suomenlinnassa meistä ottamia odotuskuvia kuukauden takaa. Tuli jotenkin ihan törkeän hyvä fiilis. Vähän kieltämättä pelottaa olla näin tyytyväinen elämäänsä, sillä peri-suomalaiseen kulttuuriin toki kuuluu ennemminkin kätkeä ja vähätellä omaa hyvää fiilistä jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä siksi, ettei naapuri olisi kateellinen tai sitten pelätään, että jos asiat on hyvin ja sen uskaltaa sanoa ääneen, karmanlaki muistuttaa olemassa olostaan ja jotain kamalaa on pakkoa sattua. Ja tokihan pieni pessimisti sisälläni nytkin parhaillaan muistuttelee, että kel onni on se onnen kätkeköön.

Just kuitekin päätin, että en muuten aio kuunnella mokomaa piipitystä. Vaikka ulkona on synkän harmaata ja olen koko päivän makoillut kipujen kourissa sohvalla tuijotellen ikkunaa vasten hakkaavaa sadetta, hymyilyttää. Saan olla kiitollinen niin äärettömän monesta asiasta, että eihän tässä yksinkertaisesti muuta voi kuin olla onnellinen.

En vaihtais sekuntiakaan.

Photo: Tuomas Mikkonen Photography
Dress: Pukuni

Hääpäivä Pietarissa

2014-10-23T10:04:00.000+03:00

Aika rientää ja minä koitan pysytellä perässä. Aikalailla tasan kaksi kuukautta sitten juhlistimme armaan siippani kanssa ensimmäistä hääpäiväämme Pietarissa, josta on vielä kokemukset kuvasaaliineen hotellia sekä junamatkaa viisuminhakuprosesseineen lukuunottamatta jakamatta. Joten täältä pesee! Tunnelmia vielä niin kesäisen lämpöisestä Pohjolan Venetsiasta.

Me tehtiin miehen kanssa taktiset ja päätettiin olla etukäteen sen enempiä ressaamatta siitä, mitä kohteita ehdimme parin päivän pyrähdyksemme aikana nähdä ja kokea. Suunnistettiin siis enemmänkin sinne minne nokka näytti-periaatteella ja näimmekin aika monta upeaa pytinkiä sekä ihan sitä tavallista venäläistä arkea, kuten mummelin ruokkimassa jäätävän kokoista puluparvea laitakaupungilla, ränsistyneitä upeita taloja rikottuine ikkunoineen ja katukuvan vilskettä kahvilan terassilta käsin ihmeteltynä. Niin ja valitettavasti myös Thaimaa-tyyliin turistien "iloksi" kaduille tuotuja villieläimä pesukarhuista apinoihin. Kuvittelin kaupungin olevan lähempänä länsimaista Eurooppaa kuin Aasiaa, mutta tässä kohtaa olin ainakin todella pahasti väärässä.

Aiemminkin mainitsinkin jo palvelukulttuurista tai lähinnä sen puutteesta, mutta se nyt ei meitä hirveästi häirinnyt, kun vain piti oman naaman näkkärillä ja solkkasi venäjää sen minkä taisi. Toinen juttu jota vähän ihmettelimme oli se, että ihan keskustan kupeesta löytyi paljon ränsistymään jätettyjä vanhoja upeita kivitaloja. Vastaavaan ilmiöön en nimittäin ole törmännyt suurkaupungeissa mielestäni koskaan. Tuntuisi, että keskustan alueella olevat arvokiinteistöt ovat oikeastikin arvokkaita niin rahallisesti kuin historiallisestikin ja näin ollen kunnosta pidettäisiin huolta? Joku paremmin itänaapurin asioista tietävä voinee avata meikäläiselle mistä moinen voisi johtua.

Muutoin kaupungista jäi positiiviset vibat. Historiaa ja omaa tarinaansa huokuva city kaikkine upeine arkkitehtuurisine iloitteluineen oli todellakin ilo silmälle ja ilman muuta kokemisen arvoinen kohde.

Paljon jäi kokematta ja olisimme etenkin halunneet koluta enemmän keskustan lisäksi laitakaupunkia. Valitettavasti meikäläisen pallomaha supisteli koko reissun ajan siihen malliin, että jouduttiin ottamaan aika iisisti, joten jäi sitten ne syväluotaavammat tutkimusretket seuraavaan kertaan. Olemmekin jo päättäneet, että ensi kesänä teemme uusintatripin itänaapuriin kera L&L, sillä rajan takana pilkottava ennen Suomelle kuulunut Viipuri kiinnostaa tätä historiafriikkiä kovasti. Sinne kun näyttäisi pääsevän Lappeenrannasta Saimaata pitkin ilman viisuamiakin aikas näppärästi. Onko kukaan käynyt ja etenkin kyseistä reittiä pitkin?

Mukavaa torstaita! Stadissa sataa muuten lunta! Huisia.

Photos: Olympus OM-D E-M1 & M.Zuiko PRO 12-40mm f2.8

EN // Few days in St.Petersburg Russia.