Tuhat sanaa

Sula Pinta keskustelee työelämästä viestinnän näkökulmasta

Tuija — Fri, 10 Jul 2009 12:17:19 +0000

Sula Pinta - nettiradio-ohjelman tuorein jakso jatkaa keskustelua työelämän viestinnästä. Oheinen videopätkä tarjoaa kolmen minuutin intron ohjelman tekijöiden kesäkuulumisiin.

Ohjelman oma sivu: Sulapinta.fi

Millainen läpinäkyvyys edistää bloggaajan luotettavuutta?

Tuija — Tue, 07 Jul 2009 16:22:29 +0000

Verkostoituminen kuuluu yhä useamman tietotyöläisen työnkuvaan. Verkkoviestintä ja läsnäolo sosiaalisen median areenoilla on sisällön julkaisemista - olipa se muodoltaan lyhytviesti Facebookissa tai Twitterissä tai kokonainen ohjelma kuten vlogasiinin tai podcastin jakso. Sosiaalisen median sisällöt ja uudenlainen online-viihde voivat muistuttaa muodoltaan journalismia ilman että niitä on tarkoitettu journalistisessa viitekehyksessä vastaanottettaviksi.

Journalistin ohjeet on kelpo työkalu journalistis-henkiselle sisällön tekijälle. Mutta entä viihde tai muu tavoitteiltaan kaupallinen julkaisutoiminta? Millä tavoin tällaisten sisältöjen tuottajien tulisi kertoa itsestään ja tekemisen puitteista ansaitakseen yleisöjensä luottamuksen?

Digitytöt -online-shown perustaja ja ruutukasvo, Zipipop -digimediayrityksen toimitusjohtaja Helene Auramo pohtii, voisiko uuden ajan verkkojulkaisijoille laatia jonkin tiiviin ja selkeän ohjeistuksen, jota halukkaat voisivat noudattaa.

Viestintäyrittäjä Mari Koistinen kokee, että bloggaajan roolissa ei ole yhtä selkeitä pelisääntöjä markkinointiviestinnän kanssa elämiseen kuin toimittajana. Hän vastaa mm. Kulutusjuhla -blogista muutaman muun verkkojulkaisun ohella, ylläpitää työkseen S-ryhmälle verkkopalstaa kirjoittaa lehtijuttuja mm. Helsingin Sanomille.

Video on kuvattu Nokialta lainassa olevalla N97 -laitteella.

Auramo ja Koistinen istahtivat kahvikupin ääreen tänään pohtimaan listan mahdollista sisältöä. Keskustelussa hahmoteltiin läpinäkyvyyttä tavoittelevan verkkojulkaisijan nyrkkisääntöihin ainakin seuraavaa

Kerro blogissasi avoimesti, millaisesta julkaisusta on kyse; mitkä ovat tavoitteesi ja julkaisun luotettavuuden arvioimisessa relevantit sidonnaisuutesi
Vaikka saisit jotain tuotetta tai palvelua ilmaiseksi, sinun ei tarvitse kirjoittaa siitä blogissasi.
Jos saat jonkun tuotteen ilmaiseksi ja julkaiset sitä arvion, mainitse, että olet saanut tuotteen.
Kun arvioit tai suosittelet tuotetta, perusta mielipiteesi omaan kokemukseen.
Jos olet työ -tai asiakassuhteessa arvioitavan tuotteen tuottajaan tai jälleenmyyjään, kerro se jutun yhteydessä

Millaista avoimuutta itse arvostat seuraamisessai verkkojulkaisuissa? Onko sinun yleensä helppo hahmottaa, kuka on äänessä ja millaiselle tyypille verkosta lukemasi mielipide kuuluu?

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Kirjoittaja työskentelee YLEssä digitaalisen median kehitystehtävissä, suunnittelee seuraavaa kirjaa sekä kerää aineistoa erilaisia esityksiä varten.

Sananvapaus - parasta runsaasti käytettynä

Tuija — Sun, 05 Jul 2009 19:07:17 +0000

Kirjoitan tätä nettikahvilassa, jonka wifi ei toimi. Ystävällinen henkilökunta kertoo, että langaton laajakaistayhteys on reistaillut koko päivän ja pahoittelee, että sunnuntaina ei saa ketään tilannetta korjaamaan. Tunnen häivähdyksen ärtymystä, joka ei ole missään suhteessa siihen ahdinkoon, jossa eräät muut elävät. Lattea siemaillessani sadat tuhannet kanssaihmiset vastustavat maansa hallintoa henkensä uhalla, tehdäkseen tulevaisuudesta iloisemman ja vapaamman.

Iranin vallitsevaa hallintoa vastustavat mielenosoittajat uskaltautuvat kadulle päivä toisensa perään. Jotkut heistä kuvaavat tapahtumia ja saavat välitettyä videopätkät edelleen ulkomailla julkaistaviksi. Maassa on muutama kymmenen miljoonaa nettiyhteyttä. Niiden käyttäjien joukossa kourallinen ihmisiä, joiden mielestä ihmisten on voitava pitää toisiinsa ja ulkomaihin yhteyttä. Heillä on motiivi ja keinot kiertää maan viestintäyhteyksiä tukkiva sensuuriteknologia kansainvälisten verkostojensa avulla anonyymipalvelimien kautta. He pitävät myös ulkomaisen median ajan tasalla maan tilanteesta, josta ammattitoimittajia on estetty raportoimasta.

Käyttöön kelpaa kaikki, mitä viranomaiset eivät ole keksineet tukkia. Uutena palveluna mikroblogialusta Twitter on saanut paljon myönteistä huomiota viestien välittäjänä ja kannattajien yhteydenpitovälineenä. Twitterissä on arvokasta sen rajapintojen avoimuus - lyhytviestipäivityksiä voi julkaista palveluun tietokoneen tai matkapuhelinverkon datayhteyden välityksellä lukemattomien sovellusten kautta.

Blogit, pikaviestimet, videonjakopalvelut ja monet eri verkkoyhteisöt ovat toimineet Iranin opposition ja kansalaisten viestin välittäjinä tuoden välähdyksiä viikkoja jatkuneista levottomuuksista ulkomaiden tietoisuuteen. Koskettavimmat ja dramattisimmat videot kuten Neda Agha-Soltanin kuolema ovat saaneet miljoonia katselukertoja.

Meille itsestäänselvä ja jopa triviaali viestintäteknologian käyttö on Iranissa valtava riski.

Minusta ei ehkä olisi siihen. Olen hyvin kiitollinen siitä, että elän maassa, jonka vallanpitäjät eivät estä kansalaisiaan viestimästä vapaasti ja ilmaisemasta mielipiteitään. Vai elänkö? Matti Nikki, jonka ylläpitämä verkkopalvelu on poliisin estolistalla ilman oikeutta valittaa tilanteesta oikeudessa, ei ehkä olisi aivan samaa mieltä. Eivät myöskään ne kirjaston käyttäjät, joille ei ole erikseen muistettu mainita, että heidän käyttämissään yhteyksissä pyörii suodatusohjelmisto, jonka estolistan ylläpito on kirjaston tietopalvelusta vastaavien henkilöiden sijasta jonkun it-yrityksen vastuulla.

Nämä hyväntahtoiset sensuuriratkaisut mahdollistavat ääritilanteissa yleisen poliittisen sensuurin - tekniset menetelmät ovat samat, kyseessä on vain ero käyttöasteessa.

Siellä, missä sananvapautta rajoitetaan, on tarvetta kaikelle mahdolliselle ulospäin suuntautuvalle viestinnälle. Sosiaalinen media on osoittanut voimansa jo monessa kriisipesäkkeessä. Vielä useammasta se puuttuu.

Yhtä todellinen vaara on verkon käytön valvonnan kiristyminen muiden kuin tyrannimaisten hallitsijoiden intresseistä. Tähän suuntaan päättäjiä kuitenkin lobataan jatkuvasti, joten valmisteilla ja käytössä olevaa säätelyä on syytä pitää silmällä.

Niissä yhteiskunnissa, joissa ei ole välitöntä sananvapauden uhkaa näkyvissä, voidaan istua kahviloissa ja tarinoida uusista viestintäteknologisista innovaatiosta. Oheisessa filminpätkässä viestintäkonsultti Robin Hamman esittelee Qik-mobiilisovellusta Howard "mobiilijoukot" Rheingoldille. Kännykkävideo muistuttaa siitä, että medialuku- ja -kirjoitustaidot kannattaa pitää vetreänä siltä varalta, että niitä joskus tarvitaan tositoimiin.

Tuomo Björksten haastatteli minua Aamulehden Sunnuntain Asiat -liitteeseen Nedan tapauksesta kertovaan juttuun Tietoverkot | Nedan sähköinen perintö ja Nettisensuuri ei olisi vaikeaa Suomessakaan. Haastattelussa pohdin mm. erilaisia rooleja, joita Iranin konflikti on tarjonnut meille uutisten seuraajille. Sosiaalinen media imaisee mukaansa jakamaan linkkejä ja ottamaan kantaa. Osallistuminen sitouttaa - sosiaalinen media tuo ihmisten hädän niin lähelle, että on miltei pakko mennä mukaan.

Katso myös:

Päivittyvä lista Iran ja media - aiheisia linkkejä

Ihmiset verkostoituvat, eivät brändit

Tuija — Thu, 02 Jul 2009 19:38:55 +0000

Jos organisaatiosi on pohtimassa viestintästrategioita ja taktiikkaa, kannattaa tutustua Nokian ja Franticin ajatteluun sosiaalisen median hyödyntämisestä. Toimintamallista saatiin käytännön esimerkki tänään, kun yhtiö esitteli kutsuvieraille N97 -puhelinta Helsingissä järjestetyssä tapahtumassa.

Digitaalisen markkinoinnin päällikkö Jussi-Pekka Erkkola Nokian globaalista markkinoinnista sanoo, että Nokia rohkaisee työntekijöitään olemaan aktiivisia verkossa.

Franticin myynti- ja markkinointijohtaja Kari Korkiakoski kertoo vaikuttuneensa lukemastaan vertauksesta, että firmat eivät enää ole sateenvarjoja, joiden alla ihmiset ovat suojassa, vaan salaattikulhoja, joista ihmiset ponnistavat esille.

Tilaisuudesta myös Vierityspalkissa sekä Hessun blogissa.

Kun toimittajat ajetaan ahtaalle, kansalaisreportterit nousevat arvossaan

Tuija — Wed, 01 Jul 2009 08:28:53 +0000

YouTube on avannut yhteistyössä media-alan arvostettujen toimijoiden kanssa kansalaisreportterikeskuksen. YouTube Reporters' Center tarjoaa yhteisön, jossa kokeneet journalistit neuvovat tiedonhankinnassa ja -välityksessä sekä kuuntelevat kansalaisreporttereiden omia kokemuksia.

Ajoitus on osuva - kansalaismedian arvo on noussut samaa tahtia kun Iranin vaalien jälkeisissä levottomuuksissa median palveluksessa työskentelevien ammattitoimittajien toimintaedellytyksiä on kavennettu.

Ensimmäisten joukossa mukana ovat Washington Postin poliittinen bloggaaja Chris Cillizza, joka kertoo, miten suoriudutaan TV-esiintymisestä kuulostamatta idiootilta, Dean Wright Reutersilta puhumassa journalismin etiikasta, New York Timesin kolumnisti Nicholas Kristof opastamassa, kuinka raportoidaan globaalista kriisistä turvallisesti ja NPR Weekend Edition -ohjelman Scott Simon valottamassa tarinankerronnan perusteita (alla).

Myös CNN:n kansalaisreportteriportaali iReport on Mashablen tietojen mukaan vilkastunut Iranin tilanteen aikana.

Ulkomaandatalle katkaisuraja 50€ maaliskuussa 2010

Tuija — Mon, 29 Jun 2009 11:44:10 +0000

Ulkomaan datasiirron hintakatto astuu voimaan heinäkuussa. Ulkomailla soitettujen matkapuheluiden verkkovierailu- eli ns. roaming-maksujen hintasääntely laajenee dataan ja tekstiviesteihin 1. heinäkuuta.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan uutta hintasääntelyssä on datasiirron katkaisurajatoiminto. Palvelu siis katkeaa, kun 50 euron maksukatto tulee täyteen. Näin estetään jopa tuhansien eurojen yllätyslaskut datasiirron käyttäjille. Operaattoreiden tulee tarjota toimintoa halukkaille 1. maaliskuuta 2010 alkaen.

Tämän päivämäärän panen kalenteriin.

Tässä blogissa on aiemmin kehotettu pyytämään operaattoria asettamaan ulkomaandatan esto, jos on matka edessä.

Twitter Iranissa on uusin lemmikkiesimerkki sosiaalisen median voimasta poliittisessa vaikuttamisessa

Tuija — Fri, 26 Jun 2009 20:50:31 +0000

Sosiaalisen median rooli poliittisessa vaikuttamisessa on ollut laajasti esillä mediassa tällä viikolla Iranin vaalien jälkeisten levottomuuksien vuoksi.

Radiouutisten Ajantasassa oli juttu verkon yhteisöpalveluiden roolista vaikuttamisessa. Henry Tikkasen haastateltavana olivat verkkoviestinnän tutkija Janne Matikainen ja internetin sosiaalisten työkalujen kuten IRCin ja Facebookin aktiivikäyttäjä Gia Tulilahti.

Suomessa esimerkiksi alle 30-vuotiaista naisista puolet käytti aktiivisesti Facebookia, raottaa Matikainen tuoretta tutkimusaineistoaan.

Ajantasa: YLE Radiouutiset 25.06.2009 10.03 YLE Areena stream / MP3

YLEn A-Studiossa puolestaan oli asiantuntijana tutkija Petri Kola. Insertti YLE Areena-taltiossa 27 minuutin kohdalla.

Sula Pinta internetistä perusoikeutena

Tuija — Fri, 26 Jun 2009 20:20:53 +0000

Onko pääsy internetiin ja pääsy kaikkeen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon perusoikeus, tai pitäisikö sen olla, pohditaan tuoreimmassa Sula Pinta -jaksossa, jossa käsitellään Iranin vaaleja seuranneita levottomuuksia, Kiinan internetsensuuria, julkisen palvelun yleisradiotoiminnan rahoitusta, raakadatan merkitystä suhteessa asiantuntevaan analyysiin, nopeasti liikkuvan tiedon luotettavuuden arvioimisen lisääntyvää tarvetta ja muita tulevaisuuden mediamarkkinan näkymiä.

Äänessä ovat Japanin Okinawalta Yoe ja allekirjoittanut. Nettielämää - kirjan toinen kirjoittaja Yoe piipahti Suomessa, joten pääsimme poseeraamaan vaihteeksi liveyhteiskuvassa skype-ruudunkaappauskoosteiden tekemisen sijaan.

Fruugon asiakaspalvelu soitti Twitter-kommentin johdosta

Tuija — Tue, 23 Jun 2009 21:19:04 +0000

Sosiaalisen median mahdollisuudet asiakassuhdeviestinnässä ovat hyvin aikaansa seuraavien yritysten tiedossa. Yritykset kuulemma seuraavat Twitteristä tarkkaan, mitä niiden tuotteista puhutaan, välttääkseen ikävien asiakaskokemusten leviämisen eskaloitumisen.

Tänään koin uuden asiakassuhdeviestintätavan käytännössä. Yritin aamulla ostaa taaperoreppua Fruugo-verkkokaupasta. Sivujen selailu sujui hyvin, missään ei ilmoitettu huoltokatkosta. Tuotteiden valitsemisen jälkeen kassalle siirtyminen kuitenkin tökkäsi. Kauppa ei ohjannut minua verkkopankkiin, vaan selain hyytyi kesken. Luottokorttimaksaminenkin herjasi.

Jaoin kokemukseni Twitterissä: Muutama tunti myöhemmin sain Twitter-viestin, jossa luvattiin selvittää virhetilannetta, ja iltapäivällä luvatusti ystävällisen puhelun asiakaspalvelijalta, joka pyysi kuvaamaan virhetilanteen mahdollisimman tarkoin.

Repun olin sillä välin ehtinyt jo tilata toisaalta, mutta taidanpa jatkaa Fruugossa vähintään ikkunaostoksilla, sen verran hyvä maku jäi suuhun firman asiakaspalveluasenteesta.

Nettielämää ainakin Akateemisen hyllyissä

Tuija — Tue, 23 Jun 2009 20:50:51 +0000

Kävin tänään Helsingin Akateemisessa hakemassa Nettielämää-kirjan kummitädille ihan rahalla, kun tekijänkappaleet jo loppuivat. Kassamies hymyili muikeasti. Taisi panna merkille saman nimen kirjan tekijätiedoissa kuin luottokortissa, muu ei selitä sitä virnistystä. Poistuin vähän korvat luimussa kuin olisin jäänyt kiinni luvattomista myyntitilastojen häkkeröimisaikeista.

Nettielämää -kirjan saatavuudesta väliaikatietoa: Akateemisen hyllystä kannattaa etsiä, kertovat agenttimme Sometu-ryhmässä. Tässä blogissa saatavuudesta aiemmin tiedottaneen macen mukaan lähes kaikista Suomen kirjastoista pitäisi löytymän myös.

Kirja on ainakin Helsingin Akateemisessa Tekniikan osastolla. Erottuu uutuushyllyn harmaudessa edukseen.

Kamerakännykkäarkea: juhannuksen ja joulun kuvat samalla kortilla?

Tuija — Tue, 16 Jun 2009 17:03:18 +0000

Sain luvan siirtää isän kamerakännykästä videoaarteita talteen. Tässä pikkueen tyylinäytettä kommunikoimisesta isovanhempiensa kanssa keväältä 2008.

Arkikokemus tuntuisi vahvistavan, että varsin suuri osa kamerakännykän käyttäjistä tekee, kuten Heli Rantavuo väitöskirjassaan kuvasi, eli pitää otokset omassa tallessa ja näyttää niitä läheisilleen (väitöstiedote, PDF).

Hyvässä lykyssä joku diginäppärä tulee apuun, kun muisti täyttyy, ja siirtää kuvat talteen tietokoneelle, kenties jopa johonkin yhteiseen nettigalleriaan. Monella taitaa olla kamerakännykän kanssa huonompi tilanne kuin filmikamerassa, jossa samalla filmillä oli sekä joulu- että juhannuskuvat. Kännykästä edellisen juhannuksen kuvia joudutaan deletoimaan, jotta uusille saadaan tilaa.

Nettielämää - myös kirjastostasi

Tuija — Tue, 09 Jun 2009 21:21:01 +0000

"Tulin kesämökille Kangasniemelle ja menin hakemaan lukemista kirjastosta. Nettielämää löytyi saman tien uutuushyllystä", raportoi Jukka Manninen Sometu-verkoston Nettielämää - ryhmässä tänään.

"Kotkan kaupunginkirjaston ainokainen lainassa, Haminassa oli saatavilla", havainnoi aiemmin Anne Rongas.

Oletko sinä bongannut Nettielämää-kirjan lähikirjastossasi?

Omaksi se on tilattavissa ainakin seuraavien kirjakauppojen kautta: BookPlus, Akateeminen kirjakauppa ja Suomalainen kirjakauppa.

Kuvassa yllä Suomessa vieraileva Yoe tähtäilee kirjauutukaista saatuaan sen ensimmäistä kertaa käsiinsä.

Videoblogi esittelee sosiaalisen median oppaita

Tuija — Tue, 09 Jun 2009 18:00:54 +0000

Wikimaniaa yrityksiin on hyödyllinen yrityselämän sosiaalisen median opas, arvioi Matti Copeland mcreads-videoblogissaan. Teos kannattaa lukea, ennen kuin lähtee tilaamaan sellaisia uutuuskirjoja kuin Twitter Power, The Facebook Era ja I’m On LinkedIn - Now What???, hän neuvoo.

Uusimpana julkaisuna mcreads esittelee We-think -teoksen peräti kahden lukijan voimin kun videoblogin vieraana on 15/30-tutkimusfirman Markus Keränen.

Muokatkaa itse Wikipediaa, älkääkä narisko

Tuija — Wed, 03 Jun 2009 18:20:16 +0000

Broadcasters-tuotantoyhtiön Saku Tuominen ja Juha Tynkkynen moittivat Markkinointi & Mainonta -lehden TalentumVIP-nettivideossa suomenkielistä Wikipediaa virheellisistä sisällöistä.

Asia tulee esille puhuttaessa Suomen pienuudesta markkinana. Suuressa maailmassa Wikipedia toimii hyvin, koska se "korjaa itsensä", he sanovat. Suomen kokoisessa maassa taas virheet pysyvät julkaisussa paljon pidempään heidän mukaansa.

Esimerkeinä pienen Suomen Wikipedian ongelmista miehet mainitsevat Tavastia - ja Toisinajattelija - artikkelit.

Tavastian kohdalla kuulemma lukee, että AC/DC on esiintynyt Tavastialla. Kuitenkin Merimaa itse on sanonut, että tieto ei pidä paikkaansa. Tosiasiassa kyseisen artikkelin muutoshistoriasta käy ilmi, että kyseinen virhe on korjattu jo joulukuussa, kuukausia ennen maaliskuussa taltioitua esitelmää.

Katja Lindroosin kanssa kirjaa toisinajattelijoista kirjoittava Tuominen taas oli pettynyt suomenkielisen Wikipedian kyseiseen artikkeliin: siinä kun oli hänen mukaansa lähinnä todettu, että Suomen tunnetuin toisinajattelija on Jussi Halla-aho (Markkinointi & Mainonta -lehden VIP-Video-osastolla julkaistussa taltiossa aiheesta puhutaan ajassa 6'37 eteenpäin).

Toisinajattelija-artikkelin muutoshistorian perusteella Halla-aho on tosiaan mainittu osana useamman muun nimen listaa, mutta pudotettu 3.4. päivityksessä.

Näistä pienistä esimerkeistä voinee rohkaistua uskomaan, että kyllä suomenkielinenkin Wikipedia päivä päivältä paranee. Ei kuitenkaan itsestään. Wikipedia on juuri niin hyvä kuin minkä me siitä teemme.

Jos itsellä on johonkin artikkeliin oikeaa tietoa luotettavasta lähteestä, voi heti itse korjata tai täydentää artikkelia paremmaksi ja kattavammaksi. Se on kaikkia suomalaisia paljon enemmän hyödyttävä toimintatapa kuin todeta virhe ja jättää silleen. Ainakaan vapaamatkustajalla, jolla ei ole viitseliäisyyttä itse käydä tekemässä korjausta huomatessaan virheen asiassa, jonka tuntee, ei pitäisi olla mitään kanttia niistä huomautella.

Näin tapetaan paikallislehdet

Tuija — Sun, 31 May 2009 20:29:12 +0000

1889 sanomalehti kertoi päivän uutiset, työpaikat ja nimitykset, lähtevät laivat ja juhannuksen huviretket. (Kuva Hufvudstadsbladet no 167A 23.06.1899 Kansalliskirjaston historiallisen sanomalehtikirjaston aineistosta)

110 vuotta myöhemmin sanomalehden kanssa tiedon välittämisessä kilpailevat monet tahot - sinäkin.

- Maakunnissa on olemassa paikallinen tyhjiö, joka kyllä täytetään seuraavan kahden kolmen vuoden aikana. Jos paikallislehdet eivät luo toimivia verkkopalveluita, sen tekee kyllä joku muu, sanoi mediakonsultti Jouni Kantonen huhtikuussa YLE Uutisille (Sanomalehdet pakotettuja uudistumaan).

Valtiokonttorissa toimivassa Valtion IT-palvelukeskuksessa on avattu kilpailu, jossa haetaan uusia ideoita ja toteutuksia julkisen tiedon esittämiseksi verkossa. Kaikille avoimessa Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailussa etsitään uusia tapoja käyttää ja yhdistää julkisia datavirtoja. Tavoitteena on kehittää maksuttomia, avoimiin julkisen tiedon rajapintoihin perustuvia palveluita.

Kilpailussa on materiaalina syötteitä hovioikeuden päätöksistä uimavesien lämpötiloihin. Ehkä tutuinta ilmaista julkista dataa ovat kaupunkien julkisen liikenteen aikataulutietokannat - nyt listalla ovat pääkaupunkiseudun reittioppaan ja Tampereen kaupungin joukkoliikenteen aikataulut. Lista mukana olevista avoimista datavirroista täydentyy juhannukseen saakka.

- Tilanne Amerikassa on tiedon avoimuuden suhteen aivan eri pohjalla kuin meillä Suomessa. Erityisesti Vivek Kundran Washingtonin CTO-kauden (Chief Technology Officer) jäljiltä, huomauttaa Petri Kola kilpailun Facebook-ryhmässä.

Rahapalkintojen suuruus vaihtelee 500 eurosta 3000 euroon. Myös hyvällä idealla tai prototyypillä voi voittaa, sillä kilpailussa on erikseen sarja ideoille ja valmiille palveluille. Kilpailija tai kilpailijaryhmä voi halutessaan osallistua molempiin sarjoihin.

Kilpailun sovellusalusta on vapaa, kilpailutöiksi hyväksytään niin www-/API -pohjaiset mashupit, widgetit, iPhone- kuin esimerkiksi Facebook-sovelluksetkin.

Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailun järjestävät sosiaalista mediaa julkishallinnossa tutkiva Somus-hanke ja Forum Virium. Yhteistyötahoina ovat ValtIT-yksikkö Valtiovarainministeriössä, ja Suomi.fi-portaali.

Kilpailutöiden palautusaika päättyy 31. elokuuta ja palkinnot jaetaan lokakuussa MindTrek-tapahtumassa Tampereella.

Nettielämää - kirja ilmestynyt

Tuija — Fri, 29 May 2009 15:41:39 +0000

Nettielämää - sosiaalisen median maailmat - kirja on nyt ilmestynyt. Tiedustele saatavuutta hyvin varustetuista kirjakaupoista. Nettimyyntiin pitäisi ilmeisesti tulla ainakin BookPlussaan.

Kirjan sivut: nettielamaa.fi.

Olimme Yoen kanssa tänään YLE Puhe - kanavan lähetyksessä keskustelemassa sosiaalisesta mediasta (MP3)

Pilkkavideot kertovat epävarmuudesta uutta kohtaan

Tuija — Tue, 26 May 2009 06:25:49 +0000

Sosiaalisissa verkostoissa kiertää CollegeHumor.comin pilkkavideo Real Life Twitter - Dan takes his tweets to the streets. Filmillä nuori mies ajattelee ääneen, hihkuu yksityisiä, omille kavereille tarkoitettuja päähän pälkähdyksiään väärässä kontekstissa, kaduilla ja vieraiden ihmisten keskellä. Sosiaalisissa verkostoissa viestimistä vähemmän harrastava luulisi, että niinhän netissä juuri tehdään. Tätä mielikuvaa toi esiin voimakkaasti Mika Tuomolakin taannoisessa Voimala-keskustelussa. Että ainoa tapa toimia on, että otetaan paikka estradilla, vaaditaan huomiota ja huudellaan.

Pilkkavideo on hauska, mutta se kertoo enemmän suuren yleisön epävarmuudesta uusien viestintämuotojen edessä kuin noista uusista viestintämuodoista.

Video paljastaa hyvin konkreettisesti olennaisimman asian, joka sosiaalisen median palvelujen käyttöä harkitessa pitää muistaa: itse palvelu, alusta, työkalu ei ole vielä mitään ilman muiden käyttäjien verkostoa.

Jos päätät ryhtyä YouTuben, Twitterin tai Ningin käyttäjäksi kesäkuussa, voi olla että työkalusta on sinulle hyötyä vasta lokakuussa, kun olet löytänyt kaikki omat ihmiset ympärillesi (subscribers, followers, friends).

Jos CollegeHumor -videon tekijät olisivat filmanneet pätkän, jossa nuorten aikuisten joukko kulkee kadulla jutellen ja satunnaisia sivuhuomioita toisilleen heitellen, oltaisi oltu lähempänä totuutta. Mutta sehän olisi ollut liian normaalia.

Businessweek paneutuu sosiaalisen verkostojen ystävien arvon mittaamiseen

Tuija — Sat, 23 May 2009 19:41:17 +0000

Businessweek-lehden tämän viikon kansijuttu käsittelee yritysten pyrkimystä rahastaa internetin sosiaalisilla verkostoilla. Ennenvanhaan mainostaja saattoi luottaa siihen, että tiedonjanoinen ihminen odotti radion ääressä yhtä urheiliutulosta puolikin tuntia ja kuuli siinä samalla mainoksia. Nyt tiedon saa hetkessä ja markkinointiviesteille on etsittävä uusia väyliä ihmisten silmien eteen. Arvellaan esimerkiksi, että kaverukset jakavat mielenkiinnon kohteita ja klikkaavat todennäköisesti samoja mainoksia.

Microsoft, Facebook, Yahoo ja IBM tutkivat kuumeisesti sosiaalisista verkostopalveluista saatavaa tietoa kontaktien välisistä kytköksistä. Microsoftin tutkija Danah Boyd selittää Businessweekin videohaastattelussa, että verkostoja on kolmen tasoisia:

Personal (kehen luottaa)
Behavioral (kenen kanssa viettää aikaa)
Articulating social networks (ketkä ovat kännykän osoitekirjassa ja sosiaaliverkostojen kontakteina)

Businessweekin toimittaja Stephen Baker bloggasi Boydin haastattelusta huhtikuussa. Ks. aiheesta myös aiempi merkintäni Sosiaalisen median sisältöjen arvottaminen työllistää tutkijoita

Aiheesta lisää

Businessweekin Behind The Cover -kansijuttu-podcastissa (MP3)
Lehden jutussa Learning, and Profiting, from Online Friendships

Miksi Nettielämä -kirja tarvittiin

Tuija — Thu, 21 May 2009 07:40:29 +0000

Olin Yoen kanssa eilen YleX Tänään -lähetyksessä puimassa sosiaalisen verkostoitumisen kiemuroita: kannattaako se pomo ottaa Facebook -kontaktiksi ja kannattaako työpaikoilla kieltää Facebookin käyttö - tai kuinka paljon kavereita on sopivasti.

Linkit kaksiosaiseen haastatteluun tässä:

ylex.yle.fi/audiot/viltteri/kannattaako-pomo-ottaa-facebook-kaveriksi-osa-1

ylex.yle.fi/audiot/viltteri/kannattaako-pomo-ottaa-facebook-kaveriksi-osa-2

Haastattelun alussa kerromme, miksi alkuperin lähdimme kirjoittamaan moista opusta.

Jos olet pohtinut, mitä eroa Facebookilla ja Twitterillä on, kannattaa lukea Yoen loistava pohdinta aiheesta otsikolla Kaikuuko Twitterissä kun sinne huutaa?

Nettielämää -kirjan sivut: Nettielamaa.fi

Tutkija: Onko verkkotoimittaja journalisti?

Tuija — Sun, 17 May 2009 14:28:29 +0000

Viime vuosikymmenet ovat tuoneet perinteisen toimittajaroolin rinnalle uusia ammatteja kuten juontajat, mediatoimittajat ja verkkotoimittajat. Journalisteista tullut osa mediatuotetta - he ovat nyt juontajapersoonia, talk show -emäntiä ja -isäntiä, kolumnisteja ja bloggaajia. - Erottautumisen tarve on suuri, sanoo tutkija Eeva Mäntymäki, ja lisää, että tekniikka ja formaatit muovaavat entistä enemmän työtä.

Mäntymäki puhui toimittajan ammattikuvan muutoksesta keskiviikkona Turussa järjestetyssä Intermedia-seminaarissa. Kirjasin sieltä muistiinpanoja lennossa Qaikuun.

Hän listasi median meneillään olevat muutokset seuraavasti:

Kaupallistuminen (esim. klikkausjournalismi) - ennen olennaisuus määritti, nyt seurataan mikä yleisöä kiinnostaa, nyt toimituksessa saatetaan silmä kovana seurata reaaliajassa, mitkä verkkolehden otsikot generoivat eniten klikkauksia.
Monimediaalisuus, kiireen kokemus, välineosaamisen oheneminen
Julkisen palvelun eetoksen heikentyminen (kohderyhmät, räätälöidyt palvelut - jos ei tehdäkään enää kaikkien etua ajatellen)
Yleisön roolin muuttuminen (kuluttajista myös tuottajiksi)
Ammattien muuttuminen (vanhojen ammattien katoaminen ja uusien syntyminen media-alalle)

Digitaalinen tuotantotapa on yhteinen nimittäjä muutoksessa. Ellei jo pelkkä muutos ja sen vauhti ahdista, sen tekee viimeistään se, ettei tiedä, kuka uudessa digitaalisen median maailmassa onnistuu ja kuka ei - uudenlaisen osaamisen laatukriteerit kun ovat vielä hukassa.

Eeva Mäntymäki on väitöksessään tutkinut pohjois-suomen alueradioiden muuttumista perinteisistä radioista yksiköiksi, jotka tuottavat radiota, televisiota ja nettiä.

Omien kokemustensa ja havaintojensa sekä lähdekirjallisuudesta lukemansa perusteella Mäntymäki sanoo, että samalla kun perinteisen välineosaamisen arvostus hiipuu - ei ole enää kova juttu olla vain ässä radiotoimittaja - on vielä määrittelemättä, mikä sitten on hyvää monimedian tekemistä. Joustavuudesta ja kiireen sietämisestä ei kai voi olla uudeksi ammatti-identiteetin tukijalaksi, tutkija epäilee.

Mäntymäki kuvasi journalistien yhteisiä perusarvoja seuraavasti:

Julkisen palvelun eetos (että palvellaan ihmisiä ja kansalaisia, yleiseksi hyväksi)
Objektiivisuus (puolueettomuus, neutraalisuus, reiluus, uskottavuus)
Autonomia (vapaus, itsenäisyys)
Läsnäolo hetkessä
Eettisyys

Omassa pyydetyssä kommenttipuheenvuorossani tarkastelin muutosta verkkotoimijuuden näkökulmasta. Vaikka tutkija ja iso osa toimittajista suhtautuu muutokseen kriittisesti, näen siinä itse paljon myönteisiä mahdollisuuksia. Työtä muutoksen haltuunotto toki vaatii: medialukutaidon kehittämistä ja sosiaalisen median maailmojen ymmärtämistä. (Mainos: Vaikka kirjamme Nettielämää - sosiaalisen median maailmat on suunnattu yksityishenkilöille eikä sellaisenaan suoraan vastaa työelämän verkkotaitojen kehittämisen haasteisiin, se on kuitenkin hyvä lähtökohta. Suosittelen siis lämpimästi jokaiselle, jota verkko-olemisen peruskysymykset askarruttavat, teosta terassilukemiseksi.)

Turun seminaarissa pitämäni kommenttiesityksen kalvot löytyvät Slidesharesta ja lisää pohdintaa aiheesta TTH-blogista.

Eeva Mäntymäen kysymykseen, onko verkkotoimittaja journalisti, ei liene yksiselitteistä vastausta. Jos verkkotoimittajan rooli on enemmän leikkaa-liimaa-latomista, juttujen siirtoa uudelle julkaisualustalle, tai markkinontiviestintää ja "lööpintekijyyttä", ehkä ei. Toisaalta jos verkkotoimittaja ymmärretään toimittajaksi, joka osaa toimia verkossa erilaisten yhteisöjen ja yksilöiden kanssa kommunikoiden, tietoa hankkien, jalostaen ja jakaen, ilman muuta.

Jonain päivänä, joka ei ole niin kaukana, sanomme verkkotoimittajia taas vain toimittajiksi - ellei koko tarinankertojien ammattikunnalle sitten synny ihan uusia nimityksiä.

Kai Kuikkaniemi tutki median muutoksen suuntia

Tuija — Fri, 15 May 2009 06:56:41 +0000

Pelien; pelaamisen ja pelillisyyden merkitys mediakäytössämme korostuu. Mediatuotannon, jakelun ja -kulutuksen arvoketjut muuttuvat niin, että median ammattilaisten on syytä varautua roolinsa muuttumiseen. Sosiaalinen media vertaissuositteluineen nousee ehkä tärkeimmäksi tavaksi löytää mediasisältöjä kulutettavakseen.

HIITin Tutkija Kai Kuikkaniemi pohti median tulevaisuutta Aalto-yliopiston Bit Bang -kurssilla.

Kuuntele keskustelu MP3 25min

Voimala keskusteli sosiaalisesta mediasta

Tuija — Mon, 11 May 2009 22:57:37 +0000

Olin mukana kevään viimeisessä Voimala-ohjelmassa, puhuttiin sosiaalisesta mediasta. Ohjelma löytyy kuukauden ajan YLE Areenasta (Areena betan Flash-video / Areena, Windows media)

Twitterissä kommentoitiin ohjelmaa lennossa mm. seuraavasti:

jukhau: "Olisi kannattanut jatkaa mieluummin 'creative misusesta' kuin mennä wowiin.. höh. Vanha levy alkaa uhkaavasti pyöriä..."

jjmajava: ""Oikea elämä" kuulostaa yht'äkkiä jeesustelulta"

teemuhokkanen: "#voimala n keskustelussa mennään aika perimmäisten kysymysten ääreen."

Päivitys: Keskustelua ohjelmasta käytiin myös Qaikussa ja ohjelman omalla sivulla, jossa mm. tällainen näkemys: "Kone-ihmisten elekieli": "Voimala-ohjelman 11.5 katsomalla NÄKI juuri sen mistä siinä aiheesta oli kysymyskin: ihmisen elekieli muuttuu, kun hän käyttää vain sormiaan ja päätä; näiden virtuaali-ihmisten elekieli oli kuin roboteilla. Kasvoissa ei tapahdu mitään, ei tunnetilaa, ei läsnäoloa, pelkkä puhuva suu ja suoraviivaiset kädenliikkeet."

Jes.

Tallensin digipokkarilla ohjelman lopetus-hetken.

Verkkoyhteisöä perustamassa? Tutustu Ningiin

Tuija — Sat, 09 May 2009 16:34:41 +0000

Perustin reilu neljä vuotta sitten afrotanssin harrastajien tiedonhakupalveluksi ja afrotanssin opettajille ja artisteille ilmaiseksi ilmoittelupaikaksi nettiin yhteisön. Olen ylläpitänyt Afrotanssi.netiä avoimen lähdekoodin Drupal-sovelluksella.

Palvelun ydin on alkavista kursseista ja tulevista konserteista tiedottava tapahtumakalenteri. Niin loistava yhteisöalusta kuin Drupal monessa suhteessa onkin, juuri kalenterimoduulin kohdalla avoimen lähdekoodin ohjelmiston oikukas luonne - se, ettei koskaan voi olla varma jonkun tietyn ominaisuuden jatkuvuudesta ellei itse sitä koodaa - kävi tukalaksi. Koska tapahtumien julkaisemiseen tarvittu Event-moduli ei kuulunut ohjelmiston ytimeen, se ei päivittynyt uuteen versioon samaa tahtia kuin perusohjelmisto ja versiopäivityksiä piti lykätä kalenterimodulin valmistumista odotellessa.

Afrotanssi.netin elinkaaren aikana useampi ominaisuus jäi pois ja aktiivisille käyttäjille oli noloa selittää, miksi aiemmin toiminut ominaisuus oli poistunut versiopäivityksen jälkeen.

Nämä huolet toivottavasti jäävät taa, kun siirrämme yhteisön Ningiin.

Visit Afrotanssi
Ning on uudehko, yhteisöominaisuuksiltaan erittäin monipuolinen verkkopalvelu, jota olen kokeillut eri tarkoituksiin joulukuusta 2007 lähtien ja uskallan sen perusteella suositella kevyempiin ja raskaampiin yhteisötarpeisiin. Ning-käyttäjä luo itselleen Ning ID - tunnuksen, jolla hän voi osallistua kaikkiin Ningin avulla ylläpidettyihin yhteisöihin ja halutessaan luoda omia. Vilkkain tietämäni suomalainen Ning-yhteisö on sosiaalisesta mediasta oppimisessa kiinnostuneiden Sometu-verkosto.

Visit Sosiaalinen media oppimisen tukena
Virtuaalimaailmoista kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös Nokiaearsiin.

Miinuspuolena Ning sijoittaa sen avulla ilmaiseksi ylläpidetyille sivustoille mainoksia. Se tuntuu kuitenkin ihan reilulta vaihtokaupalta ilmaisen alustan käytöstä - eipähän tarvitse enää itse päivitellä ftp:llä ohjelmistoa tai maksaa sen verkkoliikenteestä web-hotellille. Myös Drupal on tulossa saataville palveluna Acquia Gardens -nimellä.

Musiikkiseminaarin seuraaminen etänä toimi hyvin

Tuija — Fri, 08 May 2009 13:08:28 +0000

Kaltaiselleni multitaskaajalle on tuskaa istua ahtaassa tuolirivissä seminaariyleisön joukossa. Ei ole sähköpistorasiaa, joten kannettavasta tietokoneesta uhkaa loppua akku. Tietokonetta on pidettävä sylissä lattialle sen putoamisen uhalla. Kahvia ja vessaan pitää tauolla jonottaa. Seminaaritilassa loppuu happi. Kaukaa saa suttuisia kuvia panelisteista.

Siinä monta syytä valita etäosallistuminen oman kotitoimiston rauhasta.

YLEn järjestämä seminaari käsitteli julkisen palvelun roolia muuttuvassa musiikkimediamaisemassa, puhujalistalla ja yleisössä oli kiinnostava valikoima alan asiantuntijoita, ja Qaikussa ja Twitetrissä laadukas kommentaattorien ja muistiinpanojen kirjaajien joukko. Tästä voivat muut tapahtumajärjestäjät ottaa mallia.

Lue lisää TTH-blogista: Musiikkijournalismi ja suosittelu erkanevat eri teille

Sivuston ensimmäinen hakukoneosuma on herkkä hetki

Tuija — Wed, 06 May 2009 19:34:20 +0000

Tämän blogin lukija ei ole voinut välttyä siltä tiedolta, että kirja on tulossa. Viime viikolla tein sille www-sivut iWebillä osoitteseen Nettielamaa.fi. Kun uusi saitti on julkaistu, se pitää saada hakukoneiden indekseihin. Ensimmäinen askel on luoda sivuille johtavia linkkejä sopiviin ympäristöihin: se tapahtui luontevasti kertomalla projektin etenemisestä Twitterissä ja omissa blogeissa sekä perustamalla kirjalle ryhmät sinne, missä aiheesta kiinnostuneita ihmisiä jo liikkuu, eli Ningiin ja Facebookiin.

Mitä vielä? Ei kun Twitteriin neuvoa kysymään: "Jokanaisen SEO-vinkit hakuses. Millä nostaa kuukaudessa uusi saitti täydestä tuntemattomuudesta hakukärkeen kohdeyleisössään? Tapaus nettielamaa.fi - tietokirjan saitti. Kohderyhmänä varovaiset netin käyttäjät, jotka kiinnostuneita sos.mediasta".

Ystävällisiä neuvoja tulikin. Aki Björklund kehotti miettimään, millä sanoilla kohdeyleisö hakisi ollessaan kiinnostunut aiheesta ja huolehtimaan nämä sanat landing pagen titleen.

Sivuston perusnavigaatio (sisältö, linkit, hakemisto, tekijät) on hakukoneosumien kannalta nuiva. Niinpä tarvittiin muutamia lisäsivuja, joiden otsikoissa on kirjan aiheisiin sopivia hakutermejä: Facebook - kenen kanssa kaveriksi, Twitterin käyttö ja Nettikuvat ja yksityisyys.

Google Analytics kertoi ensimmäisten vierailujen tulleen juuri yhteisöjen linkkien kautta. Tänään se raportoi myös ensimmäisen hakukoneosuman: joku oli tullut Nettielämää - kirjan sivuille hakufraasilla facebook + kaveriksi (kuva). Jihuu!

Omaa hengentuotosta on mieluista tehdä tunnetuksi. Samalla omia toimia voi tarkastella sosiaalisen median markkinoinnin tapaustutkimuksena. Mitä vielä olisi voinut tehdä? Mihin ei olisi kannattanut panna aikaa? Lisäksi oma innostus on pidettävä kohtuuden rajoissa, etteivät verkostot ja kaveripiirit ärsyynny tyrkyttämisestä.