Tuhat sanaa

Twitterin lyhyt kielioppi: @, RT ja #

Tuija — Sun, 15 Nov 2009 22:27:53 +0000

Twitter on sosiaalisen median palveluista kovin nousija. Alexan mittarissa se on tätä kirjoittaessa Suomessa sijalla 27. ennen oikotietä, mol.fi-palvelua ja YTV:n sivuja. Signaali tämäkin: uudistunut HS:fi sijoitti Jaa Twitterissä - napin uutistensa alle.

Twitter on siis syytä panna tutkalle viimeistään nyt, jos digitaalisen ja verkottuneen maailman viestintäilmiöitä seuraa.

Mikäli Twitterin käyttöliittymä on aivan vieras, eikä palvelusta ota selkoa omin päin, tässä pikakurssi merkintöjen lukemiseen. Nämä merkintätavat tuntemalla viestien selaaminen on toivottavasti vähän helpompaa.

@nimimerkki

@-merkki käyttäjätunnuksen edessä on merkki puhuttelusta. Tällöin julkisessa viestivirrassa näkyvä repliikki on erityisesti suunnattu mainitulle käyttäjälle. Itselle tulleet puhuttelut näkee oman sivun oikeasta sivupalkista Replies -linkin takaa.

RT @nimimerkki viesti

Merkkijono RT @nimimerkki viestin edessä tarkoittaa, että kirjoittaja on pannut sanan kiertämään eli Re-Tweettaa kaverin viestiä omille verkostoilleen luettavaksi.

#merkkijono

#risuaita merkkijonon edessä ilmaisee kanavatunnuksen. Yksi Tweettaaja tai isompi joukko on päättyänyt merkitä yhteen kuuluvat viestit tunnisteella, jotta juuri näitä viestejä voi seurata erillään muusta Twitterin tietovirrasta.

Uusinta uutta Twitterissä ovat listat - käyttäjät voivat nyt merkitä Twitter-tunnuksia vapaasti nimeämiinsä listoihin, ja jokaisen käyttäjän profiilissa näkyy, kuinka moneen listaan tämä on merkitty.

Vierityspalkki-blogin piikkiin laadimme reilun 70 nimen Twitter-listan kotimaisista digimedia-alan vaikuttajista, jolta tämän blogin lukijat varmasti löytävät monta kiinnostavaa visertäjää seurattavaksi.

Sometu-blogi haastatteli Pauliina Mäkelää, Suomen epävirallista Twitter-kuningatarta
Katso myös työblogissani aiemmin tällä viikolla: Twitter, aikuisten mese

Webinaareja ja podcasteja digimediasta ja journalismista

Tuija — Sat, 14 Nov 2009 18:35:40 +0000

Päättyvällä viikolla olen ahkeroinut erinäisissä ääni- ja kuvaohjelmissa, joista linkit talteen myös tänne.

YLE Areenassa on katsottavissa tällä viikolla vetämäni suora keskusteluohjelma sosiaalisen median strategioista. (Samasta sarjasta muista myös aiemmin syksyllä lähetetty internetin tietovirrat-webinaari).

Areenan webinaarit-sarjasta kannattaa noteerata myös RTTL:n viime kuussa järjestämän Kuka pelastaisi journalismin -seminaari (kolmessa osassa) ja erityisesti sen Charlie "Supermedia" Beckettin osuus, osa 2/3.

Viime aikoina olen testaillut suoria mobiilivideolähetyksiä ruotsalaisella Bambuser-ohjelmalla. Vallan kokeilemisen väärti palvelu, peittoaa Qikin siinä että se mahdollistaa videolähetyksen omalta koneelta myös webkameralla samaan kanavaan. Kun asetat hälytykset videolähetyksen alkamisesta Twitteriisi ja Facebook-profiiliisi, voit saada jopa yleisöä suoraan lähetykseen kuten minä tiistaina Journalistiliiton koulutusasiamies Jarmo Häkkistä jututtaessani. Vinkeää!

Liikkuvista kuvista ääniohjelmiin: ellet ole jo tilaaja, pane ihmeessä Sula Pinta -nettiradio-ohjelman podcast-syöte (feeds.feedburner.com/sulapinta) tilaukseen. Kahdessa viime jaksossa olemme Yoen kanssa pähkäilleet tosiaikaisen webin kiihtyvien tietovirtojen vaikutuksia kaikkeen viestintään. (#47 Tosiaikaweb MP3 kesto 53 min ja #48 Takinkääntäjät MP3 kesto 61 min).

Langaton Withings-vaaka Twitteröi painosi

Tuija — Wed, 11 Nov 2009 04:03:13 +0000

Oman terveydentilan tunnuslukujen seuranta ja jakaminen on yhä vaivattomampaa ja automaattisempaa, jos niin haluaa.

Ranskalaisyhtiö Withingsillä on wifi-vaaka joka tunnistaa painon perusteella perheenjäsenen ja pitää kirjaa itse kunkin painon muutoksista netissä.

Jokaiselle punnittavalle tehdään oma käyttäjätili Withingsin verkkopalvelussa. Omia painon muutoksia voi seurata tyylikkäällä automaattisesti päivittyvällä käyrällä, jolla painon lisäksi näkyy kehon rasvaprosentti ja BMI-lukema.

Painonhallinta on monille haaste, jossa lähipiirin kannustus auttaa. Niinpä joku saattaa ilahtua tiedosta, että nyt Withings-vaaka osaa lähettää punnitustiedot myös suoraan Twitteriin, jos käyttäjä niin haluaa.

Wifi-vaakaa ei kannata kuitata yksittäisenä outona ilmiönä, vaan se liittyy terveysteknologioiden laajempaan kuvaan ja esineiden internetiin, (internet of things), jossa yhä useammassa ympäristömme arkisessa esineessä on verkkoyhteys ja kyky reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon.

Virtuaalikuluttajat lahjataloudessa - ota siitäkin nyt selvää

Tuija — Sun, 08 Nov 2009 21:45:42 +0000

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa sivumennen puhuttiin lahjataloudesta (Gift economy) digitaalisen kulttuurin eräänä muotona. Digitaalisessa ja verkottuneessa ympäristössä kukoistavaa ilmiötä - annan jotakin itse ilmaiseksi ja näen, miten monet muut ympärillä tekevät samoin - on vaikea selittää sellaiselle, joka ei näe itselleen roolia yhteisöllisessä arvon synnyttämisessä.

- Tässä, ota tämä, annan sen sinulle lahjaksi, murjaisi eräskin mainitussa tilaisuudessa vieruskaverin vihkon toiselle vieruskaverille ojentaessaan.

Väärin vitsailtu. Toisten omaisuuden pölliminen ja kiertoon laittaminen ei kuulu lahjatalouden filosofiaan. Molemmat tapahtuvat netissä, mutta siihen yhteys jääkin.

Paperinen vihko ei muutenkaan käy esimerkiksi digitaalisesta sisällön julkaisemisesta, koska juuri sitä vihkoa, jossa on omistajansa omakätiset muistiinpanot, ei omistaja enää voi käyttää, jos se annetaan pois. Sen sijaan, kun ajattelen ääneen avoimesti tässä blogissa, voit sinä lukea kaiken ilmaiseksi ja hyötyä muiden lukijoiden kommentoinnista, eikä se ole minulta pois - päin vastoin.

Sisällön rajaton kopioiminen ja jakaminen digitaalisessa ja verkottuneessa ympäristössä askarruttaa sisältöteollisuutta, joka kärsii liiketoimintamallin muutoksesta. Piraattipuolueen Kaj Sotala kirjoitti aiheesta blogissaan:

"Tulevaisuudessa kulttuurintuotanto joutuu joka tapauksessa kilpailemaan yhä suuremmissa määrin ilmaisuuden kanssa. Näin olisi joka tapauksessa käynyt, oli laitonta tiedostonjakamista tai ei. Netti on antanut meille pääsyn valtaisaan suureen määrään kaupallista tuotantoa, ja hajottanut kuluttajien huomion lukemattomien eri tuottajien välille. Seurauksena tuottajat joutuvat keksimään uusia tapoja joilla tuoda itseään esille --"

Kaikki ei kuitenkaan ole ilmaista ja kopioitavissa.

Samaan aikaan kun lehtipainoja ja musiikkikauppoja suljetaan, verkkopelaamisessa, sosiaalisen median verkostoissa ja pelimaailmoissa kuluttamisen ympärillä kasvaa miljardibisnes. Yhä useammat ihmiset ovat valmiita maksamaan oikeaa rahaa virtuaalisista tuotteista.

Virtuaalituotteet kuten avatarien asusteet ja pelihahmojen varusteet kuvastavat haltijoidensa statusta ja identiteettiä verkon sosiaalisissa ympäristöissä. Niillä on kiistämätöntä arvoa omistajalleen.

Vili Lehdonvirran väitös Virtual Consumption hyväksyttiin Turun Kauppakorkeakoulussa reilu viikko sitten. Vastaväittäjä Celia Lury kehui Lehdonvirran väitöstä siitä, että se tuo ymmärrystä virtuaaliseen kuluttamiseen sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, eikä tyydy käsittelemään sitä vain nopeasti kasvavana talouden alueena.

Lehdonvirta kertoi virtuaalisesta kuluttamisesta Sula Pinta -podcastin haastattelussa pari vuotta sitten (Kesto 68 min MP3 Internet Archivessa).

Kannattaa kuunnella erityisesti sitä, miten Lehdonvirta selittää, millä logiikalla toimivat kilpailulliset ja ei-kilpailulliset virtuaalihyödykkeet.

Lahjatalous ja virtuaakuluttaminen voivat rikastuttaa ihmisten elämää samassa todellisuudessa ja rinnakkain. Kumpaan sinä aiot perehtyä ensin?

Niille, jotka ovat jo sisällä jommassa kummassa tai molemmissa molemmissa kulttuureissa: kokemukset ovat tervetulleita. Kuten tähän astikin, kerään tietoa aiheesta paitsi Sula Pinta -podcastia, myös myöhempiä kirjoitus- ja opetushankkeita varten.

Siellä internetissä niitä ohjeita on!

Tuija — Sat, 07 Nov 2009 19:52:22 +0000

Äiti ja isä olivat käymässä. Askartelin kangastilkuista kirjavaa tekelettä. Mielessä oli kyllä melko tarkkaan, miten palaset yhdistelen, mutta kysyin kumminkin neuvoa, niinkuin äideiltä kysytään. Että miten hän toimisi.

No kuule, siellä internetissä on kaikenlaisia ompelusivuja, katsopa sieltä, oli vastaus.

En viitsinyt, joten peitosta tuli ihan vaan oman näköinen. Laatutasolla "illassa valmista", ei "hillitön nysväys".

Reaaliaikainen web pakottaa suodattamaan tietovirtoja

Tuija — Thu, 05 Nov 2009 22:15:20 +0000

Yksinkertaista kuten Twitter Times tai monimutkaista kuten Seesmic Desktop - sosiaalisen median tietovirtojen suodattamiseen on monia keinoja. Suodattaa kuitenkin pitää - ei ole mitään mieltä lähteä umpimähkään kauhomaan Twitteriä, vaan on valittava, mitä ja keiden päivityksiä seuraa. Näiden valintojen tekeminen määrittelee sen, miten laadukasta aineistoa itselleen verkosta löytää.

Tuorein Sula Pinta -podcastimme (#47) käsittelee verkon reaaliaikaista viestintää, tosiaikawebiä (Lataa/kuuntele Sula Pinta -jakso #47: MP3 25MB kesto 53 min). Ilmiö kattaa mikroblogit ja suurempien sosiaaliverkostojen tilapäivitykset ja kaveriuutiset, suorat yksityiset nettitvkanavat (joko olet kokeillut Bambuseria? Se haastaa Qikin), reaaliaikaisen yhteistyön ja viestinnän Google Waven kaltaisilla palveluilla - vain tärkeimpiä mainitakseni.

Facebook-tilapäivityksistä päiväkirja omakustanteena

Tuija — Sun, 01 Nov 2009 14:00:25 +0000

Turkulainen tietokirjailija ja kääntäjä Juri Nummelin julkaisi keväällä omakustanteena teoksen Päivitysten kirja - Yksitoista kuukautta Facebookissa (ISBN 978-952-99881-3-6). Tapasin miehen ohimennen Kirjamessuilla ja vonkasin kappaleen. Monisteen vaatimattoman ulkoasun ei kannata antaa hämätä, Nummelinin käsitetaidetta hipova arjen kommentointi saattaa lukijalleen hyvinkin olla kappaleen hankkimisen vaivan väärti.

Esipuheessa Nummelin kuvailee teosta näin: "Kyseessä on mahdollisesti maailman ensimmäinen kirja, joka koostuu näistä päivityksistä; hanke vertautuu tietysti muistelmien ja kirjeiden julkaisuun, mutta on niitä pienimuotoisempi." Kuitenkin "Päivitysten kirja on yksinkertaisesti vain kokoelma sekalaisia päivityksiä. "

Ohessa muutamia otteita pitkin vuotta

17.3. 2008: Juri ihmettelee oikein toden teolla, minkä takia bloginpitäjät niin kovasti suuttuivat Hesarin jutusta. Get on with your lives!

25.5. Juri is wondering what it really is abouth mother-in-laws... nothing big, but still... and it's every time about food.

27.6. Juri miettii, miksi niin moni laittaa profiilikuvakseen roiskauksen, joka on otettu kännykällä. Vähän viitseliäisyyttä peliin! Piirtäkää vaikka possu!

11.9. Juri wonders whether a status update has ever been used as a last note by a suicide maker.

11.12. Juri inhoaa Wikipedian yli-innokkaita ja rasittavia besserwissereitä.

14.1. Juri toteaa: "Ei saatana, vasta sivulla 42."

Nummelinin piti kirjata vuosi nettielämää, mutta välistä jäi puuttumaan merkintöjä tallennusongelmien vuoksi. Kirjan selaamisen jälkeen ensimmäinen reaktio on: minäkin haluan omat tilapäivitykseni talteen. Ei sillä, että niistä kirjaa tekisi, vaan omaksi muistin tueksi: mitä sitä suustaan päästi omien tuttaviensa nähtäväksi.

Lyhyiden päivitysten perusteella kuvittelee saavansa hämmästyttävän monipuolisen kuvan merkintöjä tehneestä ihmisestä: on työn sujumisen ilonhetket, kirpparikäynnit, kustannussopimukset, biletykset, lapsien sairastelut, flunssakiukkuilut - pitää oikein erikseen muistuttaa itseään, että kirjoittaja on saattanut hyvinkin valikoivasti esittää verkostoilleen (kirjan aikana kaverien määrä kasvoi 200:sta 300:een) tietynlaiseksi tuotetun Juri Nummelinin. Vain lähimmät tietävät, mitä kuvasta puuttuu.

Lukeepa Päivitysten kirjaa sitten Nummelinin omaelämäkerrallis-päiväkirjamaisena teoksena tai yhdenlaisena ajankuvana suomalaisen tietotyöläisen arjesta, yksi asia ärsyttää ylitse muiden. Ärsytys on samaa kuin joutuisi kuuntelemaan bussissa toisen kännykkäkeskustelua. Vastauksia ei näe - Nummelin on rajannut kirjan sisällön omiin äännähdyksiinsä. Kuva Facebookin mahdollistamasta sosiaalisesta elämästä jää näin torsoksi. Lukija ei saa tietää, millainen keskustelu anoppien ruokakomplekseista tai tilapäivityksistä itsemurhaviesteinä mahtoi syntyä, tai kuinka moni tykkäsi tai kommentoi Wikipedia-parahdusta. Olemme jo alkaneet pitää sitä itsestään selvänä, että toinen toistemme kaverijutustelut ovat näkyvissämme niin halutessamme.

Satoja Nettielämää-kirjanäytteitä ladattu viikossa

Tuija — Sun, 01 Nov 2009 12:25:09 +0000

Nettielämää -kirjan PDF-näytekappaletta on ladattu kirjan sivulta viikossa 390 kertaa. Koko kuukauden aikana saitilla on vierailtu Webalizer-tilaston mukaan 1400 kertaa. Käynnit painottuvat loppukuulle, jolloin näyte julkaistiin.

Kirjalla on Facebookissa 159 fania ja ryhmässä 237 jäsentä. Sometu-ryhmässä jäseniä on 47 ja Twitterissä seuraajia 30. Siinä joitakin tunnuslukuja, joita sosiaalisen median markkinoijan on mahdollista seurata ja verrata muuhun saatavillaan olevaan vastaavaan dataan.

Kirja on kiinnostanut niin paljon, että kolmas painos on jo tilauksessa. Kiitos siitä kaikille kirjaa lähipiirissään suositelleille! Muikeahan tässä on kustantajan kanssa hymyillä (kuva BTJ:n osastolta Helsingin Kirjamessuilta).

Älä sano "saikku"

Tuija — Tue, 27 Oct 2009 05:31:21 +0000

Sosiaalinen media tuottaa joillekin ikäviä yllätyksiä. Kaverien välisenä viestintänä pidetty ajatustenvaihto onkin joutunut työnantajan käsiin ja ollut se viimeinen pisara, joka johtaa irtisanomiseen. YLE Uutiset kertoo Palvelualojen ammattiliitossa PAMissa selvteltävänä olleesta tapauksesta, jossa henkilö oli mollannut työnantajaansa ikävin seurauksin.

- Facebook-kirjoitus ei ole kahdenvälinen sähköposti tai kahvipöytäkeskustelu. Kirjoittamastaan voi joutua vastuuseen, sanoi palvelualojen ammattiliiton Pirkanmaan aluepäällikkö Niina Koivuniemi YLE Uuutisille.

Sairasloma on aihe, josta on ammattiliiton edustajan mukaan parempi pitää suu soukalla: - Sairausloma on työnantajalle kustannus ja jos sä sitten menet kertomaan Facebookissa vähän niin kuin vitsinä, että nyt hain sairaslomaa, niin kyllähän se työnantajaa ärsyttää. Melkeinpä sanoisin, että varsinkin jos on huonot välit työnantajan kanssa, älä puhu sairauslomastasi yhtään mitään. Ja älä varsinkaan käytä sanaa saikku, Koivuniemi neuvoo.

Facebookissa arvioidaan olevan jo noin miljoona suomalaista käyttäjätunnusta. Sosiaalinen media laajempana ilmiönä on sen verran uutta, että monet tahot tuntuvat kaipaavan koulutusta tähän uudenlaiseen viestintään yksityisen ja julkisen rajamailla.

Facebook-oppaan kirjoittaja: Tietoturvaa käytetään verukkeena

Tuija — Sat, 24 Oct 2009 18:23:34 +0000

Facebook-oppaan kirjoittaja Ari Haasio, tiedonhaun yliopettaja Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, sanoo, että yritykset käyttävät tietoturvaa tekosyynä kieltäessään sosiaalisen median palvelujen käytön työpaikalla. Tietoturvaongelmat ovat marginaalisia, hän toteaa, mutta niihin on yrityksissä helpompi vedota kuin tunnustaa suoraan, että halutaan estää työntekijöiden netissä lorvehtiminen.

Netin sosiaalisissa ympyröissä saa helposti vierähtämään aikaa. Niitä voi käyttää myös työn puolesta verkostoitumiseen, kuten BTJ Kustannuksen kustannuspäällikkö Tero Norkola kertoo BTJ:n väen tekevän.

Kirjamessun internet-aiheiset haastattelut on dokumentoitu kännykällä. Jos huonolaatuisen ja heittelevän kuvan katsominen tekee pahaa, kuuntele pelkkä ääni. Taltiointiin on käytetty ruotsalaista Bambuser-palvelua.

Sara Sintonen: Lopettakaa netillä pelottelu

Tuija — Fri, 23 Oct 2009 19:28:35 +0000

Mediakasvattaja Sara Sintonen on kyllästynyt netillä pelotteluun. Hän kirjoittaa blogissaan, että se ei ei edistä digitaalisen ajan median käyttökulttuurin kehittymistä. Sintonen pitää tärkeämpänä keskittyä uusien kulttuuristen muotojen ja eri ilmiöiden esille tuomiseen, sekä uusien toimintatapojen kehittämiseen.

Medialukutaitoa, jonka opettamiselta pelottelu vie palstatilaa, olisi vaikkapa yhteisöllinen vastuu, asiallisen erottaminen asiattomuudesta, toden erottaminen epätodesta sekä hyvien tapojen tunteminen ja noudattaminen.

Kommentin kirvoitti Pelastakaa Lapset -järjestön viime viikolla julkistaman tutkimuksen uutisointi.

Mobiilikyselystä käy ilmi, että lapset dokumentoivat kiusaamistilanteita kännykällä ja jakavat näitä keskenään, mutteivät kerro asiasta opettajalle tai ilmeisesti vanhemmillensakaan. Aikuiset ovat niin voimattomia lasten kiusaamisen estämisessä, että lapset kokevat aivan turhaksi edes pyytää apua.

Netin videopalvelujen käyttö silminnäkijävideoiden julkaisemiseen on tuttua mediakulttuuria aikuisille. Mikseivät lapset kopioisi tätä käyttäytymismallia, ja pyrkisi osoittamaan vääryyden? Entä jos meidän aikuisten reaktio ei olisikaan "hyihyi laittavat kiusaamisvideoita nettiin" vaan "jaahas, pidetäänpä huoli sitten että tuo tyyppi lopettaa kiusaamisensa tähän"?

Lataa ja lue kappale kirjasta Nettielämää: Sosiaalisen median maailmat

Tuija — Thu, 22 Oct 2009 17:17:49 +0000

Nettielämää - sosiaalisen median maailmat -kirja ilmestyi toukokuussa. Sen alkusanat on allekirjoitettu sananvapauden päivänä 3.5.2009. Kirjaa on myynnissä hyvin varustetuissa kirjakaupoissa ja sitä saa tilattua hyvin netistä. Omansa voi käydä noukkimassa myös BTJ Kustannuksen osastolta Helsingin Kirjamessuilta.

Olen itse paikalla BTJ:n messuosastolla 6d89 kirjamessuilla 24.10.klo 16:15 - 16:45. Taru Björkmanin kanssa jutellaan silloin nettielämän hienouksista. Tuoreen Facebook-teoksen kirjoittaja Ari Haasio on samalla osastolla juuri ennen, mikä kannattaa ottaa messuiluaikatauluissaan huomioon.

Yhdessä Arin kanssa jatkamme nettielämän aiheista vielä Kirjakahvilassa klo 17:00 - 17:30.

Ellet pääse paikan päälle kirjaa selaamaan, lataa ja lue siitä kappale. Sivut 87-111 eli kappale Verkon tiloja tutkimassa on nyt ladattavissa 3,3MB:n suuruisena PDF-tiedostona, jonka pitäisi olla riittävän hyvälaatuinen taipuakseen e-reader-laitteeseen, jos niikseen tulee.

Harrastelijakuvaaja - ammattivalokuvaaja 6-0

Tuija — Tue, 20 Oct 2009 18:29:33 +0000

Kesällä soi puhelin. "Löysimme netistä ottamasi kuvan ja pyytäisimme lupaa käyttää sitä kunnan sivuilla". Hinnasta päästiin hyvään sopuun ja projekti jatkui - näemmä nyt on uusittu palvelu viimein julkaistu.

Se, miten Hattula.fi-projekti löysi verkosta paikalliskuvan kunnan sivuille, on hyvä esimerkki siitä, miten verkossa kannattaa olla löydettävissä oikeilla asiasanoilla. Ellen olisi julkaissut Vanajavesilaakson muinaisjäännöksiä -kurssin retkillä ottamiani kuvia verkkoon asianmukaisesti asiasanoitettuna (Hattula, Tyrväntö etc), projektin AD ei olisi koskaan tiennyt kuvan saatavilla olosta.

Veinkö näin toimiessani leivän ammattikuvaajan suusta? Olisiko kunnnan verkkosivustoprojektin tuottaja tilannut työn ammattikuvaajalta, ellei olisi löytänyt netistä mielestään sopivaa käyttökuvaa? Kysymys on netin talkoovoiman aikakaudella epärelevantti. Etsivä löytää kuvan.

Vuosia Flickriä käyttäneenä olen tottunut vastaamaan kuvia ilmaiseksi ruinaavien viesteihin. Kyllä, voit käyttää kuvaa siinä ja siinä sivustossa, sillä ja sillä ehdolla. Vielä useampi uskoakseni käyttää kuvia Creative Commons -lisenssiehtojen mukaisesti ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Ehkä joku ryövää niitä ilmaiseksi esityksiensä kuvituskuviksi ja käyttää niitä yhteyksissä, joista ne eivät koskaan päädy avoimeen netitin löydettäviksi - sitähän en voi tietää.

Myönteiset mahdollisuudet painavat kuitenkin vaa'assa mahdollisia kielteisiä lieveilmiöitä enemmän.

Tämän Hattulan kunnan projektin esimerkin voimin jaksan taas muutaman ylimääräisen asiasanan kuviini naputella.

Esiintyjältä vaaditaan vuorovaikutteisempaa otetta kuin koskaan

Tuija — Wed, 14 Oct 2009 20:04:14 +0000

http://www.flickr.com/photos/hessuj/ / CC BY-NC-SA 2.0

Konferenssipuhujilta ja seminaariesiintyjiltä odotetaan yhä kovatasoisempia suorituksia. Esitysten pitää olla paitsi sisällöltään yleisön odotuksiin osuvia, myös visuaalisesti näyttäviä ja mukaansatempaavia. Tämä käy ilmi Sometu-verkostossa käynnissä olevassa keskustelussa, jossa keskustelun avaus USA:ssa HighEdWeb-konferenssissa sattuneesta yleisökapinasta yhtenä esimerkkitapauksena eteni toiseen kotimaiseen, taannoiseen Pekka Himasen MindTrek-esiintymiseen.

Ketjun avannut Minna Takala linkitti Jeremiah Owyangin blogimerkintään, jossa piilaaksolaisyrittäjä esittää muutamia kovia vaatimuksia taustakanavien seuraamisesta nykyaikaisessa esiintymistyössä.

Robert Scoblekin kuulemma pitää nykyään vartin välein Twitterintarkistustauon.

Owyangin ohjeet ovat:

Valmistaudu enemmän kuin koskaan
Tiedä yleisösi teknologiankäyttötaso
Tarkkaile taustakanavaa puheesi aikana tai värvää apua monitorointiin
Muista vuorovaikutus yleisön kanssa
Opettele esiintymään kännykkä kädessä seurataksesi taustakanavaa siitä

Millaisia esityksiä tämän päivän vaativat yleisöt sitten odottavat? Presentation Zen-blogi suosittelee seuraamaan esimerkiksi TED-videoita, erityisesti muotoiluun ja luovuuteen liittyviä. Omia esityksiä Presentation Zen kehottaa harjoittelemaan paikallisissa Pecha Kucha- tai Ignite - illoissa tai TEDx -konferensseissa.

Kirjoitin aiheesta myös Aalto-blogissa.

Facebook-fanisivun tekemisen oppii kokeilemalla

Tuija — Tue, 06 Oct 2009 18:05:16 +0000

Lisäsin Nettielämää - Sosiaalisen median maailmat - kirjalle Facebookiin oman sivun. Jos haluat pysyä ajan tasalla kirjaan liittyvistä kuulumisista, klikkaa mukaan faniksi.

Fanisivu korvaa pikku hiljaa kirjan toukokuussa perustetun Facebook-ryhmän, koska sillä on mahdollista julkaista tosiaikaista sisältöä seuraajien seinälle sisältövirtaan sekä saada jonkinlaista koostettua tietoa sivun parissa tapahtuneesta aktiivisuudesta. Motiiveja fanisivun tekemiselle ovat sekä kirjan tunnetuksi tekeminen (toinen painos on myynnissä) että uuden oppiminen.

Facebook-fanisivun tekemisen aloitat kätevästi suoraan palvelun aloitussivulta. Kirjaudu ulos, niin näet sivulla "Luo sivu julkkikselle, yhtyeelle tai yritykselle" - linkin. Valitse sopiva kategoria (valitsin kirja-kategorian puuttuessa "verkkosivustot").

Fanisivulle voi määritellä avoimet oikeudet kaikkien fanien julkaista sisältöä tai rajata tämän vain ylläpitäjille. Mitä muita hyötyjä ja mahdollisuuksia Facebook-sivusta löytyy verrattuna Facebookin ryhmiin, kerron, kun olen tutustunut palveluun näiltä osin pidemmän aikaa.

Lue myös

Artikkeli YLE uutisissa Radio Keski-Suomen haastattelun pohjalta 24.9.: Facebookista kieltäytymistä joutuu jo perustelemaan | Keski-Suomi | yle.fi

Joitakin aiempia Facebook-aiheisia kirjoituksia tässä blogissa

Nettielämää - Sosiaalisen median maailmat on Facebook

Pelastaako sosiaalinen media journalismin? Tai kirjaston?

Tuija — Thu, 01 Oct 2009 19:39:17 +0000

Radio- ja televisiotoimittajien liitto järjestää tässä kuussa seminaarin, jonka otsikko on hätähuuto Kuka pelastaisi journalismin? Journalismi on varmasti murroksessa, ehkä jopa kriisissä.

Digitalisoitunut ja verkottunut toimintaympäristö on mullistanut näyttävimmin viestintäalan. Myös kirjastoissa mietitään, mitä roolia julkinen palvelu näyttelee tulevaisuudessa. Entresse-kirjaston Jaakko Sannemann puhui Sellossa Espoossa tänään järjestetyssä seminaarissa kirjastojen tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Diaesityksen sivulla 20/44 Sannemann hieman provosoi. Kuva esittää jonkun kunnankirjaston hyllyllä olevaa kirjasvalikoimaa. Sannemann ei ole tyytyväinen. "Tämä ei ole minun kirjastoni. Tämä on kunnan kirjasto. Minän aikakaudella tärkeitä ovat minun kirjastoni ja sinun. Ja me voimme jakaa kertomuksia."

Tässä kohtaa jäimme miettimään, voisiko kirjastolla olla persoonallisuus, ja miten se ilmenisi. Voisivatko kokoelmiin kirjoja valitsevat kenties pitää avoimesti blogia, jossa säännöllisesti kertoisivat, miksi mikäkin uutuuskirja oli päätynyt kokoelmaan? Kysymys kirjavalinnoista on ilmeisesti varsin tulenarka, joten ehdotukseni ei saanut varauksetonta kannatusta.

Sannemann näki kirjastoille tulevaisuudessa kolme erilaista kehityspolkua.

Kirjasto olohuoneena tarkoittaisi, että katkaistaan kirjaston yhteys informaatioon. Informaatio eläisi omaa digitaalista elämänsä, mutta kirjastot keskittyisivät ihmisiin, tilaan ja yhteisöllisyyteen. Ne lainaisivat esineitä "niin kauan kuin niitä on ja joku haluaa niitä lainata." Tällaista tilaa tarvitsisivat hänen mukaansa niin ubiikkiyhteiskunnassa elävät kuin siitä pudonneetkin.

Baywatch-kirjasto-skenaariossa yritettäisi luoda yhteyksiä kirjaston kokoelmien, bibliografisen tiedon ja ubiikin maailman välille. Pelastettaisi kirjasto mukaan ubiikkiin maailmaan. Sidottaisi Helmet-palvelun yksittäisen kirjan nyt kovin orpo tietue muuhun maailmaan.

Voiko kirjasto pelastaa paperikirjoja ja muovisia levyjä informaation maailmaan? Voimmeko me lisätä informaatiokalvon esineiden päälle, hän pohtii.

Kolmas, hieno näkymä oli kirjasto tiedon temppelinä. Paikkana, jossa osaava henkilökunta auttaisi asiakkaitaan käyttämään ja jakamaan tietoa, jopa leikkimään sillä.

Seminaariin osallistuneilla kirjastolaisilla oli vaihtelevia reaktioita siihen, kauanko täysin digitaaliseen maailmaan siirtyminen kestää. Joku arveli, että lapset tulevat jatkossakin opettelemaan lukemaan kirjoista, toinen kumosi väittämän todistamalla, miten taitavia tietokoneen käyttäjiä he voivat olla jo pienestä. Keskustelua oli mielenkiintoista kuunnella, siinä vilisi arvoperustaisia repliikkejä faktojen seassa. Mace Ojala dokumentoi päivän esitykset liverapona Qaikun seminaarikannuun: Sannemann, Päivikki Karhula ja oma esitykseni, jossa avasin hieman YLEn haasteita muuttuvassa mediakentässä seminaarin aiheen näkökulmasta.

Kirjoitin laajasti myös työblogiin siitä näkökulmasta, että journalistin om ehdottoman järkevää sonnustautua jollakin tavalla sosiaalisen median maailmoihin. Pelastaako se journalismin? Jää lähivuosina nähtäväksi. Itse uskon tähän mahdollisuuteen, jos se viisaasti hyödynnetään.

Internetin tietovirrat webinaarin aiheena Jyväskylässä

Tuija — Fri, 25 Sep 2009 19:04:09 +0000

Päättyneellä viikolla järjestettiin YLE Keski-Suomen väen kanssa Internetin tietovirrat -webinaari, jossa olivat puhumassa verkkovoiman tutkija Kari A. Hintikka ja opiskelija, maamme maineikkain mobiilistriimaaja Erkka Piirainen (kuvassa). Taltio parituntisesta tilaisuudesta on YLE Areenassa ja YLE Keski-Suomen sivuilla parikin artikkelia päivän puheenaiheista.

RAY havahtui kieltämään Pietilän iPhone-Pajatzon

Tuija — Sun, 20 Sep 2009 14:22:50 +0000

Raha-automaattiyhdistys uhkaa oikeustoimilla, ellei Applelle koodattua mobiil-jassoa Pajatzoa vedetä pois jakelusta, kertoo Irmeli Pietilä Sun äitis blogissaan.

SÄ kertoo, että Elias Pietilä oli pyrkinyt selvittämään pelin oikeudet etukäteen ja selvittelyjen pohjalta päätellyt, ettei estettä iPhonelle koodattavalle Pajatzolle ole, vaikka Raha-automaattiyhdistyksellä on monopoli rahapeli Pajatsolle. Käsitystä oli vahvistanut se, ettei RAY ollut estänyt 50-pennin pajatson näköiskopiota löytymästä netistä.

"Aivan absurdilta tuntuu, että iso monopolifirma hyökkää 23-vuotiaan opiskelijan kimppuun ensimmäiseksi noin järeällä arsinaalilla asiassa, jonka taloudellinen merkitys on parin tuhannen euron luokkaa", Pietilä kirjoittaa. Pajatzo oli opinnäyte ja johti huomattavasti tuottoisampiin peleihin, Pietilä kertoo. "Ilman starttirahoja ja TEKESin tukia pojan iPhone-peleistä on kertynyt vientituloja niin paljon, että hän maksaa pelkkinä henkilökohtaisina veroina tänä vuonna enemmän kuin minä vuodessa bruttona tienaan ammattikorkeakoulun opettajana!"

Pietilä moittii sitä, että RAY ei ole itse ollut etukenossa innovoimassa eikä edes kiinnostunut ostamaan peliä tekijältä omiin nimiinsä. RAY:n resurssit lienee sidottu nettipelien markkinoille tuomiseen.

Tapaus muistuttaa vuosia kestäneestä Scrabulous/Scrabble -kiistasta, jossa epävirallinen faniversio suositusta sanapelistä Facebookissa on pysynyt lautapelin oikeudet hallitsevan yhtiön myöhemmin julkaisemia peliversioita huomattavasti suositumpana.

Veikkaan, että kuulemme tästä vielä lisää. Toivottavasti Pietilän pojalla pokeri pitää. Ehkäpä peliyhtiön bloggaajat vielä ottavat aiheeseen kantaa?

Kuva: henrikbergius; cc by-sa

Peliksi puettu keskustelukutsu Qaikussa ja Twitterissä

Tuija — Tue, 15 Sep 2009 19:41:20 +0000

Olen järjestämässä YLE Keski-Suomessa torstaina 24.9. pidettävää verkkokeskustelutilaisuutta Internetin tietovirroista - siitä, miten twitterit ja qaikut muuttavat sitä, miten tieto kulkee. Tilaisuudessa puhuu verkkovoiman tutkija Kari A. Hintikka ja yhden miehen lämmittelybändin roolissa paikalla on Erkka Piirainen kertomassa Qik-kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Tarkoitus on tietosisällön ohella antaa osallistujille käytännöllistä itse tekemällä syntyvää oppia näistä sosiaalisen median työkaluista. Siksi virittelen keskustelua kahdelle mikroblogialustalle pelin kehyksessä.

Peli on avattu Twitterissä (Repliikki #JYV -joukkueen hyväksi varustetaan siis merkinnöillä #ylety #JYV ja #Helsinki - joukkueelle #ylety #Helsinki) ja Qaikussa (#Helsinki) (#JYV) ja kuvio on selitetty työblogissa.

Pelisuunnittelusta ei ehkä täysiä tyylipisteitä tällä suorituksella saa, mutta onpahan vaihtelua tavallisiin vaniljanmakuisiin keskustelunavauksiin. Vai mitä olet mieltä? Kumman sinä haluat voittavan, Jyväskylän vai Helsingin joukkueen?

Päivitys 16.9. klo 23.00: Pelin seurantaa Aalto -blogissa: Paikkatietojen käyttö - konseptointia ja ideointia

Tero Heiskanen kehottaa varautumaan rahatalouden muutokseen

Tuija — Mon, 14 Sep 2009 08:48:59 +0000

Globaali talouskriisi on pieni hikka verrattuna siihen muutokseen, joka taloudessa lähivuosina nähdään, sanoo tutkija ja yrittäjä Tero Heiskanen.

Hän viittaa Wall Street journalin tuoreessa uutijutussakin (The Coming Currency Revolution) kuvattuun tilanteeseen, jossa erilaisissa virtuaalitalouksissa ihmiset verkostoissaan määrittelevät vaihdannan uudelleen keskenään. Internetin käytön osaaminen on siis jatkossa perusedellytys uudenlaisissa talouksissa pärjäämiselle.

Taltioin hetki sitten paneelikeskustelun (MP3 40 min) Skype-konferenssista, jossa Tero Heiskanen vastasi Qaikussa uteliaisuutta herättäneisiin väitteisiinsä.

Ensimmäinen, ensimmäinen ja ensimmäinen kerta! Kasa kerää blogiavauksia

Tuija — Sun, 13 Sep 2009 17:18:18 +0000

Kasablogi on kerännyt suomalaisten blogien ensimmäisiä kirjoituksia. Tulipa mukava aikamatka. Heti piti koota listaksi omat tallessa olevat avaukset.

Uusin blogialoitukseni YLEn Aikaleimassa osuu viime joulun alle.

Yoen kanssa kirjoittamani Sula Pinta käynnistyi kesällä 2007 otsikolla Sitähän se kaikki on.

Työblogini (aiemmin: Tuija-täällä-hei, nyt Aalto) aloitin 2.9. 2005 mainostamalla YLEn podcast-kokeilua: Kino Kangassalon voi kestotilata ladattavaksi.

Ensimmäinen videoblogimerkintäni YouTubessa esitteli tokiolaisia yliopistotutkijoita kännykän käyttäjinä.

Vierityspalkki aloitti tammikuussa 2006 Asmo Halisen Tervetuloa -toivotuksella. Oma ensimmäinen Vierityspalkki-postaukseni kertoi webcastingin valtaavan alaa.

Tämä blogi alkoi toukokuussa 2005 hello world - hengessä merkinnällä Tuhat kalaa.

Last.fm:n joukkoäly digiradion musiikkivalintoja tekemään

Tuija — Sat, 12 Sep 2009 20:09:58 +0000

CBS käynnistää digitaalisen radiokanavan, jonka musiikkivalinnoista päättää Last.FM -palvelun käyttäjäkunta soittolistoillaan, kertoo Mashable. Tilastot määräävät: "The station will play music based on the total number of plays, artists that show significant growth, and the most favorited music on Last.fm."

Mashablen toimittaja on innoissaan: "Doesn’t that seem like a better way to choose a radio’s playlist than a robot or a single DJ? We think so."

Minä hieman epäilen. Last.FM on palvelu, joka tukee yksilöllistä musiikin löytämistä. Sen suosittelun osuvuus perustuu jokaisen käyttäjän todelliselle musiikin käytölle. Last.fm:n rekisteröityneet käyttäjät antavat ohjelman lukea oman musiikkisoittimensa soittolistat ja vertaavat niitä muiden käyttäjien musiikkiprofiileihin. Miljoonien yksilöllisten ihmisten musiikkimieltymysten summa on outoa keskivertohuttua, joka ei kaiken järjen mukaan ole keskimäärin kenenkään mielestä hyvä sekoitus.

Ajatellaanko CBS:llä, että "kun nyt tuli tuollainenkin palvelu ostettua, niin kokeillaanpa, saako sillä muutaman musiikkipäällikön palkat säästettyä"?

Kanavan idea muistuttaa Jack-FM-formaatista, jonka suosio on kasvanut iPodin sekoitus-toiminnon suosion myötä.

Nykyaikaisen toimittajan työkalupakissa: liverapo

Tuija — Thu, 10 Sep 2009 14:21:02 +0000

Kirjoitin työblogiini liverapoilusta toimittajan työvälineenä. Oletko itse osallistunut yhteisten reaaliaikaisten muistiinpanojen kirjoittamiseen jostain tilanteesta tai tapahtumasta?

Kimppamuistiinpanojen käytäntö vakiintui suomalaisten Jaiku-käyttäjien parissa seminaarimuistiinpanojen kirjaamisena #seminaarikannu-kanavalle ja perinne on jatkunut Qaikussa.

Yle.fi -toimitus kokeili metodia eilisessä Ruudun takaa -luentotilaisuudessa.

Olen tässä blogissa kaivannut journalististen käytäntöjen nopeampaa muutosta - ks. esim. huhtikuu 2007 Onko mesettäminen journalismia?

Nykyaikaisen toimittajan työkalupakissa: verkostohaastattelu

Tuija — Sun, 06 Sep 2009 16:25:31 +0000

Kirjoitin työblogiini verkostohaastettelusta toimittajan työmenetelmänä. Oletko itse kokeillut? Milloin toimii, milloin ei, kokemukset kiinnostaisivat.

Mainostajien liitto julkaisee internetmarkkinoijan käsikirjan

Tuija — Thu, 03 Sep 2009 15:00:45 +0000

- Tee hakukoneoptimointi ensin ja osta hakusanamarkkinointia vasta sitten. Toteuta erilliset mainoskampanjasivut www.yritys.fi/kampanja -rakenteeseen. Nämä käytännön vinkit internet-markkinoijalle antaa Janne Pullinen TeliaSonerasta. Mainostajien liitto on teettänyt nettimarkkinoinnin asiantuntijoilla internetmarkkinoinnin käsikirjan, jonka kirjoittajakunnassa on kotimaisten firmojen tekijöitä ja Kauppakorkeakoulun tutkijoita.

- Älä hermostu, vaikka blogisi ei saa heti lukijoita äläkä siivoa kommentteja liikaa, ohjeistaa Tuomas Rinta Vuodatus.netistä yrityksiä blogien markkinointikäytössä Klikkaa tästä-kirjassa.

- Älä innostu pelkästä liikenteestä. Aseta mitattavat tavoitteet ja seuraa niitä, neuvoo puolestaan Tuloksen toimitusjohtaja Lasse Larvanko.

Verkkoanalytiikka, hakukoneet, bannerit eli näyttömainonta, osallistaminen, blogit ja suosittelu - siinä lisää esimerkkejä internetmarkkinoijan keinovalikoimasta, jota kirjassa luvataan esitellä. Kirjan koti osoitteessa klikkaatasta.fi on tyylikäs vinkkipaketti jo sinällään.