Greenpeace Suomi

Apple vastaa Greenpeacen haasteeseen puhtaammasta pilvestä

Sat, 26 May 2012 08:00:00 +0200

Greenpeace on haastanut Applen puhdistamaan pilvensä iCoal -kampanjassaan. Tähän mennessä yli 200 000 henkilöä on allekirjoittanut vetoomuksen Applelle, jotta tämä lopettaisi likaisella energialla tuotetun sähkön käytön palvelinkeskuksissaan.

Apple vastasi Greenpeacen haasteeseen kertomalla, että yhtiön Maidenissa, Pohjois-Carolinassa sijaitseva palvelinkeskus, tulee käyttämään pelkästään uusiutuvaa energiaa.

Tavoite on kunnianhimoinen. Yhtiö aikoo investoida aurinkopaneeleihin ja polttokennoihin, joilla tuotettaisiin 60% iDatacenterin käyttämästä sähköstä.

Oleellinen kysymys kuitenkin on, että mistä loppu 40% tulee? Tätä ei yhtiö ole kertonut. Pohjois-Carolinassa on vain yksi sähköyhtiö, Duke Energy, joka tuottaa yli puolet sähköstään hiilivoimalla. Apple saattaa suunnitella täyttävänsä energiantarpeensa uusiutuvan energian alkuperätakuilla (engl. Renewable Energy Credits, REC). Ongelma näiden takuiden kanssa on, että niiden ostaminen ei välttämättä vähennä fossiilisen energiantuotannon käyttöä eikä lisää uusiutuvan energian tuotantoa ollenkaan. Applen tulisi kertoa avoimesti, mistä yhtiö sähkönsä hankkii. Yhtiö pystyy parempaan kuin pelkät alkuperätakuut.

Apple ei myöskään ole kertonut miten se aikoo tuottaa sähkönsä tulevaisuudessa. Yhtiön pilvipalvelut laajenevat nopeasti, ja uuteen Pohjois-Carolinan palvelinkeskukseen on siksi tulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä laajennuksia.

Selkeä suunnitelma energiantarpeen tyydyttämiseksi lähettäisi paikalliselle energiayhtiölle viestin, että lisäinvestointeja uusiutuvaan energiaan tarvitaan tulevaisuudessa, jos Apple todella aikoo puhdistaa pilvensä.

Pilvipalveluja tarjoavat yritykset ovat tärkeitä asiakkaita sähköyhtiöille. Googlen uusi palvelinkeskus Haminassa tulee käyttämään tuulisähköä. Facebook avasi oman palvelinkeskuksensa Ruotsin Luulajaan, koska pohjois-Ruotsissa on saatavilla runsaasti vesivoimalla tuotettua sähköä. Nyt on Applen vuoro ottaa mallia näistä edelläkävijöistä, ja vaatia sähkön toimittajiaan rakentamaan lisää puhdasta energiaa.

Odottamaton henkilö liittyi Rainbow Warriorin miehistöön

Fri, 25 May 2012 12:01:00 +0200

Kymmenen päivää saartoa takana ja aktivistimme pysyvät yhä lujina. He auttavat paljastamaan metsärikoksia kuten laittomia hakkuita, orjuutta ja alkuperäiskansojen maiden riistämistä istumalla rahtilaiva Clipper Hopen ankkuriketjulla Sao Luisin satamassa, Brasiliassa.

Saimme apua hieman odottamattomalta taholta työhömme likaisen takkirautateollisuuden puhdistamiseksi ja Brasilian Presidentti Dilman huomion pitämisessä Amazoniin liittyvissä ongelmissa. Näyttelijä Q’orianka Kilcher vahvisti maanantaina Rainbow Warrior laivamme miehistöä liittymällä protestimme ankkurikiipeilijäksi. Hän on näytellyt muun muassa pocahontasta elokuvassa The New World (2005) ja Kerrianne Telfordia sarjassa Sons of Anarchy. Tällä hetkellä hän jakaa aikansa alkuperäiskansojen auttamisen ja kuvauksien välillä.

Saavuttuaan alukselle hän ei ehtinyt edes hengähtää, kun hän pääsi jo tosi toimiin valmistautumalla seuraavan päivän kiipeilyyn. Aikaisin seuraavana aamuna hän kiinnitti varusteensa, kiisi vetten päällä Clipper Hopelle ja vietti kokonaiset kahdeksan tuntia Amazonin paahtavan auringon alla kiinnittyneenä ankkurikettinkiin.

Kun luet tätä juttua, hän on todennäköisesti laivalla suorittamassa joka päiväsiä askareita kuten käytävien moppaamista tai kaiteiden kuuraamista. Q’orianka on ollut koko ajan ystävällinen sekä utelias ja hän sanoo tekevänsä kaikkensa auttaakseen Awa-heimoa, jonka on yksi maailman uhatuimmista heimoista.

Voit seurata Q’orianka Kilchen toimia twitterissä @qorianka. Hän varmasti arvostaa tukeasi. Tällä hetkellä hän on valmistautumassa seuraavaan päivään ja rauhanomaiseen, suoraan toimintaan Greenpeacen Rainbow Warrior aluksella.

Öljy vuotaa Venäjällä

Thu, 24 May 2012 14:21:00 +0200

On myöhäinen ilta, mutta aurinko ei ole vielä laskenut täällä Usinskissa, Pohjois-Venäjällä, jonne saavuin venäläisen kollegani kanssa muutama päivä sitten lumimyrskyn saattelemana.

Arktiksen rajamailla sijaitseva Usinsk on on Komin tasavallan öljypääkaupunki. Vaikka kaupunki on kooltaan pieni, öljyteollisuuden vaikutukset seudulla eivät todellakaan ole pieniä.

Usinsk sijaitsee lähellä jokien valuma-aluetta, joka aikoinaan oli täynnä elämää. Mutta se aika oli aikaa ennen öljyn löytymistä 1970-luvulla. Nyt tilanne on täysin toinen. Alue on muuttunut dystopiaksi, jossa öljy- ja kaasusoihtujen savu värjää horisontin.

Soihduttaminen tuottaa – paitsi massiivisia hiilidioksidipäästöjä –ympäristöön laajan kirjon erilaisia myrkkyjä, joiden tiedetään aiheuttavan syöpää. Venäjän hallitus lupasi 2007 lopettaa soihduttamisen. Tuolloin Venäjä oli vastuussa yli 25 prosentista maailman soihduttamisesta.

Komissa totuus on kuitenkin toinen. Terveysriskien raja-arvo on tuhansia kertoja matalampi, kuin raja-arvo, josta polton kemikaalit haistaa. Tänään, kun ajoin alueella, pystyin tuskin hengittämään yli puoleen tuntiin selvästi erottuvan, ällöttävän hajun vuoksi. Pystyn edelleen maistamaan hajun suussani.

Soihduttaminen ei kuitenkaan ole läheskään ainoa ongelma. Tänä päivänäkään öljyteollisuutta ja sen turvamääreitä ei valvota. Öljyputket on jätetty ruostumaan ja päättymättömät korjaustoimenpiteet edistyvät raastavan hidasta tahtia. Tämä tarkoittaa sitä, että öljyvuodot ovat viikoittaisia, jos eivät päivittäisiä tapahtumia.

Vierailimme myös eräässä pienessä kylässä, Kolvassa. Paikalliset asukkaat kertoivat jokapäiväisestä elämästään, ja siitä miten öljyteollisuus on siihen vaikuttanut. Kylä on nimetty vieressä virtaavan joen mukaan. Kolva-joki on ollut kyläläisille puhtaan juomaveden ja ruuan lähde. Aiemmin vesi oli niin puhdasta, että sitä saattoi juoda sellaisenaan, ja kaloja oli runsaasti. Tänä päivänä joki tunnetaan lähinnä öljyn värjäämistä jäälautoista. Oikeastaan koko joen pinta on öljyläikkien täplittämä.

Ajat, jolloin joesta saattoi juoda, ovat menneet, eikä kalaa ole juuri jäljellä. Mutta kun kysytään, mitkä ovat olleet pahimmat seuraukset, kyläläiset eivät edes mainitse omaa tilannettaan. Tilanne on pahin alajuoksulla. Koska siellä ei ole kaivoja, alajuoksun asukkaat joutuvat hakemaan juomavetensä edelleen joesta. Tuloksena kylien syöpätapausten määrä on hypännyt pilviin.

Usinskissa tutkin virallisia tilastoja öljyvuodoista. Tilastot kertoivat, miksi tilanne on niin synkkä. Vaikka Komin alueelta ei ole erillisiä tilastoja, Venäjän ympäristöministeri arvioi huhtikuussa, että Arktikselle valuu noin 300–500 miljoonaa litraa öljyä vuosittain.

Katsotaanpa mitä se tarkoittaa.

Muistamme kaikki Meksikonlahden katastrofin, jossa BP:n operoima porauslautta Deepwater Horizon räjähti tappaen 11 henkeä ja aiheuttaen 780 miljoonan litran öljyvuodon Meksikonlahteen. Vuoto oli Amerikan pahin ympäristökatastrofi ja se aiheutti pitkäaikaista vahinkoa lahden herkälle ympäristölle. Karmivat valokuvat ja videot öljyyn tahriintuneista linnuista ja kilpikonnista kertoivat karua kieltä öljyn todellisesta hinnasta.

Mutta Venäjällä jopa 500 miljoonaa litraa öljyä valuu joka vuosi vesistöihin, joista öljy päätyy Pohjoiseen jäämereen. Toisin sanoen – vaikka BP:n öljyvuoto tapahtui tietyllä alueella – sama määrä öljyä, joka riitti tuhoamaan Meksikonlahden ekosysteemin, valuu joka 18. kuukausi Pohjoisen jäämeren kylmiin vesiin.

Silti, jos et asu tai et ole itse käynyt alueella, tuskin edes tiedät minkälainen uskomaton luonnon tuhoaminen on käynnissä.

Se on Venäjän salattu arktinen painajainen.

Greenpeacen kampanjoitsijana olen tottunut kohtaamaan ongelmia ja haasteita, jotka uhkaavat maailmaamme. Aikojen saatossa olen ehkä jopa kovettunut niin, että päivittäiset annokset tuhoa ja välinpitämättömyyttä maapalloamme kohtaan eivät enää lannista minua.

Mutta tällä kertaa minun on myönnettävä, että otan tämän henkilökohtaisesti. Jopa kirjoittaessani tätä tunnen syyllisyyttä siitä, että sanani eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä täällä näemme. Rehellisesti sanottuna, en ole varma, voimmeko vielä pelastaa tämän kerran niin kauniin alueen. Mutta tiedän, että jos emme nyt toimi – täällä ja muualla Arktiksella – se mitä näen täällä jää vain jäävuoren huipuksi.

Jon Burgwald on Greenpeace Nordicin Arktis-kampanjoitsija

Helsingin vapaaehtoisryhmä Maailma kylässä -festivaaleilla

Thu, 24 May 2012 14:08:14 +0200

Greenpeacen Helsingin vapaaehtoisten paikallisryhmä ottaa tänäkin vuonna osaa Maailma kylässä -festivaaliin.

Maailman kulttuurit kohtaavat jälleen Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla 26.–27.5.2012. Tarjolla on maailmankuvia ja mahdollisuuksia sekä musiikkia, tanssia, teatteria, elokuvia, taidetta ja toimintaa ilmaiseksi.

Greenpeacen vapaaehtoiset osallistuvat tänä vuonna Maailma kylässä -festivaaleille Arktis-teemalla.

Festivaalin ohjelmassa nähdään myös muita Greenpeace-kasvoja:

Kampanjoitsija Maija Suomela ottaa osaa "Valtaako agribisnes ruoantuotannon alaa?" -keskusteluun lauantaina 26.5.2012 klo 16:00-16:20, Amazon-lavalla, Rautatientorilla.

Metsäkampanjoitsija Sini Harkki haastattelee Pekka Borgia tämän uudesta kirjasta lauantaina 26.5.2012 klo 17:00-17:20, Amazon-lavalla, Rautatientorilla.

Tapahtuman sivut ja tarkka ohjelma: www.maailmakylassa.fi

Siellä nähdään!

Antarktista, merten sydäntä on suojeltava!

Thu, 24 May 2012 11:47:00 +0200

Image Gallery..

Useimmille sana Antarktis tuo mieleen muutakin kuin vain kaukaisen jäätyneen alueen kaukana jossain maailman reunalla. Se on myös täysin puhtaita jäätiköitä ja jäävuoria sekä hieman ”Happy Feet” pingviineistä poikkeavan mielikuvan pingviinien yhteiskunnista, joita Antarktiksen äärimmäisen kylmät ja kovat tuulet koettelevat joka päivä. Antarktiksen jääpeitteiset vedet ovat pullollaan elämää. Loisteliaat valaat sekä miekkavalaat, hylkeet, kalat sekä korkealla liitelevät linnut tulevat etsimään ruokaa Eteläisen jäämeren krillirikkaista vesistä. Jäisen merenpinnan alla olevaa merenpohjaa peittää erikokoisten, muotoisten ja väristen eliöiden muodostama lajirunsas peite. Näistä useimpia ei tavata missään muualla maailmassa. Tutkijat löytävät edelleen joka vuosi uusia lajeja. Antarktis on maailman viimeinen villi rajaseutu.

Antarktiksen niemimaa on yksi maailman nopeimmin lämpiävistä alueista. Merijään vaihtelut ovat suuresti vaikuttaneet krilliin, tähän Antarktiksen ruokaketjun tukipilariin, jonka ehtyminen saattaisi aiheuttaa tuhoisia vaikutuksia valaisiin sekä muihin meren eliöihin. Ehdytettyään yli 80 % rannikoilla elävistä kalapopulaatioista, ahneet kalastuslaivueet ovat siirtymässä syrjäisille ja verrattain koskemattomille Antarktiksen vesialueille riistämään krilli- ja kalakantoja tyydyttääkseen maapallon toisella puolella yhä kasvavaa meren antimien kysyntää.

Antarktiksen tulevaisuus on CCAMLR (‘Commission for the Conservation of Antarctic Marine Living Resources’), Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelukomissioon kuuluvien jäsenmaiden käsissä. Komissio on asettanut ainutlaatuisen sääntöjen sarjan suojellakseen Antarktista ympäröiviä vesiä. Tämä järjestelmä sisältää mekanismin merensuojelualueiden, merten kansallispuistojen perustamiseen, joissa kalastus ja muu tuhoisa toiminta on kielletty. Vuonna 2009 CCAMLR jäsenmaat sopivat Antarktiksen keskeisten vesialueiden suojelemisesta 2012 loppuun mennessä. Aika on käymässä vähiin ja suojeluprosessi on edistynyt erittäin hitaasti.

Elokuussa 2011 Antarctic Ocean Alliance , johon Greenpeace yhdessä muiden johtavien ympäristö- sekä tarkkailujärjestöjen kanssa kuuluu, teki ehdotuksen Antarktiksen alueen merensuojelualueverkostosta. Tämä verkosto koostuu 19 erillisestä alueesta, kattaisi yli 40 % Eteläisestä jäämerestä ja takaisi olennaisten ekosysteemien ja eliöpopulaatioiden suojelemisen. Tällä viikolla AOA julkaisi tutkimuksen, 'Antarctic Ocean Legacy: A Vision for Circumpolar Protection', jossa on kuvattu AOA:n koko näkemys suojelualueverkostosta sekä tarkat ekologiset perusteet valituille 19 suojelualueelle. AOA toivoo raportin auttavan CCAMLR pysymään aikataulussa sekä siitä olevan apua, kun komissio tekee lopullisen päätöksen suojeltavista alueista. Aikaa ei ole hukattavaksi. Toimia mertensuojelemiseksi on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä.

Seuraavassa CCAMLR:n kokouksessa, joka pidetään lokakuussa 2012, jäsenillä on ainutlaatuinen tilaisuus luoda tämä maailman suurin yhtenäinen merensuojelualueverkosto. Hyvä lopputulos yhdessä painostuksemme kanssa osoittaa maailman hallituksille sekä poliitikoille, että me tarvitsemme globaalin mertensuojeluverkoston, joka kattaisi myös loput, vielä suurimmaksi osaksi suojelemattomat avomeret.

Me tarvitsemme sinun apuasi pelastaaksemme Eteläisen jäämeren! Allekirjoita AOA:n adressi ja anna hallituksille tiedoksi, että me välitämme arvokkaista meristämme ja odotamme heiltä oikeita ratkaisuja maapallon merien pelastamiseksi.

Tuomas on Greenpeacella verkkoviestinnän harjoittelussa.

Viikko Ankkurikettingissä

Wed, 23 May 2012 09:35:00 +0200

Päivä numero kahdeksan käynnistyi tänään. Rainbow Warriorin miehistö ja joukko Brasilialaisia aktivisteja on pidätellyt rahtilaiva Clipper Hopea Sao Luizin ankkuripaikalla. Ankkurikettinkiin on laitettu hippi roikkumaan, joten alus ei pääse liikkumaan mihinkään. Clipper Hope oli menossa satamaan lastaamaan takkirautaa kuljetettavaksi Pohjois-Amerikkaan terästeollisuuden tarpeisiin.

Kun ilmoitimme aluksen kapteenille mitä olemme tekemässä, hänen ensimmäinen reaktionsa oli: "Olette varmaan erehtyneet kohteesta, me kuljetamme terästä, emme mitään ympäristömyrkkyjä tai muuten haitallisia tuotteita"

Niinpä niin. Emme olleet erehtyneet kohteesta.

Tämän päivän maailmassa on yhä vaikeampi tunnistaa hyviksiä ja pahiksia toisistaan. Kansainväliset suuryhtiöt pitävät tonttinsa puhtaana ja kauluksensa valkoisena ulkoistamalla ongelmat ja piilottamalla ne syvälle tuotantoketjuun. Tässä tapauksessa on kyse lähinnä amerikkalaisten ja eurooppalaisten autojen valmistukseen käytettävästä raakateräksestä, joka on nyt todistettavasti yhdistetty laittomiin metsähakkuisiin ja orjatyövoiman käyttöön Amazonasin alueella Brasiliassa.

Raw HTML..

Olemme nyt viikon roikkuneet kettingissä ja tunnelma laivalla on loistava. Pieni ankkuritempauksemme on saanut toivomamme vastaanoton, niin paikallisilta ihmisiltä kuin medialta. Paine on onnistuttu kohdistamaan päättäviin elimiin ja yhtiöihin, jotka ovat vastuussa tästä kaikesta.

Juuri tällä hetkellä olisi erittäin mielenkiintoista olla kärpäsenä kabinetin katossa seuraamassa kuinka yritysjohtajat ja poliitikot raapien punaista päätään puhisevat ja miettivät: Mitä tehdä nyt? Tätä ongelmaa ei enää vain lakaista maton alle, siitä pidämme huolen.

Pysymme täällä tasan niin kauan kuin asia vaatii. Aurinkorasvaa, vettä ja ruokaa riittää kyllä. Itse vietän noin kymmenen tuntia päivässä RIB-veneessä kohteen vieressä, varmistamassa ankkurikiipeilijöiden turvallisuutta. Tunnelma on korkealla ja 32-henkinen ryhmämme pyörittää showta 24/7.

Päiväntasaajan aurinko on armoton, kaikkia väsyttää ja kuivia vaatteita ei kai kenelläkään ole ollut enää muutamaan päivään. Mutta hymy on herkässä, koska olemme juuri nyt tekemässä täsmälleen sitä, mitä meidän pitäisikin tehdä.

Martti Leinonen
2nd Mate
S/y Rainbow Warrior
Amazon, Brazil

Pellot päästölähteistä hiilinieluiksi

Wed, 23 May 2012 09:30:00 +0200

Ruoantuotanto on yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista ilmastopäästölähteistä. Ilmastoa lämmittävät varsinkin karjatalouden tuottama metaani ja metsien raivaaminen maatalousmaaksi. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös pellot toimivat päästölähteinä.

Pelloista vapautuu varsinkin muokattaessa suuria määriä hiiltä ja myös dityppioksidia, joka on hiilidioksidia moninkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu. Sitä muodostuu varsinkin typpilannoitteiden hajotessa. Pellot voitaisiin kuitenkin muuttaa päästölähteistä hiilinieluiksi. Keinot siihen ovat jo olemassa.

Yksi keinoista on suorakylvö, jossa vilja kylvetään maata muokkaamatta edellisen vuoden kasvuston sänkeen. Kun maata ei muokata, hiilidioksidi ei vapaudu ilmaan, vaan se jää peltoon parantamaan maan rakennetta.

Päästövähennyksiä saavutetaan lisäksi pienentyneen polttoaineentarpeen kautta. Suorakylväjä kulkee peltonsa läpi vain kylvökoneen kanssa, siinä missä perinteisin menetelmin viljelevä joutuu kyntämään, äestämään ja ehkä vielä jyräämään peltonsa kylvämisen lisäksi. Koska suorakylvöpelloilta huuhtoutuu vähemmän ravinteita, myös väkilannoitteiden käyttöä voidaan vähentää.

Turvepitoisilla pelloilla voitaisiin viljellä viljan sijasta nurmea, sillä viljapelloilta pääsee nurmea enemmän ilmaan dityppioksidia. Myös peltojen kalkitusta vähentämällä voitaisiin pienentää päästöjä.

Siirtymällä muokkaamattomaan viljelyyn, kierrättämällä kasvilajeja ja vähentämällä keinotekoisten lannoitteiden käyttöä, ei ainoastaan paranneta luonnon monimuotoisuutta pellolla ja sen ympäristössä, vaan voidaan hillitä ilmastonmuutosta.

Luonnonmukaisessa viljelyssä piilee suuri ilmastopäästöjen säästömahdollisuus. Brittiläinen Soil Association on laskenut, että siirtymällä laajamittaiseen luomuviljelyyn Britanniassa, maatalouden päästöt vähenisivät 23 prosenttia. Määrä vastaa miljoonan henkilöauton poistumista liikenteestä.

Tämä kaikki tapahtuisi pelkästään maahan sitoutuvan hiilen ansiosta. Päälle tulisivat vielä viljelijöiden polttoainesäästöt ja lannoitteiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen väheneminen.

Viljelijän ei tarvitse muutosta pelätä. Siirtymällä ekologisesti kestävämpään maatalouteen satotaso kasvaa pitkällä tähtäimellä ja pysyy tasaisempana vaihtelevista sääoloista huolimatta. Kustannukset pienenevät, kun luovutaan teollisista lannoitteista muista kemikaaleista.

Sampo Rouhiainen on Greenpeacen verkkoviestinnän vapaaehtoistyöntekijä

Neste Oil haluaa sulkea Nestespoil.com-kritiikkisivuston

Tue, 22 May 2012 08:41:00 +0200

Päivitys ke klo 11:00:
Sivusto toimii nyt osoitteessa http://www.greenpeace.fi/nestespoilcom
webhotellin palveluntarjoajan suljettua osoitteen tiistai-iltana.

Kerroimme viime viikolla Shellin yrityksistä tukahduttaa itseensä kohdistuva kritiikki oikeusteitse. Mitä isot edellä sitä pienet perässä: valtionyhtiö Neste Oil yrittää oikeusteitse sulkea Greenpeacen Nestespoil.com-kritiikkisivustoa. Neste Oil pyrkii kansainväliselle tekijänoikeusjärjestölle WIPO:lle tehdyn valituksen avulla saamaan haltuunsa www.nestespoil.com-verkkotunnuksen.

Nestespoil.com-sivusto parodioi Neste Oilin vuosikertomusta ja tuo esiin yhtiön roolia metsäkadon ruokkijana. Kritiikkisivusto avattiin Neste Oilin yhtiökokouksen yhteydessä maaliskuussa. Huhtikuussa postilaatikkoon kopsahti ensin asianajotoimisto Krogeruksessa tehtailtu tyhjänpäiväinen uhkailukirje tekijänoikeusloukkauksista, sitten WIPO:lle mennyt valitus nestespoil.com-verkkotunnuksesta.

Neste Oil yrittää käyttää tekijänoikeuslakia ja tavaramerkinsuojaa itseensä kohdistuvan kritiikin tukahduttamiseen ja sananvapauden rajoittamiseen. Se ei ole näiden lakien tarkoitus saati henki.

Neste Oilin metsäkatoa ruokkivia biopolttoaineita kritisoivan kampanjan kannalta Nestespoil.com-sivusto on jo täyttänyt tehtävänsä. Sananvapauden ja mielipiteenilmaisun näkökulmasta kysymys on kuitenkin erittäin vakavasta asiasta. Kansainvälinen oikeus suojaa paitsi sananvapautta sinänsä, myös tapaa, jolla sananvapautta katsotaan parhaaksi käyttää. Se tarkoittaa esimerkiksi kritiikin ilmaisemista tavaramerkkiä hyväksi käyttäen.

Onneksi WIPO:n tapaoikeudessa on suuri määrä ennakkotapauksia siitä, että oikeutettu, ei-kaupallinen kritiikki on pätevä syy rekisteröidä verkkotunnus, joka sisältää tai muistuttaa tavaramerkinhaltijan nimeä. Kansainvälinen oikeus suojaa sananvapautta ja kritiikkiä – toivottavasti tämä pitää myös Nestespoil.comin tapauksessa.

Onhan näitä tapauksia ollut. Taannoin Volvo ärähti Voiman vastamainoksesta.

SLAPP vaan kansalaisyhteiskunnalle

Erityisesti yhdysvaltalaisessa oikeuskäytännössä ovat yleistyneet niin sanotut SLAPP-tapaukset. SLAPP tulee sanoista Strategic Lawsuit Against Public Participation. Yhtiöt nostavat näitä oikeusjuttuja pelotellakseen kriitikot hiljaisiksi tai ainakin pitääkseen heidät kiireisinä. Etenkin yksittäinen kriittinen kansalainen voi olla todella ahtaalla, jos saa vastaansa suuryhtiön juristiarmeijan.

Pistetään Nestespoil.com kiertämään!

Ärsyttääkö Neste Oilin hyökkäys sananvapautta vastaan? Pitäisikö yhtiön lopettaa metsäkatoa kiihdyttävien raaka-aineiden kuten palmuöljyn käyttö biodieselin raaka-aineena? Auta meitä levittämällä linkkiä http://www.nestespoil.com -sivustolle omassa blogissasi, Facebookissa tai Twitterissä.

Vaikka Neste Oil onnistuisi saamaan verkkotunnuksen itselleen, ainakin mahdollisimman moni on ehtinyt jo nähdä, mistä yhtiön bisneksessä todella on kyse.

Nestespoil.com

Neste Oilin valitus WIPO:lle

Greenpeacen vastine

Suoraa toimintaa Amazonilla

Mon, 21 May 2012 08:13:00 +0200

Raw HTML..

Greenpeacen aktivistit haluavat estää sademetsälle tuhoisin menetelmin valmistetun takkiraudan pääsyn Yhdysvaltojen autotehtaisiin.

Aktivistit ovat pidätelleet jo seitsemän päivää Clipper Hope -rahtialusta pääsemästä São Luis do Maranhãon satamaan. Niin kauan kuin aktivistit ovat lukittautuneena aluksen ankkuriketjuun, laiva ei pääse noutamaan takkirautalastiaan.

Greenpeace on kerännyt kaksi vuotta todistusaineistoa takkiraudan valmistuksesta. Siihen kuluu valtavia määriä hiiltä, jota saadaan kaatamalla ja polttamalla sademetsän puita. Puut tulevat usein laittomilta hakkuilta, jopa suojelluilta alkuperäiskansojen alueilta.

Valmistus ei ole tuhoisaa ainoastaan metsän kannalta. Myös työntekijöiden olot ovat kurjat, ja niitä kuvaillaan jopa nykyajan orjuutena. Työläiset houkutellaan polttamaan hiiltä lupauksilla suurista palkoista, mutta he voivat joutua velkavankeuteen kalliiden majoitus- ja ruokakulujen vuoksi. Hiilipöly ja palokaasut puolestaan uhkaavat työntekijöiden terveyttä.

Takkirautaa viedään Brasiliasta muun muassa Yhdysvaltoihin, jossa se päätyy autoteollisuuden raaka-aineeksi, esimerkiksi Fordin, General Motorsin, BMW:n ja Mercedeksen autoihin.

Amazonin protesti on vajaan vuoden ikäisen Rainbow Warriorin tulikaste. Greenpeacen uusin purjealus on toiminut kumiveneiden emoaluksena, sen tiloissa on rakennettu ja maalattu banderolleja sekä tiedotettu tapahtumien kulusta.

Rainbow Warrior on toiminut myös paikallisten yhteisöjen kokouspaikkana ja avoimien ovien päivinä ihmiset ovat voineet nousta tutustumaan laivaan ja kuulemaan Amazonin suojelemisesta.

Raw HTML..

Acai – ei vain mehua, vaan elämäntapa

Fri, 11 May 2012 09:57:00 +0200

Raw HTML..

Rainbow Warriorin levätessä ankkurissa Amazon-joella, pieni Greenpeacen ryhmä lähti kumiveneillä kohti Bailiquen kylää. He matkasivat tapaamaan paikallisia ihmisiä, jotka ovat kehityssuuntaa vastaan, joka vie kohti laajamittaista maataloutta ja metsien hävittämistä.

Nämä ihmiset ovat riippuvaisia acai-marjasta, joka on täällä ollut peruselintarvike vuosisatojen ajan. Nyt siitä on tulossa suosittua Yhdysvalloissa, jossa Beverly Hillsin kotirouvat litkivät sitä gallonakaupalla siinä toivossa, että se saa heidät näyttämään muutaman vuoden nuoremmilta. Tämä pienimuotoinen vientibisnes toimii hyvin, mutta täällä tiedostetaan myös tarve säilyttää asiat pienessä mittakaavassa.

Sen sijaan, että kaikki yritettäisiin maksimoida – sato, tulot ja aineellinen hyvinvointi - tämän kylän ihmisillä on erilainen lähestymistapa, joka on riippuvainen elämisestä harmoniassa metsän kanssa. Se tarkoittaa sitä, että metsästä otetaan vain sen verran mitä metsä kestää, ja vastustetaan halua rikastua nopeasti.

Amazonin valtavien luonnonvarojen kunnioittaminen tällä tavalla saattaa kuulostaa hieman hipiltä, mutta ajatus keskittymisestä elämänlaatuun puhtaan voiton sijaan vetoaa ihmisiin ympäri maailmaa.

Ranskassa hallitus on alkanut kehittää "onnellisuusindeksiä", joka ei perustu pelkkään talouskasvuun vaan muihin asioihin, kuten ajasta perheelle, hyvänolon tunteeseen ja terveisiin elämäntapoihin. Ehkä voimme alkaa korjata joitakin yritysten ahneuden aiheuttamia ongelmia tunnustamalla, että maidemme vahvuus piilee yhtä lailla suhteissa toisiimme kuin vain karkeissa osavuosikatsauksissa.

Paikan päällä ollessamme tavoitin Ana Eulerin Valtion Metsäinstituutista. Halusin tietää, miksi Bailique oli valinnut tämän erilaisen tien ja mitä se merkitsee kylän ihmisille.

Alkuperäinen teksti: James Turner 3.5.2012
Käännös: Jenni Blomqvist