Oletko juuri ehtinyt päivittämään televisio upo-uuteen huippumalliin siinä toivossa, että tekniikka ei pariin vuoteen vanhenisi? Jos vastaus on kyllä, niin nyt voit aloittaa turhautumisen. Sony on nimittäin juuri julkistanut LED LX900 -tellevisiomallistonsa, jonka uutuunena on mahdollisuus pyörittää ruudulla kolmiulotteista materiaalia.  Kesällä myyntiin saapuva 3D-mallisto pitää sisällään 40, 46, 51 ja 60 -tuumaiset televisiomallit, joiden hintahaarukka on 290 000 jenistä 580 000 jeniin. Euroiksi käännettynä laitteiden hinta on siis 2380 – 4760 euroa. Televisiot toimitetaan kahdella parilla suljinteknologiaan perustuvia katselulaseja, joiden avulla 3D-efektit saadaan ruudulla näkyviin. Mikäli ruudun ympärille kerääntyy katselijoita enemmän kuin kaksi, saa lisäkatselulaseja lunastettua omakseen 12 000 jenin, eli vajaan sadan euron hintaan.

Vaikka hinnat saattavat tuntua korkeilta kun näitä vertailee tällä hetkellä markkinoilla oleviin taulutelevisioihin, niin on kuitenkin hyvä muistaa että kyseessä on ensimmäisen sukupolven tuote. Eikä siitä sitä paitsi ole kovin montaa vuotta, kun pelkkä tavallinen 46-tuumainen taulutelevisio maksoi helposti yli 4000 euroa.

Ohjelmalähteiden kanssa helpoimmalla pääsevät Playstation 3 -pelikonsolin omistajat, jotka saavat 3D-elokuvien ja pelien toisto-ominaisuudet käyttöönsä ilmaisen päivityksen myötä.

n

Kautta: engadget.com

Perusteoria ideassa on kahvin (kuten melko monen muunkin eloperäisen aineen) hiilipohjaisuus. Kahvin on tosin oltava hyvin kuivaa ja pelletteinä. Tietääkseni kahvimerkillä ei kuitenkaan ole väliä . BBC:n tiedeohjelma Bang Goes The Theoryn ajatuksena tässä projektissa oli tietysti herättää huomiota ja lisätä ihmisten tietoisuutta vaihtoehtoisista energialähteistä.

Lähde: DailyMail

Tässä olisi ehdokkaita uusiksi default-kasvoiksi. Siis kasvoiksi, jotka näkyvät Facebookin profiilissa, jos ei ole laittanut sinne kuvaa omasta päästään. Tai eihän sinne tarvitse kuvaa itsestään laittaa. Sinne voi laittaa kuvan vaikka traktorista omaan profiiliin.

Ottakaas nyt sitten näistä jokin ja laittakaa omaksi profiilikuvaksenne, niin voitte yllättää! Tai tehkää oma vaaleansininen siluetti. Tai vielä parempaa, joku voisi kehittää generaattorin, joka loisi mistä tahansa kuvasta Facebook default -kuvan!

Lähde: smilepanic.com

Mitäs mieltä muuten olette Facebookin uudistuksista!

Porsche on julkistanut uuden hybridikonseptin. 918 Spyder -mallinimeä kantava ajokki on kuvien ja videon perusteella erittäin tyylikkään muotoilun tuote. Taloudellisuus ja ympäristöystävällisyys on otettu huomioon ja tämä Porsche vie ainoastaan 3 l/100km. Hiilidioksidipäästöjä taasen on 72g/km.

Kuitenkin tarjolla on 500 hevosvoiman v8-moottori sijoitettuna rungon keskiosaan. Lisänä ovat sähkömoottorit etu- ja taka-akselissa, jotka tuovat 218 lisähevosvoimaa tai 160kW. Kiihtyvyys 0-100km on 3,2 sekuntia ja huippunopeutta luvataan 319 km/h, mikäli tämä siis joskus päätyy konseptiasteelta tuotantoon. On se kyllä hieno. Ja videolla siis todetaan että “more Porsche than ever”, jos tämä jäi epäselväksi.

Spyderin esittelyvideo on erityisen viihdyttävä ja kekseliäs.

Lähde: likecool.com

Chris Supranowitz on tutkija Rochesterin yliopiston optiikan laitoksella. Siellä hän pyydystelee atomeja ja tutkii kvanttimekaniikka. Hän päätti eräänä päivänä kokeilla elektronimikroskooppia lp-levykokoelmaansa ja tässä on tuloksia. Yllä näkyy muutama ura kuvattuna loivassa kulmassa levyyn nähden. Levyn pinnalla näyttää olevan roskaa, mitä ilmeisimmin pienen pieniä pölyhiukkasia yms.

Alla olevassa kuvassa näkyy yksi ura suurennettu 1000-kertaiseksi. Jälleen kerran on hyvä muistaa että arjen esineetkään eivät ole oikeastaan sitä miltä näyttävät. Näkymättömiä maailmoja on myös aivan käden ulottuvilla!

And here’s a single groove even closer still, magnified 1000 times:

Chris kokeili kuvata myös cd-levyä. Jos teistä joillain sattuu olemaan puna-viher-3d-lasit, niin niillä voi zoomailla tätä näkymää. Kuvagalleriassa on myös cd-levyn pinnalta kuva, jossa näkyy morse-koodilta muistuttavaa pitkä-lyhyt-viiva-sarjaa.

Lähde: www.synthgear.com

Elokuussa 2006 Will Aspinall sai idean miettiessään avaruudesta. Eikä mennyt aikaakaan kun mdf-levystä, oluttölkeistä ja jesarista oli valmistunut ensimmäinen prototyypi Aspiral Clock -kellosta. Siis spiraalisesta kellosta. Ideassahan ei sinällään ole mitään erikoista, mutta on se melkoisen ovela! Sen sijaan että viisarit liikkuisivat, liikkuu kellotaulu ja viisareiden tilalla on merkinnät spiraalin sisällä. Ja kuula menee spiraalissa osoittaen mikä aika on. Mielestäni tässä yhdistyvät spiraali, ympyrä ja aika maailmankaikkeuden käsitettä mullistavalla tavalla. Aika voi ollakin spiraali!

Syyskuussa Neil Lambeth astui mukaan projektiin ja kehitystyö sai vauhtia. Kesällä 2009 laite saatiin myyntiin ja oikein BBC:kin kävi ihmettelemässä tätä innovaatiota. Tämän haastattelun voi katsella alla olevalta videolta. Laitteen toiminta lienee jo kuvaa katsomalla melkoisen helposti havaittavissa. Siis spiraalikellon aihion pyöriessä kuula liikkuu spiraalissa sisemmäs ja hetkeä vaille 12 kohdalla se tipahtaa keskeltä alas, alkamaan kello 12:sta. Hintaa yksittäiskappaleella on 390 euroa.

Lähde: www.aspiralclocks.com

Liekö lumilinko katoavaa kansanhuvia siinä missä pionjäärikin? Muistan, että enolla ja tädilläni oli lumilinko, jolla lingottiin lumet rivarin pihasta pois. Tämä oli 80-luvulla. Nykyään näitä näkee harvemmin. Tämän viikon keskiviikkona sattuikin erikoinen kohtaaminen kun menin vilkuilemaan työpaikkani sisäpihalle. Siellä oli aika lähelle kuvan lumilingon näköinen laite, jolla joku linkosi lunta matalan piharakennuksen katolta. Tyypin kaveri oli kolan kanssa ja viimeisteli lingotut alueet.

Tuli siinä mieleen, että jos katolla on niin paljon lunta, että on sortumisvaara, niin ennemmin se mies ja linko kai tipahtaa katon läpi. Mutta ei se kai tipahtanut, sillä iltapäivälehdissä ei ole ollut asiasta uutisointia. Samalla tavalla kuin alla olevassa videossa tämäkin linko linkosi lumet korkealle ilmaan. Sieltähän se lumi sitten sataa takaisin maahan, mutta ei katolla. Hyödyllistä toimintaa. Muistan myös joskus lukeneeni monitoimikoneesta, johon voi liittää lumilingon tai jyrsimen. Tai kenties muistan väärin. Oli miten oli, lumilinko on hieno laite. Onko kenelläkään lukijoistamme muistoja lumilingosta? Vieläkö joku käyttää näitä? Onko tämä hyvä keksintö?

Eräs ystäväni kertoi tietävänsä hienon poran. Sen nimi on pionjeer. Tai näin sen kuulin puhelimessa. Sanoin, että laita sähköpostilla, niin kirjoitan artikkelin Hilavitkuttimeen. Ja se onkin pionjär nimeltään. Taustaselvitykset netissä tiesivät kertoa, että kyseessä on polttomoottoripora, jolla voi porata melkeen mitä vaan. Vaikka kallion. Äkkiseltään löytyi myös vuokrattava pionjär Ramirentistä. Malli on Atlas Copco Cobra Combi, tehoa 1kW, iskutaajuus 2600/min, iskuvoima 24J ja suurin poraussyvyys 2 metriä. Ensimmäisen päivän vuokra 113,90 euroa ja siitä eteenpäin 86,40.

Löysin myös keskusteluketjun vuodelta 2007, jossa näitä on nähty myynnissä Hong Kong -tavaratalon poistolaarissa. Samaisessa ketjussa joku myy käytettyä 1400 euron hintaan. Ja kolmas toteaa, että näitä ei enää tarvita niin paljon, koska sähköä ja paineilmaa on helposti ja halvalla saatavana. Mutta entäs kun tulee ydinsota ja maailmantuho. Silloin täytyy jälleen kaivaa pionjääri kaapista (ranskaksi se on muuten un pionnier) ja ruveta poraamaan perustuksia uudelle sivilisaatiolle. Ohessa pari videota, mistä näkyy millaista pörinää tällä saa aikaiseksi. Kertokaahan omia pionjeerikokemuksianne!

(kuva on Ramirentin sivuilta)

Skinput on laitteisto, joka tunnistaa käyttäjänsä näpäytyksien aiheuttamat liikkeet käden eri osissa. Laite ei tarvitse toimiakseen ihoon upotettavia sensoreita, vaan ainoastaan eräänlaisen hihnan käden ympärille. Tarkkuudeltaan Skinput pääsee n.90% tienoille, joka riittää melko hyvin useaan käyttötarkoitukseen. Kun laitteeseen kytketään tämän lisäksi pienoisprojektori, voi koko käyttöliittymän heijastaa suoraan omalle iholleen näppäiltäväksi. Tällä hetkellä Skinputin mahdollisuuksia rajoittavat toiminta ainoastaan käden alueella ja paljaalla iholla.

Tuskin moni haluaisi esim. Suomen talvessa kävellä hihattomassa paidassa, vaikka sillä säästäisikin muutaman napin painalluksen. Kesäisin ja tietysti sisätiloissa laitteella tuntuu kuitenkin olevan hyvää potentiaalia uudenlaisena tapana käyttää näitä yhä pieneneviä härveleitä. Prototyypissä näyttää olevan melko paljon johtoja, joten sitä ei tietenkään ole vielä tiedossa, miten kaikki saadaan kompaktiin muotoon mukana kannettavaksi. Kuitenkin, mikäli teknologia toimii itsessään, ei sen kehitteleminen kuluttajaystävälliseksi liene mahdotontakaan.

Lähde

Juuri graafisen käyttöjärjestelmän kehitystyössä ilmenneet tarpeet olivat Douglas Engelbartin (s. 30.1.1925, Oregonissa) mielessä, kun hän Bill Englishin avustuksella loi maailman ensimmäisen tietokonehiiren Stanfordin tutkimusinstituutissa vuonna 1964.

Hiiri oli rakenteeltaan hyvin yksinkertainen: Ontoksi koverrettuun puupalikan sisälle oli asennettu metallikiekot, jotka rullasivat 90 asteen kulmassa toisiinsa verrattuna muodostaen  siten X- ja Y-akselin. Lisäksi puisessa laatikossa oli yksi punainen nappi toimintoja varten.

Douglas Engelbart haki 1967 patenttia keksinnölle nimeltään “X-Y position indicator for a display system”, eli X–Y-asemaosoitin näyttöjärjestelmälle ja se sai patenttisuojan 1970. Ensimmäisessä hiiressä esitelty toimintaperiaate oli käytössä valtaosassa tietokonehiiristä vielä 90-luvun lopulle asti, jolloin optiset hiiret alkoivat lyödä itseään läpi perinteisten ns. pallohiirten tilalle.

Uutuus julkistettiin maailmalle 9. joulukuuta 1968. Sitä esiteltiin suurelle yleisölle San Franciscossa pidetyssä tietokonekonferenssissa näyttämällä kuinka helppoa X–Y-asemaosoittimella oli leikata, kopioida ja liittää tekstiä näytöllä olevaan tekstitiedostoon. Tämän tiedon valossa voitaisiin sanoa, että monen muun saavutuksen lisäksi Engelbart on nykyaikaisen copypaste-opiskelutyylin isä.

Engelbart kädessään maailman ensimmäinen hiiri

Uusi osoitinlaite sai pian ensiesiintymisensä jälkeen kansan huulilla nimen mouse (suom. hiiri), sillä se ulkoisesti muistutti hieman hiirtä pitkän johtonsa ansiosta. Stanfordin tutkimusinstituutti lisensoi Engelbartin ja hänen ryhmänsä keksimän osoitinlaitteen oikeudet Applelle  varsin vaatimattomasta summasta; noin 40 000 yhdysvaltain dollarista.

Engelbart ei itse ole koskaan saanut provisioita keksinnöstään, mutta häntä on mm.  huomioitu keksintöjensä johdosta myöntämällä hänelle vuonna 2000 Yhdysvaltain silloisen presidentin Bill Clintonin toimesta National Medal of Technology, eli kansallinen teknologiamitali.

Engelbart ei toki saanut mitalia pelkästään hiiren ansiosta, sillä miehellä oli näppinsä pelissä myös mm. Arpanet-järjestelmän, nykyaikaisen internetin edeltäjän kehitystyössä, mutta se onkin jo sitten toinen tarina…

Lähteet: www.mr-gadget.de, gajitz.com, wikipedia.org, gadgetlite.com

Facebookista löytyy Mikkelin Miesasialiike. Itselläni ei ole järin paljon tuntemusta kyseisestä liikkeestä, mutta löysin hauskoja kuvia sivujen kautta. Ohessa on kuva ja teknisesti yksityiskohtaiset piirustukset siitä, kuin yksinkertaisesti yksi Microsoftin cd-levy “voi pelastaa ainakin osan juomasta”, jos juomapullo sattuu kaatumaan.

Tässä voisi tietenkin lp-levy toimia paremmin, toteaa eräs kommentoija. Toisaalta siinä olisi kyllä suurempi riski, että levy halkeaa. Ehdottomasti tästä kannattaisi harkita myös kaupallisen version tuottamista. Etenkin nyt kun cd-levyt alkavat käydä turhiksi tietokoneesta suoraan tulevan musiikin valloittaessa bittiavaruutta.

Lähde: www.facebook.com (Vaatii Facebook-rekisteröitymisen)

Satuin piipahtamaan Tukholmassa Supermarket Art Fair -taidemessuilla. Kyseiset messut olivat varjotapahtuma läheiselle taidemessuille, jossa esiintyi eurooppalaisia myyntigallerioita. Supermarketissa esiintyi enemmänkin nuorten taiteilijoiden tuotoksia tukevat pienemmät galleriat. Kamera sattui olemaan mukana ja ajattelin, että tehdäänpä Hilavitkuttimeen juttu tästä hepusta, jonka kitaroita jäin ihastelemaan.

Christian Blandhoel on parin vuoden aikana keskittynyt mm. My First Recordlabel -projektiin (www.myfirstrecordlabel.com), jossa hän on etsinyt ja löytänyt uusia tapoja hyökätä äänen ja soitinten valtakuntaan, etenkin kitaroiden. Pyysinkin häntä esittelemään kuinka viritetty sähkökitara toimii. Ainakin omaan korvaan soitto kuulosti hyvältä. Hieman samanlaiselta kuin mitä itse olen etsinyt viime aikoina.

Äänimassat vyöryvät kuin tyyninä särjettyinä aaltoina ohi tajunnan. MySpacesta löytyi ainakin yksi kappale. Oheisista kuvista voi vilkuilla, mitä kaikkea kitaroista voi saada aikaan, kun on puutyöt hanskassa. Ja kaikki elementit kitaroissa tietenkin soivat. Suuri osa muokatuista soittimista on jo saanut uuden omistajan, ja mielenkiintoista olisikin nähdä kuinka tällainen soisi bändissä.

Christianin portfoliosta voi käydä vilkaisemassa taiteilijan syvempää yhteiskunnallista sanomaa: www.blandhoel.com

Hölmöä, että vain lapsille tehdään cooleja supersankarireppuja. Onneksi nyt näyttäisi olevan luvassa pientä jakoa aikuisillekin jotka tuntevat sisäisen mutantin kutsun. Harmiksi täytyy vaan tässä heti todeta, että tätä tuotetta ei toimiteta kuin USAan. Mutta kenties joku päivä tämä löytyy jostain kivasta pikku liikkeestä täällä Suomessakin.

Mukana tulee siis teini-ikäisen mutanttininjaherokilpikonnanmuotoinen reppu ja neljä eri väristä maskia. Aseet täytyy valita tietenkin värin mukaisesti. Olikohan sininen miekat, oranssi nunchukat, violetti keppi ja punainen tikarit… En ole aivan varma. Muistan vaan, että kun se ensimmäinen TMNT-leffa tuli, niin se oli erittäin hieno teos. Vieläköhän sen saisi jostain vuokrattua.

Hintaa tällä on 39,99 dollaria.

Lähde: www.hottopic.com

Lähteemme esittelee Alien ja Aliens -elokuviin liittyvää kuvamateriaalia. Tässä pieni ote. Ylinnä on screenwriter Dan O’Bannonin esitys siitä, miltä 8. matkustaja olisi voinut näyttää. Tämähän ei ohjaaja Ridley Scottille kelvannut, ja kehiin astui H.R. Giger. Kuvasta päätellen tämä ei ollut ollenkaan huono veto.

Alla olevassa kuvassa on Syd Meadin luonnos nosturista, joka olisi tullut Aliens -paluu -elokuvaan. Eihän se lopputulos tuosta kuitenkaan hirveästi eronnut. Pienenä kuriositeettina voisi todeta, että tämän mallin robotin ohjaaja James Cameron sitten otti Avatariin. Tai ainakin melko samanlainen ihmisen jatke on kyseessä.

Enpäs tiennytkään että Cameron harrastaa maalausta. Alla on hänen näkemyksensä Alien-planeetasta. Eikös se tuollainen siinä kakkososassa ollutkin.

Lähde: io9.com

E-Ville-verkkokauppa on toimittanut testipenkkiimme Bluetooth-/MP3-kuulokkeet. Kuulokkeet yhdistävät Bluetooth-handsfree-laitteen ja mp3-soittimen. Miten laite täyttää lupauksensa? Se selviää hypyn jälkeen olevassa arvostelussa.

E68 Bluetooth-/MP3-kuulokkeet

E68 Bluetooth-/MP3-kuulokkeet yhdistävät Bluetooth-handsfree-laitteen ja mp3-soittimen samaan laitteeseen. Ulkomuodoltaan kuulokkeet ovat melko tyylikkäät, jokseenkin ne ovat joko liian pienet tai sitten minulla on liian suuri pää: kuulokkeiden sanka ottaa niskaan kiinni siten, että päätä ei pysty liikuttamaan luonnollisesti sangan olematta tiellä. Pidemmän päälle tämä alkaa tuntumaan korvien takana, kun kuulokkeet hankautuvat korvia vasten. Lisäksi usb-portin ja micro-sd-kortti-paikan suojana olevat kumisuojukset ovat hankalia ja niiden kanssa saa kamppailla, jotta kortin saa sisään tai usb-johdon paikalleen. Akkukestoa kuulokkeilla luvataan olevan valmiustilassa 240 tuntia, puhuttaessa 25 tuntia ja musiikkia kuunnellessa 10 tuntia.

Paketin sisältä löytyi kaikki tarpeellinen: kuulokkeet, ohjekirja, sisäänrakennetun akun lataamiseen käytettävä usb-johto, adapteri, jonka avulla kuulokkeet voi ladata verkkovirrasta ilman tietokonetta ja 2,5mm/3,5mm-audiojohto, jolla kuulokkeita voi käyttää myös langallisesti musiikin kuuntelemiseen ulkoisesta lähteestä tai vaikka tietokonekuulokkeina.

Ensimmäinen asia mikä kuulokkeista tulee mieleen, on se, että ne ovat selvästi tyylikkäämmän näköiset kuin tavanomaiset handsfree-laitteet. Handsfree-laitteena kuulokkeet pärjäävätkin erittäin hyvin: yhdistäminen puhelimeen on helppoa, kunhan vilkaisee ensin huonolla englannilla kirjoitettua manuaalia. Viiden sekunnin pohjassa pitämiset eivät muuten välttämättä tulisi muutoin mieleen: samalla napilla saattaa olla useampiakin funktiuoita riippuen siitä miten kauan sitä pitää pohjassa. Kuulokkeet katkaisevat musiikin soittamisen, kun tulee puhelu, mikä on kätevää.

Harmittamaan jäi se, että vaikka verkkokaupan sivulla lupaillaan, että puhelut pystyy tallentamaan muistikortille, en testauksen aikana oivaltanut, että miten, eikä ohjekirjan lukeminenkaan tuonut vastausta hämmennykseeni.

Vaikka handsfree-laitteena kuulokkeet pärjäävät kelvollisesti, se ikävä kyllä jää siihen. Laite on musiikkipuoleltaan melko kehnosti toteutettu. Erilaisia taajuuskorjainasetuksiakin kuulokkeista jopa löytyy, mutta niinkin yksinkertainen ominaisuus kuin kappalejärjestyksen sekoittaminen loistaa poissaolollaan – tai ainakaan itse en sellaista kyennyt löytämään. Edes äänenlaatu ei tuotetta pelasta. Vaikka äänenlaatu menettelee, eikä se saa käyttäjää voimaan pahoin, ei sitä voi missään nimessä hyväksi kehua. Jos haluaa kunnon äänenlaatua, on parasta ostaa ihan kunnon kuulokkeet. Lisäksi ongelmaksi voisi listata sen, että kuulokkeiden minimivolyymi on liian voimakas omaan makuuni.

Kun mukaan laitetaan epäyhteensopivuus joidenkin hyvin yleisten FAT32-alustettujen microSD-korttien (ei HC) kanssa, ei näytä hyvältä enää ollenkaan. Jouduin pyytämään e-Villeltä toiset kuulokkeet testattavaksi, koska luulin, että ensimmäisissä kuulokkeissa, jotka sain, on jotain vikaa. Toiset kuulokkeet saatuani testiin havaitsin, että nekään eivät toimi, joten aloin miettimään, että voisiko kyseessä olla yhteensopivuusongelma. Vaihdoin siis Kingstonin microSD-korttini kaverilta lainaamaani Transcendin muistikorttiin ja jo alkoi toimimaan. Tällaiset yhteensopivuusongelmat saavat käyttäjän kuitenkin hyvin herkästi epäilemään, että laitteessa on jotain vikaa, kun teoriatasolla muistikortti kohtaa kaikki laitteen asettamat vaatimukset.

Toinen yhteensopivuusongelma on se, että soitin tukee vain ja ainoastaan mp3-formaatin musiikkia. Vaikka henkilökohtaisesti suosimiani flac- ja ogg-formaatteja tukee aniharva soitin, voisi nykyaikana olettaa, että soitin tukisi sentään muutamaa muutakin audioformaattia, vaikka mp3 onkin kiistatta yleisimmin käytössä.

Koska laite tukee ainoastaan Bluetooth-standardin 1.0-versiota, ei musiikin kuuntelemisesta Bluetoothin välityksellä tule yhtään mitään, koska äänenlaatu on niin huono. Puheluita soittaessa äänenlaatu on hieman epäselvempi ja rahisevampi kuin pelkän puhelimen varassa puhuttaessa, mutta koska gsm-puhelut eivät yleensäkään ole olleet kovin kirkaslaatuisia, on laatu aivan riittävä. Myös toiseen suuntaan ääni kuulostaa kuulemma selkeältä.

Yhteenveto

Laite lupaa hieman enemmän kuin pystyy toimittamaan. Handsfree-laitteena se toimii kelvollisesti ja musiikkisoittimenakin paremman puutteessa, mutta esimerkiksi sekoituksen puuttuminen musiikkia soitettaessa on suuri vika. Pisteet laite saa tyylikkäästä ulkonäöstä verrattuna tavallisiin handsfree-laitteisiin, mutta siitä ei ole paljoa hyötyä, jos se ei toimita virkaansa yhtä hyvin kuin muut vastaavat laitteet ja lisäominaisuus on melko susi. Pienillä paranteluilla valmistaja saa seuraavasta mallista varmasti kelvollisen tuotteen, kun pakkaa mukaan vielä Bluetooth 2 tai 3 -tuen, koska tuotteessa on kyllä potentiaalia – sitä ei vain olla hyödynnetty. Halvahkoa ja tyylikästä Bluetooth-handsfreetä hakevalle nämäkin ovat jo oivat kuulokkeet, mutta mp3-soittimeksi ei näitä voi suositella.

Michael Vincen on viritellyt melko ovelan kojeen osoitteeseen www.michaelv.org. Äkkiseltään voisi luulla, että kyseessä on Windows 3.1. Kaikkihan muistavat tuon ikkuna-ihmeen, jossa kaikki oli erittäin kätevästi käytettävissä ja pyöri hienosti DOS:n päällä. Silloinhan kun halusi pelata jotain peliä, täytyi ensin sulkea Windows, jotta muisti riitti. Ainakin näin minun tapauksessani.

Mutta ei saa antaa pinnan hämätä. Kyseessä nimittäin ei ole Windows 3.1 tai 3.11, vaan JavaScriptillä, php:llä sekä ajaxilla toteutettu web-sivu, joka muistuttaa kovasti tuota käyttöjärjestelmän ulkomuotoa. Oi noita aikoja. Nykyään kaikki on niin graafista. Onneksi vielä saa tuon command promptin kuitenkin näissä uudemmissa koneissakin. Hyvää työtä, Michael!

Punaviini on tomaattikastikkeen ja kahvin kanssa varmasti yksi kaikkein tahraavimmista ruoka-aineista. Tavallisesti kodinpitäjien onkin syytä harkita tarkoin, ennen kuin tarjoilevat punaviiniä osana esimerkiksi valkoiselle pitsiliinalle katettua ateriaa.

Tekstiilisuunnittelija nimeltään  Kristine Bjaadal on nyt keksinyt suunnitella valkoisen pöytäliinan, joka “tykkää” kun sille kaadetaan punkkua. Pöytäliinan jujuna on, että tämän vettä hylkivään pintamateriaaliin on painettu nestettä imeviä perhosen kuvioita, jotka tulevat esiin vasta kun liinalle läikytetään värillistä nestettä, kuten vaikkapa punaviiniä tai kahvia.

Toistaiseksi vielä konsepti, mutta ehkäpä jo lähitulevaisuudessa tuotantolinjalla. Kankaan imukyky demonstroituna hypyn jälkeen löytyvällä videolla.

Kautta: gizmodo.de

Mainos: Hauskat keittiötarvikeet Superkauppa.fi -verkkokaupasta

Joskus tuppaa kertymään mainoksia kotiin, kun niitä ei tule vietyä paperinkeräykseen muutamaan kuukauteen. Mainokset kuitenkin haluaa sillä muuten jää paikallislehdetkin saamatta. Ja toki mainoksetkin ovat mukavaa luettavaa. Amplifier on lontoolainen Florian Krembin perustama suunnittelupulju. Vinyylitarrasta toteutettu Stack Chair ei ole mikään ihmeellisyys, onpahan hauska idea kuinka päästä eroon ongelmasta viedä lehdet ulos.

35 euron hintainen “tuoli” tulee pizzalaatikossa, jossa on myös rakennusohjeet. Kyllä tämä mielestäni toimii. Tosin lehdet keräävät pölyä.

Lähde: www.hiddenartshop.com (via www.bookofjoe.com)

Kiinnostus rakettimoottoreita kohtaan ei kuitenkaan jäänyt vain sotavoimien harrastukseksi, sillä myös esim. autonvalmistaja Opel innostui ajatuksesta rakettikäyttöisestä ralliautosta. Tuloksena oli kolmen kulkuneuvon Opel-Sander RAK-sarja, joilla suoritettiin 20-luvun lopulla useita näytösluontoisia testejä mm. markkinointi ja tutkimustarkoituksessa.

Ensimmäinen RAK 1 valmistui alkuvuodesta 1928 ja se perustui Opelin 4-PS-mallin kilpa-autoversioon, jolla oli saavutettu useita kilpailuvoittoja. Auto oli muuten alkuperäinen, mutta  polttomoottori oli poistettu ja voimanlähteeksi oli vaihdettu Sanderin kehittämä rakettiyksikkö, 12 kiinteäpolttoaineista rakettia.

Rakettiyksikkö oli rakennettu auton perään ja sähkösytytys laukesi kuljettajan painaessa kaasupolkimen pohjaan. Vakauden lisäämiseksi auton runkoon oli lisäksi asennettu pienet siivekkeet, jotka painoivat auton moottorin puutteen vuoksi keventynyttä keulaa kohti maata. Auto saavutti testeissä 75 km/h huippunopeuden, mikä 1920-luvulla oli varsin hyvä suoritus.

Kuten vanha sanonta sanoo, niin nälkä kasvaa syödessä ja Opel esitteli maailmalle uuden entistä tehokkaamman RAK 2 nopeusennätysauton 23 toukokuuta 1928.

Opelin kilpa-auto 10/40 PS toimi RAK 2:n runkona ja vankempi rakenne mahdollisti sen, että rakettien määrä auton perässä voitiin tuplata. 24 rakettia, jotka sisälsivät yhteensä 120 kiloa räjähdysainetta antoivat autolle 6000 kilon työntövoiman ja ennakkoon auton arvioitiin saavuttavan 200 kilometrin tuntinopeuden.

Kolme minuuttia kestäneen testiajon aikana auto ylitti 200 km rajan kevyesti ja auton kyljissä olevat siivekkeet osoittautuivat auttamattomasti ali- mitoitetuiksi ja testikuljettajana toiminut Opelin perustajan pojanpoika Fritz von Opel (kuvassa), oli lähellä menettää ajoneuvon hallinnan. Hän onnistui kuitenkin pitämään ajokkinsa hallinnassa ja lopulliseksi huippu- nopeudeksi mitattiin 238 km/h ja von Opel ansaitsi saksalaislehdistön toimesta lempinimen Raketti-Fritz.

Myöhemmin Opelin innostus rakettimoottoreita kohtaan johti mm. rakettikäyttöisen lentokoneen syntyyn ja kiskoilla kulkevaan miehittämättömään RAK 3 rakettikelkkaan.

Opelin innostus ja uskaliaisuus rakettien käyttöön kalpeni kuitenkin esim. herrojen Max Hahn ja Oskar Tietz rinnalla. Nämä herrat testailivat 20-30 lukujen vaihteessa rakettimoottoreita polkupyöriin kiinnitettyinä.

Nämä oman aikansa rämäpäät kilpailivat keskenään rakettikäyttöisillä polkupyörillä ja nopeuksien kasvaessa, loukkaantumiset eivät olleet harvinaisia. Alla oleva kuva on maaliskuulta 1931, jolloin herra nimeltään Richter valmistautui testaamaan rakentamaansa rakettipyörää Avus kilparadalla Berliinissä.

Richter kiinnitti pyöräänsä 12 mustaruutirakettia ja poikkitangon alapuolella näkyvä valkoinen laatikko oli akku, jota käytettiin ohjaustangon vivulla sytyttämään raketit ajon aikana. Testiajo päättyi kuitenkin vähemmän hohdokkaasti kuin mies itse kuvitteli, sillä kun vauhtia oli n. 88 kilometriä tunnissa, Richter menetti pyöränsä hallinnan ja syöksyi ohjaustangon ylitse ojan pohjalle. Kuin ihmeen kaupalla mies selvisi onnettomuudesta mustelmilla ja ruhjeilla.

Yllämainittujen kaltaiset, jopa lapsenkaltaisella uteliaisuudella tehdyt viritelmät esim. polkupyörien parissa saattavat äkkiseltään tuntua tyhjänpäiväiseltä näpertelyltä. Mutta on muistettava että juuri heidän kaltaiset pioneerit ja taivaanrannan maalarit työllään edesauttoivat rakettiteknologian kehitystä ja se on johtanut myöhemmin toisen maailmansodan V2-raketeista aina avaruuslentoihin asti.

Lähteet: strangevehicles.greyfalcon.us

Fernando ja Humberto Campana suunnittelivat viime vuonna Lacostelle nämä krokotiilipaidat. Erikoisuutena on Lacoste-krokotiili-logon runsas käyttö, kuten kuvista voi havaita. Ylempi paita on valmistettu pelkästään näistä logoista niitä yhteen liittäen. Samaista mallia on myös naisille, kokoja on vain yksi ja hintaa 7500 dollaria/kpl. Alemman kuvan paidan kuviointi on saanut vaikutteita Anavilhanas-saarista Amazonissa.

Paidat ovat käsityötä ja tekijöinä ovat brasilialaisen Coopa-Roca-alihankkijan naiset. Tämän valmistajan tähtäimessä on tarjota rochinalaisille työntekijöilleen sekä heidän perheilleen hyvät elinolosuhteet. Nämä pienten erien vaatteet ovat myös suunniteltu valmistettaviksi siten että tuetaan ja kehitetään paikallista käsityökulttuuria.

Lähde: www.mossonline.com

Nokia teki suuren mainostempauksen jokunen viikko sitten Lontoossa. Ruotsalaisen Farfar-mainostoimiston ideoimana nostettiin jättimäinen nuoli 50 metrin korkeuteen. Nuoleen voi lähettää oman sijainnin sekä tekstin ja jonkin ajan kuluttua nuoli kääntyi osoittamaan tuota lokaatiota. Sanovat, että oli maailman suurin osoitekyltti. Tämä 60 tonnin rakennelma kääntyi myös Nokian sivuilla olleen karttaan tiputettua paikkaa kohden kunhan ruuhkalta kerkesi.

Melkoinen mainosspektaakkeli meidän Nokialta. Ainakin mainosvideo on hiottu sopivan särmättömäksi. Pistää pakostakin miettimään, että mitäköhän tuollainen kyltin rakentaminen ja sijoittaminen London Bridgen viereen vuokrineen kaikkineen on kustantanut. Mitä arvaisitte? Entä mitä mieltä olette, onkohan tämä sijoitus ilmaisten Ovi-karttojen markkinointiin tullut kannattamaan?

The World’s Biggest Signpost from adghost on Vimeo.

Lähde: www.farfar.se (via www.designboom.com)

Vaikka keräilijöiden maailmasta uutisoidaan harva se viikko arvoltaan ennätyksellisistä postimerkkien tai taidemaalausten huutokaupoista, niin sarjakuvien arvohuutokaupat ovat tähän asti sen sijaan harvoin ylittäneet uutiskynnystä.

Maanantaina 22.2.2010 ylitettiin sarjakuvakeräilyn maailmassa eräs merkittävä virstapylväs, joka saattaa omalta osaltaan vaikuttaa sarjakuvien kiinnostavuuteen keräilykohteena. Maanantaina nimittäin ensimmäistä kertaa maksettiin sarjakuvasta seitsennumeroinen summa, eli tasan miljoona yhdysvaltain dollaria. Comicconnect.com -verkkosivuston kautta toteutuneessa kaupassa omistajaa vaihtoi vuodelta 1938 peräisin oleva hyväkuntoinen Action Comics -sarjakuva, jonka tekee arvokkaaksi tietenkin se, että kyseinen julkaisu sisältää itsensä Teräsmiehen ensimmäisen esiiintymisen.

Vaikka suomalaisten sarjakuvien keräilymarkkinat ovat vielä valitettavan pienet, niin mikäli kenkälaatikoista löytyy esimerkiksi isoisän ameriikanraitilta mukanaan tuomia vanhoja sarjakuvia, niin näiden arvon tarkistaminen saattaa  olla vaivan arvoista. Esimerkiksi listofplenty.com -blogi, tietää listata sivuillaan 13 kaikkein arvokkainta keräilysarjakuvaa joista jokainen on pienen omaisuuden arvoinen (tosin listalta löytyy nyt täydellä miljoonalla kaupattu Action Comics vasta sijalta 3.)

Mikäli suunnittelet ennemmin sijoittavasi tulevaisuuden arvosarjakuviin, niin esimerkiksi nimimerkkiä greyhulk123 on käyttävä eBay -jäsen on kirjottanut varsin hyvän ja tiiviin tietopaketin siitä, mitä aloittelevan sarjakuvakeräilijän tulisi ottaa investointeja tehdessään huomioon.

Lähde: guardian.co.uk

Yksi K.R. Sridharin suunnittelema energialaatikko pystyy kehittäjänsä mukaan tuottamaan tarpeeksi virtaa keskiverrolle eurooppalaiskodille. Kahdella laitteella tyydytetään jo amerikkalaisperheenkin vaatimukset. Sridhar on aiemmin suunnitellut NASA:lle samankaltaisia laitteita ja uskoo täten Bloom Boxin mahdollisuuksiin. Itse toiminta perustuu polttoainekennoon, joka kerää ympäristöstä happea ja tarvitsemaansa polttoainetta. Näiden alkutuotteiden avulla kennossa tapahtuu kemiallisia reaktioita, jotka tuottavat sähköenergiaa. Laite ei siis tarvitse toimiakseen ulkoisia energianlähteitä, polttamista tai kompostointia.

Bloom Boxin energiakennot luodaan hiekasta. Siitä “leivotaan” neliöitä, jotka muutetaan keramiikaksi. Nämä keraamiset palaset taas päällystetään suunnittelijan kehittämillä “musteilla” ja kasataan päällekkäin. Yksi levy riittää yhden hehkulampun virtalähteeksi ja mitä korkeammaksi pino muuttuu sitä suuremman määrän energiaa se tuottaa. Jokaisen polttoainelevyn väliin tulee lisäksi metallinen levy. Kaikki energialaatikon osaset on pyritty valitsemaan tarpeeksi yksinkertaisista raaka-aineista, jotta niiden tuottaminen olisi kyllin halpaa.

Bloom Boxin on tarkoitus syrjäyttää sähköverkko tarjoamalla jokaiselle kuluttajalle mahdollisuuden omistaa oma pieni voimalaitos. Näin ikään se kuitenkin myös tarvitsee jonkinlaista polttoainetta toimiakseen. K.R. Sridharin mukaan laite voi toimia maa- tai biokaasuilla sekä aurinkoenergialla. Tällä hetkellä härveleitä on käytössä mm. eBaylla, joka väittää 5 biokaasulla surraavan laatikon säästäneen 9 kuukauden aikana jopa n. 70000 euroa energiakuluissa. Täten ne ovat siis tehokkaampia kuin yhtiön 3000 aurinkopaneelia ja niiden hyötysuhde on huomattavasti parempi kuin saman määrän kaasua käyttäneen nykyisen voimalaitoksen.

Kuluttajille Bloom Boxille suunnitellaan n.2000 euron hintalappua nykyisen satojen tuhansien sijaan. Oma voimalaitos takapihalla kuulostaa aika kaukaa haetulta, mutta energiavarojen huvetessa ja sähkön tarpeen kasvaessa siitä voi tulla pakollinen hankinta jokaiseen kotiin. Sen, mikä energiantuottamiskeino vie voiton vai pulpahtaako jostain esiin lisää uusia haastajia, näemme vain kuluttamalla lisää sähköä.

Lähde

Nämä Tim Baute‘n suunnittelemat Ghost Lamp -lamput seisovat sähköjohtojensa varassa, tai ainakin siltä vaikuttaa. Todellisuudessa lamput roikkuvat katosta siiman varassa, mikä luo vaikutelman siitä, että lamput joko seisovat sähköpiuhojensa varassa tai yksinkertaisesti leijuvat ilmassa, mihin lamppujen nimikin viittaa.

Hintaa lampuille kertyy yksinkertaisesta toteutuksestaan huolimatta melkoisesti. Pienestä lampusta saa pulittaa 250 taalaa ja isommasta vielä 25 dollaria enemmän. Euroiksi muutettuna hinnat siis pyörivät kahdensadan lieppeillä. Värivaihtoehdot lampuille ovat ruskea, valkoinen ja punainen.

(Dvicen kautta)

Yksi erikoisuutta tavoittelevien graafisten suunnittelijoiden suosikkiteemoista on typografia. Aikaisemmmin sivuillamme on ehitty esimerkiksi esitellä ketsuppi-helvetica ja atomikynällä kirjoitettu pienin mahdollinen fontti. Tällä kertaa esittelyvuorossa on kerrassaan erikoinen, nipistetyn ihon avulla luotu fonttiperhe. “Skinografia” -nimen saaneen kirjasimen tekstuurina siis pelkkää ihoa, jota pitää fontin muodossa sopiva määrä pyykkipoikia.

Tavallaan melko vastenmielistä, mutta tavallaan kuitenkin myös melko kiehtovaa!

Koko fonttiperhe löytyy toteuttajansa kotisivuilta osoitteesta ignant.de

Tottakai, vedonlyönti ja uhkapeli on tänä päivänä todella erilaista kuin tuhat, sata tai kymmenenkin vuotta sitten, mutta periaate on sama. Uhkapelit ja vedonlyönti vetävät puoleensa pelaajia sukupuoleen, ikään ja ihonväriin katsomatta vuosisadasta riippumatta.

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan viihtyminen ja erilainen virkistyminen on vastanneiden mielestä tärkein syy lähes puolella. Toki viihtyä ja virkistyä voi muutenkin, mutta mahdollisuus rikastua ja jännityksen hakeminen ei ehkä onnistu kaikissa muissa virkistäytymispaikoissa. Ja kaiken huipuksi tätä voit tehdä kotisohvaltasi tai omalta tietokoneeltasi.

Nettikasinoiden monipuolisuus, helppo pelattavuus ja niiden yleistyminen onkin laajentanut rajusti käyttäjäkuntaa. Nykyään sanat ”vedonlyönti” ja ”uhkapeli” koetaan jo varsin positiivisina asioina ja useat netin käyttäjät ovatkin tutustuneet online kasinoiden maailmaan.

Alan jatkaessa kasvuaan, kasvavat tietenkin alalla liikkuvat rahasummat. Busineksestä haluavat osansa kaikki ketkä kynnelle kykenevät ja tämä tekee alasta todella kilpailuhenkisen. Pelintarjoajat haluavat parantaa jatkuvasti palvelujaan ja tekevät eri käyttäjäryhmilleen erilaisia käyttäjätutkimuksia.

CasinoTop10 teki äskettäin kattavan tutkimuksen kotiäitien kasinotottumuksista ja yleisestä aktiivisuudesta internetissä. Useiden muiden tutkimusten perusteella kotiäitien ja naispuolisten pelaajien määrä on ollut koko ajan kasvussa peitoten uusien miespelaajien määrän, joten varsin ajankohtaisesta asiasta oli todellakin kyse. Voidaankin kenties puhua kohta jo tietokoneen omaavien kotiäitien suosikkiharrastuksesta.

Pääset lukemaan tutkimuksesta enemmän täältä:

http://fi.casinotop10.net/CasinoTop10-kysyi-kotiaidit-vastasivat.shtml

Yksi vaikuttava tekijä naispelaajien määrän kasvuun on varmasti nettibingo ja sen valtava suosion kasvu, mutta osaltaan nettikasinoiden helppokäyttöisyys ja houkuttelevat grafiikat ovat saaneet nimenomaan naiset ryntäämään Facebookin ja muiden sosiaalisten medioiden lisäksi myös nettikasinoille. Ja kukapa ei haluaisi rentoutua ja pitää hauskaa kotonaan ja siinä samalla voittaa jopa satoja, tuhansia, kymmeniätuhansia tai jopa satoja tuhansia euroja kotona ollessaan. Nettikasinolla pääsee hetkeksi irti arjesta lähtemättä kotoa pois. Ja pelatahan voit milloin tahansa, oli aamu taikka ilta, päivä taikka yö.

Yllä olevassa kuvassa on kofeiinimolekyyli. Materiaali on hopea ja hintaa 85 dollaria. Sellaiselle hyvä lahja, joka haluaa pitää rakkaansa eli kahvin lähellä sydäntään. Molekyylikoruja on myös korvakoruina ja kännykkähiluina. Alla pienemmissä kuvissa näkyy vasemmalta oikealle: dopamiini, serotoniini ja jo edellä mainittu kofeiini.

Dopamiini lienee jonkinlainen tunneaine, mutta tietääkseni sen merkitys ei ole tiedemiehilläkään täysin selvä. Serotoniini säätelee ainakin seksihaluja. Ja kofeiini on sama kuin kahvi. Loistelias idea koruiksi.

Lähde: makersmarket.com

URL-lyhentimet ovat nettipalveluita, joihin syötetään haluttu URL-osoite ja joka sen jälkeen antaa uuden lyhyemmän osoitteen. Esimerkiksi tämän artikkelin URL saadaan lyhennettyä TinyURL-palvelun avulla muotoon http://tinyurl.com/yz65ovw.

En ole aivan varma mistä URL:ien lyhentäminen sai alkunsa, mutta Twitterin suosion kasvaessa lyhentelyn suosio on kasvanut vähintään samaan tahtiin. Twitterissähän lyhyen osoitteen saaminen on tärkeää, koska käytössä on rajallinen määrä merkkejä, mihin URL-lyhentimet ovat oiva apu.

Jos pelkkä URL-osoitteen lyhentäminen tuntuu kuitenkin liian tylsältä, tarjoaa ShadyURL ongelmaan avun. ShadyURL nimittäin paitsi lyhentää URL-osoitteen saa se sen myös näyttämään hyvin epäilyttävältä. ShadyURL antaa myös käyttäjän valita, otetaanko lyhyempi ja kompaktimpi versio osoitteesta, vaiko pidempi ja epäilyttävämpi URL. Hiemankaan kokeneemman nettikäyttäjän mieleen tulevat samantien luottokorttihuijaukset, haittaohjelmat ja muut nettirikollisten touhut.

Irkissä linkittäessäni ShadyURL:n kanssa lyhennetyn linkin, oli reaktio näkemisen arvoinen. Epäilys avata linkkiä oli suuri, vaikka sen takana sijainnut materiaali oli aivan viatonta, enkä usko kenenkään avanneen linkkiä täysin miettimättä. Nyt siis kaikki twittaajat – vai pitäisikö sanoa sirkuttajat? -, jotka haluavat hieman hämmentää seuraajianne, lyhentämään URL:inne epäilyttävään muotoon.

Hilavitkuttimen URL-osoitteen ShadyURL muutti muotoon http://5z8.info/fakelogin_l0p1g_hitler.

(Neotoraman kautta)

Eittämättä vaikka onkin super-keksintö, niin tästä tulee mieleen koirille laitettava kaulustin silloin kun pitää turvata tassut näykkimiseltä. Enkä sitten tiedä… Aika kliininen on tuo kuvan leikkausprosessi. Kotiparturi-isä kurottaa kaukaa tuollaisella automaattileikkurilla ja kyntää hiukset pois kuin armeijassa.

Mutta näistä mielikuvista viis! Hiustenleikkuu-sateenvarjo on nyt sitä uusinta uutta kotiparturimarkkinoilla. Enää ei tarvitse levitellä lakanoita harteille ja imuroida lattiaa. Senkus tämän napauttaa pahaa-aavistamattoman vekaran päähän ja huristaa ylimääräisen hiusmateriaalin pois, joka tässä tapauksessa siis kertyy “sateenvarjon” “nurjalle” puolelle. Hintaa aparaatilla on 7,98 dollaria ja maailmanvalloitus on varma. Kunhan promokuvat otetaan uusiksi.

Lähde: www.taylorgifts.com

Navigaattorivalmistajista TomTom on jo joitakin vuosia kunnostautunut tarjoamalla laitteensa omistajille ladattavaksi laajan valikoiman erilaisia ajo-ohjeita luettelevia opastusääniä. Sen lisäksi että navigattorille on saatavilla käyttäjien itsensä tekemiä imitaatioääniä, kuten Homer Simpson ja Darth Vader, on TomTomin sovelluskaupassa myynnissä tunnettujen henkilöiden, kuten John Cleesen näyttelememiä ajo-opastuksia.

Uusimpana lisänä TomTomin julkkisääniopasteisiin on erityisesti hankalasti ymmärrettävästä englanninkielestään tunnettu Snopp Dogg. Snoop Dogg -opastusäänet voi omaan navigaattoriinsa ostaa välittömästä kuka tahansa 9,95 euron hintaan.

Ohessa pari ääninäytettä Snoopin puhetyylistä muissa kuin navigaatiotilanteissa.

Snoop Dogg -navigaattoriääni löytyy siis ostettavaksi  TomTomin verkkokaupasta

Baptiste Debombourg -niminen ranskalainen heppu on tehnyt tällaisia niiteistä koostuvia installaatioita galleriatilan seinälle. Teos sisältää 35000 niittiä ja sen valmistamiseen on käytetty aikaa 75 tuntia. Tai jos oikein ymmärsin, siinä ajassa installaatio on rakennettu kolme erillistä kertaa. Teoksella on kokoa 2,7m x 2,5m. Olisipa hauska nähdä making of -video. Nitoessa nimittäin väsyy käsi. Toisaalta tässä saattaa olla kyseessä paineilmakompressori ja sellainen nitoja. Jokainen joka on enempi nitonut tietää että siinä tulee helposti hiki ja käsi kipeäksi.

Teoksen nimi on Aggravure, joka ei ainakaan minulle sano mitään. Liekö jotain tekemistä aggression kanssa. Niitit muodostavat ihmishahmon, joka on kellahtamassa selälleen. Taiteilijan omin sanoin: ” – - Is it why this “Superman” flies straight down towards the earth? Here it’s used the tacker as a material and media, which plays with the contemporary agression and the profanized utility of the everyday life. – - ” Ja tästähän minä en taaskaan ymmärrä yhtään mitään. Liekö edes englanninkieltä.

Lähde: www.baptistedebombourg.com (via www.loudreams.com)

Geneven autonäyttelystä on “vuotanut” kuva uudesta konseptiautosta Alfa Romeolta. Designista vastaa Bertone. Läpinäkyvä muovi on tärkeässä osassa tässä muotoilussa. Tai kenties ajatuksena on jokin muu läpinäkyvä materiaali. Ja tämähän on selkeä viittaus Hot Rod -sarjan pikkuauto-designiin 70-luvulta, jossa jostain syystä on todettu kiehtovaksi saada auton osittain läpinäkyväksi tällä ihmemateriaalilla eli muovilla. Teknisesti tämä lienee vaikea toteuttaa. Mutta jos onnistuisi, niin olisi aika veikeän näköinen.

Tosin sitten olisi kyllä hieman näyteikkunassa, jos näin paljon olisi läpinäkyvyyttä. Jos vielä tarkastelee tuota keskimmäistä kuvaa, niin voi hyvin havaita, että auton sisäosassa on myös melkoisen mielenkiintoisia elementtejä sisustusratkaisuna. Myös takapenkit yllättävät tämän tyylisessä konseptissa. Lisäksi takaosan röpeliäisyys on jännän näköinen, kenties jopa vaarallinen jos nuo piikit ovat teräviä.

Lähde: www.autoblog.com

Yksi 90-luvulla ihmetystä kansallisissa piireissä aiheuttaneista aiheista oli, miksi Finlandia vodka myi maailmalla huonommin, kuin Absolut, vaikka makutesteissä Suomalaisten tuottama viina löi länsinaapuriemme tisleen tavallisesti 6-0. Asiaa koitettiin korjata muotoilemalla pulloa uudelleen pariinkin otteeseen ja aina van vetoamalla markkinoinnissa uudelleen “tunturipurojen raikkauteen”. Valitettavasti totuus, että suomalainen kansallisromantiikka ei oikein pure muuta kuin suomalaisiin itseensä, paljastui vodkamerkin taustajoukoille liian myöhään. Alkuvoima, rujous ja äärimmäisyydet kyllä vetoavat suomalaisissa ulkomaalaisiin, mutta ei mikään Runeberg, Mannerheim tai Sibelius. Maailmalta valitettavasti kuitenkin löytyy aina parempia runoilijoita, säveltäjiä ja sotasankareita. Ruotsalaisten Absolut sen sijaan osasi luoda vodkalleen ajan hengen mukaisen, trendikkään imagon, jossa pullon muoto tuotiin osaksi tuttuja muotoja, ympäristöjä ja ilmiöita. Vielä kun kampanjoiden suunnittelijoiksi uskallettiin palkata maailman luokan taiteilijoita, sekä nousevia tähtiä, jaksoivat kampanjat herättää massojen kiinnostuksen yhä uudelleen.

Vaikka vodkamaista puhuttaessa Japani ei välttämättä heti ensimmäisen tule mieleen, niin muissa asioissa Japania ollaan kyllä helposti vertaamassa Suomeen. Itsemurhatilastot, ahkeruus ja vaatimattomuus varmasti tulevat monelle mieleen kummastakin kansasta. Entä sitten kuinka “Aasian suomalaiset”, eli Japanilaiset markkinoivat vodkaansa? No tietenkin yhdistämällä brändiin samuraimyytin.  Pullo on sen verran hieno että tämä helposti kyllä lähtisi Japanin visiitiltä tuliaisina mukaan. Vielä kun vodkaa saataisiin markkinoimaan vaikkapa Uma Thurman keltaisissa verkkareissa, niin suosio on taattu!

Ehkäpä tämä juttu meni hieman päättömäksi pohdinnaksi, mutta menköön. Ehkäpä ajatukset yhden neuvoa-antavan avulla tästä kirkastuvat. Perjantai kuitenkin ja kaikki.

Pullon kuva kaapattu osoitteesta uniquedaily.com

Hollantilainen Anna Ter Haar ottaa uutta näkökulmaa Tuhkimoon tuolien sekä pallien muodossa. Cinderella’s Chair -projektissa on ollut ideana käyttää lasia proteesina tuoleille. Lasihan tunnetaan helposti särkyvänä materiaalina, eikä sitä käytetä kovinkaan usein rakennusmateriaalina kantavissa rakenteissa. Lasi on tässä tapauksessa puhallettu suoraan tuolin puuttuvan jalan paikalle ja on näin pysyvä osa tuolia. Tuolit kestävät istumista.

Tässä voisi myös pohtia Tuhkimotarinaa itsessään. Eikös se olisi hurjan vaarallista pitää lasikenkiä. Sellainen kun menee rikkin, niin jalka ei varmaankaan korjaannu koskaan entiselleen. Oliko tämä sitten tarinan jonkinlainen vertauskuva vai ei, siitä en tiedä. Itse tulin ajatelleeksi asiaa vasta äsken. Eikö muuten ollutkin ovelaa, että Tuhkimossa hiiristä tuli hevoset ja hevosesta ajuri. Ainakin Disneyn versiossa, muista en tiedäkään.

Lähde: www.annaterhaar.nl (via www.todayandtomorrow.net)

Kaupunginjohtaja Armas Homelius joutuu jälleen lehdistön uhriksi.

Itse kuulun kyseisen huumorin ystäviin eikä niin ontuvaa puujalkaa ole, etteikö siitä kannattaisi sarjakuvastrippiä piirtää. Helmikuun alussa ilmestyi kolmas täysikokoinen kovakantinen albumi, joka kantoi nimeä Fingerpori III. Pertti Jarlan kätten jälkiä on ihailtavana aiempien albumien tapaan n. 64 sivun edestä ja noin puolet stripeistä on lehtijulkaisuista poiketen nelivärisenä.

Aiemmista albumeista tuttuun tapaan suurin osa stripeistä on jo esiintynyt aiemmin eri aikakausilehtien sivuilla, mutta mukana on myös ennen näkemätöntä materiaalia. Myös hahmokavalkadi on entiseen tapaan monipuolinen ja Jarla parodioi monia vanhoja supersankarihahmoja kuten esim. Hämähäkkimiestä, Mustanaamiota ja lisäksi osansa käsittelystä näyttävät saaneen myös Disneyn hahmot kuten esim. eräs ärsyttävän nokkela ja kunniallinen hiiri.

Juuri rohkea lähestymistapa aiheiden ja hahmojen korrektiudesta välittämättä on se seikka, joka allekirjoittanutta Fingerporeissa viehättää ja tämä on myös se syy miksi sarjakuva on saanut ahdasmieliset ihmiset varpailleen. Hahmoina kun voidaan nähdä lähes säännöllisesti mm. Adolf Hitler, Jeesus, itsensäpaljastaja Asko Arimo Vilenius ja moni muu hahmo puuhastelemassa arkisten kommellusten parissa.

Jotain albumin luojan suhtautumisesta huumorinsa synnyttäneisiin tunteisiin kertoo se, että albumin takakantta koristaa tällä kertaa eräs ilmeisen uskonnollisen lukijan “Tiedät missä paikkasi on oleva viimeisellä tuomiolla!” lukijapalaute Helsingin Sanomien Jeesus-stripeistä.

Albumi on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

Kuvat albumista Fingerpori III (kust. Arktinen Banaani, 2010)

Barbie vaihtaa alaa, jälleen kerran. Nyt ei kyseessä ole astronautti tai kilpa-ajaja, vaikka perinteisesti miehistä alaa tämäkin nukke sivuaa. Ainakin ymmärtääkseni IT-alalla on vielä miesenemmistö, tosin eihän se alasta mitenkään miehistä tee. Miten sitten pukeutuu perinteinen IT-ihminen. Jos nyt sitten kuitenkin sorrutaan stereotypiaan että se on nörtti tai sen suuntainen mies, niin silloin päällä on kuluneet farkut, lenkkarit ja college. No, mitä Barbiella on päällä: Legginsit, binääritoppi jossa on kuva matopelistä, silmälasit, bluetooth-korvanappi, iso kello sekä pinkki läppäri. Hiukset ovat siististi takana.

Lähteemme eli bbc on tehnyt ovelan vedon ja käynyt haastattelemassa laadunvalvonnan johtavaa teknikkoa Louise Collisia, että vastaako tämä todellisuutta. Hän toteaa että epäkäytännöllistä olisi. Täytyisi “käyttää puolet ajasta hiusten siirtämiseen pois kasvoilta”. Hänen mielestään voi kuitenkin olla muodikas myös nörttiympäristössä.

Lähde: news.bbc.co.uk

Laatikko käyttää huoneenlämpöistä ja samassa paineessa olevaa plasmakaasua bakteerien tuhoamiseen. Tätä samaa kaasua käytetään nykyisin erilaisten lääketieteellisten instrumenttien sterilisointiin. Ihmisiin kyseistä teknologiaa ei kuitenkaan ole ennen kokeiltu. Yhden kämmenen käsittelyyn kuluu 4 sekuntia. Näin laite saavuttaa halutun lopputuloksen selvästi nopeammin kuin vesi ja saippua, eikä myöskään kasvata vesilaskua. Lisäksi plasma puhdistaa myös kynnenaluset ja muut vaikeat paikat tehokkaammin kuin normaali käsienpesu yleensä. Konkreettista likaa tämä laatikko ei kuitenkaan saa katoamaan, joten siinä vesi vie voiton.

Bakteerien lisäksi plasman sanotaan purevan myös viruksiin ja sieniin. Jalkojenkin strelisoiminen onnistuu jopa sukat jalassa, tosin silloin aikaa kuluu 25 sekuntia/jalka. Ideana laite vaikuttaa mahtavalta. Ei enää käsien hinkkaamista, vain muutama sekunti laatikon sisällä riittää. Toisaalta taas osa bakteereista ja muista eliöistähän on yleensä todettu vain hyväksi ihmiselle. Mitä sitten kun nämäki sattuvat tuhoutumaan mukana? Käyttökustannuksista tai laitteen saatavuudesta ei ole vielä tässä vaiheessa mitään tietoa. Ehkä kuitenkin tulevaisuudessa vessojen hanat ja kuivauspuhaltimet vaihtuvat aukkoihin, joihin tungetaan kädet muutamaksi sekunniksi “plasmoittumaan”.

Lähde

Ensimmäinen versio GAZ -mallinimeä kantavasta Volgasta valmistui jo 1956. Tämän jälkeen tuotanto on jatkunut ja viimeinen GAZ-malli suunniteltiin vuonna 1970. Nyt olisisi sitten aika paljastaa miltä GAZ näyttää nykyaikaistettuna designina ja tästähän vastaa kaksi venäläistä muotoilijaa. Lopputulos näkyy kuvissa. Ensimmäinen ei-neukku-suunniteltu GAZ on mallitarkennukseltaan 5000 GL.

GAZ 5000 GL Volga saa vääntönsä 3,2-litraisesta 296 hevosvoiman myllystä, ja tuota vääntöä ohjaillaan moottorista pyöriin kuuden manuaalivaihteen avustamana. Oveluutta urheiluautoon lisää idea viidestä ovesta, kaverit mukaan siis. Takahudlarikin on ovela, se aukeaa ylä- ja alapuolelta. Neliveto pitää piilin tiellä kurakelilläkin. Lähteemme tietää kertoa huhuista, että autoa ollaan todella harkitsemassa tuotantoon.

Lähteet: jalopnik.com, www.zercustoms.com

Vaikka polkupyörien vanneratkaisuissa on aikojen saatossa nähty mitä mielikuvituksellisimpia sovelluksia, niin ainakaan minä en muista, että olisi tätä ennen törmännyt polkupyörään ilman minkään sortin pinnoja ja keskiötä. Ryhmä Yale -yliopiston mekaanisen suunnittelun opiskelijoita on kuin onkin keksinyt tarttua haasteeseen ja onnistunut rakentamaan ajokelpoisen pinnattoman polkupyörän (Vaikka itse asiassa ainoastaan polkupyörän takarengas on pinnaton. Tämä sen vuoksi, että kurssin aika loppui haastavamman takarenkaan valmiiksi saamisen jälkeen kesken)

Ei välttämättä kaikkein käytännöllisin ratkaisu, mutta erittäin mielenkiintoinen tutkielma silti!

Lähde: reddit.com