Ikkunapaikalla

Halpabussiyhtiö Onnibus aloittaa Tampere-Pori-reitistä

2011-12-21T23:20:00.000+02:00

Tälle viikolle osui yksi vuoden kiinnostavimmista uutisista joukkoliikenteen alalta: Suomessa aloittaa vuodenvaihteessa toimintansa halpabussiyhtiö. Onnibus tiedotti aloittamisestaan maanantaina, ja saikin heti mukavasti näkyvyyttä mediassa.

Yhtiö lupaa kuljettaa Tampere-Pori-välillä matkustavan halvimmillaan kolmella eurolla. Uutisista voi ymmärtää, että samaa hinnoittelua aiotaan käyttää muillakin reiteillä tulevaisuudesta. Yhtiö ajaa Tampere-Pori-välillä aluksi kolme vuoroa suuntaansa arkisin. Tähän asti pelkkää hyvää siis matkustajan kannalta.

Vuodenvaihteessa Pori-Tampere-välin bussiyhteydet kuitenkin harvenevat, koska välillä nyt ajava Satakunnan Liikenne vetäytyy liikenteestä kokonaan. Satakunnan Liikenne on yrittänyt jatkaa välin yksinoikeussopimusta syksyllä. Perinteisiä bussiyhtiöitä edustava Linja-autoliitto puolestaan on moittinut sitä, ettei Satakunnan Liikenteelle annettu vuoden jatkoaikaa yksinoikeussopimukseen.

Markkinaehtoinen bussiliikenne (Onnibus) ja vanhoihin, lähivuosina päättyviin yksinoikeussopimuksiin (jotka ovat taanneet isoille bussiyhtiöille käytännössä monopoliaseman) eivät kilpaile samalla viivalla, koska markkinaliikenteessä ei toistaiseksi voi käyttää esimerkiksi yhteiskunnan tukemia seutulippuja. Kuinka näiden käyttö järjestetään tulevaisuudessa, tulee vasta vuodenvaihteen jälkeen pohdittavaksi työryhmään.

Bussimarkkinan avautuminen ei mennyt aivan kaikkien sääntöjen mukaan, ja esimerkiksi Satakunnan Kansassa ja Aamulehdessä onkin kritisoitu sitä, että matkustajat joutuvat kärsijöiksi vuorojen vähentyessä. Uutisten kommenteissa taas on haukuttu Satakunnan Liikennettä uhkapelistä, jolla se yritti kampittaa kilpailijan pois reitiltä vielä vuodeksi, mutta suunnitelma meni pieleen.

Tässä mielessä bussimarkkinan avautuminen käynnistyikin pienellä farssilla, jossa sääntöjen mukaan toiminut Onnibus ja matkustajat joutuivat kärsijöiksi, kun viranomaiset toimivat hitaasti, ja ilmeisesti myös Satakunnan Liikenne uskoi voivansa jatkaa liikennettä yksinoikeudella. Tästä kielisi Onnibusin lausunto, jonka mukaan yhtiö oli varautunut lähes kaikkeen, mutta ei siihen, että se olisikin Tampere-Pori-välin ainoa liikennöitsijä. Onnibus onkin maininnut, että ilman heitä välillä ei liikennöitäisi bussilla enää ollenkaan.

Sikäli tapauksessa on käynyt onni onnettomuudessa, että tämä töpeksintä tapahtui välillä, jossa pikavuoroliikenne on tähänkin asti ollut melko harvaa. Välillä on myös monilla asemilla pysähtyvä junayhteys. Jos sama farssi olisi siirretty vaikkapa Helsinki-Tampere-välille, olisi sotku ollut melkoinen.Yle kertoo, että yhtiö aikoo tulevaisuudessa laajentaa muun muassa Helsinki-Turku-välille.

Onnibus kertoo toiminnastaan tiedotteessaan näin:

"EU-asetuksen ja siihen perustuvan uuden joukkoliikennelain myötä Suomen bussimarkkinat vapautuvat vaiheittain vuosikymmeniä kestäneestä tiukasta sääntelystä, joka on käytännössä estänyt uudet innovaatiot ja kilpailun. Uudessa joukkoliikennelaissa suurten bussiyhtiöiden vanhat sukuoikeudet on muutettu siirtymäajan liikennöintisopimuksiksi, jotka päättyvät vaiheittain vuoteen 2019 mennessä. Onnibus Oy:n tarkoituksena on avata uusia reittejä sitä mukaa, kun ne vapautuvat sääntelystä.

Tampere-Pori-välin siirtymäajan liikennöintisopimus on voimassa vuoden 2011 loppuun ja Onnibus aloittaa liikennöinnin reitillä 1.1.2012. Onnibus Oy:n tavoitteena on luoda Suomen kattava markkinointikonsepti ja luoda Onnibus-brändin ja myyntikanavan alle verkosto alalla jo toimivien liikennöitsijöiden kanssa. Tällä hetkellä on käynnissä neuvottelut halpabussiallianssin luomiseksi usean liikennöitsijän kanssa.

Onnibus Oy:n taustalla on monipuolinen joukkoliikennealan kokemus ja hyvät resurssit. Osakkaina ovat muun muassa KTM Pekka Möttö ja DI Lauri Helke. Mötön johtama perheyhtiö Lauri Möttö Ky on voittanut Tampereen joukkoliikennelautakunnan kilpailuttamaa sopimusliikennettä. [...] Lauri Helke on toiminut VR-Yhtymä Oy:n suunnittelupäällikkönä ja Tampereen kaupungin joukkoliikenneinsinöörinä. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Kati Kivekäs.

Onnibus-konseptissa liikennöidään pikavuorolinja-autoilla suorinta ja nopeinta mahdollista reittiä kaupunkikeskustojen välillä. Paikat hinnoitellaan kysynnän perusteella. Hiljaiset lähdöt ovat erittäin edullisia ja vastaavasti kysytyimmät lähdöt kalliimpia, mutta silti nykyisiä joukkoliikenteen hintoja huomattavasti edullisempia. Pääasiallinen myyntikanava tulee olemaan Internet.

Toisin kuin halpalentoyhtiöillä, halpabussiyhtiön edullisuus ei ensisijaisesti perustu perinteisiä toimijoita pienempiin kuluihin. Halpabussin pääkilpailija ei ole perinteinen kallis ja kiertelevä bussi, vaan yksityisauto. Tämän vuoksi esimerkiksi istumaväljyydestä, asiakaspalvelusta ja reitin suoruudesta ei voida tinkiä. Edullisuuden mahdollistaa hyvä täyttöaste ja Internet pääasiallisena myyntikanavana. Onnibus tarjoaa verkkokaupassa pysyvästi edullisia matkoja alkaen 3 euroa."

VR: Pendolinoille hitaammat aikataulut

2011-06-21T16:02:00.003+03:00

Pendolino Helsingissä talvella 2011.

VR kertoi tänään lisäävänsä pelivaraa varsinkin Pendolinojen aikatauluihin. Lokakuun lopulta alkaen Pendolinot aikataulutetaan niin, ettei sillä ole väliä, toimiiko junan kallistus vai ei. Tämä parantanee junien täsmällisyyttä, joskin samalla poistaa Pendolinoilta sen edun, joka oli yksi merkittävä syy niiden hankintaan.

Tosin tuosta kallistumisesta ei nykyisinkään ole ollut ilmeisesti hyötyä kuin kahdella rataosalla: Savonradan pätkällä Mikkelin ja Kouvolan välillä, ja Jyväskylän ja Tampereen välisellä osuudella. Esimerkiksi oikoradalla ja Tampereen ja Helsingin välillä junat voivat ajaa kahtasataa ilman kallistustakin.

VR näyttää myös ottavan reippaamman otteen Helsingin ratapihan ruuhkan selvittelyyn: jonossa Tampereelta Helsinkiin aamuisin ajaneista Pendolinoista luovutaan. Lisäksi G-junat lakkautetaan kokonaan.

HSL:n kanssa yhdessä on päätetty myös ajaa jatkossa kaupunkiratojen lähijunia koko päivän samanpituisina, jotta turhalta vaihtotyöliikenteeltä vältytään.

Kirjoitin muutama viikko sitten Etelä-Suomen Sanomiin Pisara-radasta, kun olen lehdessä kesätoimittajana ja Esalais-vuoro osui kohdalleni. Sivusin silloin hieman myös Helsingin ratapihan ruuhkaa ihmetellessäni, miten lähijunat voivat viedä niin paljon raiteita, kun yhtä tiheästi liikennöivän metron pääteasemillakaan ei ole mitään ylimääräistä raidetilaa. Lähijunien ajaminen yhtä pitkinä koko päivän helpottanee tuota pohtimaani metrotyylistä liikennöintiä.

Vielä kun VR saisi tilaamansa ohjausvaunut, voisi Helsingin ruuhka helpottaa ilman Pisara-rataakin. Mainittakoon tosin, etten varsinaisesti vastusta kyseistä hanketta, mutta miljardin investointi raiteisiin vain tuntuu hullulta, kun samaan aikaan joka vuosi kiistellään siitä, riittääkö esimerkiksi bussivuorojen ostoihin edes muutama miljoonaa euroa.

Matkapäiväkirjoittelut ovat meinanneet unohtua, mutta päivitän niitä lisää lähipäivinä. Kesäkuun alussa kirjoitin mainitun ESS:n blogissa tuolloin esillä olleesta junaliikenteen hintauudistuksesta.

Keskiviikko: Frankfurt, junamatkoja Saksassa

2011-06-21T15:51:00.000+03:00

Edellinen päivä: Tiistai, päivä Berliinissä

Tiistai-iltana Hampurista lähtenyt yöhön lähtenyt IC-juna oli aika lyhyt, mutta eipä siellä paikkavarauksiakaan juuri näkynyt.

DB:llähän on oma systeeminsä näiden paikkavarausten kanssa: uudemmissa junissa jokaisen istumapaikan päällä on näyttö, josta näkyy onko paikka varattu ja mille matkalle, jos varaus ei ole vielä alkanut.

Vanhemmissa junissa sama tieto ilmaistaan paperilapuilla. En voi edes kuvitella, mikä mekkala nousisi VR:n keskuudessa, jos joku ehdottaisi heille saman systeemin käyttöönottoa. Ettäkö konduktöörit joidenkin lappusten kanssa näpräisivät, naurettaisiin. Mutta hyvin näyttää täällä toimivan, ja palvelee matkustajia mainiosti, kun varatulle paikalle ei mene vahingossa istumaan.

Tässä junassa muutama paperilappu oli jämptisti paikallaan, ja paikkaliputtomat matkustajat osasivat täälläkin valita paikkansa niin, ettei siitä tulla häätämään pois. Kätevää minusta.

Tällä junamatkalla sain jo nukuttua paremmin kuin aiemmassa yö-IC:ssä, vaikka aika epämukavat penkit näissä on nukkumiseen. Näin kuitenkin vähän uniakin.

Viiden jälkeen junaan nousi taas niin paljon työmatkustajia, ettei molempia paikkoja viitsinyt varata nukkumiseen. Saksan maisemat ovat olleet paljon näyttävämmät mitä osasin odottaa, on korkeita mäkiä ja jokia vaikka miten.

Frankfurtin lentokentän asema, kuvan IC-juna lähti illalla Hampurista.

Tarkoituksena oli mennä tällä junalla Frankfurtin asemalle asti, mutta junan lähestyessä lentokentän asiaa päätinkin hypätä jo siinä pois, koska lentoasemilla usein on ilmainen lähiverkko. Tosin ei ollut kyllä Gdanskissakaan, tai ainakaan se ei toiminut.

Eikä ollut Frankfurtin kentälläkään, kokeilin ainakin neljässä eri paikassa eri puolilla kenttää etsiä ilmaisia yhteyksiä, mutta turhaan.

Kun kello kävi eikä yhteyttä löytynyt, päätin lopulta ostaa oikeuden käyttää T-Mobilen tarjoamia wlan-hotspotteja. Niitä kentällä oli vaikka miten. Kuukauden käyttöoikeus maksoi 34.95 euroa.

Kyselin eilen muutamasta liikkeestä myös prepaid-sim-korttia tietokoneeseen, mutta eräs olisi maksanut 5 euroa / päivä (siis dataliikenne). Aloituspaketeissa ei lukenut englanniksi mitään, enkä uskaltanut ostaa sellaista, vaikka halvimman olisi saanut 15 eurolla datan ilmeisesti 2,50 eurolla päivässä.

Frankfurtin lentokentän asema oli valoisa, joskin hieman kolkko.

T-Mobilen etuna näihin verrattuna on se, että hotspotteja on myös Saksan ulkopuolella mm. Pariisissa, Prahassa, Puolassa ja Barcelonassa.

Parin lentokenttätunnin jälkeen hyppäsin Frankfurtin päärautatieasemalle vievään ICE-junaan. Nyt Frankfurt näytti paljon mukavammalta: aurinko paistoi niin lämpimästi, että jäin ulos junalaiturille istumaan paisteeseen. Annoin hyvän mielikuvan jäädä kaupungista enkä siksi mennyt lainkaan kiertelemään tympeiden konttoripilvenpiirtäjien luokse, en ole vielä jaksanut selvittää missä kaupungin kaupallinen keskus on.

ICE-juna Frankfurtin päärautatieasemalla.

Piakkoin jatkoin taas matkaa, lähdin ICE:llä kohti Münchenia. Aikeena oli suunnata illalla ehkä vielä Prahaan asti. Junamatka oli iloinen yllätys, junassa nimittäin toimi nettiyhteys! Se olisi tarkoittanut sitä, että olisin voinut kaikessa rauhassa matkustaa perille asti.

Tosin se jäi vain haaveeksi: vartin matkanteon jälkeen nettiyhteys katkesi, ja totesin että se on tosiaan tarjolla vain toista kautta Müncheniin menevällä reitillä. Ei auttanut lopulta muu kuin hypätä pois Würzburgissa. Se osoittautui kuitenkin oikein kivannäköiseksi paikaksi, nuorisoa oli silmiinpistävän paljon ja aurinko paistoi.

ICE-juna Wurzburgin asemalla.

Würzburgista jatkoin taas ICE-junalla matkaa Nürnbergiin, missä myöskin oli oikein viihtyisä rautatieasema. Muuten kaupunkiin ei tullutkaan tutustuttua.

Loppuillan matkat:

Nürnberg Hbf We, 23.03.11 dep 17:00 ICE 620
Frankfurt(Main)Hbf We, 23.03.11 arr 19:04 7
Transfer time 25 min.

Frankfurt(Main)Hbf We, 23.03.11 dep 19:29 19 ICE 912
Bordbistro, Wifi on routes München-Stuttgart-Mannheim-Frankfurt-Köln-Dortmund
Dortmund Hbf We, 23.03.11 arr 21:59

Tupakkamainos Frankfurtin asemalla illalla. Hämmästyttävät aina.

Paikallisjuna Dortmundin asemalla. Dortmund ei ollut kovinkaan miellyttävälta vaikuttava asema, oikein mikään kauppa ei ollut auki ja muutenkin paikat olivat vähän nuhjuisia. Täältä matka jatkui taas yön yli IC-junalla, ensin kohti Frankfurtia.

Loppuetappi: Ryanair Bremen - Tampere

2011-04-14T06:17:00.005+03:00

Odottelen parhaillaan Ryanairin lentoa Bremenistä Tampereelle, kello on 5:17 paikallista aikaa. Reissu on siis lopuillaan, ja sikäli kun kone ei putoa, olen reilun kolmen tunnin päästä taas Suomessa. Mikä tuntuu ainakin nyt oikein mukavalta ajatukselta: ihanaa ymmärtää taas, mitä ihmiset puhuvat. Ja päästä nukkumaan toivottavasti kunnolla!

Tosin, totesinkin jo Facebook-sivulla, että täällä terminaalissa on jo vähän kuin olisi Suomessa: tultuani tänne aamuneljältä tuntui kuin olisi jo Suomessa: kuuntelin melkein puoli tuntia suomenkielistä riitelyä rahankäytöstä (MINÄ olen maksanut muuten enemmän, katotaanko luottokorttilaskusta) ja väittelyä siitä, kumpi menee ostamaan halpaa viiniä.

Aamuneljältä Bremenin kentällä oli varsin runsaasti väkeä nukkumassa. En ollut alkujaan varma, voiko kentällä yöpyä (kotisivuilla ei ole aukioloaikaa), joten kävin loppuillasta junalla kääntymässä Hannoverissa, ja tulin takaisin Bremeniin 1.40. Pyörin asemalla tunnin kunnes kävelin tänne lentokentälle, matkaan meni noin 40 minuuttia. Mahtavaa, että jossain kaupungissa voi kävellä lentokentälle.

Mutta vastaisuuden varalle: kentällä voi siis myös yöpyä, kalliimman puolen terminaaleissa on paljon penkkejä joissa nukkuminen näytti luonnistuvan oikein hyvin.

Päivitän matkapäiväkirjailut tänne loppuviikon ja ensi viikon aikana kunhan ehdin. Mutta kaikkiaan on pakko myöntää, ettei tämä reissu mitään suuria elämyksiä tarjonnut, eikä sellaisia ole esiteltäväksi. Mutta näin monia Euroopan maita ja pääsin matkustamaan junalla.

Vastoinkäymisiä ei, ainakaan vielä, ole ollut erityisen merkittävästi, paitsi nettiyhteyksien huono toimiminen aiheutti aika usein tuskastumista. Toinen tuskastumisen aiheuttaja oli liika valvominen, tai toisin sanoen junassa nukkumisen yrittäminenn. Olin tämän takia muutaman päivän melko hermorauniona ja valmiina lähtemään kotiin heti paikalla. Edelleen univelkaa on varmasti aikalailla. Jatkossa reissuja miettiessään pitää huomioida se, haluaako säästää muutaman euron nukkumalla junassa, kun seurauksena on huonoa tuulta ja päänsärkyä, eli matkalla ei ole mukavaa.

Nyt kello on 6:27, joten syntyyhän tätä matkapäiväkirjatekstiä aika rivakasti, kun vain on intoa tarttua toimeen. Toivottavasti sitä on myös lähipäivinä.

Lisäys: huvitti muuten Ryanairin lipuntarkastus ennen turvatarkastusta: täti oli niin vakavana eikä tervehtinyt tai harrastanut muuta asiakaspalvelutouhua, mutta kun takanani tuli tämän kanssa juttelemaan joku kollegansa, oli täti yhtä hymyä. Ilmeisesti ystävällisyyden välttely kuuluu Ryanairilla oikein joihinkin työtehtäviin.

Takana viikko Euroopassa

2011-03-27T22:07:00.005+03:00

Matkapäiväkirjani elää edelleen omaa elämäänsä muistiotiedostona, joskin kattaa se aika hyvin kaikki päivät. Yritän perehtyä siihen huomenna, huomenna on muutenkin pidettävä täysipainoinen työpäivä ja yksinkertaisesti istuttava suurin osa päivästä jossakin internetillisessä paikassa. Sen olen joutunut edelleen huomaamaan, että lomamatka tästä on todellakin kaukana, varmasti rentoutuneempi olisin kotona arkisissa kuvioissa.

Tänään sunnuntaina täällä Euroopassa on tullut junailtua viikko, viime lauantainahan lensin Turusta Gdanskiin. Viikko on mennyt kivasti edelleen. Tosin samanlaistahan tämä on kuin elämä muutenkin: välillä väsyttää ja tympäisee, mutta toisinaan on oikein mukavaa.

Tähän mennessä mitään merkittäviä vastoinkäymisiä ei ole ollut muuten kuin nettiyhteyksien kanssa: Telekomin maksullinen lähiverkko on ratkaissut ongelman Saksassa, mutta kun kävisin mielelläni muissakin maissa. Eilen Prahassa ja tänään Amsterdamissa jouduin taas käyttämään Saunalahden kallista roaming-yhteyttä, kun mikään muu yhteys ei yksinkertaisesti toiminut.

Viikon aikana Saksa on alkanut tuntua todella kotoisalta ja mukavalta. Olen viikon aikana oppinut jo hieman saksaakin, aiemmin en ole osannut sitä lainkaan, paitsi sen mitä saksalaisista poliisisarjoista on jäänyt mieleen. Täällä pärjää kuitenkin englannillakin hyvin.

Deutsche Bahnilla on mainio palvelu ja nämä ICE-junansa ovat todella mukavia matkantekovälineitä. Nyt parhaillaan olen matkalla ICE:llä Duisburgista München Pasingiin, siellä vaihdan vastaantulevaan ICE-junaan jossa voi nukkua yön toivottavasti mukavasti. Tämä vaihtoyhteys on kevyesti uhkapeliä, koska vaihtoaikaa on vain 18 minuuttia ja tämä juna on kulkenut koko ajan hetken myöhässä.

Nyt Saksan kanssa vain on tullut se ongelma, että täältä poistuakseen on jo astuttava sille epämukavuusalueelle. Nämä kaksi astumista, Prahaan ja Amsterdamiin, ovat molemmat olleet paikoin siinä määrin epämukavia ja stressaavia, ettei nyt huvittaisi poistua täältä välttämättä ollenkaan.

Tämän junamatkan aikana olenkin yrittänyt keksiä, kuinka poistuisin Saksasta pehmeästi, ja tällä hetkellä aion kokeilla sitä siirtymällä huomenna Puolan Szczeciniin. Ensi yöksi on taas kuitenkin hankittava hotellihuone, ja sieltä näyttäisi saavan sellaisen mukavan halvalla.

Berliinissä en jaksaisi jatkuvasti yöpyä, ja huomenna ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä pitkiä junamatkoja etelään tai itään, koska molemmissa suunnissa on vaarana tippua taas yhteyksien ulkopuolelle.

Saksassa on muuten mukavaa turvallisuuden tunne, kävin aiemmin katsomassa ravintolavaunun tarjontaa (huono, lähinnä juotavaa kun olisin halunnut sämpylän), enkä epäröinyt jättää kannettavaani tähän istumapaikalleni siksi aikaa.

Tosin saa nähdä, joutuuko turvallisuudentunne kohta koetukselle, aion tuon Münchenin aseman sijaan vaihtaakin vastaantulevaan junaan Augsburgissa, jossa pitää pyöriä noin tunti, jonka aikana toivottavasti löytyy jotain syömistä. Olen tänään nimittäin melkein unohtanut syödä, alkaa vähän väsyttää jo.

Päivitys: menen sittenkin kääntymän sinne Müncheniin asti, nyt tämä juna tuntuisi kulkevan ajallaan. Jännitystä. Lisäksi interrail-lippuun pitää merkata matkojen lähtö- ja määräpaikat etukäteen, ja varsinkin määräpaikkoja olen saanut korjailla jo aika moneen otteeseen.

Väliaikakatsaus: kivasti menee!

2011-03-23T22:32:00.002+02:00

Matkailu on sujunut aika hyvin. Aika vain ei ole riittänyt matkapäiväkirjan päivittämiseen, eikä kunnolla muuhunkaan. Tämähän ei oikein lomamatka ole, koska kaikki normaalit työt ja asiat on hoidettava Suomeen päin vaikka olenkin itse täällä. Onneksi otin tietokoneen mukaan, muuten olisin saanut istua päivittäin monta tuntia jossakin nettikahvilassa. Tänään olen juossut melkein kaikkiin juniin etten ole myöhästynyt niistä.

Päivitin äsken kuulumiset lauantailta. Siihen oli vain muutama kännykkäkameran kuva, oikean kameran kuvien siirtämiseen ei välttämättä aika riitä, joten lisään ne ehkä joskus tulevaisuudessa. Eikä ole toistaiseksi mitään huippupäräyttäviä kuvia tullut otettuakaan.

Tähän mennessä reissailuni on keskittynyt tiiviisti Saksaan, mutta huomenna saatan pyrkiä täältä Itävaltaan tai Tsekin puolelle Prahaan. Saksan junatarjonta houkuttelee pysymään maassa: öisin on mahdollista matkustaa muutamalla lisämaksuttomalla IC-junalla, ja lähes kaikissa junissa voi matkustaa mukavasti ilman lisämaksua. Myös nopeissa ICE-junissa, vain ICE Sprinter -vuorot ovat lisämaksullisia, mutta niitä kulkee hyvin harvoin.

Sen olen saanut myös kantapään kautta huomata, ettei Saksa ole mikään ilmaisten lähiverkkojen luvattu maa, vaan nettiyhteyksien löytyminen on ollut paikoin hyvin tuskaista. Niinpä taivuin tänä aamuna ratkaisemaan ongelman rahalla, ja ostin kuukaudeksi oikeuden käyttää T-Mobilen Wlan-hotspotteja, joita on mm. rautatieasemilla ja McDonaldseissa. Kuukausi maksoi 34.95 euroa, ja yhteys maksoi jo tänään itsensä takaisin.

Lisäksi mikä parasta, T-Mobile tarjoaa myös muutamien ICE-reittien wlan-yhteydet. Nyt käytänkin nettiä täältä Frankfurt (Main) - Dortmund ICE912 -junasta. Dortmundista nousen takaisinpäin lähtevään IC-junaan, joka pettymykseksi ei ollutkaan ICE-juna, vaikka Interrail.netissä niin väitetään. Nämä kun ovat aika kivoja, mukavasti voisi nukkuakin tällaisessa.

Tiistai, päivä Berliinissä

2011-03-22T19:24:00.000+02:00

Edellinen päivä: Frankfurt - Berliini

Aldea Novum -hotellin aamiainen oli kiva ja runsas, tosin jouduin kantapään kautta toteamaan "soft boiled egg" tosiaan tarkoittaa sitä softia. Hotelli Booking.comissa.

Hotellilta osasin, taas ilman karttaa ja nyt ilman mutkiakin, suunnistaa Yorckstraben S-bahn-asemalle. Interrail-lippu kun kelpaa myös Saksan suurten kaupunkien S-bahn-junissa. Tämä olikin oikestaan kai sellainen päivä kuin tämmöisillä matkoilla kuuluisikin: reissailin ympäri kaupunkia ja katselin maisemia.

.
Yorckstraben asemalla.

S-bahn-juna Brandenburger Torin asemalla.

Kauppoja en juurikaan jaksanut kierrellä, koska oikein mitään ylimääräistä kantamista ei kuitenkaan mahtuisi mukaan. Alexanderplatzin Alexa-kauppakeskuksessa on muuten muutama sellainen kauppa, joissa voisin kuluttaa todella paljon rahaa, jos moiseen olisi tilaisuus.

Suunnitelmien teko ei ihan parhaalla tavalla edennyt: en keksinyt minne menisin. Aikomuksena oli lähteä Berliinistä Barcelonaan, tein tuohon suuntaan jo matkasuunnitelmankin, mutta Barcelonassa hotellitaktiikkani ei kuitenkaan näytä toimivan koska halpoja huoneita ei ole tarjolla. Aivan kaikessa en jaksa rahan säästämisen takia joustaa: junassa nukuttujen öiden jälkeen en jaksa enää mihinkään yhteismakuusaleihin tutustua.

Suunnitelmassani oli lähteä Berliinistä illalla Hampuriin, josta pääsee yön yli kulkevaan, lisämaksuttomaan IC-junaan. Harmi vain että sekin menee sinne Frankfurtiin, mutta onpa katto pään päällä ilman kustannuksia.

Eväiden osteluni oli venähtänyt sen verran pitkälle, että huomasin pian jääväni Hampuriin menevästä ICE-junasta. Juosta sai sitten täälläkin. Menin yhden asemavälin S-bahnilla ja kiiruhdin Brandenburgin portilta rivakasti asemalle, ja olin sopivasti pari minuuttia ennen junan lähtöä kyydissä.

Tämä junamatka olikin kivempi kuin aiempi ICE-kyyti: nyt oli mukavasti tilaa istua. Ensin tuskastuin kun en löytänyt pistorasiaa ja totesin VR:n olevan sentään yhdessä asiassa edistyneempi, kunnes bongasin pistorasian istuinten välistä.

Hampurin asema. ICE-juna Berliinistä lähtee alla kohti Hamburg-Altonaa.

Hampurissa testasin Burger Kingin tarjontaa ottamalla pekonihampurilaisen. Se oli hieman pettymys, pekoni oli ihan hyvää mutta muuten maistui vähän palaneelle. Täytynee testata myöhemmin uudestaan. Kokeilin myös, löytyisikö Burger Kingistä ilmaista lähiverkkoa aikataulujen katsomiseen, mutta ei tietenkään löytynyt.

Seuraava päivä

Maanantai: Frankfurt - Berliini, hotelli Berliinissä

2011-03-21T18:41:00.001+02:00

Sunnuntai: Gdansk - Szczecin - Berliini

Lähdin Berliinistä puolenyön jälkeen tavallisella IC-junalla kohti Frankfurt am Mainia. Vain maanantaiöisin kulkevassa junassa oli pelkkiä päivävaunuja, ja mikä parasta, siitä ei siksi tarvinnut maksaa lisämaksua.

IC 1950 Berlin Hbf (tief) 00:30 -->> Frankfurt(Main)Hbf 06:42

IC-juna Berliinistä Frankfurtiin Berliinin asemalla puoliltaöin. Isompi kuva.

Itse asiassa osa vaunuista oli hieman samantapaisia kuin Puolassa käytetyt vaunut, ilmeisesti vanhempaa kalustoa. Junassa oli ajankohdan vuoksi luonnollisesti varsin tyhjää, joten sain oman viiden paikan osaston ja yritin nukkua. Onnistui se vähän. Aluksi sangen tyhjä juna saapui perille varsin täytenä, koskas loppumatkasta kyytiin nousi koko joukko työmatkalaisia.

Frankfurt oli pikaisella katsomisella pettymys: aseman ympäristössä oli lähinnä isoja toimistoja, olisin halunnut johonkin mukavaan kauppakeskukseen istahtamaan. Pahempi pettymys oli, ettei kunnollista wlan-yhteyttä täältäkään löytynyt, mikä esti niin työt kuin matkasuunnittelutkin. Eikä ilmakaan ollut ihan lämpimimmästä päästä.

En Frankfurtissa huomannut vielä, että Interrail-lippu kelpaa Saksassa S-bahnilla suurimmissa kaupungeissa, eli sillä olisi päässyt liikkumaan täälläkin.

Lopulta muutaman tunnin haahuilun jälkeen totesin, ettei tämä paikka yhtään nappaa, ja nousin noin 10:15 lähteneeseen ICE 692 -junaan Münchenista Frankfurtin kautta Berliiniin.

Tosin matkakaan ei ihan parhaalla tavalla sujunut, juna kun oli niin täynnä että ihmisiä istui eteisissä. Tämä aiheutti hieman epämiellyttävää kutinaa loppumatkan sujumisesta ja budjetista. Luonnollisesti en ole mitään paikkalippuja hankkinut, joten istahdin sitten minäkin ICE:n eteiseen.

Lattialla istuttu matka meni silti aika mukavasti, pysähdyksiä oli harvakseltaan eikä paikkaa tarvinnut siksi vaihtaa. Oli tilaa oikaista jalkansa ja lattiassakin oli kokolattiamaton tapainen. Matka taittui parhaimmillaan 275 km/h, mutta enimmäkseen juna tyytyi ajamaan vain 160 km/h.

Berliinissä päätin taas hankkia edullisen hotellihuoneen jostakin ja tehdä jonkinlaisen suunnitelman parille seuraavalle päivälle. Tämä suunnitelmattomuus itsessään ei olisi ollut hankalaa, mutta tämä se vain tuntui aika epäkäytännölliseltä.

Maantaistakin kun kohtalainen osa meni vain tässä junassa istumisessa. Vaikka aika mukavaahan tämä se silti oli. Näytin reilikorttia konduktöörille, ja sillä oli tämäkin reissu kuitattu. Ihan hauskaa. Kameran piilotin yöllä reppuuni enkä jaksanut sitä sieltä päivän aikana kaivella.

Saksalaisen yhteiskunnan jämptiys ja toimivuus jaksavat aina ilahduttaa minua, kaikkialla on siistiä ja asiat ovat usein ihanan järjestelmällisiä ja täällä tuntuu turvalliselta. ICE-juna Frankfurtista Berliiniin kulki koko matkan ajallaan.

Aamun junavuoro oli kuitenkin hieman myöhässä perillä, ja jos nyt oikein osasin olemattomalla saksan taidollani tulkita, näytti Frankfurtiin saapuvista junista aika moni muukin olevan hieman myöhässä.

Perillä Berliinissä kiirehdin Potsdamer Platsin läheiseen kauppakeskukseen. Sieltä aikanaan lähtiessäni olin varannut hotellihuoneen, hintaa moiselle tuli 22 euroa, johon kuului myös aamiainen.

Tosin unohdin kirjoittaa hotellin tarkan osoitteen ylös, eikä mukana muutenkaan ollut karttaa, mutta ajattelin löytäväni paikalle ilmankin, sinne kun pääsi yhtä suurta katua, josta käännytään U-bahnin kohdalta toiselle kadulle ja muutaman korttelin päästä ollaan perillä. Suunnitelma toimi, ei nyt täydellisesti, mutta toimi kuitenkin. Loppumatkasta käännyin paria korttelia liian aikaisin jossakin päin Charlottenburgia.

Ajatukseni saksalaisen yhteiskunnan hienoudesta kokivat pienen kolauksen kun huomasin olevani huora & herska-alueella, joku setä piikitti itseään rappusella ja tiukkahameinen, jos sellaista minimaalisen kokoista kangaspalaa nyt tavataan hameeksi sanoa, kaupitteli itseään ohiajaville autoilijoille. Olisin pitänyt sitä vitsinä (osa ohiajajistakin nauroi, vaikka kauppaaja oli nuori ja nätti), mutta samaa tavaraa oli lähistöllä tyrkyllä muutoinkin varsin selkeästi.

Tätä ja ympäristöä tovin katseltuani päättelin olevani väärällä kadulla ja kävelin muutaman korttelin toiseen suuntaan. Siellä vaikutti olevan neljän U-metrolinjan asema kuten pitikin, mutta hotellia ei heti löytynyt. Metroaseman kierrettyäni kävelin hieman takasin päin, ja niinpä hotellikin osui kohdalle.

Hotel Aldea Novum Berlin Centrum Schönebergissä vaikutti aluksi fiiniltä, mutta huoneesta huomasi ettei sitä ihan äskettäin ole remontoitu. Käytävästä kuului myös jatkuvaa huoneesta toiseeseen ramppaamista ja kiljumista toisinaan. Vaikka ei toki kannata tuolla 22 euroa per yö-hinnalla paljoakaan valittaa.

Aldeaa Novum -hotellin huone Berliinissä.

Aikomuksena oli illalla piipahtaa vielä kaupungille ja syömään, mutta lopulta priorisoin nukkumisen tärkeimmäksi. En ymmärrä miksi pitäisi tulla väsyneenä pyörimään Eurooppaan, väsyneenä ja tympääntyneenä kun usein mikään ei ole kovinkaan hauskaa.

Sunnuntai: Gdansk - Szczecin - Berliini

2011-03-20T23:21:00.003+02:00

Edellinen päivä

Sunnuntaina matkanteko näytti jo mukavammalta. Oli kaunis, aurinkoinen aamu, mukavan hotelliaamupalan jälkeen lähdin kävellen kohti Gdanskin keskustaa. Ja olisihan sieltä tännekin päin päässyt kävellen isoa, suoraa katuakin joka oli kulki muutaman korttelin illalla kulkemieni pusikkoreittien alapuolella.

En ole kylttihuumorin suurin ystävä, mutta tässä raitiovaunu on saapumassa pysäkille nimeltä Paska.

Kun matkan varrella katseli rapistuneita ja vähän nuhjaantuneita paikkoja alkoi hetkittäin tuntua, että kaipaa takaisin pitemmälle kehittyneempään länsimaahan. Gdanskin keskustassa menin käymään oikein länsimaisessa, uudessa kauppakeskuksessa, jossa taas aloin miettiä, että tällaisten massameininkien takiahan niissä länsi-länsimaissa alkaa helposti kyllästyttää. Hinnatkin olivat aika läntisellä tasolla, paitsi ruoka on edelleen halpaa.

Tällä kertaa Gdanskin rautatieasemalla ei tarvinnut palloilla tuntikaupalla, vaan kävelin miltei suoraan junaan. Paikkakin löytyi helpohkosti EU-rahalla uusitusta avo-osastollisesta vaunusta.

Puolalaisten konduktöörien oli tietysti pakko lätkäistä leima interrail-lippuun, samalla matkalla sen leimasi oikein kaksi konduktööriä. Molemmat olivat muuten naisia, olen olettanut että konduktöörit olisivat useammin miehiä.

Kun olin pari-kolme tuntia paikallani istunut, totesin että jos tästä reissusta ei mitään muuta iloa ole niin ainakin istumalihakset kehittyvät. Loppumatkasta ei ollut oikein tilaa kääntyillä, kun vieressäkin istuttiin. Maisemat olivat jatkuvasti aika rapistuneita, oli romahtaneita talonröttelöitä, rojua ja roskaa. Tosin tuulivoimaloitakin oli paikoin melkoisesti.

Juna saapui aikanaan Szczeciniin, jossa en ymmärtänyt, missä asemarakennus oikein on. Niinpä hyppäsin Szczecinistä suoraan DB:n paikallisjunaan (dieselillä kulkeva kaksivaunuinen, kumma ettei Suomessa ole tällaisia, näppärältä vaikutti). Huomasin muuten myöhemmin, että nämä DB:n Szczecinin paikallisjunatkin näkyvät Berliinin nopean joukkoliikenteen kartassa (tosin tämä ei, koska tämä ei mene suoraan Berliiniin, mutta hauskaa että naapurimaahan voi matkustaa lähijunalla).

Szczecinin asemalla, oikealla Gdanskista saapunut juna.

Muutoinkin huomasi rautatieyhtiön vaihtuneen: junan ystävällinen konduktööritäti ei osannut juurikaan englantia enkä itse puhu saksaa. Konduktööri kuitenkin ymmärsi, mihin olen menossa, ja palasi hetken päästä näyttämään kommunikaattoristaan Pasewalkista lähtevät junat ja toisti lähtöraidetta sen verran monta kertaa, että varmasti tajusin mitä kaksi on saksaksi.

Juna lähti köröttelemään Szczecinistä lähes tyhjillään, eikä ainakaan ennen Pasewalkia juuri matkustajia kyytiin noussut. Pasewakissa oli luonnollisesti jopa paremmat opasteet kuin suomalaisilla rautatieasemilla ja lähtöraiteen löytäminen aivan lasten leikkiä. Loppumatkan Regional Expressissä oli hieman täydempää.

Berliinin päärautatieasemalta ei paljoakaan ilmaisia wlan-yhteyksiä löytynyt, yksi sentään suostui yhteistyöhön. Aloin kylmällä asemalla yhteyksien kanssa tuskaillessa epäillä tämän koko reissun järkevyyttä. Onneksi en lähtenyt matkaan millään odotuksilla. Tai lähinnä odotuksenakin oli, ettei helppoa ole, ainakaan jos halvalla haluaa matkustaa.

Berliinin päärautatieasema yöllä.

Päivän matkat:

13:40 Gdansk Glowny TLK 18105
18:42 Szczecin Glowny

18:51 Szczecin RE 5364
19:37 Pasewalk (heti Pasewalk Ostin jälkeen)

19:44 Paselwalk RE 18319 raiteelta 2
21.26 Berlin Hbf (tief)

Seuraava päivä: Frankfurt - Berliini, hotelli Berliinissä

Matkablogi kuukauden Interrail-matkasta

2011-03-20T10:15:00.000+02:00

Tämän blogin luonne muuttuu nyt kuukaudeksi hieman erilaiseksi: lähdin nimittäin eilen lauantaina kuukauden Interrail-matkalle! Tarkoitus oli kirjoittaa tästäkin asiasta hieman aiemmin, mutta lähtö oli varsin kiireinen ja kaoottinen, kuten koko viime viikko. Tämä blogi muuttuu siis nyt kuukauden mittaiseksi matkapäiväkirjaksi.

Mietin aiemmin, olisiko reilimatkalle pitänyt avata kokonaan uusi blogi, mutta totesin että onhan näitä blogeja jo ihan riittävästi yhdelle ihmiselle. Kokoan kuukauden yhteen jollakin sisällysluettelotyyppisellä merkinnällä aikanaan.

Matkasuunnitelmaa en voi etukäteen esitellä, koska sellaista ei ole. Aioin reissata enemmän Itä-Euroopassa, mutta tätä ajatusta muutin kun otin kannettavan mukaan ja joudun etsiskelemään usein lähiverkkoyhteyksiä. Länsi tuntuu tässä mielessä toimivammalta ja vähän turvallisemmalta.

Mitään en ole varannut etukäteen, paitsi eilisen menolennon. Luulen että tämä varsin hiljaisen matkustusajankohdan ansiosta esimerkiksi hotellihuoneita saa helposti viime hetkelläkin. Lisäksi aion todennäköisesti käydä parin viikon päästä Suomessa, koska mukanani on hyvin vähän vaihtovaatteita. Matkatavaraa ylipäänsä on vain normaali repullinen, en omista rinkkaa, en (ainakaan vielä) ymmärrä, miksi haluaisin omistaa sellaisen ja olen aika varma, että se rikkoisi selkäni varsin nopeasti.

Ikkunapaikalla-blogia voi seurata nyt myös Facebook-sivun kautta. Sinne tulee pääasiassa vain ilmoituksia blogin merkinnöistä, ja ehkä myös samoja uutislinkkejä joita jaan blogin Twitter-tilillä.

Lauantai: Wizzairin lento Turku - Gdansk & Hotelli Gdanskissa

2011-03-20T00:07:00.006+02:00

Tämä matkallelähtö on ollut melkoista ei näin -touhua. Perjantai-iltana viihdyin tupaantuliaisissa ja Klubilla, ja lauantaina aamulla olin aikalailla väsähtänyt. Pakkasin tunnissa tavarat toivoen parasta.

Tampere oli peittynyt uuteen lumeen ja kadut olivat liukkaita. Huomasin sen kun juoksin linja-autoaseman pihalla ja meinasin kahdesti lentää selälleni. Aloin vakaasti miettiä, pitäisikö lykätä lähtöä myöhemmäksi, tai lähteä ylipäänsä yhtään mihikään. Väsytti.

Tampereen taaksejäävät maisemat

Bussimatka Tampereelta Turkuun oli uneliaan leppoisa, Satakunnan Liikenteen vuorossa oli vain vähän matkustajia. Turussa lentokentälle vievä bussikin löytyi ongelmitta.

Lentoasemalla aloin taas miettiä, miksi piti oikeasti lähteä minnekään. Mikään pakko ei olisi ollut, ja voisin onnellisesti nyt nukkua vaikka iltapäivätorkkuja kotona. Sen sijaan jonotin parakkimaisessa rakennuksessa enemmän tai vähemmän kovaäänisten suomalaisten juoppoturistien tai puolalaisten työmiesten keskellä pääsyä turvatarkastukseen. Lentoaseman kakkosterminaali oli vähintään yhtä ankea hökötys kuin Tampereen halpalentoterminaali.

Lentokoneen noustessa ilmaan aloin olla jo ajatella reissaamista vähän iloisemmalla mielellä. Eihän kaikilla ole tällaista mahdollisuutta, ja kuitenkin kaduttaisi, jos en olisikaan lähtenyt.

Wizzairin lento Turusta Puolaan oli oikein tavanomainen halpalento: ei mitään kummoista sanottavaa. Henkilökunta puhui puolaa todella nopeasti ja suomalaiset juoppoturistit jaksoivat möykätä myös koneessa, vaikkeivat kovin häiritsevästi. Kone laskeutui Gdanskiin oikein tasaisesti, mikä sai suomalaiset nostattamaan kunnon aplodeita. Gnaah.

Wizzairin Airbus Puolan Gdanskissa.

Lueskelin netistä ennen matkaa, että Gdanskin lentokentällä pitäisi toimia wlan-yhteys, mutta sen aanut sitä pelittämään. Vaihdoin kentällä valuuttaa, minkä taisin tehdä tarpeettoman kalliilla.

Kentällä päätin myös etsiä yöksi hotellihuoneen: väsytti eikä yhtään huvittanut odotella kentällä 22:30 asti, jolloin lähtisin viimeisellä bussilla keskustaan ja odottelisin rautatieasemalla yöjunaa noin tunnin, eikä nettiyhteys tietysti toimisi kunnolla kummassakaan.

Etsin Booking.comin kautta edullista hotellia, ja Villa Akme vaikutti sopivalta. Yhden hengen huoneelle se tarjosi 105 zlotyn hintaa, eli arviolta noin 25 euroa. Lähdin jo ennen kahdeksaa linjan 210 bussilla lentoasemalta Gdanskin keskustaan. Bussimatka kustansi huikeat 4 zlotya, eli noin euron.

Katsoin hotellin olevan aika helpon kävelymatkan päässä, pari risteystä ja isojen katujen vartta vain eteenpäin. Tämä sujuikin aluksi, mutta kun olin tovin kävellyt Aleja Armii Krajojewia, ei vieressä enää mennytkään jalkakäytävää vaan se poikkesi tien vierelle ja lopulta siirtyi kokonaan toiselle kadulle. Jatkoin sitkeästi tien seuraamista, minkä seurauksena päädyin valaiemattomalle sivukujalle ja edelleen pimeälle hiekkatielle, jonka varrella oli teollisuushökkeleitä.

Tässä vaiheessa kysyin taas itseltäni että minkä takia tännekin piti tunkea, ja ottaa vielä mukaansa tukku rahaa ja tavaraa parin tonnin edestä. Vaikka tosin tiedänkin, että on äärimmäisen epätodennäköistä että nytkään mitään ikävää tapahtuisi. Eikä tietysti tapahtunutkaan, pelkkiä koiranulkoiluttajia siellä liikkui.

Aloin kuitenkin tuskastua, koska tien varrelle ei ilmaantunut jalkakäytävää millään ja aloin epäillä käveleväni hotellista ohi, joten otin navigaattorin avuksi, maksoi mitä maksoi. Se ohjasikin sitten noin 800 metrin päähän oikeastaan aika idyllistä sivukujaa pitkin, maisemat kaupunkiin olivat hienot. En tosin jäänyt niitä paljoakaan ihmettelemään silti.

Hotellikin löytyi lopulta, ystävällinen nuori nainen osasi hyvin englantia ja kaikki oli kivasti ok. Huonekin oli uusittu, siisti ja mukava, ja CNN näkyi.

Pohdin vieä illalla, että voikohan Gdanskin vesijohtovettä juoda. Googletin, ja vastakset olivat aika ristiriitaisia: voi juoda, mutta ei kuitenkaan ole tapana ja kannattaa ostaa pullovettä. Vaikka turhaan sinänsä googletin, muutakaan juotavaa ei ollut eikä huvittanut lähteä mihinkään. Ainakaan Gdanskin vesijohtoveden juomisella ei mitään vaikutuksia tuntunut olevan.

Hotelli Villa Akme oli oikein mainio, mukavalla paikalla korkealla mäellä. Huone oli hiljainen, vaikka toiselta puolelta kulkee raitiolinja ja mainittu Alej Armii Krajojew. Tosin huoneesta ei ollut näköalaa, mutta se taisikin olla hotellin ainoa näköalaton huone. Tämä lienee ymmärrettävää kun varaa viimeisenä iltana. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja aamiainen kattava, voin suositella.

Junien täsmällisyys ennätyshuonoa

2011-03-16T21:46:00.004+02:00

VR:n uuden vihreän värityksen saanut Pendolino lähdössä Helsingistä helmikuun lopulla, ajallaan jopa.

Junat kulkivat helmikuussa jopa ennätysmäisesti myöhässä. Liikenneviraston tilastojen mukaan helmikuussa aikataulun mukaan pääteasemalle saapui vain 55,7 prosenttia kaukojunista.

Uutinen junien myöhästely ei ole, mutta noin suureen myöhästymisprosenttiin ei ole ainakaan kuluneen vuoden aikana päästy. Toisaalta nyt tänä vuonna hiihtolomalaisten yöjunat kulkivat ainakin kohtuullisesti ajallaan, kun viime vuonna ne lähtivät Helsingistä useita tunteja myöhässä, osa vasta aamuyöllä.

Omakohtaiset myöhästymiskokemukseni ovat olleet aika vähäisiä. Viime viikon maanantaina sain kuitenkin todistaa VR:n toimintaa, joka on saanut matkustajat luultavasti eniten suuttumaan. Tätä on lähtöaikojen muuttaminen, varsinkin sen jälkeen kun juna on jo kuulutettu lähtemään ja matkustajat kiirehtineet laiturille kylmään odottamaan.

Olin lähdössä Tampereelta Pieksämäen kautta Mikkeliin. Pendolinon piti lähteä Tampereelta kohti Jyväskylää, Pieksämäkeä ja Kuopiota kello 18.05. Kaikki muut kuuden aikaan lähtevät junat olivat hieman myöhässä, joten pidin hyvin epätodennäköisenä että tämäkään lähtisi ajallaan, varsinkin kun Helsingistä ensin saapuva IC55 oli myöhässä sekin.

Kuitenkin, kello 18:02 Pendolino Kuopioon kuulutettiin lähteväksi, joten kiirehdin laiturille. Siellä ei näkynyt junaa missään. Muutamaa minuuttia myöhemmin kuulutettiinkin junalle uusi lähtöaika vajaan kymmenen minuutin päähän. Lähtöaika lähestyi, ja juna kuulutettiin saapuvaksi ja lähteväksi. Junaa ei näkynyt missään. Hetken päästä tulikin taas kuulutus: lähtöaika on muuttunut, arvioitu lähtöaika on...

Tässä vaiheessa alkoi odottelijoista jo kuulua tuskastuneita huokauksia. Kolmannella kuulutuksella juna lopulta saapui. Tällaisesta vekslaamisesta olisi varsin toivottavaa päästä eroon. VR ei tosin suoranaisesti ole tästä vastuussakaan, vaan laitureiden ja asemien kuulutuksista vastaa liikennevirasto.

Sama lähtöaikavetkutus tehtiin myös IC55:n kanssa: lähtöaika oli kello 18:12. Sen jälkeen aika siirtyi 18:22 ja 18:32, ja ainakin pariin otteeseen juna ehdittiin kuuluttaa saapumaan ja lähtemään.

Itse junamatka Tampereelta Pieksämäelle sujuikin mukavasti. Minulle myöhästymisestä oli jopa se hyöty, ettei Pieksämäen asemalla tarvinnut odotella seuraavaa junaa kuin kymmenisen minuuttia.

Loppumatka Pieksämäeltä Mikkeliin oli omalla tavallaan mielenkiintoinen: iltayhdeksältä lähteneesee pikajunaan nousi Pieksämäeltä lisäkseni kolme matkustaja. Jokaiselle oli oma vaunu. Mikkelin jälkeen junaan jäi joko yksi matkustaja tai sitten ei ketään. Tosin kyseisen vuoron eräs tarkoitus onkin siirtää pikajunarunko Kouvolaan aamun junavuoroa varten.

Pendolinot rikki joukolla, kolme vuoroa peruttu

2011-02-10T00:12:00.007+02:00

Pendolino S59 Helsingistä Ouluun Tampereella huhtikuussa 2010.

Pendolinot ovat tänään päättäneet rikkoutua oikein joukolla. VR:n liikennetiedotteet kertovat tällä hetkellä, että torstaiaamuna peräti kolme Pendolinovuoroa on kokonaan peruttu. Toisin sanoen, ainakin kolme Pendolinoa on tällä hetkellä rikkoutunut.

PÄIVITYS: Nyt VR:n liikennetiedotteissa sanotaankin seuraavaa: Kokkolasta klo 5.22 Helsinkiin lähtevä Pendolino-juna (S 42) on peruttu Kokkola-Seinäjoki.
Jyväskylästä klo 5.30 Helsinkiin lähtevä Pendolino-juna (S 80) on peruttu. Toisin sanoen alempi valittelu Seinäjoen vuorojen perumisesta ei pidäkään paikkaansa. Laitoin nuo kappaleet sulkuihin.

( Perutut vuorot ovat Pendolino S40 Seinäjoelta klo 5.50, S42 klo 5.22 Kokkolasta ja S80 klo 5.30 Jyväskylästä Helsinkiin. Varsinkin Seinäjoen asemalta ja Parkanosta aamulla lähteville tilanne on ikävä, koska kaksi peräkkäistä vuoroa Tampereelle ja Helsinkiin on peruttu. Myös Tampereen ja Helsingin välillä voi olla pulaa istumapaikoista, kun molemmat aamuseitsemän Pendolinot Helsinkiin on peruttu. )

( Seinäjoelta pääsee huomisaamuna Helsinkiin vasta 7.38 lähtevällä IC44-junalla Vaasa-Helsinki, perillä Helsingissä 10.52 (jos on ajallaan). Ensimmäiseen Pendolinoon lähtijät ovat noin 2,5 tuntia myöhässä perillä. Surkeaa on, ettei VR ole järjestänyt korvaavaa kalustoa Kokkolaan tai Seinäjoelle, siihen kun olisi ollut aikaa koko ilta. Seinäjolle ja Kokkolaan jäävät Pendolinoyksiköt kun lähtevät Helsingistä klo 15.30 ja 18.30. Noina aikoina on jo tiedetty, että Seinäjoelle tai Kokkolaan ei ehkä saada Pendolinoa lähtemään aamun vuorolle. )

( Kun peruuntumiset on jo tuohon aikaan tiedetty, ei varmaan olisi ollut mitenkään mahdotonta laittaa esimerkiksi Helsingistä 19.19 Tampereelle lähtevään lähijunaan yhtä ylimääräistä Sm4-junayksikköä, jonka olisi voinut siirtää Tampereelta Seinäjoelle tai Kokkolaan illalla. Olisivat matkustajat päässeet aamulla ainakin matkaan. )

Pendolinot vaikeuksissa alkuviikolla

Iltapäivällä Pendolino S76 Kuopio-Helsinki hajosi Kuopion ja Pieksämäen välille. Juna seisoi radalla ilmeisesti yli kolme tuntia, eivätkä edes sähköt toimineet. Tämä Pendolinoissa on surkeinta: hajotessaan ne joskus hyytyvät täydellisesti, eikä niitä saada edes helposti siirrettyä.

Tuonkin vuoron takana olisi tullut pikajuna, johon matkustajat olisivat voineet siirtyä, tai pikajuna olisi voinut työntää rikkoutuneen Pendolinon pois edestä. Tämä ei kuitenkaan taida teknisesti olla mahdollista. Nyt takana tullut pikajunakin jäi kolme tuntia myöhään. Uutisen mukaan radan sähköt eivät ole olleet poikki, mutta silti Pendolino on ollut täysin pimeänä. Vaikuttaa alkeelliselta, ettei edes junan sähköjä saada toimimaan, vaikka matkanteko pysähtyisi.

Maanantaiaamuna peruttiin kaksi Pendolinovuoroa. Nämä olivat Pieksämäeltä klo 5.30 Tampereen kautta Helsinkiin lähtevä Pendolino S82 ja Kuopiosta klo 5.55 Pieksämäen ja Tampereen kautta Helsinkiin kulkeva S84. Ylen mukaan molempien junien käsijarrut olivat jäässä, jonka takia junia ei saatu liikkeelle. Kalusto-ongelmaa ajatellen sentään lohdullista, että käsijarrut saatiin edes aamun aikana sulatettua, ja muutama tunti lähtöajan jälkeen junat saatiin siirrettyä tyhjinä Helsinkin.

Lentoliikenteen tulevaisuus: biopolttoaineet ja ilmalaivat

2011-02-08T22:56:00.005+02:00

Katsoin äsken Ylen Areenasta ohjelman ekoliikenteestä. Kuvailunsa mukaan "Matkustajamäärät kasvavat ja tavarakuljetukset lisääntyvät. Kuusiosaisessa sarjassa selvitetään, millaisia kysymyksiä liikennesuunnittelijat joutuvat ratkomaan ympäristöhaittojen vähentämiseksi."

Tässä jaksossa perehdyttiin lentoliikenteen tulevaisuuteen ja ympäristöongelmiin. Ohjelma näkyy enää muutaman päivän, joten kirjoitin samalla ylös muutamia kiinnostavia yksityiskohtia. Vaikka kai tämäkin tulee joskus taas uusintana. Yksityiskohtia ohjelmasta:

- tällä hetkellä peräti 95 prosenttia maailman liikenteestä kulkee öljyllä.

- Lentoliikenne päästää kasvihuonekaasuja korkealle ilmakehään, ja tämän osuudesta ilmastonmuutokseen on vaihtelevia arvioita. Lentoliikenteen osuus globaalista ilmasto-ongelmasta on nyt 4-9 prosenttia, ja osuus kasvaa vauhdikkaasti.

- Itä-Euroopan maissa lentoliikenne kasvaa jopa 25 prosenttia vuodessa.

- Polttoainekulut muodostavat 30-50 prosenttia lentoyhtiöiden toimintamenoista. Se kannustaa vähentämään polttoaineen kulutusta.

- Komposiittirakenteinen Boeing 787 Dreamliner vähentää polttoaineen kulutusta noin 20 prosenttia vanhoihin koneisiin verrattuna. Kone on kevyempi joten pienemmät moottorit riittävät.

- Lentokoneiden vauhdin pieni hidastaminen on alalla tabu. Lentoyhtiöt haluavat koneiden liikkuvan mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin 10 prosentin hidastus vauhdissa merkitsisi 20 prosenttia alhaisempaa kulutusta. Purjelentokone on ääriesimerkki, sehän ei käytä polttoainetta ollenkaan.

- Nykyisen solmulentokenttien sijaan kannattaisi suosia suoria lentoja.

- Lentoliikenteen hinnat ovat keinotekoisen halpoja, koska polttoaine on verovapaata.

- Amyris Biotechnologies -yhtiö on kehittänyt malarialääkettä, jonka ohessa yhtiö kehittää hiilivetypohjaista biopolttoainetta lentokoneille. Etanolissa on noin 27-30 prosenttia vähemmän energiaa kuin bensassa. Siksi yhtiö kehittää hiilivetyihin perustuvaa polttoainetta alkoholipohjaisten sijaan.

- Biopolttoaineiden määrällisissä tavoitteissa on se ongelma, että ne houkuttelevat tuottamaan mahdollisimman paljon halpaa polttoainetta, eikä se ole aina ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.

- Ilmalaivat saattavat tulla takaisin! Niiden päästät ovat todella merkittävästi lentokoneita pienempiä, jopa vain viidenneksen tai kymmenesosan lentokoneiden päästöistä. Ilmalaivojen kehitys loppui taannoin 1937 Hindenburgin onnettomuuteen. Nykyiset ilmalaivat täytetään heliumilla, joka ei pala.

Skykitten-ilmalaiva on mielenkiintoinen. Siinä on esimerkiksi laskeutumista varten ilmatyynyt pohjassa, jolloin se voi laskeutua minne tahansa. Alus nousee ja laskeutuu pystysuoraan, joten se voisi laskeutua esimerkiksi tehtaan takapihalle. Matka taittuu kuitenkin hitaammin kuin perinteisillä lentokoneilla.

Hamina-Helsinki: pikavuorot ajavat jonossa

2011-01-28T22:19:00.000+02:00

Savonlinjan pikavuoro Helsingissä.

Hamina-Helsinki -välillä on menossa mielenkiintoinen joukkoliikenteellinen typeryys, josta kirjoitetaan Joukkoliikennefoorumilla.

Kun välillä aiemmin liikennöinyt Hostikka Charter lopetti vuoronsa ja toimintansa muutenkin, saivat muut hakea lupaa liikennöidä Hostikan ajamia vuoroja. Vuoroista olivat kiinnostuneet Vuorelan Liikenne, Pohjolan Liikenne ja Savonlinja-yhtiöiden Etelä-Suomen Linjaliikenne.

Liikennelupien jakaja ei ilmeisesti osannut päättää, kenelle vuorot pitäisi myöntää. Niinpä luvat myönnettiin kaikille. Tämän seurauksena Haminasta lähtee kohti Helsinkiä kahdesti päivässä täsmälleen samaan aikaan kaksi kilpailevien yhtiöiden pikavuorobussia, ja sama Helsingistä Haminaan päin.

Tämä järjestelyhän on käytännössä aivan järjetön, koska matkustajia ei tuolla välillä kuitenkaan ole tarpeeksi molemmille. Ilmeisesti Pohjolan Liikenne ja Etelä-Suomen Linjaliikenne ajavat samanaikaisia pikavuoroja vain tehdäkseen kiusaa ja aiheuttaakseen tappiota pienemmälle Vuorelalle, jolla ei ole muita pikavuoroja Hamina-Helsinki -välillä.

Kaikki mainitut liikennöitsijät mainostavat sivuillaan noita Hamina-Helsinki -vuoroja. Pohjolan Liikenteen pikavuoro lähtee Haminasta Helsinkiin kello 7:50, samaan aikaan kuin Vuorelan Liikenteen vuorokin. Sama toistuu kello 11:20, jolloin Helsinkiin lähtee Vuorelan Liikenteen kanssa Etelä-Suomen Linjaliikenteen ajama pikavuoro. Helsinki-Hamina -suunnassa päällekkäiset vuorot lähtevät Helsingistä kello 13:00 ja 16:00.

Jostain syystä vuoroja ei löydy lainkaan Matkahuollon aikatauluhausta. Keskustelun mukaan niissä ei saa kuljettaa rahtiakaan.

Vuorelan Liikenne on ainoa, jonka vuorot tulevat Haminaan kauempaa. Aamun ensimmäiselle vuorolle on vaihtoyhteys Virojoelta, 11:20 lähtevä Vuorelan pikavuoro ajaa reittiä Miehikkälä (10:00) - Virojoki (10:20) - Hamina - Helsinki. Tätä vuoroakaan ei näy Matkahuollon haussa lainkaan, vaan sen mukaan jopa Virojoki-Hamina -välillä vuorot kulkevat kello 9:05 ja seuraava vasta 11:30.

Myös Helsinki-Hamina -suunnassa vain Vuorelan Liikenteen vuorot jatkavat Haminasta eteenpäin. Helsingistä 16:00 lähtevä vuoro on Haminassa kello 18:10, aivan kuten Pohjolan Liikenteen pikavuorokin. Vuorelan ajama pikavuoro jatkaa vielä reittiä Hamina-Virojoki-Miehikkälä-Pitkäkoski. Helsinki-Miehikkälä -välillä ei arkisin liikennöi muita suoria vuoroja. Tosin tämäkään vuoro ei Matkahuollon haussa näy. Helsinki-Pitkäkoski -välillä ei muita suoria vuoroja kulje lainkaan.

Tämä omituinen järjestely jatkuu aikataulujen mukaan ainakin kesäkuuhun saakka. Ehkä silloin nähdään, kuka lopettaa typeryyden ensimmäisenä.

Junien myöhästyminen: VR:n selvitys ei tuonut uutta tietoa

2011-01-07T14:01:00.001+02:00

VR ja Liikennevirasto vastasivat aamupäivällä liikenneministeri Anu Vehviläisen vaatimaan selvitykseen. Vastaukset olivat melko vaisuja: VR toisti pääasiassa samat asiat kuin aiemmin. Liikennevirasto hyödynsi tilaisuuden ja kritisoi radanpidon huonoa rahoitustasoa, mikä onkin aivan totta.

VR valitteli sääolojen epätavanomaisuutta ja totesi, että Helsingin ratapihan ahtauden vuoksi junien myöhästymiset ketjuuntuvat. Ongelma pahenee, kun useampi myöhässä oleva juna saapuu Helsinkiin samanaikaisesti. VR vaati ratkaisuksi Pisara-rataa ja asetinlaitteen uusimista. Lisäksi ruuhka-aikojen liikenteen karsimista on pohdittava jo etukäteen. VR valitteli myös kalustossa olleita vikoja ja toivoi, että pääkaupunkiseudun lähiliikennekalustoa uusittaisiin nopeammalla aikataululla. Uusien junien hankinnasta vastaa Pääkaupunkiseudun Junakalusto oy.

Ennustin aamupäivällä ennen yhtätoista selvityksen sisältöä, ja ennustukseni osui aika hyvin kohdalleen. Pieleen meni arvaus, jossa VR valittaisi yksiraiteisen rataverkon aiheuttavan myöhästymisten ketjuuntumista. Sitäkään en arvannut, että VR syytti kuitenkin poikkeuksillisia sääoloja, vaikka Vehviläinen oli etukäteen kieltänyt. Ohjausvaunuista, aikatauluista tai kalustokierroista ei pukahdettu mitään. Näistä puhuminen voisi vaarantaa oikeutusta vaatia rahaa Pisara-radalle.

No, nytpä voin ennustaa, että ministeri sanoo olevansa tyytymätön selvitykseen ja vaatii parempaa varautumista talviolosuhteisiin. Helsingin Pisara-radasta pohjoiskarjalainen kepuministeri ei sano mitään, tai jos sanoo, niin jotain negatiivista. Vehviläisellä tuskin on pokkaa kritisoida hallitustovereitaan huonosta rataverkon rahoitustasosta, koska kritiikki kääntyy osin omaan nilkkaan. Suomessa epäonnistumisen myöntäminen ei kuulu poliittiseen kulttuuriin.

- Liikennevirasto: selvitys raideliikenteen ongelmista
- VR: Selvitys raideliikenteen talviongelmista marras-joulukuussa 2010
- VR:n ja viraston vastaus pdf-tiedostona
- HS: Junaliikenteen ongelmien syynä riittämätön rahoitus
- YLE: Vanhentuneet laitteet ja vähät rahat selittävät talvikaaosta.

Liikenneministeri Vehviläinen vaati selvitystä - kohta VR vastaa

2011-01-07T10:23:00.008+02:00

Vanhempi lähijuna Riihimäellä aatonaaton aamupäivällä 2010. Odottelin lähijunaa Riihimäeltä Lahteen, puolisen tuntia myöhässä.

VR ja Liikennevirasto antavat tänään yhdeltätoista selvityksen liikenneministeri Anu Vehviläiselle junien myöhästelystä ja matkustajapalvelun laadusta poikkeustilanteissa (junien myöhästymiset ja peruutukset, ja kuinka VR aikoo korjata asian).

Vehviläisen selvityspyynnöstä huomaa, että vaalivuosi on alkanut. Tiedotusvälineet nielaisivat Vehviläisen tiedotesyötin ei vain koukkuineen vaan varsineen kaikkineen. Onhan se oikein uutisen paikka, kun junaliikenteestä vastuussa oleva ministeri oikein tiedotteessaan toteaa, että ongelmia on ollut (ihanko totta, ei kai nyt sentään?) ja haluaa, että ongelmat selvitetään (siis että ihan selvitetään, kuka olis keksiny tehdä samoin?!).

No leikki leikkinä: tokihan ministeri saa vaatia selvityksiä, varsinkin alaisuudessaan olevalta Liikennevirastolta. En vain usko, että hetkisen kuluttua julkaistava selvitys antaa juuri mitään uutta tietoa mihinkään.

Kun tässä on vielä hetki aikaa arvata, veikkaan VR:n kertovan selvityksessään ainakin seuraavaa: Helsingin ratapiha on ruuhkainen, ja asian korjaamiseksi olisi rakennettava Pisara-rata Helsingin alle ja ostettava uusi asetinlaite ratapihalle. Kaluston kanssa on paikoin ollut ongelmia, jotka varsinkin yksiraiteisella (ja toisaalta myös ruuhkaisella pääradalla) heijastuvat nopeasti muuhun liikenteeseen, kuten myös Helsingissä olevat ongelmat. VR kertoo parantaneensa tiedotusta, mutta lupaa parantaa sitä edelleen yhteystyössä Liikenneviraston kanssa.

VR kehuu uutta glykolilaitettaan ja muistuttaa kaikista toimistaan, joita se on junien sujuvuuden lisäämiseksi tehnyt. VR:llä olisi mahdollisuus kertoa myös tilaamistaan ohjausvaunuista, jotka helpottavat liikenteen sujuvuutta Helsingissä. En tosin usko, että tästä mainitaan, koska silloin joku voisi kysyä että miksei niitä otettu käyttöön jo vuosia sitten. VR ei kyseenalaista aikataulujensa tiukkuutta tai kaluston kierron järkevyyttä poikkeustilanteissa. VR ei myöskään suuremmin hauku Liikennevirastoa, koska se nyt vain ei ole ollut tapana. Tämä johtunee ainakin siitä, ettei välejä Liikennevirastoon haluta pilata.

Kohta saa nähdä, missä määrin tämä ennustus meni oikein. Niin ja etukäteen Vehviläinen on ilmoittanut, että talvikeli ja vanha kalusto eivät käy selityksiksi.

Tänään aamulla kaukojunien liikenne näyttää sujuneen kohtalaisen hyvin. Olisi kiinnostavaa tehdä jonain päivänä pientä analyysiä siitä, mistä syistä minkäkin junavuoron myöhästyminen johtuu ja mikä siihen voisi auttaa. Ajattelin oikeastaan tehdä sen jo tänään, mutta tämä aamu ei sopinutkaan kun pahempia myöhästymisiä ei näytä nyt olevan. Tilanne ehtii toki vielä päivän aikana muuttua. Tosin ennusteiden mukaan lämpötila Helsingissä on tänään lähellä nollaa, joten vaikka päivällä sataisikin reippaasti lunta, jaksavat vaihteet todennäköisesti sulattaa lumet ongelmitta.

Uutisia Vehviläisen selvityspyyntötiedotteesta:
- IS: Ministeriltä tyly tiedote.
- YLE: Liikenneministeri vaatii selvitystä junien myöhästelystä.
- HS: Liikenneministeri vaatii VR:ltä selvitystä junaliikenteen ongelmista.
- VR kertoo tiedotteessaan juniin glykolia suihkuttavasta laitteesta (4.1.2011).

Iltapäivällä:

Junien myöhästyminen: VR:n selvitys ei tuonut uutta tietoa

Intercity-juniin lähiverkkoyhteys

2011-01-03T13:44:00.002+02:00

VR kertoo tänään tiedotteessaan laajentavansa junien langattomia nettiyhteyksiä myös Intercity-juniin. Tähän asti langatonta nettiyhteyttä on voinut käyttää Pendolinoissa, ja näköjään myös Rovaniemen yöjunaparin uusissa makuuvaunuissa.

Verkkoa laajennetaan vähitellen yksittäisiin IC-vaunuihin, jotka merkataan yhteydestä kertovalla tarralla. Kaikissa IC-vaunuissa VR:n junaverkko ei siis heti ala toimia.

Tiedotteesta ei ilmene, voiko IC-junamatkalle varata paikan vaunusta, jossa on lähiverkkoyhteys. Arvelen tosin ettei voi, koska silloin yksittäiset, lähiverkotetut vaunut olisi aina saatava kulkemaan tiettyihin junavuoroihin, mikä taas hankaloittaisi vaunujen kiertoa. Toistaiseksi on siis tuurista kiinni, voiko IC-junamatkalla käyttää VR:n lähiverkkoyhteyttä. Verkon laajentaminen on tietysti hyvää palvelua, ja jossain vaiheessa verkko kattanee kaikki IC-junien vaunut.

VR toteaa tiedotteessaan, että "VR:n saaman palautteen mukaan nettiyhteys toimii junissa pääosin moitteettomasti, vaikka välillä yhteys on hidas tai katkonainen. VR tekee operaattoreiden kanssa yhteistyötä verkkoyhteyden laadun parantamiseksi".

Omat kokemukseni junien nettiyhteyksistä ovat olleet varsin vaihtelevia. Kirjoitin kokonaan toisen merkinnän kokemuksista Pendolinon wlan-yhteyksien toiminnasta.

Muutamat isommat mediat ovat julkaisseet tuon VR:n lähettämän tiedotteen nettiyhteyksistä, mm. HS ja YLE.

Nettiyhteys junassa - toimiiko VR:n wlan-yhteys?

2011-01-03T13:28:00.004+02:00

Olen syksyn ja talven aikana kokeillut muutaman kerran VR:n tarjoamaa nettiyhteyttä Pendolinoissa.

Kokemukset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Toisinaan nettiyhteys toimii oikein hyvin, mutta muutamalla matkalla se ei ole toiminut lainkaan. Toisin sanoen, jos on luottanut siihen, että matkalla voisi katsoa tietoja netistä, on saanut pettyä pahemman kerran, ellei käytössä ole omaa nettiyhteyttä esim. mobiililaajakaistan kautta.

Viimeksi käytin yhteyttä muutama viikko sitten Pendolinomatkalla Pieksämäeltä Tampereelle. Silloin netti toimi moitteettomasti koko matkan, poislukien tosin tunnelit ja muutamat katkot syrjäisemmillä paikoilla. Oli maanantai-ilta ja junassa oli melko vähän matkustajia.

Aiemmin syksyllä testasin Pendolinojen lähiverkkoyhteyksiä kahdella junamatkalla. Yhteys on ollut käytössä koko junassa keväästä alkaen, kun aiemmin wlan-yhteys löytyi vain bisnesluokasta.

Elokuussa tehtyjen kahden testimatkan perusteella taas lähiverkkoyhteys oli melkoinen pettymys. Lähdin Mikkelistä 15:22 Pendolinolla kohti Helsinkiä. Avasin kannettavan puolityhjässä junassa heti asemalla. VR-junaverkko löytyi ja toimi, kunnes juna oli ehtinyt matkata minuutin ajan Mikkelistä etelään. Yhteys katkesi siis melkein heti asemalta lähdön jälkeen, vaikka oltiin vielä kaupunkialueella, eikä toiminut ennen Kouvolaa ollenkaan.

Tuolla junamatkalla Saunalahden mobiililaajakaista toimi sentään jotenkin, vaikka VR:n junaverkko ei pelannut. Ilmeisesti Pendolinojen vahvistettu kännykkäkuuluvuus helpottaa myös mobiilikaistan käyttöä. Pendolinon oma nettiyhteys toimi hetken Kouvolan asemalla. Asemalta lähdön jälkeen yhteys ei taaskaan toiminut, kuten ei koko Lahti-Helsinki -välilläkään.

Kokeilin VR:n wlania uudestaan samana päivänä Helsinki-Tampere -pendolinomatkalla. Nyt junaverkko suostui avaamaan muutaman nettisivun, tosin usein avaaminen vaati aika monta enterin painallusta osoiterivillä. Välilehteen avaamani Wikipedia-artikkeli latautui vartin, eikä sivusta siltikään näkynyt mitään. Töihin tarvitsemani nettisivu aukesi, mutta aukeamisen jälkeen klikatessa ei enää tapahtunut mitään.

Tuossa junassa matkustajia oli varsin paljon. Keskustelupalstoilla on arveltu, että ruuhkaisissa junavuoroissa VR:n lähiverkolla on niin paljon käyttäjiä, että yhteys tukkeutuu.

Jos tämän blogin lukijoilla on kokemuksia netin käytöstä junamatkoilla, niistä voi kertoa kommenteissa.

Lue myös: Lähiverkkoyhteys IC-juniin.

Kuukauden tauko kahdelle Kouvola-Pieksämäki -junalle

2010-12-09T23:13:00.000+02:00

Olen jo kahdesti aiemmin kirjoittanut kahdesta Savonradalta lakkautettavasta junavuorosta. Vuoroille löytyi lopulta rahaa, mutta VR ei oman selityksensä mukaan ehdi jatkaa niiden liikennöintiä katkotta. Vuorojen lakkautus olisi hankaloittanut varsikin aamun yhteyksiä Mäntyharjulta Mikkeliin ja Mikkelistä pohjoiseen.

Nyt liikenteen tilanne on selkiytynyt, kertoo Ely-keskus tiedotteessaan. Tiedotteesta:

Savonlinja Oy liikennöi Mäntyharju – Mikkeli -väliä ajalla 13.12.2010 – 7.1.2011 arkipäivisin. Linja-auto lähtee maanantaista perjantaihin klo 7.00 Mäntyharjulta ja perillä Mikkelissä auto on klo 7.50. Paluuyhteys lähtee Mikkelistä Mäntyharjulle maanantaista perjantaihin klo 16.15. Otavassa vuoro ajaa uutta Viitostietä Mikkeliin.

Mikkeli – Pieksämäki -välillä Ihastjärven Linja ajaa junia korvaavat vuorot 13.12.2010 – 7.1.2011. Bussi lähtee Mikkelistä maanantaista perjantaihin klo 7.20 ja on Pieksämäellä klo 8.35. Vuorolta on Pieksämäellä välitön vaihtoyhteys Kuopioon ja Rovaniemelle menevälle junalle. Illalla Rovaniemeltä ja Kuopiosta saapuvalta junalta on Pieksämäellä välitön vaihtoyhteys klo 21.00 lähtevälle linja-autovuorolle Mikkeliin. Järjestelyllä turvataan Mikkelin ja Kuopion väliset yhteydet.

Junavuorot jatkavat liikennöintiään 8.1.2011 alkaen vanhoilla aikatauluilla.

VR ei toistaiseksi näytä tiedottaneen mitään tästä uudesta tilanteesta, eli korvaavista bussivuoroista tai liikenteen jatkumisesta. Palaavat junayhteydet tosin näkyvät VR:n aikatauluhaussa. Silti hiljaisuus antaa tässä tapauksessa sen vaikutelman, että VR jostain syystä haluaisi maksimoida tappiollisten junavuorojen matkustajakadon.

Kouvola-Pieksämäki -junavuorot säilyvät

2010-12-02T12:14:00.004+02:00

Pikajuna Kouvolassa marraskuussa 2007.

Kouvolan ja Pieksämäen väliltä ei lakkautetakaan junavuoroja nyt joulukuussa. Eduskunta myönsi vuoroille lisärahaa tulevalle vuodelle, joten liikennöinti jatkuu ennallaan. Lakkautettavaksi oli aiottu Kouvolasta Pieksämäelle aamulla kulkeva P701 ja illalla toiseen suuntaan menevä pikajunavuoro, katso aiempi merkintä aihesta.

Samalla säilyvät myös Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä -väliltä lopetettavaksi aiotut vuorot, eikä Z- tai Y-junien karsintaa tarvitse ensi vuonna todennäköisesti tehdä.

Tämä on iloinen päätös, mutta kertoo samalla poliitikkojen liikenneosaamisesta. Päätös rahoista tuli vain kaksi viikkoa ennen muutoksia, joten VR on jo painattanut aikataulukirjansa ensi talveksi. Lisäksi esimerkiksi Mäntyharjun ja Mikkelin välille hdittiin jo suunnitella korvaavaa bussiliikennettä, jota ei nyt siis tarvitakaan.

VR ei ole vielä lisännyt jatkuvia vuoroja aikatauluhakuunsa, mutta päivitän tätä merkintää sitten, kun vuorojen jatkuminen on varmistunut myös VR:n puolelta.

Päivitys: No, eihän se junavuorojen jatkaminen ilman VR:n vetkutusta sujunut. VR ei suostu noita kahta vuoroa ajamaan, koska se ei ehdi järjestellä työvuoroja puolessatoista viikossa uusiksi.

VR myös katsoo, ettei rahojen kohdentamisesta juuri noille vuoroille ole vielä varmuutta, kerrotaan Länsi-Savossa. Se tietenkään ei voi tulla kuuloonkaan, että VR ajaisi paria junavuoroa jonkin aikaa omalla kustannuksellaan.

Nyt junavuorojen liikennöinti siis loppuu joksikin aikaa, ilmeisesti. Mielenkiintoinen tilanne mäntyharjulaisille, joille tuo junavuoro on ollut työmatkayhteys Mikkeliin. Tilalle piti tulla korvaava bussivuoro, mutta sitä ei ainakaan nyt näy Matkahuollon haussa.

Länsi-Savon ja YLEn uutiset aiheesta.

9.12.2010: Kuukauden tauko kahdelle Kouvola-Pieksämäki -vuorolle

Mikkelin ja Mäntyharjun junayhteydet heikkenevät

2010-10-06T22:30:00.003+03:00

Pikajuna lähdössä Kouvolasta pohjoiseen marraskuussa 2007.

Mikkelin ja Mäntyharjun väliset junayhteydet heikkenevät merkittävästi joulukuun 13. päivä, jolloin pikajuna P701 Kouvola-Rovaniemi lakkaa kulkemasta Kouvolan ja Pieksämäen välillä. Lisäksi lakkautetaan Pieksämäeltä Kouvolaan illalla 21:08 lähtenyt pikajuna P714. Aamun juna on lähtenyt Kouvolasta klo 6:32 ja Mäntyharjulta, klo 7:12 saapuen Mikkeliin kouluja ja työpaikkoja ajatellen sopivasti klo 7:43.

Kymmenet Mäntyharjulta Mikkeliin matkustavat ovat vuosia käyttäneet tätä aamun junayhteyttä työ- ja koulumatkoihinsa. Matka on käynyt ajallisesti nopeasti puolessa tunnissa, kun bussit taittavat Mäntyharju-Mikkeli -välin noin tunnissa. Ensimmäinen bussi Mäntyharjulta saapuu Mikkeliin vasta 8:50. Pohjois-Savon Ely-keskus lupaa kuitenkin Pitäjänuutisissa, että Mäntyharjulta pääsee jatkossa bussilla Mikkeliin ennen aamukahdeksaa. Liikennelupa on laitettu hakuun muutama viikko sitten, kun Ely sai yllättäen tiedon VR:n ja liikenneministeriön päätöksestä lakkauttaa junavuoro. Liikenneministeriö joutuu lakkauttamaan vuoroja, koska hallitus kokoomuksen ja keskustan johdolla ei ole antanut riittävästi rahaa joukkoliikenteen tukemiseen.

Samalla huononevat yhteydet Mikkelistä ja Kouvolasta pohjoiseen. Mikkelistä 7:52 lähtevä juna on ollut Kuopiossa klo 9:43. Jatkossa Mikkelistä pääsee Kuopioon vain aamuyön pikavuorobussilla, joka lähtee jo kello 4:25 ja on perillä 7:20. Seuraava suora yhteys on 7:50 lähtevällä, vain koulupäivinä kulkevalla vakiovuorolla joka on Kuopiossa 11:05. Välissä on myös Mikkelistä 5:55 lähtevä bussiyhteys, jossa on autonvaihto Juvalla ja Varkaudessa, jälkimmäisessä lisäksi 50 minuutin odottelu, jolloin koko matkaan menee lähes neljä tuntia. Tämä yhteys tuskin kovinkaan montaa Kuopioon menevää matkustajaa houkuttelee.

Junaliikenteessä ensimmäinen vuoro Mikkelistä Kuopioon on joulukuun puolivälistä alkaen IC71, joka on perillä vasta 12:43.

On aivan surkeaa, ettei kahden suuren maakuntakeskuksen välillä ole junayhteyttä tätä ennemmin, ei vaikka välillä kulkee suora, hyväkuntoinen rautatie. Mikkelistä pääsee joulukuusta lähtien aikaisemmin aamulla jopa Turkuun, jonne vaihdolliset junayhteydet saapuvat klo 11:00 ja 12:00.

Ei voi kun taas todeta, että junaliikenteessä tarvittaisiin joko vahvaa omistajaohjausta valtion suunnasta. Tai vaihtoehtoisesti VR voisi lakkauttaa kerralla koko liikenteensä Savonradalta ja valtio ostaa tilalle kokonaan uusituilla aikatauluilla kulkevat vuorot tarjouskilpailun perusteella.

Illan Pieksämäki-Kouvola -vuoron lakkauttamisesta ei aiheudu yhtä suurta haittaa: myöhäisillan junavuoroa on ajettu vasta vuodesta 2006 alkaen. Kuopiosta pääsee joulukuun puolivälin jälkeenkin Mikkeliin klo 18:00 ja 23:00 lähtevillä pikavuoroilla, kun illan viimeinen juna lähtee klo 17:20.

Lisäys: Länsi-Savon uutinen aiheesta.

Bussi- ja junalippujen hinnat nousivat

2010-07-07T21:04:00.004+03:00

Juna- ja bussimatkat kallistuivat taas heinäkuun alkaessa. Tällä kertaa korotuksesta saa kiittää maamme hallitusta, joka nosti joukkoliikennelippujen arvonlisäveron aiemmasta kahdeksasta prosentista yhdeksään. Samalla nousi toki myös monien muiden tuotteiden, kuten lääkkeiden, alv.

Junalippujen hinnat nousivat vain tuon yhden prosentin, joten esimerkiksi ennen kuun vaihdessa 11,30 € maksanut lippu maksaa nyt 11,40 euroa. VR korotti hintoja tätä ennen vuodenvaihteessa.

Bussilippujen hinnat nousivat reippaammin, noin 3,70 prosentilla. Aiemmin 11,90 euroa maksanut lippu kustantaa nyt 12,30 euroa. Bussilippujen hintoja oli korotettu viimeksi tasan kaksi vuotta sitten. Nyt monessa maakuntakaupungissa kertalippu paikallisbussiin maksaa 3 euroa, kun aiemmin hinta oli 2,90.

Iisalmi tosin tekee tuohon hinnoitteluun poikkeuksen, Iisalmen paikallisliikenteessä kokeillaan heinäkuun ajan tarjoushintaa, ja paikallisliikenteen lippu maksaa aikuisilta 2 euroa, lapsilta (4-11v) euron. Kesällä Iisalmessa ajetaan paikallisliikennettä arkipäivinä linjoilla 1 Peltosalmi - keskusta - Soinlahti ja linjalla 2 Lippuniemi - keskusta - Makkaralahti. Vuoroväli on noin tunnin, ja bussit kulkevat kello 7-17. Ilta- tai viikonloppuriennoissa kävijöille ei paikallisliikenteestä ole paljoakaan iloa.

T. Makkosen bussi Iisalmessa keväällä 2007. Makkosen bussiliikenne siirtyi sittemmin Kuopion Liikenteelle.

Nettiyhteys Pendolinoihin, junaradiot hiljenevät

2010-06-22T14:07:00.003+03:00

Pendolino Jyväskylässä keväällä 2008. Isompi kuva.

VR kertoi eilen avaavansa Pendolinoissa langattoman Wlan-yhteyden kesäkuun loppuun mennessä. Yhteyttä voi käyttää koko junassa. Pendolinoinssa on ollut wlan-yhteys jo keväästä alkaen, mutta se on toiminut vain bisnesluokassa. Yhteyden käytöstä ei tarvitse maksaa lisämaksuja.

YLEn mukaan kaikille avoin verkkoyhteys on kuitenkin vielä kokeiluasteella vuodenvaihteeseen asti. Sen jälkeen VR miettii, periikö se yhteydestä lisämaksua. VR:lle laskuttaminen voisi olla helppoa junalipun yhteydessä, jossa voisi valita wlan-lisäpalvelun samalla tavoin kuin vaikka lemmikkipaikan. Oma lukunsa sitten on, kuinka moni matkustaja on tällaista lisämaksua valmis maksamaan. Itse käytän junamatkoilla nettiä kannettavassa tietokoneessa olevan sisäisen mokkulan ja mobiililaajakaistayhteyden kautta, mutta yhteys katkeilee usein ja on kaupunkien ukopuolella hidas.

Jos junamatkalla on tarvinnut jotain erityisesti netistä katsoa, olen yleensä odotellut junan osuvan jonkin kaupungin tai isomman taajaman kohdalle, jolloin nettiyhteys toimii 3G-verkossa. Sähköpostit ja uutisotsikot voi lukea kännykän kautta, joten niitä varten tietokonetta ei matkalla tarvitse avata. Luulenkin, etten itse tulisi langattomasta yhteydestä maksamaan, koska sille ei ole välttämätöntä tarvetta, ja netti toimii tarvittaessa mobiililaajakaistalla. Tai jos ei matkalla toimi, voi koneen tarvittaessa avata perille päästyään vaikka asemalla hetkeksi.

Nettiyhteyden ohella VR kertoi viime viikolla lopettavansa radion kuuntelumahdollisuuden junista. Tähän asti ainakin IC-junien kaksikerrosvaunuissa ja vanhoissa ykkösluokan vaunuissa on ollut istuimien käsinojissa nappulat ja reikä kuulokkeille, joiden kautta on voinut kuunnella lähinnä kai YLEn radiokanavia.

VR:n mukaan radionkuuntelumahdollisuutta on hyödyntänyt vain noin 0,5 prosenttia matkustajista, eli kovin harva. Kustannuksia radiolaitteiden huoltamisesta on tullut kuitenkin vuodessa jopa 200 000 euroa. Keskustelupalstoilla on haukuttu Teostoa korkeista tekijänoikeusmaksuista, mutta ne ovat MTV3:n uutisen mukaan olleet vain joitain kymmeniä tuhansia vuodessa. Vaikkei tätä asiaa ole tullutkaan suuremmin tarkkailtua, en muista nähneeni radioita junissa juuri kenenkään käyttävän. Kuulokkeet monilla on kyllä päässään, mutta musiikki niihin tulee yleensä iPodeista, kännyköistä tai kannettavasta tietokoneesta.

Julkaistu: 22.6.2010. Kirjoittaja: Timo-Pekka Heima

Mikkeli: paikallisliikenteen lipulla alennusta kaupoissa

2010-06-19T13:52:00.005+03:00

Mikkelissä aloitettiin kesäkuun alussa mielenkiintoinen kampanja: keskustan liikkeet antavat tuotteista ja palveluista alennusta saman päivän paikallisliikenteen bussilippua vastaan. Toisin sanoen: kun matkustat keskustaan bussilla, saat jopa bussilipun hinnan (2,90 euroa) alennusta kun ostat jotain. Mallissa sinänsä ei ole mitään mullistavaa, mutta yleensä vastaavaa alennusta on tarjottu parkkilippua vastaan, eli houkuteltu näin autoilijoita ostoksille.

Alennusta tarjoavista yrityksistä on lista Savonlinjan sivuilla, ja mukana on ihan mukavasti isompiakin liikkeitä, kuten Mikkelin Sokos, Suomalainen kirjakauppa, Jack&Jones ja Vero Moda sekä Marskin torikahvila, joka tosin toriparkin kaivannon takia taitaa nyt olla Kirkkopuistossa. Jopa ruokaostoksista Salessa ja kaljan juomisesta Kharmassa, Wilhelm Club & Barissa, Zic Zac-Rollerissa tai Jälkipelissä voi saada alennusta.

Alennuskokeilua on edistänyt keskustasta vähentyneet parkkipaikat ja toriparkin kaivamisesta johtuvat liikennejärjestelyt. Jotain hyötyäkin on siis toriparkin rakentamisesta. Toivottavaa olisi tietysti, että tämä alennuskokeilu jatkuisi kauemmin tai vaikka pysyvästi jossain muodossa. Pelkään kuitenkin, että aikanaan palataan samaan meininkiin, jossa yritykset houkuttelevat ihmisiä lähinnä oman auton käyttöön tarjoamalla alennusta pysäköintikuitteja vastaan.

Savonlinjan paikallisbussi #478 Mikkelissä syksyllä 2008. Tällä autolla on ajettu Silvasti-Launiala -linjaa jo vuosia.