Tulevana viikonloppuna Juoni vierailee Kuopiossa RockCock-festareilla.

Haastattelijana on Wanaja-festareiden tapaan Sampo-Ilmari Tuhkalehto.

Sovimme parhaillaan haastatteluja artistien kanssa.

Juoni haastatteli Pariisin Kevät -yhtyettä inspiraatio-teemalla heidän ensimmäisen keikkansa jälkeen Ilosaarirockissa 2010. Yksikään toinen bändi ei onnistunut vetämään YleX-telttaa yhtä täyteen.

Perinteiseen Juoni-tapaan haastattelu on teemallinen. Kysymykset käsittelevät tällä kertaa inspiraatiota. Haastattelun kysymykset voi lukea videolta, koska ne kuuluvat heikosti.

Haastateltavana olivat Arthur Tunes (laulu, biisit) ja Ilari Kivelä (koskettimet). Joona Nuutinen Unzyme-yhtyeestä haastatteli, kuvasi ja koosti videon.

Juoni kävi haastattelemassa Pariisin Kevättä ja Samuli Putroa Ilosaarirockissa.

Pariisin Kevään haastattelu julkaistaan videona, jossa on kuvakooste keikalta ja itse haastattelu äänimuodossa. Video on jo valmis, mutta Vimeo-palvelu ei tällä hetkellä toimi, joten julkaisu siirtyy todennäköisesti muutamalla päivällä.

Kaupunki on täynnä ääniä  ja tuoksuja. Se on täynnä eri tuntuisia materiaaleja, erilaisia äänimaisemia. Se tulvii asioita kaikille aisteille – myös silloin, kun näköä ei ole. Mitä kaikkea kaupungista saakaan irti sokeana?

Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi, kun nakutus tihenee. Katu on helppo ylittää suoraan, kun suuntaa askelensa seuraavalle nakuttavalle liikennevalotolpalle. Valkoinen keppi viuhtoo asfaltin pintaa, jossa suojatien viivat erottuvat sileämpinä kohtina. Ratikkakiskoihin ei kannata kompastua. Katukiveys tulee vastaan kadun toisessa reunassa.

Talon seinän vieressä  kulkiessa täytyy muistaa varoa avoimia liikkeiden ovia ja mainosständejä. Tuoreen pullan tuoksu kertoo konditoriasta, lämmin tuulahdus ja kellon kilahdus taas kantakahvilasta. Sen jälkeen tulee vielä katutasossa oleva ikkunasyvennys, johon ei kannata pudota ja tämän porttikongin kohdalta on ylitettävä tie.

Keppi etsii automaattisesti suojatien tolpan; se kilahtaa heleästi. Autoja ei kuulu tulevan, joten tie on turvallista ylittää. Ei tarvita kuin muutama askel, kun raitiovaunun pysäkkialue kohoaa hieman tien pinnasta. Vasemmalle kääntyessä löytyy pysäkkikatos, jonka vieressä on hyvä odottaa.

Raitiovaunu jarruttaa pysäkille, renkaat kirskahtavat ja ovi aukeaa. Kuljettaja kertoo vaunun numeron. Sisään astuessa on hyvä varmistaa kepillä pysäkin ja vaunun reunan välinen kolo. Kylmä tanko antaa tukea heiluvassa vaunussa. Pari mutkaa ja vielä nämä kiskojen ylitystärinät, kunnes on painettava kelloa.

Toisella pysäkillä lähdetään ratikan tulosuuntaan. Keppi kolahtelee autotien ja pysäkkialueen väliseen aitaan rytmikkäästi joka toisella askelella. Maassa oleva ritilä kertoo ennalta metroasemalle laskeutuvista portaista. Portaiden alapäässä on muistettava varoa ovea, joka ei koskaan mene kunnolla kiinni.

Asemalla metrolaiturille vievät liukuportaat kuulee jo kaukaa. Käsi kokeilee nopeasti kaiteesta, kumpaan suuntaan portaat vievät, ennen kuin niihin uskaltaa astua. Hetken aikaa on mietittävä, kumman puolen metro menikään länteen. Metrin päässä laiturin reunasta tuntuu varoittava viiva, sen turvallisemmalle puolelle kannattaa seisahtua.

Metrossa vapaa paikka löytyy, kun varovasti kokeilee penkin reunasta kepillä, istuuko siinä kukaan. Kuulutukset antavat ajatuksille tilaisuuden hetkeksi harhautua. Carla Rindellin pehmeä ääni kertoo, milloin ollaan perillä.

Liukuportaiden suuntaan on helppo lähteä ihmismassojen mukana. Taas on pikaisesti varmistettava kaiteesta, menevätkö portaat oikeaan suuntaan. Ylemmällä  portaalla oleva keppi kertoo, milloin ne loppuvat. lattiassa on opastetaktiili, jota seuraamalla löytää toisille liukuportaille. Niiden loputtua on laskettava karheampien lattiamateriaalien määrää, lähtien kuudesta. Etukäteen tarkistettu lähtölaituri löytyy ja ovet laiturille aukeavat humahtaen.

Kun kuljettajalta vielä  varmistaa linja-auton olevan oikea, voi turvallisin mielin istua paikoilleen. Taas on selvitty yhdestä matkasta kaupungin läpi, ja pääsee maalle rentoutumaan.

Sen aistii kaduilla kävellessä, kahviloissa istuessa, ikkunaostoksilla kierrellessä tai kadunkulmassa karttaa lukiessa. Jonkinlaisen vetovoiman, jolla kaupunki vetää puoleensa ihmistä. Mistä se kumpuaa? Mikä tekee kaupungista erikoislaatuisen paikan?

Kaupunki syntyy jostakin syystä. Jostain paikasta löytyy luonnonvaroja, joiden hyödyntämistä varten sinne perustetaan tehtaita. Ihmisiä  muuttaa alueelle työskennelläkseen niissä. Jokin paikka on vesistöjen solmukohdassa ja sen kautta kulkee tavaraa ja ihmisiä. On luonnollista, että paikalle syntyy asutusta.

Joku perustaa kaupungin ja joku johtaa sitä. Kuitenkin kaupunki pian muodostaa oman luonteensa ja identiteettinsä, ikään kuin riistäytyy irti johtajistaan. Johtajat voivat tehdä päätöksiä siitä, mitä kaupunkiin rakennetaan, kuinka sen rahavirtoja ohjataan tai miten kaupungin julkisuuskuvaa kohennetaan, mutta siltikään he eivät voi täysin hallita sen käyttäytymistä. Kaupunki elää omaa elämäänsä. Sen käytökseen vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät. Suuren työnantajan lähteminen kaupungista voi luhistaa sen mutta kaupungin sisältä käsin vaikuttava voima voi nostaa sen jaloilleen.

Kaupungin luonne muotoutuu ja ilmenee sen asukkaiden kautta. Kukaan ei voi ohjailla täysin sitä, millaisia ihmisiä kaupunkiin tulee ja millaisia sieltä muuttaa pois. Ihmiset tekevät kaupungista sellaisen kuin se on. Kaupunki tyydyttää ihmisten tarpeita, ihmiset luovat uusia tarpeita ja synnyttävät niiden tyydyttämiseksi kaupunkiin uusia toimintoja, jotka taas muotoilevat kaupungin ominaispiirteitä. Tarpeita on materiaalisia ja henkisiä, ja kaupunki vastaa kumpiinkin.

Kaupungeille syntyy oma vetovoimakenttänsä. Suomessa Helsingin kenttä on laaja ja vastustamaton. Sinne suuntautuvat kaikenlaiset virrat kaikkialta maasta. Lukioaikaiset ystäväni muuttivat Helsinkiin. Useimmat eivät ole vierailleet luonani Jyväskylässä kuin kerran. Itse käyn Helsingissä vähintään kolme tai neljä kertaa vuodessa. Matka Helsingistä Jyväskylään on huomattavasti pidempi kuin Jyväskylästä Helsinkiin. Pienestä on aina lyhyempi matka suurempaan. Jos kulkee matkan toisin päin, on se kuin uisi vastavirtaan. Kuten aikoinaan kaikki tiet veivät Roomaan, myös nykyisin ne kaikki johtavat kaupunkeihin. Kaupungit ovat elämän keskittymiä.

Kaupunkien vetovoimakentät vaikuttavat eri tilanteissa eri tavoin. Jos on koko lapsuutensa asunut samassa kaupungissa, jokin toinen kaupunki voi tuntua houkuttelevalta irtiotolta tutuista ympäristöistä ja ahtaiksi käyneistä suhdepiireistä. Myöhemmin kotikaupungin tuttuus ja turvallisuus alkavat vetää monia uudelleen puoleensa ja he palaavat takaisin kotiseudulleen. Toiset etsivät aina vain uutta ja löytävät aina uuden kaupungin erilaisen viehätyksen. Jotkut irtautuvat kaupunkien vetovoimakentästä, mutta tavallisesti hekin mielellään käyvät joskus kaupungin ostoskeskuksissa, elokuvateattereissa, ravintoloissa ja tapahtumissa.

Kaupungeista löytyy jokaiselle jotakin. Kaupunkiin voi mennä sellaisena kuin on ja luultavasti sieltä löytää jonkun kaltaisensa. Kaupunki on sen verran laaja niin fyysisesti kuin myös henkiseltä olemukseltaan, että sillä on varaa näyttäytyä jokaiselle erilaisena. Pienillä paikkakunnilla on oma tietynlainen henkensä, joka on kaikkia kohtaan samanlainen. Jos oma henki on erilainen kuin paikan henki, sopeutuminen on vaikeaa.

Jonkin selittämättömän ja monimutkaisen prosessin myötä kaupunki löytää oman henkensä, joka muodostuu sen asukkaiden kautta ja toisaalta ilmenee juuri heissä. Kaupunki on kuin suuri olio, joka voi kasvaa, muuttua, kehittyä, surkastua, olla voimakas tai heikko, edetä tai perääntyä. Ihmiset tekevät kaupungistaan sen mikä se on, ja kenties myös kaupunki tekee ihmisistä sellaisia kuin he ovat, tai ainakin koskettaa jotain heissä ja jättää heihin jälkensä.

Kun minua pyydettiin tekemään Juoneen resepti teemasta “kaupunki”, päätin tarttua kiinni siitä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Aivoriihi kulki rataa New York ja bagelit. En ole koskaan käynyt New Yorkissa, saati sitten syönyt autenttisia bageleita, mutta olen kuullut paljon tarinoita ulkopuolelta rapeista ja sisältä ihanan sitkeistä bageleista, jotka täytetään tuorejuustolla (vegaanina tietysti käytän soijaversiota) ja haluamillaan lisukkeilla.

Resepti on paljolti velkaa Rose Levy Beranbaumin The Bread Bible -kirjan yksityiskohtaiselle bagelohjeelle, mutta mallia otin myös ex-newyorkilaisvegaani Isa Chandra Moskowitzin Vegan Brunch -kirjasta. Bageleiden ulkomuodosta huomaa kyllä etten ole mikään leipuri, mutta onneksi erinomainen maku ja suutuntuma auttavat unohtamaan mahdolliset esteettiset puutteet.

Muutama vinkki ennen leipomista:

- Bagelien teko on aika monivaiheinen prosessi, mutta hiukan vähemmällä vaivalla voi ainakin kuvitella pääsevänsä, jos taikinajuuren tekee jääkaappiin edellisenä iltana.

- Amerikassa myydään gluteenijauhoja tavallisissa kaupoissa, mutta meillä niitä on tarjolla lähinnä ekokaupoissa seitanintekotarkoituksiin (seitan on  kasvissyöjien suosiossa olevaa vehnäproteiinista, eli gluteenista tehtyä ruokaa, jota käytetään lihan tapaan). Jos et löydä gluteenijauhoja, voit korvata ohjeen vehnäjauhot durumvehnäjauhoilla. On tärkeää, että jauhoissa on riittävästi sitkoa, jotta bageleista tulee rakenteeltaan oikeanlaisia.

BAGELIT

10-12 kpl

Juuri:

• 1 tl kuivahiivaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 3,75 dl vettä

Sekoita suuressa kulhossa yhteen kuivahiiva ja vehnäjauhot. Lisää kädenlämpöinen vesi ja sekoita taikinaa parin minuutin ajan, kunnes se on tasaista. Laita kelmu kulhon päälle ja anna juuren tekeytyä huoneenlämmössä noin tunnin ajan. Vaihtoehtoisesti voit laittaa juuren yöksi jääkaappiin, mutta ota se huoneenlämpöön puolta tuntia ennen seuraavaa vaihetta.

Jauhoseos:

• 5,25 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl gluteenijauhoja
• 1 tl kuivahiivaa
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl suolaa
• ripaus mustapippuria
• 3 rkl vegaanista margariinia
  
• jauhoja leivontaan
• unikonsiemeniä koristeluun
  

1. Sekoita toisessa kulhossa yhteen vehnäjauhot, gluteenijauhot, kuivahiiva, sokeri, suola ja mustapippuri. Ripottele jauhoseos varovasti taikinajuuren päälle, mutta älä sekoita! Laita kelmu jälleen kulhon päälle ja anna taikinan tekeytyä 1-4 tuntia. Tekeytyessään taikinajuuri kuplii jauhoseoksen sekaan, mikä on täysin normaalia.

2. Sekoita jauhoseos sekä margariini taikinajuureen ja vaivaa jauhotetulla alustalla n. 5 minuuttia. Taikina on tässä vaiheessa vielä melko tarttuvaa. Anna taikinan levätä kelmulla peitettynä 20 minuuttia ja sitten jatka vaivaamista. Lisää taikinaan tarvittaessa hiukan jauhoja ja vaivaa sitä 10-15 minuttia. Voitele kulho ja taikinan pinta öljyllä ja anna kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.

3. Lyö taikinasta nyrkillä ilmat pihalle (tämä on aina se kaikkein kivoin vaihe taikinanteossa!). Tämän jälkeen voit leipoa taikinan heti, tai jättää sen jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai jopa kahdeksi vuorokaudeksi. Jos jätät taikinan jääkaappiin, ota se huoneenlämpöön puolta tuntia ennen leipomista, muuten toimi seuraavasti: Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja laita suolalla maustettu vesi kiehumaan. Levitä unikonsiemenet laakealle lautaselle.

4. Muotoile taikina pötköksi ja leikkaa se 10 yhtä suureen palaan. Pyörittele palat palloiksi. Tee pallon keskelle peukalolla reikä ja levitä se noin 5 sentin levyiseksi. Kasta bageleiden toinen puoli unikonsiemenissä ja nosta ne leivinpaperille odottelemaan veden kiehumista.

5. Nosta bagelit muutama kerrallaan kiehuvaan veteen ja keitä minuutti kummaltakin puolelta. Nosta bagelit leivinpaperille.

6. Paista bageleita uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes niissä on kaunis väri. Anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoamista.

Syö bagelit sellaisenaan margariinin tai soijatuorejuuston kanssa. Kokeile myös hummusta tai avokadoa ja erilaisia täytteitä, kuten savutofua, tomaattia ja salaattia.

Lisää Elinan reseptejä löydät Chocochilistä.

Tässä kuussa Juoni keskittyy Kaupunkiin, kaupunkeihin, urbaaneihin ilmiöihin. Teema hurahtaa käyntiin videotaiteella: JTM testaa New Yorkiin liittyviä kappaleita ja Mirja Nuutisen valokuvataiteessa villieläimet valloittavat Lontoota.

Kaupunki-numerossa liikutaan kaupungin kaikilla tasoilla: ihaillaan horisontissa siintävien pilvenpiirtäjien siluetteja, väistellään kiireisiä ihmisiä kadun vilinässä ja haistellaan likavesiä syvällä kaupungin alapuolella. Kaupunkien luonnetta tutkitaan kaikilla aisteilla: tulossa on niin makuun kuin ääneenkin keskittyviä avauksia.

Juoni on siirtynyt joustavampaan julkaisuaikatauluun. Kaupunki-teemaan liittyvää sisältöä julkaistaan pikkuhiljaa seuraavan kuukauden ajan, kunnes 14.3. siirrytään seuraavaan teemaan. Pistäkääpä siis syötteenne kuntoon, jotta pysytte ajan tasalla!

Mirja Nuutisen villeissä unimaisemissa värikkäät eläimet valloittavat Lontoon. Juonella on nyt onni näyttää Mirjan valokuvataidetta videomuodossa.

Videovalkkaaja: Lari Vesander
Raati: Heljä Koskinen, Ville Hämäläinen, Janne Koskinen ja Kaisa Kortekallio

Monissa levyraadeissa tyydytään arvioimaan esityksiä ilman mitään yhtenäistä kontekstia. Tästä johtuen nämä vertailut ovat auttamattoman kelvottomia. Juonen tekniseen maailmaan perehtynyt työryhmä (JTM) ei moisiin sudenkuoppiin putoa. New York on maailman musiikkipääkaupunki – ainakin jos mitataan kaupungista tehtyjen laulujen määrää. Wikipediasta löytyy toista tuhatta New York -aiheista biisiä. JTM kuorii nyt kermat päältä ja iskee pöytään tunnetuimmat Nykki-viisut. Isoa Omenaa pureskelee tuttuun tapaan äärimmäisen armoton ja asiantunteva raati. JTM:n perinteistä poiketen arvioinnissa käytetään asteikkoa 1-5.

1. Sting: Englishman in New York

Videovalkkaaja Vesanderin kommentit: “80-luvulta ei löydy kovinkaan montaa videota, joka ei menisi nykyään tahattoman komiikan puolelle. Tämä on poikkeuksen vahvistava sääntö. Toki globalisaation aikana kuulostaa oudolta kuulla, miten outoa englantilaisen on olla New Yorkin kaltaisessa metropolissa. Mutta ehkä se on totta vielä nykyäänkin. Suurkaupungissa on kaikkea enemmän. Yksinäisyyttäkin.”

Päästetäänpä raati Gordon Summerin kimppuun….

Yhteispisteet: 12 (Ja päälle vaatimus siitä, että saksofonistin olisi pitänyt olla videon päähenkilö.)

2. Billy Joel: New York State of Mind

VVVK: “Pianoman pistää parastaan ja väittää New Yorkin olevan paitsi maailman suurin kaupunki myös mielen osavaltio.”

Anthony Hopkinsilta näyttävä Billy Joel on irti, mutta niin on raatikin…

3. Frank Sinatra: New York, New York

VVVK: “Ennen oli kaikki paremmin. Nykyään jonkun latauslistan kympin keikasta joutuu maksamaan enemmän kuin Sinatran näkemisestä aikoinaan. Tässä vanha sinisilmä näyttää mistä keikoissa maksetaan. Lavalla on niin paljon karismaa ja esiintymistaitoa, että samaan tarvittaisiin rekkalastillinen nykypäivän tusinatähtiä.”

Yhteispisteet: 10 (Ja päälle valitukset siitä, miten vaikeaa klassikoiden arvostelu on.)

4. U2: City of Blinding Lights

(pahoittelumme upotetun videon puutteesta, mutta klikatkaapa otsikkoa)

VVVK: “Maailmankaikkeuden tämän hetken suurin bändi tekee biisin New Yorkista. Kyllähän se pitää saada tähän mukaan. Sitä paitsi Edgen kitarointia on aina mukava kuunnella. Ja aika komea video, muuten.”

5. Don Henley (Eagles): New York minute

VVVK: “New York Minute on määritelty monin eri tavoin monessa eri paikassa. Tämä biisi on näistä määritelmistä paras. Toiseksi paras on Johnny Carsonin “New York Minute is the interval between a Manhattan traffic light turning green and the guy behind you honking his horn.” Määritelmistä huonoin on Olsenin kaksosten elokuva. Välttäkää sitä kuin ruttoa. Melkein yhtä tärkeää on ymmärtää, että varsinkin kaupungissa elämä voi muuttua alle minuutissa.”

Eaglesin pojat pistävät parastaan stemmoja myöten, mutta raati päättää haistattaa Don Henleyn fiilistelylle pitkät…

6. Lou Reed: Walk on the Wild Side

VVVK: “Suurkaupungeilla on se villimpikin puoli. Tämän Lou Reedin biisin täytyy olla tosi kova, jos sen singlen b-puolena on ikiklassikko “Perfect Day”.”

Raati on löytänyt voittajansa. Likainen ja villi Lou-setä on juuri sitä mitä armottomat pisteyttäjät ovat koko illan kaivanneet…

Aivan lopuksi hissimusiikkiin (lue: klassikoihin) turhautunut raati ehdottaa jokeriksi pohjalle seuraavaa kappaletta, koska se kuuluu niin ilmiselvästi tähän New York -sarjaan.

Heippa rakkaat juonikkaat ihmiset!

Olimme männä viikolla koolla Nuutisen Joonan ja Linjan Heidin kanssa ja päätimme, että nyt on aika herättää Juoni horroksestaan. Olemme tahoillamme kaipailleet Juonen hyviä meininkejä, ihmetelleet yhä korkeina pysyneitä kävijälukuja ja harmitelleet mainion ulkoasun ja julkaisujärjestelmän turhana lojumista. Juoni on aivan liian hieno juttu noin vain unohdettavaksi.

Potkaisemme homman käyntiin 14.2. Teemana KAUPUNKI. Tai kaupungit: jos sinulla on näkökulmaa vaikkapa Kuopioon, Rovaniemeen, Forssaan tai Ouagadougouhun, tässä on tilaisuutesi avautua. Kaikenlaiset urbaanit ilmiöt odottavat tarkastelijaansa: neulegraffitit, kaupunginvaltuustot, salakäytävät, kaupunkilehtien tekstiviestipalstat, betonin koostumus. Tilat, äänet, tunnelmat.

Aiemmasta poiketen 14.2. ei ole deadline, vaan ensimmäinen julkaisupäivä. Teemaan liittyvää materiaalia julkaistaan vielä kuukauden ajan (tai seuraavan teeman alkuun saakka – syklin pituutta ei ole vielä määritetty).

Toimituspäällikön vanhat suolaiset saappaat ovat ihanat. Astun niihin mielelläni, ja meinaan saapastella entistä rennommassa takakenossa. Lähettäkää siis juttuideanne, kyselynne ja valmiit materiaalinne minulle: sähköpostilla osoitteeseen kaisa.kortekallio@juoni.net, kommenttina tähän tai vaikka telepaattisesti.

Plus että! Tärkeää! Juuri nyt emme tiedä, kuka Juonta oikein haluaa tehdä. Oletko se sinä? Kerro minulle jos olet! Ilmoittautuneiden kesken voidaan sitten kommunikoida jollain muulla areenalla, luultavasti Juonen foorumilla. Jos olet sitoutumiskammoinen, älä peljästy: voit aivan hyvin hämmentää soppaa vain silloin tällöin. Kertaluontoisistakin osallistumisista tykkäämme! Kaiken muotoisista! Reportaasit ja taidevideot ovat tasa-arvoisesti arvostettuja! Nerous ja häröpalloilu ovat Juonessa sulassa sovussa, ideaalitilanteessa jopa sulautuneina.

Ja luonnollisesti: jos tunnette jonkun, jonka pitäisi selvästi olla mukana Juonessa, välittäkää sanaa.

Juoni-innokkain terveisin,

Kaisa Kortekallio