Tenho tuli taloon!

Vanhoja videoita

noreply@blogger.com (Nath) — Sat, 25 Feb 2012 20:21:00 +0000

Pläräsin kameran muistia ja muistikorttia läpi etsien kuvia Tenhosta muutaman kuukauden takaa, ja samalla löysin muutaman unhoon jääneen videoclipin :) Näissä Tenho on 10-15 viikon ikäinen.

Näissä ikää on jo 5-6kk....

Nasun pahoinpitelyä

noreply@blogger.com (Nath) — Sat, 25 Feb 2012 10:55:00 +0000

Vastauksia

noreply@blogger.com (Nath) — Sun, 19 Feb 2012 12:21:00 +0000

Tässä vihdoin vastauksia kysymyspostauksessa esitettyihin kysymyksiin, kiitos niistä Mari T, Mima, Sarianne, Hide ja Ninni! Kuvituksena räpsyjä viime viikonlopun koirapuistovisiitiltä :)

Tuleeko toko olemaan se laji, johon keskityt Tenhon kanssa vai millaisia suunnitelmia teillä on tuolla harrastuspuolella?

- Alun perin pyörittelin päässäni agilitya ja koiratanssia meille lajeiksi. Tälle menossa olevalle tokokurssille ilmoittauduin Tenhon kanssa, jotta saisin vähän varmuutta tähän kouluttamiseen ja luotua tätä kautta hyvän pohjan muille harrastuslajeille. Mulla on tokosta vähän ristiriitaiset fiilikset, koska vaikka se on hirveän hyödyllinen laji ihan jo arkea miettien, niin en silti tiedä olisko mulla riittävästi motivaatiota sen tavoitteelliseen harrastamiseen - tuota kunnianhimoa kun löytyy sen verran, että jos me jotain lähdetään harrastamaan, niin sitä harrastetaan sitten ihan kunnolla ja tähdätään kisoihin asti.
Todennäköisesti tässä vielä vähän katellaan ja kokeillaan muitakin lajeja, mullahan ei ole minkäänlaista kokemusta yhdestäkään miettimästäni lajista eikä siis varsinaisesti mitään kokemukseen pohjautuvaa mielikuvaa mistään. Paljon riippuu myös Tenhon omista taipumuksista, tosin en hetkeäkään epäile etteikö sillä riittäisi proput agin tai koiratanssin tapaiseen vauhdikkaaseen lajiin - emännästä en sitten menekään takuuseen :D

Onko Tenhon vanhemmat menestyneet joissain lajeissa?

- Ainoastaan näyttelyissä :) Jose-isä on Suomen muotovalio ja tempaisi tuossa joulukuun Voittajassa itselleen Voittaja-11 tittelinkin. Tietääkseni Josen kanssa harrastetaan agilityä. Tiltu-emä on Suomen muotovalio.

Miksi juuri Tenho (/juuri siitä pentueesta pentu)?

- Alun perin kyselin Tenhon mummon (Afunique Lejoninna, "Lissu") tulevia pentueita, mutta käytyämme Heidi-kasvattajan luona tutustumassa häneen ja koiriin ihastuin Lapland's Brave Baben "Tiltun" eli Tenhon emän luonteeseen. Pidin ja pidän edelleen Tiltun avoimmuudesta ja sosiaalisuudesta sekä tietynlaisesta röyhkeydestä, ja toivoin tulevalta pennulta samoja ominaisuuksia. Me mietittiin kyllä Lissun pentueen synnyttyä, että pitäskö nyt kumminki kysellä siitä pentua ja hirrrrveästi kiinnosti yksi urospentu, joka oli melko pitkään vapaana, mutta päätettiin kuitenkin odottaa.
Miksi juuri Tenho.... Itse asiassa kun olin nähnyt pentueesta tämän kuvan olin sitä mieltä, että jos vaan mahdollista niin tuota tumminta urosta en ota :D Jose-isä pystyy sukunsa puolesta periyttämään myös pelkkää mustaa väriä, ja kuvittelin tuossa vaiheessa, että tälle tummimmalle pennulle ei ilmesty merkkejä lainkaan, ja minä halusin nimen omaan musta-hopean nausterin. Me käytiin katsomassa pentuja niiden ollessa 3-viikkoisia, ja samalla vierailulla Heidi näytti pennun, jota oli harkinnut meille - totta kai se oli juuri se tummin kaveri! Kyspyttelin ajatusta ja lopulta aloin mieltyä tähän mustaan kakaraan, kunnes Heidi vinkkasi, että me voitais valita kahdesta uroksesta se, joka tuntuu sopivammalta.... Sitten taas mietittiin, mutta tuossa vaiheessa olin jo sitä mieltä, että ehkä kuitenkin mieluummin se mustanaama, kun sen orastavaa luonnetta oli kehuttu tiltumaiseksi. Pennut olivat 6-viikkoisia käydessämme katsomassa niitä toisen ja viimeisen kerran ennen luovutusta, ja siinä samalla juttelimme Heidin kanssa kumpi kahdesta luonteensa puolesta meille sopivimmasta uroksesta lopulta tulisi meille. Sain kuulla, että tätä tumminta pentua oli ihastellut myös eräs perhe, ja siinä vaiheessa tuumin että no perskatti, jos en nyt oikeasti päätä haluavani juuri tuota tummaa menetän sen iäksi :D Ja nyt tämä tummin pentu makoilee tuossa matolla jokusen kuukauden vanhempana :) Hetkeäkään en ole katunut!

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on Tenholle?

- Ainakin näyttelyiden saralla yritetään saada se FI MVA-titteli plakkariin, saas nähdä miten käy :D Agi-toko-koiratanssi-joku muu laji -puolella taas tähdätään hyvin todennäköisesti ihan kisaamaan, kunhan nyt keksitään mikä on se meille sopivin laji. Suunnitelmissa on myös viedä Tenho luonnetestiin ja jalostustarkastukseen, kunhan tuota ikää on riittävästi mittarissa. Minua kiinnostaa myös kaverikoiratoiminta, mutta koska tämä on niin pidemmän aikavälin suunnitelma ja riippuu hyvin paljon koiran lopullisesta luonteesta ja hallittavuudesta annan ajan rauhassa kulua ja kattelen sitten asiaa paremmin, kun Tenho on vähintään parin vuoden ikäinen.
Jos mikään näistä ei oikein ota tuulta alleen voin aina koulutta Tenhon tryffelikoiraksi ja alkaa kasvattaa tryffeleitä :D Minusta elämässä pitää olla haasteita, enkä ottanut koiraa pelkästään sohvalle röhnöttämään, vaan harrastuskaveriksi.

Mua kiinnostaisi, jotta millälailla kääpiösnautseri on vastannut odotuksiasi rotuna. Mitkä ovat olleet positiivisia ja mitkä negatiivisia ylläreitä koirassa kun vertaat näkemykseesi rodusta ennen Tenhon omistamista.

- Itse asiassa mulla oli hirveän huono kuva käppänöistä. Yhtenä päivänä oikein kovasti mietin miksi olen muodostanut rodusta niin negatiivisen mielikuvan ja muistin missä olen ensimmäisen kerran rotuun törmännyt. Meillä näkyi aikoinaan kotikotona Animal Planet-kanava, tuo luojan lahja eläinrakkaille ihmisille. Kanavalla näytettiin ohjelmaa amerikkalaisista koiranäyttelyistä, ja siinä seurattiin mm. yhden p&s snautserin (en muista oliko keskari vai käpsy, todennäköisesti jälkimmäinen) taivalta muotovalioksi. Tämä snautseri oli hyvin äkäinen tapaus, melkein nautti trimmaajien sormia aamupalaksi ja tuomarien käsiä päivälliseksi :P Jotenkin tästä koirasta leivottiin valio, ja muistan vaan miettineeni, että mitä tuollainen peto jossain kehässä tekee. Tuossa vaiheessa mulla ei siis ollut minkäänlaista mielenkiintoa rotua kohtaan, enkä lähtenyt sen kummemmin tutkimaan kuuluuko snautsereiden luonteen oikeasti olla sellainen kuin mitä tämä yksilö oli. Tämä mielikuva jäi elämään hyvin pitkäksi aikaa, itse asiassa vasta Heidin koirat saivat minut muuttamaan käsitykseni rodusta :D
Mie tunnen tällä hetkellä vielä niin vähän käppänöitä, että mulla ei hirveän hyvää käsitystä ole rodun sisällä olevista luonne-eroista, mutta Tenhon luonne on hyvin lähellä sitä minkä luonteisen koiran alun perinkin halusin.
Henkilökohtaisesti minuun vetoaa enemmän sosiaalinen ja avoin käppänä hyvin perhe- ja omistajakeskeisen luonteen sijaan, jollaiseksi keskimääräisen käppänän miellän. Tenhosta löytyy tämä puoli sopivassa määrin, että niiden vieraiden luo ei jäädä hengailemaan, vaan pikaisen tervehtimisen ja rapsuttelujen jälkeen se tulee takaisin joko minun tai Saulin luo. En itse pidä koirista, jotka hipsuttelevat omistajansa perässä kuin varjot eivätkä edes vilkaise vieraisiin päin, joten minusta on ollut vain hyvä, kun Tenho saattaa irtaantua meistä ja käydä moikkaamassa sille tuntemattomia ihmisiä.
Arvostan hyvää hermorakennetta joka tuohon koiraan on ohjelmoituna, mullahan oli ja on kyllä edelleen sellainen käsitys, että moni käppänä on jollain tasolla ns. vatipää ja suurin piirtein hajoaa käsiin huonojen hermojen ja olemattoman paineensietokyvyn takia. Minusta on hienoa käydä lenkillä/kaupungilla/missä tahansa tarvitsematta pelätä sitä, että koira pyörtyy kuullessaan yllättäviä ääniä tai menee ihan spagetiksi kohdatessaan jotain, jonka se kokee epämiellyttäväksi ja hermoja kuormittavaksi.
Pidän myös siitä, että Tenhon päästä löytyy jos jonkinlaiset hoksottimet, vaikka joskus voi melkein kuulla miten siellä tajukopassa yrittää parit pähkinät iskeä kipinää... Tyhmähän tuo koira ei sinänsä ole, todennäköisesti minä olen vain niin malttamaton tai en vain osaa näyttää sille riittävän tyhjentävästi mitä siltä haluan. Omaa tahtoakin löytyy ja kyllähän tuo välillä testaakin siihen malliin, että vaatii itseltäkin ihan kivasti hermoja sietää tuota pärseilyä :') Koiralla saa olla luonnetta, ja Tenhosta sitä löytyy ihan sopivasti minun taitoihini nähden.
Näin jälkikäteen mietittynä ehkä hieman rauhallisempi rotu/yksilö olisi voinut olla mulle sopivampi liikunta- ja aktivointipuolta ajatellen. Onneksi kasvaessaan Tenho on oppinut rauhoittumaan paremmin sisällä ja ylimääräiset höyryt päästellään ulkona lenkkien yhteydessä. Etenkin viime aikoina olen ihan tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en koulun ja tästä johtuvan väsymyksen takia pysty tarjoamaan Tenholle niin paljon tekemistä kuin se minusta tarvitsisi, mutta onneksi Tenho on loppupeleissä luonteeltaan hyvin mukautuvainen eikä hypi seinille herkästi. Toko omalta osaltaan rytmittää tätä arkea ja viikonloppuisin otetaan menetettyjä hetkiä takaisin huomattavasti pidempien lenkkien muodossa. Minä en ole varsinaisesti mikään hillitön liikkuja, mutta koira on tehnyt lenkkeilystäkin miellyttävämpää :)

Loppupeleissä olen tosi tyytyväinen Tenhoon yksilönä ja kääpiösnautseriin rotuna yleensä. Todennäköisesti vuoden tai kahden päästä tuleva toinen koira ei kuitenkaan ole käppänä, mutten toisaalta usko, että Tenho jäisi lopulta ainoaksi käppänäksi :)

Pum-pum-pumppua ja muuta mukavaa

noreply@blogger.com (Nath) — Wed, 15 Feb 2012 16:55:00 +0000

Ihan arkikuulumisia tällä kertaa. Meidän eloon ei tällä hetkellä muuta mahdu kuin ulkoilua ja päiväunien nukkumista, kun opinnäytetyö pitää tämän kaksijalkaisen tiukasti koulussa kangaspuita paukuttamassa @_@ Huomenna on onneksi tokoa, mikä on erittäin hyvä syy lähteä koulusta aikaisemmin kuin kello 16.30....

Sauli on sentään pitänyt koirapojan kiireisenä opettaessaan Tenholle "pupu" ja "hypi" -temppuja. Ehkä näistä tulee otettua videomateriaalia, kunhan temput alkavat sujua kunnolla :)

Meillä täyteltiin taas tänään pakastinta. Koiran ruokinta voi olla huippuhauskaa ja myös huippuhelppoa, kiitos nykyajan nettikauppojen ja kotiinkuljetusten. En jaksanut laahustaa Heinäpäähän shoppailemaan, joten surffailin Miron Herkkujen nettisivuille tarkoituksena täydentää vain lohi-, sisäelinseos-, ja mahavarastoja, mutta lopputulos oli, että virtuaaliseen ostoskoriin sujahti myös broilerin sydämiä ("iiiiih tommosia Tenho ei ole vielä saanut!"), broilerin selkärankoja ("iiiih tätäkään Tenho ei ole vielä saanut"), luumursketta ja sian rintarustoja. Meillä on lihaisten luiden kanssa ilmennyt hieman ongelmia, kun niitä ei tahdo löytyä sopivan pieninä paloina näin pienelle koiralle, ja mehän ei kerrostaloasukkeina kirvestä omisteta eikä sukulaisiakaan viitsi jatkuvasti vaivata luidenpilkkomisella.... Lisäksi Tenho on pari kertaa puklaillut possun selkärangan palasia, joten niiden antamista on täytynyt harventaa entisestään. Kylkiluutikkuja ei tahdo Mirolta tai Tassulasta löytyä, joten nyt ootellaan taas pakastimen tyhjenemistä, että voin tehdä ensi kuussa tilauksen Vauhti-Raksulle. Sitä odotellessa lähdetään testaamaan tuon luumurskeen antamista ja totutellaan samalla mahaa rustoille.

Nyt on taas pakastin ääriään myöten täynnä - sinänsä hauskaa, kun koira ei kuitenkaan syö kuin n. 3-4kg lihaa kuukaudessa ja luita jokseenkin saman verran, ja pakastin vetää Saulin muistin mukaan n. 90l..... :----D

Ehdottomasti söpöin barffimuona on löytynyt! Broilerin sydämet <3

Broiskun sydämiä ja sian rintarustoja

Meillä on muutenkin ollut hyvin sydämellistä menoa, kun ystävänpäivänä keittelin parit possun pumput, että voin pistää ne palasiksi ja käyttää näitä palkkaamiseen (kiitos Saralle vinkistä!). Pienin sulaneet sydämen, laitoin kattilaan ja reilusti vettä päälle, saivat porista parin tunnin ajan. Kippasin osan liemestä pois ja annoin jäähtyä yön yli kattilassa, ja tänään leikkelin ne siivuiksi, osa meni pakkaseen ja osa odottamaan huomista tokotuntia.

Aiheesta kukkaruukkuun, Tenhon kotisivut valmistuvat hitaaaaaasti, mutta varmasti :) Siirsin jo kalenterin sinne ja päivittelen sitä jatkossa siellä. Linkkilistalle kaipaan täydennystä kotisivuista, joten pistäkääpä halutessanne koirienne sivujen osoitteita kommenttiboksiin! Blogilinkit jäävät tänne blogin linkkilistalle.

Vielä on mahdollista rustata kysymyksiä kysymyspostauksessa, pyrin vastaamaan niihin tulevan viikonlopun aikana!

Taitava tokokoira Tenho kera uuden vaateparren

noreply@blogger.com (Nath) — Thu, 09 Feb 2012 20:33:00 +0000

Meillä oli tänään ensimmäinen pentutokotunti. Olkalaukku oli täynnä leluja ja nameja, naksutinta ja muuta mukavaa, kun kuuden maissa lähdimme bussilla kohti Limingantullia. Hallin vapautumista odotellessa varpaat ehtivät syväjäätyä ja Tenhokin väläytellä ei-niin-ihanaa remmirähjääjäpuoltaan kanssakursseilijoille. Joskus kyllä mietin mitä vastaantulijat mahtavat miettiä Tenhon nähdessään ja kuullessaan, tuon kokoiseen koiraan kun mahtuu yllättävän paljon ääntä hyvin laajalta skaalalta aina vikinöistä kunnon rähinähaukahduksiin huoh.... Tenhon remmirähjäys ei onneksi johdu aggressiivisuudesta, vaan siitä, että se niin kovasti haluaisi päästä tutustumaan vastaantuleviin koiriin. Tässä on meillä nyt työsarkaa, kumpa nuo pakkaset vaan lauhtuisivat niin paljon, että lenkeille voi ottaa naksuttimen mukaan pelkäämättä sormien amputaatiokuntoon menoa. Ostoslistalla on myös kunnon namipussi palkkaamisen nopeuttamiseksi.

Halli oli hyvin pieni, mutta onneksi kurssin osallistujamäärä oli katsottu sen mukaan, ja sinne mahtui näppärästi kuusi koirakkoa treenaamaan perusasioita. Tunnin aikana ehdittiin käydä kontaktiharjoittelut, vapautuskäsky, istu, maahan ja paikka. Kyllä sai olla ihan ylpeä Tenhosta, ja ihan vähän itsestäkin, kun olen ilmeisesti jotain Tenholle onnistunut opettamaankin :) Kontaktien kanssa ei ollut missään vaiheessa ongelmia, Tenho oottaa katsekontaktin hyvin häiriönkin alla. Vapautuskäskyä me ei olla aikaisemmin juuri harjoiteltu, mutta nyt kun saatiin vinkkejä sen toteuttamiseen aletaan treenata sitä kunnolla. Istumisen ja maahanmenon kanssa ei ole muuta ongelmaa kuin se, että toisinaan istumista pyydettäessä Tenho menee maahan ja toisin päin.... Maahan menoa pyytäessä Tenho myös usein vain käväisee maassa ja ponnahtaa heti takaisin istumaan. Vähän aikaa kumpaakin erikseen tahkottua molemmat alkoivat sujua hyvin, ja Tenho jaksoi hirveän hienosti sekä istua että olla maassa pidemmän aikaa paikallaan :) Hieno poika <3 Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun treenattiin ihan kunnon häiriön alla, joten siihenkin nähden olen hirveän tyytyväinen Tenhoon! Tunnin loputtua päästiin vielä erään kurssilaisen kyydillä hieman lähemmäs bussipysäkkiä - harmi sinänsä, että juuri se linkku johon toivoin meidän ehtivän kerkesi just hurauttaa ohi.
Hieman intoa laimentaa tuon hallin sijainti, näin autottomana kun täytyy ensin matkustaa puolen tunnin verran bussilla kaupungin toisesta päästä toiseen, ja sen jälkeen tulee vielä puolentoista kilsan verran kävelyä - tällaisilla miinusasteilla ei niin mukava juttu, vähän paremmalla ilmalla tuon voisi ottaa ihan lämmittelymielellä. Tunti loppuu kahdeksalta, mutta näemmä tässä täytyy totuttautua olemaan kotona vasta puoli kymmenen pintaan, kiitos kämäisten bussivuorojen.

Tokotunnin lisäksi mieltä ilahdutti tänään eteisestä löytynyt paketti, Tenholle tilaamani mantteli oli päässyt perille :) Kyseessä on siis Millisetiltä tilaamani mittojen mukaan ja kasvunvaralla teetetty ns. agilitymantteli, jossa on hyvin liikkumisvaraa sekä edessä että takana, jalkarenksujen sijaan manttelissa on lievekkeet takaosan paikoillapitämiseksi - lievekkeet lämmittävät hyvin myös takareisien lihaksia.

Halusin ohuen vuoren, jotta asu on monikäyttöisempi. Kovilla pakkasilla puku ei siis paljoa lämmitä, mutta minun onkin tarkoitus harrastaa vähän tuunausta ja tehdä siihen irrotettava lisävuori :) Hyvin tyytyväinen olen kuitenkin tähän mantteliin, peittää sopivasti lämpimänä pidettävät paikat ja liikkumavaraakin löytyy sen verran mitä pitää, eikä tarvitse edes pelätä inhottavia hiertymiä!

P.S. Muistakaa toki kysymyspostaus! :)

Koira opiskelijataloudessa

noreply@blogger.com (Nath) — Sun, 05 Feb 2012 23:11:00 +0000

Huomasin tilastoista, että tänne oli päädytty sanoilla "koiran hankinta opiskelija", joten tartunpa nyt tähän aiheeseen, kun niitä omakohtaisia kokemuksia on ehtinyt kertyä jo muutamalta kuukaudelta.

flickr / epSos.de

Raha & opiskelijatalous
Koiran hankkiminen saati omistaminen ei ole halpaa. Koiraharrastuksessa ylipäänsä mikään ei ole halpaa (paitsi Pedigree ehe-ehe). Sekarotuisen koiran saattaa saada ilmaiseksi, rotukoirista saakin pulittaa jo "vähän" enemmän. Minä sanon jo tässä vaiheessa, että jos harkitsette rotukoiran ostoa, hankkikaa se ihan oikeasti kunnon kasvattajalta, joka rekkaa sen Kennelliittoon - ihan sama vaikkei näyttelyt tai muut haipatukset kiinnostaisi. Joo tiedän, se paperittomien rotukoirien huokeahko hinta kutkuttaisi varmasti kenen tahansa kroonisesti rahattoman persuksia, mutta sen rahan voi joutua myöhemmin maksamaan takaisin esim. eläinlääkärikäynteinä. Myös harrastaminen ja sen myötä kilpaileminen saattaa myöhemmin alkaa kiinnostaa, mutta rekkaamattoman koiran kanssa ei asiaa virallisiin kilpailuihin ole. Ynnätään tähän vielä kasvattajalta saatavissa oleva tuki, jota ei voi rahassa mitata - montakohan puhelua/sähköpostia/tekstiviestiä minäkin olen tähän mennessä Heidille laittanut Tenhon hoitoon liittyen, ja aina olen saanut vastauksia ja apua.
Mutta takaisin rahaan. Kaiken maan mutkista riippuen täyspäiväinen opiskelija saa opintotukea 0-423€, korkeakouluopiskelijat aina 498€ asti. Tuosta miinustetaan pakolliset kulut, kuten vuokra, ruoka, puhelin-, nettiliittymä-, sähkö- ja ehkä vesilasku. Jos asut solussa, käteen jää ehkä jotain, jos on ihan kunnon vuokrakämppä, voi joutua ottamaan kaveriksi vielä opintolainaa, että saa kaikki kulut maksettua. Miten siis huolehtia vielä koirankin kuluista (ruoka-, ja harrastuskustannukset, eläinlääkärikulut, matkustelusta aiheutuvat kulut....) noin kämäisellä rahamäärällä? Vastaus: ei mitenkään, ellei taustajoukoista satu löytymään anteliaita sukulaisia/kohdalle osu isompi lottovoitto/peri mysteeriseltä kaukaiselta sukulaiselta läjäpäin rahaa/[lisää tähän joku muu yhtä epätodennäköinen rahakas onnenkantamoinen]. Jos mitään edellämainituistakaan ei löydy, ei auta muu kuin mennä töihin - ainakaan minä en ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt mitään tämän kummempaa saati helpompaa keinoa taikoa ylimääräistä rahaa tilille, mutta otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan :P Hyvä, jos löydät sellaisen työpaikan, jossa voit työskennellä viikonloppuisin ja loma-aikoina, vielä parempi, jos löytyy kunnon osa-aikainen työ, jonne mennä koulun jälkeen muutamaksi tunniksi huhkimaan.

Minulle eivät raha-asiat ole koskaan olleet niin tabu, ettenkö voisi niistä puhua, joten tässä jotain lukuja ja faktoja, miten koiran ylläpito minulla onnistuu. Minulla on siinä mielessä ollut onnea, että pääsin jo kersana sukulaisteni yritykseen töihin, ja nykyäänkin pääsen tekemään sinne työvuoroja loma-aikoina. Kassatädin työllä ei rikastu, mutta pääasia, ettei tarvitse kitkuttaa opintotuella. Kun koiran hankinta alkoi näyttää lupaavalta alkoi kunnon säästäminen - Tenhon hinnan sain säästettyä kesätyöpalkoista, muihin kuluihin pistinkin rahaa säästöön sieltä mistä pystyin, yhteensä tähän koko hoitoon meni aikaa n. vuosi. Koen itse turvallisemmaksi, kun tilillä on rahaa myös pahan päivän varalle esim. yllättäviä eläinlääkärikäyntejä varten, ja suosittelen sitä sukanvarteen jemmaamista noin muutenkin, sitä ei ikinä tiedä mihin ylimääräistä rahaa tarvitsee. Vinkki: hanki useampi tili; yksi, joka on yhteydessä maksukorttiisi, ja toinen, jolle voit pistää rahaa koiraa varten - minulla on näiden lisäksi vielä kolmas tili, jonne säilön rahaa omia menoja varten.

Ja niitä lukuja:

Koiran hinta 1300€
Henkivakuutus 50,70€/vuosi (ilman alennuksia 70,30€)

Terveydenhoito:
Nelosrokotus 49€
* vahvisterokotus + rabies 54,55€
Hieroja 30€

Ruoka
Canidae Lamb & Rice 28€
Canidae grain-free PureELEMENTS (vajaa säkki) 14€
Lihat (lokakuu, Vauhti-Raksu) 49,95€
Lihat (marraskuu, Tassulan Puoti) 15,20€
Lihat (joulukuu, Tassulan Puoti) ~15€
Lihat (tammikuu, Miron Herkut) 29,80€
Possunkorvat 2€
Nutrolin 19,90€
Oluthiivapkt 6,50€
Tyrnimarjarouhepkt 8,60€
Kasvissoseet ~10€

Nappulaa ja lihoja saadessaan Tenhon ruokinta kustansi n. 30€/kk, barffilla vastaava summa on laskelmieni mukaan n. 35€/kk (pelkät lihat ja luut). Barf-aineksista suurin rahasyöppö ovat broiskunkaulat (n. 17,50€/kk), joita meillä vielä tällä hetkellä syötetään, että saadaan pakastin niistä tyhjäksi.

Turkinhoito
Trimmauskone (Moser Rex 1230) 69,90€
Trimmausveitsi (Hauptner) 27,50€
Pohjavillaveitsi (Mars, alennuksessa) 16,50€
Karsta 6,90€
Sormikumit 6€
Shampoo (Bio-Groom Wiry Coat) 11,90€
Trimmauspöytä + sakset 133€

Tarvikkeet (mitä olen muistanut merkitä ylös)
Metallihäkki 34,90€
Kevythäkki (kirpparilta) 20€
Peti 29,90€
Kuppiteline + kupit 6,95€
Kynsisakset 6,95€
Näyttelyhihna 9,90€
Naksutin 5,90€
Lelut ~30€
Kaulapanta 8,33€
Kaulapanta ~9€
Kaulapanta ~5€
Hihna ~6€
Hihna ~8€
Hihna 9,73€
Toppamantteli 40€
Karva-alusta 10€
Agilitymantteli 52€

Jäsenmaksut
Kennelliitto 32€
Suomen Kääpiösnautserikerho 15€
P-Suomen Snautseri-Pinseriharrastajat 12€

Harrastuskulut
Näyttelyilmoittautuminen 33,90€
Pentutokokurssi 71€

Matkustus
junamatkat x8 (eläinpaikka) 40€

.....en taida uskaltaa ynnätä noita summia yhteen :'D Mutta tässä siis yksi esimerkki koiran kuluista.

// muoks 7.2.
Lisään tähän vielä muutamia asioita, joita on tullut mieleen tämän postauksen julkaisemisen jälkeen :)
Huolimatta näistä huikeista Tenhoon upottamistani rahasummista huomauttaisin, että koiran on varmasti mahdollista elättää myös halvemmalla. Ns. kotikoira ei välttämättä tarvitse kaiken maan turkinhoitojuttuja samanlaisiin kuin mitä Tenhon turkin hoitoon tarvitaan - jossain tapauksessa voi riittää pelkkä kampa, karsta ja kynsisakset. Todennäköisesti suurin osa koirista pärjää myös erittäin hyvin vain sillä yhdellä pannalla ja hihnalla (mulla nyt on vaan karannut mopo vähän käsistä niiden kanssa :'D). "Turkkirodut" eivät välttämättä kaipaa edes talven kovimmille pakkasille mitään toppahaalareita tai mantteleita.

Ruokintakuluissakin on varmasti mahdollista säästää, MUTTA (nyt tulee se pakollinen saarnaosuus) - minä olen sitä mieltä, että jos koiralle ei kykene tarjoamaan muuta ruokaa kuin Pedigreetä, Frolicia tai vastaavaa viljamättöä ei sitä koiraa ole myöskään varaa oikeasti pitää (ruokintamietelmiä olen aikaisemmin rustannut tähän postaukseen). Minusta koiran ruokinnassa ei saisi koskaan olla kyse siitä, että "kyllähän se tällä elää" - eläisitkö itse kuukausitolkulla Saarioisen mikropizzalla? Omnomnom vaan. Ihan kuivaruuista löytyy hyvälaatuisia koiranruokia, ensimmäisenä tulee mieleen mm. Brit Care, Golden Eagle, ANF, Canidae, Orijen, Acana. Brit Care ja GE ovat halvimmasta päästä, Orijen ja Acana kalleimmasta. Vaikka itse miellänkin barffauksen meille erittäin sopivaksi ja myös hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi ruokintatavaksi, ei barf ole kuitenkaan loppupeleissä välttämättä se ainoa oikea ruokintatapa ihan jo siitä syystä, että kaikille koirille se ei vaan sovi. Koira ovat yksilöitä, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle.

Asumiskuluista vielä yksi esimerkki. Meillä on vuokra 600€/kk + vesi 10€/pärstä (kämppä yksityiseltä, halpa asunnon kokoon ja sijaintiin nähden), oma osuuteni tuosta on 305€/kk. Opintotukea saan 423€/kk, joten vuokran ja veden jälkeen käteen jää 118€. Tuosta menee vielä puhelinlasku (10-20€/kk), sähkölasku (10-20€/2 tai 3 kk:n välein), bussikortti talvikuukausina (37€/kk). Laajakaistayhteys sisältyy onneksi vuokraan. Ruokaan meillä menee todennäköisesti lähemmäs 200€/kk yhteensä. Tästä voi siis nähdä, että suhteutettuna pakollisiin asumiskuluihin saamallani opintotuella ei juuri juhlita - tästä syystä töidenteko loma-aikoina on pikku pakko. Koska Tenho on minun koirani ja minun nimissäni, Sauli ei osallistu Tenhosta aiheutuviin kuluihin.
Todennäköisesti asumalla jonkun opiskelijasäätiön asunnossa/solussa rahaa jäisi käteen paljon enemmän, mutta tästä minulla ei omakohtaisia kokemuksia ole, enkä siis voi tarjota niistä myöskään laskelmia. On kuitenkin muistettava myös se, että pieni vuokra voi laskea opintotuen asumislisän määrää.

// muoks 24.2
Lisään tähän vielä turkinhoitojuttuja, kiitos Ninnille muistutuksesta!
Jos haaveissa on käppänä tai vastaava rotu, jonka turkin hoito vaatii vähän enemmän vaivannäköä kuin kerran viikossa läpi harjaamisen, joutuu tähänkin pistämään rahaa syrjään. Minulla ei ole vielä kokemusta ammattitrimmaajista ja pyrinkin siihen, että opettelen hoitamaan koirani turkin itse enkä trimaajien palveluita tulevaisuudessakaan tarvitsisi, joten tässä ote Ninnin viestistä hintojen selventämiseksi: "Kasvattajilla trimmit ovat huokeampia, mutta lähes kaikki kasvattajat eivät kasvattejaan trimmaa eikä se olisi edes mahdollista jos pentueita on paljon. Trimmaamoissa hinnat taas ovat kovemmat.
Esimerkkinä nyt täältä etelästä. Kasvattaja nyppii n. 50e näyttelyputsit n.50e, välisiistimiset n.30e.
Trimmaamoissa hinnat myös vaihtelevat, minä itse olen töissä trimmaamossa jossa nyppiminen maksaa reilu 50e/h. Eli ei halpaa tämäkään."
Mitä googlettelin, niin nypittävillä roduilla pelkkä nyppiminen maksaa koiran koosta riippuen 50-100€ (kerta- tai tuntitaksalla paikasta riippuen), ilmeisesti tuohon päälle tule vielä kustannukset ajamisesta, pesusta.... Näyttelykoirilla on vielä näyttelytrimmitkin erikseen.

Tenhon kasvattaja on siistinyt sitä aina koiran nähdessään, kotona tehdään välisiistimisiä (lähinnä ajetaan koneella ajettavat alueet) tarpeen vaatiessa. L's Cranberryn omistaja Katri näytti minulle kädestä pitäen miten turkki nypitään ja meillä taisi kahdestaan mennä siinä urakassa ihan raposasti sellaiset 4h.... Tällä hetkellä kokeilen Tenhon karvaan rullaamista, ja todennäköisesti jatkossa pystyn hoitamaan nyppimisen itsekseni, ainoastaan näyttelytrimmeissä tarvitsen vielä apua. Vaikka turkin hoitoon saa varata ihan viikoittain vähintään sen parituntisen minusta tämä on ollut lähinnä vain hauskaa, koirakin tulee nypittyä ihan jo telkkaria katsellessa. Lopputuloksena on 24/7 siistinnäköinen koira ja nyt kun noita hintoja katselee, niin myös hemmetisti säästöä.... Monet kasvattajat auttavat mielellään kasvattiensa trimmaamisessa ja myös neuvovat ja opettavat, jos omistaja on halukas opettelemaan itse trimmaamisen salat.

Arki
Suoraan sanottuna minä en välttämättä ole paras henkilö kertomaan koulun ja koiran yhdistämisestä, koska olen opiskelijana vähän rentumpaa sorttia. Aamut on nukkumista varten, koulusta hilpastaan kotiin heti kun ryhmänohjaajan silmä välttää.....jne. :'D Mutta jos nyt jotain tästäkin.
Tenhon kotiuttamisen kanssa ei juuri ollut ongelmia, koska Saulilla on yliopisto-opintojen vuoksi hieman letkeämmät aikataulut kuin minulla (käyn ammattiopistoa). Minä käytin pennun ulkona ennen kouluun lähtöä, Sauli käytti aamulla toisen kerran heti herättyään/ennen yliopistolle menoa, kumpi tulikaan ensin kotiin käytti Tenhon uudestaan ulkona, ja siitä eteenpäin n. 1-1,5h välein ensimmäisen kuukauden ajan. Tenho joutui siis heti alusta lähtien olemaan melko pitkiä aikoja yksin (4-8h, keskimäärin n. 6h). Kotiin tultua lähdettiin ulkoilemaan, treenattiin, leikittiin, annettiin ruoka ja hoidettiin turkkihommat.
Meidän opiskelija-arkea koira ei siis rajoita, mitä nyt aamuisin pitää jaksaa punnertaa sängystä sen verran ajoissa ylös, että ehtii koiran käyttää tarpeilla ennen bussiin juoksemista. Toisaalta me ei ehkä ollakaan parhaita esimerkkejä keskiverto-opiskelijoista, koska viihdymme molemmat hyvin paljon kotona eikä meillä juuri harrastuksia tai muitakaan menoja ole. Varmasti sitä sovittelemista on hieman enemmän, jos tykkää käydä viettämässä iltaa tai on jo ennestään kalenteriin sidottuja menoja.
Mitä tulee reissaamiseen, tähän mennessä koiran on voinut ottaa hyvin mukaan, kun menopäässä on aina ollut majoitus, johon koirakin kelpuutetaan. Eläinpaikkalippuun nyt uppoaa se 5€, joka ei sinänsä ole kovin iso summa muutaman tunnin junassa olosta.

Summa summarun, minä näen suurimpana hidasteena rahan, kun opiskelijana ollaan ottamassa koiraa. Omaa kalenteria on varmasti mahdollista siivoilla, että koiran kanssa oikeasti ehtii olla - jos ei pysty, koira voi olla parempi jättää hankkimatta. Minusta on äärettömän surullista selata esim. Apulaa, jossa ihan nuoriakin koiria (5-6kk ikäisiä) ollaan antamassa pois, koska "aika ei riitä". Sitä ajan riittämistäkö ei tosissaan voinut miettiä silloin 3kk sitten? Koira elää parhaimmassa tapauksessa jopa yli 10 vuotta, ja siihen tulisi osata sitoutua sen mukaisesti. Lyhytnäköisyydellä ei siis koiran kanssa pärjää, etenkin jos sille halutaan saada pysyvä koti, jossa sille pystytään myös tarjoamaan sen kaipaamia aktiviteetteja.
Meillä ei koiran hankinta ollut yhden viikonlopun päätös, vaan Tenhon tuloa alettiin valmistella jo vuosi etukäteen. Etukäteen mietittiin erityisesti raha-asiat, mutta myös esim. hoitopaikat mahdollisten reissujen takia. Meillä on myös varauduttu esim. erilleenmuuttoon sillä, että Tenho on vain minun nimissäni ja minä kannan siitä päävastuun. Koira on loppupeleissä myös priorisointikysymys: olisitko esimerkiksi valmis syömään vaikkapa kuun vikat kaksi viikkoa makaronia ja tonnaria, kunhan koira saa ruokansa?

Questions, anyone?

noreply@blogger.com (Nath) — Sat, 04 Feb 2012 14:03:00 +0000

Näitä kysymyspostauksia on nyt koirablogit pullollaan, joten liitytäänpä mekin joukkoon. Jos mieltäsi kaivertaa jokin Tenhoon ja meidän eloon liittyen, niin nyt olis hyvä mahdollisuus kysyä asiasta - vaikka sitten anonyyminä!

Kysymysaikaa on ihan tuonne 18. päivään asti. Olis kiva, jos tuonne kommenttilootaan eksyis edes yksi kysymys sitä ennen, kiitos :D

Me tultiin just lenkiltä. Partsin mittari näytti kotiin tullessa -21 astetta, todennäköisesti tuolla maantasossa asteita on lähemmäs -25 ellei enemmänkin. Koira on nyt ihan väsypoikki tunnin jäälläriekkumisen ja lumienkeleiden teon jälkeen, mutta tulipahan reippailtua!

"Ai sulla on niitä MIELIKUVITUSkoiria....."

noreply@blogger.com (Nath) — Fri, 03 Feb 2012 23:09:00 +0000

Me vietetetään Tenhon kans rentoa viikonloppua ja valmistaudutaan henkisesti ensi viikon ekalle tokotunnille, joten tällä kertaa rustaan vähän jutuntynkää yhdestä koiraharrastuksen muodosta.

flickr / hangdog

Virtuaalikennel, mitä se tuo mieleen? Todennäköisesti suurelle osalle sanan kuulijoista pälkähtää päähän kuva saparopäisestä Lissu-Eerikasta (13-vuotta, käy ala-astetta ja pitää liikunnasta sekä äidinkielestä, ehkä myös kuvaamataidosta), joka syöttää Googlen hakusanakenttään rodun X nimen, pistää hakusuodattimen kuvahaulle ja kopioi surutta parit söpöimmät kuvat vain siirtääkseen ne myöhemmin illalla freewebsissä sijaitsevan virtuaalikennelinsä sivuille. Sivuilla koira esitellään joko Tupsuna tai Tassuna, se on täysin päinvastaista sukupuolta kuin kuvan koira oikeasti on, ja sen luonnetta kuvaillaan muutamalla sanalla tyyliin "erittäin seurallinen ja ihmisrakas, saattaa joskus murista, mutta on silti kiva koira!"

Yllä oleva esimerkki kuvaa stereotypiaa, johon harmillisesti suurin osa virtuaalikennelharrastajista surutta tungetaan. Harmillisesti siksi, että tämä on rankka yleistys, joka antaa täysin virheellisen kuvan virtuaalikenneleiden harrastajista.

Terve siis kaikille, olen Nathalie 23-vee, olen harrastanut virtuaalikenneleitä yli 10 vuotta ja harrastan niitä edelleen. Koen tärkeäksi tehdä tästä melko underground-tyyppisestä harrastuksesta postauksen, koska niin hirveän monella tuntuu olevan mitä ihmeellisimpiä käsityksiä nettikenneleistä ja ennen kaikkea niiden pitäjistä. Tämähän on myös harrastus, jota kukaan ei kerro saati halua kertoa harrastavansa - miksi, se ehkä selviää tämän postauksen loppupuolella.

Jos jollekin termi virtuaalikennel tai virtuaalikoira ei ole tuttu, niin tässä pieni tiivistelmä: "Virtuaalikoiraharrastus on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielikuvitusleikkiä. Sen pohjana on ajatus koiran - usein jopa useamman - omistamisesta, ja konkreettisten mahdollisuuksien puuttuessa koiran omistaminen iloineen ja suruineen on siirtynyt Internetiin, jossa kaikki toiminnot tapahtuvat. Virtuaalikoiraharrastuksella ei ole varsinaista päämäärää, ja usein käytetty englanninkielinen vastine sim-game kennel onkin sinänsä harhaanjohtava, virtuaalikoiraharrastuksessa kun kukaan ei voi lopullisesti voittaa tai hävitä." (lähde vFCI)
Kyse on siis kuvitellusta kennelistä/koirasta, johon voi törmätä ainoastaan Internetin ihmeellisessä maailmassa - näillä ei siis ole mitään tekemistä esim. tamagotchien kanssa. Virtuaalikoiralla on sivut Internetissä yleensä jonkin virtuaalikennelin yhtyedessä, löytyypä siltä lähes aina myös kuva (valokuva tai piirretty), perustiedot (virallinen nimi, kutsumanimi, rotu, syntymäaika, väri....ehkä myös terveystulokset) ja ehkä myös luonnekuvaus, mutta koiralla ja mahdollisessa kuvassa esiintyvässä koirassa ei juuri muuta yhteistä olekaan rodun ja sukupuolen lisäksi.

flickr / thriol

Pieni palanen historiaa alkuun:
Virtuaalikennelit alkoivat yleistyä 90-luvun loppupuolella, kun internet-yhteys alkoi olla tavallisten kotitalouksien saatavilla. Tuskin kukaan tietää, kuka idean alun perin keksi - ensimmäisen virtuaalikennelin perustaja tuskin edes tiesi, millaisen harrastuksen pisti alulle ja kuinka tämä harrastus tulisi myöhemmin yleistymään. Ehkä idean isä/äiti oli koira-allerginen, sillä alun perin virtuaalikenneleiden oli tarkoitus palvella koirista kiinnostuneita, jotka eivät joko oman tai perheenjäsenen allergian vuoksi oikeaa koiraa voineet saada (tässä välissä täytynee huomauttaa, että yhtä yleisiä virtuaalikenneleiden rinnalla ovat virtuaalitallit, ja nykyään löytyy myös virtuaalikissalaa, -kanilaa ja erilaisia jyrsijöitä käsittäviä virtuaalisivustoja - itse päädyin virtuaalikenneleihin pokémon-buumin aikana virtuaalisen pokémon-hoitolan kautta).

Muistan, kuinka virtuaalikenneleiden vieraskirjoista löytyi läjäpäin viestejä tyyliin Uusi virtuaalikennel - TARVITSEMME HOITAJIA, kymmeniä eri koiria vapaana! - ensimmäisissä virtuaalikenneleissä tarjottiin nimen omaan tätä kuviteltujen koirien hoitamismahdollisuutta, jotta myös koirattomat pääsisivät mukaan koira-arkeen, vaikkakin vain mielikuvituksissaan. Hoitokoiran sai, kunhan selasi läpi kennelin koiratarjonnan, katsoi ominaisuuksiltaan itselle sopivimmanoloisen koiran ja pisti viestiä kennelin pitäjälle. Koiria hoidettiin kirjoittamalla päiväkirjaa hoitokoiran kanssa tehdyistä asioista, ja kennelinpitäjän tehtävä oli lukea nämä tarinat läpi. Hoitaja sai hoitamisistaan palkkaa (kuviteltua virtuaalirahaa tms.), joka upotettiin kennelin sivuilta löytyvän tarvikekaupan tuotteisiin (ruokiin, turkinhoitovälineisiin, hihnoihin, pantoihin, leluihin...). Kennelien sivuilta saattoi löytyä kaupan lisäksi myös kuvailuja omista treenaustiloista, koirahotelleista, taisipa joltain sivulta löytyä myös ihan kuvaus matkanjärjestäjästä, joka järjesti tarpeen mukaan rukattuja matkoja koiralle hoitajineen - vain mielikuvitus oli rajana!

Kuten asioilla on tapana, alkoivat virtuaalikennelitkin kehittyä. Nyt mulla on tiedoissa pahimmanlaatuinen aukko, kun taisinpa ottaa joksikin aikaa lomaa tästä harrastuksesta, mutta palattuani sen pariin jostain pukkasi yhtäkkiä tietoa Suomen virtuaalisesta näyttelyliitosta, FIN VNL:stä. Tämä oli askel realistisempaan virtuaalikoiraharrastukseen, koska näyttelyliiton perustamisen jälkeen alettiin järjestää sen alaisia näyttelyitä, joista koirilla oli mahdollisuus voittaa oikeista näyttelyistäkin himottuja SERTejä ja CACIBeja. Koska eri maiden virtuaaliyhteisöt eivät juuri tee yhteistyötä mm. kieli- ja kulttuuriongelmien takia, mutta ahneille virtuaalikoirien omistajille ei riitä pelkkä virtuaalinen Suomen muotovaliotunnus, voi virtuaalikoirien kanssa kilpailla myös esimerkiksi Norjan, Englannin, Saksan ja monen muun maan "alaisissa" näyttelyissä ja voittaa niistä sertit ja cacibit ja valmistua maan X muotovalioksi.
Tällä hetkellä virtuaalikoiran kanssa pystyy kilpailemaan näyttelyiden lisäksi myös mm. agilityssa, tokossa, ajokokeissa, flyballissa, haukkukokeissa, kanakoirakokeissa, koiratanssissa, luolakokeissa, maastoesteissä, MEJÄ:ssä, PK-lajeissa, paimennuksessa, valjakkoajossa, vesipelastuksessa ja vinttikoirien juoksukilpailuissa. Lajien kirjo on siis todella laaja, ja jalostuksessa (josta lisää myöhemmin) käytettäviltä koirilta odotetaan hyvän näyttelymenestyksen lisäksi tuloksia myös muista lajeista. Kuten netin ulkopuolisessa maailmassa, virtuaalikenneleilläkin on oma kattojärjestönsä: Virtual Fédération Cynologique Internationale.

flickr / dj @ oxherder arts

Nykyään hoitajatoimintaa järjestävät virtuaalikennelit alkavat olla harvassa, koska harrastus on keskittynyt enemmän koirien kilpailuttamiseen sekä kasvattamiseen. Virtuaalikoirien kasvatus on huomattavan letkeää: ei tarvitse huolehtia terveystuloksista saati periytyvistä sairauksista, halutessaan ei myöskään genetiikasta esim. värien periytymisen suhteen. Myöskään koirien taipumukset, luonteenpiirteet tms. eivät voi periytyä, vaikka vanhempien kilpailumenestyksellä virtuaalipentuja haluaville onkin väliä - mielestäni tällä on enemmän kosmeettista merkitystä, näyttäähän se tittelirivi siellä sukutaulussa kivemmalta kuin vaan pelkkä koiran nimi. Ainoastaan pienilukuisemmissa roduissa ongelmana on pieni geenipooli, mutta nou hätä - ainahan voi ns. "tuoda" koiran ulkomailta, eli keksiä kuvitteellisen koiran tietoineen ja sukutauluineen. Laiska voi tyytyä keksimään pelkästään toisen vanhemman tiedot tekemättä koiralle sivua lainkaan, jolloin rotuun saadaan uusi nimi, mutta koirasta ei ole olemassa mitään konkreettista - näitä koiria kutsutaan yleisesti EVM-koiriksi, lyhenne tulee sanoista Ei virtuaalimaailmassa.
Miten virtuaalikoiria jalostetaan? Yksinkertaisuudessaan yhdistetään kaksi ominaisuuksiltaan sopivaa koiraa (tärkeimpinä kriteereinä voidaan pitää sukutaulua ja siinä esiintyviä koiria sekä kilpailumenestystä), tehdään pentueelle sivu ja kaupataan pennut halukkaille. Pennut syntyvät kasvattajanimen alle, monesti pentujen nimet kehitellään jonkin teeman ympärille. Realistista jalostusta tavoittelevilla virtuaaliharrastajilla on jopa omat kantalinjat, joskin virtuaalihevospuolella nämä ovat yleisempiä kuin koirapuolella.

Kuten alun stereotypiakuvauksesta voi varmasti päätellä, monesti virtuaalikennelharrastajat kuvitellaan 10-15 vuotiaiksi tytöiksi - asiahan ei todellisuudessa suinkaan ole näin, vaan ikäjakauma on paljon laajemmalla, peruskouluikäisistä aina yli parikymppisiin asti. Negatiivisen maineen vuoksi juuri kukaan ei kuitenkaan halua tulla leimatuksi virtuaalikennelharrastajaksi, ja siksipä tämä ei olekaan harrastus, josta kerrottaisiin heti ensimmäisenä uudelle tutulle saati sitten työhaastattelussa. Virtuaalikenneleissä kun ei edes ole mitään mediaseksikästä, joskin Koirafanitus-lehdestä voi välillä bongailla artikkeleita nettikenneleistä ja niiden maailmasta.

flickr / pberry

Virtuaalikennelharrastuksessa on omat ongelmansa. Tekijäinoikeusrikkomukset ovat etenkin alkuaikoina olleet hyvin räikeitä, kun harrastajakunta oli vielä hyvin nuorta, eikä se Suomen laki-niminen opus kuulunut kevyimpään iltalukemiseen. Googlen hakuun on vaan helppo pistää koirarodun nimi ja kopioida parit kuvat koneen kiintolevylle lainkaan ajattelematta onko niitä edes luvallista käyttää. Mitäpä sitä hienostelemaan: luvaton kopiointi on edelleen ongelma, mutta lähinnä harrastusta aloittelevien piirissä.
Joskus ongelmia tuottavat myös täysin luvalliset kuvat, jos koiran omistaja ei halua koiransa kuvaa virtuaalisivuille. Kuvaa on täysin laillista käyttää silloin, kun se on itse otettu julkisella paikalla tai tapahtumassa, kuten koiranäyttelyssä. Minulle on lähetetty kerran kunnon kirosanoilla höystetty viesti, kun eräs kuvaamani valokuva oli laitettu luvallani yhden virtuaalikoiran sivuille - tässä vaiheessa minulla olisi yksi pieni pyyntö teille kanssakoiranomistajille: vaikka kuinka kuohuttaisi nähdä sen oman mustin kuva kuvitteellisen piskin sivuilla, niin laskekaa nyt edes kymmeneen ennen yhteydenottoa. Asiat voi sanoa monella eri tavalla, ja kenenkään mieltä ei lämmitä se, kun maililootaan ilmestyy viesti täynnä vittuperkelettä. Asiallisempi pyyntö on huomattavasti tehokkaampi kuin kirosanoilla höystetty, ja varmasti se kuva myös otetaan pois käytöstä, jos itse kykenee jo yhteyttä ottaessa suhtautumaan asiaan fiksusti. Tiedossani ei ole ketään virtuaalikennelharrastajaa, joka haluaisi käyttää jonkun koiran kuvaa silkkaa ilkeyttään, ja monet näyttelyissä koiria kuvaavat harrastajat käyvät kohteliaisuusmielessä kysymässä koiran omistajalta, voiko koiran kuvaa käyttää virtuaalisivustolla. Minulla on ollut tapana näyttelyiden jälkeen ottaa yhteyttä mailitse koirien omistajiin ja tarjota heille ottamiani kuvia käyttöön, samalla tulen kysyneeksi onko henkilöllä mitään sitä vastaan, jos koiran kuvat olisivat myös virtuaalikoiralla. Asia ei siis ole niin mustavalkoinen kuin millaisena se yleensä halutaan nähdä.

Kuten jo mainitsin alussa, minulla on virtuaaliharrastusta takana jo yli 10 vuotta. Päädyin bittikoirien seuraan 10-vuotiaana nappulana, jota eivät varsinaisesti koirat edes kiinnostaneet. Matkan varrella on tullut opittua paljon ihan nettisivujen väsäämisestä eri koirarotujen ominaisuuksiin. Virtuaaliharrastuksen kautta innostus koiriin on vain kasvanut, sillä samoissa piireissä pyörii paljon koirista yleensä kiinnostuneita ihmisiä eri ikäluokista - ilman heitä en varmaan vieläkään tietäisi mitään positiivisesta vahvistamisesta tai raakaruokinnasta. Todennäköisesti tämä harrastus on altistanut minut myös nettiaddiktiolle (:'D), mutta ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin. Loppupeleissä löydän virtuaalikennelharrastuksesta omakohtaisesti hyvin vähän huonoja puolia, ja tämän takia en koe hankalaksi ns. tulla ulos kaapista - tuomitkaa ihan vapaasti jos siltä tuntuu, mutta kyllä tässä on jo sen verran monta vuotta hävetty ja piiloteltu tätä, että nyt saa kyllä riittää. Jotkut harrastavat paljon pahempaakin.
Ne jotka ovat selvinneet lukemisessa tänne asti haluavat varmaan jo päästä sniikkailemaan miten minä tässä harrastuksessa vielä vaikutan, joten säästän teidät googlettelulta: Helluva, pahoittelen sivujen päivittämättömyyttä.

Reuhkalle kyytiä vol XYZ

noreply@blogger.com (Nath) — Wed, 01 Feb 2012 22:06:00 +0000

Sain Heidi-kasvattajalta lainaan SKSK:n Snautseripennun trimmaus -DVD:n, ja sitä katseltuani pari lisäwattia tuntui syttyvän pääkopassa ja otin taas koiran pöydälle. Tenholta lähti hirrrrveä määrä karvaa korvakäytävistä (nyt ei voi mennä enää niidenkään piikkiin Tenhon ajoittainen valikoiva kuulo) sekä rungosta. Kolmatta päivää siinä meni ja mulla kramppaa edelleen peukalo (mikälie läskipeukkusyndrooma, kun ei tahdo M-koon sormikumit olla muka sopivan kokoisia -> trimmauskalkki seuraavana ostoslistalla....) mutta ero parin viikon takaiseen olemukseen on melko näkyvä ja siistimpi!

Ennen & jälkeen

Kuvien perusteella meillä onkin riiseni eikä mikään käppänä.... :---) Ja nyt meillä alkoi reuhkan kasvattelu, harmillisesti jalkakarvat eivät taida ehtiä kasvaa Kemijärven näyttelyyn mennessä....
Voin joka tapauksessa suositella tuota DVD:tä trimmausta opetteleville snautserin kokoon katsomatta, opastajana on ruotsalainen Chottans-kasvattaja, snautsereiden erikoistuomari Charlotte Orre, suomenkielisestä toteutuksesta on vastannut Busterin-kennelin Anu Valve. DVD:tä voi kysellä SKSK:n kerhotuotevastaavalta.

Sitä mukaa, kun päivät pitenevät energiataso senkun kasvaa - meillä on otettu taas naksutin käyttöön, ja Tenhon kanssa on tahkottu muutamana päivänä sivulletulon alkeita. Lisää vinkkejä mennään kuulemaan ensi viikolla alkavalle pentutokokurssille! Tenhon remmirähjäystaipumuksestakin näyttäisi pääsevän naksun avulla eroon, ainakaan tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessa Tenhon suusta ei kuulunut pihaustakaan, vaikka sekä edessä, takan että tien toisella puolella käveli jos jonkinsorttista hurttaa. Näyttääpä tuo mokoma muistavan myös seuraamisen, jahka jaksaa hetkeksi keskittyä...

Viime päivien pakkasten takia lenkkeily on kyllä ollut ihan minimissä, ulkona käydään lyhyellä lenkillä useamman kerran päivässä. Meillä on vielä tällä hetkellä käytössä Hurtan talvimantteli, mutta koska se ei suojaa riittävästi etujalkojen lihaksia ja takaosa ei pysy paikoillaan (+ taitaapa se olla nykyään pari senttiä liian lyhytkin....) pistin Millisetille kyselyä manttelista, ja nyt sieltä olis tulossa Tenholle ihan mittatilausmantteli, jossa on kuiten kasvunvaraakin :)

Tehno & Ossi

noreply@blogger.com (Nath) — Fri, 27 Jan 2012 15:13:00 +0000

Tenhon mielestä pienet lapset ovat hurrrjan hauskoja leikkikavereita! Saulin siskon lapset olivat meillä kylästelemässä, tässä yritetään kovasti leikittää Ossia:

Kahden viikon menu

noreply@blogger.com (Nath) — Tue, 24 Jan 2012 23:23:00 +0000

Otin illan urakaksi tehdä Tenholle kunnon menuun, kun saatiin pakastimeenkin täytettä (ts. meillä on siellä tällä hetkellä jos jonkinlainen kuolleiden eläinten eäintarha brrrr). Menu on kahdelle viikolle, jotta kaikkia pakkasesta löytyviä aineksia tulisi käytettyä ja ruokinta olisi riittävän monipuolista. Käänsin ateriat toisin päin, eli jatkossa Tenho saa liha-kasvissosemössön aamuisin ja luuaterian iltaisin. Syynä tälle on oman mielenrauhani turvaaminen, koska pelkään koiran vetävän joku päivä luut väärään rööriin ja aamuisin on sen verran tiukka aikataulu, etten ehdi vahtia vieressä koiran syömisiä.
Listassa ei näitä näy, mutta päivittäin kuppiin menee myös kasvissosetta ja Nutrolinia, tarpeen vaatiessa myös muita lisäravinteita ja kananmunakuorijauhetta.

Meillä alkaa nyt pakastimentyhjennysviikot. Miron tilaus tuli tosiaan viime viikolla, mutta mulla kun tuo suhteellisuudentaju pettää välillä ja aika pahasti, niin tulipa taas arvioitua arkkupakastimen tilavuus hieman vikaan... Tällä hetkellä sinne ei mahdu enää pötkön pötköä ja ruokia sulloessa tuli ihan tosielämän Tetris mieleen.

Tulipa eteen myös sellainen ongelma, että sain tosiaan sian selkärankoja, kun unohdin tilausta mainitessa toivoa, jos saisin mieluummin kylkiluutikkuja. Tuoteselosteessa mainittiin tuotteen olevan joko selkärankaa tai kylkiluita. Me kun asustellaan vielä kerrostalossa eikä kirveelle ole täten ollut tarvetta, niin piti vähän ihmetellä, miten Tenholle saa syötettyä sen itsensä kokoiset appeet.... Onneksi Saulin sisko asuu perheineen parin kilometrin päässä ja heiltä löytyi myös kirves :) Mutta näin niinkus note to self, jos sitä muistaisi ensi kerralla mainita tämän asian.

Sukulointia Rovaniemellä

noreply@blogger.com (Nath) — Mon, 23 Jan 2012 22:35:00 +0000

Lauantaina tarjoutui tilaisuus käydä Rovaniemellä Tenhon kasvattajan Heidin luona, kun isällä oli kaupunkiin asiaa. Tenhokin tapasi ensimmäistä kertaa luovutuksen jälkeen siskonsa Ritan (L. Endless Envy), ja myöhemmin vielä veljensä Manun (L. Extreme Ego), kun menimme Heidin kanssa Manun omistajan Jennin luona käymään :)

Reissumies Tenho

noreply@blogger.com (Nath) — Sun, 22 Jan 2012 18:36:00 +0000

Meillä on takana kerrassaan antoisa viikonloppu, mukaan mahtui sekä karvattomien että karvaisten otusten sukulointia :) Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, me vietettiin viime päivät kotimaanmatkailun merkeissä, syynä tällainen karvaton otus:

Hän sai nimekseen Veera Maria samana päivänä, kun minä rupsahdin taas vuodella, juhlistimme siis pienessä perhepiirissä sekä ristiäisiä että vähän synttäreitäkin.

Tenho on jo niin tottunut junassaolija, ettei sitä paljoa hetkauta raiteilla oleminen. Neljän tunnin matka Oulusta Kemijärvelle taittui kaikin puolin unisissa merkeissä sekä koiran että kaksijalkaisten koisatessa. Heti Kemijärven asemalla Tenho kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään poron, ja pitihän sille vähän ärähtää!
Majapaikassa vihjailtiin viikonlopun yli koiran seksuaalisesta suuntautumisesta, sieltä kun löytyi vuoden vanha havannankoirauros, joka alisti Tehnoa urakalla nylkyttämällä - suurimman osan ajasta vieläpä väärää päätä..... Tästä huolimatta pojista tuli ihan parhaat kaverukset ja Tenhon aika kului Veetin kans painiessa.

Loppuviikon sapuskat

noreply@blogger.com (Nath) — Sun, 22 Jan 2012 18:05:00 +0000

Me lähdettiin viikonlopuksi reissuun, joten blogin päivystäminen jäi vähemmälle.
Keskiviikkona ja torstaina meillä mällättiin seuraavilla appeilla:

broiskun sisäelinseosta, sosetta, kananmunakuorijauhetta, tyrnirouhetta, Nutrolinia

poromix ja extrasosetta, kananmunakuorijauhe, tyrnirouhe, Nutrolin

Perjantain, lauantain ja sunnuntain muonista ei olekaan kuvia. Perjantaina ruokalistassa luki naudan mahaa ja se syötiin yllämainittujen lisukkeiden kera. Lauantaina taas kävi niin hassusti, että Tenho sai illalla nauta-sika jauhista sekä sille varta vasten kyhättyä salaattia - meidän kun oli tarkoitus lähteä jo lauantai-iltana takaisin Ouluun enkä ollut tämän takia ottanut sille kuin päivän aamuruuat mukaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat aikataulun mennessä tiukille, joten päätimme siirtää matkapäivää sunnuntaille. Ei muuta kuin hakemaan kaupasta jotain lihaa ja majapaikasta sattui löytymään hieman salaattiaineksia - tehosekoitinta ei ollut, mutta raastin löytyi, jolla yritin saada HeVipuolen mahdollisimman pieneksi silpuksi. Tämän ruokintayylin yhtenä huonona puolena on kyllä sen yhdistäminen matkusteluun - on huomattavasti helpompaa ottaa pieneen pussiin nappuloita ja jotain lihaa mukaan, kun taas tässä täytyy ottaa kaikki lihoista, luista ja soseista alkaen matkaan. ZiwiPeak-kuivamuona olisi kyllä yksi ratkaisu matkaevääksi, ja sitäpä näyttää olevan saatavilla Miron Herkuilta.
Sunnuntaina Tenho söi aamupalaksi nauta-sika jauhista, ja illalla kotiin päästyämme sulattelin sille kaulaa, ribsejä ja pienen määrän soseutettua maksaa. Huomasin tämän loppuviikon olleen jokseenkin maksapitoinen, kun sekä sisäelinseoksessa ja poromixissä oli jonkin verran maksaa, joten iltapuhteeksi on vielä hieman ruokalistan rukkaamista. Muuten meillä näyttääkin käynnistyneen uusi ruokintatapa hyvin.

Ennen reissuun lähtöä tein uuden satsin sosetta pakkaseen vaihdellen hieman aineksia:

lehtisalaattia, persiljaa, kurkkua, kesäkurpitsaa, omenaa, mustikkaa, puolukkaa, valkosipulia

2. raakaruokintapäivä

noreply@blogger.com (Nath) — Tue, 17 Jan 2012 22:33:00 +0000

Eilinen sapuska näytti olleen juuri sopivaa Tenhon vatsalle, kun tänä aamuna piti ihan hekuttaa koulussa (.....) sopivan kiinteästä ulosteesta ja sen pienestä määrästä - ihan papanoita! Sisään meni siis koostumukseltaan sellaista tavaraa, jonka Tenhon elimistö pystyi hyödyntämään lähes kokonaan, ja luiden, lihan ja soseen suhde oli soppeli, kun ulos ei tullut vetistä tavaraa eikä sitä toisaalta tarvinnut myöskään äkistellä.

Tässä siis Tenhon tiistain menu, olkaapa hyvä! Luupuolta toimittivat siis broiskun kaulat ja poronribsit, joita en aamukiireessä ehtinyt kuvailla. Koen tarpeelliseksi dokumentoida nämä ensimmäiset askeleet, jos näistä on myöhemmin mulle jotain hyötyä tai jos nämä voivat hyödyttää muita raakaruokinnan aloittajia.

Naudan palalihaa, kasvissosetta, Nutrolinia, kananmunakuorijauhetta, tyrnimarjarouhetta

Kivat kaverit (Nutrolin-öljy, kananmunakuorijauhe, tyrnimarjarouhe)

Aikoinaan Max-koiran ollessa sekaruokinnalla se sai kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä E-vitamiinin tarpeeseen, mutta Tenhon kanssa päätin kokeilla Nutrolinia, jossa on kylmäpuristettua hampunsiemen-, rypsi- ja pellavaöljyä. E-vitamiini on antioksidantti, se voimistaa immuunijärjestelmää, suojelee muita vitamiineja hapettumiselta, edistää verenkiertoa, ylläpitää solukavon rakennetta ja onpa sen tutkittu voivan ehkäistä myös syöpää ja vaikuttavan hedelmällisyyteen. Se tuhoutuu herkästi kuumentaessa sekä pakastettaessa, jonka vuoksi Tenho saa päivittäin teelusikallisen verran Nutrolinia appeen sekaan. Kys. öljystä löytyy myös Omega-3- ja Omega-6 -rasvahappoja, joita koiran elimistö (kuten ihmisenkään) ei pysty itse valmistamaan. Nämä vaikuttavat mm. solujen kalvon ylläpitoon ja sitä kautta ihon hyvinvointiin, Omega-3-rasvahapoilla on myös tulehdusta hillitsevä vaikutus, lisäksi se huolehtii suoliston limakalvojen ja lihasten solukalvojen kunnosta ja ehkäisee paksusuolentulehduksia.
Tyrnirouhetta Tenho saa kuuriluontoisesti lähinnä sen runsaan C-vitamiinipitoisuuden vuoksi. Tämä on itse asiassa siinäkin mielessä ihan mahtavaa töhnää, että saatan annostella samaa ainetta omaan aamiaisjugurttiin. C-vitamiini on E-vitamiinin tavoin antioksidantti, se vaikuttaa mm. immuunijärjestelmään ja kudosten uusiutumiseen, on välttämätön sidekudoksen muodostumiselle, edistää raudan imeytymistä ja vaikuttaa luuston kehitykseen. Koira pystyy tuottamaan C-vitamiinia itse, mutta sen antamisesta on hyötyä koiran lihaksistolle sen ollessa kovan rasituksen alla, jolloin C-vitamiinista voi olla apua mahdollisten kudosvauroiden paranemisessa. Sen ylisyöttö saattaa altistaa virtsakiteille. Jos osto- ja hintatiedot kiinnostavat, niin tämä tyrnirouherasia on ostettu Life-myymälästä ~8€:n hintaan - saman ketjun liikkeistä löytyy myös paljon muita marjarouheita, joita voi käyttää koiran ruokinnassa lisänä.

Huomiselle otin sulamaan seuraavanlaista apetta:

Jälleen kanankauloja, poronribsejä, broilerin sisäelinseosta

Huomenna tulee Miron Herkun lihalähetys, joten saadaan vähän vaihtelevuutta noihin luihin.

Loppuun vielä parit nautiskelukuvat, kun lelulaatikosta sattui löytymään ajanvieteluu:

1. raakaruokintapäivä

noreply@blogger.com (Nath) — Mon, 16 Jan 2012 19:41:00 +0000

Tenhon ruokavaliomuutos lähti käyntiin paremmin kuin hyvin. Aamulla kippoon sujahti kaksi kanankaulaa, joiden päälle lotrasin vielä vettä - Tenho on hirveän huono juomaan, ja nappulaa syöttäessä sen vedensaannin pystyi turvaamaan turvottamalla nappulat ja pistämällä kuppiin vielä vähän ylimääräistä nestettä. Nyt kun tätä mahdollisuutta ei enää ole kokeilin upottaa kaulat veteen, ja tämä itse asiassa toimi, kun koirapoika koki tarpeelliseksi litkiä ensin vedet pois, ennen kuin pääsi käsiksi kauloihin. Problem solved siis tältä erää.

Välipalaksi tarjoilin poron kylkiluutikun, kun niitä sattuu vielä pakasteessa olemaan. Täydennystä tähän perin yksipuoliseen luupuoleen saadaan kunnolla vasta helmikuussa, kun pistän isomman tilauksen Vauhti-Raksulle - Tassulan puodilla on melko vähänlaisesti näitä pieniä lihaisia luita tarjolla. Näemmä Miron herkulla valikoima on kuitenkin hieman laajempi, joten sieltä luita saa sentään ensihätään, kaiken lisäksi kotiinkuljetettuna!

Illalliseksi Tenho sai liha-kasvissoseseoksen: jauhettua lohta ja kasvismössöä, kaveriksi tähän kimaraan sujahti kananmunakuorijauhetta, kananmuna (ilman kuoria) ja Nutrolinia. Sitten jännättiin että meneekö alas vai eikö mene, mutta onneksi Tenho ei nirsoillut ja kuppi oli hetken kolistelun jälkeen ihan tyhjä :D

Nyt vaan odottelemaan mitä sieltä koiran toisesta päästä tulee ulos.... :')

Huomisen pakasteruokapolitiikka näyttää tältä:

Broiskun kaulaa, poron kylkiluutikku, naudan palalihaa

// Tulipa tehtyä melkein saman tien Mirolle tilaus, jonka pitäisi saapua kotiovelle keskiviikkona. Hintaa tälle satsille tuli vähän vajaa 25€ + toimituskulut 5€.

2 x Poron lihaluujauheliha n. 600g
2 x Naudan jauheliha n. 600g
2 x Possun selkärankaa 1 kg
2 x Sian sydän kokonainen 1 kpl
2 x Possun jauhettua sydäntä n. 600g
2 x Kurkkutorvet n. 600g
1 x Possun palaliha n. 600g
1 x Sika-nauta jauheliha n. 600g
1 x Naudan mahaa 500g pötkössä

Heppaa jos löytyis vielä jostain lähimailta niin olis hieno homma.

Raakaruokinnan alkeita ja turkkihommia

noreply@blogger.com (Nath) — Sun, 15 Jan 2012 17:24:00 +0000

Canide-pussin pohja näkyy, joten alkaa olla otollinen hetki siirtää Tenho raakaruokinnalle, toisen pussin syöttämisessä kun menisi taas se 2kk.

Aloitellaan sillä, että Tenho saa murkinaa 3% sen painosta, jonka arvioin olevan n. 10kg - käytännössä Tenhon ruokamäärä on n. 300g/päivä, lisätään tai vähennetään määrää jos alkaa laihtua tai lihoa. Lihaisten luiden politiikka meillä on sellainen, että aluksi Tenho tulee saamaan kanakauloja siitäkin huolimatta, että ne ovat pääosin pelkkää rustoa ja sidekudosta - syynä se, että 1) meillä on edelleen n. 250 kpl kauloja pakkasessa.... 2) Tenho on tähän mennessä ollut kovin huono syömään luita, kaulat ovat pienet ihmettelyn jälkeen sentään uponneet. Kalsiumin saannin turvaamiseksi kippoon sujahtaa kananmunakuorijauhetta. Lihapuoli on sentään hyvällä hollilla eikä sen suhteen tarvitse juuri tehdä muita muutoksia kuin lisätä valikoimaa :) Poroa löysin viime kerralla Tassulan puodissa käydessäni, mutta sielläkään sitä ei ollut täysin ilman lisukkeita, mutta alotellaan nyt tuolla. Täytynee lähiaikoina tehdä tilaus Vauhti-Raksulle sekä näiden hmmm harvinaisempien lihojen että luiden takia.

Tänään oli siis mitä mainioin päivä tempaista ensimmäinen satsi kasvissosetta Tenhon trimmaamisen ja ruuanlaiton välillä. Sain myöhäisenä joululahjana äidiltä ja isäpuolelta blenderin, joten soseuttaminen kävi hetkessä tarvitsemassa juuri rasittaa lihaksia - aivosoluja sen sijaan vaati koko höskän kokoaminen ja sen jälkeen itse soseuttaminen, näköjään kannattaa aloittaa kurkulla eikä survoa niitä höteröitä salaatinlehtiä alimmaiseksi....
Yleensä ensimmäisiin soseisiin suositellaan laitettavaksi vain 2-3 eri hedelmää/vihannesta koiran totutellessa soseeseen, mutta minä vähän sooloilin ja pistin useampaa, kun ajatus Tenhosta salaatti-päärynä -soseella päivätolkulla kuulosti aika tukalalta.

Päärynää, kurkkua, jääsalaattia, vadelmia, valkosipulia

Nakotaan palaset pikkuhiljaa koneeseen ja annetaan blenderin laulaa!

Lopuksi näytetään huomispäivän apetta uhrille ja yritetään saada hyväksyntää:

Kuten huomaatte, Tenho oli suorastaan riemastunut ajatuksesta.....

Tälle illalle minun täytyy tehdä vielä laskelmia ja muutenkin vähän rukata viikkomenuuta raakaruokintaan sopivammaksi. Lisäksi meiltä uupuu keittiövaaka, joten sellainen on huomisen ostoslistalla. Mutta näillä aloitellaan :)
Pistän tähän lähinnä itselle muistutuksena, mutta muillekin kasvissoseista ja siihen sopivista HeVi-tuotteista kiinnostuneille löytyi tällainen sivu: http://laaninen.net/mosso.htm

Eilen jätin Saulin ja karvapojan nukkumaan hiihdellessäni itse bussipysäkille ja siitä juna-asemalle määränpäänä Kajaani ja Tamminäyttely. Kävin vuodattamassa sydänverta basset hound-kehän laidalla ja vannomassa, että kyllä mullakin sellainen lerppakorva on vielä lähivuosina. Pääasiassa olin näyttelyissä kuitenkin seuraamassa kehien tapahtumia ja handlereita, etten ole ihan hoomoilasena maaliskuussa Kemijärvellä, ja mahtuipa päivään myös assarointia Saran oliivilauman kanssa. Muuten olisin päässyt testailemaan handlaamista kehään jo nyt, kun toinen mukana olleista nartuista sai ERI:n ja toinen EH:n, mutta meillä kävi pieni katastrofi kevythäkin kanssa :')
Findogsin kojulle oli pakko tehdä shoppailureissu ja Tenholle lähti mukaan seuraavia tuliaisia:

Fleecealusta näyttelyihin häkin pohjalle, sormikumeja ja Hauptnerin lyhythampainen trimmausveitsi. Kahta viimeistä piti toki päästä heti testaamaan ja Tenholtahan lähti ihan hullu määrä karvaa pelkästään nyppimällä.... Konsultoin Heidi-kasvia, että mitä tehdä ja tuli käsky nyppiä kaikki mikä lähtee. Ei siis lopu tekeminen tuon röyhäkkeen kanssa, kun viime viikkokin meni kätevästi jalkakarvoja harjatessa pohjavillaveitsellä. 3/4 on nyt putsattu pohjavillasta, ja kaiken sen pehkon alta paljastuivat aikamoiset sulosääret, joita esittelen vasta kun olen saanut muunkin turkin hoideltua :)

Romaanintynkää kuulumisten muodossa

noreply@blogger.com (Nath) — Wed, 04 Jan 2012 22:17:00 +0000

Tämä blogi on ollut hieman heikolla hapella viime aikoina, joten yritän nyt pitkästä aikaa kirjoittaa jotain muutakin kuin pikakuulumisia Tenhon elämästä.

Aloitetaan kaikista tärkeimmästä, eli Tenhon joululahjoista! Saulin sukulaiset lahjoivat suvun rakastettua karvareuhkapoikaa syötävillä herkuilla, ja pitihän se itsekin ostaa vähän jälkikäteen jotain yleishyödyllistä Tenhon hoitoa ajatellen:

Tenhon ilmeestä päätellen lahja ei vaan ollut kovin mieluinen.... Pöytä on Peten koiratarvikkeesta kotiutettu PetEasy kokoa 76x46cm, korkeutta löytyy 86cm. Minunlaiselleni jämäpalalle ehkä himpun liian korkea, mutta valikoimassa ei ollu pyörällistä ja korkeudeltaan säädettävää yksilöä, joten jostain oli pakko joustaa. Ainahan voin pistää korkkarit jalkaan koiraa harjatessani.... :') Selasin aika monta koirafoorumia läpi vertaillessani pöytiä ja niiden ominaisuuksia, ja aika moni trimmauspöydän omistaja vaikutti toivovan pöytäänsä pyöriä näyttelyreissujen helpottamiseksi. Ja tuli kyllä todettua pakettia Postista kotiin raahatessani, etten halua jatkossakaan roudata käsivoimin noin painavaa kalustoa, joten pyörät todennäköisesti pelastavat minut jossain vaiheessa monelta tuskanhieltä ja kirosanojen viljelemiseltä. Mitä tuota ehdittiin jo testailla, niin pystyttäminen ja kasaaminen on helppoa ja pöytä on riittävän tukeva sekä hyvänkokoinen tuon kokoiselle koiralle.

Napsin ostoskoriin myös Rose Linen trimmaussakset, eipähän tarvi enää jatkossa yrittää nyhtää koiran tassukarvoja lyhyemmiksi tylsillä Ikean keittiösaksilla....
Näille tuli siis hintaa yhteensä 133€, ja selvisin vielä ilman toimituskuluja. Vinkkinä, tuo trimmauspöytä on tällä hetkellä pienessä alennuksessa ;)

Nyt kun tuli rahapolitiikasta puhe, muistaakseni lupailin blogin alkuhöystöpuheessa tänne joskus jotain opiskelija & koira-juttuja. Olen pitänyt säännöllisen epäsäännöllisesti kirjaa Tenhoon upottamistani rahoista ja voisin lähiaikoina kaivella laskimen esille ja laskea mitä Tenhon pito on tullut tähän mennessä kustantamaan ruokinnan, ell.käyntien, tarvikehankintojen ynnä muiden suhteen. Ehkä parempi, etten näytä noita laskelmia ekonomistiksi opiskelevalle miehelle, joka suhtautuu raha-asioihin Roope Ankan piheydellä, voi olla nimittäin aika hilpeitä loppusummia...
Mulla on ollut kans tarkoitus rustata jotain yleistä koulunkäynnin ja koiranoton sekä opiskelijatalouden ja -tulojen yhdistämisestä, yritän toteuttaa tämän jo lähiaikoina. Ainakin itse kaipailin aikoinaan tuollaisia artikkeleita tai mietelmiä, mutta niitäpä ei tahtonut löytyä, joten ehkä tuollaisesta postauksesta on apua samassa tilanteessa oleville.

Treenipäiväkirjahan tämä ei ole ainakaan vielä, ja tässä vaiheessa täytyy vaan todeta, että onneksi, koska me ei edistytä mihinkään suuntaan. Oon itse asiassa aika turhautunut, ensinäkin omaan jaksamattomuuteeni (mikä kaamosmasennus...onneksi kevät on koko ajan lähempänä) ja toisekseen koiran orastavaan murrosikään. Yritettiin tuossa treenailla jotain niinkin simppeliä asiaa kuin istumista ja maahanmenoa, mutta koiralla ei tahdo riittää kärsivällisyys edes takaliston maahan laskemiseen :P Mulle ei oikein sovi opetettavasta asiasta toiseen säntäily, vaan haluan opettaa ihan nämä ensimmäiset Tenholle opettamani asiat kunnolla, joten sinänsä meillä ei kait ole mikään kiire. Ehkä se on vaan se joku hölmö ääni takaraivossa, joka sanoo, että kyllä nyt tuon ikäiselle koiralle pitäisi kyetä opettamaan paaaaljon enemmän... Mutta yritän olla repimättä tästä stressiä, koska sitten riskinä on asioiden opettaminen ns. juosten kusten. Toivon todella, että jahka helmikuussa aloitetaan pentutokokurssi, niin sieltä saisi ihan uutta puhtia ja vinkkejä kouluttamiseen.

Tenhon ruokinnassa on tapahtunut pieniä muutoksia. Lihapuolessa ei niinkään, mutta nappulana on tällä hetkellä Canidaen viljaton vaihtoehto, Canidae ALS Grain-Free PureELEMENTS. Protskuja höysteestä löytyy 33%, rasvaa 18%, sidosaineena on peruna ja herne. Alun perin lähdin hakemaan kaupasta toista Canidaen nappulaa, kun olin muutenkin aikeissa vaihtaa pois Lammas-riisistä, mutta spottasin hyllystä tuon ja kiinnostuksesta piti ottaa kokeilusatsi mukaan. Tähän mennessä ape on osoittautunut hyväksi, toki totuttelu on vielä menossa, mutta jätöksen ovat edelleen hyvänvärisiä, eivätkä juurikaan haise. Määräkään ei ole edelliseen sapuskaan verrattuna ainakaan isontunut. Koirapiireissä liikkuu vähän väliä huhuja, että liiallinen proteiinin saanti olisi koiralle pahaksi, vääntäisi raajat mitä ihmeellisimpiin kulmiin, romauttaisi munuaiset jne. ja joidenkin rotujen (mm. käppänän) kohdalla liikkuu juttuja tietyistä prosentuaalisista protskumääristä mitä koiralle saisi maksimissaan syöttää. Oli sitten pakko mennä kaivelemaan asiaa syvemmältä ja juteltuani käppänäihmisten kanssa, surffailtuani foorumeilla ja syynättyäni suurennuslasilla Katiskan artikkeleita tulin siihen tulokseen, että Tenho tai mikään muukaan koira tuskin kuupahtaa saadessaan yli 30% protskua sisältävää ruokaa. Täällä vielä vähän lisää aiheesta in english. Löysin ainoastaan mainintoja, että erittäin korkeaproteiiniset ruuat (50-60% ---->) olisivat haitallisia, mutta sitäkään en vielä ennättänyt bongata mitä nämä todelliset haitat ovat.
Tenho on kuitenkin kasvanut nyt täyteen korkeuteensa (Katrin luona suoritettu erittäin epävirallinen mittaus osoitti Tenholla olevan säkää ihanteelliset 34,5-35cm), jota pidin rajana raakaruokinnan aloittamiseksi, joten pikku hiljaa alan valmistautua henkisesti kasvissoseiden, raa'an lihan ja luiden syöttämisen haasteisiin ja riemuihin. Luulen, että sitä tietopohjaa on kertynyt jo sen verran, että uskallan vihdoin lähteä soveltamaan sitä käytäntöön. Seuraavaksi ostoslistalla onkin joku perus-tehosekoitin tai monitoimikone kasvismössöjen tekoon.... Lihojen kanssahan Tenholla ei ole tähän mennessä ollut ongelmia, enemmän huolta tuottavat nuo luut, joiden päälle koirapoika ei oikein ymmärrä. Meillä on pakastimessa säkillinen poron kylkiribsiä, joita olen välillä sille antanut jyystettäväksi, mutta Tenhopa mieluummin keskittyy kuljettaman noita ribsiä ympäri kämppää syömisen sijaan. Sille on myös kehittynyt jännittävä tapa jyystää lihaosista sellaisia pitkiä soiroja, jotka se osittain nielee, ja sitten se kuljeksii nämä soirot kurkussa ja luunpala villisti heiluen suupielessä tämän soiron varassa... ;P Eli meillä taidetaan turvautua kananmunakuorijauheeseen tai vastaavaan kalsiuminsaannin turvaamiseksi....

Tenho on oppinut myös sellaisen taidon, joka kaikkien Kunnon Kotikoirien pitäisi osata: meidän sängyssä nukkumisen. Tänäänkin nukuimme huimat 4h päiväunet turnipsin kanssa, koira kiertyneenä kerälle sängyn jalkopäähän. Joskushan meillä taisi olla Saulin kanssa puhetta siitä, että koiraa ei sängylle päästetä krhhhhmmm....

Tulipa siinä taas melkein romaanin verran asiaa :) Huomenna pakkaamme taas kimpsut ja lähdemme Tenhon kanssa Tornioon. Koska loppiainenkin on ihan nurkan takana ja ollaan koiran kanssa kahdestaan kotona ajattelin, että ehkei me viitsitä hautautua pitkäksi viikonlopuksi neljän seinän sisään möllöttämään. Ja tällähän ei oo mitään tekemistä sen kanssa, että oon vaan laiska enkä jaksa tehdä ruokaa, ja Torniossa meitä oottelee kokin hommia tekevä äiti ;)

Loppuun vielä video Lapin-kotoa, kun Tenho innostui leikkimään pesupallolla:

Muistin aikana oululaisille koiraharrastajille: satuin bongaamaan Koirat.comin tapahtumakalenterista ilmoituksen Koiran ravitsemusluennosta (11.1. klo 18-20 Kaupungin pääkirjastossa), luennoitsijana norjalainen William Bredal. Luento on ilmainen, eli mukaan vaan, jos aihe vähänkään kiinnostaa! Itse aion mennä kuuntelemaan tuota ihan mielenkiinnosta ja katsomaan oppisinko jotain uutta.

"Write it on your heart that every day is the best day in the year."

noreply@blogger.com (Nath) — Sat, 31 Dec 2011 20:33:00 +0000

Tenho on vuoden vaihtumisesta tätä mieltä:

Meillä siis juhlistetaan uutta vuotta perin lokoisissa merkeissä. Muutama naapuri on jo rakettinsa räiskäyttänyt taivaalle, Tenho on noteerannut asian maksimissaan häntää heilauttamalla.

Vuoden 2011 vaihteessa toivoin, että tulevana vuonna voisin vihdoin hankkia kauan haaveilemani koiran. Tämä vuosi vaihtuukin tämän haaveilemani koiran kanssa, eikä minun tarvitse toivottavasti pitkään aikaan tähyillä tähdenlentoja tai yrittää tinaa valaessa sihdata töhnää kylmään veteen niin, että siitä muodostuisi edes jokin etäisesti koiraa muistuttava möykky.... Iso kiitos Heidille, kun uskalsit luottaa Tenhon käsiini!

Useammassa koirablogissa on kirjattu tavoitteita ensi vuotta varten, mutta minä en näin uskalla tehdä, oon tyytyväinen jos vaan kehityn itse kouluttajana paremmaksi ja opin tuntemaan Tenhon paremmin. Alkuvuodelle on tosiaan luvassa tokokurssi sekä Tenhon näyttelydebyytti Kemijärvellä maaliskuussa, jatkoa katellaan näiden mukaan. Siippa haaveilee karvaisesta perheenlisäyksestä ja on kerennyt päättää jo rodunkin, mutta tämäkään ei ole ajankohtaista ihan hetkeen - saa nähdä miten kauan minun toppuutteluni tehoavat..... Isompi muutos tulee todennäköisesti vasta kesän pintaan, kun saan toivottavasti nykyiset opinnot pakettiin ja jatko-opintoja varten on muutettava Oulusta Rovaniemelle. Tenhoa tämä tuskin haittaa lainkaan, kun on kasvi ja äippä ja siskokin lähempänä :D

Ihanaa vuotta 2012 kaikille meidän elämää näin blogin kautta seuraaville!

"A new year is unfolding – like a blossom with petals curled tightly concealing the beauty within."
-- Anonymous

Meillä leikittiin Showlinkin kanssa....

noreply@blogger.com (Nath) — Mon, 26 Dec 2011 18:24:00 +0000

.... tuloksena tämä:

Me mennään maaliskuussa kehään iik! Kemijärven ryhmiksessä siis nähdään!

Joulu ollaan vietetty Lapissa vanhempieni luona, Ouluun palaamme vasta tammikuun ensimmäisellä viikolla. Tenho on saanut riehua ulkona ja ihmetellä isälle ja äitipuolelle syntynyttä iltatähteä. Sen ruokahalu on ollut todella huono, johtuen todennäköisesti joko 1) maisemanvaihdosta tai 2) madaltuneesta energiankulutuksesta, meidän lenkkeilymme rasitustaso kun on huomattavasti pienempi kuin mitä Oulussa. Aamuruuan se syö pienissä osissa päivän aikana, mutta iltaruoka ei enää maistukaan. Yksi aamu yritin jopa syöttää sitä lusikalla myöhästyen melkein töistä :P Vettä se onneksi juo riittävästi, jopa enemmän kuin mitä Oulussa. Toivottavasti tilanne normalisoituu viimeistään palatessamme takaisin etelämmäs.

Täällä on jotain, mitä Oulussa ei ole ainakaan tarpeeksi: LUNTA! Tuiskuterveiset siis täältä käsin Suomea ja mukavaa uuden vuoden odotusta kaikille!

Tenhon miehuuskoe - ensimmäinen kunnon trimmi

noreply@blogger.com (Nath) — Sun, 18 Dec 2011 20:50:00 +0000

Lähdettiin tänään käymään Haukiputaan suunnalla alkuperäisenä suunnitelmana hakea sieltä Jyväskylän KV:sta asti mulle rahdattu Kareksen Kaunis koira-kirja. Tämä reissu vähän venähti, kun määränpäässä alettiin kaivella Hauptneria ja vastaavan kaliiberin välineistöä sekä talon koiraväelle joululahjaksi ostettua uutuuttaan kiiltävää trimmauskonetta esille. Edellisessä postauksessa olleet karvareuhkakuvat saivat Tenhon kasvin hälyttämään L.'s Cranberryn omistajan Katrin ohjeistamaan minua kädestä pitäen trimmaamisessa - Katrilla oli jo ennakkoon tuntua Tenhon kuontalosta.

4-5h siinä urakassa meni, Katri otti suurimman osan turkista alas ja minä harjoittelin nyppimistä siinä samalla. Ja minä kun vielä eilen kirosin mielessäni, että se turkki ei kypsy ikinä, mutta vika olikin itse asiassa allekirjoittaneen tekniikassa.... :P Tenho oli sitä mieltä, että koko touhu oli ihan ahterista ja läähätys oli taas sitä luokkaa, että pientä koiraa oltaisiin vähintään oltu lahtiin viemässä... Lopulta sen kaiken sen karvan alta saatiin kuitenkin kaivettua ihka oikee snautseri!

Laadunvalvoja Lapland's Cranberry "Cara" (Mini-Maksi Lucifer x Lapland's Anika Aurora)

Töyhtö & hundkarusellen (L's Cranberry "Cara", L's Ellery Elmer "Tenho", Barskin Blossom "Pipsa")

"Tässä the King ja the Boss kalpenee, kun vastassa on the Head! ♥" - Ninni Suhonen

Viimeisessä kuvassa viimeistelyä vaille valmis, kuvan ottamisen jälkeen lähti vielä rinnusreuhka ja alalinja napsittiin esiin. Mulle jäi vielä kotitehtäväksi rapsutella etuosan karvoja lavoista jalkoja kohti ja pohjavillaa koko kropasta pois. Huima muodonmuutos tuli koettua, mulla menee hetki totutellessa siihen, ettei meillä ole enää powderpuffia, vaan sulavalinjainen hehtaarikinttu!

P.S. Ja mitä tulee tuohon kirjaan, jota alun perin lähdin hakemaan... Suosittelen, jos tutustuminen rotukoirien maailmaan vähänkään syvällisemmin kiinnostaa!

Puolvuotias turnipsi

noreply@blogger.com (Nath) — Sat, 17 Dec 2011 18:16:00 +0000

Meillä näytetään 6kk:n ikäisenä tältä. Paljon on kakru muuttunut tässä muutamassa kuukaudessa :) Lisäsin jälkikäteen vielä toisen kuvan, kun Ninni tuumasi sen olevan parempi huolimatta takaosan jenkkicocker-tyylisestä karvaröyhelöstä! Vertailun vuoksi alla kuva Tenhosta 7-viikkoisena:

Opintielle lähdössä

noreply@blogger.com (Nath) — Thu, 15 Dec 2011 22:25:00 +0000

Tämä on pikemminkin note-to-self-tyylinen postaus kuin varsinainen blogipostaus, mulla kun on tunnetusti hyvä muisti - se on vaan aika lyhyt :D

Facebook ystävällisesti mainosti minulle Oulun Koirakoulun sivuja, ja uteliaana piti klikata sivuille johtavaa banneria. Minulta on jonkin verran kyselty olenko menossa Tenhon kans jollekin kurssille, mutta olen ollut vähän laiska näiden kurssien etsimisessä, etenkin kun mokomat tuntuvat olevan aina täynnä. Oulun Koirakoulun sivuilla mainostettiin jo bannerissa positiivista vahvistamista (passar bra!), joten uskaltauduin penkomaan tarjolla olevia kursseja.... Ja voi pojat kun tuli ihan valinnanvaikeus!

Ilmoittautuminen lähti helmikuussa (9.2.) alkavalle Tokoa pennuille-kurssille, toivottavasti sieltä sais vinkkejä kouluttamiseen ja ennen kaikkea sitä motivaatiota, joka on nyt ollut hukkateillä. Jos keretään ja ohjaajat jne. osoittautuvat mukaviksi harkitsen jo ilmoittautumista pentuagilitykurssillekin, jos niitä järkätään myöhemmin keväällä!

// Joku oli googlen kautta päätynyt tänne hakusanalla "tenhon kotisivut". Mokomiahan ei vielä ole, mutta ovat työn alla - ulkoasu on jo puolivalmis, ainoastaan kuvat tuottavat ongelmia. Viimeisimmät hyvälaatuiset kuvat Tenhosta ovat nimittäin sen ollessa 13-viikon ikäinen.... Eli joko tässä täytyy toivoa, että joku järkkärin omistava kaveri olisi tulossa meillä käsin käymään tai että oma kamerani suostuisi tuottamaan sen verran laadukasta jälkeä, että kuvien laatu passaisi ulkoasuun muokattavaksi. Mutta kotisivut ovat tekeillä, eri asia koska ne saan julkaistua! :D

MUSCH Jouluiloa

noreply@blogger.com (Nath) — Thu, 15 Dec 2011 20:33:00 +0000

Sattumalta löysin MUSCHin kampanjan, jossa jokaista Facebook-tykkäystä ja sekä Twitter-tweetietä kohden lahjoitetaan 100 grammaa koiran- ja kissanruokaa seuraaville kohteille: Kodittomat Koirat ry, Pelastetaan Koirat ry sekä Vaasan kissatalo. Käykääpä siis klikkailemassa tykkäämisiä ja kutsumassa kavereita mukaan tuomaan jouluiloa myös kodittomille eläinkavereille! Kampanja on voimassa 25.12. asti.

Hierontaa ja lumipaakkuja

noreply@blogger.com (Nath) — Sat, 10 Dec 2011 16:44:00 +0000

En tiedä yhtään mikä ongelma blogin ulkoasulla on, tausta alkoi yhtäkkiä eilen heittää häränpyllyä vaikken ole edes ronkkinut koodeja.... Jos ei korjaannu lähiaikoina itsekseen, niin meillä on ulkoasun vaihto edessä :P

Tenho oli tänään ensimmäistä kertaa hierojan käsittelyssä. Rennot Haukut-nimellä toimiva Pirjo kävi puoliltapäivin tunnustelemassa ja sivelemässä koiran kropan läpi, ja jumejahan sieltä löytyi, niskasta, selän keskiosasta sekä vasemmasta takajalasta. En siis ollut ihan puusilmä, kun olin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Tenho istuessaan nojaa enemmän oikeaan lonkkaansa ja nukkuessaankin suosi enemmän toisella kyljellä oloa.
Tenho käyttäytyi koko tunnin hieromisen ajan todella hyvin, vaikka pitkä paikallaanolo alkoikin sitä tympäistä, eikä sillä ollut ennestään kokemusta hierottavana olemisesta. Tuli ihan kehuja, kuinka käytös oli parempaa kuin monella aikuisella hierottavana olleella koira-asiakkaalla! Nyt otetaan pari päivää rauhallisilla hihnalenkeillä, hieronnan tulosten pitäisi näkyä vasta myöhemmin.

Talven ikävämmät puolet alkavat tulla esille. Tänään on saanut ihan tasapainotella ulkona käydessä, kun tiet ovat ihan jäässä. Minäkin sain muistutuksen siitä, miksi koiran kanssa ei ole niin kiva ulkoilla melkein loskakelillä....

// 12.12. ulkoasu vaihdettu, kun edellinen ei alkanut toimia. Vielä vaatii säätöä grafiikan suhteen, mutta kokeillaan nyt tämän kanssa eloa :)