Olli Lindholm äänitti alkukesästä joululevyn muovikuusen inspiroimana. Ensi vuonna tulee myös Yöltä uusi levy.

Se oli vuosi 1981, kun Yö-yhtye syntyi. Olli Lindholm on aina ollut bändin solisti, ja meno vain jatkuu ja palo musiikkiin roihuaa.

Mikä on salaisuutesi, Olli Lindholm?

– Täytyyhän tästä hommasta aika paljon tykätä. Olen 49-vuotias melkein kuuro laulaja, mihin pääsisin töihin. Viisaampaa, että teen tätä, mitä osaan, kiteyttää Lindholm.

– Olen saanut tehdä kappaleita, joilla on jotakin merkitystä. Se, että saa antaa kuulijalle tunne-elämyksiä, ne on hienoja hetkiä ja hyvin palkitsevaa.

Kappaleet koskettavat, ja yleisön reaktion näkeminen tekee vaikutuksen solistiinkin ja nostaa tunteita pintaan kesken laulamisen. Näin kävi monta kertaa muun muassa Särkyvää-kappaleen kohdalla.

– Tajusin, miten iso biisi se on. Yleisö oli ihan myytynä siitä kappaleesta.

Lindholm on saanut tehdä paljon muitakin isoja kappaleita, kuten Ihmisen poika Juicen kanssa. Kyseistä kappaletta soitetaan paljon ristiäisissä ja Pettävällä jäällä -biisiä soitetaan häissä.

– Ne ovat enemmän kuin hittejä, koska ovat jääneet elämään.

Yö lähtee lokakuussa 2014 konserttikiertueelle ja sitä ennen saman vuoden syyskuussa tulee uusi levy ulos.

– Nyt pitäisi ruveta tekemään ja kokoamaan uusia lauluja.

Oma joululevy on tulossa marraskuussa. Levylle tulee 14 Vexi Salmen sanoittamaa kappaletta. Sävellysten takaa löytyy muun muassa Mariska sekä Paula Vesala.

– Olihan se aika outo tunnelma, kun äänitimme joululevyä studiossa touko-kesäkuussa. Meillä oli siellä muovikuusi ja söimme pipareita.

Kuva: Harri Hinkka.

Yö palaa kesätauolta keikkalavoille 20. syyskuuta. Silloin bändi nostaa tunnelman kattoon Ikaalisissa. Tampereen lavoilla Yötä ei näillä näkymin nähdä tänä syksynä.

Musiikkiteatteri Palatsissa pääsee kuulemaan Yön kappaleita Ihan Tuuliajolla -musikaalissa, joka saa ensi-iltansa 15. tammikuuta 2014. Biisejä tulkitsee musikaalissa Miro Honkanen. Musikaalin suojelijoina toimivat Epe Helenius ja Olli Lindholm.

Musikaali kertoo Tuuliajolla-kiertueesta, joita oli 1980-luvulla viisi kappaletta. Kiertueeseen kuului joukko rock-konsertteja Saimaan rantakaupungeissa ja yhtyeet purjehtivat sisävesilaivalla kaupungista toiseen. Myös Yö on ollut mukana kiertueella.

Olli Lindholm muistelee kyseistä aikaa ja kertoo, että hän jätti laivan kesken kiertueen ja siirtyi roudareiden bussiin. Alkoholi kuului kuvioihin, eikä nuori mies pärjännyt menossa mukana. Keikat tietysti hoidettiin loppuun asti.

– Olin vasta 20-vuotias poika. Ei se ollut kenenkään vika, että lähdin. Kaikki oli siellä vaan paljon kokeneempia. Silloin en osannut ottaa, ja nyt en ota lainkaan.

Mikko Alatalo julkaisi kantrilevyn.

Millaista musiikkia pääsemme kuuntelemaan tulevalta levyltäsi?

– Kolmas kantrilevyni Maailma tarvii duunaria ilmestyy syksyllä 2013, ja nimibiisi on kunnianosoitus suomalaiselle kädentaitajalle. Se on oikeastaan uusi työväenlaulu. Mukana on myös bonuslevy Kantri 1n ja 2n parhaita. Tuplalevy siis, kertoo Mikko Alatalo.

Mä maalaispoika oon -levy on liki 40-vuotias. Oletko vielä maalaispoika?

– Olen edelleen maalaispoika, vaikka asunkin Pispalan kylässä. Olen 40 vuotta puolustanut Suomen maaseutua ja sen ihmisiä lauluissani, myös uudella kantrilevyllä teen niin. Eduskunnassa puhun maaseudun ja kehäkolmosen pohjoispuolisen Suomen puolesta.

Millainen musiikki on sinun makuusi?

– Kuuntelen roots-musaa, kuten kantria ja amerikkalaista perusrokkia. Kuuntelen myös sujuvasti melodista jazz-sävytteistä musaa tyyliin Diana Krall. Sinatraa on aina pakko kuunnella joskus, samoin kuin muita veteraaneja, kuten Paul McCartneytä ja Rod Stewartia. Kuuntelen myös suomalaisia lauluntekijöitä, kuten Mariskaa ja Juha Tapiota.

Mitkä kolme biisiäsi ovat suosituimmat? Mitä kappaleita ”joudut” aina esittämään encorena?

– Teostoraporttien mukaan suosituimpia ovat Ihmisen ikävä toisen luo, Viivy vielä hetki ja Suojelusenkeli. Teksteistä olen saanut eniten teostoa Jäätelökesästä. Keikoilla on pakko aina heittää edellisten lisäksi Tytöt tahtoo pitää hauskaa, Känkkäränkkä (kun jengi on vauhdissa) ja uudelleentulemisen kokenut Maailmanlopun meininki.

Kolme elämäsi biisiä?

– Bob Dylanin Blowin’ in the wind. Siitä alkoi harrastus protestilauluihin. The Beatlesin She loves you, yeah yeah. Siitä alkoi bändisoittaminen. Alan Jacksonin kappale Chattahoochee. Tuon kantrimmaksi ei kantri voi enää tulla, olen kääntänyt sen nimellä Kiiminkijoen rannalla uudelle kantrilevylleni.

Kansanedustajan työn lisäksi keikkailet, teet biisejä ja paljon, paljon muuta. Mistä saat tähän kaikkeen virtaa?

– Musiikki on hyvää vastapainoa vaativalle eduskuntatyölle. Käytän levyntekoon lomiani, koska kantri on minulle kallis harrastus. Suomen kansa rakastaa kantria, mutta ei tiedä sitä. Siksi teen kantria intohimosta lajiin.

Tamperelainen harrastajateatteri Eliisa-teatteri keksi toimivan konseptin. Se esittää vanhoja näytelmiä sen ajan miljöössä.

– Haluan valmistua näyttelijäksi, vastaa Merja Kurkinen, silloinen Valta, 15-vuotiaana ammatinvalinnanohjaajalleen.

– Kai sinä nyt kunnon ammatin hankit, toteaa ohjaaja.

Näytteleminen unohtui. Kurkinen lisää, että se tapahtui omasta halusta ja valinnasta. Vasta noin 40 vuotta myöhemmin vuonna 2009 Kurkinen kokeili ensimmäistä kertaa näyttelemistä Ahjolan kansalaisopiston näytelmäpiirissä.

– Tajusin siellä, että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä.

Kurssilta löytyi kaksi hengenheimolaista Hannu Korpi ja Liisa Virtanen. Päätettiin perustaa teatteriyhdistys, ja Eliisa-teatteri syntyi marraskuussa 2010. Harrastajateatterissa Kurkinen on teatterinjohtaja ja rahastonhoitajana toimii Korpi, joka on ammatiltaan talousjohtaja.

Kurkinen itse valmistui terveydenhuollon maisteriksi ja sairaanhoidon opettajaksi. Ammatiltaan hän on kliinisen tutkimuksen johtaja BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy:ssä, ja nykyään osa-aikaeläkkeellä.

– En edelleenkään valitsisi ammattiani toisin. Työni on antanut minulle niin paljon. Kaikki se taito ja kokemus, mitä minulle on elämänvarrella kertynyt, pystyn hyödyntämään sitä myös teatterinjohtajana. Nyt voin olla monessa mukana. Tästä nautin, ja tämä on aika ihanteellinen juttu.

Kurkinen löytää yhtäläisyyksiä näiden kahden työn välillä.

– Molemmissa on kyse projektijohtamisesta ja niissä tarvitaan organisointikykyä sekä suunnitelmallisuutta.

Pukujen loistoa Katupeilin takana -näytelmässä, joka sai ensi-iltansa 31.10.2012 Pikkupalatsilla. Näyttelijät ovat Hannu Korpi, Merja Kurkinen, Noora Koski, Jaana Saarela ja Liisa Virtanen (oik.). Naisten teetetyt puvut ovat Kurkisen omaa designia, ja miehen frakki on TTT:ltä. Kuva: Nana Juhala.

Teatterinjohtaja taipuu moneksi, jopa puvustajaksi

Tamperelainen harrastajateatteri on osannut erikoistua teatterikaupungissa, missä teatteritarjontaa riittää. Eliisa-teatteri esittää näytelmiä, jotka sijoittuvat noin 1950–1960-luvun taitteesta ajassa taaksepäin.

– Teatteria voi tehdä pienimuotoisesti, eikä näyttämönä tarvitse olla iso teatteri. Haluamme esittää näytelmät siinä miljöössä, mikä tukee näytelmää.

Eliisa-teatterin ensimmäistä esitystä Papin perhe esitettiin Pikkupalatsissa pari vuotta sitten. Tällä hetkellä toista kesää pyörii Pikku Pietarin piha Amurin työläismuseokorttelin pihalla. Ohjelmistossa on myös kiertue-esitys Kaikenlaisia vieraita, jota esitetään kartanoissa tai sen tyyppisissä huviloissa.

– Käytämme yleensä ammattiohjaajia. Pikku Pietarin pihassa on myös ammattilainen äänisuunnittelijana ja ammattinäyttelijä Ahti Jokinen. Meitä harrastajanäyttelijöitä on tässä näytelmässä 18.

Produktion vetämisen ja tuotannon järjestelyiden lisäksi teatterinjohtaja Kurkinen viihtyy itsekin näyttelijänä, käsikirjoittajana, ohjaajana sekä pukusuunnittelijana ja puvustajana, tosin harvoin kuitenkin ihan kaikkea samassa näytelmässä. No, poikkeus nähdään syksyllä Pikkupalatsissa.

– Olen kirjoittamassa sinne näytelmää taiteilijasta ja muotoilijasta Louis Sparresta. Myös ohjaan sen ja puvustan sekä näyttelen Sparren puolisoa Eva Mannerheimia-Sparrea.

Pukusuunnittelu ja puvustaminen ovat Kurkisen intohimoja.

– Rakastan pukusuunnittelua. Piirtää en osaa riittävän hyvin, mutta minulla on puvuista mielessäni selkeät visiot, jotka vakiompelijamme toteuttaa ohjeideni mukaan.

Pukuja on jo nyt kertynyt niin paljon, että niitä vuokrataan.

Jumalaa näyttelee Ahti Jokinen ja Pikku Pietaria Teppo Nieminen näytelmässä Pikku Pietarin piha. Näyttämönä Amurin työläismuseokorttelin piha. Kuva: Nana Juhala.

Kolme tärkeää: Yhteishenki, ilo ja kiitos

Kahdeksan vuotta sitten Turusta Tampereelle muuttanutta Kurkista innostaa teatteriin lisäksi se, kun näkee muiden intohimon ja palon samaan asiaan.

– Parasta antia on nähdä se valtava yhteishenki ja ilo, kun kaikki ovat antaumuksella mukana näytelmässä. Toinen tärkeä on yleisöltä saatu palaute ja kiitos. Meillä on vakikatsojia, jotka ovat sanoneet, että tulevat katsomaan meitä, teemme sitten mitä vaan.

Eliisa-teatterilla on yksi voimakas valttikortti Pikku Pietarin piha -näytelmässä.

– Meillähän on näytelmässä Jumala, joka pitää huolen ettei tule sadesäätä. Jumalaa näyttelee Ahti Jokinen.

Eliisa-teatterin kesän esityksiä 

Pikku Pietarin piha, kesäkuun viimeinen esitys 19.6. Jatkuu elokuussa.

Kaikenlaisia vieraita. Kesäkuussa ja elokuussa. Villa Varala.

Omnibussilla Pyynikille. 4. elokuuta Kangasalan kesäteatterissa.

Eliisa-teatteri

Tanssivirtaa Tanssitaiteilija 2013 elää unelmaansa: tekee omaa taidetta, asuu Tampereella ja keikkailee Berliinissä.

Kuka? Pauliina Aladin, tanssitaiteilija.

Miksi? Tanssivirtaa Tanssitaiteilija 2013. Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaalilla 16.–21.4. nähdään Aladinin tanssiteokset Tuulipukudisko ja Kirvesvartta.

Tanssitausta? Kerimäellä syntynyt Aladin aloitti balettiharrastuksen noin 5-vuotiaana Savonlinnassa. Valmistui Kuopion musiikki- ja tanssilukiosta ja tanssinopettajaksi Turun AMK:n taideakatemiasta vuonna 2005. Tällä hetkellä tanssinopettajana Elwa Molinin Tanssiin kutsu -tanssikoulussa sekä Oriveden kansalaisopistossa.

Onneksi olkoon, olet tämän vuoden Tanssivirtaa Tanssitaiteilija. Miltä tuntui, kun sait kuulla valinnasta?

– Hienolta! Yllätyin, että mun juttu ja työtekoni on huomattu. Tuntui tosi hyvältä.

Tanssivirtaa-nykytanssifestivaalilla astut taiteen kanssa ulos teatteritilasta. Tanssit muiden tanssijoiden kanssa Tuulipukudiskoa keskustassa joka päivä ja sunnuntaina esität Kirvesvartta-teoksesi Designtorilla Pakkahuoneella. Kerrotko näistä?

– Haluan tuoda tanssitaidetta sinne, missä sitä ei ole aikaisemmin nähty. Kirvesvartta olen esittänyt aikaisemmin galleriatilassa, ja se oli tosi mielenkiintoista.

– Tuulipukudiskon olen tuonut aikaisemmin Berliiniin ja Helsinkiin. Tuulipukudisko toi aluksi väriä Pasilan harmaille kaduille Itä-Pasila Iskuun! -hankkeen toimesta. Tuulipuvut ja tanssi saavat hymyn katsojien huulille. Myös Berliinissä se vetosi saksalaisiin.

Tuulipukudiskoa tanssivat Milka Laakso (vas.), Lotta Kaarla ja Pauliina Aladin. Kuva: Anni Porrasmäki.

Minne muualle olet vienyt tanssia teatteritilasta? Minne haluaisit sitä viedä?

– Pääkaupunkiseudulla Myrskyryhmän kanssa olemme vieneet työpajojen kautta tanssia vanhusten hoitokoteihin. Tanssia ei tuputeta, vaan siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Se tuo arkeen vaihtelua. Sitä haluaisin jatkaa ja viedä tanssia myös päiväkoteihin eli elinkaaren toiseen päähän.

Tanssi on vienyt sinua paljon myös ulkomaille. Minne kaikkialle?

– Aika pian tanssinopettajaksi valmistumisen jälkeen muutin New Yorkiin muutamaksi vuodeksi. Siellä tein paljon yhteistyötä koreografioiden ja muusikoiden kanssa, kuten Philippa Kaye Companyn ja muusikko-duo Amir Khosrowpourin ja Dave Broomen kanssa.

– Sitten tunsin kotimaan kutsun ja tulin ensin Vaasaan ja sitten Helsinkiin, missä tein yhteistyötä muun muassa Marzi Nymanin, Jaska Lukkarisen ja Linda Prihan kanssa. Nyt tammikuussa muutin Tampereelle asuttuani Berliinissä vuoden verran.

– Tampere tuntuu hyvältä paikalta asua. Kesäkuussa menen taas Berliiniin esittämään Kirvesvartta-teostani (kuva alla). Ehkä on mahdollista asua monessa paikassa samaan aikaan.

Kuva: Venla Helenius.

Millainen on mielestäsi tanssin asema Suomessa?

– Suomessa tehdään tosi hyvää nykytanssia ja uutta tanssia, täällä on hyviä koreografeja ja tehdään paljon yhteistyötä muusikoiden ja tanssijoiden kanssa. Helsingissä on edelleen paljon vetovoimaa, ja siellä on tiloja ja tilaisuuksia tanssille. Itse haluan olla siellä, missä tanssilla ei ole vielä niin hirveästi jalansijaa.

Mistä haaveilet?

– Haaveilen, että saan tällä hetkellä tilaisuuksia tehdä omaa taidetta ja saan olla niissä paikoissa, mitä rakastan. Nyt saan olla sekä Berliinissä että Tampereella ja tehdä omaa taidetta. Haaveeni toteutuu koko ajan.

Katso video Tuulipukudiskosta

Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaali

Kaksi levyä: The Body II ja soololevy Mr. Rock´n´Roll.

Kuva: Aslak Junttu.

– Meni syteen tai saveen, nyt aletaan toimimaan ja sitten vasta mietitään, mistä saadaan rahat, kertoo Juha Junttu (yllä) uusien levyjensä alkutaipaleesta.

– Jotkut asiat vain täytyy tehdä. Olisin katunut, jos en olisi ryhtynyt tähän.

Tamperelaiselta muusikolta, säveltäjältä ja näyttelijältä ilmestyi ensimmäinen soololevy vuonna 1998. Vuotta aikaisemmin Juntun The Body -yhtye oli julkaissut niin ikään ensimmäisen albuminsa. Sitten erityisesti teatterimaailma vei miehen mukanaan; niin näytteleminen kuin sävellystyöt teatteriesityksiin.

Nyt ilmestyvä Soololevy kantaa nimeä Mr. Rock´n´Roll. Levyllä soittavat bändissä Jani Auvinen (rummut), Janne Rajala (basso) ja Okke Komulainen (koskettimet).

The Body -yhtyeen levy on nimeltään II. Levyllä musisoivat Juntun lisäksi Ari Toikka ja Lauri Hannu, jonka kanssa Junttu on myös tehnyt albumin biisit. Keikkailevassa The Body -bändissä soittaa muuten sama kokoonpano, mutta Toikan sijaan rummuissa takoo Tomi Hyttinen.

– Musikaalisesti levyt ovat ääripäästä toisiaan. Soololevyn musiikki on suomenkielistä, orgaanista, perinteistä rockmusaa. The Body-yhtyeen levy on englanninkielistä musiikkia.

The Body: Tomi Hyttinen (vas.), Juha Junttu ja Lauri Hannu. Kuva: Petri Kovalainen.

Soololevyn kappaleet sävellyksineen ja teksteineen ovat Juntun käsialaa. Moni muukin asia hoituu taiteilijalta.

– Levy on omakustanteinen. Olen artisti, hoidan keikkamyynnin ja toimin samalla levy-yhtiönä. Onneksi minulla on iso tukiverkosto. Tuttujen kanssa teimme musiikkivideoita, ja poikani Aslak otti promokuvat.

Soololevy pitää sisällään 11 kappaletta.

– Kaipaan ja haluan musiikkiin orgaanisuutta. Hetken vangitsemista, ja se tapahtuu yhdellä otolla. Kappaleessa saa olla säröä.

Missä ja milloin vain säveliä ja ideoita uusiin biiseihin syntyy, ne äänitetään. Jotkut jäävät elämään tai toiset jäävät arkistoon.

Kappale voi syntyä vaikka kitaralla jotain soittaen ja laulaen remuenglantia.

– Se tarkoittaa siansaksaa. Sitten kun kappaletta kuuntelee myöhemmin, sieltä voi joskus erottua jotain sanoja. Siitä lähtee syntymään kappaleeseen teksti. Ne ovat taianomaisia hetkiä. Siihen täytyy luottaa ja lähteä sitä seuraamaan, jos tunne on vahva.

The Body II levynjulkaisukeikka torstaina 14. maaliskuuta klo 23 Jack the Roosterissa.

Soololevyn Mr. Rock´n´Roll levynjulkaisukeikka keskiviikkona 20. maaliskuuta klo 22.30 TTT-Klubilla. (Ilmainen sisäänpääsy.)

LUE MYÖS: Artistin matkassa: Seikkailunhalu vie Juha Junttua uusiin haasteisiin

Nyt on musiikin vuoro: Juha Junttu julkaisi kaksi levyä kerralla.

Kuvat: Aslak Junttu.

Tamperelainen muusikko, säveltäjä ja näyttelijä Juha Junttu (45) julkaisi maaliskuussa 2013 kaksi albumia. Toinen on hänen suomenkielinen soololevynsä Mr. Rock`n´Roll ja toinen hänen The Body-yhtyeen albumi nimeltään II.

Seuraavassa Juha paljastaa syntyjä syviä monipuolisesta urastaan ja mitä kappaletta hän kuuntelisi autiolla saarella.

Miten kaikki alkoi musiikki- ja teatteriurallasi?

– En ollut koskaan ajatellut musiikkia ammatikseni, vaikka kotona musiikki oli koko ajan läsnä. Äitini on pianonsoitonopettaja, ja isäni kuunteli paljon jazzia. Alle 10-vuotiaana löysin rokin, ja soittelin myöhemmin rumpuja bändissä. Joskus lauloin Gene Vincentiä ja Eddie Cochrania, ja sain siitä hyvää palautetta.

– Vuonna 1984 menin opiskelemaan klassista laulua Tampereen konservatorioon, ja lauloin Tampereen oopperakuorossa. Vuonna -87 sain pääosan Hair-musikaalissa, ja se oli lähtölaukaus näyttelemiselle. Opiskelin TTT:n iltanäyttelijäkoulussa, jota veti Veikko Sinisalo. Varsinainen ammattinäyttelijän urani alkoi vuonna -93 Veriveljet-musikaalista TTT:ssä.

Olet myös viherpeukalo. Miten sinusta tuli puutarhuri?

– Se tuli ihan puskista! Olimme tapaamassa ystäviämme Englannissa, ja he veivät meidät puutarhanäyttelyyn. Ajattelin, että vau! Samantien hain Googlesta, missä Suomessa voi opiskella puutarhuriksi. Valmistuin viime keväänä Ahlmanilta. Puutarhurina en ole ollut ammatikseni, vaan se on minulle enemmän harrastus.

Entä nyt, joko uusi opiskelu siintää mielessä?

– En paljasta kokonaan, mutta minulla on opiskeluhaluja musiikin suhteen. Se ei liity esiintymiseen, vaan soittamiseen, säveltämiseen ja bändin johtamiseen.

Mikä saa sinut rohkeasti hyppäämään uusiin juttuihin ja haasteisiin?

– Haluan kokea ja kokeilla erilaisia juttuja. Seikkailunhalu. Joskus tietysti järjenkäyttö voisi olla sallittua, etten aina menisi niin fiiliksen mukaan.

Horsepower-bändi perustettiin 1987. Mitä bändille kuuluu tänään?

– Hyvää! Viihdymme hyvin yhdessä. Ajatuksissa ja mietinnässä on ollut, jos tekisimme kaksi keikkarypäystä vuodessa, mutta se on vielä ehkä-asteella. Meillä on sellaista ”sedät heiluu -meininkiä”. Haara-asento ja nahkatakki päälle, ja se on siinä. Elämän pääasiat ovat säilyneet.

– Olen meidän bändistä superiloinen ja ylpeä. Me hitsauduttiin niin yhteen, kun parhaimmillaan teimme yli 100 keikkaa vuodessa ja treenasimme joka päivä.

Mikä kappale pyörii päässäsi nyt?

– Johnny Cashin Ring of Fire. Esitämme sitä The Body -bändini kanssa laulaen neliäänisesti. Cash on ollut mieletön artisti.

Kenen keikalla kävit viimeksi?

– Kanadalaisen punk-rockia soittavan Billy Talentin keikalla Pakkahuoneella viime lokakuussa. Järjettömän hieno keikka.

Minkä teatteriesityksen näit viimeksi?

– Tammikuun lopussa näin Taide-näytelmän ensi-illan Tampereen Teatterissa.

Minkä kappaleen ottaisit mukaasi autiolle saarelle?

– Neal Youngin Harvest-levyltä The Needle and the Damage Done. Hieno biisi!

Entä, milloin näemme sinut jälleen teatterinlavalla?

– Ensi kesänä Samppalinnan Kesäteatterissa musikaalissa Five Guys Named Moe.